9) Hallituksen esitys eduskunnalle ampumaratalaiksi sekä laeiksi
ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksessä vähäisen
ampumaradan suurimmaksi vuosittaiseksi laukausmääräksi
on rajattu 10 000 laukausta.
Reserviläisten keskuudessa on pohdittu, kuinka Puolustusvoimat
ja poliisi toimivat tilanteessa, jossa Puolustusvoimat joutuisi
kohottamaan valmiutta. Kukaan ei tällaista tilannetta toivo, mutta
aktiivisesti kuntoaan ja maanpuolustustahtoaan ylläpitävien
reserviläisten mielestä se on kuitenkin otettava
kaiken varalta huomioon erityisesti nyt, kun maailmanpoliittinen
tilanne näyttää kiristyvän päivä päivältä.
Tuollaisessa tilanteessa elettäisiin niin kutsuttua
harmaata vaihetta, jolloin voimassa olisivat vielä kaikki
rauhanajan lait, myös tämä valmisteilla
oleva ampumaratalaki. Valmiutta kohotettaisiin perustamalla sodanajan
joukkoja, ja tämä toiminta tulisi tehdä tietenkin
mahdollisimman matalalla profiililla, joten myöskään
maamme lakeja ei voitaisi julkisesti muuttaa sodanajan laeiksi.
Näille perustettaville joukoille jaettaisiin tietenkin
myös henkilökohtaiset aseet eli rynnäkkökiväärit
ja ryhmäkohtaiset aseet eli konekiväärit. Asevarastoista
käyttöön otetut aseet olisi luonnollisesti
puhdistettava, ja niillä tulisi suorittaa asianmukaiset
kohdistusammunnat. Rynnäkkökivääriä saa
harvoin kohdistettua alle kymmenellä laukauksella, konekivääriä ei
koskaan, joten ei tarvitsisi olla kuin tuhannen sotilaan osasto,
joka yhdellä ratakäynnillä ampuisi enemmän
kuin vähäisellä ampumaradalla saisi lain
mukaan ylipäätänsä vuodessa
ampua.
Tuossa tilanteessa olisi vielä huomioitava se, että tämä valmiuden
kohottaminenhan saattaisi tapahtua mihin vuodenaikaan tahansa. Tammikuussa
saattavat monella radalla vielä olla laukausmäärät
vähäiset, mutta jos tuhannen sotilasta tulee radalle
vaikkapa syyskuun tietämissä, niin kesän
harjoitusammuntojen jälkeen radan laukausmäärä saattaa
hyvinkin olla jo lähellä tuota laissa mainittua
10 000:ta.
Kysynkin: Onko hallituksen keskuudessa pohdittu tilannetta,
miten toimitaan, jos joudutaan kohottamaan valmiutta ja Puolustusvoimat
kokoaa joukon sellaisella alueella, jolla on vain vähäinen
ampumarata? Kenen omatunto joustaa? Ampumaratavastaavan, Puolustusvoimien
ammunnoista vastaavan, radan lupaehtoja valvovan viranomaisen vai
joustaako kenenkään? Jos omatunto ei jousta, niin
miten pidämme mahdolliseen sotatilaan valmistuvan joukon
aseet toimintakuntoisina?
Kaikkein paras ratkaisu olisi, jos ampumaratalaista poistettaisiin
laukausmäärärajoitukset kokonaan, sillä jos
niitä ei poisteta, saattaa Puolustusvoimat joutua pohtimaan
joukkojen perustamistapojaan uudelleen. Niin sanotut perustamiskeskukset,
PERKit, siirrettäisiin ampumaurheilukeskusten läheisyyteen,
jotta ainakin aseet voitaisiin kohdistaa laillisesti ja asianmukaisesti. Näitä ampumaurheilukeskuksia
ei maassamme kovin montaa ole, joten jos joukkojen perustaminen
keskitettäisiin näiden läheisyyteen,
olisi melko turhaa edes yrittää tehdä toimintaa
salassa muulta maailmalta. Se paljastuisi armotta. Olisi myös
valtava riski perustaa kriisiajan joukkoja vain muutamissa keskuksissa,
sillä nämä keskukset olisivat alttiita
mahdollisille iskuille. Yhtälö taitaakin olla
mahdoton toteuttaa käytännössä ainakaan
laillisin keinoin.
