Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun ei itse asiassa pitäisi olla ollenkaan tässä. Tämän asian olisi pitänyt maanantaina edetä, niin kuin parlamentin arvovaltaan sopii ja kuuluu. Lakiesitys paperittomien terveydenhuollosta ehdittiin käsitellä perustuslakivaliokunnassa ja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja myös hallintovaliokunnassa, ja missään valiokunnassa kukaan hallituksen kansanedustajista ei asettunut lakiesitystä vastaan.

Mutta mitä tapahtui maanantaina? Jotain aivan outoa ja kummallista, mihin ollaan koko viikko yritetty saada selvyyttä. Kansanedustaja Rajamäki 32 palvelusvuoden jälkeen viimeisinä päivinään (Kari Rajamäki: Toivottavasti ei ihan viimeisinään!) päätti toimia vastoin eduskunnan enemmistön, myös hallituspuolueensa, tahtoa ja jättää asian pöydälle täysin tietoisena siitä, että tätä ei ehditä käsitellä enää tämän istuntokauden aikana.

Lakiesitys paperittomien terveydenhuollosta olisi koskenut kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä Suomessa. Se olisi koskenut etenkin raskaana olevia naisia ja lapsia. Suomea on huomautettu useaan kertaan, että Suomen täytyy toteuttaa ja noudattaa Lapsen oikeuksien sopimusta ja pitää huoli niistä ihmisistä, jotka eivät muuten ole oikeutettuja terveydenhuoltoon. Terveydenhuoltohenkilökunnalla olisi myös ollut mahdollisuus harkita, mikäli henkilö tarvitsee äkillistä hoitoa.

Mutta nämä palvelut halusi edustaja Rajamäki tässä salissa kieltää. Olen erittäin harmissani ja pettynyt siitä, että minä, ensimmäisen kauden kansanedustaja, joudun tällaista puhetta täältä edestä arvokkaalta paikalta pitämään.

Paperittomia eli ilman oleskelulupaa olevia ihmisiä Suomessa on noin 3 500 henkilöä. (Välihuutoja) — Arvio on arvio, mutta se on asiantuntijoiden arvio, ja meillä ei ole muuta arviota käytössä. Ongelmana tietysti on se, että kukaan ei pysty laskemaan tarkasti tämän esityksen kus-tannuksia, (Kari Rajamäki: Siinäpä se!) mutta ne on arvioitu tietynsuuruisiksi, muistaakseni 500 000—600 000 euroa.

Mielestäni tämä on arvokysymys. On kysymys siitä, arvotammeko enemmän muodollisuuksia, arvotammeko sitä, että henkilöllä on paperit kunnossa, vai arvostammeko ihmiselämää, sitä, että jokainen, joka on hädässä, saa tarvitsemansa avun. Suomi on maailman rikkaimpia maita edelleenkin, eikä meillä ole humanitäärisistä syistä, inhimillisistä syistä, humaaneista syistä varaa eikä oikeutta asettaa ihmisiä eri kategorioihin.

Myöskään eduskunnan uskottavuus ei kestä sitä, että koko eduskunta altistuu ja alistuu yhden kansanedustajan toimille. Vaikka se olisi lain-mukaista, niin se ei ole eettisesti oikein. Demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman sanoi, että kyseessä oli työtapaturma. Mutta jos kyseessä oli työtapaturma, niin silloin se tapaturma on vielä korjattavissa. Jos halutaan tämä esitys viedä maaliin — niin kuin monessa valiokunnassa näin on, hallituspuolueiden edustajat vasemmiston ja vihreiden tuella ovat halunneet tämän lakiesityksen voimaan — niin meillä on kaikki mahdollisuudet vielä saada yksi uusi istunto, ennen kuin uusi eduskunta aloittaa toimintansa. Perustuslakivaliokuntakin on sanonut ja korostanut, että hallinnollisen työn keventämispyrkimykset eivät voi olla hyväksyttävä perustelu perusoikeuksien rajoittamiselle. Muodollisuudet eivät saa mennä ihmisoikeuksien edistämisen edelle.

Kyseessä on vahvasti arvokysymys. Jos hallitus haluaa huolehtia ihmisestä ensin ja hoitaa muodollisuudet sitten, on mahdollisuus vielä pitää ylimääräinen istunto. Vihreiden käsitykseen hyvinvointivaltiosta tai ihmisarvosta ei edustaja Rajamäen tulkinta mahdu.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisiä aloitteitani kansanedustajana oli välttämättömien terveyspalvelujen turvaaminen myös paperittomille. Minusta se oli hyvä tapa aloittaa työ eduskunnassa. Vaikka paperittomuus sinällään on uusi teema, vaatimus kaikkien oikeudesta terveydenhuoltoon sitoi aloitteen osaksi työväenliikkeen edustajien pitkää ja kunniakasta perinnettä.

Paperittomien terveydenhuolto ei ole marginaalikysymys, vaan juuri sitä, mistä kaikki alkoi. Ei tätä kansakuntaa tehty silloin, kun Helsingin herrat juhlivat itsenäisyysjulistuksiaan. Tämä maa syntyi, kun ihmiset alkoivat pitää huolta toisistaan yli oman lähipiirin ja suvun. Alusta saakka kansanterveystyön ydin oli nimenomaan naisten ja raskaana olevien terveyssuojelu, ja vielä nykyäänkin, kun suomalaiset auttavat köyhempiä maita luomaan terveysjärjestelmiään, työ aloitetaan lasten ja raskaana olevien terveyssuojelusta.

Arvoisa puhemies! Näiden neljän vuoden aikana olen johdonmukaisesti kaihtanut kollegoiden arvostelua ja keskittynyt asiakysymyksiin. Nyt aion tehdä poikkeuksen. Maanantaina tässä salissa nimittäin sosialidemokraattien kansanedustaja Kari Rajamäki esitti paperittomien terveydenhoitoa koskevaa esitystä pöydälle. Kyse oli eduskunnan enemmistön tuella valiokuntakäsittelyt läpäisseestä esityksestä, joka nyt sitten kuitenkin raukeaa. Talon sisäisiin pelisääntöihin kuuluu, että pöytäyksillä ei kikkailla. Tämän Rajamäki tietää hyvin ja on itsekin julkisuudessa myöntänyt, että ei muista vastaavaa omalta edustajauraltaan.

Mikä sitten oli se kysymys, jonka vuoksi edustaja Rajamäki päätti ryhtyä näin poikkeukselliseen toimenpiteeseen? Oliko vaarassa kansankunnan turvallisuus, vai oliko hallituksen esitykseen ehkä jäänyt jokin kohtalokas virhe? Tai ehkä pöytäyksellä oli saavutettavissa kansalaisten arkeen jokin merkittävä parannus, jotakin yhtä hienoa kuin maksuton hammashoito tai vapaa opiskeluoikeus? Edustaja Rajamäki vain halusi lähes viimeisenä valtiopäivätekonaan estää paperittomia henkilöitä pääsemästä lääkäriin. Hän halusi varmistaa, että jatkossakin raiskattu nainen joutuu Suomessa keräämään aborttirahat prostituutiolla. Hän halusi pitää huolta, että diabeteslapsen ensimmäinen hoito Suomessa on raajan amputaatio.

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki on perustellut toimintaansa sillä, että laki olisi heikosti valmisteltu ja sitä kohtaan on esitetty kritiikkiä. Kokeneena poliitikkona hän tietää kyllä itse, että oikeasti tästä ei ole kysymys. Hän on itse äänestänyt vuosien mittaan kymmenien, ehkä satojen huonommin valmisteltujen, suurempia ihmisryhmiä koskettavien ja kansantaloudellisesti merkittävämpien lakien puolesta. Ei, tässä on kysymys pelosta, pelosta maailman muuttumista vastaan, pelosta, että ihmiset eivät enää mahdu niihin kategorioihin, joita itse on tottunut pitämään luonnollisina, niin voimallisesta kaaoksen pelosta, että se peittää alleen kunnian- ja oikeudentunnon.

Tämä on nyt eduskunnan jättävän Kari Rajamäen testamentti, ei enempää eikä vähempää. Jos minusta riippuu, tästä hänet myös tullaan muistamaan. Ja koska lasten ja raskaana olevien terveyssuojelu on joillekin täällä selvästi vähän vieras ja uusi asia — mikä toki on ymmärrettävää, kun asiasta on puhuttu meillä vasta ehkä noin 150 vuotta — aion tänään perustella yksityiskohtaisesti, mistä paperittomien terveysoi-keuksissa on kyse.

Arvoisa puhemies! Mikäli pallo ei muuta pyörimissuuntaansa, on selvää, että paperittomien terveydenhoitoon palataan. Monien muiden tavoin vetoankin puhemiehistöön, että eduskunta kutsuttaisiin koolle vielä kerran saattamaan työnsä loppuun. Sosialidemokraatit ovat julkisesti irtisanoutuneet Rajamäen manööveristä. Vielä hetken heillä on mahdollisuus näyttää, että he todella tarkoittavat sitä. Muistetaan ne tuhannet työväenliikkeen ihmiset ympäri maailmaa, jotka ovat uhranneet elämänsä sen puolesta, että myös kaikkein köyhimmät pääsisivät lääkäriin.

Vielä meillä on aikaa pyyhkiä historian sivuilta se pienen pohjoisen maan parlamentaarikko, joka taisteli ja uhrautui, jotta sairas lapsi ei pääsisi lääkäriin.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Jos vähän huolimattomasti olisi kuunnellut, niin olisi voinut käsittää edustaja Kontulan lähentelevän jo vähän vihapuhetta.

Mutta oli hyvä ja erittäin tärkeää, että tämä ratkaisu, josta kannan tietysti menettelytavan osalta yksin vastuun, viime maanantaina tapahtui. Tämä käyty keskustelu julkisuudessa jo osoittaa sen, että tähän on todella tarvetta. Tämän valmistelu ohi sisäministeriön ja Ulkomaalaisviraston, vastoin Kuntaliiton selkeätä yksimielistä lausuntoa olisi ollut monella tavalla todella vakava vaikutuksiltaan.

Sisäministerinä EU-puheenjohtajuutta 2006 hoitaneena olen ihmetellyt sitä, että kun Suomi johdollani voimakkaasti oli laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskaupan torjuntaa keskeisenä asiana pitävä maa, jossa myöskin paperittomien työntekijöiden asemaa haluttiin harmaan talouden puolella — talousrikosten, pimeän ulkomaisen työn teettämisen puolella — todella ottaa esille, niin tässä asiassa oltiin murtamassa sitä periaatetta, joka Euroopassa myös Suomen EU-sitoumusten osalta on vallitsemassa.

Ensinnäkin haluan todeta, että terveydenhuoltolain mukaan Suomessa ilman kotikuntaa tai ilman sairausvakuutusta oleva saa aina kiireellisesti korkeatasoisen hoidon. Kukaan ei jää hoidotta. Ja kaksi kolmasosaa Euroopan maista toimii näin paperittomienkin osalta, ja tältä osin myöskin Suomessa toteutuu tuberkuloosin hoito ja niin poispäin. Laajempaa terveydenhuoltoa tarjotaan hyvin harvassa Euroopan maassa, ja niistäkin osassa on velvollisuus rekisteröityä passilla joko poliisille tai maahanmuuttoviranomaiselle.

Tässä esityksessä terveydenhuoltohenkilöstöllä ei ollut oikeutta ilmoittaa laittomasti maassa olevien — siis pimeällä harmaan taloudenkin puolella olevien — monesti ihmiskaupan ja työorjuuden kohteena olevien ihmisten nimiä. Tätä on hirveän helppo mustavalkoisesti tarkastella, mutta nimenomaan tämä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, josta vastasin Suomen ollessa EU:n puheenjohtajamaana 2006, oli Suomen yksimielinen linja, Euroopan unionin yhteinen linja. Tältä osin erityisesti oli perustavoitteiden vastaista juuri tämä, että ilman terveydenhuoltoviranomaisten oikeutta ilmoittaa laittomasta oleskelusta maahanmuuttoviranomaisille ei voida säätää tämäntyyppistä asiaa.

Sitten toinen asia on se, miksi tämä asia oli sote-uudistustakin kiireellisempi. Samaan aikaan kun meillä on Kuntaliitonkin näkemyksen mukaan miljardin euron sosiaali- ja terveydenhuollon leikkaukset, oltiin avaamassa avoin piikki perus- ja erikoissairaanhoidon osalta laittomasti maassa oleville ja myös laittomasti maahan saapuville. Tämä olisi hyvin herkästi johtanut todella hallitsemattomaan asiaan. Minä haluan korostaa sitä. Jos koetaan, että nykyisen määrittelyn mukainen kiireellinen hoito ei yleisesti ole riittävää perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, on keskustelu nyt todella käynnistettävä ja suunnattava hoidon vähimmäistason uudelleenmäärittelyyn, jos siinä on ongelmia, sen sijaan, että luodaan tarpeettomasti eri ryhmille erilaisia palvelutasoja tai suomalaisten sosiaali- ja ter-veydenhuoltoa parempi järjestelmä laittomasti maassa oleville tai maahan pyrkiville.

EU, Suomen viranomaiset ja myös Kuntaliitto ovat varoittaneet siitä, ettei saa syntyä laittoman maahanmuuton erityisiä vetotekijöitä. Ne näkyvät hyvin nopeasti, tämänsuuntaiset, myös terveysturismiin houkuttelevat. Pietarissa on miljoona paperitonta, 50 000 hiv-tapausta, joista vain 20 prosenttia on hoidossa. Tuberkuloosin ja hiv:n osalta on aivan ilmeistä, että tällä esityksellä olisi tehty erittäin vakavia vaikutuksia Suomen muutenkin erittäin kireässä taloudellisessa tilanteessa, jossa terveyspalvelujen priorisointia vaaditaan joka taholla suomalaisten palvelujen osalta. Vammaispalveluista ja muista me tiedämme, että suomalaisten hoidosta tingitään. Lastenpsykiatrian, perheiden hätä, köyhyydestä ja työttömyydestä kärsivien ihmisten hätä ei nouse täällä salissa esille. Ja maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ja myös meille välttämättömän työperäisen maahanmuuton hyväksyttävyys edellyttää, että meillä nämä asiat ovat myös laittoman maahanmuuton torjunnan osalta kunnossa. Tässä kannetaan siis myös hyvin laajoista asioista vastuu tällä leväperäisellä asialla.

