Täysistunnon pöytäkirja 18/2010 vp

PTK 18/2010 vp

18. TORSTAINA 4. MAALISKUUTA 2010 kello 16.02

Tarkistettu versio 2.0

2) Näköaloja suomalaiseen biopolitiikkaan

 

Marja Tiura /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulevaisuusselonteko tälle vaalikaudelle koskee ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Tulevaisuusvaliokunta päätti valmistautua tähän selontekoon heti kautensa alussa käynnistämällä oman raporttityönsä. Erityisiksi pohdinnan kohteiksi valittiin metsät, ruoka ja vesi.

Viime kuussa valmistui valiokuntamme loppuraportti "Löytöretkiä biopolitiikkaan — Suomen biopolitiikan haasteita ja näkökulmia globaaleissa puitteissa 2010—2050". Tässä raportissa tulevaisuusvaliokunta kiteyttää Suomen biopolitiikan tulevien vuosikymmenien haasteet kahdeksitoista teesiksi. Tärkeimmäksi teemaksi osoittautui metsäsektorin maailmanlaajuinen rakennemuutos ja sen yhteydet ilmastonmuutoksen torjuntaan, työllisyyteen ja talouteen.

Arvon kollegat! Ei ole sattumaa, että tässä teille jaetun raportin kansikuvassa on kartta vähenevistä ja lisääntyvistä metsistä maapallollamme. Suomen kannalta keskeinen kysymys on se, millä tavalla Suomen metsiä käytetään hiilinieluina. Pitkällä tähtäimellä Suomen metsien museointi hiilivarastoiksi ei ole hyvää ilmastopolitiikkaa, koska ikääntyneet metsät eivät enää paljon sido hiilidioksidia. Pääosa Suomen metsien kasvusta tulisikin käyttää nieluina toimiviin puutuotteisiin. Puurakennus tai puuhuonekalu sitoo hiilen pois ilmakehästä pitkäksikin aikaa. Parhaimmillaan puhutaan jopa sadoista vuosista.

Suomen metsäsektori toimii kahden tukijalan varassa. Toinen tukijaloista kasvaa jatkuvasti fyysisessäkin mielessä. Sanottakoon sitä nyt leikkisästi vaikka puujalaksi, koska se on puuvarojen kasvu, joka nyt on noin 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puuta kasvaa joka vuosi enemmän kuin sitä käytetään.

Toinen tukijalka on maailmanlaajuisesti arvostettu metsäosaamisemme. Sen syntyä ovat tietysti edistäneet maamme laajat puuvarat ja niiden hyödyntäminen. Nykypäivän osaaminen on kuitenkin riippumattomampaa itse puuperustasta. Suomalaiset paperikoneet, metsänkorjuukoneet ja hienokemikaalien valmistus sekä metsäalan konsultointi ovat nykyajan ja nykypäivän huipputuotteita, joilla on globaalia kysyntää.

Suomen talous ja suomalaisten työllistyminen hyötyvät lisäpanostuksista molempiin tukijalkoihin. Tämä on entistäkin tärkeämpää, koska metsäsektorimme on ollut rakennemuutoksen kourissa jo 1990-luvulta lähtien. Kasvavien puuvarojen käytön kannalta on olennaista etsiä ennakkoluulottomasti uusia, paljon puuta tarvitsevia suomalaisia vahvuusaloja. Puuta on syytä suosia kilpaileviin materiaaleihin verrattuna yhä enemmän esimerkiksi rakentamisessa. Tämä auttaa myös ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Valiokunnan mielestä puurakentamisesta on tehtävä Suomelle kansallinen vahvuus vuoteen 2030 mennessä. Puutuotealan koulutus- ja tutkimustoimintaa on vahvistettava, jotta Suomi voi aktiivisesti tarjota asiantuntemustaan esimerkiksi puukerrostalojen rakentamisen standardien luomisessa EU:ssa. Tarkoituksena on helpottaa puurakentamista ja edistää puun valintaa rakennusmateriaaliksi.

Kansallisesti Suomessa on suosittava puurakentamista myös julkisessa rakentamisessa, jotta profiloidumme uskottaviksi puurakentamisen puolestapuhujiksi. Myös rakentamismääräyksiä on uudistettava puurakentamista suosiviksi. Onkin hyvä, että ympäristöministeriön asuntopuolella tätä asiaa jo parastaikaa selvitetään.

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Mielestäni julkisista puurakennuksista yksi upea monumentti tällä hetkellä on Lahden Sibeliustalo.

Arvoisa puhemies! Uudet ympäristöystävälliset pakkaukset muodostavat keskeisen mahdollisuuden puupohjaisten materiaalien mittavalle käytölle vuonna 2030. Tutkimuksella, tuotekehittelyllä ja viranomaismääräyksillä tulee tähdätä siihen, että valtaosa muovisista pakkauksista on vuonna 2030 korvattu puu- tai sellupohjaisilla tuotteilla. Suomen erityiseksi vahvuudeksi on kehitettävä älykkäät pakkaukset, jotka hyödyntävät tietotekniikkaa ja ovat ekologisilta vaikutuksiltaan optimoituja.

Perinteisen sellutuotannon oheen pienpuulle pitää löytää uusia käyttötapoja. Suomen kannattaa pyrkiä voimakkain tutkimus- ja tuotekehityspanostuksin eturintamaan toisen sukupolven biopolttoaineiden tuottajamaana.

Metsäteollisuuden prosesseissa muodostuu valtaosa uusiutuvasta bioenergiasta, jonka lisääntyvään käyttöön Suomi on sitoutunut. Tämän vuoksi uusien tuotteiden lisäksi myös perinteisestä metsäteollisuudesta on pidettävä huolta.

Arvoisa puhemies! Olennaista on, että saamme oikean puun oikeanlaiseen käyttöön. Eri puujakeita on kyettävä tehokkaasti ohjaamaan joko kemiallisen, mekaanisen tai energiateollisuuden käyttöön siten, että puun kokonaishyödyntäminen on järkevää.

Meidän on myös turvattava eri teollisuudenalojen puuraaka-aineen saanti. Nykyhallitus on tehnyt toimia puunmyynnin edistämiseksi esimerkiksi väliaikaisin verohelpotuksin. Jatkossa on harkittava entistäkin tehokkaampia keinoja tasaisen puunmyynnin edistämiseen. Tietojärjestelmien kehittyminen mahdollistaa sen, että tiedämme tulevaisuudessa entistä tarkemmin, missä on hyödyntämiskelpoista metsää.

Metsänomistajia tulee myös jatkuvin yhteydenotoin kannustaa metsiensä hyötykäyttöön. Se on koko yhteiskunnan etu.

Myös metsäsektorimme toista jalkaa, osaamista, tulee erityisesti vaalia. Tulevaisuusvaliokunta asettaakin kansalliseksi tavoitteeksemme sen, että Suomen on edelleen kuuluttava maailman parhaisiin metsä- ja puuosaajiin vuonna 2030. Riittävällä koulutuksella ja tutkimuksella on varmistettava, että suomalaiset ovat maailman kärjessä myös uusilla innovatiivisilla metsäaloilla. Näitä ovat muun muassa hiilinielujen luotettava arviointi, erikoispakkausten ja -paperien valmistus, puun arvokkaiden ainesosien mikrobiologinen hyödyntäminen sekä nano- ja geenitekniikan soveltaminen metsäsektorilla.

Arvoisa puhemies! Makean veden riittävä saanti muodostuu tulevaisuudessa yhä suuremmaksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Suomen erityisenä vahvuutena on vesivarojen runsaus ja niiden kestävän käytön asiantuntemus. Suomalainen teollisuus on kehittynyt tehokkaaksi vesien puhdistajaksi ja käyttövetensä kierrättäjäksi. Valiokunnan mielestä vesiosaamisesta voisi tulla Suomen viennin näkökulmasta merkittävä vahvuus vuonna 2030.

Suomalaisten korkeatasoista osaamista tulee laajentaa puhdistustekniikoista vesivarojen yleiseen hallintaan. Mahdollisuuksia tarjoavat yhdyskuntien jätevesien puhdistaminen, makean veden lähteiden käytön tehostaminen sekä suolaisen veden puhdistaminen kasteluvedeksi. Biotuotteita markkinoitaessa on korostettava, että suomalaista vettä hallinnoidaan oikeudenmukaisesti ja teknisesti korkeatasoisesti. Suomen on opittava hyödyntämään etulyöntiasemaansa muun muassa vesiosaamistamme edistävällä koulutuksella ja tutkimuksella.

Selvityksessämme todetaan myös, että suomalaisella ruuantuotannolla on lupaavia mahdollisuuksia. Maamme voisi soveltua monia muita maita paremmin karjankasvatukseen esimerkiksi juuri vedensaannin helppouden vuoksi.

Asiakkaiden odotuksiin ruuantuotannossa on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suomalainen maukas, luonnonmukainen ja ympäristöystävällinen ruoka tulee nostaa paremmin esille unohtamatta lähi- ja luomuruokaa. Tutkimusta ja tuotekehitystä tarvitaan muun muassa bioraaka-aineiden jalostukseen terveysvaikutteisiksi tuotteiksi.

Jotta Suomi voisi menestyä biotuottajana, on tartuttava aivan uudella perusteellisuudella ja vakavuudella uuden kasvibiotekniikan mahdollisuuksiin. Taito lukea organismien perimän dna:ta ja tehdä geeninsiirtoja lisääntyy nopeasti. Tämä voidaan jopa rinnastaa tietotekniikan kehitykseen kolmen viime vuosikymmenen aikana. On varmistettava, että Suomi on tässäkin kehityksessä kärjessä mukana.

Kannanottonsa osassa "Suomalainen biopolitiikka kansainvälisessä ympäristössä" valiokuntamme korostaa haasteita erityisesti maailman trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Suomen kansallisten etujen valvonta ja Suomen kansallinen biopolitiikka pitää voida yhdistää kestävään kehitykseen näillä alueilla.

Arvoisa puhemies! Suomen biosektorin tulee olla tulevaisuudessa korkean osaamisen ja kehityksen toimiala, joka on kansainvälisesti suuntautunut ja lahjakkaita nuoria innostava. Tulevaisuudentutkijat ovatkin ennakoineet, että tietoyhteiskuntaa seuraa bioyhteiskunta. Olkoonkin Suomi eturintamassa sen vastuullisessa ja kestävässä toteuttamisessa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan lausua erityiskiitoksen tämän raportin ohjausryhmän puheenjohtajalle ed. Kyösti Karjulalle paneutumisesta ja mittavasta kolmivuotisesta pitkäjänteisestä työstä tämän raportin vetäjänä. Kiitoksia.

Kiitokset kaikille tämän raportin kirjoittajille, kiitos valiokuntaneuvoksellemme, kiitokset meidän valiokuntamme pysyvälle asiantuntijalle dosentti Osmo Kuuselle. Toivottavasti tämä yli 300-sivuinen raportti kuluu, arvon kansanedustajat, teidän käytössänne.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Suomi on biotuotannon mahtimaa. Bioraaka-aineista tärkein, metsä, kasvaa vuosittain noin 100 miljoonaa kuutiometriä. Runsaalla 2,3 miljoonalla peltohehtaarillamme syntyy vuodessa biomassaa yli 10 miljoonaa tonnia, mistä viljan osuus on 4,1 miljoonaa tonnia, olkea tulee 2,6 miljoonaa ja saman verran kasvaa myöskin nurmi. Soissamme olevan aika hitaasti uusiutuvan biomassan määrä on suuri. Soiden määrä on pinta-alaltaan 9,4 miljoonaa hehtaaria, ja noiden soiden energiasisältö on noin 58 000 terawattituntia. Se tarkoittaa sellaista energian määrää, mikä riittäisi 6 000 vuodeksi suomalaisten nykyisen sähkönkulutuksen turvaamiseen.

Toimissa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, arvoisa puhemies, nämä biomassat ovat mainioita raaka-aineita moneen tarkoitukseen, muun muassa ruuaksi, teollisiksi hyödykkeiksi ja myöskin energiaksi. Yksityiset kansalaiset ja elinkeinoelämä hyödyntävät Suomessa aika suuren osan syntyvästä uusiutuvasta biopotentiaalista. Muutama esimerkki valaiskoon asiaa: erilaista sahatavaraa me käytämme asukasta kohti lähes kuutiometrin vuodessa eli noin kaksi kertaa enemmän kuin seuraavaksi eniten sahatavaraa käyttävä maa maailmassa. Me valmistamme paperia yli 100 miljoonan kansalaisen tarpeeseen maailmassa. Metsäteollisuuden osuus Suomen nettoviennistä on yli 20 prosenttia. Silti metsien kestävästä käytöstä hyödynnämme tänään vain noin 70—75 prosenttia ja kasvusta 50—60 prosenttia. Pellon kasvustosta olki on vielä varsin heikosti hyödynnetty. Turvemassan kasvu puolestaan ylittää Suomessa noin kaksinkertaisesti sen kulutuksen.

Hallitus pitää erittäin tärkeänä, että biotuotantoa edistetään kestävällä tavalla Suomessa ja että suomalaiset toimijat tekevät näin myös maailmalla. Tätä samaa me edellytämme myös muilta toimijoilta maailmassa. Suomessa vielä hyödynnettävissä olevat biomassat on saatava tuottavaan ja kestävään käyttöön, aivan erityisesti tämä koskee puuta. Tutkimuksen ja innovaatiotyön avulla käytettävissä olevalle biomassalle on löydettävä entistä arvokkaampia käyttömuotoja. Tässä tarkoituksessa jo Vanhasen ykköshallitus aloitti yhdessä suomalaisen metsäsektorin ja tiedeyhteisön kanssa toimet uusien puupohjaisten tuotteitten kehittämiseksi. Vanhasen kakkoshallitus on edelleen tehostanut ja jatkanut näitä toimia. Alan huippukeskittymissä tehdään tänään paljon työtä uuden menestyksen luomiseksi. Tavoite on, että vuonna 2030 me valmistamme suomalaisista metsistä noin 40 prosenttia sellaisia tuotteita, joita me emme edes vielä tiedä, mitä ne tuotteet ovat. Mutta me rohkenemme uskoa siihen, että se tieteellinen perusta, jonka näemme olevan ponnistuspohjan, ja se erinomainen raaka-aine, mitä biomassa ja erityisesti puu tarjoaa tähän, että näistä ainespuista voi tuosta tavoitteesta ihan oikein tulla totta.

Valiokunnan teesi, jonka mukaan Suomi kuuluu vuonna 2030 maailman parhaisiin metsä- ja puuosaajiin, on realistinen ja välttämätön. Erityisesti kemiallisen metsäteollisuuden raaka-aineena meille ominaiset puulajit haastetaan ylikapasiteetista pursuavilla markkinoilla tänään entistä kovemmin. Hallitus toimii valiokunnan teesien suunnassa sekä puun ilmastoroolin vahvistamiseksi että puurakentamisen ja puun energiakäytön lisäämiseksi. Suomi on sitoutunut hoitamaan meille määrätyt vastuut EU:n yhteisistä pyrkimyksistä päästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvan energian lisäämiseksi.

Hallitus toteuttaa parhaillaan sekä puutuotealan että puurakentamisen edistämisohjelmia osana metsäsektorin strategista ohjelmaa. Tarkoitus on löytää tutkimuksen ja tuotekehityksen standardisoinnin ja rakentamisen energiamääräyksin, soveltuvin osin jopa julkisia hankintoja koskevien ohjeiden kautta, keinot puurakentamisen vauhdittamiseksi kotimaassa ja myös puutuotealan edistämiseksi. Tavoite on samalla parantaa ratkaisevasti alan viennin edellytyksiä. Tähän piiskaa jo sekin tosiseikka, että esimerkiksi ovien ja ikkunoiden viennin osuus on meillä vain noin 20—30 prosenttia alan tuotannosta Suomessa. Huonekaluja Suomeen tuodaan noin kaksi kertaa enemmän kuin meiltä viedään. Puun luvatussa maassa meille tuodaan kaksi kertaa enemmän huonekaluja kuin meiltä viedään.

Arvoisa puhemies! Suomi on puun ja muun biomassan energiakäytössä EU:n johtava maa. Tuotamme nyt noin 20 prosenttia eli yli 60 terawattituntia energiastamme puulla ja muulla uusiutuvalla biomassalla. Energiapuuta käytetään tällä hetkellä, siis energiapuuta, noin 5 miljoonaa kiintokuutiometriä. Eduskunnan hyväksymässä strategiassa energiapuun käytön tavoitteeksi on asetettu 12 miljoonaa kiintokuutiota vuonna 2020. Metsäteollisuuden kapasiteetin vähentyminen vähentää merkittävästi teollisuuden sivuvirroista tuotettavaa energiaa. Tämän korvaaminen varsinaisen energiapuun lisäämisellä edellyttäisi energiapuun käytön nostamista siitä strategian 12 miljoonasta kiintokuutiometristä aina 16—17 miljoonaan kiintokuutiometriin asti. Metlan selvitysten mukaan tähän meillä löytyy metsästä resurssit.

