1) Hallituksen esitys ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen
liittyviksi laeiksi
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Arvoisa rouva puhemies! Nykyinen ulkomaalaislaki on tullut
voimaan vuonna 1991. Sen jälkeen on tapahtunut monia lainsäädännöllisiä,
yhteiskunnallisia ja Suomen kansainväliseen ympäristöön
liittyviä muutoksia, jotka ovat aiheuttaneet muutostarpeita
myös ulkomaalaislakiin. Lakia on muutettukin sen voimaantulon
jälkeen yli 20 kertaa. Useiden uudistusten ja lisäysten
myötä ulkomaalaislain selkeys ja ymmärrettävyys
on heikentynyt.
Eduskunta edellytti vuonna 1999, että hallitus käynnistää ulkomaalaislain
kokonaisuudistuksen. Eduskunta totesi ponnessaan, että on
säädettävä mahdollisimman selkeä,
johdonmukainen ja yksiselitteinen laki, jossa otetaan huomioon ulkomaalaisten
oikeusturva sekä muun muassa erityisesti turvapaikkamenettelyn
nopeuttaminen, turvapaikkamenettelyyn liittyvien väärinkäytösten
estäminen, tehokkaat täytäntöönpanotoimet ja
eduskunnan aseman vahvistaminen ulkomaalaispolitiikan seurannassa
ja tavoitteiden asettamisessa.
Ulkomaalaislakityöryhmä luovutti ehdotuksensa
ulkomaalaislaiksi runsas vuosi sitten. Laajan lausuntokierroksen
jälkeen ehdotusta on lausuntojen perusteella täydennetty
ja paranneltu. Työryhmän mietinnön jälkeen
ehdotukseen on EU:ssa tapahtuva lainsäädäntötyö huomioon
ottaen lisätty ... (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Itälä, ihan pieni hetki. Nyt arvoisat
edustajat, viimeisen kerran vetoan sen puolesta, että nyt
istuudutte paikoillenne, ja toivon, että ne palaverit,
jotka ovat käynnissä salissa, käydään
salin ulkopuolella.
Työryhmän mietinnön jälkeen
ehdotukseen on EU:ssa tapahtuva lainsäädäntötyö huomioon
ottaen lisätty kokonaan uusi luku, joka sisältää säännökset
Euroopan unionin kansalaisen maahantulosta, oleskelusta ja maasta
poistamisesta.
Tämän esityksen valmistelun perimmäisenä tavoitteena
on ollut selkeyttää ulkomaalaislakia, jotta sen
lukija voisi nykyistä helpommin hahmottaa perussäännöt
maahan tulolle, maassa oleskelulle ja maasta poistamiselle. On haluttu, että laista
käyvät selkeästi ilmi eri viranomaisten toimivaltasuhteet
ja harkintavallan rajat sekä ulkomaalaisen oikeuksien ja
velvollisuuksien perusteet. Tavoitteena on edistää hallittua
maahanmuuttoa kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon niin siirtolaisuus,
pakolaisuus ja muu kansainväliseen suojeluun perustuva
maahanmuutto kuin Suomeen oleviin siteisiin perustuva maahanmuuttokin.
En tässä nyt ryhdy esittelemään
esityksen yksityiskohtia. Sen kuitenkin haluan sanoa, että tässä yhteydessä voidaan
unohtaa ne käsitykset, että ulkomaalaislainsäädäntöä oltaisiin
koko kokonaisuus huomioon ottaen kiristämässä.
Esitys sisältää lukuisia kohtia, jotka
parantavat ulkomaalaisten oikeusasemaa Suomessa ja helpottavat ja selkeyttävät
maahanmuuttoa. Tästä esimerkkinä voi
mainita muun muassa sen, että Suomen kansalaisen perheenjäsen
voi ehdotuksen mukaan tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa, kun
aiemmin oleskelulupa on tullut hakea ulkomailta käsin ja
odotella myös ulkomailla hakemuksen käsittelyä.
Työlupajärjestelmän uudistus pitää sisällään ehdotuksia,
joilla lupajärjestelmää selkeytetään ja
joilla sekä työntekijöiden että työnantajien
oikeusturvaa parannetaan.
Turvapaikkamenettelyä koskevat säännökset ovat
esityksessä pääosin nykyisen lain ja
vallitsevan soveltamiskäytännön mukaisia.
Turvapaikkamenettelyä koskeva lainmuutos hyväksyttiin täällä eduskunnassa
heinäkuussa 2000 selkeällä enemmistöllä.
Tuolloin tavoitteena oli nopeuttaa turvapaikkamenettelyjä siten,
että perusteettomien hakemusten määrä vähentyisi.
Ennen lainmuutosta Suomeen oli tullut runsaasti turvapaikanhakijoita
EU:n ehdokasvaltioista, kuten Puolasta, Slovakiasta ja Tshekistä.
Lainmuutoksen jälkeen hakijoiden määrät
kyseisistä valtioista kääntyivätkin
selvään laskuun, joten tämän
lain tavoite on toteutunut hyvin.
Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi korostaa vielä sitä,
että Suomen ulkomaalaislainsäädäntö on
ulkomaalaisen oikeusturvan kannalta erinomaisessa kunnossa moneen
muuhun EU-maahan verrattuna. Tätä linjaa on tarkoitus
jatkaa.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposta ja
minua yhdistää luonteenpiirteenä varmaan
aika harva seikka, mutta yksi asia on yhteinen: äärimmäinen
kiinnostus sukuhistoriaa kohtaan ja ikään kuin
sukulaisten löytäminen ympäri Eurooppaa.
(Ed. Laakso: Olivatko molemmat kuninkaita?) — Ei, tässä sukulaiset ovat
sitten hieman erilaisia, että emme kai ole sukua keskenämme.
Ulkomaalaislain käsittelystä: Kun on todennäköisestä,
että tämä lakiesitys täällä eduskunnassa raukeaa,
voi olla hyvin mahdollista, että tämä lähetekeskustelu
on pikemminkin lähetekeskustelu kansalaiskeskustelulle
ulkomaalaisten asemasta ja toivottavasti maahanmuuttopolitiikasta.
Tähän sukuhistoriaan palatakseni, äitini
on Karjalan evakko eli nykytermeillä pakolainen. Isäni,
Abraham Krohn, joskus 1700-luvulla siellä Saksan Itämeren
toisella rannalla nuorena miehenä tiiraili Itämeren
yli ja haaveili jännittävämmästä elämästä ja
siirtyi Pietariin Katariina Suuren hoviin. Abraham Krohnin pojanpojan,
Julius Krohnin, epäillään suomentaneen
meidän Maamme-laulumme, joka on kirjoitettu ruotsin kielellä ja
jonka on säveltänyt saksalainen. Tällä lipposmaisella
kiinnostuksella sukujuuriini haluan vain valottaa sitä,
että suomalaisuutta ja Suomea ei ole koskaan ollut olemassa
ilman muuta maailmaa ja niin sanottuja ulkomaalaisia.
Kun puhutaan ulkomaalaisista, haluaisin, että käytettäisiin
oikeastaan toista sanaa, joka kuvaa tämän ilmiön
kahta puolta, sanaa "vieras". Vierashan on se, jota pitää kohdella
kaikkein parhaiten, ja vieras on myös se, joka on meille
tuntematonta ja pelottavaa. Näiden kahden asian välinen jännite
on se, mikä muodostaa meidän ulkomaalaispolitiikkamme.
En vielä hallituksen esityksen yksityiskohtia kritisoi
enkä kehu, vaan haluaisin avata keskustelua siitä,
että meidän suomalaisten pitää,
sanotaan, monikielisen Viipurin hengessä uudelleen ymmärtää,
että suomalaisuus on aina ollut ja tulee olemaan monikielistä, monen
näköistä eikä sitä voi
nähdä vain uhkana.
Itse toivoisin esimerkiksi sitä, kun nykyään
radiossa voidaan kirosanoja viljellä siinä kuin
arkisanojakin, että Yleisradiossa olisi suomea murtaen
puhuva uutistenlukija, mutta ajatus siitä on varmaan niin
radikaali, että vaikka tätä on esitetty,
niin sitä ei ole vielä tapahtunut. Me elämme Suomessa
tällä hetkellä vielä sellaista
aikakautta, että meidän mielessämme kuva
suomalaisuudesta on paljon yksioikoisempi kuin se oikeastaan on.
Kaikilla niillä virallisilla foorumeilla, missä suomalaisuutta
esiintyy, on vielä liian vähän kansakunnan
todellinen kirjo tullut esille. Tästä seuraa se
tilanne, mikä on hyvin traagista Suomen kokonaisedun kannalta,
että meiltä jää hyödyntämättä se
osaaminen ja se anti, mitä jo Suomessa nyt olevilla ulkomaalaisilla
voisi olla kulttuuriimme. On analysoitu, että yksi syy
esimerkiksi siihen, miksi Ruotsissa musiikkiteollisuus on valtava
vientiteollisuuden laji ja tuottaa paljon tuloja, on se, että sinne
tuli paljon varhaisemmin muita kulttuurisia vaikutteita, jotka elävöittivät
Ruotsin musiikkibisnestä niin paljon, että sen
kaupallinen menestymismahdollisuus myös muissa maissa oli
suurempi.
Toivoisin, että me suomalaiset, kun osaamme parhaimmillamme
olla hirveän asiallisia, vieraanvaraisia ja oikeudenmukaisia,
uskaltaisimme avoimemmin ottaa nämä piirteet käyttöön
ulkomaalaispolitiikassamme. Olen sitä mieltä,
että kun puhutaan siitä, että tulevaisuudessa
Suomen väestö vanhenee ja millään
tällä huoltosuhteella ja verotaakalla me nykyiset
täällä asuvat suomalaiset emme pysty
hoitamaan vanhuksiamme ja muuta kunniallisesti, niin meidän
pitäisi nyt tässä vaiheessa avoimemmin
alkaa puhua siitä, minkälainen on se maahanmuuttopolitiikka,
mitä me haluamme tarjota.
Tämä ulkomaalaislakihan ei ole siis maahanmuuttopoliittinen
strategia, vaan käsittelee enemmänkin näitä ongelmia,
jotka liittyvät pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Mutta
siinä on se ongelma, että pakolais- ja turvapaikanhakijakysymys
on liiallisesti värittänyt koko meidän
käsitystämme siitä, mitä ulkomaalaisuus
Suomessa on. Ymmärrän sen tarpeen, kun katsoo
monia muita eurooppalaisia maita, että ulkomaalaispolitiikassa
pakolaisten ja varsinkin siirtolaisten integroinnissa on tehty suuria
virheitä ja suomalaiset eivät halua niitä toistaa.
Emme halua maata, missä on suuri joukko ihmisiä,
joilla tosiasiallinen yhteys tähän yhteiseen kulttuuriin
on hyvin ohut. Siitä syystä kaikki tällaiset
keinot kotouttamislaista ja oman äidinkielen opetuksen
merkityksestä ja muusta ovat suomalaisia järkeviä ratkaisuja
sen suhteen myöntämiselle, että tämä siirtymävaihe
kahden kulttuurin ja kahden maan välillä on vaikea
ja vaatii erityishuomiota. Mutta sen rinnalla sanoisin, että tämä ulkomaalaispelko,
ksenofobia, värittää aivan liian usein
meidän toimintaamme myös ulkomaalaiskysymyksissä ja
aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä että oikeusturvaloukkauksia
ja myös sen lisäksi me suomalaiset menetämme
enemmän.
Nyt on tehty tutkimus Helsingin yliopistossa opiskelevista ulkomaisista
opiskelijoista, miksi he tulivat Suomeen. Oli sellainen urbaani
legenda, että meidän maksuton yliopisto-opiskelumme
on houkuttanut tänne näitä ulkomaalaisia. Tutkimuksen
mukaan suurin syy täällä oloon on tyttö-
tai poikaystävä. Näiden ihmisten maahanjäämismotiivi
oli aika korkea, varsinkin kun suomen kieli oli hallussa, mutta
käytännön arki suomalaisen byrokratian
kanssa esimerkiksi opiskelijoiden kohdalla tarkoittaa sitä,
että ulkomainen opiskelija uusii oleskelulupansa kerran
vuodessa ja käsittelyaika uusimiselle on 6—8 kuukautta
ja passi on koko tämän ajan takavarikoitu. Tämä on siis
opiskelija, joka on täällä laillisesti,
joka suorittaa tutkinnon, joka on ehkä suomen kielen taitoinen.
Tämä meidän tapamme arjessa kohdata jo täällä olevia
ulkomaalaisia on sen kaltainen, että monet koulutuksen
saaneet, kielitaidon saaneet ulkomaalaiset, joiden koko kallis peruskoulutus on
kuitenkin tapahtunut muualla kuin Suomessa, eivät jää tänne
Suomeen, vaan neljännes näistä lähtee
pois.
Sitä en ole vielä pystynyt vahvistamaan, mutta
sanotaan, että Suomesta pois muuttavista ihmisistä kolmannes
olisi korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia, ja haluaisin tällä korkeasti
koulutettujen opiskelijoiden asemalla valottaa sitä, että jotain
vikaa meidän tavassamme suhtautua täällä oleviin
ulkomaalaisiin on, jos täällä maisterin tutkinnon
suorittanut suomen kielen taidon omaava ihminen ei saa koulutustaan
vastaavia töitä. Silloin, jos ajatellaan, että näin
tapahtuu tällaisille ihmisille, jotka ovat niitä osaajia,
joita me haluamme, ajatelkaa, mikä on arki sitten sellaiselle
ulkomaalaiselle, joka ei ehkä olekaan niin selvästi
meidän kannaltamme helppo ja käyttökelpoinen.
Minä pelkään sitä, että nyt,
kun maailma kilpailee osaajista, vuorovaikutuksesta ja muusta, jos
me näemme ulkomaalaiset ennen kaikkea ongelmana, menetämme
suuren mahdollisuuden saada juuri niitä ihmisiä,
mitä kaikki maailman maat tällä hetkellä kaipaavat
kansalaisikseen. Siksi toivon todella, että vanhan Viipurin
hengessä ymmärrämme, että suomalaisuus
on aina ollut ja tulee olemaan monien kulttuurien ja erilaisten
ihmisten muodostama kokonaisuus.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! On varmasti hyvä jatkaa tässä viipurilaisuuden
hengessä ed. Krohnin jälkeen, kun minunkin vanhempani
Viipurista ovat lähtöisin ja monesti muistelevat
juuri sitä kansainvälistä ilmapiiriä ja
niitä monia kieliä, joita Viipurissa aikoinaan
puhuttiin.
Arvoisa puhemies! On tärkeää, että on
saatu aikaan, vaikkakin sangen myöhäisessä vaiheessa,
hallituksen esitys, joka kerralla uudistaa useaan kertaan paikkaillun
ulkomaalaislain. Kansainvälistymisen myötä maahanmuuttajien
määrä kasvaa Suomessa jonkin verran,
mutta uusi, tämä meille esitetty ulkomaalaislaki
ei kuitenkaan tee Suomesta siirtolaisuuden kohdemaata, jollaisia
useimmat Euroopan maat ovat jo vuosikymmeniä olleet. Myös
EU:n jäsenyyttä hakeviin maihin ja näihin
maihin, joiden jäsenyys tulee toteutumaan vuonna 2004,
päätetty ja sovellettava karenssiaika ennen vapaan
liikkuvuuden soveltamista on omiaan rajoittamaan tulijoiden määrää.
Halukkaita tulijoita sinänsä olisi varmasti enemmän
kuin niitä, joille Suomen työmarkkinoilla tarvittava
ammattitaito ja avoinna olevat täyttämättömät
työpaikat antavat edellytykset tulla Suomeen tänään.
Uusi laki ei siis tuo helpotusta edessä olevaan suureen
väestörakenteen muutokseen. Olemme nimittäin
juuri sen hetken kynnyksellä, jolloin ensimmäistä kertaa
Suomessa työelämästä poistuvien
määrä selkeästi ylittää työelämään
tulevien määrän. Tähän
astihan työelämään astuvien määrä on
aina ylittänyt poistuvien määrän.
Tämä perustavan laatuinen muutos uhkaa hidastaa
talouden kasvua ja vaikeuttaa hyvinvointiyhteiskuntamme kehittämistä.
Hallituksen esitys on kuitenkin kirjoitettu siitä lähtökohdasta,
että Suomi ei vastedeskään ole siirtolaisuuden
kohdemaa. Mielestäni seuraavan hallituksen tulee tietoisesti
päättää siirtolaispolitiikan
tai, sanotaan sitten, maahanmuuttopolitiikan linjauksista. Ensimmäinen
tilaisuus tähän linjaamiseen tulee hallitusohjelman
laadinnan yhteydessä. Se, että tästä aiheesta
ei tähän mennessä juuri ole ollut yhteiskunnallista
keskustelua, johtanee kuitenkin siihen, että uuden hallituksen
hallitusohjelmassa tyydyttäneen muutamiin ylimalkaisiin
lauseisiin ja selkeämpi tavoitteenasettelu jää tuonnemmaksi.
Näin ainakin pelkään.
Vasemmistoliitto korostaa, että Suomen on oltava kaikille
maahanmuuttajille turvallinen ja hyvän elämän
mahdollistava kotimaa, kuten sen tietysti pitää olla
koko omalle väestölle, sille väestölle,
joka täällä on alun perin syntynyt ja
tänne muuttanut. Siksi on myös erityisen tärkeää,
että tässä yhteydessä samalla
tehostetaan ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaa
ja työehtosopimusten noudattamista. On tärkeää,
että maahanmuuttajat tai Suomessa tilapäisesti
työskentelevät eivät muodosta alipalkattua
ja riistettyä joukkoa vaan heillä on samat oikeudet
kuin muillakin työelämässä.
Tehokkaalla valvonnalla estetään häikäilemätön
keinottelu ulkomaalaistyövoimalla.
Vasemmistoliitto korostaa, että kaikille Suomessa työskenteleville
on taattava suomalaisten työehtosopimusten mukaiset oikeudet
ja palkat. Vasemmistoliitto pitää myös
välttämättömänä, että maahanmuuttajien
kotouttamiseen panostetaan. Se edellyttää kielen
opetuksen lisäämistä ja joissakin tapauksissa
myös ammatillisten ja yhteiskunnallisten valmiuksien parantamista.
Erityisesti on tuettava maahanmuuttajanaisten mahdollisuuksia toimia
aktiivisesti yhteiskunnan jäseninä. Kielen osaamisen
merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa. Se on välttämätöntä ammatilliselle
menestymiselle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle. Ilman kielitaitoa
maahanmuuttajalla on vaara, että hän eristäytyy.
Tästä syystä pidän oikeana
ratkaisuna sitä, että vastikään
annetussa esityksessä kansalaisuuslaiksi edellytetään
kansalaisuuden saamisen ehtona kielitaitoa. Olkoon tämä edellytys
yhtenä kannusteena kielen opettelussa. Haluan kuitenkin
tässä todeta, että on myös tärkeää,
että tämä esitys kansalaisuuslaista sisältää kuitenkin
perustellut poikkeusmahdollisuudet kielitaitovaatimuksesta, esimerkiksi
nimenomaan vanhusten kohdalla jne.
Suomen ulkomaalaisalkuinen väestö on sangen
vähäistä, ja aiemmat maahanmuuttajat
ovat vuosisatojen saatossa sulautuneet täysin kantaväestöön,
niin kuin ed. Krohnin puheenvuorostakin kävi ilmi. Maamme
oli myös pitkään väestöä luovuttava
maa. Ehkäpä näistä syistä turvapaikan
hakijoiden asema on hallinnut keskustelua. Ulkomaalaislakia kannattaisi
kuitenkin arvioida nimenomaan kaikkia ulkomaalaisia koskevana lakina.
Valiokunnassa kannattaisi esimerkiksi vielä harkita, onko
perusteita pidentää pysyvän oleskeluluvan
saannin ehtona olevaa Suomessa oleskelun aikaa kahdesta neljään
vuoteen. Hallitushan perustelee pidennystä pyrkimyksellä harmonisoida
lainsäädäntöä muiden
EU-maiden suuntaan, vaikka tällaista harmonisointitarvetta ei
välttämättä ole.
Myös hallintokäytäntöjä kannattaisi
valiokunnassa arvioida siitä näkökulmasta,
miten viranomaistoiminta voisi olla mahdollisimman joustavaa. Tässä voin
esimerkiksi viitata ed. Krohnin esimerkkiin opiskelijoiden asemasta
ja passin pois ottamisesta. Näitä ongelmiahan
on paljon.
Mitä kansalaisjärjestöjen esille
nostamiin turvapaikan hakijoita koskeviin erityisongelmiin tulee,
toivon, että valiokunnassa ja varsinkin hallituspuolueiden
edustajien ja opposition edustajien kesken kyetään
löytämään tyydyttäviä ratkaisuja
näihin ongelmiin. Toisin kuin työn perusteella
maahan tulevilla pakolaisilla on usein vaikeuksia työnsaannissa.
Useinkaan heidän ammattinsa tai koulutuksensa eivät
sellaisinaan vastaa työmarkkinoiden tarpeita, mutta on
myöskin totta se, mitä ed. Krohn täällä totesi,
että monet ulkomaalaiset siitä huolimatta, että he
ovat suorittaneet esimerkiksi tutkinnot täällä Suomessa, eivät
välttämättä työllisty.
Tämä näyttää olevan laajempi
ongelma kuin pelkästään suomalainen ongelma.
Näitä kokemuksia on Ruotsista, Tanskasta ja muualtakin.
Samassa jamassa elikkä huonommassa tilanteessa työllistymisen
suhteen saattavat olla myös Suomeen avioituvat. Jotta heillä,
siis niin pakolaisilla kuin tänne avioituneillakin, olisi
paremmat mahdollisuudet antaa oma panoksensa suomalaisen yhteiskunnan
rakentamiseen, tulisi näiden ryhmien ammatillisten ja kielellisten
valmiuksien parantamiseen osoittaa enemmän voimavaroja
tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Suomen elinkeinoelämälle
ja suomalaiselle yhteiskunnalle ulkomaalaiset voivat olla suuri
rikkaus. Kyse on vain siitä, annammeko me heille mahdollisuuden.
Toivottavasti annamme.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsitteillä oleva
laki on todella tärkeä laki. Erinäiset
valiokunnat ovat vuosien varrella peräänkuuluttaneet
ulkomaalaislain kokonaisuudistusta, koska nykyinen laki on useiden
osittaisuudistusten jäljiltä ja myös
tosiaan perustuslain ehkä normatiikan vastaisestikin myös
asetukseen hyvin tärkeitä sääntöjä siirtäen
hyvin vaikea, suorastaan mahdoton, jopa juristin, saati tavallisen
kansalaisen, puhumattakaan maahantulijan, joka ei suomea tai ruotsia
vielä hallitse, lukea. Siitä näkökulmasta
on tärkeätä, että ulkomaalaislaki
uudistetaan, mutta kyseessä on erittäin vaikea,
ihmisoikeuksien kannalta keskeinen laki, jonka valmistelukin selvästi
kesti hallituksessa hyvin pitkään ja jossa on
vielä erittäin monta ongelmallista kohtaa, joista
muutamia aion tässä puheenvuorossani mainita.
Koska Suomi on paitsi omassa perustuslaissaan, perusoikeusnormeissa,
myös Euroopan tasolla sitoutunut hyvään
hallintoon, on päivänselvää — ja
siihen jaksan luottaa — että kukaan ei halua juosta
kokoon tätä lakia sillä tavalla, että asioita
ei ole käsitelty edes tavallisessa kiireisessä järjestyksessä,
saati sitten kunnon lainsäädäntöjärjestyksessä,
jossa näitä lukuisia ongelmakohtia vielä pohditaan
ja mietitään.
