Herra puhemies! Meneillään on sosiaali- ja terveydenhuollon perustamishankkeiden valtionosuuden alasajo. Tämä kysymys on ongelmallinen palvelujärjestelmän toimivuuden ja myös riittävien ja välttämättä tarvittavien rakennushankkeiden käynnistyksen osalta tilanteessa, jossa kunnat ovat myös taloudellisissa vaikeuksissa. Etenkin pienten kuntien kannalta tilanne käy entistä mahdottomammaksi, ja luvattua uudistuksen jatkoa tai uutta toimintamallia ei vieläkään ole annettu. Kysyn, herra puhemies:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo tilanteen osalta ryhtyä?

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Tämä uusi toimintamalli on meillä valmisteilla. Tarkoitus on antaa se maaliskuun aikana eduskunnalle. Siinä on vielä joitakin ratkaisemattomia kysymyksiä. Toivon, että tässä aikataulussa tästä huolimatta pysytään.

Itse pidän kyllä erittäin kannatettavana sitä, kun meillä muuten ollaan tämmöisessä laskennallisessa mallissa, jossa kunnat tavallaan sataprosenttisesti vastaavat kustannuksistaan niiden valtionosuuksien puitteissa, mitä ovat saaneet, että samaan järjestelmään otetaan myös pääomakustannukset. Onhan tietysti aivan erikoista, että pääomakustannusraha on kunnille halvempaa kuin toimintaraha. Sehän vinouttaa silloin tätä toimintaa ikään kuin seinäpainotteiseksi toimintapainotteisuuden sijaan. On kuitenkin tarkoituksena, että perustamiskustannuksiinkin jotakin kautta valtio osallistuisi.

On kyllä väärin ajateltu, että tässä sorrettaisiin pieniä kuntia, koska enemmän rakentamishankkeita on tietysti kasvavilla kunnilla. Kasvavien kuntienhan pitäisi valittaa siitä, että valtio ei osallistu investointikuluihin.

Herra puhemies! Perustamishankejärjestelmä on koettu toimivaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Se on ollut osa meidän valtionosuusjärjestelmäämme. Ministeri totesi, että tarvitaan enemmän rahaa toimintaan. Tarvitaan toki myös tiloja ja rakenteita. Myös peruskorjaustarpeita on hyvin laajasti johtuen myös monista homeongelmista.

Aikooko hallitus nyt toteuttaa tämän uudistuksen erillisenä, ilman valtionosuusjärjestelmän uudistamista, joka sekin kaipaa korjausta, niin että valtiovallan vastuu toteutuu riittävänä kansalaisten peruspalvelujen toteutuksessa?

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Tarkoituksena on, että se raha, jota on käytetty tähän asti seinien rakentamisen tukemiseen, tulisi tämmöisiin sisällöllisiin hankkeisiin, joissa nimenomaisesti tuetaan esimerkiksi uusia toimintamalleja ja niitten kokeilua. Tällä tavalla ehkä myös järjestelmän ohjattavuus paranisi.

Kysymys on kuntien kannalta nollasummapelistä. Se raha, joka nyt on annettu investointeihin, annettaisiin toimintaan, ja kunta voi käyttää rahan haluamallaan tavalla: joko siihen, että rakentaa lisää seiniä, tai siihen, että rahoittaa enemmän toimintaa niiden seinien sisällä. Nykyisin, kun pääomamarkkinat on hyvin kehittyneet, tavallaan erillistä investointirahatarvetta ei samassa määrin ole kuin aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Periaatteessa on tietysti näin, että yleisellä valtionosuudella pitäisi toimia, mutta silloin kun kunta, joka on taloudellisesti hyvin tiukassa tilanteessa, yhtäkkiä joutuu tilanteeseen, jossa työsuojelupiiri antaa tiukan määräajan, jolloin ensimerkiksi vuodeosaston henkilöstön pitäisi homeongelman takia lopettaa siellä työskentely — potilaista työsuojelupiiri ei kyllä kanna huolta, mutta työntekijöiden pitää lopettaa työskentely — kyllähän tämä tilanne vaatii jotain nopeata reagointia ja myös erityistä perustamiskustannuspanostusta. Olisin ministeri Perholta myös kysynyt:

Onko lääninhallituksien ohjeistamiseen millään tavalla paneuduttu, kun priorisoidaan erilaisia hankkeita? Jos vuodeosastolla esimerkiksi yhtäkkiä tulee tällainen homekysymys, niin millä tavalla sosiaali- ja terveydenhuollon resursoinnissa ja priorisoinnissa voidaan myöskin tässä nopeammin liikkua? Eihän kunta voi vuodeosastoa yhtäkkiä lakkauttaa!

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Tuo kysymys kuuluu kyllä kokonaisuudessaan minulle. Meillä on jatkuvaa yhteistoimintaa lääninhallituksen sosiaaliosastojen kanssa, vaikka siellä onkin sisäasiainministeriön virkamiehiä sinänsä.

