12) Laki omaishoidon tuesta annetun lain ja tuloverolain muuttamisesta
Lauri Heikkilä /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Omaishoitajan aseman parantaminen on hyvin
ajankohtainen asia. Se on sitä nyt, se oli sitä viime
vaalikaudella ja on ollut jo pitkään ennenkin.
Mutta mikä tekee sen nyt entistä ajankohtaisemmaksi,
on se, että tällä vaalikaudella on hallituksen
esityksestä tehty laki-aloitteita ja leikkauslistoja, jotka
vaarantavat laitoksissa tapahtuvan vanhustenhoidon saatavuuden riittävyyden.
Monet kunnat ja kaupungit tässä suloisessa Suomenmaassa
ovat ajautuneet, tai ne on ajettu, tilanteeseen, jossa vanhusten
hoitoa ja hoitopaikkoja on vähennetty tai jätetty
perustamatta kun-tien heikon rahatilanteen vuoksi. Sama
kos-kee kehitysvammaisia, mielenterveyspotilaita ja muita vajaakuntoisia.
Kun yhteiskunnalle kuulunut hoitovastuu sysätään
omaisten harteille, pitäisi tämä ottaa
huomioon omaishoidon tukien tasoa korottamalla ja säätämällä ne
verovapaaksi tuloksi.
Tukien saatavuutta täytyy tasapuolistaa, ettei suuri
omaishoitajien joukko jäisi kuntien harkinnanvaraisten
omaishoidon määrärahojen vuoksi kokonaan
tuen ulkopuolelle. Siksi tuen maksatus tulee siirtää Kelan
hoidettavaksi, ja valtion pitää osoittaa tarkoitukseen
myös määrärahoja.
Arvoisa puhemies! Kunnan on sosiaalihuoltolain 17 §:n
2 momentin nojalla huolehdittava omaishoidon tuen järjestämisestä.
Tarkemmin palvelusta säädetään
laissa omaishoidon tuesta, laki 937/2005. Omaishoidolla
tarkoitetaan ikäihmisten, vammaisten tai sairaan henkilön
hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa
omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön
avulla.
On arvioitu, että Suomessa on noin 350 000 omaishoitajaa,
jotka antavat apua kotiaskareissa ja tekevät hoivatyötä perheenjäsenilleen
tai läheisilleen säännöllisesti.
Vain 43 000 omaishoitajaa on tehnyt omaishoidon sopimuksen
kunnan kanssa, jolloin he ovat oikeutettuja saamaan omaishoidon
tuen hoivatyöstään.
Omaishoidon tuki sisältää hoidettavalle
an-nettavat palvelut, omaishoitajan hoitopalkkion, omaishoitajan
vapaapäivät hoivatyöstä ja omais-hoitoa
tukevia palveluita. Vaikka omaishoitajat tekevät kotikunnilleen
arvokasta työtä, kun he vähentävät
kalliiden, monia tuhansia euroja kuukaudessa maksavien laitoshoitopaikkojen
tarvetta, tästä huolimatta suomalainen yhteiskunta
ja sen johtavat poliitikot eivät ole arvostaneet omaishoitajien
hoitotyötä sen vertaa, että työstä saisi
edes minimipalkan. Omaishoitajan 24/7-työstä maksetaan
vain muutama satanen tai ei sitäkään.
Jos tällä kaudella hallituksessa olleet kuusi
puoluetta arvostaisivat omaishoitajien yhteiskunnan ja läheistensä hyväksi
tekemää työtä, niin omaishoitoon
liittyvät kysymykset olisi ratkaistu kilvan heti vaalikauden
alussa — vai mitä, arvoisat kollegat?
Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuki on aina tapauskohtaisesti
määritelty. Palkkioissa ja palveluissa on merkittäviä kuntakohtaisia
eroja, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta omaishoitajien välillä.
