7) Hallituksen esitys eduskunnalle vammaisten henkilöiden
oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan
hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen
ja sen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
ja eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen esitystä,
jossa eduskunnalle ehdotetaan vuonna 2006 tehdyn YK:n vammaisyleissopimuksen
hyväksymistä, on odotettu kauan. Yleissopimuksen
tavoitteena on taata vammaisille henkilöille kaikki ihmisoikeudet
ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten
oikeuksien toteutumista. Yleissopimuksen soveltamis-ala on hyvin
laaja, ja se pitää sisällään
kaikki elämänalueet. Sen tarkoituksena on mahdollistaa vammaisille
henkilöille heidän itsemääräämisoikeutensa
toteutuminen, syrjimättömyys ja täysivaltainen
osallistuminen yhteiskuntaan esteettömällä ja
saavutettavalla tavalla.
Yleissopimus edellyttää, että kansallinen
lainsäädäntö on sopusoinnussa
kansainvälisen sopimuksen määräysten
kanssa ennen sopimuksen ratifiointia. Suomen lainsäädännössä on
ollut puutteita, joita on osittain saatu korjattua tällä hallituskaudella.
Muun muassa uusi yhdenvertaisuuslaki täyttää nyt
yleissopimuksen ratifioinnin edellytykset.
Keskeinen osa sopimusta on esteettömyys. Esteettömyys
parantaa ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa,
edistää ihmisoikeuksien toteutumista sekä vähentää osaltaan
syrjintää ja syrjäytymistä.
Se on keskeinen tapa edistää vammaisten henkilöiden
yhdenvertaisuutta.
Esteettömyys voidaan jakaa fyysiseen ja sosiaaliseen
esteettömyyteen.
Fyysinen esteettömyys tarkoittaa sitä, etteivät rakenteelliset
esteet rajoita ihmisten elämää. Fyysinen
esteettömyys on usein edellytys palvelujen ja viestinnän
saavutettavuudelle ja osallistumiselle yhteiskuntaan. Fyysinen esteettömyys ymmärretään
edelleen liian kapea-alaisesti pelkästään
liikkumiseen liittyvien esteiden poistamisena fyysisestä ympäristöstä.
Siihen kuuluu kuitenkin kaikkien kansalaisten sujuva osallistuminen
työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun. Se
merkitsee palvelujen saatavuutta, välineiden käytettävyyttä,
tiedon ymmärrettävyyttä sekä mahdollisuuksia
osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.
Esteettömyydessä tulee ottaa huomioon myös
kaikki aistit. Esteettömyyden toteutuminen on tahdon asia.
Jos se otetaan yhteiskunnan ja rakennusten suunnittelussa alusta
asti punaiseksi langaksi, se ei lisää kustannuksia.
Lisäksi on muistettava, että esteettömyys
on kaikille kansalaisille eduksi.
Fyysisen esteettömyyden lisäksi on syytä puhua
myös sosiaalisesta esteettömyydestä,
joka tarkoittaa sellaista ilmapiiriä ja toimintaympäristöä,
jossa jokainen voi turvallisesti olla oma itsensä ilman
pelkoa syrjinnästä. Kysymys on ihmisten asenteista.
Joensuun kaupungin vanhusneuvoston edellinen puheenjohtaja Paula
Lehikoinen on todennut asian hyvin. Hän kysyy, mikä on
pahin vamma. Vastaus: asennevamma.
Voimme iloita siitä, että tämä lakiesitys
on nyt eduskunnassa käsiteltävänä.
Asiaan liittyy kuitenkin vielä yksi mutta. Yleissopimuksen
14. artiklassa turvataan vammaisten henkilöiden yhdenvertainen
mahdollisuus nauttia oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen
ja turvallisuuteen. Artiklan voimaan saattamisen edellyttämät
muutosehdotukset vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuteen
kohdistuvien rajoitusten sääntelyyn on annettu
eduskunnalle. Asian käsittely on kesken perustuslakivaliokunnassa,
ja nyt näyttää siltä, ettei
nykyinen eduskunta ennätä käsitellä tätä lakia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaakin lausumassaan, että ennen
vammaisyleissopimuksen lopullista allekirjoittamista on varmistettava,
että 14. artiklan edellytykset täyttyvät
kansallisessa lainsäädännössä.
