Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! 40 vuotta vanha päivähoitolaki on nyt käsittelyssä ja uudella nimellä. Valitettavasti suurin asia, mikä muuttuu, on tässä nimike, ja sisältöjen suhteen muutokset ovat ainakin huomattavasti vaatimattomampia kuin kentällä odotettiin tältä lailta. Kohtuullisen pienillä muutoksilla aiotaan edetä. Sinänsä emme vastusta suoraan noita nyt tehtäviä muutoksia, mutta olisimme kuitenkin odottaneet paljon enemmän tältä lailta, ja uskon, että aika moni olisi kohdistanut suuremmat odotukset tähän. Tässä on siis kysymys teknisestä päivityksestä.

Valiokunnassa paljon keskustelua herätti se, onko tällä nyt suuria kustannusvaikutuksia. Meidän näkemyksemme mukaan ei, koska juuri mikään verrattuna nykylakiin ei muutu.

Teimme valiokunnassa kaksi erillistä lausumaehdotusta, jotka teen myös nyt, siis lausumaehdotukset 1 ja 2. Niistä ensimmäisessä korostetaan laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuutta koko maassa, ja toisessa lausumaehdotuksessa esitämme muun muassa selvityksen tekemistä siitä, että jokaiselle lapselle tarjottaisiin mahdollisuus muutaman tunnin tavoitteelliseen varhaiskasvatustoimintaan tuon varhaiskasvatuspäivän aikana.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatusuudistusta on odotettu kauan. Nyt käsittelyssä on osauudistus, siis tämä ykkösosa.

Laadukas varhaiskasvatus ulottuu pitkälle lapsen mennessä koulutaipaleelle. On tärkeää tunnistaa oppimisen ongelmat ajoissa. Varhaiskasvatuslain jatkovalmistelussa pitää tähän kiinnittää erityistä huomiota. Samoin toivoisin, että lasten liikkumiseen ja liikunnan lisäämiseen kiinnitettäisiin tulevaisuudessa paljon huomiota.

Varhaiskasvatuksen kehittämisessä on huomioitava alueellinen saatavuus. Myös perheiden valinnanvapaus on tärkeää. Päiväkotihoidon, ryhmäperhepäivähoidon, perhepäivähoidon on oltava mahdollisia jatkossakin. Kotona tapahtuvaa hoitotyötä voidaan tukea eri varhaiskasvatuspalveluiden avulla. Varhaiskasvatusalalla toimijoiden kelpoisuusvaatimuksia ei voida heikentää. Erilainen koulutustausta tuottaa monipuolista osaamista, ja tärkeää onkin saada se osaaminen käyttöön lasten eduksi.

Myös perussuomalainen ryhmä on yhtynyt lausumaehdotuksiin, ja kannatan edustaja Puumalan esitystä.

Kristiina  Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksessa lähtökohtana on oltava lapsen etu. Tarpeeksi varhain aloitettu laadukas varhaiskasvatus mahdollistaa lapsille parhaan mahdollisen oppimiskyvyn huolimatta siitä, minkälainen hänen taustansa on ja onko perheellä esimerkiksi taloudellisia vaikeuksia.

Toimiva varhaiskasvatus on todellinen tasa-arvoteko. Varhaislapsuus on yksi keskeisimpiä vaiheita oppimiselle ihmisen elämänkaarella, ja on tärkeää, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus varhaiskasvatukseen juuri tässä elämänvaiheessa. Varhaiskasvatus on yksi parhaita keinoja ehkäistä eriarvoistumiskehitystä jo lapsuudessa. Varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien, kuten myös oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyssä. Tutkimusten mukaan eniten varhaiskasvatuksesta hyötyvätkin juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset.

Nyt käsittelyssä on varhaiskasvatusuudistuksen niin sanottu ensimmäinen vaihe, jossa linjataan varhaiskasvatuksen määrittelystä ja tavoitteista sekä toimintaympäristön kehitettävyydestä, oppimisen edistämisestä ja lasten turvallisuudesta. On erittäin tärkeää, että seuraava eduskunta jatkaa tätä työtä ja vie uudistusta määrätietoisesti eteenpäin seuraaviin vaiheisiin. Varhaiskasvatus on tuotava 2010-luvulle myös henkilöstömitoitukseen ja kelpoisuuksiin liittyvien säännösten osalta. Nykylinjaukset perustuvat osittain yli 40 vuotta vanhaan päivähoitolakiin, joka ei enää vastaa nykypäivän vaatimuksia.

Lakiin ehdotetaan myös kirjattavaksi moniammatillisen yhteistyön merkitystä korostava säännös. Tämä on erittäin tärkeää, kun haluamme nähdä lapsen ja perheen tilanteen kokonaisuutena. Varhaiskasvatus on olennainen osa koko lasten ja perheiden palveluiden palettia, ja näiden palveluiden on muodostettava nykyistä eheämpi kokonaisuus. Kun palvelut on sovitettu yhteen, myös mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvon puhemies! Kun ei ollut mahdollisuutta ensimmäisessä käsittelyssä puhua tästä aiheesta, niin korjataanpa tilanne nyt. Ihan ensimmäiseksi kannatan edustaja Puumalan tekemiä lausumaehdotuksia.

