Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut lakiesityksen perintö- ja lahjaverolain 12 §:n muuttamisesta. Mielestäni ed. Kalliksen lakiesitys on oikean suuntainen. Perintö- ja lahjavero on progressiivista. Perintövero määrätään perinnön saamisen yhteydessä, jolloin saajalle voi olla mahdotonta maksaa veroa. Tavallisesti perintönä siirtyvä varallisuus on suurimmalta osin kiinteää omaisuutta, joka monessa tapauksessa pitää myydä pois, jotta perintövero saadaan maksettua. Tämä johtaa usein kohtuuttomiin tilanteisiin, ja niitä on paljon.

Arvoisa puhemies! Olisi järkevää, että ensimmäisen luokan perintövero poistettaisiin kokonaan. Toisen ja kolmannen luokan perintöveroa voisi vähittäisesti alentaa. Perintö- ja lahjaveron poistaminen edellä mainitulla tavalla helpottaisi myös yritysten sukupolven- tai omistajanvaihtoa, mikä on erittäin tärkeää maallemme. Omaisuuden kertymisestä ei saa rangaista, vaan jokainen saa tehdä omilla säästöillään, mitä haluaa, ilman valtion väliintuloa. Suomeen tarvitaan lisää omistajia, omaisuutta ja pääomia.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustajia Kallis ja Polvi, että he ovat tehneet nämä lakialoitteet, joilla ajankohtainen keskustelu perintöveron poistamisesta on voitu jälleen tuoda tähän istuntosaliin. Tämä teemahan oli tänä iltana jo esillä kyselytunnilla kansanedustajan tekemällä kyselyllä valtioneuvoston jäsenen vastattavaksi. Olen myös viime vuonna loppuvuodesta itsekin tehnyt lakialoitteen, jolla tähtään perintöveron poistamiseen lähiomaisilta, ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvilta, aina miljoonan euron perittävään omaisuuteen saakka. Sitä ylittäviltä osilta voitaisiin perintöveroa maksaa kuin myös sitten kaukaisimpien perijien osalta.

Tämän päivän Keskisuomalaisessa, maakuntalehdessä, pääkirjoituksessa sanotaan: "Koko perintövero on aikansa elänyt. Se pitäisi kiireesti poistaa. Perittävä omaisuus on kertynyt tuloilla ja tavoilla, joita on aikanaan verotettu lainmukaisesti. Perintövero on helppo mieltää kateus- ja kaunaveroksi, jolla samalla padotaan pääomien syntymistä esimerkiksi yritystoiminnan edistämiseen. Jo runsaat puolet kansanedustajista on allekirjoittanut vetoomuksen perintöveron uudistamiseksi. Parlamentissa on siis herätty. Milloin torkahtanut hallitus havaitsee toimeliaisuuden välttämättömäksi?" Näin pääkirjoituspalstalla tänään maakuntalehti Keskisuomalainen.

Näihin Keskisuomalaisen ajatuksiin on paljolti helppo yhtyä. Jos nyt ei heti päästä siihen, että perintövero kokonaan poistettaisiin, niin lähtisin siitä, että tätä lähdettäisiin asteittain poistamaan ja poistettaisiin lähimmiltä omaisilta. Perintöverohan mielletään nykyisin valtion kouraisemaksi ryöstömaksuksi, joka usein suistaa kuolleen ihmisen lähiomaiset vaikeisiin, jopa kohtuuttomiin tilanteisiin.

Veroa on alettava maksaa jo 3 400 euron perinnöstä. Se kohoaa nopeasti 16 prosenttiin ensimmäisessäkin veroluokassa, johon kuuluvat aviopuolisot, lapset ja vanhemmat. Perivien sisarusten ja heidän lastensa vero on kaksinkertainen ja muiden sukulaisten, vieraiden ja avopuolison peräti kolminkertainen. Kiperiä ongelmia syntyy muun muassa silloin, kun perheellä on asunto, jossa on yhdessä eletty vuosikymmenet, ja kuoleman jälkeen siitä on luovuttava, jotta veroista selvittäisiin edes jollakin tavalla. Leski saattaa ajautua hyvinkin ankeisiin olosuhteisiin.

