Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki suhdanneluontoisista avustuksista eräiden asuinrakennusten korjauksiin, ja tämä esitys liittyy ensimmäiseen lisätalousarvioon. Kuten kaikki tiedämme, talonrakentaminen vähenee kuluvana vuonna voimakkaasti, ja rakennusalan työllisyyden tukemiseksi ehdotetaan, että otetaan käyttöön määräaikainen korjausavustusjärjestelmä lähinnä kerros- ja rivitaloille, ja valtuutta tälle esitetään 125 miljoonaa euroa.

Ympäristövaliokunta on käsitellyt tätä asiaa ja pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta tukee tätä esitystä todeten kuitenkin, että vastaavan tyyppisestä suhdanneluonteisesta avustuksesta aikaisemmin saatujen kokemusten perusteella voidaan olettaa, että tämä avustus toimii tehokkaasti ja tulee todella alentamaan työttömyyttä. Olemassa oleva rakennuskantamme ikääntyy hyvin nopeasti, ja sen korjausvelka kasvaa jatkuvasti. Rakennettu omaisuus muodostaa 70 prosenttia kansallisvarallisuudestamme, ja sen tilan heikkenemisestä on kannettu aivan aiheellisesti huolta. Esimerkiksi rivitalojen keski-ikä on noin 23 vuotta ja kerrostaloasuntojen keski-ikä 30 vuotta. Rakennuksiin ja asumiseen kohdistuvien toimenpiteiden tavoitteena tulee olla sekä energiatehokkuuden parantaminen, päästöjen vähentäminen että uusiutuvan energian käytön lisääminen.

Asuntokanta uudistuu vain noin prosentilla vuodessa. Näin ollen uudisrakentamisen kautta saavutettavat tulokset ovat marginaalisia rakennuskannan kokonaistarkastelussa. Niinpä valiokunta korostaa, että myös ilmasto- ja energiastrategia edellyttää olemassa olevan rakennuskannan parantamista päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Olemassa olevan rakennuskannan peruskorjauksilta tulee edellyttää energiatehokkuuden olennaista parantamista, jotta ei menetetä vuosikymmeniksi mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen ja siten päästövähennyksiin näissä kohteissa. Tämä on siis myös osa ilmastopolitiikkaa.

Valiokunta pitää perusteltuna sitä, että määräaikainen suhdanneluontoinen avustus on sekä hakijan kannalta että hallinnollisesti mahdollisimman yksinkertainen. Siten on pidettävä hyväksyttävänä sitä, että lakiehdotuksen mukaisen avustuksen myöntämisen edellytyksenä ei ole samanlaisia pakollisia teknisiä edellytyksiä kuin energia-avustuksen edellytyksenä on, mutta valiokunta kuitenkin edellyttää, että tämä ei merkitse tinkimistä energiatehokkuusvaatimuksesta, joka on selkeästi kirjattu avustusten myöntämisen edellytykseksi.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että avustukset tulevat kuntien myönnettäväksi ja eri kuntien mahdollisuudet tämän tehtävän hoitamiseen ovat hyvin erilaiset. Ympäristöministeriön ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen haasteena on pystyä tuottamaan riittävä ohjeistus kuntien tukemiseksi ottaen huomioon myös järjestelmän hyvin nopea voimaantulo ja lyhyt voimassaoloaika.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin, että lain määräaikaisuuteen liittyy riski siitä, että hankkeita ei kyetä toteuttamaan tavoitellusti esimerkiksi rahoitusvaikeuksien vuoksi taikka että hankesuunnittelu jää puutteelliseksi tämän kireän aikataulun vuoksi. Tämä huoli on sinänsä perusteltu, ja tähän asiakohtaan liittyy myöskin mietintöön sisältyvä vastalause. Valiokunnan enemmistö kuitenkin pitää esitettyä määräaikaisuutta hyväksyttävänä siksi, että lain tavoitteena on edistää korjausrakentamishankkeiden käynnistymistä mahdollisimman nopeasti tässä tilanteessa, jossa uudisrakentaminen on lähes täysin pysähdyksissä.

Lisäksi valiokunta korostaa tarvetta seurata tämän avustusjärjestelmän toimivuutta ja vaikuttavuutta ja sitä, että tulee hyvissä ajoin varautua katsomaan, tarvitaanko tälle järjestelmälle myöskin jatkoa tulevina vuosina. Ympäristövaliokunta ehdottaa, että tämä lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana ja että hyväksytään yksi lausuma.

Arvoisa puhemies! Kuten jo totesin, tähän mietintöön sisältyy yksi vastalause.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Näiden sinänsä tärkeiden ympäristöministeriön lakiesitysten tärkein ominaisuushan pitäisi olla se, että ne ovat vaikuttavia. Niitä on tänään kaksi käsittelyssä, ja tämä hallituksen esitys 2, niin kuin jo täällä valiokunnan puheenjohtajan suulla kuulimme, on ongelmallinen siinä mielessä, että tuo aikataulu, jonka sisällä pitää rakennustyöt aloittaa, on varsin kireä. Tässä 3 §:ään on tehty vastalause, joka lisäisi pari kuukautta tähän aikaa. Tämä on opposition yhteinen vastalause, siinä ovat sekä sosialidemokraatit, kristilliset että vasemmistoliitto.

Puhemies! Tämä valiokunnan lausumaehdotus, joka on liitetty tähän päätösehdotukseen, on mielestäni myös maininnan arvoinen. Tässähän "eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa lain toimivuutta ja vaikuttavuutta sekä arvioi hyvissä ajoin tarvetta jatkaa järjestelmän voimassaoloa taloudellisen taantuman jatkuessa avustusten myöntämiseksi myös vuonna 2010 harkiten samalla tarvetta edellyttää peruskorjaustoimenpiteiltä energiatehokkuuden merkittävää parantamista ja porrastaa avustuksen määrä energiatehokkuuden mukaan".

Tässä laissahan on sellainen ongelma sinänsä, että tämä ei juuri energiatehokkuuteen koske. Siellä on maininta, että korjausten pitäisi olla energiatehokkaita, mutta kuulemisen yhteydessä huomasimme, että juurikaan ei ole välineitä eikä resursseja kovinkaan syvällisesti katsoa, minkälaisia korjaus- ja rakennushankkeita ne ovat. Nyt tässä lausumaehdotuksessa painotettaisiin enemmän tämän energiatehokkuuden huomioon ottamista, joka sinänsä on hyvä asia. Ymmärrän kyllä tämän ympäristöministeriön kiireen, että saataisiin mahdollisimman nopeasti tässä taantuman alkuvaiheessa hankkeita liikkeelle. Valtiontaloudellisestihan tämä on tällainen win-win-esitys, eli kun 10 prosentilla tuetaan, niin se saadaan takaisin arvonlisäverona ja sitten myöskin työn verotuksena.

Kaiken kaikkiaan tässä on siis tällainen saman tyyppinen lakiehdotus, joka on ollut aikaisemmin edellisen lamakauden aikana käytössä, ja tässä tietysti voi ympäristöministerille, tai nimenomaan asuntoministerille tässä tapauksessa, antaa papukaijamerkin, että hän on ottanut käyttöönsä tämän avustustavan. Tiedän, että asia ei ehkä ole ihan ollut alusta lähtien niin sanotusti putkessa, mutta nyt kuitenkin on. Edessä on todella syvä taantuma, vielä syvempi kuin ehkä arvioimmekaan tai pystymme arvioimaan, ja näin ollen nämä kaikki keinot ovat välttämättömiä.

Lopuksi, puhemies, alleviivaan, että pitäisi olla vaikuttavia, ja tuo seuraava hallituksen esitys osoittaa juuri sen vaikuttavuuden ongelman hyvin konkreettisesti. Siellä on liian korkeat omavastuukorot.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiehdotus on niin hyvä, että sosialidemokraattien mielestä mahdollisimman monen korjaustarpeessa olevan ja -tarpeita harkitsevan yhtiön tulisi päästä osalliseksi siitä tuesta, jonka laki pitää sisällään eli 10 prosenttia relevanteista korjaushankkeiden kustannuksista.

Niinpä sosialidemokraatit tekivät tähän valiokunnan mietintöön vastalauseen, jossa on pykälämuutosehdotus, ja sen tulemme myös tässä lain käsittelyssä sitten tekemään. Se tarkoittaa sitä, että yhtiöt saisivat kaksi kuukautta lisäaikaa eli tammi- ja helmikuun 2010 nimenomaan hankkeiden käynnistämiseen ja suunnitteluun.

Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita, että koko projekti venyisi, vaan määräaika 2010, joka on hallituksen ehdotuksessa, olisi se takaraja.

Me elämme nyt jo maaliskuuta, ja kun kysymyksessä ovat Ara-valtuudet 125 miljoonaa, niiden kuntakohtainen kohdentaminen on vielä tekemättä ja kunnat vasta valmistautuvat antamaan yhtiöille ja asukkaille informaatiota. Esimerkiksi Helsingissä tämä tapahtuu huhtikuussa. Kun mietimme tavallisia taloyhtiöitä, joilla ehkä hankkeet peruskorjauksista ovat olleet vireillä mutta ei päätöksiä vielä eikä suunnittelun käynnistymistä, niillä yhtiöillä tosiasiallisesti ei ole tässä aikataulussa mahdollista päästä näihin mukaan, tai silloin jos joudutaan hyvin kiireellä toteuttamaan tärkeitä perusparannushankkeita, joissa tulisi vielä ekotehokkuuden lisäämisen olla hyvästi mukana, niin se edellyttää hyvää suunnittelua, ja se, että kiireellä voi tulla, anteeksi vaan, sutta, niin ... (Ed. Pulliainen: Se olisi hyvä asia!) — Kilttejä susia kuitenkin. (Ed. Pulliainen: Ai, niitäkin on?) — Joka tapauksessa on vaara, että suunnittelulle jää liian vähän aikaa.

Sitten vielä kiinnitin, arvoisa puhemies, huomiota siihen, että valtuudet annetaan 125 miljoonalle. Mutta kun ministeri on paikalla, niin toivon ministerin kommentoivan siihen, mitä se tarkoittaa, kun siellä valtion lisätalousarviossa on arvio tämän rahan käytöstä 37 miljoonaa? Onko nyt ajateltukin niin, että ei tavallaan halutakaan, että kaikki pääsisivät, joilla on teoreettinen ja melkein käytännöllinenkin potentiaali, mukaan? Mitä tämä ero, 37 miljoonaa kautta 125 miljoonaa, tarkoittaa? Ministeriltä toivon tähän kommenttia.

Suomalaiset tuntevat sanonnan "yksi työpaikka rakennuksella työllistää viisi muualla", ja niinpä vielä lopetan puheenvuoroni toteamalla, että kyllä hallitus ja ministeri voi olla tyytyväinen, että tämä hyvä lakiesitys tehtiin, mutta sitä olisi mielestämme voitu räätälöidä vielä enempi ihmisystävälliseksi ja konkreettiseksi.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että kansallisomaisuudesta pidetään huolta. Tällä lailla tulee olemaan myöskin monia positiivisia terveydellisiä vaikutuksia ja vaikutuksia siihen, että myöhemmin olemme tuottavampia, tehokkaampia ja meillä menee kustannuksia vähemmän.

Täällä oppositio, kun on elvyttämisestä puhuttu, on monesti nostanut esimerkiksi kotitalousvähennyksen osalta esille sen, että asunto-osakeyhtiöt ja vuokrataloyhtiöt jäävät paitsi, mutta nyt täytyy sanoa, että opposition pitäisi olla iloinen ja hehkuttaa hallituksen hyvää ehdotusta siitä, että juuri näin on tehty, ja siksi ihmettelenkin, että opposition taholta on tehty tällainen (Ed. Tiusanen: Parannus!) lausumaehdotus. Nimittäin täällä ed. Paasion johdolla on monesti esitetty, että oikea elvyttäminen on nimenomaan sitä, että se on määräaikaista ja oikea-aikaista, tehdään toimia juuri silloin, kun se lama on päällä. Eli minusta on hyvä, että nämä toimet pyritään aloittamaan mahdollisimman aikaisin eikä venytetä niitä sitten sinne, kun toivottavasti on jo noususuhdanne. Siksi on erittäin hyvä, että toimiin lähdetään juuri nyt ja sitten tarkastellaan tilannetta uudestaan, jos tarvetta ilmenee. Eli minusta hallituksen esitys ja ympäristövaliokunnan mietintö ovat erittäin hyviä ja ihmettelen, jos oppositio laajemmin lähtee tätä esitystä vastustamaan. (Ed. Hiltunen: Eihän sitä ole vastustettu!)

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Haluan ensin kiittää ympäristövaliokuntaa ripeästä työstä. Kuten tässä on jo käynyt esille, kysymys on väliaikaisesta ja määräaikaisesta järjestelystä, ja mitä nopeammin kaikki siihen liittyvät epävarmuustekijät hoidetaan alta pois, sen parempi. Tähän liittyy myös kysymys tulevasta ohjeistuksesta. Me olemme yhdessä Aran kanssa pohtineet, josko ohjeistaisimme kuntia jo etukäteen, mutta demokraattisessa järjestelmässä koemme kuitenkin, että ohjeistusta ei voi muodollisesti antaa ennen kuin eduskunta tämän lain on hyväksynyt. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö taloyhtiöt olisi voineet tähän jo pitkän aikaa valmistautua.