Hiilen korvaaminen 5 miljoonalla energiapuukuutiolla chp-tuotannossa, siis yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, merkitsee lähes 4 miljoonan CO2-tonnin säästöä. Ja jos CO2-tonnin hinta on noin 25 euroa, me huomaamme, että puulla yhdistettyä lämpöä ja sähköä tuotettaessa, ja jos sillä nimenomaan korvataan hiili, myöskin saadaan merkittävä lasku kansalliseen ilmasto- elikkä päästöoikeustaakkaan.

Arvoisa puhemies! Pyrkimys on ohjata tämä mainio puumassa optimaalisesti eri käyttötarkoituksiin. Yhteisenä tavoitteenamme tulee olla hyödyntää tämä uusiutuva raaka-aineemme mahdollisimman tuottavalla ja tehokkaalla tavalla, kestävällä, tuottavalla ja tehokkaalla tavalla.

Suomi on maailman johtava maa myös bioenergiateknologian kehittämisessä. Uskon, että jo 2—3 vuoden kuluessa Suomeen ollaan rakentamassa toisen sukupolven biodieselteollisuutta, kenties myös etanolituotantoa. Viimeksi mainittuun liittyy hallituksenkin tärkeänä pitämä mahdollisuus lisätä kotimaista gmo-vapaata rehuvalkuaista. Hallitus tekee kaiken voitavansa saadakseen näihin yhteensä miljardiluokan investointeihin, siis nyt puhun näistä toisen sukupolven biodieselhankkeista, merkittävän siivun myös niin sanottua EU:n Ner 300 -rahoitusta. Kysymys EU:n Ner 300 -rahoituksessa on siitä uuden päästökauppajärjestelmän yhteydessä eri teollisille toimijoille huutokaupattavista päästöoikeuksista. Ne tuovat EU:n kassaan miljardeja, ja näistä miljardeista on tarkoitus nykynäkymin käyttää 6—9 miljardia euroa ccs:ään, elikkä hiilen talteenottoon, toinen puoli, ja toinen puoli nimenomaan uusiutuvan energian teknologian läpimurtoon — alun perin EU:ssa ajateltiin lähinnä tuuleen, mutta nyt ajatellaan varmasti monien suomalaistenkin toiminnan ansiosta, että sekä tuuleen että myös biouusiutuvaan. Näihin on nyt tarkoitus suunnata rahaa, ja me teemme voita-vamme, jotta nämä Suomen ennen kaikkea toisen sukupolven biodieselhankkeet voisivat päästä näistä rahoitusratkaisuista osalliseksi.

Arvoisa puhemies! Ministeriössäni valmistellaan myös lakiesitystä, jolla liikennepolttoaineen uusiutuvan polttoainekomponentin osuus liikenteen polttoaineissa määrätään nostettavaksi meillä Suomessa vuoteen 2020 mennessä aina 20 prosenttiin saakka. EU määrää, että sen pitäisi olla vähintään 10 prosenttia. Me panemme paremmaksi, me tavoittelemme aina 20 prosenttia sanottuun aikamäärään mennessä. Tällä omalta osaltamme varmistamme ja vakuutamme näitten biodieselhankkeitten suunnittelijoille ja valmistelijoille, että ainakin kotimaassa myös käytännön kysyntää sille hienolle tuotteelle ollaan näin synnyttämässä.

Valiokunta tunnistaa mielestäni hyvin puhtaan veden, ruuan ja muun biotuotannon välisen yhteyden. Puhdas vesi on keskeinen osa niin sanottua cleantech-käsitettä. Tästä toimialasta, cleantechistä, siis puhtaaseen veteen, ilmaan, jätteidenkäsittelyyn ja uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyvistä asioista, on tulossa maailmanlaajuisesti erittäin nopeasti kasvava toimiala. Oecd ennusteli taannoin, että seuraavan 20 vuoden kuluessa tämä toimiala kasvaa maailmassa nopeammin kuin mikään toinen toimiala.

Me olemme satsanneet tämän toimialan menestykseen Suomessa paljon. Tutkimukseen ja innovaatioihin ja rahoitukseen me olemme satsanneet aika paljon. Esimerkiksi Tekesin laajakäsitteisesti otettuna myös uusiutuvan energian innovaatiorahoitukseen sisältyvä cleantech-rahoitus on noussut muutamassa vuodessa, vuodesta 2006 tähän vuoteen, 60 miljoonasta eurosta yli 200 miljoonaan euroon. Tekes-rahahan aina sitoo ehkä sitten kaksin—kolminkertaisen määrän yksityistä rahaa, elikkä pelkästään jo näillä rahoitusosuuksilla on saatu alan tutkimukseen ja kehittämistoimintaan 600—700 miljoonan euron hankkeet liikkeelle vuositasolla, vuositasolla liikkeelle, Suomessa. Ei siksi ihme, että alan arvovaltainen instituutio valitsi äskettäin Suomen cleantech-brändin, jota muuten Lahdesta käsin johdetaan ja ohjataan, lajissaan maailman kolmanneksi parhaaksi cleantech-brändiksi, parhaaksi EU-brändiksi, sivumennen sanoen. (Yskii)

Arvoisa puhemies! Vetäisin niin sanotusti väärään henkeen. Minä lopetan sanomalla, arvoisa puhemies: Biodiversiteettiä vaaliva biotalous on suuri mahdollisuus Suomelle. Se on sitä maamme tarjoamien luonnonvarojen ansiosta, mutta se on sitä yhä useammin myös siihen liittyvien taloudellisten mahdollisuuksien vuoksi. Alan osaamisen, teknologian, liiketoiminnan ja viennin vauhdittaminen voi tehdä Suomesta ja suomalaisista hyvin merkittäviä toimijoita koko maailmassa, merkittäviä työllistäjiä samalla kertaa omassa maassa. Suomen biotalouden mahdollisuudet on keskeinen osa myös parhaillaan menossa olevaa kansallisen luonnonvarastrategian laadintatyötä.

Arvoisa puhemies! Anteeksi, jotain vettä vetäisin väärään henkeen, en sen raaempaa nestettä, mutta kyllä tästä selvittiin.

Puhemies:

Sitten käydään nopeampaa keskustelua 2 minuutin puheenvuoroin. Ensimmäisenä ed. Karjula.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä ennakointiraportti palvelee osaltaan sitä ennakointiosaamista ja sen vahvistamista, jolla on äärimmäisen tärkeä merkitys pienen kansallisvaltion tulevaisuuden menestymisen kannalta. Nimittäin menneisyyteen emme voi vaikuttaa, ainoastaan tulevaisuuteemme voimme vaikuttaa. Haluan kiinnittää yhteen ainoaan asiaan tässä huomiota.

Meillä on erittäin paljon biotuotannon potentiaalia Suomessa hyödynnettävänä, mutta emme missään nimessä saa piiloutua EU:n selän taakse niissä ratkaisuissa ja valinnoissa, joita nyt tulevaisuudessa tehdään. Nimittäin tämä hanke selvästi osoittaa sen, että sekä biotuotannon markkinoiden että tuotannon painopiste on siirtymässä ja siirtynyt viime vuosina Euroopan unionin alueen ulkopuolelle. Siellä ovat Brasilia, Kiina, Intia, Yhdysvallat keskeisiä toimijoita, ja tämä suuntaa huomion siihen, millä pelisäännöillä kansallisvaltiot, talousalueet, toimivat, millä tavalla yritykset rakentavat omia toimintapuitteitaan, pelisääntöjään. Tässä mielessä tämä luo suomalaiselle bioalan osaamiselle ja myös pelisäännöille hyvin merkittävän haasteen. Ei niin, että ne tuovat sellaista tiukkuutta, joka ei mahdollista yritysten aitoa kehittymistä, vaan ennen kaikkea niin, että me varmistamme myös sellaiset toimintapuitteet nimenomaan Euroopan unionin alueella, missä toivon mukaan tämä raportti antaa myös tiettyjä sytykkeitä Suomen aloitteellisuudelle ja ennakoivalle vaikuttamiselle, että me voimme tätä kautta tarjota myös Suomessa kansainvälistyvälle bioalan yritystoiminnalle riittävän kilpailukykyiset puitteet.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta ja ed. Karjula ovat todellakin tehneet hienon raportin, ja sitä on luettu hartaasti.

Haluaisin tässä nostaa esille huolen perusteollisuudesta. Biopolitiikka, ilmastonmuutos ja teollisuuspolitiikka liittyvät hyvin tiiviisti toisiinsa, ja kyse on siitä, että me tarvitsemme sellunkeittoa, jotta meillä on tulevaisuudessa myös biomassaa, josta tehdä näitä tuotteita, joista ed. Tiura muun muassa hyvässä puheessaan äsken kertoi. Kysyisin ministeriltä, millä tavalla hän aikoo sitten ratkaista perusteollisuuden aseman ja nämä energiaratkaisut, jotka mahdollistavat sitten tämän kuuluisan sellun keittämisen.

Toisaalta haluaisin myös nostaa tässä yhteydessä esiin huoleni siitä, millä tavalla me todella turvaamme sen, että tämä puuraaka-aine sitten ohjautuu oikeisiin paikkoihin. Ministeri Pekkarisella on aivan ihastuttava tämmöinen sianruho-esimerkki, että täytyy ohjata puu oikeaan paikkaan ja jätepuusta tehdään sitten energiaa. Olisin kysynyt: Millä tavalla tukipolitiikalla voidaan toteuttaa se hieno asia, että puu ohjautuu oikeaan paikkaan? Näitä tärkeitä asioita nostaisin esille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan aluksi kiittää dosentti Osmo Kuusta, tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvosta, ja ed. Karjulaa erinomaisesta ja pitkäjänteisestä työstä.

Mutta, puhemies, tähän hyvin tärkeään asiakirjaan, tutkimukseen, joka on myös haastattelututkimus ja moninainen tutkimus, muutama kritiikki. Mielestäni se kohta sivulla 10, missä valiokunta toteaa, että puuston koko kasvu on hyödynnettävä, on mielestäni ongelmallinen. Se lähtee siitä, että viedään neulaset ja viedään kannot ja viedään kaikki metsästä. Biodiversiteetin kannalta se ei ole kestävää. Ja tähän liittyy myös ajatus, mihinkä valiokunnan puheenjohtaja viittasi, että tehdään huonekaluja. Mistä me saamme kunnon puuta? Se ei voi olla sellaista viljelypuuta, puupeltopuuta. Se ei ole sitä kunnon puuta. Pitää olla laadukasta puuta, jolla on myös ikää.

Sitten edelleenkin, puhemies, näihin teksteihin. Biopolttoaineessa Suomella on ihan erityinen asema globaalisti, koska Neste Oil Oyj on suomalainen yritys ja suurin maapallolla tällä hetkellä biopolttoaineisiin palmuöljyä käyttävä yritys ja se rakentaa Singaporeen, Antwerpeniin suuria jalostamoita, joissa nimenomaan tätä palmuöljyä käytetään. Tässä meillä on vastuu, hallintoneuvoston puheenjohtaja, entinen kansanedustaja Hautala, nykyinen mep Hautala, ja tämä on tärkeätä.

Gmo:sta vielä kolmanneksi, puhemies. Vähän liian liberaalisti lähdetään geenimanipuloituja tuotteita, kasveja, puujalostusta tässä asiakirjassa kannattamaan. Olisi mielestäni hiukan voitu vauhtia siinä asiassa hidastaa ja miettiä. On täällä kyllä vähän dubioitukin, mutta vähän liian voimakkaasti ajetaan gmo-hevosella.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tulevaisuusvaliokunta pohti keväällä 2007, mistä aiheesta valiokunta tällä vaalikaudella laatii selvityksen, esiin nousi kysymys Suomen metsien käytöstä tulevaisuudessa. Kun perehdyttiin asiantuntijoiden avulla aiheeseen, kävi ilmeiseksi, ettei metsästä voi puhua vain Suomen näkökulmasta eikä tarkastelua voi rajata vain metsäpolitiikkaan. Toki keväällä 2007 metsätalouden globaali rakennemuutos ei ollut vielä niin ilmeinen kuin nyt. Eduskunnassakin oltiin huolissaan lähinnä sellutehtaita vaivanneesta puupulasta eikä maata vaivaavasta sellutehdaspulasta.

Tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on tarkastella suomalaisen yhteiskunnan strategisia haasteita tulevaisuuden näkökulmasta. Tehtävä ei ole helppo, kuten tästä kannanotostakin käy hyvin ilmi. Esimerkiksi biopolitiikan pitäisi estää ilmastonmuutosta, ylläpitää työllisyyttä Suomessa, parantaa olosuhteita kehitysmaissa, eikä se saisi johtaa nälkäkatastrofeihin eikä vähentää luonnon monimuotoisuutta.

Arvoisa puhemies! Globaalin biopolitiikan kaksi haastetta ovat kiire ja geenimuuntelu. Kiire siksi, että nykyinen meno johtaa nopeasti peruuttamattomaan metsäkatoon ja viljelysmaiden köyhtymiseen. Kiire kääntää myös katseet geenimuunteluun. Geeniteknologian lupaukset pikavoitoista ovat suuret, mutta niin ovat riskitkin. Julkiset investoinnit geenitekniikan tutkimukseen ovat välttämättömiä jo senkin takia, että muuten me emme pysty arvioimaan kaupallisen geenitekniikan käyttöönoton riskejä. Meidän on tiedettävä, mitä me olemme tekemässä, jos — siis jos — me alamme käyttää geenitekniikkaa esimerkiksi bioenergian tai rehun tuotannossa. Suomen näkökulmasta geenitekniikan haasteena on myös se, että geenitekniikan suurimmat mahdollisuudet ja riskit realisoituvat kehittyvissä maissa, maissa, joissa ei välttämättä malteta odottaa turvallisuusselvityksiä, maissa, joissa ei malteta huolehtia suojavyöhykkeistä.

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että geenitekniikalla on suuri potentiaali niin nälänhädän ehkäisemisessä, biopolttoaineiden tuottamisessa kuin ilmastonmuutoksen torjunnassakin, mutta onko meillä ihmiskuntana kärsivällisyyttä odottaa, että oikeasti tietäisimme, mitä me olemme tekemässä?

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! On totta, kuten työryhmän puheenjohtaja ed. Karjula totesi, että biotekniikan kehittämisen painopiste on jossain muualla kuin Euroopan unionin alueella. Se on meidän suomalaisten kannalta erittäin ikävä asia, koska se tässä keskustelussa monta kertaa unohdetaan, mitkä Suomen mahdollisuudet ovat. Puhutaan vain uhista, mutta ei puhuta mahdollisuuksista. Ne mahdollisuudet liittyvät meidän ilmastoomme. Vaikka se niin karulta erityisesti viime kuukausina on tuntunutkin, niin ilmasto on meille myös mahdollisuus.

Toinen, missä meillä on suuri mahdollisuus, on meidän puhdas tuotantoympäristömme. Jos me ajattelemme ruuan tuotantoa, mitä onneksi tässä raportissakin on hyvin paljon käsitelty — toki täällä on annettu tilaa erittäin paljon myöskin geenitekniikalle, mikä keskustelu varmasti täällä eduskunnassakin vielä syvällisemmin tulevan kevään aikana käydään — niin ruuan tuotannossa Suomella on erityiset mahdollisuudet, koska puhdas ruoka tulee tulevaisuudessa olemaan maailmalla sellainen ehtyvä luonnonvara. Meidän pitäisi vain huolehtia omasta ympäristöstämme, jotta me olisimme silloin markkinoilla iskukykyisiä, kun markkinat todella avautuvat ja laajenevat meille. Puhtaaseen ruokaan tarvitaan puhdasta rehua, puhdasta ympäristöä, missä sitä tuotetaan, ja erityisesti puhdasta vettä.

Hyvät kollegat, monelle teille varmasti oli yllätys se asia, mikä kävi ilmi tästä raportista, että maailman vesivaroista 98 prosenttia on suolaista vettä.

