Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on kansalaisaloite ruotsin kielen opiskelun muuttamiseksi vapaaehtoiseksi ihan kaikilla koulutusasteilla. (Hälinää)

Kiitos. — Kansalaisaloite on uusi hyvä työkalu kansalaisille saada äänensä kuuluviin ja päästä osalliseksi kansalaistoiminnasta ja osaksi tästä yhteiskunnallisesta toiminnasta.

Sivistysvaliokunta käsitteli tätä aloitetta kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta. Me kuulimme yli 30 asiantuntijaa ja olimme hyvin tarkkoja siitä, että kuulemiset tulivat suoritetuiksi hyvin tasapuolisesti: sekä ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuutta että sen pakollisuutta kannattavia tahoja kuultiin hyvin laajasti.

Aloitteessa esitettiin, että ruotsin kielen pakollisuudesta luovuttaisiin kaikilla koulutusasteilla.

Valiokunta kuitenkin katsoo, että ruotsin kielen asemaa oppiaineena ei voida kuitenkaan tarkastella erillisenä säädöskysymyksenä, erillisenä ja irrallaan muiden kieliasioiden kokonaisuudesta. Huomiota on kiinnitettävä muun muassa perustuslain säännöksiin, kielilakiin ja kieliasioiden erityislainsäädäntöön.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa todettiin, että kansalaisista 75 prosenttia vastustaa pakollista ruotsin kielen opiskelua ja että ruotsin kielen opiskelun pakollisuus olisi jo tällä perusteella poistettava.

Kuten edellä totesin, valiokunnan mielestä kieliä ja ruotsin kieltä pitää tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta ottaen huomioon lainsäädäntö, ottaen huomioon koko elinkeinoelämä ja koko yhteiskunnan tarpeet. Tärkeätä on, että kaikki kansalaiset saavat mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat elämälleen. Tärkeätä on, että yhdenvertaisuus tapahtuu ja kaikilla on lähtökohtaisesti samanlaiset mahdollisuudet jatko-opintoihin ja myöhemmin ammatinvalintaan.

Aloitteen mukaan Suomen kielitaitovaatimukset ovat maailman tiukimmat ja kansainvälisissä yhteyksissä ruotsin kielen käyttö on vähäistä.

Kuitenkin olemme asiantuntijakuulemisissa selvittäneet, että työmarkkinoiden näkökulmasta ruotsin kieli on edelleen hyvin tärkeä sekä julkisella sektorilla että yksityisellä sektorilla. Elinkeinoelämässä ruotsin kieli on toiseksi tärkein kielitaitovaatimus englannin kielen jälkeen. Monissa palveluammateissa työnantajat painottavat ruotsin kielen merkitystä rekrytointivaiheessa.

Opetushallitus julkaisi kansalliskieliselvityksen, jossa on selvitetty, missä ammateissa tarvitaan ylipäätään ruotsin kieltä. Tämän selvityksen mukaan karkealla tasolla vain noin joka viides ammatti oli sellainen, jossa ruotsin kieli ei ole keskeinen työväline. Ruotsin kielen osaamisen kannalta keskeisimpiä ovat viranomaisammatit, palveluammatit, johtaja- ja asiantuntija-ammatit. Etukäteen on täysin mahdotonta sanoa, mitä osaamista lapsi ja nuori myöhemmin tarvitsee, ja sen takia koulutuspoliittinen näkökulma ja periaate on se, että kaikille taataan lähtökohtaisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella myöhemmin sitä, mitä haluaa.

Suomen kielitaitovaatimukset itse asiassa eivät ole tiukemmat kuin muuallakaan. Esimerkiksi Belgiassa, Sveitsissä ja Luxemburgissa on toisen virallisen kielen opiskelu pakollista kaikille oppilaille valtakunnallisella tasolla.

On myös sanottu, että ruotsin kielen valinnaisuus lisäisi sitten muiden kielten opiskelua, mutta tästä ei ole minkäänlaista näyttöä olemassa. Päinvastoin, kun lukiossa ruotsin kielen ylioppilaskirjoitukset laitettiin vapaaehtoisiksi, niin se on tietenkin vähentänyt sen ruotsin kielen kirjoittamista, mutta myöskin muiden kielten opiskelu on vähentynyt. Esimerkiksi saksaa opetteli vuonna 2003 lukiolaisista 30 prosenttia, mutta vuonna 2013 enää vain 12 prosenttia. Ranskassa kävi sama juttu: ranskan kielen osalta luvut olivat 13 ja 8 prosenttia.

Lapsilla ja nuorilla on erityinen herkkyyskausi oppia vieraita kieliä ja yleensä puhetta ja kieltä. Tätä herkkyyskautta tulisi meidän paremmin käyttää hyväksemme, kun kielenopetusta suunnitellaan. Itse olen sitä mieltä, että jo varhaiskasvatuksessa olisi syytä käyttää leikinomaisesti muita vieraita kieliä. Maamme elää globaalissa yhteiskunnassa, kansainvälisessä yhteiskunnassa. Me tarvitsemme enemmän kieliä kuin nykyään. EU:n kielipolitiikan tavoitteenakin on, että jokaiselle opetetaan jo lapsuudesta alkaen äidinkielen lisäksi vähintään kahta vierasta kieltä. Ja yhden vieraan kielen opiskelu edistää muiden kielten oppimista: kun osaat yhden kielen, osaat toisenkin kielen.

Valiokunta oli hyvin huolissaan myös siitä, että kielivalikoima on suppea. Se johtuu siitä, että kunnat eivät enää tarjoa vieraita kieliä, ja se johtuu heikosta taloudellisesta tilanteesta. Hyvä olisi, että kunnat voitaisiin velvoittaa tarjoamaan vapaaehtoista A2-kieltä ja että ne ryhmäkoot, minimimäärät, olisivat alemmat sen vuoksi, että monet kunnat asettavat sen minimiryhmäkoon kielten opetuksessa niin korkealle, että jo etukäteen tiedetään, ettei sitä ryhmää tule syntymään.

Valiokunta myös käsitteli alueellista kokeilua, ja siinä valiokunta arvioi tätä asiaa koulutuksen ja tasa-arvon näkökulmasta. Olimme sitä mieltä, että emme kannata alueellisia kokeiluja. Muuttoliike on voimakasta Suomessa, lähinnä muutetaan Etelä-Suomeen ja pääkaupunkiseudulle, jossa myöskin ruotsin kielen taitoa tarvitaan. Alueelliset kokeilut saattaisivat johtaa koulutukselliseen epätasa-arvoon ja vaikeuttaa myös mahdollisuuksia jatko-opintoihin ja sitten myöhemmin työmarkkinoille.

Valiokunnan johtopäätöksenä voidaan siis todeta, että valiokunta ei puolla aloitteen hyväksymistä. Sen sijaan valiokunta oli kyllä erittäin huolestunut yleensä kieltenopetuksen tarjonnasta ja lausumanaan yksimielisesti esittääkin seuraavaa:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii kokonaisselvityksen, jossa tarkastellaan maamme yleistä kielten opiskelun politiikkaa ja miten sitä pitäisi kehittää tulevia kielitaitohaasteita ennakoiden sekä huomioiden yhteiskunnan ja elinkeinoelämän yhä laajentuva ja monipuolistuva vieraiden kielten osaamisen tarve."

Arvoisa puhemies! Tämä mietintö sisältää neljä vastalausetta.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eräs läsnä oleva kansanedustajakollega, joka on siirtymässä EBRD:n johtajaksi tässä lähiaikoina, on todennut neljä vuotta sitten mediassa, että pakkoruotsin hintalappu olisi noin 3 miljardia euroa vuodessa. Kysynkin, onko täällä ketään, joka olisi tietoinen, paljonko tämä pakkoruotsin kustannus on vuosittain.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyt ja erittäin yksinkertainen kysymys: miksei tätäkin, tällaisia asi-oita, voisi ratkaista kansanäänestyksellä? Sehän olisi ilman muuta ainoa oikea tapa — eli kuunnella aidosti kansalaismielipidettä.

Ja te pakkoruotsia kannattavat, erityisesti eduskuntaryhmät, te olette nyt tekemässä kansan enemmistön vastaisen päätöksen, kuten äsken kuulimme, typerällä puoluekurillanne. Ylpeänä voin sanoa, että meillä Muutos-puolueessa ei puoluekuria ole, vaan haluamme kaikkien päätösten olevan kansalaisten tahdon mukaisia. (Pertti Salolainen: Ovatko kaikki samaa mieltä? Onko eduskuntaryhmä yhtenäinen?) Mutta me olemmekin kansan emmekä ensisijaisesti puolueen edustajia.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupainen heitti tällaisen luvun ja hintalapun kuin 3 miljardia. No, joku on yrittänyt laskea ja arvioida, mitkä varsinaiset kustannukset tulevat siitä, mutta vastakysymyksenä heittäisin: onko kukaan laskenut, paljonko se tuottaa Suomelle, että me toimimme kahdella kielellä tässä maassa? Meillä on osaamista, me olemme vientiorientoitunut maa, ja meidän suurimmat vientimarkkinamme löytyvät nimenomaan Pohjoismaista. Minä olen aika varma siitä, että jos tehdään tällainen uusi laskelma ja arvioidaan kokonaisuutena, niin sitten me olemme reilusti plussan puolella.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensimmäiseksi teen esityksen keskustan vastalauseen numero 3 mukaisesta lausumaehdotuksesta, jossa siis ehdotetaan alueellista kokeilua ja sen mahdollisuutta Suomeen. Haluaisin viitata äskeisessä keskustelussa tulleeseen ministerin puheenvuoroon, jossa sanottiin, että jos tällainen alueellinen kokeilu järjestettäisiin esimerkiksi venäjän kielen mahdollistamiseksi, se saattaisi kansalaiset epätasa-arvoiseen asemaan. Nyt kysymykseni kuuluu, että kun meillä tällä hetkellä kielitarjottimessa on valinnanvapaus ja valinnan mahdollisuuksia suuntaan ja toiseen, niin eikö sekin osaltaan saata opiskelijoita epätasa-arvoiseen asemaan ja eikö näin ollen tästä johtuen voitaisi myöskin tällainen alueellinen kokeilu mahdollistaa.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella hyvä, että sekä sivistysvaliokunnan mietinnössä että näissä kaikissa neljässä vastalauseessa halutaan lisää vieraiden kielten osaamista Suomeen ja myös samalla halutaan poistaa koulutuksellista epätasa-arvoa. Mutta kun luen perussuomalaisten vastalauseen, niin en voi olla ihmettelemättä sitä, että siellä on paljon mielipiteitä, tahtoa ja uskomista, ei tutkimuksellista näyttöä. Haluaisin tietää, voidaanko tutkimuksellisesti näyttää, että poistamalla ruotsin kieli saadaan lisättyä muiden vieraiden kielten osaamista. Kun poistimme ruotsin kielen ylioppilaskokeesta, niin päinvastoin näyttöä on siitä, että sekä ruotsin kirjoittajien määrä että muiden vieraiden kielten kirjoittajien määrä on vähentynyt. Ja varsinkin vielä, kun luemme lisätutkimuksia, pystymme näyttämään toteen sen, että kun oppii yhden vieraan kielen, niin muiden kielten oppiminen on sitäkin helpompaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon viitaten haluaisin todeta, että kun opiskellaan ruotsin kieltä, se on automaattisesti pois muista kieliopinnoista. (Kokoomuksen ryhmästä: Ei ole!) — Voin kertoa vaikka omista kokemuksistani: Minun oli ensimmäisenä oppikoulussa otettava pakkoruotsi, sen jälkeen englanti. Sitä opiskelin mielelläni ja vapaaehtoisesti. Samaten lukiossa ranskaa ja saksaa opiskelin mielelläni. Ei ollut minkäänlaista pakon tunnetta. Tämän enempää ei tietenkään moni pysty tai jaksa opiskella vieraita kieliä.

Ruotsia olen tarvinnut vasta noin 30-vuotiaana, kun muutin Porvooseen asumaan. Ruotsin kieltä tarvitaan vain niissä kunnissa, joissa asuu merkittävä määrä ruotsinkielisiä, ja sen tähden on hirveätä haaskausta käyttää niin paljon yhteiskunnan resursseja, kuten edustaja Tuupainen äsken puhui miljardiluokan kustannuksista. Nämä rahat menevät hukkaan. Tätä opiskelua voitaisiin kohdentaa nimenomaan sellaisiin suuriin kieliin, maailmankieliin, joita tarvitaan tulevassa globaalissa maailmassa entistä enemmän.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupainen esitti täällä kysymyksen hintalapusta. Minäpä kääntäisin tämän kysymyksen nyt vähän toisinpäin. Miltähän, edustajat Tuupainen ja Ruohonen-Lerner, tuntuisi, jos joku käynnistäisi Suomessa tämmöisen näkyvän ja äänekkään kampanjan, jonka pääsanomana on, että teidän rakas äidinkielenne, suomen kieli, ei ole enää yhtä tärkeä, että se estää muuta oppimista, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) että se jopa estää teknologian kehitystä ja on itse asiassa aivan turha, että sillä on hintalappu ja että rahaa menee hukkaan? Miltä se tuntuisi ihon alla? Miltä se tuntuisi, arvoisat edustajat Tuupainen ja Ruohonen-Lerner? (Jukka Gustafsson: Pahalta! Sanokaa vain pahalta!)

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Miltä tuntuu — tämän asian, jota te äsken kysyitte, varmasti ratkaisee Suomen kansa, ja Suomen kansan enemmistö on tiettyä mieltä, niin kuin tässä ruotsi-kysymyksessä.

Minäpäs lukaisen tässä pari otetta puheenvuorosta, jonka ehkä joudun peruuttamaan, kun joudun menemään erääseen toiseen paikkaan.

Termi "pakkoruotsi" otettiin käyttöön jo vuonna 1987 Suomalaisuuden Liiton toimesta. Minusta nimi kuvaa hyvin vallitsevaa tilannetta. Onhan Suomeen luotu keinotekoinen kaksikielisyys noin 5 prosentin kielivähemmistön toimesta. Oletteko, arvoisat edustajat, tietoisia, että Ylen ruotsinkielinen tv- ja radiotoiminta on lähes 17 prosenttia Ylen vuosibudjetista, kun sen osuuden, realiteetit huomioon ottaen, tulisi olla merkittävästi pienempi?

Eli kyllähän Suomen valtio eri kohteisiin kohdentaa merkittävästi rahaa ruotsinkielisille suhteessa siihen, mitä pitäisi tehdä meidän ainoastaan suomalaisten hyväksi.

Jag talar bara finska.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä kieliasioissa ei kannata hirveän paljon käyttää tunteita, kannattaa enemmän käyttää järkeä ja taloudellisia laskelmia, ennen kaikkea hyötylaskelmia. 75 prosenttia suomalaisista vastustaa pakkoruotsia sen takia, että kokevat sen itselleen hyödyttömäksi.

Jos te kävisitte joskus tuolla Keski-Suomessa, Itä-Suomessa, Pohjois-Suomessa, niin näkisitte varsin hyvin, mitä siellä tekee ruotsin kielellä. Kuten äskeisessä puheenvuorossani totesin, ruotsia tarvitaan vain täällä rannikolla, pääkaupunkiseudulla, Ahvenanmaalla ja sitten Vaasan seudulla. On aivan hirveätä tuhlausta pakottaa kaikki suomalaiset lapset ja nuoret opiskelemaan toista vähemmistö-, pientä kieltä, koska meidän suomen kielellä ei pärjää kansainvälisessä kaupassa — no, ei pärjää ruotsillakaan muualla kuin Ruotsissa.

Suomalaisten pitää osata suuria maailmankieliä, pitää osata espanjaa, ranskaa, (Puhemies koputtaa) italiaa, portugalia ja niin edespäin.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että perussuomalaiset käyvät tällaista antikampanjaa, ovat vastaan. Meidän pitäisi rationaalisesti kyetä arvioimaan asioita, ja Suomen pitäisi olla sivistysvaltio, joka merkitsee sitä, että meillä on pakkoaineita koulussa, koska ihmisten on saavutettava tietty sivistyksen taso. Siihen kuuluu äidinkieli, siihen kuuluu historia, siihen kuuluu matematiikka, englanti — ja kaksikielisessä maassa, Suomessa, myöskin ruotsin kieli.

Mutta ruotsin kieli on myöskin hyötykieli. Siitä on hyötyä eniten kielistä kotimaassa mutta myöskin kaupallisesti: englannin jälkeen ruotsi on ehdottomasti toiseksi tärkein kieli, (Kari Rajamäki: Ilomantsilaiselle rajamiehelle!) ja tässä suhteessa on tärkeätä, että meillä opetetaan sitä. Lisäksi Suomi on helppo ympäristö oppia ruotsin kieltä, koska meillä puhutaan kahta kieltä ja meillä on myöskin ruotsinkielinen kanava televisiossa, ja muun muassa lapset voivat hyödyntää sitä ohjelmatarjontaa ja oppia sitä kautta myöskin ruotsin kieltä.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi, perussuomalaiset ei käytä antikampanjaa.

Mutta voi herregud! Mitä ihmeen hyötyä on Kehä kolmosen ulkopuolella opiskella pakkoruotsia, edustaja Sasi? On paikkakuntia, joissa ei käytetä ruotsin kieltä montakaan kertaa vuoden aikana. Esimerkiksi Itä-Suomessa on itsestäänselvyys, että siellä opiskellaan venäjän kieltä.

Kansalaisaloite pakkoruotsin poistamisesta keräsi yli 50 000 kansalaisen allekirjoituksen, kuten myös teki sukupuolineutraalin avioliiton salliva kansalaisaloite eli homolaki. Pakkoruotsialoite hylättiin jo valiokuntakäsittelyssä. Homolain käsittelyyn eduskunta käytti vuoden päivät aikaa, kun sen sijaan esimerkiksi sote yritettiin viedä väkisin läpi muutamassa viikossa.

Kansalaisilta on mennyt luottamus kansalais-aloitteisiin, koska eduskunta ottaa näköjään käsittelyyn vain ne aloitteet, (Puhemies koputtaa) jotka vievät kansamme turmioon. Mielestäni pakkoruotsi...

...verrattuna homolakiin ei saanut tasavertaista käsittelyä eduskunnassa.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kukaan — ei asiantuntija eikä kukaan — ei ollut valiokuntakäsittelyssä vaatimassa venäjän kieltä Itä-Suomeen tai mihinkään muuallekaan. (Välihuutoja) Siis näinhän se on, että vieraita kieliä voi lukea missä tahansa Suomen koulussa ja kunnassa milloin vain ja kuinka paljon tahansa, koska sitä ei ole sillä tavalla säädetty.

Minusta on aika erikoinen vaatimus, että kansanäänestyksellä sitten otetaan kantaa siihen, mitä koulussa opetellaan. Onko niin, että kansan-äänestyksellä myöskin päätetään, opiskellaanko koulussa matematiikkaa vai ei? Emme me voi siihen mennä, vaan kyllä meidän vastuullista koulutuspolitiikkaa on tehtävä.

Sitä paitsi vaikka esimerkiksi ruotsin kieli työelämässä poistettaisiinkin kelpoisuusvaatimuksista, niin ei se tarkoita, että todellisuudessa työnantaja sen sitten poistaisi.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eivät nämä vaihtoehdot nyt ihan tässä ole, mitä tässä on kuvattu, näissä ääripäissä. Uskon, että myös tässä keskellä on olemassa aika rakentava linja, käytännönläheinen ja käytännön tarpeista lähtevä linja. Siis meidän mielestämme, keskustan mielestä, jatkossakin kaikkien kansalaisten oikeus saada palveluita omalla äidinkielellään, siis ruotsinkielisten oikeus saada palveluita omalla äidinkielellään, käyttää omaa äidinkieltään, pitää totta kai turvata.

Mutta olemme esittäneet tuota alueellista kokeilua, ja siinä, edustaja Vahasalo, ei aivan pidä paikkaansa, ettei kukaan valiokunnassa olisi esittänyt, etteikö itärajalla voitaisi kokeilua viedä eteenpäin. Useammassa kirjallisessa asiantuntijalausunnossa kannatettiin tuontyyppistä ajattelua, ja siitä rohkaistuneena pitkäaikaista puolueen kantaa noudattaen, keskustan kantaa noudattaen, olemme esittäneet yhdessä osan kokoomus-edustajista kanssa sitä, että tehtäisiin kokeiluita, rohjettaisiin edistää Suomea kokeiluyhteiskuntana ja kokeilla sitä, että voitaisiin esimerkiksi itärajalla valita B-kielenä ruotsin kielen sijasta venäjä. Minusta se on aika realistinen, käytännönläheinen (Puhemies koputtaa) malli.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa, että on hyvä, että tämä kansalaisaloite on nyt täällä salissa ja huomenna siitä pääsemme äänestämään. Se oli sivistysvaliokunnan tahto koko tämän käsittelyn ajan, ja siinä me sentään onnistuimme.

Mitä tulee tähän alueelliseen kokeiluun, niin pidän kyllä erikoisena sitä, että me haluaisimme tässä talossa asettaa tieten tahtoen osan suomalaisista lapsista ja nuorista eriarvoiseen asemaan jo koulupolun alkupäästä lähtien. Siinä mielessä, jos tällaista kokeilua tehtäisiin, sen täytyisi olla vähintäänkin yhden ikäluokan mittainen, jolloinka nämä lapset olisivat jo lähtökohtaisesti hankalammassa tilanteessa esimerkiksi muuttaessaan Suomen sisällä paikkakuntaa kesken kouluvuosien, saatikka sitten jatko-opintojen suhteen. En ollenkaan ymmärrä sellaista puhetta, että itäsuomalaiset lapset ja nuoret altistettaisiin tällaiselle ihmiskokeilulle.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lernerille voisin sanoa, että kyllä Keski-Suomessakin puhutaan ihan hyvää ruotsia ja siellä on muun muassa Kuokkalan koulu, joka antaa ruotsinkielistä opetusta. Eli ei se ole alueesta kiinni, kyllä ruotsia tarvitaan ihan kaikkialla.

Niin hyvä kuin onkin herättää tätä keskustelua kielenopetuksesta ja oppimisesta, niin tämän aloitteen virhe on juuri siinä, mitä minä luulen, että täällä ei nyt oikein ymmärretä kaikilla tahoilla, että siinä irrotetaan yksi yksittäinen oppiaine kokonaisuudesta. Me emme voi tehdä tuntijakoja sillä tavalla, että me käsittelemme vain yhtä oppiainetta. Se olisi aivan mieletön järjestelmä. Uusi tuntijako on astumassa voimaan 2016, meillä on juuri tehty se uudistus, ja siinä mielessä tämä on väärä ajankohta.

Valiokuntahan totesi myös sen, että yleensäkin se, mitä meidän pitäisi nyt kehittää ja ajatella tästä eteenpäin, on kielen oppiminen, motivoiminen opiskelemaan eri kieliä. Se on se meidän juttumme. Me tarvitsemme kielenosaajia tulevaisuudessa.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag tycker att det är oerhört konstigt att tala om kostnader när man talar om kunskap. Kunskap i något ämne måste ju ändå ses som en investering, eller hur, och också då man talar om det svenska språket.

Arvoisa puhemies! Kustannuksista puheen ollen esittäisin kysymyksen edustaja Tuupaiselle: eikö se ole niin, että osaaminen on aina kuitenkin investointi? On nähtävä, että investoidaan osaamiseen, jotta siitä saadaan myös monipuolista hyötyä. Silloin varmasti myös osaaminen ruotsin kielessä on investointi. Mutta minua huolestuttaa, kun puhutaan äidinkielestä, kielistä ylipäätänsä ja kustannuksista, edustaja Tuupainen, onko se perussuomalaisten linja, että olette sitten EU-tasolla myös vaatimassa, että vähennetään käännöksiä ynnä muuta, koska se on kustannuskysymys, että sielläkin pitäisi vain työskennellä esimerkiksi saksaksi, englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Siellä voidaan myös tuolla logiikalla katsoa, että suomen kieli on iso kuluerä, ei pelkästään ruotsin kieli.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos lähtökohta on se, että luetaan ruotsin kieltä tai jotain muuta kieltä ainoastaan niillä alueilla, joilla sitä juuri silloin tarvitaan, niin minun mielestäni lähtökohta on väärä. Nimittäin silloin tarkoitetaan sitä, että se henkilö jää esimerkiksi Itä-Suomeen, missä nyt ei juuri arkipäiväelämässä tarvita sitä ruotsin kieltä. Lähtökohta on sitten se, että tämä nuori ihminen jää sinne.

