Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä oikeusministeriön hallinnonalalla ehkä keskeisin asia, mitä valiokuntakäsittelyssä on käsitelty, on rangaistusten täytäntöönpano ja Vankeinhoitolaitoksen tilanne. Vankeinhoitolaitoksen toimintamenoihin osoitetaan 147 220 000 euroa. Siinä on tiettyä lisäystä olemassa, mutta kyllä tämä valtiontalouden tiukka tilanne on näkynyt erityisesti tällä sektorilla, kun vankiluvun määrä on noussut. Vuonna 98 keskivankiluku oli 2 809 vankia, ja vankien määrä nousee vuonna 2003 noin 3 450 vankiin. Vankiluvun nousuun ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan vaikuttaneet lähinnä ulkomaalaisvankien ja saattovankien lisääntyminen sekä yhdyskuntapalvelun väheneminen. Kuluvan vuoden syyskuussa Suomen vankiloissa oli 314 ulkomaalaista henkilöä, joista virolaisia oli 129 ja venäläisiä 77. Myöskin sakon muuntorangaistusten osuus päivittäisessä vankiluvussa on kaksinkertaistunut viime vuosina.

Tämän luvun selvitysosassa on todettu, että "resursseja kohdennettaessa on erityisenä tavoitteena varmistaa jo käynnistettyjen päihteiden torjuntaa ja päihdekuntoutusta sekä uusintarikollisuuden vähentämistä koskevien toimintaohjelmien ja alueellisten yhteistyöhankkeiden toteuttaminen". Tämä olisi myös alue, johon varoja tarvitaan.

Valtiovarainvaliokunta katsoo, että Vankeinhoitolaitoksen määrärahatilanne vaarantaa talousarvioesityksen lukuperusteluissa esitetyn tavoitteen. Erikseen tässä on vielä nostettu avovankiloiden tilanne esiin, kun avolaitostoiminnan kannalta valtiovarainvaliokunta pitää huolestuttavana, että Helsingin työsiirtola ollaan näillä näkymin sulkemassa 1.1.2005. Jo kuluvan vuoden loppuun mennessä on suunniteltava, miten näin menetettävät avolaitospaikat korvataan.

Tähän momentille myöskin valiokunta esittää lisättäväksi 50 000 euroa ostopalveluihin. Lisämäärä on tarkoitettu ensisijassa palvelujen ostoon Silta-Valmennusyhdistys ry:ltä.

Tämän ohella on myöskin tuomioistuinlaitoksen määrärahatilannetta lyhyesti käsitelty. Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että tuomioistuinlaitoksen resurssit turvataan uusia tehtäviä vastaavasti ja että nykyiset määräaikaiset virat voidaan pitää täytettyinä myös vuonna 2003.

Tämän lisäksi saamelaisten kulttuuri-itsehallintoasiaa on käsitelty. Tältä osin valiokunta viime vuonna teki määrärahalisäyksen, mitä nyt ei ole tehty. Saadun selvityksen mukaan saamelaiskäräjät ja Lapin liitto laativat yhdessä valtiovarainvaliokunnan tarkoittaman selvityksen helmikuussa 2002. Tässä selvityksessä lähdettiin siitä, että saamelaiskulttuurikeskus tulisi rahoittaa suunnittelun, rakentamisen ja kalustamisen osalta valtion talousarviovaroin. Valtiovarainvaliokunta katsoo, että saamelaiskulttuurikeskuksen hankkeen suunnittelun käynnistämisen edellytyksenä oleva rahoitus pitää turvata.

Arvoisa puhemies! Todella, erityisesti tämä tuomioistuinlaitoksen, mutta myös vankeinhoitolaitoksen tilanne on nyt hyvin haasteellinen. On välttämätöntä, että voidaan välttämättömät resurssit jatkossa turvata.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vain ihan lyhyesti todeta tähän jaostomme pääluokkaan, että kun lakeja säädetään ja lakialoitteita tehdään, niin täytyy myös muistaa niitten aiheuttamat kustannusvaikutukset. Esimerkiksi edessäni on Lahden käräjäoikeudesta kirje, jossa muistutetaan, että on tullut paljon näitä uusia lainsäädäntöasioita, kuten ulosottovalitusten siirtäminen lääninhallituksilta käräjäoikeuksille, lähestymiskieltoasiat jne. Kun otetaan huomioon, että virkakunta vanhenee ja näin ollen myös sairauspoissaolot saattavat myös lisääntyä, kun väkeä vähennetään, niin pitää taata oikeuslaitokselle riittävät taloudelliset resurssit palkata riittävästi henkilöstöä työhön. Ei voi lisätä pelkästään töitä ja sitten olla antamatta riittävästi taloudellisia resursseja. Siihen pitää kiinnittää huomiota.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin puhun lähinnä vankeinhoidosta, tai yksinomaan vankeinhoitoon liittyvistä kysymyksistä. Meillä vankiluku on jatkuvasti viime aikoina kasvanut ja määrä lähentelee jo 3 500:aa ja noin 300 on vuodessa kasvuvauhti. Eli jos tämä kehitys jatkuu, niin vankilat ovat täynnä ja ongelmat sitä kautta kasvavat. Kun tiedämme, että jokainen vanki myös yhteiskunnalle maksaa entistä enemmän, niin olemme vakavan tilanteen edessä. Tähän kysymykseen on etsitty ratkaisuja eri tavoin, mutta näyttää siltä, että esimerkiksi rangaistusten pituudet kasvavat ja ongelmat vain pahenevat. Nyt ovat esillä olleet paljon terrorismirikokset. Meillä ei varsinaisia terrorismirikoksia ole vielä ollut eikä toivottavasti tulekaan, mutta sen ongelmakentän tullessa yhä lähemmäksi maailman tapahtumien johdosta näyttää siltä, että myös muissa rikoksissa ainakin osittain rangaistukset pitenevät, ja se lisää vankiloiden kuormitusta.

