Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuvaohjelmalainsäädännön uudistuksessa luovutaan nykymuotoisesta kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta. Ikärajajärjestelmä säilytetään ja kuvaohjelmien luokittelu siirretään pääosin kuvaohjelma-alalla työskentelevien henkilöiden tehtäväksi. Näiden tulisi olla viranomaisen hyväksymiä, itsenäisiä ja riippumattomia kuvaohjelman luokittelijoita. Luokittelu tulee koskemaan kaiken tyyppisiä kuvaohjelmia, eli elokuvia, televisio-ohjelmia ja pelejä, sekä kaikkia kuvaohjelman tarjoamisen tapoja eli elokuvateatteriesityksiä, tallennelevitystä, televisiolähetyksiä ja esimerkiksi internetissä saatavilla olevia tilausohjelmapalveluja.

Sivistysvaliokunta katsoo, että uusi laki mahdollistaa entistä paremmin lasten turvallisuuden valvomisen audiovisuaalisessa mediamaailmassa. Yhdistämällä oikeudellinen sääntely ja itsesäätely voidaan saavuttaa nykyistä huomattavasti kattavampi järjestelmä, mikä on lasten suojelun kannalta erittäin tärkeää. Sen vuoksi valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä.

Valiokunta on tehnyt useita muutoksia erityisesti kuvaohjelmalakiin. Osa niistä perustuu perustuslakivaliokunnan lausuntoon, joka oli osin hyvinkin kriittinen. Valtiosääntöisiä edellytyksiä perustuslakivaliokunnalla ei kuitenkaan ollut. Sivistysvaliokunta on tehnyt säännösmuutoksia muun muassa oikeusturvan lisäämiseksi ja kuvaohjelman luokittelijan rikostaustan selvittämiseksi.

Tämän tyyppisessä lainsäädännössä, jossa on otettava huomioon niin sananvapaus kuin mahdollisuudet lasten suojelemiseksi haitallisilta ohjelmilta, on aina kysymys tasapainon etsimisestä. Perustuslaki suojaa jokaiselle sananvapauden mutta sallii sen rajoittamista lasten suojelemiseksi. Perustuslain 12 §:n mukaan lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Myös YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsen etu tulee asettaa etusijalle. Yleissopimus velvoittaa takaamaan sananvapauden, mutta lapsella on oikeus tulla suojelluksi ikä- ja kehitystasolleen haitalliselta aineistolta.

Nykyisessä mediamaailmassa ei ole mahdollista lainsäädännön keinoin suojata lapsia täydellisesti heidän kehitykselleen haitalliselta ohjelmistolta. Hallituksen esityksessä otetaan huomioon muuttuva mediaympäristö ja niiltä osin kuin on mahdollista pyritään löytämään keinoja suojella lapsia heidän kehitykselleen haitallisilta ohjelmilta.

Valiokunta painottaa, että uuden lainsäädännön myötä on entistä tärkeämpää panostaa mediakasvatukseen sekä korostaa perheiden vastuuta kontrolloida lasten mediankäyttöä. Mediakasvatus ja medialukutaidon kehittäminen alan itsesäätelyn ohessa on oleellinen tapa suojella alaikäisiä haitalliselta materiaalilta. Globaalissa mediakentässä kansallisia rajoja ei ole, joten lapsille, nuorille ja heidän kasvattajilleen on tiedotettava mediatarjonnasta, sen mahdollisuuksista ja valvonnasta yhdenmukaisin keinoin. Valiokunta painottaa sitä, että uuden lainsäädännön myötä on entistä tärkeämpää panostaa mediakasvatukseen ja korostaa perheiden ensisijaista vastuuta kontrolloida lasten mediankäyttöä. Se edellyttää, että perheillä on mahdollisimman kattavaa tietoa, millaisista ohjelmista kulloinkin on kyse. Arvokasta mediakasvatustyötä tehdään jo eri puolilla, ja tuleva Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus voi koordinoida kaikki hankkeet ja laatia yhtenäisiä viestejä alalle.