Arvoisa herra puhemies! Jotta emme joutuisi tämän
lakiesityksen takia tilanteeseen, jossa isänmaan edun takia
joku joutuu rikkomaan voimassa olevaa lakia, teen lakiin seuraavan
lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää,
että valtioneuvosto seuraa ampumaratalain toteutumista käytännössä ja
reagoi, mikäli ampumaharrastukselle, ampumaurheilulle ja -hiihdolle,
reserviläisammunnoille tai metsästykselle tulee
kohtuutonta haittaa ampumaratalain täytäntöönpanosta." — Kiitoksia.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ota kantaa siihen, onko tämä nyt
hyvä vai huono lakiesitys, koska en pysty sitä arvioimaan,
mutta edustaja Hongiston puheenvuoroon on pakko sanoa, että sinänsä tässä teidän
varsinaisessa lausumaesityksessänne ei nyt välttämättä ollut
edes mitään vikaakaan, mutta perustelut olivat
kyllä kutakuinkin hassunkuriset. Toivottavasti ei koskaan
niitä valmiusjoukkoja jouduta perustamaan tai harkitsemaan
niitten käyttöä, mutta jos joudutaan,
niin on tietenkin aivan selvää, että kyllä ne
lakia pystyisivät siinä vaiheessa sillä tavoin
rikkomaan, että siitä ei kukaan joutuisi vastuuseen.
Jos asia, jota esititte, oli hyvä, niin olisitte keksineet
vähän paremmat perustelut.
Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän edellistä puhujaa
tarkkaavaisuudesta. Arvio siitä, että perustelut
olivat hassut tai ontuvat, on teidän omanne. Nämä perustelut
ovat tulleet Puolustusvoimain taholta, reserviläisten taholta,
ja voin tässä todeta, että itse en näitä keksinyt,
vaan toimin ikään kuin välikätenä,
kannoin huolta asiasta, joka on tyystin unohtunut. Jos joku pitää näitä hassuina,
niin sille minä en mahda mitään, mutta
maassamme on henkilöitä, jotka ottavat tämän
asian todella vakavasti. — Kiitoksia.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ihan kohta alkavat ampumahiihdon MM-kilpailut
Kontiolahdella, ja olen itse sellaisen urheiluseuran jäsen,
jonka lajivalikoimaan kuuluu myöskin tämä ampumahiihto.
Ihan pikkupoikana jo, muistan, olin mukana talkoissa, kun Kymin
Koskenpojat järjestivät joko SM-kisoja tai PM-kisoja.
Tämä lakiesitys hankaloittaa ampumaurheilun
harrastamista Suomessa. On mielestäni käsittämätöntä,
kuten tuossa edustaja Hongisto edellä totesikin, että tilanteessa,
jossa pikemminkin tarvittaisiin lisää tällaista
vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja Puolustusvoimilta
on leikattu jo kohtuuttomasti ennestään, nyt vielä vaikeutetaan vapaaehtoista
maanpuolustustyölle hyödyksi olevaa harrastustoimintaa.
Päinvastoin pitäisi helpottaa: me tarvitsisimme
ennemminkin tämmöisiä matalan kynnyksen
ampumaratoja lisää tähän maahan
kuin sitä, että niiden toimintaa hankaloitetaan.
Eli pitemmittä puheitta ja edustaja Virtasen näkemyksestä huolimatta
kannatan tätä edustaja Hongiston lausumaesitystä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kahdesta edellisestä puheenvuorosta
huolimatta olen edelleen samaa mieltä edustaja Hongiston perusteluista — ei
siis välttämättä tämä lausuma eikä myöskään
edustaja Eerolan esittämä näkemys ampumaurheiluun
vaikuttamisesta, en kyseenalaista niitä. Mutta kyseenalaistan
sen, että jos Suomi on ajautumassa sotilaalliseen kriisiin niin,
että valmiusjoukkoja tarvitaan, niin jos niitten harjoittelu
on ihan rehellisesti puhuen kiinni siitä, että nyt
säädetään joittenkin pienten
ampumaratojen käytölle jonkunmääräinen
ammusten tai luotien enimmäismäärä,
niin en kyllä mitenkään usko siihen.
Jos Puolustusvoimatkin on ollut tätä mieltä,
niin sitten minä vasta huolissani olen.
Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hyvin lyhyesti vain totean sen, että voi
olla mahdollista, että jos tällainen kriisitilanne
uhkaa, niin sitten tätä lakia kierrettäisiin,
kun olisi hätä käsissä. Mutta
eikö olisi huomattavasti fiksumpaa, että jo ennalta
ehkäisisimme tämän tilanteen ja meillä olisi
valmius ampumaradoilla paukutella ja harjoitella jo ennalta, ennen
kuin tämmöinen kriisi on päällä?
Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puolustusvoimat ja poliisi ovat viranomaisia,
jotka noudattavat Suomen lakia kaikissa olosuhteissa, siitä lähdetään.