Mutta tällaisessa tapauksessa, jos kunta joutuu yllättäviin vaikeuksiin, kannattaisi ehkä tarkastella sekä investointitarvetta että muuta kuntien saamaa harkinnanvaraista rahoitusta yhtä aikaa. Yksi vaihtoehto olisi se, että tämän kaltaiset investointitapaukset siirrettäisiin harkittaviksi sisäministeriön jakaman harkinnanvaraisen avustuksen kanssa, koska silloin kannattaa katsoa sen kunnan tilannetta kokonaisuudessaan. On aika erikoista, jos meillä olisi kaksi harkinnanvaraista järjestelmää, toinen sisäministeriön puolella ja toinen sosiaali- ja terveysministeriön puolella.

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti juuri rahapulaan vedoten monet kunnat ovat nyt sitten kuitenkin pitäneet potilaita jonossa erittäin pitkiäkin jaksoja ja potilaat ovat sitten joutuneet hakeutumaan yksityiseen hoitoon. Nyt meillä on ennakkotapauksena oikeuden päätös Kuopion osalta. Siinä itse asiassa asiakas saa korvausta sen takia, että on, kun kunta ei ole voinut järjestää hoitoa, hakeutunut yksityiseen hoitoon.

Onko tämä nyt osaltaan johtamassa joihinkin toimenpiteisiin siinä, miten kuntia aiotaan esimerkiksi ohjeistaa, koska vastaavanlaisia tapauksia on odotettavissa varmaan useampiakin?

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Tämä kysymyshän liittyy edelliseen korkeintaan sitä kautta, että kun annamme vähemmän rahaa investointeihin, annamme sitten enemmän rahaa siihen, että voidaan purkaa näitä jonoja.

Mutta tuo oikeuden päätös oli hyvin merkittävä ja vastasi sitä linjaa, mitä STM:llä on ollut, että kunta ei voi siihen perustuen, että kunnanvaltuusto ei ole myöntänyt rahaa, varsinkaan välttämätöntä, kiireellistä, ihmisen henkeä pelastavaa hoitoa olla antamatta, ja tämä Kuopion tapaus oli aika äärimmäinen.

Sen perusteella ei voi hakeutua yksityissairaalaan, että mielestään ei riittävän nopeasti ole saanut hoitoa julkisella sektorilla. Mutta tarkoituksena on valmistella lainsäädäntö, jossa tulisi maksimijonotusaika, jonka kuluessa kunnan on hoitoa annettava, tai sitten asianomainen voi hakea hoidon, mistä haluaa.

Arvoisa puhemies! Tällaista erillistä sosiaali- ja terveystoimen investointi- ja rahoitusjärjestelmää tarvitaan. Se on itse asiassa välttämätön. Esimerkiksi vanhusväestön määrähän kasvaa jatkuvasti. On arvioitu, että ikäihmisten osuus väestöstä kaksinkertaistuu seuraavan 30 vuoden aikana. Jo nyt meillä on yli 770 000 yli 65-vuotiasta. Jos ajatellaan tilannetta, että meillä ei olisi tällaista erillistä rahoitusjärjestelmää, sehän johtaisi pienissä maaseutukunnissa, joissa ikärakenne vinoutuu ja vanhusväestön osuus lisääntyy, kohtuuttomaan tilanteeseen, eikä silloin voida turvata kansalaisille tasavertaisia palveluita.

Kysyisin kuntaministeriltä, onko hän valmis luovuttamaan kuntien harkinnanvaraisesta rahoitusosuudesta näihin sosiaali- ja terveystoimen investointihankkeisiin, niin kuin ministerikollega totesi.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Täsmällisesti ottaen ministeri Soininvaara kai ei todennut näin, vaan totesi, että pitäisi hakea järjestelmiä, jotka tukisivat toisiaan. Minusta harkinnanvaraiset rahoitusavustukset siten, kuin tällä hetkellä ne on ymmärretty, ja niillä ohjeistuksilla, mitä meillä on, eivät ole oikea väline. Mutta järjestelmiähän voidaan kehittää ja hakea malleja, millä myös tämä puoli voidaan hoitaa, jos se katsotaan tarpeelliseksi hoitaa, mutta ei nykyisellä harkinnanvaraisella siten, että sitä käytetään tämän ongelman hoitamiseen.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, tarkoituksena ei ollut tähän käyttää sosiaali- ja terveysministeriön eikä sisäministeriön rahoja vaan veronmaksajien rahoja, ja niitä ei ole vielä jaettu näitten ministeriöitten kesken. Yksinkertaisesti esitin vaan sitä, että ei ole järkevää, että meillä olisi kaksi järjestelmää, joilla kunnan kantokykyä poikkeustilanteessa arvioidaan.

On tietysti selvää, että kunnat voisivat paremmin, jos ne muitten valtionosuuksien lisäksi saisivat myös investointirahoja, mutta kun rahan määrä kuitenkin tässä järjestelmässä on vakio, se tarkoittaa, että käyttömenojen tilalle tulee investointirahoja, ja silloin luulen, että pienet kunnat kärsisivät tästä järjestelmästä ja suuret kunnat voittaisivat, koska suurissa kunnissa on investointitarpeita suhteessa selvästi enemmän kuin pienissä kunnissa.