Kimmo  Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Elollisten luonnonvarojen tarve korostuu tulevaisuudessa. Kasvava väestö tarvitsee lisää ruokaa. Fossiilisia energianlähteitä on korvattava uusiutuvilla. Esimerkiksi rakentamisessa betonista, teräksestä pitää siirtyä enenevässä määrin puuhun. Niinpä onkin maailmanlaajuinen haaste, miten me pystymme turvaamaan kestävästi riittävän kasvun pelloilla ja maailman metsissä ihmiskunnan tarpeisiin ja samalla toisaalta huolehtimaan luonnon monimuotoisuuden säilymisestä maailmanlaajuisesti.

Sen takia onkin äärimmäisen tärkeätä, että meillä Suomessa, missä on runsaat uusiutuvat luonnonvarat ja pitkä perinne niiden kestävässä hyödyntämisessä, on oikeastaan velvollisuus maailmanlaajuisesti hyödyntää tuo peltojen ja metsien kasvukyky monimuotoisuutta kuitenkaan vaarantamatta. Mutta sillä hyödyntämisellä on väliä, miten se tehdään. Tässä on oikeastaan se mahdollisuus, mihin ministeri Pekkarinenkin jo viittasi. Osaamisella meidän täytyy uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä tehdä siten, että materiaalitehokkuudessa ja energiatehokkuudessa saavutetaan oikein semmoinen loikka. Se edellyttää teknologian kehittymistä, mutta toisaalta tällä teknologialla on sitten kasvavia markkinoita maailmalla, jos suomalaiset pystyvät omalla osaamisellaan sitä kaupallistamaan ja kehittämään. Siitä voi tulla se vihreä tukijalka Suomen teollisuudelle.

Lopuksi oikeastaan haluaisin esittää kiitokset hallitukselle siitä, että hallitus on myös tarttunut tähän luonnonvarastrategian eteenpäinviemiseen, mikä laajentaa luonnonvarojen käyttöä biopolitiikan saralta myös uusiutumattomiin, ja siellä tunnistanut nämä teknologiset mahdollisuudet. Yhtä lailla kiitoksia myös siitä, että suomalaiset ja ministeri Pekkarinen ovat keskeisesti vaikuttaneet siihen, että näitä EU:n kehittämis- ja tutkimusmäärärahoja energiapolitiikan saralla pystytään myös biomassapohjaisten polttonesteitten tutkimukseen saamaan, ja toivon mukaan niitä kertyy myös Suomeen.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tavoitteena on perustellusti puun jalostusarvon nostaminen ja uusien tuotteiden kehittäminen, kuten funktionaaliset elintarvikkeet, lääkkeet, muovit. Samoin puuta hyödyntävien biojalostamoiden kehittämisessä ollaan suuren mahdollisuuden edessä. Mutta tämä kaikki kehitystyö edellyttää meidän metsä- ja metalliklusterimme energiaosaamisen perustan turvaamista, samoin kuin uusiutuvan energian tavoitteilta me viemme selluteollisuuden alasajolla itse maton jalkojemme alta. Esimerkiksi Pohjois-Savon maakuntasuunnitelmassa Varkauden metsä- ja energiateollisuus on edelläkävijä bioteknisten prosessien osaamisessa ja tulevaisuuden Varkaus halutaan nähdä teollisen prosessiosaamisen sekä johtavien biojalostuksen kehittäjien Vtt:n ja Helsingin yliopiston ja Kuopion bioteknologian yhteistyöllä porttina uusiin teknologisiin läpimurtoihin. Nämä näkyvät sitten lääkekehityksessä, ympäristötekniikassa ja elintarviketeollisuudessa.

Mutta, arvoisat ministerit, tämä kehitystyö voi onnistua vain metsäteollisuuden toiminnan turvaamisella ja sen perustalta. Tässä suhteessa Stora Enson osalta on nyt valtion omistajapolitiikan linjausten mukaisesti varmistettava alue-, teollisuus- ja työllisyyspoliittisten sekä ympäristösuojelua koskevien ympäristötavoitteiden toteutuminen valtion omistajaohjauksella Stora Ensosta kyseen ollen. Suomen talouden elpymisen ja hyvinvoinnin rahoituksen kannalta on nyt kansallinen asia varmistaa, että metsä- ja metalliteollisuuden tuotantorakenteita ei ajeta alas tavalla, joka estää Suomen valtiontalouden ja elinkeinopoliittisen kilpailukyvyn ja myös tämän biopolitiikan toteutumisen edellytykset.

Herra puhemies! On hyvin useasti puhuttu kansainvälisestä vastuusta. Myöskään metsäteollisuuden siirtyminen uusille markkina-alueille ei voi tapahtua kritiikittömästi ihmisoikeus- ja ympäristörikoksilta silmät sulkien. Nämä voivat olla myös asioita, joista suomalainen yhteiskunta tavalla tai toisella joskus vastaa. Tässä raportissa puhutaan myöskin Uruguayn noususta Oecd:n veroparatiisien mustalle listalle. Tähän raporttiin kannattaa todella myös kansainvälisen metsäteollisuuden vastuun näkökulmasta paneutua.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Visio uusiutuvien luonnonvarojen käytöstä on todella tarpeellinen, ja Suomi on luonnonvaroiltaan erittäin rikas maa. Näin ollen meidän täytyykin todella harkiten katsoa tulevaisuuttamme myöskin niinpäin, että käytämme kestävästi näitä luonnonvaroja, joita meille on suotu. On todella tarpeen kiinnittää huomiota myös luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Nyt valtavirraksi tulevat metsänkorjuumenetelmät esimerkiksi ovat sellaisia, että ei vielä ole tietoa niiden pitkäaikaisista vaikutuksista ekologisuuteen ja ekosysteemiin siellä metsissä. Kun sieltä otetaan kannot ja havunneulasetkin, niin ei vielä tiedetä, mihin tämä metsissä ja metsien hiilitaseissa johtaa.

On aivan oikein, että pyritään löytämään aivan uudenlaisia metsäpohjaisia teollisuustuotteita. Oma visioni on se, että paperin kuluttaminen ja tuottaminen ei voi jatkua globaalisti, tällä nopeudella ainakaan sen kasvu ei voi jatkua. Väestö kasvaa väistämättä, ja paperille siinä mielessä, kuin me sitä käytämme näin, varmasti löytyy markkinoita, mutta jos otetaan vastuuta globaalisti metsistä, se ei mitenkään voi olla mahdollista, että tulemme käyttämään yhä enenevässä määrin paperia tällä tavoin kuin käytämme nyt. Eli joka tapauksessa tämä metsien käyttö (Ed. Rajamäki: Mieluummin oma kuin Kontupohjan!) on tavallaan rakennettava uudelleen. Siinä mielessä tällainen bio-orientoitunut politiikka, mitä tässäkin nyt käsitellään, tässä kirjassa Löytöretkiä biopolitiikkaan, on aivan oikeanlaista pohdintaa.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin mainio asia, että tulevaisuusvaliokunta on näin järeällä ja jämerällä tavalla kiinnittänyt huomiota eittämättä seuraavaan ja jo olemassa olevaan Suomen tulevaisuuden tekijään, hyvään sellaiseen. Tämä ansaitsee ison kiitoksen niin puheenjohtajalle kuin erityisesti ed. Karjulalle, joka on myöskin vastannut tämän hienon raportin valmistumisesta.

Puhemies! Toteutuakseen nämä kaikki hyvät tavoitteet, joita tässä selvityksessä on, vaativat yhteistä tahtotilaa, poliittista tahtotilaa, toteuttaa tämä myöskin. Myös se vaatii sen, että kaikki hallinnonalat toimivat samaan suuntaan. Tässä meillä Suomessa, kollegat hyvät, on oppimista. Edelleenkin meillä on erittäin paljon ristiriitaisia toimintatapoja, vaikka tavoitteet ovat yhtenäisiä. Tässä me tarvitsemme uudenlaista toimintatapaa, jotta nämä yhteisesti sovitut erinomaisen hyvät tavoitteet tulevat mahdollisiksi.

Ministeri Pekkarinen sanoi aivan oikein täällä äsken, että Suomi on biotalouden mahtimaa. Jotta me pystymme tällaisena mahtimaana säilymään ja vahvistamaan edelleenkin asemaamme, meidän täytyy satsata tutkimukseen ja kehitystyöhön niin, että me pysymme edelläkävijänä hyvin hyvin monissa asioissa ja monissa tekijöissä. Tämä kaikki on meille täysin mahdollista.

Yksi merkittäviä asioita, joka tuolla Tanskan kokouksessa oli esillä, oli hiilinielukysymys. Se on megaluokan asia, kun se globaalisti päätetään. Tämä on yksi esimerkki vain siitä, mitä kaikkea mahdollisuuksia mutta myös uhkia tähän sisältyy myös kansainvälisillä kentillä.

Biotalous on myöskin yksi erittäin luonteva tapa harjoittaa aluepolitiikkaa, aluekehitystä, joka tukee alueen vetovoimia tekijöiden ja vahvuuksien osalta, ja tässä myös biotaloudella on erittäin merkittävä tekijä ja osa.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Anteeksi, kun olin tuossa vähän ajatuksissani. Kuuntelin niin tarkasti edellistä puhujaa.

Erittäin hyvä teos, jossa käsitellään laajasti biopolitiikkaa, globaalisti, ja tässä tietysti käydään vähän maasta taivaaseen asioita. Pureudun tähän kohtaan 4, jossa puhutaan tärkeitä asioita puurakentamisesta, josta on tehtävä Suomelle kansallinen vahvuus vuoteen 2030 mennessä, ja niitä askeleita, joita tässä on: koulutus- ja tutkimustoimintaa on lisättävä, puurakentamista pitäisi suosia julkisessa rakentamisessa jne. ja myöskin se, että ollaan EU:ssa mukana tekemässä uusia standardeja puurakentamisen suhteen. Myöskin rakentamismääräyksiä on uudistettava puurakentamista suosiviksi.

Kuitenkin puurakennusteollisuudelta tulee aika paljon kritiikkiä siitä, että meillä on jo nyt liian tiukat rakentamismääräykset ja esimerkiksi paloturvallisuusmääräykset puurakentamisen kohdalla. Oikeastaan kysyisin siitä ministeriltä. Ymmärrän, että esimerkiksi puukerrostalossa pitää olla paloturvallisuusasiat erittäin hyvät, mutta millä tavalla sitä voisi siihen suuntaan kehittää, että puurakentaminen tulisi edullisemmaksi, sitä kannattaisi tehdä.

Lisäksi meillä ovat myöskin energiansäästön takia energiamääräykset kiristymässä, mitkä eivät ainakaan helpota myöskään puurakentamista. Kysyisin myös, millainen ristiriita on olemassa puurakentamisen edistämisen tavoitteiden ja toisaalta taas sitten näitten kiristyvien energiamääräysten ja niitten tavoitteiden suhteen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on varmasti hyvä selvitys, monipuolinen. Minä otan muutaman huomion esille, ja pyydän, että ministeri tarvittaessa vastaisi. Käytän tätä taulukkoa, joka on näistä swot-asioista, siis vahvuuksista, heikkouksista, uhkakuvista, mahdollisuuksista. Siellä heikkoudeksi sanotaan minusta aivan oikein muun muassa, että meillä on harva vaikka vielä koko maan kattava asutus ja pitkät matkat, ja luontainen vuotuinen kasvu ja sen eteenpäinvieminen, siis kuljetukset, on hidasta.

Toinen on se, että pienyritysten riskirahoituksen, uskalluksen ja osaamisen puute vaivaa Suomea. Se on ollut pitkän aikaa Suomen vaiva. Tekes-rahoitus ei kannusta yrittäjyyteen. Moni muu asia Suomessa ei kannusta yrittäjyyteen. Mitä me teemme tälle, arvon ministeri? Samaten itse kerroitte näistä huonekaluista. Puutuoteosaaminen on heikkoa kaikilla tasoilla. Nämä ovat tämän päivän asioita kaikki kolme, ja heikkouksiin pitäisi puuttua nyt eikä joskus tulevaisuudessa.

Uhkien puolella kerrotaan myöskin, että metsien uudistaminen ja ensiharvennukset laiminlyödään. Meillä on nykyisin vielä organisaatio, joka metsänhoitoa Suomessa harrastaa. Varautuuko se nyt jo tähän, että näin ei pääsisi tapahtumaan?

Viimeinen kysymys on, että nämä ylikireät energia- ja palomääräykset estävät puurakentamista. Onko tosiaan niin, että niitä ei Suomessa yritetä laittaa asialliseen ja moderniin kuntoon, jotta puurakentaminen tulisi mahdollisemmaksi? Tässähän on esimerkiksi Tanska meitä paljon edellä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Meidän ihmislajillamme on ikää 195 000 vuotta, ja siitä noin 195 000 vuotta on ollut luonnontaloudellista elämää, siis bioelämää, mistä tässä on kysymys. Viimeiset 200 vuotta ovat kuitenkin hämärtäneet lajimme suhtautumisen luontoon ja tulevaisuuteen, mutta tämä kausi, fossiilisen energian kausi, on hyvin pian päättyvä. Meidän tulee valmistautua tulevaisuuteen.

Tämän valmistautumisen tulevaisuusvaliokuntamme tekee mielenkiintoisella tavalla, uuden käsitteenkin käyttöön ottaen: "Globaalissa biopolitiikassa yhdistyvät ilmastonmuutoksen torjunta, maailman ravintohuollon turvaaminen sekä lajien moninaisuuden suojelu." Kysymys kuuluu: Onko tässä kysymys biodiversiteetistä? Ei. Nimittäin saman kappaleen lopussa valiokunta toteaa, että "myös luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin suojelu ja kehitysmaissa asuvien olosuhteiden parantuminen ovat tärkeitä tavoitteita". Siis toisin sanoen olemme aivan uuden suojelukäsitteen kanssa tekemisissä. Tämä on omalla tavallaan historiaakin, tieteen historiaa.

Mitä tämä merkitsee käytännössä? Täällä kannanoton lopussa todetaan: "Turvallisuussyistä geenitekniikka on perusteltua ottaa käyttöön ensin biopolttoaineiden valmistuksessa, sitten sellaisten rehujen valmistuksessa, joita ei käytetä ihmisravinnoksi, ja vasta viime vaiheessa laajasti ravinnon tuotannossa." Siis biomanipulaatio on saavuttanut tämän korkean asteen.

Arvoisa puhemies! Olen valiokunnan kanssa täydellisesti eri mieltä. Tein tästä eriävän mielipiteen, mutta sitä ei edes mainita kirjallisuusluettelossa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! (Puhemies: 2 minuuttia!) — No niin, ollaanko me niin pitkällä jo? Hyvä! — Oli ilo kuunnella ministeri Pekkarista. Ilmeisesti hyvän raportin lukeminen oli aiheuttanut sen, että tulevaisuuden visiot seuraavan hallituksen suhteen toimenpiteistä olivat jo noinkin kiteytyneinä. Tämä hallitushan ei tietenkään ehdi mitään näistä asioista tehdä, koska meille kaikille on tullut selväksi, että se toteuttaa vain neljän vuoden ajaksi tehtyä hallitusohjelmaa ja vähän yrittää manipuloida mediaa ja muita jollain sanakikkailulla, mutta uskon kyllä ministeri Pekkariseen ja hänen näkemyksiinsä ja visioihinsa tässä asiassa.

Tämä puujuttuhan on ihan selkeätä. Meillä oli tulevaisuusvaliokunnassa kaikki parhaat asiantuntijat ja myös perussuomalaisten ryhmähuoneessa UPM:n miehet, jotka veivät sitten koko tämän tehtaansakin Itävaltaan, koska selkeä sanoma oli, että Suomi on 1995—1996 otollisten hetkien aikaan vetänyt alas kaiken tämmöisen innovatiivisuuden tällä alueella biopolitiikassa. Eli meillä on enää ainoastaan yksi professuuri tässä maassa koko puualueella. Ruotsissa Växjön kaupungissa on kahdeksankerroksisia puutaloja jnp. Suomi on täysin jälkijunassa näissä asioissa. Eli on todella hävytöntä tavallaan maalata tämän hallituksen toimenpiteiksi jotain sen kaltaista, mitä nyt tulevaisuusvaliokunta visioi tulevaisuudessa. Jopa kävi vähän sillä lailla, arvoisa puhemies, että suhtautuminen tähän raporttiinkin tuntui vähän oudolta, mutta olen hyvin tyytyväinen ja kiitän kanssa niitä asiantuntijoita ja koko tulevaisuusvaliokuntaa tästä asiasta. Ja tosiaan luotan ministeri Pekkariseen, että vaikka mikä pesti sitten tulisi ensi kerralla, niin nämä visiot kanssa toteutetaan. — En kysy mitään.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan itsekin todeta, että tämä tulevaisuusvaliokunnan työ on hyvin ansiokas, ja niin kuin tämä keskustelukin osoittaa, me olemme aika mittavien haasteiden edessä. Jo tällä hetkellä me olemme luonnon monimuotoisuuden suojelun osalta maailmanlaajuisesti, Euroopassa ja Suomessa tuntuvasti jäljessä niistä tavoitteista, joita meillä on, ja nyt meillä on runsaasti uusia tarpeita niin energiantuotannossa, ruuantuotannossa kuin muussakin taloudellisessa toiminnassa hyödyntää meidän uusiutuvia luonnonvarojamme kaikkialla maapallolla. Kuinka nämä pystytään sovittamaan yhteen, se vaatii aikamoista tarkkuutta.