Nämä kysymykset on täällä kansanedustajien toimesta useaan otteeseen tiedostettu, mutta itse maaseudulta kotoisin olevana tuon esille myös jo aiemmin tässä salissa sanomani näkökohdan, että talonpoika elää köyhänä, mutta kuolee rikkaana. Maatalousyrittäjän tulot ovat kohtuullisen pienet yrittäjätulot, mutta sitten kun kaikki tuotanto-omaisuus kuolemantapauksen jälkeen lasketaan, niin näistä muodostuukin sitten pääoma, josta menee perintövero tuotannollisesta pääomasta. Näin ollen tämä on kyllä hyvin kohtuutonta.

Perheyhteydessä, niin kuin maatila on, tai perheyrittäjyydessä tai kotitaloudessa omaisuus on jo mielletty omistetuksi, omaksi, mutta sitten kun tuleekin kuolemantapaus, niin yllätys, yllätys, siitä onkin merkittävä osa valtion omaisuutta, josta valtio ottaa omansa perintöveron muodossa.

Olen kuullut erään historian perintöverolle, että kun aikanaan ei ollut varainsiirtoveroa tehtävistä kaupoista, niin perintövero oli silloin osaltaan perusteltu. Mutta kun sitten muut veromuodot ovat tulleet, niin perintövero kuitenkin jäi, ja näkisin, että tälle ei ole enää tänä aikana perusteita. Ymmärrän, että aikana, jolloin yhteiskunnalla ei ollut kovinkaan paljon veropohjaa, on ollut toisenlaiset perusteet perintöverolle, mutta tänä aikana sitä kyllä tavallisten kansalaisten, tavallisten maatilayrittäjien, perheyrittäjien kohdalta voi pitää aikansa eläneenä, kohtuuttomana verona, ja toivon, että maan hallitus osoittaisi olevansa tässäkin asiassa ajan hermolla ja lähtisi edustamaan sitä näkemystä, jonka puolueista riippumatta jokainen kansalainen lähiomaisensa menettäessään jakaa, ja että hallitus nopeasti tekisi ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvien osalta perintöveroluopumisesityksen ainakin nyt tavanomaisten perittävien omaisuuksien kohdalta. Jos tietysti perittävä omaisuus on kovinkin suuri, silloinhan ainakin toistaiseksi vielä tuo perintövero voisi olla, mutta suurin osa kansasta vapautuisi perintöverosta. Näkisin hyvin välttämättömäksi, että tästä saataisiin jo tällä vaalikaudella ja tämän hallituksen aikana nopeasti myönteinen ratkaisu.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä jo, oliko se alkuviikosta, käytiin ansiokasta keskustelua näistä kahdesta mielenkiintoisesta ja voi sanoa perustellustakin lakialoitteesta eli ed. Kalliksen ja ed. Polven lakialoitteista.

Elävästä elämästä jonkin verran tietoisena tietysti täytyy sanoa näin, että ongelmana tällä hetkellähän on se, että veroviranomaiset eri puolilla maata suhtautuvat eri tavoin niihin anomuksiin, joissa pyritään lieventämään ongelmatilanteissa perintöveroa. Minun mielestäni koskaan ei ole hyvä se, että eri puolilla maata on täysin erilainen suhtautuminen siihen, ja sen johdosta minun mielestäni näissä määrätyissä tilanteissa pitäisi päästä kyllä yhdenmukaiseen käytäntöön. Uskoisin näin, että näillä, mitä tässä on esitetty, ainakin osittain päästäisiin siihen. Kun kuulimme, mitä pääministeri täällä kyselytunnilla totesi, minun mielestäni siinä oli jo havaittavissa jonkinmoista vastaantuloa siltä osin, että näissä määrätyissä ongelmatilanteissa voitaisiin jopa harkita perintöveron muutoksia, luopumista kokonaan tai lieventämistä.

