Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tämän vuoden ensimmäistä lisätalousarviota tilanteessa, jossa on jonkinlaista toivoa kasvusta. Nimittäin kasvu on kiihtynyt Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Valitettavasti kuitenkin euroalueen tilanne on edelleen varsin vaisu ja kasvunäkymät ovat varsin heikot.

Suomen talous kääntyi vuoden 2014 puolivälissä jonkinlaiseen kasvuun, vaikka viime vuoden kasvu kaiken kaikkiaan jäi juuri alle nollarajan. Tässä hyvänä uutisena on se, että vienti on alkanut asteittain elpyä ja se on viemässä Suomen taloutta omalta osaltaan kasvuun. Valitettavaa on se, että työttömyysaste on nousussa, ja tämä tietysti edellyttää toimenpiteitä sekä hallitukselta että eduskunnalta. Huolestuttavaa on myöskin se, että julkinen talous on vuonna 2015 alijäämäinen jo seitsemättä vuotta peräkkäin ja alijäämä on edelleen tuntuva, vaikka se on kuitenkin vuotuisella tasolla puolet siitä, mitä se oli edellisen hallituksen loppuvaiheessa.

Arvoisa puhemies! Kun sitten on tehty ne muutokset budjettiin, joita tässä lisätalousarviossa ja sen täydennyksessä ehdotetaan, ne merkitsevät tulojen 36 miljoonan euron vähennystä ja määrärahojen 410 miljoonan euron lisäystä, ja se merkitsee sitä, että lainanotto nyt tässä vaiheessa on tänä vuonna 5,2 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön ehdotuksessa ja hallituksen varsinaisessa budjettiehdotuksessa tuo summahan oli 4,7 miljardia euroa kaiken kaikkiaan.

Lisätalousarvion tarkoituksena on tukea työllisyyttä ja kasvua, ja on varsin paljon erilaisia hankkeita, joilla tähän pyritään. Niitten osalta kuitenkaan ei konkreettisia työllisyysvaikutuksia ole laskettu, mikä sinänsä olisi budjettikäytännössä varsin hyvä, joskin työläs menettelytapa.

Mitä tulee erityisiin kohtiin, niin haluan tältä osin todeta, että hallituksen esitys on varsin myönteinen ja vastaa niitä linjauksia, mitä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tämän vuoden budjetiksi esitettiin.

Ensinnäkin täällä esitetään nyt kehitysavun 15 miljoonan euron vähentämistä. Melkoinen keskusteluhan viime joulukuussa syntyi siitä, kun valiokunta ehdotti 2,8 miljoonan euron vähennystä. Tuolloin epäiltiin, onko se tarkoituksenmukainen, mutta nyt tosiaankin voidaan tehdä huomattavasti suurempi leikkaus, ja se kohdistuu samaan maa- ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön, mihinkä valtiovarainvaliokunta tuon säästön viime joulukuussa kohdisti.

Tämän lisäksi myöskin Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin esitetään 1,9 miljoonan euron lisäystä, ja myöskin nimenomaan rajavalvontaan valtiovarainvaliokunta viime joulukuun mietinnössään osoitti lisärahoitusta.

Lisäksi sotilaallisen kriisinhallinnan kalusto- ja hallintomenoihin esitetään 8,8 miljoonan euron lisäystä, ja sotilaallisen kriisinhallinnan koulutukseen valtiovarainvaliokunta viime syksynä antoi lisärahoitusta.

Tämän lisäksi on iloisena uutisena todettava, että maksut Euroopan unionille vähentyvät 10 miljoonalla eurolla, mikä osoittaa, että kun tuo raamiratkaisu tehtiin Euroopan unionin rahoituksesta vuosille 2015—2019, niin se on ollut onnistunut ratkaisu.

Lisäksi yleissivistävään koulutukseen tulee 6 miljoonaa euroa lisää. Tästä käytiin valiokunnassa merkittävä keskustelu viime joulukuussa, jolloin valtiovarainministeri Rinne lupasi, että tuo summa, joka siinä vaiheessa ei mahtunut kehyksien puitteisiin, palautetaan budjettiin, ja hän on tältä osin pitänyt kunniallisesti lupauksestaan ehdottomasti kiinni.

Sitten vielä voidaan todeta, että petoeläinten vahinkoja korvataan lisää vielä 3,7 miljoonalla eurolla, ja tämän jälkeen valiokunnan pitkäaikainen tavoite, että nuo vahingot täytyy täysimääräisesti korvata, myöskin toteutuu.

Mitä tulee liikenneverkkoon, niin tältä osin valiokunta pitää erittäin hyvänä sitä, että Äänekosken biotuotetehtaan liikenneyhteydet kunnostetaan. Siihen myöskin lisäbudjetin täydennyksessä ehdotettiin lisärahoitusta, jolla voidaan turvata, että tuo hanke voidaan kaiken kaikkiaan toteuttaa asianmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin todeta, että me olemme Pisara-radasta käyneet varsin erikoisen näytelmän tässä viime viikkojen aikana. Tietysti lähtökohta liikennehankkeissa on se, että kerran neljässä vuodessa eduskunnalle annetaan liikennepoliittinen selonteko ja siinä määritellään kaikki hankkeet, jotka on tarkoitus toteuttaa, ja liikenne- ja viestintäministeriö sitten tuon selonteon pohjalta tuo niitä ehdotuksia säädetyssä järjestyksessä eduskunnalle. Tältä osin valtiovarainvaliokunta on todennut, että muun muassa sähköistyshankkeitten osalta ei ole päästy siihen, mikä on ollut varsinainen tarkoitus.

Mitä sitten menettelyyn tulee, niin tietysti kun hankkeita toteutetaan, niitä voidaan aloittaa muutamalla miljoonalla eurolla, mutta täytyy sanoa, että jos kyse on miljardin euron hankkeesta, niin annetaan aika väärä kuva siitä, jos eduskunnan päätäntävaltaa sidotaan muutamalla miljoonalla eurolla hankkeeseen ja samalla annetaan kuitenkin miljardin valtuus. Tältä osin täytyy sanoa, että tällaisen aloitusrahan käyttäminen ei ole asianmukaista budjetointipolitiikkaa.

Mitä tulee sitten sitoumuksiin, niin pitää aina muistaa se, että jos annetaan esimerkiksi kunnille sitoumuksia, ne ovat aina riippuvaisia eduskunnan hyväksymisestä, ja kun näitä MAL-aiesopimuksia tehdään eräille kaupunkiseuduille, niissä aina on lähtökohtana se, että jos liikennehankkeita tehdään, niin niitten hyväksyntä ei ole pelkästään valtioneuvoston varassa, vaan on aina eduskunnan hyväksymistä edellytettävä, ja näin on myöskin Pisara-radan osalta ilman muuta ollut.

Mitä tulee sitten, herra puhemies, eduskunnan budjettivaltaan, niin täytyy sanoa, että on totta, että eduskunta on viimeisessä budjetissa joskus lisännyt liikennehankkeita ennen vaaleja, mutta täytyy sanoa, että en 30 vuoden aikana muista yhtään kertaa, että lisäbudjettiin, puhumattakaan sen täydentävästä esityksestä, olisi tuotu miljardin euron hanke. Täytyy sanoa, että tällaista menettelyä ei olisi voinut pitää varsin asianmukaisena.