Tässä keskustelussa tuli esille pari yksittäistä kysymystä, jotka ovat hyvin merkittäviä. Ensinnäkin tämä ajankohtainen keskustelu hiilinieluista ja siitä, millä tavalla ne huomioidaan kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Nämä laskentasäännöthän Kioton pöytäkirjan jälkeiselle ajalle ovat vielä aika lailla auki. Tämä paine ja keskustelu syntyy siitä, että kansainvälisesti on suurta halukkuutta luoda laskentamekanismi, joka huomioi vain tuon nielun lisäkasvun eikä niinkään tunnista Suomen kaltaista pitkällistä kestävän metsätalouden historiaa. Tässä yritämme tietysti löytää sellaisen laskentatavan, joka huomioi myös sen, että Suomessakin pitkällä aikavälillä kaikki strategiat perustuvat siihen, että meillä metsäbiomassa lisääntyy ja että tämä lisääntyvä metsäbiomassa, todellinen luonnontieteellinen nielu, ei voi muuttua työpöydällä laskennalliseksi päästöksi.

Myös puurakenteisiin sitoutuneesta hiilestä käydään kansainvälisellä tasolla keskustelua, mutta ei siinä ole kovin pitkälle vielä päästy. Mutta sen haluaisin tuoda esille, mikä täällä keskustelussa kotimaisen puurakentamisen osalta on ollut, että näitä rakentamismääräyksiähän on pyritty parantamaan puurakentamistakin suosivalla tavalla, ja esimerkiksi rakennusten energiatehokkuusmääräyksissä hirsirakentaminen on huomioitu sillä tavalla, että energiatehokkuuden parantaminen on siellä loivempaa kuin muunlaista materiaalia käytettäessä. Kyllä me pyrimme julkisissa rakennuksissakin edistämään puurakentamista. Tämä on meillä koko ajan esillä.

Sitten se myönteinen asia, mikä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on saatu ja ollaan saamassa aikaiseksi, ovat trooppisen metsäkadon pysäyttämiseen tähtäävät toimet. Minulla on lujaa luottamusta siihen, että kuluvan vuoden aikana Meksikon ilmastokokoukseen mennessä me pystymme todelliseen rahoitukselliseen tukeen ja todellisiin toimenpiteisiin pääsemään metsäkadon torjunnassa.

Arvoisa puhemies! Minua ilahdutti kovasti valiokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuorossakin tuo voimakas panostaminen ja huomiointi tähän vesiasiaan. Me suomalaiset emme usein havaitsekaan sitä, mikä luontainen vahvuus meillä on mittavissa makean veden varannoissa. Kannustaisinkin meitä kaikkia siihen, että tämä varanto ei ole nyt eikä tulevaisuudessa mikään itsestäänselvyys, vaan meidän pitää löytää myös hyvää tahtoa ja määrätietoisia ponnisteluja niin, että me nyt ja jatkossa pidämme huolta siitä, että suomalaiset vesivarat ovat hyvässä kunnossa ja että tämä luontaisen vahvuuden pohja kehittyy ja siitä päästään kiinni myös kansainvälisiin markkinoihin muun muassa vesienpuhdistuksen teknologian osalta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Se. minkä olemme näihin päiviin asti kokeneet rasitteena, että meillä on valtava pinta-ala, on oleva tulevaisuudessa meille voiman ja energian lähde, asia, mistä olemme ylpeitä.

Metsäsektori on tällä hetkellä murroksessa, ja mitä ennemmin tunnistamme tämän murroksen, sitä paremmin siitä selviämme. Ketkä sitten selviytyvät murroksesta tai miten siitä selviydytään? Yleensähän homma menee niin, että kun ymmärretään panostaa siihen, mikä on tulevaisuutta, eikä niinkään panosteta siihen, mikä on elinkaarensa huipun jo ohittanut, niin silloin selviydytään. Sen takia minusta nyt olisi erittäin tärkeää nähdä se, että kun kuiduttava on elinkaarensa huipun jo ohittanut, niin näihin toimiin, joilla olemme aivan oikeaoppisesti tätä sektoria pitäneet ikään kuin jalustalla silloinkin, kun se on vienyt kilpailukykyä muilta sektoreilta, puuttuisimme silloin, kun se ikään kuin vääristää kilpailua. Jokainenhan tietää esimerkiksi kuitupuun ja tukkipuun hinnan määräytymisen. Tämäkin on tavallaan keinotekoisesti ohjautunut niille urille, millä se nykypäivänä on. Aivan samoin, jos me keinotekoisesti pidämme muut sektorit energiantuotannon ulkopuolella kuin päästökaupassa mukana olevan metsäsektorin, me ehkäisemme uudenlaisen tuotannon mahdollisuuksia.

Puurakentamisen lisääntyminen synnyttää sivutuotteena nykyistä enemmän energiajakeita, ja sillä on erittäin positiiviset ympäristövaikutukset. Jos Euroopan tasolla kaikki asunnot rakennettaisiin puusta betonin sijaan, luonnonvarojen kulutus laskisi 70 prosenttia.

On tietysti erittäin tärkeätä myös satsata kaiken tyyppisiin uusiin innovaatioihin, ja siitä olenkin erittäin mielissäni, että nimenomaan TEM on tämän asian nähnyt jo pitkälle. Mutta haluan korostaa myös sitä, että Tekesin ja innovaatiorahojen tulee suuntautua myös pienempään yritystoimintaan, koska monesti ne innovaation lähteet ovat siellä juurilla.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Löytöretkiä biopolitiikkaan avaa hyvin tämän valitettavan teknisen ja tieteellisiä termejä vilisevän mutta toisaalta silti niin tutun ja maanläheisen aiheen. Olen vakuuttunut lukemani ja myöskin sen perusteella, mitä nyt olen kuullut täällä tänään, että Suomen on edelleen hyvä pistää puujalalla koreasti ja olla ylpeä siitä, että toisessa kengässä on vettä, hyvää puhdasta vettä.

Metsäsektorin merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa on äärimmäisen tärkeä kysymys, ja vaikka ministeri totesi, että hiilinielujen laskentatavoista voidaan olla montaa mieltä, on Suomen metsämaana voitava pitää tässä suhteessa tiukasti puolensa.

Metsä on tärkeä hyödyntää myös monipuolisemmin rakentamisessa raaka-aineena. Ed. Asell toi esiin, että olemme taidokkaita määräysten laatijoita, mutta on noloa, jos Suomi metsäosaajana jää puurakentamisessa muiden maiden jalkoihin. Ranskahan on jo päättänyt lain siitä, että puuta on käytettävä uusissa rakennuksissa, koska se hidastaa ilmaston lämpenemistä, ja Ruotsissa on panostettu vahvasti puukerrostaloihin ja muihin puurakentamisen hankkeisiin. Suomen on tässä asiassa noustava puurakentamisen edelläkävijöiden joukkoon. Meillä on kaikki edellytykset siihen, ja tiedämme, että ministeri Vapaavuori on tämän osalta jo käynnistänyt puurakentamisen esteitä selvittävän työryhmän. Mutta olisi hyvä kuulla ministereiltä, mitä muuta tämän osalta on luvassa.

Biotekniikan osalta Suomella on myös paljon mahdollisuuksia olla kehityksen kärjessä. On tärkeää, että osaamme fokusoida resurssimme oikein ja tehokkaasti talouden, tuotannon ja ennen kaikkea ympäristön näkökulmasta. Koska nämä Suomen kasvuolosuhteet asettavat omat rajoituksensa ympäristön osalta, on esitetty arvioita, että meidän pitäisi keskittyä erityisesti toisen sukupolven polttoaineisiin. Tämän osalta olisin kysynyt, onko meillä mahdollisuus tehdä tältä osin selkeämpiä valintoja ja keskittää resurssejamme mahdollisesti tarkoituksenmukaisemmin, jotta nämä ministeri Pekkarisen haaveet biodieselinkin osalta voisivat realisoitua.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalainen mettä eli vihreä kulta on ollut Suomelle ennen Nokiaa voiman lähre. Jollain lailla metsä menetti arvoansa tuos taannoin, mutta nyt metsä on tullu kaikkine sektoreineen aivan ylivertaiseen asemaan, ja nyt kun Kööpenhaminan kasvihuoneilmiökokous oli ennen joulua, niin sen jälkehen talvi on tullut, mutta se ei tarkoota sitä, etteikö kasvihuoneilmiö ilmeisesti etene.

Mutta Suomessa kasvaa maailman paraslaatuista puuta. Täällä on tullut jo monelta suulta esille se, että meidän pitäisi ensisijaisesti saada laki ja nopeasti tehtyä, että täällä pystytään seitsemän—kahdeksankerroksisia kerrostaloja puusta rakentamahan. Nimittäin puusta tehtyjen huoneitten palokestävyys tai -arkuus ei ole niinkään vaarallista kuin yhtäkkiä kuvitellaan, ja ennen kaikkea betonirakentaminen saataisiin tällä tiputettua pienihin, ja kaikki muistavat yhden totuuden: meidän ihmisten on paljon paree hengittää reippaasti, ei tule astmoja. Lääkärit, joita täälläkin on useampia tälläkin hetkellä, tietävät, että paras terveysasia yön aikana on puurakennuksessa nukkuminen.

Sitten vielä se, että hiilinieluna puu on mitä parhain, ja ennen kaikkea Suomen pitää neuvotella sellaaset tarpeet ja tuora omat asiansa esiin, että puu säilyttää hiilen eli puurakentamisessa se säilöö satoja vuosia. Se kestää paremmin kuin Leijona-kello. Kun tehrään katto kunnolla ja pitävä kivijalaka, niin ei tartte hävetä. Pirettäköön puusta huoli. Me ollahan paras maa maailmas.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Tarja Filatov.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tässä on niin monta sellaista hyvää kommenttia, mitä on tullut, että yritän nyt muutamaan ennättää jonkun sanan sanoa.

Ensinnäkin kiitos vielä tästä raportista, ihan todella erinomainen ja tärkeä raportti moneen eri tarpeeseen.

Ed. Karjula pohdiskeli sitä, miten me pystymme tämän oman biopolitiikan hoitamaan osana Euroopan unionia, ja se on tärkeä pohdiskelu aivan tietystä, erityisestä syystä: sen takia, että bioraaka-aine Euroopan unionissa rakentamisessa tai energiakäytössä näyttelee niin radikaalisti paljon pienempää roolia kuin meillä Suomessa, maailmasta puhumattakaan. Se ero on vielä suurempi. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kun EU tekee valintoja esimerkiksi uusiutuvan energian erilaisissa edistämistoimissa, niin tämä biouusiutuva saa sen saman oikeutetun sijansa, mitä muutkin uusiutuvat energialähteet saavat. Tästä huolen pitäminen on tärkeä ja aina vaalittava asia.

Ed. Lipponen pohdiskeli, miten nyt sitten tälle teollisuudelle käy. Se on iso juttu kaiken kaikkinensa. Voisi pelkistäen sanoa näin, että me keskityimme maailman valloitukseen pitkään meidän metsäteollisuudessa, mutta me emme ymmärtäneet riittävän ajoissa riittävän ponnekkaasti panna voimia tutkimukseen, kehittämiseen, innovaatiotyöhön, ja nyt olemme sen totuuden kanssa tekemisissä. Muualla lyhytkuituinen kuitupuu, joka kelpaa hienopaperin raaka-aineeksi erinomaisen hyvin, valloittaa markkinoita. Ylikapasiteettia on valtavasti, ja miten siinä tilanteessa me pärjäämme markkinoilla, on tavattoman haasteellinen asia. Mutta minä luotan ja vahvasti luotankin siihen, että koska meillä on kuitenkin pitkäkuituinen, uusiutuva, kierrätettävä, kestävän kehityksen mukainen, päästötön raaka-ainepuu, kyllä siitä moneen eri uuteenkin tarkoitukseen ja tarpeeseen löytyy mitä erinomaisin raaka-aine. Valitettavasti tässä on semmoinen laakso, jonka yli on nyt kuljettava, ja siinä tarvitaan monia eri välineitä, erittelemättä niitä enempää, joilla sen yli toivon mukaan päästäisiin.

Mitä tulee vielä tähän puurakentamiseen, tässä ministerikollega siihen jo kommentoi, yhteen näkökulmaan vielä. Se liittyy energiamääräyksiin, rakennusmääräyksiin, kuinka kovaa energiatehokkuutta puurakentamisessa edellytetään. Siinä yksi sellainen mielestäni tärkeä seikka — ja olen ymmärtänyt, että myöskin ympäristöministeriössä ymmärretään sitä näkökohtaa, tärkeää seikkaa, jota painotan — on se, että puurakenteissa tai puurakenteisessa talossa esimerkiksi silloin, jos sen lämmitysjärjestelmä perustuu uusiutuviin energialähteisiin, päästöttömiin energialähteisiin, sen energiatehokkuusmääräyksistä voitaisiin tinkiä, koska tämä puurakentaminen ei näin ollen aiheuta niitä päästöjä. Vaikkakin se vie vähän enemmän energiaa, se vie kuitenkin sitten uusiutuvaa, päästötöntä energiaa, ja ilmastokysymyksen kannalta mielestäni tämä olisi aivan erinomaisen perusteltu asia.

Ed. Kalmari ja joku muukin ja myöskin tämä raportti kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi Tekes-raha ei innosta yrittäjyyteen. Jos niin on tämä asia, niin me olemme kyllä sitten aika pahasti epäonnistuneet. Se on ihan totta, että Tekes-rahoituksen piiriin eivät kaikki erityisesti puutuote- ja puurakentamisalan yritykset tahdo päästä. Ne ovat monesti pieniä yrityksiä, ja yrittäjän itsensä oman panoksen sinne saaminen on vaikeata. Tästä syystä me olemme nyt rakentaneet ja rakentamassa tällaisia platformeja, tämmöisiä yhteistoiminta-alustoja, joihin monet eri yrittäjät, saman alan yrittäjät, oli huonekaluista tai ovista tai ikkunoista tai puutaloista kysymys, verkostoituvat ja kehittävät yhteisiä hankkeita, ja niitä Tekes pyrkii nyt sitten rahoittamaan yhteisillä tämmöisillä tutkimushankkeilla. Kun niihin vielä niveltyvät vienninedistämistoimet, monenlaiset erilliset toimet siellä, niin minä uskon, että vähitellen päästään tälläkin alalla eteenpäin.

Kannattaa vielä muistaa, että täällä kemiallisessa metsäteollisuudessa viennin osuus tuotannosta on yli 90 prosenttia. Niin kuin äsken sanoin, huonekaluissa me tuomme kaksi kertaa enemmän kuin viemme. Metsäsektorin sisällä se, miten ja mitä me täällä teemme, kyllä jakaantuu erittäin erilaiseen kenttään, ja tässä on parannettavaa nimenomaan täällä viimeksi mainitun kentän puolella.

Arvoisa puhemies! Olen vienyt jo niin paljon aikaa, että jos saan muutamaan muuhun vielä myöhemmin kerran vastata, niin mieluusti sen teen.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin kiitokset ed. Tiuralle ja ed. Karjulalle ja myöskin työryhmälle tästä keskustelua herättävästä raportista. Tässä on kiinnostavia asioita, kiinnitän muutamaan huomiota.

