Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys oli myös liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Minun mielestäni tässä on ihan hyvä tarkoitusperä, ja onneksi tämän lain osalta velvoittavuus ei koske sitä, että jouduttaisiin turvalaitteet nyt käytössä oleviin ajoneuvoihin asentamaan, eli ei laajenneta turvalaitteiden asentamisvelvollisuutta, ettei käy sillä tavoin kuin tässä kuuluisassa tapauksessa kuorma-autojen osalta, jossa mahdollinen tilanne tulee sellaiseksi, että 2,5 senttiä lavoja joudutaan kaventamaan kummaltakin puolelta. Eli ylimääräisiä kustannuksia tämä ei liikenteenharjoittajille tuo.

Eräs mielenkiintoinen tilanne minun mielestäni, arvoisa herra puhemies, tässä on se, että linja-autoissa on iästä riippumatta käytettävä istuinpaikalle asennettua turvavyötä tai lasten turvalaitetta. Tämä turvalaiteproblematiikka tulee kyllä monessa muussakin eteen, erityisesti siinä, että kuorma-autossa, johon ei voida kiinnittää lasten turvalaitetta, ei saa lainkaan kuljettaa alle kolmivuotiaita, niin että tässä on tällaisia pieniä erikoisia nyansseja.

Toivon, että tällä on liikenneturvallisuuteen se vaikutus kuin alun perin oli tarkoitus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ikään kuin täydennyksenä siihen, mitä ed. Vistbacka äsken totesi, palautan mieleen sen, että tässähän on taustalla Euroopan yhteisön direktiivi, jota on liikenne- ja viestintävaliokunnassa käsitelty pitkin matkaa. Siitä on paljon lausuttu, siihen on paljon esitetty toivomuksia. Nyt nämä tämmöiset kohtuuttomuudet, jos niin voidaan sanoa, linja-autoliikennöitsijäyrityksille on tästä häivytetty pois, mutta toisaalta haluttu nimenomaan liikenneturvallisuutta parantaa, toimia siis linja-autoliikenteen asiakkaiden hyväksi. Ja mikä tärkeintä, tämä kuuluu siihen ryhmään lainsäädäntöä, jossa vastuu ikään kuin siirretään sille asiakkaalle. Elikkä siellä ei kuski käy katsomassa, onko turvavyöt kiinnitetty vai ei, vaan odotetaan, että ohjeen mukaisesti jokainen käyttää istuinvyötä, kun se sinne on kerran paikalleen asennettu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoro on paikallaan ja avaa tätä kysymystä. Se, mikä liittyy julkisen liikenteen turvallisuuteen, on ollut paljon keskustelun kohteena viime vuonna ja jo tänä vuonna. Nimenomaan linja-autot ovat joutuneet vakaviin onnettomuuksiin ja olemme menettäneet paljon ihmishenkiä näissä onnettomuuksissa.

Viimeksi nyt Valtatiellä 7 eli E15:llä Pyhtäällä tapahtui vakava onnettomuus. Nimenomaan tämän tyyppisissä tilanteissa, mikä nyt sielläkin oli, ehkäpä turvavyö ei olisi pelastanut ihmisten henkeä, matkustajien henkeä, tässä tapauksessa, koska varsinainen ongelma on sen tien rakenne ja kapeus ja huono turvallisuus. Eli se on jälleen näitä niin sanottuja kehyskysymyksiä, mistä juuri keskustelimme kyselytunnilla.

Mutta kuitenkin tämä linja-autojen laajennettu turvallisuus on paikallaan, ja sopii tukea tätä direktiivin ajatusta, ja näin tämä tullee mahdollisimman pian sitten myös sovelletuksi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa tämä oli esillä, ja valiokunta oli yksimielinen päättäessään tästä asiasta. Turvallisuudestahan tässä on kyse, niin kuin ed. Tiusanen tässä totesi. Linja-autoliikennekin on ollut osapuolena pahoissa kolareissa viime aikoina, ja siellä on varmasti turvatyöllä ollut oma merkityksensä. Konginkankaan tapauksessa, mikä oli pahin Suomen liikennehistoriassa, tutkijalautakunta arvioi, että kaksi ihmistä olisi voinut säästää henkensä turvavöiden avulla, niin että kyllä tässä oma merkityksensä on. Toki se on ihan oikein, että aikuisten kohdalla jokainen vastaa itsestään ja kun turvavyöt on, niitä kuuluu käyttää. Lapset ovat erikseen, heidän täytyy olla koskien vastuulla ja täytyy edellyttää, että turvavöitä käytetään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aina turvallisuuden lisääminen on hyvä asia. Tuossa kun aamusta lentokoneessa tulin tänne Helsinkiin päin, siellä sattui yksi bussikuljettaja tulemaan viereen istumaan ja totesi semmoisen puutteen, joka meillä on tällä hetkellä olemassa turvallisuustekijöissä. Se on se, jotta tänä päivänä ei busseissa, linja-autoissa, vaadita talvirengaspakkoa eli on tämmöiset niin kuin lamellirenkaat, jotka olisivat ikään kuin kitkat — oikeita kitkoja ei kai ole olemassakaan — kuitenkin tämän tyyppiset tai jotkin nastarenkaan tyyppiset. Hän näki yhtenä turvallisuusriskinä tämän ja totesi, että pitäisi ehdottomasti vaatia sillä tavalla, että jonkin tyyppiset talvirenkaat pitäisi myös busseissa olla.

Sama ongelma on muuten rekoissa: perävaunuissa ei tarvitse sen kummempia talvirenkaita olla, siellä voi olla ihan sileät renkaat. Siitä tulee oma riskinsä kyllä, molemmista, ja näitä kohtaamisia on näköjään sattunut. Yksi oli tämä Konginkankaalla, mikä ei välttämättä siitä syystä sattunut, mutta on vaara olemassa, jos ei näitä rengasjuttuja laiteta kuntoon.

Tähän turvavyöasiaan en sinällään puutu, koska tämä on näköjään nyt hyvässä mallissa hoidossa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan turvavyön käytön hyöty on kiistaton. Vaikka nyt olisi voinut luulla, että turvavyön käyttöpakon laajentaminen olisi herättänyt jonkinlaista soraääntä tai ristiriitaa valiokunnassa, niin kuten täällä on jo kuultu, valiokunta oli yksimielinen ja myös asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että muutoksia ja tiukennuksia tarvitaan. Oikeastaan semmoinen tärkeä kohta täällä on jo mainittukin, että todellakin esimerkiksi bussissa matkustaja on itse vastuussa eli kuljettajaa ei voida vastuullistaa siitä. Se on todella tärkeää jo matkan sujuvuuden kannalta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On tietenkin selvää, että jos linja-autoihin asennetaan turvavyöt ja matkustajat niitä käyttävät, niin sitä kautta tieliikennelain tarkoittama turvallisuus voi jotenkin parantua. Itse en pidä tätä säännöstä kuitenkaan kovinkaan merkittävänä.