Arvoisa puhemies! Sinänsähän tästä asiasta varmaan olen samaa mieltä. Hyvin iloisena luin tämän päivän Uutispäivä Demaria, jossa ed. Kuusisto toteaa, että avaus on sinänsä todella hyvä. Tämä on oikeasti tärkeä asia. Meillä on valtava korjausvelka joka tapauksessa tässä valtakunnassa, ja näitä taloyhtiöitä pitäisi joka tapauksessa korjata. Näinä aikoina, kun talouskriisin kurimuksessa vapaarahoitteinen asuntotuotanto romahtaa, tällä on vielä erittäin suuri kansantaloudellinen työllisyysmerkitys. Mitä enemmän voidaan kompensoida omistusasuntotuotannon romahtamista sillä, että korjataan enemmän, sen parempi. Tämän lisäksi, kun vielä kustannuksetkin laskevat, voi sanoa, että jos joskus niin nyt kannattaa korjata. Nyt sen saa halvemmalla kuin koskaan ennen.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa kaksi kritiikin poikasta olen havainnut tässä. Ensimmäinen liittyy energiatehokkuuteen. Tältä osin voisi sanoa näin, että meillä on monia muitakin syitä edistää korjausrakentamista kuin energiatehokkuuden lisääminen. Varsinkin tässä taloustilanteessa nämä muut syyt olivat sitten vielä tärkeämpiä kuin tämä energiatehokkuus. Tämä ei tarkoita missään määrin sitä, että energiatehokkuus uhrattaisiin tässä alttarille. Tämä ei ole energiatehokkuuden kannalta huono asia. Voi olla, että tässä tuetaan ja tullaan tukemaan myös semmoisia korjauksia, jotka ovat energiatehokkuuden kannalta neutraaleja, mutta yhtään kielteistä, energiatehokkuuden kannalta kielteistä, projektia ei tulla tukemaan. Jos tässä olisi otettu energiatehokkuuselementti vahvemmin mukaan, niin hyvin huomattava osa niistä remonteista, mitä taloyhtiöt nyt ovat tekemässä, jäisi sen ulkopuolelle, ja sen takia tämmöinen rajaus oli pakko tehdä. Se ei, ed. Tiusanen, johtunut kiireestä vaan tietoisesta valinnasta.

Arvoisa puhemies! Toinen, ehkä vakavampi kritiikki liittyy tähän määräaikaisuuteen. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että kaikki määräaikaisuus, kaikki aikarajat ovat aina tietyllä tavalla ongelmallisia, mutta toisaalta koko se elvytysfilosofia, mistä hallitus ja oppositio sinänsä ovat yksimielisiä, perustuu siihen, että vaikutuksien pitäisi olla välittömiä ja näitten säännösten ja tukien määräaikaisia. Pannaan se määräaika mihin tahansa, niin se jossain vaiheessa loppuu, ja kun se on loppumassa, niin se on aina ongelma joillekin, joitten suunnittelu tai valmistelu tai muu työ on siinä vaiheessa, että se määräaika tulee hankalaan kohtaan.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyen tämä kahden kuukauden lisäaika ei minun mielestäni tätä muuksi muuttaisi. Onko se sitten 9, 10, 11 vai 13 kuukautta, minkä verran käytännössä taloyhtiöillä on ollut tähän aikaa varautua, niin kaksi kuukautta lisää ei poistaisi sitä riskiä, joka aina on olemassa, että jotkut taloyhtiöt hutiloivat ja tekevät huonoja suunnitelmia, eikä se olennaisesti muuta sitä tilannetta, mikä vallitsee markkinoilla esimerkiksi suunnittelijoitten ja korjaajien saatavuuden suhteen. Johonkin määräaika on ollut pakko pistää, ja vuodenvaihde on tässä hyvä.

Pitää myös muistaa se, että lähtökohtana ei ole ollut se, että tällä tukimuodolla tuettaisiin kaikkia niitä hankkeita, joita kaikkien taloyhtiöitten joka tapauksessa lähivuosina pitäisi tehdä. Tämä on osa elvytystä. Tämä on osa talouden elvytystä, jonka tarkoituksena on nimenomaan saada käyntiin nopeasti toimenpiteitä, jotka pitävät työllisyyttä ja kansantaloutta yllä. Tästä näkökulmasta voi sanoa myös näin, että tämä palkitsee niitä taloyhtiöitä, jotka ovat suhtautuneet vakavasti talonsa kunnossapitoon, niihin jotka ovat harrastaneet ennakoivaa ja suunnitelmallista kiinteistönpitoa ja ovat etukäteen jo valmistautuneet siihen, että tiettyjä korjaustoimenpiteitä on joka tapauksessa tulossa, ja tässä mielessä minusta tämä ei ole väärin.

Arvoisa puhemies! Ennen debattia vielä vastaus konkreettiseen kysymykseen eli ed. Hiltusen kysymykseen: Kysymys tässä määrärahassa, samoin kuin monissa muissakin määrärahoissa, on toisaalta siitä, että on valtuuksia, ja toisaalta siitä, että niitä sitten maksatetaan aikanaan. Ja lähtökohta on se, että kaikkiin niihin päätöksiin, jotka tänä vuonna käynnistetään, on varattu tämä 125 miljoonan euron valtuus. Mutta koska ne maksetaan konkreettisesti sitten vasta kuitteja vastaan, niin olemme arvioineet, että vain 37 miljoonan edestä tänä vuonna jo valmistuu niitä, jotka voidaan myös maksaa, eli pääosa maksuista tulee sitten ensi vuonna ja jopa vuonna 2011.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eihän oppositio tätä lakiesitystä vastusta. Sosialidemokraatit ovat siitä iloisia, että hallitus on tässä suhteessa tullut nimenomaan sosialidemokraattien vaatimusten linjalle. Uskon, että ministeri Vapaavuorikin on perehtynyt hyvin meidän taloutta elvyttävään pelastusrengasesitykseemme, jossa olemme vahvasti vaatineet uusia tukitoimia tasapuolisesti sekä asunto-osakeyhtiöiden remonttitukiin että myös vuokra-asumisen perusparannuksiin, ja aluksi näytti pahalta. Näytti siltä, että hallitukselta ei olisi tulossa yhtään uutta, tähän suhdannetilanteeseen räätälöityä esitystä. Nyt ensimmäiset tulevat. Me olisimme toki toivoneet, että ne olisivat tulleet jo viime syksyn alussa, kun tiesimme, että tämä kehitys tulee olemaan erittäin dramaattinen.

Edelleen tähän jää ongelma. Tähän jää se ongelma, että ensi vuonna, kun tämä tukimuoto loppuu, kyllä tämä verovähennysoikeus myös asunto-osakeyhtiöillä pitäisi olla kuten pientaloilla, jotta tämä asia olisi tasapuolinen. Eli minä kyllä toivoisin, että ministeri vielä tätä ongelmatiikkaa hieman jumppaisi ja tulisi jossain vaiheessa käymään keskustelua, että olisiko tässä sitten ratkaisu tulevaisuuteen kaikkinensa.

Mutta todellakin (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tärkeää on, että tämä menee eteenpäin, ja meidän vastalauseessamme mielestäni on asiallinen huomio.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on monella tavalla erinomaisen hyvä, niin kuin tässä on monessa puheenvuorossa jo kuultu. On myös aivan ymmärrettävää, että tällä tiukalla aikarajalla pyritään saamaan elvytysmielessä näitä kohteita liikkeelle.

Nyt, arvoisa ministeri, itse asiassa pohdintakysymyksenä: Jos kuitenkin näyttää siltä, että taantuma jatkuu, kentällä on selkeää rakentamistarvetta, niin kuinka ajattelette, onko mahdollista ajatella, että tämän tyyppistä rahoitusmuotoa kuitenkin jatkettaisiin sitten myös vuoden 2010 puolella?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä voi todeta vain sen, että taas kerran ministeri Vapaavuoren ollessa siellä ministeriaitiossa kuuntelemassa omaan esitykseensä kohdistuvia kansanedustajien mielipiteitä häntä kehutaan niin, että korvat punottavat varmaan, tänne saakka näkyy. Mutta hyvä niin, koska tällä lailla on merkittävä työllistävä vaikutus. Nyt tässä yhteydessä kysyisin, mikä nimenomaan tämän lain työllistävän vaikutuksen arvioidaan olevan.

Yhtä lailla suhtaudun siihen keskusteluun, mikä käydään tämän lain määräaikaisuudesta, myöskin hyvin ihmetellen, kun vasemmistopuolueet valiokuntatyöskentelyssä mietintöä tehdessään näkivät, että kahden kuukauden jatko olisi jotenkin tarkoituksenmukaista, ja kun nyt valiokunta sitten lausuman laittoi ja laittoi evääksi sen, että asiaa seurataan ja tarvittaessa tuodaan vuoden uusi määräaikainen laki, niin eikö tämä juuri, kuten ed. Korhonen äsken kysyi, ole ministerinkin kannalta ehkä se tarkoituksenmukaisin tapa edetä asiassa?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun esitän minäkin toivomuksen ministerille tästä energiatehokkuuskysymyksestä. Mikäli nyt näyttää siltä, että lakia syystä tai toisesta joudutaan sitten jatkamaan, niin toivon, että tämä valiokunnan lausuma otettaisiin vakavasti, koska kyllä on niin, että kaikessa toiminnassa nyt pitää tämä energiatehokkuusasia ottaa hieman rivakammin esille.

Tästä keskustelusta, mikä täällä nyt tähän vastalauseeseen liittyy: Me emme ole esittäneet mitään muuta kuin sen kahden kuukauden pidennyksen, jonka valiokunnassakin toimme esille. Pidän kyllä erikoisena sitä, että hallituspuolueitten taholta nyt täällä ihmetellään tätä. Jos luette tarkasti, ed. Kalmari, esimerkiksi tästä mietinnöstä sivulta 3 tämän asian, niin täällä aivan selvästi todetaan, että valiokuntavaiheen asiantuntijakuulemisessa tämä ongelma on nostettu esille. Olisi aika erikoista, jos valiokunta kävisi tätä asiaa sitten pimittelemään tai ei ottaisi tähän kantaa.

Meillä on vahva peruste ollut tehdä tämä vastalause, ja kyllä nyt ollaan naiiveja, jos ei myönnetä sitä, että vuoden vaihteessa kunnissa ja Arassa voi tämän asian suhteen vallita pienimuotoinen kaaos. Kysynkin ministeriltä, miten hallitsette tämän kaaoksen, mikäli sellainen on päällä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Kalmarille: Ei todellakaan, tästä nyt ei saa vääntämälläkään vastustusta aikaan, tästä opposition lausumasta, vaan kahdella kuukaudella koetetaan helpottaa näiden asioitten eteenpäin menemistä, ja se ei mitään muuta asiaa hidasta. Siis hidastusmekanismiahan siinä ei ole.

Mutta, arvoisa ministeri, tämä maininta kiireestä viittaa siihen, että on haluttu mahdollisimman nopeasti saada työllisyyttä edistäviä toimenpiteitä. Siinä on se kiire. Sitten toisaalta kuulimme myös asiantuntijoiden suusta, että kaikki rakentamiseen, nimenomaan taloon tehtävät toimenpiteet tehdään kymmeniksi vuosiksi tulevaisuuteen, joten niiden pitäisi olla energiatehok-kaita ja energiaan vaikuttavia myönteisellä tavalla. Tämä on se idea, ja myöskin tässä lausumaehdotuksessa, jonka koko valiokunta antaa, tämä sama ajatus edelleen elää.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, missä ed. Kalmari on ollut, kun oppositio on peräänkuuluttanut elvytystoimenpiteitä rakennusalalle, mutta se siitä, ja on jo kerrottu, mikä on opposition vastaus tähän.

Totean, että viime perjantaina erään kunnan virkailija tiedusteli, uskaltaako panna lehteen jo ilmoituksen, että näitä voi hakea. Eli ei kunnissa vieläkään tiedetä, tuleeko laki voimaan, milloin eduskunta sen hyväksyy, mitä muuta kaikkea siihen liittyy. Eli kyllä olisi pitänyt varhaisessa vaiheessa tiedottaa kunnille, niin että ne olisivat hyvin perillä siitä, mitä ja milloin voidaan ruveta hakemaan.

Sitten totean, että tämä on kyllä jonkin verran ristiriidassa ministeri Kataisen esityksen kanssa, kun ministeri Katainen on sanonut, että rakentamiseen ja tämmöisiin rakentamiselvytystoimiin ei pidä ryhtyä ennen kuin hinnat ovat tippuneet. Ja tänään saimme valiokunnassa kuulla, että hinnat eivät ole vielä tulleet alas. Eli kumpi nyt on tärkeämpi, panna äkkiä toimeen vai odottaa hintojen laskua?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on kehittyvä puolue. Me olemme täällä jo kuusi vuotta vaatineet esimerkiksi Itä-Helsingin lähiöihin peruskorjausrahaa. No, nyt on tulossa, aivan erinomaista, ministeri Vapaavuori. Tervetuloa perussuomalaisten linjoille! Aina on valittamista, aina voidaan tehdä paremmin, mutta tämä on hyvä, että lähdetään liikkeelle tästä. Tämä on hyvä, että tehdään näitä toimenpiteitä. Kaikki inhimillinen on puutteellista, mutta suunta on oikea ja lähiöihin tulee korjausrahaa, se on oikein. Se on perussuomalaisen linjan mukaista.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Melkein tekisi mieli sanoa, että ed. Soinin puheenvuoroon ei ole mitään lisättävää, mutta jotakin nyt kuitenkin.

Ovatko hinnat tippuneet vai ei, ei meillä ole sen tyyppistä tilastotietoa, että sitä voitaisiin objektiivisella tavalla arvioida. Markkinoilla on se käsitys, että on tippunut. On tippunut vähän riippuen rakennusmateriaalista ja vähän riippuen paikkakunnasta jonkun verran. Uskallan kuitenkin väittää, että sen verran tulee rakentamisen kokonaisvolyymi tänä vuonna laskemaan, että tulee tämmöinen tuki tai ei, se ei uhkaa mahdollisesti vielä tulossa olevaa hintojen tippumista.

Energiatehokkuuden osalta on vain yksinkertaisesti todettava se, että mitä tiukemmin tähän olisi sidottu energiatehokkuus, sen useampi olisi jäänyt tämän ulkopuolelle ja sen vähemmän tämä olisi elvyttänyt taloutta. Se on vaan niin kuin kylmä tosiasia. Tässä tehtiin se valinta, että kuitenkin kansantalouden työllisyyden kannalta tämä elvytys on sitten vieläkin tärkeämpi asia kuin energiatehokkuus ottaen huomioon, että energiatehokkuus ei tästä kuitenkaan vaarannu millään lailla.

Sinänsä voin lohduttaa ed. Huovista ja kauhistuttaa ed. Soinia sillä, että meiltä on tulossa lähiaikoina eduskunnalle U-kirjelmä, joka koskee komission uutta energiatehokkuusdirektiiviä, jossa muun muassa esitetään, että laajamittaisille korjaustoimenpiteille asetettaisiin velvollisuus samassa yhteydessä edistää energiatehokkuutta, ja se tulee sitten siinä vaiheessa esille.

