7) Laki tuloverolain 43 §:n muuttamisesta
Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsäverouudistus 1990-luvun alkupuolella
ja toimeenpantuna 1990-luvun puolivälissä on käsitykseni
mukaan tapahtunut monessa suhteessa hätiköidysti.
Tuolloin ei riittävästi otettu huomioon metsätalouden
erityisluonnetta ylisukupolvisena toimintana. Siemenestä tukkipuuksi
varttuakseen puu, metsä tarvitsee kolmen tai neljän
sukupolven ajan. Täten jo lähtökohdissaan
metsätalous eroaa täysin olennaisesti siitä muusta
toiminnasta, jota verotetaan pääomaverotulojen
mukaan.
Biologisten kasvulähtökohtien mukaan on tämä vankka
erilaisuus: metsiä voidaan hoitaa, metsiä voidaan
lannoittaa, mutta suomalaisessa maaperässä ja
ilmastossa on juuri ylisukupolvisuus, vuosikymmenten toiminta, lähemmäs
vuosisata tai sen ylikin, metsätalouden perusasia. Pääomaverotuksen
muut kohteet toimivat nykyaikana neljännesvuosien, kvartaalitalouden
mukaan. Metsätalouden kvartaali on neljännesvuosisata.
1990-luvun metsäveroratkaisussa toimittiin monissa
suhteissa vastoin asiantuntijanäkemyksiä. Lähes
kaikki asiantuntijalausunnot olivat kriittisiä tai kielteisiä sitä verojärjestelmää
kohtaan,
joka tuolloin tehtiin. Eräs näkökulma,
joka tuolloin unohtui, oli myös vaikutus puuhuoltoon. Aiempi
pinta-alaverokäytäntö oli vakiintunut,
ja se oli puuhuollon kannalta toimivuudeltaan neutraali. Nykyinen
pääomaverotulojen mukainen verotus aktivoituu
juuri puukauppoja tehtäessä ja ikään
kuin rankaisee puun myynnistä. Tämä on
varmasti jarru puukaupoille mutta neuvotteluissa puun hinnoista
ilman muuta myöskin lisää puun hintaa
ja tätä kautta myös verotuksellisesta
syystä teollisuuden erästä kuluerää,
joka ei ole kuitenkaan suuri mutta kuitenkin merkittävä.
Pinta-alaverotuksen aikana eivät verotukselliset syyt
vaikuttaneet puukauppoihin, koska veroa maksettiin tasaisesti metsämaan
laskennallisen tuoton mukaan, aiemmin kolmen ja verokäytännön
loppupuolella kahden edellisen vuoden kantohintojen keskiarvon mukaisesti
riippumatta siitä, tekikö kauppoja vai ei. Tämä järjestely
kannusti hyvään metsänhoitoon ja takasi veronsaajille,
kuten kunnalle, seurakunnille, myös valtioille, vakaat
verotulot. Ja metsänomistajan kannalta verorasitus jakautui
tasaisesti eikä kaupantekohetkeen kohdistunut erityistä verotusta
tai kynnystä kaupantekoon, kuten nyt tapahtuu.
Poliittisesti on annettu ymmärtää,
että olisi esteitä palata pinta-alaverokäytäntöön,
joka osin oli käytössä vielä vuoden
2005 loppuun. Eri yhteyksissä, kuten Hetemäen
työryhmän esityksessä, on ehdotettu pääomaveron
korottamista. Tämä tulisi vaikeuttamaan puukauppoja,
ja kielteinen vaikutus ulottuisi puuhuoltoon, metsäkone-
ja kuljetusyrittäjän toimintaan, työllisyyteen, metsäteollisuuden
toimintaedellytyksiin kaikilla sektoreilla niin puun saatavuuden
kuin korottavien hintapaineitten osalta. Seuraukset olisivat kielteisiä,
ja verottajakaan tuskin tältä osin saisi tavoittelemaansa
suurempaa verotuottoa. Seurauksena saattaisi olla sahojen, teollisuuslaitosten
toimintojen vaikeutumista, yritysten lopettamisia ja konkursseja.