Olen mukana erään bussiyhtiön hallituksessa, ja käymäni keskustelun pohjalta ongelma on se, että tänä päivänä linja-auton matkustajat saavat edelleen liikkua linja-autossa täysin vapaasti. Silloin tällainen turvavyön käyttö jää huomattavasti heikommaksi kuin oletetaankaan. Matkustajat liikkuvat autossa käytävillä, monesti päihtyneinä, käyvät vessassa, hakemassa kahvia jne., ja kun silloin tapahtuu nopea jarrutustilanne, niin turvavyöstä sinänsä ei ole mitään apua.

Meidän täytyisi, jos halutaan todella linja-auton sisämatkustajien liikenneturvallisuutta parantaa, miettiä sitä, onko jatkossa oikein, että ihan vapaasti linja-autossa kuljetaan käytävillä matkustamisen aikana.

Tero Rönni /sd:

Puhemies! Täytyy tervehtiä ilolla tätä muutosta, minkä hallitus on antanut tieliikennelakiin, ja kertoa semmoinen tarina tuolta parinkymmenen vuoden takaa, ei siitä taida ihan niinkään kauan olla, 15 vuotta: Ei samassa yrityksessä oltu töissä, mutta kuitenkin hyvä työkaveri, saman ammattiosaston miehiä, 35-vuotiaana noin suunnilleen kuoli sen takia, että ajoi ojaan ja putosi sieltä kuljettajan paikalta apumiehen puoleisesta ikkunasta ulos ja jäi auton hytin ja penkan väliin. Koskaan sitä ei selville saatu, minkä takia siinä mäskissä ajautui ulos ja miten se onnistui, mutta hän oli niin pieni mies, että pääsi luikahtamaan. Tämmöinen meikäläisen kokoinen ukko ei nouse siitä ratin ja penkin välistä niin nopeasti eikä pääse putoamaan niin nopeasti moottorin ylitse, saatikka että olisi sopinut sieltä sivuikkunasta ulos. Mutta turvavyöt olisivat pelastaneet hänetkin.

On uran varrelta myöskin aika monta muuta tilannetta, joissa näki, että turvavyöt olisivat pelastaneet kuljettajan. Viime vuodeltakin muistan parikin tapausta, joissa selvästi tutkijalautakunta ilmoitti, että turvavyöt olisivat pelastaneet. Kun olen seurannut liikennettä, niin enenevässä määrin niitä vöitä on käytetty vapaaehtoisestikin, ja arvelisin, että jo enemmän kuin 30 prosenttia on käyttänyt vapaaehtoisesti. Saattaa olla, että menee jo puoleen pian, ja kun valistus lisääntyy, se tietenkin auttaa siinä asiassa ja se, että nyt se tehdään pakolliseksi. Me suomalaiset aina vaadimme jonkin lain, niin että pitää olla pakollista, jotta me rupeamme noudattamaan asiaa. Kun katselee henkilöautoja, niin kyllä aika hyvin ihmiset turvavöitä käyttävät, niin että kyllä se on iskostunut meillä tuonne päänuppiin, että niitä kannattaa käyttää, jos meinaa henkensä säilyttää.

Mutta sitten muutamia muita kommentteja.

Tämäkin esitys on lähtenyt, niin kuin muutamassa kohtaa on sanottu, sieltä Konginkankaan onnettomuuden jälkeisistä asioista. Siitä nyt sitten syyteharkinta näyttää maalis—huhtikuulle menevän, ja tämänpäiväisten tietojen mukaan syytteeseen ovat joutumassa myöskin muut kuin kuljettaja pelkästään. Siellä yrityksen entinen toimitusjohtaja on joutumassa syytteeseen. Myöskin yritykselle ollaan yhteisösakkoa esittämässä ja vetämässä työaikarikkomuksista yritys oikeuteen tälläkin kohdalla. Lienee ihan oikein, että ne, jotka asioista ovat päättäneet, myöskin siellä vastaavat lopullisesti.

Muitakin hyviä esityksiä tässä liikenneministeriön liikenneturvallisuustyöryhmän raportissa on. En käy niitä lukemaan, mutta sieltä löytyy. Mutta yksi on, mitä tässä kaivattaisiin: valvonnan lisääminen niin, että sillä olisi jotain merkitystä tänä päivänä. Myöskin tässä kohtaa voidaan ajatella sitä, miten näiden turvavöiden käyttöä sitten valvotaan erityisesti linja-autoissa, kuten ed. Salo totesi. Kyllä minä luulen, että siellä tullaan kulkemaan edelleenkin edes sun takaisin, ja vallankin kun pienessä myötälaitaisessa oleva porukka matkustaa linja-autolla, niin yritäpä sitä jengiä saada pysymään turvavöissä. Se voi olla mahdottomuus, mutta joka tapauksessa hyvään suuntaan ollaan menossa.

Valvontojen kohdalla ihan uutta ajattelua pitäisi olla eikä pitäisi sysätä sitä pelkkään poliisin hallintaan, vaan siellä pitäisi olla myöskin erilaista yksikköä, niin että ammattitaitoista valvojaa olisi. Raskaan liikenteen yksikön, jota itsekin olen muutaman kerran esittänyt, pitäisi ottaa tämä asia hallintaan eri puolilla maata.

Noihin ed. Esa Lahtelan esittämiin talvirenkaisiin täytyy kyllä sanoa reilun 3 miljoonan kilometrin kokemuksella, että eipä taida oikein olla toteuttamisen arvoinen asia. En usko, että varsinkaan perävaunuissa sillä on oikeastaan minkäänlaista merkitystä, minkälaiset kumit siellä alla on. Ihan joitain kelejä voi olla, joilla ne sitten vaikuttavat. Mutta linja-autoissa ne ilman muuta vaikuttavat, ja kyllä kun minä olen katsellut linja-autojen renkaita, niin kyllä vetäviin pyöriin jokaisessa paikassa laitetaan nykyään karkeat renkaat, niin että vetopyörät pitävät, ei niillä pääse liikkeellekään muuten. Mutta etupyöriin ei tahdo olla oikein kunnollisia pyöriäkään tällä hetkellä muita kuin nastoitetuilla kumeilla, jos ajatellaan talviliukkaalle. Niitä nyt ei sitten kovin monessa firmassa näy, mutta aina joissakin paikoissa näkee vielä nastarenkaitakin edessä, joittenkin linja-autoyritysten eturenkaissa, mutta ei kovin laajalti.

