Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme tämän eduskuntakauden aikana puhuneet useita kertoja vuosittain rintamaveteraanien kuntoutuksesta, kantaneet huolta sen laadusta ja erityisesti määrästä. Tässä lakialoitteessani, jonka on allekirjoittanut yhteensä 140 edustajaa, olen tehnyt esityksen tämän rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta.

Suomen sotien 39—45 veteraaneja, miehiä ja naisia, elää keskuudessamme noin 124 000. Heidän keski-ikänsä on yli 82 vuotta. Korkea ikä ja siitä johtuva kunnon heikkeneminen vaikeuttavat itsenäistä selviytymistä. Toimintakyky heikkenee jatkuvasti ja nopeasti, ellei sitä tehokkaasti tueta. Nyt istuvan Lipposen hallituksen ohjelmassa luvataan, että hallitus kehittää sotainvalidien ja -veteraanien etuisuuksia vapautuvien resurssien puitteissa. Taloudellisia voimavaroja vapautuu joka vuosi yli 13 miljoonaa euroa sen johdosta, että vuosittain kuolee noin 12 000 rintamaveteraania. Todettakoon, että viime vuonna käytettävissä oli rintamaveteraanien kuntoutukseen vanhassa rahassa ilmaistuna 212 miljoonaa markkaa, jota oli korotettu edellisen vuoden budjettipäätöksellä. Kun nuo vapautuvat varat ovat vuosittain vanhassa rahassa, markoissa, ilmaistuna noin 80 miljoonaa markkaa, niin tästä saadaan helposti se rahamäärä, joka tarvitaan.

Veteraanien poistuma ja kuntoutusmäärärahan kasvu ovat jouduttaneet kuntoutukseen pääsyä, mutta tavoite kuntoutuksen riittävästä toistuvuudesta ei ole vielä toteutunut. Jokavuotinen kuntoutus lisäisi merkittävästi veteraanien mahdollisuutta asua kotona tai kodinomaisissa oloissa. Riittävä, suunnitelmallinen ja monipuolinen kuntoutus turvaisi ja kohentaisi ikääntyneiden veteraanien kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoista merkittävästi sekä vähentäisi laitoshoidon tarvetta ja siitä aiheutuvia kuluja oleellisesti.

Kun sotiemme veteraanien kokonaismäärästä vähennetään sotainvalidit, joille annetaan säännöllisesti toistuvaa kuntoutusta sotilasvammalain nojalla, saadaan rintamaveteraanien kuntoutuslain nojalla kuntoutettavien määräksi noin 100 000. Mikäli heillä olisi lakiin perustuva oikeus saada määräaikaista kuntoutusta, voidaan olettaa, että heistä käyttäisi kuntoutusmahdollisuutta sama osuus kuin sotainvalideista ja että kuntoutukseen siis hakeutuisi vuosittain noin 60 000 rintamaveteraania. Viime vuonna kuntoutusta sai noin 35 000 rintamaveteraania.

Vapautuvat raharesurssit sekä laitos- ja avokuntoutusta antavien laitosten palvelukyky ja -taso mahdollistavat määräaikaiseen kuntoutukseen siirtymisen viipymättä. Sen vuoksi tässä lakiesityksessä ehdotetaankin, että 2 ja 3 §:ää muutetaan niin, että ensinnäkin kuntoutuksen tarkoituksena on edistää rintamaveteraanin toimintakyvyn säilymistä niin, että hän mahdollisimman pitkään selviytyy itsenäisesti päivittäisistä toiminnoistaan. Kuntoutus voidaan järjestää avo- tai laitoskuntoutuksena, ja siihen kuuluu tarpeellinen hoito ja tutkimus. 3 §:ssä: "Henkilöllä, jolle on myönnetty rintamasotilas-, rintamapalvelus- tai rintamatunnus, on oikeus saada tämän lain tarkoittamaa kuntoutusta vuosittain."

Toivon, että kun eduskunta lähes yksimielisesti hyväksyi päättäessään tämän vuoden budjetista lausuman, jossa hallituksen edellytetään selvittävän rintamaveteraanien kuntoutuksen laadun ja määrän siten, että voitaisiin päästä vuosittaiseen kuntoutukseen, tämä voisi tapahtua niin, että 2004 alusta kaikilla veteraaneilla olisi mahdollisuus päästä vähintään avokuntoutukseen, joka on yksi keskeinen osa sitä sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2000 antamaa ohjetta, jossa painotetaan lähikuntoutuksen ja avokuntoutuksen ensisijaisuutta, koska laitoskuntoutus on aina kalliimpaa.

Seppo Kanerva /kesk:

Arvoisa puhemies! Minua hieman ihmetyttää ed. Nepposen lakiesitys, koska tässä puhutaan toista ja tehdään toista. 29. päivänä marraskuuta ed. Nepponen jätti 140 edustajan allekirjoittaman esityksen veteraanien jokavuotisesta kuntoutuksesta, ja vajaa kuukautta myöhemmin budjetti-istunnossa 20. joulukuuta, istunnossa numero 170, äänestyksessä 162 ed. Myllyniemen esitettyä sosiaali- ja terveysministeriön momentille asiassa numero 39 veteraanien jokavuotiseen kuntoutukseen 3 miljoonaa euroa ed. Nepponen äänestää sitä vastaan. Eikö tällainen ole melkoista selkärangattomuutta ja veteraanien harhautusta?

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Nykyinen laki rintamaveteraanien kuntoutuksestahan on vuodelta 1988. Niin kuin ed. Nepponen totesi, sotiemme veteraanien keski-ikä on noin 83 vuotta, joten yhä tärkeämpää on heidän kohdallaan itsenäisen selviytymisen tukeminen. Totta kai iän myötä myös vaivat lisääntyvät. Niinpä kuntoutusta jatkossa joudutaan monipuolistamaan ja myös uusia toimintamalleja joudutaan ottamaan käyttöön. Painotushan on tähän saakka ollut avokuntoutuksessa. Sillä tavalla on voitu enemmän kuntouttaa veteraaneja. Nyt tämä korkea rintamaveteraanien ikä tekee kuntoutettavista tietenkin yhä vaativamman kohderyhmän. Niinpä jatkossa tarvitaan entistä kiinteämpää yhteyttä kuntien kotipalvelun ja yleensä vanhustenhuollon kanssa.

