Päivi  Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi tämän ajan hälyttävimpiä oireita on lastensuojelutoimenpiteiden kasvava tarve. Taustalla vaikuttava ja tähän nimenomaiseen kasvuun vaikuttava tekijä on ennen kaikkea lisääntynyt alkoholin kulutus ja päihdeongelmat, joista jo jonkin verran keskusteltiinkin tänään kyselytunnilla.

Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on jo lähes 15 000, ja heistä kymmenisentuhatta kasvaa laitoksissa tai ammattimaisesti hoidetuissa perhekodeissa, vain yksi kolmesta, noin 5 000 lasta, sijaisperheissä. Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut seitsemässä vuodessa neljänneksen, ja sijaishuollon tarve kasvaa yhä. Suomessa lapsi sijoitetaan muita Pohjoismaita useammin juuri laitokseen. Sijoitusperheistä alkaakin olla huutava pula. Perheeseen sijoittaminen on yhteiskunnalle laitosta edullisempaa. Esimerkiksi lapsen huostaanotto perheeseen maksaa noin 30 000 euroa ja laitokseen 60 000 euroa. On arvioitu niinkin, että laitoshoito maksaa kolmessa päivässä saman verran kuin perhehoito kuukaudessa. Mutta ennen muuta lapsen kannalta perhe on yleensä laitosta parempi vaihtoehto. Sijoitettu lapsi tarvitsee aivan erityisesti vanhemman syliä ja aikaa. Aivan erityisen tärkeää tämä on toki pienten lasten ja vauvojen kohdalla. Heidän kohdallaan tulisikin pyrkiä juuri perhesijoitukseen, jolloin he saisivat kiinteän, kokopäiväisen suhteen sijaisäitiinsä ja mielellään myös -isäänsä.

Minuun otti yhteyttä eräs sijaisäiti, jonka hoidossa olevalle leikki-ikäiselle lapselle oli syntymässä pikkusisarus. Tämän vauvan biologinen ja juridinen äiti ei halunnut luovuttaa lapsiaan adoptoitavaksi, mutta hän oli niin vakavasti päihdeongelmainen, että ei kyennyt lapsista huolehtimaan. Sijaisäiti kertoi, että hän kyllä olisi valmis ottamaan tuon pienen vauvankin huostaansa, mutta hänellä ei kuitenkaan ollut oikeutta äitiyslomaan, vaan hänelle sitten ehdotettiin, kun tätä ongelmaa pohdittiin, että sijoitettu vauva voitaisiin viedä äidin työpäivän ajaksi kunnalliseen päivähoitoon. Sijaisäiti ihmetteli sitä, miksi juuri näiltä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta lapsilta eli sijoitetuilta vauvoilta puuttuu tämä oikeus saada kokopäiväistä hoitoa äitiys- ja vanhempainloman turvin.

Tässä aloitteessani ehdotan, että ei-ammatillista perhehoitoa antavalle henkilölle eli sijaisvanhemmalle annettaisiin oikeus vanhempainpäivärahaan alle 1-vuotiaasta lapsesta ja alle 3-vuotiasta sijoitettua lasta hoitavalle perhehoitajalle annettaisiin oikeus kotihoidon tukeen. Toteutuessaan nämä uudistukset lisäisivät mahdollisuuksia ryhtyä sijaisvanhemmaksi ja vähentäisivät näin toivon mukaan myös laitoksessa hoidettavien lasten määrää. Perhehoitaja tarvitsee nykyistä paremmat taloudelliset mahdollisuudet hoitaa uutta perheenjäsentä kaikessa rauhassa kotona, jotta lapsen ja vanhemman välille muodostuisi turvallinen kiintymyssuhde.

Käsitteistä sen verran, että perhehoidollahan tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Tällä hoitomuodolla pyritään tarjoamaan mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Samalla on laitosta paremmat mahdollisuudet edistää hoidettavan perusturvallisuutta ja sosiaalista kehitystä. Perhehoitoon pyritään yleensä sijoittamaan nuorimmat sijoitusta tarvitsevat. Itse asiassa varsin suuri osa näistä vauvana sijoitetuista kasvaa aivan aikuisiksi asti sijaisperheissään.

