Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Saamelaiskäräjälain muutosesitys on aiheuttanut laajaa yhteiskunnallista keskustelua varsinkin pohjoisessa Suomessa. Tämä käsittely myöskin eduskunnassa on ollut erimielinen. Tuohon perustuslakivaliokunnan mietintöön on liitetty työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnot. Esittelen nyt ensinnä tämän perustuslakivaliokunnan enemmistön kannan ja sitten lopuksi tulen tuohon vastalauseeseen.

Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon perustan muodostavat säännökset ovat perustuslaissa. Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Säännös turvaa saamelaisten aseman maan ainoana alkuperäiskansana siihen liittyvine kansainvälisistä sopimuksista ilmenevine oikeuksineen. Säännös ei rajoitu ainoastaan kielellisten oikeuksien turvaamiseen, vaan se ulottuu laajemmin turvaamaan saamelaisten kulttuurimuotoa, johon kuuluvat saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys, ja tarjoaa valtiosääntöisen perustan heidän elinolosuhteidensa kehittämiselle heidän omaa kulttuuriperinnettään kunnioittaen.

Perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnosta säädetään tarkemmin vuonna 96 voimaan tulleella lailla saamelaiskäräjistä. Nyt tuossa hallituksen esityksessä ehdotetaan saamelaiskäräjälakiin tehtäväksi muutoksia, jotka parantavat saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä.

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella perustuslakivaliokunta pitää lakiehdotuksia tärkeinä ja tarpeellisina saamelaisten kulttuuria ja kieltä koskevan itsehallinnon kehittämiseksi. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosesityksin:

Ensinnäkin tuo saamelaismääritelmä esityksen 3 §:ssä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tarkistettavaksi lain 3 §:ään sisältyvää määritelmää, jonka pohjalta määräytyy, onko henkilöllä oikeus tulla otetuksi saamelaiskäräjien vaaleja varten laadittavaan vaaliluetteloon. Ehdotettu säännös sisältää voimassa olevan lain tapaan subjektiivisen kriteerin, jonka mukaan henkilön on itse pidettävä itseään saamelaisena — niin sanottu itseidentifikaatioperiaate. Lisäksi hänen tulee täyttää jokin 1—3 kohdan objektiivisista kriteereistä.

Tuon esityksen perusteluissa kuvataan tähän saakka, siis lähes 20 vuotta, voimassa olleen määritelmäsäännöksen soveltamiskäytäntöä ja todetaan, että määritelmäsäännöstä tulkittiin oikeuskäytännössä aluksi kielipainotteisesti. Tässä viitataan niihin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin, joita valitusten johdosta on tehty eri saamelaiskäräjien vaalikierrosten yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että saamen kieleen liittyvä peruste on äänioikeuden pääperuste. Toisaalta korkein hallinto-oikeus on sittemmin antanut YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valvontakomitean, niin sanotun rotusyrjintäkomitean, suosittamalla tavalla aiempaa enemmän merkitystä henkilön itseidentifikaatiolle sekä määritelmäsäännöksen objektiivisiin perusteisiin tukeutuvien eri näkökohtien punnintaan palautuvalle kokonaisharkinnalle. Erityisesti sitten nuo vuonna 2011 tehdyt ratkaisut ovat herättäneet laajaa keskustelua saamelaisyhteisössä.

Perustuslakivaliokunnan enemmistö pitää korkeimman hallinto-oikeuden tapaan muun ohella itseidentifikaatiota ja asian kokonaisharkintaa sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa tärkeinä. Valiokunta korostaa oikeusvarmuuden merkitystä ja pitää tärkeänä, että saamelaismääritelmään liittynyt epävarmuus poistuu. Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksen mukainen 1 momentin 2 kohdan määritelmä, jossa edellytetään henkilön omaksuneen saamelaiskulttuurin sukusiteidensä kautta ja pitäneen siihen yhteyttä, olisi liian tulkinnanvarainen, kun otetaan huomioon myös saamelaiskulttuurin käsitteen epämääräisyys. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu uusi muotoilu voisi johtaa epävarmuuteen ja pykälän 2 momentti korostaisi liikaa ryhmäidentifikaatiota. Näistä syistä valiokunnan enemmistö ehdottaa, että lakiehdotuksen 3 §:ää ei muuteta, vaan pykälä säilyy nykyisessä muodossaan. Tältä osin valiokunta pitää tärkeänä, että saamelaismääritelmää sovellettaessa saamelaiskulttuurin moninaisuus otetaan aidosti huomioon ja huolehditaan kaikkiin saamelaisryhmiin kuuluvien oikeuksista. Tämä oli siis enemmistön kanta, että tämä 3 § säilyisi ennallaan, ja lopussa kerron sitten tuosta vastalauseen sisällöstä.

Muut muutosehdotukset, joita hallituksen esitykseen perustuslakivaliokunta tekee, ovat yksimielisiä.

Ensinnäkin vaalilautakunnasta:

Vaalilautakuntaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että vaalilautakuntaan kuuluu puheenjohtajan lisäksi kuusi jäsentä nykyisen neljän asemesta ja eri saamen kielten ja kulttuurimuotojen tulee olla vaalilautakunnassa edustettuina. Valiokunta pitää vaalilautakunnan laajentamista ja eri saamen kielten ja kulttuurien edustusta vaalilautakunnassa hyvin tärkeänä. Valiokunta korostaa, että vaalilautakunnalla ja saamelaiskäräjillä on suuri vastuu soveltaa lain 3 §:n mukaista saamelaismääritelmää saamelaiskulttuurin moninaisuus aidosti huomioon ottaen siten, että myös pienempiin saamelaisryhmiin kuuluvien oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon toteutuu laissa tarkoitetulla tavalla.

Valiokunta pitää tärkeänä vahvistaa kansalaisten luottamusta vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien kokouksen päätöksenteon puolueettomuuteen ja läpinäkyvyyteen siten, että vaalilautakunnan jäsen ei ole saamelaiskäräjien kokouksissa käsittelemässä oikeusvaatimusta vaalilautakunnan päätöksestä, jota hän on ollut vaalilautakunnassa tekemässä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa vaalilautakuntaa koskevaan sääntelyyn lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan vaalilautakuntaan ei voi kuulua saamelaiskäräjien jäseniä eikä varajäseniä. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että vaalilautakunnan työhön ei voi osallistua henkilö, joka on ehdolla saamelaiskäräjävaa- leissa. Valiokunta ehdottaa näitä muutoksia tarkoittavan momentin lisäämistä lakiehdotuksen 20 §:ään.

Nykyisin vaalilautakunta käsittelee hakemuksia vaaliluetteloon ottamiseksi vain vaalivuosina. Saamelaiskäräjälain muutosehdotuksen 23 §:n 2 momentin mukaan vaalilautakunnan on käsiteltävä hakemukset vaaliluetteloon ottamiseksi ilman aiheetonta viivytystä, mikä tarkoittaa pykälän perustelujen mukaan, että vaalilautakunnan tulee jatkossa kokoontua käsittelemään hakemuksia muutamia kertoja vuodessa, siis pitkin vaalikautta. Valiokunta pitää muutosta tärkeänä ja korostaa, että vaalilautakunta tulee jatkossa valita heti uusien saamelaiskäräjien kokoonnuttua, kuten muutkin toimielimet, ja lautakunnan kokousmäärien lisääntyminen tulee ottaa asianmukaisella tavalla huomioon myös saamelaiskäräjien määrärahoista päätettäessä, jotta tuo vaalilautakunnan asianmukainen toiminta pitkin vaalikautta mahdollistuu.

Saamelaiskäräjien kokoonpanosta:

Jäsenmäärää ehdotetaan nostettavaksi 21:stä 25:een saamelaisten kokonaismäärän kasvun vuoksi. Samalla ehdotetaan muutoksia niin sanottuihin kuntakiintiöihin, jotka määrittävät saamelaisalueen eri kunnista valittavien jäsenten vähimmäismäärän. Inarin kunnasta ehdotetaan valittavaksi vähintään viisi jäsentä, Utsjoen kunnasta neljä, Enontekiön kunnasta kolme ja Sodankylän kunnan Lapin paliskunnan alueelta kaksi jäsentä sekä yksi varajäsen kustakin mainitusta kunnasta, siis vähimmäismääränä. Lisäksi ehdotetaan, että kotiseutualueen ulkopuolelta valitaan vähintään yksi jäsen ja varajäsen. Nykyisen lain mukaan kaikista kotiseutuvaliokunnista valitaan vähintään kolme jäsentä ja yksi varajäsen.

Näissä ehdotetuissa säännöksissä otetaan nykyistä paremmin huomioon saamelaisten alueellinen jakautuminen ja lisätään siten saamelaiskäräjien alueellista edustavuutta. Näitä perustuslakivaliokunta puoltaa. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen selvittää, voitaisiinko saamelaiskäräjien kokouksen ja käräjien hallituksen suhdetta kehittää kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen välisen suhteen suuntaan, siis tällaisen tietynlaisen luottamusperiaatteen suuntaan.

Kielellisistä oikeuksista:

Valiokunta kiinnittää huomiota saamen kielilain säännöksiin, joilla saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä voi kytkeytyä henkilön oikeuksiin saada palveluja saamen kielellä. Erityisesti päivähoidosta on tässä kysymys. Päivähoitolain 11 §:n 2 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Lapsen huoltajat päättävät, minkä kielistä päivähoitopaikkaa he lapselleen hakevat. Yleensä tämä tapahtuu ilmoituksen mukaan, joka vastaa väestötietojärjestelmään ilmoitettua äidinkieltä. Jos saamen kielen ensimmäisenä kielenään oppineen henkilön äidinkieleksi on väestötietojärjestelmässä tallennettu suomen kieli, tämä voi perustelujen mukaan aiheuttaa hänen alenevaa polvea olevien sukulaistensa kohdalla sen, että heitä ei katsota saamelaisiksi, vaikka he todellisuudessa täyttäisivät kieliperusteisen saamelaismääritelmän kriteerit. Tämä voi johtaa sitten saamelaiskäräjien organisoimassa päivähoitotoiminnassa tämän piiriin pääsyn epäämisen.

Valiokunta ei pidä perusteltuna, että lapsen oikeuksia saada päivähoitoa saamen kielellä rajoitetaan saamen kielilaissa olevilla säännöksillä, jotka kytkevät yhteen saamelaiskäräjälain 3 §:n mukaisen saamelaismääritelmän ja oikeuden ilmoittaa saame äidinkieleksi väestötietojärjestelmään. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalvelusta annetun lain mukaan väestötietojärjestelmään tallennetaan henkilön ilmoittama äidinkieli ja asiointikieli. Valiokunta katsoo, että myös saamelaisten kohdalla pitää riittää henkilön oma ilmoitus äidinkielestä tai huoltajien ilmoitus lapsensa äidinkielestä. Vastaavasti valiokunta katsoo, että myöskään oikeutta asioida saamen kielellä viranomaisissa ei tule liittää saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmään. Perustuslakivaliokunta pitää myös välttämättömänä, että hallitus selvittää pikaisesti tarpeen muuttaa saamen kielilakia tässä esitettyjen ongelmien korjaamiseksi.

