Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä esitetään, että vaalilakia muutetaan siten, että kunnallisvaalien nimi muutetaan kuntavaaleiksi ja vaalipäivä siirretään lokakuulta huhtikuun kolmanteen sunnuntaihin.

On sinänsä ihan tyylikästä, että kuntavaalien nimi virallisesti sitten jatkossa on kuntavaali, vaikka perustuslaissa tätä muutosta ei tehdä tällä kerralla.

Mutta tämä ajankohdan siirtäminen kevääseen: Varmaankin toivotaan, että se vaikuttaisi siten, että kansalaiset lähtisivät aktiivisesti äänestämään. Nimittäin nythän meillä Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin on se ongelma, että meillä ihmiset eivät halua äänestää. He eivät usko siihen, että on vaikutusmahdollisuuksia, ja jäävät sitten vaalipäivänä kotiin. Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti koko maassa oli vain 58,2. Sitten meillä on suuria eroja kaupunkien sisällä eri asuinalueilla: äänestysprosentit vaihtelevat merkittävän paljon. Meillä tämä äänestysprosentti on romahtanut 20 prosenttiyksikköä siitä, mitä se oli vuonna 1980.

Mielestäni kouluissa pitäisi ottaa vastuuta enemmän siitä, että nuorille annettaisiin kansalaiskasvatusta, heille opetettaisiin yhteiskunnallista vaikuttamista ja korostettaisiin, kuinka tärkeätä se on. Olen sitä mieltä, että koulujen tulisi avata tasapuolisesti ovensa kaikille poliittisille puolueille. Nythän tapahtuu usein niin, että jos koulun rehtori sattuu olemaan kokoomuksen kannattaja, niin kokoomukselle ovet avautuvat helpommin kuin muille puolueille. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos kouluissa järjestetään poliittisia tilaisuuksia, niin kaikilla puolueilla pitäisi olla samanlaiset oikeudet osallistua näihin tilaisuuksiin. Uskoisin, että se myös lisäisi näiden koululaisten ja opiskelijoitten kiinnostusta yhteisten asioitten hoitamiseen, kun he huomaavat, että on vaihtoehtoja, että ei ole tarjolla vain sitä yhtä puoluetta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni äänestämistoimitus tulisi tehdä nykyistä helpommaksi. Virossa on kokeiltu nettiäänestämistä, ja siitä on ihan hyviä tuloksia. Myös meillä olisi syytä kokeilla nettiäänestämistä. Vahva tunnistautuminen pankkien tunnuksilla voisi olla yksi tämmöinen valmiina oleva systeemi, jota voitaisiin ottaa mukaan tähän äänestämiseen. Jos äänestäjä haluaisi uusia sen äänestämisen, mikä on netissä tehty, niin se voitaisiin mielestäni uusia vielä vaalipäivänä, kuten Virossakin, siten, että jos tulee katumapäälle, niin sen nettiäänestyksen voi korjata sitten vielä vaalipäivänä menemällä sinne äänestyspaikalle. Tällaiset muutokset voisivat innostaa nuoria äänestämään. Heistä voi olla kankeata ja vanhanaikaista mennä sinne kouluihin ja seurojentaloihin äänestämään varsinaisena vaalipäivänä ja ehkä liian vaivalloista ennakkoäänestää eri äänestyspisteissä.

Arvoisa puhemies! Nykyiset, vuonna 2012 kunnallisvaalien yhteydessä valitut valtuustot jatkaisivat normaalioloissa vuoden 2016 loppuun saakka, mutta nyt tämän muutoksen yhteydessä ne saavat toimikautta lisää noin 4 kuukautta. Nyt uskotaan — toivotaan ainakin — että vaalien ajankohta, sääolosuhteet, vaikuttaisi äänestysaktiivisuuteen. Vaikka tästä ei ole osoitettavissa selkeätä tutkimusnäyttöä, niin kuitenkin ajatuksia ja toiveita on esitetty, että tämä voisi parantaa tätä kiinnostusta. Koska kampanjointimahdollisuus ulkona keväisissä olosuhteissa on miellyttävämpää, niin voipi olla, että mahdolliset äänestäjätkin sitten aktivoituvat.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä uudistus johtaa siihen, että edes hieman saisimme näitä suomalaisia äänestysprosentteja nousemaan, nousemaan samalle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner nosti hyvin esille tämän saman ajatuksen, mikä minulla itselläni oli mielessä, että kun vaalilakia uudistetaan, niin silloin pitäisi puuttua semmoisiin keskeisiin asioihin, mitkä oikeasti lisäävät äänestysaktiivisuutta.