Ed. Mäkinen kysyi, mikä tämän työllistävä vaikutus on. Näitten määrärahojen työllistävä vaikutus on noin 17 000 henkilötyövuotta, mutta tietenkin pitää muistaa se, että suurin osa näistä toimenpiteistä tapahtuisi ilmankin tätä tukimuotoa. Sen takia on mahdoton arvioida, mikä tämän varsinaisen tuen työllistävä vaikutus on. Valtiovarainministeriö on arvioinut sen noin 3 000:een. Itse toivon, että se työllistää enemmän. Se jää nähtäväksi. Se riippuu siitä, kuinka aktiivisia tässä mielessä markkinoilla ollaan.

Edustaja, puheenjohtaja Huovinen kyseli vielä pienimuotoisesta kaaoksesta vuodenvaihteessa. Sanoisin näin, että tämä on niin hyvä harjoitus ja hanke, että semmoinen pienimuotoinen kaaos voidaan ottaa vastaan ja teemme parhaamme sen eteen, että se tulee hoidetuksi. Mutta uskallan kuitenkin väittää, että jos semmoinen pienimuotoinen kaaos on tullakseen, niin ihan samanlainen pienimuotoinen kaaos tulisi, vaikka tämä olisi kaksi kuukautta pitempi määräaika.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli sanottua kyllä jo se, mitä oppositio on tällä vastalauseella ja pykälänmuutosehdotuksella tarkoittanut. Vielä korostan sitä, että kun kunnat eivät nyt vielä tiedä niitä omia kiintiöitään, niin silloin on niin, esimerkkinä Helsinki, jossa nyt ollaan valveutuneita ja tiedetään ja seurataan aikaa, että ei pystytä kyllä antamaan asukkaille eikä yhtiöille sitä informaatiota. Me tiedämme, että ne tavalliset osakeyhtiöt, joissa on hyvinkin paljon juuri näillä korjaustarpeessa olevilla alueilla iäkkäitä ihmisiä, niin kyllä siellä aika hitaasti kypsytään ylimääräisiin yhtiökokouksiin, joissa vielä tämän kevään aikana suunnittelun pitäisi käynnistyä, jotta ehdittäisiin tähän. Minusta tuntuu vähän kornilta tavallaan riidellä tai yrittää tehdä tästä politiikkaa. Ei tästä saa politiikkaa, kun tämä on hyvä ehdotus ihan kansallisesti, mutta nyt vaan tähän räätälöintiin ei kannata kompastua kenenkään.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys, jota ministeri Vapaavuori täällä esittelee ja puolustaa, on niin erinomainen, että se kestää myöskin hiukan rakentavaa kritiikkiä.

Olen samaa mieltä siitä, että asuntoyhtiöiden arkeen tämä pidennys olisi kyllä sopinut tässä yhteydessä. (Ed. Kallis: Se sitten ei ollutkaan niin erinomainen!) — Se on lähinnä sitä käytännön toteuttamista, ei niinkään sen sisältöön puuttumista. Valiokuntakin on tähän kiinnittänyt huomiota ja myöskin edellyttää, että tätä asiaa voitaisiin tarkastella sitten jatkon osalta myöhemmin uudelleen.

Kysyisin kuitenkin myös sitä, että esimerkiksi Kuntaliitto on ollut huolissaan mahdollisesta voimakkaasta byrokratiasta, joka tähän voi syntyä. He toivovat, että tämä menisi suhteellisen kevyellä valvonnalla. Tätä pitäisi myöskin mielestäni pohtia tarkkaan, koska kysymys on nopeasti toteutettavasta toimesta eikä sellaisesta, joka jää junnaamaan paikalleen useiksi vuosiksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossaan ministeri Vapaavuori totesi erittäin merkittävän sanan, kun on kysymys rakentamisesta, olkoon korjausrakentamisesta tai mistä tahansa, "kuitti, kuitti". Nyt on korkein aika ruveta katselemaan kuitteja. Viime vuonna rakennusteollisuus aiheutti valtiolle 400—500 miljoonan vahingon alvikikkailuilla ja kuittikikkailuilla ja kaiken maailman kikkailuilla. Nyt, kun on tämmöinen erikoistarjous, niin nyt kannattaa tässä suhteessa virkamiesten olla valppaina.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri Vapaavuori sanoi, että olen Demarissa kirjoittanut, että avaus on todella hyvä, näin on. Me olemme todella tyytyväisiä tästä lakiesityksestä. Ainut, mistä tässä nyt on kiikastanut, on ollut tämä aikataulu, mihin me olisimme halunneet muutoksia.

Mietin myös sitä, mikä estää, että tätä aikataulua voitaisiin venyttää parilla kuukaudella, koska ne taloyhtiöt, joilla on hankesuunnitelmat valmiina, voivat hakea; mutta jos on viittä vaille valmiina, niin olisi vielä pari kuukautta mahdollisuus valmistella asiaa loppuun ja hakea sitten myöhemmin.

Nyt tiedetään tällä hetkellä, että täytyy elvyttää ja rakennusteollisuudessa on työttömyyttä. Rakennusalan työllisyys heikkenee todella nopeasti. Työ- ja elinkeinoministeriö ennakoi tuoreessa talous- ja työmarkkinaennusteessaan, että rakennusalan työllisyys laskee noin 10 000 hengellä ensi vuonna, se on aika paljon. Eli kaikki, mitä pystytään elvyttämään ja uusia rakennuskohteita avaamaan, on se sitten kerrostalon, pientalon (Puhemies: Minuutti on kulunut!) korjausavustusta tai uusrakentamista, kaikki on kannatettavaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Vapaavuoren puheenvuoro toisaalta ja ed. Kalmarin puheenvuoro toisaalta onneksi osoittavat sen, mikä ero on asiansa osaavalla ministerillä ja asiansa osaamattomalla kansanedustajalla.

Se, mikä minua tässä huolestuttaa, on kuitenkin tämä aika. Minä olen joskus täällä salissa sanonut, että suomalaisen rakentamisen yksi pahimpia ongelmia tällä hetkellä on asunto-osakeyhtiöitten rakennuttamis- ja kilpailuttamisosaaminen. Olen senkin sanonut, että sille pitäisi tehdä jotakin. Nyt tämä huomioon ottaen tässä tilanteessa, kun siihen tulevat lisäksi yhtiökokous-paineet ja muut päälle, on vaarana se, että se suunnittelun ohjaus, jota isännöitsijöitten pitäisi edes pystyä tekemään, tulee tehtyä liian huonosti ja saadaan huonoja urakkaohjelmia, hommat eivät tule kunnolla tehdyiksi. Silloin on vaara, että siitä maksetaan vähän liian kallista hintaa, kuten maksetaan tällä hetkellä jo siitä osaamattomuudesta, joka nimenomaan asunto-osakeyhtiöitten osalta vallitsee.

Olisin kysynyt ministeriltä, onko teillä suunnitelmia (Puhemies: Minuutti on kulunut!) sen suhteen, että koulutus voisi lisääntyä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska niin monesti on viitattu tässä, niin haluan käyttää puheenvuoron. Nimittäin minusta ministeri Vapaavuoren vastaus oli hyvin samoilla linjoilla, hän haluaa elvytystä juuri nyt, kun meillä lama on kohtaamassa ihan kovimmillaan. Tilannetta voidaan sitten jatkotarkastella myöhemmin. Oleellista minusta on tässä tilanteessa tiedotus. Sillä voidaan saada peliaikaa tänne alkupäähän se kaksi kuukautta aivan helposti. Pyytäisinkin, että tähän erityisesti kiinnitettäisiin huomiota.

Vielä ihmettelen kuitenkin sitä pientä politiikanteon makua vastalauseessa esimerkiksi energiatehokkuuden kannalta hyväksyttävistä asioista. Eikö teidän mielestänne ole hyvä, että putkiremontteja ja homekorjauksia tehdään elvytysmielessä nyt entistä enemmän? Minusta, vaikka ne eivät energiatehokkuutta paranna, on erittäin tärkeätä, että niihin panostetaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietysti määräaikaislakeja pitää tehdä silloin, kun halutaan nopeita toimenpiteitä, mutta täytyy toivoa, ettei tästä tule samanlaista kuin puun myyntiverotuksen huojennuksesta, jolla ei ollut mitään merkitystä. Päinvastoin voi sanoa, että vahinkoa.

Mutta, arvoisa puhemies, ongelmana tässä tulee varmasti olemaan se, kun ei ole tiedetty, mikä on lopullinen lain sisältö, ja nyt kun se tulee, niin kuin ed. Kalmari totesi äsken puheenvuorossaan, pitää tiedotustoiminnan lähteä nopeasti liikkeelle, koska se on kaikista tärkeintä, koska taloyhtiöillä on voimassa olevat talousarviot, ne on juuri hyväksytty, kaikki pitää repiä auki. Ja on myöskin aivan oikein, mitä täällä valiokunta mietinnössään on todennut mahdollisista rahoitusvaikeuksista: pitää saada lainoituspäätökset, vakuuspäätökset ja myöskin ylimääräiset yhtiökokoukset hyväksymään ne. Eli se on se ongelma.

Ja, arvoisa puhemies, yksi asia, jota jäin vaan pohtimaan, on, että ...

... kun kerralla tulee niitä, ettei vaan työn kustannukset liikaa nouse.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit olemme pelkästään iloisia ja hyvillämme siitä, että hallitus viimeinkin tulee meidän linjoillemme. Haluaisimme, että tulisitte siinäkin meidän linjoillemme, (Välihuutoja oikealta) että ottaisitte vastalauseparannusehdotuksen tosissanne ja hyväksyisitte myös sen. Näin voisimme lisätä tämän esityksen vaikuttavuutta ja elvyttävyyttä. On myös hieno huomata ja olemme siitä iloisia, että olette omaksuneet kansainvälisen sosialidemokratian, tämmöisen uuskeynesiläisen ajatuksen siitä, että silloin kun taantuma on, silloin erityisesti rakennusalalla pitää elvyttää. Sitten taas nousukautena pitää säästää, niin kuin me teimme ja hankimme nämä pelimerkit tälle hallitukselle. Käyttäkää niitä nyt viisaasti. Älkää roiskiko niitä enää rikkaiden veronalennuksiin, vaan juuri tällaisiin hankkeisiin kuin nämä ovat.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin yhdyn niihin, jotka kannattavat tätä hyvää esitystä. Aikaikkunan tulisi toki olla pidempään auki. Se olisi järkevää, se olisi oikeudenmukaista. Jos sellaisia mietitään, niin se pitäisi kertoa nyt, että markkinat osaisivat reagoida siihen.

Ministeri sanoi avainsanan myöskin elvytyksen yhteydessä. Hän sanoi, että elvytystoimien pitää olla väliaikaisia. Kun hallituksen toimia katsoo, tämä on hyvä esimerkki, tämä on väliaikainen ja täyttää EU-kriteerit. Mutta miten on hallituksen muitten elvytystoimien laita? Valtio on luopumassa pysyvästi miljardiluokan verotuotoista ja muista valtion tuloista. Voitteko ministerinä luvata meille, että yritätte kääntää hallituksen politiikkaa tähän suuntaan, että elvytystoimet olisivat todella väliaikaisia, niin kuin tässäkin hallituksen vastaava ministeri erinomaisesti on todistanut? Ne muut elvytystoimet eivät juurikaan täytä väliaikaisuuskriteeriä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Harmi, että ed. Kalmari lähti salista, nimittäin nyt on vähän sammakoita ilmeisesti tänä päivänä liikenteessä. Väittääkö hän nyt, että koko valiokunta on populistinen, koska nimenomaan energiatehokkuusvaatimus tulee koko valiokunnan lausumassa? Jos hän viittasi sosialidemokraattien vastalauseeseen, niin aivan, me olemme sitä mieltä, että tämä ei riitä, että esimerkiksi vuokra-asuntoja peruskorjataan tämän tukimuodon kautta, vaan pitemmällä tähtäimellä pitää katsoa, että siellä Hervannassa ja Tesomalla ja täällä Kontulassa ja muualla lähiöissä todellakin tehdään kunnon remontit. Remonttivelka on valtava.

Siksi me olemme esittäneet — me emme ole niin kunnianhimottomia, että sanoisimme, että tämä on riittävästi — että me tarvitsemme lähiötalkoot. Me olemme esittäneet, että korkotukea myös perusparannuksen osalta parannetaan eli puolitetaan sielläkin omavastuukorkoa ekologisesti portaittain. Eli tämä on meidän esityksemme pitemmällä tähtäimellä. Toivon, että ministeri ottaa myös tästä kopin. Tästä on kysymys meidän vastalauseessamme; me tarvitsemme (Puhemies: Minuutti on kulunut!) lähiötalkoot, tämä ei vielä riitä.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Saarinen nokkelan kysymyksen esittäessään jo tiesi, vastaan tietenkin vain omista lakiesityksistäni enkä sen takia voi siihen vastata, minkä toki jo tiesitte.

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän keskustelun jälkeen rohkenen tulkita tilannetta sillä lailla, että kyllä tässä ovat hallitus ja oppositio samoilla linjoilla. Ainoa ero on se, että hallitus esittää tätä yhdeksitoista kuukaudeksi ja oppositio kolmeksitoista kuukaudeksi, niin ei siitä ihan valtavan suurta riitaa vielä aikaiseksi saa. (Ed. Kallis: Kumpi on parempi?)

Se on sinänsä tietenkin jossakin määrin totta, että kaikkialla markkinoilla ei tiedetä, missä mennään. Toisaalta kaikki hallituksen lakiesitykset ovat niin julkisia kuin voivat olla. Tästä on kirjoiteltu kaikissa mahdollisissa lehdissä, on ollut televisio-ohjelmia ja radio-ohjelmia. Kyllä väitän, että jos kuntien tämän tyyppisestä toiminnasta vastaavat virkamiehet ja ammatti-isännöitsijät eivät tiedä hallituksen esityksen sisältöä, silloin kysymys on isompaa laatua olevista ongelmista kuin siitä, että hallituksen tiedotus ei ole toiminut.

