Risto Kalliorinne /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin esitellä tätä lakialoitetta ihan näin muuten kuin lukemalla läpi niitä perusteluja, jotka siinä lakialoitteessa on jo kirjoitettu. Ne perustelut teillä ovat nähtävillä siinä tekstissä, mutta yritän kuvailla hieman niitä tilanteita ja sitä, miksi tällainen lakialoite on tullut tehtyä eli mitkä ovat lähtökohdat tämän lakialoitteen tekemiselle.

Ensimmäinen lähtökohta on varmasti ne jatkuvat kohtuuttomuudet, mitä suomalaisen yrityselämän, valtionyhtiöiden ja yksityisten yritysten, johtajien keskuudessa on nähty. Näistä kuuluisimmat varmasti ovat Fortumin niin sanottu Li-lius-tapaus, Finnairin stay-bonukset sen jälkeen ja ehkä viimeisimpänä sitten Nokian Stephen Elopin hurjat bonuspalkkiot. Jos haluatte ihan tuoreimpiin tutustua, niin tämän päivän Helsingin Sanomissa on sitten lueteltu eläkeyhtiö Ilmarisen johdon lisäeläkkeitä, jotka ovat aivan kohtuuttomia verrattuna mihin tahansa tavallisen ihmisen palkkatasoon.

No, tästä on seurannut aivan hurja kansalaispalaute. Olen varma, että te kaikki olette erilaisilla turuilla ja toreilla saaneet keskustella ihmisten kanssa näistä palkitsemisjärjestelmistä. Ainakin minä olen saanut keskustella niistä ja olen välillä tuntenut toki aikamoista voimattomuutta, koska monet näistä kohtuuttomuuksista tapahtuvat yksityisissä yrityksissä ja niihinhän eivät kovin pitkälle kansanedustajien kynnet riitä. Niihin kohtuuttomuuksiin, mitä on tapahtunut valtionyhtiöissä, tämä sali on jo puuttunut. Valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmiä on muutettu ja pahimpia ylilyöntejä on pystytty karsimaan pois. Sitä, mikä kuvaa, kuinka tärkeä asia tämä on ja kuinka keskeinen kansallinen, ihan moraaliin vaikuttava asia tämä johtajien palkitsemisjärjestelmä on, voidaan tulkita myös siitä, kuinka monesti esimerkiksi presidentti on tämän asian nostanut esille ja vaatinut kohtuutta, suunnannäyttöä, esimerkkiä johtajilta.

Jos valtionyhtiöissä me olemme pystyneet jotain tälle asialle tekemään, niin tuolla yksityisellä sektorilla se on hieman vaikeampaa. Yksityiset yrityksethän saavat maksaa tietysti johtajilleen, mitä haluavat. Mutta sillä puolella erityisesti korostuu avoimuuden puute ja omistajien vaikutusmahdollisuuksien puute. Nämä palkitsemisjärjestelmät siunataan aika pienessä piirissä yhtiöiden hallituksissa, ja osakkeenomistajilla ei ole mahdollisuutta tutustua palkitsemisjärjestelmiin, eikä myöskään heidän vaikutusmahdollisuuksiaan voi juuri kehua, koska se tapahtuu suljetussa pienten hallitusammattilaisten sisäpiirissä, missä sovitaan johtajien palkitsemisesta.

No, mitä tälle on kansainvälisesti tehty? Keskustelun tästä asiasta käynnisti Sveitsin kansanäänestys. Sveitsin kansanäänestyksessä hyväksyttiin lakiesitys, jonka mukaan Sveitsin pörssiyhtiöiden johtajien palkkiot pitää vastedes hyväksyä vuosittain yhtiökokouksissa. Sveitsissä osakkeenomistajat voivat halutessaan myös estää uusille tai pois lähteville johtajille maksettavat lisäpalkkiot. Eli Sveitsissä, joka nyt ei ole mikään talouden takapajula vaan monen Euroopan talouden keskeinen paikka, on otettu käyttöön laki, jossa osakeyhtiöiden johtajien palkitsemisjärjestelmät hyväksytään vuosittain yhtiökokouksessa.

Tämä käynnisti keskustelun myös Suomessa. Ihan merkittävimmän ensimmäisen puheenvuoron Kauppalehdessä 6.3.2013, melkein vuosi sitten, käytti Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothovius, joka vaati Sveitsin mallia myös Suomeen. Eli Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja vaati, että Suomeen pitää saada sama malli kuin Sveitsissä. Tästä tämä keskustelu jatkui niin, että monet poliitikot ottivat kantaa. Esimerkiksi voin sanoa, että televisiossa bongasin ainakin sosialidemokraattien Miapetra Kumpula-Natrin vaativan Sveitsin mallia Suomeen. Tässä salissa Ben Zyskowicz on vaatinut viime syksynä Sveitsin mallia Suomeen. Eli myös poliitikot ovat olleet tässä asiassa hereillä. Tällaisia puheenvuoroja on kuultu, ja sen takia halusin, että tässä salissa voidaan tästä asiasta keskustella, jos ei hallituksen esityksen kautta, niin ainakin tämän lakialoitteen kautta.

Tässä lakialoitteessa on allekirjoittajia yhdeksästä eri eduskuntaryhmästä. Pyrin saamaan mahdollisimman monesta eri ryhmästä allekirjoittajia sen takia, jotta näkyisi, että ajatuksille on laajasti kannatusta eri eduskuntaryhmistä. Ainut, joka allekirjoittajien joukosta puuttuu, on Ruotsalainen kansanpuolue.

Vaikka tämä lakialoite toteutuisikin, niin ei tämä estä bonuksia eikä välttämättä poista kohtuuttomuuksia. Eli sellaista latausta tähän ei kannata pistää, koska yksityisillä yrityksillä on oi-keus maksaa johtajillensa mitä tahansa. Mutta kyllä tämä lisäisi avoimuutta, ja kyllä tämä parantaisi merkittävästi omistajien vaikuttamismahdollisuuksia. Eli yksityisten yritysten suhteen tällä on tarkoitus lisätä avoimuutta ja parantaa omistajien vaikutusmahdollisuuksia. Ja ainakin Osakesäästäjien Keskusliitossa ollaan sitä mieltä, että jo tämä avoimuus ja vaikutusmahdollisuudet tulisivat vaikuttamaan niin, että pahimmilta ylilyönneiltä vältyttäisiin jatkossa, kun tiedettäisiin, että tätä ei voi hoitaa enää pienessä sisäpiirissä salaisesti vaan asiat tulee sopia koko omistajajoukon kesken.