Laissa määritelty vähimmäispalkkio
on 384 euroa 67 senttiä vuonna 2015. Jos omaishoitotilanteeseen
liittyy hoidollisesti raskas siirtymävaihe, hoitopalkkio
on 769 euroa 33 senttiä kuukaudessa. Hoitopalkkiosta on
maksettava vero. Omaishoitaja on oikeutettu kolmeen vapaapäivään
kuukaudessa, jos omaishoitotilanteet ovat ympärivuorokautisia
tai jatkuvasti päivittäin sitovia ja raskaita.
Huomattavan moni omainen jättää pitämättä lakisääteiset
lomapäivänsä, koska palveluvaihtoehtoja
ei ole riittävästi tai ne eivät ole riittävän monipuolisia.
THL:n selvityksen mukaan vuonna 2012 asiakkaiden hoitoisuus oli
suurta tai asiakkaat olivat vaikeasti hoidettavia. Yli puolella omaishoidon
tuella hoidettavista pääasiallinen hoidon tarve
oli fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, krooniset sairaudet, vammat
ja muistisairaudet.
Vanhuspalvelulain tavoitteena on, että mahdollisimman
moni ikäihminen pystyisi asumaan kotona mahdollisimman
pitkään tukipalvelun ja omaishoidon avulla. Vanhuspalvelulaissa
ikäihmiselle ei annettu oikeutta subjektiiviseen laitoshoitopaikkaan,
jos lääketieteelliset perusteet eivät
täyty.
Arvoisa puhemies! Samanaikaisesti hallituksen rakennepoliittinen
ohjelma vähentää laitoshoitopaikkoja
rajusti 300 miljoonan euron edestä muutamassa vuodessa
korjatakseen kestävyysvajetta. On äärimmäisen
tärkeää, että omaishoitajan
asemaa parannetaan ja kehitetään, jotta saamme
omaishoitajiksi myös nuorempia ikäryhmiä,
varsinkin kun painopiste on siirtymässä kotihoitoon.
Väestön ikääntyminen on
tosiasia, ja meidän poliitikkojen ja päättäjien
tulee näyttää poliittista tahtoa ja oikeudenmukaisuutta
puoluerajoista riippumatta siinä, että arvostamme
ikäihmisiä, heidän hyvinvointiaan ja
omaishoitajien työpanosta yhteiskunnassamme. Meidän
tulee arvostaa omaishoitajia eikä ryöstää heidän
työpanostaan ilmaiseksi. Siksi olen jättänyt
tämän laki-aloitteen, jossa esitetään
seuraavaa:
"Laki omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta
1 § Lain tarkoitus
Kansaneläkelaitos huolehtii lain tarkoituksen mukaisesti
tuen maksatuksesta ja muusta toteutuksesta siten kuin tässä laissa
ja sen nojalla annetussa asetuksessa omaishoidon tuesta tarkemmin
säädetään.
3 § Tuen myöntämisedellytykset
Kansaneläkelaitos voi myöntää omaishoidon tukea,
jos;
11 § Palvelun järjestäjä
Omaishoidon tuen toimeenpanosta vastaa Kansaneläkelaitos.
2. Laki tuloverolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti - -
77 a § Omaishoidon tuki
Veronalaiseksi tuloksi ei katsota omaishoidon tuesta annetussa
laissa (937/2005) tarkoitettua omaishoitajalle annettavaa
hoitopalkkiota."
Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! Suomalaisista tulonsiirroista merkittävä osa
liittyy jollakin lailla läheisen hoivaan. Meillä on omaishoidon
alla erilaisia tukia, mutta meillä on paljon tukia myös
oman lapsen hoitamiseen, lähipiiriin kuuluvan lapsen hoitamiseen
tai jostakin syystä oman perheensä ulkopuolelle
sijoitetun lapsen hoitamiseen. Useimmat näistä erilaisista
ja aina hiukan eri perustein myönnetyistä tuista
jäävät köyhyysrajan alapuolelle.