Hyvä puhemies! Varhaiskasvatuslaki, joka meillä on tällä hetkellä käsittelyssä, oli suurin odotuksin tänne eduskuntaan tuotu laki. Monenlaisia toiveita, hartaita ja vähemmän hartaita, sisältyi tähän lakitoivetynnyriin, mutta sitten kun tämä lopulta saatiin pöytiin, niin saa sanoa, että se pettymys oli jonkinmoinen. Aivan kuten edustaja Puumala alkupuheenvuorossaan totesi, nimi oli muuttunut mutta kaikki asiat, jotka sisältyivät tähän lakiin, olivat niin tuttuja, että ne ovat käytössä jo tänä päivänä. Asiantuntijat minusta osuvasti kuvasivat tätä lakia todeten, että mikään ei muutu tämän lain tultua voimaan.

Tietenkin ensimmäinen problemaattinen asia liittyy ryhmäkokoihin, jotka sisältävät nyt uuden määritelmän tässä laissa. Mutta arkielämän tilanteet kuitenkin näyttävät sen, että ryhmäkokoja joudutaan muuttelemaan niin moneen malliin päivän mittaan, että tällaisiin kattorajoituksiin tuskin voidaan hyvin tarkasti perehtyä.

Mehän kaikki tiedämme, että kunnan elinvoiman muodostavat lapset ja perheet, vaikka monesti väitetään, että esimerkiksi elinkeinotoimi on se, jolla nämä asiat saatetaan järjestykseen. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että niihin kuntiin, joissa on lapsia ja perheitä, sijoittuvat monet muutkin toimijat. Syytkin me arvaamme: sen kunnan nähdään olevan elinvoimainen myös tulevaisuudessa.

On tärkeää, että muistutamme itseämme ja muita siitä, että ensisijainen kasvatusvastuu on aina kodeilla. Mutta onneksi yhteiskunnassa on luotu järjestelmä, että jos avun tarvetta perheissä ilmenee, niin voimme järjestää sellaisen avunantoväylän niin, että kaikki perheet saavat ammattilaisten apua silloin, kun hätä on suurin. Tässä yhteydessä on tärkeää muistuttaa siitä, että meillä on sosiaalipalvelulaki tullut voimaan tämän vuoden alusta, jossa viitataan esimerkiksi kotipalveluihin ja niiden lisäämiseen. Tosiasia on kuitenkin se, että kun raha ei kulje rinnalla, niin tämä järjestelmä ei toimi niin hyvin kuin on oletettu. On arvioitu, että yksi kodinhoitaja tai yksi tämmöinen perhehoitaja 35:tä lasta kohden lisäyksenä siis Suomenmaassa tarkoittaisi 60 miljoonan panostusta. Sehän tarkoittaa sitä, että kun lisäämme ennalta tarjottaviin palveluihin, niin vähennämme kuormaa sieltä toisesta päästä, johon korjaavat toimenpiteet yleensä kumuloituvat.

Siksi olisi tärkeää, että seuraavalla hallituskaudella viimeistään, kun tulokset ja tutkimukset osoittavat sen, että esimerkiksi näillä kotiin annettavilla palveluilla on merkitystä, tämä pieni panostus tehtäisiin, jolla on kuitenkin suuret vaikutukset. Samoin on myös varhaiskasvatuksessa yleensä. Arvostetut tutkijat ovat arvioineet sen, että varhaiskasvatukseen suunnatut rahasummat tuottavat itsensä kuusin—seitsenkertaisina takaisin. Kun kaikkea mitataan kuitenkin taloudellisilla mittareilla, niin tämän, jos minkä, luulisi olevan hyvä mittari siitä, että tähän asiaan kannattaa panostaa.

On muun muassa ihan tuoreita tutkimuksia siitä, että kunnat, jotka leikkasivat tosi kovalla kädellä esimerkiksi 90-luvulla lasten, nuorten ja perheiden palveluja, saavat nyt maksaa kumuloituvia mielenterveyskuluja omissa kunnissaan. Kuten kaikki tiedämme, ne ovat paitsi taloudellisesti myös inhimillisesti erittäin raskaita taakkoja kannettavaksi kunnille ja perheille.

Arvoisa puhemies! Nyt sitten tähän varhaiskasvatuslakiin varsinaisesti. Kuten alussa todettiin, tekniset kysymykset vellovat tämän lain sisällä. Tietenkin olisi toivonut, että tämä laki olisi ollut enemmän mahdollistava kuin rajaava. Siksi kannan huolta siitä, että perheiden valinnanvapautta ja erilaisia avoimia päivätoimintoja järjestettäisiin niin, että kaikki perheet voisivat käyttää varhaiskasvatuspalveluita järkevästi hyväksensä. Kun tästä osaamisesta on puhuttu niin paljon, niin voimme varmasti todeta, että kun osaavat henkilöt ovat oikeilla paikoilla lasten varhaiskasvatuspalveluissa, niin ne tulokset näkyvät myöskin tässä muodossa sitten tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että seuraava eduskunta saa ratkaistavakseen laaja-alaisemman varhaiskasvatuslain, jossa tehdään niitä tarpeellisia muutoksia, joita nyt on havaittu sillä sektorilla tarvittavan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hartaasti odotettua päivähoitolakia uudistetaan, mutta hyvin pienin askelin. Sivistysvaliokunnassa tämä aiheutti paljon keskustelua ja hyvin paljon asiantuntijoitten puheenvuoroja. Päällimmäiseksi jäi mieleen se, että voiko missään lainsäädännössä olla niin eri suuntiin meneviä ammattijärjestöjen edustajia kuin tämän lain valmistelussa. Monesti tällaiset isot, suuret yhteiskuntaa merkittävästi hyödyttävät uudistukset tahtovat tukehtua siihen, että eri ammattijärjestöt alkavat ajamaan omia etujaan ja omia tavoitteitaan eikä kompromisseja osata tehdä.