Tällainen esitys olisi myöskin saattanut valtiovarainvaliokunnan varsin hankalaan tilanteeseen siitä syystä, että kun budjetin täydennysesitys annettiin 24. päivä helmikuuta, se olisi antanut valiokunnalle vain noin yhden viikon aikaa käsitellä tuota hanketta, ja käsittelyn olisi pitänyt olla perusteellinen siitä syystä, että hyöty—kustannus-suhde oli 0,5 viimeisimpien, marraskuun laskelmien mukaan, ja tällainenkin ehdotus on varsin suuri kokonaisuus, jossa täytyy kaikki liikennehankkeet laittaa johonkin tärkeysjärjestykseen. Myöskin kuntien rahoitusosuudesta olisi ollut varmasti tarkoituksenmukaista keskustella, koska esimerkiksi metrohankkeisiin rahoitusosuus on 30 prosenttia, ja tässä tietysti valtion rahoitusosuus olisi ollut olennaisesti suurempi. Tietysti olennaista on ihan demokratiaprinsiipin perusteella se, voidaanko aivan viime hetkellä seuraavan hallituksen lähes kaikki vapaat infrarahat sitoa yhdellä päätöksellä. Täytyy sanoa, että jokaisella hallituksella pitää olla oma toimintamahdollisuutensa silloin, kun päätöksiä tehdään, ja kuormasta ei kaiken kaikkiaan pitäisi syödä.

Mutta valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on yksi hyvin tärkeä asia, johonka liikennejaostossa on paneuduttu, ja se on hyöty—kustannus-suhteen laskenta. Mitä Pisara-hankkeeseen tulee, niin oli aikaisemmin laskettu, että hyöty—kustannus-suhde olisi 1,54, marraskuun laskennassa saatiin 0,54. (Kari Rajamäki: Kumpi oli lähempänä oikeaa?) Tilanne on se, että hyöty-kustannus riippuu hyvin olennaisesti niistä tekijöistä, joita tässä yhteydessä käytetään. Tältä osin täytyy sanoa, että pitäisi saada kyllä tietyt, selkeämmät periaatteet kuin nykyisin ja niitä pitäisi johdonmukaisesti käyttää ja, niin kuin täällä todetaan, myöskin sellaiset periaatteet, joissa otetaan joukkoliikenteen hyödyt ehkä nykyistä paremmin huomioon tältä osin. Eli analyysiä on kehitettävä. Minun mielestäni, henkilökohtaisen mielipiteeni mukaisesti, pitäisi lähteä siitä, että silloin kun hankkeita tehdään, hyöty—kustannus-suhteen pitää olla aina enemmän kuin yksi, ja tässä suhteessa tuo tilanne on, voi sanoa, vähintäänkin epäselvä. Tärkeätä on myöskin se, että kun päätöksiä liikennehankkeista tehdään, koska ne ovat kalliita ja niitä voidaan toteuttaa vain rajallinen määrä, hankkeitten arviointimenettelyä kaiken kaikkiaan kehitetään siten, että päätöksenteko voi perustua kokonaisvaltaiseen ja hankkeen vaikutus laajasti huomioon ottavaan arvioon.

Vielä haluan todeta sen, että valiokunta on saanut myöskin selvitystä Talvivaaran osalta ja nythän melkein 200 miljoonaa euroa laitetaan Talvivaaran ympäristötuhojen korjaamiseen ja myöskin siihen, että on valmiudet löytää uusi omistaja tuolle Talvivaara-hankkeelle. On syytä kannustaa valtiota ja valtioneuvostoa siihen, että uusi omistaja saadaan. On kuitenkin syytä tässä yhteydessä todeta, että olemme saaneet myöskin selvitystä uudesta teknologiasta ja sen käytöstä ja hyödyntämisestä siellä Talvivaarassa, ja pitäisin hyvin tärkeänä ja valiokunta pitää hyvin tärkeänä sitä, että nämä uudet teknologiat ja niitten mahdollinen hyödyntäminenkin selvitettäisiin, jos niillä voidaan saada sekä parempi tulos että myöskin alhaisemmat kustannukset.

Arvoisa puhemies! Oppositioryhmät ovat jättäneet omat vastalauseensa tähän valiokunnan mietintöön, ja jätän valiokunnan mietinnön täysistunnon arvioitavaksi.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Minä keskityn tässä omassa puheenvuorossani lähinnä Talvivaaraan. Talvivaara-ongelma on moniulotteinen. Tässä on puhuttu nyt pääsääntöisesti vain vesitaseesta ja vesiongelmista, mutta Talvivaara itse asiassa pitää sisällään liiankin monta isoa ongelmaa.

Ensimmäinen on tietenkin se, että Talvivaarassa ei ole malmia ollenkaan. Elikkä tämä nikkelin ja sinkin tuotantoon louhittava kivi Talvivaarassa on mustaliusketta samoin kuin sivukivikin. Ja kun me nikkeliä saamme talteen alle puolet, noin 45 prosenttia, voi karkeasti sanoa, että noin 1 kilo nikkeliä saadaan yhdestä mustaliusketonnista. Ja kun nikkelitulo per mustaliusketonni tämänhetkisillä hinnoilla on noin 9,5—10 euroa ja tuotantokustannukset mustaliusketonnilla ovat noin 43—45 euroa, niin yksinkertainen laskenta osoittaa, että tappiota tulee karkeasti noin 35 euroa per tonni, kun tästä prosessista saadaan tätä nikkeliä aikaiseksi.

Toinen keskeinen ongelma on niin sanottu bioliuotus, jossa väkevää rikkihappoa kaadetaan mustaliuskeaumoille. Tähän mennessä rikkihappoa on viety tuonne alueelle yli miljoona tonnia, kun alkuperäinen lupa piti sisällään 392 000 tonnia vuodessa. Tämä menetelmä ei ole käytössä missään muualla mustaliuskemalmeissa koko maailmassa. Menetelmä on toiminut huonosti muun muassa siksi, että mustaliuskesepeliraot ovat liettyneet ja niihin on kertynyt erilaisia saostumia estämään nesteiden kiertoa. Neljästä kasasta on tällä hetkellä toiminnassa 1,5, ja näyttää, että nekin ovat tällä hetkellä hyytymässä.

Kolmas ja itse asiassa pahin Talvivaaran ongelma on tämä mustaliuske, joka pitää sisällään 7—8 prosenttia rikkiä. Kun tämä murskattu mustaliuske rapautuu hyvin nopeasti joutuessaan ilman ja veden kanssa tekemisiin, niin siitä prosessista syntyy rikkihappoa. Tonni mustaliusketta tuottaa noin 200 kiloa rikkihappoa, ja kun mustaliusketta on tällä hetkellä sivukasoissa kymmeniä miljoonia tonneja, ne ehtivät tuottaa monin verroin enemmän rikkihappoa kuin mustaliuskeaumoille on holvattu rikkihappoa. Toisin sanoen se prosessi tuottaa itse rikkihappoa prosessoituessaan.