Tässä lakialoitteessa varmasti on myös puutteita, koska tämä on aloite, tämä ei ole valmis lakiesitys. Varmasti on olemassa asioita, joita ei ole huomioitu, mutta ei aloitteen tarvitsekaan olla valmis lakiesitys. Valiokunta halutessaan voi käynnistää huolellisen valmistelutyön ja aloitteen hengessä saattaa tämän prosessin maaliin ja perata viimeisen päälle kaikki Suomen lait, mitkä pitää muuttaa, että pääsemme kohti Sveitsin mallia.

Eli siis lopuksi vielä tämä sisältö: Lakialoitteessa ehdotetaan osakeyhtiölain II osan 5 luvun 3 §:n muuttamista niin, että osakeyhtiön toimitusjohtajan sekä muun ylimmän johdon palkoista ja palkkioista päätettäisiin yhtiökokouksessa. Tämä muuttaisi nykytilaa niin, että ylimmän johdon palkoista ja palkkioista päättäminen siirtyisi yhtiön hallituksesta yhtiökokouksen päätettäväksi. Tämän lakimuutoksen myötä osakeyhtiön omistajien vaikutusmahdollisuudet paranisivat ja palkitsemisjärjestelmien avoimuus lisääntyisi ja sitä kautta pahimmilta ylilyönneiltä varmasti vältyttäisiin.

Toivon asiallista keskustelua tälle lakialoitteelle.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että kun joskus osuu ihan oikeaan, niin nyt edustaja Kalliorinne on ottanut erityisen tärkeän asian niin sanotusti tikun nokkaan. Hän käyttämässään puheenvuorossa kertoi, että olemme valtio-omistusohjauksen menetelmin pystyneet vaikuttamaan kohtuuttomuuksien poistamiseen. Hieman tunsin piston sydämessäni talousvaliokunnan jäsenenä, että jos Solidiumin toimitusjohtajalla on 450 000 euron vuositulot, niin olemmeko aivan täysin onnistuneet, kun kuitenkin sitä osakesalkkua on hoidettu aivan kuten muidenkin pörssiyhtiöiden tuottotavoitteiden mukaan — sitä voi itseltään kysyä.

Toinen puoli, mitä Kalliorinne ei tässä ottanut esille, on se, mitä viestittää oikein erikoisen hyvin Osakesäästäjien Keskusliitto. Se on huomionarvoista, kun tästä Sveitsin mallista puhutaan, ja Kalliorinteen aloitteessa on hyvin esille tuotu se, että toiminta olisi avointa. Suomessa lepää tällä hetkellä 80 miljardia laiskaa rahaa pankkitileillä. Meidän kulttuurimme yritysten sijoitustoiminnassa on aivan erilaista kuin Ruotsissa. Varmasti osaltaan tämä lainsäädäntö avaisi sitä, että sen mökinmummon taikka palkkatyöläisen halukkuus sijoittaa yrityksiin pörssin kautta lisääntyisi — ja toivottavasti nyt toimenpidealoitteeni myötä First Northin kautta — jotta tähän maahan saadaan kasvavaa yrittäjyyttä, yritystoimintaa edistetään. Sijoittajat luottaisivat ja uskoisivat siihen, että heidän sijoittamansa rahat ja niiden rahojen johtaminen eivät aiheuta sitä, että tehdään pimeissä nurkissa, hämärissä olosuhteissa, sellaisia palkitsemisjärjestelmiä, jotka itse asiassa auttavat ehkä enemmän yrityksen toimivaa johtoa taloudellisesti kuin edesauttavat yrityksen menestymistä, vaikka mittarina olisikin yrityksen menestyminen. On tärkeää, että avoimuutta lisätään, ja nimenomaan piensijoittajien usko ja näkemys tulevat silloin paremmin kuulluksi, kun meillä nimenomaan tämän lakiesityksen mukaisesti toimitaan.

Herra puhemies! Lopuksi on sanottava, että lakialoitteen taustaa pitää ajatella juuri suomalaisen sijoitustoiminnan elvyttämiseksi ja edistämiseksi. Se on meidän kansantalouden kannalta välttämättömyys, jotta tässä maassa kasvuyritykset tulevat saamaan rahoitusta. Tämä on yksi askel siihen suuntaan, että sijoittajat uskovat suomalaiseen yrittäjyyteen ja sitä kautta me voimme tuottaa suomalaisille kasvuyrityksille parempaa rahoitusta.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys puuttuu kohtuuttomuuksiin eli siihen, että tällaiset taantumuksen mustat koirat yksityisissä yrityksissä johdon palkitsemisessa juoksevat edelleenkäsin. Haluan talousvaliokunnan jäsenenä nostaa esille myös sen, että kun puutuimme valtiojohtoisten yritysten palkitsemisjärjestelmiin, niin kyllä siellä vielä on ihan oikeasti tekemistä. Minun mielestäni vielä tämä lakialoite puuttuu siihen, että tämä vastakkainasettelu on niin räikeä. Koska viime syksynä palkkaratkaisut olivat vähintäänkin ultramaltilliset eli palkansaajat ovat kaiken kaikkiaan osallistuneet näihin talkoisiin, niin totta kai pitää edellyttää sitten, että myöskin yritysjohto tähän osallistuu. Kyllä ne ovat kohtuuttomia. Ei yksi ihminen voi olla monen miljoonan arvoinen.

Tämä ajatus lakiesityksessä siitä, että osakeyhtiöitten ylimmän johdon palkitseminen pitää siirtää yhtiökokouksen päätettäväksi, on erinomainen avaus. Kaiken kaikkiaan tämän yhtiökokouksen roolia tässä palkitsemisessa kasvatetaan, ja avoimuus ja läpinäkyvyys tietenkin sitä kautta lisääntyvät. Pienomistajien, osakkeenomistajien, päätösvalta kasvaa. Sitten tulee näitä hyviä, erinomaisia sanoja, jotka kyllä tämän lakialoitteen myötä myöskin toteutuvat, eli tämä demokratia lisääntyy näissä yhtiökokouksissa.

On erinomainen asia se, että täällä käkikellomaassa Sveitsissä kansanäänestyksessä hyväksytyn lakiesityksen mukaan pörssiyhtiöitten johtajien palkkiot pitää tästedes ja tästä eteenpäin hyväksyä vuosittain yhtiökokouksessa. Nämä osakkeenomistajat voivat halutessaan, jos sitten voima riittää, myös estää uusille tai pois lähteville johtajille maksettavat lisäpalkkiot.