Tämän asian valmistelu siis ohi sisäministe- riön, vastoin Kuntaliiton kantoja ja se, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tehtiin pikamietintö, joka meinattiin kuitata poissa olemalla tästä salista viime maanantaina, pakotti minut yksin ottamaan vastuullisen kannan siitä, että Suomen eduskunta Suomen kansan edessä käy tästä paremman valmistelun ja myös jokainen pystyy vaalikentillä perustelemaan ja käymään perusteellisen keskustelun tähän liittyvistä näkökohdista. Toivon todella, että kansan edessä arvioidaan asiantuntijoiden ja myös poliitikkojen toimesta tähän liittyviä tekijöitä.

Olen surullinen, jos työni niin sydänlasten, sosiaalisen turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden edestä nyt näin kevyesti kuitataan. Siihenkin annan tietysti kaikin mokomin oikeuden, mutta omalta osaltani kannan vastuun ja tunnen tyyneyttä siitä, että olen tehnyt sen, mitä sisäinen velvollisuudentuntoni Suomen kansan edustajana edellytti tämän kaiken valmistelun jälkeen ja asian vakavuuden ja vaikuttavuuden huomioon ottaen tekemään. — Kiitos.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalainen valiokuntaryhmä jätti hallintovaliokunnassa eriävän mielipiteensä tähän asiaan. Meidän mielestämme on itsestäänselvää, että kaikki maassamme olevat henkilöt hoidetaan akuuteissa tapauksissa. Mikäli tarvitaan akuuttia hoitoa ja apua, ketään ei nykykäytännönkään mukaan jätetä terveyskeskuksen ulkopuolelle ilman hoitoa.

Tässä lakiesityksessä on kyse siitä, että ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja maahamme tulleet hoidetaan samalla tavalla kuin maassamme laillisesti olevat, kansainvälistä suojelua saavat turvapaikanhakijat. Julkisuudessa puhutaan hämäävästi paperittomien henkilöiden hoidosta. Mielestäni oikeampi termi on puhua maassa laittomasti olevien taikka maahan laittomasti tulleiden ihmisten hoidosta. Tämän takia ainakin minä ajattelen, että laittomasti maahan tulleet henkilöt hoidetaan samalla tavalla kuin laillisesti maassa olevat ja laillisesti maahan tulleet. Muissakin oikeuskäytännöissä tehdään rajaa lailliselle ja laittomalle toiminnalle, joten mielestäni on aiheellista kysyä, minkä takia tässä ei toimita samalla tavalla. (Anna Kontula: Suomessa vangitkin pääsevät lääkäriin!)

Me olemme vastustaneet niin sanottua turvapaikkaturismia ja vastustamme myös terveysturismia silloin, kun matka ei tapahdu voimassa olevan lain mukaan ja tulijalta puuttuvat vieläpä tarvittavat matkustusasiakirjatkin. Jos laki hyväksytään, avaamme sairaalamme ja terveyskeskuksemme kaikille tulijoille riippumatta tulijan taustoista. Tämän takia ainakin minä pelkään pahoin, että laki toimii vetovoimatekijänä ulkomaisille erikoissairaanhoitoa vaativille potilaille, jotka on otettava sairaanhoidon jonoon, vaikka hoidettavia olisi omastakin takaa.

Edustaja Rajamäki luetteli joukon lukuja niistä tapauksista, joita on tässä aivan kotimaamme rajojen ulkopuolella. Kukaan meistä ei voi sanoa, olisivatko nämä henkilöt tulossa Suomeen vai eivätkö olisi. Sitä on vaikea ennustaa.

Mutta, arvoisa herra puhemies, hyvät edustajakollegat, voin kertoa, että minä viimeksi eilen lahjoitin rahaa maassamme yli 90 vuotta laillisesti eläneiden ja itsenäisyytemme turvanneiden sotainvalidien keräykseen. Talvisodan päättymisestä on kulunut 75 vuotta, ja edelleen me keräämme sotiemme veteraaneille ja invalideille rahaa. Minä annan mieluummin roponi sinne kuin laittomasti maahan tulleille. — Kiitoksia.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! On tosiaan hyvin harmillista, että me joudumme täällä käsittelemään tätä asiaa, joka on jo kertaalleen hyväksytty niin hallintovaliokunnassa kuin perustuslakivaliokunnassa kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Yhdessäkään näistä valiokunnista yksikään sosialidemokraatti tai kukaan mukaan hallituspuolueen jäsen ei esittänyt lakiesitystä hylättäväksi eikä esittänyt lakiesitykseen minkäänlaista eriävää mielipidettä.

Olemme saaneet lukea lehdistä, että sosialidemokraattien eduskuntaryhmä paheksuu edustaja Rajamäen toimintaa tässä esityksessä eikä tue sitä millään tavalla. (Kari Rajamäki: Vihreäthän sen tietää!) Minusta on erittäin erikoista, että edustaja Rajamäki haluaa lopettaa kansanedustajauransa tällä tavalla. Tämä lakiesitys olisi parantanut kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten ja raskaana olevien naisten asemaa.

Edustaja Rajamäki totesi puheenvuorossaan, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt tämän asian hyvin pikaisesti ja yritti ikään kuin vaivihkaa saada tämän esityksen läpi olemalla pois salista. On hyvin poikkeuksellista se toiminta, jolla edustaja Rajamäki on tässä toiminut. Eduskunnan kansliasta on julkisuuden mukaan kerrottu, että eduskunnassa ei ole toimittu tällä tavalla 20 vuoteen. Sen jälkeen, kun eduskunnan yksimielinen lakiesitys oli hyväksytty useassa valiokunnassa yksimielisesti, yhdelläkään sosiaali- ja terveysvaliokunnan tai sosialidemokraattien eduskuntaryhmän jäsenellä ei ollut syytä olettaa, että edustaja Rajamäki ryhtyy tällaiseen manööveriin hallituksen yksimielisen esityksen kaatamiseksi. Tämä on hyvin poikkeuksellista toimintaa. (Kari Rajamäki: Näin on!)

Sanoitte tosiaan, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on mielestänne käsitellyt lain pikaisesti. Tämä ei pidä paikkaansa. Meillä on ollut käytettävissä perustuslakivaliokunnan huolella laatima mietintö, joka oli siis yksimielinen. Me olemme kuulleet lukuisia asiantuntijoita, keskustelleet lakiesityksestä ja vakaasti harkiten kirjoittaneet oman kannanottomme. Tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanotossa sanotaan muun muassa seuraavalla tavalla:

"Julkisen vallan velvollisuutena on perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja yhdenvertaisten terveyspalvelujen saatavuutta. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan esityksen toteuttavan perustuslain 19 §:n 1 momenttia, jonka mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon."

"Lain soveltamisalaan kuuluvat ovat usein haavoittuvissa olosuhteissa eläviä henkilöitä, joiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumiseksi tarvitaan julkisen vallan toimenpiteitä. Lain tarkoituksena on turvata näiden niin sanottujen paperittomien henkilöiden oikeus välttämättömiin terveydenhuollon palveluihin ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen ja inhimillisen arvokkuuden toteuttamiseksi. Lain soveltamisalaan kuuluville lapsille terveydenhuollon palvelut järjestetään samassa laajuudessa kuin muille kuntalaisille. Valiokunta pitää lakiehdotusta tärkeänä ja puoltaa sen hyväksymistä."

Valiokunta lausui edelleen: "Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistus selkeyttää tilannetta myös terveydenhuollon ammattihenkilöiden kannalta ja mahdollistaa nykyistä paremmin hoidon antamisen ammattietiikan mukaisesti. Koska paperittomien henkilöiden hoito on suhteellisen harvinaista, on usein ammattihenkilöillekin epäselvää esimerkiksi se, mitä hoitoja voidaan antaa ja miten potilasta laskutetaan. Lainsäädännön toimeenpano edellyttää myös henkilöstön riittävää koulutusta ja ohjausta."

Edelleen tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan huolella laaditussa lausunnossa sanotaan: "Oikea-aikaisesti annetuilla terveyspalveluilla voidaan merkittävästi vähentää sairauksien vaikeutumista ja kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta sekä alentaa myöhempien kustannusten määrää." Mutta haluan todeta, että tässä ei ole kyse vain kustannuksista, tässä on kyse moraalista ja ihmisoikeuksista.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, että tämä lakiesitys kariutuu tällä tavalla. Sosialidemokraattisen ryhmän enemmistö olisi suonut tämän lain toteutuvan. Erityisen pahoillani olen siitä, että lakia vastustavien argumentit ovat olleet osittain turhaa pelottelua. Ruotsissa on samanlainen lainsäädäntö, eikä sinne ole tullut mitään paperittomien suurta massamuuttoa. Lakiesityksessä kysymys on terveyspolitiikasta eikä maahanmuuttopolitiikasta. Kysymys on myös ihmisarvosta ja ihmisyydestä.

Sekä Lääkäriliitto että Tehy ovat yksimielisesti olleet kannattamassa tämän lakiesityksen toteutumista. Toki poikkeuksiakin oli, kuten myös meissä demareissa. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta perussuomalaisia lukuun ottamatta hyväksyi lakiesityksen yksimielisesti. En pysty myöskään hyväksymään sitä kritiikkiä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi käsitellyt asian liian pikaisesti tai ei olisi kuultu asiantuntijoita tarpeeksi. Se ei pidä paikkaansa. Ammattihenkilöt, siis myös minä sairaanhoitajana, selkeästi näemme tämän lain tarpeellisuuden sekä terveyspoliittisesti että inhimillisesti katsottuna.

Tässä vaiheessa en kuitenkaan katso tarpeelliseksi argumentoida tämän lain tärkeyttä tämän enempää. Totean ainoastaan, että olen pettynyt ja olen surullinen monestakin syystä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelussa on tuotu esiin, että perustuslakivaliokunta on ollut omassa lausunnossaan yksimielinen. Tämä on totta, mutta kyllä edustaja Alanko-Kahiluodon pitäisi toisen kauden kansanedustajana tietää, mikä on perustuslakivaliokunnan rooli tässä eduskunnassa. Sen rooli on arvioida esitysten perustuslainmukaisuutta ja kertoa, mikä on se käsittelyjärjestys, jossa nämä asiat ja lakiesitykset tulee käsitellä. Perustuslakivaliokunta ei ota kantaa siihen, onko joku lakiesitys tarpeellinen, hyvä tai huono, ja tällaisen kuvan antaminen on täysin kansalaisten harhauttamista ja perustuslakivaliokunnan arvovallan rapauttamista. Tämä on järkyttävää, ja se kertoo, että kaikki keinot ovat tietyillä tahoilla käytössä, jotta he saisivat tämän asian läpi. Tässä suhteessa edustaja Rajamäki on toiminut täysin oikein, ja on hyvä, että asia on jäämässä nyt pöydälle ja raukeaa, kun eduskunta päättää istuntokauden.

Perustuslakivaliokunta on lausunut, että tämä asia voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, ja on lausunut myös niin, että totta kai on selvää se, että jos tälle ihmisryhmälle annettaisiin nykyistä paremmat palvelut — tälle ryhmälle taataan nykyään välttämättömät, kiireelliset terveydenhuoltopalvelut, joka siis on laiton maassa oleskeleva ryhmä näitä yksilöitä, jotka ovat laittomasti täällä — tämä parantaa heidän oikeuksiaan. Mutta tietenkin siinä pitää meidän täällä lainsäätäjinä punnita sitten viime kädessä sitä, onko se pois muilta. Ja meillä on rajalliset resurssit myös. Se on poliittinen kysymys eikä mikään oikeudellinen kysymys, eikä mikään kansainvälinen velvoite eikä EU-oikeudellinen velvoite velvoita meitä, että me nykyistä paremmat palvelut järjestäisimme näille laittomasti maassa oleskeleville henkilöille. Sellaista velvoitetta ei ole olemassa.

Perustuslakivaliokunta ihan yhtä hyvin voi todeta myös — varmistin tämän asiantuntijalta — vaikkapa vanhustenhuollosta, jossa olisi suuri tarve esittää parempaa lainsäädäntöä, parempia palveluita, että yhtä lailla me perustuslakivaliokuntana lausumme siinä tilanteessa, että tämä toteuttaa paremmin kansalaisten yhdenvertaisuutta ja erityisesti tällaisessa heikommassa asemassa olevien henkilöiden yhdenvertaisuutta. Kaikkien tällaisten ryhmien kohdalta, jotka ovat keskimääräistä huonommassa asemassa, on saatavissa tämän tyyppinen lausunto perustuslakiva-liokunnalta. Näin ollen sille, että perustuslakivaliokunta on lausunut, mitä on lausunut, ei tule antaa sellaista painoarvoa, että me olisimme edellyttäneet, että tämä laki pitää hyväksyä ja laittaa voimaan, ei missään nimessä.

Itse näen, arvoisa herra puhemies, sen sijaan, että tämän lakiehdotuksen hyväksyminen lisäisi riskiä terveydenhuoltoturismin kohdentumiseen meidän maahamme. Ja kun tiedämme, niin kuin tässä keskustelussakin on tullut jo esille, että meillä on lähialueilla paljon sellaista väestöä, jolla varmasti on intressi saada terveydenhuoltoa, niin pelkään, että erilaisten rikollisjärjestöjen ja muitten toimesta tänne voidaan alkaa järjestämään nimenomaan tämäntyyppistä maahantuloa, mikä sitten johtaa siihen, että meidän terveyspalveluja käytetään hyväksi. Eihän niitä nyt ole siihen tarkoitettu, että tänne tulee laittomia henkilöitä ja he voisivat nauttia samantasoisista terveyspalveluista kuin Suomen kansalaiset ja täällä maassa laillisesti oleskelevat henkilöt.

