Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys hätäkeskuslain muuttamisesta. Hätäkeskuslaki tuli voimaan vuoden 2001 alussa. Tuolloin yhteen hätäkeskustoimintaan kootun toiminnan ulkopuolelle jäivät alueista Pääkaupunkiseutu ja tällä alueella Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Kirkkonummen, Siuntion ja Vantaan kunnat.

Maahan on jaettu hätäkeskustoimintaa varten hätäkeskuksiin. Meillä on siis yksi hätäkeskuslaitos, ja siihen kuuluvat itsenäiset tai alueittaiset hätäkeskukset. Hätäkeskukset perustettiin niin, että koottiin pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoiminnan hätäkeskustoiminnot yhteen. Tällä järjestelmällä korvattiin erilliset pelastustoimilain mukaiset kunnalliset hätäkeskukset sekä poliisin hälytyskeskukset. Tämä toimintahan koko maan osalta on tavoitteena saada koottua kattavaksi hätäkeskuslaitokseksi vuoteen 2006 mennessä.

Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että hätäkeskuslakia sen 2 ja 8 §:n osalta muutetaan. Näin ollen yhtenäinen hätäkeskus tulee myös Pääkaupunkiseudulle niin, että kunnallinen pelastustoimen hätäkeskus ja poliisin hälytyskeskukset korvattaisiin hätäkeskuslain mukaisella järjestelmällä.

Hallintovaliokunta on pitänyt ehdotusta perusteltuna. Itse asiassa hätäkeskuslakia säädettäessä valiokunta jo edellytti, että tulee pyrkiä yhtenäiseen hätäkeskusjärjestelmään koko maassa. Sittemmin muun muassa valtiovarainvaliokunta totesi, että jos tässä selvitystyössä päädytään ratkaisuihin, jotka edellyttävät lainsäädännön muuttamista, ne tulisi tehdä mahdollisimman pian, jotta vältyttäisiin tarpeettomilta investoinneilta.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on mietinnössään ollut yksimielinen. Me olemme puoltaneet lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. Mietinnössä on kuitenkin kiinnitetty huomiota toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen niin, että käytettäisiin sitä tekniikkaa, joka nyt on käytössä, mahdollisuuksien mukaan ja hyödynnettäisiin myös niitä tiloja, joita tällä erää on Pääkaupunkiseudulla käytössä, kun uutta hätäkeskusta rakennetaan.

Edelleen valiokunta pitää tärkeänä, että käytettävä tekniikka on mahdollisimman nykyaikaista ja luotettavaa, testattua ja koeteltua, kuten mietinnössä todetaan. Valiokunta muistuttaa myös siitä, että ruotsinkieliset palvelut tulee turvata ruotsinkielisille omalla äidinkielellään. Edelleen valiokunta korostaa, että hätäkeskusjärjestelmän tulee olla mahdollisimman tehokas ja virheetön toiminnaltaan, ja tästä syystä on tarpeen toteuttaa kattava koulutus. Koulutuksen merkitystä ei varmaan voida tässä toiminnassa ja sitä käynnistettäessä, olipa mistä alueesta tahansa kyse, aliarvioida.

Vihdoin valiokunta painottaa, että nykyinen Pääkaupunkiseudun hyvä — näin meille asiantuntijalausunnoissa muun muassa tuli selväksi — toiminnan taso ei saa missään edessä olevan uudistuksen vaiheessa heiketä.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on kiittäminen valiokunnan hyvää puheenjohtajaa, joka erinomaisesti esitteli asian. Kaiken kaikkiaan tähän uuteen hätäkeskusjärjestelmään ollaan siirtymässä aika hallitulla tavalla. Laki on tullut voimaan 2001 alusta. 2005 lukien on sitten tarkoitus siirtyä järjestelmään, jossa se on valtion ylläpitämää, eli aikaa on. Kuitenkin tämä asia vaatii muutaman kommentin tässä yhteydessä. Kyseessä on kansalaisten turvallisuus mitä herkimmässä ja konkreettisimmassa muodossaan.