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa jo kävimme keskustelua siitä, että kun tämä ryhmäkokoasia tulee voimaan, niin se ei käytännössä muuta asiaa paremmaksi. Kolme vuotta täyttäneiden kokopäivähoitoryhmässä saisi samanaikaisesti olla läsnä enintään 21 lasta ja alle kolmevuotiaiden ryhmässä 12 lasta. Kun me tiedämme, että osapäivähoidossa olevat lapset tulevat ja menevät päivän mittaan ja heidät lasketaan puolikkaina, niin ryhmäkoko voi olla numeroita suurempi hetkellisesti. On toki ymmärrettävää se, että jos rahaa ei lain uudistamiseen laiteta lainkaan, niin eihän siitä ihmeitä voida odottaa.

Arvoisa puhemies! Odotan, että seuraavan hallituskauden aikana me jatkamme tätä varhaiskasvatuslain uudistamista, kuten edustaja Kerola mainitsi, ja pääsemme siihen suuntaan, että jokaiselle kolme vuotta täyttäneelle lapselle tulee oikeus hyvään varhaiskasvatukseen. En tiedä, tuleeko hallitusneuvotteluissa olemaan itse kullakin eduskuntaryhmällä minkään näköisiä tavoitteita tässä suhteessa, rupeammeko varautumaan siihen, millaisia esityksiä lähdemme tuomaan.

Arvoisa puhemies! Olisin yhden esimerkin vielä halunnut nostaa siitä, että ne perhepäivähoitajat, jotka tällä hetkellä työskentelevät, ovat kuitenkin saaneet toimia hyvin vapaasti ilman koulutusta. Perhepäivähoitajien pätevyysvaatimukset ovat olleet hyvin nimellisiä, ja tämän lain tarkoitushan on tuoda sinne lisää osaamista. Toki en sano sitä, etteivätkö perhepäivähoitajat tähän saakka ole osanneet työtänsä tehdä, mutta jos kunnat tällä hetkellä eivät koulutusta arvosta rahalla mitaten, niin eihän se itsestään parane. Tällä hetkellä kunnissa on tapana, että jos on koulutusta perhepäivähoitajan tehtävään, ammattiin soveltuvaa koulutusta, niin kunnan maksama korvaus siitä on luokkaa muutama kymmenen euroa enemmän kuin henkilöllä, jolla ei ole siihen täysin soveltuvaa koulutusta. Siinä mielessä kuntien tulisi myös katsoa peiliin ja maksaa tehtävästä asianmukaisesti paremmin.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Puumalan lausumaehdotuksia.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään on kyllä hieno päivä siinä mielessä, että täällä on kaksi erittäin hyvää lakiesitystä käsittelyssä. Toinen oli viittomakielilaki, ja sitten nyt on tämä varhaiskasvatuslaki, vihdoin. Yli 40 vuotta on odotettu tätä lakia uutena, ja nyt se on tässä meidän käsittelyssämme — kiitos ministeri Kiurun, että on tehnyt vahvaa työtä tämän lain eduskuntaan tuomiseksi.

Täällä on puhuttu paljon tämän lain epäonnistumisesta ja siitä, että siellä ei ole riittävästi pedagogiikkaa tai siellä ei ole riittävästi käsitteitä avattu. Minä haluaisin muistuttaa kuitenkin kaikkia, että toivoisin, että kaikki ymmärtävät, että tässä laissa on kysymys lapsen oikeudesta: lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen. Se on tämän lain lähtökohta, ja siitä tässä on lähdetty lakia tekemään, lapsen edun huomioimisesta päivähoitoa suunniteltaessa ja järjestettäessä.

Käsitteet: käsitteitä voidaan uudistaa, kunhan vain ymmärrämme, mitä niillä tarkoitetaan.

Ryhmäkokoasia: Tässä laissa ehdotetaan säädettäväksi ryhmäkoosta. Ja kyllä täällä edustaja Niikko puhui vähän pikkuisen unohtaen tiettyjä asioita. Kun mainitsin, että 21:n ryhmiä, niin siellä on kyllä vaatimus sitten siitä, että siellä pitää olla niitä aikuisiakin, ohjaajia ja opettajia, sitten enemmän sitä ryhmää kaitsemassa. Elikkä 3 vuotta täyttäneiden kokopäiväryhmässä saisi samanaikaisesti olla läsnä enintään 21 ja 3-vuotiaiden ryhmässä 12 lasta. Ja kun meillä valiokuntakuulemisissa toivottiin joustavuutta ja epäiltiin, että tämä rajoittaa liikaa, niin kukaan ei estä kuitenkaan esimerkiksi yhdistämästä eri-ikäisten lasten ryhmiä. Tämä laki ei sitä estä, eli tässä on myös joustamisen mahdollisuudet.

Lain myötä tulee nyt käyttöön erittäin hieno asia, joka on jo käytössä aika monessa kunnassa, monessa päiväkodissa. Se on varhaiskasvatussuunnitelma, mutta nyt sille luodaan lakiin perusteet, jotka Opetushallitus sitten määrittelee, ja siinä sitten voidaan kirjata lapsen edistymistä, kehitystä, oppimisen tavoitteita ja niin edelleen ja mitä toimenpiteitä halutaan tavoitteiden saavuttamiseksi tehdä.