Perhehoitoa voidaan antaa joko ostopalveluperiaatteella, jolloin kunta sopii perhehoidon järjestämisestä niin sanotussa ammatillisessa perhekodissa. Tällaisessa perhekodissa yleensä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen saanut pariskunta hoitaa päätoimisesti neljää—seitsemää perhekotiin sijoitettua lasta. Nämä ammatilliset perhekodit toimivat lääninhallituksen myöntämällä toimiluvalla, ja hoidosta maksetaan hoitovuorokausimaksua. Mutta sitten toinen muoto on perhehoitajalaissa tarkoitettu toimeksiantosopimuksen perusteella tapahtuva perhehoito, joka perustuu sosiaalilautakunnan ja sijaisvanhempien väliseen sopimukseen. Tässä aloitteessa, joka on nyt käsiteltävänä, on kysymys juuri näistä, tästä jälkimmäisestä hoitomuodosta, aivan tavallisista perheistä, joihin otetaan sijaiskotia tarvitseva lapsi yleensä pitkäaikaiseksi kodin jäseneksi, perheenjäseneksi.

Todellakin näistä sijaisperheistä on tällä hetkellä pulaa, ja samaan aikaan yhä pienempien lasten tarve pitkäaikaiseen perheenomaiseen hoitoon on kasvanut ja kasvamassa. Sijaisvanhemmat ovat keskimäärin 50-vuotiaita. On arvioitu, että noin kolmannes perhehoitajista on jäämässä eläkkeelle seuraavien viiden vuoden aikana. Tarvitsisimme todellakin kiireesti lisää sijaisperheitä. Tämä on mahdollista vain parantamalla tätä vaativaa hoitotyötä tekevien sijaisvanhempien asemaa, arvostusta ja myös taloudellisia etuuksia. Perhe avaa sylinsä lapselle, jonka elämä on useimmiten ollut hyvin vaikeaa, ja kasvattaminen on vaativaa. On myös muistettava, että sijaiskodin ovet on avattava myös näille lapsen biologisille tai juridisille vanhemmille, isovanhemmille, mahdollisesti myös muulle suvulle, jotta lapsen yhteydet omiin juuriinsa säilyisivät. Tämäkin vaativa haaste tulee tämän lapsen kasvattamisen ja hoitamisen rinnalle.

Perhehoitaja saa kunnalta hoitopalkkiota 242—725 euroa kuukaudessa ja lisäksi korvausta lapsesta aiheutuvista menoista. Vuonna 2004 perhehoitaja ansaitsi keskimäärin 565 euroa kuussa. Kunnat arvioivat hoidon vaativuuden vapaasti ja vähentävät palkkioita esimerkiksi hoitajan kodin ulkopuolella suorittaman työn perusteella. Näin eri kunnissa toimivat ja eri kuntien lapsia hoitavat perhehoitajat ovat myös keskenään aika eriarvoisessa asemassa. Suomessa kuitenkin keskimäärin perhehoitajien palkkiot alittavat pohjoismaisen tason. Muissa Pohjoismaissa perhehoitoa on määrätietoisesti tuettu, hoitajia värvätty ja koulutettu ja siten on pystytty lisäämään tämän tärkeän kasvatustyön tarjoajia.

Pitkäaikaiset perhehoitajat ovat viestineet, että tänään sijoitettavat lapset ovat moniongelmaisempia kuin muutamia vuosia sitten. Olen keskustellut useiden perhehoitajien kanssa, ja tällainen näkemys kentällä on. Sijoitetut lapset tarvitsevat yhä enemmän huomiota, suojelua, hoivaa, turvallisia olosuhteita. Pieneen, uuteen kotiin sijoitetun, perusturvallisuutta vailla olevan lapsen on tärkeää saada hoitoa tässä kodissa ja juuri uudelta läheisimmältä hoitajaltaan, sijaisäidiltä tai -isältä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että tällaista pientä lasta lähdetään sitten vielä viemään kunnalliseen päivähoitoon ainakaan kovin pienenä, alle vuoden ikäisenä.