Hallituksen esitys lähtee siitä, että alan toimijat ja viranomainen kehittävät yhteistyössä kuvaohjelmien tarjoamiseen liittyviä käytäntöjä ja itsesäätelytapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi sisältöjen merkitseminen ja niin sanottu vedenjakajakellonaikojen määrittäminen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kaikki niin sanotut K-merkinnät eivät koske viikonloppuja. Televisiosta voidaan viikonloppuisin lähettää päiväsaikaan ohjelmia, jotka arkisin täytyy K-merkintänsä perusteella lähettää ilta-aikaan. Valiokunta pitää lastensuojelun kannalta tärkeänä, että sopimus muutettaisiin uuden lain yhteydessä koskemaan yhdenmukaisesti kaikkia viikonpäiviä. Myös 15 vuoden ikärajaluokitus nousee 16 vuoteen. Valiokunta katsoo, että vedenjakajakellonaikaa tulisi samalla muuttaa nykyisestä 21:stä 22:een.

Yksittäisten säännösten osalta valiokunta on muuttanut 1 lakiehdotuksen 4 §:ää niin, ettei satunnaisesti kuvaohjelmia tarjoavien tarvitse tehdä ilmoitusta. Lasten suojelemiseksi ei ole tarpeen, että satunnainen kuvaohjelmien tarjoaminen olisi laissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Kuvaohjelmien tarjoajien näkökulmasta on puolestaan kohtuullista, ettei satunnainen kuvaohjelmien tarjoaminen velvoita maksamaan veroluonteista valvontamaksua.

Yksi valiokunnan tekemä muutos liittyy niin sanottuihin selainpeleihin, tai voidaan puhua myös minipeleistä. 10 §:n säännös muuttaisi nykyistä menettelyä niin, että nämä tulisivat luokittelun piiriin. Valiokunta ei pidä tätä tarkoituksenmukaisena vaan katsoo, että säännös käytännesääntöjen noudattamisesta on riittävä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa 10 §:ään uutta 4 kohtaa. Muutoksen tarkoituksena on, että selainpelit edelleenkin voisivat olla luokittelun ulkopuolella säännöksessä edellytetyn mukaisesti.

Yksi tärkeä muutos liittyy kuvaohjelman luokittelijaksi hakeutuvan rikostaustan selvittämiseen. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon yhtyen sivistysvaliokunta ehdottaa säännöksiä täydennettäväksi siitä, millä tavoin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus hankkii hallituksen esityksen perusteluissa mainitut tiedot henkilön syyllistymisestä sellaiseen rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi toimimaan kuvaohjelmaluokittelijana. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että henkilön rikostausta selvitetään ennen kuvaohjelmaluokittelijaksi hyväksymistä. Valiokunta pitää tätä tarpeellisena siitäkin huolimatta, että luokittelijat eivät ole välittömästi lasten kanssa tekemisissä. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa 13 §:ää täydennettäväksi säännöksellä, jonka mukaan Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksella on velvollisuus pyytää kuvaohjelmaluokittelijaksi hakeutuvalta nähtäväksi rikosrekisteriote ennen hyväksyntäpäätöksen tekemistä. Tämän vuoksi tulee myös rikosrekisterilain 6 §:n 2 momenttia täydentää viittauksella kuvaohjelmalakiin. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa uutta, viidettä lakiehdotusta.

Perustuslakivaliokunta kantoi lausunnossaan huolta kuvaohjelmaluokittelun riippumattomuudesta. Kuvaohjelmalain 14 §:ssä säädetään, miten luokittelijan tulee tehtävänsä suorittaa. Lisäksi sivistysvaliokunta on lisännyt oikeusturvakeinoja lakiehdotukseen otettavalla oikaisuvaatimusmenettelyllä ja sillä, että Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksella on velvollisuus ottaa perustellusta vaatimuksesta kuvaohjelma uudelleen luokiteltavaksi. Nämä säännökset turvaavat sivistysvaliokunnan mielestä riippumattomuutta.

Hallituksen esitys sisältää myös lakiehdotuksen, jonka mukaan Valtion elokuvatarkastamo muuttuu Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukseksi. Sivistysvaliokunta korostaa, että tehtävien merkittävän laajenemisen johdosta uudenlaisen viranomaisen riittävän rahoituksen turvaaminen on erittäin tärkeää, ja ehdottaa asiasta lausumaa.

Toinen lausuma koskee sitä, että kuvaohjelmalainsäädännön toimivuus ja uudistuksen vaikutukset lapsille turvalliseen mediaympäristöön arvioidaan niin, että selvitys voidaan antaa sivistysvaliokunnalle kevätistuntokaudella 2014.