Niin kuin jo sanan etuosa sanoo, hätäkeskusjärjestelmässä, hätäkeskuslaitoksessa, on kysymys hädästä, ja silloin aika on kallista, inhimillinen tekijä on pelissä, sitä eivät parhaatkaan tekniikat auta eikä ratkaise, jos ja kun käy niin, että puuttuu esimerkiksi kielitaitoa, jos puuttuu paikallistuntemusta tai muuta vastaavaa, jota ei pelkällä raudalla tai vastaavilla instrumenteilla pystytä korvaamaan. Eli tässä tämmöiset tekniset järjestelmät ovat aika lailla kärjessä.

Toinen asia, joka tässä on pinnalla ja joka näyttää vaikuttavan tähän ratkaisuun, on tietysti, voi sanoa tietysti, kustannuskysymykset ja talous. Jos jossakin tilanteessa kustannuskysymykset pitäisi asettaa toissijaiseksi verrattuna pääasiaan eli turvallisuuteen, niin tässä on tyypillisesti sellainen asia. Tämä koko hanke ei maksa sellaisia maltaita etteikö yhteiskunnalla olisi varaa pitää maksimaalisen hyvää huolta kansalaisistaan. Kustannuserot eivät voi tulla ratkaisevaan asemaan, kun mietitään, mikä järjestelmä toimii parhaiten.

Siksi, arvoisa rouva puhemies, pari kommenttia näin Uudellamaalla syntyneenä, täällä elämäntyönsä tehneenä. Täällä on ollut luonnollista, että Helsinki Suomen oloissa suurena metropolina elää näissäkin asioissa vähän niin kuin omaa elämäänsä, ja se on hyvin helposti hahmotettava alue ja kokonaisuus. On luonnollista, että sillä on oma hälytys- ja hätäkeskusjärjestelmänsä.

Mutta sitten tämä vanha Uudenmaan lääni, siis Uusimaa maakuntana: Siinä on vähintään kaksi puolta. Siinä on itäinen puoli ja siinä on läntinen puoli. Tässä tämä logiikka nyt pettää. Ei ole mitään Keravaa vastaan, kun Keravalle ehdotetaan sijoitettavaksi Uudenmaan hätäkeskus vuoden 2005 aikana, siis aikaa on vielä miettiä tätä asiaa. Se ei ole Keravan vika, vaan kerta kaikkiaan Uudellamaalla tapa toimia, tapa ajatella, historia, kulttuuri, kaikki asiat, jotka ovat ihmisille läheisiä, luontaisia ja inhimillisiä, ne kulkevat akselilla itä—länsi ja Helsinki siinä välissä, jopa jossakin määrin Keski-Uusimaakin on kokonaisuus. Mutta selvän rajan voi laittaa Uudellamaalla idän ja lännen väliin, kun puhutaan lähestulkoon mistä tahansa elämän inhimillisestä toimintasektorista.

Tämän vuoksi tässä asiayhteydessä haluan tähän kiinnittää voimakkaasti huomiota, että kerran vielä voitaisiin miettiä, kuinka löydettäisiin paras ratkaisu. Tähänastinen ratkaisu on hyvä, mutta sitä voidaan vielä kehittää, ja esimerkiksi ihan luonnollinen, hyvä, loistava paikka tämän läntisen hätäkeskuksen sijoittamiskunnaksi olisi Kirkkonummi, jossa on kielikysymykset, alueellinen sijainti, kaikki mahdollinen, myöskin infra-asiat, hoidettavissa. Voi sillä suunnalla olla muitakin kuntia, mutta Kirkkonummi tulee päällimmäisenä mieleen, ja Kirkkonummen puolesta ovat läntisellä Uudellamaalla monet kunnanjohtajat, siis muut kuin Kirkkonummen kunnanjohtaja, puhuneet. Kyllä lännessä pitäisi tällainen hätäkeskus myöskin olla.