Yhtenä ratkaisuna, jonka hallitus on budjettikirjaankin kirjoittanut, on ulkomaisten vankien siirtäminen toiseen valtioon. Se on esitetty siellä budjetissa aika helppona ratkaisuna tähän ongelmaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Järjestelmä ei ole nyt toimiva, eikä sitä saada nopeasti helposti toimivaksi. Meillä on tällä hetkellä, niin kuin lakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, Suomen vankiloissa 129 virolaisvankia. Oikeusministeriö on arvioinut, että näistä 32:n osalta olisi käytännössä mahdollisuus ryhtyä siirtotoimenpiteisiin Viroon. Yksi vanki on siirretty. Eli 129 on näitten määrä, ja luku on kasvussa.

Viro, niin kuin Suomikin, on liittynyt Euroopan neuvoston kansainväliseen yleissopimukseen ja sen lisäpöytäkirjaan, ja tämä sopimus mahdollistaa eräin edellytyksin täytäntöönpanon siirtämisen eli vangin siirtämisen toiseen valtioon ilman tuomitun suostumusta. Siis vangilta ei tarvitse eräin edellytyksin kysyä, haluaako hän siirtyä, mutta sen sijaan tämä sopimus edellyttää, että jokaisen vangin osalta saadaan erikseen suostumus täytäntöönpanovaltiolta, ja kun tiedämme, että esimerkiksi Virossa vankilat ovat varsin täynnä ja vankilaolot vielä aika heikot, niin näitä suostumuksia Viron valtiolta siirtoihin ei helposti saada. Tämä keino, minkä hallitus on budjettikirjaan kirjoittanut, ei siten ole helposti ratkaistavissa, ei Viron osalta, josta on eniten ulkomaisia vankeja, eikä muidenkaan maiden osalta lukuun ottamatta Pohjoismaita, joissa tämä järjestelmä on jo pitempään toiminut kohtuullisen hyvin tai ilmeisesti varsin hyvin.

Näin ollen siis hallituksen kanta on ylioptimistinen: ei voida nopeasti eikä edes lähivuosina lähteä siitä, että merkittävässä määrin suomalaisissa vankiloissa olevia ulkomaisia vankeja voitaisiin siirtää kärsimään rangaistustaan heidän kotimaahansa. Niin helppoa se ei ole, että vanki pantaisiin vaan katamaraaniin ja lähetettäisiin Tallinnaan. Jos näin tapahtuu, siellä hänet päästetään vapaaksi ja hän tulee seuraavalla, mahdollisesti eri papereilla, takaisin Suomeen tekemään rikoksia. Tämä ei ole siis ratkaisu, ja tämä on hyvä vaalikentilläkin muistaa, että näin helppoon ratkaisuun ei kenenkään kannata turvautua, ja vähän oudolta tuntuu, että hallitus on budjettikirjaan kirjoittanut tämän suhteellisen ylioptimistisessa muodossa.

Arvoisa puhemies! Tähän kuitenkin on yksi ratkaisu, jota kannattaa kehittää edelleen. Se on se, että meillä on nyt jo Virossa yhteyssyyttäjä, ja tämä yhteistyö on alkanut toimia, tosin suurten vaikeuksien ja hitaan byrokratian saattelemana, mutta kuitenkin. Tämän yhteistyön tavoitteena on se, että rikoksesta epäillyt asetetaan syytteeseen jo kotimaassaan, jolloin vältytään monimutkaiselta ja aikaa vievältä tuomioiden täytäntöönpanon siirrolta. Tämä järjestely on myös rikostorjunnan ja vankeinhoidon kustannusten kannalta tehokas. Pikaisesti olisikin saatava esimerkiksi Pietariin yhteyssyyttäjä, jolloin tämä järjestelmä saataisiin myös Venäjän ja erityisesti Pietarin alueen kanssa toimimaan. Sillä pystytään jatkossa todennäköisesti nopeammin ja tehokkaammin saamaan aikaan toivottavia tuloksia. Siirto sellaisenaan ei siis vielä näiden maiden osalta ole käyttökelpoinen ratkaisu.