Kyse on siis melkoisesta joukosta hyvin pienellä rahalla hyvin
tärkeää, merkittävää yhteiskunnallista
työtä tekevistä ihmisistä, jotka
erilaisista historiallisista ja hallinnollisista syistä jaetaan
erillisiin kategorioihin. Koska näihin jakoihin ei varsinaisesti
ole perustetta, näiden siirtäminen Kelaan niiltä osin,
kuin ne eivät vielä siellä ole, on erittäin
kannatettava ajatus. Tämä voisi olla yksi askel
matkalla kohti sellaista järjestelmää,
jossa toisen ihmisen hoiva tehdään ainakin mahdolliseksi
niille, jotka näin haluavat toimia.
Mitä tulee tähän verovapauteen, minä olen
aikaisemmin omalla poliittisella urallani vaatinut yhden jos toisenkin
tuen verovapautta, sittemmin opiskellut hieman vero-oikeutta ja
muuttanut kantani tässä suhteessa täysin.
Meidän verojärjestelmämme suurimpia ongelmia
tällä hetkellä on jo monimutkaisuus ja
erilaisten tulolajien kohteleminen erilaisilla perusteilla. Tämä johtaa siihen,
että kun ihmisen tulonmuodostus saattaa muuttua eri perusteelle
useaan kertaan vuoden mittaan, on käytännössä mahdotonta
edes verottajan kovin tarkasti etukäteen arvioida, mitkä ovat
ne tämän henkilön tuloihin kohdistuvat
verovelvoitteet, saati sitten, että ihmiset itse pystyisivät
jollakin lailla arvioimaan ja seuraamaan sitä, mitenkä heidän
verotuksensa muuttuu. Tästä syystä — siitä huolimatta,
että siinä tapahtuu rahan kierrättämistä valtiolta
valtiolle — minä kannatan sitä, että mieluummin
kuljetaan kohti järjestelmää, jossa kaikkinaiset
tulot, olivat ne sitten tulonsiirtoja, pääomatuloja,
palkkatuloja tai muita tuloja, olisivat samanlaisen verokohtelun alaisia,
ja ihmisten toimeentulo turvattaisiin nostamalla tukia sellaiselle
tasolle, että ne kestävät verotuksen.
Näin jo siksi, että Suomessa erilaisten tukien, myös
omaishoidon tuen, alikäyttö on merkittävä ongelma.
Yksi keskeinen syy siihen, minkä takia ihmiset eivät
käytä niitä tukia, joihin he ovat oikeutettuja,
on se, että ihmiset eivät yksinkertaisesti selviä viranomaisbyrokratiasta.
Minä henkilökohtaisesti toivoisin, paitsi
että mahdollisuus omaishoitoon taattaisiin riittävällä ja
mielellään yhtenäisillä kriteereillä ja
myöntämisperusteilla toteutetulla tuella, että tämä voisi olla
askel kohti perustuloa jossakin vaiheessa. Tämä sen
takia, että meillä ei oikeasti ole tässä yhteiskunnassa
erillistä omaishoitajien joukkoa, vaan oikeasti meillä on
Suomen kansa, täällä asuvat ihmiset,
jotka kaikki enemmän tai vähemmän pääsevät
ja joutuvat huolehtimaan läheisistä. Joissakin
elämäntilanteissa, joillakin hetkin, tämä läheisistä huolehtimisen
taakka kasvaa niin suureksi, että siitä ei omin
voimin ja naapuriavulla selviä, ja silloin on yhteiskunnan
syytä sitä tukea. Mutta kyse ei ole erillisestä ihmisrodusta
tai erillisestä kategoriasta, vaan normaalin elämän normaalista
elämänmuodosta. Näin se voisi hyvin olla
myös osa normaalia toimeentulon muodostumista.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Omaishoidon nykytilanne: sen arvo on mittaamaton
mutta arvostus nolla. Omaishoitotilanne voi tulla perheeseen äkkipysähdyksellä.