Muun muassa ed. Kalliksen lakialoitteessa todetaan perintö- ja lahjaverolain suurimmiksi epäkohdiksi tapaukset, joissa eloon jäänyt puoliso tai perinnönjättäjän lapset joutuvat myymään kotinsa perintöveron takia. Tähän ongelmatilanteeseen liittyen sain joitakin päiviä sitten sähköpostiviestin Hyvinkäältä. Eräs henkilö, jonka niin sanotusti edellisessä elämässä opin tuntemaan, kun olimme samassa työpaikassa työssä — hän on ilmeisesti tällä hetkellä eläkkeellä mutta tekee perunkirjoituksia — lähetti minulle tämän sisältöisen sähköpostiviestin: "Perunkirjoituksia tehdessä melkein itketti seuraava tapaus: Mies, 42 vuotta, jäi leski, kolme alaikäistä lasta, maksettu asunto ja 1 000 euroa rahaa. Lapsille määrättiin perintövero, jonka tietysti äiti maksaa. Käteinen ei riitä. On joko myytävä asunto tai otettava pankkilainaa. En osaa selittää tätä leskelle. Eikö tämä ole rosvousta? Eikä tapaus varmasti ole ainoa maassamme. Jotakin olisi pian tehtävä." Eli tämä on elävästä elämästä, ja näitä tilanteita on aika paljon. Itsekin nimismiehenä ollessani, kun jouduin ulosottomiehen ominaisuudessa liikkumaan ja perimään muun muassa tämän suuntaisia veroja, niin joskus se vähän kosketti, mutta tietysti virkamies tekee sitä, mikä hänelle kuuluu, ja siinä ei paljon tunteilla silloin ole sijaa.

Toinen tähän liittyvä ongelma minun mielestäni on, mikäli olen perintövero-oikeutta oikein ymmärtänyt ja tulkinnut, se, että jos puolisoilla on esimerkiksi avioehtosopimus ja puoliso kuolee, niin sen jälkeen nykykäytännön mukaan leskellä on mahdollisuus jäädä siihen asuntoon asumaan ja lapset eivät suoranaisesti siinä vaiheessa konkreettisesti peri mitään, mutta joutuvat maksamaan perintöveroa. Jos he itse tavallaan siirtävät sen perinnön edelleen, niin silloin kyseessä ovat tavallaan alaikäiset lapset ja sekään ei ole järkevää siinä vaiheessa. Tässä on monenlaisia pieniä ongelmakohtia, ja minun mielestäni, jos ei valiokunta nyt jostakin syystä, hallituspuolueitten edustajien toimesta taikka heidän vastustuksensa johdosta, näitä asioita pääse viemään eteenpäin, niin toivoisin, että hallitus nyt lähtisi liikkeelle ja toisi ainakin sen suuntaisen esityksen, jolla nimenomaan taattaisiin lesken ja lasten mahdollisuus ihmisarvoisen elämän jatkamiseen suuren surun keskellä, joka on sattunut puolison kuoleman johdosta. Minun mielestäni nyt, kun tämä asia on lähtenyt näin hyvin keskusteluun, tavalla taikka toisella sitä olisi vietävä eteenpäin, ja parhaiten tietysti se menee niin, että hallitus tuo esityksen, jolloin hallitus saa kunnian siitä itselleen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen puhuja oikeastaan lopetti hyvään asiaan. Minä odotan tässä kanssa, että nykyinen Vanhasen hallitus lähtee toimenpiteisiin perintö- ja lahjaveron osalta. Siihen voi sanoa — kun ed. Vistbacka tuossa ohi mennessä huusi, että kykeneekö — että toivon mukaan kykenee. Ainakin minulla on semmoinen vakaa toive siitä, koska tämä on johtanut monissa tilanteissa ihan kohtuuttomuuksiin. Itsellenikin on sattunut semmoisia tapauksia, joissa asunto on pitänyt myydä. Kun Suomessa kuitenkin näillä leveysasteilla tarvitsee jonkunlaista kämppää, niin onhan se nyt kohtuutonta, että joutuu myymään asuntonsa ja lähtemään mahdollisesti vuokralle tai muuttamaan pienempään kämppään, kun yhdessä on hankittu omaisuus ja sitten se joudutaan realisoimaan.

