Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies, aivan lyhyesti: Pidän huolestuttavana sitä kehitystä, joka on nähtävissä poliisin määrärahojen myöntämisen suhteen. Sekä hallinto- että valtiovarainvaliokunnassa on kiinnitetty huomiota siihen, että poliisin voimavarat ovat alimitoitettuja ympäröivään yhteiskuntaan ja toimintaympäristöön nähden. Kansainvälistyminen, tietotekniikan kehitys ja järjestäytynyt rikollisuus asettavat entistä suurempia paineita poliisille. Myös sinänsä positiiviset muutokset, uusien tutkintamenetelmien käyttöönotto ja laajemmat tekniset oikeudet tutkia rikoksia, lisäävät määrärahojen tarvetta.

Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet poliisin edellytysten parantamisesta eivät ole toteutuneet. Tästä on aiheutunut se, että poliisi toimii jatkuvasti vajaakäynnillä ja muun muassa poliisin palvelujen saatavuus on heikentynyt. Esimerkiksi syrjäseuduilla poliisin saapuminen hälytyspaikalle kestää kohtuuttoman kauan. On myös käsittämätöntä, että tässä tilanteessa poliiseja valmistuu suoraan työttömyyskortistoon. Pidän erittäin tärkeänä ja perusteltuna sellaista pitkäjänteisyyteen tähtäävää ohjelmaa, jota hallintovaliokunta on lausunnossaan esittänyt. Sisäisen turvallisuuden tasolle ja sen eri osa-alueille tulee määritellä tavoitteet ja sitoutua myös näin määritellyn tason rahoitukseen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puutun ainoastaan yhteen ainoaan asiaan, ja se on kuntatalous. Yleiskeskustelussa mielestäni harvinaisen vähän kiinnitettiin huomiota siihen toimintaympäristön muutokseen, joka on varsin pian edessä, nimittäin siihen, että tämä rakennerahastokausi, jota nyt elämme EU:n puitteissa, umpeutuu vuonna 2006. Siihen ajoittuu sitten EU:n laajentuminen sopivasti juuri sitä ennen, ja kun vuoden 2007 alusta lukien ollaan rakentamassa uutta rakennerahastokautta, niin kyllä siinä suomalainen aluepoliittisen EU-lainsäädännön kohteena oleva alue on varsin suppea. Ainoastaan maatalouden osalta tapahtuu rahavirtoja jäsenmaksusta takaisinpäin.

Tämä tarkoittaa sitä, että siitä ei voi olla seurauksena mitään muuta kuin se, että siirrytään kansallisesti rahoitettuun aluepolitiikkaan takaisin. Se tapahtuu taas täsmälleen samanaikaisesti, jolloin EU:lle maksettava jäsenmaksu nousee. Se ensinnäkin nousee Berliinin huippukokouksessa sovitulla tavalla ja sitten sen jälkeen sitä vielä täydentäen sovitulla tavalla, mikä merkitsee sitä, että rahavirroissa tapahtuu erittäin merkittäviä muutoksia, ilman että liikkumavaraa on odotettavissa lisää.

Tähän kaikkeen pitäisi sitten projisoida kuntatalous, jolla jo nyt näyttää olevan hyvin suuria vaikeuksia, on sekä siinä päässä, jossa liikutaan kuutoskuntien elikkä suurimpien kuntien alueella, että sitten toisaalta siellä toisessa päässä, jossa vuosikatteet ovat miinuspuolella erittäin vahvasti.

Olen kovastikin miettinyt, minkä laatuiset toimenpiteet saattaisivat olla tässä sellaisia, jotka jollakin tavalla selkeyttäisivät keskustelua ja joilla pystyttäisiin eduskunnasta käsin ohjaamaan niitä asioita, jotka väistämättömästi ovat edessä. Nämä ehdotukset olen aikaisemminkin tuonut esille ja ne ovat aika radikaaleja ja niiden toteuttaminen edellyttäisi erittäin suurta konsensusta enkä nyt niin rajattomasti usko sen löytymiseen, mutta kuitenkin minä nyt uskollisesti jänkötän näitä samoja asioita.

Ensimmäinen lähtökohta on minulla se, että meillä pitäisi olla hyvin selvästi asetettuna minimiveroprosentti, joka on silloin jossakin 18:n ja 18,5:n tienoilla nyt. Tämä erikoisesti koskee suuria kuntia. Oulussa se on 18. Oulussa se voisi olla aivan hyvin nykymenorakenteella 18,5. Näissä muissa kuutoskunnissa on kysymys tätä alhaisemmasta veroprosenttitasosta. Se kitinä, mikä on nyt tällä hetkellä Helsingin ja muun Suomen välillä, loiventuisi merkittävästi, jos Helsingillä olisi selvästi 18 tai 18,5 veroprosenttina. Silloin se vertailtavuus olisi ihan toista luokkaa. Sitten voitaisiin katsoa, mitenkä nämä asiat järjestyvät.

Toinen on se, että näissä peruspalveluissa, yhteiskunnan todella perustavaa laatua olevissa palveluissa, siirryttäisiin tilaaja-tuottaja-malliin. Sen radikaalein versio on se, että peruskoulussa ja erikoissairaanhoidossa valtio on tilaaja ja kunnat, kuntayhtymät ja ehkä jossakin tapauksessa jopa yksityinen puolikin ovat tuottajina. Silloin se tarkoittaisi sitä, että normituksesta päätettäisiin tässä talossa. Aikoinansa 60- ja 70-luvulla meillä oli koululaki. Muistan, kun olin silloin sivistysvaliokunnan vakioasiantuntija järjestöpuolen lähettämänä, että koululakia muutettiin harva se kuukausi, mutta asia oli täydellisesti eduskunnan hallinnassa, normitus oli täydellisesti valtakunnallisesti hallinnassa ja myöskin sillä tavalla luotiin perusta sille, että vanhasta kansakoulusta siirryttiin peruskoulujärjestelmään 70-luvulla todella toimivasti, pohjoisesta aloitettiin ja tultiin etelään. Tässä ollaan tulossa hyvin nopeasti uudestaan tilanteeseen, jossa tätä tilanteen hallintaa, eriarvoistumiskehitystä, joka nyt on raju, tosiasiallisesti raju näissä asioissa, pitää ottaa kiinni ja palata tasavertaiseen kohteluun maan eri osissa, ja sitä perustuslakikin jo edellyttää.

Sitten aivan uusi asia, joka minusta on järisyttävä. Se on Oulun te-keskuksen tekemä ratkaisu ennakkotapauksessa, jossa se ilmoittaa yksiselitteisen selvästi, että kunnille, jotka eniten kärsivät työttömyydestä, siis taloudellisesti, toiminnallisesti, joka suhteessa, työttömien työllistäminen ei kuulu pätkänkään vertaa eli se on muitten juttu, jos näin voidaan sanoa. Minä pidän tätä käsittämättömänä. Minä pidän tätä niin käsittämättömänä, että jos ei tästä tule tulevissa hallitusneuvotteluissa keskustelun kohdetta, niin mistä sitten.

Mutta ennen kuin näihin vaiheisiin päästään, olen sitä mieltä, että harkinnanvaraista valtionosuutta on pakko korottaa, ja sen syy on hyvin yksinkertainen. Se on semmoinen, johon myöskään nyt tässä yleiskeskustelussa, vaikka yritin tarkkaan kuunnella, en kuullut kenenkään kiinnittävän huomiota. Se syy on, että valtio on viime kädessä vastuussa kuntien taloudesta, vaikka kunnilla on itsehallinto. Se nimittäin on kiinni siitä, että julkisyhteisön reittausluokka maailman lainamarkkinoilla on ykseys, siis yksi kokonaisuus. Jos yksikin kunta nilkuttaa tässä suhteessa, tulee maksukyvyttömään tilaan, niin koko Suomen julkisyhteisön reittausluokkaa lasketaan. Eihän tällaista tilannetta voi syntyä, kun kunta ei voi tehdä myöskään konkurssia. (Puhemies koputtaa) Eli homma on saatava kerta kaikkiaan hallintaan.

Olen äärimmäisen pahoillani.

58 sekuntia yli.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä sisäasiainministeriön pääluokan keskustelun alku osoitti, että tämä kenttä on varsin lavea, ja käsittelen sitä vain parista näkökulmasta.

Rikosasioiden sovittelusta on kohta kahdenkymmenen vuoden ajalta hyviä kokemuksia. Se on tehokas tapa estää nuorten rikoskierteen alkaminen ja tehokas tapa keskeyttää se. Sovittelussa rikosvahinkojen korvauksista toteutuu noin 80 prosenttia, kun tuomioista vastaava toteutumisprosentti on noin neljännes. Sovittelussa vahingonkorvauksen prosessikulut ovat noin kolmanneksen luokkaa tuomioistuinkäsittelyyn verrattuna. Sitä seikkaa, että rikosoikeuden sovittelua ei ole järjestetty koko maassa, on pidetty jopa perustuslaillisena tasa-arvokysymyksenä. Erityisesti valtakunnansyyttäjä Kuusimäki on tästä muistanut ääntä pitää.

Sosiaali- ja terveysministeriö oli valmistellut tähän budjettiin lakiesityksen, jolla sovittelu olisi ulotettu koko maahan. Se olisi vaatinut noin 4 miljoonan euron määrärahan, siitä pienen osan lääninhallituksille, mutta budjettiriihessä tämän hankkeen etuja ei nähty. Tämä raha pyyhittiin pois kummankin ministeriön pääluokasta. Valtiovarainvaliokunta on vaisuhkosti todennut, että tämän asian toteuttaminen toisi lisää tehtäviä lääninhallituksiin ja vaatisi resursseja, mutta ei kuitenkaan sitten ole osoittanut edes sitä 400 000:ta euroa, mikä lääninhallituksiin olisi tarvittu.

Arvoisa puhemies! Sitten tämä toinen teema. Valiokunta mainitsee selvityksestä, jonka mukaan poliisin menot ovat liikaa painottuneet henkilöstömenoihin. Hallitus teki keväällä kevyehköstä valmistelusta lakiesityksen poliisipiirien yhteistoiminnan mahdollistamiseksi. Eduskunnan hallintovaliokunta peilasi asiaa valtion paikallishallinnon kihlakuntamalliin ja esitti lakiesityksen hylkäämistä. Valiokunta ei tarkastellut nykyistä hallintomallia kriittisesti, mitä lakiesityksen hyväksyminen ja nyt tässä mietinnössä peräänkuulutettu kustannusten hillitseminen olisi edellyttänyt.

Lokakuussa hallitus teki periaatteessa saman esityksen uudelleen vähän päätöstasoa nostaen ja vähän paremmin esitellen. Lähetekeskustelussa lokakuun lopulla saatiin ymmärtää, että tämä saattaa saada valiokunnassa saman kohtelun. Näyttää siltä, että hallitus, lähinnä sisäasiainministeriö, ei ole onnistunut valottamaan sitä suurta kokonaisuutta, johon tämä esitys liittyy.

Yli sata vuotta vanhan ulosottolain uudistaminen on loppusuoralla. Koko ulosottojärjestelmä uudistuu näillä näkymin kesäkuun alussa. Ulosoton tiedostot ovat nyt jo sähköisiä ja kesäkuun alusta valtakunnallisia. Ulosoton rahaliikenne kulkee tilien kautta enenevässä määrin sähköisesti ohjattuna. Nykyiset kihlakunnat tulevat osoittautumaan ja ovat osoittautuneet jo nyt ulosottopiireinä monissa tapauksissa auttamattoman pieniksi. Syyttäjät ovat enenevässä määrin kiinni erilaisissa pääkäsittelyissä. Pienet syyttäjäyksiköt eivät yksinkertaisesti selviydy velvoitteistaan ja vuosilomistaan. Syyttäjien on välttämätöntä erikoistua. Pienissä yksiköissä, nykyisen kokoisissa yksiköissä, se ei aina ole mahdollista.

Kihlakuntien rahoitus tulee kolmesta tuutista. Niistä vain yksi on yhteinen. Poliisilla on ylipäätään aivan liian paljon tilivirastoja, kolme päällekkäistä rinnakkaista organisaatiota koko valtakunnassa. Se valtiovarainministeriön näkemys, että poliisin taloushallinto ei saata olla kunnossa, on elänyt jo parikymmentä vuotta, ja se ei saata olla ihan aiheeton. On selvästi nähtävissä, että ulosoton, syyttäjän ja poliisin organisatoriset tiet tulevat käymään tästä lähtien ja ovat jo kotvan käyneet eri suuntiin. Kihlakunta valtion paikallishallinnon yksikkönä oli itse asiassa jo syntyessään keinotekoinen ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen idea poliisipiirien yhteistoiminnasta on luettava niin, että kun pienehkön yksikön päällikkö lähtee tai jää eläkkeelle, virkaa ei tule täyttää. Näin vältytään aikanaan sen toistamiselta, joka kihlakuntauudistuksessa tapahtui, nimittäin sen, että yksiköiden määrän vähentyessä kaikille päälliköille kaikkine palkanlisineen on taas löydettävä paikka, kuuluivat he siihen organisaatioon lisineen tai eivät.

Meille riittää hyvin 30 poliisipiiriä, kun vain luodaan kattava palveluverkko. Ruotsille riittää 26. Kun joskus päästään poliisipiirien optimimäärään, kustannuksiinsa nähden verraten tehottomia lääninhallitusten poliisiosastoja voidaan pienentää tai todennäköisemmin lakkauttaa kokonaan. Meillä on vielä nytkin lakkautettujen läänien poliisiesikuntien rippeitä olemassa ilman, että kukaan tietää, mitä ne oikeastaan tekevät. Nyt pitää nähdä, mihin ollaan menossa, ja tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka eivät kävele vastaan sitten, kun ollaan tulossa perille.

Veronmaksaja maksaa nyt kohtuuttoman paljon poliisin sisäisestä hallinnosta suhteessa tarvitsemiinsa ja käyttämiinsä palveluihin. Poliisin käyttömenot ovat eräiden uusien toimintamuotojen ja kansainvälistymisen myötä kiistatta lisääntyneet ja reilusti lisääntyneet. Uutta rahaa varmaankin tarvitaan, mutta kun veromarkoille on muitakin ottajia, löysät on otettava pois poliisihallinnostakin. Poliisin oma etu on nyt näyttää kykynsä uudistua.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies, aivan lyhyesti: Ensinnäkin totean, että tämä pääluokkahan käsitellään kahdessa jaostossa, myöskin puolustus- ja turvallisuusjaostossa, muun muassa poliisitoimi, mikä äsken esillä oli.

Tarkastus- ja hallintojaostossa on ollut tämän vaalikauden hyvin keskeisenä teemana kuntatalous, jota on joka kerta käsitelty ja evästetty, niin tälläkin kertaa. Valtiovarainvaliokunta yleensä on vuosittain kiinnittänyt huomiota kunnallistalouden tilaan ja valtion harjoittamaan kuntapolitiikkaan. Kuntatalous on kokonaistasolla viime vuosina ollut tasapainossa tietyllä tavalla, mutta jos katsomme kuntakohtaisia tilanteita, niin on ollut isoja ongelmia. Valtion ja Suomen Kuntaliiton yhteisen kehitysarvion mukaan kuntien rahoitusasema heikkenee vuonna 2003. Rahoitusaseman heikkeneminen johtuu ennen kaikkea menojen kasvusta ja osin verotulojen supistumisesta. Kunnallistaloutta koskevan kehitysarvion mukaan kuntien vuosikate putoaa ensi vuonna 1,78 miljardista eurosta 0,98 miljardiin euroon eli lähes puolittuu ja kuntatalous muuttuu samalla kokonaisuutena alijäämäiseksi, koska vuosikate ei riitä poistoja kattamaan.

Näin ollen valiokunta onkin liittänyt mietintöön ponnen, jossa lähdetään siitä, että eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa harkinnanvaraisiin avustuksiin käytettävissä olevan määrärahan riittävyyttä vuonna 2003 ja tuo tarvittaessa eduskunnalle esitykset lisämäärärahoiksi avustuksen maksamiseen. Ensi vuodellehan 93 kuntaa korottaa tuloveroprosenttiaan, mutta jos ja kun sekään ei riitä, on tärkeätä, että seurataan tilannetta. Totta kai tämä on riippuvainen myöskin yleisestä talouskehityksestä.

Maakunnan kehittämisrahan osalta valiokunta on tehnyt tänne myöskin lisäyksen siten, että rahaa voitaisiin lisää käyttää osaamiskeskuksiin ja toisaalta aluekeskusohjelmiin ja mahdollisesti myös seutukokeiluhankkeisiin, joista kolme onkin mukana aluekehitysohjelmassa. Lisäksi tässä on otettu esille siirtymäkauden tuen alueet. Siirtymäkausihan on vuonna 2000—2006, ja on voitu todeta, että monilla alueilla nyt tämä siirtymäkausituki vähenee ensi vuonna ja loppuu seuraavina vuosina. Toisaalta on siirtymäkauden alueissa alueita, joissa bruttokansantuote on jopa alle 75 prosentin ja joissa on kuitenkin paljon yrittäjyyttä. Pitäisi kansallisen politiikan keinoin etsiä välineitä, joilla voitaisiin aluepolitiikan keinoja vahvistaa. Tästä on kirjoitettu myöskin oma kappaleensa.

Ulkomaalaisviraston osalta on todettu määrärahojen niukkuus. Ulkomaalaisvirasto lisäsi vuonna 2001 henkilöstömääräänsä noin 40 henkilöllä. Henkilöstölisäyksillä saatiin viraston tulosta paranemaan ja käsittelyajat kääntymään laskuun. Toisen lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä todettiin, että Ulkomaalaisvirastossa vireillä olevat asiat ovat lisääntyneet viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna lähes 20 prosenttia ja että turvapaikanhakijoiden lisäys edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna oli peräti 195 prosenttia.

Valiokunta katsoo, että käsittelyaikojen pitämiseksi kohtuullisina esimerkiksi turvapaikkatutkinnasta sekä siihen liittyvistä turvapaikkakuulusteluista selviämiseksi Ulkomaalaisvirastolle on vuonna 2003 taattava riittävät resurssit.

Olemme myöskin kuulleet lääninhallinnon edustajia lääninhallinnon määrärahoista. Lääniuudistushan toteutettiin vuoden 97 syyskuun alusta, ja nyt on voitu todeta, että saadun selvityksen mukaan useamman vuoden ajan lääninhallitusten toimintamenojen ja tehtävien lisääntymisen välillä on ollut tiettyä ristiriitaa. Tehtäviä on lisätty, mutta resurssit niiden toteuttamiseen ovat pysyneet ennallaan tai suorastaan vähentyneet. Valiokunta katsoo, että ensisijaisena tavoitteena tulee olla sisäasiainministeriön määrärahakehyksen nostaminen tehtävien hoidon edellyttämälle tasolle. Mikäli tämä ei toteudu, ainoa mahdollisuus lienee, että ohjaavat ministeriöt osoittavat lisääntyvien tehtävien edellyttämät määrärahat lääninhallituksille.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja aluekehitysasiat ovat varmasti ensi talousarviovuonna erityisen tärkeitä, ja siksi on tarpeen näistä käydä tänäänkin kunnon keskustelua.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Pitäydyn vain kuntataloudessa, kuntiin liittyvissä asioissa, puheenvuorossani, vaikka aihetta varmaan olisi vähän muiltakin osin sisäasiainministeriön pääluokassa keskustelua käydä.

Kuntien talous on viime vuosina ehkä jonkin verran vahvistunut kokonaisuutena, niin kuin mietinnössä todetaan, mutta samalla täällä myös todetaan, että valtion ja Kuntaliiton yhteisen kehitysarvion mukaan kuntien rahoitusasema heikkenee vuonna 2003. Mietintö on kyllä hieman ristiriitainen. Toisaalta täällä todetaan, että vuoden 2003 talousarvioesitys on täydentävien esitysten jälkeen myönteinen kultataloudelle 151 miljoonan euron verran. Tiedä nyt sitten, kumpi se tarkkaan ottaen on, heikkeneekö vai vahvistuuko kuntatalous.

Mutta tuntuma kentältä kertoo siitä, että kunnissa eletään poikkeuksellisen tiukkaa aikaa ensi vuonna. Jos nyt parina viime vuonna on talous hieman vahvistunut, niin ilmeisesti käännös nyt on tapahtumassa. Sitä myös Jyväskylän kaupunginjohtaja tänään täällä liikkuessaan totesi, että ensi vuosi tulee olemaan vaikea, ja suurissa kehittyvän Jyvässeudunkin kunnissa, molemmissa, ja omassakin kunnassani talous tiukkenee huomattavasti ensi vuonna. Eli todennäköisesti käännös on nyt tapahtunut tämän yleisen taloudellisenkin kehityksen hidastumisen myötä.

Selvästi näkyy myös, että tämä vanha suomalainen itkuperinne, joka on ennen ollut Itä-Suomessa ehkä tällaista ominaista, on siirtynyt nyt myös Helsinkiin, jossa itketään nyt talouden heikkoutta ja vaikeuksia. Ed. Pulliainen äsken puheenvuorossaan totesi, että Helsingissä tuloveroprosenttia voitaisiin nostaa maan keskitasolle. Yhdyn siihen näkemykseen, että kun näin tapahtuisi, niin ilmeisesti ei olisi mitään isompaa syytä itkuperinnettä siirtää Helsinkiin.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin tämä kunnallistalouden kehitys on vakava kysymys nyt ja tulevaisuutta ajatellen. Kunta, mikään kunta tai kuntayhtymä, sinänsä ei ole itsetarkoitus, vaan niiden tarkoitus on järjestää kuntalaisille palveluja. Kuntalaisista kunnallisten palvelujen tarvitsijoita, käyttäjiä, ovat erityisesti lapset, lapsiperheet, sairaat, vanhukset ja vammaiset. Eli kun kuntatalous kiristyy, niin suurelta osin nämä yhteiskunnassa muutoinkin heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kärsivät siitä eniten ja nopeimmin, ja tämmöinen tilanne meillä nyt jo on, että monissa kunnissa nämä ryhmät ovat joutuneet yhä heikomman palveluvarustuksen varaan.