Mutta ihan tähän periaatteelliseen kysymykseen. Me pohdimme asiaa, mutta päädyimme yksinkertaisesti siihen — emmekä tällä kertaa edes konsultoineet oikeusministeriä — että emme me voi laittaa ohjeistusta liikkeelle ennen kuin eduskunta on tämän lain hyväksynyt. Senkin takia haluan kiittää erityisen lämpimästi ympäristövaliokuntaa siitä, että tämä on käsitelty nopeasti. Kun tämä tulee lopullisesti hyväksyttyä — en tiedä, mikä päivä se on tässä lähiaikoina — niin ohjeistus lähtee kunnille kyllä ihan varmasti.

Yksi asia, johon ed. Viitanen on pari kertaa täällä viitannut, jota on minusta hyvä korostaa tässä yhteydessä, että toisin kuin 1990-luvun laman aikana suunnilleen vastaavan kaltaisen avustuksen kohdalla, niin tässä on kaksi keskeistä eroa.

Ensimmäinen ero on se, että tämä on huomattavan paljon yksinkertaisempi. Tässä laissa ei ole määritelty niitä toimenpiteitä, joihin avustusta saa, vaan on lähdetty yksinkertaisesti siitä, että kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, jotka ovat tietyn euromäärän yli ja jotka ovat energiatehokkuuden kannalta perusteltuja. Eli tämä on niin vähäbyrokraattinen järjestelmä kuin ikinä vaan voi olla.

Toinen tulokulma on se, että toisin kuin 1990-luvulla, tämä koskee myös vuokrataloyhtiöitä. Siltä osin uskallan väittää, että tilanne on myös siltä osin parempi, että vuokrataloyhtiöitten päätöksentekokyky ja -nopeus on eri kokoluokkaa kuin asunto-osakeyhtiöissä keskimäärin.

Ed. Erkki Virtanen piti erinomaisen luennon asunto-osakeyhtiöitten tilaajaosaamisen puutteista. Siihen voi täysin yhtyä, näin on. Kaikki ne riskit, mitä hän esitti, nekin pitävät tietyssä määrin paikkansa. Mutta silti uskallan väittää, että jos tämä olisi ollut kaksi kuukautta pitempään voimassa, ne riskit olisivat edelleen olemassa. Kyllä tässä vaan pitää luottaa siihen, ettei varsinkaan asunto-osakeyhtiöissä, joissa hallinnoidaan useimmissa tapauksissa asunto-osakeyhtiöitten osakkaitten suurinta omaisuusmassaa, mitä heillä on, nyt tehdä hölmöjä päätöksiä ja huonoja suunnitelmia ja sutta sen takia, että saadaan 10 prosentin alennus. Kyllä sen verran pitää luottaa myös päätöksentekijöihin, että nämä asiat ihan oikeasti hoidetaan kunnolla.

Ed. Vistbacka kiinnitti huomiota siihen, onko riski kustannusten noususta. Yleensä markkinataloudessa käy sillä lailla, että noususuhdanteessa, missä kysyntä on suurempaa kuin tarjonta, kustannukset nousevat. Sitten taas laskusuhdanteessa, missä tilanne on toisinpäin, kustannukset laskevat. Eli jos me päädymme semmoiseen tilanteeseen, että kustannukset lähtevät olennaisesti nousemaan, niin sitten ehkä voidaan myös todeta, että lama on tältä osin voitettu kanta. Totta kai voi löytyä jotain ihan yksittäisiä segmenttejä jostain tietyistä toiminnoista, joissa kapasiteetti ei riitä. Se on tietenkin ikävää, jos näin käy, mutta sille ei mitään voi.

Ed. Pulliainen kiinnitti huomiota kuittikauppaan. Tämä ei ole minun vastuualueellani, mutta voin todeta, että oikeusministerin aloitteesta puoliväliriihessä todettiin, että nopeutetussa aikataulussa selvitetään käännetyn arvonlisäveron mahdollisuutta myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! Luulen, että olen vastannut kuta kuinkin kaikkiin kysymyksiin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Tästä asiasta on niin vähän vasta puhuttu, että vielä pieni puhe lisäksi. Käsillä olevassa lakiesityksessä esitetään lisäavustuksia rivi- ja kerrostalojen korjaamiseen. Korjausavustuksia myönnetään esityksen mukaan sekä asunto-osakeyhtiöille että vuokrataloyhteisöille, mikäli rakennuksessa on vähintään kaksi asuntoa. Avustuksen suuruus on 10 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Laki olisi määräaikainen ja sen nojalla voitaisiin myöntää avustuksia vuonna 2009. Lakiesityksen tavoitteena on elvyttää rakentamista ja lisätä rakennusalan työllisyyttä. Tavoitteena on myös saada käyntiin tarpeellisia parannus- ja korjaustöitä asuntokannan laadun parantamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Ympäristövaliokunnan käsittelyssä sosialidemokraatit pitivät lakiesitystä sinänsä kannatettavana. Lakiesityksen suurin ongelma on tiukka aikataulu. Hallituksen esityksen mukaan rakennustyöt pitäisi aloittaa vuoden 2009 aikana, avustettavan korjausprojektin tulisi olla valmis vuoden 2010 loppuun mennessä. Tarvittavat päätökset, hankesuunnitelmien tekeminen, rahoituksen järjestäminen ja työvaiheiden kilpailuttaminen vievät aikaa. Vaarana on, että esitetyllä kireällä aikataululla avustuksesta hyötyvät vain ne yhteisöt, joiden korjaushanke on jo pitkälle suunniteltu. Sosialidemokraatit esittävät muutosehdotuksessaan, että rakennustöiden käynnistämisvelvollisuus siirrettäisiin helmikuun 2010 loppuun, jotta mahdollisimman monet yhteisöt pääsisivät osallisiksi ylimääräisestä korjausavustuksesta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit esittävät myös, että eri asumismuotojen ekologisten remonttien tukeminen tulee nykyistä tasa-arvoisemmaksi. Lisäksi tämän lain mahdollisesta jatkamisesta vuonna 2010 pitää päättää ja tiedottaa hyvissä ajoin, jotta kaikki saavat tasa-arvoisemmat mahdollisuudet avustuksen hyödyntämiseen. Ed. Kalmarille — ai, hän on lähtenyt pois — olisin vielä kerran todennut, että sosialidemokraatit eivät todellakaan ole tätä lakiesitystä vastaan, vaan kannattavat sitä.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo moneen kertaan todettu, että tämä esitys osuu suhdannepoliittisesti aivan oikeaan aikaan, ja näin on. Ehkä on turha keskustella siitä, kuka oli ensin esittämässä tätä. Tätä on esitetty hyvin monelta taholta ja hyvä niin. Tässä se tulee toteutumaan ja toimii. Jos ihan kauas historiaan mennään, niin voi jopa todeta, että joku puolue, taisi olla Maalaisliitto tai keskusta, silloin esitti, ettei koko lähiöitä olisi pitänyt rakentaa ja siirtää väestöä niihin. Niin kauas meidän ei ehkä kannata tässä keskustelussa mennä.

Mutta tämä työllistävyysasia on todella merkittävä. Niin kuin rakennusteollisuus toteaa, tässä tulee yli miljardin euron hankkeet liikkeelle ja se saa liikkeelle noin 17 000—20 000 uutta työpaikkaa tai säilyttävää työpaikkaa, eli kysymys on todella merkittävästä panoksesta. Samalla puretaan sitä korjausvelkaa tai korjaussumaa, joka joka tapauksessa on edessä näissä 1960-, 1970- ja 1980-luvulla valmistuneissa taloissa. Tämä on oikeaan osunut, oikea toimenpide.

Ongelmia tähän on jo todettu muutamia jääneen. Niitäkin pitää voida tarkastella tässä esityksen yhteydessä ja myöskin mahdollisin jatkoesityksin niitä korjata. Tuohon byrokratiaan puuttuisin edelleen sillä tavalla, että vaikka tämä lähtökohtaisesti on keveä, niin kuin ministeri tässä esitti, niin pitää katsoa myöskin sitten loppuun asti, että kuntiin ei tule ylimääräistä hakuprosessia ja vaikeaa valvontamenettelyä, joka vaikeuttaa tämän hyvän lain toimeenpanoa.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvin tiedämme, rakennuskantamme on ikääntynyttä ja meillä on suuri korjausvelka, jonka purkamiseen tämä lakiesitys elvytysruiskeena antaa erittäin hyvän lähtökohdan.

Asuntorakenteiden kuluminen vuonna 2006 oli Vtt:n laskelmien mukaan yli 6 miljardia euroa, mutta korjauksiin ja kunnossapitoon käytettiin vain reilut 4 miljardia euroa. Eli vuositasolla korjausvelka kasvoi yli 2 miljardia euroa. Tässä suhdannetilanteessa sopivat ja erinomaiset korjausrakentamista edistävät toimenpiteet, kuten nyt tämä lakiesitys, antavat erinomaisen hyvän ruiskeen.

Arvoisa puhemies! Tämän lain tarkoitushan on, kun puhutaan aikataulusta, että korjaustyöt käynnistyisivät nopeasti elikkä elvytystoimet lähtisivät mahdollisimman nopeasti käyntiin. Sen takia, kun on keskusteltu lain 11 kuukauden tai 13 kuukauden voimassaolosta, on tietysti perusteltua, että laki on voimassa vain tämän vuoden loppuun, jotta sen vaikutus olisi mahdollisimman nopea. Valiokunta on ottanut kantaa lausumassaan mahdollisesti tulevaan vuoteen elikkä ensi vuoteen, ja kun vaikutukset on havaittu työllistymismielessä, niin tämä jää arvioitavaksi myöhemmin tänä vuonna.

Liittyen tähän asunto-osakeyhtiöiden kykyyn tehdä päätöksiä, siltä osin tänä keväänä on tulossa eduskuntaan tietojen mukaan asunto-osakeyhtiölaki, jossa voidaan vaikuttaa siihen, että asunto-osakeyhtiöt kykenisivät jouhevampaan ja järkevämpään päätöksentekoon, jos siihen liittyy joitakin ongelmia.

Arvoisa puhemies! Tämän lain osalta annetaan kunnille taas yksi uusi tehtävä. Kuitenkin tavoitteena on se, että tämä tehtävä, vaikka se ylimääräisenä ja uutena tuleekin, ei olisi sellainen, etteivät kunnat helposti siitä pystyisi suoriutumaan. Elikkä tässä mielessä kuntien ohjeistaminen ja neuvonta on erinomaisen tärkeä, ettei turhaa byrokratiaa kuntiin tältä osin rakenneta.

Arvoisa puhemies! Asuntokantamme tällä nykyvauhdilla uudistuu vain vajaalla prosentilla vuodessa, ja siksi tällä olemassa olevalla rakennuskannalla on ratkaiseva merkitys energiatehokkuuden parantamisessa. Asuinrakennusten osuus rakennusten käyttämästä energiasta on noin kaksi kolmasosaa. Jos energiatehokkuuden parantamista ei korosteta voimakkaasti näissä peruskorjaustoimenpiteissä, mitkä nyt käynnistyvät esimerkiksi tämän lain myötä, menetetään ainutkertainen mahdollisuus vaikuttaa energiatehokkuuteen ja sitä kautta ilmastonmuutokseen, ja tältäkin osin valiokunnan lausumaehdotus on mielestäni erittäin perusteltu.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa sitä, että tämä laki elvytysruiskeena suhdannemielessä ja työllistämismielessä on hyvä. Olen varma, että tämä osaltaan tulee vaikuttamaan uusien hankkeiden käynnistymiseen. Olen myöskin sillä kokemuksella, mikä minulla on, varma siitä, että jos halu ja tahto on, niin asunto-osakeyhtiöillä on kyky myöskin tehdä niitä päätöksiä ja valmistella niitä asioita tällä aikataululla, mikä nyt on lakiesityksessä.

Mutta toiseen lausumaehdotuksen asiaan elikkä tähän aikatauluun ja sitten toisaalta lain vaikuttavuuteen haluan myöskin tässä yhteydessä puheenvuorossani kiinnittää huomiota. Elikkä luodaan hyvät, seikkaperäiset edellytykset lain vaikuttavuuden seurantaan ja riittävässä ajoin tehdään päätöksiä ensi vuoden osalta, jotta voidaan sitten tarvittaessa lakia vuodella jatkaa.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tehty lakiesitys on — täällä on käytetty monta kertaa sanaa erinomainen, ja sitä se on — tilanteeseen sopiva, riittävän yksinkertainen ja epäilemättä toimiva laki. Kuten lain perusteluissa on todettu, 90-luvun alun kokemusten perusteella tällainen avustusjärjestelmä johti laajaan peruskorjaustoimintaan. Uskon vahvasti ja on uskottava, että tämä esitys on myös toimiva rakennusalan työllisyyden parantamiseksi ja varmasti myös edesauttaa purkamaan kerros- ja rivitalojen mittavaa korjaustarvesumaa tulevilta vuosilta.

Jotta lain elvytysvaikutus lähtisi nopeasti liikkeelle, on hyvin perusteltua asettaa tällainen tiukka aikarajaus aloittaviin korjauksiin, eli työllistävästä vaikutuksestahan kaiken kaikkiaan on kysymys. Nyt tarvitaan nopeasti työllistäviä vaikutuksia, ja sen takia tällä aikarajauksella on syytä pyrkiä sitten ikään kuin pakottamaan näitä korjausinvestointeja liikkeelle. Toki on erittäin perusteltua, että tämän avustusjärjestelmän vaikuttavuutta seurataan ja tarvittaessa sitten varaudutaan, mikäli taloudellinen taantuma nyt kaiken kaikkiaan jatkuu, tämän avustusjärjestelmän jatkamiseen myös vuonna 2010, niin kuin valiokunta on omassa mietinnössään todennut.