Kolmannessa lausumassa edellytetään rikostaustan valvonnallisen ulottuvuuden säätämistä turvallisuusselvityslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Mietintöön sisältyy ed. Rauhalan vastalause.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys uudeksi kuvaohjelmalainsäädännöksi perustuu työryhmätyöhön, joka on luovutettu kulttuuri- ja urheiluministeri Wallinille noin vuosi sitten. Kuvaohjelmalainsäädäntöä on kaiken kaikkiaan tällä vaalikaudella uudistettu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa uudistettiin tilausohjelmapalveluja koskevat säännökset, ja nyt olemme tässä.

On erittäin tärkeää, että kuvaohjelmalainsäädäntöön liittyvää sääntelyä selkeytetään nykyisestä sääntelystä, joka on ollut vaikeasti hahmotettavaa, ja osittain on ollut päällekkäistäkin valvontajärjestelmää. Tämän nyt esitetyn lain mukaan tv:n, elokuvien, videon ja internetin kautta toimivien tilausohjelmapalveluiden ja pelien ikärajaluokitukset, sisältösymbolit ja niiden kriteerit tulevat yhdenmukaisiksi eli niitä yhdenmukaistetaan.

Toinen suuri muutos tässä on, että lastensuojelua kuvaohjelmissa valvoisi nyt yksi viranomainen eli Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus, josta on käytetty sanaa Meku. Varmasti tämä on selkeyttävää, mutta kuitenkin, niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtajakin sanoi, sitä kritiikkiä juuri tämän Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen toiminnasta ja luomisesta on noussut asiantuntijakuulemisessa ja erityisesti valiokunnassa riippumattomuuteen ja asiantuntemukseen liittyen.

Tässä laissa siirtyy siis kuvaohjelmien merkintävastuu kaupallisille toimijoille ja kuvaohjelmien tarjoajille, ja samalla ne myös sitoutetaan tiedottamaan ikärajoista. Merkintöjen kriteerit asettaa uusi mediaviranomainen, joka sitten kouluttaa ja rekisteröi nämä ikärajaluokittelijat.

Valiokunta todella kuuli monia asiantuntijoita ja teki tarpeellisia muutoksia, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja täällä nosti jo esille. Tähän hallituksen esitykseen tehtiin siis muutoksia, ja perustuslakivaliokunnan lausunto oli erittäin kriittinen ja tarkka, ja siihen liittyen käytiin paljon keskustelua. Mielestäni edelleenkään esitys ei kaikilta osin tue lastensuojelua ja ehkä lasten tervettä kehitystä. Lain uudistusta tarvitaan, koska mediaympäristö, lasten mediakäytännön tavat ovat todella suuresti muuttuneet ja käyttömäärä on kasvanut. Kun näin on, silloin erityisesti nousee kysymykseksi, mikä on se lastensuojelu. Sitä ei ainakaan tule heikentää.

Mielestäni yleinen ilmapiiri sinänsä mediakritiikkiä kohtaan on valitettavan kielteinen. Ohjelmasisältöjen laadun kyseenalaistaminen leimataan usein ylisuojelevuudeksi ja ehkä nostetaan enemmän ongelmaksi vanhemmat, perheet. Näinhän tietenkin onkin, että vanhemmilla on oma vastuunsa siitä, miten lapsia suojellaan. Tähän valiokunta kiinnitti huomiota, että vanhempien vastuuta tulee varmasti ensisijaistaa, mutta se ei samalla merkitse sitä, että yhteiskunta ei kanna omaa vastuutaan siitä, miten kaiken kaikkiaan nyt tässä kyseessä olevassa asiassa kaikelta siltä mediatuotannolta eri välineitten kautta lapsia suojellaan. Se tulee ottaa todella hyvin vakavasti.

Varmasti voidaan todeta, että kokonaisuudessaan meidän yhteiskunnassamme kaiken kaikkiaan lastensuojelu ei ole onnistunutta, jos ei mediassakaan, niin ei kaiken kaikkiaan tässä koko yhteiskunnassa. Yhteiskunnan vastuulla on mielestäni antaa kodeille välineitä ja tietoa siitä, miten kasvattaa lapsiaan mediakasvatuksen sisältöihin ja koko siihen maailmaan, mitä media tuottaa.

Lähtökohtaisesti ajatellaan, että rajoittavilla keinoilla ei enää voida tehokkaasti suojella lapsia haitalliselta aineistolta. Näin todella varmasti on, että rajoitukset eivät pelkästään auta, mutta kun näin on, tarvitaan erityisesti vahvaa resursointia kaiken kaikkiaan kouluille mediakasvatuksen toteuttamiseen, mutta myös tälle uudelle yksikölle, Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle, tarvitaan riittävää resursointia, jotta se pystyy toteuttamaan sen tehtävänsä.