Jonkin kuvan tämän lain koosta saa jo pelkästään
siitä, että kokonaisuudistuksessa on 214 pykälää ja
15 lukua. Lain ongelmasta antaa hyvin kuvan se, mitä kansalaisjärjestöt
ovat ennustaneet, asiantuntijajuristijäsenet ovat ennustaneet, koska
lakiin on toisaalta laitettu ehdottomia, aika tiukkojakin epähumaaneja
kohtia ja sitten sekaan on kuitenkin piilotettu sinne tänne
myös kohtuullistamislausekkeita, joita sitten taas sivulauseilla
vedetään osittain takaisin, siis kuitenkin näitä kohtuullistamistilanteita
olisi vain poikkeustapauksissa.
Jo pelkästään tämmöisellä lainsäädäntötekniikalla
päädytään tilanteeseen, jota
kansalaisjärjestöjen asiantuntijat kuvaavat seuraavasti:
"Lakiesitys on kokonaisuutena mittava paketti, jonka ymmärtämistä vaikeuttaa
suuren pykälämäärän lisäksi
erityisesti oleskeluluvan myöntämistä koskevien
pykälien osittainen ristiinkirjoittaminen ja viittaukset
toisiinsa. Onkin oletettavaa, että uusi ulkomaalaislaki
tässä tai muutetussa muodossa tulee aiheuttamaan
työtä muutoksenhakutuomioistuimille." Siis se
tulee lisäämään valituksia.
Kun ministeri Sasikin on salissa ja viime aikoina on ollut huolestunut
valitusten lisääntymisestä, niin tässä nyt
on oiva keino ensi sijassa puuttua siihen, että tuomioistuimet
eivät ruuhkaannu, ja sitoutua siihen, että tästä laista
tehdään tässä suhteessa parempi.
Lakiin on toisaalta kirjattu kohtuullistamis- ja kokonaisharkintalauseita,
mutta toisaalta tehty, aivan niin kuin edellä kuvasin,
poikkeaminen pääsäännöstä vaikeaksi
erilaisilla ilmauksilla, kuten "poikkeuksellisesti" tai "painavista
syistä". Ilman yksityiskohtaisia perusteluita on hyvin
vaikea saada otetta lain sisällöstä ja
sen eri kohtien puutteista.
Ennen kuin menen joihinkin mielestäni painavimpiin
ja jo kertalukemisella ihmetyttäviin kohtiin, ed. Krohnin
filosofisia pohdintoja jatkaisin ennen kaikkea pakolaisasioihin
perehtyen niin, että on varmaankin helpointa miettiä näitä asioita,
jos kykenee vanhan juristin säännön mukaisesti
hattua vaihtaen asettumaan jokaisen osapuolen asemaan. Vanha perinnönjaon
hyvä neuvo on, että jos on riitainen pesä,
niin jakaa pesän kaikille niin, että ei kerro
kuka saa mitä, vaan jokainen joutuu arvioimaan, minkähän
arvonnasta saan, jolloin jokainen joutuu miettimään
oikeudenmukaisuutta jokaisen jäsenen osalta.
Tehdäkseni tämän ymmärtämisen
helpommaksi maalaan kaksi hyvin mahdollista tilannetta, mitä meille
tai meidän esi-isillemme taikka omalle perheelle olisi
lähiaikoina saattanut tapahtua.
Jos olisi käynyt huonommin, jos Suomella olisi ollut
vähemmän siunausta tai huono onni, aivan hyvin
kommunistinen diktatuuri olisi saattanut miehittää tämän
maan. Meistä monet, niin isänmaallisia kuin olemme,
olisimme saattaneet muun muassa poliittisten tai uskonnollisten
mielipiteidemme takia päätyä siihen tilanteeseen, että me
olisimme tarvinneet turvapaikkaa, pakolaisstatusta, muualta.
Ei valitettavasti myöskään ole poissuljettua, että jotain
yhtä kamalaa kuin Tshernobylin onnettomuus, jossa laskeumat
onneksi kiersivät niin, että meille ei käynyt
pysyvästi mitenkään huonosti, tapahtuu
lähialueellamme, eikä ole poissuljettua se, että joku
päivä me itse olemme siinä asemassa,
jossa nyt kuvittelemme, että ne jotkut muut — vieraat,
niin kuin ed. Krohn sanoi — ovat.
Tämän filosofisen pohdinnan jälkeen
siirryn muutamiin ongelmiin, joista mielestäni kaksi nousee
ylitse muiden.
Jos vaikka edellä kuvatuissa tilanteissa olisin jollain
tavalla mahdollisesti saanut lapseni lähetettyä pois
maasta, esimerkiksi diktatuurin vainon oloissa, jos se olisi ollut
se ainoa vaihtoehto, mikä minulla on perheestäni
edes jonkun pelastamiseksi, niin totta vie olisin sen tehnyt. Silloin
on kyllä kohtuutonta ajatella, että jos lapsi
pääsee pois maasta ja tulee myöhemmin
sellainen tilanne, että loppuosa tai osa perheestä löytyy,
sisaruksia tai vanhempia, niin Suomi lähestyy ongelmaa,
niin kuin tässä lakiesityksessä lähestytään: Ensisijaisesti
lapsi jääköön yksin Suomeen
ja perhe ensisijaisesti yhdistettäköön
siellä, missä aikuiset ovat, siis palautettaisiin — jos
kuvitellaan diktatuuria — mahdollisesti jopa neuvostodiktatuuriin.
Suomihan palautti 70-luvulla aika paljon, mutta että me
yhä tällä logiikalla toimimme juuri lasten
osalta, on kestämätöntä. (Ed. Laakso:
Meillä oli paljon pakolaisia Ruotsissa, Venäjällä ja
Yhdysvalloissa vuoden 18 tapahtumien jälkeen!) — Ed.
Laakso, se on totta, mutta meidän täytyy osata
asennoitua siihen tilanteeseen, että me pääsimme
pakoon, täältä pääsi
pakoon. — Mutta nyt kaavaillaan tilannetta, jossa suomalaiset
yrittävät estää sen, että pääsisi
pakoon.
Aivan samanlainen tämän lain suuri ongelma on
se, että jos Suomeen saapuneelle yksinäiselle lapselle
löytyy sisaria, niin näitä sisaria ei
saa tuoda maahan. Kyllähän sen nyt jokainen ymmärtää,
että jos ei vanhempia löydy, niin ainakin ne sisaret
ovat hyvin läheisiä ihmisiä ja lapsen
tasapainoisen kasvamisen kannalta oleellisesti maahan tuotavia.
Ja vielä: Jos prosessin aikana joku lapsista, joita ollaan
perheen yhdistämisen yhteydessä palauttamassa,
täyttääkin Suomen rajojen ulkopuolella
18 vuotta, hän yhtäkkiä tippuu perheen
yhdistämisprosessista pois.
Tämän mielestäni kaikista järkyttävimmän ongelman
jälkeen seuraavaksi suurin ongelma on se, että pikakäännytysmenettelyn
ei pääsääntöä vaan
osittain kaikista suurimpia epäkohtia ei korjattu. On käynyt
ilmi, että kahdeksassa vuorokaudessa ei keritä toimia
vaikeissa tapauksissa, joissa selvästi on näyttöä tai
ainakin on pystytty kertomaan muutakin kuin näissä massatapauksissa,
joita ministeri Itälä ihan ansiokkaasti ja oikein
kuvaili. Se ei ole mikään salaisuus, ja ministeri
on siinä ihan oikeassa, että Suomeen on myös selvästi
tullut väärin perustein tällaisia massoja. Mutta
on myös ollut tilanteita, joissa kahdeksassa päivässä ei
ole keritty saada oikeusapua paikalle. Tällöin
jos perusteltu oikeusapu ei ole saapunut tai kun näyttää,
että valituksessa on merkittäviä tärkeitä asioita,
on kohtuutonta, että yhä pikakäännytysmahdollisuus
valitusprosessin ollessa kesken on mahdollinen ja päinvastoin
tämä laki jopa hiukan joiltain osin helpottaa
sen mahdollisuuden käyttöä.
Nämä ovat tärkeimmät ongelmat,
mutta sen lisäksi on joukko, suurikin joukko, yksityiskohtia, joista
mainitsen muun muassa sen, että kuljetusyhtiöiden
sanktioita tuoda ilman asiakirjoja maahan vain pahennetaan. Kun
aikoinaan talebanit hallitsivat Afganistania, niin mekin osana EU:ta olimme
jo tässä kuljetusyhtiösanktiossa. Me olimme
EU:n politiikan mukana jopa hyväksymässä ajatusta,
että meillä olisi undercover, siis maanalaisia,
salapoliiseja Afganistanissa jo lentokentillä katsomassa,
ettei sieltä vaan kukaan pakene väärillä papereilla.
Kuinka ihmeessä semmoisesta diktatuurista, jossa naiset
eivät saa astua omin nokkineen ulos, saati käydä koulua tai
tehdä työtä, meidän ensisijainen
intressimme on, ettei kukaan väärillä papereilla
pääse pakenemaan? Kuljetusyhtiöiden sanktioiminen
tässä yhteydessä niin ankarasti ja ankaralla
vastuulla, kuin tässä laissa esitetään,
on samankaltainen väärä toimi kuin mitä talebanhallinnon
osalta silloin tehtiin, kun yritettiin estää hädänalaisia,
alistettuja ja henkensä ja fyysisen turvallisuutensa puolesta
pelkääviä poistumasta maasta.
Lopuksi, etteivät nyt kaikki asiat olisi huonosti,
haluaisin kehua kahta kohtaa. — 10 minuuttia, puhemies,
näköjään tuli täyteen.
On syytä kiittää hallitusta siitä,
että toteutuu viimeinkin muun muassa Kirkon ihmisoikeusryhmän
ja muun muassa piispojenkin esittämä vaatimus
siitä, että kun suomalainen ihminen löytää elämänkumppaninsa
esimerkiksi maahan pakolaisena tulleiden joukosta, rakastuu, perustaa
perheen, niin tämä elämänkumppani
saa jatkossa Suomesta hakea oleskelulupaa. Nykyinen käytäntö,
jota valitettavasti vielä pari viikkoa sittenkin noudatettiin — ed.
Stenius-Kaukonen hyvin tuntee tapauksen, missä hän
oli hyvin aktiivinen — on kerta kaikkiaan käsittämätöntä ja
törkeää ja pilkkaa jopa Suomen kansalaisia.
Mutta yhtä lailla, kun olemme ihmisoikeussopimuksissa sitoutuneet
siihen, että kaikki ihmiset ovat samanvertaisia, on syytä kysyä,
eikö silloin perheen yhdistämistilanteissa ja
rakastumisessa pidä kohdella myös muita kuin Suomen
kansalaisia samoilla pelisäännöillä.
Toinen kehun paikka on se, että turvapaikkakriteereihin
on — ja niin ymmärsin, että pitkällisten
vääntöjen jälkeen — otettu
myös naisten syrjintä. Toivottavasti tämä pykälä vielä eduskuntakäsittelyssä saa
selkeämmän muodon, mutta on todella tärkeätä,
että nyt otetaan kantaa siihen, mitä maailmalla
on ei vain taleban-hallinnossa vaan lisääntyvässä määrin
muuallakin tapahtumassa, että epävarmoissa olosuhteissa
käytetään hyväksi usein islamiin
vedoten, vaikka se ei varmaankaan ole islamin oikea sisältö,
tai muista vanhoista traditioista johtuvia yksinkertaisia syitä ajaa
järjestystä niin, että naisia joko pahoinpidellään
muun muassa ympärileikkauksella tai muilla, kivitetään
mahdollisesti hengiltä ja muilla tavoilla syrjitään.
On hyvä, että tässä laissa on
tältä osin tehty nyt muutos. Sitä täytyy hiukan
parantaa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Sarkomaa, vastauspuheenvuoro, vastauspuheenvuoron pituus
enintään 1 minuutti.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Brax totesi perheen yhdistämisestä.
Kun tässä laissa todetaan, että pääsääntöisesti
perhe yhdistetään siihen maahan, mistä lapsi
on tullut, hän totesi, että tässä lapsi
jää yksin ja tässä lapsen etu
ei toteutuisi. Olen tästä eri mieltä.
Samaa mieltä olen siitä, että tämä asia
pitää tarkkaan pohtia. Mutta mielestäni
on hyvä se, että aina arvioidaan tilanne. Jos
lapsi on esimerkiksi Suomeen tullut ja vanhemmat löytyvät vaikka
vuoden päästä ja havaitaan, että lapsi
voidaan turvallisesti palauttaa lähtömaahan, silloin on
ihan hyvä, että näin tehdään.
Mutta jos lasta ei turvallisesti voida palauttaa, niin ihan selvä silloin
on, että häntä ei palauteta. Tämä on
vain pääsääntö.
Olen hyvin huolissani siitä, jos lähetämme
sellaisen signaalin, että aina perhe yhdistetään
Suomeen. Esimerkkinä on Norja, jonne sadoittain lapsia
lähetetään konteissa. Siellä lapset
kuolevat, heitä käytetään hyväksi
ja pahoinpidellään. Mielestäni se on
erittäin vakava ilmiö, enkä tällaista
ilmiötä halua edesauttaa. Mutta tärkeintä toki
on, että lasten etu (Puhemies koputtaa) aina toteutuu.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Ed. Brax kiinnitti huomiota pikakäännytysasiaan.
Ensinnäkin on tapahtunut käsitykseni mukaan myönteistä kehitystä sillä tavoin,
että ed. Braxkin myönsi, että se on pääsääntöisesti
perusteltu ja hyvä järjestelmä. Muistan, että silloin,
kun laki säädettiin, kritiikki koko tätä järjestelmää kohtaan
oli hyvin tiukkaa. Mutta ed. Brax näki siinä kuitenkin
korjaamisen varaa ja joiltakin kohdin halusi sitä nykyistä järjestelmää vesittää.
Haluan sanoa hyvin selvästi kokoomuksen eduskuntaryhmän
puolesta sen, että me emme missään tapauksessa
suostu vesittämään tätä pikakäännytysjärjestelmää,
joka on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi ja perustelluksi.
Jos sitä eduskunnassa lähdetään
vahvasti vesittämään esimerkiksi eduskunnan
perustuslakivaliokunnan toimesta, niin silloin on meidän
mielestämme parempi, että tämä laki
kokonaan raukeaa ja eletään nykyisen, tältä osin
paremman lain varassa.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pikakäännytyksessähän
tuli voimaan täällä salissa sellainen
esitys, joka ei vastannut lakivaliokunnan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
kriteeriä; se on aina huomioitava. Tässä tuli
nyt huonompi versio, jossa oikeusturva ei ole niin hyvä.
Voi olla, että siinä on hyviä puolia,
mutta ongelmaksi on myös osoittautunut se, että tällä hetkellä nämä pikakäännytykset
aina tulevat normaalin turvapaikkakäsittelyn eteen. Eli
ne käsitellään nopeutetussa järjestyksessä,
jolloin ne, jotka ovat pidempään odottaneet Suomessa
turvapaikkaa, joutuvat yhä pidempään
odottamaan. Se on epäinhimillistä niiden pitkään
jo odottaneiden kannalta. Kyllä tässä menettelyssä on
hyvin suuria ongelmia samanaikaisesti kun Ulkomaalaisvirasto ei
ole saanut tarvittavia lisäresursseja, jotta nämä turvapaikkahakemuskäsittelyt
nopeutuisivat. Ei tämä todellakaan ole niin yksiselitteisen
auvoinen asia, kuin meille nyt on ministerin ja kokoomuslaisten
suulla todistettu.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Ojansuukin tässä,
ihmettelen kyllä kokoomuksen hyvin hyvin tiukkaa linjaa
suhteessa pikakäännytykseen. Erityisesti ihmettelen
sitä, ettei olla valmiita edes punnitsemaan. Sitä varten
kai tämä laki eduskuntaan on nyt annettu, että valiokunta tekee
tässä työnsä. Mutta nyt etukäteen
lyödään lukkoon, että tätä me
emme ainakaan suostu muuttamaan. Kun selkeästi on ollut
ongelmia nimenomaan hakijoiden oikeusturvan kannalta, niin kyllähän
on aivan selvää, että eduskunnan, jos
jonkun instituution, on pohdittava asiaa myös tältä kantilta.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sarkomaalle vaan, että se
marssijärjestys on kyllä surkea ja epäinhimillinen,
jos niissä tilanteissa, kun lapsen edun mukaista ei ole
yhdistää perhettä siellä toisessa maassa,
niin silloin lapsi yksin saa jäädä. Kyllä lapsen
edun mukaista on, että niissä tilanteissa lapsi
saa lähimmäisensä tänne. Sen
pitää olla silloin lapsen edun mukainen pääsääntö.
Ed. Zyskowiczin kanssa olen samaa mieltä siitä,
että on varmasti monia syitä, minkä takia
tätä lakia ei pidä tällä kiireellä tässä eduskunnassa
käsitellä. Yksinomaan jo kiire tekee sen.
Ed. Ojansuun mainitsema ongelma odotusajoista on sikälikin
traaginen, että laissa nimenomaisesti sanotaan, että jopa
vuosiksi venynyt odotusaika, jonka aikana on opittu suomen tai ruotsin
kieli, tutustuttu täällä, saatu työpaikka,
ei sinänsä oikeuta jäämään;
ongelma on todellakin epäinhimillinen.
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Arvoisa puhemies! Ensin pikakäännytykseen,
kun täällä otettiin esiin, että se
on ruuhkautunut ja niiden, jotka todella tarvitsevat turvapaikkaa,
käsittely kestää kauan. Jos tätä pykälää nyt
muutetaan, me tiedämme, että sieltä tulee
tuhansia, kymmeniätuhansia perusteettomia turvapaikanhakijoita.
Silloin ne ruuhkat vasta syntyvät ja ne, jotka todella
tarvitsevat turvapaikkaa, eivät sitä silloin saa.
Tätä ei ole missään tapauksessa
syytä muuttaa.
Perheen yhdistämiseen: Lasten etu ei ole se, että pääsääntö olisi
se, että aina yhdistetään turvapaikanhakijoitten
osalta Suomessa se perhe, koska käytännössä vaan
tapahtuu niin, että elämä on tietyllä alueella
niin raakaa, että jos tiedetään, että jossain
maassa otetaan vastaan alaikäinen turvapaikanhakija ja,
niin kuin Suomessa aina kun yksin tulee, hän saa turvapaikan,
siis jos vanhemmat tämän tietävät,
he lähettävät näitä lapsia
tänne aivan kylmästi. Niitä laitetaan
todella kontteihin. Ne maksavat seksuaalisella hyväksikäytöllä sen
matkansa. Kaikki eivät pääse elävinä perille
edes. Pääsäännön pitää olla
selkeä, että pääsääntö on,
että yhdistetään siihen maahan, jossa
vanhemmat elävät. Siitä on sitten poikkeuksia
inhimillisistä, turvallisuussyistä.
Tämä on varmasti kaikkien lapsien etu. Jos
te haluatte lisätä sitä määrää,
mitä toteutuu nyt lasten osalta, se on vääränlaista
sinisilmäisyyttä, te ette ymmärrä,
mikä on lapsen etu.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mitä olisi tapahtunut Charlie Chaplinille,
kun Yhdysvallat esti häneltä maahan pääsyn,
jos hän olisi sattunut hakemaan turvapaikkaa Suomesta tämän
uuden lain voimaan tullessa? Hänet olisi pikakäännytetty.
Tämäkö olisi ollut inhimillinen ratkaisu?
(Ed. Zyskowicz: Mistä maasta hän olisi tullut?)
Ed. Brax viittasi käännytyksiin henkilöiden kohdalla,
jotka ovat Suomessa menneet naimisiin. Voin kertoa yhden iloisen
asian. Ensimmäinen palestiinalainen on päässyt
palaamaan viime sunnuntaina Suomeen vaimonsa luokse ja on aloittanut
työnsä. (Ed. Zyskowicz: Jippii!) Mutta jouluaattona
sain viestin. Toisesta parista, joka oli mennyt Suomessa naimisiin
viime helmikuussa, vaimo lähti miehensä mukaan,
mikä on luonnollista. Parilta tuli viesti, että heitä vaadittiin
menemään uudestaan naimisiin Beirutissa. Ja tätä rupesin
selvittämään, mihinkähän
ihmeen pykälään (Puhemies koputtaa) tämä perustui, voisin
kertoa siitä pidemmänkin tarinan, mutta pyydän
ministeri Itälää, kun ulkoministeri ei
ole paikalla, huolehtimaan siitä, että edes lähetystöt tietäisivät
nykyisen lainsäädännön sisällön,
että suomalaisilta ei vaadita kaksinnaimista.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! En tiennytkään, että Charlie
Chaplin oli joskus hakenut turvapaikkaa Amerikoista. Kyllä minä luulen,
että jos Charlie Chaplin hakisi turvapaikkaa Suomesta ja
jos hän tulisi sellaisesta maasta, missä hän
ei saisi ihmisarvoista kohtelua, häntä vainottaisiin
tai hän olisi muuten ahdistettu, niin hän saisi
myöskin Suomesta turvapaikan. (Ed. Stenius-Kaukonen: Tämän
mukaan hänet olisi käännytetty!) Tämä on kai
itsestäänselvää.
Mutta kun meille muutama vuosi sitten tuli Slovakiasta ja Tshekin
tasavallasta Euroopasta ihmisiä, joilla ei ollut mitään
perustetta hakea todellista turvapaikkaa, heitä ei vainottu
kotimaassaan, he hakivat vain Suomeen pitkää oleskelua, koska
tiesivät, että meidän lainsäädäntömme
on sellainen, että se mahdollistaa jopa usean vuoden oleskelun
tässä maassa, siihen me yhteisesti, varsinkin
kokoomuksen eduskuntaryhmä, otimme voimakkaan kannan ja
sanoimme, että tällainen peli on lopetettava maasta.
Me haluamme nopeutettua käsittelyä niille todellisille
turvapaikanhakijoille, joita meidän maassamme on ihan riittämiin.
(Puhemies koputtaa) Aivan kuin ed. Ojansuu kertoi, näiden
hakemukset viivästyvät ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti!
... kun eteen tulee niitä perusteettomia hakemuksia.
Sen takia me pidämme kiinni tästä pikakäännytyksestä.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ojansuulle olisin minäkin
vastannut, että pitkät käsittelyajat
turvapaikkahakemuksissa ovat todella ongelma. Mutta, ed. Ojansuu,
nämä käsittelyajat olisivat huomattavasti
nykyistä pidempiä, ellei tätä pikakäännytysmenettelyä olisi,
koska silloin näiden perusteettomien turvapaikkahakemusten
määrä olisi moninkertainen nykyiseen
verrattuna ja niiden käsittelyajat olisivat moninkertaisia
nykyiseen verrattuna, joten tämä pikakäännytysmenettely
ennaltaehkäistessään perusteettomia turvapaikkahakemuksia
on nimenomaan nopeuttanut perusteltujen turvapaikkahakemusten käsittelyä.
Ed. Huoviselle totean, että kerroin, mitä mieltä kokoomuksen
ryhmä on pikakäännytysmenettelyn mahdollisesta
vesittämisestä, ja kerroin, että me emme
sitä hyväksy.
Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tämä pikakäännytyshurjastelu
alkoi täällä lain käsittelyssä nyt, mikä oli
tietysti ennakoitavissakin. Kyllähän meidän
on muistettava se, että Suomessa ei rajalla tule portsarin
iso koura kenenkään tulijan eteen, vaan että tämä meidän
nopeutettu käsittelymmekin vie noin 10—14 vuorokautta
nopeimmillaankin. Ymmärrän hyvin, että varmasti
yksittäisiä ongelmatapauksia on oikeusturvan kannalta
tässä ollut, mutta muistan sen, minkälainen hirmu
vääntö tähän turvapaikkamenettelyyn
liittyi kaksi ja puoli vuotta sitten, kun tämä säädettiin,
ja kyllä kannattaisi käyttää harkintaa
siinä, meneekö koko tämä ulkomaalaislakikeskustelu nyt
tämän saman asian vääntämiseen
yhä edelleen uudelleen.
