Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies, fru talman! Hallituksen esityksen myötä tuodaan meidän rikoslakiimme uusi terrorismirikoksia koskeva luku. Sen keskeisimmät säännökset koskevat terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia, niiden valmistelua sekä terroristiryhmän johtamista, terroristiryhmän toiminnan edistämistä ja rahoittamista.

Tämä on uusin vaihe varsin pitkään jatkuneessa kansainvälisessä yhteistyössä terrorismin torjumisessa. YK:n piirissä on jo useita vuosikymmeniä yritetty kehittää välineitä tällaisen toiminnan tukahduttamiseksi. Terrorismin rikosoikeudellinen määrittely on kuitenkin osoittautunut hyvinkin vaikeaksi, ja siitä kiistellään YK:n piirissä edelleen. Rajan vetäminen oikeutetun poliittisen toiminnan ja rangaistavan terroristisen teon välillä onkin kieltämättä arka asia. Ongelmaa on pyritty kiertämään erilaisten osauudistusten avulla; osoituksena tästä maamme lainsäädäntöä on tähän mennessä jo muutettu 12 erillisen YK:n piirissä laaditun terrorisminvastaisen yleissopimuksen johdosta.

Tähän liittyen myös EU:n piirissä on ryhdytty toimiin jäsenmaiden toimien ja lainsäädännön yhteensovittamiseksi ja myös yhdenmukaistamiseksi. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut Yhdysvalloissa antoivat lisää vauhtia tälle lainvalmistelutyölle, ja näin syntyi kesäkuussa vuonna 2002 EU:n puitepäätös, joka nyt hallituksen esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön.

Eduskuntaan tuotiin jo vuoden 2001 syksyn aikana EU:n komission puitepäätösehdotus, josta muun muassa lakivaliokunta saman syksyn marraskuussa antoi lausuntonsa. Valiokunta oli tietysti perinteisellä kannallaan eli sillä kannalla, että kansainvälisiä toimia pitää edelleen tehostaa terrorisminvastaisessa toiminnassa ja näin ollen Euroopan unionin piirissä tehtävä ja edistettävä kansainvälinen yhteistyö on erityisen tärkeää.

Valiokunta esitti kuitenkin kritiikkiä puitepäätösehdotuksen useista yksityiskohdista, ja ehkä kannattaa tässä mainita, että kun usein kohdistetaan epärealistisia odotuksia siihen, mitä itse rikoslainsäädännöllä voidaan tällaisessa rikoksentorjunnassa saada aikaan, niin valiokunta erityisesti korosti kansainvälisen viranomaistyön tehostamisen merkitystä. Viranomaisten poliisiyhteistyötähän erityisesti on se, jonka avulla ylipäätänsä voidaan päästä tällaisen terroritoiminnan jäljille. Me tiedämme kaikki, että kaikkein vaikeinta on itse asiassa tunnistaa siihen liittyviä valmistelutoimia riittävän hyvissä ajoin, jotta todella voitaisiin tätä toimintaa estää. Varsinaiset rikospykälät ovat tässä taistelussa toissijaisia, eivät toki merkityksettömiä.

Erityisinä ongelmina lakivaliokunta piti alkuperäisessä puite-ehdotuksessa sitä, ettei terroristiryhmän johtamisen ja toiminnan edistämisen osalta edellytetty toteutunutta rikollista toimintaa, siis rikos olisi täyttynyt, vaikkei ryhmä olisi toteuttanut tällaista rikollista toimintaa. Valiokunta suhtautui myös kriittisesti rangaistusasteikkojen pitkälle menevään yhtenäistämiseen. Siinä nähtiin, että tämä olisi voinut vaikeuttaa johdonmukaisen rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmämme toteuttamista ja olisi voinut johtaa niin sanotun suhteellisuusperiaatteen vastaisiin rangaistusuhkiin. Tämä tarkoittaa suomen kielellä, että täytetystä teosta on voitava rangaista ankarammin kuin yrityksestä ja yrityksestä ankarammin kuin rikoksen valmistelusta. EU:ssa sitten syntynyt puitepäätös on monilta osin täsmentynyt vastaamaan lakivaliokunnan ja eduskunnan lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä. Hallituksen esityksen lähtökohtana on, ettei kriminalisointeja uloteta pidemmälle kuin Suomen kansainväliset velvoitteet välttämättä edellyttävät.