Uuden kuvaohjelmalain mukaan ikärajojen luokittelu siirretään pääosin siis kuvaohjelma-alalla työskentelevien henkilöiden tehtäväksi. Laissa tulisi mielestäni selkeämmin säätää, että kuvaohjelmien ikäluokittelusta vastaavilla henkilöillä tulee olla perehtyneisyys lasten kehitykseen ja kuvalliseen viestintään. Valiokunnassa luokittelijoiden riippumattomuus kaupallisista toimijoista nousikin hyvin vahvaan keskusteluun, mutta vielä haluaisin, että tämä heidän koko osaamisensa ja sisällöllinen hallintansa olisi myös nostettu vahvemmin esille.

Asiantuntijakuulemisessa muun muassa lapsiasiavaltuutettu kiinnitti huomiota siihen, mikä ilmeisesti oli ollut myös tässä työryhmässäkin keskustelussa esillä, että televisioyhtiöiden nykyinen niin sanottu vedenjakajasopimus ikärajoista ja niihin liittyvistä ohjelmien lähetysajoista tulisi uudistaa lakimuutoksen yhteydessä. Sopimus koskee vain arkipäiviä mutta ei viikonloppuja. Tästä johtuen viikonloppuisin televisiosta on voitu lähettää päiväsaikaan ohjelmia, jotka arkisin olisi tullut K-merkintänsä perusteella lähettää ilta-aikaan. Sopimus ei ole EU:n audiovisuaalisen direktiivin hengen mukainen.

Televisiokanavien itsesäätelysopimusta tulisi uusia eurooppalaisen käytännön mukaiseksi myös siten, ettei K16-merkittyä eli alle 16-vuotiaalle sopimatonta ohjelmaa saa lähettää ennen kello 22:ta. Televisiohan on juuri se kanava, jonka kautta lapset helpoimmin, vain laitteen avaamalla, voivat nähdä ohjelmia, jotka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai kauhua herättämällä taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla voivat vaikuttaa haitallisesti lasten kehitykseen. On muistettava, että monet sallitutkin ohjelmat loukkaavat ihmisarvoa ja ovat lapsille haitallisia.

Voimassa olevan lain mukaan kuvaohjelmien esittäminen ja levittäminen ikärajamerkintöjen vastaisesti on rangaistavaa. Nyt tässä uudessa lakiesityksessä rangaistavuus kavennetaan vain K18-kuvaohjelmien jakeluun. Rangaistavuuden kaventaminen ei ole lasten etujen mukaista, sillä esimerkiksi K16-merkityt ohjelmat voivat sisältää runsaasti etenkin pienemmille lapsille haitallista väkivaltaa.

Olen siis tässä vastalauseessani tehnyt kahteen pykälään muutosehdotuksia. Olen erittäin tyytyväinen valiokunnan mietintöön, jossa on paitsi näitä muutosesityksiä myös valiokunnan lausumaehdotukset, nämä kolme eri lausumaehdotusta, jotka edellyttävät nimenomaan seurantaa laajastikin. Esimerkiksi tämä, että "eduskunta edellyttää, että kuvaohjelmalainsäädännön toimivuus ja uudistuksen vaikutukset lapsille turvalliseen mediaympäristöön arvioidaan niin, että selvitys voidaan antaa sivistysvaliokunnalle kevätistuntokaudella 2014", ja sitten nämä kaksi muuta. Erityisesti niissä painottuu tämän uuden mediakasvatusyksikön toiminnan seuranta ja se, mitä merkitystä sillä on näihin asioihin, mitä lastensuojelun näkökulmasta myös valiokunnassa on noussut esille.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyseessä oleva laki on perin ongelmallinen käytännön tilanteiden kannalta. Mediamaailmahan on ryöstäytynyt sellaiseksi, että sitä on erittäin vaikea valvoa, ja kuitenkin ilmiselvää valvonnan tarvetta on.

Vanhempien ja kotien panokseen on luotettu kovin paljon, mutta me tiedämme, että tämä ei toimi likikään odotuksenmukaisesti. Kaikissa kodeissa ei voida valvoa, ei haluta valvoa tai ei pystytä valvomaan, mitä lapset ja nuoret mediasta sen eri muodoissaan seuraavat.