Huolimatta ed. Zyskowiczin myönteisestä lausunnosta
käsittelyaikoihin liittyen sanoisin kyllä, että on
ammottava puute, että me emme ole saaneet lisäresursseja
Ulkomaalaisvirastolle, sillä sen lisäksi, että nopeammat
käsittelyajat olisivat inhimillisesti huomattavasti paremmat,
ne olisivat myös valtiontalouden kannalta kannattava satsaus,
joten kyllä meidän täytyy siihen puoleen
pystyä panostamaan.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Itälälle: Lapsen
etu on perheen yhdistäminen, ei yksin jättäminen,
ei yksin hylkääminen suomalaiseenkaan lastenkotiin, jos
samaan aikaan tiedetään, missä hänen
lähimmäisensä on, eikä pystytä lapsen
edun mukaisesti yhdistämään perhettä.
Ed. Petri Salo tuntee ilmeisesti historiaa ja myös
Yhdysvaltain aika merkittävää 50-luvun historiaa
erittäin huonosti. Tässä ei ole aikaa
käydä sitä kokonaan läpi, mutta
kerrottakoon, että tämä turvallisen alkuperämaan
käsite muun muassa Yhdysvaltojen osalta tarkoittaa sitä,
että vaikka siellä uudelleen toistuisi samanlainen
järkyttävä ihmisoikeuksia rikkova tilanne
kuin 50-luvulla mccarthyismin aikana esiintyi, niin siitä vaan,
nopeasti takaisin, aivan niin kuin ed. Stenius-Kaukonen sanoi.
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni täällä on
aivan turha puhua nyt mistään Chaplinista, vaan
pitää puhua siitä, miten Suomi selviytyy
näistä asioista. Haluan sanoa ed. Braxille, että nimenomaan
oli kyse siitä, että se lapsi yhdistetään
vanhempien luokse. Pääsäännön
pitää olla se, että yhdistetään
siihen maahan, mistä vanhemmat löytyvät,
jotta vanhemmat eivät käytä väärin
näitä asioita. Esimerkiksi Ruotsissa on tehty
selkeästi tämä laki niin, että aina
yhdistetään sinne, mistä vanhemmat löytyvät.
Norja on tehnyt toisella tavalla, ja sinne on tullut suuria määrä niitä lapsia,
jotka tulevat todella konteissa ja jotka joutuvat kärsimään
epäinhimillisestä elämästä.
Sitäkö te haluatte, että mekin tekisimme? Minä en
halua ottaa sitä vastuuta näiden lasten osalta.
Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluan täysin yhtyä siihen,
mitä ministeri Ville Itälä on sanonut.
Juuri hänen kantansa edustavat sitä linjakasta
selkeyttä, millä Suomen tulee näissä asioissa
toimia, jotta nimenomaan ne, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsevat
inhimillisen turvapaikan, voivat sen sitten saada eikä tästä ei
tule keinottelun väline. Ministeri Itälä on
erinomaisen hyvin selvittänyt asian.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! On varmasti aivan totta, että tiettyjä väärinkäytöksiä sisältyy
perheen yhdistämiseen ja esiintyy näitä konttilapsia ja
muuta, mutta silti kyllä pidän niitä enemmänkin
poikkeustapauksina. Ihmettelen kyllä ministeri Itälän
näkemystä, kun te hyvin tiukkaan lyötte
kiinni täällä sen, mikä lapsen
etu on. Minä en ole kyllä tätä nivaskaa
ehtinyt niin tarkkaan tässä ajassa käydä läpi,
mutta olen ymmärtänyt, että on myös
hyvin merkittävä rooli sillä, että arvioidaan,
mikä se lapsen etu on, eikä pelkästään
vaan lyödä lukkoon, että sinne vaan,
mistä olet tullut, mistä vanhemmat löytyvät.
Ei tämä ole, ministeri Itälä,
lapsen etu.
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Arvoisa puhemies! Minä toivon, että te luette
nämä nivaskat läpi, ettei tarvitse keskustella,
mitä siellä sisällä on. Siellä on
nimenomaan tämä sisällä, että aina
mietitään, mikä on sen lapsen etu, ja
silloin, jos on epäinhimillistä yhdistää sinne
vanhempien ja lapsen alkuperäismaahan, niin silloin yhdistetään
tänne. Se on silloin mahdollista.
Tähän pikakäännytykseen
haluaisin sanoa, että se sana ei ehkä kuvaa täysin
tätä tilannetta sen takia, (Ed. Väistö:
Väärä sana!) että muutos on
ollut niin kova, että aikaisemmin tämä kesti vuosikausia
pahimmillaan ja nyt menee muutama viikko. (Ed. Väistö:
90-luvun alussa oli vielä toisin!) Monissa maissa se pikakäännytys
tarkoittaa tunteja tai päivää. Tässä kuitenkin
käsitellään aina yksilöllisesti
joka ainut hakemus.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean tässä välissä, että nyt
on pyydettynä neljä vastauspuheenvuoroa ja ne
myönnetään. Sen jälkeen me menemme
takaisin puhujalistaan, koska odottelu on kohtuutonta myöskin
niitä kohtaan, jotka ovat etukäteen pyytäneet
puheenvuoroa.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huoviselle: Tosiaankin, jokainen
tapaus käsitellään yksilökohtaisesti
ja katsotaan, miten lapsen etu toteutuu, joten kyllä kannattaa
paneutua tähän lakiin. Samoin kun puhutaan turvallisesta
maasta, kyseessä ei ole yksioikoinen lista maasta, vaan
se on tapa kanavoida tietyt hakemukset nopeutettuun käsittelyyn,
mutta jokainen hakija on tarkoitus arvioida yksilökohtaisesti.
Esimerkiksi Ruotsi voi olla ehkä huono esimerkki, mutta
jokin maa, joka katsotaan yleisesti turvalliseksi, voi ollakin yhdelle
yksilölle jollakin tavalla ei-turvallinen. Tämä arvioidaan,
jokainen tapaus arvioidaan yksilökohtaisesti. Toivon, että ministeri
myöskin vastaa tähän asiaan. Tämä nopeutettu
käsittely olisi parempi kuin pikakäännytys.
Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, jossa käännytetään
jo rajalta. Mielestäni onkin tärkeää,
että jokaisen oikeusturva toteutuu. Myöskin nopeampi
käsittely on osa oikeusturvaa. Siinä mielessä tämä esityshän
on ollut varsin hyvä, tämä nopeutettu
käsittely, että todellakin käsittelyaikoja
on voitu lyhentää (Puhemies koputtaa) ja sitä kautta
menettely on tullut inhimillisemmäksi.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olen ymmärtänyt sen,
että sisäministeri Itälä on
esitellyt tämän lakiesityksen ja puolue on Kansallinen
kokoomus. Taitaa olla peräti puheenjohtajasta kysymys. Tämä keskustelu
on aika mielenkiintoinen siinä katsannossa, että olen
ymmärtänyt nyt niin, että kokoomuksen
eduskuntaryhmä katsoo, minkälainen mahdollinen
mietintö tästä syntyy, ja sen jälkeen
sitten pitää huolen siitä, että tämä vedetään
takaisin, jos mietintö ei miellytä. Eli toisin sanoen,
ei tätä keskustelua oikeastaan paljolti ihmisoikeusnäkökohtien
ja kansainvälisten sopimusten jnp. valossa kannattaisi
käydä, koska tämä on niitattu
jo nyt, mitä tässä on.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minulla on se käsitys, että tässä tehdään
nyt tikusta asiaa. Kannattaa muistaa se, että Suomeen tulee
tällä hetkellä halpatyövoimaa
laillisesti maahan polkemaan työehtosopimuksia. Minkäänlaista
valvontajärjestelmää ei ole, joka estäisi
tämän halpatyövoiman hyväksikäytön,
tai ainakaan se valvontajärjestelmä ei toimi.
Tämä on täysin laillinen järjestelmä. Tämä on
keskeisin ongelma tällä hetkellä uudessa
ulkomaalaislaissa, siis miten aikaansaada se, että Suomeen
laillisesti tuleva ulkomaalainen työvoima ei polje suomalaisia
työehtosopimuksia.
Ja ed. Zyskowiczille, joka ei enää ole paikalla:
Työnantajat ovat vastuussa siitä, että tällä hetkellä halpatyövoimaa
laajamittaisesti käytetään hyväksi.
Ja hallitus on vastuussa siitä, ettei ole valvontajärjestelmää takaamassa,
että työehtosopimuksia noudatettaisiin, vaikka
laki tätä edellyttää. Täällä puhutaan
muutamasta pikakäännytyksestä, kun kysymys
on tällä hetkellä kymmenistätuhansista
laillisesti (Puhemies koputtaa) Suomeen tulevista työntekijöistä,
joita käytetään halpatyövoimana.
Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuunnellessani ed. Sarkomaata ja ministeri
Itälää ymmärsin, että myös heidän
pohdinnoissaan tällainen eettinen vastuu on jollain tavalla
mukana. Siitä näkökulmasta on hyvin ristiriitaista,
että samanaikaisesti kun hyvin aktiivisesti pyritään
rajoittamaan tätä meidän vastuutamme
pakolaisista, sama puolue on hyvin nihkeästi suhtautunut
tähän malliin, missä näitä ongelmia
hoidetaan lähtömaissa, eli kehitysyhteistyöhön.
Minusta nyt tavallaan, kun tätä asiaa käsitellään,
nehän ovat aina poikkeustapauksia ja jäävuoren
huippuja, kun ihmisiä tulee pakolaisiksi. Tilastojen mukaan
useimmat ihmiset viimeiseen saakka pysyvät kotiseudullaan. Pääsääntöisesti,
vaikka on vaikeata, ihmiset eivät muuta pois. Eli silloin
kun tulee tällaisia tilanteita, että lapsia lähetetään
kontteihin, niin kysymys on sellaisista olosuhteista, joihin meidän pitäisi
myös miettiä vastausta. Minusta tuntuu, että tämä kokoomuksen
vastaus todella (Puhemies koputtaa) on niin, että minkäänlaista
...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti!
... vastuuta mistään ei tarvitse kantaa.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsen etu on turvallinen elinympäristö rakkaittensa
kanssa. Tuntuu erittäin epäinhimilliseltä,
että me tässä tilanteessa, me hyväosaiset,
turvallisessa maassa elävät, nyt joidenkin väärinkäytösten
vuoksi tässä laissa ehkäisisimme sen,
että todella tämä mahdollistuisi.
Niin kuin ministeri Itälä sanoi, siinä miten Suomi
selviytyy tästä, on keskeistä, että se
edellyttää lisäresursointia Ulkomaalaisvirastoon,
ehdottomasti. Kuten nimenomaan ed. Lehtomäkikin sanoi,
normaalien turvapaikkahakemusten käsittely ei ole nopeutunut,
koska näitä lisäresursseja ei tullut
silloin, kun eduskunta päätti pari vuotta sitten
tämän pikakäännytyksen. Se olisi pitänyt
huomioida määrätietoisesti näiden
vuosien aikana, niin tilanne olisi korjaantunut. Nyt tämä turvapaikkahakemusten
käsittely ei ole todellakaan nopeutunut.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Totean vielä ed. Ojansuulle,
että kyllä tosiaankin kokoomuksen lähtökohta
on se, että lapsen etu toteutuu ja jokainen tapaus täytyy
arvioida tapauskohtaisesti. Jos lapsi voidaan turvallisesti palauttaa,
yhdistää perheensä kanssa lähtömaahan,
silloin se tehdään. Jos ei näin voi tehdä,
niin silloin sitä ei tehdä. Toivon, että perehdytte
siihen lakiesitykseen.
Ed. Krohnille kyllä totean, että olen syvästi loukkaantunut,
kun ed. Krohn täällä toteaa, että kokoomus
ei halua kantaa vastuuta mistään. Kyllä me
haluamme kantaa vastuun siitä, millaisia päätöksiä eduskunnassa
tehdään siitä, että suomalaiset
voivat asua turvallisesti ja voida hyvin. Samoin haluamme kantaa
globaalia vastuuta. Me haluamme olla mukana kantamassa sitä vastuuta,
mitä Suomi kantaa kehitysyhteistyöstä.
Toivon, että luette esimerkiksi kokoomuksen globalisaatiokannanoton.
Siellä on meidän linjauksemme kehitysyhteistyöhön.
Olen kyllä hyvin loukkaantunut teidän kannanotoistanne.
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Arvoisa puhemies! Täällä on sanottu,
että kokoomus suhtautuisi jotenkin nihkeästi kehitysyhteistyörahoihin.
Se ei pidä paikkaansa. (Naurua) Kannattaa katsoa niitä kannanottoja,
ja sitä, miten me olemme hallituksessa menetelleet.
Sitten täällä syytettiin siitä,
mitä hallitus pari vuotta sitten, kun tämä tuli
voimaan, teki silloin näillä resursseilla ja muilla.
Te olitte silloin hallituksessa tekemässä meidän
kanssamme samoja ratkaisuja.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Kun kuulin, että ulkomaalaislaki
tulee eduskuntaan näin myöhään,
varoituskello rupesi tikittämään, mikä on
syy. Miksi se tuodaan meille näin myöhään?
Itse hallintovaliokunnan jäsenenä tiedän,
että meillä on alle 20 kokousta jäljellä ja
näin paljon on vaikeita asioita. Kaikki täällä tiedämme,
että tämä tulee raukeamaan. Se on jo selvä asia.
Mutta miksi se tuodaan meille tässä ja nyt kuitenkin
kiireisesti?
No, se paljastui oikeastaan äsken täällä,
kun ed. Zyskowicz lausui halveksivasti "Jippii!", kun ed. Stenius-Kaukonen
sanoi, että suomalainen nainen ja palestiinalainen mies
ovat lopultakin saaneet toisensa. Tämä "Jippii!"
kertoi juuri sen, mikä on tämä viesti,
mikä halutaan täältä nyt antaa
ulos. Halutaan näyttää, että me
olemme kovia, me emme tässä pehmoilla, nämä tulevat käyttämään
meitä hyväkseen, me pannaan nyt hommat kuntoon
ja rajat kiinni. Se on se viesti. Oikeastaan mitään
lakia ei tule olemaan, sen kaikki jo tietävät,
mutta halutaan antaa viesti, ketkä hoitavat asioita ja
milläkin lailla.
Täytyy sanoa, että se on mielestäni
erittäin surullista, että me näin teemme.
Se on myös asia, jolla monessa maassa on vaaleissa ratsastettu. Toivon
todellakin, että tämä ei tule olemaan
Suomen vaaleissa se asia, millä ratsastetaan.
Sitten vielä täytyy jatkaa, kun täällä on
tavallaan ollut paljon kokoomuspuolueen edustajia väittelyssä:
tässä kehitysapuasiassa Harri Holkeri todellakin
on ollut se ihminen, joka on tuonut näitä asioita
esiin. Mutta meidän kokemuksemme muuten ovat erittäin
nihkeitä. Kun olemme ajaneet rahoja kehitysavun lisäykseen,
niin täytyy sanoa, että Rkp ja myös demarit
ja vasemmistoliitto ovat olleet ehkä lähimpänä tukemassa. Kyllä nihkein
suhtautuminen on tullut kokoomukselta. Voihan se olla semmoinen
asenne, että hoitakoot ongelmat siellä, me maksamme
reippaasti. Se voisi olla yksi argumentti, mutta kun se ei ole niin.
Me emme halua maksaa myöskään reippaasti,
vaan me olemme vastuullisia.
Sitten vielä inhimillisyydestä. Voidaan kokeilla
eri rooleja, että voidaan samaistua: Tuoreena isänä ministeri
Itälä tietää, että lastaan
ei kyllä lähetä, jollei ole todella hätä.
Semmoisia isiä ei ole missään, eli silloin
on todella, todella hätä olemassa. (Eduskunnasta:
Ikävä kyllä on!) Minun perheeseeni tuli
tällainen chileläinen pakolainen, kun olin pieni,
ja kun tiesin hänen kohtalonsa, niin tiesin, että hänellä oli
todellinen hätä. Ihminen ei tee mitään
sellaista, ellei ole todellinen hätä. (Puhuja
liikuttuu)
Ärade fru talman! Jag har i trettio år levat
som finlandssvensk i Finland, som en del av en minoritet och jag
har aldrig stött på problem med det, aldrig någonsin
haft några problem. Först nu under mitt trettioförsta år
har jag märkt att man till och med börjar ha avig
inställning, negativa attityder till finlandssvenskar.
I Åbo stadsfullmäktige har vi redan en längre
tid haft en gruppering som uttalar sig mycket fientligt mot utlänningar och
rider på den här vågen som nu också har
brett ut sig så att en och annan blivit negativt inställd till
finlandssvenskar för man tror att man får mera
understöd genom att visa att man inte bryr sig om minoriteterna.
Jag hoppas innerligen att sådan politisk inställning
där man tror att man får billiga poäng genom
att slå ner på svagare individer, vilket finlandssvenskarna
inte är men de andra minoriteterna ganska ofta, det är
någonting som vi inte kommer att hemfalla till här,
inte en enda av oss. Vår inställning är
den att alla människor är värda sin plats
här. Om de verkligen har behov av att komma, så kan
vi ta emot dem och säga att de är blivande finska
medborgare. De flesta av oss har rötter i andra länder
och vi känner oss nu som mycket äkta finska medborgare
trots att vi kan ha rötter lite här och var.
Sitten vielä meillä on mielestäni
yksi tärkeä asia opittavana monesta muusta kulttuurista. Ehkä se
usein on niin, että jos kuuluu vähemmistöön,
niin perhe ja suku ovat erityisen tärkeitä, sillä halutaan
samaistua siihen omaan joukkoon. Suomessa taas meillä on
mielestäni erittäin surullinen kehitys se, että ydinperhe
sen kuin pienenee ja pienenee. Nyt se sinkkuelämä on
pian se trendi, eli on monta pientä pirstoutunutta perhettä ja
sukukolhoosi on semmoista aikaa, josta vain ehkä haaveillaan.
Itse elän semmoisessa ja se on erittäin erittäin
turvallinen olotila muille perheenjäsenille, mutta etenkin
lapsille.
Mutta meidän asenteemme perheeseen näkyy myös
siinä, miten me kohtelemme näitä, jotka
tulevat maahamme. Sekin, että toista sisarusta ei lasketa
perheenjäseneksi eli näitä ei yhdistetä,
on mielestäni aivan ihmeellinen asenne. Itse kuvittelin
nuorempana, että jos minä rakastun ulkomaalaiseen
mieheen ja muutan ulkomaille tai hän tulee tänne,
niin tietenkin saan mukaan myös minun äitini ja
isäni ja toivottavasti mummonikin. Sitten tajusin, että tämä ei
kerta kaikkiaan mene näin, vaan asenne on se, että saan
vain ydinperheen, juuri ja juuri oman lähimmäiseni,
oman mieheni ja oman lapseni, mutta sen enempää ei missään
nimessä. Se on minulle ollut aikamoinen negatiivinen todellisuuteen
herääminen, että tällainen psyykkinen
kaipuu ei ole kriteeri millekään maahan tulemiselle.
Ihan lähiaikoina sain viestejä eräältä tuttavalta,
jonka tytär oli mennyt naimisiin egyptiläisen miehen
kanssa. He asuvat Suomessa, tekevät työtä Suomessa,
ja heillä on nyt pieni vauva. Tämän miehen
vanha äiti asuu yksin Egyptissä. Hänellä ei
ole muita lapsia eikä ketään muutakaan, joka
huolehtisi hänestä. Tämä mies
kokee, että hänen täytyy tietenkin huolehtia
myös äidistään, koska se on
ihan selvä asia, että poika huolehtii äidistään,
joka on vanha ja sairas. Sitten he halusivat, että äiti
saisi tulla Suomeen asumaan, koska täällä heillä on
työt ja suomalainen mummola. No, sepä ei käy,
sillä tällainen psyykkinen kaipuu ei riitä syyksi.
Mummo ei ole semmoisessa tilanteessa, että hän
ei voisi kerta kaikkiaan pärjätä yksin,
vaan häntä ei haluta tänne.
Kun tästä kävin keskustelemassa muun
muassa viranomaisten kanssa, niin minulle sanottiin, että juu
juu, kaikki sanovat, että he haluavat huolehtia mummoistaan,
mutta kun he tulevat tänne, heidät pannaan suomalaiseen
vanhainkotiin, eivät he kuitenkaan halua heistä huolehtia.
Vaikka menisivätkin vanhainkoteihin, mutta jos on joku oikein
läheinen sukulainen jossain muualla, eikö häntä voisi
saada luokseen asumaan? Eikö se olisi luonnollista? Se
on vain asia, jota me emme hyväksy, koska se on meiltä muilta
jollain tavalla pois. Lopputulema on se, että tämä nuori
suomalainen perhe muuttaa Egyptiin ja suomalainen mummo jää yksin
tänne kaipaamaan lapsenlapsiaan.
Ehkä meidän asenteemme perheeseen, sukuun
ja elämänlaatuun jokaiselle yksilölle
on aika niukka. Me katsomme elämää erittäin
kapeasti, sillä emme oikeastaan koe, että tämä koskettaa
minua, tämä koskettaa jotakin muuta, joka ei ole
tässä minua lähellä. Eläytyminen
ja empatia olisi varmaan terveellistä meille kaikille.
Mutta lopuksi voin vain todeta, että tämä melko
varmasti nyt sitten hautautuu ja tätä jatketaan, mutta
toivon, että tästä ei ole semmoista keskustelua,
joka aiheuttaa epämiellyttäviä kokemuksia
ihmisille.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta on — ääni
taitaa hävitä taas, pieni hetki — jäänyt
vähän semmoinen vaikutelma, että kansallinen
kokoomus on tuonut tämän hallituksen esityksen
tänne tässä vaiheessa päästäkseen
sanomaan julkisuuteen sen, mikä tässä on
nyt monella suulla tullut ulos todetuksi. Olen äärimmäisen
pahoillani, että tähän on ollut erittäin
suurta tarvetta asianomaisella puolueella tässä vaiheessa.
(Ed. P. Salo: Mitä tarkoitatte?) — Minä tarkoitan
sitä, ed. Petri Salo, minkä juuri sanoin. Koettakaapa
miettiä sitä illalla kotonanne, kun mietitte,
mitä tänä päivänä on
tapahtunut.
Minä olen elänyt koko elämäni
yhteisössä, joka on hyvin kansainvälinen
yhteisö. — Täällä nyt
kaikki puhuvat siitä, mitä on ollut historiassa. — Kun
Venäjällä tuli vallankumous, niin isäni
oli Odessassa kenkätehtaan johtajana. Hän oli saksalaisen
Weitzmann-nimisen yhtiön asianomainen pomo. Koko henkilöhistoriani
aikana meillä on ollut kielten sekamelska kotona, kun on
ollut kaiken maailman ihmisiä perheyhteisön jäsenenä.
Olen ollut Helsingin yliopistossa palveluksessa yli neljäkymmentä vuotta,
jossa maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa
oli itsestäänselvää, että siellä on
ulkomaisia opiskelijoita vaikka kuinka paljon. Saattoi olla sellainen tilanne,
että puhui paljon paljon enemmän jotakin muuta
kieltä kuin suomen kieltä.
Silloin tuntuu hirmuisen vaikealta ymmärtää, että on
eräänlainen rusinat pullasta -idea koko tässä hommassa
elikkä toisaalta ollaan valmiit keräämään
kaikki se mahdollinen hyöty, mitä muista kuin
Suomen kansalaisista on saatavissa, mutta heti, kun siitä seuraa
jotakin eräällä tavalla meidän
puoleltamme sinne päin annettavaksi, heti tulee, että ei
käy. Tämä on minusta erinomaisen paljon
outoa.
Kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, minun
ymmärtääkseni siinä yhteydessä eduskunta
hyväksyi erittäin merkittävän
kansainvälistymisen, todella merkittävän.
Jos me ajattelemme, mitä Suomen teollisuus on tehnyt ja
suomalaiset yritykset ovat tehneet viimeisen reilun kymmenen vuoden
aikana, niin ne ovat tehneet sen, että ovat vedonneet kansainvälistymiseen viimeiseen
hengenvetoon saakka, ovat halunneet firmoihinsa yritysjohtajia,
toimijoita ympäri maapallon tuomaan lisäarvoa
siihen yritystoimintaan.