Voin toisen kerran yhtyä ed. Pulliaisen huoleen siitä, että eriarvoistuminen on todella vakava kysymys. Itse mietin jo ennen kuin ed. Pulliainen sen totesi, että alamme olla siinä tilanteessa, että asiaa pitäisi tarkastella perustuslainkin valossa. Onko todella niin, että meidän pitäisi lisätä perustuslakiin myös asuinpaikkaan liittyvä tasavertaisuusedellytys? Siellä on näitä muita tekijöitä, mutta näyttää siltä, että asuinpaikan mukaan ihmiset voivat olla varsin eriarvoisia eikä siihen olla puuttumassa. Tietysti perustuslaki yleensä takaa yhtäläisen kohtelun, mutta ei tätä erityisesti.

Arvoisa puhemies! Nyt lukuisat kunnat elävät siis vaikeassa tilanteessa ja hakevat suurilla ponnistuksilla harkinnanvaraisia avustuksia taloutensa jonkinmoiseen tasapainossa pitämiseen. Harkinnanvaraisten rahoitusavustusten pitäisi kuitenkin olla eräänlaista toimeentulotukea eli vain, itse käsitän niin, jonkun tilapäisen kriisin helpottamiseen tarkoitettuja varoja, mutta nyt niistä on tullut pitkälti pysyvä rahoitusmuoto, joka joissakin kunnissa otetaan talousarvion katteeksi, ja silloin ollaan kyllä jossakin perusteellisesti hankalassa tilanteessa, jos näin on ja kun näin on. Eli todellakin kunnallistalouden kunnostamiseen näiden ihmisten takia on tarpeen kiinnittää vakavampaa huomiota kuin nyt on tehty.

Nostan vielä tässä esille lyhyesti ne näkymät, mitkä ovat vuonna 2004 edessä, kun Euroopan unionin osalta alkoholin tuontirajat käytännössä lähes kokonaan poistuvat ja Viro on tulossa Euroopan unionin jäseneksi. Tästä seuraa väistämättä se, että alkoholin kulutus meillä kasvaa huomattavasti. Se tuo haittoja, jotka aiheuttavat sosiaalisten ongelmien lisäksi merkittäviä uusia taloudellisia kustannuksia, samanaikaisesti kun verot ja muut tulot alenevat. Nämä kustannukset kaatuvat suurelta osin kuntien vastuulle. Tätä ongelmaa, joka on siis 2004 edessä, hyvin hyvin lähellä nyt jo meitä, ei ole missään otettu riittävän vakavasti esille ja siihen ei ole varauduttu. Toivoisin, että jos ei nyt tämä hallitus enää siihen puutu, niin ainakin uusi hallitus lähtisi rakentamaan tähän jotakin ohjelmaa. Se on todella vaikea ratkaista, koska ollaan tällaisessa tilanteessa, että sopimukset, sitoumukset, on annettu ja laskun aika vain on edessä, mutta siitä huolimatta tarvitaan tähän panostuksia.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Perinteisesti olen budjetissa käyttänyt pääluokkakohtaisen puheenvuoron sosiaali- ja terveysministeriön kohdalla. Ajat ovat muuttuneet, jotain myönteistä: sisäministeriö käsitellään aina aikaisemmin kuin STM, yleensä se on öisin.

90-luvun puolenvälin paikkeilla, reilu kymmenen vuotta sitten, muutos lähti käyntiin valtionosuusuudistuksen ja kunnallisen itsehallintolain voimaantulon jälkeen. Merkittävät sosiaali- ja terveydenhuollon poliittiset ratkaisut tehdään kuntatasolla, mutta sisäasiainministeriön lohkossa päätetään valtionosuuksista, joiden myötä kunnat toimivat.

On totta, että laman aikana jouduttiin leikkaamaan valtionosuuksia. On väärin väittää, että niitä edelleen leikattaisiin. On oikein, kun budjetissa lukee, että olemme plus-merkkisiä 151 miljoonaa euroa, mutta totuus on myös toisen näköinen. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana olemme jättäneet veroratkaisuista syntyviä kuntatappioita noin 850 miljoonaa euroa korvaamatta ja olemme kolmatta kertaa peräkkäin korvaamassa valtion indeksitarkastuksen vain puolittaisena, laillisesti, mutta vain puolittaisena. Voimme laskea, että 50 prosenttia indeksikorotukseen tulee lisää, se on plussaa. Toisin päin voidaan laskea, että puuttuva osuus, 50 prosenttia, on miinusta.

Totuus on se, että kunta on lakisääteisesti velvollinen hoitamaan tehtävänsä eikä siihen taloudellisista syistä kykene. Valtion tehtävä on huolehtia siitä, että kunnat noudattavat lakia ja toteuttavat niille annetut tehtävät. Loputtomiin ei voi tehdä niin, että kansalainen, apua tarvitseva sairas tai kotipalveluja tai muita kunnallisia palveluita odottava henkilö, on tämän taloudellisen pelin nappula. Ei myöskään voi loputtomasti odottaa, että järjestelmä toimii ilman valvontaa, joka myös ajettiin alas Lääkintöhallituksen ja Sosiaalihallituksen lopettamisen myötä ja lääninhallitusten voimavarojen vähenemisen myötä, tai yhtä hyvin voidaan sanoa: lääninhallitusten tehtävien lisääntymisen myötä. Valvonta on lähes nolla. Valtion ohjanta perustuu tavoite- ja toteuttamisohjelmaan, joka on hyvä, erittäin hyvä, mutta se ei sido, se on suositus. Kunta ei voi edellyttää, että valtio on loputtomasti äänetön maksumies, antaa jatkuvasti lisää rahaa, mutta ei voi ohjata, mihin ne rahat käytetään. Valtionosuuksien määrän on noustava, mutta suosituksen ja normin väliltä on löydyttävä malli, jolla ohjataan sekä palvelujen määrää että laatua. Ei ole pahasta, vaikka ammatillisesti ja määrällisesti määritettäisiin esimerkiksi hoitoalan, opetuspuolen, päivähoidon jne. henkilöstö.

On vähemmän epätodennäköistä, että siinä määrin, mikä on todellinen valtionosuuksien nousun tarve, seuraavakaan eduskunta kykenisi sitä kertaheitolla, tai edes neljän vuoden aikana, nostamaan. Siksi, arvoisa puhemies, esitän, että seuraavan hallituksen neuvotteluissa siirrettäisiin esimerkiksi omaishoidon tukea, kunnille jäävää elatusvelvollisten maksua, asevelvollisten tulonsiirtoja ja mahdollisesti myös toimeentulotukea, edellyttäen ettei sosiaalityöntekijöitten virkoja silti lopeteta vaan että sosiaalityötä tehdään kunnassa, Kelan korvattavaksi, jolloin kunnille jää riittävästi varaa lakisääteisten peruspalvelujen ja kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Sisäasiainministeriön pääluokka on kohtalaisen laaja, ja muutaman minuutin puheenvuorossa ei ole mahdollista käsitellä muuta kuin muutamaa asiaa.

Yhtenä mietintöön sisältyy pelastustointa koskeva luku 80. Se luku on pyhitetty käytännössä kokonaisuudessaan pelastushelikopteritoiminnalle. Jo useana aikaisempana vuonna valiokunta on kiinnittänyt huomiota pelastushelikopteritoiminnan rahoitusjärjestelyyn, joka tällä hetkellä pääasiassa toimii Raha-automaattiyhdistyksen avustusvaroin ja suurelta osin keräysvaroin, lähinnä kerjäysluontoisten tuottojen varassa. Jossakin vaiheessa on esitetty arvioita ja toiveita siitä, että kunnat lähtisivät mukaan toiminnan rahoitukseen. Tällä hetkellä on kuitenkin selvästi nähtävissä, että kunnilla ei ole siihen taloudellisia edellytyksiä eikä myöskään haluja. Sen takia tuon asian ratkaisu pitäisi saada aikaan. Valiokuntahan on liittänyt sitä koskevan lausumaehdotuksen mietintöön.

Kuntatalous on aihe, jota on täällä kaikissa aikaisemmissa puheenvuoroissa jo laajastikin käsitelty. On selvää, että kuntatalous viime vuosien myönteisen kehityksen jälkeen on selvästi kääntymässä laskevalle uralle. Sitä kuvaavat tietenkin ne arviot, joita nyt on budjetin yhteydessä jo esitetty. Tänä vuonna vuosikate käytännössä tulee puolittumaan, ja erityisesti vuosi 2004 todennäköisesti tulee olemaan kuntatalouden kannalta vaikea. Valiokuntahan on mietinnössään pohtinut tilanteen korjaamiseksi tarpeellisia keinoja, ja yhtenä on valtionosuusjärjestelmän uudistus, mitä valiokunta mietinnössään kiirehtii.

On selvää, että valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaossa pitää saada pysyvämpi, kestävämpi ratkaisu kuin mitä tämänhetkinen tilanne edustaa. Tällä hetkellä tietenkin ongelma on lähinnä yhteisöverojen heilahtelut ja sen jakoperusteiden muutokset, jotka vaikuttavat yleisesti kuntatalouden tulopohjaan heikentävästi, vaikka ratkaisut sinänsä kuntien välillä minusta ovat oikean suuntaisina siinä muodossa kuin ne nyt on tehty.

Kuntatalouden osalta ed. Kankaanniemi puheenvuorossaan arvioi näitä lukuja, mitä mietintöön sisältyy. Ilmeisesti tuo 151 miljoonaa euroa kuntatalouden vahvistamiseen sinänsä on lukuna ja lähtökohtana oikea. Se ei kuitenkaan vaikuta kuntien taloutta merkittävästi helpottavaan suuntaan. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että kuntien menot kasvavat, mutta toisaalta tulopohja heikkenee. Useimmissa kunnissa verotulot ensi vuonna tulevat jäämään alemmaksi kuin tänä vuonna, mikä johtuu toisaalta tästä yhteisöveron jakoperusteiden muutoksesta ja toisaalta kunnallisveron ansiotulovähennyksen korottamisesta, jonka vaikutus vielä jakaantuu hyvin epätasaisesti eri kuntien välillä riippuen siitä, mikä on kunnassa keskimäärin tulotaso ansiotulojen osalta. Ne kunnat, joissa ansiotulot ovat keskimääräistä alemmat, kärsivät ansiotulovähennyksestä enemmän kuin ne kunnat, joissa tulotaso on korkea. Sen takia ansiotulovähennyksen korotus heikentää erityisesti tulopohjaltaan heikompia kuntia.

Ed. Pulliainen omassa puheenvuorossaan esitti ajatuksen minimiveroprosentin tasosta kuntia koskevana. Ajatus on aivan mielenkiintoinen. Jos mennään 18 prosentin tasoon, niin ilmeisesti monessa kunnassa, jossa tällä hetkellä veroprosentti on alhaisempi, talous vahvistuisi merkittävästi. Se koskee erityisesti näitä muutamia hyvinvoivia kuntia, joita on tässä Pääkaupunkiseudulla ja sen lähialueilla.

Valiokunnan mietinnössä on pohdittu kuntien yhteistyöhön liittyviä kuvioita ja sen merkitystä. Minusta siinä on valiokunnalla aivan oikea linja. Ensin kerrotaan siitä, että yhteistyöllä voidaan parantaa edellytyksiä suoriutua peruspalvelujen ylläpidosta ja niiden rahoituksesta. Näin varmaan on. Sillä voidaan jonkin verran tehostaa toimintoja ja saada kustannussäästöjä. Tietenkin pelkkää yhteistyötä rakentamalla voidaan päätyä siihen lopputulokseen, että pääosa tehtävistä hoidetaan eri yhteisöjen toimesta, mutta hallinto ja organisaatiot jäävät olemaan.

Mietinnössä on kuitenkin päädytty selvään kannanottoon myös siitä, että kuntien yhdistyminen on joissakin tapauksissa paras tapa turvata kansalaisten tarvitsemat palvelut. Eli se on selvä viittaus kuntaliitosten suuntaan etenemisestä. Tuo mietinnön kohta päättyy toteamukseen, että valtion olisikin edelleen tehostettava toimenpiteitä kuntarakenteen kehittämiseksi. Tällä hetkellä tietenkin kuntien yhdistymisavustuksia koskeva lainsäädäntö on se, jolla sitä voidaan jonkin verran tehostaa. Tällä hetkellä korvausjärjestelmä on jo minusta aivan tyydyttävällä tasolla ja sen pitäisi houkutella kuntia selvittelemään yhdistymisen etuja ja haittoja ja päätymään loppujen lopuksi myönteisiin ratkaisuihin.

Minusta on syytä korostaa tämän kannanoton merkitystä ja saada se sanoma perille myös niihin kuntiin, joissa yleensä kaikista nihkeimmin kuntaliitoksiin suhtaudutaan ja joissa tarve niihin on kaikista suurin.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Keskityn aivan lyhyesti tässä vain yhtä mietinnön kohtaa koskevaan asiaan eli Ulkomaalaisviraston kysymykseen. Inhimillisesti katsoenhan käsittelyajat ovat edelleen aivan liian pitkiä. Viimeksi tänään olen ollut tekemisissä erään maahan tulleen afgaaninaisen kanssa, jonka mies on jumissa Pietarissa, ja perhe pitäisi yhdistää, kun on alaikäisiä lapsia liuta, ja ei vain onnistu. Kun yli vuosi on odotettu päätöstä tämmöisessä asiassa, niin kyllähän se kertoo jostakin aivan muusta kuin sivistysvaltion tavasta toimia ihmisiä, inhimillisiä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kärsineet paljon ja tulevat sodan ja monenlaisen hädän keskeltä. Mietinnössähän todetaan, että Ulkomaalaisvirastoon on lisätty henkilöstöä ja toisaalta vireille tulleet asiatkin ovat toki lisääntyneet. Mutta kyllä minä odottaisin ainakin, että ennen kuin nyt kauheasti enempää aletaan rahaa tuupata tuonne, mietittäisiin ja katsottaisiin, että käsittelyajat nyt todella lyhenevät tämän annetun lisärahan turvin.

Välillä nimittäin tulee, arvoisa puhemies, kyllä sellainen tunne, että kun esimerkiksi Alankomaihin tulee vuositasolla 90 000 turvapaikkahakemusta, siis 90 000, ja meillä tämä määrä on jotakuinkin 2 000 kieppeillä vuositasolla, niin ei voi olla niin, että Suomessa käsittely on paljon pidempi kuin Alankomaissa. Varmasti tätä keskustelua voidaan jatkaa sitten ulkomaalaislain yhteydessä. Silloin toivoisinkin, että myös asiasta vastaava ministeri voisi olla täällä paikalla vastaamassa näihin aiheellisiin kysymyksiin. Mutta tämän huomion halusin keskusteluun tuoda, että ei lisätä rahaa, mikäli ei nähdä konkreettisia tuloksia jonojen lyhenemisestä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässäkin salissa on paljon puhuttu poliisien riittämättömistä resursseista. Täytyy sanoa, että kun valtiovarainvaliokunnan mietinnön luki, niin täällä on aivan oivallisella tavalla kiinnitetty huomiota siihen, että hallitus ei ole toteuttanut hallitusohjelmaa siltä osin, missä korostetaan voimavarojen lisäämistä poliisitoimeen, jotta huumausaine- ja talousrikollisuuteen voitaisiin paneutua nykyistä enemmän. Täällä todetaan selvästi, että määrärahat eivät ole sillä tasolla, mitä hallitusohjelmassa edellytetään. Nyt olisikin tärkeää, että eduskunta voisi tähän puuttua ja lisätä poliisihallinnon määrärahoja, jotta poliisien saatavuus ja resurssit olisivat turvatut.

Pelastustoimen osalta pidän myönteisenä täällä olevaa kirjausta, jossa halutaan nopealla aikataululla selvittää pelastushelikopterien rahoitus valtakunnallisena kysymyksenä. Onkin toivottavaa, että tästä voitaisiin sopia jo ensi kevään hallitusneuvotteluissa, jotta tämä vuodesta toiseen jatkuva rahoituspulma valtakunnallisellakin tasolla ratkeaisi.

Puhemies! Kuntapalveluitten osalta valtiovarainvaliokunnan mietintö on myöskin hyvin ansiokas. Täällä todetaan se tosiasia, joka on ollut kyllä laajemminkin tiedossa, että kunnallistalous on heikkenemässä ja kuntien vuosikate on puolittumassa ensi vuoden aikana 1,78 miljardista eurosta 0,98 miljardiin euroon. Tässä on käymässä sillä tavalla, että vaikka Lipposen hallitus ei onnistunut puolittamaan työttömyyttä, mikä oli lupauksena, niin kuntien vuosikate onnistutaan puolittamaan. Tämä on kyllä valitettavaa tällä tavalla.

Mietinnössä todetaan: "Kuntakoon mukaan tarkastellen kaikkien kuntien, lukuun ottamatta yli 100 000 asukkaan kuntia, vuosikate per asukas oli vuonna 2001 alemmalla tasolla kuin vuonna 1995. Kehitysarvioiden mukaan tilanne heikkenee edelleen vuosina 2004—2006." Tämä osoittaa todeksi sen keskustan huolen siitä, että kuntien väliset erot ovat huolestuttavalla tavalla kasvaneet. Nyt olemme siinä tilanteessa, että vaikka Suomen kansantuote on valtavan paljon korkeammalla tasolla kuin 1995, niin kunnallistalouden tilanne tämän mietinnön mukaan on asukasta kohti tarkasteltuna heikommassa kunnossa kaikissa muissa kunnissa paitsi yli 100 000 asukkaan kunnissa.

Selvityksen mukaan ensi vuonna 93 kuntaa nostaa kunnallisveroprosenttia, eli kuntatalouden ongelmat ovat suuret ja sitä kautta peruspalveluiden saatavuus. Keskustahan esitti 1999 vaalien alla tällaista kuntasopimusta, jossa sovittaisiin vaalikauden mittaisesti peruspalveluitten tuottamisvelvoitteesta ja rahoituksesta. Nyt olen myönteisellä tavalla pannut merkille, että kuntaministeri Korhonen ja oikeastaan kaikkien puolueitten edustajat ovat esittäneet saman suuntaisia ajatuksia. Uskonkin näin, että ensi keväänä tällainen kunta—valtio-sopimus aikaansaadaan. Se on järkevä siinäkin mielessä, että pystytään pitemmässä juoksussa arvioimaan resursseja ja palveluita. Se tuo ennustettavuutta kuntatalouteen. Kannatettava asia, mutta lähtötilanne on vaikeutunut kuntien erojen lisääntymisen myötä.

Aluekehityksen osalta muutama päivä sitten esiteltiin tilasto, että valtion työpaikat ovat vähentyneet maakunnissa voimakkaalla tavalla. Tämä on täysin ristiriitainen fakta siihen verrattuna, mitä on esitetty, kun on esitetty, että hajasijoitusohjelmat tuovat tuloksia maakuntiin myönteisellä tavalla. Mutta ainakin nyt tähän asti on käynyt sillä tavalla, että valtion omilla toimillaan aiheuttamat aluekehitysratkaisut ovat olleet negatiivisia ja työpaikat maakunnista ovat vähentyneet. Vastaavasti valtion keskushallinnon työpaikat ovat lisääntyneet.

Tämä aluekehityksen tilanne on mielenkiintoinen. Annan kyllä tunnustusta ministeri Korhoselle siitä, että hän on monia uusia asioita ja avauksia aikaansaanut tänne aluekehityspuolelle, mutta nyt tarvitaan kuitenkin entistä enemmän konkreettisia resurssipäätöksiä, joilla pystytään vahvistamaan maakuntien elinvoimaa ja edellytyksiä luoda uusia työpaikkoja, parantaa yritysten kannattavuutta, huolehtia perusinfrastruktuurista ja kuntapalveluista. Tässä valtion pitäisi näyttää esimerkkiä, ei siis niin, kuin kehitys viime vuosina on mennyt, että valtion omat työpaikat maakunnista vähenevät, vaan nyt pitäisi hajasijoittaminen ottaa tosissaan ja aikaansaada jokaisella hallinnonalalla myös niitä konkreettisia työpaikkojen siirtoja ja uusien resurssien siirtämisiä maakuntiin, ja myöskin seutukuntiin ja alemmalle tasolle.

Tällä viittaan siihen, että on puuttunut tällainen kokonaiskoordinaatio valtionhallinnosta. Yksi hallinnonala voi tehdä myönteisiä päätöksiä, mutta muilla aloilla näitä kokonaisvaikutuksia aluekehityksen kannalta ei ole arvioitu. Tämäkin olisi hyvä ottaa uuden hallituksen ohjelman lähtökohdaksi, että aluekehitystä katsotaan kokonaisuutena, ei niin, että sitä hoitaa vain sisäministeriö, vaan että kaikilla ministeriöillä on samansuuntainen velvoite vahvistaa maakuntien resursseja.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat tärkeitä havaintoja. Maakunnan kehittämisrahoista kautta aluekeskusohjelmien rahoituksesta täällä mietinnössä todetaan aivan oikein, että ehdotettu määräraha aluekeskusohjelmiin on riittämätön asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2003, ja sitä esitetäänkin hivenen nostettavaksi. Nyt näitten aluekeskusohjelmien käytännön hankkeitten edistämisen kannalta on tärkeää, että tähän sitoutuisi uutta rahaa, joka vahvistaisi aluekeskusten ja niitä ympäröivien alueitten elinvoimaa.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tästä pääluokasta nostaa erään yksittäisen asian esille, joka koskee nimenomaan lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa. Ed. Antti Rantakangas otti myös juuri äsken tämän hyvin ajankohtaisen asian esille, ja kiitän häntä myöskin tästä avauksesta.