Perheenjäsen voi saada sairauskohtauksen, tai perheeseen
voi syntyä vammainen lapsi — tapahtumia, joiden
jälkeen kaikki muuttuu. Paljon avoimia kysymyksiä,
paljon outoja apuvälineitä, paljon vaihtuvia viranomaisia,
ja ennen kaikkea kotiin tulee paljon vieraita ihmisiä.
Pitäisi osata kysyä oikeita kysymyksiä,
ymmärtää vastaukset ja vielä opetella
uusia asioita sekä tekemään asioita toisella
tavalla, ja ennen kaikkea on pakko jaksaa viedä arkea eteenpäin.
Kelan tutkijan Sari Kehusmaan väitöskirjan mukaan
suomalaiset ovat Euroopan ahkerimpia omaishoitajia. Kansallisen
omaishoidon kehittämisohjelman mukaan jopa 1,25 miljoonaa
ihmistä hoitaa omaisiaan tai tuttaviaan. Kaikkiaan omaishoitotilanteita
on 300 000, joista kuutisenkymmentätuhatta on
sitovia ja vaativia. Laissa omaishoitajaksi määritellään
henkilö, joka on tehnyt läheisensä omaishoidosta
kunnan kanssa toimeksiantosopimuksen. THL:n vastikään
julkistaman selvityksen mukaan heitä on noin vajaa 43 000.
Hallituksen rakennemuutokseen ja julkisen sektorin säästöohjelmaan
kuuluu vanhuspalvelulain muutosesitys siten, että kotiin
annettavat palvelut olisivat jatkossa ensisijainen vaihtoehto laitoshoidon
sijaan. Iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen
laitoshoito toteutuisi vain lääketieteellisin
perustein tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla.
Kunnissa vähennetäänkin kiivaasti laitoshoitoa.
Se tarkoittaa väis-tämättä sitä,
että myös omaishoidon tarve tulee jatkossa lisääntymään.
Näin ministeri Huovinenkin totesi puheessaan täällä eduskunnan
täysistunnossa, että paine laitoshoitoon syntyy
muun muassa hoitavien omaisten uupumisesta. Onkin syytä kysyä,
joutuvatko ikäihmiset rakennemuutoksen maksajiksi.
Arvoisa puhemies! Työelämässä työehtoso-pimuksissa
määritellään muun muassa erilais- ten
taukojen pituus tai maksimiviikkotyömäärä. Omaishoitotyö on
usein 24/7-työtä ilman lakisääteisiä kahvi-,
ruoka- tai lepotaukoja. Omais-hoitajien oma jaksaminen on peruspilari
onnistuneille omaishoitosuhteille. Omaishoitajat toivovatkin hartaasti
lakisääteisiä terveystarkastuksia. Sopimuksen
tehneellä omaishoitajalla on lakisääteinen
oikeus kolmen vuorokauden vapaaseen kuukaudessa. Työelämässä työntekijä saa lomarahaa
vietettyään lakisääteistä lomaa. Omaishoitaja
sen sijaan maksaa sijaishoitopalveluista, joita kunta järjestää.
Hän siis maksaa voidakseen pitää lakisääteisiä vapaitaan.
Tämä on pöyristyttävää.
Yli 250 000 hoitosuhdetta kuuluu omaishoidon ja ansiotyön
yhteensovittamisen piiriin. Työkaveri voi lomalle jäädessään hehkuttaa
lomansa rentouttavaa vaikutusta ja odottaa sitä iloisena.
Ansiotyötä sekä omaishoitotyötä tekevän
jäädessä ansiotyöhön
kuuluvalle lakisääteiselle lomalle omaishoitotyö jatkuu
normaaliin tapaan, omaishoitosuhteessa kun ei ole koskaan vapaata.
Vapaapäivien pitäminen voi monelle olla mahdotonta.