Television osalta meidän tulisi lähteä siitä, että sen pitää olla luotettava ja siellä tulee ohjelmien olla sellaisia, että ne eivät ole väkivaltaan tai kauhuun yllyttäviä. Samoin olen huolestunut siitä, että meillä on ihan muutoinkin televisiossa viihdeohjelmia, joissa ihannoidaan kovuutta, heikomman tiputtamista. Tämä on väärä ihanne. Pitäisi nähdä jokainen ihminen arvokkaampana. Erityisesti heikompi ihminen pitäisi nähdä huolenpidon ja ystävyyden kohteena. Olen hyvin huolestunut erilaisista television viihdeohjelmista tässä suhteessa. Ja jos television avaa, niin kaikilta kanavilta yleensä tulee enemmän taikka vähemmän väkivaltaa. On totta, että nyrkinisku televisiossa tai luoti televisiossa ei tapa, mutta lapsi tai nuori voi saada epärealistisen kuvan, joka ei sitten todellisuudessa olekaan näin. Tästähän monet väkivaltatutkijat ovat huolestuneita.

Epäilen, että tämä laki tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kuvaohjelmalaki. Lailla säänneltäisiin kuvaohjelmien tarjoamisrajoituksista lasten suojelemiseksi. Nykymuotoisesta kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta luovuttaisiin. Myös YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsen etu asetetaan etusijalle. Yleissopimus velvoittaa takaamaan sananvapauden, mutta lapsella on oikeus tulla suojelluksi ikä- ja kehitystasolleen haitalliselta aineistolta.

Kysyisinkin oikeastaan valiokunnan puheenjohtajalta ed. Vahasalolta, joka on täällä vielä paikalla, kun viime päivinä ja viime viikkoina on puhuttanut laajasti tämä alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen ja lasten ja nuorten suojelu alkoholin liian varhaiselta käytön aloittamiselta ja kun alkoholin mielikuvamainonnassa ei ole ennakkotarkastusta — joten kun mainos pääsee tv-ruutuun, se pysyy siellä laittomanakin niin kauan, kunnes se valvovan viranomaisen toimesta poistetaan, ja silloin se on luonnollisesti siirtynyt tuonne nettimaailmaan, mistä sitä ei koskaan saa pois: Voidaanko tällä lailla nyt sitten esimerkiksi suojella meidän lapsiamme ja nuoriamme liian varhaiselta alkoholinkäytön aloittamiselta? Koskeeko tämä myös mainoksia?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Sihto toi hyvin tärkeän näkökulman äsken esille. Alkoholin mielikuvamainonta, osalta piilomainonta, nämähän vaikuttavat nuoriin. Santeri Alkio on sanonut, että kukaan ei ota mallia ojassa rypevästä puliukosta vaan sievistelevästä ja hienostelevasta alkoholinkäytöstä. Tämä toistasataa vuotta sitten sanottu lause on totta tälläkin vuosituhannella, ja sen takia alkoholimainonta kaikissa muodoissaan pitäisi kieltää.

Mutta haluan tässä yhteydessä vielä korostaa, että tässä mediakasvatuskeskuksessa pitäisi olla paljon lasten psykologiaa tuntevaa asiantuntemusta. Siinä pitäisi olla myös muuta viranomaisasiantuntemusta hyvin vahvalti. Jotenkin koen, että tällä käytännöllä tapahtuu se, mitä vanha kansa on sanonut, että pukki kaalimaan vartijana, kun valvonta siirtyy tuottajille, vaikkakin koulutuksen jälkeen, rohkenen tuota hivenen epäillä, ja kontrolli tapahtuu jälkikäteen. Silloin on jo jotain vahinkoa tapahtunut, kun puututaan ongelmaan. Ja kuinka usein sitä puuttumista tehdään, ja mitkä ovat sitten nämä kontrollitoimenpiteet? Kovasti epäilen niiden tehoa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänä iltana keskusteltu tämän asian yhteydessä nuorista ja lapsista ja siitä, millä tavalla kuvaohjelmat vaikuttavat nuorten maailmankuvaan.