Panin merkille sen, että ministeri ei tuossa debatissa vastannut kysymykseen siitä, onko harkittavissa tämän järjestelmän jatkamista myös ensi vuoden puolelle. Toki sen vastaamattomuuden ymmärrän erittäin hyvin, herkästihän myönteinen vastaus saatetaan tulkita tietynlaiseksi lupaukseksi. Mutta olisin sitten halunnut muotoilla kysymystä hiukan toisin eli mitä mieltä ministeri on tästä lausumaehdotuksesta, jonka valiokunta on mietintöönsä esittänyt. Toivottavasti hän vielä tämän asian käsittelyn yhteydessä siihen sitten myös vastaa.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Lakiehdotus on todellakin erinomainen, ja näyttää siltä, että sehän on aina erinomainen, kun tällä hetkellä kilpaillaan siitä, kuka sen keksi. Ehkä parempi asia on kuitenkin, että tämä lakiesitys menee nyt eteenpäin. Lakiesitys on myöskin suhdannepoliittisesti erinomainen, ja siksi tämä tiukka aikataulutus on tärkeä, koska emme kai halua sitä, että tulee pysyviä menolisäyksiä. Ja kolmanneksi myöskin sen takia, että nyt rakentaminen kannattaa ja rakentamiskustannukset ovat vähitellen tulossa alaspäin. (Ed. Erkki Virtanen: Ei vielä!) Nyt on todellakin aika markkinoida aktiivisesti tätä asiaa, vaikka arvoisa ministeri sanoi, että täytyy olla aika heikosti ajan tasalla isännöitsijöiden ja vastaavien, jolleivät tiedä, että tällainen uudistus on tulossa. Mutta ehkä se varmuuden maksimointi on kuitenkin parasta, että silloin, kun tämä lakiesitys astuu voimaan, myöskin kerrotaan siitä mahdollisimman laajasti.

Totta kai on tärkeää, että otetaan tämä tulevaisuusnäkökulma liittyen energiatehokkuuteen ja ympäristöystävällisyyteen mukaan. Tämä asia täytyy ottaa jatkossa huomioon. Uskon kuitenkin, että jo nykyisessä tapauksessa tietoisuus on lisääntynyt niin paljon, että näissä korjausrakentamisissa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon tämä energiatehokkuus ja ympäristöystävällisyys. Nyt tässä tilanteessa oli erittäin tärkeää, että hakeminen on mahdollisimman vähän byrokraattista. Tämän taantuman, laman, jälkeen sitten on tietysti erittäin tärkeää miettiä niitä insentiivejä, jotka todella tukisivat pitkävaikutteisesti energiansäästöä ja ympäristöystävällisyyttä rakennussektoreilla. Itse ainakin uskon passiivitaloratkaisuihin ja matalaenergiataloihin, koska nyt on jo näkyvillä sellaisia rakennuksia, niitä taloja, jotka ovat energiaomavaraisia, jopa energiantuottajia. Sitä kautta katsotaan tämän suhdanteen jälkeen, miten tätä pitkävaikutteista rakentamista voitaisiin toteuttaa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sanon nyt vielä varmuuden vuoksi tähän alkuun — "kertaus on opintojen äiti" että me kannatamme tätä lakiesitystä. Me olemme tyytyväisiä siihen, että hallitus on tällä esityksellä tullut juuri niille linjoille, joita me olemme vaatineet sosialidemokraatteina jo alkusyksystä siinä vaiheessa, kun taloustaantuma alkoi. Jo silloin ennusteet kertoivat, että rakennusalalle tulee hurjia työttömyysongelmia, ja olisimme halunneet, että hallitus olisi käynnistänyt jo silloin välittömiä uusia toimenpiteitä, joihin olisi voitu yhdistää tuleva välttämättömyys eli asuntojen peruskorjaus. Siellä ovat valtavat tarpeet, ja samaan aikaan saadaan hyvä suhdannepolitiikka eli työllisyyden hoito. Minun mielestäni näiden toimenpiteiden paikka olisi toki ollut jo viime vuoden puolella. Silloin tehtiin myös useita täydennyksiä ja lisätalousarvioita ja muita toimia, jolloin olisimme voineet ottaa nämä käyttöön.

Me teimme sosialidemokraatteina oman pelastusrengasesityksemme, jossa listasimme vaateitamme, ja tämä peruskorjauksen jouduttaminen oli yksi niistä keskeisistä. Meidän sanomamme oli ensinnäkin se, että me haluamme tämän yhtäläisen oikeuden ja tuen asunto-osakeyhtiöille, mikä tuli tavallaan kotitalousvähennyksen kautta pientaloille — sekään ei muuten ollut suhdannetilanteeseen räätälöity toimi, vaan hallitushan oli päättänyt tästä jo asuntopoliittisessa ohjelmassaan ennen kuin lamasta tai taantumasta kukaan tiesi yhtään mitään näistä valtavista talouskriiseistä. Sekin markkinoitiin elvytystoimena, vaikka se siis oli tehty jo paljon aiemmin (Ed. Pulliainen: Sattui kohdalleen!) Me halusimme paitsi tasapuolisuutta kerrostaloihin, rivitaloihin ja asunto-osakeyhtiöihin, me halusimme myös sitä, että vuokra-asuntoihin kohdistuu uusia tukitoimenpiteitä, niiden peruskorjaukseen, koska — ministeri, tulitte paikalle — tiedätte, että siellä jos missä tarpeet ovat aivan valtavat, lähiöissä vuokra-asunnoissa. Siellä on paljon sellaisia vaikkapa kuntien rakennuttamia vuokra-asuntoja, joita ei ole peruskorjattu lainkaan. Samaan aikaan kun vuokrat siellä nousevat muutenkin pilviin, niin rupeapa siinä sitten vielä tekemään remonttia, joka entisestään nostaa vuokria. Nämä ovat isoja vakavia kysymyksiä, ja siksi olemme näistä asioista huolissamme.

Nyt on positiivista, että tämä tukimuoto on myös vuokra-asuntopuolelle ulottuva, mutta meillä on kaksi huomiota tähän. Toinen on se, että tämä on nyt vain väliaikainen ratkaisu. Korjausvelka vuokra-asuntojen osalta ja muutenkin lähiöissä on valtava. Sen vuoksi me esitämme, että tämän lisäksi vuokra-asuntopuolelle tulisi vielä tämä korkotuen ehtojen parannus, millä sitten pystyttäisiin myös ensi vuonna vähän pitempijännitteisemmin näitä vuokrataloja korjaamaan. Ja tässä meidän mallissamme, jos katsotte sieltä vastalausetekstistä, olemme esittäneet, että energiatehokkuus huomioitaisiin eli omavastuukorko olisi sitä alempi, mitä energiatehokkaampi suunnitelma olisi.

Toinen huomio, minkä haluan nostaa tässä esiin, on kyllä se, että minun mielestäni edelleen kannattaisi miettiä sitä, miten tämä tilanne saataisiin tasa-arvoiseksi ensi vuonna esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden ja pientalojen välillä. Sitten siellä taas saattaa moni kerrostaloasukas ihan aidosti ihmetellä, miksi minä en saa vähentää sitä osuutta, minkä vaikka taloyhtiömme putkiremontti vie tosiasiassa minun lompakostani, miksi en minä saa vähentää sitä samalla tavalla kuin saa pientaloasuja. Ja tässä asiassa kehotan, kuten sanoin aiemminkin, ministeriä vielä miettimään tilannetta. Mielestäni ne esitykset, mitä olemme tehneet ja kannattaneet muun muassa tämän kotitalousvähennyksen laajentamisesta, ovat edelleen ajassa, ja esimerkiksi Kiinteistöliittohan olisi pitänyt tätä mallia erittäin hyvänä. Liiton edustajat ovat siitä julkisesti paljon puhuneet. Mutta tässä on se, mitä me haluamme viestiä ministerille.

Toinen asia sitten on tietenkin, kun täällä puhuttiin tästä ekotehokkuudesta, niin minä en nyt malta olla sanomatta, että vaikka tämän lain myötä, niin kuin ministeri totesi, ei välttämättä tule sitä ongelmaa, että ei ainakaan heikennettäisi tai ei ainakaan rakennettaisi epäekotehokkaasti, jos näin voi sanoa, niin kyllä siihen olemassa olevaan pientalojen kotitalousvähennykseen olisi ihan oikeasti — eikö vain ed. Pulliainen — pitänyt siinä vaiheessa, kun se valmisteltiin, tehdä joku mekanismi, missä olisi tsekattu se, että se kotitalousvähennys menee nimenomaan energiatehokkaaseen rakentamiseen, vaikka siihen, että vaihdetaan lämmitystä niihin pelletteihin tai maalämpöön tai lämpöpumppuun sähkölämmitteisten ja öljylämmitteisten talojen lämmitysmuotojen sijaan. Tarkoitan sitä, että minusta se vain on ihan aidosti niin väärin tänä päivänä, että tämä kotitalousvähennys mahdollistaa vaikka sen, että muutetaan joku rakennus ympärivuotiseksi ja lämmitetään sähköllä. Siinä menee kyl- lä ... Tässä se ed. Hiltusen mainitsema susi sitten kyllä tulee vastaan ympäristöllisessä mielessä (Ed. Pulliainen: Sudet ovat söpöjä!) tämän mallin myötä. Minä kysyin tätä valtiovarainvaliokunnassa esittelijöiltä ja ministeriltäkin, miksi näin on. Siellä vain on se valtiovarainministeriön vero-osaston vahva mahtikäsky, joka sanoo, että tämä on niin vaikeaa eikä näin voi tehdä. Minä olen kyllä sitä mieltä, että poliitikot sanovat, mitä pitää tehdä, ja virkamiehet sitten katsovat mallit, miten se toteutetaan, ja näin se olisi pitänyt tänä päivänä kyllä hoitaa.

Mutta muuten, ministeri, kiitos siitä, että olette kuunnellut terveisiä! Varmasti jaksatte kuunnella niitä jatkossakin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Energiatehokkuutta on kovin monenlaista. 1970-luvun alussa toteutettiin öljykriisin jälkeen energiatehokkuutta ja sitä maksetaan Suomessa edelleenkin.

Tässä yhteydessä haluan, kun ministeri on paikalla, todeta myös sen, että ei yksistään avustamistoimenpiteiden avulla pidä mennä eteenpäin, vaan tulee miettiä koko ajan laatua, sillä lailla rakentamisen tehokkuutta, kuinka se kestää pidempään. On suorastaan häpeä, että me joudumme korjaamaan niin paljon niitä taloja, jotka on rakennettu huonolla tavalla. Näin ollen, arvoisa ministeri, on syytä myös pohtia mitalin toista puolta, miten kannustetaan laadukkaampaan rakentamiseen. Eduskunta omalta osaltaan on hyväksynyt rakennusmestarikoulutuksen aloittamisen, kiitos entiselle ministerille Kallioniemelle, samoin ed. Reijonen oli tässä aktiivinen. Tämä on asia, joka vie tätä asiaa eteenpäin.

Mutta sitten on myös kysymys, voidaanko luoda sanktioita rakentajille ja niille, jotka toteuttavat huonoa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) työtä eli sitä niin sanottua sutta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä oli riemastuttavaa kuulla ed. Viitasen suitsutusta kotitalousvähennyksen puolesta. Minulla on paha tapa muistella menneitä, minulla on norsun muisti, esimerkiksi 1990-luvun lopussa ed. Arja Alhosta, kun suunniteltiin tätä kotitalousvähennystä. Silloin demarit ja Alho olivat hyvin vastaan, saako sitä tehdä ja onko se rikkaitten kokoomuslaisten perheitten suosimista. On hyvä, että te lopultakin olette tulleet kokoomuslaiselle ja porvarilliselle linjalle ja tunnustatte sen, että myös perhe pystyy työllistämään eivätkä pelkästään kunnat.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tätä kuntien roolia halusin vielä tässä yhteydessä korostaa. Ministeri tuossa totesi, että tiedottamista on varmasti ollut paljon tiedotusvälineissä ja lehdissä jne. Ohjeistus kuntiin on tärkeätä, varsinkin jos arviointi tulee siitä, että asunto-osakeyhtiöllä on haasteita päätöksenteossa ja haasteita aikataulussa. Mutta jos asiat makaavat kunnissa odottamassa päätöksiä, niin siinä se sitten vasta onkin byrokratian kömmähdys. Tältä osin toivon, että ministeriö selkeästi ja seikkaperäisesti Aran kanssa ohjeistaa kuntia, ilman että kunnat ylimääräisiä omia byrokratian kiemuroita keksivät asian eteenpäinviemiseen ja päätöksentekoon.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Joskus on sanottu, että kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Mutta tässä tapauksessa tämä on ihan hyvä kerrata. Nimittäin me olimme yhdessä ed. Tuulikki Ukkolan edustaman Kansallisen Kokoomuksen kanssa hallituksessa, kun päätimme näitä erilaisia tukimuotoja yhdessä yhteisellä päätöksellä kokeilla, ja silloin otettiin käyttöön kaksi mallia. Se, mitä me sosialidemokraatit suosimme, oli suora tuki yrityksille, huom. suora tuki yrityksille. Tietenkin ajattelimme, että myös kokoomus, joka johonkin aikaan oli yrittäjämyönteinen puolue, ainakin mielestään, olisi ymmärtänyt tätäkin tukimuotoa. Mutta me emme suinkaan sanoneet, ettei kotitalousvähennystä voi ottaa, vaan puolessa Suomessa kokeiltiin suoraa yritystukea, mitä me pidimme hyvänä, toisessa puolessa kotitalousvähennystä, ei tässä sen kummempaa dramatiikkaa ollut. (Ed. Ukkola: Kyllä oli!) Yhdessä teimme näitä asioita ja sillä hyvä.

Mutta tosiaan, haluan tässä vielä loppuun, kun sain tämän tilaisuuden, sanoa ministeri Vapaavuorelle tästä ...