Valitettavan usein erityisesti ikäihmisten kohdalla omaishoidettava
ei haluakaan mennä sijaishoitoon eikä kotiin saada sijaishoitajaa.
Näin omaishoitaja voi joutua lähes vangiksi omaan
kotiinsa ilman hengähdystaukoa tai mahdollisuutta omiin
harrastuksiinsa.
Arvoisa puhemies! Kova verotus kurittaa ja yllättää.
Mitä palkkio tästä työstä on?
Omaishoidon tuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on
tämän vuoden alusta 384,67 euroa kuukaudessa. Palkkiota
verotetaan todella kovalla kädellä. Tämä tuleekin
monille omaishoitosopimuksen tehneille hyvin yllättävänä.
Valtiovarainministeri vastasi omaishoitopalkkion verottomuudesta kysyttäessä kirjallisessa
kysymyksessä, että hoitopalkkion veronalaisuus
tuo kunnille ja valtiolle verotuloja, joita tarvitaan palveluiden
rahoittamiseen. Se on eri reilua, kun samaan aikaan on laskettu,
että yksi kotona hoidettu omaishoitotapaus voi säästää yhteiskunnalle
jopa 30 000—50 000 euroa vuodessa. THL:n
mukaan 36 prosenttia tällä hetkellä hoidettavista
olisi laitoshoidossa ilman omaishoitajaa. Kelan arvion mukaan pelkästään
pitkäaikaishoidosta säästyi omaishoidon
myötä viime vuonna arviolta 3,4 miljardia euroa.
Ministeri Rinne totesi vastauksessaan myös, että hoitopalkkion
verovapaus olisi vastoin muiden työkorvauksia saavien verovelvollisten
yhdenvertaista kohtelua ja ettei kysymys anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Näin
se nykyinen hallitus on arvostanut omais-hoitajia.
Kannatan lämpimästi tätä lakiesitystä,
sillä, arvoisa puhemies, juhlapuheiden aika on nyt ohi. Nyt
tarvitaan konkretiaa.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Omaishoitajien tekemä työ on äärimmäisen
arvokasta, ja se mahdollistaa hoidettaville paremman elämän
ja antaa monille mahdollisuuden asua omassa kodissa, mikä on
tärkeä asia kenelle tahansa. Valtion näkökulmasta
omaishoitajien tekemä työ säästää vuosittain
merkittävän rahasumman terveydenhuollon kustannuksista.
Omaishoidon tuen hoitopalkkiot eivät ole tällä hetkellä riittävällä tasolla
työn tärkeyteen ja vaativuuteen nähden.
On valitettavaa, että suuri osa omaishoitajista ei saa
ollenkaan omaishoidon tukea, ja toisaalta omaishoidon tuen varassa elävillä on
usein vaikeuksia toimeentulon suhteen. Tästä näkökulmasta
omaishoitajien kohdalla tukipalkkioiden veronalaisuudella on todella taloudellista
merkitystä läheisistään huolta
kantaville mallikansalaisillemme.
Myös omaishoitotyö, joka on käytännössä toisesta
huolehtimista, ei niinkään puhtaasti ansaintatarkoituksessa
tehtyä työtä, on luonteeltaan sellaista,
ettei sitä pitäisi verotuksessa rinnastaa ansiotyöhön.
Esimerkiksi työajan suhteen omais-hoitajatyö poikkeaa
merkittävästi tavallisesta ansiotyöstä.
Arvoisa puhemies! Hallitus on julkisuudessa ilmoittanut suhtautuvansa
myönteisesti omais-hoitajien aseman parantamiseen. Tämän
lisäksi vanhuspalvelulain mukaan iäkkään
henkilön pitkäaikainen hoito ja huolenpito on
toteutettava ensisijaisesti hänen kotonaan tai muussa kodinomaisessa
asuinpaikassa. Hallituksen suhtautumisen ja vanhuspalvelulain hengen
mukaisesti omaishoitotyötä tulisi edistää luomalla
omais-hoitajille nykyistä paremmat toimintaedellytykset
ja pyrkiä turvaamaan heidän toimeentulonsa.