Minä olen sitä mieltä, että nuoret ihmiset liikkuvat paljon ympäri Suomea, ympäri Pohjoismaita, ympäri maailmaa ja tarvitsevat kieliä, myöskin ruotsin kieltä. Sen takia on tärkeätä, että joka kunnassa koko Suomessa voidaan opiskella sekä ruotsia että suomea.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Tack till kulturutskottet för ett väl avvägt utlåtande. Finland har två nationalspråk och det är naturligt att det i skolans läroplan ingår obligatorisk undervisning i båda språken och att den här språkundervisningen inleds så tidigt som möjligt. Finlands tvåspråkighet är viktig för vårt nordiska samarbete.

Suomi on osa Pohjolaa, ja ruotsin kielellä on tärkeä merkitys pohjoismaiselle yhteenkuuluvuudellemme. En kannata ehdotusta alueellisista kielikokeiluista, jonka mukaan ruotsin kieli tehdään vapaaehtoiseksi oppiaineeksi joissakin kunnissa. Koulut voivat jo nyt tarjota venäjän kielen opetusta oppilaille, ja Itä-Suomessa on jo nyt koulu, jossa opetuskielet ovat suomen kieli ja venäjä. Kielikokeilu voisi johtaa siihen, että osa nuorista jäisi kokonaan ilman opetusta toisessa kansalliskielessä.

Olli Immonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tänään perusteltu pakkoruotsia sillä, että onhan meillä kouluissa tällä hetkellä muitakin pakollisia aineita: historiaa, biologiaa, englantia, matematiikkaa. Mutta tähän täytyy kuitenkin todeta, että nämä edellä mainitut aineet ovat universaaleja ja nämä kyseiset aineet ovat tarpeellisia kaikkialla maailmassa. Eli toisin kuin ruotsin kielelle, näille aineille löytyy hyvin yleishyödylliset perusteet. Se, että meiltä löytyy muitakin pakollisia aineita, ei ole mikään peruste pakkoruotsin olemassaololle.

Samoin täällä on tänään myös perusteltu pakkoruotsia sillä, että tällä pystytään takaamaan yhdenvertaiset mahdollisuudet kansalaisille päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin. Mutta juuri tästä johtuen tämä pakkoruotsijärjestelmän purkaminen tulisikin aloittaa näistä virkakelpoisuusvaatimuksista, jolloin yhdenvertaiset mahdollisuudet voitaisiin aidosti taata sitten myös tulevaisuudessa.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä tulen Keski-Suomesta, ja ensimmäinen vieras kieleni oli ruotsi. Olen hyvin ylpeä siitä, koska ruotsin jälkeen oli helpompi opetella englanti. Englannin jälkeen oli helpompi opetella saksa ja niin edelleen.

Mutta empiirisestä kokeesta: En tiedä, löytyykö tästä salista toista, joka olisi asunut neljässä Suomen suurimmista vientimaista eli Ruotsissa, Saksassa, Venäjällä, Yhdysvalloissa. Minä olen. Yhdysvalloissa oli pakko puhua englantia. Saksassa oli pakko puhua saksaa. Venäjällä oli pakko puhua venäjää. Ruotsissa puhuin ruotsia, ihmiset vastasivat minulle englanniksi takaisin, joten en ole ihan varma siitä, mikä sitten loppujen lopuksi on tuo ruotsin asema kansainvälisillä kentillä. Pohdin tätä hyvin pitkään ja itse asiassa en ole varma, mitä tulen huomenna äänestämään. Mutta tämä on vain oma empiirinen kokeiluni.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kielitaidon merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa. Mitä useampaa kieltä taitaa, sen paremmin varmasti pärjää työmarkkinoilla. Itse olen aina ihaillut niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet äidinmaidossa useamman kielen. Se on melkoinen lahja se.

Itse kuitenkin uskon, että koulujen tulisi tarjota oppilaille mahdollisuuksia opiskella useampia eri kieliä. Se varmasti innostaisi opiskelijoita todella oppimaan ja opiskelemaan niitä kieliä, joita he haluavat oppia. Pakottamalla harvoin saadaan aikaan kovin hyviä tuloksia. Ruotsin kielen valinnaisuus varmasti mahdollistaisi laajemman kielitarjonnan. Ja kuten edustajien Kiuru ja Lauslahti vastalauseessa todetaan: "Perustuslain 17 §:n lähtökohtana on kaikkien kieliryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tästä perussäännöstä ei ole johdettavissa suoranaista ja välitöntä velvoitetta sille, että toisen kansalliskielen olisi oltava jokaiselle pakollinen oppiaine perusopetuksessa."

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteen hyväksyminen sellaisenaan olisi ollut vaikeaa pelkästään siitä syystä, että siinä ei otettu kantaa siihen, miten kieltenopiskelu olisi järjestettävä, mikäli ruotsin kielen pakollisuudesta luovuttaisiin. Tähän ei aloitteessa otettu kantaa.

Nyt pitääkin ensin pohtia kieltenopiskelua kokonaisuudessaan eikä pelkkää ruotsin kieltä. Mikä on siis tarkoituksenmukaisin tapa turvata palvelut molemmilla kansalliskielillä? Ja vasta selvityksen tekemisen jälkeen on aika linjata, mitä kieltenopiskelulle ja ruotsin kielen pakollisuudelle tehdään.

Oma kantani on, että ruotsin kielen pakollisuutta ei välttämättä tarvita. Sen sijaan tarvitsemme lisää mahdollisuuksia eri kielten opiskeluun, enemmän kieliä ja aikaisemmin, sillä mitä enemmän kieliä opettelee, sitä helpompaa niiden oppiminen on. Ruotsin asemaa oppiaineena ei voida tarkastella irrallaan kieliasioiden kokonaisuudessa, vaan päätöksenteon pitää perustua pitkäjänteiseen ja kokonaisvaltaiseen harkintaan. Pitää ottaa huomioon sekä yhteiskunnan että elinkeinoelämän tarpeet ja huolehdittava siitä, että kaikki kansalaiset saavat mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat elämälleen.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Henkilökohtaisesti korkeasta iästä huolimatta opiskelen ruotsia joka viikko. Yritän vielä parantaa kielitaitoani, teen sen vapaaehtoisesti. Uskon kuitenkin siihen, että nykyihminen osaa valita itselleen kaikkein hyödyllisimmät kielet. Kun oikeistopuolueet meillä vaativat valinnanvapautta eräitten muitten asioitten yhteydessä, esimerkiksi terveyspalveluiden osalta, niin miksi te ette samaa logiikkaa harrasta sitten, kun on kysymys kielipalveluista, että valinnanvapaus on niin tärkeä periaate? Jos se on sitä terveydenhuollossa, se voi olla sitä koulutuksessakin.

Olen tasa-arvomiehiä, ja mielestäni pitäisi resurssitkin jakaa tasapuolisesti: oma tv-kanava, radio, koulut, yliopistot. 15 prosenttia Ylen budjetista 4 prosentin kieliosuudella ylittää mielestäni tasa-arvokriteerit reippaasti ja kestää kyllä kaiken vertailun. Kuitenkin tässä tilanteessa valiokunnan mietintö tässä yhteydessä, tässä ajassa on kannatettava, siinä on ihan hyvät tekstit, ja tulen äänestämään sen valiokunnan mietinnön puolesta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ruotsin kielen aseman radikaali muuttaminen johtaisi automaattisesti muiden vieraiden kielten merkittävään lisäoppimiseen, niin voisin teoriassa ajatella olevani kansalaisaloitteen takana. En kuitenkaan ole.

Nämä luvut ovat tulleet aiemminkin esille, mutta nämä ovat ihan olennaisia ymmärtää ja tietää. Kun ruotsin kieli poistettiin pakollisena ylioppilaskirjoituksista, ajateltiin, että se lisää muitten vieraitten kielten opiskelua — päinvastoin, merkittävästi vähentynyt! Saksan kieltä luki 30 prosenttia, kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa 2003, kymmenen vuotta myöhemmin 13 prosenttia, ranskan kohdalta 14 prosenttia, ja se on tippunut 8 prosenttiin. Sen takia valiokunta viisaasti nyt etenee tämmöisen monipuolisen, laajan, syvällisen kokonaisselvityksen kautta ja arvioi sitten koko tämän meidän kieliohjelmapakettimme ja kokonaisuuden ja siinä yhteydessä sitten varmaan arvioi tätä ruotsin kielenkin asemaa. Mutta tämmöisenä niin kuin ykskaks-liikkeenä (Puhemies koputtaa) sen poistaminen ei ole minusta kielipoliittisesti järkevää.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kansalaisaloitteiden ongelma on tietyllä lailla siinä, että kun kansalaiset tekevät jonkun asian puolesta aloitteen, se tulee eduskuntaan ja sen jälkeen täällä pidetäänkin sitten seminaaria ja mietitään, kuinka mennään eteenpäin, mutta lainsäädäntöön se ei käytännössä osu. Näin ollen tämä vaatisi kyllä koko tämän järjestelmän eduskunnan puitteissa miettimistä, miten näihin kansalaisaloitteisiin saataisiin myös sitten samalla tavalla oikeusministeriön tukea tai sitä lainvalmistelutyötä, mitä se tarvitsee. Muutoin eduskunta joutuu kirjoittamaan pykäliä ja toteamaan, että ei tästä sitten oikein mitään tulekaan.

Mutta, herra puhemies, minä lähestyn tätä asiaa, kielipolitiikkaa, aika pragmaattisesti. Itselläni on Itä-Suomesta venäjän kieleen nähden ainoastaan armeijan lyhyt oppimäärä, ja käytännössä tarvitsisin paljon enemmältikin. Siinä mielessä kyllä tällainen vaihtoehtojen ja monipuolisuuden hakeminen tähän kielipalettiin on kyllä paikallaan. Kokoomusryhmän taholtakin on vastalauseessa vaadittu kielivalikoiman monipuolistamista, se on syytä myös huomata. Todellisuus ei toimi tänä päivänä niin kuin pitäisi. Itä-Suomen maakuntaliitot, monet kunnat ovat olleet tällä asialla, ja tämä tekee vähän (Puhemies koputtaa) vaikeaksi sen käsitellä, miksi, kun käytännön tarve on juuri toisessa osassa maata vaikka venäjän kielelle ja toisessa ruotsin kielelle ja vaikka pohjoisessa saamen kielelle, tähän ei voida mennä pidemmälle.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on vähän harmillista se, että osa edustajista on hyvin voimakkaasti asettunut vanhoihin poteroihin, ja tuntuu, että nyt ei voi laajentaa keskusteluakaan. Mutta toisaalta olen yllättynyt siitä, että kokoomuksessakin edustaja Wallinheimo ja myöskin edustaja Saarinen kertoivat totuuksia. Tosiasiahan on se, että televisiokanavat kun sammuvat, niin kaikki muut voivat sammua mutta ruotsinkielinen kanava toimii aina, että sikäli se on turvattu. (Ulla-Maj Wideroos: Miten niin? Höpö höpö!)

Minusta tässä koko esityksessä on sikäli semmoinen ongelma, että se pakko-sana jos sieltä poistettaisiin, niin se ei veisi mitään ruotsin kielen opiskelusta pois, jos se pakko-sana sieltä poistettaisiin, enkä ole varma siitä, onko näillä lausumilla loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä tosiasiassa. Nämä vain ovat lausumia, mutta asiat eivät tahdo edetä siitä minnekään. Olisin kyllä toivonut, että hieman paremmin olisi näihin asioihin perehdytty.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensi alkuun täytyy todeta, että arvostan kaksikielistä kulttuuriamme ja sen säilyttämistä.

Edustaja Saariselle tiedoksi, että kokoomuksella ei ole tässä asiassa ryhmäpäätöstä. Sallimme vapauden itse käyttää harkintaa, kun on kysymyksessä kansalaisaloite, toisin kuin eräillä muilla puolueilla.

Velvoittavuudella kielen opiskelussa ei ole saavutettu sellaista laajaa kaksikielisyyden osaamista kuin on toivottu, ja siksi velvoittavuuden tai pakon jatkaminen ei ole mielestäni perusteltua. Suomalainen yhteiskunta oli hyvin erilainen 1960-luvulla kuin nyt. Suomalainen yhteiskunta on paljon mosaiikkimaisempi: erilaisia kieliä, elinkeinoja, kulttuureja, kansainvälistä vuorovaikutusta on.

75 prosenttia kansasta kannattaa suurempaa valinnanvapautta, ja mielestäni oiva vastaantulo on keskustan ja kahden kokoomuslaisen vastalause tässä, jossa (Puhemies koputtaa) pyrimme etsimään sellaista kompromissia, jossa löydettäisiin ratkaisu. Tämä ratkaisu kelpaa myös aloitteen tekijöille minimivastaantulona, jolloin se tukee kansalaisyhteiskuntaamme.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siitä, että Suomi on kaksikielinen, ei automaattisesti seuraa, että ruotsin opetuksen tulisi olla kaikille koulussa pakollista. Harvassa asiassa eliitti ja kansa on niin eri linjoilla kuin tässä asiassa. Aikanaan, kun meidän ajastamme historiankirjoitusta laaditaan, kyllä varmasti hyvin koomisesti suhtaudutaan argumentteihin, joilla ruotsin kielen pakollista opetusta kouluissa perustellaan.

Täällä on puhuttu sitä, että yhden kielen oppiminen on portti monien muiden kielten oppimisen helpottumiseen. Olen tästä aivan samaa mieltä. Miksi sitten jokin kieli olisi pakollinen? Eikö valinnan mahdollisuuden pitäisi nimenomaan olla moninainen? Ja jos jokin kieli olisi pakollinen, minun mielestäni sen pitäisi olla latina. Se olisi paras portti oppia toisia indoeurooppalaisia kieliä, mutta en kannata mitään pakkoja tässä suhteessa, vaan moninaisuutta.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta edustaja Kivelän mainiosta puheenvuorosta. Nimittäin pakkoruotsin puolustajat todellakin usein vetoavat perustuslakiin. Kuitenkin, kun luin tätä sivistysvaliokunnan mietintöä, siinä hyvin yksiselitteisesti kuultavana ollut korkeimman hallinto-oikeuden ex-presidentti Pekka Hallberg vahvistaa lausunnossaan, että perustuslaki ei edellytä pakkoruotsin opettamista. Eli pakkoruotsin poistaminen ei ole millään tavalla ristiriidassa perustuslain kanssa.

Vielä lisään tähän yhteyteen, että tämän tiivistyvän Suomi—Ruotsi-puolustusyhteistyön kieli ei ole ruotsi. Se on englanti.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt perussuomalaisille pitää sanoa se, että jos ruotsin kieli olisi koulussa nyt vapaaehtoinen, niin mihin se johtaisi? No, se johtaisi sitten siihen, että ne, jotka osaavat sitä ruotsia myöhemmin elämässään, voisivat hankkia niin sanottuja parempia työpaikkoja, sanotaanko että johtotehtäviä, asiantuntijatehtäviä ja näin, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) mutta niillä, jotka eivät ole opiskelleet ollenkaan, on tosi iso kynnys lähteä opiskelemaan. Se aiheuttaa sen, että kansalaiset eriarvoistuvat, ja sitten tietenkin ne valveutuneet vanhemmat, jotka hiffaavat tämän, laittaisivat ne lapsensa lukemaan sitä ruotsia. Minusta se on hyvin vaarallinen tie. Sen takia tämän yhteiskunnan kannalta on tärkeätä, että me olemme yhtenäisiä tämänkin asian ympärillä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selvyyden vuoksi sanottakoon, että itse olen tämmöisen laajan ja mahdollistavan kielitarjottimen kannalla koko Suomessa. Mutta muistutan mieliin sen, että kun teimme viimeksi tätä aluehallintouudistusta, niin siinä yhteydessähän keskusteltiin virkamiesruotsista ja sen osaamisesta tai osaamattomuudesta ja todettiin se, että lähes kaikki virkamiehet jouduttiin pistämään koulun penkille siksi, että he hallitsisivat tämän kielen. Jotakin on siis meidän kouluopetuksessa pielessä tällä hetkellä ruotsin kielessä. (Raija Vahasalo: No se on totta!)

Itse henkilökohtaisesti ajattelen, että esimerkiksi ruotsin kielen oppiminen mahdollistuisi kaikista parhaiten, jos se aloitettaisiin mahdollisimman varhain, kylvynomaisesti tai muuten, jolloin sen oppiminen olisi luonnollista. Tämän vuoksi on minusta tärkeää, että mietimme mahdollistavaa kielitarjontaa, emme keskustele pakosta tai velvoittavuudesta tai muusta, vaan tarjoamme semmoisen mallin, mitä eri alueilla tarvitaan. Viittaan edelleen siihen valinnaisuuteen. Se on yksi poissulkeva vaihtoehto myös tällä kertaa.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Peruskoulu on perusopetusta antava koulu, jossa lähes kaikki Suomen kansalaiset suorittavat oppivelvollisuutensa. Meillä on siis Suomessa pakollinen oppivelvollisuus, jos näin sanoo. Pakko-sanan käyttö ainoastaan ruotsin kielen opetusta koskevassa keskustelussa on minun mielestäni täysin harhaanjohtavaa.

Väitetään myös, että ruotsin kielen tekeminen valinnanvaraiseksi lisäisi oppilaiden motivaatiota opiskella ruotsia. Jos tämä väite olisi totta, meidän kannattaisi muuttaa nykyinen yleinen oppivelvollisuus vapaaehtoiseksi eli siirtyä pois tästä pakko-opiskeluvelvollisuudesta ja elää siinä toivossa, että suomalaiset nuoret opiskelisivat silloin aktiivisemmin kuin nyt.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuo oli nyt niin kestämätön argumentti edustaja Östmanilta, että se on syytä jättää omaan arvoonsa.

Edes peruskoulun isä, jos näin voidaan sanoa, Reino Oittinen, R. H. Oittinen — tästä oli keskustelua viime syksynä Kanava-lehdessä — peruskoulun isä, Paasion hallituksen opetusministeri, ei kannattanut pakkoruotsia, pakollista ruotsin opetusta peruskouluun. Se tuli vasta sitten, kun Koiviston hallitus 68 presidentinvaalien jälkeen asettui tehtäväänsä. Siinä oli keskustan Johannes Virolainen opetusministerinä, ja keskusta tyylilleen uskollisena lähti tässäkin asiassa poliittisten lehmänkauppojen tielle.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelän puheenvuorossa kuulin alussa rajuja moitteita käyttämääni puheenvuoroon, mutta en kuitenkaan kuullut niitä vastaperusteluja, kun kerran väitetään, että tämä vapaaehtoisuus lisäisi oppilaiden motivaatiota näin paljon.

Me kuulimme edustaja Gustafssonin hyvässä puheenvuorossa esimerkkejä siitä, mitä tapahtui silloin, kun ruotsin opetus lukiossa poistettiin. Silloinkin käytettiin tätä samaa argumenttia, mutta tilastotiedollisesti voimme todistaa, että kiinnostus ruotsin kielen opetukseen on vähentynyt sen jälkeen.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkään pakkoruotsi ei ole poistunut koulusta. On poistunut vain pakollinen ruotsin ylioppilaskirjoitus.

Kuten jo aikaisemmin edustaja Immonen totesi, emmehän me puhu pakkohistoriasta, pak- komatematiikasta tai pakkobiologiasta — sen vuoksi, että ne ovat universaaleja aineita. Mutta hyvä tavaton, ei voida sanoa nykypäivänä, että meillä voisi olla tarpeellinen ruotsi pakollisena! Haluan tässä yhteydessä sanoa, että henkilökohtaisesti en missään tapauksessa vastusta ruotsin opetusta. Olin aikoinaan hyvin motivoitunut. Paras opettaja, mitä minulla koskaan kouluaikana oli, jos rajataan yliopiston proffat pois, oli kauppaopistossa ruotsinopettaja. Sellaisia opettajapersoonallisuuksia Suomen koululaitos tarvitsisi enemmän, hänen kaltaisiaan.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ikävällä tavalla kyllä leimasi nuoret opiskelijat kahteen joukkoon ja teki toisen maan kansalaisia heistä, jotka eivät arvosta ruotsin kielen opiskelua, ja se on kuulemma eriarvoistavaa. En tiedä, onko kuinka eriarvoistavaa, ei se ainakaan minun kohdallani ole ollut.

Arvoisa puhemies! Ruotsin kieli ei ole Suomen yhteiskunnallisen tai koulutuksellisen sivistyksen pohja eikä peruspilari. Ei, vaikka kuinka täällä on väitetty. Katsokaa vaikka virkamiesruotsin tasoa, kuinka se pakkopulla toimii siellä. Siellä osataan se, mikä on välttämätöntä, jotta selvitään päivittäisestä small talkista mutta ei muusta.

Arvoisa puhemies! Meillä on viisi yli 100 000 asukkaan kuntaa, joissa ruotsinkielisiä on vain 0,5 prosenttia. Kysynkin edustaja Wallinilta: miltä tuntuu pakottaa esimerkiksi Jyväskylässä alle 300:n ruotsinkielisen henkilön takia kaikki muut opiskelemaan pakolla ruotsia? Tai Kuo- piossa, jossa on reilut 100 ruotsinkielistä, kaikkien on pakko opiskella. Kysytään, miltä heistä tuntuu tämä pakko.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Nylander tuli vahingossa käyttäneeksi minun puheenvuoroni mainitsemalla, että EU:ssa puhutaan saksaa, ranskaa ja englantia, mutta siellä ei jostain syystä puhuta sitä ruotsia. (Ulla-Maj Wideroos: Eikä suomea!) Nyt osuttiin aivan siihen asian ytimeen.

Ruotsia puhutaan Pohjoismaissa, mutta ei niiden ulkopuolella. Suomea puhutaan Suomessa, mutta ei sen ulkopuolella. On resurssien hukkaamista se, että me opiskelemme maailmanlaajuisesti katsottuna kahta vähemmistökieltä.

Puhutaan porttiteoriasta, että kielen opiskelu on portti toiseen kieleen. Mikä tekee ruotsin kielestä paremman portin toisiin kieliin kuin jokin muu kieli? (Ruotsalaisen kansanpuolueen ryhmästä: Se on germaaninen kieli!) Olisiko latina sitten kuitenkin parempi, niin kuin edustaja Kivelä sanoi?

Pysytään faktoissa ja taloudellisissa lukemissa.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän varsin hyvin, että edustajat Ruohonen-Lerner tai Niikko eivät halua tehdä tästä asiasta tunnekysymystä, koska se ei palvele teidän ajamaanne päämäärää tässä asiassa. Mutta tosiasia on se, arvoisa puhemies, että kun puhutaan äidinkielestä, niin se on erottamaton osa, orgaaninen osa ihmisen identiteettiä. Menee väkisinkin ihon alle tällainen kyseenalaistaminen. Kysyn taas teiltä: miltäs tuntuisi, jos joku väittäisi yhtäkkiä, että teidän äidinkielenne ei ole enää yhtä tärkeä, että sillä on hintalappu, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) että se maksaa?

Toinen asia, joka ehkä epäsuorasti liittyy tähän: Minä käännän taas toisinpäin. Ruotsissa asuu suuri määrä ruotsinsuomalaisia. (Perussuomalaisten ryhmästä: Onko siellä pakkosuomea?) He saavat myöskin suomen kielen opetusta koulussa, josta yhteiskunta maksaa, koska heillä on oikeus vahvaan yhteyteen omaan äidinkieleensä myöskin sen jälkeen, kun ovat muuttaneet sinne tai syntyneet siellä. Onko tämäkin, edustaja Ruohonen-Lerner, hukkaan heitettyä rahaa? RKP:n mielestä ei ole. Me olemme taistelleet erittäin paljon ruotsinsuomalaisten oikeuksien puolesta. (Puhemies koputtaa) Se on periaateasia, se on myöskin kunnian asia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin paljon korostettu tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, mutta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että pieni vähemmistö saa sortaa Suomessa suurta enemmistöä. Johtuuko se siitä, että tämän pienen vähemmistön hanskassa on paljon säätiörahaa, paljon kapitaalia ja sitä kautta vaikutusvaltaa myös vaaleihin, koska tiedetään, että RKP saa hyvin paljon rahoitusta pääomapiireiltä?