Olen yksi tämän ed. Nepposen lakialoitteen allekirjoittaja ja toivon myös, että — ed. Nepponen lakialoitteen esittelyssä jo viittasi eduskunnan yksimieliseen tahtoon budjetin käsittelyssä — tämä johtaa siihen, että päästään mahdollisimman nopeasti myös rintamaveteraanien kohdalla siihen, että he pääsevät kuntoutukseen joka vuosi.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen todellakin samaa mieltä kuin ed. Seppo Kanerva juuri äsken, että puheet ja teot ovat kyllä kovin pahasti olleet täällä ristiriidassa. Täällähän on vuosikausia puhuttu tästä veteraanien kuntoutuksesta, sen saamisesta joka vuosi tapahtuvaksi ja siitä oli todellakin joulukuussa äänestys, ja olisin toivonut, että ed. Nepponen olisi silloin osoittanut asiaan harrastuneisuutta. Rahastahan tässä ei ole kysymys. Asialla on varmasti niin pieni fiskaalinen merkitys. Juuri ed. Nepponen korokkeelta totesi vuosittaisen poistuman ja sen mukanaan tuomat säästöt, ja näillä hyvin voitaisiin tämä kattaa, se summa on kumuloitunut jo vuosien mittaan. Odotankin ed. Nepposen vastausta, minkä takia hän muuttaa mieltään. Kyllä veteraanit seuraavat näitä äänestyksiä hyvin tarkkaan.

Arvoisa puhemies! Veteraanien keski-ikä on tosiaankin nyt yli 82 vuotta, ja veteraanisukupolven osalta eletään selkeästi vanhuudenhuollon vaihetta, jolloin oikein suunnatuilla tukitoimilla tulee veteraaniväestön itsenäistä selviytymistä edistää.

Veteraanien kuntoutushan aloitettiin sotainvalideista ja myöhemmin oikeus kuntoutukseen on laajennettu koskemaan kaikkia rintamamiesveteraaneja ja tunnuksen omaavia naisia, myös osittain vuonna 26 syntyneitä. Kotirintamalla työskennelleet ovat kuntoutuksen ulkopuolella. Valitettavasti tosiaankaan näitä määrärahoja ei ole ollut riittävästi, ja myöskin nämä kotirintamalla työskennelleet ovat vanhoja ja sairaita ja tarvitsisivat kyllä ehdottomasti enemmän huolenpitoa ja tukea tässä mielessä.

Veteraanien tulisi mielestäni päästä ehdottomasti halutessaan joka vuosi kuntoutukseen. Vaikka poistuma on ollut suuri viime vuosina, tämä säännöllisyyden tavoite ei ole toteutunut. Kuntoutettavien veteraanien lukumäärä on keskimäärin 100 000, kun veteraanien kokonaismäärästä vähennetään sotainvalidit, jotka ovat oikeutettuja vuosittaiseen kuntoutukseen paitsi alle 10 prosentin invalidit, mikä epäkohta myöskin pitäisi pikaisesti korjata, niin kuin ed. Seppo Kanerva on myöskin tätä asiaa ajanut.

Verottomaan rintamalisään ei ole tehty tasokorotuksia vuosiin, vain vuosittaiset indeksitarkistukset. Rintamalisän taso on tänä vuonna 40,5 euroa kuukaudessa. Kaikkein pienituloisimpien veteraanien toimeentuloa on kohennettu ylimääräisen rintamalisän tasokorotuksella, joka tuli voimaan vuoden 2000 keväällä. Myöskin kansaneläkkeeseenhän tuli pieni tasokorotus viime vuonna, ja se osaltaan tietenkin jonkin verran kohensi veteraanien toimeentuloa, ja sehän heijastui myös ylimääräiseen rintamalisään. Mutta kansaneläkkeeseen on ehdottomasti saatava korkeampi tasokorotus, koska sillä tavalla myöskin parantaisimme kaikkein pienituloisimpien veteraanien asemaa. Itsenäisyyden 85. juhlavuonna, mitä juuri vietimme, rintamalisän tasokorotus olisi kyllä tullut kohdentaa kaikille veteraaneille.

Sotilasvammalain mukaan kunnille korvataan niiden vähintään 30 prosentin haitta-asteen omaaville sotainvalideille järjestettyjä sosiaalihuoltolain ja kansanterveyslain mukaisia avopalveluja. Niihinhän voi kuulua myöskin tällaista kuntoutustoimintaa. Eduskunta on hyväksynyt lainmuutoksen, jolla haitta-asteraja putoaa nyt 25 prosenttiin ja toivottavasti 20 prosenttiin vuonna 2004. Tämä tehty uudistus koskee noin 1 400:aa sotainvalidia. On hyvä, että lievävammaisille sotainvalideille annetaan oikeus laitoshoitoon silloin, kun kotona selviytyminen ei ole enää mahdollista. Mutta erittäin tärkeää olisi saada tämä oikeus muille veteraaneille sekä sotainvalidien puolisoille, leskille ja kotirintamanaisille.

Arvoisa puhemies! Veteraanisukupolven asemaa on voitu asteittain parantaa, mutta vieläkin on monia aukkoja, joita pitää nopeasti korjata, sillä viimeisen iltahuudon saavuttaa vuosittain noin 12 000 veteraanisukupolven edustajaa. Avo- ja laitoskuntoutukseen on panostettava, emmekä saa muitakaan sosiaalietuuksia unohtaa. Vaikka valtiontalouden tilanne on tiukka, tulee eduskunnan mielestäni panna arvot oikeaan järjestykseen ja osoittaa riittävästi varoja veteraanietuuksien lisäämiseen niin kauan kuin aikaa on. Veteraanisukupolvi ansaitsee meidän kaikkien erityisen kunnioituksen.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä nyt on niin kovasti todettu, miten näin menetellään, olen tottunut siihen, että kun me yhdessä jotakin asiaa valmistelemme, sovimme ja päädymme ratkaisuun, että tälle vuodelle ei ollut lisää rahaa käytettävissä, olen johdonmukaisesti sen mukana. Mutta haluan muistuttaa, että eduskunta hyväksyi minun lausumaesitykseni yhden äänen vastustaessa ja siinä olitte te mukana myöskin. Jotkut jakavat näistä pitkiä listoja. Se on taas oma tapansa työskennellä. Minulla on tapa olla mukana yhteistyössä tekemässä ratkaisuja. Lakiesitys ja lausumaesitys ovat juuri sitä yhteistyötä, mitä tehdään näiden asioiden eteenpäinviemiseksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Erittäin hyvä täsmennys, mikä on otsikko, jonka alla keskustelua haluamme käydä.

Rintamaveteraanien kuntoutuksesta annettu lakialoite on varsin hyvä. Olen ilomielin halunnut olla niin pian kuin suinkin mahdollista sen allekirjoittajien joukossa. Kuntoutus on yksi osa, jolla voimme pitää huolta viime sotien veteraaneista. Haluaisin, kuten ed. Hyssäläkin, laajentaa tätä joukkoa koskemaan myöskin kotirintamaa ja aivan erityisesti kotirintamanaisia, kotirintamalottia. He ovat tehneet vuosikausia työtä saamatta koskaan kunnon korvausta ja ilman, että sitä olisi eläkkeessä millään tavalla otettu huomioon, joten tämän näkökohdan tuon hyvin vakavasti esille.