Tärkeä osa on myös vanhempien osallisuus, ja varhaiskasvatussuunnitelman yksi tehtävä on tietenkin se, että perhe on vahvasti mukana tässä lapsen kasvussa, ja luonnollisesti, tietysti, perhe ja koti ovat se ensimmäinen kasvattaja.

Arvoisa puhemies! Opetushallitus saa tässä nyt hyvinkin merkittävän roolin asiantuntijavirastona ja, kuten jo totesin, varhaiskasvatussuunnitelmien tekijänä.

Yksi asia toi valiokuntakuulemisissa vähän kummastusta. Eli laki on tässä, ja silti epäiltiin jopa, että se vaarantaa varhaiskasvatuksen tai päivähoidon. Ehkä eniten tämän lain käsittelyssä kummastutti se, että välillä tuntui tärkeämmältä joidenkin mielestä se, kuka tai minkä koulutuksen omaava lasta saa kasvattaa, kuin se lapsen oikeus varhaiskasvatukseen. Sen takia haluan edelleenkin korostaa tätä lapsen oikeutta, että me ymmärrämme, mistä tässä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Valiokunta myös käsitteli tulevaisuutta sillä tavalla, että me tiedämme, että tämä on osa tästä kokonaislaista, ja me kannustamme nyt tulevaa eduskuntaa valiokunnan puolestakin omalla lausumalla siitä, että on välttämätöntä jatkaa tätä työtä ja tehdä sitten jatkovalmistelussa muun muassa nämä tästä vielä puuttuvat henkilöstömitoituksen osuudet ja arvioinnit ja niin edelleen, elikkä nämä ovat hyvin tärkeitä.

Me painotimme myös sitä, että varhaiskasvatus on tietysti hyvin merkittävä perusta lapsen oppimiselle. Tässä vaiheessa on hyvin tärkeää tunnistaa mahdolliset ongelmat ja tietysti myös vahvuudet. Ja sen takia tässä jatkovaiheessa onkin erittäin tärkeätä, että siellä on nämä tuen muodot sitten esiteltyinä.

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatussuunnitelma keskustelutti myös meitä paljon ja erityisesti se, ettei lakiin ole kirjattu paikallisen suunnitelman pakollisuutta. Sivistysvaliokunta tekikin siitä lakimuutoksen siihen liittyen, että tämä saataisiin myös kirjattua velvoittavaksi paikallisesti eli myös kunnat huomioimaan tämä asia.

Ja kuten jo sanoin, niin meidän lausumassamme oli hyvin vahvana se, että tämä jatkotyö pääsee käyntiin vahvasti. Ja siksi kyllä vähän ihmettelemme tätä opposition lausumaesitystä. Selvitystä vaaditaan, vaikka tämän lain valmistelussa oli hyvin laaja vanhempien, perheiden kuuleminen tämän asian ja koko lain sisällöstä. Eli tämä selvitys tuo nyt vähän turhaa päällekkäistyötä.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että liikunta nostettiin hallituksen esityksen valmistelun loppuvaiheessa niin sanotusti pykälätasolle tässä esityksessä. Suositusten mukaiseen riittävään liikuntaan valitettavan harva päiväkoti-ikäinen lapsi yltää. Me tiedämme, että liikunnalla on iso merkitys paitsi motoriselle kehitykselle myös kognitiivisten toimintojen kehitykselle, joka taas puolestaan on edellytys oppimiselle. Me tiedämme, että kun lapset oppivat, niin se kehittää heidän myönteistä minäkuvaansa ja itsetuntoaan, ja nämä peruspalikat ovat äärimmäisen tärkeitä. Eli voidaan sanoa, että liikunnasta on erittäin moneksi tässäkin asiassa.

Näin ollen, jotta nämä hyvät asiat toteutuisivat, on kiinnitettävä huomiota varhaiskasvattajien, kaiken koulutusasteen kasvattajien koulutuksessa myös tähän liikuntaan, ja näkisin, että olisi äärimmäisen arvokasta, että liikunta saataisiin ikään kuin pakolliseksi palikaksi myös jo tässä koulutusvaiheessa. Lapsen liikkeen tehokkain pysäyttäjä nimittäin on varhaiskasvattajan asenne, ja asenteeseen vaikutetaan koulutuksella.

Haluan nostaa esiin myös tilat. Valiokunta nosti tässä mietinnössä esiin muun muassa sisäilman. Päiväkodeissa tilojen pitää olla riittävät, niiden pitää olla terveelliset ja myös toimivat. Itse haluaisin nostaa esiin vielä melun. Melu on usein tilakysymys. Henkilökuntaa työterveyshuolto kehottaa käyttämään ongelmatilanteissa korvatulppia. Minä kannan huolta lapsista, jotka eivät käsittääkseni Suomessa kuulu työterveyshuollon piiriin. Miten näiden lasten kokemaan meluun, häiritsevään meluun, puutumme, siinä on vielä haastetta.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Päivähoitolaki on yli 40 vuotta vanha, ja itse asiassa näytti siltä, että se ehtii vanheta yli 50-vuotiaaksi ennen kuin varhaiskasvatuslaki maahamme saadaan. Nyt varhaiskasvatuslaki saadaan, mutta niin kuin tässä keskustelussa on tuotu esille, aika lailla vain nimen muodossa. Kyllä rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tämä varhaiskasvatuslaki, joka nyt on käsittelyssä, on pettymys siihen nähden, miten paljon sen eteen työtä tehtiin ja miten hyvään malliin se jo edellisellä hallituskaudella keskustan ja kokoomuksen ollessa hallituksessa ministeri Risikon johdolla oli laitettu. Nyt aivan viime metreillä varhaiskasvatuslaki saatiin eduskuntaan, ja tämän lain suurin ongelma on se, että tämä on valmisteltu hyvin vahvasti sosiaalihuollon viitekehyksessä siitä huolimatta, että varhaiskasvatus siirrettiin opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen vuonna 2013.