Sitten aivan lopuksi, rouva puhemies, valiokunnan puheenjohtajakin esittelypuheenvuorossaan kiinnitti huomiota ruotsinkielisten asemaan ja kaksikielisten asemaan. Se on kauniisti kirjoitettu. Siinä asiassa ei kuitenkaan ole riittävän pitkälle menty. Vielä olisi pitänyt mennä varmistamaan palvelun turvaaminen ihmisen omalla äidinkielellä, etenkin kun lukee seuraavaa kappaletta: "Hätäkeskusjärjestelmältä edellytetään mahdollisimman tehokasta ja virheetöntä toimintaa, minkä vuoksi valiokunta korostaa tehtävien vaatimusten mukaisen koulutuksen merkitystä." Koulutukselle tulee sitten kyllä aika paljon painoarvoa tässä yhteydessä. Jos tehokkuutta ja virheettömyyttä haetaan, silloin siellä on kyllä kielivaatimus erittäin korkealla tasolla, kun nämä hätätapaukset eivät kestä väärinymmärtämistä. Silloin tulee uhreja. Jokainen sekunti on siellä kallis. Tämän vuoksi mietinnön loppuosa on hivenen ristiriitainen kielikannanoton kanssa. Joko pitää antaa loppupuolella vähän periksi ja lieventää tehokkuus- ja toimivuusvaatimuksia tai parantaa sitten ja varmistaa sitä, että kaikissa olosuhteissa kummallakin kotimaisella kielellä pärjätään, ja myös sitä, että paikallistuntemusta ja osaamista on riittävästi.

Mutta aika on vielä tässä yhteydessä päätöksentekijöitten puolella, ja toivon, että tämä asia ei olisi vielä ihan kivitauluun hakattu, vaan voitaisiin vielä vähän kehittää ja parantaa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnassa päätettävänä oleva hätäkeskuksia koskeva lakimuutos on poliisin kenttätoimintojen kaikkien aikojen suurin uudistus. Laki jättää kuitenkin valtioneuvoston päätettäväksi hätäkeskusten tulevan aluejaon ja sijaintipaikat Uudellamaalla. Uudella hätäkeskusasialla on kiire. Toimintamalli on tarkoitus saada pyörimään jo vuoden 2006 alusta lähtien. Keskustelu uhkaa muodostua kädenväännöksi Helsinki vastaan muu Uusimaa, ja talouden rattaiden kirskunta uhkaakin peittää turvallisuuden äänen. Päätöstä tehtäessä on otettava huomioon uusimaalaiset asukkaat ja päämääräksi heidän turvallisuutensa takaaminen myöskin tulevaisuudessa. Uudenmaan maakuntien yhdenvertaisista hätäkeskuspalveluista on jatkossakin pidettävä kiinni.

Hallituksen esityksessä esitetään Uudenmaan hätäkeskuksen sijaintipaikkoja koskien kolme vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa koko Uusimaa muodostaa yhden hätäkeskusalueen, johon siis kuuluisivat kaikki kunnat. Toisessa mallissa muodostettaisiin kaksi hätäkeskusaluetta siten, että Helsinki muodostaa yhden alueen ja muut Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kunnat toisen. Tällöin toinen hätäkeskus tulisi sijaitsemaan Keravalla. Avuntarvitsijan kannalta on ratkaisevan tärkeää nopea avunsaanti sekä luotettavat ja laadukkaat palvelut. Toiminnallisesti kiistatta paras vaihtoehto on kolmen hätäkeskuksen malli, jossa sekä Helsinki, Keski- ja Itä-Uusimaa että Länsi-Uusimaa saavat omat hätäkeskuksensa. Länsi-Uusimaan alueelle hätäkeskuksen sijoittamispaikkana on kaavailtu juuri Kirkkonummea.