Mitä tulee veteraani-ikäpolven kuntoutukseen, asialla on kiire. Kuntoutus täytyy ymmärtää asianomaisen iän ja terveydentilan mukaan. Se ei voi olla enää sellaista kuntoutusta kuin on vielä työssä olevien työtehtävissä jaksamiseen tähtäävä kuntoutus. Tämä tulee sovittaa asianomaisen yksilöllisen voinnin mukaan. Tiedän eräänkin veteraanin, joka tahtoi kuntoutukseen, mutta lääkäri joutui sanomaan, että te ette enää kestä kuntoutusta vaikean sydänvian vuoksi, joten olisi toivottavaa, että kun yhä useammat veteraanisukupolveen kuuluvat ikääntyvät, terveydentila heikkenee, voitaisiin löytää niitä muotoja, joilla itsenäinen Suomi ja suomalainen yhteiskunta kunniakansalaisilleen osoittaisi elämän korkeassa iässä sitä kiitosta ja hyvää tahtoa, jota he todella ansaitsevat.

Yhdyn myös siihen ed. Hyssälän esittämään näkemykseen, että rintamalisiin tulisi tehdä asianmukaiset tarkistukset.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että tämä lakialoite saa myönteisen jatkokäsittelyn.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit lämpimästi kannattavat tätä lakialoitetta ja ymmärtääkseni kaikki ovat myös sen allekirjoittaneet. Lisäksi näyttää siltä, että hallituspuolueistakin valtaosa edustajista on tämän allekirjoittanut, vasemmistoliitosta 11, demareista lähes 30, kokoomuksesta yli 30 ja Rkp:stäkin kymmenkunta. Nyt onkin kysymys, lähteekö sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä tätä asiaa viemään eteenpäin. Jos nämä eräät valiokunnat pystyvät esimerkiksi ulkomaalaislain käsittelemään, niin uskon, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on vain halusta kiinni, ottaako se tämän käsittelyyn ja vie eteenpäin, kun on näin valtavan paljon allekirjoittajia aloitteessa, vai ovatko ed. Nepposen puoluetoverit ministeri Perho ja ministeri Niinistö niin asiaa vastaan, etteivät salli tämän edetä eduskunnassa? Mahdollisuus siihen todellakin on, ja mistään merkittävistä rahoista ei ole kysymys. On kiireesti tämä asia hoidettava niin, että kaikille näille tässä mainituille ryhmille tulee oikeus saada vuosittain kuntoutusta. Pakkohan sinne ei ole tietenkään mennä, mutta se, että annetaan oikeus, on tärkeä askel eteenpäin.

Vähän jäin kyllä vielä ihmettelemään, herra puhemies, ed. Nepposen pohdintoja, mihin hän pyrkii, kun hän kuukausi sitten oli vastustamassa määrärahaa tälle vuodelle tätä tarkoitusta varten ja kuitenkin samoihin aikoihin teki lakialoitteen ja suurella vaivalla keräsi näin paljon nimiä. Kuitenkin, jos tämä lakialoite hyväksytään, niin kuin hän ilmeisesti haluaa ja me kaikki haluamme, jotka olemme allekirjoittaneet, niin rahaahan se tarvitsee. Olisi ollut loogista, että se olisi otettu jo budjettiin ja näin menetelty asianmukaisessa järjestyksessä. Nyt, jos tämä hyväksytään, mitä toivon, niin lisäbudjetissa on otettava määrärahat eduskunnan (Puhemies koputtaa) säätämien lakien mukaisesti. Ed. Nepposelta puuttuu hieman tästä logiikka, mutta annetaan se anteeksi, kun asia on tavattoman tärkeä.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! On erinomainen asia, että näin suurella joukolla kansanedustajat ovat kannattamassa ed. Nepposen ym. lakialoitetta rintamaveteraanien kuntoutuksesta, kuntoutuksen lisäämisestä. Minustakin olisi tärkeää, että vihdoin näiden keskuudessamme olevien kunniakansalaisten osalta kyettäisiin heidän itsenäisen selviytymisensä ja toimintakykynsä kannalta tekemään kaikki voitava.

Samalla on syytä todeta, että sotiemme veteraanien määrärahat kokonaisuudessaan budjetissa ovat toki pienemmällä tasolla kuin silloin 90-luvun puolivälissä, mutta niitä pitäisi olla mahdollisuus lisätä ja kohdentaa, kun veteraaneja poistuu joukostamme, sillä tavoin että jäljellä olevien osalta etuuksia kyettäisiin parantamaan ja samalla myös ottamaan huomioon naisten kuntoutustarve ja kuntoutus. Tosiasiahan on, että monen kohdalla puoliso on ollut tukena ja turvana vaikeina aikoina ja nyt rauhan vuosina ikääntymisen myötä kumppanina. Tästä syystä, arvoisa puhemies, kyllä meidän pitäisi tätä isänmaan itsenäisyyden taistellutta ja hyvinvoinnin rakentanutta sukupolvea kokonaisuudessaan kohdella arvokkaalla ja kunnioittavalla tavalla myös kuntoutuksen ja muiden toimeentulon kannalta tärkeiden asioiden osalta.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Erittäin hyvä lakialoite. Ongelmahan tässä on se, että vaikka hallituksen ohjelmassa on luvattu niin kuin täällä ed. Nepponen totesi, että hallitus kehittää sotainvalidien ja veteraanien etuisuuksia vapautuvien resurssien puitteissa, näin ei ole toimittu. Tämä lakialoitehan lähtee siitä, että hallitusohjelman mukaisesti toimittaisiin.

Minä henkilökohtaisesti toivon, että tämä nyt menee eteenpäin ja tulee hyväksytyksi, mutta samalla on kyllä sitten käsiteltävä samassa hengessä myöskin ed. Tiusasen tekemä lakialoite marraskuulta viime vuoden puolelta, aloite joka käsittelee rintamaveteraanitunnuksien myöntämiselle asetetun määräajan jatkamista. Lakialoitteessaan hän esittää ja yli sata muuta allekirjoittanutta — itseni mukaan lukien — että jatketaan hakemusten toimittamisen määräaikaa aina 31. päivään joulukuuta 2006, jotta sitten täysimääräisesti voisi toteutua ed. Nepposen lakialoitteen 3 §. Nythän kaikki tiedämme sen, että on sellaisia sotiemme veteraaneja, jotka eivät ole tunnusta saaneet, ja heitä on valitettavan paljon.

Itse olen tehnyt toimenpidealoitteen siitä, että selvitettäisiin nyt perusteellisesti tämä kysymys — siihen ei ole ollut valitettavasti tahtoa — miksi kaikille ei ole tunnusta myönnetty ja miksi on ollut hivenen epäoikeudenmukainen käytäntö.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen on tehnyt veteraanien kuntoutuksesta tärkeän lakialoitteen, jota moni meistä on ollut allekirjoituksellaan tukemassa. Tässä yhteydessä haluan tuoda esille vain yhden näkökohdan.