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En puutu tuohon ed. Ukkolan hieman sivuraiteille lähteneeseen keskusteluun, vaan puutun asianmukaisesti ed. Rossin äskeiseen puheenvuoroon. Totean, että kyllä valiokunnassa on kuultu tästä energiatehokkuudesta todella paljon myöskin rakentamisen osalta. Voin vakuuttaa, että tässä energiatehokkuudessa ei ole kyse hometalojen rakentamisesta, vaan me voimme tänä päivänä uuden tekniikan keinoin kyllä tehdä tätä työtä paljon osaavammin ja paremmin kuin on menneinä vuosikymmeninä tehty. Ei nyt pistetä energiatehokkuutta hyllylle odottelemaan sen vuoksi, että joskus menneinä vuosikymmeninä on tehty virheitä.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle sen verran, että kun 1995 sinipunan johdolla sateenkaarihallitus lähti pelastamaan Suomen taloutta sosialidemokraattisen pääministerin Lipposen ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin johdolla, niin ajatus oli, että laitetaan valtiontalous kuntoon edellisen porvarihallituksen jäljiltä, kun silloin valtionvelka oli viisinkertaistunut. Me emme pystyneet tekemään kaikkia hyviä tekoja. 12 vuotta me rakensimme tiukkaa talouskuria ja saimme nämä pelimerkit, joilla hallitus nyt voi lähteä lamaa vastustamaan. Olisi hyvä, että näissä asioissa ette viivyttelisi, niin kuin nyt teette, ja suostuisitte näihin hyviin miellyttäviin sosialidemokraattien parannusehdotuksiin. (Välihuutoja oikealta)

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huovinen sinänsä ihan oikein totesi juuri näin, että tämän ajan ongelmat ovat tämän ajan ongelmia, mutta myös historiasta pitää meidän oppia. Tässä suhteessa myös tämä energiataloudellisuus ja -tehokkuus on hyvin tärkeä asia. Toteaisin tässä lyhyesti vaan, että vanhat keinot ovat hyviä. Tietyssä rakentamisessa rossipohjalle on hyvä rakentaa. (Naurua)

Tässä yhteydessä haluan todeta myös, että lausuin edellisen opetusministerin nimen tuossa aiemmin väärin eli tarkoitin tietysti opetusministeri Antti Kalliomäkeä.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen lakiesitys asuinrakennusten 10 prosentin korjausavustuksista on erittäin hyvä asia. Kevään aikana moni rakennusprojekti loppuu, ja korjausavustukset osaltaan laittavat vauhtia korjaustuotantoon. Korjausvelkaahan on tällä hetkellä jo olemassa. Tällä esityksellä vähennetään rakennusyritysten painetta lomauttaa henkilöstöä ja parannetaan työllisyyttä. Rakennuskustannukset ovat pudonneet ja osaavaa työvoimaa on saatavilla eli on erittäin oiva aika rakentaa. Tässä on myös oivallinen tilaisuus korjata rakennusten energiatehokkuutta, vaikka kustannukset olisivat investoinnin osalta suuremmat. Niistä saatava hyöty ja käyttökustannusten aleneminen tuovat pidemmällä aikavälillä merkittäviä säästöjä.

Aivan lopuksi, ed. Pulliainen toi täällä erittäin tärkeän asian esille, rakentamisen harmaan talouden, eli se vie leivän monelta rehelliseltä yrittäjältä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ja ed. Pulliainen jatkaa siitä samasta vielä yhden värssyn verran! Nimittäin yli 600 miljoonaa euroa ovat tällä hetkellä toimivien rakennusfirmojen verorästit, ja viime vuonna, niin kuin jo totesin, 400—500 miljoonaa euroa nämä firmat aiheuttivat valtiolle vahinkoa kuittikikkailulla, alvikikkailulla ja kaikella veronkierrolla, mitä olla voi. Ja tässä tilanteessa on erinomaisen paikallaan nyt todellakin katsoa tarkkaan, kun valtion varoja käytetään rakennustoiminnan edistämiseen, aivan oikein, suhdannetilanteesta johtuen, niin kuin ed. Vuolanne sanoi, keynesiläisittäin se on oikein. Varmasti ed. Vuolannetta taloustieteilijänä on tässä asiantuntijana käytetty, että on päädytty tähän oikeaan ratkaisuun. Tässä yhteydessä on kyllä mielestäni paikallaan — kuulostakoon miltä tahansa — vaatia, että nyt ne vanhat verorästit on maksettava ja jatkettava terveellä rakennusfirmapohjalla tästä eteenpäin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuorta on tässä kiitelty erinomaisesta lakiesityksestä, mutta minäkin kiitän ministeri Vapaavuorta aivan erityisestä asiasta. Olen kolmekymmentä vuotta rahan edestä harrastanut asuntorakennuttamista ja myös peruskorjausrakennuttamista ja erityisesti valtion tukemaa sellaista. Muistini mukaan tämä lakiesitys on ensimmäinen, jolloin asunto-osakeyhtiöille ikään kuin ensisijaisesti suunnattu tuki suunnataan myös vuokra-asumiseen. En muista, että tällaista ihmettä olisi tapahtunut. Voi olla, että olen väärässä, mutta oli miten tahansa, niin on erinomainen asia muun erinomaisuuden lisäksi.

Haluan palata tuossa debatissa mainitsemaani, täällä keskusteltuun ongelmaan tästä ajan pituudesta. Kaksi kuukautta ei sinänsä varmaan ole mikään ongelma, ja arvioin, että ne asunto-osakeyhtiöt, joita uhkaa meno ensi vuoden puolelle, kirjoittavat urakkasopimukseen, että aloittamispäivä on 31.12., sitten timpuri käy lyömässä yhden naulan sinne seinään, niin siinähän se on. En usko, että kunnilla riittää valvontaviranomaisia tätä ongelmaa poistamaan, (Ed. Viitanen: Aivan!) mutta jotta tällaiseen ei tarvitsisi turvautua, niin se kaksi kuukautta ehkä saattaisi olla joksikin avuksi siinä. Ennen kaikkea se apu minun mielestäni tulee siitä, että kuten sanoin, asunto-osakeyhtiöitten rakennuttamis- ja myöskin kilpailuttamisosaaminen on rajoittunutta, ja silloin kun kiire tulee tai tulee kiireen tuntu, voi syntyä myöskin sitten turhaa kiirettä siinä mielessä, että kun ehkä voitaisiin kuitenkin tehdä paremmin, niin ei kuitenkaan tehdä. Kyllä niiden hankesuunnitelmien merkitys ja ennen kaikkea myöskin mielestäni se kilpailutus tässä saattaa nousta aika merkittävään asemaan, koska minulla on semmoinen tuntuma, että se suhdannetaantuman huippu rakennusalalla, johon pitää suuntautua, alkaa voimakkaimmin vasta syksyllä ja on ehkä suurimmillaan ensi vuoden alkupuolella.

Siis tällä hetkellä kuitenkin uudiskohteita on käynnissä sen verran ja myöskin putkiremontteja, lvv-urakoitsijoitten töitä, koska putkiremonttejahan nämä tulevat valtaosaltaan olemaan asunto-osakeyhtiöissä, ja niistä kysyntää on kuitenkin niin paljon, että tämä hintahyöty ja välttämättä suhdannehyötykään ei ole saavutettavissa vielä tämän vuoden puolella, vaan nimenomaan ensi vuoden puolella. Mutta se sitten nähdään, ja toivon tietysti ja uskonkin, että hallitus tarpeen mukaan tähän reagoi, jos näyttää siltä, että ongelmia esiintyy.

Rakentamisen laadusta tekee mieli sanoa, että kyllähän tietysti näitä hometaloja ja muuta vastaavaa on tässä esiintynyt, mutta ei se nyt pelkästään rakentamisen vika ole ollut. Tänäänkin aika monessa kerrostalossa vesi täällä Helsingin seudulla valuu tuonne rakenteisiin sen takia, että viime syksynä eivät välttämättä kiinteistönhoitajat ole kiivenneet sinne katolle ottamaan niitä lehtiä sieltä kattokaivoista pois, ja kun ne lehdet ovat sinne jäätyneet, niin kyllä se vesi, jos se ei putkista pois pääse, sieltä sitten läpi tulee. Sitten ihmetellään, miten se rakentaminen oli taas näin huonoa. Mutta parantamista siinä on, ja toivoisin kyllä, että ministeri kehottaisi virkamiehiään kiinnittämään huomiota tai miettimään sitä, miten erityisesti asunto-osakeyhtiöissä tämä rakennuttamisosaaminen saataisiin paremmaksi, miten sitä koulutusta voitaisiin tehostaa, koska sieltä se apu löytyy, jos se on jostain löytyäkseen.

Kun nyt asunto-osakeyhtiöissä peruskorjauksen alla ovat 1960-luvun kiinteistöt, ne ovat jo monelta osin aika heikossa kunnossa ja sitä painetta on, niin jos ei tilanne parane tästä, muutaman vuoden tai kymmenen vuoden päästä me olemme tosi ongelmissa. Vuokrataloissa peruskorjataan, erityisesti aravavuokrataloissa peruskorjataan tällä hetkellä 1970-luvun lopun vuokrataloja. Siinä on viidentoista vuoden gäppi asunto-osakeyhtiöissä ikään kuin säästetty, mutta se säästö tulee kyllä jatkossa kalliiksi. Toki nykyisen rakentamisen pitää edistää energiatehokkuutta, siitä ei ole epäilystäkään, mutta kyllä energiatehokkuudenkin osalta on arvioitava kustannuksia ja hyötyjä keskenään.

Muistelen olleeni rakennuttamassa vuokratalon peruskorjausta vuonna 1980, jolloin taidettiin järjestää Suomen ensimmäinen lämmön talteenotto, ja ed. Rossia tässä siteeratakseni, "sitä kyllä maksetaan vieläkin", koska se lämmön talteenotto ei kyllä tainnut lisätä sen paremmin kasvihuoneilmaston torjuntaa kuin myöskään niitten asukkaitten tehokasta rahojen käyttöä. Nyt tilanne on parempi, mutta miettiä silti aina kannattaa, mikä on oikeasti energiatehokasta ja mikä ei.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys on hyvä, ja toivon tietysti, että hallituspuolueitten edustajatkin ja miksei ministerikin kaiken muun viisautensa lisäksi tässä vielä viisastuisi sen verran, että tämä opposition vastalauseessa esitetty, ei siis sosialidemokraattien vastalauseessa vaan opposition vastalauseessa esitetty toivomus tästä jatkoajasta voitaisiin toteuttaa, koska uskon kuitenkin, että se on yhteiseksi hyödyksi.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Esitystä on paljon kehuttu, eikä syyttä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla on näinä aikoina oivallista taktiikkaa ja osoitus hyvästä pelisilmästä. Esityksellä on, kuten on kuultu, tarpeellisia työllistämisvaikutuksia sekä, kuten ed. Kalmari juhlavasti totesi, merkittäviä vaikutuksia kansallisvarallisuuteemme, josta tämä rakennettu omaisuus muodostaa 70 prosentin osuuden ja johon kohdentuu suuri korjausvelka.

Kynnys rahan käyttöön on, inhimillistä sinänsä, nyt korkealla ja tämä kannustus siihen, että rahaa kohdennetaan järkevästi, on erittäin hyvä. Kohdentumisesta on täällä paljon puhuttu kyllä tämän esityksen osalta, ja esityksen kohdentuminen laaja-alaisesti korjaustoimenpiteisiin on järkevää. Energiatehokkuutta lisäävät toimet ovat toki tärkeitä, itse asiassa erittäin tärkeitä, mutta myös muita korjaustoimenpiteitä on nyt näinä aikoina tarkoituksenmukaista tukea.

Aikarajauksen osalta on helppo yhtyä siihen, mitä valiokunta on lausunut seurannasta ja varautumisesta mahdollisen määrärajan jatkoon tarvittaessa. Toimeenpanon ja vaikutuksen kannalta on toki olennaista tiedottaminen, ja oli hyvä kuulla ministeriltä, että ripeään tiedottamiseen on jo varauduttu, ja jotta annettu aikaraja riittää ja pysähdyksissä oleva rakennusala saadaan viipymättä liikkeelle, yhdyn niihin näkemyksiin, että kuntia on ryhdyttävä mahdollisimman pian informoimaan ja ohjeistamaan asiasta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kysymykseni: Onko talon katutasossa olevalla liiketilalla mitään vaikutusta tähän avustukseen? Useinhan liiketilaa kohdellaan eri tavalla.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Laki on todella hyvä, niin kuin täällä on useaan otteeseen jo todettu, ja sen työllistävä vaikutus on ennen kaikkea nopea ja tehokas. Jos me ajattelemme sitä, että meillä on valtaosa meidän rivitalo-, kerrostalo- ja asunto-osakeyhtiökannastamme ja vuokratalokannastamme rakennettu 1970-luvun aikana, jolloin meillä näitä rakentamisen ongelmia on nyt sitten ilmennyt jälkeen päin, niin nämä työt saadaan hyvin nopeasti käynnistettyä.

Itse, kun olen ollut oikeastaan yli 30 vuotta aktiivisesti rakentamisen kanssa tekemisissä ja isännöitsijätehtävissä toiminut, tiedän, että taloyhtiöillä on valtava tarve tehdä näitä korjauksia, mutta se on vaan ongelma ollut siellä, että osakkeenomistajat eivät ole tiedostaneet tämän tarpeen suuruutta. Ei ole riittävästi rahastoitu peruskorjaukseen, on ikään kuin eletty kädestä suuhun, yhtiövastikkeella on hoidettu ainoastaan niitä kuluja, jotka ovat juoksevia kuluja, jokapäiväisiä kuluja, vakuutusmaksuja, energialaskua, isännöitsijäkuluja ja sitten taloyhtiön huolintakuluja. Siinä mielessä tämä kiihottaa nyt hyvin voimakkaasti taloyhtiöitä lähtemään tässä asiassa liikkeelle.

Täällä on puhuttu tästä homeongelmasta ja siitä, kuinka se on aiheutettu ja kuinka se syntyy. Tietysti suunnittelulla on yksi merkitys homeongelmassa, rakentamisella on yksi merkitys homeongelmassa, mutta myös ennen kaikkea suuri merkitys on sillä käyttäjällä. Hyvin usein se käyttäjä itse aiheuttaa vuosien saatossa sen homeongelman. Kävin kerran katsomassa yhtä asuntoa, joka oli muutama vuosi sitten rakennettu, kun asukas soitti minulle, että täällä, isännöitsijä, on hyvin paljon kosteutta. Menin sinne asuntoon, siellä oli liesituulettimet, automaattinen ilmastointijärjestelmä oli tukittu ihan täysin ja samaten korvausilmareiät oli tukittu serlalla ja kaikella paperilla. Eihän se voi silloin toimia.