Ja kun nyt ajatellaan näitä Etelä-Suomen teitä esimerkiksi, jotka ovat lähestulkoon läpi talven sulana, ei siinä nasta kovin pitkään pysy. Sillä ei yhtä talvea, yhdellä nastakierrolla, pysty ajamaan. Muistan joskus, että kun 80-luvulla vielä nastarenkaita sain itsekin ajokkiin alle, niin hätäisimmät, jotka olivat syksyllä laittaneet, olivat nastansa ajaneet pilalle siinä vaiheessa, kun minä viimeisenä olin laittamassa omaan ajokkiini. Asentajat tulivat sanomaan, että "nyt pittää laittaa sullekin, pojilta on mennyt jo renkaat sileeks, että ne haikailee noita sun nastarenkaitas". Silloin oli kuitenkin niin erilaiset olosuhteet ja määräykset, ja silloin sai vielä laittaa kunnon nastojakin, mutta nykyiset nastat ovat vielä niin pieniä, että se todellinen merkitys voi olla vaan huonontava tekijä: kuljettaja luottaa liikaa niihin nastarenkaisiin, eikä siitä tule sitä hyötyä silloin. Se on ääritapauksissa, jolloinka se voi karata ihan jäätikössä kiinni.

Näistä tilanteista, mitä nyt näissä isoissa onnettomuuksissa on ollut, Pyhtäällä Kotkan lähellä sen venäläisen perävaunu lähti luisuun ja linja-autonkuljettajalla oli aika vähän tekemistä siinä asiassa. Siinä eivät renkaat varmaan olisi vaikuttaneet mitään. Jos nyt ajatellaan, että joku loska taikka muu on ja rengas siihen päälle nousee, ihan sama on, on siellä perävaunun alla minkälainen pyörä tahansa, niin että käytännön kokemuksen perusteella en kyllä kauheasti lämpene millekään talvirenkaille perävaunujen osalta. Vetopyöriin niitä varmaan jokainen järkevä yrittäjä yrittää laittaa, jos niillä autoilla meinataan liikkua, mutta sitten muitten akselien kohdalla voi vähän olla miettimisen paikka, onko mitään tolkun hiventäkään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo ei tainnut olla salissa silloin, kun minä käytin ensimmäisen puheenvuoroni, jossa palautin mieleen, mitenkä tämä hallituksen esityksen syntyminen on tapahtunut. Tämähän on Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen direktiivi, jota on käsitelty eduskunnassa varsin moneen otteeseen valiokunnassa. Siinä on koko ajan kiinnitetty huomiota siinä olleisiin heikkouksiin ja niitä, mitkä ovat olleet hyviä asioita, on pyritty vahvistamaan, ja sillä tavalla on päädytty sitten hallituksen esityksen kautta direktiivin hyväksymisesitykseen ja kokonaisuuteen, joka näin oli muodostunut. Siihen liikenne- ja viestintävaliokunta oli kohtuullisen tyytyväinen, kun ottaa huomioon sen, mikä se historia oli ollut. Tätähän ei olisi voinut estää sillä, että hallitus ei olisi esitystä antanut, siinä olisi lähdetty Euroopan yhteisön tuomioistuimeen sitten mietiskelemään, miksei direktiiviä ole ruvettu toimeenpanemaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Myös ed. Petri Salolle sanon, että valiokunnassa kuultiin Linja-autoliittoa, joka on nyt se työnantajan edustaja. Siellä kerrottiin, että tämä on hyvä esitys ja turvallinen asia. Kyllä siellä varmaan sitten voi olla yksittäisiä yrittäjiä, jotka ovat toista mieltä, mutta heidän keskusjärjestönsä kyllä kannatti lämpimästi tätä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni otti puheenvuorossaan esiin vähän laajemminkin liikenneministeriön linjaukset liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tässä kohtaa tuli mieleen, että hyvä olisi ottaa ihan vakavaan keskusteluun tämä tilanne, jossa sairauseläkkeellä oleva linja-autonkuljettaja saa edelleenkin säilyttää linja-autokorttinsa ja ajaa sitten näitä tällaisia koululaiskuljetuksia ja eläkereissuja ja ties mitä teatterimatkoja tuolla bussilla, jota hän kenties hyvin harvoin ajaa. Jotenkin näin ainakin maallikon kuvitellessa jos terveydentila on siinä kunnossa, että ollaan omasta ammatista sairauseläkkeellä, se ongelma saattaa tulla myös tämmöisellä lyhytaikaisemmalla komennuksella eteen, ja silloin olisi hyvä kyllä, että siinä olisi ratissa henkilö, jolla tätä terveysongelmaa ei ole. Sitten kun tiedetään nämä tämän päivän bussit, ne ovat teknisesti erittäin vaativia, niin voisi kuvitella, että niitä pitäisi aika säännöllisesti ajaa, että jos sitten tulee tämmöinen yhtäkkinen tilanne, niin pystyy nopeasti reagoimaan tuttuun työvälineeseen. Jos siellä on harvoin ratissa, niin voi käydä äkkiä niin, että se reaktionopeuskaan ei ole niin hyvä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönnille voisi todeta, tuossa kun hän vähätteli tätä perävaunukysymystä rekan osalta, että itse tein kirjallisen kysymyksen ja tänään sain vastauksen, ja luulen, että ed. Rönnikään ei voi olla eri mieltä siitä vastauksesta. Se oli hyvä. Nimittäin siinä kuvasin sen tilanteen ensinnäkin kysymyksen osalta: siis perävaunu on liukkailla renkailla kokonaan varustettu, ja sitten jossakin tilanteessa, kun joutuu liukkaalla jarruttamaan, niin se vaan käy puskemaan tai menee sivuun ja vetää sen vetovaununkin sitten ojaan. Vastaus oli tosi hyvä siinä, jotta tästä ei mitään pakkoa tehdä tästä hommasta, mutta vähän niin kuin suositusluontoisesti voidaan antaa näille yrittäjille semmoinen ohje, kun siellä perävaunussa saattaa pyöräpareja olla aika paljon, että takimmaisiin pyöriin pantaisiin vähän karkeammat renkaat, jolloin kun jarrutetaan, niin se niin kuin hidastaa vähän enemmän. Minusta se on sinällään hyvä, että ei ole pakkoa, mutta tervettä järjenkäyttöä ja vähän opastusta, että rekkayrittäjätkin voisivat tehdä tämäntyyppistä työtä omalta osaltaan.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on erittäin hyvä, ja on todettava tuon lasten turvaistuinpakon osalta, että omien lasten kohdalla olen varsin usein huomannut sen, että turvaistuimen käytöstä ei tarvitse edes heidän kanssaan keskustella, kun se on itsestäänselvyys ja sitä on käytetty pienestä asti. Varsin useinhan ongelmatilanteita ajaessa muodostuu nimenomaan siitä, että lapsi kyllä istuu istuimessa, mutta hänen ruvetessaan kiukuttelemaan esimerkiksi hänet sitten otetaan pois istuimesta, jolloin se, että autossa on istuin, ei auta enää siinä tilanteessa, jos sitten onnettomuus sattuu.