Vaikuttaa siltä, että tämä aloite todellakin yhdistää eri puolueista tulevia kansanedustajia. Allekirjoittajien joukossa on valiokuntien puheenjohtajia ja hallituspuolueidenkin puoluejohdon jäseniä. Kuitenkin käynee niin, että tästä kaikesta huolimatta tämän lakialoitteen kohtalona on raukeaminen näillä valtiopäivillä. Se on valitettavaa, sillä vaalikausi on lopuillaan ja valiokunnat ovat kovin työllistettyjä.

Kyllä, arvoisa puhemies, nousee semmoinen ajatus mieleen, että edustajien tekemien tämän kaltaisten aloitteiden, joiden allekirjoittajien joukossa on yli sata edustajaa, statusta pitäisi jollakin tavoin nostaa, sillä onhan jopa perustuslain säädös siitä, että 20 kansanedustajaa pystyy allekirjoituksellaan tekemään välikysymyksen ja pakottamaan hallituksen 15 päivän sisällä antamaan eduskunnalle nopean vastauksensa. Perustuslaki sen kummemmin kuin eduskunnan työjärjestyskään ei totea mitään yli sadan kansanedustajan allekirjoittamasta aloitteesta. Sen sijaan kyllä puhemiesneuvoston hyväksymä valiokuntien käsittelyjärjestysohje sijoittaa peräti seitsemännelle sijalle kiireellisyysjärjestyksessä tämän kaltaiset aloitteet.

Tässä, arvoisa puhemies, voisi jatkossa olla harkinnan paikka, sillä onhan kai siitä lähdettävä, että tämän kaltaiset merkittävää tukea saavat aloitteet on tarkoitettu vakavasti otettaviksi, ja eikö voisi olla niin, että kun sata kansanedustajaa on aloitteen (Puhemies koputtaa) allekirjoittanut, niin se aina päätyy jonkunlaiseen äänestykseen tässä salissa?

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nepposen ym. allekirjoittama lakialoite rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muuttamisesta on käydyn keskustelun perusteella jo todettu sellaiseksi, että henki on hyvä ja oikeudenmukainen tälle asialle olemassa. Mutta siinä mielessä, kun tässä selkeästi on nähtävissä ja haisteltavissa myöskin sellainen asia, että tämä hyvä asia on pitkälti esillä myöskin vaalien aikana ja tulevissa vaaleissa sikäli, kenen keksintö ja kenen aloite tämä asia on olemassa, niin haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että ei tämä vaan yksin mikään kokoomuksen asia ole olemassa, koska siltä osin, jos halua olisi ollut olemassa, niin koko tämän viimeisen vaalikauden ja paljon sitä ennenkin, kun kokoomus on hallinnut valtiovarainministerin kautta tasavallan budjettipolitiikkaa ja viime aikoina myöskin sosiaali- ja terveysministerin kautta, olisi tämä asia voitu säätää järjestykseen hallituksen esityksellä jo sillä pohjalla, kun se asia kerran hallitusohjelmaan liittyy. Siinä mielessä tämä näkemä ja tämä esitys tässä asiassa on hyvä.

Erinomaisen hyvä on myös ed. Nepposen lausuma budjettiin, missä budjettilausumassa todettiin, että tämä tulee saattaa järjestykseen, ja sitä kautta tässä on myöskin ikään kuin eduskunnan päätös tälle hyväksymiselle olemassa, mutta — vaikka selityksiäkin äsken kuultiin — kun budjettiin esitettiin lisää määrärahaa tässä asiassa, myöskin tämä aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Nepponen äänesti vastaan. Tämän osalta tämä on johdonmukaisesti selvitettävä niin, ettei kansalle jää väärä kuva siitä, että tämä asia olisi ollut yksinkertainen ja selkeä, vaan on ollut selkeä sellainen, että tällä tehdään politiikkaa, mutta sitten kuitenkin uskollisesti ollaan hallituksen ja valtiovarainministerin uskollisena soturina äänestämässä kaikkea semmoista asiaa ja semmoista rahaa vastaan, mikä koskettaa veteraaneja ja veteraanien hyvinvointia ja kuntoutusta.

Herra puhemies! Yhtenä asiana tässä haluaisin tuoda vielä julki, mikä liittyy myöskin saman tyyppiseen aiheeseen, kuinka näitä asioita katsotaan ja kuinka puhutaan ja nähdään, että samaisessa budjettiäänestyksessä äänestettiin eräiden ulkomaalaisten veteraanien, Suomen rintamalla viime sodissa taistelleiden veteraanien, rintamalisästä. Tässä äänestyksessä näytti olevan niin, että joko oli ymmärtämättömyyttä tai pahansuopaisuutta, mutta ymmärrän, että hallituspuolueiden edustajien kädet olivat tavallaan sidotut sen määrärahan korottamisen osalta, millä olisi taattu jonkin näköinen kunniallinen, siis saman arvoinen taso, tavallaan tasokorotus, mitä se on ollut alun perinkin olemassa. Ed. Bremer hallituspuolueitten riveistä äänesti sen esitykseni puolesta, mutta muun muassa oppositiossa oli neljä edustajaa, jotka äänestivät sitä vastaan, ja näiden edustajien joukossa oli myöskin sellaisia edustajia, jotka kertoivat olevansa veteraanien ja veteraanijärjestöjen luottamushenkilöitä, luottamustekijöitä. Tässä on mielestäni tämä edesvastuuttomuus oikein suurella tasolla olemassa. Nimet jokainen löytää sieltä äänestyskartasta.

Herra puhemies! Tämä rintamaveteraanien asian hoitaminen on äärettömän tärkeä, se pitää saattaa järjestykseen ja kuntoon ja myöskin näissä aikaisemmissa puheenvuoroissa usein toistettu maininta siitä, että veteraanien puolisot tulee myöskin saattaa tässä asiassa mukaan, koska käsittääkseni kireässäkin valtiontaloudessa tulee tulevaisuudessa olemaan tähän tilaa ja varaa ja se on mahdollista, jos vain vähänkin on hyvää tahtoa olemassa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun jälleen kerran minut mainittiin, toteaisin, ed. S. Lahtela, jonka tiedän olevan reservin upseeri, että joskus taisteluja hävitään, mutta sota voitetaan. Minusta juuri se, että eduskunta hyväksyi lausuman, oli merkittävä yksimielinen kannanilmaisu asiassa. Silloin ei kannattaisi näistä yksittäisistä pienistä asioista puhua, koska toivon mukaan tämä on niin vakava viesti, että asia saadaan kuntoon 2004 alusta.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sotaveteraanit, sotainvalidit ja heidän puolisonsa tarvitsevat ikääntyessään yhä enemmän hoitoa, kuntoutusta ja erilaisia palveluja. Sen me kaikki tiedämme erittäin hyvin. Itsenäinen kotona selviytyminen mahdollisimman pitkään on sekä veteraanien että yhteiskunnan kannalta vaihtoehdoista paras ja inhimillisin.