Laitoshoidon hintalappu on kova, ja se luo paineita kehittää vaihtoehtoisia
hoitotapoja. Näin ollen omaishoitajaksi ryhtymisen kynnystä tulisi madaltaa
ja omaishoidon tuen hoitopalkkion tuntuva korottaminen olisi perusteltua.
Omaishoitajien aseman eteen on tehtävä vielä paljon
täällä eduskunnassa, mutta edustaja Heikkilän
lakialoitteen mukaiset muutokset olisivat askel parempaan suuntaan.
Kannatan edustaja Heikkilän lakialoitetta. — Kiitos.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa
on lukuisia kertoja keskusteltu omaishoidon tuesta, sen tasosta
ja siitä, että vain murto-osa näistä omaishoitajista
tukea saa. Kelan selvityksen mukaan yhteiskunta säästää vuosittain
laitoshoidon kustannuksissa lähes 3 miljardia euroa. Se
on valtava summa. Olen vahvasti sitä mieltä, että omaishoidon
tuen maksatukset pitäisi saada samoilla pelisäännöillä toimimaan
koko maassa. Ei saisi olla kiinni kotikunnan taloudellisesta tilanteesta,
kenelle tätä omaishoidon tukea maksetaan ja kenelle
ei. Kansaneläkelaitos voisi hoitaa valtakunnallisesti tämän
maksatuksen oikeudenmukaisesti kaikille niille, joille se kuuluu.
Arvoisa puhemies! Tämä omaishoidon tuki on hyvin
pieni summa kaiken kaikkiaan, se on alle 400 euroa kuukaudessa miinus
verot. Meidän täytyy muistaa, että monet
heistä, jotka hoitavat läheistään
kotona, ovat vanhempia naishenkilöitä, jotka ovat
ensin hoitaneet lapsensa kotihoidossa eivätkä siten
ole päässeet kartuttamaan itselleen työeläkettä,
ja nyt kun he vanhuudessaan hoitavat vielä usein puolisoitaan
hyvin pienellä eläkkeellä ja nimellisellä omaishoidon
tuella — ja kaikki eivät edes tätä omaishoidon
tukea saa — niin tilanne on hyvin epäoikeudenmukainen, kun
ajatellaan niitä henkilöitä, jotka ovat
paljon tehneet hyvää työtä läheistensä eteen.
Kannatan lämpimästi tätä edustaja
Heikkilän tekemää lakialoitetta.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilä on todella perehtynyt
asioihin hyvin ja tehnyt erittäin hyvän lakialoitteen.
Omaishoito on erittäin merkittävä hoitomuoto.
Niin kuin täällä käy ilmi, Suomessa
on yli 300 000 omais-hoitajaa ja korvauksen saa ainoastaan
noin 34 000, ja kun mietimme, että omaishoidosta
tehtävä korvaus on todella 400 euroa — onko
se sitäkään, se vaihtelee kunnittain,
koska kunta voi itse päättää sen
asian — ja kun mietimme, mitä laitospaikka maksaa
meille, niin voidaan puhua, että yhden vuorokauden laitoshoidosta
ja kuukauden omaishoitajasta on yhteinen kustannus. Siinä suhteessa
kun mietitään, tämä verotuksen poisto
juuri tästä omaishoidon tuesta on hyvin perusteltua.
On minun mielestäni suuri vääryys, että tätä rapsutellaan
tässä, ja siinä mielessä edustaja
Heikkilän tekemä lakiehdotusmuutos on erittäin
kannatettava, ja toivotaan, että tämä herättää laajasti
myös laajemmalla mielenkiintoa ja tukea tälle
asialle.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten todettua, omaishoitotilanteita on hyvin monenlaisia.