Mielestäni on hyvä, että tämä asia nyt raukeaa, ja kiitän kaikkia henkilöitä ja tahoja, jotka ovat siihen vaikuttaneet positiivisesti.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Sydän raskaana täällä kuuntelen näitä puheenvuoroja. Edustaja Saarakkala, tämä on tosiaan poliittinen kysymys. Tämä kertoo, miten eri poliittiset ryhmät ja yksittäiset edustajat suhtautuvat kaikista heikoimmassa asemassa olevien terveydenhuoltoon. Nämä ovat arvokysymyksiä, ja toivottavasti kansalaiset myös ymmärtävät, mistä tässä on todella kysymys.

Laki paperittomien terveydenhuollosta ei ole mikään terveydenhuoltoa mullistava laki, toisin kuin tässä salissa on väitetty. Lailla turvattaisiin paperittomille nykyistä paremmin oikeus välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin eli palveluihin, jotka meille suomalaisille ovat itsestäänselvyyksiä. Erityisesti tämä laki koskisi raskauteen ja synnytykseen liittyviä hoitoja. Lisäksi ehdotuksen mukaan alaikäisille tulisi järjestää kaikki tarvittavat terveydenhuollon palvelut. Aikuisten kohdalla laki sisältää pieniä laajennuksia, muttei merkittäviä muutoksia nykytilaan. Vaikka tämän lain vaikutukset olisivatkin yhteiskunnallisesti verrattain pienet, yksilötasolla ja ideologisesti puhumme isoista kysymyksistä.

Arvoisa puhemies! Lakia on kritisoitu huonosta valmistelusta, ja on totta, että puutteita löytyy. Laki ei koske henkilöitä, joiden maahantulon motiivina ovat terveyspalvelut, vaikka terveyskeskuksessa tuskin pystytään erottamaan ihmiset maahantulomotiiviensa perusteella. Yhtä lailla kummallinen on oletus, että tänne suuntautuisi terveysturismia paljon, kun kuitenkin meidän terveyspalvelumme ovat ainoastaan Euroopan keskitasoa ja tässä on naapurimaita, joissa ne ovat huomattavasti paremmalla tasolla.

Väliinputoajia ovat myös ne EU-kansalaiset, jotka eivät kuulu EU:ssa sovittujen terveysjärjestelmien piiriin. Tämä on ehkä isoin yksittäinen ryhmä, jonka kohdalla minä itse olen hyvin huolissani. Tähän kuuluvat muun muassa Romanian ja Bulgarian romanit. Tämä on myös ongelmallinen sen takia, että tämän ryhmän pudottaminen pois lainsäädännöstä johtaa yhdenvertaisuusongelmiin. Kuitenkin väliinputoajia jää vielä enemmän, jos laki raukeaa. Näitä väliinputoajia ovat muun muassa kaikki ne paperittomat lapset ja raskaana olevat naiset, joille laki tarjoaa kiireellisen hoidon, muttei välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Tämä laki on puutteistaan huolimatta suurenmoinen edistysaskel verrattuna koko siihen keskusteluun, mitä tämä yhteiskunta on käynyt paperittomista viimeisinä vuosina. Oikeastaan ensimmäistä kertaa me kansanedustajat keskustelemme paperittomista muutenkin kuin kontrollin ja hallinnan näkökulmasta. Monessa Euroopan maassa tämä keskustelu käytiin jo parikymmentä vuotta sitten.

On esitetty, että paperittomien ihmisten pitäisi palata omiin maihinsa eikä tulla terveyskeskuksiimme. Ongelma kuitenkin on, ettei kaikilla heillä ole omia maita, minne palata, paperittomia kun ovat myös suomalaiset, jotka ovat asuneet muualla ja palaavat paluumuuttajina takaisin Suomeen, mutta eivät ole vielä kotikuntaoikeutta saaneet. Mukana on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat syntymässä tai syntyneet Suomessa, eikä heillä vielä ole kotimaata lainkaan. Monet paperittomat tulevat maahan jonkin virallisen oleskeluluvan tai matkustusasiakirjan turvin. Kyse on siis ihmisistä, jotka eivät katoa rajakontrollin myötä. Näin ei ole käynyt muualla eikä tule käymään Suomessakaan. On päivänselvää, että meillä tulee olemaan paperittomia jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan kivijalka aivan alusta alkaen on ollut, miten me hoidamme lapsille oikeuden päästä lääkäriin, raskausterveyden siten, että lapsilla on oikeus syntyä terveinä tässä maassa. Nämä eivät ole asioita, jotka voitaisiin sivuuttaa valmistelun tai poliittisen pelin varjolla. Nämä ovat asioita, joihin tulisi suhtautua vakavuudella ja nöyryydellä.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Jos tämä esitys toteutuu, niin se on avoin kutsu laittomille maahanmuuttajille, jotka lisääntyvät tänne, ja terveydenhuolto, josta ollaan karsimassa, niin kuin Rajamäki sanoi, rasittuu entisestään.

Minä en noihin yksityiskohtiin nyt käy, Rajamäki niitä toi ja muut edustajat täällä esille, mutta kun täällä puhutaan hyvinvointivaltiosta, miten voi olla, niin kuin Hongisto sanoi, että sotaveteraaneille, -invalideille ovat varusmiehet kerjäämässä rahaa näitten laittomien kerjäläisten rinnalla, että he saisivat jonkinlaista kuntoutusta edes? Elämä on heiltä mennyt, he ovat veronsa maksaneet tähän maahan ja muuten, ja heitä kohdellaan tuolla tavalla. Onko tämä tasapuolista? Lastensairaala — tässäkin edelliset puhujat mainitsivat lasten oikeuksista ja näistä. Meille jätetään se lastensairaala ja kantasuomalaisille kyllä rakentamatta. Maaseudulla asuvat vanhukset kuolevat nyt siellä omiin vaippoihinsa. Ei siellä kukaan niitä hoida. Sinne ne jäävät. Ei ainakaan yhteiskunnan taholta tule auttavaa kättä, mutta omaiset hoitavat sen, minkä pystyvät.

Se auttava käsi kyllä ojentuu tuonne laittomalle maahantulijalle ja muulle. Minulla on heille lääke: ensiapuhoito, niin kuin nytkin tehdään, ja matkalippu pois.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on surullista, että tässä keskustelussa asetetaan maan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset vastakkain toistensa kanssa. Sivistynyt yhteiskunta kohtelee heikompiaan hyvällä tavalla ja kunnioittaa heidän ihmisoikeuksiansa, olivatpa he meitä tai olivatpa he heitä.

Oikeus terveyteen on tunnustettu useissa YK:n ihmisoikeussopimuksissa. Sopimuksissa korostetaan valtioiden erityistä velvollisuutta suojella haavoittuvia tai haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia henkilöitä, kuten lapsia ja raskaana olevia ja synnyttäneitä naisia, ja vastata heidän erityistarpeisiinsa.

Tässä laissa on pyritty selkiyttämään sitä tilannetta, että ihmiset saisivat kiireellisen hoidon ja he saisivat myös välttämättömän hoidon. Voi olla, että valmistelussa on ollut puutteita. Voi olla, että prosessi ei ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tämä ei totta vieköön ole ainut laki, jossa näin on ollut. Sen vuoksi on surullista, että me käsittelemme tätä eduskunnan viimeisinä istuntopäivinä emmekä enää ehdi korjaamaan niitä puutteita, joita tässä laissa mahdollisesti on. Olisin toivonut, että tämä olisi saanut toisenlaisen päätöksen, ja toivon, että kun seuraava hallitus omia ensimmäisiä lakejansa säätää, niin tämä olisi yksi niiden joukossa.

Jos me arvioimme muita eurooppalaisia maita, niin esimerkiksi Ruotsi näyttäisi olevan hyvinkin tämän lain mukainen ja menevän samalla logiikalla kuin tässä esityksessä on. Samoin ovat myös monet muut Euroopan unionin valtiot, jotka ovat rakentaneet omaa lainsäädäntöänsä siten, että he näkevät, että yhteiskunnissa ikävä kyllä on niitä ihmisiä, jotka eivät ole tervetulleita mihinkään maahan, ja heitä sen vuoksi kutsutaan paperittomiksi. He ovat läsnä, ja he ovat yhteiskunnissamme, ja ikävä kyllä tälläkin eduskuntakaudella on tehty myös sellaisia lakeja, jotka saattavat lisätä paperittomien ihmisten määrää, mutta heidän ihmisoikeuttansa meidän ei tule poistaa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Suomessa käytännössä kaikki HI-viruksen äiti—lapsi-tartunnat voidaan estää, jos äiti on äitiysneuvolan palveluiden piirissä. Nykyisin äitiysneuvolassa tehdään siis hiv-testi kaikille odottaville äideille. Joka vuosi näin löytyy pari uutta tartuntaa. Hiv-positiiviselle äidille aloitetaan heti lääkitys, jonka onnistumisprosentti Suomessa äiti—lapsi-tartunnan ehkäisyssä on 100. Jokaisen raskausaikana tehdyn onnistuneen hoidon kohdalla säästetään valtavasti sekä inhimillistä kärsimystä — pikkulapsen hivin hoito on vaikeampaa kuin aikuisten — että myös rahaa. Suomessa on syntynyt hiv-positiivisia vauvoja vain sellaisille äideille, jotka eivät ole saaneet diagnoosia ras-kausaikana.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää, millä perusteella joku voi vastustaa raskaana olevien naisten yleisiä hiv-testejä, mutta joku voi, ainakin edustaja Rajamäki, ja keskustelusta päätellen myös moni muu. En voi uskoa, että kyseessä on mikään muu kuin täydellinen aiheeseen perehtymättömyys. Politiikassa saa lobata, bluffata, diilata ja juonitella, se on pelin henki, mutta ei, hyvät ystävät, silloin, kun on kyse syntymättömän lapsen terveydestä.

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Tämä ei ole se Suomi, jossa minä haluan asua. Sivistysvaltion tuntomerkkeihin kuuluu, että hädänalaisille annetaan hänen tarvitsemansa hoito. Ter- veydenhuollon ammattilaisen tulisi aina määritellä henkilön hoidon tarve hänen terveydentilansa perusteella, eikä hänen oleskeluunsa oikeudellisella statuksella tulisi olla minkäänlaista roolia hoidon tarpeesta päätettäessä.

Raukeamisvaarassa olevan esityksen tarkoituksena oli turvata nykyistä paremmin oikeus välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin Suomessa oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille, joilla ei ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeutta muihin julkisen terveydenhuollon palveluihin kuin kiireelliseen hoitoon. Tällaisia palveluja olisivat esimerkiksi raskauden ja synnytyksen hoitoon liittyvät palvelut. Samoin laki olisi taannut paperittomien ulkomaalaisten lapsille oikeuden terveyspalveluihin.

Kiitos edustaja Rajamäen, esitys viivästyy mahdollisesti jopa vuosia. Jos tänä aikana Suomessa nyt ehtii syntyä hiv-positiivinen lapsi tai joku äiti kuolee kotitekoisen abortin komplikaatioihin, lupaan henkilökohtaisesti toimittaa tapauksen yksityiskohdat edustaja Rajamäen tietoon. Toivokaamme, että niin ei käy.

Arvoisa puhemies! Talon sisäisiin pelisääntöihin kuuluu, että pöytäyksillä ei kikkailla. Näin on sovittu siksi, että kansanedustajan työ kävisi mahdottomaksi, jos me kaikki joutuisimme päivystämään spontaanien äänestysten pelossa kaikki täysistunnot alusta loppuun. Tästä syystä esityksen raukeamista on arvosteltu paitsi sen sisällön tähdellisyyden myös demokratian uskottavuuden näkökulmasta.

Esimerkiksi oikeusoppineet Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen kirjoittavat seuraavasti: "Tilanne on vähintäänkin absurdi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on toistuvasti eri yhteyksissä muun muassa korostanut, etteivät esimerkiksi hallinnollisen työn keventämispyrkimykset voi olla hyväksyttävä perustelu perusoikeuksien rajoittamiselle. Nyt kuitenkin eduskuntatalon remontti, joka alkoi vuonna 2007, näyttää ajavan pääsihteerin ajattelussa kansanvallan toteutumisen, ihmisarvon loukkaamattomuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämisen edelle. Kuluva viikko saattaa vielä jäädä valtiosääntöhistoriaan eduskunnan ja kansanvallan häpeän viikkona."

Nyt raukeava esitys ei ole täydellinen, eikä maailma olisi sillä valmistunut. Jos laki kuitenkin olisi tullut voimaan, ei sairasta lasta enää käännytettäisi terveysasemalta eikä viimeisillään raskaana olevalta evättäisi välttämättömiä terveyspalveluita. Niinkö todella nyt on, että remonttisuunnitelmat estävät lainsäädäntötyön näin tähdellisessä kysymyksessä, että tästä maasta ei todella löydy yhtään sellaista kokoustilaa, johon 200 poliitikkoa niin halutessaan mahtuisi päättämään keskeneräisen lainsäädännön? Hyvät kollegat, jos näin on, mitä ihmettä me sitten teemme, jos sattuu sota, ympäristökatastrofi tai talousromahdus kesken eduskunnan remontin? Jatkammeko vielä silloinkin käsien levittelyä?

Arvoisa puhemies! Laki paperittomien terveydenhuollosta on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Valitettavan suuri osa siitä perustuu väärinkäsityksiin ja tietämättömyyteen paperittomuudesta yleensä ja sen suhteesta terveydenhoitoon erityisesti. Vaikka näitä virhearvioita on tässäkin salissa jo useammassa puheenvuorossa korjattu, on ehkä hyvä puuttua kootusti vielä joihinkin lainvastaisiin argumentteihin.

Aloitan eräiden edustajien esittämästä huolesta sen suhteen, että paperittomien terveydenhuollon laajennus veisi muutenkin aliresursoidun terveydenhoitomme kaaokseen. On totta, että julkisen terveydenhoidon rahoituksessa ei ole juuri hurraamista. On totta, että jonot ovat liian pitkiä, hoitajia liian vähän ja laiminlyöntejä sattuu. On kuitenkin epärehellistä syyttää tästä paperittomia, jotka eivät vielä ole ehtineet rasittaa terveyspalvelujamme edes sitä vähää, mitä tässä laissa esitetään. Ei, kyllä se syyllinen löytyy huomattavasti lähempää, ihan tästä salista, jossa terveydenhoidon resursseista päätetään.