Mutta tästä tasa-arvosta: Kun mietitään vaikka opiskelua lääketieteellisessä tiedekunnassa, onko se teistä oikeudenmukaista, että ruotsinkieliset pääsevät opiskelemaan yliopistoon lääketiedettä noin 10 pistettä huonommilla koetuloksilla kuin suomenkieliset? Minun mielestäni siitä on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus hyvin kaukana. (Perussuomalaisten ryhmästä: Se on syrjintää!) Näistä tällaisista suomenkielisiä karkeasti syrjivistä opiskelijavalinnoista pitäisi ensi tilassa päästä eroon. (Puhemies koputtaa) Sama koskettaa myös oikeustieteellisen tiedekunnan valintoja, joissa ruotsinkieliset tunkevat, ohittavat suomenkieliset, joilla on...

...paljon paremmat pistemäärät.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty mielenkiintoista keskustelua. Minun mielestäni on turha suuremmin kiihkoilla puolella ja toisella, mutta itse näen, että tästä pakosta on päästävä irti ja kyllä tämä on valinnaiseksi kieleksi laitettava. Itse tulen Itä-Suomesta, ja kyllä minä näkisin mielelläni, että siellä olisi mahdollisuutta ennen kaikkea rajan pinnassa opiskella juuri venäjää, koska se on meille erittäin tärkeää. Yhteistyötä tehdään yli rajan. Muun muassa Tohmajärvi, jossa on väestöpohjaltaan kaikkein suurin venäläisten osuus, on hakenut tätä poikkeusta, mutta se ei ole saanut. Sitten Itä-Suomen koulu, joka sijaitsee Joensuussa, on eri juttu, mutta tätäkin silmällä pitäen tätä tasa-arvoisuutta tähän tarvittaisiin. Näin ollen sillä puolella, missä tuntuu sitä vahvuutta olevan, annetaan valinnanvapaus tälle asialle ja poistetaan tällainen pakko. Eletään jo tätä vuosituhatta ja sillä tavalla.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälisyys ja kieltenopiskelu ovat äärimmäisen tärkeitä niin nuorille kuin vähän varttuneemmillekin. Toivon, että tulevaisuudessa varhaiskasvatuksessa pystytään kielikylpyjä tarjoamaan yhä nuoremmille ja lapsillekin enemmän, koska lapset ovat hyvin avoimia oppimaan uusia asioita, myöskin kieliä.

Tulevissa tuntijakouudistuksissa on ehdottomasti pidettävä kiinni siitä, että meidän kielivalikoimamme ja kielten määrä tuntijaossa pysyy mahdollisimman laajana, ainakin nykytasolla. Nämä alueelliset kokeilut eivät ole muuten uusi juttu, mitä nyt toivotaan ja halutaan, ja itsekin niitä perään tässä. Viime vaalikaudellakin sivistysvaliokunnassa tuotiin vahvasti esille erityisesti itärajan kunnista, että alueelliset kokeilut kielivalikoiman laajentamisesta olisivat mahdollisia. Minusta tuntuu, että aika on nyt kypsä ainakin kokeilla sitä, että voitaisiin ottaa juuri niitä kieliä, joita tarvitaan elinkeinoelämän, kaupan, matkailun alalla eri puolilla Suomea.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner nosti nuo yliopistojen pääsykiintiöt äsken esiin, ja voin kyllä alleviivata myöskin sitä, että sama pätee kauppakorkeakoulujen puolella, että jos osaa hyvin ruotsin kieltä, niin pääsee huomattavasti helpommalla opiskelemaan kauppatieteitä Suomessa kuin jos lähtee suomenkielisten kiintiöstä. Minusta se ei ole oikeudenmukaista.

Olen sitä mieltä, että meidän tulee siirtyä vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun. Minua harmittaa suunnattomasti se, että meitä, jotka kannatamme pakkoruotsin poistoa, syyllistetään siitä, että me olisimme jotenkin ruotsivihamielisiä tai suomenruotsalaisvihamielisiä. Siitähän ei todellakaan ole kysymys vaan siitä, että käytäntö yksinkertaisesti on ajanut pakkoruotsin ohi. Ajatellaan vaikkapa suomalaista vientimiestä tai -naista, joka myy Pohjoismaihin. Hän pystyy puhumaan jotenkuten ruotsalaisen kanssa, ehkä myös norjalaisen kanssa, mutta sitten kun ollaan tanskalaisen tai islantilaisen kanssa tekemisissä, niin yhteinen kieli ei taatusti ole ruotsin kieli, se on englannin kieli.

Mielestäni meidän kannattaa siirtyä näihin alueellisiin kokeiluihin, jotka tullaan huomenna esittelemään täällä eduskunnassa, ja tulen kannattamaan Kiurun tekemää aloitetta tästä asiasta.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän asian yhteydessä kansalaiskeskustelussa on ollut paljon ohipuhumista, ja valitettavasti se jatkuu myös tässä salissa. Pakkoruotsin poistaminen ei ole ruotsin kielen opiskelun poistamista, ei ole ruotsin kielen vastaisuutta, ei ole tasa-arvon poistamista tai muuta. Kun täällä kysyttiin, miltä se tuntuu, minä sanon ihan suoraan, edustaja Wallin: kyllä se minua korpeaa, että 5 prosentin kansanosuus komentelee 95:tä prosenttia.

Minä tein kymmenen vuotta poliisityötä Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella Espoossa, joka on kaksikielinen kihlakunta. Kaksi kertaa sen kymmenen vuoden aikana tarvitsin ruotsin kielen taitoa. Joka ikinen työvuoro olisin tarvinnut venäjän kielen tai viron kielen taitoa, mutta ei sitä Poliisikoulussa opetettu, kun ei ollut varaa siihen, ja silti siellä oli ruotsinkielisiä kursseja tekemässä poliisimiehiä ruotsinkielisille alueille ja näin. Kyllähän se vähän kieltämättä korpeaa. — Kiitos.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä kolmas kerta nyt toden sanoo. Minä kysyn teiltäkin, edustaja Soukola: miltäs se tuntuisi, jos joku aloittaisi äänekkään, näkyvän kampanjan, jossa kyseenalaistettaisiin teidän äidinkieltänne, teidän identiteettiänne, sanottaisiin, että tämä kieli on turha, että se on aikansa elänyt, että se on muun oppimisen esteenä, että sillä on hintalappu, että sen opiskeleminen on hukkaan heitettyä rahaa? Miltä, edustaja Soukola, tuntuisi, jos joku asettaisi suomen kielen tällaiseen asemaan, tällaiseen valoon?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä edustaja Wallinille sanoa, että täällä asuu 95 prosenttia suomalaisia ja suomenkielisiä, että tuntuisi kohtuuttomalta, suorastaan rasistiselta, jos tämmöisiä asioita esitettäisiin. (Stefan Wallin: Samaa mieltä!)

Mutta elämme kansainvälisessä, globaalissa maailmassa, ja myös koululaitoksen minun mielestäni pitäisi muuttua tämän myötä kieltenopiskelun mukaan. Me emme ole kiinteästi enää Ruotsissa, eivät kaikki muuta Ruotsiin, emme Pohjoismaissa, vaan me olemme osa EU:ta, ja siellä puhuu esimerkiksi 47 prosenttia englantia, saksaa 32, ranskaa 28. Eli kyllä tästä pitää kiihkottomasti keskustella. Ja kyllä tässä koulupuolessa pitäisi mennä tämän nykypäivän mukaan. Ajatellaan kauppaa: ei puhuta ruotsia tuolla Kiinassa tai missään Englannissa. (Ulla-Maj Wideroos: Ei suomeakaan!) — Ei puhuta, mutta kyllä tämä valinnanvapaus pitäisi olla. — Ja maassamme on myös saamen kieli. Mitenkäs siihen pakkoon suhtaudutaan? (Ulla-Maj Wide-roos: Ei se ole kansalliskieli!) Sitten Sveitsissä on neljä kansalliskieltä, mutta siellä ei kansalaisten tarvitse jokaista kieltä opetella. (Puhemies koputtaa) Tätä keskustelua kannattaisi kyllä käydä kiihkottomasti, (Puhemies koputtaa) ja varmaan tulee aika, että ruotsin kielestä tulee vapaaehtoinen.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisilta tulee paljon palautetta pakkoruotsin järjettömyydestä ja erilaisten käytännön esimerkkien kera. Eilen sain viestin, jossa ihmeteltiin näin: "Mitä järkeä on siinä, että Venäjän vastaisen rajan ylittää vuosittain 9 miljoonaa henkilöä, heistä pelkästään ruotsia ymmärtäviä vain muutamia kymmeniä? Mitä järkeä on siinä, että tullitarkastajan virkaan valittavalta henkilöltä vaaditaan ruotsin kielen osaamista, mutta ei lainkaan esimerkiksi venäjän osaamista?" Samaa minäkin ihmettelen. Vastaavia pakkoruotsista johtuvia järjettömyyksiä on liian paljon. Tarvitaan muutos. Tarvitaan suvaitsevaisuutta. Huom: suvaitsevaisuutta, ei pakkoa. (Ulla-Maj Wideroos: Sitähän me odotamme!)

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin siitä, kun aika pitkä aika sitten puhuttiin Ylestä ja siitä, kuinka paljon Ylen budjetista menee tällaisiin ruotsinkielisiin ohjelmiin. Voin vain todeta sen, että voidaan tietysti mitata eri tavalla. Yle-vero on sama meille kaikille, eikö vain? Kaikki me maksamme Yle-veron. Paljonko ohjelmaa ruotsinkielinen saa sillä samalla Yle-verolla, minkä suomenkielinen maksaa? Yksi tv-kanava, kaksi radiokanavaa, se on siinä. Sekö on sitä tasa-arvoisuutta?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pari asiaa vielä tähän keskusteluun.

Ensinnäkin täällä on puhuttu paljon oikeudesta omaan äidinkieleen. Viittaisin siihen, että meillä on täällä pöydällä tällä hetkellä viittomakielilaki, ja siinä viitataan ihan samaan asiaan. Minusta on tärkeää, että myös heille turvataan oikeus omaan äidinkieleen, ihan niin kuin täällä on tullut toiselta puolen salia samanlaisia viittauksia. Se on meille myös tärkeä asia.

Toinen asia, jonka haluan oikaista täällä, on valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoro. Hän valitettavasti ei ole enää paikalla. Hän viittasi siihen, että asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa ei ole tullut esille sellaisia tarpeita, että Venäjää vasten olevalla rajalla Suomen puolella haluttaisiin opiskella venäjää. Se ei pidä paikkaansa. Meillä oli asiantuntijoita, jotka nimenomaan ottivat kantaa tämän mahdollisuuden puolesta. Haluan sen tässä nyt oikaista.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meille kokoomuslaisille mahdollisuuksien tasa-arvo on äärettömän tärkeä arvo. Olen elänyt sellaisessa illuusiossa, että perussuomalaisille myös koulutuksellinen tasa-arvo olisi tärkeää. (Perussuomalaisten ryhmästä: Niin on!)

Valiokunnan mietinnöstä pystytte hyvin lukemaan sen, että ennuste on, että jos ruotsin kielen vapaaehtoisuus tulisi, niin se myös mahdollisesti heikentäisi nuorten koulutuksellista tasa-arvoa, sillä korkeasti koulutetut perheet pystyisivät paremmin motivoimaan lapsiaan sen kielen opiskeluun ja muutenkin tekemään valintoja. En haluaisi nähdä, että me suljemme ovia nuorilta heidän tulevaisuuden opiskeluvalintoihinsa tai työvalintoihinsa. Emme me tänä päivänä tiedä, missä meidän nuoremme ovat töissä kymmenen vuoden päästä.

Haluaisin tässä vaiheessa kysyä ministeri Kiurulta, kun meillä on kuntien taloudessa murheita ja opiskeluryhmät pieniä: mitkä ovat ne keinot, joilla me saamme harvinaisempia kieliä mahdollisimman monen nuoren koulutustarjottimelle?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että perussuomalaiset äänestivät ainoina kansalaisaloitteen puolesta. Me halusimme varmistaa — ja katsoimme, että se on tärkeää — että se tulee saliin ja tulee myös äänestykseen.

Monipuolinen kielten osaaminen on tärkeää, sehän on aivan itsestään selvää. Ja edustaja Wallin, också jag har lärt åtta år svenska, och jag är nöjd med det.

Kansalaisten mielipiteellä on väliä. Kansalais-aloitteet on otettava vakavasti.

Faktaa on myös se, että 5,2 prosenttia kansalaisistamme on ruotsinkielisiä. Haluaisinkin kysyä myös siitä, kun täällä ovat ministerit paikalla, että kun tehtiin tutkimus — Tampereen ja Turun yliopiston politiikan tutkijat sekä Åbo Akademin yhteiskuntatieteen tutkimuslaitos Samforsk toteuttivat tämän tutkimuksen — niin tämä vastaus, mihin päädyttiin, oli aika yllättävä, elikkä 62 prosenttia on sitä mieltä, että koulussa olisi hyödyllisempää opiskella jotain muuta kieltä kuin ruotsia, ja peräti kolme neljästä vastaajasta on sitä mieltä, että ruotsin kielen opiskelun pitäisi olla vapaaehtoista. Tämä on (Puhemies koputtaa) tällaisen tutkimuksen tulos, ja koska me olemme (Puhemies koputtaa) täällä eduskunnassa kansalaisten valitsemina, niin pitäisi tähän kyllä antaa enemmän vastauksia — kun sivistysvaliokunnassa tämä tutkimus melkein ohitettiin.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tämän keskustelun aikana annettu ymmärtää, että ruotsin kielen opiskelu jotenkin estäisi suomenkielisiä lapsia Itä-Suomessa lukemasta venäjää. Miten se voi olla näin, (Perussuomalaisten ryhmästä: Resurssit!) että se mitenkään estää? (Perussuomalaisten ryhmästä: Ei aika riitä!)

Ja sitten, jos puhutaan yliopistoista, niin jos haluat opiskella ruotsiksi lääketiedettä, sinä pystyt opiskelemaan ainoastaan Helsingin yliopistossa. Siihen vaaditaan tietysti tietty pistemäärä. Mutta minä voin kertoa, että muissa yliopistoissa pääsee lukemaan lääketiedettä suomeksi alhaisemmilla pistemäärillä. Ja oletteko sitä mieltä, että kun puhutaan kauppatieteistä, oikeustieteestä tai lääketieteestä, me emme tarvitse ruotsinkielisiä osaajia? Sitäkö te tässä ajatte takaa? (Puhemies koputtaa) Eikö tämä jo puhu sen puolesta, että pitäisi opiskella ruotsia, koska myös suomenkieliset voivat hakea lukemaan kauppatieteitä tai muuta (Puhemies koputtaa) ruotsinkielisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se, että ruotsin kielestä tehtäisiin vapaaehtoinen oppiaine peruskouluissa ja ehkä muuallakin, voisi tietenkin vähentää sen opiskelua, en sitä kiistä. Mutta jos se on ihmisten tahto, niin näin sitten on.

Jos ei osaa ruotsia, niin se voi olla tosiaan este etenemiselle esimerkiksi virkamiesuralle julkisella sektorilla. En tiedä sitten, onko se niin suuri este yksityisellä puolella, jos sitten vaikka vastaavasti osaa joitakin muita kieliä paremmin ja ihan englantiakin paremmin, koska meillä on rajalliset opetusresurssit.

On todennäköistä myös, että mikäli näitä esteitä alkaa sitten syntyä osalle sen takia, että ei ole opiskeltu ruotsia, niin totta kai varmasti vaatimukset myös siinä suhteessa ruotsin kielen asemaa kohtaan muuttuvat. Eli voi olla, että aletaan vuosien saatossa sitten vaatia ruotsin kielen aseman muuttamista virallisesta kielestä vähemmistökieleksi. Minusta tämä pitää tunnustaa.

Mutta mitä sitten, kysyn, jos on kyse pienestä vähemmistöstä: missään muualla Euroopassa näin pieni vähemmistö kuin ruotsinkieliset eivät ole virallisen kielen asemassa, joten eiköhän se ole ihan oikeus ja kohtuus, että mikäli tämä on se kehityskulku, niin se sitten toteutetaan. Ja siinä se.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä pakkoruotsiasialla ei ole mitään tekemistä suomenruotsalaisen kulttuurin kanssa tai suomenruotsalaisen identiteetin kanssa. Tämä on puhtaasti poliittinen päätös tässä maassa.

Tässä maassa tuli pakkoruotsi kouluun vuonna 1968, jolloin maahan oli tulossa vahvasti vasemmistoenemmistöinen hallitus, jossa olivat mukana SDP, TPSL ja SKDL. Sen lisäksi sinne oli menossa Maalaisliitto, joka oli menossa yksin puolustamaan oikeistoa sinne. Mutta siihen aikaan Virolainen katsoi, että hän ei voi yksin sitä tehdä, vaan meni kosiskelemaan RKP:tä ja sai RKP:n sieltä matkaan, ja tämän seurauksena RKP kiristi pakkoruotsin tulevaan peruskoululakiin. Näinhän tämä lähti, ja poliittiselta puolelta tämä asia on myöskin purettava.

Mutta jos tätä ruotsin kieltä pidetään niin tärkeänä asiana, niin miksi te annatte tapahtua seuraavan asian? Vaasan vieressä Mustasaaressa, joka on ruotsinkielinen kunta, on päätetty lakkauttaa kaksikieliset päiväkodit. (Puhemies koputtaa) Ne muutetaan yksikielisiksi, etteivät vain kielet sotkeentuisi. Tämäkö on sitten sitä (Puhemies koputtaa) reilua kaksikielisyyttä?

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalo täällä väheksyi kansanäänestyksiä ja siis kansan mielipidettä, kuten eliitti aina tekee. Mutta Muutos-puolueen mielestä jokaisesta riittävästi allekirjoituksia keränneestä kansalaisaloitteesta pitäisi todellakin järjestää päättäjiä sitova kansanäänestys. Eihän Suomen kansa ole tyhmää, vaikka ilmiselvästi bättre folk niin ajatteleekin.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Wallin ja edustaja Nylander, mihin me pakkoruotsia tarvitsemme, kun ette tekään täällä ruotsia puhu, te pärjäätte hyvin suomen kielellä? Ja tällä yritän sanoa sitä, että suurin osa Suomessa ymmärtää kahta kieltä.

Ei tämmöinen pakko ole enää tämän päivän trendi. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että me väheksyisimme ruotsin kieltä. Me emme vain hyväksy ja ymmärrä sitä tällaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa kokonaisetu pitää katsoa ensin. Tämä ei ole taloudellisesti järkevää eikä enää kielipoliittisesti järkevää.

Suvaitsevaisuus on kaksipuolista. Kovaa ääntä piditte suvaitsevaisuudesta avioliittolakikeskustelussa. Siellä oli tasa-arvo, suvaitsevaisuus, yhdenvertaisuus, kaikki paukut käytettiin. Mutta jos täällä joku haluaa puhua sanankin siitä, miksi meidän on pakko opiskella ruotsia, niin te väheksytte sitä. Jos tämä on tunnekysymys teidän puoleltanne, niin kyllä tämä on myös meidän puoleltamme. Kyllä tässä pitää löytyä yhteisymmärrys siitä, että tällaiset iänikuiset pakkopaidat otetaan pois päältä.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä on pariin kertaan nyt kuultu RKP:n suunnasta, kysymys, että miltä tuntuu, jos teille sanotaan, että teidän kielenne on vähäpätöinen ja niin edespäin, merkityksetön. Kukaan täällä ei ole sanonut niin. Teillä on melkoinen mielikuvitus. Siis täällä ei kukaan väheksy ruotsin kieltä, ruotsin kielen merkitystä. Se on merkittävä meidän vientimarkkinoilla Pohjoismaissa, Ruotsiin varsinkin. Se on merkittävä, koska meillä on kaksikielinen maa.

Mutta jos me katsomme maailmanlaajuisesti, niin se on vähemmistökieli siinä missä suomikin. Ja käytännössä se vie yhden ulkomaisen, globaalin kielen opiskelun paikan. Jos joku ihminen kokee ruotsin kielen tarpeelliseksi jossain vaiheessa, niin sitä voi opiskella myös myöhemmällä iällä. Ei sen pidä olla se ensimmäinen, pakko-sanalla varustettu kieli.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakkoruotsin opiskelu on impivaaralaista ja sisäänpäinkääntynyttä politiikkaa globaalissa maailmassa. Sen sijaan vapaaehtoista ruotsin opiskelua voitaisiin kutsua vaikka riemuruotsiksi, koska siinä ei ole mitään pakkoa eikä alistamista.

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu myös Ylen budjetista, kuinka suuri siivu siitä oikein menee ruotsinkielisiin ohjelmiin, ja olen totaalisesti hämmentynyt, kun täällä on esitetty niin suuria lukuja, miten se on mahdollista. Ja olen hämmentynyt siitä, että Yleisradion TV1:ssä ensin tulee suomenkieliset uutiset, sitten pölistään samat asiat ruotsiksi. Eli miksi minut pakotetaan aamulla kuuntelemaan samat uutiset ensiksi suomeksi ja sitten ruotsiksi? Niille suomalaisille, jotka eivät osaa ollenkaan ruotsia, se on ihan turhaa ja rasitusta, että pitää niitä ruotsinkielisiä uutisia kuunnella. Minusta se on pöyristyttävää, tämä muutos Yleisradion politiikassa. (Puhemies koputtaa) Jos täällä on paikalla joku, joka osaa kertoa perusteluita: kuinka ollaan (Puhemies koputtaa) menty näin taaksepäin?

Olli Immonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään todettu, että vain ruotsin kielen osaaminen on ainoa tie menestykseen sekä koulumaailmassa että työelämässä, mutta itse kuitenkin väittäisin, että toisin kuin ruotsin kieli, niin nimenomaan saksa, ranska, kiina. Ne olisivat paljon tärkeämpiä kieliä ja takaisivat aidosti tien menestykseen, kun elämme kuitenkin globaalissa maailmassa.

Toiseksi täällä on väitetty, että pakkoruotsi ei ole mikään este muiden kielten opiskelulle. Kyllä se on este. Ei kaikilla yksinkertaisesti riitä aika siihen, että otetaan vielä suomen, englannin ja ruotsin kielen lisäksi muita kieliä opiskelun alle.

Se, että pakkoruotsi on poistunut pakollisena ylioppilaskirjoituksista, ei ole mikään syy siihen, että muiden kielten suosio ylioppilaskirjoituksissa ei ole lisääntynyt. Pakkoruotsia on edelleen pakko opiskella lukioissa, jolloin se vie aikaa muiden kielten opiskelulta. (Puhemies koputtaa) Jos pakkoruotsista luovuttaisiin pakollisena aineena, niin lukiolaisilla riittäisi enemmän aikaa muiden kielten opiskeluun ja samalla he myös valitsisivat nämä kyseiset kielet ylioppilaskirjoituksissa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyykö kysyä, että kuinka paljon aikaa täytyy käyttää äidinkielen opiskeluun, jos ei sitä voi käyttää ulkomailla vaan pelkästään kotimaassa? Mielestäni äidinkieltä pitää opiskella, mutta niin pitää myöskin opiskella ruotsia. Suomalainen historia, kansallinen kulttuuri on rakennettu kahdella kielellä: jos otetaan kirjallisuus, Topelius ja Runeberg; musiikki, Sibelius; elokuva, Donner; maanpuolustus, Mannerheim.

On tärkeätä, että ihmiset joutuvat tekemisiin ruotsin kielen kanssa ymmärtääkseen Suomen historiaa, mutta tärkeää on myöskin poliittinen identiteetti, mihinkä Suomi kuuluu, varsinkin tämän päivän maailmassa, kun näemme, mitä idässä tapahtuu. Suomi kuuluu pohjoismaiseen perheeseen, läntiseen perheeseen, ja tätä meidän pohjoismaista perhettä yhdistää skandinaavinen kieli, ruotsin kieli. Meidän pitää pitää huolta siitä, että Suomesta syntyy oikea identiteettiyhtymä, että tiedämme, mihinkä me kaiken kaikkiaan kuulumme. Ja todettakoon: Suomessa on valtavan paljon suomalais-ruotsalaisia yhtiöitä, joissa ruotsin kielestä ei ole lainkaan haittaa.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin vähän ihmettelen välillä, mistä syystä tämä pakko-termi on tullut ainoastaan tämän ruotsin kielen eteen, koska koulussa on erittäin paljon pakollisia aineita. Minä olen ikuisesti kiitollinen siitä, että minä pääsin lukemaan pakkosuomea koulussa, koska se kuuluu asiaan, että osaa ja puhuu sitä toistakin kansalliskieltä — päinvastoin kuin silloin, kun puhutaan ruotsin kielen asemasta.