Edustaja Kalliorinne itse totesi suurin piirtein näin, että vaikka tämä ei koskaan menisi laiksi eikä sitä käsiteltäisi, niin pelkästään se, että nämä asiat nostetaan framille, ne nostetaan esille, on äärimmäisen tärkeä asia. Jos ei koskaan mitään asiaa nosteta esille ja siitä puhuta julkisesti, esimerkiksi täällä eduskunnassa, mikään asia tässä maailmassa ei tule muuttumaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Yritysjohtajien täysin kohtuuttoman suuret palkat ja bonukset ovat herättäneet paljon julkista keskustelua. Länsimaisessa järjestelmässä valtiovalta ei voi kuitenkaan asettaa palkalle ylärajoja eikä ihmisten rikastuminen ole lähtökohtaisesti väärin. Osakeyhtiön osakkeenomistajien päätösvaltaa on kuitenkin mahdollista vahvistaa ja sitä kautta saattaa tällaisten yhtiöiden johdon palkitseminen laajemman kontrollin alaisuuteen.

Lakialoitteen allekirjoittajina on edustajia kaikista eduskuntaryhmistä. Vaikka yritysmaailman palkkioiden arvostelua voi pitää perinteisesti vasemmistoliiton asiana, yhtä lailla poliittinen oikeisto voi omista arvoistaan käsin kannattaa osakkeenomistajien vallan lisäämistä ja yritysvarallisuuden käyttöä mieluummin yritystoiminnan kehittämiseen kuin siirtämiseen johdon yksityisomistukseen. Tätä asiaa toivottavasti lähdetään viemään eteenpäin laajemmalla rintamalla myöhemmin tarkemmassa valmistelussa.

Aloite on juridisesti tarkasteltuna kutakuinkin samanlainen kuin on Sveitsissä kansanäänestyksessä hyväksytty esitys. Sveitsi on tunnettu vakaista oloistaan, (Kari Rajamäki: Veroparatiiseista!) ja sitä voi pitää lähidemokratian mallimaana. Maantieteelliset olot ja historiallinen kehitys eivät mahdollista meitä seuraamaan kaikessa Sveitsin tietä, mutta tässä asiassa voimme hyvin ottaa opiksi. Eli kannatan tehtyä esitystä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tehdäkseen hyvää lainsäädäntöä on lainsäätäjän asetuttava aina kohteen asemaan. Lain kohde on päämäärä, ei väline valtaan.

Suomessa on 250 000 osakeyhtiötä. Jokaisessa osakeyhtiössä on omistajien yhtiökokouksessa valitsema hallitus. Hallituksella on taloudellinen vastuu kaikista tekemistään päätöksistä. Nämä päätökset on juuri tämän vastuun vuoksi myös dokumentoitava 10 vuodeksi. Yhtiössä voi olla omistajina myös niitä, jotka eivät halua muuta vastuuta kuin osakkeen arvonmenetyksen vastuun.

On vaikea ymmärtää, mitä tällä lakialoitteella tosiasiallisesti haetaan. Ei ainakaan osakeyhtiön toiminnan sujumista, vaan jäykistämistä ja sitomista turhiin normeihin. Lakialoitteessa ehdotetaan osakeyhtiölain II osan 5 luvun 3 §:n muuttamista niin, että osakeyhtiöiden toimitusjohtajan sekä muun ylimmän johdon palkoista ja palkkioista päätettäisiin yhtiökokouksessa. Tämä muuttaisi nykytilaa niin, että ylimmän johdon palkoista ja palkkioista päättäminen siirtyisi yhtiön hallitukselta yhtiökokouksen päätettäväksi. Esityksen perusteiden mukaan lakimuutoksen myötä osakeyhtiön omistajien vaikutusmahdollisuudet paranevat ja palkitsemisjärjestelmien avoimuus lisääntyy.

Tämä on mielestäni turhaa. Suomessa on tosiaan 250 000 osakeyhtiötä. Ei ole kiistaa ylimmän johdon palkkojen päättämisestä. Ongelmia sen sijaan syntyy, jos osakeyhtiön hallituksen vastuuta siirretään yhtiökokoukselle. Ongelmia syntyy silloin myös yhteiskunnalle. Voidaanko jokainen osakkeenomistaja vastuuttaa ja tuomita, jos hän ei oikeasti tunne yhtiön tilannetta?

Arvoisa puhemies! Lakiesitystä perustellaan sillä, että Sveitsin kansanäänestyksessä hyväksytyn lakiesityksen mukaan Sveitsin pörssiyhtiöiden johtajien palkkiot pitää vastedes hyväksyä vuosittain yhtiökokouksessa. Osakkeenomistajat voivat halutessaan myös estää uusille tai pois lähteville johtajille maksettavat lisäpalkkiot. Tämä ei mielestäni mitenkään ole missään suhteessa lakiesitykseen. Sveitsissä kyse on muutamasta sadasta todella suuresta pörssiyhtiöstä ja ylimmän johdon suurista palkkioista, ei palkoista, kun taas lakiesityksessä puututaan neljännesmiljoonan suomalaisen pienen yrityksen johdon pieniin palkkoihin. Esityksessä ei siis ole rajoituttu pelkästään julkisiin pörssiyhtiöihin, jolloin minä ymmärtäisin tätä jotenkin.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina yhtiöiden johtajien palkat ja palkkiot sekä bonus- ja optiojärjestelyt ovat saaneet aikaan oikeutettua keskustelua kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Samaan aikaan kun palkansaajat ovat olleet mukana palkkatalkoissa ja työttömät, monet eläkeläiset ja toimeentulotuella elävät joutuvat elämään hyvin niukan toimeentulon varassa, eivät taloustalkoot kuitenkaan ole koskeneet yhtiöiden johtajien palkitsemista. Näin ollen edustaja Kalliorinteen aloite osakeyhtiölain muutoksesta on mitä kannatettavin. Johdon palkkojen ja palkkioiden päätöksenteon siirtäminen yhtiökokouksiin lisännee avoimuutta ja samalla kohtuutta. Toivon aloitteelle positiivista käsittelyä.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinne on tehnyt hyvän ja kannatettavan lakialoitteen, jonka olen allekirjoittanut. Johtajien palkat ja palkkiot ovat nousseet kohtuuttomasti. Tämä lakiesitys voi osaltaan korjata asiaa, kun niistä esityksen mukaan päätettäisiin osakeyhtiöiden yhtiökokouksessa eikä pienessä piirissä. Edustaja Kalliorinne esitteli aloitetta hyvin seikkaperäisesti ja kertoi muun muassa, että Sveitsissä on käytössä juuri tällainen malli. Erityisesti johtajien ylimitoitetut bonus- ja optiojärjestelyt ovat herättäneet arvostelua. Nyt kaivataan kohtuullisuutta.