Ensinnäkin tähän kysymykseen, että näemme helposti metsän aina vaan yhden asian kautta: Kun ilmastokysymys ja hiilinielut ovat tulleet esiin, niin alamme katsoa metsää hiilinieluna, kun tulevat biopolttoaineet esiin, alamme katsoa metsää biopolttoaineena, aikaisemmin katsoimme metsää paperilähteenä jnp. Tämä on tavallaan vaarallinen lähtökohta, ja siinä mielessä yhdyn niihin kansanedustajiin, jotka nostivat myös tämän biodiversiteettikysymyksen aidosti esiin. Biodiversiteetti ei ole nyt niin muodissa kuin jotkut muut tavat ajatella luontoa ja metsää, mutta pitkällä tähtäimellä itse ajattelen, että se on myöskin kestävä osa biopolitiikkaa, että ajatellaan biodiversiteetin säilymistä. Monet maathan ovat tehneet biodiversiteetistä tavallaan sen oman erikoistuotteensa, ajattelen Costa Ricaa tai näitä maita. Sitten jos otetaan aivan toisenlaisia elinkeinotoimintoja, otetaan vaikka ekoturismi tai joku tällainen, niin siinäkin luonnon monimuotoisuus voi merkitä taloudellisesti merkittäviä arvoja, ja näitä pitää verrata keskenään.

Sitten tässä raportissa toinen asia, josta olin iloinen, on tämä luomutuotannon esille nosto ja tavallaan eläinten hyvinvoinnin esiin nosto maataloudessa. Sitä ei ole niin paljon tässä keskustelussa käsitelty, mutta katsokaapa vaikka Stockmannin uutta elintarvikemyymälää, joka sanoo myyvänsä vain vapaan kanan munia ja luomukananmunia. Tämä on trendi. Kuluttajat alkavat Suomessakin haluta tällaisia tuotteita, ja mielestäni tässä on kyllä Suomen vahvuus ja suomalaisen elintarviketuotannon vahvuus, että me menemme tässä edellä. Siinä mielessä yhdyn niihin, jotka gmo:sta sanoisivat ehkä jotain kriittistäkin, koska ainakin kuluttajien mielikuvissa tänä päivänä sitä ei liitetä puhtaisiin ja turvallisiin elintarvikkeisiin.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliainen tarkkasilmäisenä tutkijana kiinnitti ihan oikeaan asiaan huomiota. Täällä kun sanotaan, että "maailman ravintohuollon turvaaminen sekä lajien moninaisuuden suojelu", niin tietenkin pitäisi olla "luonnon monimuotoisuus". Tästä käytiin valiokunnassa meillä keskustelua, ja näyttää siltä, että tänne on jäänyt nyt tämä sanamuoto. Tietenkin tarkoitettiin lajeja plus ympäristöä elikkä luonnon monimuotoisuutta tältä osin.

Mutta aivan oikein täällä keskustelussa on noussut erittäin hyviä näkökulmia esille.

Betonivalmistuksen päästöt ovat samaa suuruusluokkaa kuin lentoliikenteen ilmastopäästöt maailmassa, eli puhutaan erittäin suuresta mittakaavasta, ja tästäkin syystä puurakentamista ja esimerkiksi puukerrostalojen rakentamista tulisi meillä suosia niin, että rakentamismääräyksissä tämä otettaisiin myöskin huomioon, aivan kuten ministereiltä täällä kuultiin, että näin on tarkoitus myöskin toimia.

Mutta yksi ongelma ovat myöskin nämä peruskorjattavat, huonosti eristetyt betonilähiöt, jotka rakennettiin tuossa 1960-luvun kantturoissa meille tänne. Se on tosiasia, että tätä peruskorjaustarvetta tältä osin myöskin tulee. Esimerkiksi kun tämä lisäeristyksen tarve on näissä lähiöissä, niin voisiko ajatella, että tässä esimerkiksi tämmöistä puuverhousta käytettäisiin hyödyksi? Uskon, että se on myöskin tulevaisuutta.

Aivan kuten monessakin puheenvuorossa täällä nostettiin esille huoli siitä, että tämä sellun tuotanto meiltä vähenee, niin on todella syytä muistaa, että sellun tuotanto on keskeinen tapa tuottaa uusiutuvaa energiaa. Se on myöskin erittäin tärkeä erilaisten kemikaalien tuottamiselle puunjalostuksen yhteydessä. Niitä kemikaaleja ei niin vaan mistään yhtäkkiä keksitä, vaan ne tulevat juuri tässä selluntuotannon yhteydessä. Tästäkin syystä tämä on meille erittäin tärkeä kysymys juuri uusiutuvan energian näkökulmasta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä tietty pieni Tekes-kritiikki: Minä haluan ihan avata sitä, jos katsotaan nimenomaan biosektorin näkökulmasta, ja tässä raportissahan on käsitelty varsin perusteellisesti tämän suurimittakaavaisen ja pienimittakaavaisen tuotannon merkitystä. Tämä pienimittakaavainen tuotanto on kuitenkin eri puolilla maailmaa sen aluetalouden ja työllisyyden näkökulmasta hyvin merkittävää.

Nyt meillä Suomessa on vaarana se, että tämä biosektorin innovaatiotoiminta, uudet avaukset jäävät pelkästään tämän perinteisen suurimittakaavaisen kemiallisen teollisuuden vastuulle ja heihin luotetaan ensisijaisesti. Minusta on tärkeää, että heille annetaan mahdollisuus, mutta niin kuin tässä raportissa todetaan, jatkossa on äärimmäisen tärkeää, että me luomme toimintaympäristön, jossa on edellytykset sekä suurimittakaavaisen että pienimittakaavaisen toiminnan ja tuotannon syntymiselle, kehittymiselle ja rakentumiselle. Tässä mielessä ajattelen, että huomion kiinnittäminen tähän ja ehkä ennakkoluulottomamman ja rohkeamman uuden luomisen otteen vapauttaminen on haaste Suomelle.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus kiertää varmasti kaikki ryhmät kertomassa yritystensä kanssa siitä, miten merkittävää puun käyttö on kansallisena kysymyksenä, ja erityisesti, miten merkittävää on puurakentaminen tulevaisuudessa. Pitää pystyä luomaan kysyntää, ja jos joku toiminta on poliittista, niin rakentaminen on erityisen poliittista toimintaa. Suomi on jäämässä siinä mielessä jälkeen nimenomaan ammattimaisessa puurakentamisessa. Kerrostalot ja julkinen rakentaminen ovat meillä vielä aika tavalla lähtökuopissa.

Puu jatkaa monissa Euroopan maissa voittokulkuaan. Voisi kysyä, miksi Suomi ei vielä ole pysynyt tässä kehityksessä perässä. Puusta voi tehdä puuharkkoja sementtiharkkojen sijaan, niin kuin Italiasta on esimerkkejä. Ruotsissa 17,6 prosenttia kerrostaloista tehdään puusta. Tuo muutos, joka on Ruotsissa tapahtunut, on tapahtunut, voi sanoa, kahden viimeisen vuoden aikana.

Sahatavaraa viedään edelleenkin Suomesta liian paljon. Meidän olisi löydettävä ratkaisuja siihen, miten liimapuuta, huonekaluteollisuutta, voisi sanoa, rakennuselementtejä puusta pystyttäisiin entistä enemmän hyödyntämään. Tässä on potentiaalia metsäteollisuuden tämän päivän esittämän arvion mukaan jopa 50 000 työpaikkaan, jos me löydämme keinot hyödyntää nämä. Mitä enemmän sahataan, sitä enemmän myös tulee sivutuotteita, ja se tuo erityisesti biopohjaisille sivutuotteille mahdollisuuksia.

Toivon hallitukselta rohkeita toimia, jotta biotalousyritysten toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä voitaisiin vahvistaa. Tähän saakka Suomi on panostanut ehkä liian vähän metsäteollisuuden tuotekehitykseen, niin kuin ministeri Pekkarinen ansiokkaasti mainitsi. Metsäteollisuuden suunta Suomessa on yhä enemmän biotalouteen ja sen tuotteisiin, kun sellun valmistuskustannukset Etelä-Amerikassa ovat noin puolet verrattuna suomalaisen sellun kustannuksiin.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! On annettava kiitosta tälle raportille. Tämä pureutuu todella ajankohtaiseen aiheeseen, joka katsoo pitkälle tulevaisuuteen.

Mutta kun keskustelun teemana on "Näköaloja suomalaiseen biopolitiikkaan", on oltava myös kriittinen suomalaista biopolitiikkaa kohtaan. Jotta saisimme myöskin vähän särmää tähän keskusteluun, totean, että kyllä suomalainen biopolitiikka usein on vaan sellainen konditionaalikonferenssi, jossa toistuvat sanat "tulisi", "pitäisi", "kuuluisi". Toimenpiteitä on kaikesta siitä työstä, mitä esimerkiksi ministeri Pekkarinen on lujasti vienyt eteenpäin, aivan liian vähän siihen nähden, mitä esimerkiksi muualla Euroopassa edistyksellisimmissä valtioissa tai jopa Yhdysvalloissa näissä asioissa tehdään. Tässä mielessä tähän pitää saada aivan selkeä suunnanmuutos.

Täällä on puhuttu metsätaloudesta ja siitä, miten se on meille erityisen tärkeä. Näin on. Metsäteollisuudessa on menossa tällainen luovan tuhon kausi. Minusta suomalaisella biopolitiikalla ei pitäisi pyrkiä säilyttämään niitä vanhoja rakenteita, vaan päinvastoin pitäisi pyrkiä tehostamaan sitä luovaa tuhoa, että pääsemme seuraavaan vaiheeseen. Se on kivuliasta, mutta se kantaa hedelmää muutaman vuoden kuluttua. Tässä tarvitaan tutkimuspanoksia, mutta ennen kaikkea tässä tarvitaan oikeaa otetta.

Minua kyllä kiusaa se, että meillä teollisuudessa, aivan kuten ed. Karjula täällä toi esille, lähdetään siitä suuresta mittakaavasta liikkeelle. Suuren mittakaavan teollisuus tällä hetkellä pyrkii hidastamaan tai torjumaan niitä pienen mittakaavan innovaatioita, ja tämä näkyy erityisesti keskustelussa biokaasun ja muiden hajautettujen energiatuotantomuotojen syöttötariffeista. Tässä tarvitaan kyllä suunnanmuutosta ja selkeää panostusta myöskin tänne hajautetulle puolelle.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Tuulivoima ja biokaasu ovat saamassa vielä tänä vuonna syöttötariffit, ja hyvä niin. Ilokseni olen ymmärtänyt, että syöttötariffit ovat tulossa myös suunniteltua pienemmille tuotantolaitoksille. Jos näin on, niin vielä parempaa, mutta samoja syöttötariffeja tarvitaan kipeästi myös metsäenergialle.

Ministeri Pekkarinen omassa avauksessaan tänään kertoi ilmasto- ja energiastrategian tavoitteesta, joka on energiapuun käytön kasvattaminen 5 miljoonasta kiintokuutiosta jopa 16—17 miljoonaan kuutioon eli yli kolminkertaistaa nykyinen puun käyttömäärä. Ilman syöttötariffeja tähän tavoitteeseen on vaikea päästä.

Metsäenergian syöttötariffi tarkoittaisi myöskin rohkaisua hajautetulle energiantuotannolle, aivan kuten edeltäjä tässä sanoi. Se olisi myöskin parasta, ainakin työllistävintä ja helpoimmin toteutettavissa olevaa, alueellistamispolitiikkaa. Samalla se takaisi sen, että pienetkin ja huonosti tuottavat maapläntit saataisiin energiakäyttöön ja isommat puut jäisivät sitten fiksumpaan käyttöön, kuten puurakentamiseen, jonka puolesta moni täälläkin on puhunut.

On hyvä, että Växjö on noussut täällä esiin puurakentamisen esimerkkikaupunkina. Keskustelusta on kuitenkin unohtunut näiden kahdeksankerroksisten puukerrostalojen lomassa se, että Växjön kaupunki päätti jo vuonna 1993 eli 17 vuotta sitten puolittaa fossiilisten polttoaineiden käytön. Se on jo tähän mennessä onnistunut vähentämään asukkaidensa hiilidioksidipäästöjä 35 prosentilla. Tämä on vaan hyvä esimerkki siitä, miten me tarvitsemme tähän työhön kaikki suomalaiset kunnat ja kaupungit mukaan. Meillä on Hinku-projekti ja meillä on erilaisia energiasopimuksia, mutta nyt on tarpeellista saada jokainen suomalaiskunta mukaan tekemään tätä työtä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Myös minä haluan ensinnäkin antaa erittäin suuret kiitokset ed. Karjulalle ja tulevaisuusvaliokunnalle ja kaikille tämän selvityksen kirjoittajille. Aivan loistava selvitys, ja on ehdottoman välttämätöntä, että tämä ei jää tähän, vaan nyt tätä työtä sitten jatketaan tästä eteenpäin. Katsotaan lävitse Suomen biotuotannon huikeat mahdollisuudet, koko tämä laaja raaka-ainekirjo, ja katsotaan, mitä tälle sektorille kaiken kaikkiaan pystytään tekemään.

Jo tämä keskustelu on osoittanut hyvin sen, että on äärettömän hienoa, että valiokunta on tässä selvityksessään huomioinut metsiemme erittäin valtavat mahdollisuudet. Meidän on kerta kaikkiaan kyettävä muuttamaan tämä metsiemme ikään kuin auringonlaskun kuva uudeksi nousuksi. Tähän on panostettava vahvasti. On jotenkin käsittämätöntä, että Norja esimerkiksi pystyy tuottamaan puukemian tuotteita aina elintarvikkeiksi saakka, ja paljon puhuttu Tanska taas on oma esimerkkinsä. Eli kyllä meidän todella pitää tähän puuhun nyt sitten panostaa, tuotekehitykseen, koulutukseen jne. Ja mitä täällä ed. Järvinen sanoi, niin yhdyn täysin siihen, mitä hän totesi, että puuenergialle pitäisi myös saada tässä syöttötariffikeskustelussa oma syöttötariffinsa.

Mutta hiukan samalla tavalla kuin ed. Kaunistoakin minua mietityttää kyllä tavattomasti se, että muun muassa UPM rakentaa biodieseltehtaan Ranskaan. Minkä vuoksi Ranskaan? Tästä tulee mieleen tällainen kysymys, vaikka ministeri Pekkarinen jo loistavasti kävi lävitse, millä tavalla me panostamme tähän biopolitiikkaamme, sen tukemiseen, niin onko sittenkään tämä meidän biopolitiikkamme niin riittävän uskottavaa, että myös metsäteollisuus haluaa tähän panostaa?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä raportti on erittäin ansiokas ja kelpaa varmasti oppikirjaksi yliopistoihin ja moniin oppilaitoksiin, mutta on pari asiaa, joita haluaisin opponoida.

Ensimmäinen on tässä kohdassa 9, jossa väitetään, että lehmä on yksimahainen eläin. Käsittääkseni lehmällä on neljä mahaa. (Ed. Pulliainen: Jos laskee vähän tarkemmin, niin kyllä niitä löytyy!) — Niin, ai jaa.

Sitten kohdassa 10 ovat nämä kudosviljelyssä kasvatetut pihvit. Olisin jättänyt ne myös pois, koska jos te samalla puhutte maukkaasta puhtaasta lähiruuasta, niin en usko, että nämä kudosviljelypihvit nyt ovat niitä kaikista maukkaimpia ja tulevat kohta kysymykseen. (Ed. Pulliainen: Ommeltuja kans!)

Ministeri Pekkariselta minä kysyisin, kun olette hyvin tarmokas ja viisas ministeri, miten suomalaista huonekaluteollisuutta voitaisiin elvyttää. Mehän ostamme Ikea-huonekaluja, jotka ovat tehty ties missä maailmankolkassa, ja meillä olisi omiakin puuraaka-aineita tässä maassa. Onko se kiinni osaamattomuudesta, vai johtuuko se huonosta markkinoinnista, että me emme pysty sitä enää elvyttämään?

Toinen asia ministeri Pekkariselle ovat nämä biopolttoaineet. Mistä raaka-aineista te ehdotatte, että ne valmistetaan Suomessa?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kyllä biopolttoaineiden aivan ylivoimainen bioenergialähde on se puupohjainen bioenergialähde. Meillä on olkia, niin kuin äsken kerroin tuossa, 2,6 miljoonaa tonnia tulee, ja siitä voidaan joku vissi määrä hyödyntää jnp. Ne ovat kuitenkin marginaalisia verrattuna sitten tähän puuraaka-aineeseen.