Täällä on keskusteltu varhaiskasvatuksesta ja lasten oikeudesta siihen, ja keskusta on tehnyt minun mielestäni ihan hyvän lausuman, että se pitäisi vahvistaa entistä selkeämmin. On puhuttu muutamasta tunnista. Itse asiassa tuo aktiivinen varhaiskasvatuksen aika päivähoidossa on sieltä noin kahdeksasta puoleen päivään eli aamiaisesta puoleen päivään. Se on sitä aktiivista varhaiskasvatuksen aikaa, ja se pitäisi tässä lainsäädännössä tunnistaa ja tunnustaa jokaisen lapsen oikeudeksi. Sen ympärillä on sitten sitä osuutta, joka on perinteisempää päivähoitoa, ehkä aamuvarhaisella ja sitten pidempään illansuuhun, kun vanhemmat tulevat kotiin.

Olen hieman hämmästyneenä kuunnellut tänään muun muassa edustaja Peltosen puheenvuoroa, jossa hän ihmetteli, että varhaiskasvatuksessa on kannettu huolta siitä, kuka voi antaa varhaiskasvatusta. Kyllä se on tavoitteellista työtä, jota tehdään, ja minun mielestäni sitä voi antaa koulutettu ammattilainen. Sen takia tässä laissa olisi pitänyt vahvemmin tunnustaa ja vahvistaa myös koulutetun ja osaavan henkilökunnan asema. Ei päivähoito ole synonyymi varhaiskasvatukselle, ei missään nimessä. Tämä näyttää olevan nyt sosialidemokraateille näköjään yhdysmerkki näiden kahden välillä. Päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta puhutaan suloisesti sekaisin koko ajan ja suurin piirtein siitä, että varhaiskasvatusta voidaan antaa kenen tahansa toimesta. Näin se ei ole. Näin edustaja Peltonen hetki sitten juuri kertoi.

Meidän pitäisi vahvemmin siis kirjata varhaiskasvatuslakiin koulutetun, osaavan henkilökunnan rooli, ja päiväkodissa ja päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa on tarvetta monenlaisille tekijöille. Tässä keskustelussa, silloin kun tämä oli lähetekeskustelussa, käytiin keskustelua siitä, että sitä työtä on hyvin erilaista, mitä päivähoidossa ja päiväkodissa ja varhaiskasvatuksessa pitää tehdä, ja kaikille on oma paikkansa, mutta meidän pitää tunnustaa se, että tavoitteellista varhaiskasvatusta ei voi kuka tahansa antaa. Kaikki tullessaan isäksi tai äidiksi eivät ole opettajia, kaikki eivät ole varhaiskasvattajia, ja se pitäisi tunnustaa.

Pidän myönteisenä sitä, että varhaiskasvatussuunnitelmiin lisättiin myös tuo väliin tuleva kunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma. Se on myönteistä, ja sitä on toivottu, ja myös sitä, minkä edustaja Harkimo täällä toi esille, että liikunta on kirjattu tähän mukaan. Sen pitäisi olla läpileikkauksena kaikessa meidän oppimisen ketjussa, varhaiskasvatuksesta aina elinikäiseen oppimiseen eri asteilla.

Arvoisa puhemies! Itse olisin ollut sitä mieltä, että tämä varhaiskasvatuslaki olisi pitänyt ja kannattanut tehdä paremmin ja huolella, mutta onhan siinä nyt nimi valmiina, ja toivon, että seuraava hallitus sen sitten kuntoon saattaa. En tässä nyt keskustan tekemiä lausumia kannata, mutta kyllä niissä on paljon hyvää perää.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ollaan tekemässä hienoa lakia. Edeltävä laki on vanhempi kuin itse olen, ja olen kuitenkin 19-vuotiaan tyttären äiti. Olen myös itse työskennellyt niin perhepäivähoitajana kuin päiväkodissa lastenhoitajana, tehnyt myös varhaiskasvatuksen opettajan pestiä päiväkodissa, ja kyllä täytyy ihmetellä tätä keskustelua, sitä mihin tämä keskustelu täällä johtaa. Täällä jotenkin meinaa mennä lapsi pesuveden mukana, sillä täällä puhuvat sellaiset ihmiset, jotka eivät välttämättä tiedä, mitä tuo arki päiväkodissa tai päivähoidossa on.

Tämä laki on hyvä, ja on hyvä asia, että tällä lailla mennään eteenpäin. Tämä on askel siihen, että saadaan kunnollinen noitakin asioita huomioiva laki, joita täällä keskustelussa on sivuttu, mutta jotta me pääsemme eteenpäin, jostakin on lähdettävä. Tämä on hyvä askel eteenpäin, ja sitä eivät kyllä vastalauseet ja eriävät mielipiteetkään muuksi muuta.

Edustaja Heinonen totesi, että varhaiskasvatus ja päivähoito ovat eri asia. Eivät aivan varmasti ole eri asia. Laadukas päivähoito sisältää varhaiskasvatusta, hoivaa, myös sosiaalityötä, jota aiemmin käydyissä keskusteluissa muun muassa kokoomuksen osalta on kyseenalaistettu voimakkaasti.