Nämä muut muutokset kuin 3 §:n saamelaismääritelmää koskeva olivat siis yksimielisiä.

Sitten tulenkin tuohon toiseen osaan, vastalauseeseen. Olen äänestyksessä vähemmistöön jääneen joukon mukana, jossa siis olivat edustajat Johannes Koskinen, Ilkka Kantola, Eeva-Johanna Eloranta, Tuija Brax, Elisabeth Nauclér, Mikaela Nylander, jättänyt vastalauseen. Siinä ehdotamme hallituksen esitykseen sisältyvän saamelaiskäräjälain 3 §:n hyväksymistä eräiltä osin täsmennettynä.

Valiokunnan mietinnössä on valiokunnan enemmistön kannan mukaisesti päädytty hylkäämään 3 §:n muutosehdotukset ja säilyttämään 3 § nykylaissa olevassa muodossa. Säännös on kuitenkin koko olemassaolonsa ajan synnyttänyt ristiriitoja ja soveltamisongelmia. Käytännössä sitä ei ole voitu lainkaan soveltaa sen sanamuodon mukaisesti, vaan soveltaminen on perustunut korkeimman hallinto-oikeuden linjauksiin. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimet ovat antaneet Suomelle useita suosituksia säännöksen muuttamisesta siten, että käytäntö ei olisi enää pelkän oikeuskäytännön varassa. Katsomme, että vastuullinen lainsäätäjä ei voi ummistaa silmiään nykyisen säännöksen ongelmilta. Nykyinen säännös ja sen soveltamisongelmat ovat ylläpitäneet ristiriitoja vuosikaudet. Sen säilyttäminen vain jatkaisi riitoja eikä ratkaisisi niitä.

Hallituksen esityksessä olevaa 3 §:n muutosehdotusta on valmisteltu huolellisesti yhteistyössä saamelaisten kanssa. Pykäläehdotus noudattelee pitkälti korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikaista tulkintakäytäntöä. Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on hyvin avattu sitä, miten uutta säännöstä on tarkoitus tulkita perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti ja ottaen huomioon saamelaiskulttuurin moninaisuus ja myös pienten saamelaisryhmien oikeudet. Korostamme erityisesti, että säännöstä yhteydenpidosta saamelaiskulttuuriin tulee tulkita niin, että siinä ei edellytetä yhteydenpidon katkeamattomuutta. Ehdotamme pykälään tätä tarkoittavaa täsmennystä elikkä tämän suomalaisassimilaation korjaamista, sitä, että jos yksi sukupolvi on suomalaistunut tai suomalaistettu, niin sen jälkeen uudella sukupolvella on mahdollisuus päästä tämän itseidentifikaation ja kielen omaksumisen ja kulttuuriperinteen ylläpitämisen kautta takaisin saamelaismääritelmän piiriin ja saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Ehdotamme lisäksi pykälän 1 momentin 3 kohdasta poistettavaksi sanat "tämän lain mukaan". Koska 2 kohdan muotoilu vastaa pitkälti sitä, miten nykyistä säännöstöä on viimeaikaisessa oikeuskäytännössä tulkittu, emme pidä tarpeellisena rajausta, jolla tämä harkinta sidotaan nyt käsiteltävänä olevan lain mukaisiin perusteisiin. Korostamme, että muutos ei tarkoita sitä, että pitäisi samanaikaisesti soveltaa sekä vanhaa että uutta lakia.

Lisäksi tuossa vastalauseessa ehdotetaan, että pykälän otsikko muutetaan vastaamaan paremmin pykälän sisältöä. Pykälässä ei säädetä siitä, kuka on saamelainen, vaan ainoastaan siitä, ketkä voidaan hyväksyä saamelaiskäräjien vaaleja varten laadittavaan vaaliluetteloon.

Tämä vastalause on mietinnön liitteenä pykälämuutosehdotuksineen eduskunnalle jaettu. — Kiitoksia.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Hallitus, RKP ja saamelaiskäräjät puheenjohtajansa johdolla ovat kyllä keittäneet aikamoisen sopan, kun katsoo, kuinka tätä saamelaiskäräjälakiesitystä ja ILO-sopimusta on juoksutettu. Valiokuntien lausunnot ja tehty mietintö ovat, niin kuin odottaa sopii, hyvin ristiriitaisia, ja asiantuntijakuulemisetkin jokaisessa valiokunnassa ovat olleet kuulemani mukaan hyvin värikkäitä.

Minua vaivaa erittäin paljon se, että tämmöisillä yleisillä lausumilla ja viesteillä esimerkiksi RKP:n edustajat ja vihreät ovat täällä sanoneet liittyen saamelaiskäräjälakiesitykseen ja ILO-sopimukseen, että he ovat vähemmistön oikeuksien puolustajia. No, ei tässä ole kovinkaan pitkä aika — itse asiassa edellisessä eduskunnan täysistunnossa viime perjantaina kalastuslain yhteydessä — kun päätettiin siitä, että Inarijärven kohdalla tehdään poikkeus: siellä kestävän kalastuksen kiintiöstä meneekin kaksi kolmasosaa valtiolle ja vain yksi kolmasosa paikallisille oikeuksien omistajille, joista monet ovat inarinsaamelaisia, kalastajasaamelaisia, joille kalastuselin-keino on hyvin keskeinen osa omaa kulttuuria ja sen säilyttämistä. Kuinka on mahdollista, että vihreistä muutamat edustajat — edustaja Alanko-Kahiluoto, edustaja Niinistö, edustaja Karimäki ja edustaja Sumuvuori — ja muun muassa koko ruotsalaisten eduskuntaryhmä äänestivät perjantaina sen puolesta, että nimenomaan puututaan paikallisten ihmisten ja myöskin saamelaisten perinteisiin oikeuksiin?

Minä aion puhua kyllä yleisemminkin tästä hallituksen esityksestä, mutta pyydän kyllä oikeusministeriä vastaamaan tähän hyvin konkreettiseen kysymykseen.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Miksi hallituksen esitys saamelaiskäräjälain muuttamiseksi on tehty, eli miksi saamelaiskäräjälakia ja erityisesti saamelaismääritelmää eli lain 3 §:ää on lähdetty muuttamaan? Asiantuntijakuulemisessa perustuslakivaliokunnassa tuli ilmi, että oikeastaan ainoa syy on saamelaiskäräjien toive kaventaa saamelaismääritelmää ja tuoda niin sanottu ryhmähyväksyntä osaksi lainsäädäntöä.

Vuonna 1995 säädettyyn saamelaiskäräjälakiin otettiin niin sanottu lappalaismääritelmä. Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon oli tämän jälkeen myös henkilöllä, joka todistettavasti polveutuu Suomen alueen alkuperäisistä saamelaisista, joita tuolloin kutsuttiin lappalaisiksi. Tätä lisäystä perusteltiin myös sillä, että monet saamelaiset olivat syyttömiä siihen, että he olivat menettäneet kielen suomalaistamisprosessin seurauksena. Myöhemmin oikeuskäytännössä — korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2011 — edellytettiin lisäksi, että lappalaisperusteella hakeutuvalla henkilöllä tulee olla saamelaiskulttuurin mukainen elämäntapa, mikä edellytti asumista Lapissa ja perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamista.

Lappalaisperusteen edellytyksenä oli siis se, että henkilö on saamelaista sukua ja on säilyttänyt ainakin osittain saamelaista kulttuuria. Kieliperusteella luetteloon merkittyjen henkilöiden osalta tätä ei edellytetty eikä edellytetä tänäkään päivänä. Kieliperusteella merkityistä henkilöistä suuri enemmistö asuukin muualla kuin niin sanotulla saamelaisten kotiseutualueella, pääasiassa etelän suurissa kaupungeissa, ja vain pieni osa tällaisista henkilöistä osaa omankaan ilmoituksen mukaan saamea.

Nyt lakia on hallituksen esityksessä pyritty muuttamaan kuitenkin siten, että saamelaiskäräjien johdolle annettaisiin oikeus kieltää saamelaisuus henkilöiltä, jotka haluavat hakeutua luetteloon lappalaisperusteella. Tätä kutsuttaisiin ryhmähyväksynnäksi. Tilanne on siinä mielessä nurinkurinen, että sellaiset henkilöt, joilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä saamelaiskulttuuriin, voisivat estää sellaisten henkilöiden saamelaisuuden, jotka ovat todistettavasti sekä suvultaan että elämäntavaltaan saamelaisia.

Arvoisa puhemies! Viimeisissä päätöksissään korkein hallinto-oikeus on korostanut henkilön itseidentifikaation merkitystä, siis sitä, että henkilö itse pitää itseään saamelaisena. Valiokunnan enemmistö halusikin jättää tämän tulkintalinjan voimaan, ja juuri siksi enemmistö hyväksyi hallituksen esityksen sijaan nykyisen saamelaismääritelmän voimassa pitämisen. Samalla valiokunta korosti itseidentifikaation merkitystä.

On ollut hämmentävää, että hallitus on esittänyt, että lakiin tulisi kirjata sellainen periaate, joka on jo nyt johtanut epäoikeudenmukaisuuksiin, niiden lisääntymiseen ja mielivaltaisten päätösten tekemiseen. Minun oikeustajuni ei salli tällaisen epäoikeudenmukaisen käytännön jatkamista ja vahvistamista lainsäädännöllä. Saamelaisalueella ja saamelaiskysymyksistä pitää rakentaa rauhaa, ja rauhaa ja sopua ei saavuteta sillä, että annetaan epäoikeudenmukaisuuden jatkua.

Arvoisa puhemies! Minusta mitä suurimmassa määrin on nimenomaan ihmisoikeuskysymys se, että he, jotka täyttävät saamelaisuuden objektiiviset kriteerit — ne kriteerit, jotka luetellaan myös saamelaiskäräjälain 3 §:ssä — ja pitävät itseään saamelaisena, ovat oikeutettuja pääsemään vaaliluetteloon. Mielivalta ei sovi oikeusvaltioon, ja siksi en voi kannattaa hallituksen esitystä. En voi ymmärtää, että lainsäätäjä vahvistaisi muun ohessa vähemmistöjen vähemmistön eli metsäsaamelaisten ja inarinsaamelaisten syrjinnän.

Perustuslakivaliokunta päätti tehdä yksimielisesti esitettyyn hallituksen esitykseen myös muutamia muutoksia, jotka valiokunnan puheenjohtaja edellä ansiokkaasti esitteli. Niitä on helppo kannattaa, mitä tulee esimerkiksi vaalilautakunnan jäsenten jääviyssäännöksiin.