Kun mennään oikein varsinaiselle maaseudun ruohonjuuritasolle,
kun suomalainen mansikanviljelijä ei saa kesätyöntekijöitä poimimaan
marjoja, niin tehdään kaikki, että jostakin
ulkomailta siksi aikaa saadaan marjanpoimijat, ja heti kun marjat
on poimittu, niin pois, pois, pois täältä. Minä en
ymmärrä tämmöistä ajattelua
ollenkaan. Toisin sanoen kun a:n sanoo, pitäisi olla valmius
sanoa b, c ja d. Siinä katsannossa olen äärimmäisen
yllättynyt ja äärimmäisen pettynyt tämän
debattivaiheen annista, mikä tänä päivänä täällä on
nyt koettu.
Itse asiassa tähän ulkomaalaislakiin liittyy, ihan
alkuun, siihen osaan, jossa ollaan tarkoituspykälän
ja soveltamispykälän kanssa tekemisissä,
se, että jos me olemme olleet YK:n puitteissa, jos me olemme
Euroopan unionin puitteissa olleet valmiit tekemään
kansainvälisiä sopimuksia, niin totta ihmeellä — ja
ne on täällä hyväksytty viime
vaiheessa kansainvälisten sopimusten kategoriassa osaksi
meidän päätösluetteloamme — siitähän
seuraa, että niitä pitäisi nyt sitten
myöskin osoittaa sovellettavan tämän
lain soveltamispykälässä elikkä ne
ovat elävää oikeutta myöskin
Suomessa. Mutta minulle on annettu ymmärtää,
että silloin kun tätä hallituksen esitystä viime
vaiheessa valmisteltiin, tämä kohta tavallaan
lievennettiin pois, jos nyt näin voidaan sanoa. Pidän
tätä erinomaisen heikkona asiana.
Nyt ollaan myöskin erinomaisen suuren totuuden edessä koko
meidän yliopistopolitiikassamme, kun käydään
tätä lukukausimaksukeskustelua. Nyt on tullut
esille, että jotta saataisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin
tuloja, on esitetty, että ulkomaalaisilta opiskelijoilta
ruvettaisiin perimään lukukausimaksua. Se siis
tarkoittaa sitä, että houkutellaan tänne,
rahastetaan ja heitetään ulos.
Arvoisa puhemies! Arvoisa läsnä oleva ministeri! Älkää ihmeessä antako
sen kansainvälisen katastrofin syntyä, mikä on
nyt muhimassa tässä asiassa. Kyllä täytyy
voida kerta kaikkiaan ajatella näitä asioita pitemmälle.
Kyllä täytyy silloin voida hyväksyä,
että opiskelun jälkeen nämä ihmiset
jäävät tänne töihin.
Kun me itse lähetämme Brittein saarille, Saksaan
ja Sveitsiin jnp. opiskelijoitamme, jotka eivät ole saaneet
opiskelupaikkaa täällä koto-Suomessa,
aivan samalla tavalla meidän pitää olla
vastavuoroisesti valmiita ottamaan tänne, ja sitten myöskin,
kun on sanonut a, pitää sanoa b, c ja d. Se kuuluu
kansainväliseen yhteisöön, että vuorovaikutus
on molempaan suuntaan ulottuvaa ja toimivaa. Tässä katsannossa,
minä vielä toistan, olen äärimmäisen
pettynyt siitä keskustelun sävystä, millä kansallinen
kokoomus on tätä asiaa täällä tänä päivänä viritellyt.
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Arvoisa puhemies! Haluan vastata ed. Pulliaisen näkemykseen.
Miksi kokoomus on ollut mukana, muitten hallituspuolueitten mukana,
tuomassa tätä hallituksen esitystä tänne
eduskuntaan? Me haluamme huolehtia suomalaisista, suomalaisten turvallisuudesta,
ihan yhtä paljon kuin me haluamme huolehtia niistä ihmisistä,
jotka henkensä ja terveytensä edestä lähtevät
omasta maastaan ja tulevat tänne hakemaan turvapaikkaa.
Me haluamme huolehtia niistä ihmisistä, jotka
menevät ulkomaalaisten kanssa naimisiin, tulevat Suomeen,
että he saavat puolisonsa tänne Suomeen hakemaan
työlupaa, oleskelulupaa. Aikaisemmin tämä ei
ollut mahdollista. Tämä laki mahdollistaa sen.
Me haluamme huolehtia niistä lapsista, jotka ovat semmoisilla
seuduilla, joilla vanhemmat eivät todellakaan kovin paljon
välitä niistä lapsista vaan ovat armottomia
ja lähettävät lapsia saadakseen turvapaikan,
jota he muuten eivät saa. Me välitämme
näistä ihmisistä. Mutta minkähän
takia te, ed. Pulliainen, haluatte olla hylkäämässä ja
pitämässä huolta siitä, että tämä laki
raukeaa?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Minä en nyt oikein ymmärrä ollenkaan,
arvoisa puhemies, mitä ministeri Itälä äsken
kuuli minun sanoneen. Minähän vaan olen siteerannut sitä,
mitä te itse olette ja eduskuntaryhmänne puheenjohtaja
on täällä todennut, ja siinä kaikki eikä mitään
muuta. Minä olen ainoastaan tuossa puheenvuorossani sanonut
ja minä sanon, ministeri Itälä, teille
vielä uudestaan, että jos me sanomme kansainvälistymisen
suuntaan a, niin meidän pitää sanoa reilusti
b ja c. Tämä on se kaiken toiminnan a ja o. Kun
itse olen tällaisessa kansainvälisessä yhteisössä ollut
koko työelämäni mukana, se on ollut itsestäänselvää.
Ei ole juolahtanut mieleenkään, että siitä seuraisi
joitakin rajoituksia johonkin suuntaan.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Totean ed. Pulliaiselle, kun luette hallituksen
esitystä sivulta 84, niin sieltä teille selviää,
että tämä ulkomaalaislaki ei missään
nimessä koskekaan niitä henkilöitä,
jotka tulevat tänne työnhakuun ja töihin,
eli missään nimessä tämä laki
ei tule estämään millään tavalla
työväen ja työntekijöitten kansainvälistymistä.
Lähinnä tämä koskee sellaisia
henkilöitä, ei koske pakolaisia, vaan koskee esimerkiksi
Romanian mustalaisia, jotka tulevat tänne täysihoitoon
Suomeen sen takia, että he kulkevat eri maissa vuodesta
toiseen etenkin kesäaikaan. Kyllä kai meillä pitää olla
semmoinen ulkomaalaislaki, että pystytään
heti heidät käännyttämään
eikä tarvitse pitää veronmaksajain varoilla täysihoidossa
vuodesta toiseen heitä täällä.
Sitten toisaalta ajatelkaapa te, ed. Pulliainen, sekin asia,
millä tavalla vanhat sotaveteraanit ja eläkeläiset
suhtautuvat, kun he saavat erittäin pientä eläkettä ja
huonoa kohtelua sen takia, että nämä herrat
ja rouvat elävät (Puhemies koputtaa) täysihoidossa
lapsiensa kanssa Suomessa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän vielä yhden vastauspuheenvuoron
ed. Pulliaiselle, koska teidän nimenne mainittiin äskeisessä puheenvuorossa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä lakihan koskisi myöskin
työntekijän oleskelulupaa ja siihen liittyvää käytäntöä.
Se on tässä sanottu kansilehdelläkin.
Se koskee sitä, ed. Kuosmanen.
Tämä pikakäännytysasia on
yksi asia, josta te puhuitte, ja siinä pitää katsoa,
ettei maalin ohi ammuta, ja sillä sipuli.
Petri Salo /kok:
Arvoisa rouva puhemies! En minäkään
välttämättä tästä keskustelun
sävystä pidä, mikä tässä salissa
tämän lain osalta käydään,
mutta itse näen kyllä hyvin myönteisenä, että sisäministeri
Ville Itälä on johdollaan valmistellut tämän
hallituksen esityksen ja tuonut sen myöskin tähän
eduskuntaan, ja näin me saamme vuodelta 91 olevan ulkomaalaislain
korvattua kokonaan uudella lailla. Muistaakseni täällä jo
kerran mainittiin, että tätä runsaat
kymmenen vuotta vanhaa ulkomaalaislakia on uudistettu osauudistuksina
yli 20 kertaa. Meidän täytyy päivittää tämä laki
vastaamaan tämän hetken kansainvälistä lainsäädäntöä ja
myöskin oikeusturvaa ja edistää hyvää hallintoa,
koska meidän perustuslakimmekin on uusittu.
Olen hieman pahoillani, ed. Pulliainen, siitä, että syyllistätte
kokoomusta ikään kuin meillä olisi jonkinlainen
taktinen näkökulma tähän ulkomaalaislakiin.
Taktinen näkökulma olisi mielestäni silloin,
jos kokoomuslainen sisäasiainministeri, kun hallitus on
tällaisen esityksen päättänyt
hallitusohjelmassaan antaa ja eduskunnan monen kyselytunnin aikana
on kysytty, koska eduskunnan uusi ulkomaalaislaki saadaan valmisteltua
ja milloin se saadaan tänne, ei sitä olisi tuonut
ollenkaan. Silloin olisi voitu sanoa, että se olisi ollut
jonkinlaista taktiikkaa. Nyt meillä on aivan vapaasti kaikkien
kansanedustajien arvioitavissa tämä paksu lakiesitys,
joka sisältää myöskin sitä arvovaltaa,
mitä me kansallisen kokoomuksen osalta hallituksessa tuomme
mukana tähän eduskuntakäsittelyyn.
Huomasin syksyn aikana, että muun muassa SAK:n julkiset
kannanotot olivat sen tyyppisiä, että sekin nimenomaan
toivoo, että huolimatta siitä, että käsittelyaika
on lyhyt, tämä esitys nimenomaan annetaan vielä näille
valtiopäiville.
Arvoisa ed. Pulliainen, itse olen hallintovaliokunnan jäsen,
joka varmasti tästäkin laista tekisi mietinnön,
jos vaan nyt sitten poliittista tahtoa riittää.
Tämä ei kaadu kokoomuksen vastustukseen. Me pidämme
vaikka kahta kokousta hallintovaliokunnassa päivässä.
Me puolustamme tätä hallituksen esitystä eteenpäin,
jotta se saataisiin näillä valtiopäivillä käsiteltyä.
Tässä on hyvä pohja. Me seisomme sen
takana. Siinä on paljon hyviä säännöksiä,
jotka varmasti voidaan nyt päivittää ja
hoitaa kuntoon. Me olemme tämän takana. Nimittäin
tässähän maahantuloedellytykset säilyvät
aika lailla ennallaan ja viisumia koskevat Schengenin säännökset
kirjataan nyt sitten lakiin. Oleskeluoikeuden perusteet määritellään nyt
ehdotuksessa ja laissa selvästi. Siinä myöskin
määritellään määräaikainen
oleskelulupa, joka koskee joko tilapäistä tai
pysyvää oleskelua. Myöskin näitä määräaikaisia
oleskelulupia voi olla erilaisia. Oleskeluluvat jaetaan myöskin erikseen
työntekijän ja elinkeinonharjoittajan oleskelulupiin.
Tässä tulee monta semmoista säännöstä,
mitä myöskin työmarkkinat tällä hetkellä kaipaavat, koska
me tiedämme, että Suomeen tarvitaan lisää osaavia
työntekijöitä ulkomailta. Elämme monikansallisessa
Euroopassa. Mutta tämä ei ole kumminkaan ratkaisu
tähän siirtolaisongelmaan, vaan tämä on
enemmänkin lainsäädäntö,
joka koskettaa näitä erityiskysymyksiä.
Myöskään Euroopan yhteisöjen
perustamissopimuksen mukaista liikkumisvapautta koskevia säännöksiä ei ulkomaalaislaissa
ole juurikaan ennen ollut. Nyt on. Nimittäin tämä ehdotus
sisältää aivan oman kohdan Euroopan unionin
ja myöskin Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin
kansalaisten oleskelusta, parantaa lainsäädäntöä ja
parantaa oikeusturvaa.
Se, mistä olen myöskin tyytyväinen,
on se, että vuonna 2000 voimaan tulleen ulkomaalaislain
säännökset turvapaikkamenettelystä ehdotetaan
säilytettäväksi sisällöltään
ennallaan.
Meillähän on ollut myös turvapaikkamenettelyä koskeva
niin sanottu nopeuttava lainmuutos eli tällainen pikakäännytysoikeus,
mikä tässäkin salissa on jo keskusteluttanut,
mutta se meidän täytyy muistaa, että se
olennaisesti ennalta ehkäisi ja samalla vähensi
selvästi perusteettomien hakemusten määrää Suomessa.
Se laki siis toteutui hyvin, se toteutettiin nopeasti, ja se sai
sen toivotun tuloksen, mitä silloin lain perusteella hankittiin.
Enkä ole myöskään kuullut, että se
olisi vaarantanut kenenkään oikeusturvaa. Ei ole
korkeimpaan hallinto-oikeuteen tullut valituksia niiltä tshekeiltä tai
Itä-Euroopan maiden kansalaisilta, että se olisi
loukannut heidän oikeusturvaansa. Tämä on
myöskin aina meidän hyvä muistaa.
Jonkinlainen turvapaikkaturismi meillä kumminkin muutama
vuosi sitten tässä maassa oli, koska ei ollut
ollenkaan normaali tilanne, että tuhannet ja taas tuhannet
eurooppalaiset matkustivat lentokoneella tai mitä ihmeellisimmillä välineillä tänne
Suomeen, sanoivat vain taikasanan "asyl" ja sen jälkeen
saivat ihan rauhassa olla suomalaisen veronmaksajan kukkarolla täällä jopa
useita vuosia. Se noin runsaan viikon säännös,
minkä me laadimme, mahdollistaa kuitenkin sen, että he
saavat oikeusturvansa, ja korostan jälleen, että valituksia
oikeusturvan osalta pikakäännytysmenettelyssä ei
ole ollut. Sen takia kokoomus katsoo, että se oli hyvä säännös,
se ennalta ehkäisee, jotta meillä ei karkaa tilanne
kädestä ja me voimme kiinnittää yhä enenevästi huomiota
niihin todellisiin turvapaikan hakijoihin, joita myöskin
Suomeen kuuluu ottaa ihan kansainvälisten säännösten
mukaisesti. Kokoomuksen kanta on tähän aivan inhimillinen.
Mainittakoon nyt sitten, kun tästä kehitysyhteistyöstäkin
on niin moneen kertaan tässä salissa jo puhuttu
tänä iltana, että kehitysyhteistyömäärärahoja
selvittävän toimikunnan puheenjohtaja on muuten
kansallisen kokoomuksen kunniapuheenjohtaja Harri Holkeri. (Ed.
Anderssonin välihuuto) Meillä sattuu kyllä olemaan 550 000
kannattajaa tässä maassa. Siihen mahtuu myöskin
monenlaisia näkökantoja, (Ed. Pulliainen: Onneksi
Harri Holkeri mahtuu!) kuten myöskin varmaan vihreisiin.
(Ed. Jaakonsaari: Ei pääsisi ehdokkaaksi!) — Minä luulen,
että hän pääsisi hyvin mielellään
ehdokkaaksi, ja luulen myöskin, että hän
tulisi saamaan myöskin erityisen suuren äänimäärän.
Suomeen lähinnä elintasosyistä pyrkivien
hakemukset sitovat erinomaisen paljon myöskin näitä paljon
kaivattuja lisäresursseja Ulkomaalaisvirastossa. Näin
ollen aiheellisten turvapaikkahakemusten ja heidän perheensä jälleenyhdistämistapausten
käsittely viivästyy samalla aivan kohtuuttomasti.
Sen tähden on tärkeä säilyttää myöskin
tämä pikakäännytysmenettely.
Nimittäin on todella vainotuksi joutuneiden ja suojelua
tarvitsevien pakolaisten ja muitten henkilöitten etu, että selvästi
perusteettomat hakemukset jäävät mahdollisimman
vähiin ja ne vähätkin käsitellään
mahdollisimman nopeasti ja tyylikkäästi.
Näin minä katson ainakin, että hallitus
on antanut tänne hyvin onnistuneen esityksen, ja täytyy
toivoa, että se pystyttäisiin käsittelemään
pikaisesti. Kansallisen kokoomuksen hallintovaliokunnan jäsenet
ovat valmiita painiskelemaan näitten asioitten kanssa ja
kuulemaan asiantuntijoita siinä määrin,
että mikäli muilla poliittisilla ryhmillä kantti
riittää, viedään tämä hallituksen esitys
läpi ja päivitetään tämä ulkomaalaislaki vielä näillä valtiopäivillä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean, että täällä on käyty
erittäin pitkä debatti. Nyt käymme puheenvuoroja.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade fru talman! För ett dygn sedan
på onsdagen diskuterades framtidsredogörelsen
om Finland fram till 2015 och utlänningslagens remissdebatt
förs idag. Det är skäl att understryka
att innehållet i dessa två paket är motstridiga.
Framtidsredogörelsen kräver "en av regeringen
aktivt förd invandringspolitik" för att lösa
arbetskraftsbristen. Målet med utlänningslagen är
helt klart det motsatta. Jämfört med gällande
lag utgör lagförslaget endast i enstaka fall en
förbättring för de utlänningar
som vistas i Finland.
Positivt i lagförslaget är att familjemedlemmar
till finska medborgare kan ansöka om uppehållstillstånd
medan han eller hon vistas i landet. Enligt huvudregeln skall en
utlänning ansöka om uppehållstillstånd
före inresan. Under regeringsprocessen försökte
man få igenom att denna undantagsregel även skulle
gälla familjemedlemmar till personer permanent bosatta
i Finland. Systemet med särskilda arbetstillstånd
slopas och en utlänning som vill arbeta i Finland blir
endast tvungen att ansöka om s.k. uppehållstillstånd
för arbetstagare. Detta torde göra systemet smidigare.
Arvoisa puhemies! Positiivista lakiesityksessä on,
että Suomen kansalaisten perheenjäsenet voivat
hakea oleskelulupaa maassa ollessaan. Pääsäännön
mukaan ulkomaalaisen on haettava oleskelulupaa ennen maahan saapumista.
Hallitusprosessin aikana yritettiin saada läpi, että tämä poikkeussääntö koskisi
myös Suomessa vakituisesti asuvien perheenjäseniä.
Erityisten työlupien järjestelmästä luovutaan,
ja ulkomaalainen, joka haluaa työskennellä Suomessa,
joutuu ainoastaan hakemaan niin sanotun työntekijöiden oleskeluluvan.
Tämän oletetaan tekevän järjestelmästä joustavamman.
Joitakin kohtia uudessa laissa voi kyseenalaistaa. Edellytys
sille, kuinka pitkään ulkomaalaisen tulee olla
asunut Suomessa ennen kuin hänelle myönnetään
pysyvä oleskelulupa, pidennetään kahdesta
neljään vuoteen ja yhdistetään edellytykseen
turvatusta toimeentulosta.
Tämän lisäksi työnantajalle
annetaan velvollisuus tehdä ilmoitus ulkomaalaisrekisteriin
jokaisesta palkatusta ulkomaalaisesta oleskeluluvan kanssa tai ilman.
Tämä koskee siis kaikkia työsuhteita
marjanpoimijoista vakituisiin työsuhteisiin. Velvollisuus
koskee kaikkia palkattuja ulkomaalaisia. Laki ei tee eroa pakolaisten,
maahanmuuttajien tai tilapäisen ulkomaisen työvoiman
välillä, poikkeuksena EU-jäsenmaiden
kansalaiset, Eta-maiden kansalaiset sekä näiden
perheenjäsenet.
Fru talman! Regeringens proposition om en ny utlänningslag
innehåller över 200 paragrafer. Jag är
inte jurist och upplever förstås lagen som svårtydlig
och lång. Tack och lov är jag ändå inte
en utlänning som skall försöka
uttyda vad mina rättigheter och skyldigheter är
på basis av den här lagen. Det kan hända
att förslaget delvis förenhetligar de många ändringar
som gjorts i utlänningslagen under tidigare år
men mera lätthanterlig för utlänningsförvaltningens
klienter är den absolut inte. Vi får hoppas på en
en förbättring då utlänningslagen
förnyas följande gång.
Nu har riksdagen sex veckor kvar av den här perioden.
Jag hoppas ändå att utlänningslagen behandlas
grundligt och seriöst och att lagförslaget inte
hastas genom riksdagen. Det här är jag tyvärr
inte alls säker på. Med kännedom om den arbetsbörda
som axlas av förvaltningsutskottet vill jag säga
att riksdagsledamot Petri Salo kanske var lite överoptimistisk
i sin bedömning. Då nästa riksdagsperiod
inleds är det utan vidare dags att börja arbeta
på en mera långsiktig invandringspolitik för
Finland. Våra behov av arbetskraft är uppenbara
redan inom några år. Om vi skall kunna locka nya
människor till Finland måste det här
landet te sig som moget att ta emot invandrare.
Jag ser med tillförsikt fram emot ett långsiktigare
invandringspolitiskt arbete i regering och riksdag. Därför
ser jag förslaget till utlänningslag som en storstädning
i den gamla lagen för behoven några år,
kanske tre år, framöver, men ännu inte
som en lagstiftning som ger oss beredskap att möta det
här årtusendets invandringspolitiska utmaningar.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tosiaan antanut eduskunnan loppusuoralle
ison urakan tämän ulkomaalaislakiesityksen muodossa.
Kyllä haluan vielä tässä ihmetellä hieman
sitä, ettei tätä esitystä ole
tuotu tänne aikaisemmin. Mehän olemme tämän
kohta neljän vuoden aikana todella uudistelleet tätä lakia
vähän niin kuin tilkkutäkkiä sieltä täältä.
Se on kieltämättä hyvin sekava ja hajanainen.
Kuten sisäministeri Itälä totesi,
tämä työryhmähän jätti
oman esityksensä tästä lakiesityksestä jo
runsas vuosi sitten. On tietysti aivan ymmärrettävää,
että näin isossa lakipaketissa täytyy käydä läpi
laaja lausuntokierros, mutta kyllä silti hieman ihmettelen
tätä aikataulua ja kyselen, miksi esitys tuodaan
tänne eduskuntaan vasta nyt loppumetreillä. Valitettavasti
ministeri Itälä ei ole nyt täällä vastaamassa
tähän kysymykseen.
Meidän sosialidemokraattien keskuudessa tämän
lakiesityksen käsittelystä vallitsee hyvin monenlaisia
tuntoja. Toiset ovat sitä mieltä, että hyvä kun
tämä esitys saatiin tälle eduskunnalle aikaiseksi.
Toiset taas katsovat, ettei asiaa voida näin nopealla aikataululla
käsitellä. Sisällöstäkin ollaan
monta eri mieltä. Itse luotan valiokuntaan tässä asiassa.
Toivon, että peruslähtökohtana on kuitenkin
se eduskunnan toimintamalli, että ei hutiloida, vaan tehdään
perusteellista työtä ja sitten katsotaan, mihin
aika riittää näissä puitteissa.
Arvoisa puhemies! Täällä on tänä iltana
puhuttu ja keskusteltu paljon näistä perusteettomista
turvapaikkahakemuksista. Ministeri Itälä muun
muassa korosti sitä, että nimenomaan näiden
perusteettomien hakemusten määrän rajoittaminen
on hyvin keskeinen tavoite ollut muun muassa pikakäännytyspykäliä muotoiltaessa. Varmasti,
niin kuin debattivaiheessakin jo totesin, näitä väärinkäytöksiä on.