Kaiken kaikkiaan vankeinhoidon kysymyksiin on syytä paneutua entistä tarkemmin jatkossa. Vapautuvien jälkihoidosta on kannettava nykyistä suurempaa huolta. Vangit usein vapautuessaan ovat työttömiä, asunnottomia, ilman ystäviä, suvun hylkäämiä jne., ja silloin heidän rikoskierteensä ei katkea vaan se useinkin jatkuu, ja siitä tulee kaikille osapuolille huonoja taloudellisia ja muita jatkoseurauksia.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle vastauksena ulkomaalaisten vankien siirron vähättelyyn:

Meillä on kuitenkin mahdollisuus kymmeniä näistä noin 300 ulkomaisesta vangista palauttaa vasten tahtoaankin kotimaahansa. On siis kysymys niin pitkäaikaisista tuomioista, että on järkevää lähteä prosessiin ja on sitten olemassa maasta karkottamisen edellytykset. Lähinnähän tämä koskee Viroa ja muita Baltian maita. Venäjän osalta tällaista kansainvälistä sopimusta ei ole, jonka kautta olisi tähän mahdollisuus, eivätkä toisaalta Venäjän vankilaolotkaan oikein sitä nyt tällä hetkellä mahdollista.

Viron osalta ei ole niin, että vastaanottajamaa olisi jotenkin vastentahtoinen tai että jouduttaisiin lupamenettelyssä ongelmiin. Viron oikeusministeri ja oikeusministeriö ovat luvanneet ottaa vastaan kaikki täältä toimitettavat vangit, mutta täällä kotimaassa on tehty sitten moninkertaisia valitusmahdollisuuksia tähän järjestelmään. Vielä lakivaliokunta korosti täällä eduskunnassa, lisäsi sinne nämä, että pitäisi olla saman tyyppinen ehdonalaiseen vapauteen pääsyn mahdollisuus ja vielä pitää tarkastaa vankilaolot, mihin palautetaan, että niidenkin pitäisi olla lähellä suomalaista tasoa. Näitä ei kansainvälinen sopimusjärjestelmä lainkaan edellytä siinä mitassa. Esimerkiksi Ruotsi näyttää nyt käynnistäneen ilman tällaisia lisätiukennuksia tuon menettelyn, ja heillä on sitten hiukan nopeammin, sielläkin vasta pari, palautettu Viroon. Meillä on kaksi päätöstä tehty. Ensimmäinen on hallinto-oikeudessa käsiteltävänä, valituksen jälkeen toinen on ilmeisesti menossa valitusprosessiin sinne, ja lähikuukausina pystyttäisiin tekemään noin 30:tä henkilöä koskevat päätökset, mihin ed. Kankaanniemikin viittasi.

Laajemmin vankeinhoidon ongelmatiikkaan aivan oikein on puututtu valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ja sitä ennen lakivaliokunnan lausunnossa. Samoin Valtiontilintarkastajathan tätä jaksoa puntaroivat siellä ehkä vähän liiankin yksioikoisia lääkkeitä esittäen, mutta tärkeätähän olisi se, että miellettäisiin tämä kokonaisuutena, että tärkeätä on kokonaisrikollisuuden vähentäminen, rikollisuuden haittojen vähentäminen ja erityisesti, mikä koskee rangaistusten täytäntöönpanoa, että uusintarikollisuutta pystytään mahdollisimman tehokkaasti vähentämään. Näitä varten on käynnissä nyt sitten rikoksettomaan elämään -hankkeita elikkä perinteisen kriminaalihuollon täydentämistä rangaistuslaitoksesta vapauduttua siten, että päästäisiin normaalin lainkuuliaisen elämän syrjään kiinni paremmin. Se vaatii lisävoimavaroja, mutta siinä on pää kuitenkin auki.

Vankeinhoidon sisällä hyvin tärkeä on uusi vankeuslaki, jonka valmistelua nyt viimeistellään oikeusministeriössä. Se olisi ehkä ehditty tälle eduskunnalle tänä vuonna antaa, mutta kun työruuhka lakivaliokunnassa on ollut niin suuri, sitä ei sitten kiirehditty vaan se tulee huolellisesti ja pitkään valmisteltuna ensi vuonna esiteltäväksi. Siihen liittyy sitten koko tämän ajattelun uusiminen, että kun meillä yli 7 000 henkilöä vuosittain tulee vankeusrangaistukseen ja vastaavasti toisesta päästä lähtee laitoksista, tarkasteltaisiin sitä koko prosessia. Kysymys on siitä, että haetaan siinä alussa jo oikea laitos, mihin sijoitetaan vankeja, haetaan sitten mielekkäät tavat kuntouttaa, kouluttaa, saada työtoimintaa vangeille tämmöisen koppihoidon sijasta. Kauttaaltaan olisi ikään kuin huolellisemmin ajateltu koko järjestelmä.

Samassa yhteydessä pitää myös Vankeinhoitolaitoksen rakenteita uusia. Siellä on nyt aivan näinä viikkoina valmistumassa ehdotus, miten voitaisiin vankilalaitos mieltää alueellisena, ehkä kuuden alueen, kokonaisuutena, niin että kullakin alueella olisi nämä kaikki vaiheet rangaistuksen täytäntöönpanosta. Samalla voisi pidemmällä aikavälillä siirtää myös voimavaroja Rikosseuraamusvirastosta, sekä henkilötyötä että taloudellista panostusta, kentälle näille alueille. Silläkin lailla olisi konkreettisempaa, yksilökohtaista, sekä päätöksenteko että vankeusaikaisen toiminnan järjestäminen.

