Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! 7 minuuttia siis.

Arvoisa puhemies! Tässä käytiin välikysymyskeskustelu harmaasta taloudesta, ja siinä kiinnitin erityisesti huomiota siihen pääomapakoon, joka näistä markkinatalousmaista eräällä tavalla veroparatiisisaarille ja -valtioihin ja myöskin tiukan pankkisalaisuuden maihin, niitten pankkilaitoksiin, on kovaa vauhtia menossa. Silloin totesin, että etävälittäjät eivät ole millään tavalla meidän hallinnassamme, ja on erinomaisen mielenkiintoista ollut sen jälkeen todeta, että keskustelu onneksi ei ole asiasta päättynyt ja lehdistökin on jopa, Helsingin Sanomia lukuun ottamatta, uskaltautunut kirjoittamaan näistä asioista.

Taloussanomat 11.12. kirjoitti otsikolla "Kotimaiset välittäjät vaativat etävälittäjää ilmoittamaan osakekaupat verottajalle", ja lehti totesi keräämiinsä tietoihin perustuen, että marraskuussa etävälittäjien osuus osakevaihdosta oli jo 47,3 prosenttia, siis noin puolet. Minkäänlaista ilmoitusvelvollisuuden toteutumista ei ole tapahtunut, elikkä toisin sanoen kehitys jatkuu erittäin huolestuttavaan suuntaan. Tämä on merkinnyt sitä, että kotimaiset osakekaupassa mukana olevat välittäjät ovat putoamassa kokonaan pelistä pois ja myöskin nämä pääomat ovat pyörähtämässä kokonaan kotimaisen verotusjärjestelmän ulkopuolelle. Siis nyt on todellinen hätä päällä.

Arvoisa puhemies! Tästä haastattelusta myöskin käy hyvin selvästi ilmi, että valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvokset ja muut virkamiehet ovat sitä mieltä, ettei tällaiseen asiaan pitäisi puuttuakaan, mikä tarkoittaa sitä, että nämä sadat miljoonat eurot, jos nyt sanotaan nyt vain tässä yhteydessä näitten osalta, luovutusvoittojen osalta, ne tulot jäävät siis tämän asenteen vuoksi ulkopuolelle.

Harmaasta taloudesta käydyssä keskustelussa käytin vastauspuheenvuoron ja siinä viittasin Italian tilanteeseen, siihen, millä tavalla Berlusconin hallituksella oli ongelmia saada Emu-kriteerit täytetyksi juuri tämän pääomapaon vuoksi. Kerroin siitä, kuinka Berlusconin hallitus ei voinut mitään muuta kuin mennä veroarmahdukseen ja sillä konstilla houkutteli sitten rahoja, pääomia takaisin. Vain semmoisella 2 prosentin sakkomaksulla kuritettiin niitä, jotka olivat pääomat ulkomaille vieneet, ja tällä tavalla 50 miljardia euroa saatiin Italiaan takaisin rahoja. Tässä vaiheessa tämä vasen laita täällä rupesi hörhöttämään ja huutamaan ilkeyksiä jnp. Tämä oli niin kova juttu, kun vihreät ovat oikein Berlusconin takana tässä asiassa.

Tämän totean seuraavasta syystä. Tänä aamuna lehdet tiesivät kertoa, että Saksan sosialidemokraattinen hallitus, sanotaanko punavihreä hallitus sosialidemokraattien johdolla, on päättänyt tehdä berlusconit. Schröder ilmoitti eilispäivänä Berliinissä, että he tulevat käyttämään tätä Italian esimerkkiä saadakseen pääomakadon loppumaan ja pääomia takaisin veroarmahduksen, taikka niin kuin siinä oli käännettynä: veroarmon, kautta takaisin Saksaan. Tavoitteena on 100 miljardia euroa 600 miljardista eurosta saada takaisin Saksaan. Aivan täsmälleen sama tavoite: saada Emu-kriteerit toteutumaan, joihin myöskin Ecofin on puuttunut.

Arvoisa puhemies! Ollaan siinä tilanteessa aivan selvästi, että Suomi on tämän saman paikan edessä. Meiltä loppuvat pörssit, pörssitoiminta täällä Suomessa, koska välitystoiminta loppuu kansallisesti. Meillä on aivan sama ilmiö menossa kovaa vauhtia, ja minä uskon, että myöskin Lipposen hallitukset olisivat näitä euroja vailla rankimman jälkeen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo edellisen pääluokan yhteydessä käydyssä keskustelussa laajasti sivuttu Puolustuslaitoksen kiinteistöuudistusta, joten en siihen tässä yhteydessä nyt laajemmin palaa takaisin, mutta haluan todeta muutamia asioita nimenomaan tässä valtiovarainministeriön pääluokan kohdalla, koska tässä yhteydessä se keskeinen ratkaisu kuitenkin tapahtuu.