Tähän nähden hallitusohjelman toteuttamiseksi ja kunniavelan maksamiseksi hallituksella olisi viimeiset ajat toteuttaa lupauksensa. Tämä ed. Nepposen aloite on oikean tyylinen: Veteraanikuntoutusta tulisi muuttaa siten, että sitä olisi vuosittain saatavissa ja se tulisi vapautuvista resursseista kustannetuksi. Toki sotainvalidien laitoshuollon ja kunnan järjestämien avopalvelujen haitta-astetta voitaisiin lieventää ja näitä molempia ulottaa portaittain vapautuvien resurssien puitteissa ensin lievempivammaisille ja sitten myös heidän puolisoilleen.

Meillä tulee jatkossa olemaan myös ongelmana sairas- ja kuntoutuskotien tilanne, koska tällä hetkellä se laki ei anna lievempivammaisille mahdollisuutta laitoshuoltoon. Tältä osalta tulisi lakia myös jatkossa hiukan muuttaa, että me pystyisimme ottamaan sairas- ja kuntoutuskoteihin myös näitä lievempivammaisia sitten myös laitoshuoltoon.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tähän asiaan liittyy näin teknisellä puolella varsin monta yksityiskohtaa, niin sen takia tulin tänne eteen, vaikkei tässä monta hetkeä mene. En missään nimessä aio pitää mitään palopuheita tämän asian tiimoilta. Minä ymmärrän täydellisesti ed. Nepposen aseman siinä, että hallituspuolueissa mukana olevana täytyy jollakin tavalla ruudussa pysyä aina ja sillä siisti.

Arvoisa puhemies! Tässä on yksi hyvin merkittävä näkökohta näissä meidän yhteisissä pelisäännöissämme. Nimittäin kun tässä aloitteessa on lähes puolitoistasataa nimeä alla, niin sanotun puhemies Suomisen säännön mukaanhan tämä pitäisi saada käsittelyyn valiokunnassa, kun näitä allekirjoituksia on näin paljon. Totean, että liikennevaliokunta on noudattanut tälläkin vaalikaudella tätä periaatetta ja hoitanut tänne asian, vaikka se olisi hyryn kanssa sitten loppujen lopuksi ja ponnella varustettuna, mutta joka tapauksessa näin. Olisi hyvä pitää niistä yhteisesti sovituista pelisäännöistä kiinni.

Sitten, milloin tämä asia on tullut, arvoisa puhemies, ensimmäisen kerran minun kuulteni, huom., esille? Se tuli vuonna 1988 Finlandia-talolla. Oli tilaisuus, jossa käsiteltiin rintamaveteraanien asiaa, juhlapuhujana oli pääministeri Harri Holkeri. Silloin tuli rintamalisään joku lisä. Ed. Seppo Kanerva muistaa varmasti ihan tarkkaan, mikä se oli. Se oli joku toistasataa markkaa tai jotakin sellaista, sadan ja kahdensadan markan välillä joku lisäys tuli silloin. Silloin Holkeri piti Finlandia-talolla, kuten sanottuna, puheen, jossa hän nimenomaan toi esiin ne periaatteet, millä tätä asiaa piti hoitaman, siis nyt 15 vuoden aikana. Hän totesi aivan oikein, että näitten tukilisien, tukien ja kuntoutukseen käytettävien rahojen jnp. saajien määrä pienenee luonnollisista syistä. Tämän lakialoitteen perusteluista voimme lukea, että se määrä on noin 12 000 henkilöä vuodessa. Samanaikaisesti tämän saajajoukon keski-ikä nousee, mikä merkitsee kunnon heikkenemistä ja kuntoutustarpeen kohoamista. Eli toisin sanoen pitämällä vaikka se rahamäärä suurin piirtein samana mahdollistuu näitten eri puolien huomioon ottaminen ja asian kaikkinainen hoitaminen.

Eli jos, arvoisa puhemies, nämä hallitukset nyt olisivat vain noudattaneet Holkerin juhlallista puhetta — meitä oli koko Finlandia-talon sali täynnä — niin tämä asia olisi hoidettu jo pois, mutta ei se nyt sitten vaan ole tullut hoidetuksi. Ja kun oma nimeni löytyy tuolta aloitteen alta, niin se tarkoittaa, että tietysti kannatan tätä asiaa.

Timo Ihamäki /kok:

Herra puhemies! Kuten kuulimme, niin tällä on pitkä historia, mutta aloite on hyvä. Eikä ole ihme, että sillä on 140 allekirjoittajaa ja itsekin olen päässyt, siitä olen tyytyväinen, mukaan allekirjoittaneitten joukkoon.

Tosiasiahan on, että veteraanit ikääntyvät ja kunto sekä toimintakyky ja selviytymiskyky heikkenevät ja luonnollinen poistuma vähentää vuosittain veteraanien määrää. Kuten aloitteessa perustellaan, vapautuu vuosittain rahallisia resursseja, koska veteraanien määrä vähenee. Liikenevät resurssit voidaan käyttää jäljellä olevien veteraanien huoltoon ja kuntoutukseen. Ei siis tarvita ilmeisesti lisää rahaa. Kun kuntoutus suoritetaan avo- tai lähi- tai laitoskuntoutuksena asianomaisen kunnon mukaan, niin siihen voi osallistua suurin osa veteraaneista.

On kuitenkin tässä yhteydessä muistettava, että vastaavan sisältöinen ponsi hyväksyttiin vastikään sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja sittemmin eduskunnan käsittelyssä sotainvalidien kohdalla, kun edellytettiin, että prosenttiraja säännölliseen vuosittaiseen kuntoutukseen tai laitoshuoltoon pääsemiseksi poistetaan kokonaan. Hallitushan esitti sotainvalidien kohdalla, että prosenttiraja pudotetaan 30 prosentista 25 prosenttiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta teki ponnen, että prosenttiraja poistetaan kokonaan, ja ponsi hyväksyttiin yksimielisesti täysistunnossa.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi on sanottava, että kannatan lämpimästi ed. Nepposen tekemää lakialoitetta rintamaveteraanien kuntoutuksen parantamisesta niin, että rintamaveteraaneilla olisi oikeus saada kuntoutusta joka vuosi. Suomalaisen sotilaan tunnuslause "veljeä ei jätetä" on tuttu tänä päivänä myös nuoremmalle polvelle. Kansanedustajille tämän tunnuslauseen pitää mielestäni merkitä sitä, että veteraanien asema yhteiskunnassa turvataan niin henkisesti kuin fyysisestikin.

On tietenkin luonnollinen asia, että veteraanit vanhenevat, heidän joukkonsa harvenee ja heidän terveytensä heikkenee. Veteraanien sosiaaliturvan pääpaino onkin siirtynyt vanhuuden huoltoon. Veteraanien hoidossa korostuvat siten kuntoutus ja sosiaali- ja terveyspalvelut. Veteraanien kuntoutus on myös siirtymässä yhä enemmän koteihin ja kodin lähellä tapahtuvaan avokuntoutukseen, jolloin kuntoutus voidaan toteuttaa jatkuvana toimenpiteenä.