Tämä alue pitäisi peittää kokonaan vesitiiviiksi, mutta tällä hetkellä tietojeni mukaan mitään peittotoimenpiteitä ei ole aloitettu. Peitettävä alue on tällä hetkellä noin tuhat hehtaaria — siis Helsingin niemen alue Katajanokalta Olympia-stadionille, jotta mittaluokat aukeavat. Mustaliuskeen rapautuminen ja rikkihappomuodostus on Talvivaaran pahin, ehkä vuosikymmeniä tulevaisuuteen vaikuttava ympäristöongelma, joka vain tuottaa itse siinä prosessissa rikkihappoa. Mustaliuske on itse asiassa tiedetty alun perin ympäristövaaralliseksi, mutta vasta uudessa ympäristöluvassa vuonna 2014 asia myönnetään. Tietenkin, jos olisi ilkeä, kysyisi, että haluavatko tässä viranomaiset pyrkiä pesemään sitten kätensä tästä päätöksestä, joka aiemmin oli.

No, nyt kun prosessi toimii, mihin tämä rikkihappo valuu? Se valuu järveen. Ja kun tätä rikkihappoa neutraloidaan nyt lipeällä, siitä syntyy natriumsulfaattia — natriumsulfaatti sinänsä ei ole mitenkään myrkyllistä, sitä löytyy merivedestä noin 400 milligrammaa per litra, mutta se ei kuulu järviin — ja nyt kun se lähtee järviin, joissa veden tiheys vaihtelee ja se on keväällä ja syksyllä noin plus 4 astetta, ja tämä plus 4 -asteinen vesi makaa näissä järvien syvänteissä, silloin sinne ei pääse hapekasta vettä tilalle. Loppujen lopuksi tämä johtaa siihen, että pieneliöt, jotka syövät orgaanisia aineita ja tarvitsevat happea, eivät elä, ja jos suola estää uuden hapekkaan veden pääsyn, se lähtee toimimaan niin, että pieneliöt ottavat ensiksi natriumsulfaatissa olevaa happea niin kauan kuin sitä riittää ja sen jälkeen, kun se ei riitä, ne kuolevat ja niistä tulee anaerobisia bakteereja, jolloin itse asiassa lähtee syntymään taas rikkivetyä näistä natriumsulfaattijäänteistä, jolloin tämä rikkivety itse asiassa tappaa koko sen vedenalaisen alueen ja sen elämän siellä järvien pohjassa. Ja kun Nuasjärvi on yhteydessä Oulujärveen ja Oulujärvi on yhteydessä Oulujokeen — se ketju on loputon — tässä ei hyvää vaihtoehtoa itse asiassa ole, ja jos tämä yksikkö nostaa tuotannon sinne tavoitteeseen, jonka he itse ovat ilmoittaneet, se tuotanto, mitä sieltä tulee, ei ole enää 30 000 tonnia vuodessa, vaan se on noin 100 000 tonnia vuodessa.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on todella mittava ja suuren luokan ympäristökatastrofi, joka tässä on riskinä nytten syntyä. Siinä mielessä olen erittäin iloinen, että valiokunta... Mutta olisi voinut kyllä tiukentaa vielä sitä muotoilua, se pitää hoitaa tämä asia kuntoon.

Mutta, herra puhemies, tämä on todennäköisesti viimeinen varsinainen puheenvuoroni. Jätän tämän huolen nyt tässä muille hoidettavaksi.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Keskityn kahteen asiaan tässä lisätalousarvioesityksessä: ensinnä Hanko—Hyvinkää-rataan, ja sen jälkeen jokunen sana Pisara-hankkeestakin, etenkin kun valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Sasi esitteli tämän mietinnön hyvin erikoisella tavalla. Se on tietysti puheenjohtajan valtaoikeuksien puitteissa.

Hanko—Hyvinkää-radan sähköistämiselle eduskunta on myöntänyt jo 2014 budjetissa 2,6 miljoonaa euroa määrärahaa. Hanke on kolmen vuoden kestoinen, noin 45 miljoonan euron hintainen. Nyt tässä mietinnössä valiokunta toteaa, että on välttämätöntä aloittaa sen sähköistäminen. Siihen on monia syitä, ei pelkästään läntisen Uudenmaan viennin ja kasvun edistäminen. Siis tämähän on valtakunnallinen raideyhteys Hyvinkäältä Hankoon. Viennin ja kasvun edistäminen on hallituksen kärkiperiaatteita, ja tällä hankkeella sitä vientiä ja kasvua voitaisiin oleellisesti edistää. Tämä on suunnittelutilanteen osalta valmis hanke käynnistettäväksi.

Mitä tulee liikennepoliittisen selonteon listoilla olevaan Ylivieska—Iisalmi-rataosuuteen, jo-ka liikennejaoston, valtiovarainvaliokunnan ja eduskunnan puolesta olisi ollut varmaankin aloituskelpoinen, koska se on selonteossakin priorisoitu, siellä jostain syystä ei ole suunnittelutilanne edennyt sillä tavalla. Se on eräällä tavalla, voidaan sanoa, tulppana myöskin sähköistysohjelman eteenpäinviemisessä.

Sen vuoksi, kun tilanne on muuttunut, ei voi tukeutua tällaiseen neljän vuoden liikennepoliittiseen selontekoon, joka on ikään kuin tiiliskivi. Täytyyhän sen voida sitten joustaa, jos on tilanne muuttunut, niin kuin selvästi sähköistysohjelman toteuttamisen osalta on tapahtunut. Silloin olisi ollut järkevää käynnistää Hanko—Hyvinkää-radan sähköistäminen, joka on yli kolme kertaa halvempikin kuin Iisalmi—Ylivieska, jolla ei ole edellytyksiä lähteä liikkeelle suunnittelutilanteesta johtuen.

Poikkeuksellista on sekin, että valtiovarainministeriö tarjosi reilusti määrärahaa sekä Pisaraan että Hanko—Hyvinkää-radan sähköistämiseen, mutta jostain syystä substanssiministeriölle, jonka rooliin ymmärtääkseni pitäisi kuulua hankkeitten edistäminen eikä niitten tuhoaminen, jarruttaminen tai estely, eivät kelvanneet valtiovarainministeriön tarjoamat määrärahat. Tämä on poliittista historiaa. Yleensä on ollut aivan päinvastoin, että VM on käyttänyt punakynää ja leikannut hyvistäkin hankkeista.

Sitten kolmas seikka, dieselveturien hankinta, joka on myöskin valiokunnan mietinnössä kuvattu. VR:n tilanne on sellainen, että se saattaa joutua ostamaan 20 dieselveturia sen tähden, että sähköistysohjelma ei etene. Se on hinnaltaan noin 50 miljoonaa euroa, ja se on hukkainvestointi, jos ja kun ei sähköistysohjelmia käynnistetä. Ei kukaan omilla rahoillaan tekisi näin typeriä investointeja vaan ryhtyisi sähköistämään ratoja ja säästäisi 50 miljoonaa turhien dieselvetureitten hankinnasta.