Ihmettelen myös sitä, että perhehoitajan edellytetään nykyisin itse kustantavan suurelta osalta tämän välttämättömän kotonaolonsa ja muusta työstä pois jäämisen. Yhteiskunnan sijaisvanhemmalle maksaman taloudellisen korvauksen tulee todellakin olla mielestäni sen suuruinen, että vanhemmalla on varaa jäädä kotiin hoitamaan alle 3-vuotiasta sijoituslasta. Jos lapsi joutuu päivähoitoon liian varhain, se vaikeuttaa turvallisen kiintymyssuhteen luomista.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä lakialoitteeni olisi vaikuttamassa myös hallituksen sisäisessä keskustelussa nyt, kun parhaillaan valmistellaan perhevapaauudistusta, jota on eduskuntaan kovasti odoteltu. Siinähän aiotaan korjata perhevapaajärjestelmämme aukkopaikkoja, muun muassa etävanhemman oikeutta perhevapaisiin. Mutta ennakkotietojen mukaan juuri sijaisvanhempien perhevapaaoikeudet ja niiden puutteiden korjaamiset ovat jäämässä ulkopuolelle tämän uudistuksen. Toivon, kun täällä on muutamia hallituspuolueidenkin edustajia keskustelussa mukana, että (Ed. Pulliainen: Kaikkein vaikutusvaltaisimmat!) tämä asia otettaisiin nyt vakavasti tämän uudistuksen yhteydessä huomioon.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Herra puhemies! Lapsen kasvattaminen on aina vaativaa työtä ja vastuullinen tehtävä, mutta sijoitetut lapset ovat keskimääräistä vaikeampihoitoisia lapsia, kuten ed. Räsäsen puheenvuorosta ja lakialoitteesta hyvin käy myös ilmi. Aloitteen asia on tärkeä, ja olen sitä mieltä, että tätä asiaa olisi hyvä selvittää tarkemmin. Sijaisperheistähän on jatkuva pula. Esimerkiksi meillä Helsingissä kuukausittain on lehti-ilmoituksia asiasta, haetaan hyviä sijaisperheitä, ja lastensuojelu on kovin laitosvaltaista tällä hetkellä.

Olisi hyvä selvittää tarkemmin myös sitä, miksi joissain kunnissa perhehoidossa tai sijaisperheissä on huomattavasti suurempi osa lastensuojelulapsista kuin joissain toisissa kunnissa. Tässä on hyvin merkittäviä eroja. Olisi hyvä toisten kuntien ottaa opiksi myös niistä hyvistä käytännöistä, joilla on saatu joissain kunnissa sijaisperheitä huomattavasti enemmän tähän tärkeään ja vaativaan tehtävään mukaan.

On hyvä muistaa se, että tällä hallituskaudellahan kotihoidon tukea on korotettu 42 eurolla ja myös eläkettä kertyy nyt kotihoidontukiajalta laskennallisen 500 euron palkkasumman mukaisena, mutta kuten ed. Räsänen tässä aloitteessa ja puheenvuorossaan toi esille, niin sijaisperheet nyt ovat tätä väliinputoajaryhmää. Valitettavan monessakin asiassa meillä sosiaalietuisuuksien puolella voi olla tämmöisiä väliinputoajaryhmiä, ja niistä olisi näissä lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta tehtävissä selvityksissä tärkeä koota yhteen se tieto ja sitten puuttua niihin epäkohtiin, koska kysymys ei ole kuitenkaan suuresta määrästä perheitä ja suuresta määrästä lapsia, mutta jokaisen yksittäisen lapsen ja perheen kohdalla se on erittäin iso taloudellinen kysymys ja voi vaikuttaa erittäin suuresti perheen kykyyn tehdä ratkaisuja ja päätöksiä arjessa selviytymisestä, miten he taloudellisesti selviävät, ja tämä aloitteen asia on siksi tärkeä selvittää tarkemmin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Peltokorpi edellä totesi, hallituksen toimesta on tehty paljon hyvää lapsiperheille, kotihoidolle ja perhehoidolle yleensäkin. Tämä aloite osaltaan haluaa korjata epäkohdan, joka on jäänyt huomaamatta tai johon ei ole ennätetty tässä vaiheessa vielä riittävästi puuttua. Toivon, että tämä aloite, mikä tähtää kotona tapahtuvan hoidon lisäämiseen ja sitä kautta lasten parhaaksi, saisi myönteisen jatkokäsittelyn valiokunnassa.