Onhan se oikeasti käsittämätöntä, että kouluihin ei pääse edes kansanedustaja sivistysvaliokunnasta puhumaan, kun sitä pyytää. Tämän me kokeilimme Uudenmaan kouluihin lähetetyllä sähköpostilla kaksi vuotta sitten, ja yhdestäkään koulusta ei tullut vastausta. Toki kun avustajani kyseli perään, niin sieltä sitten tuli erilaisia selityksiä siitä, miksi kouluihin ei voida tulla puhumaan. Viesti oli yleensä se, että ei tänne voi poliittisia asioita tulla yksi puolue puhumaan. Miten me saamme meidän nuoremme ja miten me saamme yleensä ihmiset innostumaan äänestämisestä, jos edes kansanedustaja ei pääse oppitunnille kertomaan siitä, mitä politiikka ja päätöksenteko Suomessa on?

Arvoisa puhemies! Tämä vaalilain muuttaminen tarkoittaa sitä, että seuraavat kuntavaalit pidetään vuonna 2017 toukokuun lopulla ja se siirtää näin valtuuston kautta viidellä kuukaudella. Tätähän on arvioitu myös siltä näkökannalta — ei toki tässä mietinnössä, mutta keskusteluissa — että onko se parempikin, että valtuusto toimii vähän pidempään, kuin että se tekee siellä loppukiireellä edellisenä syksynä sen budjetin, johon se itse käytännössä ei pääse lainkaan paneutumaan. Toki kun niitä budjetteja tulee joka vuosi, niin tasaantuuko se sitten vuosien saatossa, en sitä osaa sanoa. Mutta uskon, että tällä nyt on hyvää tarkoittava muutosvaikutus.

Toinen asia, mikä kiinnitti huomiota, on se, että valiokunnan kannanotossa arvioidaan, että vaaliajan siirtäminen keväälle voi parantaa kampanjointimahdollisuuksia ulkona ja vaalien näkyvyyttä kaupunkikuvassa, mikä osaltaan voi aktivoida äänestäjiä.

No, mennäänpäs nyt tähän käytännön vaalityöhön kentällä, missä me kaikki itsekin pian olemme. Esimerkiksi Vantaallahan on erittäin hyvä tilanne. Meillä Vantaalla ymmärretään vaalien päälle siinä mielessä, että meillä on täysin maksutonta sijoittaa vaaliteltta tai vaalimökki minne tahansa kaupungin alueelle, kunhan siihen etukäteen hakee luvan ja kunhan se ei häiritse liikennettä ja se on siellä, missä ihmiset liikkuvat. Mutta vastaavasti esimerkiksi Porvoossa, missä itse olin viikko sitten vierailemassa, kuulin, että sinne et saa sitä vaalikoppia tai telttaa, ellet sinä maksa siitä 100 euroa päivältä tai jopa enemmän, riippuen tietysti puolueesta, kuka maksaa mitäkin. Eihän tämä näin voi olla, että kunnan virkamiehet estävät luottamushenkilöitä tapaamasta kansaa asettamalla semmoisia kynnyksiä, että he eivät mene kansan keskuuteen. Tämä on hyvin tyypillistä vaalikentillä — niin kuin Tikkurilan torillakin, ikävä kyllä, kun ollaan, niin puolueet laitetaan takimmaiseen riviin sinne torin reunaan, nurkkaan, yhteen riviin ne teltat sinne, etteivät he vain häiritse kansaa. Kyllä tämä asia pitää järjestää niin, että luonnollisella tavalla päästään lähelle kansaa ja päästään keskustelemaan heitä kiinnostavista asioista.