Edustaja Niikko arvosteli rankasti perhepäivähoitajien pätevyyttä ja osaamista. Minusta on käsittämätöntä, että tässä salissa mennään tämän tason alapuolelle: kyseenalaistetaan kuntien vastuuta ja törkeästi jopa panetellaan perhepäivähoitajia, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää ja raskasta työtä, vastaavat yksin, ilman työparia, lasten hoivasta, fyysisistä tarpeista, niin ruuasta kuin kodin siisteydestä lähtien. Kyllä kunnat edellyttävät tällä hetkelläkin alalle suuntautuvaa koulutusta perhepäivähoitajana toimivilta. Eivät siellä ammattitaidottomat ihmiset lapsia hoida. Itsekin olen hoitanut... (Mika Niikon välihuuto) — Lastentarhanopettajatkin toimivat perhepäivähoitajana hyvin usein silloin, kun heillä on pieniä lapsia kotona ja he haluavat itse hoitaa omat lapsensa ennemmin kuin viedä ne päivähoitoon muiden hoidettavaksi. — Tämä on käsittämätöntä, että täällä annetaan niin suuresti pieleen menevää viestiä, etteivät kunnat huolehtisi siitä, että perhepäivähoitajat ovat päteviä lapsen kasvattajia tai että koulutus olisi kunnossa. Totta on, mitä edustaja Niikko sanoi, että perhepäivähoitajien palkka on liian pieni, vaatimaton sen työn vaativuuteen nähden, tähän yhdyn täysin. Mutta toivoisin, että tässä salissa, kun nyt näistä asioista puhutaan, samaan aikaan lähtisi viesti siitä, että perhepäivähoitajien ammattia ja työtä arvostetaan, eikä lähdetä tuolla tavoin polkemaan.

Tässä laissa on kysymys ennen kaikkea lasten oikeudesta, ja tästä tehdään tässä keskustelussa eri ammattiryhmien ja poliitikkojen kiistakapula. Kuten aiemmin jo sanoin, tällä toiminnalla ja tällä keskustelulla menee lapsi pesuveden mukana.

Tämä laki on tärkeä ensimmäinen askel, kuten olen jo monta kertaa todennut. Keskusta ei tässä asiassa nauti tyylipisteitä: he jättävät tässäkin asiassa, tämänkin lain kohdalla, eriävän mielipiteen, vaikka eivät halunneet tulla mukaan — vaikka pyydettiin — lainvalmisteluun. Eli ei haluta vaikuttaa asiaan, mutta valittaa kyllä. Minä en itse käsitä tämänkaltaista toimintaa. Edustaja Tiilikaisen suulla keskusta kieltäytyi lähtemästä varhaiskasvatuslain valmisteluun. Mitä tämä on, sitä voi jokainen itse pohtia, mutta omasta mielestäni se ei ole politiikkaa, joka vie eteenpäin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläinen, en minä moittinut, etteivätkö perhepäivähoitajat osaa tehtäväänsä. Itsekin olet kuullut sen siellä valiokunnassa, kun olen puhunut siitä, että omat lapsemmekin olivat perhepäivähoidossa, ja kehuin sitä, kuinka hyvää hoitoa he saivat siellä. He olivat erittäin tyytyväisiä, ja tästä ei ole aikaa kuin vuosi. (Suna Kymäläisen välihuuto) — Ja en tiedä koulutuksesta, minä en edes kysynyt sitä koulutusta, vaan olin tyytyväinen siihen hommaan. Elikkä tällä sanon sitä, että kyllähän he osaavat sen tehtävän, vaikka koulutus olisi toisenlainen kuin oli tavoitteena.

Nythän kuitenkin varhaiskasvatuslain uudistuksessa tulee tavoitteeksi luoda jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksen suunnitelma, ja siinä mielessä se tulee tehtäväksi lastentarhanopettajalle. Kuitenkin me tiedämme, ettei perhepäivähoidossa nyt vaadita sitä lastentarhanopettajan pätevyyttä, että voit kuitenkin olla perhepäivähoitajana, (Suna Kymäläinen: Luojan kiitos!) ja joissain kunnissa ei vaadita oikeastaan yhtään mitään. Tiedän kuntia, joissa perhepäivähoitajana toimii henkilöitä, joilla ei ole tälle alalle olevaa niin sanottua pätevyyskoulutusta. Tiedän henkilökohtaisesti semmoisen henkilön. En nimeä kuntaa enkä mitään. Kunnat oikaisevat joissain tapauksissa näissä asioissa. Näin minulle on kerrottu.

Siinä mielessä, jos me olisimme tehneet varhaiskasvatuslain, niin me olisimme määritelleet joitakin asioita paljon tarkemmin. Mutta mitä tulee tämän varhaiskasvatuslain onnistumiseen, niin tämähän on kuitenkin ammattijärjestöjen, esimerkiksi OAJ:n, mielestä tyhjää täynnä koko laki. Nimi muuttuu, mutta sisältö ei juurikaan muutu. Esimerkiksi OAJ asiantuntijapuheenvuorossaan puhui siitä, että olisi voitu tämän vanhan lain yhteydessä ottaa myös päiväkodin ja lapsiryhmien tilat huomioon. Tällä hetkellä se mitoitus voidaan tehdä siten, että lisätään lasten määrää sinne vaikka käytävät tiloiksi mukaan lukien. Elikkä tämmöisiä kunnon uudistuksia tässä ei otettu huomioon.