Tässä yhteydessä totean myös, että mielestäni sotainvalidilain mukaisia laitoshoito-oikeuksia tulisi laajentaa koskemaan myös lievästi vammautuneita ja sotaveteraaneja. Myös veteraanien puolisot ja lesket tulisi asettaa asteittain kuntoutuksen piiriin samalla lailla.

Sotiemme veteraanit, jotka pelastivat isänmaamme itsenäisyyden, ansaitsevat hyvät ja arvostetut eläkepäivät. Vuosittain kuntoutus parantaa veteraanien mahdollisuuksia elää ja tehdä jokapäiväisiä askareitaan omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Tavoitteemme pitääkin olla parantaa kaikkien veteraanien arkea, niin että jokainen kykenisi mahdollisimman pitkään asumaan kotonaan tai kodinomaisessa ympäristössä. Toimintakykyä ja omatoimisuutta voidaan parantaa juuri oikeanlaisella kuntoutuksella. Riittävällä ja monipuolisella kuntoutuksella pystytään ennen kaikkea ennaltaehkäisemään veteraanien laitoshoitoa.

Arvoisa puhemies! Valtio antaa kunnille veteraanien kuntoutukseen tarvittavat määrärahat. Valitettavasti kuitenkin osa kunnista palauttaa määrärahoja käyttämättöminä. Tähän on useita syitä, kuten esimerkiksi se, että kunnat eivät seuraa määrärahojen käyttöä, tai esimerkiksi se, että veteraani sairastuu tai kuolee eikä siten voi mennä kuntoutukseen. Toisaalta useat kunnat ovat omien talousarvioittensa kautta ohjanneet rahaa veteraanien kuntoutukseen ja palveluihin. Harmillista on kuitenkin se, etteivät kunnat ole niin paljon käyttäneet laitoksien ulkopuolella tapahtuvaa kuntoutusta, mikä on monessa tapauksessa järkevämpää ja huomattavasti edullisempaakin. Rahojen suunnitelmallisella käytöllä useampi veteraani pääsisi kuntoutukseen.

Mielestäni ongelmallista on myös se, että maakuntien välillä on veteraanien pääsy kuntoutukseen hyvin erilaista. Se vaihtelee kovasti. Esimerkiksi vuonna 2000 eräissä maakunnissa vain 16,5 prosenttia ja parhaissa noin kolmannes, 33 prosenttia, veteraaneista pääsi vuosittain kuntoutukseen. Kuntoutusrahoja jaetaan ainoastaan veteraanien hakemuksesta. Osa veteraaneista ei hae kuntoutusta ollenkaan ja osa taas hakee vuosittain. Veteraaneja pitäisikin enemmän mielestäni kannustaa hakemaan kuntoutusta.

Kaiken kaikkiaan lähtökohtana on, että kuntia myös tulee kannustaa järjestämään kuntoutusta suunnitelmallisesti. Veteraanit vanhenevat ja heidän joukkonsa hiljalleen harvenee. Vähintä, mitä me voimme tehdä heidän elämänlaatunsa parantamiseksi, on tarjota monipuolista kuntoutusta riittävän usein.

Arvoisa puhemies! Olemme veteraaneille paljosta kiitollisuuden velkaa. Tämä on vain yksi tapa osoittaa heille arvostustamme. Kannatan lämpimästi sitä, että tämä lakialoite saa valiokunnassa asianmukaisen käsittelyn ja saadaan pikaisesti siten voimaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nepposen aloite on hyvä, ja siksi kirjoitin tämän allekin. Niin kuin tässä edellä todettiin, tässä on monennäköistä nytkytystä käyty ja jotkut ovat jopa käyttäytyneet epäjohdonmukaisesti, mutta pääasia on, että tämä asia tulisi hoitoon. Itsekin olen samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, minusta tämä aloite pitäisi nyt ottaa valiokunnassa käsittelyyn ja katsoa tämä homma, että mahdollisimman nopeasti myös varataan tähän varat, että tämä näin toteutuisi.

Kun katsoo tätä kokonaisuutta, mitä kuntoutuksen osalta on viime vuosina tehty, niin ihmetyttää se, jotta vaikka joka vuosi me olemme lisänneet valtion talousarvioon varoja, niin siitä huolimatta jostain ihmeen syystä ne kuntoutusjaksot eivät ole hirveän paljon tihentyneet. Siinä joskus on tullut mieleen se, ovatko sitten nämä laitokset rahastaneet siinä välissä enemmän vai mistä se mahtaisi johtua.

Sen lisäksi vielä useat kunnat laittavat siihen omia varojaan. Muun muassa oma kaupunkini laittaa kuntoutukseen joka vuosi semmoiset 40 000 euroa, jolla on pyritty tehostamaan ja nopeuttamaan sitä, että nämä henkilöt, jotka haluavat kuntoutukseen, pääsisivät mahdollisimman usein. Tässä tämä tavoite, että joka vuosi pääsee kuntoutukseen, on hyvä tavoite ja siihen pitää varata myös valtion budjetissa varat.

Sen lisäksi edellinen puhuja taisi todetakin, jotta muuten osa näistä veteraaneista on semmoisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua lähteä kuntoutukseen, ainakaan kauemmas kodista. Sen takia on tärkeää, jotta tämmöistä lähellä tapahtuvaa kuntoutusta, josta voi käydä jopa kotona yön ajaksi, harrastettaisiin enemmän, koska tämä on todettu hyväksi. Omassa kunnassani yli puolet haluaa nimittäin semmoista. Kun itse olen joskus käynyt näiden veteraanien luona (Puhemies koputtaa) eduskuntakatsausta pitämässä, niin ainakin he ovat hyvin tyytyväisiä olleet, kun saavat olla yötä sitten muijan luona, tai vaimonsa luona.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamista tarkoittava lakialoite, jossa ehdotetaan, että rintamapalvelus- tai rintamatunnuksen tai rintamasotilastunnuksen omaavilla veteraaneilla olisi kuntoutusmahdollisuus joka vuosi.

Tässä täytyy antaa kiitos ed. Nepposelle, joka on kerännyt tämän lakialoitteen taakse 141 nimeä. Sillä lailla tästä aloitteesta on tullut eduskunnan yhteinen tahdonilmaisu, ja tämä merkitsee sitä, että eduskunta haluaa, että meidän kunniakansalaisillamme, veteraaneilla, olisi kuntoutusmahdollisuus vuosittain.

