Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Esityksessä on kyse Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä ja kansallisesta voimaan saattamisesta. Yleissopimuksen tavoitteena on suojella lapsia seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Taustalla on lisääntynyt tietoisuus lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vahingollisuudesta lapsille sekä kyseisten rikosten määrän merkittävä kasvu erityisesti tietotekniikan käytön vuoksi.

Yleissopimuksen velvoitteiden voimaan saattamiseksi hallituksen esitys sisältää useita muutoksia ja lisäyksiä rikoslain seksuaalirikoksia koskeviin rangaistussäännöksiin. Lakivaliokunta kannattaa kyseisiä ehdotuksia. Eräisiin säännöksiin on tehty täydennyksiä ja täsmennyksiä, jotta ne täyttäisivät rikoslaille asetetun täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen.

Muutoksia tulee muun muassa voimassa oleviin lapsipornografiaa koskeviin säännöksiin. Esimerkiksi rikoslain 17 luvun 19 §:ään lisätään uutena tekotapana pääsyn hankkiminen kuvaan tai kuvatallenteeseen, jossa sukupuolisiveellisyyttä loukkaamalla esitetään todellisuuspohjaisesti tai todenmukaisesti lasta. Tällä selvennetään, että rangaistavaa on myös sellainen tekomuoto, jossa tekijä ei tallenna aineistoa tietokoneelle tai muulle tekniselle laitteelle. Jos aineisto on tekijän teknisellä laitteella tallentuneena tai tallennettuna erilliselle levykkeelle tai muulle vastaavalle erilliselle välineelle, kyse on voimassa olevan säädöksen tarkoittamasta hallussapidosta.

Uusi rangaistussäännös on muun muassa lapsen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin. Kyse on niin kutsutun grooming-ilmiön kriminalisoimisesta. Säännös koskee sitä, joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan valmistaa lapsipornografiaa tai kohdistaa lapseen hyväksikäyttörikos. Niin ikään uusi rangaistussäännös on sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen.

Muutoksia tehdään myös rangaistusasteikkoihin. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus korotetaan neljään kuukauteen vankeutta ja nuoreen kohdistuvan seksuaalipalvelujen ostamisen enimmäisrangaistus korotetaan yhdestä vuodesta kahdeksi vuodeksi vankeutta. Ankarampaa suhtautumista merkitsee myös se, että sukupuoliyhteyden sisältävät hyväksikäyttörikokset katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Rangaistusasteikkojen koventuminen perustuu kansallisiin syihin. Myös näin voidaan korostaa lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten paheksuttavuutta ja vahingollisuutta.

Tärkeitä ovat myös lastensuojelulakiin ehdotetut muutokset. Esityksessä esitetään, että lastensuojelulakia muutettaisiin niin, että niillä tahoilla, jotka ovat nykyisin velvollisia tekemään lastensuojeluilmoituksen kunnan sosiaalitoimesta vastaavalle toimielimelle, olisi jatkossa oikeus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rikoslain 20 luvussa rangaistavaksi säädettyä tekoa. Sääntely koskee usean eri toimialan toimijoita, muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja nuorisotoimen palveluksessa olevia henkilöitä.

Lakivaliokunnassa päädyttiin kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksesta muuttamaan esitystä niin, että kyseisillä henkilöillä on oikeuden sijasta velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille. Lakivaliokunta kuuli tästä kysymyksestä erikseen asiantuntijoita. Valiokunta katsoi, että tilanteissa, joissa epäillään lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta, asian tutkiminen mahdollisimman nopeasti on erityisen tärkeää lapsen suojelemiseksi. Nykyinen menettely, jossa viranomainen tekee lastensuojeluilmoituksen kunnan sosiaalitoimesta vastaavalle viranomaiselle, joka puolestaan on velvollinen ilmoittamaan poliisille, voi joissakin tapauksissa tarpeettomasti hidastaa esitutkinnan aloittamista.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on vakava rikos. Siksi puuttuminen tähän asiaan niin Euroopan neuvoston tasolla kuin Suomen eduskunnan tasolla on nyt tärkeää. Me olemme hyväksymässä Euroopan neuvoston yleissopimusta lasten suojelemisesta seksuaalista rikosta ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Tämä kansainvälinen sopimus on astunut voimaan heinäkuussa 2010, ja nyt se myöskin viedään Suomessa läpi.