Suomeen tullaan erilaisilla verukkeillakin. Sen vuoksi on varmaan
aivan hyvä tavoite vähentää näitä perusteettomia
turvapaikkahakemuksia. Silti olen sitä mieltä,
että nämä niin sanotut perusteettomat
hakemukset ovat vähemmistö meidän turvapaikanhakijoidemme
joukossa. On kuitenkin mielestäni kysyttävä,
ovatko nämä meidän perusteettomat hakemuksemme
ainakin tähän saakka osoitusta siitä,
kun ulkomaalaislaki on ollut näin levällään
ja hajanainen, tai olisiko ainakin osa näistä niin
sanotuista perusteettomista turvapaikkahakemuksista seurausta siitä,
että meidän työlupakäytäntömme
on ollut kohtuullisen jäykkä ja byrokraattinen
ja sen takia tätä turvapaikkamenettelyä on
ikään kuin käytetty välineenä tulla
tänne. Nyt varmasti tämän lakiesityksen
mukaan joitakin parannuksia tähän työlupakäytäntöpuoleen
olisi tulossa. Kuitenkin samalla on kysyttävä,
mikä sitten oikeastaan on perusteeton turvapaikkahakemus.
Miten me voimme esimerkiksi tuon pikakäännytyksen
aikarajoitusten puitteissa ottaa selvää kaikista
niistä asioista ja yksityiskohdista, jotka ovat vaikuttaneet
turvapaikkahakemuksen jättämiseen? Voimmeko tietää kaikki
ne seikat, jotka ovat vaikuttaneet kyseisen henkilön lähtöpäätökseen,
varsinkin kun hakija ei luultavasti todennäköisesti
osaa suomen kieltä, ei välttämättä osaa
tätä meidän käytäntöämme
ja meidän byrokraattista koneistoamme, ei osaa ilmaista
asiaansa ja tulkkityövoimasta on hyvin usein myöskin
pulaa?
Pidän hyvänä tässä esityksessä kuitenkin
sitä, että oleskelulupien käsittely siirretään
Suomen edustustoilta Ulkomaalaisvirastoon. Eräs esimerkki
näistä edustustojen jonoista on ehkä sellainen,
kun olen saanut yhteydenoton eräältä afgaaninaiselta,
joka on kiintiöpakolaisena tullut Suomeen kahden alaikäisen
lapsensa kanssa, mutta hänen miehensä on jumissa
Pietarissa ja odottaa siellä oleskelulupapäätöstä.
Tämä on varmaan sellainen ongelma, johon tarvittaisiin kyllä ratkaisuja,
koska nämä ovat inhimillisesti hyvin raskaita
näille perheille, jotka Suomessa odottavat tätä päätöstä,
ja myös tietenkin tälle hakijalle, joka odottaa
sitten jossakin päin maailmaa omaa päätöstään.
Kun ottaa huomioon, että ehkä meidän
kulttuuritaustassamme naiset ovat hyvin itsenäisiä ja
valmiitakin huolehtimaan isostakin perheestä yksinään,
mutta kaikissa kulttuureissa, joita Suomeen tulee, asia ei ole näin,
tästä seuraa sitten monenlaisia asioita, varsinkin
kun suomen kielen oppiminen voi viedä aikaa ja sillä tavalla
kotoutumisprosessi tänne Suomeen voi olla hyvinkin raskas
ja hidas. Siinä tarvittaisiin sitä tukiverkostoa
ja omaa perhettä ympärillä.
Siitä pääsenkin luontevan aasinsillan
kautta Ulkomaalaisviraston resursseihin, joista tänäkin iltana
täällä on paljon puhuttu. Haluan kyllä uudistaa
kysymykseni, jonka olen ottanut esiin aikaisemmissakin keskusteluissa
täällä eduskunnassa. Se on se, että mehän
olemme, hyvät kollegat, kyllä lisänneet
Ulkomaalaisviraston resursseja. Itse mieluumminkin kysyisin, näkyykö tämä resurssien
lisäys todellisena jonojen lyhenemisenä. Otan
esimerkin Euroopasta. Kun esimerkiksi Alankomaihin tulee 90 000
turvapaikkahakemusta vuosittain ja kun meillä puhutaan jostakin
tuhannesta, kahdesta, kolmestatuhannesta per vuosi, niin kyllä sitä vähän
jää kysymään, minkähän
takia siellä Alankomaissa käsittelyaika on paljon
nopeampi kuin Suomessa. Ehkä heillä on monenlaisia
syitä siihen, mutta kyllä käy miettimään
myös sitä, toimiiko tämä Ulkomaalaisviraston
organisaatio sillä tavalla tehokkaasti ja oikein, että nämä resurssit,
joita siellä on, ovat tehokkaassa käytössä ja
että tulosta myös syntyy. Olen silti sitä mieltä,
että niin inhimillisesti kuin kansantaloudenkin kannalta
nämä jonot on saatava lyhyemmiksi, ja sen vuoksi
olen kannattanut sitä, että resursseja Ulkomaalaisviraston
toimintaan lisätään, mutta samalla haluan muistuttaa
siitä, että myös hallintokäytänteiden tuossa
virastossa on uudistuttava ja otettava huomioon muun muassa tämän
lakiesityksen ehdotukset, jotka osaltaan ovat muuten ehkä hieman tuomassa
uutta käytännettä myöskin hallintomenettelyihin
Ulkomaalaisviraston sisällä.
Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että eduskunta
ei tässäkään asiassa hutiloi
vaan tekee perusteellista työtä, ja luotan tässä asiassa
aika pitkälti valiokunnan kykyihin.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Lehtomäki seuraava puheenvuoro. Totean, että kävimme erittäin
pitkän debatin tuossa alkuvaiheessa.
Paula Lehtomäki /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Aloitan käyttämällä vastauspuheenvuoron
ed. Huovisen puheenvuoroon. Kun niitä ei erikseen myönnetä,
niin voin käyttää tässä tilaisuutta
hyväkseni. Kun ed. Huovinen lopetti oman puheenvuoronsa
pohdiskelemalla Uvin organisaatiorakennetta ja muutenkin meidän
maahanmuuttopolitiikkamme organisaatiota, niin Ulkomaalaisvirastostahan
on ensinnäkin todettava myönteisenä se,
että sehän on esimerkillisellä tavalla
valtion virastoista alkanut toteuttaa omassa toiminnassaan hajasijoitusta.
Ulkomaalaisvirastolla on erittäin hyvä, toimiva
pieni yksikkö Kuhmossa, ja siellä ei turvapaikkahakemusten
käsittelyjonoja enää ole. Elikkä tässä pienessä yksikössä on
pystytty erittäin tehokasta työtä tekemään,
ja sen takia onkin toivottavaa, että Ulkomaalaisvirasto
myös jatkaa tällä valitulla linjalla.
Toinen tähän organisaatioon liittyvä kysymys on
tietysti meidän vastaanottokeskustoimintamme, joka nykyään
kuuluu työministeriön alaisuuteen, mutta Ulkomaalaisviraston
pääjohtaja Matti Saarelainenhan on julkisuudessakin
esittänyt sitä, että jonkin verran tätä maahantulon
organisointia voitaisiin jouhevoittaa ja kenties tehostaa sillä tavalla,
että myös vastaanottokeskukset siirtyisivät
Ulkomaalaisvirastolle, mutta en sen tarkemmin halua siihen problematiikkaan
ottaa kantaa.
Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislakiesitys on melkomoisen mahtava
lakipaketti. Tässä esityksessä on 311
sivua, ja myönteisenä on todettava, että tässä esityksessä,
toisin kuin joissain muissa esityksissä, on perustelutkin
kirjoitettu jo hallituksen toimesta, että niitä ei
tarvitse sentään täällä eduskunnassa
ruveta väsäämään. On
tietysti selvä asia se, että tämä tarve
selkeyttää ja johdonmukaistaa ulkomaalaislakia
kokonaisuudessaan on olemassa, ja siksi onkin lähtökohtaisesti
hyvä asia, että ulkomaalaislain kokonaisuudistus
on saatu rakennettua näinkin pitkälle. Tässä on
tänään tullut esille, että ulkomaalaislakia
on palasina uudistettu lukuisia eri kertoja, ja minusta on aika
hauska yhteensattuma, että tällä viikolla
tiistaina ensimmäisessä käsittelyssä oli
yksi ulkomaalaislain muutos, joka koski inkerinsuomalaisten paluumuuttokysymystä,
eli todella sirpaleisista uudistuksista on viime vuosina ollut kysymys.
Kun ministeri Itälä esitteli tämän
ulkomaalaislain, niin saimme kyllä havaita ja kuulla, että keskeiset
muutosesitykset olemassa oleviin käytäntöihin
on kuitenkin aika nopeasti esitelty ja lueteltu. Nehän
liittyvät pääasiassa näihin
oleskelulupien myöntämiskäytäntöihin,
ja niin kuin on todettu, turvapaikkamenettelyn on nyt esitetty säilyvän
valtaosin ennallaan. Pidän sitä lähtökohtaisesti — tietysti
tarkastelua on syytä tehdä — hyvänä asiana,
sillä todellakin täällä käytiin kaksi
ja puoli vuotta sitten melkomoinen vääntö turvapaikkamenettelyistä ja
uskon, että koko tämän valtavan lakipaketin
huomioarvo pystytään kyllä niihin pikakäännytyksiin
ja muihin tässäkin talossa vääntämään,
jos näin halutaan, mutta se ei ehkä ole toivottavaa,
vaan se, että pystytään keskittymään
myöskin muihin kysymyksiin.
Tässä laissa on varmasti juridisia ongelmia, joita
ed. Brax täällä aikaisemmin esitteli
ja näitä tiettyjä kipukohtia, jotka liittyvät
oikeusturvaan ja erityisesti perheenyhdistämiskysymyksiin. Kun
ed. Huovinen täällä ihmetteli, miksi
tämä on viivästynyt paljon, niin minä en
kyllä enää pelkästään
ihmettele, vaan minä raskaimman jälkeen kritisoin
hallitusta siitä, että se on viivästyttänyt
tämän ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen esityksen
antamista tähän pisteeseen saakka. Tämä esitys
on luvattu eduskuntaan syyskuussa viimeistään.
Sitten on koko syksy, hallintovaliokunta ja sisäministeriö,
käyty semmoista pientä kissanhännänvetoa,
tuleeko se sieltä vai eikö se tule ja milloin
se tulee. Nyt tämä sitten täällä on, ja
nyt jo tämänpäiväinen lähetekeskustelu
on antanut selvät viitteet siitä, että tämä lakipaketti vaatii
täällä eduskunnassa tolkun käsittelyn,
ja kysyä voi, onko meillä siihen todellisuudessa
aikaa ja todellisia mahdollisuuksia. Todellakin, vaikka ne muutokset
eivät kaikilta olisi niin hirveän fundamentaalisia,
tässä on paljon pykäliä eikä tätä voi
mitenkään hutaisten tai nopeasti valiokunnassa
käydä läpi.
En usko, että yksikään kansanedustaja
haluaa tämän raukeavan, niin kuin täällä on
ministerinkin suulla tänä iltana kysytty, tai
ainakin ne halut voivat ehkä sitten löytyä yllättäviltä suunnilta. Mutta
kysymys on todella siitä, keritäänkö tätä huolellisesti
käsittelemään, ja hämmästelen
sitä, että kiire ei ole vaivannut silloin, kun
tätä on valmisteltu ja tämän
päällä on istuttu ja tätä on
muhitettu ministeriön rattaissa, mutta nyt se kiire sitten
hyökkää meidän niskaamme. Vielä kyllä kysyn
myöskin sitä, jos todella ministeri Itälälle tämä on
niin tärkeä lakiesitys, kuin hän väittää tämän
olevan, missä ministeri nyt tälläkin
hetkellä on. Hän jaksoi seurata tämän
lain lähetekeskustelua noin tunnin verran, mikä ei
ole minusta kyllä tärkeän ja ison lakiuudistuksen
... (Eduskunnasta: Puhelimessa tuolla takana!) — En näe,
mutta ilmoittautuu varmaan vastauspuheenvuoron käyttöön,
jos on kerta paikalla. — Jos on isosta ja tärkeästä lakiuudistuksesta
kysymys, jos kerta ministeri todella näin väittää,
niin sallisi hänen osallistuvan aktiivisesti tähän
keskusteluun.
Arvoisa puhemies! Minua kyllä harmittaa se, että keskustelu
maahanmuutosta Suomessa ylipäätään
ja myöskin tässä salissa on hyvin ongelmakeskeistä ja
se painottuu negatiivisiin uhkakuviin, aina ja kaikkialla oikeastaan.
Nytkin tässä lähetekeskustelussa keskustelun
päähuomio menee siihen, miten torjutaan asiatonta
maahantuloa, vaikka itse asiassa nämä 3 000
turvapaikanhakijaa, mitä Suomeen vuosittain tulee, eivät
ole maailman suurin ongelma, kun meidän pitäisi enenevässä määrin
kuitenkin panostaa siihen, että me järjestelmällisesti,
suunnitelmallisesti ja strategiselta pohjalta edistäisimme
maahanmuuttoa, sillä vaikka maahanmuuttajat eivät
ratkaise Suomen tulevia työvoimapulaongelmia vaan sen tekee
oma väki, on selvästi havaittavissa, että meillä on
tarvetta työvoimapulan paikkaamiseen myöskin Suomen
rajojen ulkopuolelta. Tulevaisuusvaliokunnan selontekohan jota täällä eilen käsiteltiin,
hyvin selkeästi linjaa, että täytyy ensi sijassa
luoda aktiivinen maahanmuuttopolitiikka, monikulttuurisuudesta on
aidosti rakennettava Suomen menestystekijä ja on myös
EU-tasolla pyrittävä löytämään
maahanmuuttopolitiikkaan yhteiset ratkaisut.
Arvoisa puhemies! Suomen on nyt ja jatkossa ehdottomasti kannettava
oma vastuunsa kansainvälisestä humanitaarisesta
avusta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Meidän
on aina muistettava se, että Suomikin ja suomalaiset ovat
aikanaan apua saaneet, kun sitä on tarvittu. Tämän
humanitaarisen lähestymistavan tulee tietysti koskettaa
myös tätä ulkomaalaislakia sillä tavalla,
että perusoikeusturvan takeet pyritään
yksilöllisellä katsannolla aina kunkin turvapaikanhakijan
osalta turvaamaan. Tähän humanitaariseenkin toimintaan
ja kaikkeen maahanmuuttokysymyksiä koskevaan keskusteluun
kuuluu olennaisena asiana se asenneilmapiiri, mikä Suomessa
hyvin laajalti on olemassa. Meillä helposti leimataan perusteettomiksi
nekin turvapaikkahakemukset, joilla on oma hyvin vahva perustelunsa,
ja valitettavasti meillä on juhlapuheissa ja keittiön
pöydän ääressä helppo
sanoa, että hyväksyn monikulttuurisuuden, hyväksyn
erilaisuuden, mutta valitettavan useissa arjen kohtaamistilanteissa ääni
on itse kullakin sitten ihan toinen.
Eräs suuren yrityksen entinen johtaja totesi kerran,
että Suomi on kylmä ja pimeä, kaukainen maa,
jossa on outo kieli ja korkea verotus, ja houkuttele nyt siltä pohjalta
ulkomaisia osaajia tänne, joita me kuitenkin nyt ja jatkossakin
tarvitsisimme; ei heitä ole niin helppo houkutella eikä varsinkaan
silloin, jos meillä säilyy tai vahvistuu hyvinkin
ulkomaalaisvastainen asenneilmapiiri. Sen takia on tietenkin tärkeää,
että myöskin eduskuntakeskustelusta välittyy
monipuolinen, suvaitsevainen, mutta tietysti järkiperäinen
ilmapiiri myöskin julkisen sanan kautta kansalaisille. Ei
täältä pidä lähettää lähtökohtaisesti
asennekielteistä viestiä, mikä tietysti
on saattanut tänään joissakin mielissä kuitenkin
syntyä.
Arvoisa puhemies! Eduskunta pääsee keskustelemaan
näistä ulkomaalaisasioista sangen pian uudemman
kerran, kun kotouttamislain toimeenpanoa koskeva selonteko valmistuu
valiokunnasta. Vaikka hallintovaliokunnan jäsen olenkin
ja suhtaudun tähän esitykseen ja sen käsittelyyn erittäin
myönteisesti, epäilen itse suuresti, josko me
enää tässä salissa tätä lakiesitystä käsittelemme.
Matti Huutola /vas:
Rouva puhemies! Kuten vilkkaasta keskustelusta käy
ilmi tänä iltana, on tietenkin valtavan tärkeästä,
isosta, laajasta lakipaketista kysymys, joka on kyllä välttämätön tässä salissa
keskustella puhki ja löytää siihen ratkaisut
ulkomaisen ja, voisi sanoa, vieraan väen Suomeen siirtymisestä.
Mutta itse oikeastaan tarkastelen puheessani vain ja ainoastaan
ulkomaisen työvoiman merkitystä ja siinä tapahtuvia
asioita lakiesityksen lähtökohdista. Hyvin monesti
julkisuudessa on saatu sellainen kuva, että ulkomaisen
työvoiman käyttö olisi Suomelle huonoksi
ja suomalaiselle työvoimalle ja työelämälle
pahaksi. Nyt ei kuitenkaan asia ole näin. On selvää,
että me tulemme tarvitsemaan tähän maahan
merkittävän määrän
työvoimaa rajojemme ulkopuolelta. Se on suuri mahdollisuus
ja välttämättömyys Suomelle,
jotta me kykenemme niin sanotun hyvinvointiyhteiskuntamme perustan
pitämään jatkossa kunnossa, että meillä on
riittävästi työikäisiä ja työihmisiä tekemässä työtä tässä maassa.
Mutta keskeinen tehtävä meillä tulee
olla se, että me varmistamme sen, että ulkomaista
työvoimaa ei käytetä hyödyksi
väärin konstein ja väärin tavoin.
Olen ihan varma ja itse asiassa tällä hetkellä on
se tilanne, jossa aika härskisti työnantajat käyttävät
hyödyksi ulkomaista työvoimaa maksamalla sille
suoraan sanottuna ruokarahan ja näin tietysti murentavat
myös suomalaisten työehtojen ja työehtosopimusten
merkitystä.
Mutta suurin ongelma ei ole vielä se, että työehtoja
pyritään murtamaan, vaan mielestäni se, että näin
käytetään hyväksi osittain hädänalaisiakin
ihmisiä. Se jos mikä on aika törkeätä.
Tästä on esimerkkejä varsinkin Helsinki,
Pääkaupunkiseutu aivan täynnä.
Olen ihan varma, että jos me lähdemme rakennustyömaille — ensimmäinen
nosturi, joka pyörii — ja sanotaan, että siellä on
40—50 työntekijää, siellä on
tänä päivänä yksi kaksi
sellaista työntekijää, joilla on epämääräiset
työluvat, ja jos on työluvatkin, näille maamme
rajojen ulkopuolelta tulleille työntekijöille
ei makseta työehtojen mukaista palkkaa. Se on jo tällä hetkellä olemassa
oleva suuri tilanne, saatikka sitten, kun me tarvitsemme ihan oikeasti
ja todella työvoimaa ja tänne enenevissä määrin
siirtyy sitä rajojemme ulkopuolelta.
Meidän on luotava järjestelmä, ja
toivon, että valiokuntakäsittelyssä keskityttäisiin
aivan olennaisesti tähän kysymykseen, minkälaisen
järjestelmän me luomme tähän
maahan, jolla varmasti tai lähes varmasti kyetään
estämään tämä hyväksikäyttö.
Nyt tietysti esitys sisältää erilaisia
sanktioita siitä, jos työnantaja on ottanut työvoimaa käyttöön,
jolla ei ole työluvat kunnossa, ja rikkoo tätä sopimusta,
erilaisia rangaistus- ja sakkosäännöksiä.
Myös rajojemme ulkopuolelta tulevalle työntekijälle
esitetään sakkorangaistusta, jos hän
työskentelee ilman asianmukaisia työlupia töissä.
Mutta olen ihan varma, että tämä järjestelmä ei
riitä. Minusta tässä nyt olisi pitänyt
olla rohkeutta, että olisi siirretty ja siirrettäisiin
valtaa reilusti alan ammattilaisille, kunkin alan ammattijärjestöille
ja ammattiliitoille, suorittaa edunvalvontaa ja myöskin
tietynlainen veto-oikeus näihin kysymyksiin. Kysymys ei
ole pelkästään valvonnasta ja työehtojen
valvonnasta. Ammattiyhdistysliike ja alan työntekijäjärjestöt
ovat parhaita järjestöjä antamaan myös
opastusta ja ohjausta niille työntekijöille, jotka
tulevat tänne työluvin tai muutoin. Siis tässä osassa
toivon, että todella vakavasti mietitään,
miten me kykenemme ennen kaikkea turvaamaan tällaisen työvoiman
oikeudet Suomen yhteiskunnassa.
Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että meidän
tulee hyväksyä erilaisuus ja monikulttuurisuus
maassamme ja me olemme siihen menossa enenevissä määrin.
Se on meille suuri rikkaus ja mahdollisuus. Meidän on vain
turvattava heidän oikeutensa ja estettävä hyväksikäyttö.
Erkki Kanerva /sd:
Arvoisa puhemies! Edustajat Lehtomäki ja Huovinen
käsittelivät ansiokkaissa puheenvuoroissaan myös
Ulkomaalaisviraston resursseja. Totean niistä sen, että kun syksyllä lisäsimme
Ulkomaalaisviraston resursseja ja kun viraston johtaja kulkee suurin
piirtein samaa työmatkaa viikoittain kuin minä,
kysyin, joko nyt rahat riittävät, ja hän
sanoi, että nyt riittävät. Mistä ne
jonot nyt selittyvät, sitä en tiedä. Niin
kauan kuin se virasto täällä Helsingissä toimii
niin kuin se nyt toimii, näitä vastaanottokeskuksia
ei ehkä pidä ainakaan tässä vaiheessa
sen viraston sisään upottaa.
Ed. Ojansuu peräänkuulutti sitä oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin mahdollistavaa pikakäännytyssäännöksen
sisältöä, jota tämän
eduskunnan lakivaliokunta silloin runsas kaksi vuotta sitten esitti
mutta joka sitten muistaakseni äänestäen
täällä hylättiin. Ministeri
Itälä vastasi, että pikakäännytyssäädöksen
muuttaminen toisi tuhansia uusia hakijoita ja pidentäisi
hakemusten käsittelyaikoja, jokseenkin sanatarkasti näin.
Ei lakivaliokunta suinkaan esittänyt pikakäännyttämisen
hylkäämistä tai vesittämistä vaan
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mahdollistamista. Jos
siihen ratkaisuun olisi päädytty, se tuskin olisi
vaikuttanut hakijoiden määrään
sitä tai tätä mutta se olisi pelastanut
meidän oikeusvaltion maineemme. Kirjoitettuna tekstinä ja
aikamäärinä oli kysymys vivahde-eroista,
mutta periaatteena niin suuresta erosta, että siihen pitäisi nyt
valiokunnassa keskusteluin palata.
Ed. Petri Salo sanoi puheenvuorossaan, että se, että Slovakian
romanit eivät ole hakeneet korkeimmalta hallinto-oikeudelta
muutosta, osoittaa, että tämmöistä oikeusturvan
tarvetta ei ole. Eivät he ole hakeneet. Jos he niissä olosuhteissa ylipäätään
ovat säilyneet hengissä, ei niistä olosuhteista
asioida Suomen korkeimman hallinto-oikeuden kanssa.
Ed. Stenius-Kaukonen yritti vastauspuheenvuorossaan kuvata nyt
vallitsevan tilanteen epäkohtia esimerkein. Vastauspuheenvuoron
aika ei kuitenkaan siihen riittänyt. Kun on mahdollista, että joku
muukin valiokunnan jäsen kuin ed. P. Salo tämän
kuulee tai lukee, on varmaan syytä tuoda esille muutama
sellainen esimerkki, joita ed. Stenius-Kaukonen ei ajanpuutteen
vuoksi ennättänyt tässä kertoa:
Kosovon albaaniperhe oli ollut vastaanottokeskuksessa karkeasti
ottaen kolme vuotta. He olivat kerran yrittäneet palata
kotimaahansa, mutta perheenisän Jugoslavian sotaan liittyvän roolin
vuoksi eivät voineet turvallisesti sinne jäädä.