Ihan sattumaa ei liene sekään, että paperittomien terveydenhoidon vastustajat ovat keskivertoa useammin vaatimassa tiukkaa menokuria myös kantasuomalaisten terveysmenoihin. Palvelujen saatavuudesta ollaan huolissaan kyllä silloin, kun sillä voidaan estää jonkun muun lääkäriin pääsy, vaan ei silloin, kun resursoinneista yleensä päätetään.

Kaikki täällä tietävät, että akuuttihoito tulee lähes poikkeuksetta kalliimmaksi niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin kuin oikein ajoitettu hoito. Minkä planeetan logiikkaan oikein perustuu lain vastustajien oletus, että jos paperittomille taataan vain akuuttihoito, se tulisi halvemmaksi?

Tällä maalla on varaa sallia rikkaille miljar-dien verovälttely. Paperittomien terveydenhoito maksaisi tuosta veroparatiiseihin lähetetystä summasta alle sadasosan. Kyse ei ole rahan puutteesta, vaan poliittisista valinnoista.

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin, että muutama lain vastustaja ehtisi kuunnella sen osan minun puheenvuorostani, jossa minä kumoan heidän argumenttinsa, niin että jos minä vielä pari minuuttia jatkan ja palaan sitten lopulla 30 sivulla vasta myöhemmin asiaan.

Lakia on myös vastustettu sillä perusteella, että se synnyttäisi vetovoimatekijän, joka johtaisi paperittomuuden merkittävään kasvuun. Tälle oletukselle ei löydy sen paremmin tutkimuksellista kuin arkijärkistäkään pohjaa. Euroopassa on jo nyt monia maita, joissa paperittomilla on laajemmat tai yhtä laajat oikeudet terveydenhuoltoon kuin Suomessa tulisi tämän esityksen myötä olemaan. Näissä maissa ei ole havaittu, että terveyspalvelut muodostaisivat merkittävän vetovoimatekijän. Paperittomien suuri mas-sa koostuu terveestä työikäisestä väestöstä, jonka terveystarpeet ovat pikemminkin satunnaisia.

Suomalaisilla ylipäätään tuntuu olevan heikko käsitys siitä, miltä maamme näyttää ulkopuolisen silmin. Jos minä lähtisin terveysturistiksi, miksi ihmeessä suuntaisin maahan, jossa puolet vuodesta tarvotaan pimeässä ja loskassa ja jossa ihmiset puhuvat aivan käsittämätöntä kieltä, milloin ylipäänsä puhuvat, jossa kaikki on kallista ja jossa paperittoman mahdollisuudet löytää töitä tai verkostoitua ovat huomattavasti heikommat kuin eteläisemmässä Euroopassa tai edes Ruotsissa?

Esimerkiksi paperittomuutta tutkinut Mervi Leppäkorpi korostaakin, että ilman oleskelulupaa Euroopassa oleskelevien ihmisten lukumäärän lisääntyminen ei — lakiesityksen perusteluiden vastaisesti — ole niinkään yhdistettävissä siirtolaisuuden lisääntymiseen yleisesti, vaan enemmänkin siirtolaisuutta kontrolloivien lakien tiukentumiseen Euroopassa. Paperittomuuden muuttuminen näkyväksi ilmiöksi on liittynyt ajallisesti suoraan tiettyihin lakimuutoksiin, joilla joko turvapaikkaa hakevien ihmisten mahdollisuuksia saada suojelua tai paperittomaksi joutuneiden ihmisten mahdollisuutta laillistaa oleskelunsa on heikennetty. Tätä kehitystä on voimallisesti ollut ajamassa myös edustaja Rajamäki.

Jälleen siis jäljet johtavat tähän saliin ja tietysti Euroopan muihin parlamenttisaleihin. Eivät paperittomat ole tuolla jossain meidän terveyslainsäädäntöämme seuraava erityinen ihmisryhmä, vaan ihan tavallisia siirtolaisia, jotka vain syystä tai toisesta eivät ole selvinneet ristiriitaisen ja osin mielivaltaisenkin oleskelulupabyrokratian läpi.

Suomessa paperittomuus on pitkälti lupajärjestelmämme synnyttämää: liki jokainen tavattu paperiton on yrittänyt elää laillisesti maassa, mutta oleskelulupaa ei ole myönnetty. Jälleen uusi tällainen mekanismi on syntymässä niin sanotun vapaaehtoisen paluun myötä. Tähän mennessä kriisimaista tulevat henkilöt, joita ei ole voitu palauttaa viranomaistoimin lähtömaahansa, ovat voineet jäädä asumaan vastaanottokeskukseen ja vuodesta 2013 alkaen ovat myös saaneet tilapäisen oleskeluluvan. Jatkossa ihmisiä voidaan poistaa helpommin vastaanottokeskuksen palveluiden piiristä ja siirtää paperittomien kategoriaan.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, että paperittomuus tuntuu monesta suomalaispoliitikosta uudelta ja hämmentävältä asialta. Meidän kulttuurimme on niin pitkään perustunut huolelliseen väestölaskentaan, että kun joku sitten ei ole asianmukaisesti kirjoissa ja kansissa, se tuntuu monista epämukavalta. Suomessa keskustelu paperittomuudesta on vielä niin alussa, että monet edelleen totuttelevat ajatukseen.

On olemassa monia ongelmia, jotka katoavat itsestään, kun vain riittävän sitkeästi teeskentelee, että niitä ei ole olemassa. Paperittomien terveydenhuolto ei kuitenkaan kuulu niihin. Se ratkeaa vasta, kun tällä salilla on uskallusta kohdata tosiasiat ja vastata sellaisiin kysymyksiin kuin pitääkö terveyskeskuksen käännyttää diabetesta sairastava lapsi siksi, että hänellä ei ole paperia, pitääkö, vaikka tiedettäisiin, että se on hengenvaarallista, että hän voi muutaman päivän kuluttua ilmestyä ovelle sairauden niin pahasti vahingoittamana, että kalliitkaan hoidot eivät enää riitä palauttamaan hänen terveyttään?

Varmuudella voi jo nyt sanoa, että myös monet tulevat parlamentit tulevat käsittelemään tätä kysymystä. Toivon, että niissä parlamenteissa istuu rohkeita ja viisaita poliitikkoja. Ehkä parempia kuin me olemme olleet.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeätä. Tämäkin keskustelu osoittaa, että pohdintaa pitää laaja-alaistaa. Kansan palaute on näihin faktoihin ollut kyllä erittäin myönteistä. Tässä tuntuukin, että meidän on vaihdettava kansa eräiden mielestä, että saadaan asiat kuntoon. En minä kerännyt sitä palautetta, kun minä sen ratkaisun tein. Tein sen vakavasti sen takia, että tässä valmistelussa oli terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmat, Kuntaliiton yksimieliset näkökulmat, sisäministeriön ja Euroopan yhteiset linjaukset vastuuttomasti hylätty. Ja se on pakko käydä nyt paremmin läpi.

Minä haluan korostaa, että tärkeätä, että meillä pidetään huoli yleisvaarallisten tartuntatautien, kuten tuberkuloosin, hoidosta. Meillä on eurooppalainen käytäntö. Eräiden mukaan meillä on nyt jo jossain määrin Euroopan käytäntöä vapaampi ja löysempi järjestelmä. Mutta Kuntaliitolla on näkökulma siitä, että maahan luotaisiin laittomasti maassa olevien maassa oleskelua välillisesti tukeva järjestelmä, joka on käytännössä maksuton terveydenhuolto samaan aikaan, kun me tiedämme, että palvelujen määrässä ja hinnassa Suomessa on ihmisillä vaikeuksia. Täällä on unohdettu myös pimeän ulkomaisen työvoiman, harmaan talouden toimijoiden, mukana olo tässä kokonaisuudessa. Nimenomaan sisäministeriön ja Euroopan unionin yhteinen linjaus ja sitoutuminen on laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunta. Tämän takia tässä tämä kokonaisuus on tahtonut unohtua.

Terveydenhuollon henkilöstöllä ei olisi Suomessa oikeutta kertoa poliisi- ja maahanmuuttoviranomaisille laittomasti maassa olevista henkilöistä. Eli periaatteessa tänne voisi tulla, matkustaa ilmaiseen perus- ja erikoissairaanhoidon piikkiin hävittämällä paperinsa. Onhan tässä nyt todella uskomaton tilanne, ja ei ole ihme, että turvallisuusviranomaiset ja terveydenhuoltoalan ihmiset ovat ottaneet vahvasti, myönteisesti kantaa, antaneet palautetta.

Olen myös hämmästynyt siitä, että tässä asiassa ei ole käytetty infektiolääkäreiden ja monien ammattilaisten antamaa palautetta, sosiaali- ja terveysvaliokunnassakaan. He nimenomaan kiinnittivät huomiota kalliiden infektiosairauk-sien hoidon terveydenhuollolle aiheuttamiin kustannuksiin, ja ne olisivat olleet todella hallitsematonta luokkaa, puhumattakaan siis siitä, että lakiesitys olisi ollut niin avokätinen, että se olisi luonut ilman muuta Euroopan laajimman terveyspalvelujärjestelmän laittomasti maassa oleville tai laittomasti maahan pyrkiville. Myöskin valiokunnan tulkintaa syöpähoidoista lyhytkestoisina hoitoina on asiantuntijoiden taholta pidetty uskomattomana linjauksena.

Minä toivon, että tässä tilanteessa kiinnitetään huomiota todella tähän terveydenhuollon tilanteeseen, sen hallintaan, samalla Euroopan unionin yhteiseen sisäasioiden ja maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan hallintaan. Esityksessä, jos se olisi täällä viety läpi, Suomesta olisi tehty EU:n palvelujen kärkitarjoaja laittoman maahanmuuton ja paperittomien terveyspalveluissa. EU:n vapaan liikkuvuuden hyväksyttävyys ja myös maahanmuuton ja turvapaikkapolitiikan hyväksyttävyys, hyvät ystävät, edellyttää, että sitä ei käytetä väärin ja laittoman maahanmuuton ja pimeän työn torjuntaa tehostetaan.

Sisäministerinä, joka EU:ssa veti 2006 EU:n yhteiset linjaukset laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunnassa, se oli minun kärkiasiani: ihmiskaupan torjunta. Olen iloinen siitä, että se työ johti myöskin sisäasiain yhteisiin linjauksiin. Siinä suhteessa tämä olisi luonut erittäin arvaamattoman kokonaisuuden, jos Suomessa tämä olisi tehty. Tässä on jälleen valitettavasti se, että vihreät, sinisilmäiset arvot olivat kohtaamassa kovat, harmaat markkinavoimat.

Meillä on harmaan talouden torjunta ja pimeän ulkomaisen työvoiman torjunta rämetetty sisäministerikauteni jälkeen. 2007 minä jätin 35 henkilöä pimeän ulkomaisen työvoiman torjuntaan. 2008 tämä yksikkö hävitettiin. Se oli tehnyt työsuojeluviranomaisten ja kentän ihmisten kanssa hyvää yhteistyötä. Kentällä oli puhelinnumero, johon soittaa pimeästä ulkomaisesta työvoimasta. Tämä sulautettiin 2008 krp:n talousrikostorjuntaan ja sen jälkeen käytännössä se on hävitetty. Me olemme valtiovarainvaliokunnan kautta yrittäneet tätä yksikköä uudelleen rakentaa, mutta se ei jostain syystä sovi. Haluan nyt nimenomaan sanoa, että jos ihmisestä, työorjuudesta ja ihmiskaupan torjunnasta välitetään, pitää katsoa muutakin kuin sitä, että saako hän terveyspalveluja. Ihmisen suojelu pitää myös ottaa kokonaisuuteen mukaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki totesi juuri, että ilmeisesti vihreiden ja muiden paperittomien terveydenhuoltolakia puolustavien mielestä kansa pitää vaihtaa, kun kansa on väärässä.

Haluan kertoa teille, että lukuisat suomalaiset kolmannen sektorin järjestöt ovat tämän lakiesityksen kannalla. Monet järjestöt ovat vedonneet tällä viikolla eduskunnan puhemiesneuvostoon ja vaatineet, että eduskunta käsittelisi hallituk-sen esityksen paperittomien terveydenhuollosta. Näitä järjestöjä ovat muun muassa Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pakolaisneuvonta, Pelastakaa Lapset ry, Suomen Pakolaisapu, Suomen Punainen Risti, Suomen Unicef ry ja Väestöliitto, vain joitain mainitakseni.

Perussuomalaisten kansanedustaja Saarakkala väitti, että perustuslakivaliokunta ei millään lailla ottanut kantaa siihen, pitäisikö Suomessa säätää laki, joka oikeuttaa paperittomille oikeuden terveydenhuoltoon joissain tapauksissa. Tässä perustuslakivaliokunnan lausunnossa kuitenkin sanotaan, että esityksen säätämisperusteluissa ehdotettua säätelyä arvioidaan Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja perustuslain 19 §:n turvaaman oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja 22 §:ssä säädetyn julkisen vallan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen kannalta. Samoin perustuslakivaliokunta toteaa, että perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Oikeusministeriö on myös tulkinnut siten, että Suomea sitovat kansainväliset sopimukset. Oikeusministeriön lausunnossa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle sanotaan muun muassa, että oikeus terveyteen on tunnustettu useissa Suomea sitovissa YK:n ja Euroopan neuvoston puitteissa laadituissa ihmisoikeussopimuksissa. Esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklassa sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä. Yleissopimuksen noudattamista valvova TSS-komitea on katsonut, että 12 artiklasta seuraa sopimusvaltioille velvollisuus kunnioittaa myös niin sanottujen paperittomien oikeutta terveyteen. Tämä on siis Suomen oikeusministe-riön näkemys tähän käsillä olevaan esitykseen.

Oikeusministeriö lausuu myös, että perustuslain 19 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon on jokaiselle kuuluva subjektiivinen oikeus, ja sen tarkoituksena on turvata ihmisarvoi-sen elämän edellytysten vähimmäistaso.