Tämä puitepäätös on ensimmäinen Euroopan unionin piirissä syntynyt säädöskokonaisuus, joka velvoittaa jäsenvaltiot lähentämään terrorismia koskevaa kansallista rikoslainsäädäntöä. Mainitsin jo aikaisemmin, että suomalaista lainsäädäntöä on terrorisminvastaisessa toiminnassa usean kerran muutettu YK:n yleissopimusten pohjalta. Tähän asti, lukuun ottamatta viime vuonna säädettyä terrorismin rahoittamista, meillä ei ole ollut nimenomaista terrorismia koskevaa rikoslainsäädäntöä. Silti kyllä useimmat terroritekoina arvioitavat teot ovat jo nyt Suomen rikoslain mukaan rangaistavia tekoja. Nyt kuitenkin terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikolliset teot merkitsevät kovempia rangaistusuhkia kuin tähän asti ja myös parissa kohden uusien rikosten tuomista meidän lainsäädäntömme piiriin. Mainitsin jo terroristiryhmän johtamisen samoin kuin terroristiryhmän toiminnan edistämisen. Ne ovat uuskriminalisointeja tässä.

Ehkä pari yksityiskohtaa kannattaa vielä mainita. Kun sanoin, että rajanveto oikeutettujen poliittisten toimien ja rangaistavien rikollisten terroristitekojen välillä joskus voi olla vaikeata, tässä hallituksen esityksessä todetaan, että syytteen näistä rikoksista voi nostaa ainoastaan valtakunnansyyttäjä. Tällä syyteoikeuden järjestelyllä halutaan taata terrorismirikosten syyteharkinnassa tarvittava erityinen perusoikeuksia turvaava huolellisuus. Tähän samaan rajanvetoaihepiiriin kuuluu perustuslakivaliokunnan vaatimus. Perustuslakivaliokuntahan on sitä mieltä, että 6 §:n määritelmäsäännöstä on tarkistettava sillä lailla, että vain tarkoitus kumota valtiosääntö oikeudettomasti voi olla terroristinen.

Lakivaliokunta esittää siis nyt hallituksen esityksen täsmentämistä edelleen joissakin kohdin kansallisen liikkumavaramme rajoissa ja perustuslakivaliokunnan esittämien näkökohtien mukaisesti. Voimme olla kohtalaisen tyytyväisiä lopputulokseen. Tämä lainsäädäntö on nyt saatu sopeutetuksi Suomen rikosoikeuden yleisiin oppeihin, vaikka alun perin pelättiin, että maassamme perinteisesti noudatettuja keskeisiä oikeusperiaatteita uhkaisi vesittyminen.

Fru talman! Det här är en länk i en lång kedja av internationellt samarbete för att bekämpa den internationella brottslighet, dvs. terrorism, som vi nu har att göra med. Det har varit svårt att internationellt komma överens om hur gränsen skall dras mellan rättmätiga politiska aktioner och terroristaktioner som bör kriminaliseras. Inom FN har ett arbete fortgått i flera decennier för att få fram olika medel för att bekämpa terrorismen. Också Finland har redan 12 gånger före detta ändrat sin lagstiftning i samma syfte utgående från FN:s konventioner.