Jos ja kun meillä on voimassa laki, jota ei kyetä tilanteessa
muuttamaan, niin on erittäin vaarallista lähteä eduskunnan
salissa sanomaan ja puhumaan siitä, että tällaisen
tilanteen tullen kierrettäisiin lakia tai käytettäisiin
jotain muuta. Kyllä reilumpaa on mielestäni sanoa,
että me noudatamme voimassa olevaa lakia pilkulleen ja
jos voimassa oleva laki estää joitakin toimintoja, niin
sitten se estää.
Lain noudattaminen viranomaispäätöksillä tai -määräyksillä johtaa
kyllä helposti ei-toivottuun tilaan. Tilanteessa, jossa
näitä joukkoja joudutaan perustamaan — joko
harjoitellaan niiden perustamista taikka joudutaan ihan tosiasiassa
perustamaan — pelkään pahoin, että meillä ei
ole aikaa säätää lakia, joka
oikeuttaisi tämän. Jos ollaan tilanteessa, jossa
meillä ei ole voimassa olevaa lakia, niin silloin lakia
joudutaan joko venyttämään, tulkitsemaan
tai rikkomaan, ja siihen ei voi ketään kyllä kehottaa.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten puhujalistaan, ja edustaja Myllykoski.
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa herra puhemies! Erityisen positiivisesti suhtaudun
siihen, mitä edustaja Hongisto on tässä esille
tuonut, mutta täytyy kyllä muistaa se, että kyllä laki muuttuu
aina tilanteen mukaan: kyllä me olemme aika nopeita ja
notkeita, kun tarve vaatii.
Ei meillä tarvitse olla jokaisessa kyläkoulussa sellaista
rataa, missä harjoitellaan ampumista. (Juho Eerola: Ei
ole enää kyläkoulujakaan!) — Ja
edustaja Eerolalle voisin sanoa, sivuhuudoista huolimatta, että ei
jopa edes läänikohtaisia. — Kyllä meille
on todella tärkeää se, että meillä Puolustusvoimien
hallussa on sellaisia ampumaratoja, joilla pystytään
Puolustusvoimien tarkoituksen mukaista ampumaharjoittelua harjoittamaan.
Ei ole mitenkään mahdotonta ymmärtää sitä, että kyllä meidän
pitää erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoinen ja sitten
tahdonmukainen. Erityisen tärkeää on
se, että ampumaratalainsäädäntö ei
tarkoita puolustusta. Nyt me vähän eksymme eri alueille.
Nyt on kysymys siitä, mitenkä meillä harrastustoimintaan
suhtaudutaan. Ei pidä intohimoisesti suhtautua siihen,
että mitä on puolustus. Nämä kaksi
asiaa pitää erottaa toisistaan, ja olen kyllä sitä mieltä,
että ehdottomasti harrastukselle pitää luoda
mahdollisuudet. Mutta olisiko niin, että puolustus vaatii
kyläkenttiä — en ole kyllä siitä aivan
samaa mieltä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Edustaja Hongistolle on nyt kuitenkin
huomautettava, että tässä salissa on
säädetty myöskin kriisilainsäädäntöä.
Meillä on siis olemassa kriisilakeja, jotka voidaan ottaa
hyvin nopeasti käyttöön, jotka taatusti
sallivat myöskin tämän teidän
perusteluissanne esiin nostaman ongelman poistamisen, ja se voidaan
tehdä niin pikaisesti, että näitten viittaamienne
joukkojen toimintakyky ei ehdi sinä aikana mahdollisesti
harjoittelematta jättämisen vuoksi heikkenemään
kyllä tipan tippaa.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka nyt ei yhdistettäisikään
maanpuolustustyötä tähän uuteen
ampumaratalakiesitykseen, mikä nyt on käsittelyssä,
niin siitä huolimatta tämä esitys heikentää metsästäjien
ja ampumaurheilijoiden harrastusmahdollisuuksia. En näe
mitään järkeä siinä,
että tämmöinen ollaan nyt väen väkisin
tekemässä. Vaikka me emme kytkisikään
tätä yhteen maanpuolustustyön kanssa,
siitä huolimatta tällä on huomattavia
haittavaikutuksia.
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa puhemies! Juuri niin: meidän pitää nyt
nämä kaksi asiaa erottaa toisistaan, ja se on
se, mikä pitää. Nyt keskustelussa on
tapahtunut juuri se erhe, että olemme yhyttäneet
kaksi asiaa toisiinsa. Senpä vuoksi oli oikeastaan ilahduttavaa,
että edustaja Eerola nosti tämän asian
juuri ja kristallisoi sen, että olemme kahdessa eri asiassa:
pitää nähdä ja erottaa maanpuolustus
ja harrastus toisistaan. Siinä mielessä arvostan
Eerolan puheenvuoroa.
Keskustelu päättyi.