Sen verran ihan taustaa, että suomalainen lääkärihelikopteritoimintahan käynnistyi noin kymmenen vuotta sitten syksyllä 1992 ensimmäisen Medi-Helin aloittaessa toimintansa Uudellamaalla. Tällä hetkellä ympärivuorokautista lääkärihelikopteritoimintaa on lisäksi Turun, Oulun ja Varkauden seudulla. Sen verran ihan taustaa myöskin, että lääkärihelikopteritoimintaa on lähes jokaisessa Euroopan maassa. Kattavin verkosto on Saksassa, jossa toimii tällä hetkellä noin 60 lääkärihelikopteria. Pohjoismaista Norjalla on koko maan alueella toimiva järjestelmä. Ruotsissa lentää viisi lääkärihelikopteria.

Lääkärihelikopterin toiminta-ajatushan on korkeatasoisen erikoislääkärijohtoisen ensihoidon kuljettaminen hätätilapotilaan luokse niin nopeasti, että toiminnalla saavutetaan potilaan toipumista hyödyntävää vaikuttavuutta. Vaikuttavuuden edellytys on aina potilaan tavoittaminen ajoissa. Pelkästään autoa käyttämällä ollaan usein auttamattomasti myöhässä, koska suomalaiset asuvat liian hajallaan.

Toiminnan vakiinnuttamisesta ja nopean ensihoidon tuomista hyödyistä huolimatta ei lääkäri- ja pelastushelikoptereiden pysyvä rahoitus ole toteutunut, niin kuin me tiedämme, jotka tässä aktiivisesti toimivat tässä toiminnassa. Toimintaa ylläpidetään toisaalta Raha-automaattiyhdistyksen vuosittaisen avustuksen ja toisaalta oman varainhankinnan turvin. Taloudellinen pohja on tällä järjestelmällä hyvin epävarma eikä salli pitkäjänteistä suunnittelua. Raha-automaattiyhdistys on jo vuosia viestittänyt haluavansa siirtää lääkärihelikopterien rahoituksen valtion tai kuntien vastuulle, minne se luontevasti kuuluukin. Raha-automaattiyhdistyksen tarve siirtää avustuksia entistä enemmän sosiaalipalvelujen suuntaan on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt. Keräystoiminta puolestaan on paitsi epävarmaa myös ennalta arvaamatonta. Jo kymmenen vuotta jatkunut intensiivinen keräystoiminta näyttää saavuttaneen kyllästymispisteen. Saadut tuotot ovat viime vuosina alentuneet merkittävästi, ja taloudellinen ahdinko on tällä hetkellä tosiasia kaikilla toimintaa ylläpitävillä yhdistyksillä.

On selkeästi nähtävissä, että lääkäri- ja pelastushelikopterien nykyinen rahoitusmalli on tiensä päässä, ellei nykyistä kattavampaa ja pysyvämpää rahoitusjärjestelmää saada aikaan. On olemassa todellinen vaara toiminnan pikaisesta tyrehtymisestä rahojen loppumiseen. Tulevaisuudessa toiminta on mahdollista turvata esimerkiksi toteuttamalla sisäasiainministeriön helikopterityöryhmän ehdottama yhtenäinen valtakunnallinen lääkärihelikopteriverkosto.

Nyt sitten valtiovarainvaliokunta on tässä meidän kirjassamme hyvin laajasti käsitellyt lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa ja esittää lausumaehdotuksen niin, että lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta valtakunnallisena, valtion talousarviosta rahoitettavana toimintana selvitetään pikaisesti, jotta sen keskeiset periaatteet voidaan sisällyttää uuden hallituksen hallitusohjelmaan. Näin tässä pitäisi myöskin toimia.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Turvallisuus on kansalaisille tärkein asia, ja sen takaa se, että poliisi näkyy ja on saatavilla. Tilanne on kummallinen. Vaikka rahaa koko ajan poliisille annetaan lisää, kuitenkaan tilanne ei näytä paranevan, eli jossain on vika. Kun poliisi kokee, että resurssit ovat tiukkoina ja palkka on matala, se vaikuttaa motivaatioon ja jaksamiseen, ja kuitenkin ihmisten odotukset ovat korkealla. Kuitenkin näkisin, että poliisilla tulisi olla resursseja ennalta ehkäisevään työhön. On kaikista tärkeintä, että poliisi on saatavilla pienille koululaisille ja päiväkoteihin. Se on mielekkäämpää työtä, ja sitä kautta sitten varsinaista rikollistenjahtaamistyötä olisi vähemmän, kun näitä tapauksia voitaisiin ennalta ehkäistä. Tällä hetkellä vielä ainakin toimii hyvin tämä koulupoliisitoiminta. Esimerkiksi, jos Länsi-Suomen poliisin määrärahakehykset säilyvät vuonna 2004 vuoden 2003 tasolla, se merkitsisi avoimiksi tulevien virkojen, noin 80 kappaletta, täyttämättä jättämistä, joten poliisin toiminta laskisi merkittävästi.

Tässä tilanteessa, minkä äsken mainitsin, tulee mitä ilmeisimmin kehittää poliisihallintoa. Nykylainsäädäntö antaa jo mahdollisuuden muodostaa yhteistoiminta-alueita, joilla osa alueitten poliisipäälliköiden tehtävistä siirrettäisiin näiden yhteistoiminta-alueiden johtajiksi määrätyille henkilöille. Mielestäni tätä kyllä tulee pohtia, sillä poliisihallinnossa tarvitaan tällä menolla nykyistä joustavampaa kokonaisuutta. Kihlakuntakokonaisuuden tarkastelusta tulee selonteko vasta vuonna 2005, mutta mielestäni olisi tärkeää tarkistaa poliisin hallintoa jo ennen vuotta 2005. Maailma muuttuu, ja sisäisen turvallisuuden alueella olisi hyvä siirtyä säännölliseen selontekojärjestelmään ja poliisihallinnon kehittämistä tulisi tarkastella pitkällä aikavälillä.

Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan poliisin hallintolain muutos, joka väläyttelee niin sanottua täydellistä yhteistoimintaa poliisilaitosten välillä. Kun tässä ollaan, että tämän taloudelliset vaikutukset olisivat ainakin oikean suuntaiset, niin tätä tulisi vakavasti harkita.

Arvoisa rouva puhemies! Tällainen tilanne ei ole järkevä, jossa uusia poliisimiehiä koulutetaan jopa työttömiksi.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karttunen keskittyi puheenvuorossaan hyvin pitkälle sisäiseen turvallisuuteen ja poliisitoiminnan kysymyksiin, ja minusta siitä on hyvä jatkaa. Suomi on ollut turvallinen maa asua, elää ja yrittää, ja näin me toivomme sen olevan jatkossakin. Nyt vain käytännössä on tietysti usein ollut tilanne se, että poliisin resurssit ovat osoittautuneet liian vähäisiksi. Poliisi ei näy enää siellä, missä sen toivottaisiin näkyvän, ja toisaalta silloin, kun kriittisiä tilanteita sattuu, poliisi viipyy kauan, ennen kuin se ehtii paikalle.

Monissa lisätalousarvioissa on poliisin resursseja lisätty, mutta siitä huolimatta vakanssivajausta on edelleen olemassa. Määrärahojen vajaus on ollut hallintovaliokunnassakin lähes jokaisen lausunnon yksi keskeisistä kysymyksistä, jotka on asetettu painopisteiksi. Minusta tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä poliisitoimen osalta on yksi tärkeä asia, joka meidän on syytä ottaa vakavasti, elikkä laaditaan sisäisen turvallisuuden osalta selontekokäytäntö, jossa käydään keskustelu hallituksen esittämän selonteon pohjalta, eduskunta antaa siihen vastauksen, ja määritellään tätä käytäntöä noudattaen se turvallisuuden tavoitetaso ja resurssitaso, mitä me haluamme noudatettavan. Se minusta on rinnasteinen puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. Uskon, että tätä kautta me pääsemme kaikkia tyydyttävään tilanteeseen.

Toinen kysymys oli pelastushelikopteriasia, josta ed. Arto Seppälä puhui hyvin paljon, ja minun on syytä yhtyä hänen näkemykseensä siitä, että pelastushelikopteritoiminta on vakiinnuttanut asemansa meillä pelastusjärjestelmässä. Erityisesti harvaanasutuilla seuduilla, saaristoalueilla se on suorastaan välttämätön pelastustoimen osalta. Valiokunta esittää lausumansa siitä, että selvitetään pikaisesti se, että valtion talousarvion puitteissa voidaan ryhtyä ylläpitämään pelastushelikopteritoimintaa. Se on kannatettava näkemys, ja toivotaan, että siitä myöskin syntyy tuloksia.

Mutta sitten, arvoisa rouva puhemies, tämän pääluokan muihin kysymyksiin elikkä kuntatalouteen ja kuntakysymyksiin. Kunta- ja alueministeri taisi poistua. Hän on kuitenkin uskottavasti seuraamassa tätä keskustelua ja panee mieleensä sen, mitä täällä lausutaan tai toivotaan.

Kuitenkin valiokunta sekä mietintönsä yleisperusteluissa että yksityiskohtaisissa pääluokkaperusteluissa nostaa hyvin voimakkaasti esille kuntatalouden heikon tilanteen, palvelujärjestelmien riskialttiuden erityisesti heikon talouden kunnissa. Täällä minusta nostetaan ongelmat esille mutta ratkaisuvaihtoehtoja ei esitetä. Kuntatalous on ensi vuonna muuttumassa alijäämäiseksi. Syynä siihen on ennen kaikkea verotulojen vähentyminen, mikä osaltaan johtuu valtion toimenpiteistä sekä yhteisöveron leikkausten muodossa että ansiotulovähennyksen korottamisen kautta. Toisaalta kustannustaso nousee hyvin voimakkaasti ja lisäksi kunnille annetaan lisää tehtäviä. Vaikka rahavirtojen näkökulmasta tämä mietintö kertookin, että valtion toimenpiteet ovat kuntatalouden kannalta positiivisia, tässä kuitenkin jätetään kertomatta asian toinen puoli elikkä kustannustason nousu ja lisääntyvät tehtävät. Tämä aiheuttaa sen, että kuntatalous kokonaisuudessaan muuttuu alijäämäiseksi ja 93 kuntaa joutuu nostamaan veroprosenttia ja myöskin vuosikate on puolittumassa.

Minusta keskeisin ongelma on juuri siinä, että valtio on vetäytynyt sosiaali- ja terveystoimen rahoitusvastuusta. Ennen 90-lukua valtion osallistuminen oli lähes puolet sosiaali- ja terveystoimen kustannuksista. Alimmillaan se kävi 22 prosentissa, ja nyt tätä talousarviota hyväksyttäessä se on hiukan yli 27 prosenttia. Koulu- ja sivistystoimen puolella valtion osallistuminen on pysynyt huomattavasti korkeammalla, runsaassa 50 prosentissa, ja voidaan sanoa, että kuntien talousvaikeudet paljolti johtuvat ennen kaikkea tästä valtion vetäytymisestä sosiaali- ja terveystoimen rahoitusvastuusta mutta toisaalta siitä, että väestömme ikääntyy, sairastavuus lisääntyy ja näitä taloudellisia tekijöitä ja kysynnän lisääntymistä ei ole kyetty yhteensovittamaan.

Minusta valiokunta esittää vain näkemyksensä siitä, että harkinnanvaraista rahoitusavustusta on oltava valmius tarkistaa vuoden 2003 aikana lisämäärärahojen kautta, mutta keskeistä olisi ollut se, että valiokunta olisi ottanut selkeän kannan indeksitarkistusten puolituksiin, ja se, että indeksitarkistukset maksetaan täysimääräisinä, ja toisaalta, että valtionosuusjärjestelmän uudistamista kiirehditään siten, että kunnille voidaan taata vakaa ja riittävä tulopohja palvelujen järjestämiseen kaikkien peruspalvelujen osalta siten, että kansalaiset perustuslain näkökulmasta eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan siitä riippuen, missä heidän kotikuntansa sijaitsee. Tulevan hallitusohjelman keskeinen kysymys minusta on se, että kunta—valtio-suhde normalisoidaan ja laaditaan, niin kuin täällä usein on puhuttu, kuntasopimus ja peruspalvelubudjetti, jotka takaavat sen, että taloudelliset resurssit ovat riittävät suunniteltuihin palveluihin nähden. Tämä olkoon yhteinen tavoite, ja toivon, että tämä asia on sisäistetty myöskin tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Sitten, arvoisa rouva puhemies, aluekehityksestä. Tästä yhtä lailla valiokunta yleisperusteluissaan totesi suureksi ongelmaksi sen, että väestön muuttoliike jatkuu hyvin voimakkaana, rakennetyöttömyys on korkea, sitä kautta tapahtuu syrjäytymistä ja että ohjelmaperusteinen aluepolitiikka ei ole välttämättä kyennyt takaamaan tasapainoista aluekehitystä koko maan alueella, vaan eriarvoistuva kehitys tulee jatkumaan.

Hallituksen harjoittaman aluepolitiikan keskeisinä kysymyksinä ovat ennen kaikkea ohjelmaperusteinen aluepolitiikka, jossa on näytellyt roolia aluekeskusohjelmat ja osaamiskeskusohjelmat. En lähde näitä moittimaan. Ne ovat omalta osaltaan olleet aktivoimassa seutukuntakohtaista yhteistyötä ja luoneet vireyttä kuntien väliseen yhteistyöhön suhteessa elinkeinopolitiikkaan. Mutta selvästi on nähtävissä, että toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä, vaan me tarvitsemme uuden aluekehityslain mukaista kansallista aluepolitiikkaa, jonka kautta koko aluepolitiikan linja on uudistettava ja terävöitettävä, ja ennen kaikkea siellä on otettava vakavasti esille aktiiviset työllistämistoimet ja toisaalta nostettava kannustava yrittäjyys hyvin keskeiseen sijaan siten, että työllistämisen kynnystä voidaan madaltaa, välittömiä työvoimakustannuksia huojentaa ja myöskin veropoliittisesti tukea alkavia ja uusia yrityksiä. Ennen kaikkea sukupolvenvaihdokset muodostuvat jatkossa yrityksille keskeiseksi ongelmaksi. Meillä on kymmenen vuoden kuluessa jäämässä noin 80 000 yrittäjää eläkkeelle eikä kaikilla ole tietoa jatkajasta.

Siinä mielessä yrittäjyys ja aluepolitiikka kulkevat käsi kädessä, ja kaipaan ennen kaikkea nyt sitä, että nämä periaatteet, jotka on kirjoitettu uuteen aluekehityslakiin, eli taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen alueella ja tasapainoisen aluekehityksen vaatimus, on nostettava uuteen arvoon ja luotava kokonaan uusi aluepolitiikka tähän maahan. Se on keskeinen arvioinnin kohde tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kunta—valtio-suhde on puhuttanut eduskuntaa koko tämän vaalikauden ajan. Eduskunnan auditoriossa pidettiin seminaari, jossa pääesiintyjänä oli professori Hidén. Hänen viestinsä oli selkeä: valtiolla on vastuu kunnista. Niihin tehtäviin, joita valtio kunnille siirtää, on osoitettava myös rahat.

Lainsäädännöstä johtuen valtio on jättänyt kunnille aika paljon suorittamatta. Seuraavassa hallitusohjelmassa on pyrittävä mahdollisimman oikeudenmukaiselle tasolle, erityisesti ansiotulovähennyksen kohdalla, jota taas tässäkin tulosopimuksessa ja budjetissa ollaan lisäämässä. Tässä nyt tehdään lähes täysimääräinen kompensaatio kunnille, mutta kuitenkin kunnat ovat jo takavuosilta yli 340 miljoonaa euroa valtiolta saamassa.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on poliisin voimavarat. Huumausainerikollisuus kasvaa, samoin talousrikollisuus on hyvin korkealla tasolla. Eduskunnassakin käyty keskustelu harmaan talouden torjunnasta ja toisaalta sen vaikutuksista kansantalouteen on kokonaan jätetty huomioon ottamatta. Nyt käydään keskustelua poliisien virkojen täyttämättä jättämisestä samanaikaisesti, kun poliiseja koulutetaan työttömiksi. Tämä ei voi olla hyvää hallintoa. Tässä on todella mietittävä panos—tuotos-ajatusta ja kaiken kaikkiaan panosten vaikuttavuutta tähän yhteiskunnan toimintaan. Meillä on mahdollisuus saada paljon aikaiseksi olemassa olevilla rahoilla, joita meillä tänä päivänä on, mutta ne pitää paremmin kohdistaa kuin tämä budjetti tekee.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pääluokka on laaja-alainen ja monitahoinen. Täällä on moneen tärkeään asiaan jo puututtu. Niinpä tyydynkin aika nopeaan kommentointiin muutamien asioiden osalta. Lähden liikkeelle, niin kuin monet aikaisemmatkin puhujat, poliisien tilanteesta.

Täällä jo äsken todettiin, että poliisien määräraha-asiat ovat jatkuvasti puhuttaneet sekä eduskunnan isoa salia että erityisesti hallintovaliokuntaa. Ainakin näitten vuosien mittaan, jotka minä olen täällä saanut olla, jatkuvasti on todella poliisien resursseja jossakin määrin lisätty, mutta kaikista näistä lisäyksistä huolimatta näyttää siltä, että resurssivajetta on edelleen.

Siinä mielessä minustakin kannattaa nostaa nyt aika suureen merkitykseen valtiovarainvaliokunnan mietintöön hallintovaliokunnan lausunnon johdosta tullut sisäisen turvallisuuden selontekomenettelyn aikaansaaminen. Sen periaatehan on, että selonteon käsittelyn yhteydessä määriteltäisiin tavoitteet ja tasot ja sitten sitouduttaisiin myöskin tämä yhteisesti sovittu palvelutaso rahoittamaan. Kun täällä viitattiin puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä käytyyn keskusteluun, niin minusta nimenomaan tässä mielessä se oli erittäin hyvä ja rakentava. Erilaisia mielipiteitä keskustelun aikana esiintyi tasosta, mutta sen jälkeen, kun päätös on tehty, minun ymmärtääkseni siitä asiasta on suurin piirtein ollut pulinat pois ja on edetty eduskunnan tahdon mukaisesti. Tämmöistä sisäisen turvallisuuden selontekomenettelyä kannatan lämpimästi.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana kuntataloudesta.

Mietinnöstä on luettavissa, että näitten viimeisten täydennysten jälkeen budjettiesitys on 151 miljoonaa euroa myönteinen kuntien kannalta, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että todellakin sekä valtiovallan että kuntien yhteisissä laskelmissa erityisesti vuodesta 2004 eteenpäin kuntatalous on heikkenemässä. Todellakin tarvitaan jonkinlaista uutta asennoitumista ja uudenlaista sitoutumista julkisen vallan päätoimijoitten kesken.

Totesin jo eilen yleiskeskustelussa, että ei voi kuin hämmästellä sitä vastuun pallottelua, mitä tällä hetkellä tapahtuu, ja todella on uudenlaisen toimintakulttuurin aika. On kyettävä todellakin luomaan kuntien ja valtion yhteinen pitkäjänteinen ja kokonaisvaltainen kuntapolitiikan linjaus. Se on ehdottoman välttämätön siinä mielessä, että ennustettavuus, pitkäjänteisyys ja vakaus on oltava kuntasektorillakin entistä paremmin tiedossa, kun kuntien taloutta suunnitellaan. Minä luulen, että tämmöinen vakauden puute ja ennustettavuuden puute on ollut erittäin merkittävää, kun kunnat ovat tuskailleet vuosittain budjettien tasapainottamisen kanssa ja erityisesti kuntasuunnitelmien taloussuunnitelmien osalta vaikeudet ovat olleet erittäin suuret.

Mitä tulee kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin, niin kannattaa todellakin muistaa, että myöskin kuntakentän sisällä taloudellinen kehitys on eriytyvää ja meillä on oltava käytettävissä sellainen instrumentti, jolla voidaan nopeasti reagoida esiintuleviin ongelmiin. Minusta ed. Pulliainen muun muassa tästä asiasta käytti hyvin perustellun puheenvuoron. Voi hyvinkin olla niin, että nyt tässä talousarvioehdotuksessa määritelty taso on liian matala. Siinä mielessä tuo lausumaehdotus, että nopeasti ollaan reagoimassa, jos näyttää siltä, että tuo määritelty taso ei ole riittävä, on erittäin hyvä.

Voin ihan kokemuksesta kertoa, että tämmöisellä harkinnanvaraisella rahoitusavustuksella, kun se sattuu juuri oikeaan saumaan, saattaa olla erittäin suuri merkitys kuntatalouden saattamiselle positiiviselle uralle. Meillä Pohjois-Karjalassakin löytyy monia myönteisiä esimerkkejä silloin, kun se on kohdennettu oikein.

Rouva puhemies! Ihan ehkä viimeiseksi hieman myöskin alueitten kehittämisestä.

Ed. Rantakangas omassa puheenvuorossaan käsitteli aluekehittämistä monella tavalla ansiokkaasti, mutta yksi kapea-alaisuus hänen puheenvuoroonsa minusta sisältyi. Se oli se, että hän katseli aluepoliittisten toimenpiteitten vaikutusta aika lailla suppeasti vain julkisen sektorin kannalta. Hän totesi aivan oikein, että alueilla muun muassa valtionhallinnon työpaikkoja on merkittävästi vähentynyt.

Arvoisa puhemies! Minusta olisi ehdottomasti hedelmällisempää tarkastella sitä, mitä tällä aluepolitiikalla ja aluekehittämisen toimenpiteillä on saatu aikaan avoimella sektorilla. Tähän ed. Nousiainenkin kiinnitti huomiota, kun hän painotti sitä, että nimenomaan alueitten yrittäjät on saatava entistä voimakkaammin mukaan aluekehitystyöhön. (Ed. Korvan välihuuto) — Kyllä minusta tällaisista tuloksista on ihan selkeitä näyttöjä, ed. Korva, olemassa ympäri Suomea. (Ed. Korva: Onko esimerkkejä?) — Minä toivotan teidät tervetulleeksi esimerkiksi Joensuun seudulle. Meiltä menee varmaan viikko yhdessä kiertäessä niitä myönteisiä esimerkkejä. Kyllä niitä on näkyvissä.