Edelleen oikeusministeriö lausuu, että perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämäkin oikeus on siten turvattu nimenomaisesti jokaiselle, minkä lisäksi säännöksistä seuraa, että lainsäädännöllä on huolehdittava riittävien palvelujen turvaamisesta. — Voinko jatkaa vielä?

Kiitos, puhemies. Haluan lukea näitä lausunnonantajien lausuntoja, jotta eduskunnan pöytäkirjoihin jää se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on huolella käsitellyt tätä asiaa ja kuullut monipuolisesti lausunnonantajia.

Lääkäriliitto lausui: "Ei ole inhimillisesti mutta ei myöskään taloudellisesti järkevää jättää sairaudet hoitamatta ja antaa niiden pahentua siksi, kunnes hoidon tarve on päivystyksellistä. Esimerkkinä tästä on diabeteksen hoito. Diabeteksen hoito on välttämätöntä mutta ei normaalisti päivystyksellistä. Kuitenkin, jos välttämätön hoito evätään, johtaa se varmasti päivystyshoidon tarpeeseen."

"Nykyinen tilanne on vastoin lääkärin etiikkaa, jonka mukaan potilaan yhteiskunnallisen aseman ei tulisi vaikuttaa potilaan saamaan hoitoon. Yksittäisen hoitavan lääkärin toiminnan kannalta on kestämätöntä, että lääkärin ammattietiikka ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintaperiaatteet ovat keskenään ristiriidassa. Lääkärin tai terveydenhuollon tehtävänä ei ole pohtia potilaan yhteiskunnallista asemaa, vaan se kuuluu muille viranomaisille. Rajavartiolaitoksen ja poliisin tulee säädellä, kuka Suomessa oleskelee, ei terveydenhuollon."

"Tätä julkisen järjestelmän puutetta on viime vuosina paikattu lääkärien vapaaehtoisvoimin ylläpitämillä yksityisillä klinikoilla Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Näiden klinikoiden resurssit ovat kuitenkin erittäin niukat, eikä ole kestävää, että perustuslain mukainen riittävien palveluiden turvaaminen kaikille nojaa vapaaehtoistyöhön."

"Välttämättömien terveyspalveluiden järjestämisen paperittomille on esitetty vetävän Suomeen huomattavat määrät laittomia siirtolaisia. Tätä on vaikea uskoa realistiseksi mahdollisuudeksi. Laittoman siirtolaisen yhteiskunnallinen asema ei ole kadehdittava, ja laittomaksi siirtolaiseksi ryhtymiseen on varmasti korkea kynnys. Terveyspalveluita saa nykyisinkin Suomesta paremmin hakeutumalla tänne turvapaikanhakijaksi kuin laittomaksi siirtolaiseksi."

"Uudistuksen arvioidut kustannukset ovat pienet erityisesti verrattuna asian periaatteelliseen merkitykseen. Kelan korvatessa kunnille aiheutuneet kustannukset on tuotettuja palveluita ja niiden kustannuksia helppo jatkossa seurata. Mikäli kustannuksissa tapahtuisi jotakin yllättävää, järjestelmää voidaan tarvittaessa muuttaa."

"Lääkäriliitto toivoo valiokunnan ottavan huomioon asian eettiset ja inhimilliset näkökohdat. Lääkäreille, kuten muillekin ammattiryhmille, on keskeisen tärkeää, että heillä on mahdollisuus työskennellä ammattieettisiä periaatteita noudattaen."

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Heti aluksi haluan muutaman poiminnan ottaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä. Täällä ovat nämä kannanotot. Näitä on kolme kappaletta.

Ensimmäinen lainaus tästä kannanotosta: "Julkisen vallan velvollisuutena on perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja yhdenvertaisten terveyspalvelujen saatavuutta."

Toinen lainaus: "Lain soveltamisalaan kuuluvat ovat usein haavoittuvissa olosuhteissa eläviä henkilöitä, joiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumiseksi tarvitaan julkisen vallan toimenpiteitä. Lain tarkoituksena on turvata näiden niin sanottujen paperittomien henkilöiden oikeus välttämättömiin terveydenhuollon palveluihin ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen ja inhimillisen arvokkuuden toteuttamiseksi. Lain soveltamisalaan kuuluville lapsille terveydenhuollon palvelut järjestetään samassa laajuudessa kuin muille kuntalaisille. Valiokunta pitää lakiehdotusta tärkeänä ja puoltaa sen hyväksymistä täsmennettynä."

Kolmas lainaus: "Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistus selkeyttää tilannetta myös terveydenhuollon ammattihenkilöiden kannalta ja mahdollistaa nykyistä paremmin hoidon antamisen ammattietiikan mukaisesti."

Arvoisa puhemies! Sanonta kuuluu: "On turha itkeä, kun maito on jo pöydällä." Sanonta pätee hyvin paperittomien terveydenhuoltoon. Mikään laki ei nimittäin muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa on paperittomia ihmisiä, jotka tarvitsevat terveydenhoitoa nyt ja tulevaisuudessa. Nyt ei puhuta maahanmuuttopolitiikasta, vaan ihmisten oikeudesta välttämättömään terveydenhoitoon. Nyt puhutaan siitä, miten paperittomien terveydenhuolto järjestetään järkevästi, oikeudenmukaisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Kun täällä eduskunnassa vielä mietitään, hoidetaanko paperittomia vai ei, viesti kentältä on selvä. Emme enää vuosiin ole oikeasti terveydenhuollossa miettineet, hoidammeko vai emmekö hoida paperittomia. Kyllä hoidamme, ja päivittäin, mutta huonosti, kalliisti ja tehottomasti, päivystysaikaan vaivan muututtua kiireelliseksi. Näin kertoo lääkäri, joka on työskennellyt pitkään paperittomien parissa.

Arvoisa puhemies! Tämän lain vastustajien huutelu hiv-positiivisista terveysshoppailijoista ei kestä tarkastelua. Monet ryhmistä, joista täällä on varoitettu ja peloteltu, ovat jo nykyisen lainsäädännön kiireellisen hoidon piirissä. Tästä tosiasiasta huolimatta emme ole nähneet paperittomien ihmisten tulvaa. Silti tämän lain vastustajat väittävät, että paperittomien maahanmuuttajien kohdalla ihmisarvoiset terveyspalvelut aiheuttavat paperittomuutta. Tämä argumentti ei perustu tutkimustuloksiin, vaan populistiseen mutuun.

Vielä huolestuttavampaa on, ettei kritiikistä uuvu pelkkä logiikka, vaan ne tosiasiat. Laissa erotellaan tarkasti järjestämisvelvollisuus ja mainitaan erityisesti raskauteen ja synnytykseen liittyvät hoidot sekä lapset. Mikäli lakia jaksaa lukea tätä pidemmälle, selväksi tulee, että kaikki ihmisryhmät eivät suinkaan pakoile virkavaltaa vaan odottavat päätöstä turvapaikasta tai kansalaisuutta. Monet heistä ovat siis tulevia kansalaisia.

Arvoisa puhemies! Oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu rangaistus, jos rikosta ei ole tapahtunut. Oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu myöskään rangaista samasta rikoksesta kahdesti. Kuitenkin paperittomia halutaan nyt rangaista statuksestaan epäämällä oikeus perusterveydenhuoltoon. Vaatimus on erityisen kyseenalainen, sillä oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu etenkään lasten rankaiseminen. Välttämättömän terveydenhuollon takaamisen lapsille tulisikin olla itsestäänselvyys, ei kysymys, josta täällä vielä keskustellaan.

Tämän lakiehdotuksen tarkoitus oli vastata kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimuksiin nykyistä paremmin. Sen takana seisoi hallitus, ja sen puolesta puhuivat ne, jotka paperittomien parissa työskentelevät.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on vedottu terveydenhuoltoalan ihmisiin, jotka olisivat tätä lakia vastustaneet. Minä oletan, että näillä terveydenhuoltoalan ihmisillä tarkoitetaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan saamista lausunnoista niitä kahta, joissa Sisä-Suomesta kotoisin olevat lääkärit sellaisilta alueilta, missä ei paperittomuutta esiinny, ottavat kielteisen kannan paperittomuuteen.

Näissä lausunnoissa olevista asiavirheistä käy ilmi, että paitsi käytännön kokemuksen puutetta, näiltä lausujilta todennäköisesti puuttuu myös akateeminen perehtyneisyys paperittomuuteen ilmiönä tai suomalaisen maahanmuuttopolitiikan tuntemus. Sen takia onkin sääli, että nimenomaan näitä kahta lausuntoa on käytetty ensisijaisena lähteenä, kun puhutaan terveydenhuoltoalan ammattilaisten kannoista, vaikka meillä on lukuisia kannanottoja, joiden takana seisoo käytännössä terveydenhuoltoala, yksikössä. Meillä on Lääkäriliiton kanta, meillä on Tehyn kanta, Psykologiliiton kanta, HUS on ilmoittanut, että mitään isompaa ongelmaa tämän lain voimaan saattamisessa ei ole.

Arvoisa puhemies! Jokainen Suomessa valmistuva lääkäri vannoo Hippokrateen valan sekä Maailman lääkäriliiton vuoden 49 julistukseen pohjaavan lääkärinvalan, joka alkaa näin:

"Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen."

Tekstissä ei puhuta mitään siitä, että lääkärin tulisi toimia passintarkastajana tai keskittyä hoitamaan vain tietyn oleskelustatuksen omaavia henkilöitä. Päinvastoin, monet lääkärit ovat tuoneet esille, että pitävät oman lääkärin etiikkansa vastaisena lain velvoitetta evätä sairailta näiden tarvitsema hoito.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Suomen paperittomien terveydenhuollosta vastaavat vapaaehtoiset. Vuonna 2011 Helsingissä avattiin täysin vapaaehtoisvoimin toimiva Global Clinic, joka tarjoaa yleislääkäri- ja lakimiespalveluita paperittomille. Klinikalla ei ole käytössään minkäänlaisia laboratorio- eikä kuvantamistutkimuksia. Ainoat tutkimusvälineet ovat steto-skooppi, verenpainemittari, sokerimittari ja korvalamppu. Suurin ongelma ovat hammasvaivat, joille klinikalla ei juurikaan voida tehdä mitään.

Vapaaehtoisina toimii noin 15 aktiivia lääkäriä ja saman verran hoitajia. Nämä ihmiset katsovat, että Suomen kylmä suhtautuminen paperittomien hoitamiseen on heidän etiikkansa kannalta kestämätön. Heidän mielestään lääkärin tulee aina toimia potilaansa parhaaksi. Auttaessaan paperitonta ei lääkäri syyllisty laittomaan toimintaan vaan toteuttaa lääkärinvalaansa. Jos ristiriitoja syntyy, potilaan etu menee omaisten, työnantajan tai yhteiskunnan edun edelle.

Vapaaehtoisina klinikalla toimii myös tulkkeja, minkä lisäksi on sovittu mahdollisuudesta puhelintulkkaukseen sekä erikoislääkäreiden konsultaatioon puhelimitse. Hoitoa annetaan anonyymisti ja ilmaiseksi kansalaisuuteen ja maassaolostatukseen katsomatta. Myös kuka tahansa meistä saa tuolta klinikalta hoitoa, jos sitä tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Vaikka Global Clinic on avoinna vain pari tuntia viikossa, on se tavoittanut satoja paperittomia. Paikkaa ei ilmoiteta julkisesti, mutta potilaille sana leviää epävirallisten verkostojen kautta. Akuuttitilanteissa voidaan kirjoittaa lähete viralliseen terveydenhuoltoon.

Klinikka on saanut jonkin verran lahjoituksia, jotka ovat mahdollistaneet apteekkitilin avaamisen lähiapteekkiin. Näin paperittomat voivat saada myös tarpeellisen lääkityksen. Mitään hirveän uutta ei klinikan toiminnassa ole, vaan toimintatavat muistuttavat paljon vastaavia ympäri Eurooppaa — kaikkialla, missä julkinen terveydenhuolto ei joko toimi tai jättää merkittäviä väestöryhmiä ulkopuolelle. Aikanaan myös Suomen kansalaisia on hoidettu meillä vastaavilla periaatteilla.

Jo yksistään tällaisen aktivismin synty kertoo siitä, että nykyinen julkisen sektorin lainsäädäntö ei vastaa terveydenhoitohenkilökunnan toiveita. Kuvaavaa on sekin, että lakiesitystä ovat puoltaneet terveysalan sisällä nimenomaan ne tahot, joilla on jo kokemusta paperittomuudesta — HUS, Lääkäriliitto, Tehy ja diakoniatyö, muun muassa.

Soraääniä ovat esittäneet lähinnä ne, joilla ei ole tietämystä paperittomuudesta sen paremmin sosiologisena ilmiönä kuin käytännön työnkään kautta. Esimerkiksi valiokuntien saamissa lausunnoissa arviota paperittomien määrästä ja sitä kautta uudistuksen kustannuksista kyseenalaistetaan vetoamalla poliisin lukuihin. Kyseinen lausuja Päijät-Hämeestä ei mitä ilmeisimmin ole perehtynyt käyttämiinsä lukuihin sen vertaa, että tietäisi, että poliisin tilastointi koskee eri ihmisryhmää kuin kyseinen lakiesitys.

Arvoisa puhemies! Suomen terveysjärjestelmän perusta on universaali julkinen perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Tämän periaatteen pohjalta on järjestetty suuret rokotusohjelmat, koulujen hammasvalistus, raskausseuranta ja monta muuta seikkaa, joita nykyisin pidäm- me itsestäänselvyytenä. Suomalaisen kansanterveystyön idea on, että kaikki hoidetaan. Näillä eväillä kasvoi se terve ja puuhakas väestö, jolle Suomen menestystarina perustuu.

On hyvin todennäköistä, että tulevina vuosina paperittomuus vakiintuu osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Näin on käynyt jo lähes kaikissa länsimaissa. Ympäri Eurooppaa paperittomat pyörittävät yhä enenevässä määrin matalapalkka-aloja, pariutuvat kantaväestön kanssa ja perustavat perheitä.