Terrordåden på Manhattan och annorstädes i USA den 11 september 2001 satte ny fart på arbetet med att bereda en harmoniserad lagstiftning för bekämpning av terrorism inom EU och 2002 antogs ett beslut, som nu verkställs genom regeringens proposition och förhoppningsvis genom de preciseringar som lagutskottet har föreslagit.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunta on käsitellyt terrorismilakia marraskuusta lähtien. Olemme valvoneet lainsäädännön täsmällisyyttä, oikeusprosessien oikeudenmukaisuutta ja arvioineet sitä, miten laki istuu rikosoikeudellisiin periaatteisiimme. Käsittely on ollut suhteellisen asiallista, eikä pahoja ylilyöntejä ole tullut.

Olinkin hyvin tyrmistynyt siitä ilmapiirin muutoksesta, joka lakivaliokunnassa tapahtui itsenäisyyspäivän jälkeen. Osalla valiokunnan jäsenistä loppui täysin suhteellisuudentaju, ja he alkoivat terrorismilain yhteydessä puhua itsenäisyyspäivien mielenosoituksissa mellakoivista nuorista. Valiokunnassa on ollut raskas ja haastava syksy, mutta nyt höyryt purkautuivat aivan väärää kautta. En puolusta väkivaltaa enkä huppu päässä tehtävää laitonta mellakointia, mutta näistä katujen kahakoista on vielä pitkä matka terrorismiin. Niin paljon kuin olemme näitä asioita valiokunnassa käsitelleet, tämän eron olisi pitänyt olla jokaiselle jäsenelle päivänselvä asia.

Terrorismi uhkaa yhteiskunnan perusarvoja, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota, ja terrorismia vastaan on taisteltava päättäväisesti. Terrorismia ei kuitenkaan pidä nähdä siellä, missä sitä ei ole. Jonkin tahon syyttäminen terroristiksi on vakava syyte ja vaatii vahvat perustelut niin laissa kuin poliittisissa puheissa. Korkeimman oikeuden oikeusneuvos lakivaliokunnassa oli marraskuisessa lausunnossaan kaukaa viisas, kun hän varoitti meitä terrorismin käsitteen arkipäiväistymisestä ja totesi muun muassa näin: "Lähtökohtana on, ettei esimerkiksi mielenosoitusoikeuden tai lakko-oikeuden käyttäjiä voida syyttää terrorismista, vaikka nämä heille kuuluvia perusoikeuksia käyttäessään satunnaisesti syyllistyisivätkin rangaistaviin tekoihin." Olen täysin samaa mieltä.

Korostan tätä niin painokkaasti siksi, että koin tuon ilmapiirimuutoksen valiokunnassa käsin kosketeltavaksi. Kun systemaattisesti tiukkasin asiantuntijoilta pitkin lain käsittelyvaiheita terroristilakien vaikutuksista kansalaisjärjestötoimintaan, joku tokaisi, että täällä alkaa olo olla kuin Greenpeacen kokouksessa. Osin kommentti menee huumorin piikkiin mutta kertoo samalla jotain tämän henkilön arvomaailmasta.

Perinteisesti lakivaliokunnalle kuuluneiden demokraattisen yhteiskunnan oikeusperiaatteiden ja ihmisten perusoikeuksien, joista on puhuttu tänäänkin hyvin paljon, puolustaminen näyttikin yhtäkkiä joidenkin valiokunnan jäsenten silmissä terroristien hyysäämiseltä. Lakivaliokunta on siis koettanut täsmentää terrorismiin liittyviä määreitä juuri siksi, ettei niitä käytettäisi ylimalkaisesti omia poliittisia näkemyksiä pönkittämään. Kun suhteellisuudentaju on näköjään näin reaktiivinen ja herkässä, on lain totta vieköön syytä olla mahdollisimman täsmällinen.

Arvoisa rouva puhemies! Lainvalmistelun tasosta oli vakavaa puhetta tämänkin aamun lehdessä, ja kritiikki osui aika kohdalleen myös terrorismilakien kohdalla. Tämä lakiesitys on vaatinut paljon paikkauksia ja korjailuja matkan varrella.