Matti  Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä, että tämä on ihan hyvä lakialoite. Tässä vaan yksi totuus on juuri se, että julkinen sektori kun säästää, niin samaan aikaan ongelma pahenee, elikkä kunnat säästävät tänä päivänä, esimerkiksi Lahden kaupunki, juuri näissä asioissa, joihin tässä nyt esitetään ikään kuin laajennusta. Elikkä kun kumminkin tarvitaan sekä laitoksia että perhehoitoa, niin se on erittäin vaativa tilanne tällä hetkellä.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aloite, jonka ed. Päivi Räsänen ja neljä muuta kansanedustajaa ovat tehneet, todella on ihan kannatettava. Lapset todella ovat varsin selkeä peili, johonka kuvaantuu yhteiskunnan tilanne. Täällä aloitteen tekijä kertoi esimerkin päihdeäidistä: sekakäyttö, päihteet yleensä, alkoholin lisääntynyt käyttö ja se, että aika monta tuhatta nuorta ihmistä ikäluokasta jää saamatta kunnollista peruskoulutusta, joka mahdollistaisi työuran. Ne kaikki vahvistavat sitä, että näitä lapsia tulee olemaan nykymenolla. Niin kuin aloitteen perusteluissa todetaan, 15 000 suomalaislasta kasvaa kodin ulkopuolelle sijoitettuina. Tämä tilanne on tietysti erittäin vakava. Näiden lasten määrän lisääntyminen on selvä tendenssi. Se pitäisi pystyä hallitsemaan. Se on kokonaisyhteiskunnallinen tilanne. Kysymyksen ratkaisu on myös kokonaisuutena koko yhteiskunnan tehtävä.

Tämän sairausvakuutuslain muuttamisen suhteen todella on kysymys selkeästi yksityiskohdasta, joka pitää pystyä myös mieluummin näin ratkaisemaan kuin tässä todetaan. Hyvää ja ahkeraa työtä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämähän on hyvää tarkoittava lakialoite. Tässä on myöskin esitetty vähän kustannuksia, palautettu mieleen, paljonko perhehoitajille hoitopalkkiota maksetaan kuukaudessa ja mitkä ovat keskikuukausiansiot ja niin poispäin. Mutta, arvoisa puhemies, tätä koko esitystä olisi kyllä edesauttanut ajatuksellisesti paljon se, että kun ed. Räsänen hallitsee tämän puolen asioista äärimmäisen hyvin, niin hän olisi merkinnyt ylös myöskin tämän esityksensä kokonaistaloudelliset vaikutukset elikkä siis paljonko nettokuluja lisää julkiselle taloudelle tästä esityksestä tällaisenaan toteutettuna aiheutuisi. Kun hänellä on seuraava puheenvuoro, niin hän voinee kertoa tämän siinä puheenvuorossa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tulin vielä tänne korokkeelle käyttämään puheenvuoron, kun aikaa saattaa enemmän kuin kaksi minuuttia kulua tätä puheenvuoroa käyttäessä. Kokonaistaloudellisia nettokustannuksia en kyllä pysty varmasti sanomaan. Tämä Perhehoitoliitto, joka on myös aivan samoja asioita ollut vaatimassa, on pikemminkin ollut sitä mieltä, että jos toteutettaisiin tämän tyyppiset uudistukset, niin saataisiin enemmänkin säästöä yhteiskunnalle kuin kustannuksia, nimenomaan jos se lisää, niin kuin sillä tavoitellaan, perhehoidon määrää. Eli tällä hetkellä kun meillä näistä 5 000 sijoitetusta lapsesta kaksi kolmesta hoidetaan laitoshoidossa, se on joka tapauksessa huomattavasti kalliimpaa kuin perhesijoitus. Jos pystytään lapsia siirtämään yhä enemmän perhesijoituksiin, niin silloin toki nettovaikutus jää yhteiskunnalle myönteiseksi, siis tulee säästöä silloin yhteiskunnalle.