On erittäin hyvä, että ihan selkeästi lain tasolle kirjoitetaan tämä, että alle 3-vuotiasta lasta ei takseja lukuun ottamatta saa kuljettaa lainkaan, ilman että hän on asianmukaisesti kiinnitettynä turvaistuimessa. Mutta on myös huomautettava se, että varsin usein turvaistuimet ovat jo vanhoja, monella käytössä olleita, ehkä jopa onnettomuustilanteissa olleita, eivätkä ne välttämättä sitten täytä asianmukaisen istuimen vaatimuksia, ja tähän olisi myös kiinnitettävä huomiota.

Sitten tässä jätetään taksit ulkopuolelle. Tiedän, että joistakin taksikeskuksista on mahdollista tilata taksi, jossa on lapselle turvaistuin varattuna. Tämmöistä käytäntöä varmasti pitäisi laajentaa yhä enemmän, koska kyllä taksissakin ilman turvaistuinta kuljettaminen on ihan yhtä vaarallista kuin muussakin henkilöautossa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän lainsäädännön lisäksi on kumminkin tärkeätä se, että kontrolloidaan niin, että näitä laitteita käytetään ja ohjeita noudatetaan. Yksi suuri asia, mikä on tänä päivänä, on väsyneenä ajaminen. Millä lainsäädännöllä me sen saamme kuntoon, koska tänä päivänä nimenomaan raskaan liikenteen ongelmista johtuu aika moni tästä?

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karhu ja ed. Kauppila toivat ihan kaksi vakavaa asiaa keskusteluun: väsyneenä ajamisen ja myöskin eläkeläiskuljettajien käyttämisen ammattiliikenteessä.

Siinä edustamassani firmassa, missä nyt olen hallituksen jäsenenä, niin on tehty periaatepäätös, jota jopa mainonnassa käytetään, että tämä yhtiö ei käytä linja-autoliikenteessä, ammattimaisessa linja-autoliikenteessä, eläkeläiskuljettajia. Se palaute, mitä on tullut asiakkailta, koska he hakevat myöskin turvallisuutta pitkällekin matkalle, on ollut hyvin positiivista. Sitä voidaan käyttää jo markkinoinnissakin hyväksi. On tietenkin vaikea ihan perustuslain mukaan kieltää sellaista henkilöä, jolla on linja-autokortti, myöskin sairauseläkkeellä tai muulla eläkkeellä käyttämästä tätä korttia, mutta väitän, että tämän päivän ammattitaitoisille bussifirmoille se ei ole enää etu, se on pikemminkin haitta. Kehotan kaikkia teidän alueellanne olevia linja-autoyrityksiä käyttämään tätä markkinointivalttina.

Työvoimapula on tietenkin asia, joka on pahin täällä Pääkaupunkiseudulla. Se on tietenkin oma ongelmansa ja nämä osa-aikatyösäännökset, josta tälläkin hetkellä käydään nyt työmarkkinaosapuolten välillä aika kipakkaakin keskustelua. Toivottavasti näistä löytyy järkevä ratkaisu, joka mahdollistaa myöskin osa-aikatyön tällä linja-autonkuljetusalalla.

Tero Rönni /sd:

Puhemies! Muutama kommentti ensinnä tuohon turvaistuimeen: Täytyy sanoa, että paljon ovat muuttuneet ajat siitä, kun itsellä oli pieniä lapsia. Meidän lapset seisoivat siinä penkkien välissä lattialla ja milloin missäkin, eivät ne olleet koskaan missään kiinni, kulkea höyläsivät joka suuntaan. Nyt kun on pappana lähtenyt kuljettamaan Sakua, 2,5 v, niin poika ei suostu tulemaan edes kyytiin, jos ei ole turvaistuinta. Pappa joutui hommaamaan autoonsa istuimen. Poika kysyy jo, kun Espoosta lähdetään, että onkos papalla penkki mukana. Kun auto on Tampereella, niin se on näin. Valistus on mennyt todella perille. Siis kun pienestä pitäen opetetaan lapset siihen, niin he tulevat käyttämään sitä vielä tulevaisuudessakin ja oppi menee oikein kunnolla, niin että tässä nähdään, miten tämä valistus toimii.

Sitten tuohon ed. E. Lahtelan kommenttiin näistä renkaista se täytyy sanoa, että ilmeisestikin rengasvalmistajien kanssa pitäisi asiasta puhua vähän enemmän, koska tämmöinen karkeapintainen elikkä nappulapintainen talvirengas on tahtonut perävaunussa mennä semmoiselle laikalle hyvin äkkiä. Se ei pyöri tasaseen, vaan se menee montulle, ja siitä tulee tämmöinen pompottava kummi, ja se ei ole hyvä ollenkaan siinä vaiheessa, sen kestävyys on vähän aina heikompi, jolloin siinä voi olla ideaa näin.