Lakivaliokunnassa ensimmäinen tärkeä täsmennys saatiin siihen, mitä voidaan pitää terroristisessa tarkoituksessa tehtynä rikoksena. Valiokunta sulki — kuten perustuslakivaliokunta ohjaili — terroristisen tarkoituksen ulkopuolelle sellaiset teot, joita voidaan pitää oikeutettuina. Valiokunta katsoi, että terroristiseksi määritelty teko, esimerkkinä vaikka pyrkimys muuttaa jonkin valtion valtiosääntöä, voi jossakin tilanteessa olla hyväksytty. Useimmat meistä hyväksyvät esimerkiksi sellaisen diktatuurissa toimivan vapausliikkeen, joka puolustaa ihmisoikeuksien toteutumista, vaikka teot olisivat muodoltaan terroristisia. Oikeutetun terroristisen teon tarkkaa rajaa on lainsäädäntöön vaikea kirjoittaa. Tärkeää on kuitenkin se, että laki tunnustaa sen mahdollisuuden, että terroristinen teko voi joissakin poikkeuksellisissa olosuhteissa olla oikeutettu.

Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan sääntelyn täsmällisyyttä. Rikosten tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävän selvästi, jotta siitä selviää, onko jokin toiminta rangaistavaa vai ei. Lakivaliokunta tekikin lakiin useita täsmennyksiä. Ensinnäkin terroristiryhmän toimintaan osallistumisen ehdoksi tuli nyt selkeästi aktiivinen toiminta, ei passiivinen sivusta seuraaminen, ja tämä näkyy jo osallistumispykälän otsikossa. Valiokunta muutti alkuperäisen "Toimintaan osallistumisen" paremmin aktiivisuuden vaatimusta korostavaksi "Toiminnan edistämiseksi".

Erityisesti perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että osallistumista käsittelevän pykälän 6) kohdan mukaan on rangaistavaa toimia "muulla tavalla" terroristiryhmän hyväksi. Useimpien asiantuntijoiden ja lakivaliokunnan mielestä ilmaisu "muulla tavalla" ei täytä rikosoikeuden täsmällisyysvaatimusta. Epämääräinen ilmaisu korvattiin luettelolla niistä toimista, jotka ovat rangaistavia. Tällaisia ovat muun muassa terroristiryhmän merkittävien taloudellisten asioiden hoitaminen tai ryhmän toiminnan kannalta tärkeiden oikeudellisten neuvojen antaminen. Tästä täsmennyksestä olen erityisen tyytyväinen. Alkuperäinen esitys parantui nyt merkittävästi.

Erityisen hankalaksi osoittautuivat terrorismin rahoitusta koskevat pykälät. Oli erittäin vaikea saada valiokunnan asiantuntijoilta täsmällisiä vastauksia siihen, mikä kaikki voi olla rangaistavaa. Maalailin esimerkkitilannetta, josta ongelmat selviäisivät. Ajatellaanpa, että Greenpeace saartaa Itämerellä turvattomaksi luokitellun yksipohjaisen öljyaluksen — hyvinkin akuutti, ajankohtainen, ongelma. Järjestön tarkoituksena on kiinnittää huomiota meriturvallisuuden puutteisiin. Saarto katsotaan terroristiseksi rikokseksi joko tuhotyönä tai liikennetuhotyönä. Koska kyseessä on oikeudeton pakottaminen, pidetään tekoa terroristisessa tarkoituksessa tehtynä. Kysyin asiantuntijoilta, voidaanko minua Greenpeacen jäsenmaksun maksajana, tukimaksun maksajana tai Itämeri-kampanjan rahoittajana syyttää terrorismin rahoittamisesta tällaisessa tapauksessa. Muutamat asiantuntijoista vastasivat, että niin, ed. Ojansuu, kyllä syyte on mahdollinen. Asia on epäselvä. Vaikka lakivaliokunta täsmensi rahoitusta koskevia pykäliä, ei asia ratkennut selvällä tavalla. Linkki rahoittamisesta itse tekoon on edelleen liian hauras ja epämääräinen.