Minusta ed. Nousiainen antoi aivan oikein ja asiaan kuuluvan arvon näille aluepoliittisille ohjelmille. Hän puhui aika lämpimästi Aluekeskusohjelman ja Osaamiskeskusohjelman puolesta. Ne ovat minusta niitä toimenpiteitä, joilla on saatu paljon myönteistä aikaan. Siinä mielessä on erittäin hyvä asia, että jo hallituksen talousarvioehdotukseen sisältyi nimenomaan Aluekeskusohjelman ja Osaamiskeskusohjelman määrärahoihin korotusta ja nyt vielä valtiovarainvaliokunta esittää 900 000 euron korotusta, mikä on hyvin tervetullut lisä.

Yksi asia vielä, mihin eilen jo hieman puutuin. Tässä mietinnössä on problematisoitu maakuntaohjelman ja erityisohjelmien yhteensovittamisen vaikeutta. Minusta se ohjelmahierarkia on itse asiassa aivan selvä, mutta myönnän, että esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että aluekeskusohjelma tulee niin laaja-alaiseksi, että se kattaa esimerkiksi lähes kokonaisen maakunnan, niin silloin näitä yhteensovittamisongelmia voi tulla. Se vaatii, että paikalliset toimijat sitten nimenomaan pystyvät toimimaan sillä tavalla, ettei tehdä turhaa eikä päällekkäistä työtä, vaan toimitaan niin, että saadaan aikaan paras mahdollinen vaikuttaminen.

Leea Hiltunen /kd:

Rouva puhemies! Pääluokka 26 sisältää todella useita tärkeitä asioita, ennen kaikkea juuri niitä, jotka vaikuttavat meidän kansalaistemme turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Siinä mielessä näistä kaikista olisi varmasti syytä käydä keskustelua. Täällä on erittäin hyviä puheenvuoroja käytetty erityisesti kuntien ja valtion tehtäväjaosta, ja yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa peräänkuulutetaan aivan uudenlaistakin lähestymistapaa siitä, millä tavalla peruspalveluista vastataan, onko mahdollista peruspalvelubudjetti tehdä, millä tavalla kuntasopimusasia tulee mahdollisesti seuraavalla kaudella esille ja miten vastaamme siitä, että jokainen kansalainen voi olla turvallisella mielellä, asuu missä tahansa alueella.

Mutta yhden asian ainoastaan haluan vielä nostaa esille eli poliisien tilanteen. Ei voi olla oikein, että poliisihallinnon alalla on niin paljon kysymyksiä avoimena ja on se turvattomuuden tunne, mikä vielä kuitenkin heijastuu kansalaisille siitä, että poliiseja ei ole riittävästi saatavilla rikosten tutkintaan eikä turvallisuuden lisäämiseen, ei ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Huoli on erittäin suuri, kun täällä sanotaan, että määrärahalisäyksistä huolimatta poliisi ei saadun selvityksen mukaan vuonna 2003 selviä tyydyttävästi edes näistä tehtävistä, joita mietinnössä tuossa edellä on kuvattu. Siellä on monenlaisia tehtäviä kuvattu, ja tehtävät ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet.

Eli miten saada tämä tasapaino aikaan, me kristillisdemokraatit olemme tämän vastalauseessa nostaneet esille. Edellytämme 5 miljoonan euron lisäystä. Toivon, että tähän voitaisiin saada tukea. Tarvitaan myöskin sisäisen turvallisuuden selonteko, siihen yhdyn erittäin lämpimästi. Täytyy hyvin pikaisesti saada vastausta siihen, millä toimenpiteillä korjataan nämä puutteet, mitkä tällä hetkellä ovat, kun tiedämme, että poliiseja olisi kyllä tehtäviin tulossa, kun olisi mahdollisuus näitä tehtäviä täyttää.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on erinäisissä puheenvuoroissa todettu aina jossain sivulauseessa vähintään, että tämä asia ennen kaikkea tulisi seuraavassa hallitusohjelmassa huomioida. Mukava katsoa, kuinka moni on todella tekemässä sitä hallitusohjelmaa ja kuinka laajapohjainen se hallitus ennen kaikkea on. Menestystä vaan siinä, ketkä kaikki sitä ovat rustaamassa.

Mutta ongelma niin tässä kohdassa kuin missä tahansa pääluokassa on se, että katsotaan liian suppeasti sektoreittain näitä aloja. Täällä on puhuttu poliisien määrärahoista, ja siinä ed. Erkki Kanerva puhui loistavasti rikossovittelusta. Mennään yli hallintorajojen eri ministeriöihin. Toisaalle panostaminen tuo toisaalle säästöä, ennen kaikkea myös inhimillistä säästöä. Ei tässä valtion budjetin tekemisessä päästä paljon puusta pitkälle ellei kyetä näkemään yli näiden näennäisten, teennäisten rajojen.

Samoin tässä kunta—valtio-asetelmassa. Tällaisesta vastakkainasettelusta pitäisi ehdottomasti päästä yhteistyöhön. Meillä on yhteinen julkinen sektori, ja kaiken a ja o on, että kansalaiset saavat tarkoituksenmukaista tarvitsemaansa palvelua, eikä niinkään, että kaikki betonoidaan tiettyihin rakenteisiin. Muistetaan kuitenkin, mitä varten päätöksiä tehdään, mitä varten näitä rahoja jaetaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan muutamaan asiaan lyhyesti kommentoida sisäministeriön hallinnonalan osalta, etenkin kun ministeri Korhonenkin on paikalla.

Ensin lyhyesti tähän sisäiseen turvallisuuteen. Tässä useammissa puheenvuoroissa on siihen tartuttu. Kannatan lämpimästi tämmöisen sisäisen turvallisuuden selonteon käsittelyä ja esiin nostamista. Tähän liittyy läheisesti monia poliisihallintoon liittyviä kysymyksiä, mutta myös niin, että voitaisiin niitä käsillä olevia ongelmia vahvemmin ennalta ehkäistä. Minusta on mielenkiintoista, että esimerkiksi nyt Ruotsissa tässä uudessa Perssonin hallituksen ohjelmassa päihteet on ykköspainopiste. Minusta se osittain kertoo siitä, millä tavalla ehkä naapurissa nämä ongelmat ovat vielä voimakkaammin koettuja ja sen vuoksi on nyt jouduttu tarttumaan näihin asioihin. Olisiko meillä viisasta paneutua vähän aikaisemmin, ennen kuin nämä ongelmat pääsevät vielä nykyisestään vahvistumaan?

Toisena asiana valtion ja kuntien yhteistyö. On korkea aika, että me pääsemme sellaiseen yhteistyösopimukseen, jossa näennäinen vastakkainasettelu valtion ja kuntien väliltä poistuu ja eliminoidaan, koska kuitenkin on viime kädessä kysymys siitä, millä tavalla me turvaamme sosiaali-, terveys- ja sivistyspalvelut maan eri osissa. Minusta meidän pitäisi löytää vihdoin viimein kattavampi ja syvemmälle menevä yhteistyö, jossa todella löydetään ratkaisu pidemmällä aikajänteellä, ratkaisu, joka varmasti pitää sisällään myös uusia toimintakäytäntöjä. Tässä mielessä on hyvä, että Kainuun hallintomallikokeilu on saatu liikkeelle, mutta en malta olla ottamatta esille sitä näkökulmaa nimenomaan ministerin läsnäollessa, että toivottavasti kainuulaisia ei nyt jätetä yksin tämän asian kanssa, yksin sillä tavalla, että valtion taholta ainoastaan seurataan vähän niin kuin katsomosta, mitenhän siellä kainuulaiset nyt pärjäävät. Aivan olennaisen keskeistä on se, että tähän suhteellisen pitkäaikaiseen kokeiluun liittyy sellainen prosessi, jossa suhteellisen lyhyellä aikajänteellä tehdään arviointeja niistä uudistuksista ja muutoksista, joita tarvitaan, että asiat todella jouhevasti menevät eteenpäin, ja saadaan sellaista kokemusta, jota voidaan hyödyntää ei vain Kainuussa vaan monilla monilla muilla alueilla, joilla tarvitaan myös rakenteiden uudistumista ja uusia toimintakäytäntöjä.

Sitten, arvoisa rouva puhemies, muutama ajatus tähän alueiden omaehtoiseen kehittämiseen siinä mielessä, että nyt meillä käydään hyvin monessa yhteydessä ja on menneiden vuosien aikana käyty keskustelua, jossa liian moni keskustelu kulminoituu tähän kuntakokokysymykseen sen sijaan, että me pääsisimme etenemään sen arvioinnissa, millä tavalla meidän pitää hallinnon rakenteita ihan oikeasti uudistaa, että pystymme varmistamaan palvelutuotannon, koska ei ole kaukana se todellisuus, että joka tapauksessa palvelut joudutaan tuottamaan nykyistä vähemmällä rahalla. Tässä mielessä minä avartaisin näkökulmaa jopa sille tasolle, mitkä roolit nyt eri toimijoilla tässä alueellisessa kehittämistyössä on.

Lähden liikkeelle siitä, mikä on läänien rooli tulevaisuudessa. Arvoisa ministeri on vasta taannoin ottanut kantaa siihen, että läänejä ei tarvita ollenkaan. Minä kuitenkin toisin tähän keskusteluun sen näkökulman, onko tiettyjä toimia, joihinka tarvittaisiin nimenomaan tämmöistä laajempaa aluejakoa. Otetaan esimerkiksi infrastruktuurin kehittäminen. Jos minä ajattelen tieverkkoa, raideliikennettä ja kokonaisuutena tätä infran kehittymistä, jopa otan siihen mukaan tämän tietoyhteiskunnan kehittämisen, voisiko lääneillä olla sellaista roolia, jossa kattavammin arvioitaisiin näitä asioita, koska tämän tyyppisten arviointien osalta maakunnatkin ovat liian pieniä alueita? Minä ajattelen näin, että tätä arviointia ehkä olisi syytä tehdä. Minä käytän nyt tätä liikenneinfrastruktuuria esimerkkinä sen vuoksi, että jopa se, että sovitamme nyt näitä eri liikennemuotoja yhteen, on nykyisten rakenteiden puitteissa osin kyseenalaista.

On sitten hyvin toisen tyyppisiä toimia, joissa voidaan sanoa toisena ääripäänä, että jopa pienetkin kunnat voivat selviytyä näistä palvelutehtävistä ihan riittävän hyvin. Mutta nyt tähän välimaastoon sitten jää aika monia asioita, ja silloin kysytään nimenomaan sitä, miten tämä alueiden kehittämisvastuu kyetään hoitamaan nykyistä paremmin, koko maan kattavasti. Nythän on kokeiluna ollut esimerkiksi tämä Aluekeskusohjelma, joka on omalla tavallaan synnyttänyt aika paljon kysymysmerkkejä ja myös hämmennystä siinä mielessä, että se ei sovi tavallaan näihin vanhoihin rakenteisiin, ei suoraan läänijakoon, ei maakuntajakoon, ei täysin ehkä seutukuntajakoon, kuntajaosta puhumattakaan.

Sen vuoksi minä ajattelen tärkeäksi pohtia, millä tavalla nyt todellakin näitä rakenteita selkiytetään niin, että me kartutamme semmoista kokemuspääomaa, joka johtaa myös sellaisiin johtopäätöksiin, että asiat voivat edetä. Tämä nykyinen sektoroituminen ei estä todellisten tulosten saavuttamista, koska tässä koko aluekehityksessähän on viime kädessä kysymys — niin kuin joissakin puheenvuoroissa on todettu — siitä, millä tavalla luodaan uusia työtilaisuuksia, miten parannetaan työllisyyttä, miten luodaan todella elinkeinoelämälle ja yritystoiminnalle nykyistä paremmat edellytykset.

Tässä mielessä palaan tähän aluekehitysohjelmaan. On kiistaton tosiasia, että näillä aluekehitysohjelmilla on tietyillä alueilla tehty erittäin myönteistä avausta. Mutta nyt se asia, joka liittyy tähänkin budjettiin, on se, millä tavalla näitten aluekeskusohjelmien ja niitten strategisten valintojen ja painopisteiden kehittämistyötä voitaisiin myös rahoituksellisesti vauhdittaa nykyistä paremmin. Minusta siihen ei löydy riittävää vastausta nyt ensi vuoden budjetista. Minä toivon, että tätä kysymystä mietitään, mietitään rohkeasti sillä tavalla, että esimerkiksi näihin aluekehitysohjelmiin tulisi merkittävästi suurempi rahoituspanos, ei vain näitten ohjelmien aikaansaamiseen, vaan myös näitten painopistealueiden kehittämistyön vauhdittamiseen.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan kiteytän tämän oman ajatukseni, mitä pyrin viestittämään, siihen että joka tapauksessa lähitulevaisuudessa olennaista on se, että me saamme kaivettua esiin uusia toimivia käytäntöjä, joiden perusteella voidaan myös uudistaa aluehallinnon rakenteita.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Mistäpä muusta tässä puhettansa aloittaisi kuin tästä kunta—valtio-suhteesta. Siitä aion minäkin puhua. Mieleeni on tullut se vertaus toimeentuloasiakkaasta, joka käy toimeentuloluukulla hakemassa avustusta itsellensä. Hänen selviytymättömyytensä tässä asiassa perustuu juuri siihen, että hänen tulonsa ovat niin ennakoimattomia, syklittäisiä, niiden määrää ei tiedä eikä sitä, saako niitä mahdollisesti vai ei. Kunnilla on mielestäni juuri samanlainen asetelma valtioon nähden tällä hetkellä. Koskaan ei voi tietää, minkälaisina määrinä mitkäkin tulot valtion puolelta tulevat, ihan niin kuin ed. Ravi edellisessä puheessaan viittasi tähän rahoituksen ennakoitavuuteen, vakauteen ja ennen kaikkea riittävyyteen. Tätä erikoisesti mielestäni pitäisi tutkia kokonaistarkastelua silmällä pitäen.

Toinen asia, johon haluan puuttua, ovat nämä harkinnanvaraiset avustukset. Niin pitkään ja hartaasti kuin niitä on jaettu ja niin kuin nytkin on tulossa esityksiä niiden lisäämisestä ja toki niiden puolesta aion äänestää seuraavalle vuodelle, kyllä mieleeni on tullut kysymys, kuinka pitkälle ja kuinka monen vuoden päähän pärjätään näillä harkinnanvaraisilla avustuksilla. Kohta niitä on hakemassa niin suuri määrä kuntia, että tuskin rahat niihin riittävät. Toivoisinkin, että ruvettaisiin valmistelemaan esityksiä esimerkiksi väestökertoimista tai jostakin muusta silmällä pitäen kuntia, joissa esimerkiksi yrityksiä ei ole lainkaan.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän vuotuisen budjettikeskustelun kestoaiheita ovat viime vuosina olleet nämä poliisin määräraha-asiat. Syynä on aina se, että sisäministeriön poliisiosastolla ja valtiovarainministeriöllä näyttää olevan krooninen näkemysero tästä määrärahojen tasosta. Tällä kertaa on 30 miljoonan euron näkemysero. Hallintovaliokunta on kyllä nytkin lausunnossaan todennut, että tämä toimintaympäristö on muuttunut, poliisilla on aika paljon uusia tehtäviä tämän kansainvälistymisen vuoksi ja erityisesti ammattimaisen kovan rikollisuuden kasvun vuoksi. Sitten on näitä jopa aivan uusista tutkintamenetelmistä, esimerkiksi dna-tutkimusten lisääntymisestä, aiheutuneita lisäkuluja.

Sen vuoksi on hyvä, että täällä on monissa puheenvuoroissa todettu, että tarvitaan tämmöinen selontekokäytäntö samaan tapaan kuin maanpuolustuksen osalta, jotta voidaan vaalikaudeksi tai jopa kahdeksi linjata tämän määrärahan tarve. On aivan nurinkurista, että tätä joka vuosi lisäbudjeteilla kuitenkin joudutaan paikkaamaan.

Muutama vuosi sitten hyvin perusteellista työtä teki tällainen maaherra Heikki Kosken vetämä työryhmä, joka pohti tätä poliisikysymystä ja tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että vuoteen 2010 mennessä pitäisi poliisien määrää lisätä noin 500:lla nykyisestä 8 000:sta, tällainen maltillinen lisäys. Nyt yksityinen turva-ala kasvaa 10 prosenttia vuodessa, mutta kyllä tämä on yhteiskunnan perustehtävä. Tämä selonteko voisi tuoda ratkaisun, että voitaisiin nämä määräraha- ja linjakeskustelut käydä täällä eduskuntatasolla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On erinomaista, että kuntaministeri on paikalla vielä tässä vaiheessa, kun pitkää keskustelua sisäasiainministeriön tulevan vuoden budjetista käydään.

Perusongelmahan kuntasektorilla on yksinkertaisesti se, kun eivät rahat riitä. Valtionosuudet ovat 90-luvun alkutasosta puolittuneet tähän päivään tultaessa, noin karkeasti ottaen. Siinä tietysti kuntien välillä on vaihtelua, mutta tyypillisimmissä kunnissa on tilanne se, että siitä, mikä valtionosuuksien osuus oli kuntatalouden menoista 80-luvun lopulla, 90-luvun alkaessa, puolet on nyt enää valtionosuuksien osuus.

Kuitenkaan kunnatkaan eivät ole rahanpainamisoikeutta saaneet. Veroprosentteja on ollut tietysti pakko useaan otteeseen korottaa, ja silläkin on osaltaan oma kielteinen vaikutuksensa, koska kuntavero on jakovero ja koskettaa nimenomaan pienituloisimpia suhteessa ankarammin verrattuna valtionveroon. Kuntien palvelutasosta on jouduttu tinkimään. Tietysti on hyvä, että pannaan suu säkkiä myöten ja talous tarkaksi, mutta toisaalta on vastuu palveluista, joista kuntien on vastattava kuntalaisille, että perustarpeet tulevat tyydytettyä.

Aivan kuten ed. Nousiainen mainitsi äsken puheenvuorossaan, vakaa ja riittävä tulopohja on järjestettävä kunnille ja samalla saatava täysimääräinen indeksikorotus valtionosuuksiin. Tämäkään ei vielä korjaisi tilannetta kuin jonkin verran, vaikka saataisiin täysimääräinen indeksikorotus, koska tässä on kymmenen vuotta jääty pahasti jälkeen ja osuudet ovat tippuneet, mutta se olisi kuitenkin parempi kuin puolitettu indeksikorotus. En ymmärrä, miksi, kun tehtävät eivät ole mihinkään muuttuneet, indeksikorotus ei voisi reilusti olla valtion budjetissa kunnille tulevissa valtionosuuksissa se, mikä on maassa tapahtunut inflaation ja indeksin kehitys.

Kehitysohjelmista voi todeta, että osa niistä on onnistunut. Se on hyvä. Mutta osaltaan on helposti käynyt niin, että niissä työllistyvät vain projektipäälliköt ja projektisihteerit. Tämä ei sitten ole enää täyttänyt tarkoitustaan. Pitäisi harkita, aivan kuten ed. Nousiainen mainitsi, siirtymistä uuteen aluepolitiikkaan, jossa tietysti otettaisiin nykyisestä se, mikä on hyvää, mutta ei jämähdettäisi siihen, mikä nyt on kokeiltua. En moiti niitä ministereitä, jotka ovat nykyistä kehittäneet. Annan tunnustukset. Varmasti vilpittömässä tarkoituksessa on hyvää tehty, mutta paikalleen ei voi jäädä. Jos jäädään paikalleen, mennään taaksepäin.

Uutta aluepolitiikkaa on löydettävä ja katsottava, olisiko vanhoissa aluepolitiikan periaatteissa jotain sellaista, joka olisi menneiltä ajoilta hyväksi koettua, jolla saataisiin työtä ja työpaikkoja, edistettäisiin yrittäjyyttä nimenomaan niissä kunnissa, joissa yrittäjyys on vähäistä, ja samalla poistettaisiin rakennetyöttömyyttä ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Meillä on puutetta työnantajista. Tämähän se on kuntatalouden ongelma. Kyllä silloin, jos on työnantajia, yleensä löytyy työntekijöitä ja silloin löytyy verotulojakin kuntiin. Monet ongelmat korjautuvat ja poistuvat sitä kautta hyvinkin nopeasti.

Sitten menen toiseen sektoriin, joka asianomaiseen sisäministeriöön liittyy. Täällä on aivan oikein ja paljon puhuttu poliisin määrärahoista. Kansalaiset kaipaavat turvallisuutta. Jo tunne turvallisuudesta luo yhteiskuntaan vakautta. Se, että meillä on liian paljon poliisia keskitetty siitä, mitä tilanne on ollut aikaisemmin, on synnyttänyt turvattomuutta ei vain maaseutupitäjiin vaan myös kaupunkilähiöihin. Poliisityössä on ehdottoman suuri etu, että poliisi tuntee ihmisiä, joita asuu kotipitäjässä, kunnassa tai kaupunkilähiössä. Tämä on vanha maalaispoliisin ja kyläpoliisin työn suuri vahvuus ollut. Mutta kun poliisi keskitetään, ihmisten tuntemisen puute on oma haittansa, ja se varmasti koetaan sitä enemmän, mitä kauemmas tuo poliisi siirtyy ja mitä kauemmas ihmiset kokevat poliisin siirtyneen.