Tämän hallituksen esityksen ja tänään meidän kaikkien edistämän lain tarkoitus on ensinnäkin edistää lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ennaltaehkäisyä ja viranomaisyhteistyötä näiden rikosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sopimuksella pyritään myös parantamaan uhrien suojelua ja avustamista, saamaan aikaiseksi kattava ja asianmukaiseen rikosvastuuseen johtavan rikosoikeudellisen sääntelyn parantaminen.

Tällä hetkellä saamiemme tietojen mukaan poliisin tietoon tulleiden ja tuomioistuimen käsittelemien lasten hyväksikäytön ja seksuaalirikosten lukumäärä on kasvuun päin. Lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä ja törkeitä lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli poliisin tietoon 504 vuonna 2000. Tämä määrä vuonna 2008 oli jo 1 321. Mutta osa myös näistä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista jää ilmoittamatta tai käsittelemättä millään tavalla. Se on suurimmaksi osaksi piilorikollisuutta. Rikosten kokonaismäärä saattaa siten olla paljon suurempi.

Hallituksen esityksessä ja tässä laissa lähdetään siitä, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus korotettaisiin neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Sukupuoliyhteyden sisältävät hyväksikäyttörikokset katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Samalla laissa myöskin tehdään lapsipornografiaa koskevien rangaistussäännösten tunnusmerkistöjen täsmentämistä. Valiokunnassa keskusteltiin tästä kuvien todellisuuspohjaisesta todenmukaisuudesta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta aineistosta, ja rangaistuskäytäntöjen tulee olla sen mukaisia.

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen puhututti myöskin valiokunnassa. Tämä ilmoitusvelvollisuus todellakin, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja sanoi, oli hallituksen esityksessä nimetty oikeudeksi. Mutta näimme tarpeen kiristää käytäntöä niin, että sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen ja nuorisotoimen palveluksessa oleville henkilöille sekä kaikille terveydenhuollon ammattihenkilöille säädettäisiin velvollisuus tehdä salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä 18 vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta seksuaalirikosta.

Myöskin tästä ikäasiasta keskusteltiin kovasti, sillä sosiaali- ja terveysministeriön edustajat, asiantuntijat, esittivät, että 12 vuotta ja sitä nuoremmat voisivat olla tämän ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Mutta me valiokunnassa jäseninä katsoimme, että lapseen kohdistuvat seksuaalirikokset ovat vakavia rikoksia riippumatta lapsen iästä. Kaikkia lapsia tulee koskea samantasoinen suojelu todellakin heidän iästään riippumatta, kun puhutaan alaikäisistä lapsista. Tämän vuoksi me valiokunnassa teimme esityksen siitä, että velvollisuuden ilmoittaa poliisille tulee koskea kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että rangaistuskäytäntöjä muutetaan, kiinnitimme myös huomiota siihen, että rangaistusten lisäksi on muitakin keinoja puuttua lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ennen kaikkea sen ehkäisemiseen. Meidän tulee kaikin tavoin suojella lapsia. Tämä yleissopimus edellyttää meiltä muun muassa sitä, että uhreina oleville lapsille ja heidän läheisilleen on erilaisia auttamis- ja tukiohjelmia. Mutta Suomessa uhrin tukipalveluista vastaavat lähes yksinomaan kansalaisjärjestöt, joiden toiminta on suurelta osin yleishyödyllisten avustusten varassa ja vapaaehtoistyönkin varassa. Halusimme kiinnittää tähän asiaan huomiota erityisesti, ja toivomme tämänkin salin tulevissa rahoituspäätöksissä sitä, että toimijoiden rahoituksen näihin auttamisjärjestelmiin ja lapsen suojelemiseksi tulisi näkyä myöskin tulevissa tukirahoituksissa.