Edustaja Jaloselle, joka tässä väitti, että kukaan ei ole väheksynyt ruotsin kieltä tai sen asemaa: Kyllä tässä on kyseenalaistettu yhtä sun toista. On väitetty, että se ei ole yhtä tärkeä, että se on muun oppimisen esteenä, että se maksaa, että se on hukkaan heitettyä rahaa kirjaimellisesti. Kyllä tässä on häivähdys väheksyntää ainakin minun korvissani, edustaja Jalonen.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Tack, herr talman! Edustaja Niikko, mielestäni on kysymys juuri tasa-arvosta ja tasavertaisuudesta, koska mielestäni me keskustelemme tänä iltana aika tärkeästä koulutuspoliittisesta linjauksesta, mikä on koulutuksen tehtävä Suomessa. Ei ole kyse ainoastaan yhden pakollisen oppiaineen tulevaisuudesta, vaan on kyse koko koulutusjärjestelmän tehtävästä. Mielestäni koulun tärkein tehtävä on tarjota tasavertaiset edellytykset kaikille lapsille. Siksi on mielestäni erittäin erittäin lyhytnäköistä luoda järjestelmää, jossa lapset tai perheet voivat valita pois oppiaineita, joita tarvitaan ehkä myöhemmin. Siksi minun mielestäni tässä on kyse tasa-arvosta ja koulutusjärjestelmän tärkeimmästä tehtävästä tänä päivänä.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minä puhun nyt vain suomeksi, koska aikaa on niin vähän.

Haluaisin lähteä liikkeelle siitä, kun edustaja Immonen kysyi, mitä tämä kielitaitolaki käytännössä tarkoittaa. Eli jos ruotsin kielen kielitaitovaatimukset otettaisiin Suomessa pois, niin silloin käytännössä olisimme tilanteessa, jossa tätä keskustelua olisi helpompi käydä. Mutta perustuslaki taas lähtee siitä, että kyllä kaksikielisessä maassa on myös vähemmistön edustajilla oikeus saada omalla kielellään, kansalliskielellään, palvelut. Tämä johtaa tietenkin siihen, että nämä kielelliset oikeudet, jotka perustuslaki takaa, ovat sen verran vahvat, että meille syntyisi tilanne, jossa käytännössä korkeakoulututkinnon vaativat tehtävät johtaisivat siihen, että sekä valtion että kaksikielisten kuntien virat olisivat vaatimuksiltaan jatkossakin vähemmistökielen tyydyttävän taidon omaavia ja yksikielisissä kunnissa vähintään ymmärrettävän, tyydyttävän tason omaavia tehtäviä. Silloin tietenkään tosiasiassa kaikki korkeakouluopiskelijat eivät olisi opiskelleet ehkä koskaan ruotsia. Tämä eriarvoisuus tässä on tietenkin yksi asia, jota joudutaan pohtimaan.

Niinistö kysyi sitä, onko tämä perustuslaillinen vaatimus, että Suomessa opiskellaan ruotsia. On hyvä todeta, että perustuslakihan ei edellytä ruotsin kielen opettamista. Käytännössä perustuslaki linjaa meille kansalliskielet mutta ei linjaa pakolliseksi kuitenkaan näitä kansalliskieliä oppiaineina. Sen tekee käytännössä meidän perusopetusta koskeva lainsäädäntö, jossa 11 § lähtee siitä, että toinen kotimainen kieli on pakollinen yhteinen oppiaine. Tästä tulee sitten se, että Suomessa opiskellaan myöskin B1-kielenä ruotsia. Valitettavasti kunnilla on niin vähän ollut resursseja, että B1-kieliä ei ole yleensä muita kuin ruotsinkielisillä suomea tai suomenkielisillä ruotsia. Siellähän voisi olla hyvin iso keinovalikoima, venäjää, siellä voisi olla vaikka latinaa, niin kuin tässä keskustelussa on esitetty, mutta kunnilla ei ole ollut resursseja siihen.

No, sitten seuraava kokonaisuus oli se, että käytiin keskustelua siitä, mikä on tämän hintalappu. Nyt minun pitää sanoa, että koulutuksella ei ole sellaista hintalappua, jotta kannattaisi yksittäisten oppiaineiden hintalappuja laskea, koska me annamme aina koulutuksen järjestäjälle tason, kuinka paljon kursseja heidän pitää järjestää esimerkiksi lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, tulevia moduuleja, kuinka paljon perusopetuksessa on näitä aineita. Nyt tässä on kysymys enemmän siitä, mistä tämä on pois.

Minusta edustaja Gustafsson nosti kuitenkin hyvän näkökulman esiin siinä, että jos ruotsin pakollisuus suomalaisista kouluista, peruskouluista esimerkiksi nyt alkuun, poistettaisiin, niin lisääntyisikö silloin kieltenopetus, niin kuin tässä keskustelua käytiinkin. Minusta ne esimerkit, joiden me voimme katsoa kuitenkin kertovan siitä suunnasta, kertovat kaiketi siitä, että tässä valinnaisuudessa, lisävalinnaisuudessa, on olemassa aika isoja sekä sosiaalisia vinoutumia että sukupuoleen ja alueisiin liittyvien vinoutumien riskejä. Siltä osin koulutuksellisen tasa-arvon nimissä minusta oli järkevää, että valiokunta on päätynyt arvioimaan tätä kielikysymystä erityisesti isomman kontekstin kautta, että katsotaan, miten Suomessa ylipäänsä kielitarjontaa pitäisi kehittää. Siltä osin on selvää, että tämä synnyttäisi asuinpaikkojen ja kuntien välillä kielitarjonnan erittäin merkittäviä eroja. Myöskin oppilailla on jatko-opiskelun kannalta aika isoja koulutukselliseen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja myöskin kysymyksiä siitä, onko mahdollista työskennellä julkisella sektorilla enää ollenkaan. Siksi koulutuksellisen tasa-arvon nimissä on tärkeää linjata tätä kysymystä vakavalla otteella.

Edustaja Niikko kysyi, miksi Jyväskylässä joudutaan opiskelemaan ruotsia, siis siksi, että siellä asuu 300 ruotsinkielistä ja tästä syystä ruotsia opiskeltaisiin. Jyväskylässähän ei opiskella, niin kuin tässä Peltosen esimerkissäkin todettiin, että ruotsia opiskellaan eri puolilla Suomea ja joskus vapaaehtoisesti jopa paljon enemmän. Mutta kysymys on siis siitä, että ollaan katsottu, että se on yhteinen oppiaine, jota tämä meidän perusopetuslaki tällä hetkellä velvoittaa opettamaan kaikkialla.

Siitä päästäänkin nyt edustaja Kerolan hyvin fiksuun kysymykseen siitä, voitaisiinko tätä asiaa kuitenkin kokeilla, ja joudun, arvoisa puhemies, vielä vähän käyttämään kuitenkin tähän kulmaan aikaa.

Nimittäin myös Viitamies kertoi tämän kokeilun toisen puolen. Eli Suomessahan, jos näitä kielivalintoja vapautettaisiin, pitäisi silloin lähteä tietysti siitä, että jos pakollisesta yhteisestä oppiaineesta — jotka ovat nyt nämä nykyiset kotimaiset kielet — haluttaisiin tehdä poikkeuksia, niin silloin tietysti kysymys on se, olisiko se ruotsi, latina vai olisiko se vaikka Venäjä, joka tulisi sitten tähän keinovalikoimaan. Tai jos tätä kokeiltaisiin ensin, niin olisiko se näistä joku ja syntyisi uusi tilanne, että taas on latina tai ruotsi tai venäjä, joku näistä voisi olla vaikka se pakkokieli uudelleen. Eli siltä osin tässä kokeilussa varmaan täytyy maltillisesti miettiä sitä, kannattaako kokeilla juuri jonkun kielen puolesta, ja jos kokeillaan, niin mitä se tarkoittaisi, jos vaikka Joensuussa kunta ilmoittautuisi tällaiseen kokeiluun esimerkiksi B1-kielestä venäjään — jos siis laki olisi toinen, kun nykylakihan tätä ei salli. Eli jos perusopetuslakia muutettaisiin ja tehtäisiin tällaiset kokeilut mahdolliseksi, niin silloin esimerkiksi Joensuussa koko ikäluokka opiskelisi pakkovenäjää, ja silloin tietenkin ongelma olisi se, miten sitä pakkovenäjää voisi jatkaa jossain muualla puolen Suomea, missä tämä kokeilu ei ole mahdollinen. Minä yritin varoittaa näistä koulutukselliseen tasa-arvoon liittyvistä jutuista.

Mutta olen samaa mieltä siinä, mistä Inkeri Kerola puhui minusta viisaasti, että kyllä meidän täytyisi pystyä lisäämään keinovalikoimaa, kielirepertoaaria ja nähdä, että se kannattaa tämän koulun valikoiman sisällä, ja pitää huolta siitä, että aloitettaisiin mahdollisimman aikaisin. Minusta se on erittäin fiksua ajattelua ja siltä osin kannatettavaa, että käydään laajempaa keskustelua kielivalikoimasta Suomessa eikä aseteta eri kieliä vastakkain, vaan ajatellaan enemmänkin, mikä vahvuus on siinä, että me voimme eri kieliä opiskella kuitenkin tavalla, joka kantaa tätä kansakuntaa eteenpäin. Siitä muuten kertoo EK:n tuore tutkimus, koska elinkeinoelämähän selvitti näitä kieliä. Suomessa 50 prosenttia yrityksistä käyttää muun muassa ruotsin kieltä, 80 prosenttia englannin kieltä jokapäiväisessä elämässä. Eli kyllä näitä kieliä tarvitaan. Sitten tulevat muut kielet, kiinaa ja japania, ja mitä kaikkea sitä yrityselämässä vielä tarvitaankaan.

Mutta katsotaan rauhassa tätä kysymystä ja nähdään myöskin joku järki siinä, miksi suomea ja ruotsia on opiskeltu tässä maassa jo pitkään.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Muutama kommentti myös perustuslakinäkökulmasta.

Niin kuin kaikki tässä salissa tietävät, perustuslain 17 §:n mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Olen erittäin ylpeä siitä, että me elämme näin hienossa maassa ja meillä on pitkät perinteet ja me tulemme hyvin toimeen yhdessä. Yleensä kansainvälisellä areenalla sanon aina ihmisille, jotka kysyvät Suomen kaksikielisyydestä, että meillä on kaksi virallista kieltä mutta olemme yksi kansa. Se ei ole tilanne kaikkialla, myöskään Euroopassa.

No, mitä tämä sitten tarkoittaa, ja mitä se ei tarkoita? Perustuslain julkiselle vallalle asetettujen kielellisten oikeuksien turvaamisvelvoitteiden valossa korostuu nimenomaan oikeus opiskella kotimaisia kieliä. Keskeistä on kunkin koulutustason tavoitteet ja se, miten, missä vaiheessa katsotaan, että perustuslain 17 §:n 2 momentti nivoutuu opetuksen tavoitteisiin eli siihen, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Kysymys ei näin ollen ole siitä, miten paljon kieliä on opiskeltava tai miten voimme vapautua ruotsista, vaan kysymys on yhteiskunnallisista tavoitteista.

On ihan totta, ihan niin kuin ministeri Kiuru sanoi, että perustuslaki ei aseta suoranaista velvoitetta sille, että toisen kotimaisen kielen, ei suomen eikä ruotsin, olisi oltava pakollinen oppiaine. Perustuslaki ei siis määritä toista kotimaista pakolliseksi, muttei kyllä ainoatakaan muuta oppiainetta pakolliseksi, vaan opetuksen tuntijaosta säädetään omalla lailla. Perustuslaki ja kielilaki ovat kielineutraaleja, toisin sanoen koskevat suomea ja ruotsia yhtäläisin ehdoin, joten lähtökohtana ei voi olla vain pakkoruotsi pois, vaan silloin myös suomen tulisi olla vapaaehtoinen kieli ruotsinkielisille. Toivon hartaasti, että tätä me emme koskaan näe. Se olisi nimittäin suuri vahinko myös Suomessa asuville ruotsinkielisille. En voi ajatella, että suomen kieli olisi vapaaehtoista meille ruotsinkielisille. Itse kuulun niihin, jotka ovat opiskelleet suomen kieltä koulussa 10 vuotta.

Valtiossa, jolla ei ole selväpiirteistä kielipolitiikkaa, kieliä koskevat ratkaisut jäävät yksittäisten toimijoiden harteille, ja tätä taustaa varten ja vasten nykyinen hallitus sopi ohjelmassaan pitkän aikavälin kielistrategiasta, joka annettiin periaatepäätöksenä puolitoista vuotta sitten. Valtion kansalliskielistrategiapäätös ilmaisee hallituksen tahdon kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, säilyttämiseksi pitkälle tulevaisuuteen. Aloite siitä, että ruotsi oppiaineena olisi vapaaehtoinen, ei vastaa hallituksen kansalliskielistrategian tahtoa. Tämä on myös hyvä huomioida.

Nyt tämän päivän suurin haasteemmehan ei ole pakollinen toisen kielen opiskelu koulussa. Suurin haasteemme tänä päivänä on, että emme luo oppilaille mahdollisuuksia opetella aikaisessa vaiheessa muuta kieltä kuin englantia. Siellä, missä kielikylpyä on tarjolla, kysyntä ylittää tarjonnan, ja niissä kunnissa, joissa esimerkiksi venäjän kieli on tärkeää, sitä ei tarjota ala-asteella, vaikka kunnalla olisi tähän koululainsäädännön mukaan kaikki mahdollisuudet.

Niin kuin tiedämme, yrityspuolella me tarvitsemme myös ruotsin kieltä. Ruotsi on meidän erittäin tärkeä kauppakumppani. Minusta nyt meidän aikuisten olisi laitettava energiamme siihen, että lapsemme oppivat enemmän, eivät vähemmän kieliä, ja tässä keskustelussa on myös syytä välttää kielten asettamista toisiaan vastaan. Oikeusministerinä en pysty myöskään näkemään, että se, että kaikki opiskelevat koulussa toista kansalliskieltä, asettaisi nimenomaan suomenkieliset oppilaat epätasa-arvoiseen asemaan, kuten on väitetty.

Sitten, puhemies, ihan lopuksi muutama sana pohjoismaisesta yhteistyöstä. Se on meille erittäin tärkeätä. Myös EU-areenalla meillä on hyvin toimiva pohjoismainen yhteistyö, ja itse olen aina näissä kokouksissa kollegoitten kanssa puhunut ruotsia. Ja totta kai se antaa meille vahvuuden, kun osaamme sitä kieltä, mitä muut pohjoismaiset ministerit puhuvat. Viimeksi eilen, kun meillä oli kuninkaallisia vieraita täällä, oli tilaisuus jutella ruotsalaisten kanssa ruotsin kielellä. Siitä on koko Suomelle hyötyä, että Suomessa on ruotsia osaavia ja taitavia henkilöitä.

Sitten haluan myös, puhemies, viimeiseksi todeta, että kukaan ihminen ei varmaan osaa liikaa kieliä. Kaikilla on mahdollisuus oppia. Se on asennekysymys pitkälti. Haluan tässä myös muistuttaa teitä kaikkia siitä, että marsalkka Mannerheim oli erittäin kielitaitoinen henkilö. Hän puhui jopa 11—12:ta eri kieltä. Se on mahdollista, jos on tahtoa. Suomen kieli tai ruotsin kieli ei sulje muuta kielitaitoa pois, vaan ne avaavat myös mahdollisuuksia ja ovia. Kielet ovat erittäin tärkeässä roolissa silloin, kun haetaan kontakteja ulkomaille, ja jokainen suomalainen hyötyy siitä, että osaa enemmän kuin yhden kielen. — Kiitos.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa kävin taannoin läpi niitä perusteita, joilla meille on yritetty valehdella, että pakollinen ruotsin kieli olisi meille jotenkin muka tarpeellista. Sehän on vain valtapoliittista pakkopullaa, jota tuputtamalla jatketaan vanhaa alistamisen ja eriarvoistamisen kulttuuria ja kansan jakamista juntteihin ja möbleerattujen huoneitten bättre folkiin. Siihen pullaan ihmiset tukehtuvat.

Vaikka kertaus on opintojen äiti, myös pakkoruotsin tuskanhikisissä luokkahuoneissa, en nyt aio toistaa itseäni, vaan puhun tällä kertaa siitä, mikä on oikein ja mikä ei.

Ei ole oikein, että pieni vähemmistö pakottaa koko maan opiskelemaan omaa äidinkieltään. Se on oikein, että kielivähemmistölle taataan mahdollisuus tulla arjessa toimeen omalla äidinkielellään, mutta eihän se suinkaan tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi sitä osata. Missään päin muualla maailmassa ei pakoteta enemmistöä opiskelemaan vähemmistön kieltä, ei tietenkään, koska se ei ole oikein. Sehän on hullu ajatuskin.

Sekään ei ole oikein, että valtio joutuu käyttämään järjettömiä summia keinotekoisen kaksikielisyyden ylläpitämiseen koko maassa, kun tosiasiallisesti ruotsinkielisiä palveluita tarvitaan vain kolmella seutukunnalla. Se on oikein, että ihmiset saavat palveluita omalla äidinkielellään, mutta noillakaan seuduilla ei tarvita kaksikielisyyttä jokaisen viraston ja palvelupisteen kaikilta työntekijöiltä, vaan riittää, että jokaisessa virastossa ja palvelupisteessä on joku, joka pystyy tarjoamaan palveluita myös ruotsin kielellä.

Arvoisa puhemies! Ei ole oikein demokraattisessa maassa, että pieni kielivähemmistö käyttää niin suhteettoman paljon valtaa ja pystyy vai-kuttamaan lainsäädäntöön vain kielipoliittisista syistä oman vähemmistöryhmänsä etuoikeutettua asemaa varjellakseen. Ei ole oikein sekään, että demokraattiseksi itseään kutsuvassa maassa hallinto kävelee jatkuvasti kansan toiveitten yli korvaansa lotkauttamatta.

Meillä on jo vuosikymmen sitten todettu, että kansan todellisia vaikutusmahdollisuuksia täytyy valtakunnassa lisätä, mutta valitettavasti keinot ovat olleet pelkästään kosmeettisia. Hienoksi kehuttu kansalaisaloite on nykyisellään pelkkää näennäisdemokratiaa, jos aloitteet kaadetaan puoluekurilla. Kuinka eduskunta voi olla kuuntelematta sitä kansaa, joka on jo kauan suorastaan karjunut, että nykyinen kielipolitiikka ei ole oikein, vaan se on väärin. Muutos-puolueen mielestä jokaisesta riittävästi allekirjoituksia keränneestä kansalaisaloitteesta pitäisikin järjestää päättäjiä sitova kansanäänestys.

Arvoisa puhemies! Suomi ei tarvitse pakkoruotsia, mutta Suomi tarvitsee suoraa demokra-tiaa. Suomi tarvitsee päättäjiä, jotka tekevät sellaisia päätöksiä, jotka palvelevat koko Suomea eivätkä vain pienen etuoikeutetun vähemmistön ylemmyydentunnetta. Suomi tarvitsee perustuslain, joka tekee sitovat kansanäänestykset mahdollisiksi. Muutos 2011 on ainoa puolue, joka sellaisia on Suomeen ajamassa. Ja teille, jotka puoluekuritettuina — siellä vasemmalla varsinkin — ja vellihousumaisesti aiotte äänestää omaa vakaumustanne ja vaalilupauksiannekin vastaan, sanon: painakaa päänne alas ja hävetkää.

Arvoisa puhemies! Teen lausumaehdotuksen, joka on jaettu monisteena edustajien pöydille ja joka kuuluu näin: "Ehdotan, että eduskunta kehottaa hallitusta ryhtymään kansalaisaloitteen mukaisiin toimenpiteisiin pakkoruotsin poistamiseksi."

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisaloite on antanut arvokkaan mahdollisuuden kieltenopiskelua koskevaan keskusteluun. Kansalaisaloitteet vahvistavat tavoitetta edistää ja tukea vapaata kansalaistoimintaa. Kiitos aloitteen tekijöille tekemästänne työstä.

Arvostan kaksikielistä kulttuuriamme ja sen säilyttämistä saamelaisten oikeuksia unohtamatta. On perusteltua, että jokaisella on oikeus käyttää äidinkieltään, varsinkin viranomaisten kanssa asioidessaan. Tämä oikeus ei ole uhattuna, vaikka osa ikäluokasta opiskelisi ruotsin sijasta jotain muuta kieltä. Kansalaisista 75 prosenttia vastustaa velvoittavaa ruotsin kielen opiskelua. Ruotsin kielen velvoittavalla opiskelulla ei ole saavutettu sellaista laajaa kaksikielisyyttä, jota on toivottu.

Perustuslain 17 §:n lähtökohtana on kaikkien kieliryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tästä perussäännöstä ei ole valiokunnan saaman selvityksen perusteella johdettavissa suoranaista ja välitöntä velvoitetta sille, että toisen kansalliskielen olisi oltava jokaiselle pakollinen oppiaine perusopetuksessa.

Ruotsin kielen valinnaisuus mahdollistaisi laajemman kielitarjonnan. Ihmisten oppimiskyky ei rajoita lukumäärältään useiden kielien opiskelua. On kuitenkin huomioitava, että kielten opiskeluun on käytettävissä rajallinen määrä opiskelutunteja. On hyväksyttävä kokemusperäinen totuus, että opiskelijoilla on aina hyvin erilaisia motiiveja. Velvoittavuus ja heikko motivaatio ovat tuloksellisen opiskelun kannalta huonoja lähtökohtia. Kielet eivät ole universaaleja oppiaineita, kuten esimerkiksi matematiikka. Hyvään yleissivistykseen kuuluu myös laaja kieliosaaminen. Valittavien kielien osalta on hyväksyttävä nykyistä laajempi ja suvaitsevampi lähestymistapa.

Suomalainen yhteiskunta, talouselämä ja kulttuuri ovat mosaiikkimaisempia kuin 1960-luvulla. Haluttomuus ja kyvyttömyys hyväksyä ja mukautua ympäristön muutoksiin on mille tahansa valtiolle strategisesti huono valinta. Kannatan sellaisen lainsäädännön laatimista, joka mahdollistaisi alueelliset ja opiskelijan omaan valintaan perustuvat kokeilut. Kokeilun avulla voitaisiin lisätä sellaisten kielten opiskelua, joista on nuorelle alueen elinkeinoelämän tai omien uratoiveiden kannalta työllistymisessä eniten hyötyä.

En tukenut sivistysvaliokunnan mietintöä. Siitä puuttuu vastaantulo aloitteen tekijöiden ja suomalaisten enemmistön näkemykselle. Mietinnössä sanotaan, että on mahdotonta etukäteen arvioida, mitä kieltä tai kieliä kukin tulevaisuudessa tarvitsee. Olen täsmälleen samaa mieltä, ja siksi ruotsin kielen velvoittavuuden jatkaminen on vaikeasti perusteltavissa. Alueellinen kokeilu lisäisi tasa-arvoa ja helpottaisi mahdollisuuksia jatko-opintoihin ja työmarkkinoille sijoittumiseen.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn perusteella teen vastalauseen 2 mukaisen lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää lainsäädännölliset edellytykset alueellisiin kokeiluihin kielivalikoiman laajentamiseksi ilman velvoittavaa toisen kansalliskielen opiskelua."

Kiitän keskustan sivistysvaliokuntaryhmää hyvästä yhteistyöstä. Vastalauseidemme lausumat ovat sisällöllisesti yhteneväiset. Lausumaehdotuksen sisällöstä on keskusteltu myös kansalaisaloitteen tekijöiden kanssa. He hyväksyvät sen kompromissina, jonka taakse on toivottavasti mahdollista saada edustajien enemmistön tuki.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittää kansalaisaloitteen tekijöitä, sillä ilman teidän ahkeruuttanne tätä historiallista vapaan kielenvalinnan päänavauskeskustelua ei täällä eduskunnassa nyt käytäisi. Kiitos tästä!

Aivan aluksi haluan sanoa sen, arvoisa puhemies, että emme me väheksy ruotsin kielen osaamista. Perussuomalaiset tarkastelevat asiaa suomalaisen yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Tämä tulkoon nyt selväksi erityisesti joillekin edustajille, jotka käsittävät asian tahtomallaan tavalla väärin.