Meidän täytyy lainsäädännöllä alkaa turvaamaan oma liikkumavapautemme, jos eivät sitä virkamiehet kunnissa osaa omatoimisesti toteuttaa. Aivan kuten edustaja Pirkko Ruohonen-Lerner mainitsi, ei voi olla niin, että jonkun puolueen asettama virkamiesjohtaja suosii oman puolueensa väkeä ja antaa heille merkittävästi enemmän näkyvyyttä, esimerkiksi siltabanderollien paikoissa tai joissain muissa julkisissa rakennuksissa antaa niitä käyttövuoroja heille ja toista puoluetta sitten painetaan piiloon tai ei olla yhteistyökykyisiä.

Kyllä tässä vaalilain uudistuksessa olisi pitänyt puuttua nimenomaan näihin keskeisiin ongelmiin, mitkä estävät äänestysaktiivisuuden kasvua. Tämmöisellä yhdellä A4:n paperilla puhutaan kauniista kevätsäästä ja uskotaan, että sillä äänestysaktiivisuus nousee. Tämä on ihan puppua. Kyllä pitää olla konkretiaa enemmän. Sinänsä ihmettelen, miten tähän asiaan ei voitu yhtään enempää paneutua. Mutta kiitoksella kuitenkin otan vastaan sen, että jotain on yritetty ja suunta on toivottavasti taas jälleen oikea. Meidän täytyy ensi hallituskaudella puuttua näihin keskeisiin uudistuksiin, jotta aidosti saadaan äänestysaktiivisuutta kasvatettua. — Kiitoksia.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Näitä kunnallisvaalien ajankohtia on muutettu aikaisemmin. Ensimmäisen kerran se tapahtui 1917 joulukuussa, ja silloin sanottiin, ettei sekään ollut hyvä aika, että säät olivat huonot. Seuraavan kerran muutettiin vuonna 50. Se oli lokakuun ensimmäinen ja sitä seuraava maanantai. 98 on ollut tämä nykyinen käytäntö eli lokakuun neljäs sunnuntai. Nyt on päädytty sitten huhtikuun kolmanteen sunnuntaihin. Toivottavasti keväinen sää sitten laittaa ihmiset äänestyskopeille.

Vaikka nimi miestä ei paranna, niin nimi "kunnallisvaalit" muutetaan "kuntavaaleiksi". Niin kuin sanoin, niin ne siirretään huhtikuun kolmanteen sunnuntaihin. Ensimmäisen kerran 2017 siirretään vuoden 2016 säännönmukaiset kuntavaalit seuraavan vuoden huhtikuuhun, ja niin kuin täällä sanottiin, nykyinen valtuusto istuu viisi kuukautta pidempään eli toukokuun loppuun saakka.

Hiljattain keskusteltiin myös tästä demokratiapoliittisesta selonteosta, ja siinähän oli yleisenä ilmiönä, että varsinkin nuorten äänestysinto on laskenut ja eri väestöryhmät ovat käyttäytyneet eri lailla. Mutta toivottavasti sitten tämä keväinen sää houkuttelee, että eri yhteiskuntaluokista riippumatta jokainen lähtisi vaaliuurnille ja käyttäisi tätä demokratian välinettä hyväkseen. Aika näyttää tämänkin, mutta ihan on mielekästä, että muutetaan keväiseen ajankohtaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että suomalaista demokratiaa kehitetään, ja on tärkeää, että saataisiin kansalaisten luottamus palautettua poliittiseen järjestelmään. Kansalaiset eivät luota poliitikkoihin. Kansalaiset eivät luota virkamiehiin. Hyvin paljon tämä johtuu tietenkin siitä, kuinka kansalaisia kohdellaan. Heitä ei kuunnella. Jos kuunnellaan, niin sillä ei ole mitään vaikutusta eikä merkitystä.