Tilastokeskuksen selvitysten mukaan tuloerot ovat Suomessa kasvaneet 90-luvun laman jälkeen näkyvästi. Väestön alimman kymmenesosan tulot ovat todella pienet, vaikka rikkaimmat ovat rikastuneet. Parhaiten ansaitseva 10 prosenttia saa koko Suomen tuloista lähes neljänneksen, ja eniten ovat kasvaneet vauraimman 1 prosentin tulo-osuudet.

Asiantuntijoiden mukaan kuilu köyhien ja rikkaiden välillä on repeämässä liian suureksi. Luokkayhteiskunta on alkanut näkyä siinä, että vähävaraisimpien terveys on heikoin ja heidän lastensa korkeakoulutus on vähäisempää. Tähän eriarvoistumiseen on puututtava sosiaalisesti oikeudenmukaisemmalla politiikalla.

Edustaja Kalliorinteen lakialoite lähetetään talousvaliokuntaan, ja toivon, että tämä tärkeä aloite voidaan ottaa siellä käsittelyyn jonkin asian yhteydessä.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin arveluttavana, että yhtiökokous alkaisi hoitaa yhtiöiden operatiivisen johdon palkitsemista. Silloin on ainakin nykyinen osakeyhtiölaki unohtunut kokonaan. Yhtiön hallitus on se, joka kantaa vastuun yhtiön toiminnasta, jopa henkilökohtaisesti. Silloin kukaan muu ei voi päättää heidän puolestaan. Oikeusvaltiossa se, joka päättää, kantaa vastuun.

Arvoisa puhemies! En halua öykkäripalkkoja yritysjohdolle, mutta en myöskään halua yhtiöiden hallituksia, joilla ei ole vastuuta omasta työstään.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä edustaja Kalliorinteen lakialoitetta hyvänä sen takia, että tästä asiasta keskustellaan, kuten edustaja Kärnäkin totesi. Pelkästään siinä, että näitä asioita pidetään esillä ja hieman kyseenalaistetaan näitä kohtuuttomuuksia, ei minun mielestäni ole kysymys sinänsä rahasta, vaan siinä on kysymys periaatteesta. Tämä julkinen keskustelu ja monet kannanotot, joita sitten itse kukin tekee presidenttiä myöten, johtavat pikkuhiljaa siihen, että jollakin tavalla näitä korjausliikkeitä tehdään. Joku aika sitten oli Helsingin Sanomissa uutinen, että eläkeyhtiö Varma muuttaa kantaansa ja julkistaa johtoryhmänsä pörssi-omistukset ja osakekaupat. Näin sen pitää ollakin: tämä läpinäkyvyys ja avoimuus lisää luottamusta.

Kaikkein suurin ongelma näissä optio- ja kannustejärjestelmissä, jotka alkoivat aikoinaan Alexander Corporate Financen toimesta Suomessa, surullisenkuuluisimpina niistä Fortumin optiot, on, että ne ovat johtaneet siihen — rahaa tietysti on mennyt, mutta minä en sitä näe niin pahana — että ne ovat särkeneet selvästi yhteiskuntamoraalia ja tehneet monet sopimukset ja linjaukset sen jälkeen äärettömän vaikeiksi.

Itselleni on kyllä ollut vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi näiden eläkeyhtiöitten johtajille ei anneta kunnon palkkaa, miksi yleensä pitää antaa asunto- ja muita etuja. Olisi paljon läpinäkyvämpää, jos annettaisiin: annetaan vaikka isompi palkka sen mukaan, mitä tulosta sitten syntyy. Mutta erinäköisiä kytkentöjä, semmoisia epämääräisiä etuja, joita ei voi käsittää, jo usean sadantuhannen remontteja asuntoihin — ei tavallinen kansa eikä kukaan meistä oikein ymmärrä, miksi niin pitää menetellä. Siitä tulee vain tämmöinen "kahden kerroksen väkeä", ja minusta presidentti Niinistö on aivan oikein puuttunut näihin kohtuuttomuuksiin nimenomaan siitä näkökulmasta, että sitä ei tavallaan kansakunnan yleinen oikeustaju kestä. Niin että tämä on paljon suurempi ja enemmänkin psykologinen kysymys kuin pelkkä rahallinen kysymys.

Mitä tulee sitten tähän lakialoitteeseen, tietysti voisi todeta, että yhtiökokoushan voi tehdä mitä haluaa ihan normaalisti. Pörssiyhtiöissä on vain se ongelma, että pienosakkailla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia viedä esityksiä läpi, mutta se pelkkä mahdollisuus ja avoimuus on kyllä edistämisen arvoinen asia.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Nyt kun vuoden aikana ovat perusturvan ja työttömyysturvan menot kasvaneet, voi sanoa, räjähdysmäisesti, jopa yli 17 prosenttia, ja yli 4 miljardia on tällä hetkellä se summa, joka on siis kuvaamassa tätä kriisiä ja kriisissä eläviä ihmisiä, niin samaan aikaan ahneus ja kohtuuttomuus johdon palkoissa nakertaa kyllä kansallista eheyttä ja myöskin toiminnan hyväksyttävyyttä. Siinä mielessä tämä avoimuus, läpinäkyvyys, yhtiökokouksissa on hyvä.

Minä kyllä kuitenkin toivoisin, että kun valtion omistajaohjauksesta puhutaan, niin eduskunnan ja hallituksen ja parlamentaarisen vaikuttamisen kautta palattaisiin pikkuisen arvioimaan valtionyhtiöiden ohjaus- ja myös palkitsemisjärjestelmiä. Ministeri Häkämieshän halusi lopettaa hallintoneuvostot sen takia, että hallintoneuvostot olivat kenties este juuri sille, ettei pystynyt syntymään sellaista veljeskuntaa hallituksiin, joka pystyi täysin piilossa parlamentaariselta kontrollilta toimimaan. Ei voi esimerkiksi kuvitella, että kansanedustajien hallintoneuvosto-jen aikana olisi koskaan sellaisia valtionyhtiöiden johdon palkkoja hyväksytty, jotka ovat kolminkertaisia Suomen pääministerin palkkatasoon nähden. Tässä suhteessa minusta olisi erittäin hyvä, että myöskin tämän asian yhteydessä arvioidaan myöskin valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmiä ja myös johdon palkkioiden kohtuutta.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensin kiittää edustaja Kalliorinnettä, että on tehnyt tämän aloitteen ja tuonut sen tänne meidän keskusteltavaksemme. Kuten huomataan, nyt jo tällä varsin pienellä porukalla tässä on selkeästikin kahta linjaa olemassa. Itse kannatan kyllä sitä, että kaikessa toiminnassa tulisi olla mahdollisimman avointa. Siinä mielessä konkreettinen esitys siitä, että yhtiökokoukset päättäisivät näistä palkkioista, on enemmän kuin tervetullut ja kannatettava.