Samoin koen tärkeäksi, että me pidämme huolta rajavartiostoista. Minusta ei pidä enää yhtään rajavartiostoa sulkea. Tarvitaan miehitettyjä rajavartiostoja, tarvitaan ihmisiä, jotka kulkevat fyysisesti rajalla. Toki elektroninen valvonta ja kaikki tämä on kehittynyt, mutta vasta ihminen on se, joka toimii ja suorittaa tehtäviä. Toki tarvitaan siis nykyajan tekniikkaa, mutta se ei riitä korvaamaan ihmistä.

Edelleen tarvitaan resursseja myöskin Tullille. Olen muun muassa tehnyt aloitteen erikoispoliisikoirien saamisesta niin Rajavartiolaitokselle, poliisille kuin Tullillekin. Siinä on eräs sellainen väline, jolla voidaan tehokkaasti lisätä huumerikollisuuden tuloa tähän maahan. (Ed. Rönni: Ei kai sitä lisätä tarvitse enää! — Ed. Pulliainen: Mitenkä se virke nyt meni?) Valitettavasti huumeet ovat levinneet maaseutupitäjiä myöten. — Kyllä huumeet on poistettava. Huumeet ovat lisääntyneet valitettavasti maaseutupitäjiä myöten ja poliisikoirilla voidaan, arvoisa ed. Rönni, jos on jotain epäselvää, poliisikoirilla voidaan estää huumeiden lisääntymistä maaseudulla ja kaupungeissa. — Silloin, kun estetään huumeiden tulo maahan jo rajalla, niin kerta kaikkiaan se silloin osaltaan on estetty ja voidaan tunnistaa sitten myös, jos kotimaassa käydään tuottamaan huumeita, paljon paremmin. Kun koira toteaa huumeen, se on silloin yksinkertaisen helppo ja selvä asia. Teknisiä välineitä tarvitaan, mutta tarvitaan myös miehistöä, ja tarvitaan myöskin, mihin viittasin, poliisikoiria, ja tuntuvasti lisää.

Kysymys poliisikoirasta tuntuu hyvin yksinkertaiselta. Se ei valitettavasti ole sitä. Tarvitaan todella panostusta koirakoulutukseen. On kysymys vain muutamasta vuodesta, minkä koira voi palvella tehtävässään. Sen takia koiria on aina koulutettava lisää ja hankittava lisää. Sitten koiran työaika on myöskin perin rajallinen. Silloin, kun koira tekee tehtäväänsä, se on hyvin lyhyt työaika, minkä se jaksaa tehdä. Tähän on todella panostettava voimakkaasti lisää voimavaroja. Ei riitä, että meillä on nykyinen määrä erikoiskoiria, vaan niitä on hankittava todella lisää sekä poliisille, Rajavartiolaitokselle että Tullille.

Samoin tätä asiaa sivuaa myös poliisien palkkakehitys, joka on valitettavasti jäänyt ajassa jälkeen. Etenkin jos maaseudulta muuttaa nuori poliisimies tänne Pääkaupunkiseudulle, eläminen poliisin nykypalkoilla käy kohtuuttoman tiukaksi. On onnetonta, jos nuoria henkilöitä, miehiä ja naisia, jotka valmistuvat poliiseiksi, jää työttömiksi ja samaan aikaan tarvittaisiin poliiseja lisää. Jokainen poliisivakanssi tulisi saada täytettyä. Tämän tulisi olla viimeistäänkin tulevan hallituksen keskeisiä tavoitteita. Mutta alleviivaan samalla myös Rajavartiolaitoksen tehtävien ja Tullin tehtävien tärkeyttä.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Muutama sana kuntaliitoksista ja kuntien välisestä yhteistyöstä, joilla molemmilla pyritään nykyistä kustannustehokkaampaan palvelutuotantoon. Parhaillaan Suomen kuntakentässä kihisee ja kuhisee. Monet kunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa, joihin on huudettu valtiota apuun. Mutta kun valtio ei ole kyennyt vastaamaan kuntien mielestä huutoon eikä ole riittävästi avannut rahasäkkinsä nyörejä, kunnissa on pakon edessä ryhdytty miettimään joko yhteistyön lisäämistä tai yhdistymistä naapurien kanssa.

Tänään meillä onkin suunnitteilla ja keskustelussa enemmän kuntaliitoshankkeita kuin koskaan aiemmin. Lisäksi kuntakentän yhteistyötä vauhditetaan muun muassa aluekeskusohjelmilla ja seutukuntakokeiluilla. Tätä pidän hyvänä asiana. Tämä kuntakentän tilanne on aiheuttanut myös sen, että monilla on harrastusta ennustella maamme kuntien tulevaa lukumäärää. Minun mielestäni tässä keskustelussa on ollut havaittavissa jonkinlaisia huutokauppamaisiakin piirteitä. Odotetaan vain, kuka lyö pöytään pienimmän luvun. Rohkeimmat arviot päätyvätkin siihen, että meillä olisi alle 100 kuntaa 15—20 vuoden tähtäimellä. Tämähän merkitsisi nykyisen kuntien lukumäärän romahtamista.

Itse totean tältä osin vain, että kuntia on vuonna 2020 selkeästi vähemmän kuin tänään, mutta myös kuntien toimintatavoissa on tapahtunut muutoksia. En nimittäin pidä uskottavana, että Suomen tuleva kehitys ja peruspalvelujen järjestäminen voitaisiin hoitaa nykyisellä kuntarakenteella ja toimintatavoilla, sen verran vaikeaa monille kunnille on suoriutua perusvelvoitteistaan jo tänäänkin. Kyse onkin siitä, miten keskeiset peruspalvelut tuotetaan mahdollisimman järkevästi ja kustannustehokkaasti.

Mielestäni meillä jatkossa tarvitaan kuntaliitoksia ja valtiovallan on niitä syytä porkkanarahoin kannustaa. Liitokset eivät kuitenkaan välttämättä sovellu kaikkiin tapauksiin. Erityisesti on syytä tehdä ero rakenteeltaan yhteenkasvaneiden kaupunkiseutujen sekä harvaanasuttujen, laaja-alaisten kuntien kesken. Siksi tarvitaan myös ennakkoluulotonta kuntien välisen yhteistyön kehittämistä, mutta myös kumppanuuksia yhdistysten ja yritysten kanssa sekä kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista palvelujen tuottamiseen.

Kuntaliitosporkkanoiden rinnalla tarvitaan seutu- ja kuntayhteistyöhön kannustavia kokeiluja ja malleja. Tällä hetkellähän meillä seutuyhteistyössä kokeillaan muun muassa yhteisöveron seudullista jakamista, elinkeinopoliittisten toimenpiteiden hoitamista seudullisesti — tämä on varmaankin yksi yleisimmistä yhteistyömuodoista — eri kansalaisryhmien erityispalvelujen seudullistamista, kuntien henkilöstön erityisosaamisen hyödyntämistä seudun kunnissa, kuntien yhteisten päätöksentekoelinten luomista sekä seudullisia sähköisiä palveluja. Tähän seutuyhteistyöhön mielestäni sinänsä liittyy se paradoksi, että sitä kannattavat sekä ne, jotka katsovat tämän välivaiheeksi kuntaliitoksiin, että myöskin ne, jotka katsovat näin voitavan estää kuntaliitokset. Jossain vaiheessa tässä saatetaan ajautua törmäyskurssille.

Lopuksi, herra puhemies, haluan todeta sen, että pelkkä kuntien yhteen liittäminen ei välttämättä tuo niin mittavia säästöjä ja hyötyjä kuin saatetaan kuvitella. Hyödyt tulevat ennen kaikkea siitä, miten prosessia johdetaan, mutta on myös tapauksia, joissa yhteistyöllä ja kunnan omaa toimintaa kehittämällä pystytään vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Siksi on syytä ja itse asiassa välttämätöntä kannustaa molempia linjoja, niin liitoksia kuin yhteistyön lisäämistäkin. Uskoakseni erityisesti kuntakentällä toivotaan, että me pääsemme nykyistä ennustettavampaan ja pitkäjänteisempään kuntapolitiikkaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana täältä edestä, kun kaksiminuuttinen on kovin lyhyt tuolta paikalta.

Ensinnäkin poliisitoimesta. Täällä on puhuttu poliisien määrän lisäämisestä. Muun muassa ed. Ranta-Muotio totesi, jotta pitäisi jonkun tutkimuksen mukaan 500 poliisia lisätä tässä ihan lähituntumassa, ennen kuin turvallisuus maassa olisi hyvä. (Ed. Ranta-Muotio: Kymmenessä vuodessa!) Itse olen sitä mieltä hyvin vahvasti, mitä tässä jo aikaisemmin esitettiin jonkun poliisilain yhteydessä, kun ministeri Itälä esitti sitä ajatusta, että poliisihallintoa pitäisi uudistaa kaiken kaikkiaan. Minusta semmoinen päällekkäisyys, mikä tällä hetkellä siellä on, pitää purkaa ehdottomasti. Sehän on niin moniportainen ja moniputkinen juttu, että siellä joutavia virkamiehiä, päälliköitä on hirveän paljon. Kun hallintoa muutenkin katsellaan, pitäisi katsoa joka sektorilta, niin ei poliisihallinto voi olla sen kummempi osio siellä. Sieltä pitäisi se tehokkuus etsiä, millä tavalla johtoporras saadaan tehokkaaksi ja nekin voimavarat sinne kentälle. Kun joka vuosi on lisätty poliisivaroja kymmeniä miljoonia vanhoina markkoina, sitten todetaan, jotta eihän todellisuudessa ole sitä turvallisuutta lisättykään kentälle, vaan se on mennyt tietokoneisiin ja byrokratian turvottamiseen. Sehän on järjetön homma. Sen takia minusta tämä pitäisi osata meidän käydä ihan uudelleen läpi ja tehdä semmoinen malli, jossa olisi huomattavasti vähemmän näitä portaita. Jos katsoo teollisuusympäristöä, sieltä on kyllä karsittu joutavat ylimääräiset hallinnot pois ja toiminta on tehokasta eikä sillä tavalla, että siellä on tavallaan paperinpyörittäjiä.

Muun muassa ed. Erkki Kanervan, joka on itse ollut poliisissa työssä, puheita kuunnellessa monta kertaa niissä on ainakin asiantuntemusta siinä mielessä, että hän itse on nähnyt sen, mitä siellä tapahtuu ja miten paljon joutavaa ja tyhjänpäiväistä siellä sisällä onkaan. Sen takia toivoisi, että hallintovaliokunnassa — en tiedä, missä vaiheessa lakiesitys on menossa — edes tämä Itälän pieni avaus, mikä ei vielä koko poliisihallintoa katakaan, vietäisiin läpi järkevissä puitteissa.

Sitten kun ed. Ranta-Muotio totesi, että Kosken vai minkä tutkimuksen perusteella pitää 500 poliisia lisätä, niin eikös meidän pitäisi kysyä niinpäin, mihin niitä poliiseja muuten tarvitaan itse asiassa? Eikös tämä yhteiskuntapolitiikka pitäisi muuttaa siihen suuntaan, jotta meillä ne tekijät, jotka luovat tarvetta poliisivoimien lisäämiselle, poistetaan? Silloinhan niilläkin rahoilla, jotka käytettäisiin lisää poliisien palkkaamiseen, pitää korjata se, jotta ihmisille on töitä, ja lisätä niihin elementteihin, koska se rikollisuushan tulee sieltä. Se tulee pitkällisen työttömyyden kautta, se tulee turhautumisen kautta ja siitä, jotta ihmisillä ei ole motivaatio sitoutua tähän yhteiskuntaan, nuorilla ihmisillä. Jo pienestä pitäen opitaan siihen malliin. Sieltä tulevat monet seikat juuri sen takia, jotta ne ihmiset eivät koe olevansa yhteiskunnan jäseniä, heillä ei ole tehtävää tässä yhteiskunnassa. Se on se ongelma, mihin meidän pitää puuttua, ei sillä tavalla, jotta kaveri viedään häkkiin, vaan siihen pitää puuttua heti jo pienestä pitäen, jotta he saavat tämmöisen niin kuin ... Muistan sen ajan, kun — suuri osa kai tässä salissa on sen ikäistä porukkaa — jollakin tavalla oli enemmän tavoitetta yhteiskunnassa, mutta tänä päivänä monet nuoret kokevat jokseenkin itsensä turhautuneiksi siinä mielessä, jotta heillä ei ole tavoitetta, miksi tehdä jotakin. Paljon on sellaisia, joilla on tavoite, mutta osalla ei. Ei leimata kaikkia, koska on hirveän paljon hyviä nuoria, jotka opiskelevat vakavasti ja tietävät, mikä heistä isona tulee.

Sitten toinen seikka, joka koskee Rajavartiolaitosta, on seuraava tässä. Minusta Rajavartiolaitoksessa nämä henkilöstön edustajat, joiden kanssa usein on jutellut eri yhteyksissä, ovat aika vastuuntuntoista porukkaa. Se henkilöstö tajuaa, mitä siellä pitää tehdä, mutta jostain syystä laitoksen esikunta ei näköjään tajua siellä. Kun katsoo henkilöstön asennetta vaikka työaikajoustojen osalta, he ovat sillä tavalla ihmeellistä porukkaa, että ei monilla työpaikoilla lähdetä työntekijäpuolelta puhumaan työaikajoustoista, että haluttaisiin tehdä kesäaikaan enemmän töitä ja talvella pitää vapaata. Eikös se ole vähän omituinen asetelma? Mutta siellä henkilöstö on sitä mieltä. Kaikki henkilöstön edustajat ovat vaatineet joustoja, ja se lähtee ihan puhtaasti siitä näkökulmasta, että rajavalvonta, joka on yksi tärkeä osio tästä Rajavartiolaitoksen työstä ja rajavartijoiden työstä, voidaan talvisaikaan toteuttaa huomattavasti helpommalla, koska lumi on se poikkeava elementti. Tiedetään jäljet, voidaan huomattavasti köykäisemmin tietää, onko raja ylitetty luvallisesti tai luvattomasti ja kuka se on, onko se eläin vai ihminen vai mikä. Sitä ei voi koskaan, väittävät näin, tekniikalla hoitaa ihan aukottomasti.

Talvisaikaan tarvitaan vähemmän henkilöstöä ja kesäaikaan enemmän. Sehän ei riitä, vaikka lisätään henkilömäärää lisää, koska tulee sitten kesäaikaan periaatteessa lisätarjontaa. Minusta se henkilöstön ajatus on hyvä, jotta he ovat valmiit siirtämään osan siitä työajasta kesälle. Se vaatii ei edes ylityökorvauksiakaan, vaan jonkin tyyppisen korvauksen, joka ei ole ylityökorvausta, mutta siihen ei ilmeisesti tällä hetkellä ole varoja. Nyt en tällä hetkellä tiedä, missä vaiheessa siellä neuvottelut on olemassa, mutta minusta se ajatusmallina on järkevä. Sehän tarkoittaisi sitä, jotta siellä henkilömääriä hirveän paljon ei tarvitse lisätä sinne ja valvonnan taso voidaan pitää yhtä korkealla tasolla kuin tällä hetkellä. Tähän toivoisi, jotta nyt ohjattaisiin budjetissa varoja siihen, jotta se työaikajousto, jota henkilöstö on vaatinut, toteutuisi kanssa.

Sitten tämä kunnallispuoli vielä ihan lopuksi. En hirveän paljon käy tätä läpi. Tässä on monia hyviä puheenvuoroja käytetty kuntayhteistyöstä, mutta se ajattelu ja sanonnat täällä, jotta lisää rahaa, tarvitaan lisää rahaa, se on ihan totta. Kaikkihan on hirveän helppoa, jos jostakin löydetään iso kukkaro, pohjaton kassi, josta rahaa tulee, niin kaikki hommat hoituvat sillä tavalla. Ei kun siitä vaan. Mutta kun tiedetään ihan jokainen tässä salissa yhtä hyvin, jotta sitä rahaa ei ole hirveän paljon ylimääräistä jaossa, sitä ei löydy, vaikka käydään täällä ... puhutaan, niin jostakin pitää osoittaa kohta, mistä se otetaan, tai sitten pitää kerätä enemmän veroja, ja tässäkään salissa hirveän paljon semmoisia veronkorotusesityksiä en ole vielä kuullut, ei hallituspuolueiden eikä opposition suusta.

Siinä tapauksessa pitäisi meidän se realismi tunnustaa, jotta ... Jos katsoo vaikka itäistä Suomea, siellä ovat kaikki muuttotappiokuntia, lähes kaikki, muutama keskus kasvaa siellä. Jos siellä kymmenen vuotta sitten on ollut asukkaita jossakin kunnassa 10 000, tänä päivänä siellä on 7 000 asukasta. Siitä huolimatta se sama kunnallisbyroo siellä on olemassa ja samat virkamiehet kappalemääräisesti, lähes. Sillä rahan pumppaamisella se homma ei toimi. Jos kerta nämä pikkukunnat ... Tässä minulla on esimerkkinä, tänä päivänä luin lehdestä, jotta 600—700 asukkaan kunta on tehnyt talousarvion alijäämäisenä 600 000 euroa. Laskekaa, mitä se on jokaista asukasta kohti. Semmoinen kuntahan ei pysty millään selviytymään niistä velvoitteistaan pitkässä pelissä. Kyllähän silloin pitäisi ottaa vakavasti se seikka, kaikkien poliittisten ryhmittymien uskaltaa tehdä semmoinen päätös, katsoa avoimesti sitä, millä tavalla rakennetaan isompia kuntia, tai sitten meidän pitää sitä porkkanarahajärjestelmää muuttaa toisella tavalla ja myös sillä tavalla, jotta virkamiehiä voidaan käyttää kuntarajojen yli yhä vapaammin, joka kunnassa ei ole esimerkiksi kunnanjohtajaa ollenkaan, joka nyt on samanlainen kuin kuntaliitos, mutta jokainen kunta voi olla itsenäinen sinällään. Porkkanarahathan eivät tällä hetkellä tule kuin kuntaliitoksen kautta. Kuitenkaan pitemmässä pelissä tämä ei voi määrättömän pitkään jatkua. Raha ei satu riittämään.

Jos kerta ne pikkukunnat ovat tehokkaita, niin siinä tapauksessa ne pitää jakaa sitten. Helsinki olisi hyvä koealue sillä tavalla, kun tuolla Kainuun mallissahan nyt sitten tehdään sos.- ja terveyspuolen osalta hyvin laajaa yhteistyötä, jotta siellä yhdistetään kaikki vähän niin kuin yhteen pussiin ja hoidetaan sieltä kautta, niin sehän on saman tyyppinen kokeilu. Siellä ei tehdä kuntaliitosta vielä, mutta Helsingistähän saisi valtavan hyviä isoja kuntia vielä. Vaikka tehtäisiin tämmöisiä 10 000 asukkaan kuntia — onko tämä nyt vähän yli puoli miljoonaa, 600 000 — niin saataisiin 60 kuntaa. Ajatelkaa, miten työttömyys hetkessä pätkästäisiin. Kun ne pikkukunnat ovat kuulemma tehokkaita, niin eikö tässä olisi oppositiolle hyvä ase heittää, jotta tehdäänpäs uusia kuntia lisää, kun ne ovat niin tehokkaita. Samaten sitten eivät hukkaan käy nämä hallintoihmiset tuolla koulunpenkillä, kun jäävät kuulemma työttömiksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on eräissä puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota istuvan hallituksen Aluekeskusohjelmaan ja samalla viitattu siihen, että Ahon hallituksen aikana luotiin Osaamiskeskusohjelma, ja sitten on vielä tämä Kainuun hallintokokeilu. Toteaisin näistä vain sen, että näitten arvo tulee esiin, kun tämä rakennerahastokausi loppuu, kun siirrytään siihen pakolliseen tilanteeseen, että tarvitaan ihan uutta aluepolitiikkaa. Näiden kolmen tulokset voivat olla luonteeltaan kielteisiä, indifferenttejä, tai positiivisia. Silloin niillä kaikilla on yhtä suuri arvo, koska joudutaan pakosta aivan uudenlaiseen rahavirtapolitiikkaan sopeutumaan.

Timo E. Korva /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen kahden päivän ajan sinnitellyt ja ollut sitä mieltä, että ei tässä vaiheessa kannata juuri näitä puheenvuoroja käyttää, mutta nyt sitten kuitenkin tämä sinnittely piti lopettaa, kun kuitenkin täällä nyt on käytetty paljon puheenvuoroja ja kaikkienhan meidän täytyy tietysti uskoa, että kun me käytämme täällä eduskunnassa puheenvuoron, se jollakin tavalla kuitenkin jossakin vaiheessa puheaallon kantorataa johonkin ajatukseen saattaa kuitenkin vaikuttaa. Tässä vahvassa uskossa minäkin sitten kuitenkin päätin puhua sisäministeriön pääluokan osalta, koska tämä kuitenkin kaikkienkin kohtien osalta tuntuu siviilityön näkökulmasta läheisimmältä ja etenkin aluepolitiikka, jossa olen eri muodoissa, eri paikoilla, ollut ihan sieltä vuodesta 71 alkaen työllisyyskomiteassa yhtenä asiantuntijasihteerinä mukana ollen vaikuttamassa.

Tällä kokemuksella voin kyllä tällaisen riipaisevan tosiasian ensinnä todeta, että kyllä varmasti aluekehitys kaikissa oloissa riippuu siitä, minkä verran siihen kehitykseen on käytettävissä taloudellisia resursseja. Tätä on korostettava sen vuoksi, että viime aikoina ja viime vuosien aikana on yritetty saada vallitsevaksi käsitykseksi sellainen käsitys, että kyllä aluepolitiikkaa ja aluekehitystä voi tehdä, kunhan teillä on vain omaa tahtoa, käytätte vaan sitä tahtoa ja huomaatte ympärillänne olemassa olevat mahdollisuudet, niin kyllä homma hoituu. Sehän on selvä, että oma-aloitteisuutta ja aloitekykyä ja tahtoa pitää olla. Mutta kun me olemme yhteisessä valtakunnassa, niin sillä valtakunnan politiikalla ja niillä toimintaedellytyksillä ja resursseilla, joita yhteisestä kassasta jaetaan eri puolille maata, on kuitenkin ratkaiseva merkitys sille, mitä valtakunnassa tapahtuu.