Nämä vaikuttaisivat kielteisesti työllisyyteen
koko maassa, metsäklusterin kaikkiin toimintoihin, ja sen
seurauksena yhteiskunnan verotulot kiistatta vähenisivät
ja tulisi menoja työttömyydestä. Myös
Suomen kauppatase kehittyisi huonoon suuntaan, kun kilpailukyky
vientimarkkinoilla myös tästä syystä heikkenisi
ja vientimarkkinoita ja tuloja menetettäisiin, osin pysyvästikin.
Tämän vuoksi olen lakialoitteellani halunnut herättää keskustelun,
että metsäverotuksessa otettaisiin aivan oma verokanta,
ja eräänä käytännön
esimerkkinä olen esittänyt lakialoitteen mukaisesti,
että metsätalouden pääomaveroa maksetaan
50 prosenttia kulloisestakin pääomatuloa määrittelevästä veroprosentista.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Olisi ollut tietysti erinomaisen hienoa,
että ed. Lauri Oinonen olisi kertonut, kuinka mones metsäverotukseen
liittyvä lakialoite tämä oikein onkaan.
Se lukumäärä ei ole niin sanotusti vähäinen,
ja aina kun tämä uusi versio ilmestyy näkyviin,
se valpastaa vanhan konkarinkin lukaisemaan sen, minkälaista
viestiä ed. Lauri Oinonen välittää suomalaiselle
yhteiskunnalle ja maailmankaikkeudellekin. Niin kuin hän
sanoi, metsän kehityksessä kvartaali on neljännesvuosisata.
Minä kommentoin siis, arvoisa puhemies, tätä tekstiä enkä sitä puhuttua
versiota, johonka oli vähän siistitty näitä tekstejä,
koska elämään jää nimenomaan
se, mikä on kirjallisesti esitetty, ja harvat käyvät
eduskunnan pöytäkirjoista katsomassa, kuinka ed.
Lauri Oinonen tarkensi viestiään puheensa yhteydessä.
Nimittäin mikä onkaan tämmöisen
esityksen, lakialoitteen, tarkoitus? Sehän tietysti on,
niin kuin tiedämme hyvin ed. Lauri Oinosen ahkeruudesta
ja tarkoitushakuisuudesta, vaikuttaa tuleviin hallitusneuvotteluihin,
ja silloin tietysti kaikella sillä työllä,
mikä sinä aikana on tehty, kun hän jälleen
on ollut hallituspuolueen jäsen, on merkitystä,
ja siihen työhönhän liittyy Hetemäen työryhmän
aikaansaannokset, joissa myöskin käsitellään
näitä asioita.
Aivan erikoisen kiinnostunut ed. Lauri Oinonen on ollut tällä kertaa
Hetemäen työryhmän ehdotuksesta pääomatulojen
verotuksen korottamiseksi, ja siinä yhteydessä hän
on nähnyt aika tavalla mielenkiintoisia yhteiskunnallisia
ilmiöitä.
Ensinnäkin hän toteaa niitten kohdistumisesta,
että ne kohdistuisivat metsän myyntiveroon ja olisivat
arvaamattoman paljon vaikeuttamassa puuhuoltoa, metsäkone-
ja kuljetusyrittäjien toimintaa, työllisyyttä,
metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä kaikilla
sektoreilla — huom. kaikilla sektoreilla — sekä puun
saatavuuden ja korottavien hintapaineiden osalta, siis todella kollektiivista.
Sitten kun tämä paketti toteutettaisiin, niin
seurauksena olisi sahojen, teollisuuslaitosten toimintojen vaikeutuminen,
yritysten lopettamisia ja konkursseja, siis toisin sanoen yhteiskunnallinen
romahdus, jos nyt en voi muuta sanoa. Tässä finanssikriisin
seuraamukset ovat ilmiselvästikin pikkujuttu.