Arvoisa puhemies! On harmillista, että tässä tilanteessa, jossa kaikki energia tulisi suunnata saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen, näyttää siltä, että aika ja voimavarat tuhlataan siihen, että yritetään keinolla millä hyvänsä kieltää joidenkin saamelaisten täysimääräinen oikeus kuulua saamelaisten yhteisöön. Ymmärrän ja arvostan, että valiokunnan vähemmistöön jääneet henkilöt ovat pyrkineet rakentamaan kompromissia, mutta valitettavasti vastalauseen sisältämä muutosesitys ei olisi poistanut hallituksen esitykseen sisältyviä keskeisiä ongelmia. Siksi kannatan valiokunnan mietintöä ja saamelaiskäräjälain hyväksymistä valiokunnan esittämillä muutoksilla.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta järjesti hyvin laajan asiantuntijakuulemisen tämän lakiesityksen käsittelyssä. Valiokunta on kuluneella vaalikaudella myös vieraillut saamelaisalueella, jolloin on ollut mahdollista keskustella asianomaisten kanssa. Valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden näkemysten kirjo oli laaja ja näkemykset monin osin keskenään vastakkaisia. Näkemykset siitä, mikä on oikeudenmukaista tai epäoikeudenmukaista tai mikä toteuttaa vähemmistöjen ihmisoikeuksia johdonmukaisesti, poikkesivat toisistaan jyrkästi. Asian vaikeutta kuvastaa se, että valiokunta päätyi äänestämään ja hallituksen esitys ei äänestyksessä saanut lainkaan tukea taakseen sellaisenaan.

Keskustelun aikana valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Koskisen johdolla laadittiin kompromissiesitys, jossa pyritään kohtuudella huomioimaan keskenään vastakkaisia intressejä. Valiokunnan äänestyksessä tämä ehdotus, jossa saamelaismääritelmää olisi hienokseltaan muutettu, hävisi enemmistön kannalle, jossa päädyttiin säilyttämään saamelaismääritelmä nykyisellään. Valiokunnan puheenjohtaja on esitellessään valiokunnan mietintöä esitellyt myös siihen liitetyn vastalauseen.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Koskisen tekemää esitystä.

Mikaela Nylander /r:

Arvoisa puhemies! Tulen huomenna, kun äänestetään, ehdottamaan, että hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n muuttamiseksi hyväksytään sellaisena kuin hallitus on esittänyt. Perustelut tähän ovat, että hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus saamelaiskäräjistä annetun lain määritelmäsäännökseksi on pitkien ja hyvin monien neuvottelujen lopputulos hallituksen ja saamelaiskäräjien välillä. On hyvin tärkeää, että saamelaiskäräjät voi nyt ja vastaisuudessa luottaa maan hallitukseen neuvoteltaessa saamelaisten alkuperäiskansan oikeuksista. On myös alkuperäiskansan oikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta selvää, ettei näin keskeistä asiaa voida ratkaista valtion toimesta yksipuolisesti eikä ainakaan niin, että sääntely muodostuu saamelaiskäräjien nimenomaisesti ilmaiseman kannan vastaiseksi.

Värderade talman! Jag kommer i morgon att föreslå att sametingslagens 3 § ska godkännas så som regeringen föreslog. Motiveringen till det är att definitionen i 3 § är ett resultat av långa och många förhandlingar mellan sametinget och regeringen. Det är oerhört viktigt att förtroendet mellan sametinget och regeringen kan bibehållas också i fortsatta processer, och därför ser vi ingen annan möjlighet än att hålla fast vid 3 § så som regeringen föreslog den.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Värderade talman! Saamelaiskäräjälakia koskevat muutokset esitetään hyväksyttäväksi tänään. Ehdotuksessa on muun muassa uudistettu vanhentunutta sääntelyä kirjanpitoon ja tilintarkastukseen liittyen ja pyritty yksinkertaistamaan äänestämistä saamelaiskäräjävaaleissa. Rikoslakia on tarkoitus muuttaa niin, että saamelaiskäräjien jäsenet ja virkamiehet olisivat rikosoikeudellisen virkavastuun piirissä samalla tavoin kuin vastaavissa tehtävissä olevat henkilöt valtion ja kunnan puolella.

I riksdagsbehandlingen har frågan om samedefinitionen väckt mest debatt och därför koncentrerar jag mig också nu på den.

Eduskuntakäsittelyssä on herättänyt eniten keskustelua säännös saamelaisen määritelmästä, ja keskityn sen vuoksi nyt siihen.

Voidakseen äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa saamelaisen on kuuluttava saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Vaaliluetteloon voi hakeutua täysi-ikäinen henkilö, joka täyttää laissa olevan saamelaisen määritelmän. Tämä säännös on saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumisen ja heidän kulttuuri-itsehallintonsa kannalta erittäin keskeinen säännös.

Määritelmää on tarpeen tarkistaa, koska erityisesti sen toiseen kohtaan on kohdistunut paljon kritiikkiä saamelaisten taholta. Voimassa oleva säännös on kaavamainen, ja korkein hallinto-oikeus onkin tulkinnut sitä kokonaisvaltaisen harkinnan kautta. Määritelmäsäännöksen 2 kohtaan on lisätty vaatimus siitä, että henkilö on sukusiteittensä kautta omaksunut saamelaiskulttuurin ja ylläpitänyt yhteyttä siihen. Nykyiseen lakiin verrattuna perusteeksi ei siten enää riittäisi pelkästään se, että henkilö on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- ja kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- ja henkikirjassa, vaikka sekin edellytys on edelleen laissa. Sanotaan myös tässä nyt selvästi esille se, että näissä asiakirjoissa on merkintöjä muistakin saamelaisten nykyisellä kotiseutualueella menneisyydessä asuneista ihmisistä kuin saamelaisista, eikä asiakirjamerkintä sellaisenaan siten välttämättä osoita henkilön polveutuvan saamelaisesta suvusta. Olennaista on, että henkilö on omaksunut saamelaisen elämäntavan tai kulttuurin saamelaisessa yhteisössä.

Tässä yhteydessä haluan myös korostaa, että säännös on pitkien neuvottelujen ja kompromissien päätös, johon on päästy pitkien neuvottelujen tuloksena. Perustuslakivaliokunnassa kuultavina olleet maamme etevimmät ihmis- ja perusoikeustutkijat ovat kaikki olleet yksimielisiä siitä, että valtion ei tule määritellä alkuperäiskansaa vastoin kyseisen kansan omaa tahtoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että saamelaiskäräjien hyväksymä kompromissi saamelaismääritelmästä olisi hyväksyttävä. Eduskuntakäsittelyn aikana esillä olleet muut vaihtoehdot eivät ole saaneet vastakaikua saamelaisten taholta. Saavutettu kompromissi on ollut myös saamelaisasioiden ministerityöryhmässä ja hallituksessa yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Kun tässä myös kysyttiin, miksi tälle asialle pitää tehdä jotain, niin nykymääritelmä ei ole riittävän tarkka. YK:n rotusyrjintäkomitea on useamman kerran antanut Suomelle suosituksen siitä, että Suomen tulisi tehdä tälle asialle jotain, ja rotusyrjintäkomitea on kehottanut pohtimaan, onko tyydyttävää, että määritelmän eräät avainkysymykset ovat pelkästään tuomioistuinratkaisun varassa. Vuonna 2010 komitea palasi tähän kysymykseen neuvoen pohtimaan sitä, vaarantuiko mahdollisesti oikeusvarmuus pelkästään tuomioistuinratkaisuun perustuvasta määritelmästä. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksista antaman julistuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan alkuperäiskansoilla ja niihin kuuluvilla yksilöillä on oikeus siihen, ettei heitä pakkosulauteta eikä kulttuuria tuhota.

Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta voisi hyväksyä hallituksen yksimielisen esityksen.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En saanut minkäänlaista vastausta siihen esittämääni hyvin konkreettiseen kysymykseen, miksi ruotsalainen eduskuntaryhmä äänesti viime perjantaina niin kuin äänesti ja kavensi paikallisten ihmisten, saamelaisten, perinteisiä oikeuksia hyvin oleellisella tavalla. Toivon, että seuraavassa puheenvuorossaan ministeri edes jollain lailla yrittäisi vastata tuohon kysymykseen.

Lapin kansanedustajilla on sekä tähän saamelaiskäräjälakiin että ILO-sopimuksen mahdolliseen hyväksymiseen yhteinen kanta. Jo tämän eduskuntakauden alussa kävimme hyvin perinpohjaisesti asioita läpi ja yhteinen kanta muodostettiin, ja se on pitänyt siitä huolimatta, että olemme tämän kriittisen kannan vuoksi joutuneet leimatuiksi milloin miksikin. Mutta ainakin itselleni hyvin oleellinen periaatteellinen kysymys on se, voiko ajaa vähemmistön oikeuksia niin, että unohdetaan vähemmistön asema.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin arvoisalta ministeriltä kysyä, kun olette hallituksessa nyt esittäneet saamelaismääritelmän, lain 3 §:n, supistamista nykyisestä edelleen ja kun tiedämme varsin hyvin, että tänä päivänä se suurin ongelma on se, että meillä on paljon henkilöitä, jotka polveutuvat saamelaisista ja pitävät itseään saamelaisina, elävät siellä saamelaiskulttuurissa ja saamelaisalueella, harjoittavat siis tätä kulttuuria, mutta heitä jostain syystä ei ole hyväksytty sinne saamelaisrekisterin vaaliluetteloon: Pidättekö tärkeämpänä sitä, että voidaan rajata mahdollisimman tiukasti ja annetaan mahdollisuus saamelaiskäräjien voimassa olevalle johdolle ja vaalilautakunnalle rajoittaa näitten ihmisten pääsyä sinne? Onko se tärkein asia tässä saamelaiskulttuurin säilymisessä, vai voisiko olla niin, että jos me hyväksyisimme saamelaisiksi kaikki ne, jotka täyttävät kriteerit, se ehkä voisi paremminkin edesauttaa sitä, että kieli ja kulttuuri pysyisivät elävinä, ja rakentaisi samalla rauhaa sinne pohjoisille alueille?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa jo edellä valiokunnan puheenjohtaja Koskinen viittasi siihen, että kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat antaneet Suomelle erilaisia suosituksia. Kysyisin ministeriltä, kun kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat antaneet vuoron perään suosituksia välillä vaatien vahvempaa itseidentifikaatiota, välillä vaatien ryhmäidentifikaatiota, kumpaa suuntaa tässä nyt sitten pitäisi uskoa. Ilmeisesti, mikäli on uskominen ruotsalaista eduskuntaryhmää, tästä ryhmäidentifikaatiosta tehtäisiin varsin vahva. Siksi kysynkin ministeriltä: Miten tämä on linjassa sitten tämmöisen yhteispohjoismaisen käytännön kanssa? Jos mentäisiin ruotsalaisen eduskuntaryhmän esittämällä tavalla, niin voisiko Suomen varsin tiukka saamelaismääritelmä sitten mahdollistaa pohjoismaisen yhteistyön? On kuitenkin aivan selvää, että saamen kansa elää tuolla neljän valtakunnan alueella, ja olisi varmaan hyvä, että nämä asiaan liittyvät lainsäädäntökäytännöt olisivat yhtenäisiä kaikissa maissa. Esimerkiksi Norjassa kaikki, jotka kokevat itsensä saamelaisiksi, myös hyväksytään saamelaisiksi.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin vaikea asia, joka on ollut jo monta kymmentä vuotta esillä tuolla Lapinmaalla. Silloinkin, kun minä muutin sieltä pois vuonna 86, jo puhuttiin näistä asioista, mihin tämäkin asia itse asiassa johtaa. Eli kysymyshän tämän asian takana on isojaosta ja siitä, miten maat silloin jaettiin. Tänä päivänä on myös kysymys siitä, kuka saamelaisalueella saa maata omistaa ja kenelle sinne annetaan erilaisia tukia, mitä aikaisemmin annettiin muun muassa talojen ja tilojen muodossa.