Vasemmistoliitolle on tärkeää, että uudistettaessa julkisen sektorin organisaatioita varmistetaan kaikissa oloissa henkilöstön asema. Me emme siis lähde siitä, että organisaatiot olisi sementoitava ikuisesti entiselleen, vaan korostamme, että uudistusten tulee olla mielekkäitä ja turvallisia myös työntekijöiden näkökulmasta. Henkilöstön ja henkilöstöjärjestöjen on voitava olla organisaatiomuutoksissa alusta pitäen mukana näkemässä, että heistä ei tehdä muutosten maksumiehiä. Vain näin voidaan myös varmistaa, että uudistuksilla myös saavutetaan ne hyödyt, joita tavoitellaan.

Valtion kiinteistöhallinnon uudistamista on ollut tarkoitus jatkaa puolustushallinnon kohdalla. Työsuhdeasuntokanta luovutettiin joulukuussa 2001 Kruunuasunnot Oy:lle ja Kapiteeli Oy:lle. Tämä nyt esitetty uudistus on kuitenkin herättänyt suurta huolta Rakennuslaitoksen henkilöstössä eli kaikkiaan puolessatoistatuhannessa ihmisessä. Läheiset mukaan lukien kyse on vielä paljon suuremmasta ihmismäärästä. Ymmärrämme hyvin henkilöstön ja heidän perheenjäsentensä huolen, kun on nähty, miten henkilöstö on eräissä aiemmissa, voisiko sanoa, vastaavissa uudistustapauksissa sivuutettu.

Minusta valtionhallinnossa olisi vähitellen opittava, että jo lähtökohtaisesti henkilöstön asema olisi otettava huomioon. Puolustuslaitoksen kohdalla valtiovarainvaliokunta on kuitenkin joutunut mietinnössään etsimään ratkaisua, jolla henkilöstön asema turvataan. Hallituksen esittämässä uudistuksessa on sinänsä myönteistä, että sen avulla puolustushallinnon rakennusten terveyshaitat ja kunto-ongelmat voidaan poistaa mahdollisimman nopeasti. Korjausohjelman ripeä käynnistäminen onkin tarpeen.

Valtiovarainvaliokunta on ansiokkaasti paneutunut henkilöstön asemaan ja ehdottaa tähän uudistukseen liittyen kolmea lausumaa. Niillä pyritään varmistamaan uudistuksen tarkoituksenmukaisuus ja turvaamaan henkilöstön asema. Vain näillä edellytyksillä valiokunta on ollut valmis viemään tätä hanketta eteenpäin, ja me kaikki tiedämme, että tämä tie ei ole ollut helppo. Se on ollut erittäin kivinen.

Jotta eduskunnan taholta voitaisiin paremmin valvoa puolustushallinnon kiinteistöuudistuksen toteutumista, on kuitenkin tarpeen täydentää valiokunnan lausumaehdotusta 4 siten, että neuvottelukuntaan tulee henkilöstön edustuksen lisäksi myös valtiovarainvaliokunnan nimeämä edustus. Tätä koskeva lausuma on nimelläni jaettu edustajille.

Arvoisa puhemies! Katson, että tällainen edustus antaisi eduskunnalle paremmat mahdollisuudet varmistaa, että eduskunnan asettamat tiukat reunaehdot tulevat täysipainoisesti otetuiksi huomioon uudistusta toteutettaessa.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Kannatan tätä ed. Ojalan tekemää ponsiehdotusta, joka on siis hallitusryhmien yhteinen ehdotus. On hiukan poikkeuksellista, että tällä tavalla eduskunta tuodaan mukaan prosessiin, mutta tässä tapauksessa minusta poikkeuksellisuus on erityisen tarpeellista. On hyvää ja välttämätöntäkin tässä vaikeassa asiassa, että eduskunta, valtiovarainvaliokunta, on koko ajan mukana seurannassa ja valvonnassa, että henkilöstön asema ja muutenkin puolustushallinnon toiminta etenee sitten kunnolla, kun tämä vaativa urakka edessä on.

Aikataulullisesti pitää myöskin muistaa se, että kun uudistus lähtee käyntiin, neuvottelukunnan työ on osa uudistusta, ja sen pitää lähteä myöskin heti liikkeelle työssänsä, työssä, jonka minun mielestäni tulee kulminoitua oikeastaan siihen vaiheeseen, jossa tästä uudistuksesta tehdään laaja evaluointityö vuonna 2006, siis silmälläpitäen vuoden 2007 budjettia, jolloin sitten katsotaan lopullisesti, onko tämä ollut järkevä, mihin mittaan järkevä, uudistus ja miten sitä pitää korjata taikka pitääkö ottaa ihan peruutusvaihde päälle.