Mikä olisikaan sitten tämä pääomatulojen
verotuksen suunniteltu korotusvaikutus? Sitähän varsin
laajalti on nyt kannatettu, vaikka ed. Lauri Oinonen ei oikein tykkääkään
tästä keskustelusta. Siinähän
28 prosenttiin heivattaisiin päälle 2 prosenttiyksikköä ja
ennätyksellinen olisi se 30. veroyksikkö.
Kuinka paljon kokonaisuutenaan tämä pääomatulojen
verotuksen kiristys toisi valtiolle arvioiden mukaan lisää verotuloja?
Se toisi 100—200 miljoonaa euroa. Näin meille
tänä päivänä asiantuntijat
opettivat tuolla MTK:ssa.
Tämä tarkoittaa sitä, että tämä 100—200
miljoonaa euroa osuisi sellaiseen saumaan, että siitä olisivat
seurauksena kaikki ne dramaattiset vaikutukset, jotka ed. Lauri
Oinosen äskeisestä lakialoitteen esittelystä kaivoin
esiin. Uskottavuus ei ole niitä parhaimpia.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Lauri Oinosen
lakialoite on varsin ajankohtainen sen vuoksi, että täällä jo
mainittu Hetemäen verotuksen kehittämistyöryhmä on esittänyt
muun muassa pääomatulon veroprosentin korottamista
2 prosenttiyksiköllä. Vuoden 2008 verotilaston
mukaan se merkitsisi maatilatalouden harjoittajille 30 miljoonan
euron lisäverorasitusta vuodessa. Valitettavaa on, että tämä kohdistuisi
myöskin puun myyntituloon ja yritystuloon mukaan lukien
maatalouden tulo. Tämä Oinosen mallihan sinänsä huojentaa
tätä rikkomatta pääomatulojen
verotuksen kokonaisuutta ja sitä järjestelmää ja
on hyvä, eli voitaisiin menetellä niin, että verotettaisiin
joku prosenttimäärä pääomatulona
ja loppu olisi sitten verovapaata. Tällä tavalla
voitaisiin alentaa tätä veroprosenttia, jos se
nyt uhkaa 30:een nousta. Täytyy antaa kiitosta pääministeri
Paavo Lipposen hallitukselle. Sekään ei sentään
nostanut yli 29 prosentin, joten tämä on aika
huima ehdotus noin jopa ihan kokoomukseltakin.
Minusta tämä ed. Lauri Oinosen ehdotus on rakentava.
Tässä ei olisi myöskään
sitä ongelmaa, mikä koski puun myyntituloveron
huojennusta. Siinähän tämä huojennus
annettiin puun myyntitulosta, siis bruttomyyntitulosta, ja se aiheutti
sen ongelman sitten, että piti keskustella ja määritellä verovapaan
tulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen vähennysoikeus.
Tässä nettotulosta annettaisiin tämä huojennus
sen jälkeen, kun kustannukset on vähennetty, joten
tältäkin osin ed. Lauri Oinonen on melkoisena
veroasiantuntijana ajatellut tämän asian aivan
oikein.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kiitän, että jokainen salissa
läsnä oleva edustaja on ottanut kantaa tähän
lakialoitteeseen eli edustajat Pulliainen ja Kiviranta. Harvoin
näin on, että kaikki paikalla olevat edustajat
ottavat kantaa ja luovat mielipidettä.