Mutta myös lisätiloja ihan konkreettisesti tarvitaan. Tuossa jo viitattiin sakkovankeihin. Heillähän kysymys on yleensä muutaman viikon vankilassaolosta. Sen keskeinen sisältö tällä hetkellä suurelle osalle näistä on elämässä kiinni pitäminen, eli vakavan päihdeongelman parista saadaan terveempään elämään, kun herätetään ajallaan ja syötetään ja saadaan normaalista elämänrytmistä kiinni. Tähän liittyy myös vahvaa terveyspuolen kuntoutusta. Tällaistahan pystyttäisiin huomattavasti kevyemmin ja halvemmin pyöritettävissä laitoksissa järjestämään kuin kalliiden muurien takana. Näitä uusia laitosvaihtoehtoja ja sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanotapaa haetaan juuri paraikaa. Avolaitoksia tarvitaan lisää ja haetaan myöskin konkreettisia suunnitelmia paraikaa, miten nykyisten vankiloiden ja rangaistuslaitosten yhteyteen voidaan edullisesti ja järkevästi nykyisiä henkilövoimavaroja ja muita fyysisiä resursseja hyväksi käyttäen lisäpaikkoja osoittaa.

Paljon on menossa, mutta sinänsä mitään radikaalia ei voida tehdä esimerkiksi vankimäärän leikkaamiseksi. Oikeastaan nopeimmin vaikuttavia mutta nekin vaan tosiaan muutamaa kymmentä koskien ovat sopimukset naapurimaiden kanssa palauttamisesta, ja sitten tietysti vaihtoehtoisten seuraamusten rakentaminen lainsäätäjän puolella on keino. Siitähän on tulossa ensi vuonna esitys sopimushoitorangaistuksesta, joka juuri päihdeongelmaisille ja vähän vakavampiinkin rikoksiin syyllistyneille voisi tuoda sellaisen avun, että pysyvämmin päästäisiin irti rikoskierteestä sopimushoidon avulla. Siinäkin tarvitaan siirtymävaiheessa lisäresursseja. Toivottavasti tämä valtiovarainvaliokunnan lausuma on ymmärrettävä niin, että sitten tarvittaessa eduskunnalta löytyy myös euroja eikä pelkästään hyvää tahtoa, niin kuin sekin on tietysti hyvä jo, että tällaista tämän budjettikäsittelyn yhteydessä on osoitettu.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalla on paljon tavallista kansalaistakin lähellä olevia asioita. Erityisen tärkeä on tietenkin oikeuslaitoksen ja nimenomaan tuomioistuinlaitoksen toimivuus. Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, kuinka esimerkiksi hovioikeudet ovat ruuhkaisia. Kuitenkin tässä joitakin viikkoja sitten sain varsin yllättävän tiedon. Tänä vuonna on alkuvuodesta mennyt hyvin asioita läpi. Kun sitten niitä läpimenneitä asioita verrataan viime vuoteen, nyt näyttääkin siltä, että loppuvuodesta on syytä hidastella, jotta ensi vuoden tavoitteet eivät tule liian korkeiksi. Tämä mielestäni on aika erikoista toimintaa oikeuslaitoksen taholla, jos tämä todella pitää paikkansa. Tämä lienee tarkistettavissa tilastoista, kun katsotaan, mitä on tapahtunut alkuvuonna, mikä on tilanne ollut syyskuun lopussa ja mikä on sitten tämän viimeisen neljänneksen aikaansaannos.

Arvoisa puhemies! Rangaistusten täytäntöönpano on tietenkin jo yleisen turvallisuuden kannaltakin välttämätöntä saada toimimaan asianmukaisesti. Vankeinhoitolaitoksen tilanne, joka kurjistuu kurjistumistaan, johtuu ensinnäkin vankimäärien kasvusta ja toisaalta sitten siitä, että meillä on vankiloita, jotka ovat pikkuhiljaa todella suurienkin remonttien, jopa uudistusten tarpeessa.

Lakivaliokunta paneutui tähän Vankeinhoitolaitoksen tilanteeseen varsin huolellisesti. Valiokunta kävi syyskuussa tutustumassa Viron tilanteeseen. Ei käyty vankilassa, mutta saimme selkeän tiedon, mikä tilanne siellä on. Sinnehän on valmistunut Tarttoon uusi vankila, jonka taso on kohtuullisen korkea, ja se varmaan on laitos, johon Suomestakin voidaan siirtää vankeja. Sieltä jatkoimme matkaa Pietariin, jossa kävimme myös vankilassa. Se vankila, jossa kävimme, ei ole sen laatuinen, että sinne voitaisiin nykyisten ihmisoikeussopimusten pohjalta siirtää Suomesta vankeja.