On selvää, että televisio ja myöskin erilaiset pelit, internet, kaiken kaikkiaan kuvallinen viestintä, on varsin voimakas vaikuttaja. Sillä on se psykologinen vaikutus myös, että ihmisen aivot eivät kuvaa pysty etukäteen ikään kuin arvioimaan. Se kuvan lähettämä informaatio, kuvaan liittyvä informaatio, tulee suoraan tajuntaan, ikään kuin läpäisee erilaiset ennakkoarviot ja -mahdollisuudet. Tässä mielessä sillä on aina vaikutus, ja mainonta myöskin käyttää tätä vaikutusta hyväkseen, ja sen takiahan tällainen hyvin nopea, lyhyt, välähdyksenomainen mainonta on kielletty, sellainen, jota ei oikeastaan katsoja itse tajuakaan, mutta kuitenkin se informaatio menee sinne, voiko sanoa, alitajuntaan.

Joka tapauksessa tämä maailmahan on aikuisten maailma kuitenkin, ja meidän pitää tarkastella omaa toimintaamme silloin, kun me havaitsemme lapsissa, nuorissa lisääntyviä ongelmia. On selvää, että maapallolla kokonaisglobaalinen tila on yhä enemmän militarisoitumassa ja ympäristöuhat ovat entistä voimakkaammin tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Ne hallitsevat tavallaan koko yhteiskunnan ajattelua. Väestöräjähdys, ilmastonmuutos ja meneillään olevat sodat, joista esimerkiksi Afganistanin sota on yksi, nämä vaikuttavat (Puhemies: 2 minuuttia!) — puhemies, lopetan ihan heti — erilaisten kuvaohjelmien kautta myös jokapäiväiseen elämään ja lasten ja nuorten tajuntaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sihto otti ihan todella tärkeän asian esille, totta kai, mainonnan, koska me nyt puhumme televisiosta ja erilaisista lähetyksistä, minkä äärellä lapset ja perheet ovat. Tietenkin tähän kuvaohjelmalainsäädännön sisälle liittyy se, että me aika paljon olemme, voi sanoa, kaupallisten tuottajien edessä kysymässä sitä, millä siinä sitten sitä kaikkea, mitä tuotetaan, voidaan rajoittaa. Sehän se suurin kysymys on, miten voidaan rajoittaa kaikkea sitä, mitä kaupallisesti meille tuotetaan ja mihinkä mainontakin liittyy.

Pidän erittäin tärkeänä, että tässä ei ajatella, että on vain väkivaltaohjelma, joka tuottaa sitä haitallista vaikutusta lapsiin ja heidän kehitykseensä ja terveyteensä, vaan nimenomaan, niin kuin tässä ed. Sihto toi esille, tämä alkoholimainonta, ja varsinkin, koska me olemme siitä tässä eduskunnassa eri yhteyksissä keskustelleet, että siihen tulisi puuttua, niin toivon, että tästäkin signaalista siihen tulisi vaikutusta, että tähän puututaan. Nyt on hyvä, että puheenjohtaja Vahasalo on ottanut puheenvuoron ja varmaan kertoo siitä, miten tätä käsiteltiin valiokunnassa. Kun yritin itse muistella, niin tämä ei noussut siellä sellaiseksi asiaksi, että se olisi edes tullut mainintana tähän meidän mietintöömme. Jos se olisi siellä noussut esille, niin varmaan se olisi sitten mainittu. Haluan tässä nyt vähän kuulla, mitä meidän puheenjohtajamme tuo esille.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on sillä tavalla hankala asia, että kyllähän tätä alkoholin juomista ja tupakan polttamista ja kaikkea tällaista tulee ohjelmien sisälläkin, ja kun niitä ohjelmia mainostetaan etukäteen, väkivaltaohjelmia ja kaikkea, niin tätä haitallista aineistoa saattaa tulla yllättäenkin. Sillä tavalla on vanhempienkin kannalta hyvin vaikeata valvoa, mitä lapset katsovat sieltä televisiosta, ei noita pelkkiä mainoksia vaan ihan sitä, mitä ohjelma sisältää. Siitä me enemmän siellä puhuimmekin, ja kyllä valiokunnassa tuli sekin ilmi, miten lapset itse olivat sitä mieltä, että jo rumaa kielenkäyttöäkin he pitävät haitallisena ja siihenkin pitäisi puuttua. Kyllä kaikennäköistä vahingollista sieltä tuutista tulee. Siihen on vaikea etukäteen puuttua, ja sitten, jos ei ole televisiota, on elokuvat ja tämä netti, internet, minkä kautta sitä sitten tulee myös maailmalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on ollut mielenkiintoista kuunnella siinä katsannossa, että satun olemaan täällä Helsingissä toimivan tv-sisältötuotantofirman hallituksen vetäjä, ja näitä asioita pohdiskellaan ihan jatkuvasti. Elikkä minä en usko valvonnan varsinaiseen rooliin juuri ollenkaan. Kysymys on moraalis-eettisestä orientoitumisesta ja vastuun tuntemisesta, siitä, että se, mitä tuotetaan, ei tule massalevitykseen tavalla, joka tavallaan pakkosyöttää haitalliseksi koettuja ja katsottuja ohjelmia siinä ajassa, jota asenteellisesti nyt edustamme. Pitää muistaa aina, että nämä täytyy projisoida siihen aikaan, jota kulloinkin eletään. Minä toivon tästä Mekusta, jota ollaan tässä perustamassa nyt, semmoista oikein kunnon sisältötuottajien ja lähetysvastaavien eettistä seuraajaa ja ohjaajaa. Sitä tarvitaan. Muuhun minä en enää nykyisin usko oikeastaan ollenkaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On aivan totta, mitä ed. Pulliainen sanoi, että juuri tähän sisältöeettiseen ja moraaliseen vastuuseen on kiinnitettävä paljon huomiota, mutta on hyvin todennäköistä, että eri syistä arvopohjasta riippuen tai kaupallisedun tavoittelusta riippuen tämä saattaa hyvin herkästi myöskin pettää, ja tässä ovat juuri ne vaaratekijät, jotka olen tuonut esille.

