Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tänä iltana täällä on ollut esityksiä enemmän tai vähemmän myötä- ja vastatuulessa, ja nyt tämä tuulivoimaloita koskeva tukiasia on lopultakin tässä vaiheessa. Perussuomalaiset ovat esittäneet vaihtoehtobudjeteissa ja keskusteluissa kuitenkin aika johdonmukaisesti omat linjauksensa tähän tuulienergiaan, ja esitän, että tämä lakiesitys hylätään.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten vastalauseessa todetaan, että esityksessä ehdotetaan, että Manner-Suomi osallistuisi Ahvenanmaan maakuntaan rakennettavien tuulivoimaloiden syöttötariffien kustannuksiin. Jos Ahvenanmaan maakunta haluaa tukea syöttötariffeilla omaa tuulivoimalatuotantoaan, on sillä kaikki oikeus niin tehdä. Tämä tuki kuitenkin täytyy maksaa maakunnan omista varoista, ei valtion budjetista, eikä tätä periaatetta ole hyväksyttävää kiertää millään erityisjärjestelyillä. On hyvä muistaa myös, että Ahvenanmaa on Suomen valtiolta suhteellisesti selvästi eniten tukea saava maakunta: noin 4 000 euroa per henkilö vuositasolla. Näin on siitä huolimatta, että Ahvenanmaan ostovoimakorjattu bruttokansantuote per capita on selvästi suurempi kuin Manner-Suomen.

Perussuomalaiset pitävät tätä lakiesitystä nykytilanteessa järjettömänä ehdotuksena, ja, arvoisa herra puhemies, minä kannatan edustaja Mattilan tekemään hylkäysehdotusta.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy tunnustaa, että oli vähän vaikea löytää ne perustelut, minkä takia Suomen valtion pitää tämän esityksen tapaan olla rahoittamassa tuulivoiman rakentamista Ahvenanmaalle.

Ahvenanmaalle tämäntapaisissa asioissa kuuluu itse hoitaa oma energiatarjontansa tai oma energiahankintansa. Tällä hetkellä se hankkii valtaosan sähköstään Ruotsista ja jonkun verran tuottaa toki itsekin, ja tässä esityksessä on kysymys järjestelystä, joka perustuu siihen, että jatkossakin Ahvenanmaa sinänsä tuottaisi sen oman sähkön, sen lisäsähkön, mihin tämä tuulivoiman sinne rakentaminen 45 megawatin tehon verran tähtää, ja että sen lopun jatkossakin Ahvenanmaa hankkisi pääsääntöisesti Ruotsista.

Mutta tämän pyrkimyksen lisäksi kysymys on myös siitä, että tämän Ahvenanmaan sähköhuollon kannalta tärkeää on paitsi yhteys Ruotsiin myös nyt paraikaa sinne valmistumassa oleva kaapeli tänne Suomen mantereen puolelle, jolloin myöskin voidaan sanoa, että Ahvenanmaan sähköhuolto voi jatkossa tapahtua osin myös Suomen kautta, mutta myös toisinpäin ennen pitkää — ymmärrän näin — tarvittaessa niin, että sieltä Ahvenanmaalta voidaan tuoda sähköä myöskin Suomeen. Tällä tavalla voidaan ajatella, että Suomenkin intressinä on paitsi huolehtia se kaapeli ja olla mukana siinä, myös lisäksi sitten vielä myöskin olla mukana sen Ahvenanmaalle rakennettavan sähkökapasiteetin aikaansaamisessa. Vissein tavoin on perusteltu tämä.

Vielä myöskin sillä tavalla tämän voidaan nähdä olevan perusteltua, että se, mitä uusiutuvaa syntyy tämän lain ansiosta jatkossa Ahvenanmaalle, luetaan Suomen uusiutuvan energian velvoitteen täyttämiseksi. Se on mukana siinä Suomen uusiutuvan energian velvoitteen hoitamisessa, mistä Suomi kantaa vastuun, mihinkä Suomi on sitoutunut, ilman muuta näin.