Sitten vielä yksi asia, mikä täällä on noussut esille, on kotitalousvähennyksen ulottaminen asunto-osakeyhtiöön. Se vain yksinkertaisesti ei toimi meidän nykyisen lainsäädäntömme mukaan, että vähennys voidaan ulottaa sinne. Asunto-osakeyhtiössä maksetaan yhtiövastiketta ja sitä kautta yhtiö suorittaa nämä korjaukset. Niistä korjauksista, jotka kuuluvat osakkeenomistajan korjausvelvollisuuteen, pintaremontit, tapetoinnit, katon maalaukset, tällaiset, jotka hän itse suorittaa, hän saa sen kotitalousvähennyksen.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! On pakko puhua tästä kotitalousvähennyksen käytöstä, kun tässä jatkuu edelleenkin se epäsuhta, että asunto-osakeyhtiöiden tekemiin remontteihin kuten näihin putkiremontteihin ei ole saatavissa kotitalousvähennystä. Se on kuitenkin erittäin huomattava, perheellisillä 6 000 euroa, ilman mitään byrokratiaa. Minulla olisi vielä uskoa siihen, että asuntoministeri, joka välittää siitä, miten asukkaita tasapuolisesti kohdellaan ja miten korjaukset lähtevät liikkeelle, ottaisi kuitenkin tämän asian omakseen.

Eli pidän välttämättömänä, että tässä tehdään tasapuolinen lainsäädäntö, sillä olisi suuri vaikutus myös työllisyyden ja nopeasti liikkeelle lähtevän korjaustoiminnan kannalta. Oletteko valmis, asuntoministeri, viemään tätä kuitenkin eteenpäin niin, että vielä tutkittaisiin mahdollisuus siihen, että kotitalousvähennys olisi käytettävissä myös asunto-osakeyhtiöiden putkiremontteihin? Sehän ei ole teknisesti ollenkaan monimutkaista, niin kuin on sanottu.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä todeta, että siinä taloudellisessa tilanteessa, missä Suomi tällä hetkellä on, nämä toimenpiteet ovat erinomaisen hyvin ajoitettuja ja kohdennettuja. Jos ajatellaan, mitä opittiin lamasta 1990-luvun alussa, niin silloin rakennusala erittäin nopeasti lamaantui ja ajautui alas, ja ehkä silloin tuli mieleen, että seuraavalla kerralla siihen mennään loivemmin. Kävi päinvastoin, mentiin entistä jyrkemmin ja näyttääkin siltä, että tämä nykyinen suhdanne toimii niin, että kaikki käänteet tapahtuvat entistä nopeammin. Silloin on erinomaisen tärkeätä, että kaikilla niillä keinoilla, mitkä ovat omissa käsissä ja yhteiskunnan päätettävissä, kannustetaan sellaisiin toimenpiteisiin, mitkä loiventavat tätä käännettä.

Nyt on erinomaisen tärkeätä, että rakentamisen osalta saadaan käyntiin toimenpiteitä, millä tätä peruskorjausvelkaa, mikä on kasvanut kohtuullisen suureksi, pystytään kaventamaan. Minusta se on erinomainen toimenpide. Edelleenkin tulee miettiä, että jos on sellaisia soveltuvia jatkotoimenpiteitä, millä saadaan aikaan aktiviteettia tällä peruskorjausrintamalla, niin niitä hallituksen on hyvä harkita ja tuoda tänne eduskuntaan päätettäväksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Verotuksella asuntorakentamiseen on sinänsä merkitystä, ja viitaten nyt ed. Heinäluoman puheenvuoroon tulee tässä mieleeni, että erityisesti vuokra-asumisen ja omistusasumisen välillä vallitsee kohtuullisen suuri ero verokohtelussa ja sen oikeudenmukaisuudessa.

Vuokra-asukkaat eivät voi vähentää verotuksessaan asuntolainojen korkoja, jotka he kuitenkin vuokrissaan joutuvat maksamaan, usein jopa ehkä voimallisemmin kuin omistusasukkaat, eivätkä he myöskään saa itselleen sitä pääomaa, jonka he näissä vuokriin sisältyvissä lyhennyksissä maksavat, jolloin tietysti ed. Heinäluoman kysymykseen voisi liittää jatkokysymyksen, aikooko ministeri kenties edistää omistusasuntojen korkovähennysten poistamista, mutta en nyt kysy sitä varmuuden vuoksi kuitenkaan. Minulla on sellainen muistikuva niiltä ajoilta, jolloin en itse vielä täällä ollut, että erään ministerin sitä esittäessä tämä sali meinasi revetä, mutta ehkä jotain pitäisi harkita.

Nimittäin tähän lakiinkin liittyy se ongelma, että verotuskohtelultaan tämä kyllä suosii sijoitusasuntojen omistajia. Ehkä voisi esittää toiveen, että jatkossa valtiovarainministeriö kiinnittäisi nyt huomiota siihen, että tästä syntyviä kustannuksia sijoitusomistajat voivat vähentää verotuksessaan helpommin kuin ne varsinaiset asunto-osakeyhtiön vanhat mummot, jotka ovat muutenkin jo vaikeuksissa näitten urakkakustannusten kanssa.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Pyytäisin oikeastaan, että ministeri voisi arvioida myös tätä puolta, mitä voidaan tehdä sen hyväksi, että vuokralla asuvia ja omistusasunnossa asuvia kohdeltaisiin mahdollisimman yhdenvertaisesti myös tämän kotitalousvähennyksen käytössä.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ajattelin lopuksi kommentoida neljää asiaa, jotka täällä ovat olleet ehkä vähän enemmän esillä kuin muut. Täällä on käyty kisaa siitä, kuka tämän on keksinyt, keksittiinkö se meidän ministeriössä vuodenvaihteessa vai SDP:n puoluekonttorissa syksyllä vai jossakin muualla. (Ed. Kuoppa: Vai hiihtolenkillä!) Ehkä voidaan yhteisesti sopia, että molemmat ovat tämän yhdessä keksineet, ja ehkä rehellisempää olisi todeta, että sen keksivät 1990-luvun puolivälissä silloiset päättäjät. Voi olla, että eivät keksineet hekään vaan että se oli silloinkin apinoitu jostakin muualta. Taisi olla kuitenkin porvarihallituksen aikana silloin. Niin tai näin, niin se ehkei ole olennaista, kuka mitäkin on keksinyt, vaan se, että ne myös toteutetaan. Jos nyt jotakin voi meidän ministeriön ansioksi tässä kuitenkin ottaa, on se, ettemme ottaneet ihan sellaisenaan sitä 1990-luvun järjestelmää vaan että yksinkertaistimme sitä ja laajensimme sen koskemaan myös vuokrataloyhtiöitä.

Täällä keskustelu on vähän laventunut käsittelemään rakentamisen laatua, kiitos ed. Rossin, rakennuttamisosaamista, kiitos ed. Erkki Virtasen, ja haluaisin itse lisätä tähän vielä ennakoivan ja suunnitelmallisen peruskorjausfilosofian. Jos nämä kolme asiaa olisivat kunnossa, niin emme ehkä olisi tässä tänään tai ainakin keskustelu olisi huomattavasti lyhyempi ja tilanne olisi olennaisesti parempi.

Olen monesti ihmetellyt sitä ääneen, että jos me suomalaiset ja varsinkin suomalaiset miehet suhtautuisimme asuntoihimme ja rakennuksiimme yhtä suurella hartaudella kuin autoihimme, niin tilanne olisi olennaisesti parempi. Kukaan autonomistaja ei ihmettele sitä, että autot viedään määräaikaishuoltoon ja siellä tehdään tiettyjä korjaustoimenpiteitä ennakoivasti ja suunnitelmallisesti, vaikka se vähän kirpaiseekin, eikä kukaan ihmettele sitä. Niitä katsastetaan säännönmukaisesti, eikä sitäkään kukaan ihmettele. Mutta sen sijaan asuntojen ja rakennusten osalta, joitten varallisuusarvo on huomattavan paljon suurempi, samat rationaaliset ihmiset saattavat suhtautua siihen sillä lailla, että lykätään vaan ja lykätään ja lykätään ja katsotaan sitten joskus. Näihin on vaikea valtion toimenpitein puuttua, sen paremmin rakentamisen laatuun, rakennuttamisen osaamiseen kuin tähän ennakoivaan, mutta tietenkin paljon tehdään. Yksi merkittävä uudistus tulee asunto-osakeyhtiölain muutosesityksen puolelta, joka tulee oikeusministeriöstä lähiaikoina, jossa asunto-osakeyhtiöt velvoitetaan viideksi vuodeksi eteenpäin joka yhtiökokouksessa pohtimaan näitä tulevia korjauskysymyksiä.

Täällä puhuttiin paljon energiatehokkuudesta. Haluan vielä kerran todeta, että rakennusten energiatehokkuus tulee näitten avustusten myötä parantumaan. Tullaan toki tekemään muitakin korjauksia, tullaan tekemään monia välttämättömiä, erinomaisen tärkeitä korjaustoimenpiteitä, jotka esimerkiksi liittyvät kosteus- ja homeongelmien poistamiseen, jotka eivät suoranaisesti paranna energiatehokkuutta mutta ovat silti tukemisen arvoisia. Uskallan väittää, että jos siitä erikseen puhuttaisiin, niin eduskunta olisi yhtä herttaisen yksimielinen siitä, että sitäkin pitää tukea. Näitten korjausavustusten tulokulmaa on ennen kaikkea elvyttäminen, työllisyys ja kansantalous, ja siitä näkökulmasta kaikkia järkeviä korjaustoimenpiteitä tuetaan.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kysymys tästä kotitalousvähennyksestä. Ensinnäkin uskon, että ed. Heinäluoma entisenä valtiovarainministerinä suunnilleen tietää ne argumentit, minkä takia valtiovarainministeriön ainakin virkamieskunnassa suhtaudutaan skeptisesti siihen, että tämä kotitalousvähennyksen laajennus ulotettaisiin myös kerrostalopuolelle. Niin tai näin, niin rehellisesti sanoen eivät nämä järjestelmät koskaan ole aivan täysin tasa-arvoisia. Pitää myös muistaa se, että kerros- ja rivitalopuolella on saatavissa energia-avustuksia, joita pientalopuolella ei ole saatavissa. Pitää myös muistaa se, että kerrostaloasukkailla on yhtä korkea se kotitalousvähennyksen maksimi kuin pientalon omistajilla, olkoonkin, että sitä ei voi käyttää kaikkiin samoihin käyttötarkoituksiin. Siinä mielessä tämä ikään kuin eri asujien välinen oikeudenmukaisuus vaihtelee aivan valtavasti tapauskohtaisesti. Meillä voi olla kerrostaloasujia, jotka saavat energia-avustusta taloyhtiöönsä ja sen jälkeen saavat korjausavustusta tätä kautta taloyhtiön korjauksiin ja sitten saavat vielä täyden kotitalousvähennyksen, kun laittavat siinä samassa yh-teydessä vaikkapa kylpyhuoneensa sisäpinnat kuntoon.

Niin tai näin, niin tässä konkreettisessa tilanteessa, kun nimenomaisena tarkoituksena oli korjausrakentamisen tukeminen, vaihtoehtona oli toisaalta tämä nyt käyttöön otettu korjausavustus tai sitten tämä kotitalousvähennyksen laajentaminen. Tässä tilanteessa olen vakuuttunut siitä, että tämä korjausavustus on parempi menetelmä sen takia, että se nimenomaan on määräaikainen ja väliaikainen ja täyttää tämmöisen perinteisen elvytysfilosofian tunnusmerkit. Sitten tietenkin eri asia on se, mitä pitkässä juoksussa pitää tehdä. Nämä ovat varmasti asioita, joihin joudutaan moneen kertaan palaamaan, ja kuten entinen valtiovarainministeri Heinäluoma entisenä pääministerin sijaisena tietää, niin ei aina ole kovin tahdikasta ja onnistunutta, jos sektoriministerit ryhtyvät liikaa ottamaan kantaa sitten kysymyksiin, jotka kuuluvat valtiovarainministeriön rooteliin.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kysymyksenä täällä erilaisin sanakääntein on tiedusteltu sitä, voisiko tämä avustus jatkua ensi vuonna. Sitten on kysytty, pidänkö eduskunnan lausumaa hyvänä. Vastaisin näin, että pidän eduskunnan lausumaa ihan asianmukaisena ja hyvänä. Kun otetaan huomioon tämän lain tarkoitus, niin olisi täydellistä vastuuttomuutta allekirjoitetulta todeta, että tämähän jatkuu sitten vuoden tai kaksi tai joskus tulevaisuudessa. Silloinhan me menettäisimme täysin sen merkityksen, joka tällä on. Sillä, että nopeasti elvytetään, saadaan nopeasti paikattua sitä vajetta rakennusmarkkinoilla, mikä vapaan rahoituksen omistustuotannon romahtamisesta syntyy. Mutta toisaalta tietenkään rehellisyyden nimissä en minä voi vakuuttaa, että tämä ei jatkuisi, koska ei meistä kukaan tiedä, kuinka pitkään tämä lama jatkuu, kuinka paha tilanne on rakennusmarkkinoilla ensi vuonna, mitä mahdollisia toimenpiteitä ensi vuonna tarvitaan, ovatko ne samoja kuin tänä vuonna, ovatko ne eri kuin tänä vuonna vai onko sitten niin, että jollakin toisilla markkinoilla tai elinkeinotoiminnan sektoreilla tarve on vielä suurempi kuin rakennuspuolella. Siinä mielessä on olennaista, että tätä seurataan ja tarkkaillaan, ja sitten kun aika on, niin katsotaan, mitä mahdollisia elvytystoimenpiteitä, työllisyyttä tukevia toimenpiteitä, kansantaloutta tukevia toimenpiteitä ensi vuodelle ja sitä seuraaville vuosille tehdään. Sen voi kuitenkin sanoa, että kukaan ei voi laskea sen varaan, että tämä jatkuisi.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ministerin vastaus kotitalousvähennyksen osalta oli kyllä pettymys. Ei voida mitenkään epätasa-arvoa puolustella tässä asiassa sillä, että sitä esiintyy yhteiskunnassa muutoinkin. Pidän kyllä suurena epäkohtana, että nämä putkiremontit ja vastaavat kerrostaloasukkaiden osalta tulevat kuitenkin valtaosin ja useissa tapauksissa kokonaan heidän itsensä maksettaviksi. Samaan aikaan omakotiasukkaiden osalta on mahdollisuus käyttää tätä 6 000 euron verovähennysetua. Epäsuhta on vielä suurempi, kun katsotaan paritalojen ja omakotitalojen tai pienten rivitalojen ja omakotitalojen välistä eroa.