He kävivät kyllä kotimaassaan. Eri tahoilta asetettujen
paineiden jälkeen Ulkomaalaisvirasto teki vuosi sitten
päätöksen, jolla isä, äiti
ja kaksi aikuista lasta saivat jäädä,
kaksi aikuista lasta sai luvan lähteä. Kaikki
lapset olivat integroituneet kouluttautumisen, kielenopiskelun, työnteon,
harrastuksien ja muun vastaavan kautta samassa määrin
Suomeen, mutta päätöstilanteessa heidät
jaettiin tasan kahtia. Sikäläiseen kulttuuriin
kuuluu, että siteet vanhempiin ovat kiinteät ainakin
lasten avioliittoon saakka. Tässä tapauksessa
kaksi lapsista sai jäädä vanhempiensa
luo, kaksi määrättiin lähtemään.
Toinen esimerkki, ja tästä olen kysynyt ministeriltä kirjallisestikin:
Pohjoisafrikkalainen mies tuli Helsinkiin bussinkuljettajaveljensä vieraaksi tämän
kustannuksella turistiviisumilla. Hän rakastui täällä,
ja viisumi meni niin sanotusti pitkäksi. Kun hän
oli palaamassa kotiinsa Pohjois-Afrikkaan edelleen bussinkuljettajaveljensä kustantamana,
hänet otettiin lentoasemalla kiinni, kuinka moneksi tunniksi
tai kuinka moneksi vuorokaudeksi, riippuu siitä, keneltä kysyy.
Lentolippu hävitettiin, häneltä otettiin
passi pois ja hänet velvoitettiin tulemaan viikon kuluttua
lentoasemalle maasta saatettavaksi, nyt veronmaksajien kustannuksella.
Kysyin kirjallisessa kysymyksessäni, oliko tämä laillista
ja tarkoituksenmukaista. Ministeri vastasi vain ensiksi mainittuun
kysymykseen. Hän piti sitä laillisena, mitä se
varmaan olikin. Hän ei vastannut siihen kysymykseen, oliko
tarkoituksenmukaista estää hänen omaehtoinen
lähtönsä, hävittää maksettu
lentolippu ja toimittaa hänet valtion kustannuksella juuri
siihen samaan kaupunkiin, johon hän oli viikkoa aikaisemmin itse
halunnut mennä veljensä kustannuksella.
Kolmas esimerkki ja pitäydyn näissä kolmessa
esimerkissä: Vietnamin venepakolainen tuli tänne
veljensä yhtiökumppaniksi harjoittamaan tällä veljellä jo
olemassa ollutta työmaaruokalatoimintaa. Tämän
viimeksi tulleen veljen mukana tuli puoliso ja kolme lasta. He saivat
Pääkaupunkiseudulta VVO:n vuokra-asunnon ja lapset opiskelupaikan.
Kun sitten myöhemmin kävi ilmi, että se
pienehkö kahvila ei tuottanut toimeentuloa kahdelle perheelle,
tämä avoin yhtiö purettiin viime elokuun
8. päivä. Sitten tämä viimeksi tullut
perhe, isä, äiti ja vanhin lapsista, tekivät pysyvän
sopimuksen siivoustyöstä suuren valtakunnallisen
siivousyhtiön kanssa ja hakivat työlupaa. Heidän
koulutuksensa ja kokemuksensa olisi toki antanut mahdollisuuden
paljon vaativampaankin työhön, mutta he hakeutuivat
siivoamaan päästäkseen suomalaiseen kulttuuriin sisälle.
Työluvan käsittelyn sijaan virasto pyysi selvitystä oleskeluluvan
peruuttamista varten määrittelemättä niitä kysymyksiä,
joihin selvitystä piti antaa. Työlupahakemus sinänsä sisälsi
vastauksen kaikkiin oleellisiin kysymyksiin. Kun Ulkomaalaisvirasto
antoi sitten ymmärtää, että työluvan
käsittely joutui jonoon ja saattaisi kestää vuodenkin,
ja kun puretusta yhtiöstä saatu osuuspääoma,
kolmisentuhatta euroa, ei ehkä olisi riittänyt
toimeentuloon niin pitkäksi aikaa ja kun tämä kysely
jo sisälsi uhkan oleskeluluvan peruuttamisesta, hakijan
asiamies lupasi virastolle, että hän takaa perheen
toimeentulon jouluun saakka, jos virasto lupaa päätöksen
jouluksi. Sille päätökselle oli ennustettu
noin vuoden käsittelyaikaa sitä ennen. No, virasto
teki päätöksen jouluksi. He saivat päätöksen
jouluksi. He saivat päätöksen, että he
eivät saa jäädä, kun maassaolon
peruste, yrittäjyys, oli muuttunut palkkatyöksi.
Tänään kyselytunnilla kokoomuksen
eduskuntaryhmän puheenjohtaja sanoi, että täällä Pääkaupunkiseudulla,
siis tämä perhe asui Pääkaupunkiseudulla,
ei saa työvoimaa siivoustyöhön. Tässä oli
kolme ihmistä, joilla oli sopimus tehdä siivoustyötä valtakunnallisen
työehtosopimuksen mukaisella palkalla, mutta kokoomuslaisen
ministerin johtama virasto päätti, että he
eivät saa jäädä tänne
tekemään siivoustyötä. He veivät
verraten hyvän koulutuksensa ja elämänkokemuksensa
tässä jouluviikolla Suomen sijasta Japaniin.
On vahinko, että meillä tehdään
tekniseen ulkomaalaislakiin parikymmentä kertaa teknisiä muutoksia
käymättä kertaakaan välillä maahanmuuttajapoliittista
keskustelua. Sen jälkeen taas uusi tekninen laki, ilman
että me kävisimme keskustelua ja päättäisimme
ulkomaalaispolitiikastamme ja kävisimme sitä asennekeskustelua,
jota ed. Lehtomäki täällä minusta
perustellusti peräänkuulutti. Pelkään,
että kun maahanmuuttajapolitiikkaa ei ole ja jos ministerikään
ei linjaa valvomansa viraston työskentelyä, kuvatun
kaltaisia esimerkkejä, joita toki tässäkin
salissa varmasti on muillakin kuin ed. Stenius-Kaukosella ja minulla,
tulee edelleen. Ei tämä meno ole oikeusvaltion
menoa. Aikaa ed. Lehtomäen peräänkuuluttamaan
tolkun keskusteluun ja tolkun käsittelyyn olisi pitänyt
olla enemmän.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Mikkola.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka usein olenkin ed. Erkki Kanervan kanssa
monista asioista eri mieltä, niin tässä sanomassa
tolkun keskustelusta ja tolkun sisällöstä täytyy
pitkälti todeta, että olenkin valitettavasti yhtäkkiä samaa
mieltä. Tämän pohjalta tämä sana
"valitettavasti" ei ole mikään valitettava näkemys
ed. Erkki Kanervan ajatuksista vaan siitä, että tämä osoittaa
sen, kuinka paljon tässä asiassa on aukkoa, näköalaa
ja tämmöistä, miten sanoisinkaan, harhautunutta
mielikuvaa.
Kyllä käsittääkseni kansallinen
kokoomus, joka Suomessa on talouspolitiikasta kantanut vastuuta
jo kohta, voisi sanoa, vuosikymmenet, valtiovarainministerikin jo
kahdeksan vuotta, sisäministeri lukemattomat vuodet, tällä lailla
olisi voinut tehdä tässä asiassa vähän
pikaisempia ja nopeampia päätöksiä ja
saattaa tätä asiaa parempaan järjestykseen.
Mutta täytyy sanoa, että tämäkin
lakiesitys on parempi kuin yhtään mitään. Sen
pohjalta täytyy sanoa, että siitä tilanteesta, mikä tässä takavuosina
oli olemassa kaaosmainen, että Suomea käytettiin
hyvinvointipakolaisten turvapaikkana ja hyvinvointieläjien
lepo- ja lomakohteena, siitä asiasta on päästy
järjestykseen. Tässä täytyy
tietysti kokoomuslaiselle sisäministerille nostaa hattua,
hattua oikein korkealle. Jos tämä olisi ollut
joissain muissa käsissä, paljon huonomminkin tämä asia
olisi olemassa.
Se, mikä täytyy todeta, että itselläni
tämä näköala on usein kovin
toisenlainen kuin ed. Erkki Kanervalla, mitä tässä puheenvuoron
osalta toteaisin hyväksi ja oikein näkyväksi,
näköala sillä lailla toisenlainen, että oma
käsitykseni on tästä maahanmuuttopolitiikasta
vähän sellainen, että Suomeen ei pitäisi
tulla noin vain. Täällä ei pitäisi
viihtyä noin vain, vaan täällä pitäisi
tehdä työtä elämisensä eteen,
ja suomalainen järjestelmä pitäisi saada
semmoiseksi, että se kannustaisi myöskin työntekoon
sellaisten ihmisten osalta, jotka tänne tulevat.
Tämän pohjalta, kun tässä äsken
kuullussa puheenvuorossa näitä erilaisia kansallisuuksia
vilahti esille, tulee mieleen nämä vietnamilaiset
venepakolaiset, joista itsellänikin oli se käsitys,
että he henkensä kaupalla uppoavissa veneissä matkustivat
sieltä pois päin. Käydessäni
maassa täytyy sanoa, että näköala
korjautui tavattoman paljon. Siellä ovat aina veneet täynnä,
veneillä kuljetaan, ja kansa, joka sitten niissä työtä tekee koko
maassa, on äärettömän ahkeraa,
tunnollista ja kunniallista. Siihen nähden ymmärrän
niin, että jos joku Vietnamista tulee Suomeen, tulkoon
työn taikka henkensä kaupalla tänne,
hän ainakin itse itsensä elättää ja
itsestään vastaa. Maassa on erittäin
vastuullinen elämäntapa ja ihmiskäsitteet
ovat kunnossa. Niin sanottu ihmisoikeuspolitiikka on sellainen,
mikä kelpaa mihin vain.
Mutta Vietnamin pakolaisilla oli takana tietysti käyty
sota, ja silloiset oman maan sekä vihollisen joukot ja
näitten kanssa yhteistoiminta tekivät sen, että oli
pakko johonkin lähteä riippuen siitä,
kummalla puolella oli ollut. Tämän osalta täytyy
nähdä niin, että jos joku todella tarvitsee turvapaikkaa,
kyllä Suomen pitää siihen mahdollisuus
tarjota. (Ed. Laakso: Sota ei oikeuta turvapaikkaan! Edustaja ei
taida tietää sitä!) — Ed. Laakso,
Vietnamissa oli silloin, kun Vietnamista tänne tultiin,
sodanjälkeinen olotila, jolloin sota ei ollut käynnissä. — Jos
käytetään suomalaisten hyvänahkaisuutta
niin, että tullaan tänne vain oleilemaan, käsittääkseni
siihen pitää saada rajoitus ja loppu. Ei ainakaan
tämä hallituksen esitys paljon tätä asiaa
nykyisestä muuta eikä huononna. Se, minkä näen
myönteisenä tässä asiassa, on,
että työlupa-asiakysymykset ja tähän
liittyvät järjestelyt näyttävät
vähän selkeämmiltä ja viisaammilta
kuin ne aikaisemmin ovat olleetkaan.
Valitettavasti tässä keskustelussa siitä,
onko Suomessa työntekijöitä saatavissa
ja onko suomalaisilla työntekijöillä työhaluja,
tulee mieleen tämä, että työlupakysymyksissä maatalouden osalta
on suurin yksittäinen lukumäärä siinä,
kenelle näitä lupia on myönnetty ja haettu.
On nähtävissä, että suomalainen
nuori kansa, mitä mekin joskus ennen olemme edustaneet,
vuosikymmeniä sitten, oli ahkera työlle. Kun oli
nälkä ja teki mieli taskurahaa ja makeisia, niitä sai
vain marjoja poimimalla ja sokerijuurikasta harventamalla. Tämän
päivän nuori suomalainen on kasvatettu johonkin
muuhun elämään. Hän ei ymmärrä,
mitä on sokerijuurikkaan harvennus, marjanpoiminnasta ei
tiedä yhtään mitään
muuta kuin, että se on vaikeata ja hikistä, ja
muutenkin tuntuu tämä asia sellaiselta, että sellainen
vaatimaton työ kuin mansikanpoiminta, ei käy eikä satu
eikä tule kysymykseen. (Ed. P. Salo: Onhan meillä venäläisiä!) — Tämän
osalta, ed. Petri Salo, on nähtävissä,
että tarvitaan näitä työlupia, kun
joudutaan tuomaan venäläisiä tänne,
jotka ilosta ansaitakseen tekevät tätä työtä,
mihin Suomesta ei löydy työhalukkaita.
Tähän nähden täytyisi myöskin
tässäkin asiassa — muistan korostaa sitä — Suomeen
luoda semmoista ilmapiiriä, missä on työhaluja,
niin että tehdään työtä,
ettei välttämättä tarvitse tuoda
tänne vierasta kansaa tekemään sitä työtä, mikä suomalaiselle
ei kelpaa. Mutta sehän on tavallaan hyvinvointivaltion
tapa toimia niin, että ylhäisökansa ei
tee semmoista työtä, mikä on vähäarvoista
ja ruumiillisesti raskasta ja koskee vielä selkään
ja aurinkokin vielä porottaa päähän.
(Ed. P. Salo: Se on sitä ulkoistamista!) Tämän
pohjalta on kysyttävä — ed. Petri Salo
sanoi, että se on sitä ulkoistamista — onko
tämä kuitenkaan yhteiskunnan menolle pitkällä aikavälillä hedelmällistä,
tarkoitan siinä mielessä hedelmällistä,
kehittävää, että tämä kansa,
joka nuorena ei tätä työtä kaipaa,
osaisi sitä oikein vastuullisesti ja tunnollisesti myöskin
vanhempana tehdä?
Herra puhemies! Toivon, että tämä lakiesitys saa
jonkin näköisen käsittelyn tuolla valiokuntatasolla
ja tulisi ymmärretyksi ja nähdyksi niin, että jos
tässä kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että se
tulee hyväksyä, niin tulkoon hyväksytyksi.
Mutta ellei se tule, se pitäisi pilkkoa pienempiin osiin
ja tuolla vaalikentillä myöskin kansalle selostaa,
kenen on vika, kenen on hyvät asiat tässä ja
miten tätä pitäisi korjata. Ehkä se
uusi hallitus sitten antaa vielä paremman esityksen kuin
tämä, mutta jotain tässä asiassa
pitää tehdä.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Herra puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessa
on tullut mieleen sama ajatus kuin joillekin muillekin aiemmin puheenvuoron
käyttäneille. Tuntuu, että Suomen historia
on unohtunut puhujilta, se, miten monen suomalaisen juuret ovat
jossain muualla kuin tämän maan kamaralla. (Ed.
S. Lahtela: He tekivät työtä! — Ed.
Ihamäki: Eivätkö juuret sentään
ole vielä täällä?)
Itse haluaisin ottaa esimerkin omasta kotikaupungistani Tampereesta,
jossa 1800-luvulla perustettiin merkittäviä teollisuuslaitoksia,
jotka toivat tuhansille ja taas tuhansille suomalaisille työtä.
Eivät ne perustajat tulleet Suomen rajojen sisältä vaan
mitä moninaisimmista syistä maan rajojen ulkopuolelta,
ajattelemmepa nyt vaikka Finlaysonin tehtaita, jotka antoivat puuvillan
tytöille töitä. Tosin leipä oli
aika niukka ja olosuhteet huonot. (Ed. S. Lahtela: Mutta kyllä sillä eli!)
Tätä näkökohtaa ei aikaisemmin
tässä keskustelussa ole tuotu esille, mutta en
mene siihen sen enempää.
Sitten tuntuu juuri, että kokoomuksen edustajilla ei
kyllä edes Yhdysvaltain historia 50:n viime vuoden aikana
ole enää muistissa, millä tavalla siellä on
suhtauduttu erilaisiin ihmisiin, jotka ovat Euroopasta tulleet.
Onneksi aiemmin se oli turvapaikkana monelle oman kotimaansa poliittisista
syistä jättämään joutuneille
(Ed. Laakso: Muun muassa suomalaisille!) — suomalaisille
ja monille muille. — Mutta tämä Charlie Chaplinin
kohtalo olisi ollut todella kurja, jos hän eläisi
nykyaikana ja jos joku vastaava ihminen nykyaikana sattuisi erehtymään
hakemaan turvapaikkaa Suomesta vastaavissa oloissa. Mutta ei siitäkään
tässä yhteydessä sen enempää. Toivoisin,
että kokoomuslaiset kävisivät tämän vapaan
maailman historiaa vähän tarkemmin lävitse.
Vielä semmoinen seikka, mikä minua ihmetyttää tässä keskustelussa,
on, että tuntuu siltä, että täällä ajatellaan,
että maailma jatkuu tällaisena, kuin se nyt on,
eteenpäin, eikä se ajattelu ota huomioon sitä,
että mitä tahansa voi sattua, mitä tahansa
voi sattua kenelle tahansa. Maailmanhistoria on sellainen ja myöskin
meidän oman maamme historia on sellainen, että vaikka
te nyt olette vahvoilla, niin voi olla, että tulee taas
aika, että te kaipaatte turvapaikkaa jostain. Minä en toivo,
että sellaista aikaa tulee. (Ed. S. Lahtela: Onko tulossa
vallankumous? — Ed. P. Salo: Tuleeko Neuvostoliitto takaisin?)
Tämä on eri poliittisia ajatussuuntauksia edustavilla
ihmisillä ollut kohtalona myöskin meidän
maassamme aiempina vuosikymmeninä ja -satoina. (Ed. Myllyniemi:
Aina on tullut samasta suunnasta!) Lähimpinä nämä karvaat
kokemukset ovat tietysti vasemmistolaisilla ihmisillä.
Aikaisemmassa vastauspuheenvuorossani vain lyhyesti toin esille
näiden palestiinalaisten kohtalon. Haluaisin kyllä tätä vähän
laajemmin vielä tässä käsitellä siltä osin,
mitä näille 16 palestiinalaiselle, jotka saivat
korkeimman hallinto-oikeuden hylkäävän
päätöksen lokakuun viimeisenä päivänä oltuaan
noin kolme vuotta Suomessa, sen jälkeen tapahtui. Toivon,
että uusi ulkomaalaislaki tehdään huolella
niin, että se ei anna mahdollisuutta korkeimmalle hallinto-oikeudelle
tulkita lakia niin kuin esimerkiksi näissä tapauksissa
tapahtui ja niissä tapauksissa, mitä ed. E. Kanerva
täällä toi esille, eikä myöskään Ulkomaalaisvirastolle
sellaista tulkintamahdollisuutta anneta.
Nämä kaikki palestiinalaiset saivat hylkäävän päätöksen.
Vaikka he tekivät uuden oleskelulupahakemuksen, siis myöskin
ne, joilla oli ymmärrettävästi kolmen
vuoden aikana syntynyt siteitä Suomeen, niin että kolme
heistä oli mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa,
niin uusi hakemus tuli tylysti hylättynä. Ensimmäinen
teki hakemuksen 5. päivänä marraskuuta
ja 6. päivänä se hylättiin sillä perusteella,
että ei ollut näytetty, että heillä olisi — luen
tarkkaan tämän: "Ulkomaalaisvirasto katsoo jääneen
näyttämättä, että puolisoiden
välillä olisi todellista perhe-elämää ja
sen suojaa vaativa side, ja kaiken edellä esitetyn perusteella
näyttävän siltä, että avioliitto
on solmittu vain oleskeluluvan saamiseksi hakijalle." Kaikki edellä oleva
oli kaksi sivua pykäliä lainsäädännöstä.
Nyt tämä henkilö sitten teki uuden hakemuksen.
Hänen puolisonsa sai jättää sen.
En nyt käy kaikkia vaiheita lävitse, mitä tässä tapahtui,
mutta kun perhesiteen perusteella saattoi hakea oleskelulupaa, niin
kiire ei ollut ollenkaan samanlainen kuin hylätessä.
Itse lähdin siitä, että vaikka tiedän,
että hakijoita on paljon, niin jos päivässä ehditään
hylätä, niin kyllä silloin pitäisi
ehtiä päivässä tehdä vastaavanlainen
päätös myöskin myönteisessä mielessä,
kun toisten pykälien mukaan se tehdään. Tässä tapauksessa
joulun alla viimeinen vaihe oli sellainen, että joulunalustorstaina
Ulkomaalaisvirasto ilmoitti, että virasto oli unohtanut
pyytää supon lausunnon. Siinä vaiheessa
ei kauheasti naurattanut. Mutta joka tapauksessa voi sanoa, että tässä toimittiin
sitten kyllä nopeasti ja maanantaina 23. päivänä joulukuuta
lausunto tuli ja Beirutin lähetystöstä ilmoitettiin,
että tämä on myönteinen päätös,
ja kuten aikaisemmin jo totesin, tämä henkilö on
saapunut viime sunnuntaina takaisin Suomeen ja palannut työhön,
jota hän on menestyksellä autokorjaamossa tehnyt.
Mutta sitten on tämä toinen tapaus, josta
jouluaattona tekstiviestin sain, että vaadittiin suomalaisen
avioliiton solmineelta parilta, jossa siis vaimo lähti
mukaan, että heidän pitää mennä uudestaan
naimisiin siellä. Lähdin peräämään
perustelua, mihin tämä vaatimus perustuu, ja voisin
kirjoittaa siitä hauskan novellin, jos olisin yhtä hyvä kirjoittamaan
kuin esimerkiksi ed. Laakso, mitä kaikkea tapahtui. Yleisin
vastaus, minkä viranomaisilta sain eri ministeriöistä ja
virastoista, oli se, että asia ei kuulu meille. Mutta loppujen
lopuksi minulle luettiin avioliittolain pykälää,
ja kun se pykälä oli minulle luettu, jonka perusteella
tämä vaatimus oli siis kuulemma esitetty, niin
totesin, että siinä pykälässä muuten ei
vaadittu, että Suomessa avioliiton solmineen pitäisi
solmia uusi avioliitto toisen puolison oleskelumaassa. Ulkoministeriön
avustuksella lopulta sitten heidän hakemuksensa vastaanotettiin
27. päivänä joulukuuta, mutta kun sitä tiistaina
tiedustelin, se ei ollut vielä saapunut Ulkomaalaisvirastoon.
Mielenkiinnolla jatkoa tässä odotan.
Nämä menettelyt, mitkä näihin
liittyvät, ovat sellaisia, että tämä laki
tällaisena, kuin nyt ehdotetaan, mielestäni ei
täytä ihmisoikeuksia, se ei täytä näiden
ulkomaalaisten hakijoiden ihmisoikeuksia, mutta kun on myöskin
tilanteita, missä on suomalainen puoliso esimerkiksi, niin
enpä usko, että tämä vielä täyttää kaikilta
osin niitäkään vaatimuksia, vaikka, kuten
ed. Brax sanoi, parannusta tähän tilanteeseen
on tullut, että esimerkiksi Suomessa voi jättää hakemuksen.
Mielestäni eri ministeriöiden pitäisi
kyllä ohjastaa omia viranomaisiaan, jotka käsittelevät näitä hakemuksia,
että he tuntevat lain ja ne vaatimukset, mitä hakemuksen
käsittelyltä edellytetään, ja
myöskin pykälät, mihin erilaiset vaatimukset
perustuvat.