Vastaavia tilanteita voi olla monia. Miten pitäisi suhtautua esimerkiksi Punaisen Ristin rahankeräykseen, jonka avustus menee tshetsheenien hyväksi? Eihän Punainen Risti voi pitää huolta siitä, meneekö se raha mahdollisesti vahingossa joidenkin sellaisten henkilöiden käsiin, jotka tekevät joitakin terroristi-iskuja.

Vielä kolmas esimerkki. Asiantuntijoista muun muassa Asianajajaliiton edustaja oli pohtinut itsekin tällaista esimerkkiä. Hän mainitsi tämän, voitaisiinko aiemmin tapahtunut Sellafieldin ydinvoimalan putkien tukkiminen katsoa törkeäksi tuhotyöksi, mikä mahdollistaisi Greenpeacen jäsenten syyttämisen terroristeiksi ja myös sen sukelluskouluttamisen, jota he tekivät, katsomisen kouluttautumispykälän mukaiseksi terroristiseksi koulutustapahtumaksi.

Täysin tyytyväinen ei lakipykäliin voi siis olla. En kuitenkaan tehnyt lakiin muutosehdotuksia, sillä jo tehdyt muutokset alkuperäiseen tekstiin ja perustelutekstit paransivat alkuperäistä esitystä merkittävästi. Viimeinen tae on se, että syytteen terrorismirikoksesta voi nostaa vain valtakunnansyyttäjä. Tämä poikkeuksellinen syytejärjestely nostaa syytekynnystä, jolloin terrorismisyytteistä ei toivottavasti tule vääränlaisen politiikan välinettä. Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnassa oli pyrkimys tehdä rajanveto sallitusta kansalaistoiminnasta ja terrorismista selvemmäksi. Täydellisesti emme siinä onnistuneet, mutta monin paikoin raja tuli selkeämmäksi.

Edellä kerrottujen kokemusten jälkeen täytyy sanoa, että olen syvästi huolissani nykyisestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Ne tärkeät perusarvot, joista tänään on puhuttu yli kaksi tuntia, kuten kansalaisten perusoikeuksien ja lainsäädännön täsmällisyyden puolustaminen, saavat nyt osakseen kohtuutonta kritiikkiä, ja me, näiden arvojen puolustajat, näyttäydymme joillekin, yllättävän monille, oudossa valossa, joidenkin mukaan rikollisuuden puolustajina. Joudumme tämän reilun kuukauden aikana, jota tätä eduskuntaa on jäljellä, ja vieläpä näin vaalien lähestyessä, käsittelemään hyvin isoja, merkittäviä kysymyksiä. Lakivaliokunnan käsissä on vielä muun muassa esitutkinta- ja pakkokeinolaki ja rikollisjärjestöön kuuluminen. Minua huolestuttaa se, miten käy länsimaisen oikeusvaltion, erityisesti kansalaisten perusoikeuksien, ettei vain lapsi mene pesuveden mukana, kun tulee tällaisia kuvailemiani reaktioita ja ylilyöntejä tällaisessa tilanteessa.

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Nämä ed. Ojansuun tulkinnat olivat kovin, sanoisiko, käräjäjuridisointia. Nimittäin toki rikoslain soveltajaa hyvin tarkkaan sitovat rikoslain yleiset soveltamisperiaatteet, jotka löytyvät rikoslain yleisestä osasta, legaliteettiperiaate jne. Toisaalta emme voi etukäteen sanoa, että Greenpeace kaikissa teoissaan on ikään kuin oikean ja hyvän puolella, niin kuin tuntui ed. Ojansuun lähtökohta olevan. Jokin tällainen hyvinkin arvostettu kansainvälinen järjestö voi tehdä rikoksia ja voi jopa tehdä terroririkoksia, jos niikseen tulee, mutta en väitä, että Greenpeace sellaisia olisi tehnyt.