On totta, mitä oikeusministeri puheenvuorossaan totesi, että lakivaliokunta on mennyt jopa liian pitkälle varmistaakseen näitä ja luomalla mahdollisimman monimutkaisen järjestelmän luovutusasioihin. Kun tämä ongelmakohta nyt on konkreettisesti havaittu, lienee tarvetta tehdä lainmuutos siltä osin, että siirrot siltä osin, kuin ne ihmisoikeusnäkökulmasta on tehtävissä, on syytä toteuttaa.

Kansalaiset odottavat ulkomaalaisten vankien siirtoa välittömästi Suomesta kotimaihinsa, ja lieneekin tämä hallituksen esitys kirjoitettu vähän kansalaisia kosiskelevasti nimenomaan siirtomahdollisuutta ylimitoittaen. On varmasti tiedossa ollut ministeriössä budjettiesitystä tehtäessä ja budjetin perusteluja kirjoitettaessa, mikä on meidän todellinen tilanteemme ja mahdollisuutemme tällä hetkellä.

Erityisen huolestuneita Vankeinhoitolaitoksen piirissä ollaan määrärahojen riittämättömyydestä. Nyt budjetissa esitetyt ja eduskunnan vahvistettaviksi tulevat määrärahat eivät ensi vuoden osalta riitä koko vuoden häiriöttömään toimintaan. Sieltä tulleiden tietojen mukaan on uhkaamassa jopa lomautuksia. Ei vankeinhoitojärjestelmää uskottavasti voida hoitaa lomautusuhkien alla, vaan kyllä meidän on kyettävä turvaamaan Vankeinhoitolaitokselle riittävät rahat, riittävät toimintaedellytykset, jotta vankila säilyy nimenomaan sellaisena kuin se on haluttu säilyttää ja myös ongelmaisia vankeja, joita siellä on pyritty hoitamaan, jatkossakin voitaisiin hoitaa niin, että he palautuessaan sieltä vapauteen olisivat kelvollisempia ja kunnollisempia ihmisiä kuin sinne mennessään.

Nimenomaan huumausaineriippuvaisuus on ollut aikamoinen ongelma vankien keskuudessa, ja sitä varsin tehokkaasti siellä pyritään hoitamaan. Kaikille näille ponnisteluille on meidän myös täällä eduskunnassa annettava hyväksyntä ja annettava riittävät määrärahat, jotta nämä päämäärät, joita Vankeinhoitolaitoksen piirissä on asetettu, myös saavutetaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Vankiluku on kasvanut, ja se on hyvin huolestuttava piirre tietenkin, ja yhtä huolestuttavaa on se, että hyvin suuri määrä uusista vangeista on uusintarikollisia. Tässä suhteessa olisi erittäin tärkeää, että vangit, jotka ovat suorittaneet rangaistuksensa tai ovat sen loppupuolella, saisivat sellaista tukea ja hoitoa, jotta he yhteiskuntaan palatessaan pystyisivät yhteiskunnan normeilla elämään. Siinä saavutettaisiin paljon taloudellista säästöä, mutta ennen kaikkea inhimillistä säästöä, ja inhimillinen kohtelu tulisi olla.

Tätä taustaa vasten valtiovarainvaliokunta on esimerkiksi Silta-Valmennukseen halunnut osoittaa lisää rahaa. Tosin lisämäärärahan osuus on vaatimaton, mutta kuitenkin se osoittaa sen valiokunnan tahdon, että rikoskierre pyrittäisiin kaikin keinoin katkaisemaan ja ihmiset saattamaan kykeneviksi olemaan normaaliyhteiskunnan säännösten ja lakien puitteissa.

Kun oikeusministeri on paikalla, haluan todeta tässä juuri, että teknisistä syistä jouduttiin tietenkin kilpailutekniset ja muut syyt ottamaan huomioon, kun tätä tekstiä laadittiin, mutta tarkoitus on, että lisämääräraha tulisi Silta-Valmennuksen käyttöön ja että näitä projekteja kehitettäisiin eteenpäin, että vankien rikoskierre voitaisiin katkaista ja he pystyisivät entistä enemmän palaamaan normaaliyhteiskunnan rattaisiin.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua myöskin oikeusministeriön pääluokkaan, koska olen ollut aiemmin pitkään lakivaliokunnassa. Olemme tehneet lainsäädäntöä niin, että voisimme ohjata nuoria vankeja yhdyskuntapalveluun ja sitä kautta saada heidät elämään kiinni. Mutta valitettavasti näin ei ole käynyt, koska huumausainerikollisuus on lisääntynyt. Tässä on todettu, että muun muassa Virosta aika paljon on meillä vankeja tällä hetkellä. Minun mielestäni olisi tärkeää, että me voisimme ohjata ulkomaalaiset vangit omiin maihinsa ja että itse voisimme hoitaa suomalaisia vankeja täällä.

Mitä tulee Silta-Valmennus-hankkeeseen, joka on Tampereella, se on mielestäni hyvä. Sitä tulisi myöskin kokeilutoiminnan kautta laajentaa muuallekin maahan. On epäilty sitä, miten tämä toimii, onko riittävästi asuntomahdollisuuksia Tampereella. Voin sanoa, että on asuntomahdollisuuksia, on työmahdollisuuksia, ja tätä kautta myöskin vangit voivat päästä normaalitilanteisiin.