Tässä asiassa olisi äärimmäisen tärkeää miettiä näitä asioita: mikä todellakin on saamelaisuuden määritelmä, kuka määrittelee sen, että ihminen, joka on syntynyt siellä, puhuu saamen kieltä, käyttää lapinnuttua työssä — ja juhlassa vähän koreampaa nuttua — ei ole saamelainen vaan hän on suomalainen sen takia, että joku toinen ihminen päättää, että hän on suomalainen. Kaikki saamelaiset ovat suomalaisia, mutta silti täytyy ottaa huomioon se, että niillä, jotka asuvat Saamenmaalla, täytyy olla myös oikeus ja omistusoikeus omaan maahansa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin on hämmästyttävää, miten paljon Suomen ja Norjan käytännöt tässä asiassa ovat erilaiset.

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että jo alun perin, kun on laadittu tämä saamelaiskäräjien vaaliluettelo, se ei ole muodostunut tosiasiallista tilannetta vastaavaksi, vaan jo silloin sieltä on jäänyt runsaasti pois niitä ihmisiä, jotka olisivat sinne kuuluneet. Kun tällainen ryhmä tekee myöhemmin näitä valintoja, niin — arvoisa ministeri, itsekin varmaan tämän ymmärrätte — valinnat eivät silloin helpostikaan ole oikeudenmukaisia. Vaalilautakunta on tehnyt viime aikoinakin juuri valintoja, joissa saman perheen jäseniltä, joista toiset kuuluvat tähän käräjäluetteloon, on edelleenkin evätty pääseminen sinne vaaliluetteloon ja vedottu nimenomaan tähän ryhmähyväksyntään. Sen vuoksi me vastustamme ryhmähyväksynnän tuomista tähän lakiin — koska se näyttää tuottavan jatkuvasti epäoikeudenmukaisia tuloksia saamelaiskäräjien vaaliluettelon hyväksymisessä.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen perustuslakivaliokunnan jäsenenä ollut alusta saakka kuuntelemassa erilaisia puheenvuoroja liittyen saamelaismääritelmään. Voin todeta, että on aika hämmentävääkin se erimielisyys, mikä siitä vallitsee. Olen tullut siihen käsitykseen, että saamelaiskäräjillä on tarve kaventaa saamelaismääritelmää liittämällä hyväksymismenettelyyn ryhmäidentifikaation periaate.

Itse koen, että tässä on aika suuri riski mielivallalle erityisesti metsäsaamelaisten ja inarinsaamelaisten osalta. Olen sitä mieltä, että henkilön itse pitää pystyä päättämään, kuuluuko hän saamelaisiin vai eikö kuulu. Eli tämä itseidentifikaation rooli on tärkeä asia, jota meidän tulee korostaa, aivan kuten Norjan mallissa on tehty, kuten edustaja Autto aiemmin totesi. Minulle tämä on henkilökohtaisesti ihmisoikeuskysymys. Perustuslain pitää turvata suomalaisia riippumatta siitä, mihin ryhmään he kuuluvat.

Kannatan mietintöä valiokunnan esittämillä muutoksilla eli siten, että saamelaismääritelmä pidetään ennallaan.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ihan pakko tulla tuolta työhuoneesta, kun kuuntelin tätä keskustelua.

Edustaja Nylander totesi täällä, että on tärkeätä tietää, että saamelaiskäräjät voi luottaa hallitukseen. Kun nyt katselee tätä ristiriitaa, mikä tässä keskusteluissa on ollut ja myöskin kentällä ja mitä on Lapissa kokenut, kun on käynyt, ja kuullut eduskunnan tehtävissä, ja jo kymmeniä vuosia aikaisemmin, kun on sukulaisia käynyt katsomassa, niin tähän luetteloon on todella niin kuin toisten ihmisten vaikea päästä. Jos vanhemmat on saamelaisiksi hyväksytty, niin välttämättä lapsia ei hyväksytä siihen.

Nyt siellä on jo 200 vuoden historia, kun saamelaisten on pitänyt ruotsalaisten painostuksesta luopua kielestään ja sitten sen jälkeen taas suomalaiset ovat painostaneet, että lasten on pitänyt opetella koulussa suomea. Nyt tämä yhteiskunta on mennyt siihen, että lapset saattavat oppia suomen kielen aikaisemmin kuin saamen kielen tai oppivat molemmat huonosti ja yhtä aikaa. Nyt sitten painostetaan siihen, että pitäisi vielä kieltä korostaa siinä saamelaismääritelmässä.

Minun mielestäni se on jo rotusortoa Suomessa ja ihan koulukiusaamista ja muuta, jos lapsia ei hyväksytä luetteloon, jos vanhemmat on kerran sinne hyväksytty, tai sisarta, toista veljeä ei samoista vanhemmista hyväksytä. Tähän pitäisi ottaa...

...parempi kanta.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! On varmasti tarpeen vielä ääneen kertoa, mitä tässä saamelaismääritelmässä 3 §:ssä sanotaan.

Elikkä hallituksen esitys lähtee siitä, että se, joka itse tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenä tai joka on omaksunut sukusiteittensä kautta saamelaiskulttuurin ja ylläpitänyt yhteyttä siihen ja on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty verotusta tai väestökirjanpitoa varten laadittuun viranomaisasiakirjaan lappalaiseksi, tai jonka vanhemmista ainakin yksi on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan äänestysluetteloon, olisi tämän mukaan saamelainen.

Hallitus on nimenomaan halunnut, että tässä yhdistyvät sekä itseidentifikaatio että ryhmäidentifikaatio. Sen takia ei voida sanoa, että tämä määritelmä olisi nykyistä määritelmää suppeampi. (Markus Lohen välihuuto) — Se on, edustaja Lohi, teidän oma johtopäätöksenne. — Hallitus ei ole lähtenyt siitä, että tämä on suppeampi, vaan hallitus on lähtenyt siitä, että katsotaan nykytilannetta, kuunnellaan, mitä YK:n rotusyrjintäkomitea on ollut mieltä, otetaan huomioon myös, mitä korkein hallinto-oikeus on päättänyt, ja kaikki nämä ainekset ovat olemassa tässä hallituksen esitetyssä ehdotuksessa. Elikkä ei voida ajatella niin, että pelkästään itseidentifikaatio riittää. Nimenomaan tähän on YK:n rotusyrjintäkomitea kiinnittänyt huomiota vuonna 2012. Silloin komitea nosti esiin myös ryhmähyväksynnän merkityksen, ja ennen sitä ovat nostaneet esille itseidentifikaation merkityksen. Sen takiahan tämä hallituksen esitys onkin oiva, nimittäin tässä on yhdistetty nämä molemmat.

Hyvä asiahan on tässä myös se, että jos vaalilautakunta jostain syystä ei hyväksyisi henkilöä saamelaisluetteloon, niin siitä saa valittaa. Ja korkein hallinto-oikeus on se elin, joka viime kädessä päättää tästä. Tämä esitys on paljon parempi kuin se voimassa oleva laki, mikä meillä tällä hetkellä on. (Markus Mustajärven välihuuto) — Ja edustaja Mustajärvi, tästä kalastusasiasta: sehän nyt ei kuulu tähän keskusteluun. (Markus Mustajärvi: Kyllä kuuluu!) — Ruotsalaisella ryhmällä on yleensä pääsääntönä se, että siitä, mistä ollaan hallituksessa sovittu, pidetään kiinni. Niin myös tässä asiassa.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä olen myös sitä mieltä, että kyllä tähän kalastusoikeus kuuluu, tähän kuuluvat maat ja manttaalit. Tässä on nimenomaisesti kysymys siitä, kuka hallitsee maata tuolla, kuka saa metsästää missä, kuka saa kalastaa missä, kuka saa käyttää mitäkin.

Tämä tuntuu olevan erittäin vaikea asia Saamenmaalla. Siellä tuntuu olevan vaikeuksia siinä, että vaikka sukujuuret yltävät selkeästi kauas ja joku, esimerkiksi serkku tai veli, on hyväksytty, niin sitten toista ei hyväksytäkään. Syytä en tiedä, mutta vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on valtapeli.

Sanoitte, että tästä voi aina valittaa. Niinhän siitä on aikaisemminkin voinut valittaa. Valitusrumba on kyllä varsin tuttua ollut saamelaiskäräjäasiassa, ja sieltä on aina vuosittain muutamia ihmisiä sitä kautta hyväksytty, mutta vain muutamia, enemmän on hylätty hakemuksia. Se, mitä tässä pohdin ja mietin, ja mietin jo valiokunnassa, on, että voisiko olla millään tavalla mahdollista, että me saisimme saamelaiskäräjille, silloin kun siellä päätetään näistä asioista, myöskin riippumattoman tarkkailijan, joka olisi saamelaiskäräjien ulkopuolelta. Jos sisäsiittoisesti päätetään, kuka meihin voi kuulua ja kuka meihin ei voi kuulua, niin näyttää siltä, että se ei tyydytä sen alueen ihmisiä. Näyttää vakavasti siltä, ja on näyttänyt siltä vuosikymmenten ajan.

Me elämme nyt 2000-lukua, ja meidän täytyy muistaa, että saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Onko niin, että Suomen eduskunnan täytyy sitten jaotella tätä alkuperäiskansaa vielä erilaisiin ryhmiin: ryhmiin, jotka voivat siihen kuulua, ja ryhmiin, jotka eivät voi siihen kuulua? Nyt on kysymys metsäsaamelaisista, nyt on kysymys keminsaamelaisista, nyt on kysymys sellaisista ihmisistä, joita ei jossain vaiheessa silloin 60-luvulla tullut merkittyä siihen listaan. Ja kun tämä riippakivi on mukana, niin se näyttää sitten olevan mukana ihan hamaan hautaan saakka — myöskin viidenteen ja kuudenteen polveen. Se olisi syytä katkaista.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen myöskin perustuslakivaliokunnan jäsen, ja kuten edustaja Kauma totesi, me olemme kuulleet laajasti asiantuntijoita, jotka ovat olleet erimielisiä. Itse pidän tässä asiassa tärkeänä sitä, että Lapin kansanedustajat ovat yksimielisiä.

Lainaan nyt Kittilälehden artikkelia syyskuulta tänä vuonna: "Vanha mies pukee ylleen korean, mutta jo käytössä kuluneen Enontekiön saamelaisen puvun. ’Se kuuluu mulle’, hän sanoo. Kalevi Vasara tietää, kuka on ja mistä on tullut. Hän on porosaamelainen Kallon Mäntyvaarasta. Hän on hakenut saamelaisstatusta neljä kertaa, tuloksetta. ’En minä itseni, vaan tyttöni vuoksi.’"

