Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Tekisi mieli ehdottaa tämän hylkäämistä, mutta en nyt kuitenkaan ehdota.

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että valiokunnan mietinnössä alun perin sanottiin, silloin kun tämä laki ensimmäistä kertaa täällä oli — nythän sitä korjataan, enkä muista, kirjoitinko minä sitä tähän uudestaan — että valiokunta puoltaa lain hyväksymistä vain sen takia, että se on osa työmarkkinasopimusta. Tässä lain tarkoitushan kuulostaa ihan hyvältä: tukea sitä, että yritykset kouluttavat henkilökuntaa ja että yhteiskunta ottaa siitä tietyn vastuun. Tätä varmaan työmarkkinajärjestöt silloin aamuyöstä kello neljä, kun ne tästä sopivat, ajattelivatkin, mutta sitten kun tämä tuli verojaostoon ja tätä analysoitiin, niin todettiin, että tämä on aivan surkea. Ja tähän nyt menee taas 50 miljoonaa euroa, samalla kun niitä tavoitteita, joita tällä tavoitellaan, voitaisiin saavuttaa paljon tehokkaammin ja halvemmalla toista kautta.

Niille, jotka sitten huhtikuussa, toukokuussa tai ehkä elokuussa tekevät hallitusohjelmaa, yrittävät miettiä, mistä se 2 miljardia säästöjä otetaan, tässä on sitten taas 50 ylimääräistä miljoonaa siihen ongelmaan tehtävänä. On ikävää, että tehdään tämmöistä lainsäädäntöä, mutta, arvoisa puhemies, seuraavassa kohdassa puhun tästä asiasta ehkä enemmän.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Soininvaara tiivisti hyvin tämän tilanteen.

Olen itse istunut verojaostossa nyt 12 vuotta, ja en muista, että olisi ollut montaakaan lakia, josta olisi niin yksiselitteisesti verojaostossa hyvässä hengessä todettu, että tämä on täysi susi jo lähtiessä. Ja tämä ehkä varoituksena siitä, että jos tehdään työmarkkinapoliittisia ratkaisuja ja heitetään tietyllä tavalla pakkopulla eduskuntaan, niin se ei vastaa kyllä missään nimessä hyvää verolainsäädäntöä.

En ole vielä tavannut ketään, joka olisi tyytyväinen tähän koulutusvähennykseen. 57 miljoonaa maksaa, ja kukaan ei ole tyytyväinen. Ehkä tämä on yksi merkittävimpiä tai keskeisimpiä tarinoita tämän kauden hyvinkin heikosta verovalmistelusta, poukkoilevasta verotuksesta. Jääköön tämä sitten historian lehdille niinä verolakeina, joita ei koskaan olisi pitänyt säätää. Toivon mukaan tämä pystytään oikaisemaan tulevaisuudessa, koska tämä ei miltään osilta kyllä täytä niitä velvoitteita ja edellytyksiä, joita hyvältä verolainsäädännöltä edellytetään.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä edellisten puhujien kanssa. Jo silloin aikoinaan, kun tämä koulutusvähennys neuvoteltiin työmarkkinasopimuksen osana, se oli hyvin hankala neuvotella. Sitten loppujen lopuksi, että saatiin kuntoon, valtion piti verovähennyksellä osallistua tähän kokonaisuuteen. Jo silloin aikanaan verojaosto ja valtiovarainvaliokunta moittivat tätä ratkaisua. Tässä yhteydessä valiokunta tekee aivan saman asian.

Täytyy sanoa, että jos jotakin pitäisi tukea, niin se pitäisi oikeastaan ensi sijassa antaa suorana tukena. Verovähennykset on erittäin huono tukikeino, ja ne ovat hyvin monimutkaisia järjestelyjä. Ja tältä osin voi sanoa, että tämän tyyppistä verolainsäädäntöä ei pitäisi hyväksyä. Pitäisi se yleinen periaate olla: laaja veropohja ja alhaiset verokannat. Sen mukaan mennään, ja jos tukia annetaan, niin annetaan suorina tukina mahdollisimman läpinäkyvästi. Sillä tavalla pitäisi toimia.

Mutta koska kyseessä on työmarkkinaratkaisu, niin tässä yhteydessä asialle ei voida yhtään mitään, mutta toivottavasti se kritiikki, joka nyt tässä yhteydessä ilmastaan ja myöskin valiokunnan mietinnössä, johtaa siihen, että kun seuraava työmarkkinasopimus tehdään, niin siinä yhteydessä tästä koulutusvähennyksestä voitaisiin luopua.