Arvoisa puhemies! Itsemääräämisoikeuslain piiriin
kuuluvien henkilöiden määrä on
suuri. Esimerkiksi keskivaikeaa ja vaikeaa muistisairautta sairastavia
maassamme on reilusti yli 100 000. Näistä on
kymmeniätuhansia vaikeasti muistisairaita, joiden hoidossa
ja hoivassa käytettäviä rajoittavia toimenpiteitä ei
säädellä kunnolla missään.
Lainsäädäntö ei toki yksin riitä, vaan
lisäksi tarvitaan koulutusta asenteiden muuttamiseksi.
Laki antaa kuitenkin tietyn perustan sille, miten hoitokäytäntöjä on
tarkasteltava ja muutettava. Siksi itsemääräämisoikeuslain lopullisen
hyväksymisen tulee olla seuraavan eduskunnan kiireellisten
asioiden listalla. — Kiitos.
Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Tätä puheenvuoroa olen
odottanut pitkään, itse asiassa monta vuotta.
Eduskunnan istuntosalissa on nyt myönteinen mietintö YK:n
vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifioinnista, ei täydellinen
mutta kuitenkin.
YK:n vammaisyleissopimuksen tavoite on varmistaa ihmisoikeudet
ja perusoikeudet siten, että ne toteutuvat vammaisen ihmisen
elämässä. Sopimus on laaja ja kattaa
kaikki elämänalueet. Kyse on itsemääräämisoikeuden
kunnioittamisesta, syrjimättömyydestä,
täysimääräisestä osallistumisesta
yhteiskuntaan esteettömästi ja saavutettavasti.
Esteettömyys on mielenkiintoinen asia. Jos puhumme
pelkästään fyysisestä esteettömyydestä,
niin Suomesta puuttuu noin miljoona esteetöntä asuntoa.
Väestön ikääntyessä esteettömien asuntojen
määrän tarve kasvaa. Siksi on outoa, että esimerkiksi
norminpurkutalkoissa on esitetty normien purkamista, jotka lisäisivät
esteettömyyttä yhteiskunnassamme.
Esteettömyys on myös kaksipiippuinen juttu. Jos
yhteiskunta tarjoaa vaikkapa hienon ja arvokkaan sähköpyörätuolin,
on järjetöntä, että sillä pääsee
liikkumaan vain rajatusti. Esteettömyyden kannalta vaikkapa
lumitöillä on iso merkitys. Tervejalkaiselle pieni
aurauskinkare ei ole este eikä mikään,
pyörätuolille se on berliininmuuri. Pienilläkin
asioilla on suuri merkitys. Pidetään huolta siitä ratifiointihengessä,
että myös kunnissa ympäristömme
ei ole sinnepäin esteetön vaan esteettömyyttä kehitetään
oikeasti.
Esteettömyys on tietenkin muutakin kuin fyysistä esteettömyyttä.
Se on erityisen tärkeää sähköisissä palveluissa,
jotka kehittyvät jatkuvasti ja joilla usein korvataan myös
perinteisiä palveluita. Kyse on lisäksi sosiaalisesta
esteettömyydestä ja osallisuudesta.
Sopimuksessa on kyse vammaisen ihmisen ja vammaisjärjestöjen
osallisuudesta ja kuulemisesta. Osallisuus on oma tunne, mutta sitä voidaan
edistää tarjoamalla mahdollisuuksia. Tasa-arvossa
ei ole kyse vain hyväntekeväisyydestä vaan
siitä, että jokaisella on mahdollisuus kehittyä täyteen
potentiaaliinsa. Näin hyötyy yksilö ja koko
yhteiskunta.
Sopimuksen idea on, että kansallinen lainsäädäntömme
täyttää sopimuksen velvoitteet. Olin itse
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa edistämässä sitä,
että yhdenvertaisuuslaki osaltaan täyttää ratifioinnin
vaatimukset. Siinä oli kyse kohtuullisista mukautuksista
vammaisen elämän tueksi. Sopimus edellyttää,
että vammaisella henkilöllä on oikeus
henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen. Tämä edellyttää Suomessakin
muutoksia vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuteen.