Siis tämä tilanne, mikä tällä hetkellä on, on ihan käsittämätön. Minun mielestäni tämä on ihmisoikeuskysymys, että mennään tämän valiokunnan enemmistön mukaisesti.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Ollaan perimmäisten kysymysten äärellä: kuka meistä on toistaan alkuperäisempi? Koska hallinnollisesti on määritelty niin, että EU:kin tunnustaa saamelaiset ainoaksi alkuperäiskansakseen, ja myös Suomen perustuslaissa näin on, niin tietysti Suomen eduskunnalla on nyt vastuu määritellä, kuka on saamelainen.

Saamelaisuuteen liittyy valtavia positiivisia mahdollisuuksia. Tietysti on itseisarvo turvata kielet ja kulttuuri, perinteiden jatkuminen, mutta jos teemme hyviä ratkaisuja, niin uskon, että saamelaisille itselleen, Lapille ja koko Suomelle saamelaisuudesta koituu paljon hyvää ja se rikastuttaa maamme kulttuuria. Mutta jotta nämä positiiviset tulevaisuudenkuvat voivat toteutua, meillä tulee olla elinvoimainen saamelainen yhteisö, sellainen yhteisö, jossa lapset oppivat kieliä ja jossa perinteisiä elinkeinoja tukevat myöskin modernit elinkeinot niin, että alueella on työtä ja toimeentuloa laajasti ja että sinne perheet voivat asettua.

Valitettavasti tämän lain valmisteluun liittyvät asiat, joita tällä vaalikaudella on nähty ja joita viime vuosina näiden saamelaiskysymysten puoluepolitisointi on aiheuttanut, ovat olleet omiaan ei edistämään tätä vaan päinvastoin rakentamaan aitoja ihmisten välille tuolla pohjoisessa aivan konkreettisesti niin porolaitumille kuin päiväkotien pihoillekin, ja tämä ei ole se kehitys, mitä siellä halutaan. Tämä ei ole se kehitys, joka turvaisi saamelaisten oikeudet saamen kielen ja kulttuurin säilymiseen, vaan päinvastoin, nyt tarvittaisiin sen kaltaista politiikkaa, että tässä asiassa otetaan tuumaustauko ja selvitetään ne todelliset ongelmat siellä alueella, jos sellaisia on, mitkä liittyvät siihen saamelaisten mahdollisuuteen kulttuuri-itsehallintoaan harjoittaa, ja haetaan niihin kestäviä ratkaisuja. Mutta nyt olisi syytä jättää esimerkiksi tuo seuraavassa kohdassa keskusteltava ILO-ratifiointi tekemättä.

Mutta jos tässä joku päätös on tehtävä, niin valiokunnan mietintö on siltä osin hyvä kuin se pysyttää tämän nykyisen saamelaismääritelmän voimassaan.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun reilut kaksi vuotta sitten astuin tuolta peräovesta sisään tähän saliin ja heti keväällä teimme perustuslakivaliokunnan kanssa retken Lappiin, tutustuimme tänään tässä käsittelyssä olevaan saamelaiskäräjäasiaan hyvinkin perusteellisesti niin saamelaiskäräjien vieraana kuin metsäsaamelaisten, inarinsaamelaisten, kalastajasaamelaisten osalta. Jo tämä keskustelu kertoo sen: me emme ole pystyneet etenemään tässä ristiriitaisessa asiassa myöskään tässä talossa, niin että olisimme yksimielisesti löytäneet ratkaisun, ja nyt en tarkoita pelkästään perustuslakivaliokuntaa vaan siinä mielessä myös hallitusta ja eduskuntaa yhdessä.

Kaikkihan kulminoituu tähän saamelaismääritelmään. Olemme perustuslakivaliokunnassa kuulleet todella paljon erilaisia näkemyksiä puolesta ja vastaan, ja käsin kosketeltavaa on ollut se, että kummatkaan osapuolet sinällään eivät ole olleet valmiita löytämään yhteistä näkemystä. Siinä mielessä tämä on olennainen kysymys, kuka on alkuperäinen saamelainen, ja aivan niin kuin ministeri totesi, ei vastoin saamelaisten tahtoa pitäisi tätä määritellä, eivätkä myöskään asiantuntijat olleet valmiita meille sanomaan näkemystä siitä, kuka on ja millä tavalla asia heidän mielestään pitäisi ratkaista, vaan se viesti oli vahva, että yhteisymmärryksessä pitää toimia. Siinä mielessä toivoisin, että ministeri pohtisi nyt huolella tätä asiaa, koska tällä hetkellä tämä tilanne ei näytä siltä, että myöskään tästä salista yhteistä näkemystä löytyy, eikä myöskään kompromissiesitys, jota kunnioitettu valiokuntamme puheenjohtaja esitti, sitten saanut saamelaiskäräjien puheenjohtajalta hyväksyntää. Eli tässä on ollut todella monenkirjavaisia vaiheita koko lain käsittelyssä.

Itseäni suoraan sanottuna hämmentää suuresti tämä asia. Historia on pitkä, ja pitkään on asioista väännetty. Mutta kun katsoo täältä kauempaa asiaa, niin ihmetyttää erityisesti se, että eikö se yhteinen tahto ja halu ole juuri saada saamen kieli ja kulttuuri säilymään, yhdessä vahvistaa sitä. Ja kun olemme myös valiokunnassa perehtyneet eri maiden käytäntöihin, niin sekin hämmentää vielä entistä enemmän. Me keskustelemme siitä, että toisten mielestä tämä kaventaa ja toisten mielestä kasvattaa — siitä on aivan erilaiset näkemykset. Taas vastaavasti muissa Pohjoismaissa, Ruotsissa ja varsinkin Norjassa, jossa asiaa on aivan eri näkökulmasta katsottu, on enemmänkin sellainen tapa, että kaikki, jotka haluavat kulttuuria säilyttää ja kokevat itsensä saamelaisiksi, ovat tervetulleita edistämään saamen kieltä ja saamen kulttuuria ja vahvistamaan ja ylläpitämään sitä.

Itselleni on vahvasti syntynyt sellainen käsitys, että olisi hyvä, että tässä todellakin pohdittaisiin uudelleen tätä asiaa. Kun vuonna 63 on tehty kartoitus ja selvitys, olen monta kertaa pohtinut ääneenkin sitä, että eikö tässä olisi hyvä nyt tehdä uusi laaja, hyvin objektiivinen tutkimus ja paneutua kunnolla siihen, vaikka tässä on ollut monia työryhmiä ja niin edespäin. Ymmärrän kyllä sen hyvin, että välttämättä sitä halua ja voimia ei ole asiaan, mutta ihmiset ovat asettuneet aivan niin kuin pattitilanteeseen. Sen takia se, mitä tässä haetaan, liittyy siihen, kun ei ole yhteistä näkemystä alueella. Me puhumme alkuperäiskansasta ja sen vahvistamisesta ja säilyttämisestä, ja sitten toisaalta tulee vahvaa viestiä, että itse siellä sisällä sorretaan ja hyljeksitään henkilöitä, ja se on todella sydäntäsärkevää, se on myös erittäin tunnepitoista. On myös tietysti paljon ilmassa isoja pelkoja, ja tätä ei voi olla liittämättä seuraavaan pykälään, joka liittyy ILOn ratifioimiseen, johon myös liittyy vahvasti erilaisia pelkoja. Sen takia tämän talon, eduskunnan, ja hallituksen pitäisi löytää yhteinen näkemys tälle asialle. — Kiitos.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on siis tänään Lappia erittäin suurella tavalla, merkittävällä tavalla koskettavat lakiesitykset: saamelaiskäräjälaki ja sitten ILO-sopimuksen hyväksyminen.

Saamelaiskäräjälain kohdalla on todettava, että siinähän on entiseen lakiin sellaisia muutoksia, jotka ovat tosin hyväksyttäviä, ja on tärkeääkin saada vaalilautakunnan kokoonpanon ja jääviyssäännöksien osalta muutokset aikaan.

3 § on se, mistä nyt tässä pääasiassa keskustelua on käyty, ja sehän liittyy tähän saamelaismääritelmään, kuka on saamelainen. Sen 2 momentti nyt tässä hallituksen esityksessä korostaa niin sanottua ryhmähyväksyntää, ja perustelujenkin mukaan sen momentin tarkoitus on nimenomaan painottaa tämän ryhmähyväksynnän merkitystä elikkä sitä, että saamelaiskäräjät itse saa käytännössä kutsua vaaliluetteloon uudet jäsenet. Tämä käytäntö tarkoittaa sitä, että jo nyt vuosikymmenten aikana jatkunut mielivallaksi koettu päätöksenteko saa jatkua.

Jotta ymmärtää sen, miten hankala tämä tilanne on, viittaan aikaisempaan puheenvuorooni, jossa kerroin tästä historiasta. Alun perinkään vaaliluetteloa ei laadittu huolella, vaan se tehtiin melko lailla pintapuolisten tutkimusten kautta, ja se on johtanut tähän vääristymiseen. Kysymyksessä on asia, joka synnyttää kiistoja ja riitoja tuolla pohjoisessa. Se on suorastaan ahdistava asia, koska siinä on kysymys myös identiteetin määrittelystä. Tämän vuoksi me emme voi täällä eduskunnassa jättää tätä vaille huomiota, ja siksi on perusteltua tukea perustuslakivaliokunnan mietintöön tullutta muutosesitystä niin, että tämä 3 § säilytetään lain nykyisessä muodossa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri veti mutkat suoriksi, kun antoi kuvan siitä, että perinteisten saamelaiselinkeinojen ja niihin liittyvien oikeuksien vaaliminen ei liittyisi tähän hallituksen esitykseen. Kyllä liittyy, ja liittyy hyvin vahvasti.

Minusta edustaja Autto jäsensi, ja paitsi että jäsensi, myös kuvasi tämän asian keskeisen sisällön todella hyvin. On ikävää, että tämä tilanne on kuumentunut ja kärjistynyt, ja siitä totta kai kärsivät kaikista eniten ne, joita asia suoraan koskee. Mutta paljon on tullut saamelaisten itsensä antamaa palautetta ja toiveita siitä — ja ne toiveet on esitetty hiljaisesti — että älkää hyväksykö tätä hallituksen esitystä. Se kuvaa sitä, kuinka kova paine saamelaisryhmien, saamelaisten ihmisten, välillä tällä hetkellä on. Eikä voi unohtaa myöskään sitä epäpyhää poliittista akselia RKP:n ja saamelaiskäräjien puheenjohtajan välillä. Silloin jos toimitaan niin, että sopijaosapuoleksi valtion tai Metsähallituksen kanssa otetaan vain osa ryhmästä ja sivuun jäävät myös muut paikalliset, se ei kyllä lupaa hyvää tulevalle ajalle. Tämähän on vain jatkoa. Pitää miettiä, mitä tästä huonosti valmistellusta asiasta voi seurata.