Haluan vielä täsmentää sen verran myös, että sijaisvanhemmallahan on toki oikeus hoitovapaaseen, myös osittaiseen hoitovapaaseen ja myös tilapäiseen hoitovapaaseen ihan biologisen, juridisen vanhemman tai ottovanhemman tavoin, mutta oikeutta sairausvakuutuslain mukaiseen palkkatuloja korvaavaan vanhempainpäivärahaan tai työsopimuslain mukaiseen äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaaseen ei ole eikä myöskään oikeutta kotihoidon tukeen. Jäädessään kotiin hoitamaan lasta sijaisvanhempi menettää siis palkan lisäksi myös näihin työsuhteisiin liittyvät etuudet, kuten lomaoikeuden ja määrävuosilisät ja eläkekertymän kyseiseltä ajalta.

Sijaisäiti ei synnytä, mutta muuten vauvaikäisen lapsen sijaisvanhemman osa ei juurikaan poikkea biologisen vanhemman tehtävästä. Vauva tarvitsee jatkuvaa hoitoa. Vanhempainvapaahan on tarkoitettu lapsen hoitamista ja vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen muodostamista varten ja juuri tähän vanhempainvapaata tarvitsee myös toki sijaisvanhempi. Hyvän hoito- ja kiintymyssuhteen muodostumista tulisi tukea riippumatta hoitavan aikuisen ja vauvan juridisesta suhteesta. Mielestäni perhehoitajalle tulisi antaa oikeus, aivan samaan tapaan kuin biologisillekin perheille, vanhempain päivärahakautta vastaavaan ajanjaksoon eli 263 päivään, noin 10 kuukauteen.

Laissa kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta perhehoito siis rinnastetaan laitoshoitoon, ja tämä on nimenomaan tämän kotihoidon tuen kannalta se ongelmakysymys tässä. Kotihoidon tukea ei luonnollisestikaan makseta jatkuvassa laitoshoidossa olevasta lapsesta, mutta perhehoidossa on mielestäni kysymys lapsesta ja biologisten vanhempien avuksi tulleesta ikään kuin varaäidistä ja -isästä eli ei mistään laitoksesta. Lastensuojelulain perusteella huostaanotetun lapsen osalta tuen maksaminen lakkaa, kun lapsen hoito ja kasvatus on järjestetty kodin ulkopuolella. Ymmärtäisin, että tällä on tavoiteltu sitä, ettei lasta hoitanut vanhempi saa enää tukea kun ei tosiasiallisesti hoida lasta. Eli kotihoidon tuki kuuluu vanhemmalle, joka hoitaa lasta kotona, ja siksi sijaisvanhempana toimivalle perhehoitajalle myös tulisi kuulua tämä kotihoidon tuki.