Kaiken kaikkiaan haluan kiittää oikeusministeriä siitä, että hän on ottanut tällaista tahtomiehen otetta, eli mielestäni lainsäädännön pitää olla kuitenkin sellaista, että on oltava rajat suomalaisessa lainsäädännössä, niin että voimme vapaasti tässä yhteiskunnassa elää ja omalla tavallamme myöskin rikollisuutta saada kuriin lainsäädännön kautta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön pääluokassa on mielestäni sellainen asia, jota ei pystytä nyt tässä taloudellisessa raamissa riittävästi ratkaisemaan, ja ehkä meillä ei ole ihan tarpeeksi vielä tietoakaan, mutta jo jonkin verran kuitenkin, koskien vankien terveydentilaa ja uusia mahdollisuuksia hoitaa sitä. Viime aikoina kirjallisuudessa on ollut entistä enemmän viitteitä ja myös näyttöjä siitä, että hyvin suuri osa, jopa ehkä 80—90 prosenttia, vangeista kärsii erilaisista joko perinnöllisistä tai myöhemmin vääristä elämäntavoista, tai huumausaineista johtuvista vakavista persoonallisuushäiriöistä tai keskittymishäiriöistä. Luki-ongelmat ovat valtavia. Nykyaikainen lääketiede pystyy näitä ongelmia, siis myös ihan kemikaalinen lääketiede yhdistettynä hyvään terapiaan, poistamaan aivan eri tavalla, mutta se on hurjan kallista.

Juttelin juuri vankeinhoidon pääjohtajan kanssa, joka sanoi, että terveydenhuoltomenot näidenkin johdosta ovat jo nousseet, mutta rahat eivät millään riitä. Mutta koska näyttää siltä, että näihin ongelmiin on ratkaisuja, ja koska näyttää siltä, että ne ratkaisut liittyvät myös meidän kaikkien turvallisuuteen ja rikoskierteen loppumiseen ja tietysti myös meidän inhimilliseen vastuuseen niistä ihmisistä, jotka selvästi ovat vähän vähemmillä eväillä tähän maailmaan syntyneet, niin kysyisin oikeusministeriltäkin, kun hän täällä on, näettekö, että vankeinhoidon terveyskustannuksia voidaan oleellisesti nostaa, jos löytyy selvää näyttöä, että sen avulla pystytään kokonaisvaltaisesti vähentämään tätä heikkolahjaisten, heikko-osaisten vankien kierrettä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalan yhteydessä on keskusteltu vankeinhoidon tilanteesta paljon. On erittäin tärkeää, että ulkomaista kansallisuutta olevat vangit voitaisiin mahdollisimman pian saattaa sinne maahan, mistä he ovat Suomeen tulleet ja jonka kansalaisia he ovat. Ei ole mielekästä heitä kovinkaan kauan säilyttää Suomen vankiloissa suomalaisten veronmaksajien kustannuksella, eli tässä suhteessa hallituksen linja on aivan oikea.

Mutta sitten meillä on vaikea kysymys tämä vankien hoito vankiloissa. Vankilat täyttyvät johtuen siitä, että hiljalleen on alettu antaa rikoksista tuomioita, joita rikokset ansaitsevat. Takavuosina annettiin aivan liian lyhyitä tuomioita. Nyt tämä suunta on hiukan alkanut korjaantua. On alettu nähdä, että skaala voi olla muutakin kuin aivan se alapää tuomion antamisessa. Erityisesti huumeongelma on noussut koko vakavuudessaan myös oikeusasteen tuntumiin, eli tämän vuoksi huumerikoksista yhä enemmän tulee myös vankilatuomioita, mutta vain osa tästä rikollisuudesta valitettavasti käsitykseni mukaan on saatu poliisin ja virkavallan ja oikeusistuimien työkäyttöön. Paljon tästä on nimenomaan vapailla huumemarkkinoilla ja rikollisuudessa.

Meidän pitäisi vankeinhoitolaitos saada sellaiseksi, että se mahdollisuuksien mukaan myös kasvattaisi vangeista yhteiskuntakelpoisia. Ed. Brax viittasi erääseen kysymykseen, ihan tämmöiseen terveydelliseen kysymykseen, ja se on yksi puoli. Mutta jos vankilat ovat liian suuria, henkilökuntaa on liian vähän, niin tässä käykin juuri päinvastoin, vankiloista tulee rikollisten verkostoitumisen paikkoja. Vangit joutuvat siellä pelkäämään toinen toisiaan, ja eräällä tapaa henkilöt, jotka eivät vielä törkeitä rikoksia välttämättä ole tehneet, mutta vankilaan joutuneet, vankilakierteessä saattavat joutua tuohon rikollisverkoston pariin, ja se ei ole suinkaan vankeinhoidon tarkoitus.