Sitten muutama sana vielä, herra puhemies, Pisarasta.

Ensinnäkin, meillä on sopimuskulttuuri. Nimet ovat paperissa. Valtio on sopinut kuntien kanssa: 30 000 työpaikkaa, 4 000 asuntoa. Samaan aikaan, kun täällä ministerit sanovat, että pitää luoda edellytyksiä asuntorakentamiselle, jarrutetaan hanketta, jossa on valtion puolesta sitouduttu. Minkälaisen kuvan valtio antaa sopimuskumppanina perääntyessään tästä hankkeesta?

Hyöty—kustannus-indeksistä: Se on 50-luvulla Yhdysvalloissa kehitetty laskentajärjestelmä, jossa verrataan moottoriteiden keskinäistä kilpailukykyä, kahden samanlaisen investoinnin keskinäistä paremmuutta. Se ei vertaa lentokenttiä satamiin tai rautateitä moottoriteihin. Suomessa ei rautatiehankkeita tahdo millään saada hyöty—kustannus-indeksiltään yli 1:n, täällä on niin harva verkko ja vähän väkeä.

Tässä vaarannetaan nämä TEN-rahat, 100—200 miljoonaa. Kuka astuu rivistä sitten, kun todetaan, että Suomelta jäi saamatta 200 miljoonaa EU-rahaa? Tämän esimerkiksi valiokuntamme puheenjohtaja sivuutti tyystin, vaikka on talousmies.

Kaiken huippu on, että jaostolle ei paljastettu edes tämän uuden hyöty—kustannus-indeksin, tämän 0,5:n, laskentaperusteita. Sen on joku pieni konsulttifirma tehnyt. Tiedot on julistettu kuulemma salaisiksi. Niitä eivät pääse edes asiantuntijat julkisesti arvioimaan. En tiedä, minkälaisen tupakka-askin kanteen ne on tehty, mutta siellä on jotakin outoa, kun ne eivät kestä julkista tarkastelua. Ja mitä tulee tähän 1,5:een, joka siellä on ollut, niin Pisaran osalta eivät ole olosuhteet muuttuneet, mutta on tullut joku uusi laskelma, josta meillä ei ole tarkempaa tietoa pyynnöistä huolimatta, jolloin se on hyvin moitteenvarainen koko hyöty—kustannus-indeksi. Jos sillä perusteella tässä maassa olisi rakennettu liikenneverkkoa, niin Uudenmaan läänin ulkopuolelle ei olisi kovin paljon hankkeita sitten tullut.

Siihen hyöty—kustannus-indeksiin ei voi hirttäytyä. Pitää nähdä muunkinlaisia hyötyjä. Siihen nyt tähdätään, että sitä vähän päivitetään ja ajanmukaistetaan, että työllisyydellä, asunnoilla ja kansantaloudellisilla vaikutuksilla on tässä suurempi painoarvo.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan valiokuntaryhmä on jättänyt tähän käsiteltävänä olevaan lisätalousarvioon vastalauseen numero 2, jossa on kolme ehdotusta:

1) Lukio-opetuksen kehittämiseen esitämme 22 miljoonaa euroa lisää. Niin kuin tätä edeltänyt keskustelu totesi, epävarmuutta on ja epävarmuuden vähentämiseksi lukioverkon olemassaolon ja säilymisen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta kehittämistarpeita on, ja tähän perustuen esitämme tähän lisää.

2) Maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan ehdotamme 37,5 miljoonaa euroa lisää maatalouden kansalliseen tukeen, perusteena maatalouden kannattavuuden puolittuminen ja ne markkinahäiriöt, joita pakotteet ovat aiheuttaneet koko unionin alueella ja jotka sitten heijastuskautta ovat heijastaneet myös Suomeen ja suomalaisten elintarvikkeiden markkinahintoihin. Jotta elintarviketalous voitaisiin turvata, ehdotamme lisää 37,5 miljoonaa euroa.

3) Liikenneväylien kehittämiseen eli perusväylänpitoon ehdotamme lisää 50 miljoonaa euroa. Niin kuin kaikki varsin hyvin tunnistavat, vaikeasta, kosteasta ja lauhasta talvesta johtuen kynnys vain on kasvanut. Meillä on edessä erittäin vaikea kelirikkokausi, ja ennen kuin seuraavat roudat tämän vuoden syksyllä tulevat, tulemme näkemään erittäin huonokuntoisia teitä entistä enemmän. Ja se korjausvelka, joka on todettu, koko ajan kasvaa potenssissa niin, että varsin hyvin tunnistan, että ei edes tämä lisäys riitä, mutta jonkin verran sillä saataisiin aikaan.

4) Yrittämiseen ja erityisesti yksinyrittämisen kynnyksen madaltamiseen ehdotamme palkkatukea käytettäväksi 10 miljoonaa euroa, jolla voidaan ensimmäisen työntekijän palkkakustannuksia tukea niin, että ensimmäisenä vuonna enemmän, seuraavana vähemmän. Alle 30-vuotias yrittäjä voisi saada vielä 10 prosenttia enemmän.

Arvoisa puhemies! Kun valiokunnan puheenjohtaja alkoi esittelyn, niin hän totesi, että on jonkun verran oraita ja positiivisia näkymiä olemassa. Itse kuitenkin koen, että silloin kun budjetti hyväksyttiin, niin siihen kehykseen, johonka budjetti kytkeytyy, on jonkin verran tullut takapakkeja. Nämä rakenteelliset uudistukset, joita koettiin sosiaali- ja terveysuudistuksen osalta ja myös keskiasteen koulutuksen osalta, ovat pohjana ja liitteenä tämän vuoden talousarvioon. Ja kun nämä molemmat lykkääntyvät, niillä on selvä heijastava, nimenomaan hidastava, merkitys.

Sen tähden pitäisi löytää joitakin sellaisia toimia, joilla me pystyisimme rohkaisemaan ja motivoimaan kaikkia niitä suomalaisia toimia, jotka kykenevät kansantalouteen tuomaan nyt tässä tilanteessa uusia mahdollisuuksia viennin kautta, työllisyyden kautta ja vaikuttamaan nimenomaan siihen, mitä täällä edustaja Kalliorinnekin totesi, että työllisyysmäärärahoja joudutaan käyttämään entistä enemmän. No, se on heijastus siitä, että meidän yrityksiemme vientituotteet ja palvelut eivät käy kaupaksi, toimintaedellytykset heikkenevät, työntekijöitä lomautetaan, irtisanotaan. Tämä johtaa siihen kierteeseen, joka on mahdoton. Siksi pitää löytää joitain toimia, joilla tätä kehitystä voidaan parantaa. Ja se keino ei voi olla alenevat palkat, ne keinot pitää löytää jostain muualta. Varmaan tähän vaikuttavat monet hyvin erilaisetkin asiat. Yksi on se, mitä olen itsekin korostanut: luottamuksen aikaansaaminen, että suomalaiset osapuolet nykyistä enemmän luottavat toinen toisiinsa, luottavat tulevaisuuteen, luottavat, että tänne kannattaa investoida, täällä kannattaa yrittää ja tänne kannattaa rakentaa. Meidän tehtävämme on yrittää löytää parempia edellytyksiä ja parempaa ennustettavuutta niin, että kasvu saadaan aikaan ja työllisyys voi tulevaisuudessa kohentua.