Olen ollut samassa valiokunnassa, jossa ed. Raja Vahasalo on puheenjohtajana, ja vaikka erittäin voimakasta kritiikkiä olen tässä halunnut esittää, niin annan myös tunnustuksen nimenomaan puheenjohtaja Raija Vahasalolle, että on pitkälti hänen ansiotaan, että tämä hyvin huonosti valmisteltu hallituksen esitys ja hyvin hajanaiset asiantuntijakuulemiset on puheenjohtaja Raija Vahasalon johdolla voitu saada tällaiseksi, mitä on kokoon tullut. Raija Vahasalo on tehnyt parhaansa ja todella hyvää työtä, ja haluan antaa hänelle täyden tunnustuksen, ettei tule käsitystä, että minä Raija Vahasaloa kritisoin. Olemme tehneet hyvää yhteistyötä, ja olen kannattanut näitä hänen korjauksiaan, mitä on esille tullut.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan myös omalta osaltani kiittää valiokunnan puheenjohtajaa, jos todella näin on niin kuin ed. Lauri Oinonen tuossa edellä sanoi, että puheenjohtajan toimesta on saatu paljon hyviä parannuksia tähän hallituksen esitykseen. Se on tosi tärkeää, koska me tarvitsemme sellaisia arvoja ja asenteita nyt tässä yhteiskunnassa, jotka vievät meidän lapsiamme eteenpäin ja aiheuttavat sellaista hyvää oloa, hyvää tunnetta, eivätkä niinkään sellaista pahanolon tunnetta, mitä meidän yhteiskunnassamme on aivan riittämiin.

Tässä tosiaan luovutaan tästä ennakkotarkastuksesta, ja tässä tuli esille kyllä puheenvuoroissa, että siihen ei ole tähänkään asti uskottu, ja ehkä se niin onkin, kun kuuntelee näitä vanhempia, jotka tuolla maakunnassa tuovat monta kertaa esille sen, minkälaisia ohjelmia todella tv:stä tulee: niitä on todella ikävä katsoa, ja kun niitä katsovat lapset, niin tuntuu tosi pahalta, ja kun vielä lastenohjelmatkin ovat monta kertaa hyvin raakoja ja väkivaltaisia, niin sillä lailla — en tiedä, kuka siihen pystyy vaikuttamaan — kyllä tätä sisältöpuolta pitäisi todella tarkemmalla kädellä katsoa ja miettiä, mitä varsinkin ihan erityisesti lastenohjelmat sisältävät, ettei siinä tule sellaista mielikuvaa, että kun jotakin ampuu, niin hän sitten ei kuolekaan oikeasti. Se, että meidän lapsiamme kasvatetaan tällaiseen vääristyneeseen maailmaan, ei ole kyllä oikein.