Sosialidemokraateille tämä on todella tärkeä vaatimus, että työtä seurataan, sitä valvotaan tarkoin ja että tuo evaluointi myöskin on sitten pohjia myöten tehty, koska meidän epäilyksemme olivat hyvin suuret tässä matkan varrella. Tulemme ryhmänä hyvin tiukasti valvomaan, että asiat etenevät sillä tavalla kuin tässä nyt ollaan päättämässä.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan niin kuin ed. Ojala sanoi, silloin kun tehdään valtion toimintojen uudelleenjärjestelyjä, tapahtuvat ne sitten kiinteistöpuolella tai muutoin, henkilöstön asema tulisi siinä yhteydessä aina turvata. Käytännössä kuitenkaan näin ei ole aina valitettavasti tapahtunut. Meillä on lukemattomia ikäviä esimerkkejä siitä, että itse asiassa järjestelyillä on kiihdytetty henkilöstön aseman heikentämistä. Kaikkein surullisin tapaus on Engel, jossa Ahon hallituksen aikaan tämä eduskuntasali teki sellaisia ratkaisuja, joilla ei vähemmässäkään määrin turvattu henkilöstön asemaa ja oikeuksia, mikä johti sitten siihen, että henkilöstöä laittomasti irtisanottiin ja laittomasti heidän palkkojaan alennettiin, mitä valtio joutui korvaamaan.

Tämä nyt esitetty lausumaehdotus on sikäli poikkeuksellinen, että en muista ainakaan sen vajaan 12 vuoden aikana, minkä olen täällä ollut, että tällä tavalla eduskunta johonkin järjestelyyn olisi sidottu mukaan. Se on sinänsä varmasti ihan hyvä asia. Mutta edelleen sanon sen, että henkilökohtaisesti minua tämä koko järjestely pikkuisen epäilyttää, ja on sanottava, että tämä prosessi, miten tätä asiaa on viety eteenpäin, ei kyllä saa minkäänlaista arvosanaa. Valtiovarainministeriön kautta ministerin ohjauksella on tätä asiaa viety sillä tavalla eteenpäin, ettei ole nähty muita vaihtoehtoja. Myönnän edelleen sen, kun itse olen ollut valiokunnassa käsittelemässä asiaa, että siihen alkuperäiseen ehdotukseen, kun se tänne taloon tuli, on tullut tavattoman paljon muutoksia, parannusehdotuksia, moniin asioihin siihen lähtökohtatilanteeseen nähden.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies, aivan lyhyesti: Ensinnäkin, jos muistellaan näitä aikaisempia aikoja ja Engelin tapausta, Engelin tapauksessakin täällä käytiin silloin aikoinaan tämän laatuinen keskustelu, ja mitä sitten tapahtuikaan? Puhdas ... No, en viitsi käyttää sitä sanaa, mikä on aika tuhma sana nyt tuossa yhteydessä. Totean, että tämän laatuisilla ponsilla pitäisi älyllisesti vastata siihen kritiikkiin, mitä on esitetty. Tämä ponsi, huom. vain ponsilausuma, koskettaa yhtä yksityiskohtaa laajassa kritiikissä ja sillä tavalla on lähes arvoton.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Se mitä edustajat Kalliomäki ja Laitinen totesivat, on mielestäni tavattoman tärkeää, ennen kaikkea juuri se, että kun katsotaan ponsiesitystä, niin kuin ed. Kalliomäki kuvasi, kun tätä yhdessä tänään on pohdittu ja laadittu, niin kyllä lähtökohtana todellakin on se, että eduskunta olisi mukana heti alusta lähtien eikä niin, että prosessi lähtee jotenkin liikkeelle ja sitten jossain vaiheessa havaittaisiin, että ai niin, se eduskuntakin pitäisi kutsua mukaan, vaan lähtökohta on nimenomaan, että alusta lähtien.

Ed. Laitinen totesi, että aikaisemmat kokemukset ovat olleet huonoja. Näin minäkin totesin. Tietenkin voisi olettaa ja edellyttää, että valtionhallinnossakin opitaan jostakin ja prosessia vietäisiin toisella tavalla eteenpäin. Tämä prosessi ei nyt mitään kunniamainintaa kyllä valitettavasti ansaitse, siitä me kaikki varmaan voimme olla yhtä mieltä. Toiset ovat tähän asiaan paneutuneet hyvin huolellisesti, ja varmasti pitkin matkaa me olemme saaneet hyvin paljon viestejä tästä asiasta. Kuitenkin itselleni on tullut myöskin viestejä siitä, että epätietoisuus ei myöskään ole hyvä asia. Eli siis sekin, että tilanne on epävarma eikä tiedetä oikein tulevaisuudesta mitään, on omiaan tuomaan levottomuutta ja epävarmuutta henkilöstön asemaan, joten minä en nyt haluaisi olla ensimmäisenä tässä ainakaan vesittämässä ponsia. Jos eduskunnalla on riittävän vahva tahto ja se riittävän selkeästi myös hallitukselle tuodaan selväksi, niin uskon, että asiat lähtevät myöskin ponnen myötä liikkeelle niin, kuin on haluttu.