Meillähän on vielä veteraaneja jäljellä 124 000, ja heidän keski-ikänsä on 82 vuotta. Vuosittain keskuudestamme poistuu noin 12 000 veteraania, mikä merkitsee sitä, että kuntoutustarkoitukseen vapautuu määrärahoja noin 13 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä resurssi antaa mahdollisuuden jäljellä oleville veteraaneille saada tämä kuntoutus, jota tämä lakialoite tarkoittaa. Minusta tämä on erittäin tärkeää, ja siksi toivon, että vaikka vaalikausi on lopuillaan, niin sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa tämän käsiteltäväksi ja saattaa tämän lain muotoon ja siten saadaan tämä eduskunnan yhteinen tahto toteutettavaksi.

Minusta valitettavaa vain oli se, että oman vaalipiirimme edustaja Nepponen, joka on tämän lakialoitteen puuhamies, äänesti kuitenkin 20.12. ed. Myllyniemen määrärahaesitystä vastaan, jolla oli tarkoitus 3 miljoonalla eurolla korottaa veteraanien kuntoutusmäärärahaa, ja siten ikään kuin sitten tämän lakialoitteen hyvä tarkoitus romuttui.

Kaikesta huolimatta minä toivon, että eduskunta ja erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunta suhtautuu tähän asiaan vakavasti ja me saatamme vielä tällä vaalikaudella tämän asian voimaan.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi tätä tehtyä lakiehdotusta, joka pitää sisällään sen, että rintamaveteraanit pääsevät kerran vuodessa kuntoutukseen. Mielestäni eduskunnan tahto on niin selkeä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta joutuu ottamaan tämän käsittelyynsä ja käsittelemään sen niin, että tämä eduskunta voi tehdä päätöksen. Toivon mukaan voimme todeta, että jo keväällä tämä laki on voimassa.

Haluan kiinnittää valiokuntatyöskentelyä ajatellen kahteen asiaan huomiota. Veteraanien puolisot ovat useasti omaishoitajia, ja myös he ovat kuntoutuksen tarpeessa. Toivon, että valiokunta kuulee asiantuntijoita tästä näkökulmasta.

Toinen asia, jonka haluan jättää tiedoksi kuntien edustajille, on se, että kunnat ovat kyllä vastuussa siitä, että tieto näistä oikeuksista ja mahdollisuuksista menee veteraanien tietoon. Yksin Helsingissä on 13 000 rintamaveteraania. Olemme perustaneet rintamaveteraaniasiamiehen viran ja joutuneet toteamaan, että jokaiselle tunnuksen omaavalle henkilölle joudumme lähettämään henkilökohtaisen kirjeen, jossa hänelle kuuluvista eduista kerrotaan, koska valitettavasti vain alle puolet rintamaveteraaneista käyttää mahdollisuutta tähän kuntoutukseen. Eli nämä evääksi valiokuntatyöhön.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muutosesitystä. Tämä asia on ollut jo lähes 15 vuotta esillä, ja sen vuoksi on erittäin perusteltua, että niillä henkilöillä, joille on myönnetty rintamasotilas-, rintamapalvelus- tai rintamatunnus, on tulevaisuudessa oikeus saada tämän lain tarkoittama vuosittainen kuntoutus. On todella hämmästyttävää, että vaikka eduskunnan selvä enemmistö on tämän lakiesityksen takana, tätä ei ole saatu eteenpäin. Siksi toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta todella ottaa tämän käsittelyyn, tuo asian eduskuntaan vielä tämän eduskunnan aikana ja tehdään tästä asiasta päätös niin, että tämän vuoden ensimmäisessä lisäbudjetissa osoitetaan sitten tähän tarvittavat määrärahat.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maamme rintamaveteraanit ovat kunniakansalaisiamme. He ovat lunastaneet kalliisti maamme itsenäisyyden ja vapauden. Sen jälkeen he ovat tehneet suuren ja arvokkaan elämäntyön isänmaamme jälleenrakentamisessa ja hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa.

Suomalainen yhteiskunta ei ole kuitenkaan tähän saakka riittävästi tunnustanut heidän työnsä arvoa ja merkitystä. Nyt on viimeinen aika lunastaa ne lupaukset, joita heille on annettu mutta joihin he niin usein ovat joutuneet pettymään. On erittäin pieni kädenojennus se, jos me tämän aloitteen mukaisesti voimme taata maamme rintamaveteraaneille kuntoutuksen heidän niin halutessaan vähintään kerran vuodessa. Yhtä tärkeää kuntoutuksen lisääminen on, kuten ed. Hiltunen täällä totesi, veteraanien puolisoille, jotka ovat todella usein joutuneet hoitamaan monista sodan ja rintaman vaivoista kärsiviä puolisoitaan.

Samalla on tässä yhteydessä syytä todeta, että sotainvalidien osaltahan meillä on kuntoutusjärjestelmä ja monet sotainvalideista jakavat tämän lakisääteisen kuntoutuksen puolisonsa kanssa. Mutta kun rintamaveteraanit pääsevät niin harvoin kuntoutukseen nykyisten määrärahojen puitteissa, niin hyvin monen rintamaveteraanin kunto on selkeästi heikompi kuin vastaavan sotainvalidin, joka on saanut säännöllistä kuntoutusta. Mielestäni tämä todistaa selkeästi sen, että kuntoutuksella on hyvin myönteinen vaikutus veteraanien mahdollisuuksiin tulla toimeen kotona kasvavasta iästä huolimatta. Voisi sanoa, että se vähäinen määräraha, mikä tarvittaisiin veteraanien jokavuotiseen kuntoutukseen, tulisi yhteiskunnalle halvempina hoitokustannuksina takaisin eli kysymys ei ole menoerästä, vaan todellisuudessa valtiovallan ja kuntien kannalta on kysymys kannattavasta sijoituksesta samalla, kun me hoidamme kunniavelkaamme veteraaneille.

Ainoa asia, joka minua kiusaa tässä aloitteessa, on se, johon monet ovat viitanneet, muun muassa ed. S. Kanerva ja ed. Nousiainen, että hyvin monet tämän aloitteen allekirjoittajista ovat todella käytännössä vastustaneet näiden määrärahojen lisäämistä ja nyt sitten vaalien alla ovat hätääntyneinä ryhtyneet ajamaan lakialoitteella asiaa eteenpäin. Mutta annettakoon heille anteeksi, jos he ovat erehtyneet ja nyt sitten haluavat muuttaa tapojaan.

Sen vuoksi toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta näin suurella eduskunnan enemmistöllä tehdyn aloitteen käsittelee asiallisesti. Käytännössä tämä on muutaman päivän asia. Tämä on selkeä, pieni lakimuutos, johon tarvitaan muutamia asiantuntijoita, ja sen jälkeen mietintö voidaan hyvin lyhyillä mutta veteraanien kannalta kunniakkailla perusteilla lyödä lukkoon ja tuoda tähän saliin, jolloin asia tulee kuntoon.