Oikeastaan harmittaa se homma, kun ed. Paajanen pyysi tämän pöydälle muutama ilta sitten, ajatuksena se, että täällä olisi porukkaa, olisi ministereitä vastaamassa tähän, mitä me puhumme, ja antamassa meidän toiveisiimme jotain toivoa tai tyssäämässä koko jutun, että ei tästä tule mitään, ottamassa kantaa. Nyt tässä kävi näin vaan, että suurin piirtein sama jengi, vähän pienempi, on paikalla. Mutta nyt täältä puuttuu ed. Paajanen ja monta aikaisempaa keskustelijaa, joten tämä ei jalostunut siinä mielessä yhtään.

Viimeisenä lauseena tähän totean vain sen, että odotan sitä, jotta ministereiden keskuudessa valtioneuvoston sisällä syntyy ajatus, jotta varallisuusveron poistoa ei nyt tehtäisikään, kun sitä ei ole vielä lyöty lukkoon, ja sekin 70 miljoonaa euroa, vai mikä se mahtaa olla, käytettäisiin tähän perintö- ja lahjaverotuksen keventämiseen. Sillä tehtäisiin jo aika hyvää jälkeä. Tämä koskisi lähinnä rintaperillisiä ja puolisoa, koska sivuperilliset ja muut voi vielä antaa olla. Jos joskus tulee tulevaisuudessa mahdolliseksi, niin kevennetään sieltä, mutta nyt ensimmäiseksi nämä lähisukulaiset, jotka jäävät perimään.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun tiistaina käydyssä keskustelussa syntyi osittain ilmeisesti väärä kuva näiden aloitteiden sisällöstä ja samaten koko perintöverojärjestelmästä, niin sen takia on paikallaan vielä kerrata muutamia ajatuksia.

Ensin tietenkin tiistain keskustelusta jäi mieleen se, että erityisesti Rkp:n edustajat, jotka käyttivät puheenvuoron, lähtivät siitä ajatuksesta, että verot valtion maksettavaksi. Se oli heidän sanomansa. Tänään pääministeri vastasi kyselytunnilla perintöveroa koskevaan kysymykseen. Itselleni jäi se kuva, että hallitukselta ei ole odotettavissa mitään liikkumista mihinkään suuntaan siinä asemassa. Hänhän vetosi ymmärtääkseni hallitusohjelmaan. Mutta minä olen ymmärtänyt hallitusohjelman niin, että siinä ei puhuttu myöskään varallisuusveron poistamisesta, mutta se näyttää kai kuvioihin sopivan. Oikeastaan 50 varakkainta vuoden 2003 verotilaston mukaan saavat senhetkisen omaisuusmassan perusteella omaisuusveroon sen poistamisen myötä suunnilleen saman kokoisen alennuksen, mitä maksaisi esimerkiksi vasemmistoliiton nimissä olevan aloitteen toteuttaminen, vuosittain, niin ja niin paljon merkitystä sillä on.

Mutta näistä aloitteista. Kumpikin tähtää aivan oikeaan päämäärään. Kummassakin korostetaan asunnon säilyttämistä perillisten käytössä, jotta siitä ei tarvitse luopua, ja se on minusta aivan oikea lähtökohta, sitä pitää pitää tavoitteena. Mutta jos verrataan näitä aloitteita, niin toistan edelleen sen, että siinä aloitteessa, jossa on toistasataa allekirjoittajaa, nostetaan puolisovähennystä, joka koskee hyvin pientä joukkoa sen takia, että puoliso on kohtalaisen harvoin perijänä, perimässä toista puolisoa tai lapsiaan. Rintaperilliset, lapset, ovat yleensä perijöitä, ja kun alaikäisyysvähennystä nostetaan, sekin koskettaa lukumääräisesti pientä joukkoa. (Eduskunnasta: 2 600:aa vuodessa!) — No, sitä luokkaa, ilmeisesti koko ajan määrä vähenee ikärakenteen muuttumisen myötä, mutta kahden ja puolen tuhannen pinnassa kai sitä liikutaan, joten siitä kai voidaan olla aika yksimielisiä, eli se koskettaa verrattain pientä joukkoa kaiken kaikkiaan.