Edellisissä puheenvuoroissani keskityin ikäihmisiin,
mutta on myös paljon erilaisia muita tilanteita. Ei pidä unohtaa
vammaisia tai sairaita lapsiaan hoitavia vanhempia. On tärkeä muistaa,
että heille voi tulla tilanne, jossa toinen vanhemmista
joutuu luopumaan työurastaan jäädessään
kotiin hoitamaan lasta. On myös nuoria aikuisia, jotka
ovat joutuneet jo varhaisella aikuisiällä ottamaan
omaishoitajan roolin ja vastuun sairastuneesta vanhemmastaan.
Arvoisa puhemies! Haluan tämän lakiesityksen
myötä tuoda esiin myös sen, että verotuksen kautta
on tuettava näitä erilaisia perhetapauksia. Lisäksi
haluan tuoda esiin myös sen, että on tärkeää,
että viranomaiset ovat kartalla eri sosiaalitukien myöntämisen
kanssa, ettei käy niin kuin eräälle nuorelle
opiskelijalle, joka joutui ottamaan vastuun omasta vanhemmastaan
ja teki sopimuksen kunnan viranomaisen suosituksesta, ja hänestä tuli
sitten vanhempansa omaishoitaja. Todellisuudessa kävikin
niin, että tämä viranomainen ei muistanut
sanoa, että tämä pieni omaishoitosopimus
vaikuttaa myös myönnetyn opintotuen määrään.
Niinpä tämä nuori opiskelija joutui ottamaan
velkaa voidakseen maksaa takaisin hänelle jo myönnettyjä opiskelijatukia.
Elikkä yhteiskunnassa on paljon korjattavaa tämän
omaishoidon tuen ja sen myötä, mitä tukia omaishoitajille
myönnetään ja miten heitä kohdellaan.
Kannatan toistamiseen erittäin lämpimästi
tämän lakiesityksen eteenpäinviemistä.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten tässä edustaja Lauri
Heikkilän lakialoitteessa todetaan, Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen tekemät selvitykset osoittavat, että kunnat
ovat laitoshoidon purkamisen rinnalla vähentäneet
merkittävästi myös kotipalveluja viime
vuosina. Kuten tiedämme täällä eduskunnassa,
istuva hallitus on tehnyt semmoisen päätöksen,
että säästetään 300
miljoonaa euroa vanhusten laitoshoidosta, niin että tilanne
on kyllä huolestuttava.
Minusta on hyvin tärkeätä, että kaikki
ikäihmiset voivat luottaa siihen, että heistä huolehditaan,
ketään ei jätetä heitteille,
ja sen tähden haluaisinkin, että näiden
osalta, jotka ovat kotona hoidossa, tästä hoitotyöstä maksetaan
niille, joille se kuuluu, on selkeät kriteerit ja kaikille
sitten myös maksettaisiin. Olen käytännön
työssä törmännyt joskus omaishoitajiin
tuolla kentillä ja kuullut suorastaan hurjia esimerkkejä siitä,
kuinka tilanteet vaihtelevat silloin, kun omaishoitajan oma kunto
romahtaa vaikka lyhytaikaisen sairauden takia ja vanhukset eivät
sitten saa mistään kotipalveluja tai mitään
muutakaan apua. On jotenkin käsittämätöntä,
että meillä Suomessa on satojatuhansia ihmisiä työttömänä ja
sitten meillä on vanhuksia, jotka eivät voi saada
apua silloin, kun heillä on suuri avun tarve.
Toivoisinkin, että näitä hoiva-avustajia
koulutettaisiin mahdollisimman paljon kaikkiin kuntiin, että voitaisiin
sitten näitä työttömiä pikakouluttaa
hoiva-avustajan tehtäviin, jotta he pystyisivät
kotipalveluissa myös työskentelemään
ja sillä tavalla helpottamaan meidän vanhusten
elämää.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Haluan myös lyhyesti kannattaa tätä edustaja
Heikkilän lakialoitetta.