Arvoisa puhemies! Teen nämä vastalauseen 2 numerokohtaiset ehdotukset. — Kiitoksia.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Edustaja Kalli tuossa päätti puheensa hyvään, positiiviseen viestiin, ja samoilla linjoilla olen myös minäkin. Ihan tässä puheen alussa haluaisin kiittää edustaja Sasia hyvästä puheenjohtamisesta valiokunnassa, jämäkästä mutta myöskin samalla joustavasta työstä.

Tästä alkavasta kasvusta, mikä on ollut näissä edellisissä puheissa myöskin teemana, totean sen, että kyllähän tilanne on niin, että tämä halpeneva öljy sekä myöskin keskuspankkien aloittama valuuttasota on tällä hetkellä Suomen vientiyhtiöille, etenkin metsäteollisuusyhtiöille, oikein hyvä asia, elikkä siellä metsäteollisuusyhtiöt tekevät tällä hetkellä todella kovaa ja hyvää tulosta, ja uskoisin, että se vaikuttaa sitten myös meidän muihinkin teollisuudenaloihin. Meillä on aika paljon sellaisia yhtiöitä, mitkä tekevät itse asiassa taalapohjaista kauppaa, ja nämä nykyiset valuuttasuhteet ovat meille hyvä etu.

Ihan lyhyesti tästä vastalause 1:stä.

Tässä meidän vastalauseessamme on muutamia muutosehdotuksia, muun muassa leikkauksia 250 miljoonaa kehitysyhteistyöhön. Sitten mielestämme pakolaiskiintiöitä tulisi sopeuttaa vastaamaan tätä nykyistä taloustilannetta, sieltä 7 miljoonan leikkaus, sitten edelleen 10 miljoonaa maahanmuuton kustannuksista kunnille. Nämä ovat niitä leikkauspuolia, mutta sitten toisaalta haluamme lisätä 15 miljoonaa poliisin toimintamenoihin sekä 20 miljoonaa sotilaalliseen maanpuolustukseen. Näemme, että nämä viimeaikaiset tapahtumat ovatkin myös osoittaneet sen, että meidän täytyy panostaa omaan puolustukseemme.

Sitten vielä näistä uusista metsäteollisuuden investoinneista: näemme sen, että nämä johtavat semmoiseen tilanteeseen, että meidän kannattaa myöskin tukea kestävän puuntuotannon tukemista 5 miljoonalla, ja täytyyhän se puu jotenkin myös sieltä metsästä pois ajaa, niin että tiestön kunnossapitoon laittaisimme 200 miljoonaa lisää.

Ja sitten mitä tulee tähän Kainuun tilanteeseen ja siihen onnettomaan asiantilaan, mikä siellä vallitsee: Nämä kipsisakka-altaat ovat täynnä jätevettä. Tänne tulisi saada jätevedenpuhdistamo. Sinne esitämme 10 miljoonan lisäsatsausta tähän sinänsä hyvään valiokunnan esitykseen lisäksi. Tämän jälkeen vielä esitämme lausumaa, jonka mukaan hallitus huolehtii siitä, että näitä kipsisakka-altaissa olevia jätevesiä ei saa päästää poistoputken kautta tai muun menetelmän avulla Kainuun luontoon tai vesistöihin puhdistamattomana edes väliaikaisesti saati hätäjuoksutuksena.

Eli tässä on lyhyesti esitelty tämä vastalauseemme, ja nämä esitykset tulemme myöskin viemään äänestykseen. — Kiitos.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Myöskin haluan henkilökohtaisesti kiittää puheenjohtaja Sasia hyvästä, pitkästä yhteistyöstämme, kun tämä on valtiovarainvaliokunnan työni viimeinen pönttöpuheenvuoro, erinomaista valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston porukkaa yli puoluerajojen ja erityisesti sitä, että eduskunnan budjettivallasta pidämme huolen. Toivottavasti myös seuraava eduskunta tulee tämän muistamaan, että edustuksellisen demokratian toimivuus edellyttää sitä, että eduskunta reagoi myöskin asioihin joskus hallitustakin harmittavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Äänekosken investoinnin liikenneverkon kehittämistarpeet ovat harvinaisen hyvä esimerkki siitä suunnittelujärjestelystä, joka pitää olla aina, kun tehdään jollekin alueelle liikennevirtoihin voimakkaasti vaikuttavia ratkaisuja. Sen pitää olla ennakoivaa ja nimenomaan tältä osin myös niitten hankkeiden toteuttamista vauhdittavaa.

Nyt kuitenkin on syytä myös huomauttaa, kuten liikennejaosto toteaa, että eri alueilla tapahtuu mittavia investointeja, jotka vaikuttavat logistiikkaan ja joita ei riittävän aktiivisesti ja ennakoivasti aina valmistella. Esimerkkinä mainitaan tilanne Keski-Savossa, jossa Stora Enson kartonkitehdas, toisaalta puuelementtituotantolinja ja koko Itä-Suomen jätteenpolttolaitos yhtä aikaa muuttavat logistisia virtoja erittäin paljon. Näihin on reagoitava kokonaisvaltaisesti ja hyvissä ajoin nimenomaan liikenneviraston ja elyn toiminnalla. Se ei voi olla paikallisten karvalakkilähetystöjen asia.

Ratojen sähköistys on suuri pettymys tältä kaudelta. Liikennejaosto ei ole voinut pitää hyväksyttävänä sitä, että Ylivieska—Iisalmi—Kontiomäki- ja Hanko—Hyvinkää-radan sähköistykset jäävät ikään kuin kalkkiviivoille. Molempien olisi suunnitteluvalmiuden osalta pitänyt olla kunnossa. Ne ovat nimenomaan meidän alue- ja kansallisen kilpailukyvyn kannalta välttämättömiä asioita. Pidän näitä hankkeita sellaisina, jotka uuden hallituksen on kasvupaketissa ehdottomasti otettava huomioon. Hanko—Hyvinkäätä jo eduskunta on vauhdittanut. Sen käynnistämisen pitää tapahtua nopeasti.

Sitten hyöty—kustannus-analyysit ovat antiikin Kreikasta, menneisyydestä. Ne eivät vastaa tämän päivän tilannetta. Täytyy muistaa, että esimerkiksi Pisara-radassa puhutaan yhdyskuntarakenteeseen ulottuvista laajoista asuntopoliittisista ynnä muista vaikutuksista, kauko- ja lähiliikenteen täsmällisyydestä eli kansallisesti tärkeistä näkökohdista. Ne ovat koko maan kannalta tärkeitä hankkeita. Kun Pisara-rata muodostaa 60 prosenttia komissiolle esitetystä TEN-T-, EU-rahoituksesta, niin tässä on nyt suuri vaara, että hankkeen huono hallinta liikenneministeriön ja myöskin asianosaisten taholla johtaa pahimmillaan siihen, että Suomella ei ole kunnolla hankkeita EU-rahoitukseen. Komissio tullee edellyttämään jo 25.6. mennessä Suomen osalta tarkentavia päätöksiä tältä osin. Tältä osin on siis syytä asiaa myöskin katsoa.