Tässä hallituksen esityksessä on lähdetty olennaisesti kasuistisemmasta lainsäätämistavasta kuin esimerkiksi maanpetos- ja valtionpetosrikoksissa, joissa on erittäin rajut rangaistusasteikot, aika yleisluontoiset teon kuvaukset, ja kun asiat käsitellään vieläpä useimmiten ei-julkisina, siellä voisi olla isompikin todellinen pelko siitä, että perusoikeuksia ei varjella.

Ehkäpä juuri se, että joissakin maissa on tehty hyvin kyseenalaista lainsäädäntöä — esimerkiksi Ison-Britannian säännökset siitä, että voidaan kansalaisia ottaa kiinni ilman oikeudenkäyntiä epämääräisiksi ajoiksi — on heijastunut sitten kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen kritiikkiin. Edelleenkin puhutaan paljolti niistä komission ensimmäisistä ehdotuksista, jotka muuttuivat aivan olennaisesti, rajusti, Euroopan unionin ministerineuvostokäsittelyssä. Tämä puitepäätös, jota nyt kansallisesti toimeenpannaan, on aivan muuta kuin ne ensimmäiset ehdotukset.

Hallituksen esityksessä lähtökohtana oli tulkita puitepäätöstä niin, että osallistuminen terroristiryhmän toimintaan ei edellyttäisi teon tekemistä. On aika hankala perustella esimerkiksi kansalaisille sitä, että jos me tiedämme, että terroriryhmä suunnittelee kymmenien ihmisten tappamista, niin se ei olisi rangaistavaa, vaan että pitää mennä siihen tappamiseen tai edes jonkin vakavan rikoksen tekoon asti, ennen kuin on kysymys rangaistavasta toiminnasta. Mutta tässä nyt lakivaliokunta on mennyt pidemmälle, katsonut, että puitepäätöstä tulee lukea niin, että osallistumisen rangaistavuuden edellytyksenä on terroristiryhmän toiminnassa tehty terroriteko.

Toisekseen esityksessä katsottiin, että tämä osallistumisen tekotapojen luettelo ei voi olla kokonaan suljettu. Siinä pitää olla tiettyä väljyyttä, koska inhimillinen mielikuvitus näemmä aina luo uusia tapoja herättää kauhua ja pelkoa, elikkä myös terroritarkoituksessa tehtävät teot muuntuvat, ja silloin tämmöinen hyvin poissulkeva luettelo voi jättää paljon siinä olevia vakavammankin teon kuvauksen ulkopuolelle. Tässä ministeriö koetti rakentaa myös lakivaliokunnalle tämmöistä uutta täsmennettyä mallia, jossa olisi tämä kytketty näihin lueteltuihin tekoihin, niin että jos vastaava teko tehdään, niin silloinkin voidaan syyllistyä terroritekoon. Mutta lakivaliokunta katsoi, että tekotavan luettelon tulee olla suljettu, ja muotoili ryhmän toimintaan osallistumista koskevan pykälän tämän mukaisesti.

Molemmat muutokset ovat tiukempia tai pidemmälle meneviä kuin hallituksen esitykseen sisältyvä varovainen tulkinta puitepäätöksen sanamuodosta. Miten sitten muut jäsenvaltiot katsovat näiden täyttävän puitepäätöksen raamit tai edellytykset, lopullisesti varmistuu sitten, kun Suomi raportoi puitepäätöksen toteuttamisesta. Puitepäätöksissähän on se hyvä puoli, että ne jättävät juuri kansalliselle implementoinnille pelivaraa, että voidaan sopeuttaa mahdollisimman hyvin kansalliseen rikoslainsäädäntöön sen johdonmukaisuutta loukkaamatta puitepäätöksen sisältö.