Arvoisa puhemies! Tämä 40 vuotta vanha varhaiskasvatuslaki on ollut kirjattuna jo kolmessa hallitusohjelmassa, ja lakimuutos on ollut työn alla 19 vuotta. Mielestäni, koska hallitus ei kehdannut tunnustaa epäonnistumista, tuotiin tämmöinen vähän niin kuin kesken syntynyt varhaiskasvatuslaki. Jotta lakia olisi voitu kutsua varhaiskasvatuslaiksi, siinä olisi pitänyt ihan ensimmäisenä erottaa varhaiskasvatus päivähoidosta. Tästähän asiantuntijat meillä valiokunnassa muistuttivat. Työntekijöiden vastuut olisi pitänyt määritellä, korkeakoulutettujen lastentarhanopettajien määrää olisi lisätty lapsiryhmissä ja pedagoginen vastuu ryhmästä olisi määritelty lastentarhanopettajalle. Ryhmäkokojen pienentäminen tai henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen ei vielä täytä varhaiskasvatuksen kriteereitä. Näin sanoivat Kuntaliitto ja OAJ, jotka tyrmäsivät ensimmäisenä tämän varhaiskasvatuslain sisällön.

Arvoisa puhemies! OAJ:n mukaan esitys oli kunnianhimoton ja syntyessään vanhanaikainen. Kuntaliitto pitää varhaiskasvatuslakia hätäisesti valmisteltuna. Tämä olisi myös pitänyt tuoda lain edellyttämällä tavalla kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnan käsiteltäväksi. Tällaisia palautteita me saimme muun muassa tästä. Katsoin niitä palautteita, mitä meille tuli.

Elikkä siinä mielessä olen samaa mieltä siitä, edustaja Kymäläinen, että on hyvä, että me otamme askelen eteenpäin. Siitä olen samaa mieltä, mutta en hyväksy sitä, että me täällä käsiä taputamme ja sanomme, että tulipa hyvä, että saimme muutettua tämän 40 vuotta vanhan päivähoitolain ja sen nimeksi saatiin varhaiskasvatuslaki. Jos meiltä puuttuu rahaa ja meiltä puuttuu kunnianhimo niissä tavoitteissa, niin toki ymmärrän, ettei tämän enempää hallitus saanut aikaiseksi, mutta ei tässä ole kehuille kauheasti aihetta.

Tämä jää meille ensi hallituskauden tehtäväksi, ja menee ehkä taas ne seuraavat 40 vuotta, kunnes jotain muuttuu. En tiedä, mutta toivon, että sosialidemokraatit ovat aidosti esittämässä hallitusneuvotteluissa, tai missä sitten törmäämmekin, parannuksia tähän. Vai mitä? — Kiitos.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Juuri näin.

Edustaja Heinonen puhui tuossa virkeästä ajasta, joka on varhaiskasvatusta. Ymmärrän, että silloin kokoomuksella on halua, että sitä antavat lastentarhanopettajat muutaman tunnin ja sitten iltapäivällä voivat tulla ne sosionomimöröt, jotka hoitavat sitten tämän hoivan ja hoivaamisen ja hoitamisen, (Timo Heinosen välihuuto) kun siihen varhaiskasvatukseen pätevyyttä heillä ei varmaan kokoomuksen mielestä ole olemassa. Eli tämä on kummallinen keskustelu näistä ammattiryhmistä. En ymmärrä, eikö nyt vieläkään ole kuultu tästä educare-mallista, joka on kaiken meidän varhaiskasvatuksen perusta. Elikkä se tarkoittaa nimenomaan sitä tavoitteellista toimintaa, joka sisältää sitä opetusta, kasvatusta ja hoivaa ja jota moniammatillisesti annetaan. Tätä korosti myös sivistysvaliokunta omassa mietinnössään. Minusta se on hyvin tärkeä asia ottaa huomioon. Minä jättäisin aivan vähemmälle nämä määrittelyt, että kuka voi olla missäkin kolossa siellä päiväkodissa mihinkin aikaan päivästä.

Vastuukysymys, ennen kaikkea johtamisen kysymys, siitä me keskustelimme myös. Eli kyllä tälle johtajuudellekin pitää antaa oma paikkansa, eli kyllä päiväkodissa pystytään määrittelemään.

Edustaja Niikko puhui perhepäivähoidosta, että siellä ei ole ollenkaan pätevyyttä, minkäänlaista. No, ainakin varhaiskasvatussuunnitelman osalta on jo lakiin kirjattu, perusteluihin, se, että lastentarhanopettaja on vastuussa näistä perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelmista. Elikkä siinä mielessä myös tätä osaamista ja korkeampaa osaamista on sinnekin vietynä. — Mutta ihmettelen suuresti tätä keskustelua.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Perhepäivähoitajat tekevät arvokasta työtä, ei siitä ole kyse tässä, myös lastenohjaajat, ryhmäperhepäivähoitajat, sosionomit ja monet muut, yhtä lailla koulussa, missä on erilaisia tehtäviä, mutta siellä päävastuun opetuksesta kantavat luokanopettajat, kasvatustieteen maisterit. En ole itse valmis siitäkään tinkimään ja avaamaan koulua niin, että kuka tahansa voisi toimia opettajana.

Itse olen opettaja, kasvatustieteen maisteri, erikoistunut esi- ja alkuopetukseen, ja minun mielestäni se on hyvin oleellista, että meillä on koulutettu henkilökunta erilaisissa tehtävissä. Mutta on totta, että kasvatustehtävissä on paljon sellaisia tehtäviä, joita voi hoitaa ja tehdä jokainen isä, jokainen äiti, ja näin itse toivon, että yhä isompaa vastuuta lasten kasvatuksesta perheet tänä päivänä ottaisivatkin.