Aikaisemmassa puheenvuorossa täällä joku mainitsi eläkeyhtiöt ja pahoitteli sitä, miksi niille johtajille ei makseta kunnollisia palkkoja. Mielestäni heillä on kyllä erittäin hyvätasoiset palkat. Siinä mielessä näiden ylimääräisten palkkioiden maksamiselle ei ole kyllä perusteita. Kuten edustaja Rajamäkikin tässä totesi, samanlainen käytäntö meillä on myös valtionyhtiöiden kanssa. Tämä ahneuden ja tämmöisen itselleen kotiinpäin vetämisen kulttuurin aika voisi pikkuhiljaa jäädä jo menneisyyteen ja palattaisiin siihen aikaan, milloin oltaisiin hieman enemmän armollisia toisillemme ja todettaisiin, että vähempikin riittäisi.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajakollega Kalliorinteen aloite on varsin kannatettava, ja haluan kiittää häntä siitä. Kaikki teot päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden eteen on tässä talossa tehtävä. Malttia odotetaan aina palkkaneuvotteluissa työntekijöiltä, ja on täysin kohtuutonta, jos yhtiöiden johdon palkitsemisjärjestelmiä ja -käytäntöjä ei voisi myös aidosti kyseenalaistaa ja pohtia uudenlaisia toimintatapoja. Mielestäni ei voi olla niin, että yhtiöiden johdon palkkiot ovat täysin erillään kaikkien muiden palkanmuodostuksesta.

Lakialoitteen pohjalta jatkossa yhtiöiden johdon palkitsemisjärjestelmistä päättäisi todellakin hallituksen sijaan yhtiökokous. Jo nykyään hallituksen palkkiot päätetään yhtiökokouksissa, ja yhtiökokous on myös luonteva paikka päättää johdon palkkioista. Silloin päätösvalta on omistajilla, jotka myös varmasti osaavat parhaiten arvioida palkkioiden suuruutta oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden nimissä.

Kaikki lainsäädäntö, joka vastaa ensinnäkin tätä ajan henkeä, jossa me tällä hetkellä elämme, ja sitä kautta myös kansalaisten oikeustajua, on varsin tervetullutta tähän taloon. Mielestäni meidän kaikkien pitäisi pystyä sentyyppistä lainsäädäntöä myös hurjan paljon enemmän tässä talossa tekemään. Kun yritykset epäonnistuvat palkitsemisissaan ja näissä omissa järjestelmissään, niin nämä vaikutukset ulottuvat myös niiden ulkopuolelle, se on myös tärkeä muistaa. Kaikki avoimuus on lopulta aina myös yhtiöiden edun mukaista.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tarkoitushan on laskea yritysjohtajien palkkioita ja palkkoja. Mutta piti ottaa tämä puheenvuoro sen takia, että tätä keskustelua käyvät kansanedustajat. Kansanedustajat itse ovat puolustelleet omia palkkioitaan sillä, että jos kansanedustajien palkkiota pienennetään, niin sitten kansanedustajaksi ei hakeudu sitä parasta A-ryhmää. Oikeastaan tällä ihan samalla perusteella voitaisiin esittää sitä, että kun kansalaiset kuitenkin elävät tuolla aika pienellä rahalla verrattuna kansanedustajien palkkioon, eläkeläiset jollain alle tuhannenkin euron summalla, me kansanedustajat voisimme alentaa kyllä omaakin palkkiota vastaamaan esimerkiksi kansalaisten keskipalkkaa.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä kaikki ovat tämän talven aikana puolustaneet yrittäjyyttä. Nyt ei näytä niin minun mielestäni olevan. Ei ole oikein, että yrittäjien palkat käydään läpi julkisuudessa. Ne eivät ole niitä suuria palkkoja, mistä täällä puhutaan. Toistan sen, että meillä on neljännesmiljoona osakeyhtiötä, joita tämä lakiesitys koskee. Missään muualla maailmassa ei tällaista lakiesitystä tehdä muihin kuin julkisiin yhtiöihin. Minä ymmärtäisin tämän keskustelun jollakin tavalla, senkin, että täällä jotkut vihaavat yrittäjiä ja syyllistävät, mutta en ymmärrä sitä, jos tämä kohdistetaan kaikkiin suomalaisiin osakeyhtiöihin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä toi mielenkiintoisen ja hyvän näkökulman tähän keskusteluun puhumalla eläkeyhtiöitten palkitsemisesta, nimenomaan ylimmän johdon palkitsemisesta, ja siitä, että he ovat lähteneet julkistamaan niitä. Ja se, minkä äskeisessä puheenvuorossani myöskin toin esille: julkisuus siitä, että niitä pitää julkistaa, loi myöskin painetta siihen, että ainakin osittain tämän julkisen paineen takia niitä alettiin julkistamaan, mikä on äärimmäisen hyvä asia, koska meidän jokaisen eläke-euroja nimenomaan nämä yhtiöt hallinnoivat.

Vaikka edustaja Suutari tuossa ansiokkaasti toi nämä 250 000 yhtiötä tähän matkaan mukaan — mikä on osittain totta — niin kyllä Kalliorinne minun mielestäni on puuttunut äärimmäisen tärkeään asiaan, ja sen nimi on kohtuullisuus. Kohtuullisuus palkitsemisessa, se on se juttu kaiken kaikkiaan. On niin, että pienissä osakeyhtiöissä tällä hetkellä monta kertaa kamppaillaan siitä, jäädäänkö henkiin vai ei. Tämäkin puoli tässä asiassa on aivan totta. Ei siellä pienissä osakeyhtiöissä, varsinkin jos ne ovat turbulensseilla toimialoilla, rahalla ole mällätty käytännössä koskaan eikä koskaan tule mällätä. Mutta minä haluan korostaa vielä sitä, että Kalliorinne aloitteessaan toi kohtuullisuuden suuriin, ylisuuriin, palkitsemisiin.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinteellä on tässä aloitteessaan varmasti vilpitön tarkoitus, mutta täytyy sanoa, että kyllä tässä nyt tehdään puskutraktorilla metsäpolkua. Eli kuten tuli ilmi, Suomessa on käytännössä neljännesmiljoona osakeyhtiötä, ja suurimmassa osassa niistä kyllä palkkaus on johtajilla kohtuullinen, ja voin sanoa, että hyvinkin pieni. Sen tiedän omasta kokemuksestani.