Perussuomalaiset ovat demokratian ja kansalaisaloitteiden kannalla, ja ajamme niiden kunnollista käsittelyä valiokunnissa. Kansalaisaloite ruotsin kielen valinnaisuudesta ei kuitenkaan saanut valiokunnassa ennakkoasenteita muuttumaan. Tosiasioiden avoimen arvioinnin sijaan valiokunnan käsittely muuttui asemasodaksi. Perussuomalaiset olivat sivistysvaliokunnassa ainoita, jotka esittivät kansalaisaloitetta hyväksyttäväksi. Muiden kuten keskustan ja osan kokoomuksen jäsenistä vastalauseessa esitettiin ainoastaan lainsäädännöllisten edellytysten selvittämistä suhteessa alueellisiin kokeiluihin. Mietinnössä valiokunta totesi ristiriitaisesti, että on tarpeen käydä keskustelua tulevaisuuden kielitaidon suhteen, mutta kilpailukykyä edistävät kielet, kuten kiina tai venäjä, jätettiin toissijaisiksi. Edes alueellinen kokeilu ei saanut valiokunnan enemmistön kannatusta.

Me perussuomalaiset kannatamme yksilön valinnanvapautta myös kielipolitiikassa. Valiokunta korosti mietinnössään ruotsin kielen yhteiskunnallista, historiallista sekä sivistyksellistä ulottuvuutta ja sitä, että valiokunnan mielestä molempia kansankieliä koskevat perustaidot kuuluvat yleissivistykseen. Tämä ei pohjaudu tosiasioihin, sillä ruotsin kieli ei ole Suomen yhteiskunnallisen tai koulutuksellisen sivistyksen pohja eikä peruspilari.

Arvoisa puhemies! Vaalit ovat nurkan takana, ja ehdokkaat vaalikoneissa lupailevat yhtä sun toista. Nykyinen hallitus on kuitenkin pyyhkinyt pöytiä yksittäisten ehdokkaiden vaalilupauksilla puoluekurin nimissä. Hallitus ajaa valiokunnissa haluamansa asiat läpi, ja kansaa hämätään uskottelemalla demokratian voimaa. Siksi, arvoisa puhemies, suora kansanäänestys näin merkittävissä asioissa olisi enemmän kuin kohtuullista.

Pakkoruotsista luopuminen ajaa yksilön etua. Jokaisella tulee olla oikeus valita, mitä kieltä hän haluaa opiskella. Vapaa valinta lisää aina motivaatiota ja tulee sitä kautta vaikuttamaan kansamme koulutustasoon ja taloudelliseen menestykseen. Viennin edistämiseksi ja talouden kohentamiseksi tarvitsemme monipuolista kielitaitoa kasvavilla maailmanmarkkinoilla.

Arvoisa puhemies! Pakkoruotsi on kokeilu, joka on syytä lakkauttaa ja joka aloitettiin vuonna 1968 peruskoulu-uudistuksen yhteydessä. Voidaan todeta, että kokeilu on tullut tiensä päähän. Ruotsinkielisten palvelut eivät ole parantuneet, kansa ei sivistynyt enempää, eikä ovi kansainvälisyyteen ole avautunut ruotsin kielen kautta. Päinvastoin, ruotsinkielisten palvelut taataan parhaiten sitä kautta, että annetaan vapaaehtoisuuden lisätä motivoituneiden ruotsin opiskelijoiden määrää. Nämä ruotsin kieltä taitavat tulevat työllistymään nimenomaan niihin tehtäviin, joissa kieltä oikeasti tarvitaan. Nyt virkamiesjoukossa on näennäisesti asiamiesruotsia puhuvia, jotka eivät todellisuudessa osaa lainkaan kommunikoida ruotsiksi.

Arvoisa puhemies! Ottaessaan kantaa pakkoruotsiin perussuomalaiset eivät syrji ketään. Vuoden 2011 vaaliohjelmassa todetaan: "Tasa-arvon nimissä äidinkielenään ruotsia puhuvien ei tietenkään olisi pakko valita suomea, koska Suomessa on kaksi virallista kieltä." Haluaisitko sinä, että lapsesi tai lapsenlapsesi voisivat valita, mitä kieliä he koulussa opiskelevat? Uusimman Åbo Akademin tutkimuksen mukaan 74 prosenttia suomenkielisistä haluaa. 78 prosentissa Suomen kunnista ruotsinkielisten osuus on alle prosentti. Suomessa on viisi yli 100 000 asukkaan kuntaa, joissa ruotsinkielisiä on vain puoli prosenttia. Kyse on jälleen kerran vähemmistön tahtotilasta. Tämä tahtotila on historian jäänne ja aivan liian kallis ylläpidettäväksi.

Arvoisa puhemies! On aika siirtyä suomalaisessa historiassa eteenpäin vapaan kielivalinnan suhteen. Siksi esitänkin, että kansalaisaloite hyväksytään vastalause 1:n mukaisesti.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Sivistysvaliokunta esitti viime viikolla hylättäväksi kansalaisaloitteen, joka halusi poistaa ruotsin kielen pakollisen opiskelun. Kannatan sivistysvaliokunnan päätöstä ja kunnioitan sitä. Aion tänään asian luonteesta johtuen poiketa normaalikäytännöstäni ja puhun asiasta pääosin ruotsiksi.

Arvoisa puhemies! Jos sallitte, niin voin viipyä muutaman sekunnin yli sen 5 minuutin rajan, koska yritän lukea rauhallisesti niin, että kaikki voivat ymmärtää, mitä puhun. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Ai, tyhmemmätkin ymmärtävät!)

Värderade talman! Språkpolitiken måste alltid bygga på vissa klara grundprinciper. Utgångspunkten bör vara att alla språk har ett egenvärde och att alla har rätt använda sitt språk. Det har länge pågått en organiserad kampanj mot svenska språkets ställning i Finland. Man hör ofta att finlandssvenskarna förmodligen är en av världens mest privilegierade minoriteter. Det har också hörts i salen här i kväll. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Det är sant!) Nå, hur går då detta påstående ihop med det faktum att andelen finländare som har svenska som modersmål har minskat från runt 15 procent till under 6 procent under de senaste 200 åren? Ändå finns det andra minoritetsspråk i Europa som inte har drabbats av samma nedgång. För vissa språk har till och med trenden svängt.

Orsakerna till svenskans tillbakagång i Finland är flera, men det märks tydligt att kampanjerna riktade mot svenskan också har spelat en stor roll. Den första kampanjen skedde redan under slutet av 1800-talet, då den fennomanska programförklaringen Ett språk, ett folk, en nation lanserades. På 1930-talet gick den finska ultrahögern hårt ut mot de svenskspråkiga, varefter många ansåg sig tvungna att byta språk, alltså från svenska, och också sina namn, för att kunna göra en yrkeskarriär.

Historien verkar upprepa sig. I dag har nationalistiska kretsar i Finland med Finskhetsförbundet i spetsen återigen lanserat en kampanj mot det svenska språkets ställning i Finland. De skjuter in sig på den så kallade tvångssvenskan, men jag befarar som många andra att målet är att beröva svenskan dess ställning som nationalspråk och på sikt göra Finland enspråkigt finskt.

Värderade talman! Språksituationen i Finland är märklig och går tvärtemot utvecklingen inom EU. EU:s språkpolitik går ut på att betona den språkliga mångfalden och stärka de mindre språkena. Det är bara i Slovakien som det pågår en liknande kampanj mot den ungerska minoritetens språkliga rättigheter.

Sannfinländarnas och Finskhetsförbundets kampanj mot det som de kallar tvångssvenskan verkar vara en medveten och vald strategi. Först tvångssvenskan, och därefter står svenskans grundlagsfästa ställning i tur. Ordet tvång är ett argument som sticker ut och som appellerar till människors bekvämlighet. Faktum är att alla nationella utbildningssystem fastslår ett visst antal obligatoriska ämnen, inklusive språk, för både grundskolan och gymnasiet.

Värderade talman! Kunskaper i svenskan fungerar som inkörsport till den övriga Norden. Sverige har under många år varit Finlands viktigaste exportland. I förrgår besökte det svenska kungaparet Finland. Jag blev ytterst glad när jag läste det tal som republikens president höll i samband med besöket. President Niinistö poängterade att för Finland har finlandssvenskarna och det svenska språket alltid varit en helt central byggsten i vår nationella identitet och nordiska tillhörighet. Det är lätt att instämma i presidentens resonemang.

Det finns flera skäl till varför svenskan bör förbli ett obligatoriskt skolämne för de finskspråkiga eleverna och för att svenskan ska bevara sin grundlagsfästa ställning i Finland. Både finska och svenska är Finlands nationalspråk. De båda språkens grundlagsfästa ställning är ett ömsesidigt löfte mellan de flesta politiska partierna. Det betyder att målsättningen bör vara att uppnå tvåspråkig kompetens så långt det är möjligt hos hela befolkningen. Det är också den linje som många finska politiker, som president Niinistö, Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari med flera, framhållit.

Arvoisa puhemies! Edellä mainittujen eturivin yhteiskuntavaikuttajien linjaus on hyvä Suomelle ja kahden kielen kansalle. (Mika Niikko: Arvoisa puhemies! Haluaisin suomenkielisen käännöksen!)

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt me keskustelemme vapaaehtoisesta ruotsin kielen opiskelusta, ja jos minä haluan kuulla myös suomen kielellä tämän toisella äidinkielellä pidetyn puheen tässä hetkessä, jotta osaan ottaa osaa tähän keskusteluun, niin eikö minulla ole siihen oikeus?

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Joudun nyt aika haasteellisen tilanteen eteen. Kerron nyt perusteluja tälle valinnalle. Nimittäin olin etukäteen tarkistanut, että silloin jos edustaja puhuu muutaman lauseen toisellakin kotimaisella, niin käytäntö on ollut, että ei tarvitse tulkkia käyttää. Toisaalta tämä oli myöskin pieni demonstraatio, jotta te, arvoisat edustajat, ymmärtäisitte, miten haasteellisissa yhteiskuntatilanteissa ruotsinkielinen vähemmistö elää päivittäin.

Mutta, arvoisa puhemies, yritän parhaan kykyni mukaan kääntää puheeni suomeksi suoralta kädeltä nyt tässä.

Yritän parhaani. Kiitos, arvoisa puhemies!

Kielipolitiikan tulee perustua muutamiin selkeisiin perusperiaatteisiin, ja lähtökohdan tulee olla, että jokaisella kielellä on oma arvonsa ja että kaikilla tulee olla oikeus käyttää omaa kieltään.

Jo pitkän aikaa olemme saaneet nähdä, että Suomessa on käyty järjestäytynyttä kampanjaa ruotsin kielen asemaa vastaan. Usein saamme kuulla sitä, että ruotsinkielinen vähemmistö on etuoikeutettu vähemmistökansa. Mutta kyseenalaistan tätä väitettä sikäli, että kun katsotaan historiallisessa valossa tätä asiaa, niin noin 200 vuotta sitten ruotsinkielisten osuus Suomessa oli noin 15 prosenttia ja tänä päivänä ruotsinkielisten määrä on alle 6 prosenttia. Euroopassa suuntaukset ovat menneet toisin.

Syitä tähän, että ruotsin kielen asema on heikentynyt Suomessa, on monia. On huomattu, että selkeästi on käyty kampanjaa ruotsin kieltä vastaan, ja tämä on myöskin vaikuttanut yhteiskunnassa vallitsevaan ilmapiiriin. Ensimmäinen kampanja tapahtui jo 1800-luvun lopussa, silloin kun fennomaanit julistivat: yksi kieli, yksi kansa ja yksi valtio. 30-luvulla myöskin äärioikeisto hyökkäsi ruotsinkielisiä vastaan, ja monet ruotsinkieliset vaihtoivat siinä vaiheessa sukunimensä saavuttaakseen paremman yhteiskunnallisen aseman. Historia näyttää toistuvan.

Tänä päivänä äärikansalliset liikkeet ja myöskin Suomalaisuuden Liitto ovat lanseeranneet kampanjaa vastaavaan tyyliin. Nyt puhutaan tästä pakkoruotsista, mutta pelkään pahoin, että tämä on vasta ensimmäinen askel. Seuraava askel on se, että ruotsin kielen asemaa toisena kansalliskielenä heikennettäisiin. (Veli-Matti Saarakkala: Niin siinä käy!) — Niin siinä käy. Kuultiin jo, miten perussuomalaiset todistavat epäilykseni tähän suuntaan.

Arvoisa puhemies! Toissa päivänä Ruotsin kuningaspari vieraili täällä Suomessa. Yllätyin positiivisesti ja ilahduin siitä, kun meidän maamme presidentti piti puheen vastaanottotilaisuudessa. Presidentti Niinistö painotti, että suomenruotsalaiset ja ruotsin kielen asema ovat aina olleet keskeisessä asemassa kansallisessa identiteetissämme ja myöskin kun on kyse meidän yhteenkuuluvuudestamme muihin Pohjoismaihin. On helppo yhtyä tähän presidentin ajatukseen.

On useita syitä siihen, minkä takia ruotsin kielen tulee säilyä pakollisena opiskeluaineena peruskoulussa Suomessa: siksi, että sekä suomen kieli että ruotsin kieli ovat Suomen kansalliskieliä ja ne on ihan perustuslaissakin määritelty. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteenamme tulee olla, että me yritämme mahdollisuuksien mukaan opettaa kieliä meidän väestöllemme niin, että meillä olisi kaksikielistä kompetenssia molemmissa kieliryhmissä. Tämä on myöskin se linja, mitä monet eturivin poliitikot ovat noudattaneet, presidentti Niinistön lisäksi muun muassa Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari ja moni muu.

Tässä lyhyt tiivistelmä puheestani. — Kiitos.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Ajattelin ensin, että on tyylikästä, että tämä edellinen puheenvuoro käännettiin suomeksi. Mutta lopulta kuitenkin tuntuu siltä, että olisi ollut parempi, että olisivat jääneet ne muutamat lauseet ymmärtämättä, että sitä ei olisi suomennettu. Mutta sitä ei tietenkään etukäteen tiedä, mitä kuulemaan joutuu.

Arvoisa puhemies! Olen ylpeä perussuomalaisten sivistysvaliokunnan jäsenistä, jotka suoraselkäisesti esittivät kansalaisaloitetta hyväksyttäväksi sivistysvaliokunnan äänestyksessä. Kaikki muut, myös kokoomus ja keskusta, esittivät kansalaisaloitetta hylättäväksi. Muutamat edustajat omissa vastalauseissaan esittävät lainsäädännöllisten edellytysten selvittämistä alueellisiin kokeiluihin.

Arvoisa puhemies! Silloin kun vastattiin 2011 vaalikoneisiin, siellä monilta edustajilta kysyttiin, mikä heidän näkemyksensä on pakkoruotsin suhteen. Käsittääkseni enemmistö vastasi, että eivät kannata pakkoruotsia, vaan kannattavat vapaaehtoista ruotsin opettamista, opiskelua.

Ministeri Henriksson otti puheenvuorossaan esille myös suomen kielen aseman. Todettakoon, että tasa-arvon nimissä perussuomalaiset kannattavat sitä, että myös suomen kieli on vapaaehtoinen. Se saa olla valinnainen aine ruot-sinkielisille. Perussuomalaisten vaaliohjelmassa 2011 todetaan, että tasa-arvon nimissä äidinkielenään ruotsia puhuvien ei tietenkään olisi pakko valita suomea, koska Suomessa on kaksi virallista kieltä. Tämä on erinomainen linjaus.

Aika helposti tätä perusopetuslakia voitaisiin muuttaa. Siihen vain uusi 11 §, jossa todettaisiin, että "opetuksen sisältö: perusopetuksen oppimäärä sisältää kaikille yhteisinä aineina äidinkieltä ja kirjallisuutta, vähintään kaksi muuta kieltä, ympäristöoppia, terveystietoa, uskontoa ja elämänkatsomustietoa" ja niin edespäin. Elikkä muutos on yksinkertainen, "vähintään kaksi muuta kieltä". Poistetaan ilmaisu "toista kotimaista kieltä ja vieraita kieliä" ja korvataan se vain ilmaisulla "vähintään kaksi muuta kieltä". Sitten ennen kaikkea tärkeätä on se, että jos joku haluaa ruotsia opiskella, niin hän saa valita sen, jos katsoo, että siitä on enemmän hyötyä kuin suurista maailmankielistä hänelle.

Arvoisa puhemies! Täällä keskusteluissa on käynyt ilmi, kuinka vähän näitä valinnaisia kieliä on tarjolla kouluissamme. Tämä johtuu tietysti siitä, että monet kunnat ovat velkaantuneita. Niiden verotulot ovat romahtaneet. Väestö pakenee, ja sillä tavalla näitä veronmaksajia on koko ajan vähemmän ja vähemmän. Ei ole ihme sitten, että valinnaisia kieliä ei voida paljoa tarjota tällaisissa kunnissa.

Mutta täytyy sanoa, että omassa kotikaupungissani Porvoossa meillä kielikylpyyn ja kielikylvetyksiin ja uusiin ryhmiin riittää aina rahaa, vaikka samanaikaisesti tällä hetkellä, siis vuonna 2015, poliitikoista on perustettu tämmöinen saneeraussäästötyöryhmä, joka yrittää epätoivoisesti hakea säästökohteita, miten saadaan miljoonia euroja kunnan vuotuisista menoista poistettua. Samanaikaisesti johtavat virkamiehet sitten lisäävät näitä kielikylpypäiväkoteja, -koululuokkia, mitkä tarkoittavat automaattisesti sitä, että siellä tarvitsee olla lisää henkilökuntaa ja kustannukset kasvavat, ja sitten kun näille on usein annettu vielä takeet siitä, että heille annetaan mahdollisuuksia jatkossa erilaisiin valintoihin, niin on muodostunut hyvin pieniä opiskelijaryhmiä näitten kielikylpyopiskelijoitten kohdalla, joten heidän nuppikohtainen opiskeluhintansa on paljon kalliimpi kuin niiden, joille tarjotaan tämä vakiopaketti.

Arvoisa puhemies! Olen tutustunut huolella Elinkeinoelämän keskusliiton julkaisuun "Työelämässä tarvitaan yhä useampia kieliä". Tämä julkaisu on vuodelta 2009, ja siinä selkeästi korostetaan näiden muiden vieraiden kielten merkitystä ja asemaa tulevaisuudessa. Ja huomasin, että asia ei ole miksikään muuttunut: Vielä toukokuussa 2014 EK:n jäsenyrityksistä miltei kolmannes tarvitsee venäjän kielen taitoista henkilökuntaa. Näistä yrityksistä 70 prosenttia uskoo, että venäjää tarvitaan jatkossa yhä enemmän.

Toteaisin vain, että tärkeintä kaikissa kieliopinnoissa on se, että englanti kuuluu yleissivistykseen ja sen jälkeen muiden kielten ja niiden opiskelun pitäisi olla perheiden ja näiden nuorten opiskelijoitten valittavissa, että he saisivat itse päättää, mitä opiskelevat.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta käsitteli hyvin huolellisesti kansalaisaloitetta, jossa esitetään ruotsin kieltä valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla. Kansalaisaloitteet ovat tuoneet uuden, merkittävän lisän eduskunnan työskentelyyn. Tämän aloitteen ansioksi voi lukea sen, että sillä saatiin innostettua muun muassa sivistysvaliokunta pohtimaan yleensä kielenoppimisen merkitystä ja kielenopetuksen tilannetta Suomessa. "Olemmeko ajan tasalla" on tässäkin asiassa hyvä kysymys. Kuulimme laajasti asiantuntijoita aina kehityspsykologian ja kasvatustieteen tutkimuksesta asti. Halusimme kuulla ja pohtia, opiskelemmeko kieliä oikein, pitäisikö jotakin muuttaa, ja jos pitäisi, niin mitä ja miten. Halusimme kuulla myös näkemyksiä elinkeinoelämältä eli siitä, mihin töihin kieliä tarvitaan ja mitä kieliä olisi tarpeen erityisesti opiskella. Luonnollisesti kävimme tässä yhteydessä keskustelua myös alueellisista eroista ja tarpeista.

Valiokunnassa ei ollut yksimielisyyttä siitä, että ruotsin kieli olisi säilytettävä pakollisena. Se valiokunnan mietintöön kuitenkin kirjattiin, eli esitämme kansalaisaloitteen hylkäämistä. Tähän oli sitten vastalauseita.

Itse en ymmärrä sellaista lähtötilannetta perusopetuksen tai minkään asteen opetuksen op- pisisällöistä päättämiselle, että yksikantaisesti muuttaisimme vain yhden oppiaineen osuutta. Tässä kansalaisaloite on mennyt täysin metsään. Ei voida olettaa, että maassa, jossa tasa-arvon toteutuminen kansalaisten välillä on tärkeää ja tavoiteltua, voitaisiin yksi oppiaine irrallaan muista syrjäyttää ja muuttaa valinnaiseksi. On huomattavaa, että aloitteessa tätä vaadittiin kaikilla kouluasteilla. Tätä lähtökohtaa en siis ymmärrä, ja tämä kirjattiin myös vahvana perusteluna läpi valiokunnan mietinnön.

Toinen perustelu on, että molemmat kansalliskielet, suomi ja ruotsi, kuuluvat perusopetuksessa ja lukio-opetuksessa opetettavien oppiaineiden joukkoon ja samalla siis yleissivistykseen. Olen todella pahoillani, että valiokuntamme mietintöön pääsi äänestyksen jälkeen lause, joka kumoaa tätä tosiasiaa. Sinne kirjattiin seuraava lause: "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tästä perussäännöksestä ei ole kuitenkaan johdettavissa suoranaista ja välitöntä velvoitetta sille, että toisen kansalliskielen olisi oltava kullekin pakollinen oppiaine perusopetuksessa." Tätä lausetta ei sinne olisi koskaan pitänyt tulla, mutta äänestys tämän ratkaisi.

Arvoisa puhemies! Kuten jo totesin, tämän aloitteen heikkoutena on yksipuolisuus ja näköalattomuus. Ruotsin kielen opiskelua on tarkasteltava osana laajempaa kokonaisuutta, sillä lainsäädäntö ja koulutuspoliittinen päätöksenteko voivat perustua vain yhteiskunnan tarpeet huomioon ottavaan, johdonmukaiseen, pitkäjänteiseen ja kokonaisvaltaiseen harkintaan.

Hallituksella on myös olemassa hallitusohjelmahanke kansalliskielistrategiasta, joka ilmaisee hallituksen tahdon kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, säilyttämiseksi pitkälle tulevaisuuteen. Myös työelämän osaamistarpeisiin on tarkoituksenmukaista, että kaikki opiskelevat molempia kotimaisia kieliä pakollisena. Kieliopetuksen kaventaminen vaikeuttaisi pääsyä tiettyihin yhteiskunnallisiin tehtäviin.

Valinnaisuudella haluttaisiin innostaa oppijoita valitsemaan ruotsia. Tämä ei kuitenkaan selvityksen mukaan ole toteutunut muun muassa ylioppilaskirjoitusten osalta, kun pakollisuus ruotsin osalta poistui. Ruotsia on kirjoitettu vähemmän. Sen sijaan englanti on noussut jopa liian vahvaksi kieleksi, ja moni valitsee pelkästään englannin, mikä harmillisesti kapeuttaa kieliosaamistamme.

Meillä on mittava historia Ruotsin kanssa, ja ruotsin kielen pysyvyys maassamme perustuu myös näihin lähtökohtiin. Olemme myös osa pohjoismaista yhteisöä, ja ainakin Pohjoismaiden neuvostossa toimineet edustajat ovat huomanneet varmasti ruotsin kielen osaamisen tärkeyden.

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa tuotiin joidenkin edustajien taholta halua kirjata mietintöön alueellisen kokeilun mahdollisuus. Tarkoitan, että jollakin alueella muutettaisiin ruotsi vapaaehtoiseksi. Tämä, jos mikä, lisäisi eriarvoisuutta eri alueiden oppijoiden välillä. Ymmärrän Itä-Suomen paineen venäjän opiskeluun, joka on muuten nytkin täysin mahdollista. Ministeriöstä voi hakea erillisrahaa venäjän kielen opetuksen järjestämiseksi. Tällä hetkellä sitä on, ikävä kyllä, hakenut vain yksi kunta eli Lappeenranta.

Kuulimme valiokunnassa myös yleensä kielenoppimisesta. Tuli esille, että yhden kielen oppiminen helpottaa oppimaan toista ja kielenopiskelulla on erittäin suotuisat vaikutukset muulle oppimiselle. Valiokunta näki tarpeellisena, että tulevaisuudessa selvitettäisiin yleisesti oppimisen muuttumista ja kielenoppimisen kokonaisuutta. Aivotoimintamme on kaiken digitaalisuuden lisääntyessä muuttunut huomattavasti. Silloin myös opetuksen pitää muuttua, myös kielten osalta.