Mikäli hätäkeskukset Uudellamaalla keskitetään vain kahteen yksikköön, eivät toiminnot ole enää hallittavissa. Uusimaa on yksinkertaisesti alueellisesti liian laaja ja väkirikas jo nyt. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi Myyrmäen suuronnettomuuden kaltaiset tilanteet, myrskyt tai pelkkä liukas keli asettavat hätäkeskuksen kapasiteetin äärimmilleen ja samalla alueen kansalaiset vaaraan. Yhden tai kahden hätäkeskuksen malli liian suurine toimintakenttineen saattaa Uudenmaan asukkaat eriarvoiseen asemaan muun Suomen kanssa. Lisäksi pätevästä työvoimasta tulee pula, sillä ammattitaitoisen henkilöstön työmatkat läntisen Uudenmaan alueelta ovat kahden hätäkeskuksen mallissa liian suuret.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskuksen rahoitus järjestetään sisäministeriön kehyksen puitteissa. Kolmen hätäkeskuksen mallissa poliisin määrärahoja sekä kuntien yleistä valtionapua joudutaan vieläkin leikkaamaan. Kustannuksiltaan kolmen hätäkeskuksen malli on siis kallein vaihtoehto, mutta se on kuitenkin ainoa järkevä ratkaisu. Uudenmaan alueen saadessa kolme hätäkeskusta varmistetaan maakuntien kasvavan väestön turvallinen arki tasavertaisesti muun Suomen kanssa.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Oli hyvä, että ed. Saarinen käytti Uudenmaan näkökulmasta puheenvuoron, mutta palautan tässä mieliimme sitä vaihetta, kun hätäkeskuslakia vuonna 2001 täällä käsiteltiin. Itse olin silloin hallintovaliokunnassa eriävän mielipiteen laittajana siihen esitykseen perustuen siihen, että Helsingin hätäkeskus, Pääkaupunkiseudun kunnallinen hätäkeskus, on toiminut erittäin hyvin ja toimii edelleenkin. Tätä lakiahan edelsi kokeilukausi eri paikkakunnilla. Tässä kokeilussa eivät Uusimaa ja Pääkaupunkiseutu olleet mukana. Nythän on niin, että sen lain hyväksymisen jälkeen sitten, sanotaanko, annettiin keppiä Pääkaupunkiseudulle, joka jäi tämän hätäkeskusjärjestelmän ulkopuolelle. Joku on minulta kysynyt, onko nyt routa porsaan kotiin ajanut, kun Helsinki ja Pääkaupunkiseutu ovat tulossa tähän yhteiseen järjestelmään.

Voi sanoa, että aika rankalta, arvoisa rouva puhemies, on tuntunut se, että nyt vallinneessa tilanteessa Helsingin kaupunki ylläpitää itse tätä kunnallista hätäkeskusta ja sen lisäksi maksaa vastaavan summan euroja. Markoissa tämä oli viime vuonna 18 miljoonaa markkaa, joka oli tämän hätäkeskuksen ylläpitokustannus. Saman verran Helsingin kaupunki on maksanut tähän valtakunnalliseen hätäkeskusjärjestelmän rakentamiseen määrärahoja. Eli Helsinki on ollut osaltaan rakentamassa tätä valtakunnallista järjestelmää. Nyt kun kuitenkin näyttää siltä, että on yhteisen edun mukaista, että tämä lakiehdotus hyväksytään, niin haluan kuitenkin todeta, että Helsingin kaupunki sijoitti 90 miljoonaa markkaa kymmenen vuoden aikana rakentaakseen tätä kunnallista hätäkeskusta. Se on valtava investointi, johon valtion tukea ei tullut juuri nimeksikään, mutta kaupungin oma panostus oli tuo 90 miljoonaa.

Eli nyt kun tässä tilanteessa ja tätä mietintöä tehtiin hallintovaliokunnassa, missä edelleen olen jäsenenä, niin mielestäni oli hyvä, että valiokunta kuuli asiantuntijoita ja korosti sitä seikkaa, että nämä suoritetut investoinnit tulisi hyödyntää niin, että olemassa olevat tilat voidaan hyödyntää. Eli Helsingin kaupungin lausunnossa myös on todettu, että on erinomaisen tärkeätä, että nyt pelastustoimen hätäkeskuksen ja kihlakunnan poliisilaitoksen hälytyskeskuksen toimitilat ja toiminnot sitten yhdistettäisiin.

Vielä haluan tuoda esille sen seikan, jonka myös puheenjohtaja Väistö otti esille, että nykyisin ei ole havaittavissa minkäänlaisia häiriöitä kansalaisten perusturvallisuuden kannalta tässä, että on kaksi erillistä, poliisin ja pelastustoimen, hätänumeroa, koska se on muutaman sekunnin asia, kun puhelu siirtyy toiselta toiselle.