Sinälläänhän se, että jonkun asian valmisteluprosessi on kestänyt niin pitkään, ei ole mikään perustelu hyväksyä lopputulosta. Meillä on esimerkiksi sote, jonka valmistelu varmaan kesti riittävän kauan. Meillä on kalastuslaki, jonka valmistelu kesti seitsemän kahdeksan vuotta, ja lopputulos ei kestä kyllä kovin kriittistä tarkistelua. Silloin jos sanotaan, että joku valmistelu on kestänyt näin kauan, niin sehän on vain kuvaus prosessista, ei suinkaan niistä asiasisällöistä.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun arvoisa ministeri tuossa vastauspuheenvuorossaan totesi, että hallitus ei ole kaventamassa saamelaismääritelmää ja että tämä kaventamisajatus on allekirjoittaneen oma ajatus, niin haluan tätä perustella, miksi ajattelen niin, että tämä kapenee kyllä, jos hallituksen esitys hyväksyttäisiin. Siinä on kaksi perustetta:

Ensinnäkin helpoin peruste on se, että aivan uutena, jota nyt voimassa olevassa laissa ei ole, tänne 3 §:ään ollaan ottamassa 2 momentti, jossa todetaan, että saamelaiskäräjät käsittelee hakemukset saamelaisten ottamiseksi vaaliluetteloon ja ilmoitukset vaaliluettelosta poistamiseksi. Tämän 2 momentin tarkoitus on ainoastaan korostaa niin sanottua ryhmähyväksyntää. Kun lukee hallituksen esityksen yksityiskohtaisia perusteluja, niin ainoa peruste, joka tälle 2 momentille on siellä ilmoitettu, on se, että tällä halutaan nimenomaan korostaa sitä, että vaikka henkilö täyttäisi kaikki saamelaisuuden objektiiviset kriteerit, siis pitäisi myös itseään saamelaisena ja kaikkien näiden luettelossa olevien kriteerien, ykkös-, kakkos- tai kolmoskriteerin, perusteella olisi saamelainen, niin jos ei sitten saisikaan ryhmän hyväksyntää syystä tai toisesta, niin häntä ei voitaisi sitten ottaa saamelaiskäräjävaaliluetteloon. Tämä on erittäin suuri ongelma, ja tämä antaa lopulta vaalilautakunnalle viime kädessä veto-oikeuden. Ilman erityistä perustetta voidaan hylätä henkilöitä vaaliluettelosta, ja tämä ei ole oikein.

Toinen peruste, miksi ajattelen, että tämä kaventaa nykyisestään tätä määritelmää, on tämän 3 §:n 1 momentin 2 kohta, joka on muutettu niin, että kun nykyisessä muodossaan edellytetään vain sitä, että on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa, niin tämän lisäksi hallituksen esityksessä edellytetään kahta muuta kriteeriä. Ei riitä, että on merkitty tänne viranomaisasiakirjaan lappalaiseksi, vaan pitää sen lisäksi täyttää kaksi muuta kriteeriä. Ensimmäinen niistä on se, että on omaksunut sukusiteittensä kautta saamelaiskulttuurin, ja toinen se, että on ylläpitänyt yhteyttä siihen. Eli ei enää riitä tämä niin sanottu lappalaisperuste, vaan on pitänyt lisäksi näyttää, että nimenomaan sukusiteittensä kautta on saamelaiskulttuurin omaksunut. Tässä tulee se ongelma, että jos on sellaisten saamelaisten henkilöiden jälkeläinen, jotka on suomalaistettu, niin tämä pykälä, mitä hallitus esittää, kyllä sitten heitä syrjii. Lisäksi tämä on erittäin tulkinnanvaraista, mikä katsotaan oikeuskäytännössä saamelaiskulttuuriksi. Lisäksi myös se kriteeri, että on ylläpitänyt yhteyttä saamelaiskulttuuriin, on kyllä erittäin hankala kriteeri ja kaventaa kyllä tätä määritelmää. Minusta tässä on, kuten asiantuntijakuulemisessakin tuli esille, erittäin vahvat perusteet esittää, että tämä olennaisesti kaventaa tätä kriteeriä.

Arvoisa puhemies! En ymmärrä myöskään arvoisan ministerin ajatusta siitä, että kun on tiedossa nämä ongelmat, niin te viittaatte vain siihen, että no, voihan se, joka ei tule hyväksyttyä tänne vaalirekisteriin, aina valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja se sitten ratkaisee tämän. Samaan aikaan me emme huomaa, että mehän olemme juuri hyväksymässä sitä lainsäädäntöä, jota korkein hallinto-oikeus tulevaisuudessa tulisi soveltamaan. Sen takia lainsäätäjinä meillä on nyt vastuu korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka viime kädessä päättää tämän kysymyksen, jos joudutaan valittamaan, että me luomme sellaisen normin, oikeusohjeen, tähän lakiin, että se on oikeasti oikeudenmukainen kaikkia saamelaisia kohtaan. Ja kun kysymys on viime kädessä ihmisten identiteetistä, niin ei ole oikein, että me lainsäätäjinä toteamme vain, että ratkaiskoon korkein hallinto-oikeus ihmisen identiteetin.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Rundgren, edustaja Mustajärvi ja viimeksi edustaja Lohi ovat hyvin kuvanneet näitä ongelmia, mitä näen liittyvän tähän saamelaisuuteen, saamelaismääritelmään, itseidentifikaatioon ja siihen, että saamelaiskäräjät viime kädessä saa päättää, kuka on oikea saamelainen ja kuka ei sitä ole. Mielestäni tämä käsittely täällä eduskunnassa on ollut vähän hätäistä. Vaikka se on kestänyt vuosia ja asia ollut vuosisatoja käsittelemättä, niin sitten kun käsitellään, tuodaan se tässä loppuvaiheessa, keskeneräisenä ja huonosti valmisteltuna.

Lähinnä, kun maa- ja metsätalousvaliokunnassakin kuunteli näitä asioita, tuli semmoinen olo, että tässä on vähän semmoinen koulukiusaamisen henki. Itse olen jonkin verran ollut koulukiusattu koulussa ja tiedän, että saamelaisista ja niistä saamelaisista, jotka tuntevat itsensä saamelaisiksi mutta eivät pääse luetteloon useista hakemuksista huolimatta, varmasti tuntuu, että heitä koulukiusataan, ja siihen kiusaamiseen syyllistyy tässäkin nyt lakia säätävä valtiovalta myöskin ja suuri osa tästä eduskunnasta, jos hyväksyvät tämmöisen hätäisen käsittelyn, mikä on nyt menossa.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnassa kiinnitettiin erityisesti huomiota metsästys- ja kalastusoikeuksiin, jotka liittyvät siihen, onko saamelainen vai eikö sitä ole ja onko oikeudet harrastaa saamelaisena kalastusta elinkeinokseen taikka perheensä elättämiseksi tai muuta. On lohenkalastusoikeuksia, on myöskin oikeuksia kalastaa joillakin syrjäisillä järvillä, mutta sitten jos ei ole oikea saamelainen tai kuulu oikeaan porukkaan, ei ole oikeastaan muuta oikeutta sinne järvelle mennä kuin kävelemällä. Jos sinne on joku 40—50 kilometriä matkaa, niin se on aika työlästä käydä kalassa ja kantaa kalastusvälineet. Tämmöisiä näkökohtia tuotiin esille, mutta niihinkään ei tullut ratkaisua sen kummemmin tuolla maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuin nytkään, näitten kulku- ja kalastusoikeuksien muutoksiin.

Poronhoidossa tietysti paliskuntalaki ja se, kuuluuko jäsenenä paliskuntaan vai eikö kuulu, vaikuttaa hyvin paljon niihin oikeuksiin ja mahdollisuuksiin harrastaa sitä poronhoitoa ammattina.

Siinä mielessä, vaikka itse asun täällä Etelä-Suomessa enkä ole saamelainen, silti minusta tuntuu, että tässä on tämmöisiä rotusorron piirteitä ja rasismia ja kaikenlaista. Vaikka olen perussuomalainen ja perussuomalaisia syytetään rasisteiksi, minä en haluaisi tällaista rasismia Suomessa olevan omaa kansaa kohtaan, koska minä olen pitänyt saamelaisia ja lappalaisia aina meidän omana kansana.

Tietysti joskus nuoruudesta asti olen kyllä välistä Lapissa käynyt. Yksi isän veljistä sodan jälkeen muutti Lappiin ja otti saamelaisen vaimokseen. Minulla on oikeastaan seitsemän puoliksi saamelaista serkkua, joista tietääkseni kukaan ei ole tässä paljon puhutussa vaaliluettelossa. Se johtuu lähinnä siitä, että joskus 80-luvulla, 80-luvun puolivälin jälkeen, jolloin sitä vaaliluetteloa kerättiin niilläkin kylillä, he eivät vain osanneet määräpäivään mennessä ilmoittautua siihen, ja sen jälkeen ei ole oikeastaan ollut mahdollisuuksia — tai niin on ainakin annettu ymmärtää. Koen sen huonoksi asiaksi, ettei heitä ole jälkeenpäin hyväksytty.

Ihmeellistä on myöskin se, että oikeusministerillä ei ole kopioita näistä vaaliluetteloista, ei uusista eikä vanhoista. Se mielestäni lisää mielivaltaa siihen, että voidaan aina, mielen mukaan, pudottaa sieltä pois sitten semmoisiakin saamelaisia, jotka ovat ennen olleet siellä. Asiantuntijat perustelivat, että ihmiset, jotka olisivat siinä luettelossa, jos se olisi julkinen, leimautuisivat saamelaisiksi ja jotenkin vähempiosaisiksi ja muiksi. Minusta se oli ihan järjetön perustelu tässä maassa: minä en ainakaan ole pitänyt koskaan saamelaisia vähempiosaisina sen takia enkä pidä tästä eteenkäänpäin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! On hyvä, että me olemme kuitenkin kaikki yksimielisiä siitä, että saamen kieltä pitää pitää yllä, kaikkia kolmea. Senhän takia hallitus on panostanut myös saamen kielen elvytysohjelmaan, ja toivon, että myös tuleva hallitus ja eduskunta tulee niin tekemään.

Sitten täytyy todeta, että totta kai myös saamelaiskäräjien edustajilla ja siihen kuuluvilla on samanlaisia poliittisia oikeuksia kuin meillä kaikilla tässä salissa. Ihmeellistä kyllä ilmeisesti se, että joku sattuu olemaan RKP:n ehdokas vaaleissa, hiertää. Mielestäni on asiatonta tässä vaiheessa, kun keskustellaan tästä laista, tuoda esille tämmöisiä näkökohtia.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lohi nosti esille tämän ryhmähyväksynnän, ja haluaisin myös, että tässä katsottaisiin, mitä hallituksen esityksen perusteluissa sivulla 30 sanotaan kokonaisuutena. Siinä sanotaan näin, kun puhutaan ryhmähyväksynnästä, että "maininnan tarkoituksena on tuoda esiin saamelaisen yhteisön ryhmähyväksynnän merkitys käsiteltäessä saamelaiseksi itsensä identifioivan henkilön hakemusta vaaliluetteloon merkitsemisestä". Maininnan on tarkoitus korostaa saamelaisten ryhmähyväksyntää ja antaa sille asianmukainen painoarvo lain tulkinnassa huomioiden jatkuvan kansainvälisoikeudellisen kehityksen ja ihmisoikeuselinten suositukset alkuperäiskansojen oikeusaseman suhteen ja YK:n alkuperäiskansajulistuksen keskeiset artiklat alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuteen, jäsenyyteen ja kulttuurin suojeluun liittyen. Elikkä tämä pitää nähdä kokonaisuutena. Seuraavalla sivulla tulee myös hyvin esille se, että ehdotettu säännös saamelaiskulttuurista olisi kaiken kaikkiaan ymmärrettävä laajasti. Tämä tulee hyvin esille tässä ehdotuksessa.