Aivan lopuksi totean vielä, että vaatimus
siitä, että Ulkomaalaisviraston tulee saada riittävät
resurssit, on mielestäni aivan oikea. Myöskin
haluan sanoa sen, että kyllä toisaalta olen myös
järkyttynyt siitä, että selvästi
huomaa näissä keskusteluissa, että osa
Ulkomaalaisviraston työntekijöistä on
täysin uupunut työtaakan alla, niiden vaikeiden
ratkaisujen alla, mitä he joutuvat tekemään,
ja tämä vaatimus, että on riittävät
resurssit tehdä päätöksiä,
on myöskin toteutettava eduskunnan toimesta.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ulkomaalaislaki on kokonaisuus, jota on erityisen
tärkeää tarkastella vahvasti myös
arvo- ja ihmisoikeuskysymyksenä hyvin laajasti ja perusteellisesti,
ei vain teknisenä lainsäädäntönä,
niin kuin helposti näyttää olevan.
Tämä käsittelyssä oleva
uudistus on nyt kokonaisuudistus, jota eduskunta on hallitukselta edellyttänyt.
On tietysti ikävää, että se
tulee näin tavattoman myöhään.
Tässähän on kysymys mittavasta paketista:
itse laissa on 214 pykälää ja sitten
vielä liitelakeina muutama lisää. Tämän
suuren pykälämäärän
lisäksi esimerkiksi oleskeluluvan myöntämistä koskevien
pykälien osittainen ristiinkirjoittaminen ja viittaukset
toisiinsa monimutkaistavat tämän lainsäädännön.
Tältä pohjalta onkin arvioitavissa, että muutoksenhaku
ei tule vähenemään vaan päinvastoin
tämä uudistus todennäköisesti
tulee lisäämään valituksia muutoksenhakutuomioistuimiin.
On tietysti valitettavaa, että näin uhkaa edelleen
käydä, koska se aina viivästyttää ja
aiheuttaa kustannuksia ja hankaluuksia ja sellaisia siteitä,
jotka sitten usein katkaistaan, ja sen jälkeen inhimillisyys,
ihmisoikeudet, tällaiset ihmisarvoon liittyvät
kysymykset, ovat hyvin lähellä tulla loukatuiksi
vakavalla tavalla.
Laissa on myös aika paljon tällaisia sanontoja kuin
"poikkeuksellisesti" tai "vain erittäin poikkeuksellisissa
olosuhteissa", ja ne ovat silloin aina tulkinnanvaraisia. Näistä ei
tietystikään voida päästä kokonaan,
mutta näiden rajaukset tulisi pystyä erittäin
tarkoin kuitenkin kuvaamaan perusteluissa, jotta lain soveltajat
tietäisivät lainsäätäjän
tahdon.
Tässä kokonaisesityksessä ei nyt
ole rinnakkaistekstejä pykälille, laille. On ehkä silloin,
kun kokonaisuudistus tehdään, tapanakin, että niitä ei kirjoiteta,
mutta tässä tapauksessa se olisi kyllä helpottanut
huomattavasti tämän lainsäädännön sisällön
ymmärtämistä ja niiden muutosten löytämistä,
mistä on kysymys, jos olisi voimassa oleva lainsäädäntö rinnakkaisteksteinä.
Vielä noin yleisesti totean, että tällä hetkellä näyttää siltä,
että kaikissa länsimaissa ja vahvasti myös
Suomessa on tällainen hyvin materialistinen raha ratkaisee
-ilmapiiri näissä kysymyksissä. Itsekkyys
hallitsee ja sellaiset ajatukset, että jokaisesta kohdasta
kysytään, onko tästä hyötyä minulle,
meille, kansakuntana. Jos ei ole, silloin ollaan valmiit panemaan
tiettyyn suuntaan rajat kiinni, tietyiltä ihmisiltä rajat
kiinni. Kun samanaikaisesti esimerkiksi pakolaisuutta ennalta ehkäisevä kehitysyhteistyö
on
jäänyt Lipposen hallituksilta asianmukaiselle,
laman jälkeen talouden mahdollisuuksien antamalle tasolle
nostamatta, niin tilanne meidän maassamme ei ole kyllä kovin
miellyttävä. Perusteltua on kysyä, onko
Suomi ihmisoikeuksia todella käytännössäkin
kunnioittava oikeus- ja sivistysvaltio. Näitä seikkoja
pitäisi mielestäni käydä läpi sekä kansalaiskeskustelussa
että erityisesti eduskunnassa ja valiokunnissa, kun tätä kokonaisuudistusta
käsitellään, mikäli nyt vielä ehditään
sitä edes käsitellä.
Esitys on todella niin laaja, että tuntuu ikävältä,
että se on nyt tammikuussa vasta lähetekeskustelussa
ja kuukauden kuluttua suunnilleen eduskunta lopettaa työnsä ja
muitakin asioita on näillä valiokunnilla, jotka
tätä käsittelevät. Tämä ei
anna kyllä tästä asiasta hyvää kuvaa,
tavasta, jolla tätä todella vakavaa, vaikeuksissa
olevaa ihmistä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan
meidän maassamme.
Arvoisa puhemies! Muutama sisällöllinen kommentti:
Ensinnäkin työntekijöitten oleskelulupien
osalta tässä uudistuksessa tapahtuu hyvää kehitystä,
jos tämä tulee hyväksytyksi. Byrokratia
vähenee, ja vierastyövoiman käytön
hallinnoinnissa päästään ennakoivaan
ja järkevämpään menettelyyn
kuin nyt on. Tämä on positiivista. Oleskelulupajärjestelmään
tulee muutoksia. Siinä on sekä huonoa että hyvää.
En ymmärrä, miksi tuolla 53—56 §:ssä tämän
tilapäisen oleskeluluvan hankkimisen pitäisi olla
neljänä ensimmäisenä oleskeluvuotena
vuoden kerrallaan eli pitäisi neljä kertaa hakea,
kun nyt on riittänyt kahden vuoden aikana tämä tällainen
byrokratian pyörittäminen. Tätä valiokunnan
kannattaa miettiä, onko todellakaan perusteltua tällä tavalla
menetellä. Toisaalta tässä kohtaa on
hyvää se, että oleskelulupa ei peruunnu,
jos sen peruste lakkaa olemasta esimerkiksi avioeron tai jonkin muun
perusteen takia.
195 §:ssä Ulkomaalaisvirastolle ollaan antamassa
muutoksenhakuoikeus siinä tapauksessa, että Ulkomaalaisvirasto
on antanut ensin kielteisen päätöksen
ja sen jälkeen siitä on tehty valitus hallinto-oikeudelle
ja hallinto-oikeus on kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen.
Sitten Ulkomaalaisvirasto saa hakea tähän hallinto-oikeuden
päätökseen muutosta. Tämä ei
ymmärtääkseni juuri missään
meillä ole käytössä. Taitaa
rakennuslainsäädännössä ja
joiltain osin verolainsäädännössä olla
tällainen menettely. Mutta onko meidän oikeusjärjestelmämme
todella sellainen, että tämmöinen malli
tulisi nyt sisällyttää tähän kokonaisuuteen,
sitä mielestäni on syytä kyllä miettiä tarkoin
ja harkita, että siitä kannattaisi ehkä luopua.
On nimittäin sekä tämmöiset
oikeusperiaatteelliset kysymykset sen yhteydessä mietittävä että lisäksi
se, onko todellakin järkevää varojen
käyttöä se, että Ulkomaalaisvirasto ja
korkein hallinto-oikeus käsittelevät tällaisia valituksia,
joita helposti saattaa tulla. Ulkomaalaisvirasto lähtee
hakemaan omalle kannalleen vahvistusta, ja kuitenkin on varmaan
suhteellisen harvoista tapauksista kysymys ja pienistä kokonaisuuden
kannalta. Jossakin rakennushankkeessa on isoista taloudellisista
eduista kysymys usein, mutta tässä ei sellaisesta
kyse varmaan ole.
Sitten oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä ja
yksin maahan tulleitten lasten kohtelu: 52 § selkeytyy
tässä esityksessä, mutta tämä lasten
kohta on sitten hyvin vaikea. Sitä on valiokunnan syytä todella
tarkkaan miettiä, kun lähtökohdaksi on
otettava aina lapsen etu, milloin se lapsen etu parhaiten turvataan.
Onko tämä malli, minkä hallitus on esitykseensä sisällyttänyt,
lapsen edun kannalta paras mahdollinen? Valitettavasti epäilen,
että näin ei ole. Useinhan näissä pitkissä prosesseissa,
kun niihin menee pitkä aika, lapsi ehtii luoda siteitä ja
suojaa yksityiselämälleen täällä meillä.
Sitten tämä ratkaisu saattaa olla sellainen, että lapsi
siitä kärsii huomattavasti. Tämä on
tärkeä kohta tarkoin pohtia.
Oleskeluluvat perhesiteen perusteella säilyvät pääosin
ennallaan. Siltä osin ehkä tilanne on kansainvälisten
sopimustenkin perusteella näin säädeltävä.
Mutta sitten on ongelmia siinä, että ulkomaalaisen
puolisosta siellä hänen kotimaassaan oletetaan,
että hänen toimeentulonsa on osoitettava turvatuksi
jo ennen kuin hän tai hänen lapsensa tulevat Suomeen.
Se ei esimerkiksi riitä, että puoliso on työkykyinen
ja saanut koulutusta sellaisella alalla, jolla Suomessa olisi hyvät
työmarkkinat. Voisi olla hyvin järkevää,
että tällaiset tekijät otettaisiin huomioon
ja silloin noudatettaisiin inhimillisempää perhepakolaispolitiikkaa.
Tätä on syytä myös miettiä.
Toisaalta, jos on tällainen puoliso, jolla on koulutus
ja mahdollisuus saada työtä Suomessa, hänen
on tänne päästyään
helpompi saada työtä ja pärjätä haastatteluissa
ja opetella kieltä jne. Silloin tämmöinen inhimillisyys,
ihmisarvoinen kohtelu on turvattavissa paremmin kuin hallituksen
esityksessä tulee lopputulokseksi.
Kuljetusyhtiöiden sanktioista aikanaan puhuttiin näissä yhteyksissä,
ja tämä kohta johtaa hyvin helposti siihen, että jos
kuljetusyhtiöiden sanktiot erittäin ankariksi
säädetään, niin salakuljetukset
hengenvaarallisilla tavoilla lisääntyvät
ja se ei myöskään ole kenenkään
etu. Siinäkin on tämmöinen hyvin erikoinen
tilanne, että kuljetusyhtiöille annetaan viranomaistehtäviä sakon
uhalla, ja sitä pitäisi vielä miettiä.
Se on tosin nyt jo voimassa osittain.
Vielä 101 §:n osalta ilmeisen perusteettoman hakemuksen
käsittelyn osalta: Nythän on yleistä, että Ulkomaalaisvirasto
toteaa päätöksessään
pitävänsä hakijan kertomusta sinänsä uskottavana, mutta
katsoo, ettei ole todennäköistä, että tämä joutuisi
vakavien ihmisoikeusloukkauksien uhriksi kotimaassaan. Tämä sisällytetään
nyt tähän 101 §:ään,
ja kun otetaan huomioon tämä tulkinnanvaraisuus
ja selvittämisen vaikeudet, niin tässä on
aika isot ongelmat mahdollista syntyä. Kannattaakin miettiä,
onko näin säädettävä tämä tärkeä kohta.
Arvoisa puhemies! Vielä pikakäännytyskysymys,
josta on puhetta paljon pidetty. Ed. E. Kanerva totesi, että silloin
vuonna 2000, kun käsiteltiin ulkomaalaislakia, lakivaliokunta
siihen puuttui ja todellakin lähtökohta oli se,
että halutaan turvata kaikissa tapauksissa ihmiselle, on hän
kansallisuudeltaan, väriltään, muilta
tekijöiltään minkälainen tahansa,
oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Mielestäni siitä on
edelleen pidettävä kiinni.
Arvoisa puhemies! Tämä esitys on nyt tuotu tänne
tässä vaiheessa, ja pidän pahana, jos
tämä on jonkinlaista vaalipolitiikkaa eli joku
puolue haluaa nostaa ulkomaalaiskysymykset ja sen muka mallikkaan
hoidon ja jämäkkyyden siinä omaksi vaalitempukseen.
Se on todella häpeällistä, jos näin
on. Toivon, että tämä ei ole tämän
esityksen taustalla, kun sitä nyt tässä vaiheessa
vaalikautta täällä käsitellään.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomesta on maana muun muassa kaksi
sanontaa: Toinen on se, että Suomi on kolmen k:n maa, toisin
sanoen kaukana, kylmä ja kieli. Toinen on tämä kuuluisa
"maassa maan tavalla tai maasta pois".
Kun esimerkiksi näitä kahta pientä esimerkkiä vertaa
siihen, että tässä ulkomaalaislaissa
on, arvoisa puhemies, 214 §:ää ja kolmesta
eri laista on kysymys ja niiden yhdistämisestä,
niin on tietysti mielenkiintoista, että näin negatiivisesti täällä suhtaudutaan
tämän lain antamiin resurssimahdollisuuksiin,
kun sen jälkeen sitten, jos haluaa asiaan paneutua, lukee
esimerkiksi ensimmäisen pykälän kokonaan
läpi eli lain tarkoituksen, jossa sanotaan aivan selvästi,
että ehdotuksen mukaan lailla toteutettaisiin ja edistettäisiin hyvää hallintoa
ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lisäksi lain tarkoituksena
olisi edistää hallittua maahanmuuttoa jne. Samaisen
ensimmäisen pykälän loppuosassa sanotaan
vielä, että yksi tärkeimpiä lähtökohtia
ja näkökohtia on ollut pyrkimys laatia säännökset
siten, että ne eivät ole ristiriidassa niiden
kansainvälisten velvoitteiden kanssa, joihin Suomi on sitoutunut,
eivätkä myöskään EU-oikeuden
normien kanssa jne.
Kyllä minä kysyisin niiltä edustajilta,
jotka täällä ovat nyt aika lailla räimineet
tätä lakia, mikä tässä on
niin perusteellisesti pielessä. Minä olen tähän
yrittänyt perehtyä, olen kuunnellut runsaasti
näitä puheenvuoroja ja en ole kuullut täsmällisiä muutosehdotuksia
yhtään ainutta.
Ed. Kankaanniemen kunniaksi täytyy sanoa, että te
esitätte useista pykälistä tiettyjä epäilyksiä ja
dubioita, mutta tekään ette täsmällistä muutosehdotusta
tehnyt. Jos näin iso kokonaisuus tuodaan eduskuntaan ja
sitä arvostellaan, niin tietenkin luulisi, että asiallisesti
ohi poliittisten jännitteiden myöskin kerrottaisiin,
mikä pykälissä on selvästi sanottava
jotenkin toisella lailla. On hyvä, että kerrotaan
esimerkkejä, mutta jos kerrotaan vain esimerkkejä,
ne eivät välttämättä kerro
ollenkaan totuutta koskaan asioista. Jos katsotaan vaikka toimeentulovaatimusta,
se on pykälässä 39. Siellä on
hyvin selkeästi sanottu, minkälaisista edellytyksistä on
kysymys. Minusta sitä ei tarvitse sen selvemmin sanoa,
se on täysin riittävästi siellä kerrottu.
Sivulla 74 esimerkiksi esittelytekstissä kerrotaan työntekoon
liittyvistä asioista ihan riittävän hyvin
semmoisia edellytyksiä, mitä tarvitaan tänä aikana,
jolloin me sanomme, että me tarvitsemme tässä maassa
lisää työvoimaa, näinhän
monet puhuvat.
Tämän lainhan pitäisi olla toimiva.
Sen pitäisi kelvata hyvin moniin erilaisiin tilanteisiin.
Totta kai sen pitää toteuttaa lukuisat ihmisoikeuskysymykset.
Minusta se on aivan selvä. Samaten sen pitää antaa
muutoksenhakumahdollisuudet, mutta kun lakia säätävän
parlamentin jäsenet sanovat vain yleisesti, että ihmisoikeuksissa
on näidenkin pykälien jälkeen epäselvyyksiä,
niin kyllä minä penäisin paljon tarkempien
pykälämuutosten perään, missä kohtaa.
En tarkoita jotain tiettyä oikeustapausta, joita kentällä on
joka ikisellä elämänalueella aina, vaan
sitä, miten nämä pykälät
pitäisi kirjoittaa toisella lailla, jotta ihmisoikeudet
toteutuisivat vielä paremmin ja samalla kuitenkin
muistettaisiin, että me olemme sitoutuneet EU:ssa hyvin
moniin asioihin. EU:ssa liikkuvat pääomat, siellä liikkuvat
ihmiset, siellä liikkuvat tavarat. Kaikki on erittäin
hyvin säänneltyä. En ymmärrä ollenkaan,
että näin hyvää kokonaisuutta
halutaan runtata niin huonoksi.
Kansainvälisyydestä sanoisin vaan — niin, anteeksi
puhemies, sitä ennen vielä sanoisin, että on
näitä pykäliä sitten miten tahansa,
keinottelua tulee aina olemaan. Keinotteluesimerkkien lukeminen
minusta täällä on jotenkin semmoista,
että ne kelpaavat vain huonoiksi esimerkeiksi.
Kansainvälisyydestä sanoisin sen, että Suomihan
on ollut omalla tavallaan kansainvälinen kai ainakin 500
vuotta. Turun ensimmäisistä piispoista yksi oli
aikanaan Sorbonnen yliopiston rehtorina, siitä kai alkaa
meidän jonkinlainen kansainvälinen kaaremme. Meillä on
monissa suvuissa esimerkkejä viime vuosisadan puolelta jo
kansainvälisistä yhteyksistä. Itselläni
ainakin niitä on lukuisia, varmasti on muillakin. Nyt tämä on
vain koko kansan kaikkien kerroksien huvia, ei tämä ole
mikään uusi asia.
Ja että näin paksu pumaska nyt yrittää turvata tämän
kaiken, niin minusta sitä on tervehdittävä vain
suurella ilolla. Se, että tämä kärki
kohdistuu jotenkin kokoomukseen, kaipa pitää kääntää niin päin,
että olemme erittäin hyvän asian perässä tässä ja ärsyttää muita
puolueita niin paljon, että se täytyy sitten kääntää moitteeksi.
Spesifiä moitetta en ole kuullut, ministeri on ollut täällä hyvin
kiitettävästi paikalla. Eduskunnalla on myöskin
tarpeeksi aikaa vielä tämä laki työstää läpi valiokunnilla,
jos he haluavat. Osa valiokunnan jäsenistä on
ilmoittanut, että valiokunta voi vaikka kaksi kertaa päivässä kokoontua
tämän takia. Niin tämä laki
saataisiin voimaan, koska tässä on myöskin
paljon vanhaa ja monille jo tuttua.
Petri Salo /kok:
Arvoisa puhemies! Käytin yhden varsinaisen puheenvuoron,
yritän tiivistää sanomani tästä paikaltani
pariin minuuttiin.
Aiheeni tähän puheenvuoroon sain, kun kuulin
ed. Erkki Kanervan puheenvuoron, jossa hän antoi ymmärtää,
että silloin kun me viimeksi ulkomaalaislakia täällä muutimme
ja otimme pikakäännytyksen käyttöön,
koko Suomen oikeusturva ja suomalainen oikeusjärjestelmä joutui
jotenkin kansainvälisesti erikoiseen valoon. Samanaikaisesti
me kaikki tiedämme, että meillä on Euroopan
valtioita, joissa niin sanottu pikakäsittely on vieläkin
nopeampi, kuin tällä hetkellä Suomessa.
Minä vaan viittaan pykäliin 193—201, joissa
on käsitelty hyvin perusteellisesti tätä muutoksenhakumenettelyä,
joka on tässä uudessa laissa kirjoitettu aivan
samalla tavalla kuin siinä laissa, minkä me olemme
jo hyväksyneet: Ulkomaalaisviraston päätöksestä voi
hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeuteen, Helsingin hallinto-oikeuden
päätöksestä voi hakea muutosta
korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja tämän valituksen
voi tehdä jo täällä Suomessa.
Ed. Erkki Kanerva antoi ymmärtää,
että ne Slovakian romanit on luultavasti likvidoitu tai
tapettu omassa maassaan ja sen takia ei ole tullut valituksia suomalaiseen
valitusviranomaiseen. Minun mielestäni tämä on
enemmän niin kuin harhautusta ja puppua. En minä usko,
että juuri EU-jäsenvaltioiksi tulleissa maissa
on sellainen ihmisoikeusjärjestelmä, että siellä on
1 500 ihmistä likvidoitu, että he eivät
ole voineet tehdä valitusta, jos he eivät ole
saaneet Suomessa asianmukaista käsittelyä ulkomaalaisasiaan.
Minun mielestäni se osoittaa, että ne hakemukset olivat
todella perusteettomia. Niillä ei ole mitään mahdollisuutta
menestyä, koska niitä valituksia ei ole Suomen
viranomaisille ja hallintoviranomaisille tullut. Viittauksetkin
siihen suuntaan, että he olisivat joutuneet siellä kotimaassaan
sellaiseen asemaan, että he eivät voi valitusta
tehdä, minun mielestäni osoittaa, kuinka kaukana
jotkut ovat tästä käytännön
todellisuudesta. Muistan yhden uudenvuodenpuheen, jossa ylipormestari
Ilaskivi sanoi, ettei suomalaisten tarvitse näissä asioissa
olla hyväuskoisia hölmöjä.
Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! Eduskunta on edellyttänyt hallitukselta
ulkomaalaislain uudistusta. Se tulee myöhään,
koska valmistelu vei pitkän ajan. Tässähän
on peräti 214 pykälää. Se tulee
myöhään myöskin sen takia, että yksityiskohdista
hallituksessa ei päästy riittävään
yksimielisyyteen kovin lyhyessä aikaa.
Muistutan vaan, että edellinen ulkomaalaislaki on vuodelta
91 ja sitä on paikkailtu monta kertaa ja nyt tulee sitten
kokonaisuudistus. Laki on annettu, aikaa käsittelyyn on
toki vähän, mutta toivoa sopii, että se
ehditään käsitellä valiokunnassa
tämän vaalikauden aikana. Se ehditään,
jos vaan tahtoa on.
Laki on selkeyttävä ja antaa selkeät
säädökset ja on selvä parannus
edellisiin. Byrokratia vähenee ja hallinto paranee. Ulkomaalaisten
oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään
tarkasti, ja ehdotettu laki sisältää myöskin
selvät määräykset EU-kansalaisten
oleskelusta. Todettakoon vielä, että vuonna 2000
tehty turvapaikkamenettelyn nopeuttaminen on selkeästi
vähentänyt perusteettomien hakemusten määrää Suomessa,
ja tältä osinhan lakiesitys pysyy ennallaan.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Edellisen puhujan ajatuksiin voi yhtyä.
Olen pitänyt hyvänä sitä aikaisempaa
päätöstä siitä, jotta
nopeutettiin niitä käsittelyjä, koska
se antaa impulssin myös sellaisille tulijoille, jotka eivät ole
muuta kuin hakemassa mahdollista oikeutusta olla jonkun aikaa maassa,
vaikka eivät olisikaan ihan oikealla mielellä.
Se maksaa aika paljon yhteiskunnalle.
Sinänsä tässä laissa on
hyviä kohtia, ja se on tarpeellinen. Erityisesti minulla
on tämä luvaton työnteko siinä mielessä ajatuksissa
pyörinyt, millä tavalla se saadaan hallintaan.
Välttämättä tämä laki
ei vielä sitä tee, vaan siinä pitää olla
voimavaroja, millä tavalla sitä valvontaa tehostetaan, koska
kyllä minä näen, jotta jatkossa se paine
tulee yhä enemmän kasvamaan. Tänä päivänä se nähdään
jo rakennustyömailla aika voimakkaana luvattoman työvoiman
tekemisenä, puhutaan jopa tuhansista ihmisistä,
jotka täällä käyvät
töissä. Sen takia sen viestin pitäisi
olla sen suuntainen, jotta sinällään
vaikka täällä nämä pykälät
on olemassa, mihin me aina tietysti luotamme, jotta kun on laki
olemassa, niin se toimii, mutta se tarkoittaa myös työsuojeluviranomaisten
taholta semmoista valvontajärjestelmää,
jotta siellä on riittävästi ihmisiä.