Mikäli Suomi haluaa säilyttää kattavan terveysjärjestelmänsä, sen on otettava paperitto-mien terveyssuojelu vakavasti.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Lukuisat suomalaiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt lähettivät tällä viikolla puhemiesneuvostolle vetoomuksen siitä, että lakiesitys paperittomien terveydenhuollosta käsiteltäisiin vielä tällä kaudella. Vetoomuskirjeessään järjestöt kirjoittivat seuraavasti: "Oikeus terveyteen on perus- ja ihmisoikeus. Suomi on sitoutunut turvaamaan tämän oikeuden kaikille rajojensa sisäpuolella oleskeleville ihmisille muun muassa YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa sopimuksessa, YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa sekä Suomen perustuslaissa. Tämänhetkinen tilanne, jossa paperittomilla henkilöillä ei ole oikeuksiensa mukaista pääsyä terveydenhoitoon, loukkaa ihmisoikeuksia."

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri puolsi myös lakiesitystä paperittomien terveydenhuollosta. Lausunnossaan HUS sanoi kannattavansa lakiesitystä, koska katsoo, että Suomen sivistysvaltiona tulee huolehtia ihmisistä, jotka ovat heikossa asemassa muun muassa sen vuoksi, että ovat joutuneet pakenemaan oman maansa huonoja olosuhteita tai köyhyyttä.

Myöskin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos lausui sosiaali- ja terveysvaliokunnalle tästä hallituksen lakiesityksestä ja lausui siitä hyvin positiivisesti eli myöntävästi. THL sanoi pitävänsä ehdotettua sääntelyä tärkeänä, sillä se vahvistaa sen henkilöpiiriin kuuluvien, usein varsin haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeudellista asemaa. Lisäksi se selkeyttää järjestämisvastuussa olevien kuntien ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden asemaa ja velvollisuuksia. Sääntelyllä on THL:n mukaan myös kansanterveydellisiä perusteita. Sairauksien varhaisella diagnoosilla ja hoidolla voidaan ehkäistä sai-rauksien etenemistä ja kiireellistä hoitoa edellyttävien vaikeiden tautimuotojen ilmaantumista. Raskauden seurannalla voidaan vähentää synnytyksiin liittyviä komplikaatioita. Tarttuvien tautien osalta ehkäisyllä, varhaisella diagnoosilla ja hoidolla voidaan ehkäistä tautien leviämistä muuhun väestöön. Edelleen THL lausui, että sääntely saattaisi kansallisen lainsäädäntömme sisällön lähemmäs kansainvälisten ihmisoikeussopimusten edellyttämää tasoa.

Nykylainsäädäntömme, joka turvaa paperittomille henkilöille vain kiireellisen sairaanhoidon, ja ihmisoikeusvelvoitteiden määrittämän tason välillä vallitsee epäsuhta. Tämä käy ilmi myös YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean 17. joulukuuta 2014 antamissa Suomea koskevissa johtopäätöksissä, joissa komitea suositteli, että Suomi ryhtyisi toimiin sen varmistamiseksi, että luvatta maassa olevat henkilöt saavat kaikki tarvitsemansa terveyspalvelut. Komitea myös muistutti, että oikeus terveyteen tulee turvata kaikille ilman syrjintää.

Tämä lakiesityshän oli tosiaan hallituksen yksimielisesti esittämä, ja sen valmistelusta vastasi sosialidemokraattien ministeri Susanna Huovinen, siis Kari Rajamäen puoluetoveri. Sosiaali- ja terveysministeriö lausui lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle seuraavasti: "Lakiehdotusten tarkoituksena olisi vastata kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimuksiin nykyistä paremmin sekä turvata perustuslain 19 §:n 1 momentissa säädetty oikeus välttämättömään huolenpitoon laajentamalla luvatta Suomessa pitempiaikaisesti oleskelevien ja vastaavassa tilanteessa tilapäisen oleskeluluvan turvin olevien ulkomaalaisten oikeutta käyttää eräitä terveyspalveluja kiireellisen hoidon lisäksi. Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten lähtökohtana on, että oikeus terveyteen tulee turvata yhdenvertaisesti kaikille valtion lainkäyttö-piirissä oleville henkilöille. Lisäksi sopimukset korostavat valtioiden erityistä velvollisuutta suojella haavoittuvia tai haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia henkilöitä, kuten lapsia ja raskaana olevia ja synnyttäneitä naisia, ja vastata heidän erityisiin terveystarpeisiinsa. Esityksessä ehdotetut muutokset eivät vaikuta maahanmuuttoviranomaisten tai poliisin toimivaltuuksiin tai ulkomaalaispolitiikkaa koskeviin linjauksiin. Esityksessä tarkoitettu henkilöryhmä on kooltaan pieni, ja he ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Näiden henkilöiden oleskelu Suomessa voi tosiasiallisesti kestää kuukausia tai jopa vuosia, jolloin yksinomaan kiireellisen hoidon antamista ei voida pitää heidän kohdallaan riittävänä terveyspalvelujen tasona, minkä vuoksi esityksessä ehdotetaan järjestettäväksi nykyistä laajemmat terveyspalvelut."

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kontula käsitteli puheenvuorossaan sitä kritiikkiä, jota esitys on saanut osakseen ennen muuta oikeistokonservatiiviseen ajatteluun kiinnittyneiltä tahoilta. Sen lisäksi hallituksen esitystä on kuitenkin arvosteltu myös aivan päinvastaiselta suunnalta, ihmisoikeusjärjestöjen ja paperittomien kanssa työskentelevien aktivistien toimesta.

Ensimmäinen kritiikin kohde on lain määritelmä paperittomasta henkilöstä. Laissahan yritetään löytää muotoilua niille, jotka nykyisellään eivät ole Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä mutta joille kansainvälisten sopimusten mukaisesti tulisi taata palvelut. Määrittelyssä päädytään rajaamaan ryhmää melko tiukasti ilman oleskelulupaa Suomessa oleskeleviin sekä henkilöihin, joilla on erilaisia tilapäisiä oleskelulupia. Ratkaisu on sisäisesti selkeä, mutta kuten arvostelijat ovat todenneet, tulee näin kapea määritelmä tuottamaan jatkossakin erilaisia oikeudettomassa asemassa olevien siirtolaisten väliinputoajien ryhmiä, kuten esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa on käynyt.

Arvoisa puhemies! Esitystä on arvosteltu myös siitä, että siinä ollaan poliittisista syistä rakentamassa maksujärjestelmää, jota ei ole tarkoituskaan pystyä toteuttamaan. Ajatuksena on, että hoidosta lähetettäisiin aina tosiasiallisia kustannuksia vastaava lasku, mutta koska paperittomilla on harvoin mahdollisuutta maksaa näin suuria summia, valtio kompensoisi tästä aiheutuneet menetykset kunnille. Muun muassa Ihmisoikeusliitto on ollut huolissaan siitä, että tällainen perimisvaatimus toimisi pelotteena ja vähentäisi hoitoa tarvitsevien, haavoittuvassa tilanteessa olevien ihmisten hoitoon hakeutumista. Tämä olisi ongelmallista paitsi yhdenvertaisuuden näkökulmasta, myös terveyspoliittisesti. Esimerkiksi tarttuvien tautien, kuten ebolan tai tuberkuloosin, leviämistä on edistänyt juuri se, että hoitoa tarvitsevat eivät voi tai halua hakeutua hoitoon.

Kansanterveydellisestä näkökulmasta paperittomia tulisi kannustaa hakeutumaan terveydenhuollon piiriin, ei päinvastoin. Mikäli henkilölle, jolla ei hoidon hetkellä ole oleskelulupaa, tehdään perintäkelpoinen lasku, tarkoittaa tämä köyhälle paperittomalle valintaa maksuhäiriömerkinnän ja kalliin hoidon väliltä. Tilanteessa, jossa henkilöllä ei juuri sillä hetkellä ole oleskelulupaa mutta hän myöhemmin onnistuu laillistamaan oleskelunsa, tällainen merkintä vaikeuttaa entisestään esimerkiksi vuokra-asunnon saamista.

Maksuvelvollisuuden siirtäminen toimeentulotukea myöntävälle sosiaaliviranomaiselle erillisestä hakemuksesta ei ole vaihtoehto niille paperittomana väliaikaisesti oleskeleville henkilöille, jotka mahdollisesti myöhemmin joutuvat oleskelulupahakemuksessaan kohtaamaan sosiaaliturvan käytön lupaharkinnassa kielteisenä tekijänä. Näin laskutuskäytännöstä syntyy ainakin oleskeluluvan saamisesta haaveileville paperittomille voimakas kannustin olla hakeutumatta hoitoon, vaikka siihen olisi ilmeinen tarve ja vaikka valtio on sitoutunut maksun viimekätisesti takaajaksi.

Kolmas esityksen puute on sen rajautuminen EU-alueen ulkopuolelta tuleviin henkilöihin. Näin se ei koske lainkaan sellaisia EU- ja Eta-kansalaisia, jotka oleskelevat Suomessa laillisesti mutta joilla ei ole kotimaansa terveydenhuoltolainsäädännön puutteiden vuoksi oikeutta käyttää terveyspalveluja Suomessa. Näkyvimpiä tämän ryhmän edustajia ovat Romanian ja Bulgarian romanit, jotka ilmeisestä terveyspalvelujen tarpeestaan huolimatta jäisivät lain ulkopuolelle.

Jos tarkoituksena on luoda varsinkin lasten ja raskaana olevien terveyssuojelun aukottomasti kattava järjestelmä, on ongelma ilmeinen. Nimenomaan tästä oikeudettomien ryhmästä löytyy huomattavan paljon lapsia ja odottavia äitejä. Lain käsittelyn yhteydessä kuullut asiantuntijat ovat perustelleet rajausta sillä, että EU-alueen sisällä liikkuvien terveyspalvelujen järjestäminen vaatii erityyppistä lakitarkastelua kuin se, joka tätä lakia varten on nyt tehty. Sairaan lapsen tai raskaana olevan naisen näkökulmasta eroa ei kuitenkaan ole. Hän ei ole voinut valita, mihin hallinnolliseen kategoriaan hänet Suomen järjestelmässä laitetaan. Hänen näkökulmastaan lääkäriin joko pääsee tai sitten ei.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan nostaa yhden kriittisen näkökulman, nimittäin kysymyksen siitä, millaisin työkaluin terveydenhuollon henkilöstön tulisi arvioida, kenellä on oikeus hoitoon ja kenellä ei. Ruotsin kokemusten mukaan hoivan saannin esteeksi paperittomien kohdalla voi nimittäin nousta potilaan kykenemättömyys todistaa paperittomuutensa. Lakia kirjoitettaessa olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä oleskelulupastatuksen tai vastaavan määritteleminen käytännössä tarkoittaa esimerkiksi terveyskeskuksessa. Onko terveydenhuollon henkilöstöllä todellista osaamista arvioida erilaisia lupatilanteita, kun se tuntuu tehtävään koulutetuille viranomaisillekin olevan ajoittain haasteellista? Pitääkö terveydenhuollon ammattilaisille ylipäätään kuulua ulkomaalaisvalvonnan kaltaisia tehtäviä tai sen osaamista vaativaa työtä, tai jos tunnistaminen perustuu potilaan omaan ilmoitukseen, mihin tiukkoja määritelmiä ylipäätään tarvitaan? Näitä asioita ei lakiesityksessä juurikaan sivuta.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetty kritiikki on aiheellista ja painavaa, ja olisikin toivottavaa, että se kuultaisiin myös sosiaali- ja terveysministeriössä. Laki olisi voinut olla paljon parempi, mennä paljon pidemmälle.

Mikään edellä esitetystä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että tämän lain hyväksyminen olisi ollut merkittävä askel oikeaan suuntaan. Poliittiset päätökset ovat aina kompromisseja ja poliitikkojen askeleet kovin usein varovaisempia kuin ihmiset toivoisivat. Lisäksi on huomattava, että tämän lakiesityksen myötä eduskunta on käynyt syvällisimmän ja perusteellisimman keskustelunsa paperittomuudesta. Siinä, missä paperittomuuskeskustelua on tähän asti käyty lähinnä maahanmuuton tai hallinnan kontekstissa, nyt agendalle tulivat rytisten myös perusoikeudet. Se on iso asia. Vaikka itse laki nyt jäisi tapahtumatta, paradigman murros on ehkä jo tapahtunut.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Vuoteen 2012 saakka Espanjan terveydenhuoltojärjestelmä oli yksi Euroopan anteliaimpia, mitä tulee paperittomien terveyspalveluihin. Tuolloin maa kuitenkin, tuhansien lääkärien protesteista huolimatta, päätti rajata merkittävästi paperittomien pääsyä julkisen terveydenhuollon piiriin. Säästöjä arvioitiin syntyvän noin 500 miljoonaa euroa.

Kun nyt pohdimme Suomen suhtautumista paperittomien terveydenhuoltoon, on hyvä tutustua Espanjan esimerkkiin paremmin.

Espanjan ensimmäinen opetus on, että terveyspalvelut eivät näytä muodostavan merkittävää vetovoimatekijää ihmisten liikkumiselle. Tästä kertoo jo se, että naapurimaan Italian huomattavasti heikommasta terveysturvasta huolimatta tämän hyvinvointikuilun yli ei näy sellaista liikehdintää, joka ei selittyisi muulla tavoin. Enemmänkin paperittomien määrään Espanjassa on näinä vuosina vaikuttanut kulloinenkin taloustilanne ja sitä kautta työvoiman kysyntä. Muuttoa vauhdittavat paitsi talouden lasku- ja noususuhdanteet myös esimerkiksi vuoden kierron myötä vaihteleva maatalouden työvoimatarve.

Entäpä Espanjan kiristynyt terveyspolitiikka, jota tässäkin salissa on ylistetty? Nyt kahden vuoden jälkeen tiedämme, että säästöjä ei koskaan tullutkaan. Sen sijaan lainmuutos on levittänyt tartuntatauteja, nostanut akuuttihoidon kustannuksia ja lisännyt kuolleisuutta. Tämän ei pitäisi olla yllätys kenellekään. Terveydenhoidon perussääntö on, että ajoissa hoitaminen tulee halvemmaksi kuin kriisihoito. Koska paperiton on biologisesti aivan samanlainen olento kuin paperillinenkin, olisi hölmöä uskoa, että lääketieteen yleiset säännöt eivät heidän kohdallaan pätisi. Säästöt olisivat varmasti toteutuneet, jos paperittomat katoaisivat lainmuutoksen myötä maasta. Kuitenkaan maahanmuuttajien määrä ei kääntynyt laskuun, vaikka paperittomilta vietiinkin oikeus julkiseen terveydenhuoltoon.