Tiedämme, että Suomessa on yli 350 000 omaishoitajaa,
mutta vain noin runsas 30 000 on tehnyt sopimuksen kunnan
kanssa. Tiedämme myös, että omaishoitajista
yli 65-vuotiaita on peräti 50 prosenttia.
Täällä on puhuttu paljon siitä,
että pitäisi säätää laki
kansallisesta omaishoidosta, ja se on myös tärkeätä,
että siinä silloin kriteerit olisivat samat joka
kunnassa ja tämä maksu, niin kuin edustaja Heikkilä on
maininnut, siirtyisi Kelalle.
Itsekin kävin parissa paikassa tutustumassa helmikuulla
omaishoitajatyöhön, ja täytyy sanoa,
että kyllä sen pitää olla rakkautta.
Kun aikanansa on luvattu, että kaiken se kestää,
niin varsinkin kun molemmat olivat 70-vuotiaita ja piti olla jos
jonkinlaisia apulaitteita pienessä kaksiossa ja 24 tuntia
päivässä tehdään tätä työtä ja
välillä ei voi olla kuin pari tuntia poissa kotosalta,
ensinnä on aamuaskareet ja sitten on nukkumaanmenoon asti
sitä hommaa, ja sitten vielä yöllä pitää nousta
monta kertaa, niin se on hyvin rasittavaa ja henkisesti voimia kysyvää.
Olisi kyllä hyvä, että näitä hoitopalkkioita nostettaisiin
ja ymmärtäisimme, että se olisi joka kunnassa
ympäri Suomea halvin ja myös monta kertaa inhimillisin
vaihtoehto. Jos halvin hoitopalkkio tällä hetkellä on
vajaat 400 euroa ja siitä menee verot, niin jokainen ymmärtää,
mitä tämä on. Pirkanmaalla on omaishoitajien
yhdistyksen mies sanonut, että mitähän
tapahtuisi, jos he tekisivät päätöksen,
että runsaat 200 000 omaishoidettavaa vietäisiin
johonkin. Mihinkä, kysytään sitten, jos
he tekevät stopin ja eivät enää jaksa hoitaa.
Toivon, että tähän asiaan todella
puututtaisiin ja päästäisiin askel inhimillisempään
hoitomuotoon.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustajakollegoita
lakiesitystäni käsittelevistä puheista.
Itselleni tämä on tietysti aika läheistä ollut,
kun velipoika on toistakymmentä vuotta hoitanut, ensin
hoiti aivoveritulpan saanutta isää ja nykyisin
hoitaa äitiä. Nämä käytännöt
kunnissa ja muualla ovat tulleet aika tutuiksi.
Olisin tietysti toivonut, että myöskin hallituspuolueitten
edustajia olisi osallistunut tähän keskusteluun
ja ehkä kantanut vastuuta tästä omais-hoitokysymyksestä,
kun he eivät ole sitä tähän mennessä koko
hallituskauden aikana kantaneet eikä myöskään
edellisen eduskunnan aikana, että tämä kysymys
olisi saatu ihan kuntoon.
Tämä tosiaan koskettaa laajasti suomalaisia, myöskin
työssä käyviä ihmisiä,
jotka joutuvat käymään hoitamassa omaistaan
ja ovat ehkä työssä väsyneitä,
joutuvat ottamaan vapaata työstä, saavat pienempää palkkaa,
kun huolehtivat omaisistaan. Siinä mielessä olisi
hyvin tärkeää, että seuraava
hallitus vaalien jälkeen ainakin ottaisi tämän
nopeasti käsittelylistalle ja hoitaisi asian kuntoon. Saataisiin
Suomeen sitä myönteistä kehitystä ja
monelle työssä käyvälle omaishoitajalle
myöskin iloa elämään ja jaksamista
ja toivetta paremmasta.
Keskustelu päättyi.