Tuohon väsymykseen ja ammattitaitoisiin kuljettajiin voisi sanoa, että väsymyksestä meillä pykälät on, mutta valvonta puuttuu. Tuohon linja-autonkuljettajien kortin pois ottamiseenkin keinot olisi olemassa. Kun eläke saadaan, niin silloin otetaan, kuten seitsemänkymppisiltä, kortista D- ja E-kirjaimet pois, ja se on sillä siisti. Valitettavasti näitä ihmeparantumisia on, ja tämmöiset pelkästään tilausliikenteessä olevat bussifirmat, pikkuiset narikat, vaan vähän tahtovat käyttää eläkeläisiä ja urheiluseurat valitettavasti. Se on hankala juttu.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Peltokorpi otti esiin taksien turvaistuimista ihan semmoisen asian, josta puhuttiin valiokunnassa jonkin verran. Todettiin, että takseilla ei ole varsinaisesti tilaa, että jokaisessa taksissa olisi turvaistuimia, mutta tosiaan näitä tämmöisiä joissain keskuksissa olevia turvaistuimia on. Siinä keskustelussa tuli esiin se, että suurta halua näiden turvaistuinten lisäämiseen ei välttämättä ole sen takia, että taksi ei aina välttämättä lähde tullessaan lähimmältä tolpalta keskuksesta, ja jos se kiertää keskuksen kautta hakemassa turvaistuimen, niin se on sitten pois sieltä taksimatkan maksajan kukkarosta, ja hän ei välttämättä ole siitä ylimääräisestä lenkistä kovin mielissään. Tämä on tämmöinen käytännön asia, mutta tämä oli kyllä keskustelussa valiokunnassa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty hyvin vilkasta keskustelua liikenneturvallisuudesta ja erityisesti turvavyön käytöstä. Turvavyön käyttö sinänsä on äärettömän tärkeä asia, se on sitä henkilöautoissa, kuorma-autoissa ja myöskin varmasti julkisessa liikenteessä. Täällä on rakennettu monenmoisia näkemyksiä myöskin renkaista ja muista.

Kokonaan on jätetty sivuun teiden yleinen kunto. Siis nykyisellä hoitoluokitustasolla meidän valtatietkin ovat aika ajoin aika lailla turvattomia. Erityinen huomio näiden muiden lisäksi pitäisi kiinnittää myöskin Tiehallinnon määrärahoihin, jotta tiet voidaan pitää paremmin liikennöitävässä kunnossa kuin esimerkiksi Konginkankaan liikenneonnettomuuden aikana.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Siihen kaikkeen, mitä ed. Mauri Salo kertoi tiestön kunnosta, yhdyn. Ongelma ehkä tämän päivän liikenteessä on se, että meillä on tällainen kuljettajien murros käynnissä. Meillä on tulossa ammatillisista kurssikeskuksista hyvin koulutettuja, hyvin asiakaspalveluun suuntautuneita, ammattitaitoisia kuljettajia, mutta meillä on edelleen niitä vanhoja jääriä, jotka ovat 30 vuotta tehneet asiat tavallansa, jotka eivät omaksu näitä uusia säännöksiä välttämättä oikealla tavalla.

Yksi keskeinen asia, josta liian vähän puhutaan raskaassa liikenteessä, jonka varmasti ed. Rönni hyvin tuntee, on ennakoivan ajotavan omaksuminen, mikä tarkoittaa sitä, että lähestyttäessä toista ajoneuvoa, risteystä tai muuta tilannetta vauhtia jo ennakkoon otetaan pois niin paljon, ettei tarvitse raskaalla liikenteellä painaa jarrua voimakkaasti, koska tiedetään, että tehokkaat ilmajarrut aiheuttavat sen, että auton pysähtyvyys on hyvin voimakasta, mikä aiheuttaa sitten matkustajien liikehdintää siellä auton sisäpuolella ja myöskin kuorman siirtymistä tietyissä tilanteissa. Sama ennakoiva ajo pitäisi olla myöskin autoa kiihdytettäessä, koska ne samat voimat toimivat silloin toiseen suuntaan. Nämä säästävät auton kestoa, auton jarruja, polttoainekulutusta ja lisäävät matkustusmukavuutta, mutta näistä asioista ei tavallaan nosteta ollenkaan sellaista markkinointivalttia, jota voitaisiin käyttää. Sen huomaa, kun olette matkustaneet autossa. Kun on oikein ammattitaitoinen linja-autonkuljettaja, niin periaatteessa voi panna vaikka tupakan kojetaululle seisomaan ja se seisoo pystyssä koko matkan. Uskon, että varmasti ed. Rönni pitkäaikaisena kuorma-auto- ja rekkakuljettajana tuntee tämän asian, mistä erottaa ammattimiehen todellisesta ammattimiehestä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo täällä nosti tärkeän asian. Hän tuli eduskuntaan ja heti huomasi, että tiemäärärahat ovat riittämättömät, ja otti tämän Konginkankaan tapauksen, mikä nyt oli vakavin onnettomuus Suomen liikennehistoriassa. Nelostie on Suomen vilkkain rekka-autotie, halkoo Suomea pohjois—etelä-suunnassa, ja se on huonossa kunnossa. Se ei vastaa niitä liikennemääriä, mitä siellä tänä päivänä on. Varsinkin väli Heinola—Jyväskylä olisi erittäin kiireellisen korjauksen kohteena, mutta myös koko matka aina Rovaniemelle asti. Näinä viikkoina menee valtava määrä turistiliikennettä Helsingin seudulta aina Lappiin. Valitettavasti Konginkankaalla raskas liikenne ja turistiliikenne kohtasivat aamuyöllä ja tuhoisin seurauksin. Se tie pitäisi saada nyt kuntoon.

Tero Rönni /sd:

Puhemies! Ed. Salolle, Petri Salolle nimenomaan, ensinnä, että kyllä totta on näin, että kun istuu autossa, niin kyllä siinä voi lasia pitää ihan puhtaasti kädessä taikka laittaa sen siihen lattialle, jos on ammattilainen, joka ymmärtää tämän ennakoivan ajon ja rauhallisuuden siinä, kyllä se siinä pysyy pystyssä, ja yhtä nopeasti päästään, kun pikkuisen aikaisemmin mietitään ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Lisäksi täytyy sanoa toki, että nykyisiin autoihin vielä kun on tullut nämä lukkiutumattomat jarrujärjestelmät ja kaikki, niin ajo on parantunut kuljettajan kannalta ja on turvallisempaa ilman muuta matkustajien kannalta.

Tuohon teitten kuntoon täytyy pikkuisen kritiikkiä tietysti heittää myöskin siihen, että ei kaikki ole siitä kiinni. Minusta liikaa moititaan, että tiet ovat niin huonossa kunnossa. Kun nyt muistelee vuosikymmenten takaa, niin minun mielestäni ne eivät ole älyttömästi huonontuneet yhtään. Liikenne on toki lisääntynyt, se täytyy tunnustaa. (Ed. Laxellin välihuuto) — Ei täällä salissa varmasti huomaa, mutta kyllä minä nyt vielä yli 30 000 kilometriä ajan tänäkin päivänä ja melkein mihin vuorokaudenaikoihin tahansa liikun tuolla, ja kun kuuntelen kavereitten puheita, niin eivät ne nyt niin älyttömän huonossa kunnossa ole kuin puhutaan.