Virkakunta on vastaan kaikkea tämmöistä verovähennysjärjestelmää. Kyllä tämä on poliitikkojen asia päättää, että jos sitä käytetään, niin sen täytyy kohdella tasapuolisesti kaikkia, ja tämä tulee olemaan iso kysymys, jos hallitus ei tässä asiassa näe tätä epäkohtaa ja ryhdy toimiin. Tämä vaivaa ihmisten mieltä ja oikeudentuntoa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Minä en saanut äsken vielä vastausta kysymykseeni, joten toistan sen vielä. Onko talon katutasossa olevalla liiketilalla mitään vaikutusta tähän avustukseen? Useinhan liiketiloja kohdellaan eri tavalla.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On erinomaisen tärkeää, että saadaan valtion panosta näihin remonttikohteisiin. Keskustelu siitä, mikä on oikeudenmukaisinta tai paras vaihtoehto, lienee tässä tilanteessa jollakin lailla turhaa. Tärkeintä on, että valtio pistää rahaa ja panostaa asumismukavuuden ja ennen kaikkea energiatehokkuuden parantamiseen ja sitten vielä niin, että on koko ajan muistettava, että kun valtio sijoittaa tällä keinoin rahojaan, sehän saa verotuloina käytännöllisesti katsoen heti rahojaan pois ja sitten tulevaisuudessa tehdään sitä erittäin tärkeää ilmastopolitiikkaa ja säästetään myös energiaa. Tässä pelissä kaikki ovat jollakin lailla voittajia.

Kysyisinkin arvoisalta ministeri Vapaavuorelta, kun nyt Suomessa painitaan näiden homeongelmaisten talojen kanssa, onko teillä ollut yhteistyötä esimerkiksi Vtt:n kanssa, kun monia rakennuksia on jouduttu homeongelman takia purkamaan. Tiedän esimerkiksi Joensuussa poliisi- ja oikeustalon, jota ilmeisesti kohtaa nyt se ongelma, että pitää purkaa tämä talo. Onko teillä yhteistyötä olemassa Vtt:n kanssa, että tutkittaisiin, miksi nämä talot homehtuvat, ettei samaa virhettä tehtäisi toista kertaa?

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minä nyt vielä haluan palata tähän samaan logiikkaan, mistä puhuin äsken varsinaisessa puheenvuorossani, eli siihen, että eihän tämä päätöksentekokoneisto, hyvänen aika, voi toimia niin, että jos joku virkamies jossain jonkun ministeriön vero-osastolla sanoo, että onpas hankalaa, emme voi tehdä näin, niin koko poliittinen päätöksentekokoneisto lamaantuu ja sanoo, että onpas hankalaa, emme me nyt näin voi tehdä. Viittaan tällä nyt tähän kotitalousvähennykseen, sekä siihen, voidaanko se ulottaa asunto-osakeyhtiöihin, että siihen, olisiko silloin pientalojen kohdalta voitu tehdä näitä ekologisia rajauksia ja ehtoja. Minä olen kysynyt sitä useasti, ja vastaus on ollut aina, että vero-osaston virkamiehet ovat sitä mieltä, että tämä on liian hankala. Te olette, ministeri Vapaavuori, ministerinä toiminut aika sinnikkäästi, joten uskoisin, että tässä tapauksessa, koska kyseessä on iso juttu asumisen kannalta ja sen asukkaan kannalta, te nyt jatkaisitte sinnikkyyttä vielä vähän kunnianhimoisemmin ja ottaisitte tämän kissan pöydälle, tämän kotitalousvähennyksen laajentamisen kaikkinensa. Kuten totesin puheenvuorossani, niin olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet ihmettelemään, miksei minua se koske, kun satun asumaan kerrostalossa. Ei se näin voi mennä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan jos asumista ajatellaan, niin sitä ei koskaan tietystikään saada tasavertaiseksi. Jos ajatellaan ihmisen elinkaarta ja asumista siinä, niin ensimmäinen asunto on hyvin usein nuorellaparilla vuokra-asunto, sen jälkeen hankitaan pieni osakehuoneisto tai sitten mennään suoraan omakotitaloon ja sitten eläkepäivillä palataan takaisin osakehuoneistoon.

Tästä kotitalousvähennyksestä on puhuttu. Se on tietysti lainsäädännöllinen juttu, kuinka ne maksetaan, ja nimenomaan vastuunjakotaulukko asunto-osakeyhtiössä kertoo sen, kuka niistäkin vastaa. Jos halutaan hakea muutosta tähän, että voidaan siirtää tavallansa tämä kotitalousvähennyksen mahdollisuus osakkeenomistajalle, niin sehän pitäisi tehdä sillä lailla, että kun meillä on urakkasopimus taloyhtiössä, asunto-osakeyhtiössä tai kiinteistöosakeyhtiössä allekirjoitettu, niin sen jälkeen se jyvitetään osakkeiden omistussuhteissa ja he maksavat suoraan sen osuuden tästä korjausremontista. Ei se tämän monimutkaisempi homma sinänsä tietystikään ole lähteä toteuttamaan tätä, että he maksavat todella suoraan osuutensa siitä urakasta.

Mutta jos ajatellaan nyt tätä 10 prosentin korvausta kokonaiskustannuksesta tämän lakiesityksen pohjalta, mikä meillä on nyt käsittelyssä, tässä tämä mietintö, niin tämähän nyt sitten osaltaan korvaa sitä kotitalousvähennystä myös näille yhtiön osakkeenomistajille, koska se on kaikista kustannuksista 10 prosenttia sisältäen tarvikemateriaalit ja työkustannukset.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tähän perään sanoisin, että niin niin, mutta tässä on kysymys todellakin hyvin väliaikaisesta, alle vuoden mittaisesta tukitoimenpiteestä. Ensi vuonna tähän aikaan me ihmettelemme jälleen kerran, mikseivät nämä ole tasapuolisessa kohtelussa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tähän ed. Viitasen puheenvuoroon totean sen, että tietysti putkiremonttejakaan — ympäristövaliokuntahan on todennut tässä mietinnössä, että meillä on korjausvelkaa — ei tehdä joka vuosi asunto-osakeyhtiössä. Niitä tehdään muutaman kymmenen vuoden välein. Keskimäärin putkiston käyttöikä on noin 30—40 vuotta riippuen vähän materiaalista, minkälaisesta putkesta on tehty. Emmehän me tietysti puolentoista vuoden ajalle Suomessa kaikkia putkiremontteja pysty ajoittamaan ja sijoittamaan. Mutta tässä ministerin suusta kuultiin, että hänkään ei mene vakuuttamaan sitä, onko mahdollista, että tätä jatketaan. Suhdannetilannetta seurataan nyt ja katsotaan, mihinkä tämä meidän tilanne kokonaisuudessa menee, mutta ennen kaikkea tällä lailla on erittäin työllistävä vaikutus.

Jos ajatellaan normaalia rakentamista, niin se on yhdensuuntaista työtä. Me rakennamme uutta. Nyt peruskorjaamisessa me puramme ensiksi vanhaa ja sen jälkeen me rakennamme tavallansa uutta.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! En minä halua tässä jankuttaa mutta en malta olla sanomatta, kun ministeri on nyt kohta käyttämässä puheenvuoron, että voisitte samalla kommentoida myös tätä korjausvelan todellista määrää, joka on huikea, aivan huikea. (Ed. Kuoppa: 2 miljardia!) Sitä ei näillä vuoden tukitoimilla pysty millään hoitamaan. Nyt jos koska olisi työllisyyspoliittisesti, suhdannepoliittisesti, asuntopoliittisesti, sosiaalipoliittisesti viisas tilanne tarttua kunnolla tähän haasteeseen, pistää kerralla kunnolla niitä lähiöitä kuntoon ihan oikeasti. Tämä on aika pieni osa sitä. Minä toivoisin, että ministeri ehkä kertoisi eduskunnalle siitä korjausvelan määrästä, mikä meillä tällä hetkellä on. Se on valtava. Meillä on aihetta vieläkin isompiin toimenpiteisiin kuin näihin, joissa olemme nyt alkuun päässeet.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ihan vuorenvarmaa vastausta en ed. Laxellin kysymykseen osaa antaa. Kun lueskelen tätä lakitekstiä, niin täällä todetaan seuraavaa: "Avustusta voidaan myöntää vähintään kaksi asuinhuoneistoa käsittävän, ympärivuotisen asuinkäytössä olevan asuinrakennuksen sekä - - jos vastuu toimenpiteestä kuuluu yhteisölle." Eli kyllä nyt alustava tulkintani on se, että kun useimmissa asuinrakennuksissa on myös liiketiloja, niin jos on kyse sen tyyppisestä korjaustoimenpiteestä, joka kuuluu yhteisölle, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä se on tämän avustusjärjestelmän piirissä. Mutta selvitän asian ja vastaan siitä erikseen sitten ed. Laxelille.

Home- ja kosteuskysymyksistä voisi pitää pitkän esitelmän, ja mielelläni pitäisin, mutta se ei nyt ole mahdollista. Teemme yhteistyötä kaikkien mahdollisten tahojen kanssa ja päätimme hallituksen puoliväliriihessä käynnistää erilliset kosteus- ja hometalkoot juuri sen takia, että kysymys on niin merkittävästä kansanterveydellisestä ja kansantaloudellisesta ongelmasta. Itse asiassa, kun tiedän, että ed. Hoskonen ja ed. Ahonen ovat hyviä ystäviä keskenään, niin se ed. Ahosen puheenvuoro, jonka hän täällä hetki sitten käytti siitä, mistä kaikesta nämä kosteusongelmat voivat aiheutua, oli enempi kuin paikallaan.

Ed. Heinäluoma oli pettynyt vastaukseeni. Sinänsä se ei minua yllättänyt. Minä taas olin pettynyt ed. Heinäluoman vastaukseen. En minä niin sanonut, niin kuin hyvin tiedätte, että kysymys on jostain auktoriteettiargumentista, jos VM:n virkamiehet ovat jotakin mieltä. Sanoin vain, että varmaankin tiedätte ne argumentit, mitä he käyttävät.

Toinen tulokulma on se, että minä niin sanonut, että yhtä epäoikeudenmukaista järjestelmää tässä yhteiskunnassa voi puolustella sillä, että sitä on muuallakin. Mutta kiinnitänpä nyt vaikkapa huomiota siihenkin, että onhan tämä nyt ihan valtavan epäoikeudenmukaista, että tässä lakiesityksessä, jota kaiken muun kuin aikataulun osalta on täällä eduskunnassa yksimielisesti suitsutettu, myönnetään avustusta myös materiaalikustannuksiin, vaikka kotitalousvähennyksestä ei voi saada. Näin tämä vaan on, kun näitä järjestelmiä rakennetaan, että syntyy kaiken tyyppisiä tämmöisiä kapeikkoja.

Kysymykseen kotitalousvähennyksestä — ja tähän, arvoisa puhemies, ajattelin päättää — vaikka en ole veroekspertti, minulla on se käsitys, että aivan sama epäoikeudenmukaisuus kuin nykyisessä järjestelmässä oli vallalla myös silloin, kun ed. Heinäluoma oli valtiovarainministerinä. Se on nyt jo yhtä kokoluokkaa suurempi sen takia, että näitä maksimilukuja on korotettu. Mutta sama periaatteellinen epäoikeudenmukaisuus oli voimassa myös silloin, eikä siihen silloin katsottu aiheelliseksi puuttua. Totta kai, ja myönnän sen kernaasti, tämä kysymys on relevantimpi sen jälkeen, kun on toisaalta poistettu ne sisäiset ylärajat ja nostettu ylärajaa, ja siinä mielessä se merkitys on. Mutta sitten taas haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että kerros- ja rivitalot voivat saada energia-avustuksia, joita taas pientalot eivät voi saada. Tällä lailla katsottuna nämä järjestelmät ovat nyt edes jonkinlaisessa järkevässä tasapainossa keskenään. Mutta se on selvää ja siihen keskusteluun ja kritiikkiin yhdyn, että kyllä pitkässä juoksussa pitää katsoa, että pientalopuoli ja kerros- ja rivitalopuoli ovat erilaisten korjaus- ja tukitoimenpiteitten osalta järkevässä balanssissa keskenään.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ministerin puheenvuoron viimeinen virke oli tärkeä, ja oli hyvä, että se sentään tuli sieltä: pitkässä juoksussa. Voisi tietysti määritellä, mitä se tarkoittaa. Kyllä meidän täytyy siihen pyrkiä, että hallitus ei verotoimillaan ohjaa ihmisten asumiskäyttäytymistä. Siinähän ei ole järkeä, että verotuksen takia hakeudutaan johonkin asumismuotoon, on se sitten kerrostalo tai omakotitalo tai rivitalo. Kyllä tämän valinnan täytyisi tapahtua ihmisten omien asumistottumusten ja -tarpeiden kannalta.

Olennaista on se, minkä ministeri sanoi myös, että kun veroetu kotitalousvähennyksessä lähes kolminkertaistettiin, niin tämä epäsuhta on nyt huutava. On väärin sanoa, että kerrostaloasukkaat saavat nyt ehkä vuoden ajaksi 10 prosentin edun, ja verrata sitä tähän verovähennykseen, koska 10 prosenttia on tietysti ihan eri asia kuin monessa tapauksessa mahdollisuus tehdä vuosittain tämä 6 000 euron vähennys jaksottamalla näitä remontteja. Jokainen asiantuntija tietää, että omakotiasukas tulee hyötymään huomattavasti enemmän tästä veroedusta kuin mitä nämä hallituksen nyt yhdelle vuodelle tarjoamat porkkanat ovat, joten tämä epäsuhta jää tämän jälkeen. Toivon, että ministerin puheenvuorossa päällimmäiseksi jäisi mieleen tämä viimeinen virke, että edes pitkällä jänteellä, joksi luen nykyisen hallituksen elinajan, ryhdyttäisiin korjaustoimiin.