Vuonna 2013 Euroopan komissio huomautti Espanjaa lainsäädännön muutoksesta ja totesi, ettei talouskriisi ole riittävä peruste rajoittaa tai estää paperittomien pääsyä terveydenhuollon piiriin. Jäämme odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Arvoisa puhemies! OECD:n arvion mukaan Euroopassa oleskelee 5—8 miljoonaa paperitonta. Ainoastaan neljä EU-maata tarjoaa heille täyden pääsyn julkiseen terveydenhuoltoon ja ainoastaan neljä tarjoaa lapsille perusopetuksen. Kustannuksia paperittomien sulkemisesta ter- veydenhuollon ulkopuolelle ei ole laskettu tarkasti, mikä johtunee ilmiön luonteesta: paperittomia ei virallisesti ole olemassa. EU:n rahoittaman tutkimuksen mukaan on kuitenkin syytä olettaa, että paperittomien poissulkeminen nostaa päivystyskustannuksia ja sitä kautta kuluja. Tutkimus myös osoittaa, että kun paperittomien määrä kasvaa ja kansalliset terveysjärjestelmät tunnistavat ilmiötä hitaasti, yhä suurempi osa terveyspalveluista keskittyy kansalaisjärjestöjen vastuulle.

EU:n kriisimaiden leikatessa kaikista heikoimmassa asemassa olevien oikeuksia, monessa muussa länsimaassa onkin herätty paperittomien terveydenhuollon ulkopuolelle tippumisen aiheuttamiin kustannuksiin. Esimerkiksi Yhdysvaltain lääkärien ammattiliitto päätti jo vuonna 2011 vastustaa paperittomien terveydenhuollon kieltämistä. Myös Briteissä on harkittu julkisten terveyspalvelujen ulottamista kattamaan myös paperittomat maahanmuuttajat. Samaan johtopäätökseen ovat päässeet myös suomalaiset asiantuntijat, jotka työskentelevät paperittomien parissa ja kannattavat lakia.

Arvoisa puhemies! Toinen tämän lain kannalta erityisen kiinnostava maa on Ruotsi, jossa kehitys kulkee Espanjaan nähden aivan päinvastaiseen suuntaan. Ruotsissa tuli voimaan vuonna 2013 paperittomien terveyssuojelua laajentava laki, joka hyvin pitkälle muistuttaa meillä nyt käsittelyssä olevaa esitystä. Siinä oikeudet rajattiin paperittomille siirtolaisille, siis henkilöille, joilla ei ole missään EU-valtiossa oleskelulupaa. Lain kustannusvaikutukset ovat jääneet maltillisiksi, eikä näytä siltä, että laista olisi muodostunut vetovoimatekijä.

Toisaalta laissa on havaittu myös ongelmia. Tukholmassa vapaaehtoispohjalta palveluita tuottava Läkare i Världen -järjestö valitti jo kesällä 2014, että ihmisiä käännytetään terveyskeskusten ja sairaaloiden vastaanotoista, koska he eivät pysty todistamaan olevansa maassa ilman oleskelulupaa. Osittain siksi kaikissa Ruotsin suurissa kaupungeissa on edelleen meidän Global Cliniciimme rinnastettavaa vapaaehtoistoimintaa. Nämä klinikat eivät hoida vain tiukan määritelmän mukaisesti paperittomia siirtolaisia, jotka kuuluvat Ruotsin lain tarjoaman hoidon piiriin, vaan kaikkia hoidon ulkopuolelle jääviä ulkomaalaisia.

Mikäli laki raukeaa, niin kuin nyt näyttää käyvän, ja sen valmisteluun joudutaan palaamaan ensi vaalikaudella, on nämä kokemukset syytä huomioida.

Arvoisa puhemies! Keskustelun kuluessa on käynyt ilmi, että varsin perusteellisesta eduskuntakäsittelystä huolimatta ei kaikille ole vielä aivan kirkastunut keitä paperittomat oikein ovat. Pieni kertaus lienee siis paikallaan.

Vaikka yksiselitteistä juridista määritelmää oikeudettomassa asemassa oleville siirtolaisille ei ole, paperittomalla tarkoitetaan yleensä henkilöä, joka oleskelee maassa ilman voimassa olevaa oleskelulupaa. Tässä yhteydessä oleellisempaa on kuitenkin tarkastella ihmisiä, jotka oleskelevat Suomessa, mutta ovat terveyspalvelujen ulkopuolella.

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta löytyvä rajaus paperittomalle ei ole kaiken kattava, mutta melko hyvä, jos pyritään takaamaan oikeus terveyteen Suomessa oleskeleville henkilöille. Sen mukaan "yleensä paperittomalla henkilöllä tarkoitetaan maassa ilman oleskelulupaa oleskelevaa, muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä tullutta henkilöä, jonka oleskelulupa on umpeutunut tai maahantulo tai maassa oleskelu ei ole laillista, Suomeen opiskelutarkoituksessa tai muusta syystä muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä tullutta henkilöä, joka on saanut oleskeluluvan yksityisen sairasvakuutuksen perusteella, mutta vakuutusturva on päättynyt tai se ei ole kattava, tai Suomeen muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä tullutta henkilöä, jonka kotipaikkaoikeuden käsittely on kesken tai epäselvä, tai EU-kansalaista, jonka maassa oleskelu on laillista, mutta jolla ei ole vakuutusturvaa sairauden tai sairaanhoidon varalle."

Lakiesityksen yhteydessä siis pyritään määrittelemään termi paperiton tavalla, jolla sitä ei toistaiseksi ole yhtenäisesti muussa käytössä määritelty.

Arvoisa puhemies! Paperittomat-käsite on alun perin ranskalaisen sans papiers -liikkeen käyttöön ottama. Termiä ovat käyttäneet myös esimerkiksi Ruotsin paperittomien liikkeen toimijat. Kansalaisjärjestötoimijoiden keskuudessa käsitettä käytetään suomennoksena termille "undocumented migrant", jolla viitataan tiukan määritelmän mukaisesti niin sanottuun kolmannen maan kansalaiseen, jolla ei ole oleskelulupaa ja jonka kontrolliviranomainen kohdatessaan voi poistaa maasta. Mediassa termiä on käytetty enemmänkin korvaamaan käsitettä "irregular migrant", jolla voidaan viitata laajasti keneen tahansa henkilöön, jolla juuri sillä hetkellä ei ole oleskelulupaa — lupahakemus voi olla vireillä, tai kielteisestä päätöksestä huolimatta maasta ei voi poistua — jonka olisi pitänyt ilmoittautua asukkaaksi tai joka tekee työtä ilman siihen oikeuttavaa lupaa.

Viranomaiskielessä puolestaan "laiton maahantulija" voi olla esimerkiksi henkilö, joka on tullut Suomeen hakeakseen turvapaikkaa, jolloin henkilöllä on siis oikeus tulla maahan ilman matkustusasiakirjoja. "Laittomasti maassa tavattu" taas voi tarkoittaa edellisen lisäksi esimerkiksi henkilöä, joka on oleskellut Euroopassa pitkään ilman vaadittavia lupia mutta jää kiinni vastaa poistuessaan Suomen kautta Aasiaan. Lisäksi esimerkiksi sisäministeriön uusimmissa laki-aloitteissa puhutaan "laittomasti maassa oleskelevista", millä tarkoitetaan myös niitä henkilöitä, joiden omaehtoiseen maasta poistumiseen annettu aika on mennyt umpeen ja jotka eivät ole vielä poistuneet maasta.

Koska paperittomien käsite on vielä vakiintumaton ja sitä käytetään monessa eri merkityksessä, viranomaisarvioita ei voi mekaanisesti verrata toisiinsa. Tämä seikka on jäänyt huomioimatta esimerkiksi Päijät-Hämeen keskussairaalan johtajan Maria Virkin lausunnossa. Hän kyseenalaistaa ministeriön laskelmia vedoten poliisihallinnon lukuihin, jotka kuitenkin koskevat eri ryhmää kuin hallituksen esityksessä terveyspalvelujen piiriin määritellyt.

Arvoisa puhemies! Paperittomuudesta puhuttaessa on hyvä huomioida, että kyse ei ole yhtenäisestä ryhmästä. Ulkomaalaislain määrittelemien lupakategorioiden ulkopuolelle jää monenlaisia oleskelulupaperusteiden katvealueita, jotka johtavat siihen, että henkilöllä ei ole pääsyä terveydenhuollon palvelujen piiriin. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi henkilön odottaessa ensimmäistä lupapäätöstään Suomessa. Ehkä tyypillisimmin terveydenhuollon tarpeessa tästä ryhmästä ovat raskaana olevat Suomessa oleskelevien henkilöiden tai Suomen kansalaisten puolisot, joille myöhemmin myönnetään oleskelulupa perhesiteen perusteella.

Suomessa suuri ryhmä lienee myös turvapaikanhakijat, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen mutta eivät ole poistuneet maasta. Tulevaisuudessa tämä ryhmä muuttuu näkyvämmäksi, kun nyt karkotusuhan alla "maan alle" paenneet saavat seurakseen ne, joita ei kansainvälisoikeudellisista syistä voida palauttaa lähtömaihinsa vasten tahtoaan mutta jotka eivät enää jatkossa saa oleskelulupaa.

Paperiton on myös henkilö, joka on tullut Suomeen vaikkapa turistiviisumilla ja jäänyt maahan viisumiajan päätyttyä, syystä tai toisesta.

Terveydenhuollon näkökulmasta paperittomia ovat myös Itä-Euroopan romanit. Näissä maissa sairasvakuutuksen piiriin kuuluvat vain ne, joilla on ollut työsuhde. Työttömyys erityisesti romanien keskuudessa estää heiltä pääsyn sairasvakuutuksen piiriin. Koska he eivät ole vakuutettuja kotimaassaan, he eivät saa myöskään eurooppalaista sairasvakuutuskorttia eivätkä näin ole oikeutettuja julkiseen terveydenhuoltoon muissa EU-maissa.

Oman erityisryhmänsä palvelujen ulkopuolelle jäävistä muodostavat kolmansista maista tulevat opiskelijat. Huolimatta siitä, että opiskelijalla olisi periaatteessa riittävä, sairauden hoidon kustannukset kattava vakuutus, eivät kaikki vakuutukset kata raskauden seurannasta ja synnytyksestä syntyviä kustannuksia, sillä raskaus ei ole sairaus.

Kaikkein haavoittuvin ryhmä ovat ihmiskaupan uhrit, joilla ei alun perinkään ole ollut minkäänlaisia henkilödokumentteja.

Arvoisa puhemies! Kristillistaustaisessa järjestössä johtavana työntekijänä toiminut Timo Keskitalo on kerännyt esimerkkejä käytännön tilanteista, joissa hän olisi toivonut kotimaaltaan Suomelta erilaista terveyspolitiikkaa. Luen näistä kaksi.

"Kävin keskustelun nuoren afrikkalaisen opiskelijanaisen kanssa. Hän oli käynyt lääkärillä, ja hänellä epäiltiin olevan rintasyöpä. Tämä opiskelija oli käyttänyt perheen säästöt tullakseen Suomeen ja opiskellakseen, jotta hänestä voisi tulla aikanaan koko perheen taloudellinen tuki. Hän ei voinut ajatella opintojen keskeyttämistä ja kaiken rahan valumista hukkaan. Hänellä ei tietenkään ollut varoja kalliisiin syöpähoitoihin Suomessa. Hän päätti antaa syövän tehdä työnsä. Hänelle oli parempi jatkaa opintoja ja kuolla kuin palata kotimaahansa epäonnistuneena."

Ja toinen sitaatti: "Maahanmuuttajan ystäväperhe oli käymässä Suomessa. Hän meni perheen pojan kanssa Itäkeskuksessa uimahalliin. Poika liukastui märällä lattialla ja löi päänsä lattiaan. Tajuton, verta vuotava poika makasi uimahallin lattialla. Uimahallin työntekijät kysyivät ensin kuka maksaa hoidot, ennen kuin soittivat ambulanssin. Ennen kuin ambulanssi lähti liikkeelle, ambulanssikuski kysyi, kuka maksaa. Vielä poikaa poimittaessa paareille maahanmuuttajaystäväni joutui vakuuttamaan, että hän maksaa hoidon."

Kolmas esimerkki tuli tietooni muuta kautta. Käännös englannista suomeen on omani: "Väkisinmakaamisen jälkeen ei tullut kuukautisia, ja kun tein testin, olin raskaana. En ollut aikaisemmin ajatellut prostituutiota, se on kulttuurissamme hyvin häpeällistä, mutta mitä muuta saatoin tehdä? Abortti on täällä melkein tuhat euroa, Tallinnassakin monta sataa. En olisi ikinä saanut ajoissa sellaista rahaa kerjäämällä."

Arvoisa puhemies! Paperittomat ovat usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassa muutoinkin kuin terveydenhuollon suhteen. He tekevät usein pitkiä, yli kymmentuntisia työpäiviä olemattomalla palkalla. He tekevät usein myös kaikkein vaarallisimmat työt, ne työt, jotka altistavat erilaisille traumoille ja sairauksille. Jatkuva piileskely aiheuttaa psyykkisiä ongelmia ja estää kiinnittymästä suomalaisiin turvaverkkoihin, esimerkiksi ay-liikkeeseen.

Paperittomat ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, mutta paperittomuus itsessään altistaa sellaisille terveyshaitoille, joista suuri osa suomalaisista ei enää nykypäivänä tiedä mitään. Paperittomuuteen voi liittyä esimerkiksi prostituutiota tai seksuaalista hyväksikäyttöä, jotka altistavat sukupuolitaudeille, ei-toivotuille raskauksille ja laittomille aborteille. Taloudellisen ahdingon myötä ruokavalio on yksipuolista ja riittämätöntä ja huonot asuinolosuhteet aiheuttavat hygieniaongelmia. Näin siis myös Suomessa, vuonna 2015.