Ed. Pulliainen kertoi, mitä olisi tämä pääomaveron
tuotto, mutta jos tuottoa ei synny, kun kauppoja ei tulisi, niin
silloin tätä tuottoa ei myöskään
tuolla tavalla kuin ed. Pulliainen kertoi, voitaisi saavuttaa. Se
toimisi vain siinä tilanteessa ed. Pulliaisen kertomalla
tavalla, jos kaupat käyvät. Mutta koska nykyinen
myyntiverokäytäntö on sellainen, että se
kohdistuu ikään kuin rangaistuksena, noin psykologisesti
rangaistuksena koettaisiin siinä kaupantekotilanteessa,
että nyt menee kuin kolmannes, se 30 prosenttiakin olisi
kuin kolmannes, kauppahinnasta veroihin. Tulee metsän uudistamiskustannukset, jos
on päätehakkuu kyseessä, ja siinä tulee
metsänomistajalle verotusmenoja, tulee muita menoja metsän
uudistamisesta, ja tässä vain tulee niitä kynnyksiä,
että vaarana voi olla, että tätä puukauppaa
ei synny. Kun puukauppaa ei synny, ei tule verotuloja, ei ole kone-
eikä kuljetusyrittäjällä niitä töitä,
mitä varten on kalustot hankittu, ja vekseli ei kauan yrittäjällä pyöritä akselia.
Olisi tarpeen, että töitä yrittäjillä olisi
ja myöskin niillä henkilöillä,
joita on palkattu työhön.
Maan puuhuolto on tärkeä metsäteollisuudelle,
niin sahoille kuin kemialliselle teollisuudelle ja koko metsäklusterille.
Tällä hetkellä on monia sahoja, jotka
ovat vaikeuksissa. Monien sahojen yhteydessä toimii paikkakunnalla
bioenergiapohjainen lämpövoimalaitos, joka tuottaa
kaukolämpöä, ehkä jossakin sähköäkin,
ja jos tämän sahan toiminta vaikeutuu, saha menee
vaikka konkurssiin tai sukupolvenvaihdos ei onnistu, niin silloin
tämä bioenergialämpövoimalakin, kaukolämpöä antava
sellainen, joutuu vaikeuksiin. Eli kyllä tässä on
näitä kielteisiä, arveluttavia tekijöitä aika
paljon.
Kiitän ed. Pulliaista siitä, että hän
on seurannut, että olen tehnyt lukuisia lakialoitteita
eduskuntatyössäni niin viime vaalikaudella kuin
tällä vaalikaudella. Aiempi pääministeri
Matti Vanhanen totesi, että näiden seurauksena
hänen toisen hallituksensa aikana tehtiin ratkaisu, joka
turvasi sen, että puun myyntiveron alennuksen ansiosta puuta
tuli kaupan. Rohkenen väittää, että aloitteeni
kanssa kutakuinkin linjassa ollut hallituksen ratkaisu takasi sen,
että taloudellisen taantuman aikana ei suomalaisen puun
puuttumisen vuoksi lopetettu yhtään sahaa tai
yhtään teollisuuslaitosta. Ne lopetukset, joita
tapahtui, tulivat muista syistä kuin suomalaisen puun tarjonnan vähäisyydestä,
ja ne muut lopetukset olivat tietysti valitettavia ja vahingollisia.
Elikkä toisin sanoen ratkaisu, joka tehtiin, oli oikea
ja oikeansuuntainen. Epäkohta vain oli se, että se
oli määräaikainen ja aiheutti heiluvuutta puumarkkinoihin.
Kun nyt on siirrytty tähän aikaan tämän
vuoden alusta, että veronhuojennukset ovat poistuneet,
viimeisimpänä tuo 25 prosentin veronhuojennus,
niin puukaupat huomattavassa määrin tämän
vuoden tammikuussa verrattuna tammikuuhun vuosi sitten, joka oli
vertailukohta, vähenivät. Voi olla tietysti sääoloilla
ja monilla muillakin tekijöillä vaikutuksensa,
mutta puun hinnat olivat kutakuinkin samoilla tasoilla ilman ainakaan
olennaista vaihtelua, jotenka selvästi verotuksellinen
kynnys jo tuossa vaiheessa vaikutti. Jos tämä kynnys
jää pysyväksi, niin sillä on haittavaikutus
puukauppatilanteeseen, ja varsinkin kun monet metsänomistajat
eivät välttämättä sitä päätuloaan
metsätaloudesta saa, niin silloin tämmöinen
reaalinen, mutta myöskin psykologinen, kynnys on mitä suurin
haittatekijä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen ei äsken innostuksissaan
jaksanut seurata sitä, mitä minä kommentoin.