Eräs ajatus aikanaan oli korvata Valtionrautateitten useiden satojen työpaikkojen menetyksiä Haapamäen yhdyskunnalle ja sijoittaa sinne vankeinhoitolaitos. Tähän on oikeusministeriön hallinnonalan varoja panostettu markoissa noin 4 miljoonaa markkaa ilman, että sinne on saatu muuta kuin tontti hankittua ja sitten kalliit piirustukset, mutta mitään muuta ei ole tehty. Se on nyt näissä uusissa kiinteistöjärjestelyissä taas omat muutoksensa kohdannut, mutta on kuitenkin valtion hallinnassa tällä tapaa kuin kiinteistöt ovat.

Olisi hyvin toivottavaa, että eräänä vankeinhoidon kehittämishankkeena Haapamäen vankilahanke, vaikka sellaisena uudistuvan ja kehittyvän vankeinhoidon laitoksena kuin sitä aikanaan aiottiin, palautettaisiin ja nopeasti toteutettaisiin. Siinä voisi olla myös se mahdollisuus, että siitä todella kehitettäisiin laitos, jossa pyrittäisiin hoitamaan vangit takaisin yhteiskuntakelpoisiksi. Eräs asia olisi saada vankeinhoidossa ongelmiin joutuneet ihmiset mahdollisimman kauas siitä ympäristöstä, missä rikokset on tehty, jotta tuo ympäristö ei olisi vetämässä niihin ongelmiin, jotka helposti vankilan porttienkin ylitse sinne vankilaan eri tavoin ulottuvat. Toivon todella, että tämä pitkään vireillä ollut ja osin jo kuolleeksikin sanottu, mutta siitä huolimatta rahoja vienyt Haapamäen vankilahanke viritettäisiin esille.

Edelleen, on kiinnitetty huomiota siihen, että käräjät ovat liian paljon keskittyneet. Maakuntakeskukset ovat monissa maakunnissa tulleet kohta ainoiksi käräjäpitopaikoiksi. Kannattaisi harkita, olisiko syytä palata takaisin käytäntöön, joka kymmenkunta vuotta sitten oli, ja hajasijoittaa edelleen seutukunnittain käräjiä. Nythän on käräjäkäytännön suuri haitta se, että niin poliisit kuin käräjille tulevat menettävät tarpeettomasti päiviä, kun kaikkia ei saada paikalle, jotka käräjillä pitäisi olla. Poliisilta menee niitä vähiä toimintaresursseja käräjämatkojen kulkemiseen ja osin sinne menevien kuljettamiseen. Saattaisi olla paljon parempi, että käräjät pidettäisiin lähempänä ihmisiä, joita asiat koskettavat, kuten käytäntö oli aikaisemmin. Sama koskee myös todistajia ja kaikkia muita käräjille tulijoita. Toivon, kun arvoisa oikeusministeri on paikalla, että tähänkin kysymykseen kiinnitettäisiin huomiota, ovatko käräjät liiaksi keskittyneet, ja jos havaitaan, että ne ovat liiaksi keskittyneet, katsottaisiin, millä tavalla niitä voitaisiin hajauttaa seutukunnittain.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Puutun oikeastaan vain yhteen kohtaan. Totean vain sen, että oikeusministeriön hallinnonala on erittäin tärkeä. On tärkeää, että siellä on riittävät resurssit ja että ne voidaan kohdentaa oikein ja että tuo toiminta on sillä tavalla turvallista ja tuloksia tuottavaa.

Mutta ajatellen määrärahatilannetta vankeinhoidossa olen aivan kuten ed. Brax erittäin huolestunut siitä, miten siellä rahoitetaan kaikki ne hankkeet, mitkä kuitenkin on käynnistetty, esimerkiksi huumeiden vastaisen työn tuki ja erilaiset kokeilut ja kehittämishankkeet. Tiedämme, että vankien sopeuttaminen yhteiskuntaan on tärkeää ja kuntoutus ja terveydenhoito on aivan välttämätöntä myöskin vankilassa olon aikana. Tiedämme, että varmasti vankien tilannekin on vaikeutunut, ei ainoastaan määrä ole lisääntynyt, vaan myöskin olosuhteet, mistä vangit tulevat, ja heidän elämäntilanteensa ja kaikki tämmöiset ovat uusia kysymyksiä herättäviä. Jotta todella voitaisiin esimerkiksi tehdä tällainen selvitystyö, niin mielestäni tähän pitäisi löytyä ratkaisuja. Nyt tämä rahatilanne vaikeuttaa tätä hoidollista tilannetta ja tutkimustilannetta ja projektien eteenpäinviemistä, mutta näihin pitää löytyä jostain kuitenkin rahaa.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Tästä ulkomaalaisten vankien palauttamisesta vielä pari sanaa, kun siitä ed. Tykkyläinen ja ed. Oinonen myös puhuivat.

Tosiaan, tässä on syytä mahdollisimman jäntevästi ottaa tämä normaaleihin työkäytäntöihin, niin että katsotaan, kun on tällaisia vakavampia rikoksia, heti jo oikeuskäsittelystä alkaen maasta karkottamisen edellytykset ja tämä tavallaan kahdessa putkessa etenevä asia, maasta karkottaminen, selvitetään asianmukaisesti ja ripeästi ja sitten, jos on pidemmästä tuomiosta kysymys, Vankeinhoitolaitoksen puolella tehtävä valmistelu mahdollisesti tahdonvastaisestakin kotimaahan lähettämisestä etenee rivakasti. Nyt kun tässä ollaan ensimmäisen kerran liikkeellä, niin siinä on ollut viivettä, mutta jatkossa sen pitäisi sujua ihan normaalina rutiinina.