Työ- ja elinkeinojaostossa Talvivaara on vakavan tarkastelun ja kriittisen tarkastelun paikka. Siinä hankkeessa kautta linjan on ahneus ohittanut ja ylittänyt vastuunkannon. Se on varmasti monien viranomaisten arvioitava, mutta eduskunnan pitää pitää huoli siitä, että ei heitetä hyviä euroja huonon euron päälle, vaan kannetaan vastuullisesti huolta siitä, että omistajanvaihdostilanteissa ja ylipäänsä tämän hankkeen osalta tämä eduskunnan myöntämä raha kytketään todella vesiongelmien määrätietoiseen ratkaisemiseen ja poistamiseen, kuten valiokunta ja eduskunta edellyttävät ympäristön kannalta kestävällä tavalla, kustannustehokkaasti. Tästä on myös pidettävä huoli. Meillä on osaamista tällä puolella. Nyt on varmistettava, että myös hallitus ja eri ministeriöt katsovat, että tältä osin todella tässä myöskin on vesiasioiden hallinta. Tämä on eduskunnan seurannan paikka.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen lisätalousarvioesityksessä valiokunta on kiinnittänyt huomiota hyviin asioihin, ja haluaisin nostaa muutaman asian esille niistä.

Kiitos täytyy antaa siitä, että ollaan päästy oikeaan suuntaan elikkä EU-jäsenmaksujen määrän vähenemiseen. Toki tämä 10 miljoonaa on vasta pieni alku siihen suuntaan, mutta askeleet kuitenkin menevät oikeaan suuntaan, ja siitä ihan kannustava kiitos täytyy osoittaa.

Toinen asia:

Kovasti ihmettelen tätä parkua siitä, jos kehitysapuyhteistyöstä halutaan leikata se 15 miljoonaa euroa. Se mielestäni ei ole kovin asianmukaista, koska 1,1 miljardin euron budjetissa on hyvin paljon liikkumavaraa ja myös semmoisia asioita, mitä pystytään tarkastelemaan uudella tavalla. Siinä mielessä linja on oikea, että kahdenvälisestä kehitysapuyhteistyöstä leikataan tässä taloustilanteessa. Mutta odottaisin kuitenkin hallitukselta askeleita pidemmälle, kuten perussuomalaisten tekemän vastalauseen mukaisesti olisi leikattu peräti 250 miljoonaa euroa.

Tässä kohti täytyy muistuttaa se asia, että perussuomalaiset eivät ole leikkaamassa Kepan kehitysapujärjestön kehitysaputyöstä. Siellähän on reilu 100 miljoonaa budjetoitu rahaa. Tämä työ on läpinäkyvää, tämä työ on tuloksellista, ja tämä työ lisää suomalaisten vaikutusvaltaa ja verkostoa maailmalla. Vastaavasti tästä kaikesta muusta rahasta, mitä annetaan, pystytään paljon rohkeammin ottamaan kyllä rahaa pois.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat myös toivoneet, että hallitus ei hylkäisi nuoria tässä taloustilanteessa, mikä on. Nimittäin määrärahaa on leikattu myös työttömien nuorten henkilökohtaisesta ohjauksesta, tämä sillä perusteella, koska työ- ja elinkeinotoimistosta leikataan talousarvioesityksestä 3 miljoonaa euroa, ei toki tässä lisätalousarvioesityksessä mutta aikaisemmassa. Siinä mielessä näitä leikkauksia ei tulisi tehdä, koska tälläkin hetkellä työ- ja elinkeinotoimistot ovat hyvin ruuhkautuneita. Siinä mielessä meidän täytyy ottaa vakavasti jokaisen nuoren mahdollisuus päästä henkilökohtaiseen tapaamiseen eikä vain pyörittää heitä kuukaudesta toiseen puhelinvaihteen kautta varaamaan uutta aikaa. Ilman henkilökohtaista ohjausta nuorten osalla työttömyys jää pitkäksi eikä sitä pystytä korjaamaan.

Arvoisa puhemies! Tämä Talvivaara-asia on merkittävä tragedia suomalaisessa kaivosteollisuudessa. Se on myös esimerkki siitä, kuinka ahneella tavalla pystytään sumuttamaan kaikkia viranomaisia, aloittamaan semmoista kaivostoimintaa, jolla ei ole tulevaisuutta eikä menestystä. Lisätalousarviossa sinne on ehdotettu 100 miljoonaa euroa ympäristövahinkojen estämiseen sekä mahdollisille omistusjärjestelyille 97 miljoonaa euroa. Lisäksi Finnveran kaivostoiminnan tappiokirjauksia kirjataan alas jälleen 44 miljoonan euron edestä.

Pelkästään tällä kokemuksella meidän täytyisi varmaan ensi hallituskauden aikana pohtia sitä, tulisiko kaivostoiminta kokonaisuudessaan — jos ei, niin ainakin osittain — ottaa valtion haltuun. Meidän tulisi ottaa mallia Ruotsista, jossa kaivosteollisuus tuottaa heille kuitenkin verotuloja, eikä antaa kaivosteollisuuttamme pelureitten käsiin, jotka tuovat meille siitä vain kustannuksia. Siinä mielessä toivoisin tässä asiassa kehitystä. — Kiitos.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja antoi positiivisia näköaloja Euroopan taloudesta mutta kuitenkin totesi siinä varsin sen totuuden, että euroalue itsessään, eli ne alueet, jotka eivät ole eurovaluutassa, pärjää paremmin tällä hetkellä. Eli voidaan jälleen kysyä: onko euro liian poliittinen valuutta ja epäonnistunutkin valuutta?

Perussuomalaiset ovat jättäneet vastalauseen ja omat esityksensä koskien tätä lisätalousarviota, ja aloitan tässä liikennehankkeista.

Koko tämän hallituskauden budjetit ovat olleet liikenteen osalta kovin vaatimattomia suhteutettuna teittemme ja väyliemme kuntoon ja tietysti korjausvelkaan. On totta, että liikennehankkeet ovat kalliita ja siitä seuraa usein jopa katkerakin priorisointi, minne näitä hankkeita saadaan.