Ehkä muutama kommentti ensinnäkin, kun kysyttiin, minkä takia tämä UPM on investoimassa biodieseliin siellä Ranskassa. Minä en nyt sitä ihan tarkkaan tiedä. Heillä on siellä teollista tuotantoa Strasbourgissa, niin kuin hyvin tiedetään, ja saattaa olla — ministerin ei pitäisi paljon spekuloida, mutta jos nyt kuitenkin spekuloisi tämän verran — että kun Euroopan unioni on nyt näitä Ner 300 -rahoja kohdentamassa, niin kuin minä äsken kerroin, niin sääntö on se, että jokainen maa periaatteessa voisi saada yhden hankkeen ja enimmillään kuitenkin kolme hanketta parhaimmillaankin. Jos ajatellaan, että Suomi voisi saada kaksi isoa hanketta sinne mukaan ja meillä on kolme metsäsektorin konsortiota, jotka ovat valmistamassa biodieseliä, niin voi olla, että siinä niin kuin tulee laskettua, että menisi Ranskaan. Siellä ei välttämättä ole lainkaan tällaista biodiesel-hanketta, toisen sukupolven hanketta, samassa kehitysvaiheessa kuin täällä Suomessa. Ranskakin kuitenkin varmaan pyrkii Ner 300 -hankkeitten rahoituksen piiriin. Siinähän tarkoitus on, että rahoituksen määrä on vähimmillään 100 miljoonaa euroa per hanke, koska jokainen hanke maksaa vähintään 0,5 miljardia euroa. Nämä ovat todella isoja ja kalliita hankkeita. Voi olla, että tämä on osasyy siihen, että näin on käynyt.

Mitä tähän syöttötariffiin vielä tulee, meillä on nyt paraikaa lausunnolle lähtenyt tämä syöttötariffilakiesitys. Siinä esitetään tuulelle ja biokaasulle 150 kilovolttiampeeria biopuolella ja 0,5 megaa tuulen puolella, näille syöttötariffien tasot sun muut — niihin palataan myöhemmin. Mutta vielä siihen, miksei kaikelle puulle tule. Minä vaan sanon aivan lyhyesti, kun eilen minulle jätti raportin puun energiakäytön edistämistä pohtinut työryhmä. Siinä oli aika monta jäsentä. Kyllä siinä enemmistön ylivoimaisen rankka vastustus koskee ja kohdistuu puulle asetettavaan syöttötariffiin. Tämä paljolti perustuu ... Minä osin ymmärränkin tätä kritiikkiä, osin tietyllä tavalla sympatiseeraan, mutta olen asettunut sille kannalle, että puupohjaisen sekä lämpö- että sähköenergian, kun sitä rakennetaan, ehkä sittenkin käyttökelpoisin tuki on suora investointituki. Tätä rahaa pitää saada riittävästi ja entistä enemmän, se on selvä, kun näihin korkeisiin tavoitteisiin pyritään. Miksi näin? Ehkä se sittenkin on parempi, jos rahaa vaan saadaan näihin investointeihin. Syy on seuraava: Kysymys kuuluu, jääkö tällä hetkellä käyttämättä purua tai kuorta tai muuta esimerkiksi sahoilta, jääkö sitä käyttämättä sen takia, että ei ole syöttötariffia. Kaikki me tiedämme oikean vastauksen: ei jää. Kyllä se täysimääräisesti käytetään. Jos tulisi syöttötariffi, se kieltämättä nostaisi hintaa, se parantaisi sahojen kannattavuutta, ja sahojen kannattavuuden välineenä syöttötariffi on erittäin hyvä, mutta siinä, että energiapolitiikan kannalta puulle tulisi se syöttötariffi, minä näen vähän niitä vaaroja, mitä muu metsäteollisuus. Ja myönnän myöskin sen, että poliittisestikaan ei ole nyt kyllä yhteisymmärrystä siitä, että puulle voitaisiin syöttötariffi saada. Mieleni on positiivinen sille, mutta sitten tarkempi pohdiskelu ei hirveän positiivinen sille ole.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun biopolttoaineista olisin tuonut vielä yhden, ei niin suuren, mutta sinänsä tärkeän näkökulman. Se on se, että biopolttoaineitahan ei suinkaan tarvitse tehdä vain neitseellisistä raaka-aineista, vaan Suomessakin tehdään perunankuorista liikennepolttoainetta, ja siltä osin nämä toimenpiteet eivät ole pelkkää konditionaalikonferenssia. Kyllä meillä on valmistelussa jo täyttä häkää se, että biohajoavien jätteiden kaatopaikkasijoittaminen kokonaan kielletään, jotta siltäkin osin tuetaan sitten myös biohajoavan jätteen energia- ja polttoainehyödyntämistä.

Sitten on erittäin tärkeä tämä näkökulma, taisi ed. Timo Korhonen nostaa esille, että pitää nähdä monipuolisten tuotteiden lähteenä nämä puut ja metsät. Siinä mielessä on yksi tuote ylitse muiden, joka ainakin omassa suussani kuluu päivittäin. Se on ksylitoli, joka on loistava esimerkki siitä, että aika paljon enemmän koivustakin irtoaa kuin päältäpäin heti aina arvaisi. On siksi tärkeää, että myös tämän tieteellisen kehitystyön kannalta katsotaan tätä asiaa niin, että se luo meille maksimaaliset mahdollisuudet.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan raportti Suomen biopolitiikassa on hyvin laaja ja erittäin ansiokkaasti koottu. Siitä kiitokset sen laatijoille. Suomi on metsien maa, ja metsät tarjoavat meille lähes rajattomasti mahdollisuuksia uuteen tuotantoon. On muistettava koko ajan, että nykyinen tuotanto, olkoon sitten sahatavaraa, sellua, paperia tai kemian tuotteita, totta kai on hoidettava entistä paremmin, mutta tuotekehityksen kautta meidän on pystyttävä kemianteollisuuden puolella luomaan aivan uusia tuotannonaloja. Tätä työtähän parhaillaan tehdään, mutta valitettavasti vielä ei ole tuloksia näkyvissä. Valitettavasti myös viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä tuotekehitys hieman laiminlyötiin ja jäimme muusta maailmasta tässä suhteessa hieman jälkeen. Mutta joka tapauksessa perinteinen metsäteollisuus on hoidettava ja kemianteollisuuteen panostettava vielä tarmokkaammin.

Sitten rakentamisesta, arvoisa rouva puhemies, haluaisin sanoa sen, että on omalla laillaan surullista, että puurakentaminen on Suomessa jäänyt todella aika heikkoihin kantimiin. Toki osaamme perinteisen puurakentamisen, pientalot ja tällaiset, mutta ihmettelen sitä, että tähän maahan ei ole luotu osaamista puukerrostalojen rakentamiseen. Kyllä joku Sibelius-talo on osattu rakentaa taikka Joensuu Areena, suuri urheiluhalli Joensuuhun, mutta esimerkiksi olisi ollut aivan oivallinen esimerkki, että tuo Musiikkitalo olisi tehty puusta. Se olisi ollut aivan loistava käyntikortti suomalaiselle puuosaamiselle. Mutta valitettavasti siinä nyt seisoo sellainen valtava betoni- ja lasitalo, jonka mielelläni olisin nähnyt kyllä puutalona. Tämän takia puurakentamiseen pitää panostaa ja sen osaamiseen sijoittaa. Valtio on sijoittanut kyllä ansiokkaasti rahaa, kuten ministeri Pekkarinen on oivallisesti tuonut esille, mutta olisi tärkeää, että todella ruvetaan tämän hyväksi tekemään töitä.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, kiinnitän huomiota vielä Suomen vesivaroihin. Suomen vesivarat ovat aivan ainutlaatuiset maailmassa, ja on tärkeää, että ne pidetään suomalaisten hallussa ja hyödynnetään Suomen kansantalouden hyväksi.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Bioteknologia on keskeinen osaamisalue Suomessa, jolle on suunnattava riittävät resurssit perustutkimuksesta tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Meillä on vuosien ajalta osaamista bioalalta tehdastuotannosta lääketieteen tutkimukseen. On ennustettu, että pian yli puolet kehitettävistä lääkkeistä on bioteknisesti valmistettuja. Erilaiset diagnostiikkasovellukset, uudet lääkkeenluovutusteknologiat tai bioyhteensopivat implantit ovat nousevia, tulevaisuuden potentiaalisia sovelluksia, jotka perustuvat pitkälti toiminnallisten biomateriaalien kehittämiseen. Bioteknologian avulla voidaan kehittää myös uusia ympäristömyönteisiä materiaaleja ja energiaa säästäviä prosesseja. Myös biologisten kokonaisuuksien ja järjestelmien tutkimus ja mallintaminen, kuten systeemibiologia, ovat tärkeitä ja kiehtovia osa-alueita.

Vielä puurakentamisesta ja siihen liittyvistä palomääräyksistä, mistä on ansiokkaasti täällä jo puhuttu, haluan nostaa esiin sen näkökohdan, että Ruotsissa, jossa nousee kahdeksankerroksisia puutaloja alta aikayksikön, on vuosia satsattu teknisissä yliopistoissa puurakennuselementtien kehitystyöhön rakennusteollisuuden tarpeisiin.

Vielä uusiutuvasta energiasta. Suomi voi olla bioenergian luvattu maa, jos niin halutaan. On syytä kiirehtiä laaja-alaista uusiutuvan energian tukijärjestelmää.

Mutta ehkä lopuksi kaikkein keskeisin asia on yhteensovittaa luontoarvojen kanssa kaikki bioasioihin liittyvät tavoitteet. Luonnon monimuotoisuus on keskeisesti huomioitava, sillä Etelä-Suomessa on vain alle 2 prosenttia aitoja luonnontilaisia metsiä. Tarvitaan laajoja suojelualueita ja ekologisia verkostoja. Nythän on menossa kuudes sukupuuttoaalto maailman eläimistössä. Suomessakin lukuisat lajit, kuukkeli, uhanalaiset kuoriaiset, kaikki nämä, on vakavasti otettava huomioon ja myös tässä samalla on syytä ottaa käyttöön kevyempiä ja luonnonmukaisempia metsänhoitomenetelmiä kuin mihin perinteisesti on satsattu.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Onnittelen hyvästä suorituksesta asianomaisia. Tämä on erinomainen raportti. Aikajakso, 20 vuotta, on kuitenkin aika pitkä, ja me kaikki varmaan olemme sitä mieltä, että nopeamminkin pitää päästä näihin tavoitteisiin kuin 20 vuoden päästä. Nyt on korkea aika edetä nopeasti.

Suomessa metsäntutkimus on korkealla tasolla. En tiedä sitten, onko teollisuus hyödyntänyt sitä korkeata metsäntutkimusta. On vähän semmoinen kuva, että ei välttämättä kovin hyvin. Toivottavasti kuitenkin jatkossa näin tulee käymään.

Minusta tässä esipuheessa on erinomaisesti nostettu esille eräs asia, jonka haluan nyt nostaa myös esille. Siinä todetaan selkeästi, että Suomessa on tiukat kansalliset pelisäännöt ja kapeat markkinat. Näinhän se tilanne on, markkinat ovat Suomessa kapeat. Tarvitaan markkinointia vahvasti, mutta tämäkin salikeskustelu tänä päivänä on osoittanut sen, että nämä tiukat pelisäännöt ilmeisesti täällä jatkuvat. Viittaan muun muassa siihen, että turpeen asemasta, joka ministeri Pekkarisen puheessa nousi esille, me kiistelemme jatkuvasti. Se olisi kuitenkin merkittävä ratkaisu, jos emme ihan niin tiukkapipoisia tässä asiassa olisi.

Hajautettu puupohjainen energiantuotantomalli on varmasti erinomainen. Se turvaa tuolla maaseudulla myös työpaikkoja, jotka ovat tärkeitä, ja on myös huoltovarmuusnäkökohdasta erinomainen.

Mutta sitten puurakentamiseen. Minusta tässä on nyt hieman puhuttu sellaista, mikä ei ihan kaikilta osin pidä paikkaansa. Viime vuonna Suomessa rakennettiin 7 000 pientaloa, joista selkeästi suurin osa on puurakennuksia. Me olemme täällä nyt luoneet mielikuvia, että Suomessa puurakentaminen on aivan lapsenkengissä. Näin se ei ole. Myös ne määräykset, joita tuolla rakentamisen suunnalla on, mahdollistavat tänä päivänä nelikerroksisen puukerrostalon rakentamisen. Ei ole mitään esteitä. Kysymys on vaan hinnasta ja siitä, että kun sinne vaaditaan tänä päivänä sprinklausjärjestelmä, se maksaa. Jos yhteiskunta tukisi sitä, niin varmasti näitä tulisi jatkossa. (Puhemies: Aika!) Enkä minä tiedä, onko meillä tarvettakaan rakentaa kahdeksankerroksisia puutaloja. Mutta avainsana sittenkään ei ole ministeriössä vaan kunnissa, ja se on kaavoitus. Kaavoittamalla me voimme näitä asioita nostaa esille. Se ei ole tänään tullut yhdessäkään puheenvuorossa esille.

Pentti Oinonen /ps:

Rouva puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan kannanotossa kotimainen turve mainitaan vain yhdessä kohdassa. Se on sinänsä yllättävää, koska samaisessa visiomaisessa kannanotossa on pitkät pätkät asiaa ulkomailla tuotettavista bioenergian raaka-aineista. Tuntuu kummalliselta näin ilmaston lämpenemisestä vouhottamisen aikoina, että kaukaiseen pohjolaan tuotaisiin niin sanotusti vihreänä energiana biopolttoaineita, jotka on ensin tuotettu maailman toisella puolella entisissä sademetsissä ja rahdataan sieltä sitten tänne. Eikö ilmastonmuutosta torjuta parhaiten välttämällä ylimääräisiä turhia kuljetuksia?

Turpeella voidaan mielestäni ratkaista osittain kotimaassa paikallisia energianlähde- ja työllistämiskysymyksiä. Tuontiraaka-aineiden saatavuuteen liittyy riski esimerkiksi tuotantoalueiden poliittisen vakauden kohdalla. Kysyisin ministeri Pekkariselta: Mikä on mielestänne turveteollisuuden tulevaisuus lähivuosina Suomessa? Ja vielä, ministeri Pekkarinen, keventävä huomio. Huomasitte varmaan heti tuossa alkupuheenvuorossanne, että kun mainitsitte sanan EU, niin meinasitte tukehtua. Eli eikö näin olekin, ministeri Pekkarinen, että missä EU, siellä ongelma?

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset tulevaisuusvaliokunnalle ja sen puheenjohtajalle ja sen varapuheenjohtaja Kyösti Karjulalle ansiokkaasta työstä tämän biotuotannon kehittämisen raportin eteen.

Yhdyn niihin käsityksiin ja mielipiteisiin puurakentamisen suosimisesta tai tarpeesta suosia puurakentamista erityisesti julkisen rakennuttamisen osalta, ja sitten odotan myös sitä, että pienkerrostalojen rakentaminen puusta lisääntyisi. Tuntuu hivenen ristiriitaiselta se, että tässä raportin yhteenvedossa lukee "Suomen tulee aktiivisesti tarjota asiantuntemustaan puukerrostalojen rakentamisen standardien luomiseksi EU:n puitteissa, siten että puurakentaminen helpottuu", kun tällä hetkellä tilanne on se, että monissa Euroopan unionin jäsenmaissa rakentamista on paljon enempi kuin meillä.

Toinen huomio ja tarve liittyy tähän viljapohjaisen etanolituotannon kehittämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö teetätti äskettäin selvityksen, ja sen selvityksen mukaan Suomessa on hyvät perusteet bioetanolituotannon lisäämiselle ja meillä olisi tilaa jopa kolmelle alan tuotantoyksikölle. Altia Oyj vei muutama vuosi sitten aika pitkälle tällaisen hankkeen toteuttamisen Ilmajoen Koskenkorvalle, ja meillä Pohjanmaalla on suuret odotukset siitä, että tällainen yksikkö sinne meille päin nousisi. Kysyisinkin ministeri Pekkariselta: Olisiko tämän hankkeen rahoitukseen mahdollista saada näitä EU:n Ner 300 -rahaston varoja?

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minua kylmää aina tieto siitä, kuinka riippuvaisia me olemme ulkomaisesta energiantuotannosta. Oma energiahuoltovarmuus on todella ohutta: koko energiankäytöstä 70 prosenttia tuodaan rajojemme ulkopuolelta, ja tästä tuonnista 50 prosenttia Venäjältä kivihiilenä, maakaasuna, öljynä jne. Meillä on todella paljon tehtävää tämän energiahuoltovarmuuden nostamiseksi esille. Mutta onko tästä bioteknologiasta sitten ratkaisua esimerkiksi energiahuoltovarmuutemme parantamiseksi, herää kysymys.