On totta, että meillä on ollut ylilyöntejä täällä. Puhutaan valtionyhtiöiden palkkioista ja johta-jien eduista ja niin edelleen. Niissä on kyllä ammuttu yli, ja on aiheellista puuttua niihin, niin kuin täällä keskustelussa on tullutkin esiin. Tässä suhteessa avoimuus on erittäin hyvä asia. Se edistää palkkioiden järkiperäistämistä.

Normaalissa osakeyhtiössä kuitenkin yhtiön hallitus on se elin, joka omalla lompakollaan ja takapuolinahallaan kantaa vastuun niistä päätöksistä, ja näin ollen yhtiön hallituksen on tämän kaltaiset palkkauspäätökset ja palkkojen suuruuspäätökset tehtävä. Sitä ei voi ulkoistaa yhtiökokoukselle. Se on käytännön toteutuksen ja asiantuntemuksen puutteen vuoksi myöskin, sanoisin, mahdoton tehtävä.

Ei ole oikein, jos nyt meillä on muutamia kymmeniä isoja yhtiöitä Suomessa, joissa on ammuttu yli liian suurilla palkoilla, että pannaan sen takia sitten 250 000 osakeyhtiötä muuttamaan käytäntöjään. Menee vähän överiksi minun mielestäni.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Jos vähän laajennetaan tätä keskustelua. Ei niinkään oteta kantaa siihen, onko tämä aloite tismalleen oikea tai sinne päin. Minun mielestäni se on aika lailla sinne oikeaan suuntaan, että saadaan avoimuutta ja hieman kontrollia.

Mutta koskien näitä palkitsemisjärjestelmiä, joista me nyt yleisesti puhumme ja joita on sitten ihmetelty, valtionyhtiöissä meillä on tietenkin omat säännöt, joita nyt on kiristetty, ja se linja on oikein, mutta jos ajatellaan niitä kohtuuttomuuksia, joita sitten on tietyissä pörssiyhtiöissä ollut, niin kysymys on siitä, että ne on asetettu väärin.

En tiedä, onko se kovin järkevää näitä vanhoja muistella, mutta kyllähän itse aikanaan seurasin Fortumin optioita aika tarkkaan, ja tässäkin salissa niistä juteltiin jonkun verran kymmenen vuotta sitten. Kyllähän siinä juuri kävi niin, että ei siinä johdolla ollut kovinkaan suurta merkitystä, kun sähkömarkkinat vapautuivat. Tavallaan ne perusfundamentit muuttuivat siihen suuntaan, että vaikka kuka olisi ollut toimitusjohtaja, niin rahantuloa ei vesivoimalla eikä ydinvoimalla olisi voinut estää. Siitä palkittiin sitten runsaskätisesti johtoa. Se oli tyyppiesimerkki siitä, että ne, jotka olivat päättäneet ne optiot, eivät ymmärtäneet, mitä markkinoilla sitä ennen oli tapahtunut. Mutta en mene siihen.

Enemmänkin menen siihen, että meidän pitää täällä yrittää puheella johtaa tätä suomalaista kulttuuria, kuinka palkitsemisjärjestelmiä viedään eteenpäin. Mahdotonta meidän on kyllä lainsäädäntöä siitä tehdä. Mutta oma käsitykseni palkitsemisjärjestelmästä, josta jonkun verran on omakohtaisiakin kokemuksia, on se, että hyvä palkitsemisjärjestelmä yrityksessä ottaa työntekijät mukaan ja se on kohtuullinen. Se on vain tietyn verran ja tietyn prosentin yli vuosipalkasta, olkoon se prosentti mikä tahansa. Tämä kohtuullisuus on juuri se, joka pitää sitten sen hengen siellä yrityksessä hyvänä, ja sitä kautta saavutetaan työilmapiiri, jolla se yritys voi menestyä.

Jos esitän vähän omia käsityksiäni, mihin tätä kulttuuria pitäisi viedä, niin minä pidän erittäin hyvänä sitä, että jollakin järjestelmällä näitä työntekijöitä palkitaan myös niin, että heille jaetaan yrityksen osakkeita. Silloin kun työntekijät omistavat yritystä, se näkökulma ja lähtökohta koko siihen toimintaan ja työntekoon on todennäköisesti erilainen. Tiedän erittäin hyviä esimerkkejä tästä järjestelmästä. Kun sitä on toteutettu, sillä kyllä on saavutettu huomattavasti paljon enemmän kuin mitä se rahallinen panostus siihen on ikään kuin tuonut tullessaan.

Aikanaan tein kirjallisen kysymyksen vähän saman suuntaisesti kuin mitä Kalliorinteen laki-aloite on. Se koski työeläkeyhtiöiden johtajien osallistumista pörssiyhtiöitten hallituksiin. Kysymys ei suinkaan ollut siitä, että jos työeläkeyhtiön johtaja osallistuu pörssiyhtiön hallitukseen, onko hän jäävi tämän yhtiön asioita käsiteltäessä. Kyse ei ole siitä, vaan jääviys pitäisi ymmärtää ulottaa siihen toimialaan.

Jos me ajattelemme vaikka Stora Ensoa ja UPM-Kymmenettä, niin se, joka Stora Enson hallituksesta tietää, mitä markkinoilla todennäköisesti tulee tapahtumaan kahden seuraavan vuoden aikana, pystyy arvioimaan UPM-Kymmenen kurssikehityksen aika tarkkaan. Nehän seuraavat toinen toistaan.

Sen takia minä en pidä hyvänä sitä, että työeläkeyhtiöiden johtajat ovat yritysten hallituksissa ristiin rastiin. Siitä seuraa sellaisia rakennelmia, että totta kai siitä avoimuudesta heidän omissa kaupoissaan pitää huolehtia. Mutta jos me tässä salissa luulemme, että me jollakin tavalla lainsäädännöllä, sitä parantamalla, pystymme esimerkiksi sisäpiiriongelmia jollakin tavalla suitsemaan, niin se on kyllä väärä käsitys.

Enemmänkin pitäisi kiinnittää tähän moraaliseen puoleen huomiota ja sitä yrittää parantaa, niin kuin me monet täällä salissa teemme, ja myös presidentti on tehnyt, jotta me pystyisimme estämään ne väärinkäytöt, koska on aika vaikea bulvaanien käyttöä saada lailla kiinni. Ehkä enemmänkin luulisin, että kannattaisi lainsäädäntöä viedä siihen suuntaan, että juuri talousrikoksissa näiden bulvaanien käytössä rangaistusten pitäisi olla isompia, jotta me voisimme luottaa rahamarkkinoiden toimintaan ja luottaa pörssin toimintaan. Se on kaikki edellytys sille, että yleensä sijoittajat pistävät pörssiin rahaa ja osakeanteihin, joita Suomessa on valitettavan vähän, kuten täällä edustaja Myllykoski taisi todeta.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Tuo lakialoite on varmasti ihan hyvä, ja sillä on hieno, nätti ulkokuori. Mutta tämmöisiä pieniä, niin kuin täällä tuli, että 250 000 pientä osakeyhtiötä on Suomessa, eivät nämä koske, niitä, jotka tuolla ongelmissa pyörivät. Tyhjästä on huono nyhjäistä, ei siellä ole suuria osinkoja varaa jakaa.