Vielä nopeampi tapahan on se, että on yhteyssyyttäjätoimintaa lisättävä, mihin ed. Kankaanniemi jo aikaisemmin viittasi. Mehän tällä hallituskaudella käynnistimme Tallinnan yhteyssyyttäjäpisteen, ja se alkaa tuottaa nyt tuloksia. Siellä on ensimmäinen iso huumausainerikosvyyhti menossa aivan lähiaikoina Tallinnassa käsittelyyn, jossa on kysymys isosta huumausainekauppaorganisaatiosta, josta meillä on Suomessa jo lukuisia henkilöitä tuomittu alemmasta välittäjäportaasta pitkiin vankeusrangaistuksiin. Mutta täällä ei ole koskaan päästy näihin niin sanottuihin ylämiehiin kiinni, vaikka niistä on tutkintatietoja tullut. Nyt kun tämä kaikki tieto Suomesta toimitetaan Viron syyttäjälle — ja siinä täytyy oikeastaan vierestä seurata, että se myös viedään syytettäväksi asti ja että siellä ei tapahdu mitään vuotoja eikä vihreän veran alle laittamisia — niin sitten tämä ikään kuin tärkein, organisaatiota pyörittävä, kaikkein isoimmat rikoshyödyt kokoava porras saadaan tuomiolle ja silloin tässä tapauksessa suoraan myös sitten Virossa rangaistuslaitoksiin. Tätä työtapaa pitää lisätä, elikkä kun on tällaista rajat ylittävää rikollisuutta, niin samanaikaisesti tutkitaan molemmissa maissa tehokkaasti ja myös sitten viedään prosessit eteenpäin ja ihan luontevasti sitten omassa maassa syytetään ja tuomitaan ja myös sitten rangaistuksen täytäntöönpano tapahtuu kotimaassa pääsääntöisesti.

Vastaavaa ollaan käynnistämässä Venäjän kanssa. Nythän saimme Pietariin sijoitettavaa yhteyssyyttäjää varten varat siten, että palkkaus voisi tapahtua ensi kesänä. Siellä liikkeellelähtö on, pahoin pelkään, vielä vaikeampaa. Mutta vielä isommat intressit siinä on, että tämä Venäjän mafian ja suomalaisen alamaailman yhteenkietoutuminen erityisesti huume- ja osin nyt sitten esimerkiksi naiskauppabisneksessä saadaan purettua ja katkaistua.

Ed. Brax viittasi tähän rangaistustaan täytäntöönpanemaan tulevien terveystarkastusten tarpeeseen ja myöskin sitten jäntevien hoito-ohjelmien rakentamiseen. Tämähän on yksi keskeinen kohennus, jota tältä vankeuslailta ja sen yhteydessä tapahtuvilta organisaatiomuutoksilta myöskin odotetaan, että tulisi ihan säännönmukaiset työtavat, että sitten kun henkilö tulee laitokseen, niin tehdään kattava terveystarkastus ja lähdetään sitten siitä eteenpäin.

Tällä hetkellähän on ongelmana ollut myös se, että kun nämä lääkärien virat ovat vankilakohtaisia, sinne ei oikein pätevää väkeä löydy ja herkästi on vaihtuvia henkilöitä ja sijaisjärjestelyjä jne. Kun pääsisimme vähän isompaan toiminnalliseen yksikkökokoon elikkä on esimerkiksi tällaiset suuralueet, joilla sitten tapahtuisi esimerkiksi terveystarkastusten lääkäritoimen järjestäminen, silloin on paljon paremmat mahdollisuudet saada myös pätevää henkilöstöä tätä hoitamaan. Lisäresurssejahan on tullut, terveydenhoitajia lähinnä, tämän ison huumeohjelman yhteydessä. Silloinhan on saatu terveydenhuoltohenkilöstöä 20—30 lisää oikeastaan Vankeinhoitolaitokseen kahden kolmen vuoden aikana. Siinähän on saatu hyviä tuloksia. On päihdetestejä pystytty lisäämään ja samalla tiukentamaan huumekontrollia vankiloissa ja saatu todella reippaasti vähenemään myös tähän liittyvät riskit. Nythän hiv-löydökset vankiloissa ovat vähentyneet noin 10 prosenttiin siitä, mitä ne pahimmillaan olivat.

Mutta paljon tarvitaan tälläkin sektorilla työtä. Näkisin, että se käynnistyy johdonmukaisimmin juuri vankeuslain yhteydessä ja siihen kytkettävän organisaatiomuutoksen kanssa. Silloin voidaan olennaisesti parantaa sitten vankeusrangaistuksen sisältöä myöskin sen ohella, että se tietysti mahdollisimman jämptisti ja turvallisesti hoidetaan.