Muilta osin lakivaliokunnan ehdottamat muutokset ovat tekstiä täsmentäviä ja kohentavia. Niissä ei sinänsä mitään ongelmia ole, eikä muutoksissakaan tietysti ole kovin todennäköistä, että nämä mihinkään ongelmiin johtaisivat, mutta hallituksen esitys oli sinänsä rakennettu niin, että se mahdollisimman hyvin vastaisi puitepäätöksen sisältöä ja tarkoitusta, johon yhdessä Euroopan unionin jäsenmaat olivat sitoutuneet.

Pidän hyvänä, että tässä on pysytty aikatauluissa, ja niitä maita lukuunottamatta, joissa jo ennestään on olemassa tällainen puitepäätöksen mukainen terrorierikoislainsäädäntö, taidamme olla ensimmäisenä saattamassa muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. Siinä mielessä olemme olleet tässä terrorisminvastaisessa lainsäädäntöhankkeessa ihan esimerkillisesti mukana.

Henrik Lax /r:

Rouva puhemies, fru talman! Pyysin oikeastaan tämän puheenvuoron ed. Ojansuun puheenvuoron johdosta, mutta nämä lisänäkökohdat, jotka aion tuoda esille, sopivat myös tavallaan kommentiksi ministerin puheenvuoroon.

Ehkä on hyvä muistuttaa tässä yhdestä passuksesta valiokunnan mietinnössä. Siinä sanotaan näin: "Vakavimmat terrorismirikokset ovat rinnastettavissa rikoslain kaikkein vakavimpien rikosten joukkoon. Rikoslainsäädännön terrorismikäsitteellä on siten jokapäiväistä kielenkäyttöä huomattavasti rajatumpi, rikosten vakavuutta korostava merkitys." Tämä on erittäin tärkeätä. Kansainvälisestikin käytetään sanaa kyllä aika leväperäisesti, ja se aiheuttaa hämminkiä.

Sekä ed. Ojansuu että ministeri Koskinen, aivan oikein, käsittelivät näitä rajanveto-ongelmia, joiden kimpussa valiokunnassa on oltu. Sanoisin vain, että ne on myös nähtävä suhteessa tämän maan hallintokulttuuriin, tämän maan oikeus- ja tuomioistuinkulttuuriin. Varmastikaan tällä lainsäädännöllä ei pystytä kaikkia rajanvetoja etukäteen tekemään, ja viimeinen sana kuuluu silloin tuomioistuimille, viranomaisille. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että kun me esimerkiksi 4 §:n 6) kohdan määrittelyn suljimme, se on hyvin selkeä ohjenuora myös meidän viranomaisillemme, ja meidän kulttuurissamme uskon, että ei ole syytä sellaisiin pelkoihin, joita tässä nyt on tullut esille.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Toivottavasti säädämme tarpeetonta lainsäädäntöä siinä mielessä, että Suomessa ei tarvitsisi koskaan näitä syytteitä nostaa. Mutta tietysti välttämättä elämä ei näin mene. Mutta on syytä seurata tämän nyt meillä hyväksyttävän lainsäädännön tilaa ja tasoa suhteessa muihin maihin kansainvälisesti, koska muualla varmaan näitä tapauksia tulee olemaan jatkossakin, niin kuin on jo nähty.

Itse asiassa perusteluista nostettiin pykälään 4 §:n 6) kohta, ne muodot, jotka olivat hallituksen esityksen perusteluissa, ja näin saatiin mielestäni kyllä hyvällä tavalla suljettua tämä tekojen muoto kokonaisuudeksi, joka on tarkkarajainen. On syytä seurata, miten elämä kehittyy, mutta mielestäni tämä oli kyllä paikallaan.

Terrorismin rahoitus -kohta on kyllä mielenkiintoinen ja aika vaikea. On selvää, että terroristit haluavat toimia peitetysti hyvämaineisissa, tärkeätä kansainvälistä tai muuta hyväntekeväisyystyötä tekevissä järjestöissä, ja tätä kautta voi tulla vaikeita rajanvetoja. Mutta siinäkin on syytä korostaa, että on kuitenkin pidettävä maalaisjärki kädessä.