Arvoisa puhemies! Kuten valiokuntakin päätelmissään esitti, on tärkeää, että tulevaisuudessa keskitymme pohtimaan sitä, miten kielenoppiminen olisi yhä mielekkäämpää. Meillä ei ole mitään pakkoaineita silloin, kun oppiminen koetaan mielekkääksi ja tärkeäksi. Olen itse aina rakastanut uuden kielen oppimista ja näen kielen osaamisen mielettömäksi rikkaudeksi, jota haluan kertoa eteenpäin tuleville opiskelijoille. En siksi voi ymmärtää kampanjointia ruotsin kieltä vastaan.

Hylky on erittäin hyvä ajatus tämän aloitteen kohdalla. Näin ajattelee myös sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Näin aluksi kiitän edustaja Ruohonen-Lerneriä erinomaisesta puheenvuorosta. Suhtaudun tähän kansalaisaloitteeseen ruotsin kielen vapaaehtoisuuden puolesta erittäin positiivisesti. Valtaosa suomalaisista ei ole ruotsin kielen pakollisen opiskelun kannalla enkä ole minäkään. Kannatan kieltenopiskelussa vapaaehtoisuuden vahvistamista. Uskon siihen, että aito opiskelumotivaatio löytyy paremmin vapaaehtoisen valinnan kuin pakon kautta.

Olennaisinta kieltenopetuksessa on se, että oppilaat saavuttavat käytännössä mahdollisimman hyvän kielitaidon. Vain tämä mahdollistaa esimerkiksi työskentelyn kyseisellä kielellä. Ruotsin kielen tapauksessa on helppo todeta, ettei yleinen kielen osaaminen ole toivotulla tasolla siitä huolimatta, että sitä opiskellaan paljon maamme kouluissa. Myöskään virkamiesruotsin suorittaminen ei tunnu takaavan tarvittavaa kielitaitoa työtehtävistä suoriutumiseksi ruotsin kielellä. Tarvittavat palvelut ruotsiksi pyörivät tällä hetkellä niiden henkilöiden varassa, joiden ruotsin kielen osaaminen on riittävällä tasolla. Näin tulisi jatkossakin olemaan, vaikka ruotsin kielen opiskelu olisi vapaaehtoista.

Koska nykytilanne ruotsin tosiasiallisen osaamisen suhteen on heikko, tarvitaan muutos. Suomi on kaksikielinen maa, totta. Kansalaisaloitteen kannattamisella perussuomalaiset pitävät vapaaehtoisen kielivalinnan puolta. Emme suinkaan ole ruotsin kielen opiskelua vastaan, päinvastoin. Vieraiden kielten monipuolinen osaaminen on valtti kansainvälisessä kilpailussa. Kieltenopiskeluun tulee panostaa. Monipuolinen kieltenopetus on vahvuus. Espanja, ranska, saksa, japani ja venäjä sekä toinen kotimainen kielemme ruotsi — tässä esimerkkejä kielistä, jotka saattavat avata aivan uusia mahdollisuuksia työuraa ajatellen. Se, minkä kielen osaaminen tulee lopulta hyödyttämään ketäkin, riippuu täysin kiinnostuksen kohteista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Mitä suurempi maailmankieli on kyseessä, sitä suuremman pelikentän se avaa kielen taitajalle.

Ruotsin kielen opetuksen nykyisenkaltainen erityisasema ei ole perusteltua enää 2000-luvun globaalissa maailmassa, vaikka olen vahvasti sitä mieltä, että ruotsin kielen opetusta on tarjottava jatkossakin kouluissamme. Mielestäni kansalaisten, nuortemme, on annettava valita vapaammin, mitä kieltä he haluavat opiskella. Kaikkien laittaminen samaan muottiin ei tässäkään asiassa johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen kenenkään kannalta. Korostan edelleen motivaation ja vapaaehtoisuuden kulkevan käsi kädessä. Koulujen tuntijaossa ei ole kuitenkaan loputtoman paljon tilaa. Tästä johtuen olisi järkevää täyttää lukujärjestykset kaikin puolin mahdollisimman tehokkaasti sillä tavoin, että oppimistulokset koko oppiainekokonaisuutta tarkastellen olisivat mahdollisimman hyvät. Ruotsin kielen opiskelu nykymuodossaan ei ole tehokasta. Lisäksi kieltenopetusta voitaisiin tarjota nykyistä monipuolisemmin, jos niin sanotusta pakkoruotsista luovuttaisiin.

Me perussuomalaiset arvostamme kansan mielipidettä ja järkiperusteita. Näin ollen jätimme oman vastalauseemme sivistysvaliokunnan mietintöön.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan edustaja Niikon tekemää vastalauseen 1 mukaista esitystä.

Reijo Tossavainen /ps:

Kunnioitettu herra puhemies! Pakkoruotsia perustellaan enemmän tai vähemmän keinotekoisilla väittämillä. Tässä puheenvuorossani kumoan ne.

Väitetään, että ruotsin kieli on sivistävää. Vastaan, että ruotsin kieli ei ole sen sivistävämpää kuin mikään muukaan kieli.

Väitetään, että Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme. Vastaan, että historiaa opiskellaan historian tunneilla, kieltenopetuksen täytyy tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin.

Väitetään, että kaksikielisyys on rikkaus. Vastaan, että tämä on mielipide eikä järkiperustelu. Kukaan ei voi toisen puolesta määrätä, minkä hän kokee rikkaudeksi.

Väitetään, että onhan koulussa muitakin pakollisia aineita, kuten matematiikka ja biologia. Vastaan, että matematiikan ja biologian perustiedot ovat tarpeellisia kaikille ja kaikkialla maailmassa.

Väitetään, että pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta. Vastaan, että monimuotoisuus ei kasva, jos kaikki kansalaiset pakotetaan lukemaan yhtä ja samaa kieltä laajemman kielivalikoiman sijaan.

Väitetään, että ruotsin opettelu on hyvä tapa oppia muitakin kieliä. Vastaan, että parempi tapa oppia muita kieliä on lukea niitä itseään eikä välissä vuosia ruotsia opetellen.

Väitetään, että pakkoruotsi edistää kansainvälisyyttä. Vastaan, että hirttäytyminen kansainvälisesti pieneen kieleen on nurkkakuntaista, ei avautumista kansainvälisyydelle.

Väitetään, että en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä. Vastaan, että olen kuullut monien valittavan sitä, että joutui lukemaan nimenomaan ruotsia kieliosaamisensa laajentamiseksi eikä saanut sen sijaan vapautta lukea jotain suurempaa maailmankieltä.

Väitetään, että kun jokaisen on luettava pakkoruotsia, kaikille turvataan yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin. Vastaan, että riittää, että kaikissa virastoissa, laitoksissa ja niin edelleen on joku, joka osaa antaa hyvää ruotsinkielistä palvelua.

Väitetään, että pakkoruotsi on välttämätöntä siksi, että ruotsinkieliset saisivat Suomessa palvelua. Vastaan, että ruotsinkieliset palvelut tulee ensisijaisesti turvata ruotsinkielisten omalla työvoimalla, mutta tätä voidaan lisäksi täydentää vapaaehtoisilla ruotsin lukijoilla, joita varmasti riittäisi edelleenkin.

Väitetään, että pakkoruotsi on välttämätöntä kaikille, koska joskus vanhemmiten voi joutua muuttamaan Ruotsiin. Vastaan, että sitäkään ei tiedä, muuttaako Viroon, Venäjälle, Espanjaan, Kiinaan tai EU-hommiin ympäri Eurooppaa. Globaalissa maailmassa Ruotsiin muuton suhteellinen osuus tulee vähenemään.

Väitetään, että meidän pitäisi opiskella enemmän kieliä, ei vähemmän. Vastaan, että kielivapauden vallitessa ruotsin sijaan koulussa saisi opiskella jotain muuta kieltä. Siten suomalaisten kielitaito monipuolistuisi.

Väitetään, että pakkoruotsia pitää opiskella, koska Suomi on kaksikielinen maa. Vastaan, että Suomi on kaksikielinen, mutta perustuslaissa ei sen sijaan sanota mitään siitä, että jokaisen suomalaisen täytyisi opiskella ruotsia.

Väitetään, että pakkoruotsi on osa pohjoismaista identiteettiämme. Vastaan, että jokaisella on oltava oikeus itse päättää omasta identiteetistään.

Väitetään, että Ruotsi on meille tärkeä vientimaa. Vastaan, että maailmankaupan kieli on englanti. Jopa ehkä kaikkein pohjoismaisin yritys Nordea käyttää sisäisenä kielenään englantia.

Väitetään, että ruotsi on niin helppoa. Vastaan, että mitään aineita ei pidä opiskella koulussa sillä perusteella, että ne ovat helppoja, vaan syynä täytyy olla käytännön tarve.

Väitetään, että pakkoruotsi on välttämätöntä elävän kaksikielisyyden ylläpitämiseksi. Vastaan, että pakkoruotsin oppimistulokset ovat erittäin heikot eikä suomenkielisiä suomalaisia ole kyetty edes 40 vuoden pakkoruotsin opintojen jälkeen muuttamaan kaksikielisiksi.

Lopuksi totean, että kun suomenkielisiä suomalaisia yritetään pakolla muokata identiteetiltään kaksikielisiksi, niin silloin ollaan moraalisesti samassa tilanteessa kuin sortovuosien venäläistämispyrkimyksissä.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on viimeinen puheenvuoroni tältä paikalta. Toivotan teille kaikille menestystä työssänne Suomen ja suomalaisten hyväksi.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tossavainen taisi tyhjentää pajatson, mutta ehkä kuitenkin yritän minäkin. Nimittäin lukuisten tutkimusten mukaan selvä enemmistö suomalaisista vastustaa pakollista ruotsin kielen opiskelua. Vaalikonevastausten perusteella pakkoruotsin poistamista kannattaa myös enemmistö nykyisistä kansanedustajista.

On siis vähintäänkin oikein, että sivistysvaliokunta viimein toi tämän tärkeän kansalaisaloitteen suureen saliin. Pelkona ehti olla, että aloite haudataan valiokuntaan, jolloin se vaalikauden vaihtuessa olisi rauennut. Kansalaisaloitejärjestelmän uskottavuuden vuoksi on tärkeää, että jokainen aloite saa arvoisensa käsittelyn. Valiokunta päätyi kannattamaan pakkoruotsia, mutta eduskunta voi toisin päättää.

Arvoisa puhemies! Ruotsin kielen asemaa puolustavan Svenska nu -verkoston puheenjohtaja Paavo Lipponen totesi taannoin tv-haastattelussa, ettei pakkoruotsia luettaisi, ellei se olisi pakollinen oppiaine. Näin on, miten Lipponen sanoi, ja se johtuu siitä, että enemmistö suomalaisista ei koe juurikaan tarvitsevansa ruotsin kieltä työssä saati vapaa-aikana, eikä sitä näin ollen todennäköisesti opiskeltaisi nykyisessä määrin, jos pakko poistuisi.

Ruotsin opiskelulta säästyvän ajan voisi jokainen suunnata tarpeellisemmaksi katsomansa kielen opiskeluun tai vaihtoehtoisesti lukea vapaaehtoisesti ruotsia, jos parhaaksi niin katsoo. Ei ole mieltä jatkaa suomalaisten pakkoruotsittamista, kun sille ei ole todellista tarvetta, ja siten aiheuttaa tarpeetonta kitkaa kieliryhmien välillä.

Sivistysvaliokunta vetoaa pakkoruotsia puolustaessaan elinkeinoelämän tarpeisiin. Mutta eikö nimenomaan elinkeinoelämän etujen mukaista olisi, jos suomalaisten kieliosaaminen olisi entistä laajempaa?

Täällä tänään on epäilty, että muiden kielten opiskelu ei lisääntyisi, vaikka pakkoruotsi poistuisi. Sivistysvaliokuntakin viittaa mietinnössään siihen, että ruotsin muuttaminen vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa vuonna 2004 ei ole lisännyt muiden kielten opiskelua. Syy tähän kuitenkin löytyy helposti. Muiden kielten opiskelu ei ole lisääntynyt, koska ruotsin opiskelu on edelleen pakollista niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Pelkästään ruotsin jättäminen väliin ylioppilaskirjoituksissa ei vapauta riittävästi resursseja jonkun toisen kielen opiskeluun. Sen sijaan pakkoruotsin poistaminen näitä resursseja vapauttaisi.

Arvoisa puhemies! Pakkoruotsi ei ole ikimuistoinen. Se syntyi vuonna 1968 sovitussa peruskoulu-uudistuksessa puhtaasti poliittisin perustein lehmänkauppana, kuten edustaja Kivelä täällä tänään aiemmin sanoi: vailla pedagogista tai koulutuspoliittista harkintaa. Kyse on jo lähes puoli vuosisataa kestäneestä yhteiskunnallisesta kokeilusta. Minkälaisia tuloksia olemme tästä kokeilusta saaneet?

Pakkoruotsia perustellaan ruotsinkielisten palveluiden turvaamisella. Ruotsin kielen pakollisuudella ei kuitenkaan palveluita turvata, sen on aika näyttänyt. Palvelut voidaan tuottaa, vaikka pakollisesta kouluruotsista luovuttaisiinkin, säätämällä riittävät kielitaitovaatimukset palkkauksen perusteeksi riittävän monelle virkamiehelle. Tässäkin asiassa on parempi panostaa laatuun kuin määrään. Yksi hyvin ruotsia puhuva virkamies on parempi kuin viisi hädin tuskin kieltä taitavaa. Myös tulkkauksen ja tietotekniikan tuomat mahdollisuudet on otettava ennakkoluulottomasti huomioon.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä sanoa, että kokonaisuudessaan sivistysvaliokunnan mietinnöstä jää sellainen kuva, että valiokunta haluaa vierittää vastuun pakkoruotsipäätöksestä muualle. Valiokunta vetoaa muun muassa valtioneuvoston periaatepäätökseen kansalliskielistrategiassa sekä katsoo, että asiaa pitää pohtia vasta, kun tuntijakoa seuraavan kerran uudistetaan. Nyt on kuitenkin oikea hetki tehdä periaatteellisia linjauksia.

Toivon, että äänestyksen koittaessa jokainen edustaja saa painaa nappia parhaaksi katsomallaan tavalla eikä ketään pakoteta puoluekurilla uhaten toimimaan vastoin vakaumustaan.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Haluan ensinnäkin tähän puheeni alkuun lausua kiitokset tämän kansalaisaloitteen laatijoille ja kaikille sen allekirjoittaneille. Teidän ansiostanne tämä kyseinen asia on nyt noussut täällä eduskunnassa keskusteluun, jossa erilaiset argumentit puolesta ja vastaan punnitaan.

Kuten edustaja Niinistö edellä omassa puheenvuorossaan toi esille, erilaisten mielipidemittausten mukaan suuri enemmistö suomalaisista haluaa päästä eroon pakkoruotsista. Tämä kansan enemmistön mielipide on aivan ymmärrettävä tilanteessa, jossa kaikki äidinkieleltään suomenkieliset, eli noin 90 prosenttia väestöstä, pakotetaan peruskoulusta alkaen opiskelemaan vain noin 5 prosentin ruotsinkielisen kielivähemmistön kieltä. Suomen väestöstä siis vain noin 5 prosenttia on ruotsinkielisiä, ja sellaisia ruotsinkielisiä, jotka eivät osaa suomea lainkaan, on vain 1 prosentti koko väestöstä — siis vain 1 prosentti.

Suomalaiset ovat opiskelleet ruotsia pian yli 50 vuoden ajan, mutta valtaosa ei ole sitä koskaan elämässään tarvinnut. Käytämme siis aikaamme sellaisen kielen opiskeluun, jota emme koulujen päätyttyä käytä välttämättä kertaakaan elämämme aikana. Kaikkien suomalaisten ei olekaan järkevää opiskella ruotsia vain siltä varalta, että pieni osa saattaa sitä joskus harvakseltaan tarvita. Tämä jos mikä tuntuu kansalaisista turhauttavalta, sillä he voisivat käyttää saman ajan jonkun oikeasti hyödyllisen kielen — kuten saksan, ranskan, venäjän, espanjan tai muun vastaavan kansainvälisesti merkittävän kielen — opiskeluun. Tulevaisuuden osaajat tarvitsevat monipuolista kieliosaamista, mutta pakkoruotsilla ei aidosti pärjää edes muissa Pohjoismaissa.

Pakkoruotsia on usein perusteltu ruotsinkielisten palvelujen turvaamisella. Palvelut pystyttäisiin aivan hyvin jatkossa turvaamaan ilman pakkoruotsiakin, sillä osa kansasta valitsisi edelleen ruotsin kielen opiskelun, kun se vain olisi heille itselleen järkevää. Lisäksi Suomessa tulisi mielestäni harkita tulevaisuudessa vakavasti siirtymistä malliin, jossa suomea osaamattomille ruotsinkielisille, eli 1 prosentille väestöstä, tarjottaisiin tarvittaessa samanlaisia tulkkipalveluita kuin tällä hetkellä tarjotaan esimerkiksi suomea osaamattomille maahanmuuttajille. Pakkoruotsin opiskelu ja koko Suomen pitäminen keinotekoisesti kaksikielisenä on sekä taloudellisista syistä että moraalisesti ajateltuna huono vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Pakkoruotsista on luovuttava ja pakottamisen sijaan kieltenopiskelussa suosittava valinnanvapautta. Suurin osa täällä istuvista kansanedustajista yli puoluerajojen kannatti viime vaalien alla vaalikonevastauksissaan pakkoruotsista luopumista. Mikäli he edelleen haluavat eroon pakkoruotsista, toivon heidän äänestävän perussuomalaisten vastalauseen puolesta, jossa siis esitetään, että eduskunta kehottaa hallitusta ryhtymään kansalaisaloitteen mukaisiin toimenpiteisiin uudistuksen toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomessa on nyt rohkeasti siirryttävä uuteen aikaan ja jätettävä pakkoruotsi historiankirjoihin.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite vapaamman kielivalikoiman puolesta on herättänyt aika tunteikastakin keskustelua tänään täällä eduskunnassa. Oikeastaan aika on aika lailla kypsä myöskin siihen, että keskustellaan aidosti ja oikeasti siitä, minkälaista kielivalikoimaa ja kieltenopetusta Suomessa nuorille, lapsille mutta myöskin varttuneemmalle väestölle annetaan.

Ensinnäkin on todettava, että on tärkeää pitää ihmisten oikeuksista kiinni. Omalla kansalliskielellä on saatava omat palvelut, se on selvä, sen perustuslaki meille suo ja takaa, ja näin ollen pelko siitä, että suomen- tai ruotsinkieliset eivät saisi omalla äidinkielellään palveluita, on mielestäni turhaa. Suomessa on myöskin useampia vähemmistökieliä, joista esimerkiksi saamen kieli on turvattu pohjoisessa osassa Suomea niin kielten opiskeluna kuin myöskin palveluiden saamisen puitteissa.

On siis tärkeää, että suomalaiset kansainvälistyvät yhä enemmän ja puhuvat useampia kieliä, koska ne avaavat uusia kulttuureja, mahdollistavat bisneksen, kansainvälisen kaupan tekemisen ja monenlaisen kumppanuuden maiden välille. Tulevaisuudessa haluan nähdä, että varhaiskasvatuksessa myöskin eri maiden kielet tulevat osaksi varhaiskasvatusta. Kielikylvyistä on hyviä kokemuksia, ja ne ovat edelleenkin tuottaneet sitä tulosta, että lapset ja nuoret haluavat opiskella kieliä tulevaisuudessa entistä enemmän. Tulevassa tai tulevissa tuntijakouudistuksissa on myöskin pidettävä kiinni siitä, että me emme vähennä vieraiden kielten opiskeluiden määrää, vaan valinnaisuutta pitäisi entistä enemmän jatkaa.

Arvoisa puhemies! Aika on kypsä omasta mielestäni sille, että ainakin valinnaisuuden tai alueellisten kokeilujen kautta pystyisimme määrittelemään tarpeet sille, mitä kieliä eri puolilla Suomea tarvitaan. Alueellisista kokeiluista on puhuttu jo aikaisemminkin eduskunnassa, muun muassa viime vaalikaudella sivistysvaliokunnassa kuultiin moneen otteeseen siitä, kun tuntijakouudistusta tehtiin, että alueellisille kokeiluille olisi tarvetta. Niille pitää olla vähän keppiä ja porkkanaakin.

Näin ollen, kun valiokunta on asiaa nyt tällä erää tämän kansalaisaloitteen muodossa käsitellyt, on perusteltua esittää kahden kokoomuslaisen ja kolmen keskustalaisen valiokunnan jäsenen puolesta se, että yhdyn edustaja Pauli Kiurun esittämään lausumaehdotukseen, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää lainsäädännölliset edellytykset alueellisiin kokeiluihin kielivalikoiman laajentamiseksi ilman velvoittavaa toisen kansalliskielen opiskelua. Tämä Pauli Kiurun tekemä lausumaehdotus on samansisältöinen kuin keskustaedustajien tekemä, joten sitä on syytä kannattaa.

Arvoisa puhemies! Osaavatko sitten suomalaiset paremmin ruotsia tällä hetkellä, kun se on niin sanotusti pakollinen, se kuuluu kielivalikoimaan? Ikävä kyllä kaikki tilastot, tutkimukset osoittavat, että ei. Suomalaisnuorten käytännön ruotsin kielen osaaminen on laajasta oppimäärästä huolimatta usein varsin puutteellisella tasolla, ja niin virkamiesruotsia kuin myöskin monien työelämässä ja elinkeinoelämässä olevien ruotsin kieltä on tietysti pitänyt paikata matkan varrella, niin kuin muitakin kieliä.

En itse halua asettaa ruotsin kieltä mitenkään huonoon valoon. Ruotsin kieli, kuten myöskin kaikki muutkin kielet, on tärkeä opiskeltavaksi, mutta juuri nämä alueelliset kokeilut antavat mahdollisuuden siihen, että otamme huomioon alueiden, ihmisten, matkailun, elinkeinojen tarpeet ja mahdollisuudet.

Kyllä. Kyllä, ehdottomasti.

Maria Tolppanen /ps:

Ärade talman! Finlands svensktalande folk säger att man behöver tvångssvenskan, men om jag pratar svenska här i plenum är det skojigt att man behöver en tolk som kan översätta vad jag har sagt. Jag kan inte förstå att det är så. Om vi alla har lärt oss svenska så måste man också prata det och man måste också förstå vad någon annan har sagt.

Arvoisa puhemies! Suomen ruotsia puhuvat sanovat, että me tarvitsemme pakkoruotsia Suomessa, mutta jos minä puhun ruotsia suuressa salissa, on aika hauskaa, että tarvitsemme tulkin, joka voi kääntää sen, mitä minä olen sanonut. Olen lukenut toki ruotsia vain koulussa. Sitä minä en voi ymmärtää, että jos ihmiset ovat opiskelleet ruotsia, niin tarvitaan tulkki, jotta kaksikielisessä maassa voidaan tulla toimeen kummallakin kielellä.

Toinen hyvä esimerkki tästä asiasta. Meillä Vaasassa puhuttiin tästä sotesta kovasti aikaisemmin ja haluttiin määritellä sitä, mihin haluamme kuulua, haluammeko kuulua Turkuun, joka on ruotsinkielinen, vai Tampereelle, joka on suomenkielinen. Radio Vega soitti minulle, teki haastattelun ja kysyi sitten, kumpaanko suuntaan pitää suuntautua. Minä sanoin, että totta kai Tampereelle, koska sinne on lyhyt matka. Sinne ajaa kahdessa tunnissa Vaasasta, mutta Turkuun menee viisi tuntia. Se on sutjakkaampaa hoitaa asioita. Minulle sanottiin, että miten sitten ruotsinkieliset ihmiset, että heitähän ei voida palvella lainkaan. Minä sanoin, että anteeksi nyt, mutta meillä jokainen lääkäri puhuu ruotsia, meidän joka ikinen lääkäri on joutunut opiskelemaan ruotsia koulussa. Sen lisäksi joka ikinen lääkäri on joutunut antamaan kielitodistuksen ennen kuin saa lääkärin paperit ulos yliopistosta, mihin minulle sanottiin, ja sain aika monta sähköpostia siitä, että eikö kansanedustaja tiedä, etteivät lääkärit osaa ruotsia.

Perustelkaa, miksi täytyy lukea ruotsia kahdeksan vuotta ja sen jälkeen vielä yliopistossa seitsemän vuotta ja sen jälkeen tehdä vielä testi, jossa näytetään, että osataan tätä kieltä, jos ei kuitenkaan osata. Mikä järki siinä on? Sinänsä kieltenopiskeluhan on aina hyvä asia, mutta kun me emme ole metropolikieliä, sen enempää suomi, ruotsi kuin saamikaan, niin kannattaisi ehkä antaa meidän lapsillemme kanssa mahdollisuuksia opiskella niitä metropolikieliä.