En voi, puhemies, olla painottamatta sitä, että valtio ei voi määrätä alkuperäiskansaan kuulumisen kriteerejä alkuperäiskansan tahdon vastaisesti. Se olisi loukkaus alkuperäiskansaa kohtaan. Tiedän, että muun muassa professorit Ojanen, Pirjatanniemi, Scheinin, jotka ovat kaikki kansainvälisen oikeuden huippuja Suomessa, ovat kaikki jättäneet kommentoimatta vaihtoehtoisia muotoiluja määritelmäksi sillä perusteella, että määritelmästä on tehty ehdotus, joka on tehty yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa, ja he ovat kaikki todenneet, ettei määritelmää voi muuttaa ilman saamelaisten myötävaikutusta tai vastoin heidän näkemystään.

Hyvät edustajat, Suomi haluaa aina korostaa tukevansa ihmisoikeuksia. Tämä on tärkeä periaate, ja meidän on myös elettävä kuten opetamme. Sen vuoksi katson, että emme myöskään voi lähteä muuttamaan määritelmää saamelaisten tahdon vastaisesti.

Tässä on pitkä historia. Niin kuin monet teistä ovat tässä todenneet, tässä on monta työryhmää takana, ja on syytä varmasti palauttaa mieleen myös, että saamelaislakityöryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Riitta-Leena Paunio, esitti toisenlaisen määritelmän, jota hallitus ei pystynyt hyväksymään sinänsä ja josta sitten käytiin näitä pitkiä neuvotteluita saamelaiskäräjien kanssa. Kaiken tämän neuvottelun tuloksena oli sitten se määritelmä, joka on meillä tänään käsittelyssä ja johon kaikki hallituspuolueet, silloiset kaikki kuusi, nyt neljä, ovat silloin sitoutuneet yhdessä saamelaiskäräjien kanssa.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osoittaa, kuinka hankala tämä asia on, ja myös osoittaa sen, että tarvitaan uusi laki, joka on tarkempi kuin se voimassa oleva. Edustaja Lohi, kun sanoitte, että tänä päivänä ongelma on just se, että korkein hallinto-oikeus joutuu tulkitsemaan, niin totta kai tämä määritelmä, jos se nyt lainsäädäntöön tulisi, niin kuin hallitus on esittänyt, on paljon tarkempi kuin se nykymääritelmä. Olen halunnut tuoda esille sen, että oikeussuojakeinoja on toki olemassa myös tämän uuden saamelaiskäräjälain mukaan, ja se on tietysti tärkeätä, mutta tällä määritelmällä korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi myös paljon helpompi tehtävä, jos siihen valitettaisiin. — Kiitos.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin arvoisalle ministerille tehdä kysymyksen siitä, että kun tuossa puheenvuorossanne totesitte teidän kantananne, että viime kädessä saamelaisten itse tulee päättää, ketkä ovat saamelaisia, niin mihin me tarvitsemme oikeastaan tämän 3 §:n ensimmäistä momenttia, jossa on nämä kriteerit, jos te ajattelette niin, että he saavat kuitenkin lopulta päättää, ketkä ovat saamelaisia. Emmehän me tarvitsisi mitään objektiivisia kriteereitä siihen, vaan annettaisiin vain pykälä sitten, että vaalilautakunta päättää, ketkä ovat saamelaisia.

Toinen kysymys, jonka haluan tehdä, liittyy siihen, kun nyt ollaan kiristämässä tätä pykälää, ollaan aivan selvästi kiristämässä sitä, ketkä voivat päästä saamelaiskäräjävaaliluetteloon, ja samaan aikaan meillä on ollut juuri hakeutuminen sinne luetteloon ja olemme saaneet tietoja siitä, että meillä on useita henkilöitä, joita ei ole hyväksytty vaaliluetteloon, ilman mitään objektiivista perustetta. Muun muassa sellaisen henkilön jälkeläistä, lasta, jonka korkein hallinto-oikeus 2011 päätöksellään hyväksyi sinne vaaliluetteloon, ei nyt hyväksytty, ja perusteena oli tämä ryhmähyväksyntä, ettemme me tunnusta sinua saamelaiseksi. Pidättekö, arvoisa ministeri, tällaista oikeana käyttäytymisenä, että ilman perusteellisia kriteereitä ei hyväksytä henkilöitä saamelaiskäräjävaaliluetteloon?

Oikeusministeri   Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! En tiedä, haluaako edustaja Lohi nyt ymmärtää näitä asioita tahallaan väärin. Niin kuin edustaja Lohi, joka myös on lakimies, tietää, jos lakipykälään tulee kriteerit, niin totta kai lähdetään sitten siitä, että ne kriteerit ovat ne, joitten mukaan suunnistetaan. Elikkä eihän tässä ole kyse siitä, että saamelaiskäräjät saisivat päättää ihan mielivaltaisesti, miten haluavat, vaan nimenomaan sen takia tässä 3 §:ssä on tarkat kriteerit, joita saamelaiskäräjien tulee soveltaa. Ja jos tilanne on nyt tämä, niin kuin tässä tuotte esille tämän yhden tapauksen, mitä en itse tunne, tietenkin se on osviittaa myös siitä, että tarvitaan tarkempi pykälä, arvoisa puhemies.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tuohon samaan, mitä edustaja Lohi nosti esille: Ei tietenkään voida arvioida koko esitystä sillä, että me saamme yksittäisiä kansalaispalautteita, joissa jää oman harkintamme varaan, ovatko ne todella juuri paikkansapitäviä. Mutta niitä on tullut niin paljon, että omalta osaltani ne pysähtyvät siihen, pitäisikö valtion varmistaa niin, että alkuperäiskansojen oikeudet toteutuvat. Se, mikä tässä on keskeistä, on se, että nyt sovimme yhdessä näiden edustajien kanssa. Mutta olisiko se ILO-sopimuksen vastaista harkintaa, jos Suomen valtio turvaisi kaikille alkuperäiskansaan kuuluvaksi itsensä tunteville henkilöille, jotka täyttävät vaikka nämä kriteerit, sen mahdollisuuden olla tämän määritelmän piirissä? Pitäisikö peruslähtökohdan olla hieman toisenlainen?

Ja toisena kysymyksenä nopeasti näistä alueellisista kattavuuksista, kun käräjille valitaan henkilöitä: Ristiriitaista on se, että Inarin alueella on tavallaan eri alkuperäiskansaryhmiä mutta edustusta vain selkeästi isoimpiin saamelaismääriteltyihin, joilla on äänioikeus. Eli siellä on 1 400 ja vain viisi paikkaa, kun sitten taas koko muulla alueella 900:n osalta yhdeksän paikkaa.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että olisi hirveän suotavaa, että meillä olisi mahdollisimman tarkka pykälä. Koskaan me emme pääse täysin aukottomaan määritelmään pykälätekstissä, ja sen takia meillä on olemassa nytten muun muassa tämä perustuslakivaliokunnan mietintö, joka selvästi korostaa sitä itseidentifikaatiota näitten objektiivisten kriteereiden ohella. Nyt olen nähnyt monta vaalilautakunnan päätöstä, joissa on perusteltu sitä, että hylätään hakemus, juuri tällä ryhmähyväksynnällä. Vaikka sitä ei ole tällä hetkellä laissa, niin sillä on perusteltu sitä. Nyt tämä hallituksen esittämä muotoilu vahvistaisi siis lakiin tämän ryhmähyväksynnän ja sallisi siis sen, että ilman mitään objektiivisia kriteereitä ja huolimatta henkilön itseidentifikaatiosta laissa vahvistettaisiin, että saamelaiskäräjät voi jatkaa sitä toimintaa, joka kyllä loukkaa mielestäni ihmisoikeuksia.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Vielä eräs näkökulma tähän prosessiin, joka ei ole tullut esille: Tuossa edustaja Nylander totesi, aivan niin kuin ministerikin, että tätä on pitkään valmisteltu ja että on ihan selvää, että tässä täytyy olla yhteisymmärrys saamelaiskäräjien ja hallituksen välillä. Kyllä siitä sitten herää se toinen kysymys, että mitäs virkaa sitten perustuslakivaliokunnalla sinällään on tässä, jos perustuslakivaliokunnan näkemyksiä ja prosessia osaltaan ei tässä nähdä tärkeinä. Toivon, että ei todellakaan näin ajatella vaan ne todellakin nähdään tärkeänä, ja sen takia itse korostan sitä, kun tämä on näin riitainen, lyömmekö me nyt tässä toista päätä toiseen seinään ja toista päätä toiseen seinään, niin että lopputulemana on entistä riitaisempaa toimintaa. Tällä hetkellä se vaikuttaa siltä, ja sen takia todellakin pyydän, että ministeri pohtisi, kuinka tässä edetään.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Näyttää todellakin olevan niin, että meillä kansanedustajilla ja ministerillä on erilainen käsitys siitä, mihin suuntaan tämä saamelaiskäräjälain 3 §:n hallituksen esittämä esitys vie tätä kehitystä. Käytäntö kuitenkin vahvistaa mielestäni sen, mitä me olemme täällä puhuneet tästä pykälästä. Nimittäin nythän juuri on päättynyt haku saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, ja päätöksiä on sieltä alkanut tulla ulos.

Luen nyt tässä yhden henkilön kokemuksen tämänhetkisestä toiminnasta saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutumisessa. Hän kirjoittaa:

"Käräjien edustama politiikka, jota oikeusministeri ja ministeriön lainvalmistelijat ovat tukeneet, on johtamassa Suomen ikävään tilanteeseen. Kuulun saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, jonne nyt oli hakemassa myös poikani. Saimme juuri saamelaiskäräjien vaalilautakunnalta kirjeen, jonka mukaan poikaani ei tunnisteta saamelaisen alkuperäiskansan jäseneksi. Myös omaa kuulumistani on räikeästi vastustettu, koska sain jäsenyyden neljän muun henkilön kanssa valitettuamme käräjien vaalilautakunnan ja hallituksen hylkäävistä päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellisten saamelaiskäräjävaalien edellä. Nyt annetun hylkäämispäätöksen takana ovat olleet vaalilautakunnan viisi maallikkojäsentä, kun taas lautakunnan virkamiesesittelijä on jättänyt päätökseen eriävän mielipiteensä. Hänen mielestään poikani hakemus olisi pitänyt lain mukaan hyväksyä. Vaalilautakunta korostaa päätöksessään saamelaisten kansainväliseen oikeuteen nojaavaa ryhmähyväksyntää, jota heidän mielestään ei pojalleni voida suoda. Peruste ei sisälly voimassa olevaan saamelaiskäräjälakiin, eikä sitä toivottavasti olla hyväksymässä myöskään saamelaiskäräjälain eduskunnassa olevaan muutokseen.