Mutta minä puuttuisin näitten valtionyhtiöitten, niin kuin esimerkiksi VR:n, johtoon. Sillä on moninkertainen palkka esimerkiksi pääministeriin verrattuna, koska on niin suuri vastuu. Mistä se vastaa? Monopoliasemassa oleva firma, ei mitään kilpailua, ja kaveri vetää hirveitä palkkioita siellä. Jos hänellä on suuri vastuu, niin sehän laittaa oman nahkansa peliin niin kuin yrittäjä. Pienissä yrityksissä on semmoinen tilanne, että kun yritys rupeaa menemään alaspäin ja tuottaa tappiota, niin siellä on oma nahka pelissä ja saattaa tulla talosta lähtö ja mannut ja maat lähtevät saman tien. Mutta nämä kaverit, kun ne tekevät tappiota, nostavat seuraavaksi vain isomman palk-kion ja ottavat sitä vastuuta. Minun mielestäni vähintä olisi se, että vuoden palkka pois, jos töpeksitään.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinne tällä aloitteellaan on nostanut, aivan oikein, keskusteluun tärkeän aiheen. Näitten lakialoitteitten tarkoituskin lienee enemmän se, että nostetaan ajankohtaiskeskusteluun asioita, joista täällä eduskunnan salissa on hyvä keskustella, ja toivottavasti vielä joskus sitten näitä lakialoitteita käsitellään valiokunnissakin.

Mutta tämän aloitteen osalta on sanottava, kuten täällä on mainittu, että Suomessa on osakeyhtiöitä satojatuhansia ja kuitenkin vain ehkä muutama kymmenen tai korkeintaan muutama sata sellaista yhtiötä, joissa johdon palkat ja palkkiot ovat karanneet käsistä ja ovat nousseet kohtuuttomalle tasolle. Sen lisäksi juuri näitä muutamaa kymmentä, enintään muutamaa sataa yhtiötä yhdistää se, että kun johdon palkkiot ovat huikeat, satojatuhansia, jopa miljoonia euroja vuodessa, niin sitten kun yrityksellä menee huonosti, niin vastuuta tällä johdolla, näillä johtajilla, jotka nauttivat isoja palkkioita, ei kuitenkaan silloin ole.

Erittäin hyvä aloite perustelujen osalta, mutta itse tämän lainkohdan, mihin edustaja Kallio- rinne ehdottaa muutosta, ei nyt ihan ehkä tarvitsisi olla tässä muodossa ja kohdistua kaikkiin 250 000 suomalaiseen osakeyhtiöön.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan jo tässä vaiheessa kiittää erittäin asiallisesta ja monipuolisesta keskustelusta ja siitä tuestakin, mitä tämä aloite on saanut. Lähes kaikki puheenvuorot ovat ainakin jossain mielessä ymmärtäneet sen perusvireen, joka tämän taustalla on, että tämä yhteiskunta ei kestä niitä kohtuuttomuuksia, mitä joka päivä tulee ilmi, esimerkiksi tänä päivänä, niin kuin viittasin eläkeyhtiö Ilmarisen ylimääräisiin palkkioihin. Se rapauttaa kansan moraalia ja uskoa tähän meidän yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen. Sitä kautta nämä puheenvuorot ovat lähestyneet tätä asiaa aivan oikein.

Tämän aloitteen taustalla ei ole mitään yrittäjävihamielisyyttä. Sellaista meidän puolueessa ei nykyisin juuri ole ilmaantunutkaan mutta oikeudenmukaisuuden tuntoa senkin edestä.

Haluan ainoastaan yhteen puheenvuoroon puuttua korjaten eli edustaja Turusen puheenvuoroon, koska siinä oli väärä lähtöolettamus, koska hän sanoi, että tämän aloitteen tarkoitus on laskea yritysten johtajien palkkoja. Kuten esittelypuheenvuorossa sanoin, tämän aloitteen toteutumisen jälkeenkin, vaikka tämä toteutuisikin, yrityksillä on oikeus maksaa ihan sellaisia palkkoja, bonuksia kuin yritys itse haluaa. Tämä tekisi ainoastaan ne läpinäkyviksi, avoimiksi, parantaisi omistajien vaikutusmahdollisuuksia, ja se elementti varmasti estäisi kaikista pahimmat ylilyönnit ja kohtuuttomuudet, mistä me olemme joka päivä saaneet lukea. Mihinkään kauttaaltaan yritysjohtajien palkanalennukseen tämä aloite ei pyri vaan kohtuuttomuuksien kitkemiseen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kalliorinne vei jo melkein yli puolet ajatellusta puheenvuorostani toteamalla juuri tuon vastauksensa edustaja Turuselle, joka oli harhautunut aivan väärille poluille tämän lakialoitteen perusvireestä. On erityisen tärkeätä myös huomata se, että edustaja Suutari maalaa nyt tässä isoa mustaa kuvaa siitä, että lisätään byrokratiaa, kangistetaan yhtiökokousta ja koetetaan siirtää hallituksen vastuuta yhtiökokouksen jäsenille. Näin ei ole.

Kysymys on siitä, että niiden 250 000 pienyrityksen puolella yhtiökokous on sama kuin yhtiön hallitus. Todella pienissä yrityksissä ne osakkeenomistajat edustavat sitä hallitusta, ja se yhtiökokous koostuu juuri niistä osakkeenomistajista. En tiedä, mitenkä on edustaja Hakkaraisen lähellä olevassa yrityksessä, kuinka sankka joukko, montako siitä yrityksen ydinjoukosta, joita teitä siellä on, toimitusjohtaja ja niin edelleen, tulee sieltä ulkopuolelta sitten. Onko Joutsenossa joku sijoittaja, joka on osakkaana teidän yrityksessänne, vai onko se niin, että te kaikki yrittäjät olette siinä yrittämässä, saatte leivän siitä yrityksestä, päätätte sen yrityksen toiminnoista, päätätte yrityksen johdon palkkioista ja niin edelleen?