Biopolitiikka on todella moniulotteista, niin kuin tänään olemme siitä keskustelleet. Puhumme ilmastonmuutoksen torjunnasta, maailman ravintohuollon turvaamisesta sekä luonnon biodiversiteetin suojelusta. Suomessa me haluamme, että olemme johtava biopolitiikan osaaja, ja ministeri Pekkarinen käytti termiä "biotuotannon mahtimaa" Suomesta. Mutta tämän eteen me tarvitsemme biotuotannon hyödyntämiseksi todella paljon tekoja. Niitä ovat investointituet, erilaiset tuet muutenkin, verotuksesta erilaiset kannustimet. Minäkin odotan näitä syöttötariffeja pienimuotoiselle energiatuotannolle. Me tarvitsemme huippututkimusta ja tuotekehittelyä, jotta ne uudet innovaatiot, joista me emme vielä edes osaa tänä päivänä puhua, tulevat sitten meillä esille.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan nostaa esille, että meillä on luonnonvaraohjelmia sekä Euroopan unionin että Suomen alueella. Olisiko tarpeen laatia myöskin aivan alueelliset luonnonvaraohjelmat, (Puhemies: Aika!) joissa käytäisiin kylä—kuntakohtaisesti lävitse, mitä siellä on annettavaa esimerkiksi tälle biotekniikalle.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Pekkarinen aloitti hyvin mahtipontisesti oman puheenvuoronsa toteamalla, että Suomi on biotuotannon mahtimaa. Bioraaka-aineista tärkein, metsä, kasvaa vuosittain 100 miljoonaa kuutiometriä, josta voidaan kestävästi hyödyntää noin 72 miljoonaa kuutiometriä.

Arvoisa rouva puhemies! Itse kun olen rakennusinsinööri, puhun aina mielelläni rakentamisesta ja puurakentamisesta. Kaikissa käytössä olevista materiaaleistamme on puulla eniten käyttökohteita. Suomessa on aina rakennettu puusta, koska sitä on ollut helposti saatavilla. Se on paikallinen materiaali, mistä johtuen kuljetuskustannukset ovat alhaiset. Puu on myös ainoa materiaali, jota on saatavissa kestävällä pohjalla. Se on luonnossa itsestään uusiutuva materiaali. Puusta tehdään niin kallisarvoisia soittimia kuin halpoja pakkauslaatikoitakin. Puuta käytetään rakennuksissa sekä kulkuneuvoissa. Puun moninainen käyttö johtuu sen monipuolisista ominaisuuksista: puu on materiaalina kestävää, kaunista ja helposti työstettävää, se on täysin kierrätettävä materiaali.

Nopean elintason kasvun aikana puu meni pois muodista, koska se yhdistettiin mielikuvissa köyhään menneisyyteen. Suurten puurakennusten tekemistä ovat rajoittaneet myös kaava-, palo- ja rakentamismääräykset. Vasta viime vuosina puurakentaminen on noussut taas uuteen arvoon. Lainsäädäntöä on muutettu näiltä osin suosimaan puurakentamista, ja rakennustaidot ovat elpyneet ja kehittyneet.

Puukulttuuristaan huolimatta Suomi on Euroopan kerrostalovaltaisimpia alueita. Nykyisestä asuntotuotannostamme vain noin puolet on pientaloja ja valtion rahoittamasta tuotannosta ainoastaan neljännes. Nykyinen tarjonta ei siis vastaa kysyntää. Tähän asiaan voidaan vaikuttaa sillä, että tarjotaan rakentajille enemmän pientalorakentamiseen kaavoitettuja alueita. Aivan kuten ed. Reijonen tuossa edellä totesi, niin tässä ovat avainasemassa suomalaiset kunnat.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Suomi on Euroopan ylivoimaisesti maaseutumaisin maa. Suomi on Euroopan harvimmin asuttu maa. Suomessa kerrostalotuotannon osuus koko asuntokannasta on Euroopan toiseksi suurin. Edes Hollanti tai Belgia, tiiviisti asutut maat, eivät yllä siihen, mihin Suomi yltää. Nämä ovat kaavaratkaisuja. Me olemme täällä tehneet ne ratkaisut. Toki nyt meno viime vuosien aikaan on vähän toisenlainen, niin kuin ed. Eero Reijonen täällä sanoi, mutta vieläkin, kun käy läpi sen, mitä me kaavoitamme, niin edelleenkin kaavoitamme enemmän kerrostaloasumista kuin pientaloasumista, yksikerroksista lähinnä — no, pientaloasumista, tiedämme kaikki, mitä se tarkoittaa. Mitä tällä on tekemistä puurakentamisen kanssa? No, nimenomaan se, mistä ed. Reijonen sanoi, koska nimenomaan silloin, kun pientaloja rakennetaan, kyllä nyt jo siinä puurakentamisella on aika suuri osa. Kyllä tämä suhteutuu erittäin voimakkaasti nimenomaan siihen kaavoitukseen ja kaavoitusratkaisuihin, joita olemme tehneet ja joita vielä tänä päivänäkin teemme tämän sorttisina.

Minä olen edelleen sitä mieltä, että Suomi on biotalouden mahtimaa. Yksikään maa maailmassa ei valmista puusta suhteellisesti niin paljon kemiallisia tuotteita kuin Suomi. Yksikään maa ei likimainkaan käytä niin paljon sahatavaraa kuin Suomi. Yksikään maa Euroopassa, Brasilia kyllä käyttää, ei käytä puupohjaista bioenergiaa niin paljon kuin Suomi. Kaikilla näillä mittareilla, ne ovat keskeisiä mittareita kaikki, me olemme Euroopan johtava maa. Siinä ollaan, niin kuin täällä tuli jo esille, muista jäljessä aika laillakin, että siitä sahatavarasta me emme osaa täällä tehdä kaikkea sitä niin suuressa määrin kuin pitäisi, vaikkapa nyt huonekaluja todellakin. Tästä syystä me olemme rakentaneet näitä platformeja, yhteistoimintarakenteita, näille pienille toimijoille, sitä kun ne monta kertaa ovat, jotta sitä kautta kyettäisiin niitä auttamaan siinä kehittämistoiminnassa, designissa ja innovatiivisuudessa ja myöskin sitten viennin edistämisessä.

Mitä tulee etanoliin, (Puhemies: Aika!) siihen ei tätä Ner 300 -rahoitusta voida käyttää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen ylistykseen Suomen ensisijaisuudesta on tietysti todettava se, että meidän suuret puunjalostusfirmamme — Stora Enso, UPM — ovat viemässä pääpainoaan toiminnastaan kuitenkin etelään, Latinalaiseen Amerikkaan. Niillä on kokemuksia, huonoja kokemuksia muun muassa UPM:n toiminnasta on tiedossa Sumatralta jo aikaisemmin, mutta tiedämme, että siellä on näitä miljoonan sellutonnin tehdashankkeita ja 100 000 tonnia puuplantaasia ympärillä, ja se on myös suomalainen vastuu tavallaan tästä biodiversiteetistä ja tästä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, toteutuuko se siellä.

Mutta tästä Reddistä. Se oli todella Kööpenhaminassa nyt niitä harvoja eteenpäin menneitä hankkeita, siis trooppisen metsän säilyttäminen. 20 prosenttia ilmastopäästöistä tulee sen tuhoamisesta.

Mutta Suomeen ja turvetuotantoon, joka on ministeri Pekkarisen mieliaihe jyväskyläläisenä ja tietysti keskustan ministerinä ja keskisuomalaisena jne. mutta hiilidioksiditaseen kannalta on kaikkein huonoin vaihtoehto. On ikävää tietysti puhua, niin kuin tekin sanotte, että se on biopolttoaine, tosin hitaasti uusiutuvana. 8 000 vuotta on pitkä aika. Jos sen haluaa sanoa, että se on biopolttoainetta, niin samalla periaatteella tietysti kivihiilikin ja ruskohiili on biopolttoainetta.

Mutta siihen hiilidioksiditaseeseen. Se on aina huonompi kuin kivihiilen polttamisessa tulee, ja sillä on biodiversiteettivaikutuksia. Kun puhuimme tänään jo hiilinieluista, niin tämä maaperänielu on tulevaisuuden ongelma Suomelle tässä laskennassa, jos se lasketaan mukaan ja se, että jos suo ojitetaan, jo se aiheuttaa maaperästä CO2-päästöjä, ja tämä on kokonaisuusongelma, johonka toivon huomiota.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon ajankohtaista suomalaisen puunjalostusteollisuuden ongelmista, mutta minä haluan muistuttaa, että tässä on kyseessä tulevaisuusselonteko, jolla katsotaan paljon pidemmälle tulevaisuuteen.

Muistan hyvin, miten alkoi laajeta tämän selonteon aihe. Aluksi puhuttiin suomalaisen metsätalouden tulevaisuudesta mutta hyvin pian oivallettiin, että ei voida puhua metsistä puhumatta ruuasta ja vedestä, koska metsätaloudessa on nimenomaan kyse maan ja veden käytöstä ja ruuantuotanto kilpailee globaalisti metsätalouden kanssa samoista maa- ja vesivaroista.

Suomessa ei oikeastaan ymmärretä, millainen aarre suomalaiset metsä- ja vesivarat ovat. Maailmalla käydään jo vesisotia. Kun tapasin tulevaisuusvaliokunnan edustajana intialaisia ja pakistanilaisia turvallisuuspolitiikan tutkijoita, he totesivat, että Kashmirin ongelma olisi helposti ratkaistavissa, jos vaan joku ratkaisisi sen rajajoen veden käytöstä olevat riidat.

Eduskunnassa käsitellään paraikaa vesilakia. Toivon, että täällä edustajakollegat ymmärtävät, millaisen aarteen tulevaisuudesta vesilain kohdalla puhutaan.

Arvoisa puhemies! Biopolitiikassa on kyse uuden luomisesta, uusiin kysymyksiin vastaamisesta, esimerkiksi tosiaan: Mitä Suomi tekee niillä 100 miljoonalla kuutiometrillä puuta vuodessa, kun vuonna 2030 alkavat viimeisetkin sellukattilat kylmentyä, koska ei tänne kannata uusiin kattiloihin investoida. Miten geeniteknologian käyttöä kansainvälisesti hallitaan tulevaisuudessa? Miten Suomen ja maailman vesi- ja maavaroja käytetään kestävästi, biomassoja tuotetaan, käytetään niitä massoja sitten teollisuuden, energiantuotannon tai ruokateollisuuden tarpeisiin?

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta, mihin ed. Kasvi jäi, ja oikeastaan ed. Reijoselle ja ministeri Pekkariselle haluaisin sanoa sen, että se on totta, että Suomeen rakennettiin 7 000 pientaloa, mutta tosiasia, niin kuin Pekkarinen sanoi, on se, että kerrostalotuotanto on toiseksi suurinta Euroopassa, ja tässä asiassa, jos verrataan Ruotsiin, että siellä 17,6 prosenttia kerrostaloista tehtiin puusta viime vuonna, me olemme oppilaita. Tässä on nimenomaan kysymys siitä, että kunnissa kaavoitetaan, mutta erityisesti myös siitä, että niistä perusasioista, mitä hallitus voi tehdä, on tärkeää se, että poliittisella tahdolla aikaansaadut oikeat rakennuskohteet ja hyvät palomääräykset saatetaan ensisijaisesti ja mahdollisimman pian kuntoon.

Jos meitä on 9 miljardia ihmistä vuonna 2050 ja meidän pitäisi pohtia niitä tulevaisuuden missioita, mitkä on jo tällä hetkellä mahdollista ehkä toteuttaa Suomessa, niin kyllä minä näkisin itse, että nimenomaan tuohon rakennusteollisuuteen kannattaisi panostaa, nimenomaan kerrostalorakentamiseen juuri siksi, että maailmassa kaupungistuminen etenee erittäin suurta vauhtia. 100 000 ihmistä joka viikko muuttaa Kiinassa kaupunkiin.

Jos me meinaamme uusia vientituotteita ja ikään kuin noita sellukattiloita korvata, niin olisi äärettömän tärkeätä se, että me löytäisimme nimenomaan vastauksia siihen, että sahatavaraa ei viedä Suomesta pois vaan huonekalut, rakennuselementit pystytään tekemään täällä ja saadaan tänne uutta kysyntää. Oma esimerkki nimenomaan kerrostalorakentamisessa ja julkisessa rakentamisessa on äärettömän iso askel siihen, että meillä niitä tuotteita alkaa omassa maassa syntyä.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Erinomainen raportti, todella yhdyn kiitoksiin siitä. Tämä käy oppikirjasta ja käsikirjasta meille pitkän aikaa vielä tulevaisuudessakin ja on siinä mielessä tärkeä dokumentti. On hyvä, että se on tällaisen kirjan muodossa meille jaettu.

Muutama sana tästä aiheesta.

Ensinnäkin ilmastonmuutos muuttaa maapallolla bioraaka-aineen tuotannon, biotuotannon, edellytyksiä. Aika monella tärkeällä tuotantoalueella olosuhteet heikkenevät ja potentiaali tuottaa biomassaa heikkenee. Pohjoisen pallonpuoliskon pohjoiset osat, joihin me kuulumme, ovat todennäköisesti aluetta, jossa tuotantomahdollisuudet eivät heikkene, potentiaali saattaa jopa lisääntyä. Siinä mielessä meidän tulevaisuutemme biomassan tuottajana näyttäisi olevan positiivinen, vaikka tietysti tähän sisältyy monia uhkatekijöitä, metsätuhokysymyksiä muun muassa. Haaste kasvinjalostukselle, sekä metsäpuiden jalostukselle että peltokasvien jalostukselle, on pyrkiä jalostamaan kasveja, jotka hyödyntävät sekä korkeampaa lämpösummaa mutta myöskin sitten pitkää päivää, joka meillä säilyy pitkänä päivänä. Näin ollen emme voi tietenkään tehokkaasti ottaa käyttöön Keski-Euroopassa jalostettuja kasveja. Tämä yhtenä huomiona: kasvinjalostukseen pitää panostaa.

Toinen on sitten bioraaka-aineen viisas käyttö. (Puhemies: Aika!) Minusta pitää lähteä siitä, että tämä raaka-aine käytetään viisaasti pyrkien mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen niin, että muun muassa täällä viitattu etanolituotannon valkuaisosa otetaan ravintokäyttöön ja hiilihydraattiosa otetaan energiakäyttöön.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Niin kuin niin monet puhujat tänään, itsekin pidän tätä selvitystä tärkeänä puheenvuorona. Ilahtuneena panin merkille myös sen, että johtopäätökset tuntuvat olevan hyvin saman suuntaisia kuin valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa bioenergian merkityksestä, puurakentamisesta, liikenteen biopolttoaineista, nieluista ja monista muista asioista. Eli tuntuu löytyvän paljon yhteisymmärrystä siitä, mihin suuntaan on syytä edetä ja mitkä ovat keskeisiä toiminta-alueita.

Ilmastopoliittisessa keskustelussahan Suomessa on pitkään painotettu erityisesti päästöjen vähentämisen hankaluutta ja hintaa ja erilaisia ongelmia. Se on tietysti ymmärrettävää, ja se on osittain myös ihan perusteltua, koska päästöjen vähentämisellä on hintalappu. Mutta nähdäkseni juuri biotalous on avain siihen, miten voimme tehdä vähäpäästöisyydestä Suomen kaltaiselle maalle tulevaisuuden menestyksen tekijän. Biotalous tarjoaa paljon merkittäviä mahdollisuuksia. Meillä on hienot mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja, uusia yritysmahdollisuuksia ja vientituloja nimenomaan biotalouden puolella. Ihan hiljan luin esimerkiksi omalla kotiseudullani Tampereella toimivista yrityksistä, jotka kehittävät erilaisia biomateriaaleja korvaamaan uusiutumattomia luonnonvaroja tuotteiden valmistuksessa. Näitä esimerkkejä on tänäänkin keskustelussa kuultu paljon.

Ministeri Pekkarinen mielestäni hyvällä tavalla pohdiskeli sitä, mitä haasteita on syöttötariffin laajentamisessa puulle. Itse olen huolissani vähän siitä, että ne vaihtoehdot: Kemera-tuet, investointituet bioenergian tuotantoon, ovat tässä taloustilanteessa aika hankalasti toteutettavia. Jos ei ole löydettävissä riittäviä lisämäärärahoja bioenergian tukiin, mitä me sitten voimme tehdä? Miten saamme bioenergian tuotantoa vauhditettua riittävän paljon, jos toisaalta koetaan, että syöttötariffi ei syystä tai toisesta tähän tarkoitukseen sovellu? Sen takia peräänkuuluttaisin keskustelussa uusia ideoita siitä, miten bioenergiaa saadaan riittävän nopeasti meillä Suomessa käytettyä.