Tällainenko ihmisten identiteettiä ja ihmisarvoa loukkaava valtio Suomi haluaisi olla alkuperäiskansa- ja ihmisoikeuspolitiikassaan — ja vain siksi, että jollekin ryhmälle haluttaisiin pysyttää valta-asemaa Suomen saamelaiskäräjillä?"

Arvoisa ministeri, tämä on nyt toteutuvaa käytäntöä. Ja jo nyt siis, niin kuin tuosta kävi ilmi, perustellaan näitä hylkäyspäätöksiä sillä lakiesityksellä, joka meillä vasta on täällä ja jossa on kirjattu 2 momenttiin tämä ryhmähyväksynnän vahvistuminen. Kyllä kai tämä on kiistatonta, että meidän tulkintamme tästä, mihin suuntaan tämä laki olisi menossa, jos hyväksytään tämä hallituksen esitys, on oikea. Ministeri on tässä toisilla linjoilla, mutta käytäntö osoittaa tämän, että tämä on tiukempi linja ja epäoikeudenmukainen linja. Siksi siinä perustuslakivaliokunnan mietinnössä kansanedustajat, jotka valiokunnassa ovat tuntikaupalla kuunnelleet asiantuntijoita — harvaa lakiesitystä on niin perusteellisesti valmisteltu ja harvassa kuunneltu asiantuntijoita ja keskusteltu useampaan otteeseen kuin tässä — ilman mitään painostusta ovat muodostaneet siellä vapaasti mielipiteensä. Minä luulen, että se painostus on ollut toiseen suuntaan. [Peruskorjauksen aiheuttamaa räjäytystöiden jyrinää.] — Puhemies, odotetaan hetki.

Niin, joukko painavia sanoja näyttää tulevan tuolta alakerrastakin, semmoinen viesti. — Siis painostushan on ollut toiseen suuntaan, koska täällä eduskunnassahan on sellainen ajatus, että hallituksen lakiesitys täytyy ajaa läpi. Ja nythän tässä asiassa, kun perustuslakivaliokunta on ollut niin sanottu mietintövaliokunta, siinä ovat toimineet nämä hallituksen pelisäännöt, mutta siitä huolimatta asiaan perehtyneet kansanedustajat ovat ottaneet toisen linjan siellä. Se on minusta merkittävää.

Minusta ei perustuslakivaliokunnan arvovaltaa kyllä kohota se, että sitten siinä välittömästi vähemmistöön jäänyt ryhmä kokoaa vastalausetta ja pyrkii muuttamaan uudelleen täällä salissa sen, ilmeisesti ajatellen, että täällä ryhmäkurilla saadaan sitten toisenlainen päätös aikaan tai että kansanedustajat, jotka eivät ole paneutuneet tähän niin perusteellisesti kuin perustuslakivaliokunnan edustajat, muuttaisivat sitten täällä tämän lain vielä toiseen suuntaan.

Elikkä jos nyt kansanedustajat työhuoneessaan kuuntelevat tätä meidän keskusteluamme, niin kyllä minä tässä asiassa vetoaisin teihin, että annatte painoarvoa sille perustuslakivaliokunnan enemmistön näkemykselle, joka on todellakin tullut perusteellisen asiaan paneutumisen jälkeen. On aika poikkeuksellista, että siellä on pystytty tällaiseen päätökseen.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vain se, että kyllä Mustajärvi on ihan oikeassa tuossa kytkien tähän Inarijärven kysymyksen. Siis onhan täysin käsittämätöntä, että me ajamme saamelaisten etuja teoriassa, omasta mielestämme — jotkut kuvittelevat tietävänsä paremmin, mitä heidän elämäänsä kuuluu — mutta sitten kun tullaan konkretiaan elikkä kalastusoikeuksiin, jotka ovat rahanarvoista oikeutta, sitten ollaan valmiit sitä leikkaamaan. Emme me ymmärrä tällaista toimintaa ollenkaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalainen kulttuuri ja päätöksenteko nojaavat poikkeuksellisen vahvasti yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon, ja kun me tässä pykälässä käsittelemme saamelaiskäräjistä annetun lain muuttamista ja seuraavassa pykälässä aiomme ratifioida kansainvälisiä sopimuksia, niin minä kysyn oikeusministeriltä: Onko tämä hyvää hallintokulttuuria, että me säädämme semmoisia lakeja, jotka todellisuudessa asettavat eri kulttuurin harjoittajia ja kansalaisryhmiä toisiansa vastaan ja aiheuttavat maamme rajojen sisäpuolella vuosikausiksi epäsopua ja riitaa ja siirtävät näitä sisäpoliittisia päätöksentekoon liittyviä ongelmia maamme rajojen ulkopuolelle? Mitä tämmöinen lainsäädäntö edistää?

Puuttumatta näihin yksityiskohtiin, joiden asiantuntija varmasti itse en ole, kuitenkin käytän sen takia tämän puheenvuoron, että minä koen, että tässä talossa lainsäätäjän velvollisuus on edistää sellaista lainsäädäntöä, joka lisää harmoniaa ja yhteisymmärrystä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä lopetti puheenvuoronsa hienosti. Lainsäädännön tehtävä olisi lisätä yhteisymmärrystä, tasa-arvoa, ja kun me olemme tässä kuunnelleet tätä keskustelua ja itse työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kun lausuntoa teimme ja kuulimme asiantuntijoita, ei ole voinut kuin pohtia sitä, miksi me olemme tässä pisteessä.

Ihmisiltä on viety kieli, aikoinaan. Nyt monelta heiltä on haluttu viedä identiteetti. Ihmisen identiteetti on erittäin vahva, se on hänessä sisällä. Miksi sitä ei voida tunnustaa? Keneltä se on pois?

Pelkään todella, niin kuin edustaja Lohi on täällä hyvin tuonut esille, että tämä hallituksen esitys, mikäli se sellaisenaan toteutuisi, toisin kuin perustuslakivaliokunnan mietinnössä esitetään, vahvistaisi sitä, että ihmiset eivät voisi elää, toteuttaa itseään oman identiteettinsä, kulttuurihistoriansa, sukuperinteensä, vahvojen juuriensa mukaan. Me emme voi tehdä näin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Se ristiriita, mikä tässä on, hämmentää, ja ehkä edustajana, joka ei omaa saamelaisia sukujuuria eikä tee täällä politiikkaa eduskuntavaalien takia, paheksunkin niitä näkemyksiä, joissa pohjoisen kansanedustajia halutaan leimata sillä, että he tekevät asiasta vain vaalien vuoksi täällä numeroa. Olen teidän puolestanne pahoillani. Uskon kyllä siihen teidän omakohtaiseen kokemukseenne sillä alueella elävinä ja paremmin saamelaisia tuntevina ja erityisesti niitäkin saamelaisia, jotka eivät ole identifioituneet saamelaisiksi, eivät siis ole merkittynä ääniluetteloon.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa tuli kohtuuttoman suuri asiapitoinen joukko asioita näiden kahden, niin ILOn kuin tämänkin lain, valmistelun osalla ja kuultiin laajasti asiantuntijoita. Esitettävässä lainsäädännössä kuitenkin luodaan pohja sille jatkolle, kuinka näillä alueilla jatkossa eletään, mitkä edellytykset on tasavertaisesti harjoittaa elinkeinoja, koska käräjillä kuitenkin on oma valta-asemansa, joka pystyy ohjaamaan, ja sen määrittelyn perusteella oikeutukset niihin maa-alueisiin säädetään, ja olisi erityisen kohtalokasta, jos tällä lainsäädännöllä luotaisiin lopullinen ristiriita, mistä ei ole ulospääsyä.

Me kaikki täällä varmasti tahdomme, että tämä asia ratkaistaan. Mutta nyt käsittelyjärjestys ei ole sellainen, että todellakin voidaan olla varmoja, ettei tämä aiheuta eripuraa, riitoja ja erityisesti elinkeinon harjoittamisen kannalta sellaisia ristiriitoja, että veljekset keskenään eivät voisi harjoittaa samaa elinkeinoa, koska se oikeutus on vain toiselle suotu.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen tärkeää, että tämä lakiesitys hyväksyttäisiin perustuslakivaliokunnan esittämässä muodossa. On äärimmäisen kipeä haava, että tilanteet ovat näin tulehtuneita ja että osa, vaikka tilanteen pitäisi olla täysin selvä, ei saa oikeutta tulla kutsutuksi saamelaisiksi. Tämmöisen epäoikeudenmukaisen jaottelun ei pitäisi olla mahdollista nykyaikaisessa sivistysvaltiossa. Valitettavasti tilanne on tällainen. Me kansanedustajat olemme viime päivinä saaneet runsaasti yhteydenottoja Lapin asukkailta. Nämä yhteydenotot ovat olleet kuin hätähuuto oikeudenmukaisen ratkaisun toteuttamiseksi.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Keneltäkään ei haluta ottaa identiteettiä pois. Meillä on kaikilla oikeus omaan identiteettiin, ja näin on jatkossakin kaikilla ihmisillä Suomessa. Mutta meidän on myös muistettava, että kun tässä muun muassa edustaja Myllykoski kysyi itseidentifikaatiosta, että eiköhän se nyt vain sinänsä riittäisi, niin vastaus on, että ei se sinänsä vain riitä, koska silloin me rikomme kansainvälistä oikeutta. Ja niin kuin olen tässä keskustelussa tuonut esille, niin Suomelle on ollut aina tärkeätä noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja elää niin kuin opetamme. Juuri sen takia yritämme myös tässä hallituksen esityksessä saada hyvän kokonaisuuden, jossa sekä itseidentifikaatio että ryhmäidentifikaatio otetaan huomioon. Se on tässä se keskeinen viesti. Me haluamme, että me pääsemme tästä tilanteesta eteenpäin, että ihmiset — jotka kuitenkin elävät rinnakkain Lapissa — voisivat kunnioittaa toisiaan, voisivat keskustella toistensa kanssa, ja että me saamme myös rauhan. Keneltäkään ei olla ottamassa minkäänlaisia oikeuksia pois. Kenenkään maaoikeuksiin tai nautintaoikeuksiin ei olla kajoamassa.

Puhemies! Totean vielä kerran, että YK:n alkuperäiskansojen oikeuksista antaman julistuksen mukaan alkuperäiskansoilla ja niihin kuuluvilla yksilöillä on oikeus siihen, ettei heitä pakkosulauteta eikä kulttuuria tuhota. Tämän julistuksen mukaan alkuperäiskansoilla ja niihin kuuluvilla yksilöillä on oikeus kuulua alkuperäisyhteisöön tai alkuperäiskansakuntaan kyseisen yhteisön tai kansakunnan perinteiden ja tapojen mukaisesti. Oikeuden käyttämisestä ei saa seurata minkäänlaista syrjintää.

Arvoisa puhemies! Toivon, että me myös tämän keskustelun jälkeen voisimme yrittää löytää yhteisymmärryksen myös tässä meidän hyvässä eduskunnassamme, jotta tässäkin asiassa päästäisiin eteenpäin. Niin monta vuotta on tehty työtä tämän eteen ja niin monta suositusta on meille annettu ja niin epäselvä se nykyinen laki on, että meiltä myös vaaditaan, että me pystymme siihen, että tämä asiantila nyt korjataan. — Kiitoksia.