Aikaisemmin puhuin siitä, miten rakennuspuolella myös
yhteistyössä ammattiliiton kanssa tämä aika
tehokkaasti ainakin Helsingin seudulla on toiminut. Siellä katsotaan
sellaiset putiikit, missä tehdään pimeätä työtä ja
tehdään kaiken lisäksi vielä laittomilla
työntekijöillä. Toivon mukaan tämä nyt
antaa siihen eväät.
Sen lisäksi toivoisi myös, jotta järjen
käyttöä olisi enemmän. Semmoinen
tapaus tässä sattui hiljattain, jotta oli ulkomaalainen
poika, joka täällä oli opiskelemassa,
ja hänellä oli hallinto-oikeudessa riita menossa
ja oppilaitos lähetti hänet työharjoitteluun.
Työnantaja joutui jopa, en tiedä, joutuiko hän
syytteeseen, koska sitä selvitettiin, mutta joutui rikollisen
kirjoihin siitä, kun oppilaitos tämmöisen
oppilaan laittoi työharjoitteluun. Tämän
tyyppistä järjen käyttöä sallisi
näihin asioihin.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Mielenkiinnolla olen kuunnellut tätä lähetekeskustelua.
Tässä on noussut paljon esille tärkeitä asioita.
Toisaalta on noussut esille myös se, että hallituksenkin
ja hallituspuolueiden sisällä tämä mittava
lakikokonaisuus on erimielinen.
Kaikki tiedämme, että tämän
tyyppisen kokonaisuudistuksen toteuttaminen lainsäädäntötyönä eduskunnassa
on varsin vaativa tehtävä. Tähän
sisältyy myös merkittävästi
uusia osioita, joiden kohdalla varmasti joudutaan kuulemaan mittavasti
asiantuntijoita. Tämä lakiehdotushan on menossa
kahteen muuhun valiokuntaan lausunnolle, ja kun ajatellaan eduskuntatyön
aikataulua, meillä on tosiasiallisesti kolmisen viikkoa
aikaa lakiehdotuksen käsittelyyn. Tästä itse
kukin voi päätellä, mikä on
reaalinen mahdollisuus tehdä huolellista, kunnollista,
perusteellista lainsäädäntötyötä,
jota hallintovaliokunta on aina halunnut tehdä.
Sanon sen, arvoisa puhemies, vielä päätteeksi,
että totta kai me valiokunnassa teemme parhaamme saadaksemme
asiat hoidettua, mutta toisaalta korostan myös sitä,
että tavoitteena tulee olla se, että lainsäädäntö on
myös kestävää ja laadullisesti
hyvää, että ei jälkikäteen
välittömästi päästä arvioimaan,
että on kiireessä huonosti hoidettu. Tästä kiireestä voisi
kyllä pallon heittää hallituksen suuntaan.
Tämän laatuinen ja tämän kokoluokan
kokonaisuus kyllä olisi pitänyt antaa jo viimeistään
syyskuun alussa eduskunnalle.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! Tämä lakiesitys parantaa Suomessa
työskentelevän ulkomaalaisen mahdollisuuksia saada
samat työehdot kuin suomalaisetkin työntekijät.
Toisin sanoen tämä lakiesitys parantaa sitä,
että työnantajat noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä. Näin
tapahtuu ainakin teoriassa, ja luulen, että pääsääntöisesti
myös käytännössä.
Työvoimatoimistohan voi antaa työluvan suhteen
myönteisen ratkaisun, jos työmarkkinoilla ei olisi
kohtuullisessa ajassa saatavissa sopivaa työvoimaa eikä työhön
sopivan henkilön työllistyminen myönteisen
ratkaisun myötä esty. Lakiesitys edellyttää myös
sitä, että ansiotyön on turvattava ulkomaalaisen
toimeentulo. Myöskin työluvan myöntämisen
edellytyksenä on se, että työnantaja
liittää hakemukseen selvityksen työsuhteen
keskeisistä ehdoista ja vakuutuksen siitä, että noudatetaan
muun muassa työsopimuslakia.
Nämä kaikki ovat parannuksia. Ongelmana vain
on se, että valvonta puuttuu. Tässä suhteessa
tämä uusi lakiesitys ei tuo parannusta nykyiseen
tilanteeseen. Täällä viitataan kyllä työmarkkinajärjestöjen
keskinäiseen yhteistyöhön ja niiden yhteistyöhön
työvoimaviranomaisten kanssa, mutta käytännössä valvonta,
jonka pitäisi tapahtua työpaikoilla, jää edelleenkin
puuttumaan.
Se, mitä itse toivon tässä tulevassa
käsittelyssä tapahtuvan, on juuri se, että käytännön
valvonta saataisiin kuntoon, koska ilman käytännön
valvontaa laillisesti maahan tulee sellaista työvoimaa,
joka tekee laittomasti työtä.
Kari Myllyniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, Ulkomaalaisvirasto on
ollut kyllä melkoinen ongelma tässä kautta,
voi sanoa, jopa vuosikymmenien, niin kauan kuin minä olen
ollut lakiasioiden kanssa tekemisissä, no, 60-luvulta lähtien,
mutta varsinaisesti omalta osalta päättämässä jopa
70-luvun alkupuolelta lähtien. Heillä oli sellainen
tapa, että kun asia saatiin kuulusteltua ja tutkittua,
se oli kuukauden kaksi Helsingin päässä,
taikka puolenkin vuoden päästä uudestaan
palautettiin asiakirjat, että kysykääpä vielä kerran
uudestaan, onko se sitä mieltä, että se
vastustaa karkottamista maasta. No, kyllähän tällä systeemillä ja
kun näyttää, että se ei ole
30 vuodessa paljon siitä edennyt.
Ihmettelen vielä myöskin sitä, että se
on nyt itsenäinen laitos. Tällä hetkellä on
niin, että Ulkomaalaisviraston virkailijat suorittavat
turvapaikkakuulustelut. Suurin osa taitaa olla kuitenkin täysin
poliisikouluttamatonta väkeä, ja kyllä kai kuulustelutehtäväkin
on sellainen, että siihen pikkuisen vaadittaisiin ammattitaitoa,
jossakin määrin. En tiedä, minkä vuoksi
tällä tavalla tehdään. Kun on
vedetty vielä kaikki tänne Helsinkiin, ei ole
mikään kumma, jos täällä rupeaa
olemaan hiljalleen tungosta. Eikö se olisi voinut olla,
että ne olisi toimitettu ympäri maata niin kuin tähänkin
saakka ja olisi uskottu myöskin, miten pöytäkirja
on laadittu eikä veivata sitä edestakaisin.
Täällä kehuttiin sitä, kun
Hollannissa käsitellään 90 000
tapausta vuodessa. Kyllä minä haluaisin nähdä sen.
Ehkä siihen pitäisi käydä tutustumassa,
jos luoja ja äänestäjät sen
suovat, seuraavalla kaudella, mitä siellä tapahtuu.
Kun 90 000 asiaa käsitellään
jossakin virastossa vuodessa, siinä ei kyllä paljon
muuta kuin leimasimella kerkeää lyömään
kylkeen, että tämä ulos, tämä sisälle
jne. Kyllä tutkinta jää siellä täysin
tekemättä. Emme saisi kovin paljon moittia tosiaan
itseämme.
Täällä on nyt kerrottu vähän
omakohtaisia kokemuksia ja vertauksia. Toistettakoon nyt, kun joka
kerran, kun tätä asiaa on käsitelty,
on viisi kuusi ollut paikalla, miksei nyt voi sanoa sitäkin, kun
itse olen ollut pakolaisena kuusi vuotta tuolla Ruotsinmaalla, että jos
suomalaiset kohtelisivat niin huonosti nykyäänkään
ulkomaalaisia kuin siihen aikaan Ruotsissa kohdeltiin 50-luvulla
suomalaisia, niin kyllähän suomalaiset olisivat
melko kurjaa kansaa.
Kun paimensin sitten vielä 64—65 Kyproksella
taas pakolaisia YK-toiminnassa siellä rajalla, niin näki
myös, ettei pakolaisen osa sielläkään
kovin kaksinen kaiken aikaa ollut.
Ruotsiin palatakseni vielä. Olin siellä rautatehtaalla
töissä, ja aamulla, kun mentiin syömään,
niin kahdeksan henkeä oli pöydässä,
jotka kaikki olivat erimaalaisia poikkeuksetta. Sain ehkä jonkinlaista
kokemusta siitä, mitä oli ulkomailla olla ulkomaalaisissa
yhteisöissä.
Ed. E. Kanerva kertoi täällä jugoslaavien
onnettomasta kohtalosta, kuinka oli huonosti kohdeltu. En tiedä,
mistä se Jugoslavian sota johtui, mutta epäilen
vähän, että eiköhän
se käynyt sillä tavalla, että sieltä pyrki
pariskunta kerrallaan tulemaan väkeä vähän
vieraista oloista ja hiljalleen oli enemmistö sitten kylässä.
Sitten tämä aika vierasperäinen sukukunta
valloitti sen ja rupesi määräämään,
mitä siellä pitäisi tehdä. Suomessakin
alkaa vähän olla uskonnon opetuksessa saman tyyppistä asiaa,
että meille vieraat ihmiset rupeavat määräämään,
saako uskontoa opettaa luterilaisuuden mukaan Suomessa vai ei.
Ehkä meidän pitäisi tässä samassa
yhteydessä olla enempi huolissaan vielä siitä — nimittäin vain
muutamia tuhansia ulkomaalaisia Suomeen tulee, ettei siitä kauheaa
ongelmaa pitäisi kaiken kaikkiaan olla — meidän
pitäisi olla huolissaan omista pakolaisistamme tuolla Ruotsissa,
jossa on monta sataa tuhatta suomalaista ja edelleenkin melko sorretussa
asemassa. Parasta aikaa heiltä ollaan ottamassa suomenkielinen
televisiokanava pois, suurin piirtein kolmannesko siitä otetaan.
Ja kuinka ollakaan, erikoisesti täällä eduskunnassa
ruotsalainen kansanpuolue, joka täällä puolustaa
ulkomaalaisia henkeen ja vereen vihreitten kanssa, on täällä tietenkin
muitakin, ja kaikkihan me kai nyt puolustamme kohtuullisessa määrin,
niin suomenruotsalainen johtaja Suomesta meni sinne, joka ensimmäisiksi
töikseen teki päätöksen, että suomalaisilta
otetaan suomenkielinen televisiokanava pois. Kyllä tähän pitäisi
liittää myöskin jonkinlaisia klausuulia myöskin
täällä Suomessa ruotsin kielestä.
Täällä on ihan hyvä, että tulee
sitä, en sitä sano, mutta kun vertaa sitä suomalaisten
kohteluun Ruotsissa, niin se on aivan hävytöntä.
Ei ole pitkä aika, kun siellä kiellettiin suomenkielinen
puhekin koulujen pihoilla.
Sanottakoon se suomalaisten ulkomaalaisten kohtelusta, että kyllä se
todellakin on parempaa. Ruotsissa poltetaan ulkomaalaisten kirkkoja,
sanoisinko, melkein tuon tuosta. Ei sitä kukaan lehdistä lue
eikä suuria otsikkoja ole. Mutta meillä täällä,
jos näkkileipä annetaan väärin
päin käteen, siitä on heti jumalattoman
suuret otsikot, että viranomaiset kohtelevat mahdottomasti
ulkomaalaisia. (Naurua) Ei meidän suomalaisten tarvitse
hävetä ollenkaan ulkomaalaisten kohtelua täällä Suomessa.
Pikakäännytys tapahtuu Ruotsissa kaiketi vielä,
jos se laki on voimassa vielä, että henkilö lyö leiman,
että "karkotus, saatte valittaa". Kansalainen valittaa
siitä ja sanoo, että mihinkä tämä viedään.
Hänelle sanotaan, että "anna tänne se".
Eli se sama henkilö ratkaisee, tekikö hän
viisi minuuttia sitten oikean päätöksen.
Ja erinomaisten ihmisoikeussopimuksien mukaan menee oikein hienosti.
Meillä pitää Hallbergin ja kumppanien kokoontua
monta kertaa, ennen kuin pystyvät päättämään,
mitä tässä tapahtuu. Ei ole ihme, jos se
kestää jonkin verran enemmän aikaa.
Ja kuutoskohdaksi olen laittanut tuohon, että pikakäännytys.
On kyllä aika hämmästyttävää, että nyt
neljä vuotta tämän hallituksen aikana olen
saanut olla, niin toistuvasti pitää vain sanoa, että hallituksen
ministerit tekevät erinomaisen hyvää työtä.
Tämä asia on nyt tietenkin hätäisesti
ja myöhään tullut, mutta ei saa liikaa
moittia. Mutta kuitenkin esimerkiksi tämä pikakäännytyspykälä on
kohtalaisen hyvässä kunnossa verrattuna siihen,
mitä se oli aikaisemmin, ja jo ennakolta estää,
että meille ei tule turhan hätäisesti kansalaisia.
Lopuksi tähän pieni kertomus ihan omasta kokemuksesta,
kun Oulu oli 70—80-luvulla Helsingin jälkeen toiseksi
kuuluisin kaupunki ulkomaalaisten karkottamisessa. Minä olin
siinä yhtenä mukana ja lähdin viemään
Lagosiin Nigeriaan kolmea mustaa miestä kahden kaverin
kanssa, poliisin ja merikapteenin kanssa. Lopputulos oli se, että me
olimme itse siellä putkassa. (Naurua) Eli se siitä ystävyydestä suomalaisia
ja ulkomaalaisia kohtaan. Toista vuorokautta oltiin putkassa, sanottakoon
että kiinni otettuina, putka vivahtaa vähän
huvittelun puolelle, mutta olimme siellä todellakin epäilyttävinä henkilöitä kiinniotettuina,
haulikkomiehiä ympärillä joka suunnalla.
Toista vuorokautta piti olla siellä ylimääräistä,
kun Lontoossa oli varattu hyvät huoneet ja muut, mutta
nekin meni ohitse siinä asiassa. (Naurua)
Mutta lopuksi, Suomen pitää tietenkin ottaa sodan
jaloista niin naisia kuin lapsiakin, muttei sotakuntoisia miehiä.
Mitä meillä olisi tullut viime sodan aikana, kun
76 000 sotalasta, minunkin lähisukulaisiani, vietiin sinne,
jos sinne olisikin lähtenyt 76 000 sotakuntoista
miestä Suomesta? No olisi ehkä se etu, että meidän
ei tarvitsisi keskustella täällä Suomen
eduskunnassa nyt tästä asiasta, vaan me olisimme
ehkä jossakin, jääköön
nyt sanomatta, missä me olisimme. Siperia näkyy
tuolla lukevan, mutta en minä sitä tällä asialla
tarkoita.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ulkomaalaislaiksi
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on varsin oikea ja hyvä laki,
josta on annettava täysi tunnustus sitä valmistaneille
ministereille. Tämä on selkeä parannus,
ja voidaan sanoa, että meillä Suomessa yleensäkin
ihmisoikeuksien kannalta lainsäädäntö on
maailman huippuluokkaa kansainvälisesti verraten. Suomi
ei ole korruptoitunut maa, täällä voi
niin kotimaan kuin ulkomaan henkilö odottaa peruslähtökohtana
oikeudenmukaista viranomaiskäsittelyä ja oikeudenmukaista
käsittelyä myöskin eri oikeusistuimissa
ja valitusinstansseissa. Tämä on upea lähtökohta,
jota keskiarvona voi loppujen lopuksi vain harvasta maasta sanoa.
Suomi on todella kansainvälisesti ykkönen.
Ei ihme, jos Suomeen haluaisi tulla myöskin ulkomaalaisia
henkilöitä. Ja kun täällä eräät
puhujat viittasivat Viipurin henkeen, niin sehän on osoitus
siitä, että jo aiempien sukupolvien aikana suomalaiset
ja ulkomaalaiset ovat halunneet tulla toimeen luontevalla tavalla,
ja en usko, etteikö tämä kaikki
voisi edelleenkin jatkua. Mutta toisaalta meidän on turvattava
se, että suomalaisuus säilyy tässä maassa
ja että tänne tulevilla ulkomaalaisilla on myös
turvallista tänne saapua. Mielestäni siirtolaisuus
ja pakolaisuus tulisi selkeästi eriyttää toisistaan.
Minusta tuntuu, että meillä helposti nämä käsitteet
jatkuvasti menevät hieman sekaisin. Tietysti ne jollakin
lailla kohtaavatkin toisensa. On veteen piirretty viiva myös
osaltaan, mutta näkisin, että ero tulisi vetää.
Pakolaisen kohdalla tilanne on toinen kuin siirtolaisen kohdalla.
Toki molemmilla on oikeus maahan asiallisissa tarkoituksissa tulla.
Tämä pikakäännytys, joka jokin
aika sitten saatiin voimaan, on ollut erinomaisen hyvä.
Se on antanut jo signaalin, että tähän
maahan ei turhan takia kannata tulla, ja on toiminut erinomaisen
hyvin.
Ed. Laakso viittasi täällä niihin
ongelmiin, joita ilman valvontaa maahan laittomasti tulleet henkilöt
saattavat aiheuttaa. (Ed. Laakso: Ei, vaan laillisesti maahan tulevat
henkilöt, joita laittomasti työllistetään!) — No
niin, tässä tämä ongelma tuli
esille, kiitoksia ed. Laakso asian täsmentämisestä.
Halusin tässä yhteydessä tuoda sen esille,
että tarvittaisiin työsuojeluviranomaisille myös
riittävät resurssit, jotta ne lait, mitä tässä maassa
on hyväksi nähty, voisivat toteutua.
Arvoisa herra puhemies! Tehty hallituksen esitys on pääosiltaan
varsin hyvä ja kannatettava, ja toivon, että jos
valiokunnissa löydetään siihen parantamista,
se tehdään. Tältä pohjalta on hyvä edetä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Siitä samasta asiasta, mistä ed.
Oinonen äsken totesi elikkä ulkomaalaisen työvoiman
tulosta Suomeen: Ed. Laakso kuvasi aivan oikein sen, millä tavalla
lain tasolla tässä on nyt tapahtumassa parannus,
mutta tosiasiallisesti tilanne on aivan kokonaan toisella tavalla.
Minä olen odottanut, että sillä innokkuudella,
mikä salin oikealla laidalla on ollut tämän
pikakäännytyksen puolustamiseen, jossa on perusteensa,
aivan erikoisesti olisi tämän halvan työvoiman
käyttö tuomittu, mutta ei minkäänlaista
pihahdustakaan tämän suhteen ole kuultu. Tämä vain
tämmöisenä toteamuksena.
Sitten ed. Oinoselle. Onko hän vielä täällä salissa?
Näyttää olevan tuolla piilossa nurkassa. Hän
sanoi, että suomalaisuus säilyy tässä maassa.
Pitäisikö ed. Oinoselle kertoa, miten se temppu
tehdään?
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen piti mielestäni
erinomaisen puheenvuoron kantaessaan huolta suomalaisuudesta, mutta
periaatteessa siinä olisi voitu ottaa vielä esille
semmoinen perinteinen näkemys, että näitä pakolaisia
voitaisiin kouluttaa, maahanmuuttajakouluttaa, ja tietysti keskellä Suomea, ehkä Haapamäki—Keuruu
olisi voinut olla hyväkin akseli tälle asialle
ja sen toteuttamiselle. Sen pohjalta olisin toivonut tämmöistäkin
näköalaa tässä asiassa.
Ed. Myllyniemi otti hyvin esille näkemyksen siitä,
kuinka maahanmuuttajien vaatimusten perusteella jo uskonnonopetusta
ja siihen liittyvää kulttuuria ollaan muuttamassa.
Tässä pitäisi nähdä jämerä ja
tarkka näkemys siinä asiassa, että suomalainen
perusväestö kuitenkin säilyttäisi
oikeutensa.
Herra puhemies! On hyvä nähdä, että hallituksen
ministeri on tehnyt näinkin jämerän esityksen,
ja tässä täytyy vain kantaa huolta siitä,
ettei tule käymään niin, että oppositio
on suurin huolenkantaja siitä, kuinka tätä hallituksen
esitystä läpiviedään ja milloin
se tulee toteutukseen. Siltä pohjalta on erityisesti hyvä,
että tässä on säilynyt tämä pikakäännytysnäköala.
Se kuitenkin varmistaa sen, että nämä ohjat
säilyvät suomalaisten käsissä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela toi erittäin
hyvän näkökohdan esille. Nimenomaan pakolaisten
osaltahan se saattaisi liittyä joihinkin siirtolaisryhmiin. Kouluttamisesta,
ja mitä hän mainitsi Keuruusta ja Haapamäestä,
niin meillä oli pakolaisten vastaanottokeskus, joka otti
pakolaisia vastaan, ja tämä kysymys on ollut hyvin
läheinen minulle, mutta valitettavasti me menetimme tuon
pakolaisten vastaanottokeskuksen. Pakolaiset halusivat olla täällä suurempien
citien maisemissa mieluummin. Meillä oli siellä hyvät
tilat, entinen päihdehuoltola. Toivon, että tämä ed.
Lahtelan esille ottama idea voisi minun kannattamanani jossakin
muodossa toteutua. Me toivoisimme, että voisimme antaa
hyvää ja hyödyllistä koulutusta
pakolaisille ja siirtolaisille Keuruun Haapamäellä.
Erkki Kanerva /sd:
Arvoisa puhemies! Palasin vielä saliin, kun ed. Petri
Salo pani minun suuhuni sanan "likvidoida". Hän mainitsi
sen kahdesti minun suuhuni pantuna. Minä sanoin täällä,
että jos niissä olosuhteissa on säilynyt hengissä,
niin niistä olosuhteista ei kykene kommunikoimaan, asioimaan
Suomen korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. En puhunut likvidoinnista
yhtään mitään. Mielessäni
oli se Gdanskin satamasta noin kymmenen kilometrin päässä oleva
puolitoista kilometriä pitkä kiemurteleva kerrostalo,
jonka pyykki on kuivattu aina parvekkeella ja jossa tänäkin
talvena kerrostalohuoneita on lämmitetty hiilivalkealla.
Siellä on monta terveysriskiä, ja sieltä on
vaikea asioida Suomen korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. Minä olen
käynyt eteläpohjalaisten kanssa samaa koulua.
Minä olen suorittanut ammattiopintoja eteläpohjalaisten
kanssa. Minä en muista, että kukaan heistä olisi
antanut väärää todistusta lähimmäisestään,
mutta ehkä polvi on pojasta muuttunut. Ehkä sielläkin
vastuu on siirtynyt kuulijalle.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ole väittänytkään
niin, että ed. E. Kanerva olisi käyttänyt
likvidointi-sanaa, vaan hän käytti sellaista sanaa,
että ikään kuin nämä henkilöt
olisivat joutuneet sellaiseen hengen, terveyden tai kuoleman vaaraan
omassa maassaan, Slovakian maassa tai Puolan maassa, mistä meille
näitä romaneja tuli, jotta he voisivat käyttää Suomen
hallintojärjestelmää hyväkseen, olisivat
joutuneet vainotuksi tai uhatuksi tai jotakin muuta. Minä oikaisin
tätä käsitystä niin, että he
ovat voineet tehdä jo täältä ennen
pois lähtöänsäkin muistutuksen
tai valituksen. Sen voi tehdä myöskin Suomen lähetystöön
ulkomailla, mikäli haluaa, ilman että joutuu minkäänlaisiin
ongelmiin kotimaassaan. Minun tietooni ei tähän mennessä ole
tullut niitten Puolan romanien tai Slovakian romanien ihmisoikeuskysymyksistä minkäänlaista
epäilystä sen jälkeen, kun heidät on
pikakäännytyksellä palautettu Suomesta.
Teidän käsityksenne tässä oli
ihan toinen. Aion pitää omasta näkökulmastani
viimeiseen asti kiinni. Sitä todistaa myöskin
se, että nämä maat on aivan hiljattain
hyväksytty EU:n jäsenyyteen ja ihmisoikeuskriteerit
ovat olleet heillä viime aikoina erittäin tiukat.
Keskustelu päättyy.