Siitä Konginkankaan onnettomuudesta: Ikinä muuten meille ei tule semmoista tilannetta tähän maahan, että semmoinen tilanne pystyttäisiin ennakoivasti estämään. Niin paljon suolaa ja soraa meillä ei olekaan, että meillä muutaman sadan metrin matkalle tullutta vesikuuroa, jota ei ole tunnistettu mistään tutkista, pystyttäisiin ennakoimaan, että ympäri maata voitaisiin tämä homma hoitaa. Siis se on näin.

Myöskin kun nyt puhutaan tästä, että nämä ovat kaikenvoivia, kun tulee kännykkäviesti tekstiviestinä kuljettajalle, että nyt on liukasta, niin en tiedä, olenko minä sitten ollut mielestäni niin paljon parempi mies tai muuta, mutta kyllä se täytyy pakosti nähdä, jos se tie on jäätikössä tai sula, kyllä se on nähtävä. Kyllä sen näkee, se kuljettaja sen kuitenkin ensimmäisenä katsoo.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo sinänsä ihan oikealla tavalla laajentaa liikenneturvallisuutta, että siihen kuuluu monia asioita eikä vain tietenkään teiden kunto vaan myöskin liikennemäärät, niin kuin ed. Rönni sanoi, ja nimenomaan raskaan liikenteen valtaisasti noussut määrä. Se on eräs suurin turvallisuusriski ja yhdistyy siihen, että meillä on tiestön rakenne aika tavalla vastaamaton tähän haasteeseen monin osin. Niitä valtateitä voisi luetella Kaakkois-Suomesta monta numeroa: Valtatie 25, Valtatie 26, Valtatie 7:n itäinen osa, Valtatie 13, Valtatie 6 osittain, Valtatie 15. Mutta toisaalta, mitä pitäisi tehdä? Saada enemmän ja enemmän nimenomaan raskasta pitkän matkan liikennettä, rekkaliikennettä, sitä konttia, kiskoille. Tällöin nimenomaan transitoliikenne on sen tyyppinen, johonka pitäisi kiinnittää huomiota, myöskin nämä autokuljetukset, joihinka täällä viitattiin tämän Pyhtään liikenneonnettomuuden yhteydessä.

Konginkankaan onnettomuus muuten oli tänään kello 18:n uutisissa. Siinä on taas uusia näkökulmia.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Kaikki keinot ovat tarpeen, kun tavoitellaan liikenneonnettomuuksien uhrien määrien vähentämistä, ja siksi pidän myös tätä esitystä varsin tarpeellisena, vaikka vielä varmasti tärkeämpiäkin syitä täällä on nostettu esiin, kuten teiden kunto tai vaikkapa sitten rattijuoppouden aiheuttamat uhrit.

Keskustelu liikenneturvallisuudesta on täällä nyt ollut sen verran laajaa ja monipuolista, että olisi ollut kiintoisaa, jos liikenneministeri Huovisella olisi ollut mahdollisuus osallistua tähän keskusteluun. Hänhän on viime viikkoina ollut ainakin puheiden tasolla varsin aloitteellinen, ja mielestäni hänellä on ollut erittäin hyviä ehdotuksia. Esimerkiksi itse kannatan lämpimästi tätä rattijuoppouden promillerajojen alentamista.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä palaisin tähän Nelostiehen ja teitten kuntoon. Muun muassa oululainen Vähälä-yhtiöitten toimitusjohtaja Jukka Vähälä kertoi, että heidän kannaltaan ja heidän rekkaliikenteensä kannalta — se on yksi Suomen suurimpia rekkafirmoja — pahin väli on Jyväskylä—Heinola-väli. Se on suuri ongelma heille. Kyllä nämä alan ammattilaiset näin toteavat. No, me Keski-Suomessa nyt uskomme siihen, kun on meillä sektoriministeri Huovinen ja Mauri Pekkarinen kauppa- ja teollisuusministerinä, että maan hallituksessa se Nelostie pistetään kuntoon, kun voimaa on meillä siellä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä teiden kunnosta puhutaan paljon. Totuushan on se, että kyllä meillä päätiet ovat noin suhtkoht kunnossa. Tietysti on tämä Nelostien pätkä. Mutta täytyy muistaa, miten kunnat käyttäytyvät tänä päivänä, elikkä meillä liikenneonnettomuuksia ja tapahtumia on paljon taajamissa, joissa kunta tai kaupunki säästää esimerkiksi aurauskustannuksissa. Siellä on polanteita. Siellä on kaikkea. Täytyy minusta tämäkin puoli ottaa huomioon, elikkä kun on se ketju, että kun valtio ei anna rahaa ja samaan aikaan kunnat vetävät vielä omia rahojaan pois, niin siitä tulee minusta aika suuret riskit.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys liikenneturvallisuuden parantamisesta. Sehän on nimenomaan sellainen hanke. Suurin ongelma teillämme on tällä hetkellä väärä tilannenopeus suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Siitähän kaikki on kiinni.

Ed. Rönnille, ystävälleni, viesti sinne selän taakse, että tähän on olemassa keksittynä oikein hyvä lääke, jonka ed. Rönni tietää varsin hyvin. Se on telemaattinen järjestelmä, jossa liikennöintiolosuhteitten mukaan muutetaan suurimpia sallittuja ajonopeuksia. Jos olot ovat todella kurjat, juuri niin kuin Konginkankaalla, niin silloinhan se siedettävin nopeus saattaa olla 20—30 kilometriä tunnissa, ja jos siihen järjestelmään päästäisiin, niin kyllä liikennekuolemien määrät suorastaan romahtaisivat, ne olisivat todella harvinaisuuksia. Kysymys on vain siitä, millä tavalla määrärahojen käytössä painopisteet asetetaan, ja sillä sipuli.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Emme me niin tiheätä verkkoa tuonne saa ollenkaan, jotta kaikki liikenneonnettomuudet saadaan loppumaan, vaikka minkälainen telematiikka olisi olemassa, mutta kyllä niistä apua on. Ed. Pulliainen, se on hyvä systeemi. Itse tuossa tammikuun aikana testasin, kun ajelin tuolla teitä pitkin, ja totesin Keski-Suomessa olevan näitä muuttuvia tauluja, joissa nopeudet muuttuvat. Se on tosi hyvä systeemi, ja toivon mukaan sitä jatketaan.