Tämä lainsäädäntö on
ratifioinnin heikoin lenkki. Tarvittava lainsäädäntö on
kyllä annettu eduskunnalle hallituksen esityksenä,
mutta perustuslakivaliokunta ehdotti korjauksia lakiin. Turvan ja
vapauden yhteensovittaminen on helposti sanottu mutta vaikeammin
laiksi kirjoitettu. Siksi näyttää siltä,
että tuota lakia ei ehditä saada valmiiksi tällä vaalikaudella.
Normaalioloissa olisi oikein edellyttää, että laki
on valmis ennen kuin sopimus ratifioidaan eduskunnassa, mutta poikkeus
vahvistakoon säännön. Sopimuksen ratifiointi
ei saa enää siirtyä seuraavalle vaalikaudelle,
ja siksi on hyvä, että tämä mietintö on
tässä salissa tänään
ja nyt. Riittäköön se, että hyväksymismietintöön
on kirjattu eduskunnan velvoite siitä, että ennen
kuin ratifiointi loppuun saatetaan, varmistetaan, että lainsäädäntö on
itsemääräämisasioissa kohdallaan.
Niin kuin edustaja Mäkisalo-Ropponen sanoi, tuo itsemääräämislainsäädäntö pitää saada
seuraavalla eduskuntakaudella uusien edustajien käsiteltäväksi ihan
ensimmäisten lakien joukossa.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Suomessa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia
keskenään. Tästäkin huolimatta
moni vammainen henkilö kohtaa yhteiskunnassamme syrjintää.
Viime aikoina huomiota on kiinnitetty muun muassa vammaisten kohtaamaan
syrjintään asumiseen liittyvissä asioissa.
Myös vammaisten oikeuksien toteutumisen valvonnassa on
puutteita.
Arvoisa puhemies! Hallitus pyrkii tällä vaalikaudella
toimimaan kaikenlaista yhteiskunnassa ilmenevää syrjintää vastaan.
Hallitusohjelmaan on kirjattu monia hyviä vammaispoliittisia
lin-jauksia. Tärkeimpänä näistä on
hallituksen tavoite ratifioida YK:n vammaisten oikeuksia koskeva
yleissopimus tämän hallituskauden aikana. Myös
muun muassa vammaisten mahdollisuuksia osallistua työelämään
ja oppisopimuskoulutukseen on parannettu, vammaistutkimusta vahvistettu
ja vammaisen henkilön lakisääteisen henkilökohtaisen
avun kattavuus on tarkistettu.
Arvoisa puhemies! Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ihmisten keskuudessa
toteutuisivat, jos ympäristö ja palvelut eivät
erottelisi meitä liikunta- ja toimintakykymme mukaan. Esteettömyydellä pyritään
siihen, että jokainen ihminen pystyisi toimimaan yhteiskunnassa
ja käyttämään tuotetta tai palvelua
iästä, vammasta tai muusta rajoitteesta huolimatta.
Ympäristön ja palveluiden muokkaaminen mahdollisimman
esteettömiksi parantaisi vammaisen henkilön mahdollisuuksia osallistua
yhteiskunnan toimintaan. Esteettömän ympäristön
muokkaaminen tarkoittaisi kaikkien mahdollisten liikkumisen, toimimisen,
näkemisen, kuulemisen, ymmärtämisen ja
kommunikaation esteiden poistamista.
Suomi on tietoyhteiskunta, jossa digitalisoitumisen kehitys
on erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana ollut tärkeässä roolissa.
Näin ollen myös tietoyhteiskunnan esteettömyys
on kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää.
Meidän jokaisen tulisi olla informaation saannin edessä yhdenvertaisia.
Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön
yhdessä eri toimijoiden kanssa valmistelema "Kohti
esteetöntä yhteiskuntaa — Toimenpideohjelma
vuosille 2011—2015" on hieno askel kohti esteetöntä tietoyhteiskuntaa.
Ohjelman avulla pyritään tunnistamaan niitä esteitä, jotka
estävät kansalaisten osallistumisen tietoyhteiskuntaan,
ja tätä kautta parantamaan tietoyhteiskunnan esteettömyyttä.
Myös hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut vaikuttamaan
yhteiskunnallisesti, kaupallisesti ja arjen sujuvuuden kannalta
tärkeiden sähköisten palveluitten esteettömyyteen.