Toinen varapuhemies:

Myönnän tähän keskusteluun vielä seuraaville edustajille puheenvuorot, ja sen jälkeen meillä alkaa olla tähän varattu aika täysi. Elikkä edustajat Tiura, Reijonen, Hemmilä, Pulliainen, Heinäluoma, Tiusanen ja Karjula.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten täällä varapuheenjohtaja Kasvi totesi, tässähän on nyt kyse tulevaisuusselonteosta, joka luotsaa meidän mahdollisuuksiamme biopolitiikan puolella aina vuodesta 2010 vuoteen 2050 asti, ja tähän pitää sillä tavalla myöskin suhtautua. Kun puhutaan esimerkiksi geeniteknologiasta, niin ymmärrän hyvin, että tänä päivänä tähän suhtaudutaan tietyillä dubioilla, mutta se voi olla arkipäivää vuonna 2030 tai 2040, kun saamme uusia innovaatioita ja nämä toimintatavat kehittyvät.

Ed. Oinonen totesi, että turvetta ei ole huomioitu tässä, että turve on jotenkin jätetty sivuun. Päinvastoin. Täällä kohdassa "Mahdollisuudet" swot-analyysissä on mukana nimenomaan puu- ja turvepohjaiset biopolttoaineet mahdollisuutena tulevaisuudessa. Tämä myöskin liittyy tulevaisuuden skenaarioihin.

Tulevaisuudessa puuta tullaan myymään nesteenä, kaasuna ja biomassana ja biosähköä tullaan siirtämään maailmanmarkkinoille. On hyvinkin odotettavissa, että vuodesta 2040 eteenpäin me elämme eräänlaista bioaikaa, jossa kaikki mahdollinen valmistetaan biomateriaaleista. On hyvinkin nähtävillä, että kenties kompostoituvasta elektroniikasta valmistetut kännykät ovat vuonna 2040 käytössä, että me voimme ikään kuin vanhan kännykän heittää kukkapenkkiin ja se kasvaa horsmaa. (Ed. Hemmilä: Ei kukkapenkissä kasva horsmaa!) Tämä on tulevaisuutta vuonna 2040.

Mutta todellakin, mitä tähän turpeeseen tulee, se on Suomelle iso kysymys. Turpeen käyttö on hyväksyttävää silloin, kun se korvaa fossiilisia tuontipolttoaineita, kuten esimerkiksi kivihiiltä. Tästä syystä turve on meillä myöskin mahdollisuuksien joukossa täällä raportissa mukana.

Kiitoksia kaikille keskustelijoille!

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta täällä on käyty hyvä keskustelu myös puurakentamisesta, ja kun allekirjoittaneella oli mahdollisuus olla puurakentamisen edistämisen työryhmän jäsenenä ainoana kansanedustajana, niin korostan edelleenkin sitä, että me näimme äärettömän keskeiseksi maankäytön ja kaavoituksen tässä asiassa. Siinä varmasti on edettykin positiiviseen suuntaan, mutta jos me haluamme puun käyttöä ja jalostusastetta nostaa, niin kyllä keskeisessä roolissa on mekaaninen puunjalostus. Siellä se jalostusaste nousee paljon pitemmälle kuin normaalirakentamisessa. Tässä varmasti eri toimijoitten toistensa löytäminen ja markkinointi ovat avainkysymyksiä. Siinä varmasti pääsemme sitten eteenpäin, kun tämä avautuu.

Täällä on varsin vähän puhuttu eräästä asiasta, joka on erittäin tärkeä: jätteet ja jätteitten hyödyntäminen. Siinähän me otamme vasta ensi askeleita. On hyvä, että nykyinen hallitus on lähtenyt tässä voimakkaasti liikkeelle. Me olemme rakentamassa biokaasulaitoksia, jotka hyödyntävät jätteitä. Se on erinomainen asia, mutta näen hyvänä myös sen, kun olemme seuranneet televisiosta, että on kehitteillä myös polttoainetta, bensiiniä, joka tehdään jätteistä, ja se tulisi markkinoille jo ensi vuonna. Tämä on erinomainen avaus minusta, ja sitä pitää vahvasti tukea. Mutta kun on ollut mahdollisuus tutustua eurooppalaisiin jätteenpolttolaitoksiin, niin olen aika hämmästynyt siitä, että Suomessa eräät poliittiset ryhmät ovat vastustaneet jätteen polttoa. Se on tänä päivänä siisti ja erinomainen tapa hyödyntää jätteitä, ja tähän pitäisi myöskin Suomessa päästä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on kiertynyt aika paljon puunjalostuksen, metsien käytön, ympärille. Tilannehan on nyt Suomessa se, että kyllä rehellinen totuus on, että Suomi on korkean jalostusasteen puutuoteteollisuuden ja -rakentamisen kehitysmaa. Moneen naapurimaahan, varsinkin Ruotsiin, verrattuna Suomi on kehitysmaa. Suomesta viedään puuta sahatavarana ulkomaille ja sitten tuodaan monikymmenkertaiseen, ehkä monisatakertaiseen, hintaan tänne takaisin.

Toinen asia on se, että rakentamisessa omakotitalojen osalta puurakentaminen on merkittävässä asemassa mutta julkisten rakennusten ja kerrostalojen osalta puurakentaminen on hyvin vähäistä. Tämä johtuu, totta kai, kaavoituksesta, mutta myös erityisesti rakentamismääräyksistä ja rakentamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, joka on liian armoton puuta kohtaan Suomessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kommenttina ed. Reijoselle, että jätteiden syntyä pitää minimoida. Sehän on se ensi lähtökohta. Vaikka kuinka hyvin palaisi, ei siinä mielessä pidä sitä jätettä tuottaa, että pääsee polttamaan.

Toinen juttu on tavallaan jatkona sille, mitä ministeri Pekkarinen äsken totesi. Biomassatuotanto on aina maankäyttöratkaisu. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun näitä asioita pohdiskellaan 23 vuoden aikana, kun täällä olen ollut. Oli semmoinen ympäristöministeriön asettama Mikko Mansikan työryhmäkin, joka pohdiskeli 1980-luvulla näitä. Siinä ehdotin sellaista ratkaisua, että meillä pitäisi olla näitä asioita varten valtakunnan kaava, jossa osoitetaan tietyt alueet tiettyihin tarkoituksiin, ja aivan erikoisesti osoitettaisiin myöskin pohjavesialueet sellaisina alueina, jotka ovat arvokkuudeltaan ylivoimaista luokkaa, paljon arvokkaampaa litrahinnaltaan kuin raakaöljy tällä hetkellä.

Sitten tästä hiilinieluasiasta: Kun puheenjohtaja Tiura äsken visioi vähän reippaasti, niin minä visioin kanssa. Minä visioin niin, että tuossa 5—10 vuoden sisällä tulee sillä tavalla hiilinielupakko lainsäädäntöön, että kun tehdään rakennuksia, niissä pitää käyttää tietty osa puumateriaalia, ja se ei ole kaukana. Se saattaa olla jo parin kolmen vuoden aikana, seuraavan eduskunnan aikana.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Käytännön asioista, joilla on todellinen vaikutus siihen, mitä tällä biopuolella tapahtuu ja myös meidän pärjäämiseen, kaksi asiaa:

Ensimmäinen koskee meidän metsäteollisuutemme tulevaisuutta. Olisi aika tunnustaa, että jos meillä ei tämä metsäteollisuuden perusrunko säily, niin meillä käy aika keposesti myös bioenergian tuotannolle ja ylipäänsä uusiutuvan energian tuotannon lisäämistavoitteille, ja täällä olemme kyllä todella vakavan paikan edessä. Siis, jos meiltä lakkautuu iso osa metsäteollisuutta, niin sen lopputuloksena on, että sitten katoaa myös näitä lupaavasti kehitteillä olevia bioenergiaratkaisuja ja ylipäänsä koko se innovaatioketju, joka liittyy bion suuriin mahdollisuuksiin yhteensovitettuna paperi- ja metsäteollisuuden osaamisen kanssa.

Nyt tulen sitten siihen ajankohtaiseen kysymykseen tämän filosofiakeskustelun jälkeen, mitä hallitus tekee tässä energiaveropäätöksessä. Vuosi sitten hallitus teki päätöksen kolminkertaistaa energiaverot metsäteollisuudelle. Sitten huomattiin syksyyn tultaessa, että ohoh, tämä ei ollutkaan järkevä päätös. Ryhdyttiin miettimään jotain uutta. Sitten kerrottiin, että tulee energiaveroleikkuri. Nyt on vuosi mennyt. Meille on selvinnyt, että kukaan ei vielä tiedä, mitä tämä tarkoittaa. Meidän energiaverotuksemme tulee olemaan kovempaa kuin Ruotsissa näiden hallituksen päätösten pohjalta. Se tarkoittaa, että yhtiöt, jotka toimivat molemmissa maissa, vertailevat kustannuksia, ja monet tekijät ajavat tuotantoa Suomesta ulos, myös ne, joihin me voisimme vaikuttaa.

Ed. Hemmilä puhui aivan oikein rakennusmääräyksistä. Tämä on karmea juttu, että kaikkien näiden vuosien jälkeen me olemme vieläkin tilanteessa, että puun käyttö rakentamisessa on tehty niin kalliiksi, että sitä ei voida käyttää vähänkään haastavammissa kohteissa. Yksi omakotitalo puulla tehtynä vastaa tavallisen perheen kymmenen vuoden autoilun hiilidioksidikuormaa. Näihin pitäisi tarttua, ja näihin voisi hallitus ja ministeri Pekkarinen tarttua koska tahansa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Järvinen täällä puhui kuudennesta sukupuuttoaallosta. Tärkeä asia. Se on yhden lajin aikaansaama. Täällä ed. Kärkkäinen totesi, että vuonna 2050 ihmisiä, meitä, olisi 9,5 miljardia eli 50 prosenttia enemmän. Siinä on se tilanne myöskin koko tämän planeetan tulevaisuuden kannalta, myös ruokahuollon, kaiken biodiversiteetin kannalta, että tuota tavoitetta ei saavuteta, ei siis 50:tä prosenttia enempää ihmisiä vuoteen 2050 mennessä.

Edelleenkin puheenjohtaja ed. Tiura tuossa sanoi, että turvetta voidaan polttaa aina silloin, kun se korvaa kivihiiltä. Kuitenkin on tilanne niin, että parhaimmissakin tapauksissa niiden päästöt ovat samaa luokkaa. Se on yleensä vielä niin, että päästöt ovat suuremmat, plus turpeella on näitä muita tulevaisuuteen vaikuttavia biodiversiteettiin nähden huonoja vaikutuksia. (Ed. Tiura: Minä sanoin, että fossiilisia tuontipolttoaineita!)

Sitten vielä haluaisin todeta sen, että tämä ed. Hemmilänkin mainitsema t&k-panos, mitä on puunjalostusteollisuudessa, on aivan liian matala. Se on tulevaisuuden näkökulma, että sitä pitää nostaa.

Lopuksi, vaikka tuolta dosentti Kuusi on jo lähtenyt, niin täytyy kiittää myöskin tietysti koko valiokuntaa, sen puheenjohtajia siitä, että tämä Löytöretkiä biopolitiikkaan on todellakin globaaleissa puitteissa tehty. Se mielestäni on tämän suurin arvo, Suomi globaalissa puitteissa, ja se on hieno tulos teidän työstänne.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on ilo kiittää teitä, arvoisat kollegat ja myös arvoisa ministeri Pekkarinen, tästä tasokkaasta keskustelusta. Meidän tavoitteenamme oli aikaansaada aito ennakointi ja keskusteluasiakirja. Ehkä haluan vielä korostaa sitä, että vaikka tähän on paljon ladattu, siis myös poliittisesti, niin haluttiin jättää ja kattaa pöytä siis tämmöiselle monipuoliselle, avoimelle keskustelulle. Minä toivon ennen kaikkea sitä, että tämä keskustelu jatkuisi nyt tästä poliittisina valintoina. Siinä mielessä minusta olennaista, ja vielä pysähdyn lyhyesti siihen, että Suomessa on monilta osin aivan liian tiukat määräykset — puurakentaminen on ollut tässä paljon esimerkkinä — jotta tämä bioalue voisi edetä. Siksi minä toivoisin, että tiukkuuden sijasta löydettäisiin parempi ote kannustavuuteen, siis millä tavalla kannustetaan ja vauhditetaan tämän alan kehitystä ja pelisäännöillä vaikutetaan ruokkivasti.

Minä en malta olla vielä ihan lopuksi puuttumatta tähän perinteiseen keskusteluun, mihin ed. Heinäluoma totta kai aivan oikeutetusti tarttui, mutta kysymys on, minkä verran pieni kansallisvaltio voi vaikuttaa globaaliyritysten investointi- ja sijoituspäätöksiin. Minusta tässä vaaditaan, arvoisat kollegat, sellaista nöyryyttä, ei vain poliittista uhoa, mitä pitää tehdä. Minusta tässä viime vuosina me poliittisina päätöksentekijöinä olemme tehneet aikamoisia harjoituksia, ja siitä huolimatta ei ole ehditty lippalakkia nostaa, kun meiltä on poistunut tätä perinteistä metsäteollisuutta. Siinä mielessä minä vielä vetoan, kun ministeri Pekkarinenkin on paikalla, (Puhemies: Aika!) että meidän pitää uskaltaa tehdä arviointia, jossa me luomme riittävät edellytykset uuden syntymiselle.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Vielä kertaalleen kiitoksia valiokunnalle ja kaikille niille aktivisteille, ed. Tiura ja ed. Karjula ja monet muut mukaan lukien, tästä erinomaisesta työstä. Kiitos keskustelusta. Muutama kommentti kuitenkin vielä lopuksi.

Mitä vielä turpeeseen tulee, kyllä kai se nyt kuitenkin tietynlainen bioraaka-aine on. Ed. Tiusanen käy, minä ymmärrän, aktiivista kamppailua koko ajan turvetta vastaan. Kannattaa nyt muistaa, että professori Laineen selvitysten mukaan turpeen todelliset päästöt ovat 80:sta 20 prosenttiin paikasta riippuen, mistä se otetaan, verrattuna sen nykyiseen kertoimeen, siis turpeelle nyt Ipcc-paneelissa annettuun kertoimeen verrattuna. Turvetta ei kohdella tässä mielessä oikein. Se on toinen tarina. Mutta kaikissakin oloissakin, jos on kivihiili ja turve, kaukaa tuolta kärrättävä, maan alta ajettava kivihiili ja täällä kotoinen turve, jos ja kun niiden väliltä joudutaan valintoja tekemään, niin kyllä minusta on erittäin perusteltua edelleenkin se valinta tehdä nimenomaan turpeen hyväksi. Turpeen osuus on nyt noin 6 prosenttia Suomen kokonaisenergiahuollosta, ja se tulee suurin piirtein samanlaisena lähivuosina pysymään, myöhemmin vähentymään ilman muuta.

Ed. Heinäluoma, todellakin, ette ole ollut täällä paikalla koko ajan, kun on keskusteltu hyvin vakavasti, niin kuin tekin tietysti vakavasti puhuitte metsäteollisuudesta, sen kilpailukyvystä. Totuus nyt on vaan se, että maailmassa on erittäin paljon ylikapasiteettia ennen kaikkea sellussa ja myöskin paperissa. Uusia investoijia ennen kaikkea idässä, siellä, minne me aikaisemmin veimme, ilmestyy kaiken aikaa. Kapasiteetti siellä lisääntyy erittäin rajusti. Ne työntävät tavaraa sieltä nyt myös meidän läntisille markkinoillemme, sinne, jossa nyt jo on ylikapasiteettia. Tässä kisassa menestyminen on haasteellinen tehtävä.

Tässä tarvitaan monia ratkaisuja, ja niitä on tehty. Niihin en kajoa, mutta kun ed. Heinäluoma otti tämän verotuksen esille, niin varmemmaksi vakuudeksi vielä se, että metsäteollisuus maksaa sähköveroa tällä hetkellä noin 70 miljoonaa euroa. Koko Suomen teollisuus maksaa sähköveroa noin 130—140 miljoonaa euroa. (Puhemies: Aika!) Nyt on sovittu, että tämän kevään aikaan valtiovarainministeri tuo hallituksen käsittelyyn joko tällaisen leikkurin — se on se varsinainen esitys, pidän välttämättömänä, että tämmöinen leikkuri, (Puhemies: Aika!) jolla leikataan tuota veroa, saadaan nopeasti aikaiseksi. — Anteeksi, kun aika loppui!

Toinen varapuhemies:

Keskustelu on päättynyt.