En usko, että on hirvittävän suuri joukko sellaisia pienyrityksiä, joissa tämä kangistuisi. Hallitus tekee yhtiökokoukselle esityksensä, enkä suin surminkaan usko, että yhtiökokouksessa pientä äänimäärää käyttävä joukko voisi muuttaa hallituksen esitystä. Hallitus osaa kyllä tehdä sellaisen päätöksen, joka lähestulkoon 99,9-prosenttisesti tulee olemaan yhtiökokouksen päätös. Avoimuutta Kalliorinne pyytää.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puheenjohtaja! Ettei tässä tapahtuisi semmoista väärinkäsitystä, niin kyllähän edustaja Kalliorinteen lakialoite on ihan hyvä, ja niin kuin minä sanoinkin äsken tuossa: tämmöisiä ökypalkkoja ja tämmöisiä — ei missään nimessä. Mutta silloin jos me lähdemme sentyyppiseen, niin meidän on myöskin muutettava vastuunkantaja osakeyhtiössä. Kukaan ei kanna vastuuta semmoisista asioista, mistä toinen päättää. Sehän ei ole länsimaista demokratiaa. Se ei voi olla näin.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Mielestäni kanssa myös Kalliorinteen lakialoite on oikeansuuntainen, mutta näkisin, että lähinnä tämä koskee suuria yhtiöitä, ja näkisin myös ennen kaikkea, että valtio-omisteisissa suurissa yhtiöissä näitä palkkioita pitäisi leikata ja tutkiskella tarkkaan.

Se on aivan totta, niin kuin edustaja Hakkarainen tuossa totesi: pienet osakeyhtiöt ja muuta, siellä osakkeenomistajat ovat kiinni tiukasti yhtiöissä, ja he eivät kyllä varmasti ole siellä suurta ottamassa. He kamppailevat sen yrityksen toiminnoista ja muusta, jääkö siellä maksuvaraa näille osakkeenomistajille. Tämä on siinä mielessä aivan oikeansuuntainen aloite, mutta nämä pienemmät yhtiöt ovat tässä, ja tietysti sitten ovat vakuutusyhtiöt ja niiden johtajien palkkiot — on aivan oikein, että niihin puututaan, ja sillä tavalla nämä pienet heitetään pois tästä, mutta totta kai turhaa byrokratiaa on vältettävä. Koko ajan puhutaan siitä, että näitä on purettava ja ettei pidä liikaa tehdä kankeutta näihin asioihin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan muutama sana. Edelleenkäsin jatkan kohtuullisuudesta ja sitten menen koko henkilöstön tulospalkkaukseen.

Omia kokemuksia, siis henkilökohtaisesti kokemuksia, on jo pienen ajan päältä takapäin, ja silloin joka tapauksessa sekä ammattiliitoissa että työnantajajärjestöissä oli puhetta ja myöskin ohjeistusta siitä, että koko henkilöstöä koskevien palkkiojärjestelmien — nimenomaan tulospalkkiojärjestelmien, jotka tulevat yrityksen tuloksesta esimerkiksi — katot pyörivät jossain 4—5 prosentin tietämillä vuosipalkasta, siis huom. maksimit, mikä vastaa noin kahden viikon palkkaa suurin piirtein, kun 52 viikkoa vuodessa on ja sitä kautta laskee, ja nehän tulivat sitten, jos se toteutui, äärimmäisen hyvin tehdystä työstä. Tuotantopalkkiot ovat tästä vielä asia eri, joka menee ihan eri työnumerolle.

Kysynkin, olisiko tässä se haarukan alapää sen kohtuuden osalta. Ainakin se oli niin, että tähän ainakin minun oli silloin tyytyminen henkilöstön palkansaajana. Ehkä tämä on nyt sitten myöskin yksi kulminaatiopiste sille Kalliorinteen aloitteelle, jotta se jalostuu siellä aloitteen käsittelyssä eli sen kohtuuden hakemisessa, eli onko kohtuus 2 viikon vai 2 vuoden palkka?

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tuotu esille se, että tässä olisi kysymys näitten suurten yhtiöitten, julkisten yhtiöitten ja eläkeyhtiöitten kohtuuttomuuksien oikaisusta, mutta minä en kyllä pysty yhtymään siihen. Siellä puhutaan selvästi osakeyhtiöistä, joiden palkat ja palkkiot pitäisi päättää yhtiökokouksessa. Täällä virheellisesti edustaja Myllykoski väitti, että Suomen pienissä yrityksissä yhtiökokous on sama kuin hallitus. Minä uskon, että näin ei ole, koska hallitukseen otetaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat sen asian asiantuntijoita, jos on mahdollista, omien lisäksi, mutta yhtiökokouksessa omistajana voi olla kuka tahansa, joka on esimerkiksi perinyt omaisuutta ja muuta. Minä en käsitä, miten heitä voi vastuuttaa niistä päätöksistä, jos he eivät tunne sitä yhtiötä. Sen takia minä ymmärtäisin tämän niin, että jos olisi kysymys julkisista yhtiöistä, ihan ok, mutta silloin kun puututaan kaikkiin suomalaisiin osakeyhtiöihin, niin tässä eivät mitenkään vastuut ja oikeudet kohtaa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ei nyt kannata ruveta juupas—eipäs-linjalle, mutta tarkoitin sitä, että monissa osakeyhtiöissäkin on niin, että ei ole ulkopuolista hallitusta, vaan hallitus koostuu osakkeenomistajista, jotka itse omalla työllään tekevät siinä yrityksessä työtä. Silloin tässä nyt ei tapahdu mitään suurta byrokraattista lisäkuormaa. Totta toki on sekin, mitä edustaja Suutari sanoi, että on yhtiöitä, joissa on ulkopuolinen hallitus, mutta silloin jo puhutaan kyllä vähän isommasta kuin makrotason yrityksestä. Eli meillä keskisuurissa pk-sektorin yrityksissä jo on ulkopuolisia hallituksia. Enkä minä kyllä pidä pahana sitä, jos niissä avoimuus lisääntyy. Jos minä haluan edustajana olla edistämässä sitä, avoimuuden lisääntymisen kautta, että suomalainen sijoittaja uskoo mahdollisuuteen, läpinäkyvyyteen, siihen, että minä uskallan laittaa rahojani tuohon yritykseen, kun sen avoimuus tälläkin osalla on parempi, niin uskon, että tällä ei ole negatiivista vaikutusta yksityisen suomalaisen sijoittajan uskoon suomalaiseen yrittäjyyteen. Tämä olisi yksi sellainen porras, jonka rakentamisella voidaan luoda uskoa siihen, että suomalainen yksityinen sijoittaja lähtee herkemmin mukaan tukemaan suomalaista kasvuyrittäjyyttä, pk-sektoria.