Sen takia minusta sillä ratkaisumallilla, mitä vasemmistoliiton aloitteessa haetaan, että myönnetään toisaalta asunnon osalta vähennys, pyritään nimenomaan turvaamaan asunnon säilyttäminen. Toisaalta siinä aloitteessa poistetaan yksi keskeinen lähtökohta. Monissa tapauksissa testamentattu perijä on todellisuudessa paljon läheisempi tälle perinnön jättäjälle kuin monessa tapauksessa joku sivuperijä, ja kolmannessa veroluokassa maksetaan vero kolminkertaisena verrattuna ykkösluokkaan. Sen takia tässä vasemmistoliiton aloitteessa on lähtökohtana, että yhdistetään toinen ja kolmas luokka tai kolmas luokka siirretään toiseen, jolloin vero on pelkästään kaksinkertainen. Silläkin helpotetaan merkittävästi asunnon säilyttämismahdollisuutta, koska nämähän ovat nimenomaan niitä tapauksia, joissa esimerkiksi avoparit joutuvat kolminkertaisen verotuksen piiriin, jos ovat tehneet testamentin keskenään, jolla omaisuus siirtyy toiselle toisesta ajan jättäessä. Sen takia ne ovat minusta paremmat lääkkeet.

Kun puhutaan näistä rajanveto-ongelmista, on arvosteltu sitä, että kun vasemmistoliiton allekirjoittamassa aloitteessa kohdennetaan tiettyyn omaisuuslajiin alennus, siinä on selvä tavoite nimenomaan asunnon säilyttämismahdollisuus tai sen parantaminen. Mutta jos otetaan sitten näitä muita rajoja: Jos nostetaan puolisovähennystä, se koskee vain sitä tapausta, jossa nimenomaan puoliso on perijänä. Jos arvioidaan tätä alaikäisyysvähennystä, niin voi olla tilanteita, joissa muutamaa päivää vaille 18-vuotias saa perinnön, saa hyväkseen siinä tapauksessa tuon 35 000 euron vähennyksen. Toinen tapaus voi olla muutaman päivän iäkkäämpi kehitysvammainen, työtön, joka on elänyt käytännössä tämän vainajan taloudessa, hänen huollettavanaan ja ylläpidettävään. (Ed. Kallis: Silloin tulee huojennus mukaan!) — Huojennusta on sovellettu hyvin kitsaasti eri puolilla maata tähän mennessä. Siitäkin varmaan voidaan olla yhtä mieltä, koska tilastot tai tapausten lukumäärä ovat tiedossa. — Sen takia myös tähän vasemmistoliiton aloitteeseen sisältyy 53 §:ään tehtävä lisäys näistä huojentamismahdollisuuksista, jossa nimenomaan jälleen korostetaan asunnon säilyttämisen ajatusta ja asetetaan se yhdeksi perusteeksi sille, että voidaan perintöveroa alentaa tai luopua sen perinnästä kokonaan. Sen takia minusta se linjaus ja lähtökohta on oikea.

Kuitenkin on syytä toivoa, että enemmistö eduskunnasta on kehittämässä tätä perintöverokysymystä eteenpäin oikeaan suuntaan, jolloin nimenomaan nämä kaikista heikoimmat ja vaikeimmat tapaukset kyetään hoitamaan.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on kaksi hyvää lakialoitetta, ja niin kuin ed. Polvi sanoi, molemmat tähtäävät samaan suuntaan ja molemmissa on hyviä elementtejä ja askeleita oikeaan suuntaan, tosin vielä aika vaatimattomia askeleita.

Voi sanoa, että nykymuotoisessa perintö- ja lahjaverotuksessa on monia ongelmia. Ensinnäkin alarajaa, mistä veroa lähdetään perimään, ei ole muutettu varmaan 20 vuoteen, aikanaan se oli 20 000 markkaa, nykyään euroaikana se on 3 400 euroa. Ensimmäinen, mikä olisi kaikkein helpoin helpotus tähän ongelmaan, on se, että alarajaa nostettaisiin tuntuvasti ylöspäin.