Nyt tätä niin sanottua uutta aluepolitiikkaa on harjoitettu vuodesta 96 alkaen, jolloinka saatiin nämä ensimmäiset Euroopan unionin aluepolitiikkaan liittyvät tavoiteohjelmat käytettäviksi. Olemme Lapissa sitä selvittäneet tämän määrärahakehityksen osalta, miten sitten resurssien käyttö alueitten kehittämiseen määrärahojen osalta suoranaisesti on kehittynyt tuosta mainitusta ajankohdasta lukien näihin päiviin saakka. Yksi yhteen valtion budjetista laskettu kehitys osoittaa, että laajassakin mielessä aluepoliittisiksi määrärahoiksi tulkittavat budjettimomentit, niillä olevat määrärahat, ovat kolmen pohjoisen maakunnan alueella vähentyneet maakunnasta riippuen 15—20 prosenttia viime vuoteen verrattuna vuodesta 96. Lapissa tämä vähennys on ollut noin 20 prosenttia.

Lisäksi on todettava sellainen seikka, joka ei yleensä näissä keskusteluissa eikä missään tule esille, että tämä ohjelmaperusteinen aluepolitiikkahan on tehty sisällöltään sellaiseksi, että sinne on viety selkeästi aikaisemmin muulla tavalla rahoitettua, normaalia yhteiskuntapolitiikkaa ja sellaista toimintaa, jota nyt tällä hetkellä muualla maassa alueilla, jotka eivät ole näiden aluepoliittisten ohjelmien piirissä, rahoitetaan suoralla budjettirahoituksella eikä se ole sen kummempi aluepoliittinen kysymys.

Meillä esimerkiksi uutena asiana Lapissa, niin kuin muuallakin Suomessa, tuli toisen asteen koulutuksen muuttuminen kolmeen vuoteen ja siihen sisällytettiin puolen vuoden työssäoppimisjakso. Tämä puolen vuoden työssäoppimisjakso on nyt aluepolitiikkaa. Se rahoitetaan ohjelmarahoista. Siellä missä näitä ohjelmia ei ole, se rahoitetaan muilta valtion budjettikohdilta. Nyt on aluepolitiikkaa ympäristötyöt, kulttuuriperinnettä vaalivien rakennusten avustukset, ammattikorkeakoulujen ja ammattiopistojen konehankinnat on pääsääntöisesti tehty tätä kautta jne. Kaikki tämä on tähdännyt siihen, että valtion muita budjettikohtia vastaavasti vähennetään, ja lopputulos siis on se, että katsotaan silmät sokeiksi näitä tavoiteohjelmia ja todetaan, että niissähän on rahaa, älkääpä valittako, kun samaan aikaan on se kaikki muu rahoitus, niin kuin totesin, vähentynyt viidenneksen ohjelmakauden aikana.

Eikä tässä vielä ole kaikki. Se tiedetään, että valtio on vetäytynyt maakunnista. Minä otin tämän asian esille Lapin niin sanotussa kriisikokouksessa runsas kaksi vuotta sitten, jossa suututin myöskin nykyisen sisäministerin näillä luvuilla. Tilastokeskuksen lukuihin perustuen esitin, kuinka paljon on Lapissa työpaikat vähentyneet vuodesta 90, siis Ahon hallituksesta alkaen, vuoteen 99, jolloin oli tuoreimmat tilastot saatavissa. Lapissa nuo valtion työpaikat vähenivät noin 12 500:sta vähän yli 6 000:een. Nyt kun tämän saman asian ei viime vaan edellisellä viikolla Helsingin Sanomat samoihin tilastoihin perustuen käsitteli ja otti myöskin muita maakuntia mukaan ja totesi, että valtion työpaikat ovat maakunnista vähentyneet 40 prosenttia, niin sitten siitä tuli sellainen hyväksytty totuus, johonka muun muassa valtiosihteeri ja eräät muut korkeat virkamiehet suostuivat antamaan asiallisia vastauksia. Mutta kun minä sen otin esille Lapin liiton hallituksen puheenjohtajana suoranaisesti pakotettuna sen vuoksi, että Lapissa muuttoliike kiihtyy ja työttömyys on jo yli 20 prosenttia, niin koko asia ylenkatsottiin toteamalla, että se on yhden miehen vaalikampanjan avaus, josta toki nyt tässä vaiheessa varmaan voi todeta, että jos se jonkun avaus oli, niin ei ainakaan minun vaalikampanjani avaus.

Kuntataloudelle annetaan myös tästä talosta näistä budjeteista se ratkaiseva resurssi tietysti ensinnäkin valtionosuuden muodossa ja verotuspäätöksien muodossa. Sillä on erittäin suuri merkitys aluetalouteen, miten kunnat pärjäävät. Esimerkkinä vain Lapin luvut.

Kun otetaan vuodesta 95 alkanut verotulojen kehitys, siis kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, kuntien saamat verotulot yhteisöveroineen plus yhteenlaskettu valtionosuus ja sen kehitys 90-luvun puolivälistä viime vuoteen saakka, niin lappilainen kuntatalous joutuu järjestämään palvelunsa yhteenlaskien noin 700 miljoonaa markkaa — puhun miljoonista markoista — pienemmällä summalla kuin oli rahaa käytettävissä vuonna 95, noin 20 prosenttia pienempi summa Lapin kokonaistaloudesta. Ei tässä tarvitse olla kovin suuri matemaatikko, jos toteaa, että tällaisilla tekijöillä, tällaisella resurssinohjauksella Lapissa ja muissa maakunnissa väki vähenee ja maakunnan kylät ja myös jo kirkonkylät autioituvat. Eikä tässä auta sen toistaminen, että tehdään ohjelmia, jos näihin resurssikysymyksiin ei oteta uutta asentoa.

No, nyt sitten on tietysti syytä ensin kysyä ja itse vastata, onko tämä nyt sitten tuhoon tuomittua koko tämä aluepolitiikasta puhuminen, kun kuitenkin on pakko meillä kaikilla tunnustaa, että siihen entiseen, 90-luvun alun tilanteeseen, ei ole paluuta. Siitä alkaen on liian paljon väkeä muuttanut paikasta toiseen, ikärakenteet ovat muuttuneet, palvelun kysynnän ja tarjonnan tilanteet ovat muuttuneet niin, että tässä on pakko tunnustaa, että Suomessa on tehtävä monenlaista uudelleenarviointia kuntakentän palvelurakenteessa ja maakuntien yhteiskuntarakenteessa.

Lähtökohdaksi tässä kuitenkin voi todeta tämän nykyisen tilanteen, jossa väki on tullut kasvukeskukseen ja siellä nyt aletaan todeta ne ongelmat, mitä on. Eivät nekään ole kyllä mitään pieniä ja rahaa säästäviä kysymyksiä. Mutta varmasti voidaan tehdä paljon sen eteen, että todellakin tasapainoisempaa aluekehitystä tehdään. Minä lähtisin tässä asiassa siitä päästä, että nämä kaikki isot kysymykset, joita tuossa käsittelin valtakunnan resurssiohjauksessa, otetaan myöskin yhtä laajasti uudelleen käsiteltäväksi ja harkittaisiin koko valtakunnan kannalta, miten saadaan tasapainoisempi kehitys aikaan siellä väestön lähtöpäässä ja täällä tulopäässä ja yleensä käsitetään, että aluepolitiikka koskee Helsinkiä ja Utsjokea. Pitäisi lähteä silloin siitä, että ensinnäkin tunnustetaan, että kuntataloudelle pitää se peruspalvelumahdollisuus antaa. Sitä on nyt tässä salissakin väännetty vuosikausia, että perustuslaki takaa sitä ja tätä, mutta varmaan siitä voitaisiin sopia, että on olemassa tietyt peruspalvelut ja niille tietyt normit ja tehtäisiin ne peruspalvelubudjetit ja sen mahdollistava valtionosuusjärjestelmä mahdollisimman pian. Tässä varmaan on tunnustettava, että yli kuntarajat menevä palvelujen tuotantojärjestelmä pitää hyväksyä ja tehdä. Onko se seutukunnittain tai miten missäkin yksityiskohdissaan eri puolilla maata, mutta uutta ajattelua tämä tulee tarvitsemaan.

Valtion työpaikkojen osalta on todettava, että tälle menolle, että kaiken aikaa hyväksytään tosiasiassa edelleenkin kunkin yksikön oma suunnittelu ja työpaikkojen keskittäminen Helsinkiin tai vain muutamaan suureen yksikköön, pitäisi panna loppu. Samaan aikaan, kun 40 prosenttia maakunnassa työpaikat vähenivät, tilastojen mukaan ministeriöt ottivat noin 4 000 henkeä Helsinkiin lisää. Nyt laaditaan näitten lukujenkin ehkä hälyttämänä, valtiosihteeri Saaren ja eräiden muidenkin johdolla kai, listoja siitä, että näitä ministeriöitten tukipalveluja nyt todella siirretään ja niitä työpaikkoja Helsingin alueelta pois. Todella toivoisin, että kun se lista on tehtävissä ja niitä työpaikkoja on paljon nykyisen uuden teknologian aikana mahdollista siirtää ihan yhtä tehokkaiksi ja ehkä paremminkin hoidetuiksi työpaikoiksi maakuntiin, siinä todellakin pitäisi löytyä yhteinen tahto myöskin vaalien jälkeen, että ne listat toimeenpannaan. Silloin valtio alkaisi ottaa osan siitä työllisyysvastuusta, mikä maakunnissa on.

Kolmantena asiana totean minäkin, että kyllä näillä aluekehitysohjelmilla, totta kai, on saatu paljonkin hyviä asioita aikaan. Mutta vielä enemmän siellä on saatu aikaan sellaista kehitystä, josta nyt alkaisi syntyä hyviä yrityshankkeita, hyviä ideoita ja ajatuksia, jos vain ne potentiaaliset yrittäjät olisivat varmoja, että niillä alueilla, missä nämä hankkeet ovat syntyneet, säilyisivät se palvelujärjestelmä ja se yhdyskunta sellaisena, että ne ihmiset kokisivat sen viihtyisäksi asuinympäristökseen ja sitoutuisivat siihen paikkakuntaan ja olisivat käytettävissä näillä yrityksillä tarpeellisena työvoimana. Tämä ei tapahdu sillä tavalla, että me korostamme aluekeskusohjelmia, seutukuntaohjelmia ynnä muita ja annamme sinne hallintorahaa, vaan nyt pitää resursseja alkaa panna sinne yritysten suoranaisiin investointi-, markkinointi- ja kehittämisavustuksiin yrityskohtaisesti annettavaksi, plus sitten tarpeellisia porkkanoita ihmisten niin sanotun syrjäseutulisän nimissä. Silloin tästä alkaa muotoutua sellainen kokonaisuus, että voitaisiin yhteisesti olla sitä mieltä, että on edetty juhlapuheista tekoihin valtakunnan kehityksen tasapainottamisessa.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamaan puheenvuoroon kommentti, ehkä ensimmäisenä ed. Korvan puheenvuoro. Hän lähti liikkeelle itse asiassa siitä, että kun tämä kriisikokous oli, ylenkatsottiin asioita, joita siellä esitettiin. Uskallan väittää, että päinvastoin. Itse asiassa sen jälkeenhän tapahtui se, minkä me kaikki, ainakin tässä salissa tällä hetkellä olijat, tiedämme, elikkä kasattiin tämä niin sanottu kahdeksan kohdan ohjelma, jossa oli yhtenä olennaisena kohtana nimenomaan aluekehityksen näkökulmasta alueellistamisen tavallaan aivan uuteen asentoon ottaminen.

En ala historiaa käydä läpi, mutta tässä niin sanotussa hajasijoittamisessahan, olen ennenkin sanonut, jokainen puolue voi kyllä katsoa peiliin, mitä siinä on tehty vuosien saatossa, mihin ed. Korva viittaisikin, eli 90-luvulla, 80-luvulla jne. Kun tarkastelimme tätä asiakokonaisuutta, huomasimme sen, että eihän siinä ole minkään näköistä säädöspohjaa, ei lainsäädäntöä. Ei ole ohjeistusta, millä nämä hommat on hoidettu tai millä niitä pitäisi hoitaa. Siitä syystä, kuten arvoisat edustajat hyvin tiedätte, säädettiin tänä vuonna laki 16.5. ja annettiin asetus 27.6.2002. Itse asiassa tämä niin sanottu alueellistamisen koordinaatioryhmä asetettiin 26.6.2002. Tämän tehtäväksianto on kovin selkeä ja johdonmukainen ja selväpiirteinen.

Nyt on tarkoitus käydä järjestelmällisesti läpi ne toiminnot, mitkä on mahdollista alueellistaa ja minkä kautta niitä ratkaisuja haetaan. Se johtuu myös siitä, että meillä on ensimmäisen kerran muun muassa tähän asiaan erinomainen mahdollisuus tämän ikärakenteen muutoksen hyvin jyrkän ja nopean kehityksen vuoksi. Tällä hetkellä vuosina 2002—2006, toistan, normaalin vanhuuseläkkeen iän saavuttaa valtionhallinnossa pikkuisen vajaa 44 000 ihmistä kaiken kaikkiaan. Kun otetaan huomioon muille eläkelajeille siirtyvät ja työpaikan vaihdoksen takia valtion ulkopuolelle siirtyvät, tämä niin sanottu luonnollinen poistuma tuona ajanjaksona on kokonaisuudessaan pikkuista vajaa 80 000 henkilöä eli 66 prosenttia vuoden 2001 henkilöstöstä. Puhutaan todella isoista määristä. Keskushallinnon henkilöstön poistuma Pääkaupunkiseudulla olisi tuona ajanjaksona noin 13 000 henkilöä.

Elikkä me puhumme todella isosta joukosta niitä mahdollisuuksia, mitä jo pelkästään tämä niin sanottu ikärakenteen muutos aiheuttaa. Mutta tässä samalla pitää tietenkin muistaa, että kyllähän me koko ajan olemme myös tehneet näitä päätöksiä ja eri ministeriöt ovat vähän erilaisella aktiivisuudella tässä asiassa toimineet. Mutta hyvin vähälle huomiolle itse asiassa ovat jääneet ne tehdyt askeleet, jotka ovat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä, niin kuin oppositio monta kertaa sanoo ja niin kuin tässä asiassa ehkä voi todeta.

Ulkoasiainministeriö on myös tehnyt omalta osaltaan. Siellä on edustustojen arkistoja siirretty Joensuuhun. Eurooppa-tiedotus on alueellistettu 19 toimipisteeseen. Siellä käydään muita tehtäviä läpi. Oikeusministeriön osalla on palkanmaksua Vankeinhoitolaitoksesta tarkasteltu. Se on yksi, joka on selvästi Hämeenlinna-painotteinen. Hämeenlinnassa on Oikeusrekisterikeskus jne. Sisäasiainministeriössä on tehty päätökset poliisin tietohallintoyksikön osalta, hätäkeskusyksikön osalta. Maistraattien kehittämistoiminnan osalta on tehty päätöksiä niiden sijoittumisesta Itä-Suomen puolella. Puolustusministeriön osalla Koeampumalaitos siirtyy tämän vuoden lopulla Niinisaloon. Siellä on myös muita mahdollisuuksia, joita voidaan selvittää, samoin valtiovarainministeriön osalla. Kyllä näitä löytyy, kun ne käydään läpi, ja ne päätökset ovat minunkin mielestäni kyllä tehtävä, mutta se vaatii johdonmukaisen, selkeän, tiukan ohjauksen, että näin tapahtuu. Tämä on minusta ihan selvä, että ei pidä paikkaansa se, että ei kuunneltu. Kyllä kuunneltiin, ja otimme jopa opiksemmekin näistä asioista. Nämä toiminnot ovat itse asiassa siltä pohjalta syntyneet.

Ed. Pulliainen otti minusta hyvin tärkeän asian esille elikkä rakennerahastokauden ja sen päättymisen. Tästä näkökulmastahan on koko ajan työ käynnissä. Meillähän on tämä strategiatyö, josta oikeastaan kovin vähän on puhuttu, jossa nimenomaan on tarkoitus edetä vuotta 2013 kohti siten, että käymme läpi myös uuden, seuraavan rakennerahastokauden mahdollisia ongelmia tai mahdollisuuksia, mitä se kaiken kaikkiaan pitääkään sisällään. Sitä työtä tehdään koko ajan, ja sen työn on tarkoitus myös valmistua tässä ihan pikapuoliin niiltä osin kuin se on mahdollista.

Sitten hänen esille nostamansa tilaaja—tuottaja-mallit: Peruspalvelujen tuottamisen osalta nehän ovat mielenkiintoisia, ja varmaan Kainuussa kokeillaan nyt uudenlaisia tapoja tuottaa asioita ja uudenlaista tapaa toimia. Kainuun hallintomallin kokeilu kaiken kaikkiaan on iso asia ja varmaan pitää mahdollisuuksia sisällään. Eihän se kaikkia ongelmia tule poistamaan eikä varmaan kaikkiin ongelmiin anna vastauksiakaan, mutta se on uudenlainen tapa, ja siitä on syytä kyllä ottaa onkeensa ja katsoa, mitä se tuo tullessaan. Mutta on totta, että siinä pitää olla myös selvä, selkeä ja johdonmukainen seurantajärjestelmä myös ja sitä pitää analysoida ja käydä läpi, mitä siinä kaiken kaikkiaan tapahtuu.

Harkinnanvaraisiin täällä useammassakin puheenvuorossa kiinnitettiin huomiota. Joku käytti sellaisen puheenvuoron, taisi olla ed. Kankaanniemi, että harkinnanvaraisista muodostuu pysyvä osio tulorahoitusta. Ne putket on pantu poikki pääsääntöisesti, ei siellä enää niitä ole. Niitä semmoisia putkia oli, että oli kahdeksaa, yhdeksää jne. vuosien saatossa saatu. Siellä on muutama kunta, jolla kolme tai neljä kaiken kaikkiaan on peräkkäin, mutta noin sanoisiko isona luokkana ne on katkaistu.

Ed. Puisto viittasi siihen, että valtionosuudet päätetään SM:n pääluokassa. Ei se näin ole, vaan suurimmat valtionosuudet kulkevat tietenkin tuolla opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkien alla.

Ed. Polvi minusta otti ihan hyvän näkemyksen, johon valiokunta oli nimenomaisesti kiinnittänyt myös huomiota, elikkä tämän, jos oikein tulkitsin hänen sanomaansa, että valiokunta on ottanut selvän kannanoton kuntaliitoksiin, että niitä pitää edistää ja niitä pitää mahdollisuuksien mukaan tukea valtion toimin. Hyvin pitkälle siihen näkemykseen voi yhtyä, ja se on ihan mielenkiintoista, että valiokunta myös on tähän asiaan kiinnittänyt kaiken kaikkiaan huomiota.

Kuntataloudesta käytettiin monta hyvää puheenvuoroa, ei niissä hirveästi ole, mutta kun tässä kaivattiin ennakoitavuutta ja siihen liittyviä toimia, niin kyllähän tässä on pyritty nimenomaan siihen suuntaan, että ennakoitavuus paranee. Siitä syystähän nämä laskelmat tälläkin hetkellä ulottuvat jo vuoteen 2006. Paljon pitemmälle itse asiassa ennakoitavuudessa on kovin vaikea mennä, koska tähän laskelmaan liittyy niin monta jos-sanaa, että sillä voi jossitella itse asiassa loputtomiin. Mutta olennaistahan tässä on se, että kun me katsomme, mitä siellä kuntatalouden sisällä on tapahtumassa, siellä on montakin mielenkiintoista näkökulmaa, mistä sitä asiaa voi lähestyä, mutta esimerkiksi verotulojen osalta vuosien 2002 ja 2003 ero on 700 miljoonaa euroa itse asiassa. Tämän mukaan näyttäisi, että verotulot pienenevät ensi vuonna, mutta valtionosuudet vastaavasti lisääntyvät 300 miljoonaa euroa.

Yksi sellainen, johon oikeastaan kukaan ei ole tässä keskustelussa kiinnittänyt huomiota, on se, että investointien määrä säilyy edelleen 2 miljardin euron tasolla, ja kun puhutaan siitä, että kuntatalouden näkökulmasta on heikkenemistä, ei se ainakaan investointien osalla näy vaan investoinnit säilyvät tasolla 2 miljardia euroa, kun vuonna 2000 me olimme 1,7 miljardin euron tasolla ja vuonna 99 me olimme 1,3 miljardin euron tasolla. Näitä näkökulmia voi itse kukin puntaroida ja mietiskellä, mitä ne kaikki itse asiassa tarkoittavat ja mikä vaikutus niillä kaiken kaikkiaan on.

Toinen, joka tässä on jäänyt kovin vähälle, ovat myös menopuolen painotukset. Jos me katsomme kuntien verorahoitusta vuosina 1999—2002, niin esimerkiksi Etelä-Savon osalla verorahoitus on parantunut tuona ajanjaksona 25,4 prosenttia, Pohjois-Savon osalla 16,4 prosenttia, Etelä-Karjalan osalla 16,6 prosenttia, Pirkanmaan osalla 18 prosenttia, Pohjois-Pohjanmaan osalla 20 prosenttia, mutta — ja se mutta on huolestuttava — kulupuolella Etelä-Savossa samana ajanjaksona 26 prosenttia plussaa, Pohjois-Savon osalla 14 prosenttia kulupuoli kasvanut, Etelä-Karjalassa melkein 22 prosenttia, Pirkanmaalla pikkuista vajaa 25 prosenttia, Pohjois-Pohjanmaalla pikkuista vajaa 19 prosenttia.