Ed. Ojansuu mielestäni kyllä nosti liian voimallisesti tämän ilmapiirin muutoksen, jonka hän näki itsenäisyyspäivän jälkeen valiokunnassa. Ei se ollut näin voimakasta. Siellä, totta kai, ajankohtaisesta asiasta puhuttiin, mutta en usko, että ne tapahtumat olisivat vaikuttaneet, eivät ainakaan itselläni vaikuttaneet, tämän asian käsittelyyn.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllähän, totta kai, ylilyöntejä tapahtuu myös reaktioissa, mutta toisaalta minusta niistäkin pitäisi puhua. Ne kertovat kuitenkin jotain sellaista piilevää ja pinnan alla olevaa ihmisten perusarvoista, siitä, missä liikutaan, kun näin herkällä alueella kuitenkin liikutaan. Minulle ainakin tuli sellainen tietty varoituskello näistä reaktioista, joita tuli. Sen takia halusin tuoda ne asiat myös esiin, koska meillä on, kuten sanottu, edessä erittäin tärkeitä asioita. Mutta juuri siitä syystä, niin kuin ed. Lax sanoi, kun tämän maan oikeuskulttuuri ja rikosoikeus on niin arvokasta ja merkittävää, siitä tulee pitää kiinni. Täytyy sanoa kyllä, että vuoden mittaan tämä vauhti ja nopeus, mitä World Trade Centerin terrorismihyökkäyksen jälkeen on tullut, on minua kyllä huolestuttanut.

Vielä ministeri Koskiselle: Nämä esimerkit, joita sanoin, ovat juuri sellaisia toimintoja, joissa kansalaisjärjestöt pyrkivät omalla tavallaan hyvinkin havahduttamaan niihin ongelmiin, joita meillä on esimerkiksi Itämerellä tai ydinvoimaloissa. En itse kannata laittomia tekoja. Esimerkiksi laivayhtiön tai voimalan kannalta ne ovat tuhotöitä, mutta ne ovat myös tärkeitä yhteiskunnallisia tekoja havahduttamaan asioihin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Jatkan sen verran, että totean, että on kyllä tavattoman tärkeää tänä aikana erityisesti se, että ihmiset, suomalaisetkin, harkitsevat aika tarkkaan, minkälaisiin järjestöihin liittyvät jäseniksi ja mihin rahaa antavat. Tämän lainsäädännön voimaantulo — mielestäni on sitä syytä korostaa — lisää edellytystä tai velvollisuutta meille kaikille suomalaisillekin miettiä, mihin tukemme annamme jäsenyyden tai rahoituksen tai muun toiminnan muodossa, koska hyvätkin järjestöt, niin kuin ministeri mielestäni aivan erinomaisesti totesi, saattavat sortua ja joutua sellaisiin käsiin, että siellä kaikki toiminta ei ole rehellistä ja sen tarkoitusperän toteuttamista, mihin järjestö on jopa alun perin perustettu ja millaisena se yleisesti käsitetään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän suuntaista keskustelua käydään todella laajasti maailmassa, paljon laajemmin kuin mitä Suomessa on käyty, siitä, miten terrorisminvastaisia lakeja todella sovelletaan ja miten ihmisoikeudet toteutuvat. Tätä keskusteluahan käydään hyvin paljon Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja Englannissa.

Mutta mielestäni ed. Ojansuun vertaus sen suuntaan, että nämä huppupäiset mielenosoittajat 6. päivä joulukuuta aikaansaivat tavallaan uuden tilanteen lakiasiainvaliokunnassa ja antoivat jotenkin kasvot terrorismille, on sinänsä kyllä vakava ja tärkeä huomata nimenomaan siinä mielessä, ettei johdateta tätä sinänsä tarpeellista varovaisuutta ja terrorisminvastaista toimintaa sellaisille alueille, minne se ei sinänsä kuulu.