Mutta ed. Räsänen puhui tästä, jotta liikenneministeriö on hyviä esityksiä tuonut tänne ja sieltä on pullahtanut. Minusta siinä seitsemänkympin yleisessä nopeusrajoituksessa kaikille teille ei ole kyllä päätä eikä häntää. Jos me olemme korjanneet risteyksiä ja sitten laittaneet vaihtuvia nopeustauluja ja sitten sanottaisiin, että pannaan yleinen nopeusrajoitus seitsemäänkymppiin, niin se jotenkin on kyllä jostakin tuulesta temmattu. Toivon mukaan siinä järki voittaa ministeriössä sillä tavalla, jotta katsotaan, niin kuin ed. Pulliainen totesi, kelien mukaan ja tien kunnon mukaan ja sillä tavalla järjellä se homma. Jopa voisi olla talvella yhdeksääkymppiä, satasta, jos on hyvää tieosuutta. Tämä seitsemänkymppiä voi käydä enintään johonkin semmoiselle oikein huonolle tielle, joka on mutkainen soratie tuolla jossakin sivussa; laitetaan sinne seitsemänkymppiä, mutta ei näille isommille teille.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt tässä tapana on ollut tässä keskustelussa julistaa varoituksen sanoja kaikilta tahoilta, niin enpä jätä itsekään tätä asiaa käyttämättä.

Ed. Tiusanen puhui Valtatie 7:n ongelmista ja turvallisuudesta. Siellä ongelma on se, että viikoittain jonoja on 10, 20 kilometrin, vuosittain 30, 40 kilometrin jonoja, jolloin käytössä on vaan yksi kaista ja liikenne puikkelehtii sillä yhdellä kaistalla, tulee vastaan edes sun taas. Jos on kova tuisku, niin aurata ei voida, ei päästä eteen eikä taakse. Tuleepa tässä vaan mieleen, pitääkö ryhtyä tekemään semmoista lakiesitystä, että jos yhdellä kaistalla ajetaan, niin kumpikaan ei ole syyllinen, kun vahinko käy, ja ennenhän siellä ei parannusta tapahdu ennen kuin todella kova vahinko käy. Toivottavasti semmoista ei koskaan satu, niin että se tulisi vastaan. Hallituksen kovan linjan pitäisi pehmetä sen verran, että pantaisiin tietä kuntoon ja rajaa vetämään, ettei tällaisia jonoja tarvitsisi ihmisten kestää ja siellä välissä poukkoilla, siis yhdellä kaistalla, tullen mennen samaa kaistaa. Se on oikein todella, miten sanoisin, sitä venäläistä rulettia, jos mikä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on laajentunut aika kauas tästä alkuperäisestä turvavyöasiasta, mutta en malttanut olla silti itsekään pyytämättä tätä puheenvuoroa.

Olen täsmälleen samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa siitä, että kyllä se tilannenopeus on siellä tärkein. Oikeastaan olisin vielä jatkanut siitä, että useimmiten ongelmat ovat kyllä siellä penkin ja ratin välissä, oltiin sitten maantiellä tai kaupungissa, kun ajatellaan, että punaista päin ajetaan, jalankulkijoita ei huomioida, vilkkua ei käytetä ja edes hitaissa nopeuksissa kaveria ei päästetä väliin, vaan vaikka olisi kahdesta metristä kysymys, niin se täytyy ajaa umpeen, ettei toinen pääse ainakaan sen jonon välistä kääntymään vasemmalle. Asenteissa on korjattavaa. Täytyy sanoa, että en tiedä, auttavatko uudet rajoitukset tässä. Jonkinlaiset perimmäiset autokoulussa meidän kaikkien oppimat asiat ovat kovasti unholassa.

Olisin ainakin itse taipuvainen palaamaan siihen kahdeksankympin rajoituslätkään, joka ennen vanhaan uusilla kuskeilla oli. Sitä pidettiin kovin halventavana. En tiedä, miksi me suomalaiset pidämme sitä niin halventavana. Ihan hyvin uusilla kuskeilla voisi olla joku tämmöinen oma nopeusrajoitusjärjestelmänsä. Koska tuoreet kuskit tykkäävät kokeilla nopeutta, niin hyvä olisi, että he ensin hiukan kokeilisivat ja oppisivat sitä auton ajamista ja sillä tavalla saisivat sitä kokeneisuutta, ennen kuin he lähtevät sitten ajamaan kovempaa. Virossa esimerkiksi on tammenlehväjärjestelmä, eikä sitä kukaan pidä siellä, ainakaan julkisuudessa ole puhetta kovasti ollut, että sitä pidettäisiin jotenkin huonona ja hyljeksivänä. Itse asiassa nuori nainen juuri lehtihaastattelussa, jota luin ihan muussa yhteydessä, sanoi, että vau, hän sai juuri tammenlehvänsä, eli ei käyttänyt termiä "ajokortti" vaan "tammenlehvä", eli sitä pidetään hienona juttuna. En ymmärrä, minkä takia me pidämme sitä niin huonona.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti näin on, että tämä tällä hetkellä käsillä oleva esitys tieliikennelain muuttamisesta on hyvä, mutta sen vaikutukset ovat varsin rajallisia, ja kun ed. Pulliainen ja ed. Karhu nyt viimeksi toivat muita näkökulmia, tilannenopeuden ja sitten tämän probleemin, joka on usein siinä ohjauspyörän ja penkin välissä, niin ne pitävät myös paikkansa.

Mutta haluan ihan lyhyesti todeta siihen, mitä ed. Seppo Lahtela sanoi, että kyllä se niin on, että siellä Valtatie 7:llä Haminasta itään nämä kumpikaan eivät ole oleellinen ongelma, vaan oleellinen ongelma on tien tilanne, huono sää, rekkajonot, ja silloin siellä mennään todellakin hengen kaupalla, vaikka ajettaisiin hitaallakin nopeudella, ja muun muassa hälytysajoneuvojen käyttö voi vaarantua näistä mainituista syistä.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Hallituksen esitys on perusteltu. Nyt tämä keskustelu on laajentunut ylipäätään liikenneturvallisuuteen, hyvä näin.

Yhdyn niihin näkemyksiin, jotka tässä keskustelussa ovat esille tulleet, että ne muuttuvat tienopeudet, muuttuvat liikennemerkit, ovat hyvä keino. Keski-Suomessahan näitä on käytetty jo jonkin aikaa, ja olosuhteiden mukaisesti voidaan sitten nopeutta muuttaa, ei kuitenkaan sillä tavalla, että mennään alle 80 kilometrin. Minusta on ollut täysin käsittämätöntä tuoda keskusteluun se esitys, että perusnopeutta ruvettaisiin pudottamaan 80 kilometristä 70 kilometriin tunnissa. Sen vaikutukset ovat sen kaltaiset, että se tulee vaan lisäämään ilman muuta liikenneturvattomuutta. Paras tae turvata turvallinen liikkuminen meidän maanteillämme on se, että investoidaan riittävästi teiden kuntoon. Tässä suhteessa odotetaan nyt hallitukselta myöskin toimenpiteitä meidän pääväylienkin, kuten Nelostien, osalta. Erityisen ongelmallinen tässä on Lusi—Vaajakoski-väli.