Tuossa ed. Peltokorpi totesi Helsingin osalta näitä ongelmia ja tilanteita, todellakin vaihtelevia tilanteita eri kuntien välillä. Helsingin kaupunkihan nimenomaan on kunnostautunut siinä, että se tukee alle 3-vuotiaiden kotihoitoa kaksinkertaistamalla tähän ikäryhmään kuuluvien sijaislasten hoitopalkkion edellyttäen, että lapsi hoidetaan kotona eikä päivähoidossa. Tämä on ollut varmasti aivan välttämättömyyden, pakon sanelema ratkaisu nimenomaan Helsingissä, jossa on paljon tätä lastensuojelutarvetta. Tällainen ratkaisu on edullisempi kuin päiväkotipaikan järjestäminen, etenkin, kun useat sijoituslapset olisivat päiväkodissa vielä niin sanottuja erityislapsia. Mutta mielestäni tässä suhteessa tulisi olla kyllä samanlaiset mahdollisuudet eri puolilla Suomea kaikissa kunnissa, eli kotihoidon tuen laajentaminen koskemaan alle 3-vuotiasta hoitavia perhehoitajia olisi tähän paras ratkaisu. Vielä haluan korostaa, että Perhehoitoliitto, jonka puheenjohtajana on ed. Aila Paloniemi, on tammikuussa antamassaan kannanotossa todennut, että sijaishuollon perhehoidossa kasvavilla lapsilla tulee olla myös oikeus kotihoitoon ja sijaisvanhemmilla oikeus saada kotihoidon tuki kotihoidon järjestämiseksi vaihtoehtona kunnalliselle päivähoitopaikalle.

Lopuksi vielä totean, arvoisa puhemies, että perhehoitajat kantavat erittäin tärkeää yhteiskunnallista vastuuta tästä yhteiskuntamme yhdestä kipeimmästä ongelmasta: niistä lapsista, jotka tarvitsevat hoitoa eivätkä pysty sitä saamaan omassa perheessään. Vaikka perhehoidon lähtökohta on vapaaehtoisuus, halu auttaa lapsia, niin taloudellisen vastuun tulee nykyistä selkeämmin olla myös yhteisesti jaettu.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tarvitaan lasten perhepäivähoitoa sekä laitoshoitoa. Ne täydentävät toisiaan ja ovat vaihtoehto vanhemmille. Mutta niin kuin täällä ed. Kauppila totesi, kunnat leikkaavat palveluitaan, kuten tehdään myös hänen tietämänsä mukaan Lahdessa, mistä hän on kotoisin. Tämä vaikeuttaa näitä asioita.

Täällä suullisella kyselytunnilla keskusteltiin lastenpsykiatrian määrärahoista, ja niitä on eduskunta sitten aina vuosittain budjettiin tuonut vastoin hallituksen tahtoa. Minun mielestäni tässä on lasten etu kyseessä niin kuin on psykiatrisessa hoidossakin. Jos täällä jotain lapselle epämiellyttävää tapahtuu, niin se kyllä näkyy sitten lapsen ja nuoren kehityksessä ja miksei aikuisenakin, siitä maksetaan monin kerroin sitten kalliilla.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppilalle en voi olla toteamatta sitä, että varsin usein kunnissa kun tehdään näitä säästöratkaisuja, ne ovat kovin lyhytnäköisiä ja budjetoinnissa ei aina tehdä kokonaistaloudellista arviointia lainkaan ja oteta huomioon sitä, mitä jonkun kohdan säästäminen voi aiheuttaa esimerkiksi toisella tai jopa samallakin sektorilla.

Olenkin itse sitä mieltä ja yrittänyt käynnistellä keskustelua siitä, että kuntien budjetoinnissa nykyistä paremmin otettaisiin — samalla tavalla kuin nyt sukupuolivaikutusten arviointi, niin sanottu suvaus, on leviämässä myös kuntien budjetointiin — myös sosiaali- ja terveysvaikutusten sekä lapsivaikutusten arviointi käyttöön. Niiden avulla voitaisiin sitten myös tähän nimenomaiseen lakialoitteeseen liittyviä asioita ehkäistä jo ennalta ja huomata niitä kipukohtia, joita saatetaan aiheuttaa budjetoinnissa, kun katsotaan vaan hyvin kapeasti sektorikohtaisesti sitä budjettia.