Paperittomuus tarkoittaa varjoissa elämistä ja viranomaisten välttelyä. Koska pääsyä virallisen talouden piiriin ei usein ole, nämä ihmiset kiinnittyvät harmaaseen talouteen. Sen sijaan oletukset paperittomien yleisestä rikollisuudesta perustuvat enemmän ihmisten vieraspelkoon kuin mihinkään todennettuun faktaan. Paperiton henkilö, silloin kun sanalla tarkoitetaan henkilöä ilman oleskeluoikeutta, on pikemminkin poik-keuksellisen lainkuuliainen ja hyvätapainen, koska hänellä on vahva intressi olla kiinnittämättä viranomaisten huomiota itseensä.

Arvoisa puhemies! Suomessa paperittomia hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa ainoastaan silloin, jos sairauden hoitamatta jättäminen johtaisi potilaan tilan olennaiseen ja äkilliseen huononemiseen. Tämä rajaus on osoittautunut hoitotyössä kohtuuttoman tulkinnanvaraiseksi. Miten ratkaistaan kiireellisyys esimerkiksi paperittoman osalta, joka sairastaa diabetesta? Kyseessä ei ole äkillinen sairastuminen, mutta sairaus hoitamattomana voi johtaa kuolemaan. Samoin on laita monen muunkin kroonisen sairauden osalta.

Tartuntatautien hoitamatta jättäminen saattaa muodostua myös kansanterveydelliseksi ongelmaksi. Synnytykset kuuluvat kiireellisen hoidon piiriin, mutta ei synnytyksen jälkihoito. Myöskään äitiys- tai lastenneuvolaan paperittomat eivät pääse. Käytännössä pelko siitä, että sairaalassa rikotaan vaitiolovelvollisuutta ja ilmoitetaan potilaasta poliisille, estää vakavasti ja akuutisti sairaidenkin hakeutumista hoitoon.

Nyt käsittelyssä olevan lain tarkoituksena on vastata terveysalan ihmisten vaatimukseen saattaa lainsäädäntö harmoniaan hoitotyön eettisten periaatteiden kanssa. Laajemmin se pyrkii toteuttamaan sitä kattavan terveysturvan periaatetta, jolle suomalainen terveysjärjestelmä perustuu. Nämä tavoitteet ovat pelkästään kannatettavia.

Arvoisa puhemies! En muista viimeisen neljän vuoden ajalta perustuslakivaliokunnasta toista lakiesitystä, joka olisi saanut asiantuntijakuulemisessa yhtä myönteisen vastaanoton. Vaikka valiokunnan lopullisessa lausunnossa tyydyttiin poliittisista syistä vain neutraaleihin muotoiluihin, on selvää, että myös perusoikeusväki pitää esitystä tervetulleena.

Aina ei julkisuuskeskustelussa muisteta, että ihmisoikeudet kuuluvat erottelematta kaikille, myös paperittomille. Sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, kuten oikeus terveyteen ja perusopetukseen, ovat myös näitä jokaiselle kuuluvia oikeuksia. Suomen perustuslaissa turvataan jokaiselle riittävät terveys- ja sosiaalipalvelut, mutta Suomen kansainväliset velvoitteet eivät paperittomien kohdalla toteudu tällä hetkellä edes lasten kohdalla. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 24 artiklan mukaan oikeusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista. Sopimuksen 2 artikla velvoittaa sopimusvaltiot takaamaan sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista syrjintää. Euroopan sosiaalisten oikeuksien neuvosto on oikeuskäytännöissä korostanut erityisesti paperittomien lasten oikeutta terveyteen. Monissa Euroopan maissa tämä on turvattu. Ruotsissa taataan paperittomille lapsille samantasoinen terveydenhoito kuin Ruotsin kansalaisille. Lapsilla on myös oikeus päivähoitoon ja koulunkäyntiin.

Arvoisa puhemies! Myös naisten lisääntymisoikeudet katsotaan osaksi ihmisoikeusagendaa. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävän yleissopimuksen 12 artiklan mukaan valtioiden tulee varmistaa riittävät perhesuunnitteluun, raskauteen, synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvät palvelut. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin naisten syrjinnän poistamiseksi terveydenhuollon alalla sekä varmistaakseen terveydenhoitopalvelujen saannin, mukaan lukien perhesuunnitteluun liittyvät palvelut, miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta. Edellä mainitun lisäksi kansainvälisissä sopimuksissa korostetaan valtioiden erityistä velvoitetta suojella haavoittuvia tai haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia henkilöitä ja vastata heidän erityisiin terveystarpeisiinsa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tulkinnut kaikkien paperittomien kuuluvan haavoittuviin ryhmiin.

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus vält-tämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännös turvaa jokaiselle Suomen lainkäyttöpiirissä olevalle subjektiivisen oikeuden sellaiseen tulotasoon ja palveluihin, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistaso.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tietoinen tästä asiasta, mutta koska aiheesta on esiintynyt niin paljon epäselvyyttä ja hämminkiä, ajattelin, että kerrankin selvennetään nämä asiat kunnolla myös tämän talon pöytäkirjoihin. Kestää vielä jonkin aikaa, minä olen tätä kaksi päivää kirjoittanut.

Tähän kuuluu esimerkiksi terveyden ja elinkyvyn säilyttämisen kannalta välttämätön, kiireellinen sairaanhoito. Lakiehdotus turvaa nykyistä paremmin oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin Suomessa oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille. Ehdotettu sääntely kuitenkin koskee eksistenssiminimiä eli ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistasoa, joka kuuluu kaikille.

Ei voida sanoa, että kansainväliset ihmisoi- keussopimukset yksiselitteisesti velvoittaisivat meitä hyväksymään nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen. Sen sijaan kiistatonta lienee, että lakiesityksen hyväksyminen toteuttaisi näitä velvoitteita huomattavasti nykytilaa paremmin.

Arvoisa puhemies! Sain eilen viestin helsinkiläiseltä Karoliina Laitiselta. Hän kirjoittaa parin vuoden takaisesta kokemuksestaan: "Israelilainen aviomieheni, oleskelulupa käsittelyssä vielä siinä kohtaa, kylkikipu flunssan jälkeen tosi kova, ei syönyt eikä nukkunut. Kolme terveysasemaa käännytti ei-EU-alueelta tulevan potilastarjokkaan. Sosiaalitoimistoon mentiin paikan päälle itkemään. Sanoivat siellä, että terveysaseman on pakko ottaa asiakkaaksi, kun näyttää noin vaikealta miehen terveydentila. Eipä ottaneet edes tämän tiedon varassa, joten kysyin vielä sosiaalista lainaa, jolloin mies alkoi haukkoa jo henkeään ambulanssikyydin veroisesti, joten otin pikavipin, jonka turvin aviomieheni pääsi yksityiselle lääkäriasemalle asianmukaiseen hoitoon. Kylkiluu poikki, hankasi keuhkopussiin." Yms. Tämä tarina päättyi lopulta onnellisesti, moni muu ei. Ei voi olla niin, että 2000-luvun Suomessa joidenkin pääsy lääkäriin lepää pikavippien varassa — varsinkaan, kun noiden tapahtumien jälkeen on pikavippitoiminta ajettu alas.

Arvoisa puhemies! Minä olen kasvanut Pispalassa, Tampereen vanhassa työläiskaupungin-osassa. Siellä kerrotaan edelleen tarinaa siitä, miten läheisen vankileirin venäläisvangit pysyivät hengissä pitkälti pispalalaisnaisten salakuljettamien ruokapakettien turvin. Sodan jälkeen kaikki Pispalassa tiesivät, miltä nälkä tuntui. Jokainen noista naisista omisti todennäköisesti vähemmän kuin köyhin suomalainen nykypäivänä.

Miksi ihmeessä he auttoivat tuntemattomia venäläisvankeja, joiden kanssa heillä ei ollut mitään yhteistä, ei edes kieltä? Koska nuo naiset ymmärsivät, mistä solidaarisuudessa on kyse. Koska he olivat oppineet, että pienten on pidettävä yhtä, oli varaa tai ei, koska vain sillä tavoin selvittiin. Nämä vastikään sodan läpi rämpineet naiset olivat työväenliikkeen kantava voima. Luulen, että he auttoivat tuntematonta, koska heidän mielestään siitä elämässä ja ihmisyydessä oli kyse — koska siitä myös työväenliikkeessä oli kyse.

Nyt Suomen sosialidemokraateilla ja erityisesti sosialidemokraattisella puhemiehellä olisi ollut näytön paikka. Eduskuntaryhmä on julkisuudessa irtisanoutunut edustaja Rajamäen ma-nööveristä ja ilmoittanut kannattavansa oman ministerinsä esitystä paperittomien terveydenhuollon järjestämisestä. Valiokuntakäsittelyn perusteella on ehdotuksella eduskunnan enemmistön tuki takanaan. Enää ei puutu kuin yksi ylimääräinen kokous, jossa laki voitaisiin hyväksyä.

Kuten oikeusoppineet Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen perustuslakiblogissaan muistuttavat, ei mitään oikeudellista perustetta eikä varsinkaan velvoitetta siis ole sille, ettei asiaa voitaisi ottaa eduskunnan käsiteltäväksi vielä lauantain jälkeenkin. Puhemiesneuvosto voi koska tahansa päättää pidentää nykyisen eduskunnan istuntokautta ensi viikolle, ja puhemies voi kutsua täysistunnon tällöin koolle. Vielä senkin jälkeen kun nykyinen eduskunta on päättänyt lopettaa työskentelynsä, eduskunnan puhemies voi kutsua valtiopäivät koolle uusien vaalien toimittamiseen saakka.

Lain hyväksymisen puolesta ovat meidän yksittäisten toimijoiden lisäksi lausuneet muun muassa Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pakolaisneuvonta, Pelastakaa Lapset ry, Suomen Pakolais-apu, Suomen Punainen Risti, Suomen Unicef ry ja Väestöliitto.

Mikäli tämä laki nyt kaatuu, sosialidemokraatit eivät voi kaataa vastuuta siitä yksin Rajamäen niskoille.

Arvoisa puhemies! Nyt tulee sitaatti. "Sosiaalidemokraattinen puolue Suomessa on kansainvälinen puolue: se tuomitsee kaikki kansojen etuoikeudet samoin kuin syntyperän, sukupuolen ja varallisuuden etuoikeudet." Näin sanotaan Forssan puoluekokouksen ohjelmassa vuodelta 1903. Tuo asiakirja on tärkeimpiä merkkipaaluja nykyisten SDP:n ja Vasemmistoliiton historiassa. Vähän myöhemmin tekstissä puolue asettaa tavoitteekseen maksuttoman lääkärinavun ja lääkkeet sekä synnytysavun. Missään kohtaa ohjelmaa ei sanota, että nämä vaatimukset rajautuisivat vain kotikuntaoikeuden saaneille. Ei, sadan vuoden takaisessa työväenliikkeessä tuollainen rajaus olisi ollut absurdi, kun suurin osa sen jäsenistä tiesi omissa nahoissaan, mitä terveyspalvelujen ulkopuolelle jääminen tarkoitti.

Arvoisa puhemies! Koska eduskunnassa edelleen istuu myös sellaisia edustajia, jotka eivät koe työväenliikkeen periaatetta omakseen, on syytä tarkastella myös muita ideologioita, joilla voisi olla jotakin sanottavaa paperittomien ter-veydenhuollon järjestämisestä. Luonnollisesti ensimmäiseksi mieleen tulee kristillinen perinne ja sen lukuisat parantajahahmot.

Vaikka henkilökohtaisesti kannatan uskonnon ja valtion erottamista toisistaan, on selvää, että kaikki länsimaisen politiikan aatesuunnat pohjautuvat tavalla tai toisella kristinuskoon eikä niiden arvopohjan tarkastelu ole mahdollista ilman viittauksia kristilliseen traditioon. Ehkä olennaisin tästä tiivistyy yhteen kysymykseen: kun Uuden testamentin kuvaama Jeesus paransi sairaita, kysyikö hän ensin passia tai maksukykyä? Ei kysynyt. Läpi evankeliumien kulkee ajatus siitä, että auttaa pitää nimenomaan tuntemattomia, köyhiä, vähäisiä ja vieraita. Kuka tahansa meistä on valmis auttamaan ystäväänsä tai perheenjäsentään, siinä ei ole mitään erityistä. Kristillisen perinteen radikaalius piilee siinä, että lähimmäisiä ovat myös he, joita me emme tunne.

Arvoisa puhemies! Kristillinen traditio tuntee lukuisia merkkihenkilöitä, jotka ovat jääneet historiaan tämän periaatteen seuraamisesta. Sairaaloiden perustajana kunnostautuneen pyhän Basileioksen mielestä rikkaat ihmiset, jotka kieltäytyivät auttamasta köyhiä, eivät syyllistyneet ainoastaan varkauteen vaan murhaan. Suomalaisille tutumpi lienee pyhä Birgitta, joka rakennutti kotitilalleen talon sairaiden ja köyhien auttamista varten. Niin itäisen kuin läntisenkin kirkon periaatteena on ollut, että apua tarvitsevaa autetaan, oli hän sitten oman tai jonkun toisen seurakunnan jäsen, omaa tai jotakin toista kansaa.

Ajatus terveydenhuollon sitomisesta kansalaisuuteen on historiallisesti verraten uusi, kuten toki kansalaisuus käsitteenäkin. Suomessa se on kehittynyt tilanteessa, jossa edes virallista saati epävirallista maahanmuuttoa ei juuri ollut ja kotikuntaoikeuteen sidottu terveysturva oli aikanaan käytännössä sama asia kuin universaali terveysturva ja siten kristillisen arvopohjan mukainen.

Nyt tilanne on muuttunut jälleen. Aikanaan universaaliksi tarkoitettu terveysjärjestelmä on demografisten muutosten vuoksi muuttunut valikoivaksi terveysturvaksi. Näin sairaiden hoidon pitkän linjan arvopohjasta kiinni pitäminen edellyttää terveysjärjestelmämme tarkistamista ja tämän lain hyväksymistä.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

__________