Aikoinaan Liikenneturvalla taisi olla sellainen iskulause liikenneturvallisuuden osalta, että "Ennakoi tuleva tilanne". Tämä on tietenkin meille kaikille tien käyttäjille ja autolla ajaville ja moottoriajoneuvoilla kulkeville hyvin tarpeellinen ohje.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karhu otti esille erittäin tärkeän asian, että suuri kysymys on se, mitä siellä ratin ja penkin välissä on ja mitä siellä ajatellaan, minkälaiset asenteet vaikuttavat kuljettajalla. Varsin usein tulee liikenteessä semmoinen olo, että nopeusrajoitukset käsitetään siksi nopeudeksi, jota on ajettava. Ed. Laitinen äsken puheenvuorossaan sanoikin, että tämä ennakointi on tärkeää, ja juuri näin pitäisi ollakin.

Olen kuullut, että näitä vaihtuvia nopeusrajoituksia noudatetaan paremmin kuin näitä maalattujen taulujen nopeusrajoituksia ja nimenomaan siksi, että kuljettajat ajattelevat, että ne ovat kelin mukaisia rajoituksia. Mutta juuri tämän ennakoinnin pitäisi ollakin sitä, että vaikka nopeusrajoituksessa lukee 100 tai 80, niin kyetään katsomaan, mikä on keli ja erityisesti mitkä ovat omat ajotaidot, ja ajetaan sen mukaisesti eikä sen nopeusrajoituksen mukaisesti, ja tämä on usein ongelma.

Toinen ongelma ilman muuta, minkä ed. Karhu otti myös puheenvuorossaan, on tämä toisten liikkujien kunnioittaminen ja heidän tarpeidensa huomiointi, sekä jalankulkijat, polkupyöräilijät että muu autoliikenne siellä liikenteessä.

Ed. Karhu otti puheenvuorossaan esille myös tämän kahdeksankympin lätkän, joka on poistettu. Käsittääkseni siinä yhtenä ongelmana oli myös se, että se provosoi muita autoilijoita ohitustilanteisiin ja käyttäytymään epäkohteliaasti näitä kahdeksankympin lätkällä ajavia kohtaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan sen takia, kun täällä on monta liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntevaa jäsentä paikalla, haluan vielä tarkentaa, että käsitän tämän lakiesityksen täysin oikein, kun tässä sanotaan: "Linja-autossa lapsen olisi iästä riippumatta käytettävä istuinpaikalleen asennettua turvavyötä tai lasten turvalaitetta." Tilausliikenteessähän turvalaite voidaan asettaa, jos etukäteen tiedetään, että autoon on tulossa pieniä lapsia, mutta entäs linjaliikenteessä? Jos auto on täynnä ja istumapaikkoja ei ole tai istumapaikalla ei ole turvavyötä tai tällaista lasten turvalaitetta, niin tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että vanhemman sylissä ei voi esimerkiksi olla puolivuotista lasta enää jatkossa linja-autossa? Kysyn vain, ymmärränkö oikein, etten anna väärää viestiä kentälle, että esimerkiksi puolivuotias lapsi, pysyy se sitten pystyssä tai ei, on kytkettävä tällaiseen turvavyölaitteeseen ennen kuin äidin syliin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä lailla varmasti halutaan hyvää ja se on lain tarkoitus, mutta kyllä siinä näitä käytännön kysymyksiä on, muun muassa niin kuin ed. Petri Salo toi esille, ja valvontakysymys. Nämä ovat osaltaan semmoisia lakeja, että niitä myöskin helposti saatetaan rikkoa ja yleinen lain kunnioitus vähenee, niin hyvä kuin tällä tarkoitus on. Ilman muuta on hyvä tarkoitus. Todellakin tämä lapsen istuminen tuossa on ongelmakysymys. Sekään ei käy tästä selkeästi ilmi. Ilmeisesti saa kuitenkin käyttää tervettä järkeä ja ymmärrystä, mitenkä toimitaan. Kaikkein tärkeinhän on kuljettajan oma asenne liikenteessä, ja siitä liikenneturvallisuuden pitäisi kaikessa lähteä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salolle: Minun tulkintani tästä on se, että kysymys on aivan samasta tilanteesta kuin lentokoneessa, elikkä toisin sanoen on se tuplaturvavyö, siis lapsi on vanhemman sylissä ja se tuplaturvavyö on siinä ympärillä. Senhän täytyy olla mahdollista, koska on olemassa lapsia, joita ei voi edes laittaa mihinkään istuimeen linja-autossa elikkä on terveydentilasta esimerkiksi johtuen pakko pitää sylissä, esimerkiksi hengitystieongelmien jnp. yhteydessä, elikkä sen täytyy olla näin.

Matti  Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on myöskin maininta tästä, kun kuljetuksen suorittaja on ilmoittanut tai kun olosuhteista muutoin selvästi ilmenee, että kuljetussopimuksen mukaisen aikataulun noudattamisella rikotaan lakia. Tämähän on aika iso ongelma tässä. Kun linja-autoa käyttää esimerkiksi Lahden ja Helsingin välillä, niin kyllä siinä näkee aikataulujen aiheuttamat liikenneongelmat, elikkä siinä on monta läheltä piti -tilannetta juuri sen takia, että on kiire ruuhkista johtuen taikka sitten on uusi kuljettaja, joka ei osaa hallita sitä liikennepeliä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Teiden kunto on tärkeä, kuten on todettu. Myös mielestäni ennakointi, alleviivattuna oikein, on äärettömän tärkeä huomioida, kuten myös nopeusrajoitukset tietysti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Salo aiemmin toi myös yhden kysymyksen esille, sen, että linja-autossa on oikeus liikkua. Se on osa linja-auton mukavuutta, on wc, on lehtiä haettavaksi, on kahvia mahdollisuus hakea, jos on näin hyvin varusteltuja busseja. Tämä liikkuvuus on yksi kysymys. Mutta sitten on yksi kysymys sivuutettu tykkänään tässä. Kun bussi on reittiliikenteessä, vaikka paikallisbussi, ja se on täpötäysi ja siinä on seisovia matkustajia, niin tämä turvallisuuskysymys on täysin monessa asiassa jäänyt vaille huomiota.