Toinen ongelma on se, että tiedetään, että lähitulevaisuudessa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, on odotettavissa ja toivottavissa paljon sukupolvenvaihdoksia niin maataloudessa kuin yrityksissäkin. Vaikka meillä on olemassa tiettyjä helpotusjärjestelmiä sukupolvenvaihdoksiin, ne eivät kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole riittäviä. On vanhoja perheyhtiöitä esimerkiksi, joissa omistus on sukupolvien aikana hajautunut niin laajalle alueelle, että välttämättä se, joka aikanaan lähtee vetämään sitä yhtiötä, ei pääse näitten helpotusten piiriin. Jos säädettäisiin sillä tavalla, että perintö- ja lahjaverotusta ei syntyisi ollenkaan siinä vaiheessa, kun yhtiö vaihtaa omistajaa, niin yhtiö pääsisi paremmin liikkeelle. Muutenkin esimerkiksi maataloudessa monissa tapauksissa ongelmia tulee nimenomaan siitä, että kun alkava yrittäjä lähtee liikkeelle, niin ensin pitää maksaa huomattavasti siitä yrityksestä ja sen jälkeen vielä pitäisi investoida varsinaiseen yritystoimintaankin.

Kolmas asia on se, että nykyään tehdään paljon erilaisia järjestelyjä, että voidaan välttää veroja. Omistusta on siirretty ulkomaille, sitä on yhtiöitetty, tehdään hallintaoikeustestamentteja jne. eli tähdätään vain siihen, että vältyttäisiin perintö- ja lahjaverotukselta. Ei sekään voi olla verotusjärjestelmässä tarkoitus, että on sen tyyppistä lainsäädäntöä, jota pyritään erilaisilla elementeillä kiertämään. Verojärjestelmän pitäisi aina olla selkeä ja yksinkertainen. Sitä kautta verotuototkin yleensä ovat huomattavasti parempia kuin silloin, jos meillä on monimutkainen verojärjestelmä. Mutta järjestelyjä ei kaikissa asioissa pysty tekemään. Silloin kun puhutaan kiinteästä omaisuudesta, on se sitten maata tai metsää tai asuntoja tai kesämökkejä, niin niissä ei tämän tyyppisiä järjestelyjä aina pystytä sillä tavalla tekemään kuin jossakin muussa varallisuudessa, kiinteistöt kun aina joku omistaa ja niitä ei voi ulkomaille viedä.

Erilaisten tutkimusten mukaan perintö- ja lahjaveron uudistukseen on olemassa myös selvä sosiaalinen tilaus. Huomattava osa suomalaisista, selvä enemmistö, kannattaa sitä, että perintö- ja lahjavero poistettaisiin kokonaan.

Miten tästä voitaisiin lähteä liikkeelle? Kokoomuksen kanta tässä asiassa on kai, voi sanoa, että valtaosan kokoomuslaisista kanta on se, että aloitetaan siitä, että perintö- ja lahjavero poistettaisiin ensimmäiseksi ensimmäisestä veroluokasta eli siinä tapauksessa, kun perintöä siirtyy rintaperillisille tai selkäperillisille elikkä niille kaikkein lähimmille, ja sitten toisessa ja kolmannessa veroluokassa tehtäisiin kevennys ja sitten ehkä aikaa myöten jonkun vuoden kuluessa poistettaisiin lopulta myös toisesta ja kolmannesta veroluokasta perintö- ja lahjavero ja sen jälkeen elettäisiin sillä tavalla. Näin on myös aika monessa Euroopan maassa tällä hetkelläkin. Muistaakseni kuudessa nykyisen Euroopan unionin jäsenmaassa ei peritä minkäänlaista perintö- ja lahjaveroa ja valtaosassa, tai taitaa olla melkein kaikissa muissa jäsenmaissa, perintö- ja lahjavero on huomattavasti kevyempi kuin se, mitä tällä hetkellä on Suomessa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuultuani ed. Jari Koskisen puheenvuoron kokoomuksen kannoista täytyy sanoa, että itse hämmästyneenä kuuntelin tätä. Kyllä kokoomuksen kannat ovat tätä ennen olleet selvästi kirkkaammat ja paremmat, ja niiden selvä lähtökohta on ollut koko veron poistaminen kertaheitolla. Mutta tietenkin tässä varmaan ed. Kalliksella, itselläni ja monella muulla on samat periaatteet, tähän lähes koko sali yhtynee, mutta kun näen ed. Rönnin tuolla perillä, niin hän saattanee olla eri mieltä. Kuitenkin tämä ed. Kalliksen aloite, missä itsekin olen allekirjoittajana, on kyllä sen suuntainen niin kuin ed. Jari Koskinen tässä esitteli, että tätä lievennetään alkuun ja pannaan pahimmat epäkohdat järjestykseen ja sen jälkeen se on poistettava kokonaan.