Näitä lukuja on kyllä syytä miettiä, mitä viestiä ne pitävät sisällään, ja ennen kaikkea myös tietenkin sitä, että jos me valtiontalouden näkökulmasta asioita katsomme ja mietimme, mitä siellä tapahtuu, niin kun käyttötalouden valtionosuudet kumminkin kaikesta huolimatta kasvavat 300 miljoonaa euroa ensi vuonna, kyllä se ihan selvää on, että kulupuolella pitää jotakin pystyä myös tapahtumaan ja sillä puolella jotakin täytyy saada aikaiseksi. Silloin me tulemme rakenneongelmaan ja niihin palvelurakenteisiin, millä tulevaisuuteen mennään, millä menokehitystä saadaan tasapainoon.

Jos me vuosikatteen näkökulmasta katsomme vuosijaksoa 1999—2002, niin samanaikaisesti Satakunnassa vuosikate on parantunut 150 prosenttia, Päijät-Hämeessä 178 prosenttia, Etelä-Savossa 218 prosenttia, Etelä-Pohjanmaalla 195 prosenttia, Kainuussa noin 130 prosenttia. Kyllä tässä miettimisen paikka on, ja sitä miettimistä kyllä on kaikkien syytä harjoittaa, koska oli sitten kuntatalous tai valtiontalous, niin maksaja on joka kerta sama eli se on veronmaksaja. Kun me tällaisia lukuarvoja kulujen puolella pyöritämme ja kun me katsomme valtionosuuksia, verotuloja ja vuosikatetta, kyllä se vakava paikka on, miten nämä tulevaisuudessa hoidetaan ja millä näistä voidaan päästä eteenpäin. Siinä työssä varmaan kaikkia meitä omalta osaltamme tarvitaan.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu kuntataloudesta ja ennen kaikkea myöskin tuotu taas kerran esille kuntaliitokset. Haluaisin tähän todeta sen, että vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat perusteltuja, ja niin kuin myöskin tiedämme, niitä on nyt tapahtunut ja tapahtumassa aika paljon verrattuna aikaisempiin vuosiin. Mutta se, että nyt ruvettaisiin uusia kuntia perustamaan, niin kuin täällä eräs puhuja sanoi, ei varmasti oikein tähän aikaan sovi, uusien kuntien perustaminen. Ei meillä nyt tilanne kai sen suuntainen missään ole, vaan kyllä kuntien yhteistyölle ja myöskin vapaaehtoisille liitoksille löytyy varmasti myöskin järkeviä perusteita eri puolilla maata, jos niitä vaan halutaan. Se on tietenkin ikävää, jos niitä ei haluta edes selvittääkään. Sellaisiakin tapauksia on, että kun selvityksiä yritetään, asia kaatuu jo selvittelyvaiheessa. Se ei tietenkään ole tätä päivää. Kyllä siinä pitää avoimesti tohtia katsoa, missä ollaan ja mihin mennään.

Sitten hallintoon haluaisin sen verran taas tältä paikalta todeta, että kyllä nykyinen lääninhallintolaitos on elänyt elämänsä ja tullut tiensä päähän. Minusta olisi erittäin tärkeää, olivatpa hallituksessa sitten mitkä puolueet tahansa vaalien jälkeen, että hallitusohjelmaan jo kirjattaisiin se, että seuraavalla vaalikaudella nykyinen lääninhallintojärjestelmä ajetaan alas ja ne tehtävät siirretään sekä maakuntien liitoille että te-keskuksille, tai jos on sitten tarvetta joittenkin osalta vielä tehdä uusia ratkaisuja maakuntien keskuspaikkoihin, minusta sekin pitää tohtia avoimesti ottaa esille. Ei tälle järjestelmälle, joka nyt toimii, enää ole elintilaa.

Mielestäni Kainuun hallintokokeilu on erittäin hyvä. Toki siinä on puutteita, mutta minusta se on hyvä, että nyt kokeillaan. Niin kuin täällä ed. Pulliainenkin tähän puuttui, kyllä minä uskon, että sen kokeilun jälkeen sitten nähdään, onnistuuko se vai eikö onnistu. Mitä se tuo, se joka tapauksessa antaa semmoisen pohjan, että ehkä kaikki olemme viisaampia sen jälkeen, miten pitäisi sitten tätä hallintoa nimenomaan maakunnissa ja tällä tavalla myöskin seutukuntatasolla viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Haluan sitten puuttua lähinnä keskustan esittämään vastalauseeseen sisäasiainministeriön hallinnonalalta lähinnä poliisitoimen ja Rajavartiolaitoksen kohdalta. Me katsomme, että vaikka tämä mietintö monelta osin on hyvä, se on oikean suuntainen mutta riittämätön. Esitämme vastalauseessa nimenomaan poliisitoimen toimintamenoihin lisäystä 8 miljoonaa euroa ja ennen kaikkea niin, että tällä voitaisiin lisätä kansalaisten turvallisuutta, mutta toisena tärkeänä seikkana harmaan talouden torjuntaan me korvamerkitsisimme 1 miljoona euroa, jolla pystyttäisiin laskelmien mukaan palkkaamaan torjuntatehtäviin, nimenomaan harmaan talouden torjunnan tehostamiseen, 16 henkilöä lisää.

Myöskin Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin esitämme lisäystä. Niin kuin asiantuntijat selkeästi toivat esille, siellä on huutava pula rahasta, tiedetään kaikki ne Rajavartiolaitoksen tehtävät, mitkä ovat lisääntyneet Schengenin sopimuksen ja monien muiden näkökohtien kautta. Hallituspuolueitten välisissä neuvotteluissa oli mukana 1,5 miljoonan euron lisäys, mutta se ei sinne tullut, ja pidän sitä valitettavana. Mutta kun saataisiin edes nyt tulevassa äänestyksessä huomenna 1 miljoona euroa sinne lisää, uskon, että se auttaisi jo Rajavartiolaitosta merkittävästi.

Herra puhemies! Sitten haluan puuttua pelastustoimeen, josta on nyt tänne mielestäni valiokunta kirjannut taas tärkeää asiaa, joka ei ole edennyt eduskunnan edellyttämällä tavalla, kun puhutaan lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnasta. Siihen on useaan kertaan jo kiinnitetty huomiota. Tämä järjestelmä on tullut jäädäkseen tähän maahan, ja sen rahoitus on nyt hyvin, sanoisin, siinä mielessä kevyellä pohjalla, että sitä ei tiedetä, kuka kulloinkin maksaa. Tällä hetkellähän maksajaksi on joutunut — tai päässyt tai saanut suuren kunnian suorittaa tämän tärkeän tehtävän maksatuksen — Raha-automaattiyhdistys. Mutta kyllähän tämä on sellaista toimintaa, että se kyllä kuuluu kuntien ja valtion hoidettavaksi. Nythän tätä helikopteritoimintaa on Helsingissä, Turussa, Varkaudessa, Oulussa ja myöskin Lapin alueella, jota Raha-automaattivaroin tuetaan. Kyllä tämä on sellainen asia, että aivan samalla tavalla kuin meillä on terveydenhuolto- ja pelastustoiminta järjestetty lakisääteisenä, koko maan kattavana kunnallisena toimintana myöskin tämä helikopteritoiminta tulisi näin toteuttaa.

Tähänhän valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota lausumaehdotuksessa, jossa todetaan, että eduskunta edellyttää, että mahdollisuudet aloittaa lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta valtakunnallisena, valtion talousarviosta rahoitettavana toimintana selvitetään pikaisesti, jotta sen keskeiset periaatteet voidaan sisällyttää jo keväällä 2003 nimettävän uuden hallituksen hallitusohjelmaan. Minusta tämä olisi erittäin tärkeä asia, että maan eri osat olisivat tasa-arvoisia. Tästähän on toimikuntamietintökin olemassa, miten se tulisi järjestää, mutta valitettavasti tähän ei ole päästy. Toivonkin, että tämän valiokunnan lausumaehdotuksen, joka nyt varmasti huomenna sitten hyväksytään, pohjalta toimitaan ja vuonna 2003, ensi vuonna, kun uusi hallitus nimetään, sen hallitusohjelmassa on tämän asian loppuunsaattaminen.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Varasin tämän puheenvuoron oikeastaan vastauspuheenvuorona ed. Esa Lahtelan puheenvuoroon koskien poliisin resursseja. Hän voimakkaasti puolusti hallituksen esitystä — on nyt salista poistunut — ja kritisoi muun muassa maaherra Kosken työryhmän mietintöä, jossa lähdettiin siitä, että hiukan nykyisestä tasosta lisättäisiin poliisimiesten määrää. Samaan aikaan ed. Lahtela kuitenkin esitti, että olisi Helsinki jaettava 60 kuntaan ja sinne tulisi 60 uutta kunnanjohtajaa. Toki se oli varmaan huumorimielellä esitetty.

Siltä osin hänen puheenvuoroonsa yhdyn, että toki on poliisihallinnon virkoja kriittisesti tarkasteltava ja pohdittava myös sitä, olisiko säästöjä saatavissa sitä kautta, että lääniorganisaatio purettaisiin. Olen itse myös sitä mieltä, että koko lääniorganisaatio voitaisiin purkaa ja myös läänin poliisiosastojen, joissa on yhteensä saman verran väkeä kuin sisäministeriön poliisiosastoilla on, tarpeellisuutta tulisi pohtia. Kihlakunnat voisivat suoraan sisäministeriön kanssa tehdä tulossopimukset. Siinä mielessä yhdyn ed. Lahtelan puheenvuoroon. Häneltä jäi vain, kun hän rikollisuuden syihin puuttui — se on tietysti aivan asiallista, että täytyy yhteiskunnassa toimia niin, että niitä syitä poistetaan — huomaamatta, että tällä hetkellä on ulkomailta johdettu ammattimainen kova rikollisuus se, joka poliisia Suomessa erityisesti työllistää.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Keskustelussa on noussut oivallisella tavalla esille sekä alueellinen kehitys, kuntatalous, Rajavartiolaitos että poliisin toiminta.

Aluekehityksen osalta ed. Timo Korva toi hyvin esille niitä näkökohtia, jotka ovat suuria ongelmia, jotka ovat merkinneet menetyksiä maakuntiin ja maaseudulle ja jotka nyt vasta, kun Helsingin Sanomat Tilastokeskuksen tuoreeseen aineistoon pohjautuen nosti ne esille, on nostettu myös valtakunnan tasolla hyväksyttävänä selityksenä maakunnissa tapahtuneeseen ongelmalliseen kehitykseen. Maaseudun autioituminen ei sinällään ole uusi asia. Me tiedämme, että elinkeinorakenteen muutos, maaseudun tulopohjan ja työllisyyden edellytysten heikkeneminen ovat merkinneet mittavaa muuttoa maaseudun kylistä.

Samaan aikaan paljon huolestuttavampana on kuitenkin tapahtunut suuri muutos valtion työpaikkakehityksen osalta. Työpaikkakato on ollut todella suurta maakunnissa ja keskittyminen suurelta osin Pääkaupunkiseudulle ja keskushallintoon on todella huolestuttavaa. Valtion töillä on ollut aiemmin suuri merkitys maaseutukuntien ja maakuntien talouden osalta. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että jatkossa todella, kun alueellistamisen edellytyksiä ja toimintojen siirtomahdollisuuksia tulee, ne hyödynnetään täysimääräisesti ja käytetään hyväksi myös se etätyön mahdollisuus, mihin tietotekninen kehitys muun muassa tukipalvelujen järjestämisessä tänä päivänä antaa mahdollisuuksia. Toki tiedämme, että valtion jo toimivien laitosten hajasijoittaminen on ongelmallista, mutta tilanteessa, jolloin otetaan uusia henkilöitä töihin tai hallintoa organisoidaan uudelleen, pitää kaikki mahdollisuudet käyttää hyväksi niin, että tasapainoisempi alueellinen kehitys saa myös tätä kautta vahvistusta.

Tämän ohella tarvitaan toki vahvasti tehostusta kansalliseen aluepolitiikkaan, määrärahojen ja budjettipolitiikan uudelleen suuntaamista ja tietysti tarvitaan myös toimenpiteitä, joilla varmistetaan jatkossa EU:n rakennerahastojen käytön mahdollisuus nykyisen rakennerahastokauden jälkeen suomalaisen aluepolitiikan vahvistamisessa. Kansallinen aluepolitiikka on kuitenkin varsin keskeisellä sijalla myös jatkossa.

Meillä Suomessahan on myös EU:n laajentumisen jälkeen Euroopan unionin pisin ulkoraja. On tärkeää, että siitä alueesta, näiden maakuntien asutuksesta ja turvallisuudesta kaikkinensa, huolehditaan. Se on paitsi Suomen uskoakseni myös koko unionin etu. Tästä syystä on vahvistettava niitä kriteereitä, jotka liittymissopimuksessa aikanaan meille tunnustettiin: harva asutus, pitkät välimatkat, epäedulliset luonnonolot, kasvukauden lyhyys, kaikki ne kysymykset, jotka pohjoisen ilmastomme ja Suomen alueellisen sijainnin ja meidän maamme harvan asutuksen vuoksi ovat meille ongelmallisia ja kustannuksia lisääviä. Näitä kriteereitä tarvitaan varmasti jatkossa EU-rakennerahastoasioista ja EU:n aluepolitiikasta neuvoteltaessa.

Arvoisa puhemies! Kuntataloudesta on puhuttu paljon. Me kaikki tiedämme, että kuntien talous ja rahoitusasema on ensi vuonna heikkenemässä. Tämä on hyvin huolestuttavaa. Samaan aikaan myös erot kuntien välillä ovat kasvaneet. Muun muassa Pohjois-Karjalassa kuntatalouksien tilanne on suuressa osassa maakunnan kuntia suurissa vaikeuksissa. Tämän vuoksi olisi välttämättä tarvittu täysimääräiset indeksitarkistukset valtionosuuksiin, olisi välttämättä tarvittu yhteisöveron tuoton osalta ratkaisua, että jako-osuuksia ei olisi muutettu siinä määrin kuin nyt budjettiesityksessä tapahtuu, ja välttämättä tarvittaisiin myös esitettyä enemmän harkinnanvaraisia avustuksia hätäapuun.

Hallintovaliokunnassa kuntatalouden vahvistaminen nähtiin hyvin tärkeänä asiana. Samoin perustuslakivaliokunta on tähän kiinnittänyt oivallisella tavalla huomiota ja erityisesti juuri siihen, että kuntien väliset erot ovat suuresti lisääntyneet. On tärkeää, että kaikille kansalaisille asuinkunnasta riippumatta kyetään järjestämään tasavertaiset peruspalvelut ja myös tasavertaisin edellytyksin. Nythän todellisuudessa kunnat ovat joutuneet nostamaan sekä veroprosenttia että monia maksuja. Tämä on osaltaan syönyt sitä kevennystä, joka valtionverotuksen kautta on tullut, ja toisaalta se on lisännyt epäoikeudenmukaisuutta johtuen siitä, että useimmat näistä kunnista ovat kuntia, joissa tulotaso on muutoinkin alhainen, ja kunnallinen jakovero ei ole oikeudenmukainen, siitä puuttuu, kuten hyvin tiedämme, progressiivisuus. Lähtökohtahan tulisi olla, että peruspalvelut rahoitetaan suurelta osin, pääosin, progressiivisen verotuksen tai yhteisöveron tuoton kautta.

Arvoisa puhemies! Rajavartiolaitoksen asema ja tilanne on myös tullut tässä keskustelussa hyvin esille. Me tiedämme, että nykyisellään voimavarat ovat liian niukat tehtäviin nähden. Rajanylityspaikoilla liikenne on olennaisesti kaiken aika lisääntynyt. Tarvittaisiin tehostamista myös rajavalvontaan. Nykyisellään edellytykset tähän ovat liian niukat. Voi sanoa, että lakisääteisestä toiminnasta on jouduttu määrärahasyistä, toimintamäärärahojen niukkuuden vuoksi tinkimään. Onkin tärkeää, että Rajavartiolaitoksen toiminnassa tehtävien ja toimintaedellytysten asianmukainen rahoitus turvataan jatkossa. Se on tärkeää koko maamme turvallisuuden näkökulmasta.

Sama, arvoisa puhemies, koskee myös poliisitointa. Mielestäni on hyvin tärkeää, että turvallisuus laajemmin otetaan keskusteluun, arvioidaan määrärahatarpeet ja hoidetaan asiat nykyistä pitkäjänteisemmin. Olen ihmetellyt sitä keskustelua, jossa arvostellaan poliisihallinnon, lähinnä poliisijohdon, määrää. Mielestäni kaikilla on tehtäviä, kaikilla on vastuullista työtä. Ongelmallinen tilanne on vain siinä, että määrärahojen niukkuuden vuoksi poliisimiesten määrä on vähentynyt. Viime vuosikymmenen aikana vähennys on ollut lähes 800 henkilöä. Tästä ne ongelmat paljolti johtuvat, joista kansalaisten piirissäkin kannetaan suurta huolta. Olisi tärkeää, että turvallisuuspalvelut kyettäisiin hoitamaan ja myös tarvittavat rikosten selvittämiset nykyistä tehokkaammin, niin että kansalaiset voivat kokea olonsa ja elämänsä turvatuksi.

Rikollisuuden osalta huolestuttavaa on kansainvälistymisen ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvu. Tästä syystä, arvoisa puhemies, mielestäni turvallisuuskysymyksiin pitää kiinnittää entistä vakavampaa huomiota. Seuraavan hallituksen aikana tulisi lähteä myös siitä, että meillä laaditaan laaja turvallisuusselonteko. Siinä linjataan sekä tehtävien että voimavarojen kohdat riittävällä tarkkuudella ja pitkäjänteisesti ja pidetään myös huolta, että näiden asetettujen tehtävien ja tavoitteiden toteuttamiseen on riittävät voimavarat.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin tämän puheenvuoroni pitkälti ed. Korvan puheenvuoron innoittamana. Haluan aivan aluksi todeta, että hänen puheenvuorossaan oli erittäin hyvää pohdintaa ja oivallista analyysiä, johonka hyvin suurelta osin voin kyllä yhtyä.

Olen myöskin ensimmäinen tunnustamaan sen, että aikaisempien vuosien aikana harjoitetulla aluepolitiikalla on saatu erittäin hyviä tuloksia aikaan. Mutta samaan hengenvetoon on todettava myöskin se, että aluepolitiikka on aina aikansa lapsi. Eli kyllä kukin aikakausi asettaa tietyllä tavalla myöskin omat vaatimuksensa ja reunaehtonsa sille aluepolitiikan sisällölle ja niille toimenpiteille, jotka ovat siinä toimintaympäristössä vaikuttavia. Jos ajattelee tätä päivää, niin varmaan voimakas kansainvälistyminen, globalisaatio, Suomen kuuluminen Euroopan unioniin ovat sellaisia tekijöitä, jotka tavalla tai toisella pakottavat meidät miettimään myöskin tätä alueellista kehittämistä toisenlaisesta näkökulmasta.

Uudesta aluekehityslaista sen verran, että kun hallintovaliokunnassa sorvasimme siitä mietintöä, käytimme erittäin paljon aikaa nimenomaan tavoitepykälän ja tavoiteosion muotoiluun ja käytiin erittäin hyvää keskustelua. Täällä on monessa puheenvuorossa puhuttu siitä, että alueellinen kilpailukyky ja yrittäjyyden entistä parempi mukaan ottaminen alueelliseen kehittämistoimintaan on tärkeä asia. Minusta se on oivallisesti tunnistettu siinä tavoitepykälässä. Kun ed. Korva vielä puheenvuorossaan peräänkuulutti tämmöistä kokonaisvaltaista kehittämisnäkökulmaa, niin mielestäni uusi aluekehityslaki tässäkin suhteessa oikeastaan velvoittaa alueen toimijat ja myöskin valtiovallan aitoon vuoropuheluun ja vuorovaikutukseen, ja uskon kyllä itse vahvasti, että sillä saadaan entistä parempaa vaikuttavuutta aikaan.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan osalta on tietysti hyvinkin paljon sanottavaa. Eilen omassa puheenvuorossani yleiskeskustelun aikana käsittelin tämänkin pääluokan asioita. Aluepolitiikan osalta aika pitkälle ajattelen samalla tavalla kuin ed. Ravi. Kyllä hyvin tärkeätä on se, että aluepolitiikkaa toteutetaan ajassa ennakoiden tulevaa kehitystä, pystytään nopeasti reagoimaan ja tekemään tarvittavat ratkaisut ja myöskin sillä tavalla, että kun aluepolitiikkaa tai seutupolitiikkaa tai jopa kaupunkipolitiikkaa tehdään, silloin verkostoituminen ja eri toimijoiden yhteistoiminnan kautta tuleva vahvuus on se mahdollisuus, mitä voidaan käyttää.

Mutta pariin asiaan, puhemies, tämän pääluokan osalta. Ensinnäkin Rajavartiolaitoksen osalta ed. Vihriälä oli ihan oikeassa, että turvallisuus- ja puolustusjaoston hallituspuolueiden ryhmien edustajat veivät asian hallituspuolueiden välisiin neuvotteluihin. Määrärahakysymyksen osalta esitimme, että sinne tulisi lisämääräraha, mutta valitettavasti neuvottelussa emme sitten pärjänneet. Kyllä niin on, että Rajavartiolaitoksen osalta toimintaympäristö muun muassa rajanylityspaikkojen osalta on muuttunut. Kuvaus, mikä oli ed. Väistön puheenvuorossa, on oikea. Olen todella pahoillani, että ei tämän kysymyksen osalta edetty. Me lisäsimme tänä vuonna Rajavartiolaitokselle määrärahoja yhtenä perusteena juuri se, mitä edellä tuli, ja sitten se, että toteutettaisiin myöskin Rajavartiolaitoksen sisällä niin sanottuja työaikajoustoja, mistä henkilöstö on esityksiä tehnyt. Oikeastaan edellytettiin, että määrärahaa käytetään tähän. Tietojeni mukaan nämä kysymykset eivät ole edenneet sillä tavalla kuin silloin eduskunta edellytti. Toivon, että tämä kysymys tulee nyt uudelleen lisätalousarvion kautta meidän käsittelyymme.