Toisaalta Pohjois-Suomessa Kainuuseen johtava valtatie 22 oli jo alun perin saamassa 45 miljoonaa euroa peruskorjaukseen ja tien parantamiseen, tieturvallisuuden parantamiseen, mutta 30 miljoonaa leikattiin tästä jossain vaiheessa, ja kyllä se vielä mieltä kaivelee. Tänä talvena tieosuudella on Oulun ja Muhoksen välillä sattunut kaksi kuolonkolaria. Ymmärrän toki sen, etteivät määrärahat olisi näitä onnettomuuksia estäneet, mutta tämä osoittaa kyllä ikävällä tavalla sen, että tarvetta tien turvallisuuden parantamiseen on. Olen jättänyt tästä asiasta kolmen muun kansanedustajan kanssa lisätalousarvioaloitteen muistutukseksi ja jatkotyöstöä ajatellen, sillä muutoinkin liikennestrategiassa tällä kaudella keskustelun ytimessä vaikuttaa olleen enemmän ihmisten kuin tavaroiden kuljettaminen. Molempia tarvitaan, mutta lisätalousarviossa huomioitu Äänekosken biotaloushanke ja Pyhäjoen ydinvoimalahanke osoittavat myöskin sen, että tarvitaan myös panostuksia teihin juuri elinkeinoelämänkin kannalta. Kuten Keski-Suomessa, niin muuallakin Suomessa biotalouden koti on maakunnissa.

No, sitten tämä tapaus Talvivaara, jonka ongelmista ympäristövaliokunnan puheenjohtaja puhui varsin seikkaperäisesti ja perusteellisesti. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että huoli on ihan todellinen. Perussuomalaiset ovat esittäneet niin, että purkuputkea ei tule rakentaa, ei edes ympäristövaikutusten arvioinnin kautta, sillä tämä purku mahdollisesti ei vaikuta vain Nuasjärveen vaan laajaan vesialueeseen ja päätyen aina Perämereen asti.

Valiokunnalle kiitos määrärahoista, jotka on lisätty petokorvauksia varten. Ongelma ei tietenkään näiltä osin poistu, mutta se on kädenojennus kuitenkin niille elinkeinonharjoittajille, jotka petovahingoista kärsivät. Muistutan edelleen, että mielestäni petopolitiikan tulee säilyä ehdottomasti kansallisessa päätösvallassa eikä siitä tule päättää Euroopan unionin tasolla. Samoin metsäpolitiikan tulee säilyä ehdottomasti kansallisena, ja tästä myös olemme esittäneet määrärahaa puuhuollon, puutuotannon tukemiseen ja siihen, että jatkamme edelleen sitä hyvää, kestävää metsätaloutta ja metsän uusintamista, joka on kuitenkin meille elinkeinoelämän merkittävä tukijalka.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan esittää tukeni sille talousarvio-aloitteelle, jonka edustaja Mattila ja minä ja muutama muu olemme tehneet tämän valtatie 22:n määrärahoista. Se on erittäin tärkeä.

Mutta käytän tämän puheenvuoroni kertoakseni, että myös vasemmistoliiton ryhmä valtiovarainvaliokunnassa on jättänyt vastalauseen, ja tässä vastalauseessa haluamme edistää Suomessa välttämättömien raidehankkeiden edistymistä ja niiden eteenpäinmenoa. Kun tällä hetkellä todella työvoimaa on tarjolla, hyviä hankkeita on tarjolla ja valtionvelan korot ovat nollassa tai jopa sen alle, niin on järkevä käynnistää näitä hankkeita, koska ne on jossain vaiheessa kuitenkin välttämätöntä tehdä. Tämän perusteella me ehdotamme, että momentille 20 Perusväylänpito lisätään 150 miljoonaa euroa liikenneverkon korjausvelan pienentämiseen sekä rataosuuksien Ylivieska—Iisalmi—Kontiomäki ja Hyvinkää—Hanko sähköistämisedellytyksien varmistamiseen ja Pisara-ratahankkeen suunnittelun jatkamiseen ja hankkeen käynnistämisvalmiuden nostamisen.

Esitämme myös lausumaa liittyen Talvivaaraan ihan tämän huolen takia, jonka ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Korhonen täällä hyvin toi esiin, eli esitämme siihen lausumaa, jossa vaaditaan ennen kaikkea ympäristötoimien riskien ottamista nykyistä vakavammin.

Nämä kaikki esitykset, niiden perustelut ja lausumaehdotus tarkasti löytyvät jaetusta materiaalista, ja tulemme siis ratkaisevassa käsittelyssä tekemään nämä muutosesitykset.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa on ollut selkeä linja, että on pyritty edistämään nimenomaan sellaisia infrahankkeita, jotka palvelevat teollista tuotantoa ja teollisuutta, ja muun muassa Äänekoski on tällainen hanke. Niiden osalta voidaan todeta, että se hyöty on merkittävä.

Sen sijaan mitä tulee esimerkiksi Helsingissä sijaitsevaan joukkoliikennehankkeeseen, niin tietysti se ei tuo kasvua oikeastaan muulta osin kuin sen rakentamisen osalta, ja tietysti on tiettyä henkistä köyhyyttä, mitä esiintyy jossain määrin, että ajatellaan, että tiehankkeita tekemällä työllisyys paranee. Täytyy sanoa, että 50—60-luvulla, kun teitä tehtiin lapioilla, niin se oli ehkä ymmärrettävämpää, mutta tänä päivänä näitä teitä ja tunneleita tehdään aika pitkälti koneella, joten tässä suhteessa täytyy sanoa, että aina pitäisi katsoa, mitkä ne hyödyt ovat. Tietysti lähtökohdan pitäisi olla se, että kun infrahankkeita tehdään, niin hyöty—kustannus-suhde olisi mielellään yli 2:n, jotta se on varmasti kannattava, ja näitä hankkeita pitäisi keskenään vertailla.

Pisarankin osalta olennaista on se, että on tietty selkeä järjestys, missä hankkeet pitäisi toteuttaa, että ne voidaan tehdä järkevästi, eli ensimmäinen hanke on nimenomaan Pasilan ratapiha ja sen kuntoon saattaminen. Ilman sitä merkittäviä hyötyjä tuosta Pisarasta kaiken kaikkiaan ei voida saada.

Mutta täytyy sanoa, mikä on olennaista, kun tehdään budjettia: jatkossa pitäisi ehkä huomattavasti tarkemmin katsoa, että kun meillä on tiettyjä menoeriä, niin mikä niiden menoerien kasvuvaikutus on, mikä niiden vaikutus sitä kautta on työllisyyteen, ja pyrkiä suojelemaan niitä ja säästöt kohdistaa erityisesti sellaisiin menoihin, joitten kasvuvaikutus on hyvin vähäinen.

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut kiittää edustaja Rajamäkeä. Hän on osoittanut, että yksittäisellä kansanedustajalla voi olla merkittävää vaikutusvaltaa toiminnallaan täällä salissa, mutta haluan todeta, että hän on myöskin ollut erinomainen valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtaja ja pitänyt liikenneasiat kyllä hyvin pitkälti hallussaan, ja hänen perintöään on nimenomaan tämä teollisuusmyönteinen liikennepolitiikka.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallituksessa ymmärrettiin luopua tästä Pisara-ratahankkeesta, ja siinä mielessä kiitän valtiovarainvaliokuntaa, ettei lähdetty tähän huutokauppaan mukaan. Itse en voinut ymmärtää sitä, kuinka me voimme miljardin kustannuksen tehdä pelkästään sillä oletuksella, että hyöty—kustannus-laskelma on 0,5 prosenttia tai 1,5. Elikkä tämähän tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että työmatka-aika lyhenee. Nyt kun tiedetään tämän Pisara-radan kiertolenkki, mikä se olisi tuossa keskustan ympärillä, niin on hyvin vaikea ymmärtää, kuinka se tuo sen investoinnin takaisin tulevaisuudessa, ollaanko siellä työmatkalla viisi minuuttia pidempään vai ei. Siinä mielessä täytyy tehdä tarkkoja investointiharkintoja ennen päätöksiä, ja mielestäni hyviä päätöksiä ovat sellaiset, joissa esimerkiksi rapautunutta tieverkostoa tai rataverkostoa halutaan parantaa. Sellaiset investoinnit ovat järkeviä pitkällä juoksulla nollakoron aikana.