Sinänsä tällä asialla, pakkoruotsilla, ei ole mitään tekemistä suomenruotsalaisen kulttuurin tai identiteetin kanssa, niin kuin tässä salissa tänään väitettiin. Ei. Tämän asian juuret ovat puhtaasti poliittiset juuret, juontavat juurensa Mauno Koiviston hallitukseen, milloin maassa oli vasemmistoenemmistöinen hallitus. Siihen oli Virolainen maalaisliitosta menossa, mutta kun hän ei yksin voinut sinne mennä, hän tarvitsi kaverin, ja siihen aikaan kokoomusta ei hallitukseen muuten huolittu. Ei ollut paljon vaihtoehtoja. Niinpä hän neuvotteli sen jälkeen rkp:läisten kanssa. Jan-Magnus Jansson itse asiassa oli henkilö, joka neuvotteli Virolaisen kanssa, ja tässä neuvonpidossa tultiin siihen lopputulokseen, että okei, he tulevat mukaan, antavat oikeistotuen tähän hallitukseen, mutta sen edellytyksenä on se, että ruotsi tulee pakolliseksi oppiaineeksi peruskoululakiin. Peruskoulua tehtiin tuolloin.

Niiltä jäänteiltä ruotsi on pakollisena kielenä edelleenkin meidän koulussamme, ei sen takia, että olemme olleet Ruotsin vallan alla, ei sen takia, että olemme kaksikielinen maa, vaan sen takia, että poliittisen tasapainon takia tarvittiin RKP silloin mukaan hallitukseen. Siitä tämä asia juontaa juurensa. Kannattaa ihan oikeasti vähän lukea vaikka tuota juuri mennyttä historiaa ja katsoa, mitkä ovat tosiasiat, mistä tämä johtuu. Ihan näillä perusteilla.

Sitä paitsi, jos ruotsi on niin tärkeä muille kielille, niin kuin nyt väitetään, niin minä ihmettelen suunnattomasti, kuinka suomenruotsalaiset eivät voi luottaa siihen, että suomenkieliset ottaisivat vapaaehtoisesti ruotsin luettavakseen. Jos he tarvitsevat ruotsia siihen, että voisivat oppia tulevaisuudessa englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa, jos on näin, niin kuin väitetään, että näiden muiden kielten opiskelu on huomattavasti helpompaa sen jälkeen, niin miten ihmeessä he eivät luota siihen, että myöskin vapaaehtoista ruotsia luettaisiin?

Pakko on pakko. Pakko ei ole koskaan hyvä. Meillä on ollut itänaapuri, jossa on ehkä saattanut joskus olla pakkoa, ja nyt vaikuttaa siltä, että meillä on pieni vähemmistö, joka haluaa, että meillä on pakkoa. Kyllä me elämme, kuulkaa, kuitenkin demokratiassa, ja antakaamme demokratian kukkia tässäkin asiassa.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitän ensin aktiivisia kansalaisia tästä kansalais-aloitteesta ja sen eteen tehdystä työstä. Hienoa, että käsittelyssämme on jälleen yksi valiokunnan mietintö kansalaisaloitteeseen liittyen. Kiitos myös valiokunnalle ja meidän perussuomalaisille jäsenillemme siitä, että tämä aloite tänne saliin saatiin. On tärkeää, että tämä todella saatiin vielä käsittelyyn ja äänestykseen. Olisi uuden, hienon kansalaisaloitejärjestelmän halventamista, mikäli eduskunta hautaisi aloitteet valiokuntiin vain, jotta ne voisivat raueta vaalikauden vaihteessa.

Tänään käsittelyssä olevassa kansalaisaloitteessa ehdotettiin, että ruotsin kieli muutetaan valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla. Kannatan lämpimästi tämän kansalaisaloitteen hyväksymistä ja näin olen samaa mieltä huomattavasti suurimman osan kanssa Suomen kansalaisista. Uusimman Åbo Akademin tutkimuksen mukaan nimittäin 62 prosenttia on sitä mieltä, että kouluissa olisi hyödyllisempää opiskella jotain muuta kieltä kuin ruotsia. Myös valiokunta sai asiantuntijakuulemisissa samaisen viestin, jopa niin, että noin 75 prosenttia kansasta puoltaa valinnaisuutta. Tämä on todettu valiokunnan mietinnössäkin.

Silti valiokunta päätyi esittämään aloitteen hylkäämistä. Mietintöön jätettiin vastalauseet myös kokoomuksen ja keskustan toimesta, mutta vain perussuomalaisten vastalauseessa esitettiin kansalaisaloitteen hyväksymistä ja ruotsin kielen muuttamista valinnaiseksi.

Arvoisa puhemies! Ruotsin kielen pakollisuudesta luopuminen ei vie ruotsinkielisiltä oikeutta saada palveluita omalla kielellään. Pakollisuudesta luopuminen ei ole henkilökohtainen loukkaus ketään ruotsinkielistä kohtaan, eikä kenenkään tule sitä sellaisena ymmärtää. Valiokuntakin toteaa mietinnössään, että toteuttaakseen perustuslain vaatimusta siitä, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaisesti, ruotsin kielen ei tarvitse olla kaikille pakollinen oppiaine koulussa.

Valiokunta totesi mietinnössään, että ruotsin kielen opiskeluun liittyvillä kysymyksillä on laajempi yhteiskunnallinen ja historiallinen sekä sivistyksellinen ulottuvuus. Tämä kaikki on totta, mutta onko oikein asettaa esimerkiksi sivistyksellisestä näkökulmasta rinnakkain eri kieliä? Voisiko olla niin, että myös muut kielet voisivat olla yhtä sivistäviä, erityisesti jos motivaatio niiden opiskelemiseen kumpuaisi oppilaan omasta valinnasta? Pakollisuuden poistaminen tuskin edes johtaisi kielen opiskelun vähenemiseen. Ehkä hiukan, mutta samalla laatu ja motivaatio kielen opiskeluun saattaisivat parantua.

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteessa ruotsin kielen pakollisuuden poistamista voidaan hyvin perustella sillä, että suomen ja ruotsin kielen kansainvälinen käytettävyys on vähäistä. Huono kansainvälinen kielten taito heikentää myös Suomen kilpailukykyä. Myös valiokunta myöntää, että suomen ja ruotsin kieltä puhutaan varsin pienellä alueella verrattuna moniin niin sanottuihin maailmankieliin, eikä kansalliskielten osaaminen anna vielä riittäviä mahdollisuuksia toimia kansainvälisissä tehtävissä. Merkittävä on kuitenkin myös monen muun kielen asema suomalaisessa työelämässä. Esimerkiksi itärajalla olisi huomattavasti mielekkäämpää opiskella venäjää, kun on selvää, että jos haluaa työskennellä alueella, venäjän kielen osaamisesta on siellä hyötyä muun muassa palvelualoilla. Kaupankäynnin näkökulmasta ruotsin kieli on pienen markkina-alueen kieli, ja mikäli mielimme saada Suomen nousuun, edistää vientiä ja menestyä myös muiden maiden kanssa käytävässä kaupankäynnissä ja yhteistyössä, on myös muiden kielten opiskelulle tehtävä tilaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuten aiemmin täällä tänään totesin, pidän aika selvänä sitä, että mikäli ruotsin kielen opiskelusta tehdään vapaaehtoista, niin varmasti sen opiskelu myös vähenee, mutta se on luonnollinen kehitys, ja tilalle voidaan ottaa muita kieliä, joita tosiaan tarvitaan, kun eletään kuitenkin globaalissa maailmassa. Meillä on tosi paljon maailmassa isoja kieliä, joita tarvitaan erilaisissa kanssakäymisissä politiikasta liike-elämään ja ihan muuhunkin yhteydenpitoon, ja näin ollen en näe järkevänä, että rajoittaisimme meidän kielivalikoimaa ja -palettia nyt sitten tämän toisen kansalliskielen takia ottaen huomioon myös sen, että kyse on kuitenkin erittäin pienestä kieliryhmästä maailmanlaajuisesti ja myös Suomen sisällä kyse on noin 5 prosentin vähemmistöstä, jolle ruotsi on äidinkieli. Näin ollen on vähän kohtuutonta, että koko kansakunta sitten pannaan lukemaan ruotsia pakollisena, eikä se välttämättä ole ruotsin kielen maineen ja kiinnostavuudenkaan kannalta järkevä tie.

On myös selvää, että jos ruotsin kieltä ei sitten sen valinnaisen lukemisen takia niin paljon valittaisi ja näin ollen sitä ei niin moni ehkä sitten osaisi — ainakaan, jos lasketaan osaamiseksi se niin sanottu paperilla osaaminen — niin voi olla, että tietenkin se olisi haitta joillekin henkilöille esimerkiksi etenemisessä virkauralla tai joidenkin tiettyjen työpaikkojen saannissa. Ja tästä seuraisi varmasti se, että vaatimukset ruotsin kielen muuttamisesta virallisesta kansalliskielestä vähemmistökielen asemaan kasvaisivat, ja pidän sitä myös luonnollisena ja näin ollen kehityksenä, jota ei pidä vastustaa, mikäli näin käy, koska minusta ei ole oikein, että keinotekoisesti pönkitettäisiin sitten, kansan enemmistön vaatiessa muutoksia tilanteeseen, sitä olemassa olevaa tilaa, etenkin kun kyse on tosiaan niin selkeästä enemmistöstä erilaisten tutkimusten mukaan. Ne arviothan siitä vaihtelevat, mutta esimerkiksi pakollisen ruotsin kielen opiskelua eräässäkin tutkimuksessa, merkittävässä tutkimuksessa, 75 prosenttia kansalaisista vastustaa. Kyllä se on iso määrä. Sitä ei voi todellakaan olankohautuksella ohittaa puhumattakaan siitä, että me lähtisimme opettamaan ihmisille, miten heidän pitää ajatella tästä asiasta. Se on täysin kestämätön tie tässä suhteessa.

Täällä keskustelussa esimerkiksi entinen opetusministeri Gustafsson kertoi, että kun lukiossa ruotsin kielen kirjoittamisesta on tehty vapaaehtoista, niin sitä ei niin moni kirjoita. Se on totta, ja se todistaa sitä, mitä edellä puhuin. Hän sanoi sitten, että ei ole tilalle kuitenkaan valittu mitään muuta, että tilanne tässä suhteessa ei ole sellainen kuin täällä väitetään, että ikään kuin luettaisiin sitten muita kieliä enemmän. Mutta en yhtään ihmettele, että herra Gustafsson on entinen opetusministeri, koska hän jätti kertomatta sen, että lukiossa edelleenkin on ne samat viisi kurssia pakollista ruotsin kielen opiskelua. Mitenkä ihmeessä valittaisiin lisää kieliä, jos se sama opiskelurasite — rasitteeksi ainakin monet sen kokevat — on ennallaan? Kyllä tämä vääristely, mitä hänkin tässä esitti, on kerta kaikkiaan häpeällistä tämän kansalaisaloitteen suhteen. Asiasta voi olla eri mieltä, mutta pitäisi hallita asiat tai pysyä sitten totuudessa. Tässä suhteessa Gustafsson ehkä teki pohjanoteerauksen tässä keskustelussa.

Arvoisa herra puhemies! Tämä ruotsin kielen asemahan pakollisena kielenä kouluissa on tosiaan perua tuolta 1960—70-lukujen taitteesta, ja se on tullut poliittisten lehmänkauppojen seurauksena. Siinä ovat olleet osallisina RKP ja keskusta ja silloinen opetusministeri Johannes Virolainen. Tässä suhteessa keskustalla onkin velvollisuus kyllä täällä nyt sitten tukea näitä esityksiä, että edes kuljettaisiin jotenkin oikeaan suuntaan, koska on tavallaan noin raskas taakka, historian taakka harteilla, mitä ei varmasti kyllä yksikään keskustalainen ole tässä keskustelussa tuonut omaehtoisesti esille. Se on jäänyt perussuomalaisten tehtäväksi, mutta on tärkeä kerrata tämä historia kuitenkin.

Tietenkin erilaisia argumentteja tässä keskustelussa olisi paljonkin, mutta kaiken kaikkiaan minä en näe sitä kehitystä, että pannaan vapaaehtoiseksi tämä ruotsin kielen opiskelu ja ruotsin kielestä sitten sen kehityskulun seurauksena tulisi lopulta vähemmistökieli, mitenkään vaarallisena. Ruotsin kieli ei varmasti katoa mihinkään Suomesta, ja lisäksi ruotsin kieli ei ainakaan maailmasta katoa mihinkään, koska meillä on yksi maa, jossa se on pääkieli.

Alueellisiin kokeiluihin suhtaudun siinä mielessä myönteisesti, että jos niillä edistetään sitä, että lopulta päästäisiin tähän vapaaehtoiseen ruotsin kielen opiskeluun koko maassa, niin hyvä näin. Mutta noin periaatteena se ei kestä tietenkään kriittistä tarkastelua. Me tiedämme sen, että joku, joka on vaikkapa itärajalla tällä hetkellä alaikäinen henkilö koulussa, saattaa hakeutua muualle Suomeen työtehtäviin, ja näin ollen ikään kuin ei ole mikään kovin hyvä argumentti, että siellä kannattaa lukea ehdottomasti jotakin muuta. Ihan yhtä hyvin Länsi-Suomessa voi olla, että kannattaisi lukea venäjää tai vaikkapa saksaa, niin että siinä mielessä se argumenttina ontuu. Mutta minä kannatan sitä kokeilua kyllä sen takia, että mentäisiin edes oikeaan suuntaan.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Viime kuussa keskustelimme täällä tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta. Tuolloin välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, edustaja Puumala totesi muun muassa näin: "Päättyvällä vaalikaudella koulutukseen on kohdistettu kumulatiivisesti 1,7 miljardin euron leikkaukset. Tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen sekä korkean osaamisen heikentäminen vie vakavalla tavalla edellytyksiä Suomen talous- ja työttömyys- ja velkaongelmien ratkaisemiselta. Osaaminen on tulevaisuudessakin Suomen tärkein kilpailukykytekijä. Hallitus lupasi, että Suomi on maailman osaavin kansakunta vuonna 2020. Mitkään tosielämän toimenpiteet eivät ole tätä edistäneet, päinvastoin. Hallitus on leikkaamassa 260 miljoonaa euroa, joka on yhteensä noin 10 prosenttia toisen asteen koulutuksen kokonaisrahoituksesta. Arvioiden mukaan leik-kaus tarkoittaisi jopa joka kolmannen oppilaitoksen sulkemista."

Arvoisa puhemies! Keski-Suomessa ammatillisen koulutuksen järjestämisessä painetta kohdistuu pieniin toimijoihin, ehkä ennen muuta Keski-Suomen Opistoon ja Jyväskylän kotita-lousoppilaitokseen. Lukiopuolella pienimmät lukiot eli Kinnula, Konnevesi, Kuhmoinen, Petäjävesi, Joutsa ja Hankasalmi ovat haasteellisimmassa tilanteessa.

Oppisopimuskoulutuksesta, jonka puolesta olen täällä useasti puhunut, aiotaan Keski-Suomessa, Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä vähentää 34 prosenttia vuoteen 2017 mennessä. Tuo kolmanneksen vähennys on laskettu vuoden 2012 luvuista. Siis vain viidessä vuodessa tuon mittakaavan leikkaus. Ammatillisesta lisäkoulutuksesta leikataan reilut 31 prosenttia, ja ammatillisten erikoisoppilaitosten määrä vähenee vuodesta 2012 vain kahdeksaan vuonna 2017. Prosenteissa leikkaus on liki 62.

Arvoisa puhemies! Ruotsinkielisen illuusion ylläpitäminen maksanee noin toista miljardia euroa vuodessa. Peruskoulun opetussuunnitelman muutoksen myötä ruotsin pakollinen opiskelu alkaa pian jo kuudennelta luokalta. Suunnan pitäisi olla päinvastainen, eroon pakkoruotsista, mutta opetusministeri Kiuru on ajanut läpi tämän hankkeen pakkoruotsin opiskelun aikaistamisesta. Nykyiset nelosluokkalaiset ovat ensimmäinen ikäluokka, joka aloittaa ruotsin jo kuudennella. Miten opetus järjestetään syrjäseuduilla? Onko päteviä opettajia saatavilla? Jos on, haluavatko he tehdä lisätunteja? Joudutaanko koululaisia kuljettamaan pakkoruotsin takia alakoulusta kenties kaukanakin sijaitsevaan yläkouluun? Ja jos joudutaan, mitä se maksaa? Vai kuljetetaanko opettajia edestakaisin?

Missä työssä oikeasti tarvitaan ruotsia? Tarve perustuu johonkin mielikuvitusmaailmaan, jonka kielipolitiikka on luonut. Liikemaailmassa ruotsalaisten yhteistyökumppanien kanssa käydyt keskustelut ovat useimmiten englanniksi. Ruotsin opiskeluun käytetyn ajan voisi käyttää hyödyllisemmän kielen, kuten venäjän, saksan tai espanjan ja niin edelleen, opiskeluun.

Arvoisa puhemies! Vastuu liikunnasta on nykyään koululla suuri, koska harrastusten hinta on karannut käsistä. Liikuntaa olisi lisättävä. Esimerkiksi niillä Keski-Suomen alueilla, jotka eivät ole ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä, ruotsin kieli joutaa pois, ja sen tilalle liikuntaa, koska siitä on hyötyä myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Monen suomalaisen talous on nyt äärimmäisen kireällä, eikä lähitulevaisuudessa näy helpotusta, päinvastoin. Meillä kerta kaikkiaan ei ole varaa hassata rahaa mi- hinkään tuottamattomaan toimintaan. Edustaja Tolppanen avasi hyvin noita lehmänkauppoja, mitä on tehty aikanaan. Se on myös alistanut tai körmyyttänyt kantasuomalaisia, johtanut moneen muuhunkin lehmänkauppaan. Tästä esimerkki: kehitysapuun, viherhumppaan, pakkoruotsiin, maahanmuuttoon uppoaa aivan liikaa rahaa, ja samaan aikaan valtionvelkamme vain kasvaa kasvamistaan. Minä en tämmöistä ymmärrä. Ainakaan yritystaloudessa ei vastaava taloudenpito onnistu. Mielestäni yksityistalous, yritystalous, kuntatalous ja valtiontalous eivät juuri eroa toisistaan. Pelisäännöt ovat samat: rahaa ei saa mennä enempää kuin tulee. Mutta nyt sitä kyllä menee kaiken maailman tämmöiseen, joka ei koske kantasuomalaista. — Kiitos.

Thomas Blomqvist /r:

Arvoisa herra puhemies, ärade talman! Jag vill till först rikta ett tack till kulturutskottet som gett ett bra betänkande som grund för den här debatten. Betänkandet lyfter upp hur viktigt det är att vi studerar språk i största allmänhet, att studier i ett språk hjälper till när vi ska lära oss andra och att forskningsresultat visar att ju flera språk man studerar, desto lättare blir det att lära sig flera nya. Globalt sett är det till och med vanligare med två- och flerspråkighet än enspråkighet.

Arvoisa puhemies! Minun mielipiteeni on, että kaksikielisessä maassa on luonnollista, että jokainen opiskelee ja oppii molempia kansalliskieliä. Tämä on edellytys, jotta Suomi tulevaisuudessakin on kaksikielinen maa. Yleissivistykseen kuuluu perustaidot molemmissa kansalliskielissä, ja meidän koulutusjärjestelmämme vastuulla on huolehtia tästä myös jatkossa. Minusta on vähän merkillistä, että jos tulokset ovat huonoja, niin päädytään siihen ratkaisuun, että lopetetaan koulutus kokonaan. Pitäisi ehkä miettiä muita keinoja, millä sitä opiskelua ja opettelua parannettaisiin.

Opinnot molemmissa kansalliskielissä edistävät tasa-arvoisuutta kansalaisten kesken. Kaikille annetaan sama mahdollisuus jatko-opintoihin ja tulevaisuuden uravalintoihin. Jos halutaan muutosta tähän, niin pitäisi aloittaa toisesta päästä. Sen takia arvostankin edustaja Saarakkalan rehellisyyttä: jos halutaan päästä eroon ruotsista oppiaineena, niin muutetaan Suomi yksikieliseksi maaksi, mutta aloitetaan siitä. Minä en halua sellaista kehitystä.

Ärade talman! I utskottet diskuterades också alternativ med regionala försök. Det visade sig att de regionala försöken inte är problemfria. De skulle leda till ökad regional ojämlikhet och vara ett problem för den utbildningspolitik vi bedrivit i Finland och som starkt har byggt på principen om kontinuitet, det vill säga att lagstiftningen och den individuella skolgången inte ska innehålla hinder för fortsatta studier eller fortsatt yrkesliv.

Det är den finskspråkiga majoriteten i Finland som avgör svenskans ställning. Så har det varit i 50 år, ett halvt sekel, så är det också nu. Demokratin fungerar. När som helst kan Finlands riksdag ändra på det här om man så önskar, så också nu. Jag för min del är glad och tacksam över att det hittills funnits en majoritet som har sett mitt modersmål som en så viktig del av Finland och Finlands identitet, att man velat garantera att alla ska lära sig, få möjlighet att lära sig, också svenska i Finland.

Jag förbehåller mig rätten att säga vad som hör till min identitet. Till min identitet hör svenskan. Jag behöver svenskan varje dag. Min familj behöver svenskan. För mig är det viktigt att Finland, för att vara det land som jag är stolt över, också i fortsättningen har två nationalspråk, men jag är naturligtvis medveten om att det är majoriteten som beslutar. Jag litar på att det också i fortsättningen, och i morgon när vi röstar i riksdagen, fortfarande finns en majoritet som tycker på samma sätt som majoriteten i Finland har tyckt nu i snart 50 år. — Tack.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kieltenopiskelu ja ennen kaikkea kielten osaaminen on tärkeää. Se lienee kaikkien tiedossa. Kaikkien tiedossa lienee myös se, että kun osaa jonkun kielen, niin on helpompi opetella sen sukulaiskieli. Tästä porttikieliteoriasta keskusteltiin jonkin verran täällä. Pikkasen ihmettelen kuitenkin sitä, että jos keskitymme puhtaasti kieltenopiskeluun, niin mikä tekee ruotsin kielestä ylivoimaisen porttikielen? Eikö siinä olisi joku muu kieli vaihtoehtona?

Tätä ohjaa myös paljon se, niin kuin edellinenkin puhuja sanoi, että perustuslaissa ruotsin kielellä on asema ja siihen perustellaan, mutta kuten debatissa tuli ilmi, perustuslaki ei vaadi sitä, että opiskelu on pakollista. Jos tämä opiskelu poistuisi sieltä koulumaailmasta pakkona, niin se pakko tulee edelleen kuitenkin sitä kautta, että niin sanottua virkamiesruotsia vaaditaan eri työpaikoissa, julkisissa työpaikoissa. Se on sitä kautta pakollinen, joten on ihan aiheellista herättää muitakin, laajempia keskusteluja, niin kuin edustaja Blomqvist aikaisemmin nosti esiin.

Virkamiesruotsin poistosta tai pätevyysvaatimuksien poistosta siinä vaiheessa, kun eri virkamiehiä valitaan, kannattaisi aloittaa. Otetaan nyt esimerkiksi Viitasaaren kunta. En näe siinä hirveästi mitään järkeä, että siellä on virkamiehellä virkamiesruotsipakko, nimenomaan pakko. Viitasaarella kuulemma on yksi ruotsinsuomalainen eli ruotsinkielinen, se on edustaja Hakkaraisen tädin mies. Pärjää kuulemma hyvin suomen kielellä, elikkä ei ole mitään järkeä, että Viitasaaren kunta pistää rahaa siihen, että virkamiesruotsi suoritetaan ja niin edespäin.

Jos me mietimme, miksi olisi järkevämpää puhua, opiskella jotain muuta kieltä, niin edustaja Nylander totesi sen omassa puheessaan, että EU-maailmassa ei ruotsilla pärjää. Siellä pärjää vaikka saksalla tai ranskalla tai englannilla, mutta ei ruotsilla. Sillä on oma tietty tärkeä asema, kun katsotaan Pohjoismaihin. Mutta me olemme useasti eri keskustelujen yhteydessä täällä puhuneet, että nykymaailmassa liikkuvuus on nopeaa, ja globaalissa maailmassa markkinoilla kilpailua käydessä puhutaan maailmankielistä, ei pelkästään pohjoismaisesta sukulaiskielestä. Eli ruotsin kielen pakko-opiskelulla ei ole mitään perustetta.