Se kaikista ehkä kyseenalaisin kohta tässä koko esityksessä liittyy kuitenkin siihen, että nyt jos minulta joku kysyisi — oletetaan nyt että edustaja Rajamäki kysyisi — tietääkö talousvaliokunnan puheenjohtaja, mikä on se määrä rahaa esimerkiksi vaikkapa megawattituntia kohti, minkä verran Suomen valtio aikanaan joutuu tästä maksamaan, niin joutuisin sanomaan, että en tiedä. Vaikka yritin kuinka saada talousvaliokunnan kokouksen yhteydessä asiantuntijoilta selville, minkälainen piikki tässä nyt sitten tulee avattua Suomen vastuiksi, niin sitä ei kerta kaikkiaan saa selville. Tiedetään tietty minimi, mistä joka tapauksessa ja kaikissa oloissa Ahvenanmaan maakuntahallinto itse vastaa, mutta se, mikä jää Suomen maksettavaksi, on kyllä auki.

Minusta olisikin toivottavaa, että kun tässä asiassa tehdään lopulliset ratkaisut sitten Ahvenanmaan ja Suomen kesken siitä, mikä on vastuu kummallakin, niin kun Ahvenanmaan päättävät elimet ovat tehneet ensin omat ratkaisunsa, sitten vielä asiasta vähintäänkin informoitaisiin eduskuntaa niin, että eduskunta edes vaikkapa jälkikäteen informoituna tarkkaan tietäisi sen, mikä vastuu tästä Suomen veronmaksajille loppujen lopuksi oli lankeava.

Arvoisa puhemies! Rehellisesti sanottuna kovin suuria vastuitahan tässä nyt ei kuitenkaan synny, koko 12 vuoden aikaan muutama kymmenmiljoona — no, se on tietysti rahaa sekin, että muutama, joku miljoona kumminkin per vuosi tästä voi syntyä, mutta kukaan ei ihan tarkkaan tiedä, mitä se tulee olemaan. Tässä mielessä, vaikkei rahassa ole kysymys isosta asiasta, kysymys on periaatteellisesti mielestäni erittäin vaikeasta asiasta, ja täytyy myöntää, että aika lähellä oli, ettei myöskin keskusta asettunut tätä esitystä vastaan. Ja se vastaan asettuminen ei perustunut nimenomaan siihen, että olisimme sen takia olleet vastaan, että olisimme tuulivoimaa vastaan, ja vaikka Suomen valtio vähän auttaisikin Ahvenanmaata, se kaikki oli ihan ok, mutta se, mikä oli vaikeaa ylittää, oli se totuus, että nyt me emme tiedä, mikä Suomen vastuiksi lopulta tulee.

Arvoisa puhemies! Tästä ongelmakohdasta huolimatta päätimme kuitenkin keskustassa, että me emme äänestä tätä vastaan vaan tuemme tässä asiassa sitten kuitenkin hallitusta sillä toiveella, että hallitus aikanaan sitten informoi eduskuntaa siitä, mikä se valtion vastuu lopulta tuli olleeksi.

Elisabeth Nauclér /r:

Herr talman! Den här diskussionen tycker jag att vi har haft tidigare. Ålänningarna betalar skatt som alla andra och får inte mer bidrag än något annat landskap. Det är en oriktig jämförelse när man räknar in det som staten ger till kommunerna i den åländska beräkningen men inte det som staten staten ger, till exempel till kommunerna i Lappland, utan det kommer utanför när man gör den här jämförelsen hur mycket som går från staten till landskapet. Men det har jag redan sagt flera gånger i den här salen. Det har talats om att det skulle vara några svenska elpriser, och så är det ju inte, utan det är en nordisk elmarknad.

De pengar det handlar om går inte in i landskapets kassa och Finland behöver inte satsa på vindkraft på Åland, men de två parterna, regeringen i Helsingfors och regeringen i Mariehamn har kommit överens om att man ska satsa på de här företagen. Det är alltså till företagen medlen går, och det går både medel från landskapet och från staten.

Forskning visar att det här är det billigaste och bästa alternativet om man ska bygga vindkraft i Finland. Det kan man sedan ha en annan åsikt om, om man verkligen ska ha vindkraft eller inte. Men det är både för landskapet Åland och för Finland det bästa om man vill satsa på vindkraft, och det här har båda samma åsikter om. Och varför ska man inte satsa där man får mest för pengarna? Det brukar talas om en win-win-situation, men det här är alltså en wind-wind-situation.