Kuka sitten varhaiskasvatuksen opettajana voi toimia? Minun mielestäni se on selkeästi koulutuskysymys, ja itse haluan, että Suomessa pidetään korkeasta osaamisesta kiinni myös tällaisissa tehtävissä. Itse opettajana tiedän sen, että meillä toimii paljon opettajia, jotka eivät ole saaneet koulutusta siihen tehtävään. Kannattaa jokaisen miettiä, kuinka monta tuntia ne lapset ovat opettajan käsissä päivän aikana. Kun tässä isänä mietin omaa aikaa, mitä lasten kanssa vietän, niin monena päivänä koulussa opettaja on lasten kanssa huomattavasti pidemmän ajan kuin tänä päivänä isät ja äidit aamuisin tai iltaisin, ja silloin on erittäin tärkeää, että on koulutus siihen tehtävään, kun tehdään sellaisia toimenpiteitä, mitä koulussa esimerkiksi tehdään. Siinä pitää olla ammattilainen havaitakseen sen, tarvitseeko lapsi jotain erityistä apua, tukea, jotta voidaan puuttua erilaisiin ongelmiin. Ja tämä sama on varhaiskasvatuksessa: ei varhaiskasvatusta valitettavasti ja onneksi voi kuka tahansa antaa. Ja me kokoomuksessa arvostamme osaamista.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä sali on käsittääkseni ollut hyvinkin yksimielinen siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan integraatiota nimenomaisesti hyvän hoidon turvaamiseksi suomalaisille, ja samanaikaisesti kun me puhumme varhaiskasvatuksesta, niin täällä esimerkiksi edustaja Heinonen toteaa, että on olemassa vain ja ainoastaan yksi ammattiryhmä, jonka tekemä työ on sille lapselle hyväksi ja tärkeä. (Timo Heinonen: En ole sanonut niin, älkää antako väärää todistusta!) Ihmettelen suuresti tämäntyyppistä keskustelua. Erilaisia työtehtäviä, erilaisia ammatteja, erilaisia tarpeita on olemassa varhaiskasvatuksessa. Siellä tarvitaan niin hoivaa kuin pedagogista kasvatustakin kuin vaikka erityislastentarhanopettajan palveluitakin, ja kaikkien näiden yhteistyöllä syntyy hyvä varhaiskasvatus.

Jos eduskunta riitelee ammattiryhmien osaamisesta ja ammattiryhmien pätevyydestä, niin miten me voimme kuvitella, että seuraava eduskunta saa aikaiseksi sen toisen vaiheen varhaiskasvatuslaissa? Edustaja Heinonenkin täällä nyt kovasti moittii nykyistä eduskuntaa ja ministeriä, että ei ole saatu tämän enempää aikaiseksi. Aikuisten oikeasti, nyt meidän on lopetettava riitely turhanaikaisista asioista ja keskityttävä lapsen etuun, ja lapsen etu on se, että erilaiset ammattiryhmät huolehtivat omalla osaamisellaan lapsen hoivasta ja kasvatuksesta.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Helppo yhtyä edustaja Salosen puheenvuoroon. Tässä keskustelussa ainakaan omalta osaltani en ole missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, etteikö tarvittaisi koulutettua ja osaavaa varhaiskasvatuksen opetusta antavaa ammattiryhmää tai ammattikuntaa. Tällä hetkelläkin päivähoidossa, päiväkodeissa lastentarhan opettajat vastaavat tuosta annetusta opetuksesta hyvin pitkälti.

Yhdessäkään koulussa, yhdessäkään päiväkodissa ei varmasti toimi opettajina sellaisia ihmisiä, jotka on palkattu vakituiseen työsuhteeseen, päättymättömällä ajanjaksolla, siltä osin antamaan opetusta, vaan kunnissa on päädytty niin koulujen kuin päiväkotien osalta palkkaamaan opettavaan toimintaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita tulemaan töihin ja joita on ollut riittävästi tarjolla. Monissa pienissä kunnissa on tällä hetkellä todellisuutta se, ettei löydy koulutettua varhaiskasvatuksen opettajaa, lastentarhanopettajaa. Tämä kysymys on ennen kaikkea niitä kysymyksiä, jotka liittyvät tähän meidän eduskunnan toimintaan. Meidän täytyy saada enemmän koulutuspaikkoja avautumaan, jotta valmistuu ihmisiä, jotka pystyvät tähän työhön vastaamaan.

Mutta edelleenkin kiistän ne väitteet, etteikö varhaiskasvatus ja päivähoito olisi jollakin tavalla yhtä. Kuten sanoin, laadukkaaseen päivähoitoon kuuluu osatekijät varhaiskasvatuksesta, hoivasta ja myöskin sosiaalisesta huollosta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että edustaja Salonen vääristelee toisten puheita täällä. Minä juuri puheenvuorossani totesin, että perhepäivähoitajat tekevät arvokasta työtä, myös lastenohjaajat tekevät arvokasta työtä, ryhmäperhepäivähoitajat tekevät arvokasta työtä, sosionomit tekevät arvokasta työtä. Näin sanoin omassa puheenvuorossani, ja te kehtaatte väittää, että minä vähättelen heidän työtään taikka sanon, että vain jokin tietty voisi tehdä hyvää työtä päivähoidossa. En ole niin sanonut, ja toivon, että pysytään siinä, mitä toiset ovat sanoneet näissä keskusteluissa.