Mutta jos nyt mennään oikeastaan siihen kaikista tärkeimpään asiaan tässä, mikä on tämän keskustelun se suurin uutinen, niin tämähän on kansalaisaloite, jossa esitetään ruotsin kieli valinnaiseksi. Täällä on perinne, että hallituksien esityksissä hallitukset käyttävät puoluekuria ja hallituksen esitykset menevät sitä kautta läpi. Perinteisesti kansalaisaloitteessa ei ole puoluekuria, vaan jokainen vastaa niistä lupauksistaan, mitkä on äänestäjilleen antanut. Nyt on kuultu kuitenkin, että täällä ainakin yksi puolue käyttää puoluekuria kansalaisaloitteen kohdalla. Puoluekuri siis ohjaa yli niitten lupauksien, jotka kyseiset kansanedustajat ovat antaneet 2011 vaalikoneissaan. Sattumoisin nyt me täytämme uudelleen vaalikoneita. Mikä on se peruste, millä äänestäjä uskoo, että tällä kertaa kyseinen vaalikoneen täyttäjä tarkoittaa ja pitää sen lupauksensa, minkä vaalikoneessa antaa? Kehotan äänestäjiä tarkkaavaisuuteen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään ollaan käyty värikästä keskustelua vapaaehtoisen ruotsin opiskelusta, ja hiukan haluan palata myös tähän meidän keskusteluun, mitä päivällä käytiin.

Ihmettelen kovasti sitä, miten jotkut kansanedustajat loukkaantuvat siitä, että perussuomalaiset näin voimakkaasti yhtyvät tähän kansalais-aloitteeseen. Ei voi olla niin, että meidän tunteemme nousevat pintaan voimakkaasti, kun järkiperustein yritämme esittää sitä, että eihän vapaaehtoinen ruotsin kielen opiskelu viime kädessä ole muuta kuin yhteiskunnan etu. Me emme voi millään perustella sitä, että tässä ajassa, missä me nyt elämme, ruotsin kielen pakollinen opiskelu on välttämätöntä. Kun me tiedämme kaiken lisäksi sen, että maailman yhteisiä kieliä ovat kaikki muut kuin ruotsin kieli, lähestulkoon, niin olisi syytä vakavasti pohtia tässä salissa kansanedustajana sitä, millä meidän nuoremme tulevaisuudessa työllistyvät. Jos me emme opi maailmankieliä, me emme pärjää globaalissa markkinataloudessa.

Tossavainen tänään puhui hyvän esimerkin siitä, kuinka virkamiesruotsi on välttämätöntä esimerkiksi itärajalla oleville rajavartijoille. Siitäkin huolimatta pitää opiskella mieluummin ruotsia kuin venäjää, vaikka venäjänkieliset kielivaatimuksensa johdosta haluaisivat palvelua omalla kielellään. Me emme pysty perustelemaan tällaisia vanhanaikaisia, betonoituja kielellisiä vaatimuksia enää millään tavoin.

En usko, arvoisa puhemies, että ruotsin kieli tai kulttuuri on uhattuna sillä, että me vapaaehtoisesti annamme ihmisten opiskella kieltä, mitä haluavat. Kyllä edelleenkin uskon, että kysyntää on ruotsin kielen opiskelulla. En usko itse asiassa, että se siitä juurikaan vähenee. Jos meillä on olemassa kuitenkin jatkossakin virkoja, joissa on kielivaatimuksena toinen Suomen virallinen kieli elikkä ruotsi, niin on luonnollista, että ihmiset silloin opiskelevat ruotsin kieltä.

Mutta, arvoisa puhemies, kaikilla ei ole kykyä opiskella montaa kieltä, mitä täällä vaadittiin. Hyvin monelle koulua käyvälle nuorelle on hyvin vaikeaa opiskella edes se yksi kieli, englannin kieli, saati sitten, että pakolla pitäisi se ruotsi myös opiskella. Mielestäni on aikamoista populismia väittää, että kun ensin opiskellaan pakosti ruotsia, niin sen jälkeen opitaan helpommin englanti tai jopa kolmas tai neljäs tai viideskin kieli. Miksi mieluummin emme oppisi ensimmäisenä kielenä vaikka englannin, ja sen jälkeen mietittäisiin, mitä halutaan opiskella?

Arvoisa puhemies! Tässä vielä haluaisin muutaman kommentin Östmanin puheenvuoroon sanoa. On hyvä, että eduskunnassa saatiin myös käännös tähän puheeseen, sillä mielestäni on vähintäänkin kohtuullista, että myös suomen kieltä tässä salissa käytetään varsinkin silloin, jos joku edustaja, kuten minä, ei ymmärrä ruotsin kieltä riittävästi.

Edustaja Östman mainitsi, että nyt on menossa kamppailu ruotsin kielen asemaa vastaan. Ei tämä mikään kamppailu ole, tämä on kansalais-aloite, joka tuotiin tänne eduskuntaan käsiteltäväksi, ja nytten me käsittelemme sitä. Tämä on demokraattinen tasavalta, ja tämä on siinä mielessä hyvä esitys. Tämä on erittäin hyvin perusteltu, ja on mielestäni kansalaisaloitetta halventava vertaus väittää ja verrata tällaista aloitetta ääriliikkeisiin tai erilaisiin ruotsin kielen asemaa heikentäviin historiallisiin tapahtumiin.

Arvoisa puhemies! En ole kovinkaan varma siitä, että huominen äänestys saa kannatuksen, ylivoimaisen kannatuksen, jotta tämä kansalais-aloite tulee hyväksytyksi. Tämä johtuu juuri siitä, että puolueet ovat asemoineet ja vähän niin kuin kurinomaisesti paimentaneet ehdokkaita huomista äänestystä varten painamaan oikeaa nappulaa. Mutta siitä olen varma, että tämä historiallinen tosiasia, mitä tänään täällä tehdään ja mistä huomenna äänestetään, on askel siihen suuntaan, että tämä tulee muuttumaan. Aivan samoin kuin 20—30 vuotta sitten jo suunniteltiin Suomessa avioliittolain muuttamista ja määrätietoisesti on sitä kohti edetty siten, että viime syksynä tämä lakiesitys meni lävitse, niin aivan samoin tulee tässä käymään. Vie se sitten 5 vuotta, 10, 20 tai 50 vuotta, niin tämä tulee aivan takuulla muuttumaan. Sen tulevat historiankirjat myöhemmin todistamaan. — Kiitos.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tätä sivistysvaliokunnan mietintöä lukee, niin täällä korostetaan monessa kohdassa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Ne ovat kyllä hyviä periaatteita, joiden pitäisi toteutua käytännössä myös kielipolitiikassa.

Otan tästä valiokunnan mietinnöstä yhden sitaatin. Minusta se on aika huvittava. Siinä todetaan: "Valiokunta katsoo, että ruotsin kielen opiskelu edistää kansalaisten yhdenvertaisuutta, sillä näin kaikilla on lähtökohtaisesti samanlaiset mahdollisuudet jatko-opintoihin ja ammatinvalintaan."

Arvoisa puhemies! Asiahan on näin, että pakkoruotsi itse asiassa epätasa-arvoistaa kouluttautumismahdollisuuksia. Nythän on sillä tavalla, että Helsingin yliopistoon otetaan lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen tiedekuntaan ruotsinkielisiä opiskelijoita omassa kiintiössä ja ilmeisesti valtiotieteellisessäkin on jonkinlainen ohituskanava niille henkilöille, jotka ovat Social- och kommunalhögskolanissa suorittaneet tutkinnon ensiksi. Helsingin yliopiston internetsivuilta löytyi lääketieteen koulutukseen hyväksytyt 2014: suomenkielinen linja 91 opiskelijaa, ruotsinkielinen linja 31 opiskelijaa, yhteensä 122 opiskelijaa. Noin 25 prosenttia hyväksytyistä aloittaa ruotsinkielisellä linjalla. Onko tämä sitten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa? Ei minusta.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu siitä, kuinka on hyödyllistä osata useita kieliä. Olen samaa mieltä siitä, että on hyödyllistä osata sellaisia kieliä, joita käyttää ja joita tarvitsee. Ruotsinkielisten on paljon helpompi opiskella esimerkiksi saksaa ja monia muita kieliä sen takia, että niissä on samoja rakenteita ja sanoja. Sillä tavalla ruotsinkielisillä on monesti etulyöntiasema verrattuna suomenkielisiin korkeakouluopinnoissa ja sitten tietenkin työelämässä, ja sitten tulevat nämä verkostot ja suhteet vielä, joista on paljon hyötyä. Pienet piirit tässä maassa hallitsevat ja vallitsevat. Näin on aina ollut.

Sitten on puhuttu paljon näistä palvelualoista, kuinka ruotsin kielen osaaminen on hyvin tärkeätä palvelualoilla. Myös venäjän kieli on hyvin tärkeätä palvelualoilla, sillä ainakin aikaisemmin Itä-Suomessa mutta myös Porvoossa on liikkunut hyvin paljon venäläisiä turisteja. Tiedän jopa sellaisia Viron kansalaisia, jotka ovat opiskelleet omassa kotimaassaan pakkovenäjää, ja nyt he ovat hyödyntäneet sitä työelämässä: kun ovat työskennelleet palvelualan yrityksissä, niin ovat sitten osanneet tätä venäjää hyödyntää.

Olen sitä mieltä, että näitä kieliä pitäisi vapaaehtoisesti opiskella Suomessa, englannin pitäisi olla pakollinen ja muiden kielten vapaaehtoisia. Kuten aikaisemminkin olen vedonnut tähän Elinkeinoelämän keskusliiton tutkimukseen, henkilöstö- ja koulutustiedusteluun 2009, siinä todetaan, kuinka globalisaation ja kansainvälistymisen seurauksena kielitaitotarpeet ovat monipuolistuneet elinkeinoelämässä. 1990-luvun puolivälistä alkaen kielten tarjonta ja opiskelu perusopetuksessa ja lukioissa ovat yksipuolistuneet. Opiskelumotivaation vahvistamiseksi ja asenteiden kannalta on erittäin tärkeää, että jokainen saa valita, mitä kieltä opiskelee. Mutta niin kuin täällä on todettu, osaaminen on tärkeää.

Silmiini osui myös sellainen tutkimus, joka oli tehty virkamiesten keskuudessa, ja sitten siinä loppupäätelmä oli se, että virkamiehet, joilta edellytetään ruotsin kielen taitoa, hyvin satunnaisesti tätä ruotsin kieltä tarvitsevat. Siihen nähden tuntuu kyllä ihan kohtuuttomalta, kuinka paljon yhteiskunta panostaa ruotsin kielen opiskeluun. Täälläkin on esitetty ihan huikeita summia siitä, mitä tämä pakkoruotsin opiskelu maksaa veronmaksajille niin valtiolla kuin sitten kunnissakin, kun on näitä opiskeluryhmiä niin paljon oltava.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ruotsia äidinkielenään puhuvat ovat Suomen historian, kulttuurin, elinkeinoelämän ja sivistyksen kannalta maamme hyödyllisin kielivähemmistö. Jos ette minua usko, niin kysykää vaikka Mannerheimilta. Ei ole kyse siitä, ettenkö arvostaisi heitä. En halua poistaa heiltä oikeutta käyttää omaa äidinkieltään tai saada palveluja ruotsiksi. Tästä ei ole kyse, ja tätä on ihan turha yrittää väittää.

Ruotsi ei ollut pakollinen oppiaine 1960-luvulla eikä sitä ennen, ja silti ruotsia äidinkielenään puhuvien palvelut tulivat hoidetuiksi ja Suomi oli kaksikielinen valtio. Ruotsinkieliset palvelut hoidettiin niiden toimesta, jotka puhuivat ruotsia äidinkielenään tai olivat kaksikielisistä perheistä. Näin asia on, de facto, nykyäänkin.

Muita vähemmistökieliä puhuvia — jos nyt voidaan käyttää tällaista nimitystä kuin vähemmistökieli tässä yhteydessä — on Suomessa nykyisin jo enemmän kuin mitä on ruotsia puhuvia. Olen ollut töissä Kotkan tulkkikeskuksessa. Muiden vähemmistöjen oikeus käyttää omaa äidinkieltään toteutetaan tulkkauksen avulla. Etätulkkauksena se tulee jopa kohtuullisen edulliseksi tai ainakin edullisemmaksi kuin jos kaikille, hoitohenkilökunnalle ynnä muille virkamiehille ja sen sellaisille, opetettaisiin venäjät, kurdit, somalit ja lingalat.

Kotikunnassani Kotkassa on venäjää äidinkielenään puhuvia henkilöitä ihan asukkaina tuhansia enemmän kuin ruotsia puhuvia, mutta silti ruotsia opiskellaan. Ihan turhaan, sillä meillä päin kaikki ruotsia puhuvat osaavat myös suomea, toisin kuin vaikkapa siellä asuvat venäläiset.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta antoi vihdoin ja viimein mietintönsä ruotsin valinnaisuutta koskevasta kansalaisaloitteesta. Mietintö perustelee ruotsin tarpeellisuutta tavalla, joka ei anna asiasta todellista kuvaa. Pakollisen ruotsin opiskelua kuvataan yleissivistävänä ja kulttuurisena sekä yhdenvertaisuutta edistävänä ihanteena.

Tutkimusten mukaan kolme neljästä suomalaisesta haluaa ruotsin valinnaiseksi. Ruotsin osaamisen tarve nähdään niin mitättömän vähäisenä, että sen opettamista jokaiselle suomenkieliselle ei koeta perusteltuna. Perustuslaissa sanotaan, että sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön tarpeet tulee ottaa huomioon samojen perusteiden mukaan. Perustuslaki hyväksyy, että kieliväestöjen tarpeet eivät ole samat. Epäselväksi kuitenkin jää, mitä nuo niin sanotut samat perusteet ovat. Politiikan avoimuuden vuoksi sovellettavia perusteita tulisi selventää. Missä valossa kieliväestöjen erilaisia tarpeita tulisi tarkastella? Mitä perusteiden tulisi olla, jotta väestöjä kohdeltaisiin tasapuolisesti? Tähän eivät pakollisen ruotsin kannattajat osaa vastata.

Ruotsin osaamisen käytännöllisen tarpeellisuuden lisäksi valiokunta, jossa siis itsekin olen varajäsenenä, perustelee toisen kotimaisen pakollisuutta yleissivistyksellä. Onkin outoa, että maahamme muualta muuttaville tätä samaa yleissivistystä ei haluta suoda, vaan ainoastaan suomea äidinkielenään puhuvien on tiettyihin virkoihin päästäkseen opiskeltava ruotsia. Maahanmuuttajille riittää vähempi sivistys.

Sivistysvaliokunnan kanta antaa aiheen käydä ennakkoluulotonta ja laajakatseista keskustelua siitä, mitä yleissivistys on kansainvälisessä ja monikulttuurisessa maailmassa. Aihetta tulee selventää myös asiantuntijoiden keskuudessa käyttäen apuna kansainvälisen tieteellisen yhteisön näkökulmia. Yleissivistyksen ydintä on varmaankin jokaisen mahdollisuus päästä osalliseksi koko meidän ihmiskuntamme tieteellisestä, taiteellisesta ja sivistyksellisestä perinnöstä.

Suomenkielisillä on yleissivistykseensä omiakin näkökulmia. Tähän kuuluu yksilöiden ja perheiden vapaa harkinta koskien tarpeellisia vieraita kieliä. Useimmat suomenkieliset pitävät englannin kieltä itselleen tarpeellisena kielenä. Englannin osaaminen voidaan tältä pohjalta hyväksyä kuuluvaksi suomenkielisten yleissivistykseen. Tilanne ei ole sama ruotsin kielen kohdalla, mutta kuitenkin sivistysvaliokunta määritteli ruotsin osaamisen suomenkielisten yleissivistykseksi piittaamatta yksilöiden ja suomenkielisen väestön enemmistön tahdosta.

Ahvenanmaalla asuville suomi ei kuulu yleissivistykseen, vaikka se on osa tätä samaa valtiota. (Puhemies koputtaa) Eli sivistysvaliokunnan kanta ei suoraan sanottuna tässä asiassa oikein kovin sivistyneeltä vaikuta. — Nyt kun siellä arvoisa herra puhemies koputtelee...

Ei tarvitse jatkaa, sanon vain tähän lopuksi, arvoisa puhemies, että kannatan tässä asiassa perussuomalaisten kannan mukaista, edustaja Niikon tekemää ja Elomaan kannattamaa lausumaesitystä.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Pakkoruotsi aiheuttaa sen, että suomenkielisillä on suuri kielikuormitus, kun verrataan muihin eurooppalaisiin maihin. Onko tällaista pakkoa muualla Euroopassa? Otetaan vaikka esimerkiksi Italia. Pohjois-Italiassa puhutaan saksaa, mutta onko Etelä-Italiassa pakkosaksaa, vaikka naapurissa Saksassa on varmasti 100 miljoonaa asukasta ja saksankielisiä vielä enempi? Sama Slovakiassa ja Tekissä. Onko Virossa pakkovenäjä, vaikka erkaantumisesta ei ole kovin kauan?

Miksi tämmöinen rasite on laitettu Suomenmaahan? Me hyväksymme kaikki tämmöiset. 4 prosentin porukka sanoo, mitä me teemme tässä maassa. Missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa, täällä ainoastaan, ja kaikki puolueet paitsi perussuomalaiset tulevat vielä hyväksymäänkin tällaisen. Tätä en ymmärrä. — Kiitos.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Herra puhemies! Täällä on tänään vedottu myös tunteisiin aika paljon, lähinnä RKP:n edustajien toimesta. On puhuttu siitä, että tämä aloite tulee heidän ihon alle. Tietenkin se voi olla, että joidenkin mieli muuttuu tuontyyppisten puheitten jälkeen, mutta tietenkin meidän on pakko täällä lainsäätäjinä katsoa kylmiä faktoja. Tai ei niiden nyt välttämättä tarvitse olla mitenkään kylmiäkään, vaan tosiasioita.

Yksi semmoinen tosiasia, minkä haluan nyt kuitenkin sanoa siitä johtuen, että RKP on tätä tunnepitoista argumentaatiota käyttänyt, on se, että meillä on tänään esimerkiksi eduskunnan perustuslakivaliokunnassa käsitelty saamelaisasiaa. Siellä on kyse saamelaisidentiteetistä ja siitä, kenellä on oikeus äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Kuka kuuluu vaaliluetteloon? Kuka saa olla saamelainen? On kyse ihon alle menevästä asiasta monien osalta. Näin olen ymmärtänyt. Mikä puolue vastustaa sitä, että jokainen, jolla on saamelaistaustaa suvussa, saa itse päättää, että hän on saamelainen ja saa näin ollen myös äänioikeuden saamelaiskäräjävaaleissa? RKP. RKP on puolue, joka vastustaa kaikkein eniten tuonkaltaista avointa mutta silti riittävän tarkkaa määritelmää siitä, kuka on saamelainen, ja siihen ilman muuta kuuluu myös äänioikeus heidän omassa vaalissaan. Eli tältä osin ei voi kuin ihmetellä tätä epäjohdonmukaisuutta ja ylenkatsomista siinä suhteessa, minkä arvoinen mikäkin identiteetti sitten on. Siinä ei ole johdonmukaisuutta.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! "Pakko" on paha sana, ja tähän pakkoruotsi-sanaan voidaan liittää se, että sehän on alun perinkin tarkoitettu muun muassa virkamiehille, jotka joutuvat käyttämään kahta kotimaista kieltä toimissa toimiessaan. Äidinkieli taasen on sydämen kieli, ja jokainen, joka omalla äidinkielellään puhuu, löytää varmasti ne oikeat sanat, ja ne tulevat myös sydämestä. Omalla äidinkielellä on helppo viedä asioita eteenpäin ja ilmaista itseänsä.

Tämän kansalaisaloitteen tarkoitus ei varmasti ole loukata niitä ihmisiä, jotka käyttävät toista kotimaista kieltä omanansa ja niin poispäin, mutta mielestäni se vapaaehtoisuus, millä kuitenkin meillä Suomessa pitäisi erilaisia kieliä lähteä opiskelemaan koulussa, pitäisi huomioida ja ajatella myös Suomen kansainvälistymistä ja sitä, millaisen voimavaran sillä uudella kielellä ihminen saa maailmalle lähtiessään. Ja kyllähän se niin on, että Eurooppaanhan täältä suunnataan ja muualle maailmaan ja siellä pärjätään kansainvälisillä kielillä. Se on englanti, se on saksa, se on ranska, kun EU-alueelle mennään.

Olen aina miettinyt sitä vaikeutta, mikä kouluissa on. Olen sen itse kokenut, ja myös lähipiirissä on perheitä. Ruotsin kielen opiskelun ongelma on siinä, että mikäli olisi tarkoitus, että sitä oikein kunnolla oppisi, niin sitä pitäisi varmasti opettaa enemmän ja myös käyttää arkipäivässä. Englanti on kansainvälinen kieli, ja sen oppii jokainen hyvin pienenä jo, koska sitä seurataan televisiosta ja niin poispäin.

Eli kyllä minäkin yhdyn perussuomalaisten lausumaan ja kannatan sitä. Olen sitä mieltä, että kieltenopiskelun pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen ja siinä mielessä ruotsin tilalle pitäisi pystyä valitsemaan toinen kieli niin halutessaan.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vielä tuohon äskeiseen lisäyksenä. Minkä takia saamelaisasiat ja ruotsin kieli liittyvät toisiinsa? Ne ovat meidän perustuslain 17 §:ssä. Siis samassa pykälässä on määritelty meidän kansalliskielet ja myös oikeus oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Siinä nimenomaan saame on se, mikä korostuu, ja siksi nostin sen esille. Mutta tosiaan RKP:n mielestä näillä asioilla ei näytä olevan kuitenkaan yhteyttä.

No, mitä tulee tähän ruotsin kielen opiskeluun ja opettamiseen, oppimiseen, niin aika paljon tulee tänä päivänä opettajilta kentältä viestiä, että oppilaalla on suuria vaikeuksia äidinkielessä alakoulussa, englannin kielen oppimisessa. Mitä tekevät meidän Opetushallitus ja opetusministeri? Haluavat, että ruvetaan lukemaan ruotsia vielä aiemmin eli otetaan se sinne sekaamaan kuudennelle luokalle ja muuta. Totta kai lahjakkaat oppilaat ja semmoiset, jotka pärjäävät kielissä, varmaan pystyvät sitä oppimaan, mutta vaarana on se, että heillä, keillä on oppimisvaikeuksia, tilanne pahenee entisestään. Se on täysin eri asia, jos jotain alle kouluikäisiä lapsia laitetaan kielikylpyyn. Sitä ei voi tavallaan verrata siihen, että siinä vaiheessa, kun on monia eri aineita, joita pitäisi oppia koulussa, kuudennella luokalla, ruvetaan ruotsin kieltä yhden tunnin verran viikossa edistämään, mikä on ihan naurettavuuden huippu. Tästä on tullut jopa ruotsin kielen opettajilta itselleni viestiä, että näin ei pitäisi toimia. Eli tämä on just sitä, voisi sanoa, propagandistista toimintaa ruotsin kielen puolesta, millä ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa. Tätä kannattaisi kartoittaa opettajakunnasta laajemminkin, tämä viesti varmasti tulee enemmistöltä.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala nosti todellakin hyvän asian vielä tähän keskustelun päätteeksi esille, eli todellakin muutaman vuoden kuluttua kuudesluokkalaiset alkavat opiskella ruotsin kieltä jo aikaisemmin, elikkä sitä varhennetaan vuodella. Tästä on tullut vanhemmilta yhteydenottoja, ja myöskään tietysti pienet koululaiset eivät ehkä välttämättä vielä ymmärrä, mistä on kysymys, että tulee uusi oppiaine ja siihen tarvitsee sitten totta kai paneutua ihan eri tavalla.

Kaikessa hiljaisuudessa vietiin läpi tällainen päätös ja oikeastaan sitä ei edes kouluissakaan tiedetty, että tällainen tulee. Se oli täysin yllätyksellistä. Pidän kyllä tätä asiaa perin kummallisena, että näin varhaistamalla yritetään tätä asiaa entisestään viedä eteenpäin. Tämä aloite on oiva esimerkki siitä, että kansalaiset kuitenkin kokevat, että vapaavalinnaisuuden pitäisi olla tässä se ponsi, jonka kärki edellä sitten edetään.