Sitten kommentti lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan osalta. Muistelen niin, että silloin kun tämä työryhmän esitys tuli, ministeri Itälä ilmoitti sen, että hän valmistelee esityksen sillä tavalla, että vuoden 2003 budjetissa voitaisiin edetä sen linjoituksen mukaan. Sitä me jäimme odottamaan, ja se ei toteutunut. Vähintä, mitä nyt voidaan tehdä, on hyväksyä ponsi, minkä ed. Vihriälä omassa puheenvuorossaan esitti.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä annan arvon sille, että edustajat täällä salissa, nyt paikalla olevat ja jo täältä poistuneet, ovat käyttäneet tämän pääluokan kohdalla hyviä puheenvuoroja sekä aluekehityksestä että kuntiin ja kuntatalouteen liittyvistä asioista. Pyysin oman puheenvuoroni siinä vaiheessa, kun ministeri istui täällä. Periaatteessa, jos on kysymys ministeristä ja hänen vastuualueestaan, ministeristä, joka on epäonnistunut niin pahoin vastuualueessaan kuin ministeri Korhonen on epäonnistunut, minusta se, että hän ei istu tuossa pöntössä, ministeriaitiossa, ja kuuntele tätä keskustelua, on syy siihen, että ainakin jonkun on syytä jättää puheenvuoro käyttämättä, ja minä sen omasta puolestani teen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Olisin tietysti mielelläni kuullut tämän ed. Pekkarisen puheenvuoron, että hän olisi myöskin perustellut tämän aika reippaankin väitteen.

Ed. Väistö aikaisemmin puheenvuorossaan puhui valtion työpaikkojen vähenemisestä, mistä Helsingin Sanomat uutisoi vähän aikaa sitten. Pakko on tässäkin yhteydessä muistuttaa, että Ahon hallituksen aikaan Tielaitos esimerkiksi yhdisti piirikonttoreita niin, että Kainuustakin siinä vaiheessa piiri siirtyi Ouluun ja työpaikat sen mukana. Näin Ahon hallitus teki sitä politiikkaa, mitä Lipposen ensimmäinen hallitus sitten jatkoi. Mutta piiriviranomaisia siinä vaiheessa ei enää vähennetty, vaan perustettiin te-keskukset, jotka lisäsivät piiriviranomaisten yhteistyötä ja sillä tavalla myöskin säilyttivät näissä aluekeskuksissa piiriviranomaiset, vaikka silloin aluekeskuksista ei vielä juurikaan puhuttu.

Sisäministeriöllä on ollut ohjelma, joka sisältää muun muassa aluekeskukset ja hajasijoittamisen. Se, mihin olen pettynyt, on se, että alueilta ei ole tullut riittävästi esityksiä, hajasijoitusesityksiä, joissa olisi selkeästi ollut maakuntaa tukeva ja maakunnan kehitystä tukeva elementti mukana. Sitten myöskin muut toimijat voivat tehdä hajasijoitusratkaisuja. Ihmettelen sitä, että Kuntien eläkevakuutus, johon kerätään ympäri maata eläkevakuutusvaroja, rakentaa uutta pytinkiä maan kalleimmalle paikalle. Sekin olisi ihan hyvin voinut sijaita jossakin muualla.

Mutta mielestäni katse tulisi suunnata tulevaisuuteen, ja tulevaisuusvaliokunnan mietintö valtioneuvoston selonteosta "Tasapainoisen kehityksen Suomi 2015", joka keskittyy aluekehityksen tulevaisuuteen, on oiva keino siihen sitten ensi vuoden puolella.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, aika muuttuu ja heitetään karvalakit naulaan ja mietitään myös sitä, mitä voimme siellä alueella itse tehdä ja mitkä tulevaisuuden näkymät ylipäätään alueella ovat mahdollisia, ovatko ne auringonlaskun maakuntia vai ovatko ne elämänlaatua korostavia koko perheen maakuntia.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Verovuodesta 2000 lähtien valtio on ryhtynyt käyttämään kuntien yhteisöveron jako-osuutta välineenä kuntien ja valtion välisten rahoitussuhteiden säätelyssä. Viimeksi, kun nämä verontilityslain muutokset hyväksyttiin, tässä jälleen kuntien yhteisövero-osuutta leikattiin. Monessa kunnassa muutaman vuoden aikana nämä yhteisöverotulot ovat pudonneet alle puoleen, eikä tietenkään tämä ole voinut olla näkymättä kuntien taloudessa negatiivisesti.

Edelleen ihmettelen sitä, miksi arvonlisäveronpalautusten takaisinperintäjärjestelmästä luopumisen vaikutusta laskettaessa ei voitu käyttää todennettuja lukuja vuosilta 1999—2001 sen sijaan, että siinä käytetään yhtä arviolukua tulevalta vuodelta. Lainhan tulisi perustua mahdollisimman faktisiin lukuihin, koska tämä laki on tehty pysyväksi. Sinänsä tätä arvonlisäveron takaisinpalautusjärjestelmästä luopumista pidän todella hyvänä, koska ennen kaikkea niille kunnille, joissa taloudellinen toimeliaisuus ei kovin suurta ole ollut, se oli erittäin huono.

Kuntien talous kääntyy kokonaisuutena alijäämäiseksi ensi vuonna ja seuraavana se vielä pahenee. Tästä varmasti olemme yhtä mieltä. Valtiovarainvaliokunnan huoli harkinnanvaraisten avustusten riittävyydestä on erittäin aiheellinen, ja tähän on helppo yhtyä. Niinpä harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen käytettävän määrärahan pienentäminen ei ole kuntien pahenevan taloustilanteen kanssa sopusoinnussa. Uskon, että tähän myös joudutaan palaamaan ja tätä harkinnanvaraista rahamäärää joudutaan nostamaan ja korottamaan.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Tiepiirien yhdistäminen aikanaan oli virhe. Lähtökohdan tälle virheelle päätti Holkerin hallitus. Silloin muutettiin asetusta niin, että liikenneministeriö voi yksin päättää aluejaosta. Muistan silloisen sisäministerin Mauri Pekkarisen hyvin voimallisesti halunneen nostaa asian takaisin valtioneuvoston käsiteltäväksi siinä tarkoituksessa, että tiepiirien yhdistämistä ei toteuteta, mutta tuolloinen liikenneministeri Norrback ajoi jääräpäisesti läpi sen ratkaisun, mikä lopetti muun muassa Pohjois-Karjalan tiepiirin. Mielestäni se oli virhe.

Tämän tyyppisiin asioihin on toki mahdollista jälkikäteen tehdä korjauksia, mutta valitettavasti näyttää siltä, että hallinto itse ei siihen kykene. Pitää olla selvä, vahva poliittinen tahto.

Mitä Rajavartiolaitoksen tilanteeseen tulee, ongelmaahan toiminnan rahoituksessa on lisännyt matkamäärärahojen leikkaus. Se merkitsee vuositasolla 10—15 rajamiehen palkkausmenoa, eli tämän verran pitää henkilöstöä vähentää, jotta kyetään tämä toiminnan kannalta tärkeä määräraha tavallaan korvaamaan. Sehän ei ole mitään ylimääräistä, vaan olennainen osa Rajavartiolaitoksen toimintaa on juuri ollut tämä matkamääräraha, johon leikkaus on nyt tässä ensi vuoden budjetissa kohdistunut.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiinnittää huomiota Ulkomaalaisviraston, Uvin, rahoitukseen. Mielestäni senkin rahoitustilanne on riittämätön, ja on tärkeää, että huolehdittaisiin riittävistä toimintamäärärahoista, riittävästä henkilöstöstä, että kyettäisiin asiat hoitamaan määräajassa ja näin huolehtimaan siitä, että ei tule kustannuksia toisaalta, niin kuin nyt näyttää tapahtuvan jonojen pitenemisen myötä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen otti puheenvuorossaan esille tämän arvonlisäveron takaisinperinnän kuittauksen ja ennen kaikkea yhteisöveron jako-osuuksien vahvistamisen verontilityslain 12 §:n mukaisesti. Siinä erityisesti hallintovaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että nyt yhteisöveron lopulliseksi määräksi olisi tullut kunnille vahvistaa se kolmen viimeisen vuoden keskiarvoinen veron määrä eikä yhden vuoden perusteella arvioitu määrä, jolloin nyt yhteisöveron tuotto kunnille olisi ollut muutaman prosentin korkeampi, mikä olisi ollut paljon parempi tämän kuntatalouden tilanteen kannalta.

Ed. Huotari otti esille tämän tiepiirien yhdistämiskysymyksen, ja nyt täytyy sanoa, että meillä on Lipposen toisen hallituksen osalta vielä viety sitä asiaa siihen suuntaan, että loputkin maakuntakonttorit ollaan lakkauttamassa Joensuu kontra Kuopio ja Mikkeli kontra Kouvola elikkä Mikkelistä ja Joensuusta. Tämä merkitsee sitä, että tosiasiassa ne työpaikat vasta nyt häviävät. Ei se hallinnonuudistus sinällään vienyt kaikkea, mutta nyt ollaan loputkin työpaikat viemässä sitten näistä sivupisteistä.

Sitten, arvoisa puhemies, ministeri Korhonen totesi puheenvuorossaan, jonka perusteella ei debattia ollut, kuinka verotulojen kehitys eri maakunnissa on nyt sitten kuntien hyväksi tapahtunut ja valtionosuudet lisääntyneet, mutta ministeri unohti mainita kustannustason nousun ja sen, että kuntien on katettava alijäämät tietyssä ajassa taseistaan pois, kolmessa vuodessa. Tilanne on se, että tähän tässä kuntatalouden tilanteessa eivät kunnat vielä pysty, koska kustannustason nousu on suurempi kuin valtionosuuksien korotukset ja koska verotuloja on vähennetty sitten kunnilta.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiainen totesi aivan oikein, että tiepiirien yhdistämisen henkilöstönmenetykset ovat vasta nyt toteutuneet täysimääräisesti. Meiltä Joensuustakinhan on lakannut kokonaan tiepiirin yksikkö. Kaikki entisen tiepiirin toiminnot ovat siirtyneet Kuopioon.

Sama ongelma on uhkaamassa mielestäni myös toisaalla. Hallitus on antanut eduskunnalle lakiehdotuksen poliisihallintolain muuttamisesta. Tätä on perusteltu ja muun muassa ed. Esa Lahtela, joka ei nyt satu olemaan salissa, on perustellut sillä, että onkin aivan oikein, niin kuin ministeri Itäläkin on perustellut, että vähennetään päälliköiden virkoja. Tosiasiassa tällä hallituksen esityksellä ollaan romuttamassa kokonaisuudessaan nykyinen kihlakuntajako. Jossakin on esitetty, että sopimalla ratkaistaan asia, että sovitaan yhteisesti esimerkiksi siitä, että Keski-Karjalassa poliisilaitos säilyy edelleen Kiteellä. Mielestäni tämän laatuisten tärkeiden peruspalvelujen järjestämistä ei voi sopimalla järjestää. Ne pitää järjestää lailla, lakiin pohjautuen. Tästä syystä en usko siihen, että jos tämä uudistus toteutetaan, se ei merkitse jatkossa pitemmän päälle myös henkilöstön siirtymistä yhä suurempiin yksiköihin maakunnan keskuspaikkoihin. Tämä sama kehitys tapahtui tiehallinnon osalta tiepiirien yhdistämisessä, eikä siinä mennyt kuin puolenkymmentä vuotta.

Anne Huotari /vas:

Herra puhemies! Täällä on ministeri Korhosta syytetty aikaisemmin Pääkaupunkiseudun kuntien heikentyneestä taloudesta. Tosiasiassa yhteisöveron muutos oli vain yksi syy siihen, että Pääkaupunkiseudun kuntien talous on heikentynyt, ja luulen, että toinen, paljon suurempi syy siihen oli se, että kuntien verotulot kaiken kaikkiaan yleisen talouden heikentymisen ja talouden matalasuhdanteen vuoksi ovat vähentyneet.

Mielenkiintoistahan tässä on se, että jos Helsinki ja muut isot kunnat syyttävät Korhosta Pääkaupunkiseudun kuntien heikentyneestä taloudesta, niin mikään kunta taas ei tunnusta sitä, että olisi saanut lisää rahaa. Minusta olisi nyt kohteliasta ja reiluakin ministeri Korhosta kohtaan se, että esimerkiksi ed. Pekkarinen ja muutkin keskustalaiset tunnustaisivat, että tämä ratkaisu oli ihan oikein ja että pienille kunnille annettiin lisää rahaa. Mutta en ole kuullut, en kotipaikkakunnaltani enkä täällä salissakaan, keskustalaisten kiittelevän Korhosta ollenkaan tästä ratkaisusta. Näyttää siltä, että aina vaan ne ikävät puolet täällä tulevat esiin eikä kiitoksen sanaa silloinkaan, kun olisi aihetta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minä tiedän Keski-Suomesta Pylkönmäen kunnan, joka on hyvin kiitollinen ollut saamastaan harkinnanvaraisesta rahasta. (Ed. Väistö: Tulihan se sieltä!) Tämä kiitos kerrottakoon kuntaministerillekin. Pylkönmäellä se oli kaikkein kipeimpään tarpeeseen, nimittäin jos ei tuota olisi tullut, niin siellä ei oikein olisi tiedetty, mitä tehdä. Mutta valitettavasti tämä tilanne on pysyvä, että rahaa tarvitaan. Itse kunnan ja valtion rahoitusosuuden rakenteisiin pitää voida puuttua ja lujasti. Aivan kuten ed. Nousiainen viittasi, lainsäädännössä on ristiriita: toisaalta on lait, jotka velvoittavat kuntia hoitamaan tietyt perustarpeet, ja sitten on laki, joka velvoittaisi talouden tasapainottamiseen määrävuosissa, ja nämä eivät toteudu. Kunnat eivät voi määrävuosissa saada talouttaan kuntoon, ja tulkinta on se, että nämä lait, jotka takaavat peruspalvelut, ovat tärkeämmät.

Samalla toivon, että kihlakuntajako säilytetään nykyisellään. Kun muutama vuosi sitten näitä muutettiin, niin nyt ei ole enää ainakaan tässä vaiheessa muutosten aika.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotarille ensiksi, että tämähän on pyyntö- eikä kiitosorganisaatio. Se olisi pitänyt ed. Huotarin jo oppia näitten lukuisten vuosien aikana.

Toinen näkökohta, joka varsinaisesti oli puheenvuoropyyntöni kohde, on tämä poliisihallinnon uudistus. Kun 12 vuotta olin hallintovaliokunnassa jäsenenä ed. Väistön johtamassa instituutiossa, niin opin sen, että näissä poliisihallinnon uudistamiskuvioissa pitää olla semmoinen kohtuullinen aika sopeuttaa se järjestelmä tähän organisaatioon. Se, että koko ajan vellotaan, muutetaan, vellotaan, muutetaan, siinä ainakaan se yhteiskunta, joka on ympärillä, ei pysy mukana. Minä pahoin pelkään, että nyt ollaan tekemässä todella virheliikettä. Sen takia toivoisin, että järki voittaisi ja nyt otettaisiin oikein reipas aikalisä siinä asiassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuulin tuossa nimeäni mainittavan ja tulin saliin. Ed. Väistö totesi meikäläisen puheenvuorosta, jotta olin niin kuin vähän hakoteillä.

Ed. Oinonen oikeastaan sanoi, jotta kuntapuolella tarvittaisiin rakenteisiin puuttumista. En tiedä, mitä hän sillä tarkoitti, mutta poliisipuolella ennen kaikkea pitäisi puuttua rakenteisiin. Yhä edelleen olen sitä mieltä kovasti, että mitä pitempään me tuhraamme aikaa, sitä enemmän menee rahaa tässä. Olen miettinyt, jotta ympäristövaliokuntahan kokee, että sen tehtävä on olla ympäristönsuojeluvaliokunta. Minusta tämä hallintovaliokunnankin nimi voitaisiin muuttaa, jotta se on byrokratian- ja hallinnonsuojeluvaliokunta. Ilmeisesti se kuvaisi paremmin tätä asennetta.

Ed. Pulliainen totesi, jotta poliisihallintoa on vuosikymmenet väännetty ja siinä ei ole sen pitemmälle päästy. Silloin tuntuu, niin kuin olisi sellainen suojelumentaliteetti ensimmäisenä — onko tämä sitä biodiversiteettia vai mitä tämä on — kun suojellaan hallintoa, se on niin kuin itseisarvo, eikä katsota, miten saadaan tehokasta toimintaa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Mielestäni tehokas toiminta on sitä, että on työnjohto, että toiminnot tehdään tehokkaasti. Asiat, joita poliisihallinto ja poliisi joutuu käsittelemään, ovat kaiken aikaa vaikeutuneet. Poliisin menoista yli 80 prosenttia on henkilöstömenoja, ja tästä syystä ne määrärahan leikkaukset, joita tosiasiassa on ensi vuodenkin budjetissa tapahtumassa, merkitsevät poliisityötä tekevien poliisimiesten määrän vähenemistä noin sadalla hengellä.

Tähän liittyy monia kohtia. Olennainen kysymys on toki se, mitä ymmärrän ed. Esa Lahtelan tavoittelevan, että kenttätyöhön osallistuvia poliisimiehiä olisi mahdollisimman paljon, (Ed. E. Lahtela: Juuri näin!) mutta he tarvitsevat lähellä olevan työnjohdon, ja alueilla, kihlakunnissa, tarvitaan ylipäätänsä nykyisen tasoinen poliisijohto asioita hoitamaan. On muistettava, että kihlakuntajaon lukkona on se, että jokaisessa kihlakunnassa on poliisipäällikkö. Täyteen yhteistoimintaan ei ole edellytyksiä. Jos tämä vapautetaan, se tosiasiassa merkitsee sitä, että kihlakuntajako murenee, ja toisaalta jos hallituksen esitys poliisihallintolaiksi toteutetaan, se merkitsee myös sitä, että poliisimiehiä tulee jonnekin lisää. Ei heitä tule, ed. Esa Lahtela, Kiteelle, vaan heitä tulee kenties tänne Pääkaupunkiseudulle. Täälläkin heitä tarvitaan, mutta ongelma on siinä, että kokonaisuudessaan on liian niukat voimavarat.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen kaipaili rakenteellisia muutoksia. Haluan tässä kertoa, että juuri yhteisöverouudistus ja näitten verovarojen siirtäminen ja myöskin arvonlisäveron palautuksen siirtäminen kuntien valtionosuuksiin oli juuri sitä rakenteellista muutosta, mutta kaipaisin kyllä lisää paljon muitakin rakenteellisia muutoksia. Niitä kaipaisi nimenomaan kuntien rajoihin. Eli monta kertaa näyttää siltä, että kuntien virkamiehet eniten vastustavat. Sitten kuntien luottamushenkilöt, jotka pelkäävät omien paikkojensa menetystä, vastustavat seuraavaksi eniten kuntaliitoksia. Kuntalaisetkin näyttävät rakastavan enemmän rajoja kuin palveluja, jotka tulisi paljon paremmin hoidettua seutukunnallisesti tai maakunnallisesti, ja silti ne olisivat lähipalveluja ihmisille niiltä osin, jotka lähipalveluina pitäisi toteuttaa muutenkin. Eli seutukuntatyö olisi se ratkaisu. Sitä kautta myöskin aikojen kuluessa sitten varmaan todetaan, että mitäs tässä näitä rajoja enää tarvitaan, ja kuntaliitokset tehdään seutukuntakohtaisiksi. Se olisi järkevintä. Mutta kyllä tiedän, mistä se johtuu. On kyse osittain myöskin tämmöisistä poliittisista suojatyöpaikoista, joita halutaan suojella.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Esa Lahtelalle, että hän todisti äskeisellä puheenvuorollaan, että hän on tyypillinen bernsteinilainen. Olennaista on liike eikä se, mihin ollaan menossa. Tässä poliisihallinnossa on kysymys juuri siitä, että palvelurakenne toimii sillä tavalla, että kansalaisten turvallisuus on taattu kaikissa olosuhteissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotari kirvoitti minut käyttämään puheenvuoroa näistä kuntarajoista. Tästähän syntyisi vallan mahtava keskustelu, jos iltamyöhällä siihen lankeaisimme. Mutta toisaalta kuntalaiset itse tietävät, mikä on heille se toivottu lähiyhteisö. Ymmärrän hyvin lähidemokratiaa. Kyllähän järkeistämiselle paljon on sijaa, ja se saattaa aluksi mennä hyvinkin. Mutta sitten, kun menee parikymmentä vuotta ja tulee semmoinen luottamushenkilö- ja virkamiespolvi, joka ei muista enää, mistä on lähdetty liikkeelle, niin helposti siinä käydäänkin jotain taajamaa kehittämään ja muita taajamia ajamaan alas. Tämä on helposti semmoinen vaaratekijä, jonka vuoksi minä hyvin ymmärrän, että ollaan myöskin kriittisiä.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu kuntatalouden vaikeuksista, ja siinä yhteydessä ainakin ed. Puisto viittasi omaishoitoon, jota kuntien on todella vaikea nykyrahoituksen puitteissa hoitaa asiallisesti. Siinä pitäisi varmasti miettiä uusia keinoja. Yksi olisi kyllä tämä, että se olisi Kelan maksamaa ja Kelan etuutta, jolloin Kelan rahoituksesta taas pitää pitää huolta. Siinä ei ole muuta liioin kuin budjettirahoitus tai sv-maksut. Eihän siinä monta vaihtoehtoa ole. Joku niistä täytyy valita. Mutta tällä hetkellä omaishoitajien asema on kyllä kovin turvaton ja vaihtelee kuntien taloustilanteesta riippuen aivan kohtuuttoman paljon. Seuraavalla vaalikaudella tämä on tavalla tai toisella ratkaistava.