Arvoisa puhemies! Fyysinen esteettömyys tarkoittaisi
muun muassa liikkumista estävien esteiden poistamista ympäristöstä.
Tämä tarkoittaisi esimerkiksi kävelyteiden
ja kulkureittien nykyistä parempaa huoltoa. Erityisesti
talvisaikaan jalankulkuteiden kunnossapito on usein riittämätöntä ja
teiden kunto suoranainen este liikuntarajoitteisten henkilöiden
liikkumiselle. Esteetön liikkuminen vaatisi myös
toimivamman joukkoliikenteen, jossa liikuntarajoitteisten tarpeet
olisi nykyistä paremmin huomioitu. Hallitus on hallitusohjelmassaan
sitoutunut kiinnittämään liikennealan
lainsäädännön valmistelussa
ja liikennehankkeissa huomiota esteettömyyden toteuttamiseen.
Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että sosiaali-
ja terveysvaliokunta on nyt antanut oman lausuntonsa siitä,
että eduskunta hyväksyisi New Yorkissa joulukuussa
2006 tehdyn yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista
siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan. Olen tästä erittäin
tyytyväinen, ja tätä asiaa viedään
tämän hallituskauden aikana niin pitkälle
kuin suinkin, mutta viimeistään sitten seuraava
eduskunta tulee varmasti tämän sopimuksen ratifioimaan.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa puhemies! On tosiaan tärkeää,
että tätä sopimusta viedään
nyt eteenpäin. Tämä on tärkeää myös,
että nyt kerrankin puhe on vammaisista nimenomaan omana
ryhmänään eikä osana muita vähemmistöjä toisin
kuin esimerkiksi yhdenvertaisuuslainsäädännössä,
jossa mielestäni hieman väärällä tavalla
aivan erityyppisiä ihmisryhmiä ikään
kuin laitetaan samaan lokeroon.
Nyt sitten toivon, että esimerkiksi tuolla opiskelupuolella,
otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa näkövammaiset,
saataisiin aikaan todellisia mukautuksia, joilla nämä näkövammaiset
pääsisivät opiskelupaikkoihin kiinni
ja saisivat tasapuolista kohtelua siinä suhteessa. Tällä hetkellähän nämä mukautukset
esimerkiksi siellä ovat sentyyppisiä, että saa
kokeissa vaikka jotain vastausaikaa enemmän. Mutta sehän
ei riitä, vaan esimerkiksi siihen kirjan lukemiseen tarvitaan enemmän
aikaa ja sitä ei voida lisätä tietenkään, joten
esimerkiksi pistejoustoja pitäisi ottaa käyttöön.
Ei kai ole kenenkään, ei vammaisen eikä myöskään
yhteiskunnan, edun mukaista, että nämä näkövammaiset
henkilöt saattavat jäädä opiskelupaikan
ulkopuolelle sen takia, että he jäävät
vähän matkan päähän
siitä pääsykoekokeessa asetetusta pisterajasta
eivätkä esimerkiksi pääse joihinkin
soveltuvuuskokeisiin sen seurauksena.
Tämäntyyppisiä parannuksia pitää tulla
nyt sitten konkreettisesti. Näillä sopimuksilla
ei ole mitään virkaa, jos ne jäävät
vain juhlapuheitten tasolle.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa puhemies! Kun nyt tarjoutuu mahdollisuus kiittää hallitusta,
niin haluan sen tehdä. Tämä on hyvä asia,
että voimme tämän vammaisten henkilöiden
oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ratifioida. Sosiaali- ja terveysvaliokunta
on tehnyt hyvän mietinnön, ja on tärkeää,
että myös tämä lausumaan kirjattu asia
ratifioinnin loppuunsaattamisen osalta, se, että varmistetaan,
että sopimuksen 14 artiklan edellytykset täyttyvät
Suomen kansallisessa lainsäädännössä,
myös tulee täytettyä.
Tässä on pidetty hyviä puheenvuoroja
jo ennen, niin että en halua sen pitempään,
puhemies, viedä nyt tässä yhteistä aikaa.
Mutta tämä on mielestäni hyvä,
ja voimme näin ensimmäisessä käsittelyssä hyvillä mielin
mietinnön sisällön hyväksyä.
Yleiskeskustelu päättyi.