Arvoisa puhemies! Se asia, minkä vielä haluaisin mainita, on perussuomalaisten vastalause-ehdotukset näistä kehitysapuleikkauksista koskien valtion korvauksia kunnille. Perussuomalaiset esittävät 10 miljoonan euron vähennystä valtion maahanmuuton kustannuksista kunnille maksamiin korvauksiin. Perusteluna on se, että me odotamme kuntien vapaaehtoisesti valitsevan vähemmän vastaanotettavia pakolaisia. Toinen asia, mikä lisää näitä kuntien kustannuksia, tulee perheenyhdistämispolitiikasta.

Arvoisa puhemies! Säästöjä pitää hakea turvapaikka- ja perheenyhdistämismenettelyn tiukentamisella. Suomen tulee entisestään tiukentaa turvapaikka- ja perheenyhdistämismenettelyä. Suomen harjoittama politiikka on huomattavasti lepsumpaa kuin muiden EU-maiden harjoittama politiikka. Uusien selvitysten tekeminen ei riitä, vaan järjestelmän hyväksikäyttöön on puututtava konkreettisella tavalla. Perheenyhdistämistä hakevilta on esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan mallin mukaisesti edellytettävä näyttöä henkilöllisyydestä tai väitetystä sukulaissuhteesta. Ruotsissa tämä uusi käytäntö on johtanut siihen, että perheenyhdistämistapaukset ovat romahtaneet.

Arvoisa puhemies! Tällaiset yksinkertaiset toimenpiteet tulee ottaa välittömästi käyttöön, koska meidän hyväuskoisuuttamme käytetään hyväksi näissä asioissa. Siinä mielessä perussuomalaiset toivovat, että seuraavan eduskunnan aikana tämä maahanmuuttokeskustelu ja kotouttamispolitiikka rakentavalla tavalla yhteisesti parlamentaarisesti käytäisiin ja sovittaisiin. Ei tässä tarvitse ruveta millään tavalla irtopisteitä keräämään, ei kummankaan osapuolen.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt kun ilmiselvästi sitten rahaa tulee jäämään tuosta Pisara-hankkeesta, niin sitä voitaisiin käyttää sellaisiin hankkeisiin, jotka ovat nyt täysin jumissa valtion toimien taholta.

Meillä on tehty erittäin paljon työtä tällä hallituskaudella sen eteen, että saadaan kuntia yhdistymään. Niinpä meillä esimerkiksi yhdistettiin Vaasassa kaksi kuntaa, Vaasa ja Vähäkyrö, siten, että siihen väliin jäi kaistale, jossa nämä kunnat eivät siis kohtaa — välissä on Mustasaari. Nyt siellä on sitten pienenpieni tienpätkä, siis tällainen kevyen liikenteen väylä elikkä polkupyörätie, ja 7 kilometrin pätkä tässä Mustasaaren kohdalla on rakentamatta, mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset nostavat polkupyöränsä sieltä vanhan Vaasan puolelta ja tulevat sinne isolle tielle ja ajavat siellä 7 kilometriä ja sitten tulevat taas takaisin, kun tulevat takaisin kunnan alueelle. Kyllä tällaisiin täytyy löytyä se 2 miljoonaa, että ne saadaan tehtyä ja että ne eivät olisi niin vaarallisia ihmisille.

Sen lisäksi tuolla meidän alueella on olemassa muutamia muitakin hankkeita: On Seinäjoki—Kaskinen-rataosuus, joka pitäisi ehdottomasti saada toimimaan. Kaskisissa on tehty kymmenien miljoonien satsaukset siihen, että syväsatama on ruopattu ja laitettu kuntoon, ja nyt se uhkaa jäädä täysin tyhjäksi ja käyttämättä sen takia, että sinne ei saada tavaraa enää tulemaan rautateitse. Kaskisten kaupunki on tehnyt kaiken sen, mitä on pyydetty, ja nyt valtio vetää liinat kiinni, ja se on kerta kaikkiaan väärin.

Samaten olisi meille kaikille hyväksi, että Isojoen ja Karijoen välinen tie korjattaisiin, koska siellä on erittäin paljon teollisuutta ja siellä on erittäin paljon maataloustuottajia. Ikävä asia on vain se, että kun sieltä rekat lähtevät, niin ne kellahtavat nurin, koska tien reuna ei kestä.

Nämä ovat niitä pieniä asioita, mutta niihinkin meidän on annettava rahaa, niistäkin meidän on kannettava vastuumme.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan lausua pari sanaa tästä Talvivaaran ympäristökatastrofista, joka siellä nyt on kehittymässä kevään aikana, kun lumet sulavat ja sitten tämä vesi ei mahdu altaisiin. Kun tätä Talvivaara-asiaa on nyt useampi vuosi jouduttu seuraamaan, niin ensiarvoisen tärkeätä mielestäni on se, että tällaisiin kokeiluihin ei enää koskaan lähdetä, ja jos lähdetään, niin viranomaisten, nimenomaan valvovien viranomaisten, resurssit ovat sellaiset, että he oikeasti pystyvät valvomaan sitä, kuinka yritykset toteuttavat näitä jätevesijuoksutuksia ympäristöön. Siinä pitää olla aito valvonta ja kovat sanktiot yritykselle, joka rikkoo näitä määräyksiä, joita niille on asetettu.

Arvoisa puhemies! Liikennehankkeissa mielestäni ei juuri pitäisi enää tässä taloudellisessa tilanteessa aloittaa uusien tiehankkeitten rakentamista. Tärkeintä on huolehtia siitä, että nykyiset maantiet ja moottoritiet voitaisiin pitää kohtuullisessa kunnossa. Meillä on ihan merkillistä, kun täältä Helsingistä mennään moottoritietä ensin Porvooseen ja sitten Loviisaan — viime viikonloppuna ajoin tämän väylän — ja erityisesti kun Porvoosta mennään Loviisaan, niin on uskomatonta, että niin uusi tie voi olla niin kehnossa kunnossa. Mikä on näiden moottoriteiden rakentamisen laatu tänä päivänä? Kuka sen laadun määrittää, ja kuinka sitä rakentamistyötä valvotaan? Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa ja huonoa, ja tämä koskee erityisesti näitä valtion tiehankkeita. Silloin kun jotain rakennetaan tai saneerataan, niin se pitää tehdä kunnolla.