Tämän lisäksi voi sanoa, että kun hätäkeskustoimintaan Helsingissä liittyy myös hyvin tiiviisti erikoissairaanhoidon eli HUS-piirin ensihoitoyksikön toiminta, niin olemme tekemisissä maailmanlaajuisestikin ainutkertaisen ja ykkösluokkaa olevaksi todetun laatujärjestelmän kanssa. Haluan vielä korostaa, kuten myös valiokunnan puheenjohtaja, sitä että missään vaiheessa tätä kansalaisten turvallisuuden kannalta ensiarvoisen hyvin toimivaa kokonaisuutta ei tule jatkossakaan vaarantaa.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ottamatta kantaa tähän Helsinki kontra Uusimaa -keskusteluun sen kummemmin minua satutti kovasti ed. Saarisen pohdiskelu itä—länsi-ulottuvuudesta. Miksi näin? Siksi, että vaikka me emme nyt puhukaan suoranaisesti meripelastuksesta tai siihen liittyvistä asioista, nämä asiat ovat naimisissa keskenään silloin, kun suuri katastrofi on tapahtumassa tai tapahtunut. Kun me ajattelemme, mitä eilen ja tänään olemme saaneet kuulla tämän surullisen öljytankkerin taipaleesta meidän vesillämme lähes ja niistä riskeistä, mitä siihen liittyy, on tietty ratio siinä, että idästä länteen, lännestä itään, on olemassa tietty järjestelmä, jolla voidaan seurata myöskin tätä liikennettä.

Se on asia numero yksi, jonka halusin tässä ottaa esille, ja siitä loogisesti seuraa asia numero kaksi: sellaisissa tilanteissa minkään näköiseen kielisekoiluun ei ole varaa. Näissä laivoissa, jotka siellä kulkevat, kielisekoilu on jokapäiväistä, siellä on sekamiehistöt, niin että veli ei todellakaan tiedä, mitä veli vieressä ahertaa. Hyvin usein päällystön ja miehistön välinen kytkentä on täysin olematon. Jos tällaiseen sekaiseen tilanteeseen tulee vielä hivenenkin sekainen tilanne maissa, niin katastrofin laatu voi moninkertaistua pahempaan suuntaan.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu on mielestäni osoittanut, että tässä on tarvetta pohtia vielä, millä tavoin Pääkaupunkiseudun hätäkeskusmalli jatkossa toteutetaan. Lakihan lähtee siitä, että aluejaosta päättää erikseen lain nojalla valtioneuvosto ja hätäkeskuksen sijaintikunnasta päättää sisäasiainministeriö. Varmasti on tarpeen pohtia sitä, mikä esillä olleista ratkaisuista olisi nyt kaikilta näkökohdiltaan ajatellen paras ratkaisu, ottaen huomioon myös tietysti ne turvallisuusnäkökohdat, joihin ed. Kekkonen viittasi, kun puhutaan myös meripelastuksen mahdollisesta tähän liittämisestä tai mahdollisista onnettomuustilanteista.

Meillähän on surullisia tapahtumia ollut ja aikoinaan muun muassa Estonia-turma. Sen jälkiselvittely on kuitenkin osoittanut, että Rajavartiolaitoksen johdolla tapahtuva meripelastus toimi tuolloin erinomaisen hyvin niissä vaikeissa olosuhteissa, ja uskoakseni tällä hetkellä meripelastusjärjestelmä meillä turvallisuutta ajatellen ja kansallisen turvallisuuden näkökulmasta on varsin korkealla tasolla.

Mitä tulee näihin mahdollisiin öljy- tai muihin uhkiin ja onnettomuusvaaroihin, niiden osalta tietysti on varmasti erilaisia myös kansainvälisiä toimenpiteitä, neuvotteluja tarpeen tehdä ja tehostaa tältä osin sitä, että kyettäisiin myös ympäristö turvaamaan mahdollisimman hyvin.