Kun media on kuitenkin niin valtava väylä, joka tarjoaa tällaista, niin siihen pitäisi todella puuttua, ja vaikka siinä olisi kuinka joku kaupallisuus ja raha vastassa, siitä huolimattakin nousta barrikadeille.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän valiokunnassamme käytiin syvääkin keskustelua siitä, että todella me olemme aika aseettomia sen edessä, että meillä on erilaisia kanavia ja viestintävälineitä, joihinka ei tämä laki millään tavalla pysty vaikuttamaan. Silloin, niin kuin ed. Pulliainen ihan oikein toi esiin, emme valvonnalla, vaikka tämä olisi kuinka tiukka, pysty saavuttamaan sitä, minkä äärellä ehkä meidän lapsemmekin, aikuiset ilman muuta, mutta lapsemmekin ovat ja joutuvat olemaan ehkä ihan sattumalta tai jonkun tilanteen yhteydessä.

Sillä lailla todella meidän valiokunnassamme puheenjohtajan johdolla tavoitteena oli, että tässä keskityttiin kylläkin tähän uuteen järjestelmään, mitä tässä luodaan, tähän jälkikäteisvalvontaan: miten sitä pystytään sitten seuraamaan ja minkälaiseksi se muodostuu. Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että se on tärkeää, miten ne henkilöt, ne ihmiset valikoituvat, keitä he ovat, jotka nyt tietysti tässä Mekussa ovat. Puhuimme siitä valiokunnassa hyvin paljon, miten he valikoituvat ja mikä heidän pätevyytensä, osaamisensa ja kouluttautumisensa on. Siinähän ei pelkästään kouluttautuminen riitä, jos ei ole sitä eettistä ja moraalista arvopohjaa ja myös tuntemusta siitä, mistä heidän pitää olla huolissaan, eli heidän pitää olla huolissaan, myönteisessä mielessä nimenomaan, että lasten maailma olisi turvallinen ja he tuottaisivat sellaisia asioita tähän mediakentälle, että vanhemmat ja me kaikki voimme olla turvallisin mielin, että päinvastoin mentäisiin eteenpäin. Henkilökohtaisesti erityisesti aikaisemman lain yhteydessä (Puhemies: 2 minuuttia!) jo olin sitä mieltä, että täytyy satsata nimenomaan tähän valvontaan, mutta nyt olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että edetään näitä keinoja, joita nyt tässä luodaan, vahvistaen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä siihen, mitä edustajat Sihto ja Rauhala toivat esille.

Lähtökohtaisesti tämän lain kohdalta minua on vaivannut se, että jo alkumetreiltä hallituksen esityksessä on väheksytty aiempaa ennakkotarkastustoimintaa. Kymmenisen vuotta sitten olin sivistysvaliokunnan jäsenenä tilaisuudessa katsomaan niitä ohjelmia, jotka olivat ennakkotarkastuksessa niin sanotusti jääneet kiinni, jotka eivät saaneet hyväksyntää. Ne olivat erittäin suurta väkivaltaa esittäviä ohjelmia. Eli ei tämä ennakkotarkastus taatusti ollut turha, se tuotti todella hyvää tulosta, ja minä toivon, että kun tähän uuteen järjestelmään mennään, niin ei ainakaan tässä suhteessa kaikilta osin mentäisi huonompaan. Ei järjestelmää pitäisi uudistaa itsetarkoituksen vuoksi, vaan sen takia, että saadaan uutta ja parempaa. Mutta minä pelkään, että näin ei tapahdu. Kyllä ennakkotarkastuksella todella jäi kiinni paljon semmoista ohjelmaa, jota aikuisena oli aika mahdoton katsoa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunta muutti tätä hallituksen esitystä niin tiukaksi kuin vaan nykymaailmassa on mahdollista. Minä haluan kanssa omalta osaltani kiittää valiokunnan jäseniä siitä, että yhdessähän tätä tehtiin. Juuri tämä yksi kriittinen kohta on tämä luokittelija itse, se, minkälainen henkilö hän on, niin kuin ed. Rauhala tässä totesi, että hän oikeasti osaa ja tuntee ja tietää lapsen kehityksen niin, että osaa sitten luokitella ne ohjelmat oikein.

Se, mitä ed. Sihto sanoi, on ihan totta, miten hirmuisen raakoja monet lastenohjelmat ovat, piirretyt varsinkin — sitä oikein ihmettelee, kuinka tällaista näytetään. Tässä oikein herää tällainen suojeleva henki päälle, mutta aikuisten tehtävä on suojella lapsia, ja se on myöskin tämän lainsäädännön tarkoitus.