Pidän itse hyvin tärkeänä sitä, että vaalirahoitusta saataisiin merkittävästi läpinäkyvämmäksi kuin se on tällä hetkellä. Kaikki tiedämme, että pitkään politiikassa mukana olleet henkilöt keräävät vuodesta toiseen, vaaleista toiseen vaalirahaa omilta yrittäjäystäviltään, osuuskaupoilta, rakennusliikkeiltä, sekalaisilta liikemiehiltä, jo-pa rikollisilta liikemiehiltä. On itsestäänselvyys se, että jos joku taho rahoittaa poliitikon vaalikampanjaa, niin se varmasti odottaa vastapalveluksia ennemmin tai myöhemmin. Siinä mielessä nämä vaalirahoituslainsäädännössä olevat alarajat sille, koska pitää ilmoittaa tämä tuen maksaja, ovat aivan liian korkeita. Mielestäni jo 200 euron lahjoitus aiheuttaa sen, että lahjan saaja on kiitollisuudenvelassa lahjan antajalle eli vaalirahoituksen antajalle.

Arvoisa puhemies! Nyt oli uudessa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä maaliskuulta 2015 erinomainen kirjoitus Suomen kuuluisimmasta vaalirahoittajasta, Arto Merisalosta. Hän kertoo tässä haastattelussaan, joka on monta sivua, siitä, kuinka hän ja hänen yhtiökumppaninsa, muut liikemiehet, ovat toimineet. He halusivat Suomeen porvarihallituksen. He pohtivat huolella, minkälaisia ehdokkaita kannattaisi tukea. Heillä oli strategia. He tukivat neljänlaisia ehdokkaita: heitä, jotka eivät mene läpi mutta keräävät puolueelle ääniä, heitä, jotka eivät vielä pääse läpi mutta pääsevät seuraavissa vaaleissa, heitä, jotka pääsisivät ensi kertaa eduskuntaan, sekä neljänneksi he tukivat tuttuja konkareita.

Arvoisa puhemies! Nämä liikemiehet keräsivät suuria summia ja sitten jakoivat niitä omille suosikeilleen. Tässä eduskunnassakin istuu edelleen paljon sellaisia kansanedustajia, jotka ovat ottaneet näiltä liikemiehiltä merkittäviä summia vastaan vaalirahaa. Kun näitä vaalirahoituskuvioita useita kertoja toistetaan medioissa, niin on itsestään selvä asia, että se ei herätä kansalaisten luottamusta. Samalla kun kaikki poliitikot leimataan epämääräisiksi ja sellaisiksi, että he ovat lahjottavissa, niin kaikki ikään kuin mennään samaan suohon.

Mielenkiintoista tässä haastattelussa oli se, että tämä vaalirahoittaja Merisalo lusi varsin hyvässä seurassa. Siellä oli niinä vuosina vaikka ketä, suurliikemies, korkeita kunnallispoliitikkoja Vantaalta, Padasjoelta ja Järvenpäästä, pari asianajajaa ja pari entistä vallesmannia, entinen poliisitarkastaja ja niin edelleen. Eli vankiloissa myös verkostoidutaan ja näitä suhteita sitten hoidellaan vuodesta toiseen.

Arvoisa puhemies! Toivonkin, että seuraava hallitus puuttuu näihin vaalirahoituslainsäädännön keskeisiin ongelmiin ja tekee vaalirahoituksesta nykyistä läpinäkyvämpää, koska se on ainoa tapa saavuttaa kansalaisten luottamus poliitikkoihin ja poliittiseen järjestelmään. On tärkeätä, että kansalaiset tietävät, ketkä rahoittavat poliitikkojen ja kenen poliitikkojen kampanjoita.

Tammikuussa eräässä lehdessä kuvailtiin pääministeri Stubbin kampanjoita viime vuosien ajalta, (Puhemies koputtaa) ja 70 prosenttia hänen kampanjansa lahjoittajista jäi pimentoon.

Se liittyy siihen, että kansalaisten...

...luottamus pitää hankkia poliittiselle järjestelmälle.