Olen todella lämpimästi kannattamassa tämän asian saattamista kuntoon. Olen itsekin tehnyt, viimeksi tänä syksynä, talousarvioaloitteen veteraanien kuntoutusmäärärahojen lisäämiseksi, ja koska ne aloitteet eivät ole johtaneet tulokseen, toivon, että tämä lakiesitys huolimatta niistä tyylirikoista, joita siihen liittyy, tulisi mahdollisimman pian hyväksytyksi ja veteraanit saisivat oikeutetun kohtelun suomalaiselta yhteiskunnalta.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun itse olen allekirjoittajana tässä aloitteessa ja myöskin tekemässä yhdessä ed. Nepposen kanssa sitä ponsiesitystä, jonka tämä eduskunta yksimielisesti hyväksyi budjetin yhteydessä, niin haluaisin muutaman sanan lausua kuntoutuksen laadusta. Se on se, joka minua huolestuttaa. Minusta on erittäin hyvä asia, että tämmöinen lakialoite täällä on, ja toivon, että se johtaa positiiviseen tulokseen. Mutta itselleni on kerrottu veteraanien taholta, että kuntoutuksen taso eräissä laitoksissa — laitoskuntoutuksesta puhun nyt — ei ole enää sitä, mitä eduskunta ehkä edellyttää. Toivon, että kansanedustajat paneutuvat myöskin tähän asiaan, ottavat siihen kantaa. Ei riitä, että sotaveteraanille tarjotaan puhtautta ja hyvää ruokaa, kyllä se kuntoutus on aivan muuta. Itse olen käynyt katsomassa enkä pitänyt sitä eräiltä osin kunnollisena. Toivon todella, että kun eduskunta tähän rahaa myöntää, myöskin katsotaan, minkälaista palvelua, minkälaista kuntoutusta meidän sotiemme veteraanit saavat, jotta he hyötyvät todella tästä meidän osoittamastamme rahasta ja siitä kuntoutuksesta.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva lakialoite rintamaveteraanien kuntoutuksesta, jonka olen myös itse allekirjoittanut, on tarpeellinen. Hallitusohjelmassahan luvataan kehittää sotainvalidien ja veteraanien etuuksia. Rintamaveteraanien määrähän vähenee vuosittain yli 10 000:lla. Kuntouttamisen tarve sen sijaan jäljellä olevien veteraanien kohdalla kasvaa, koska heidän keski-ikänsä on yli 80 vuotta. On selvää, että näin iäkkäille henkilöille on vuosittainen kuntoutus välttämätöntä. Kun otetaan huomioon veteraanien korkea ikä ja heidän koko ajan vähenevä määränsä, asian luulisi olevan hoidettavissa varsinkin nyt, kun lakialoitteen on allekirjoittanut näin suuri joukko kansanedustajia.

Arvoisa puhemies! Asia voidaan mielestäni myös hoitaa tämän eduskunnan aikana, jos niin halutaan. Asiaa ei ole syytä viivytellä.

Seppo Kanerva /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tästä kuntoutuksesta nyt on paljon ollut puhetta, niin voisinpa kertoa, minkälaista se on. Se on suunnilleen sellaista, että aamuisin on tunnin jumppa ja sitten päivällä jossain vaiheessa joku vesijumppa ja keskimäärin kolme yksilöhoitoa, jotka ovat noin 20 minuutista puoleen tuntiin. Se voi olla sähköhoito, hierontaa tai jotain muuta, mitä lääkäri on katsonut tarpeelliseksi. Jotkut sanovat, että se on liian vähän päivässä, mutta vanhat miehet eivät kestä kovin paljon. Joskus mukana on myös naisia.

Tämmöisen kuntoutuksen hinta on noin 4 000 vanhaa markkaa viikko eli kahden viikon kuntoutus on noin 8 000 vanhaa markkaa. Näin ollen 100 000 miehen kuntoutus maksaa 800 miljoonaa markkaa. Mutta kun joka toinen vuosi nyt se on jo järjestetty, niin tällä lailla olisi lisäkustannus noin 400 vanhaa miljoonaa markkaa vuodessa hoitaa koko tämä homma sillä tavalla olemassa oleva kuntoutus mukaan laskettuna. Kun nyt säästyneitä varoja on 80 miljoonaa, niin tietenkin tämä on siihen verrattuna viisinkertainen. Kun näistä säästyneistä varoista tänä vuonna käytettiin 35 miljoonaa sotainvalidien kuntapalvelujen prosenttirajan alentamiseen, niin käyttämätöntä tietenkin olisi liian vähän, ei niin paljon kun tähän tarvittaisiin. Tämä on suunnilleen tämän suuruusluokan juttu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On selvää, että tämä kuntoutus on ehdoton edellytys, että ikääntyneet rintamaveteraanit voisivat elää hyvää elämää myös loppuvuotensa. Kuntoutuksen luonteen pitäisi tietysti olla sellainen, että yhä vanheneva rintamaveteraaniväki, jolla on tämä tunnus, voi yleensä sitä ottaa vastaan, eli avokuntoutuksen merkitys tulee laitoskuntoutuksen ohella kasvamaan.

Tämä lakialoite, ed. Olli Nepponen ja lukuisa joukko meitä kansanedustajia allekirjoittajina, on erinomainen asia. Haluaisin tämän kaiken lisäksi, mitä tänään on pitkään puhuttu, todeta vielä sen, että yleensä vanhenevien ihmisten, vanhenevien ikäluokkien, kuntoutukseen pitäisi voimakkaammin pystyä puuttumaan. Ikärakenteen muuttuessa se on välttämätöntä koko kansan terveyden kannalta. Koko se ikäluokka, joka on osallistunut maan jälleenrakentamiseen ja sitä ennen jo sodan aikana ollut aikuisiässä ja myöskin lapsena saanut selkeästi huonompaa, yksinkertaisesti huonompaa ravintoa kuin myöhemmin suomalaiset, on todella ansainnut terveytensä ylläpitämiseksi kuntoutusta.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lyhyesti: Avokuntoutustahan sotaveteraaneilla on lisätty sen tähden, että se on huomattavasti halvempaa, mutta useat veteraanit eivät haluakaan lähteä tähän laitoskuntoutukseen, vaikka heidän kuntonsa sitä vaatisi.

Ed. Kanerva varmasti on asiantuntija ja tietää paljon tästä asiasta. Varmasti on niin, että kuntoutus tietysti täytyy lääkärin määräyksestä tehdä määrätyllä tavalla ja kuntoutus kunnon mukaan, niinhän sotaveteraanit sanovat, mutta olen ihan vakavasti todella huolestunut sen tasosta. Se valitettavasti ei aina tapahdu siellä laitoksella sitten loppujen lopuksi kuntoutussuunnitelman mukaan. Olen tehnyt tästä eduskuntakyselynkin viime kuussa sen tähden, että veteraanit ovat ottaneet yhteyttä. Uskon kyllä heihin, että he ovat ihan vakavasti sitä mieltä, että jos eduskunta käyttää rahaa ja ostaa palveluita, niin sille rahalle täytyisi saada ehkä parempaa vastinetta joissakin laitoksissa — en tuomitse mitään erityisesti.