Minä korostetusti tähdensin, että kommentoin
kirjoitettua tekstiä ja siitä esiin nousevia ilmiöitä ja asioita,
ja totesin, että se 2 prosenttiyksikön korotus
pääomatuloveroon merkitsisi 100—200 miljoonaa
euroa. Ed. Kiviranta sitten vielä täsmensi, että maatilatalouteen
siitä kohdistuisi 30 miljoonaa euroa, ja aivan oikein totesi,
että se lopputulemahan, johonka ed. Lauri Oinonen jo tässä päätyi,
on ihan empaattinen, sehän on ihan söpö maatila-,
metsätalouden harjoittajan kannalta. Mutta minä vaan
jälleen kerran kiinnitin huomiota ed. Lauri Oinosen kohdalla
siihen, että pitäisi pikkuisen huolellisemmin
katsoa, mitä paperilla on eli millä kuvataan ja
millä uhataan ja mitä sitten loppujen lopuksi
esitetään.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Tarkentaisin sen verran, että siinä 30
miljoonan euron verossa ovat kyllä kaikki verotilastossa maatilatalouden
harjoittajiksi luokiteltujen verot, se veronkorotus, mikä tästä pääomatulon
verokannan nostamisesta 2 prosenttiyksiköllä tulisi.
Henkilökohtaisesti en haikaile takaisin metsän pinta-alaverotukseen.
Pidän sinänsä puun myyntitulojen verotusta
sikäli oikeana, että tulot ja menot käsitellään
verotuksessa ajallaan ja oikeina lukuina. Mutta se on kyllä tosiasia,
että toiskertaista verotusta jää, vaikka
esimerkiksi ministeri Pekkarinen aikanaan totesi, kun siirtymäkaudeksi
määriteltiin 13 vuotta, että on se ihme,
jollei 13 vuodessa ehdi puitaan myydä. Tämä on
tietysti sinänsä ihan hyvä herja, mutta
kyllähän tähän ilman muuta jäi
tietysti toiskertaista verotusta. Senhän tietää jokainen,
joka metsätalouden tuntee, että siellä jäi
pinta-alaverotettua pakostakin paljon hakkaamatta, kun se ei ollut
edes hakkuukypsää millään tavalla.
Eli siinäkin mielessä tämmöiset
huojennukset metsätalouden verotuksessa ovat sinänsä ihan,
voisi sanoa, jopa oikeudenmukaisia, käyttääkseni
tämmöistä poliittista sanaa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ed. Kivirantaa
kannatuksesta ja kommenteista ja toivon, että valtiovarainvaliokunnassa
asia tulee tarkoin harkittavaksi.
Haluan tällä aloitteella osoittaa sen, että metsätalous
on verotettu aivan väärässä ryhmässä,
kun se verotetaan pääomatuloveroprosenttien mukaan,
sen pitkäjänteisyyden, monisukupolvisuuden vuoksi.
Metsätaloudessa maksetaan 2, 3 tai 4:kin kertaa perintö-
ja lahjaverot, kun tuo pääomatuotto on saavutettu,
eli se poikkeaa täydellisesti useimmista muista pääomatuottojen
lajeista.
Haluaisin, että aloitteeni synnyttäisi keskustelun
aivan uudentyyppisestä metsäverokäytännöstä,
ja jotta siihen ei tarvittaisi tarpeettomasti aikaa, olen luonut
mallin, jolla se toimisi automaattisesti siten, että se
seuraisi tiettynä prosenttina yleistä pääomaverokantaa,
ja ehdotukseni on se, mikä lakialoitteen tekstissä on.
Keskustelu päättyi.