Sen verran voisin sanoa, nyt kun miettii tätä, kuinka hallitus tätä asiaa pohtii, että kyllä tässä varmaan kiemurrellaan muutamia vuosia, kaksi vuotta sinne tänne ja luvataan sitä ja tätä, ja kun vaalit lähestyvät, en ole mikään ennustaja mutta ennustan kuitenkin, että kaikki lupaavat ennen vaaleja, että tämä poistetaan selvästi seuraavan hallitusohjelman aikana. Tämän osalta täällä vaan pitää luoda paineita, että asia tulee järjestykseen.

Kun mietitään sitä aikaa, niin kuin ennenkin täällä olen todennut, milloin tämä perintöverokysymys on tällaisenaan syntynyt, on eletty aikaa, jolloin ei ollut luovutusvoittoveroa ja pitkään omistettu, kymmenen vuotta omistettu omaisuus voitiin myydä verotta. Tähän asemaan ja tilanteeseen tämä sattuu hyvin. Ed. Oinonen mielestäni hyvin kuvaili, että kun tätä varainsiirtoveroa ei muuten perityssä omaisuudessa synny, niin tämä perintövero oli yksi osa, mikä sitä täytti ja korjasi. Näin katsottuna, vaikka näin penkistä äsken kuunneltuna tuntuu — vaikka en ole ed. Kalliksen esittelypuheenvuoroa tänä päivänä tässä vielä kuullutkaan, niin ed. Polven puheenvuoron kuunnellen jäi vähän sellainen vaikutelma — että nämä olisivat samanveroisia ja rinnakkain samantekstisiä, niin kyllä näitä kun lukee, periaate on hyvä molemmissa, mutta ero on kuin yöllä ja päivällä. Kun toinen puhuu 50 000:sta, niin toinen puhuu suurin piirtein samassa asiassa 5 000:sta jne. Minusta se on lähimain kymmenkertainen ero. Tosin kun otetaan näitä huojennusmahdollisuuksia, mitä löytyy täältä ed. Polven aloitteesta, mikä on vasemmistoliiton ryhmäaloite olemassa, niin onhan siellä tämä 53 § huojennuskysymysten osalta ja jossain muuallakin, ettei se nyt niin pahalta näytä, kun päältä lukemalla tämän voi katsoa, mutta on huono kuitenkin. Sanoisin, että siinä tietysti kaikkein heikoin lähtökohta on siinä, että veroasteikon alapäähän tehtäisiin 3 prosentin kevennys ja taas toisaalta yläpäässä kiristettäisiin 2 prosenttiyksiköllä niiden marginaaliveroa jne. tässä asiassa. Tämä vaikuttaa, että silloin kun veroa paljon menee, niin silloin ollaan aika huonolla asialla tässä olemassa.

Jos katsotaan yleensäkin perintöverokysymyksiä, niin näissä molemmissa aloitteissa on olemassa se henki, että on tarkoituksena säilyttää, suojata, lesken ja lasten asunto, asumisoikeus, ja turvata se mahdollisuus niin, että perintöveron vuoksi ei jouduta myymään asuntoa ja luopumaan siitä ja jouduta, niin kuin on täällä aikaisemmin kuullut, taivasalle tavallaan tässä pelissä siitä kodistaan. Tämä on molemmissa hyvä ja hyvänhenkinen.

Mutta kyllä itse edustan aika vahvasti sitä lähtökohtaa, että nämä ovat kaikki välimuotoisia esityksiä ja tästä pitää kertaheitolla koko verojärjestelmästä tällaisena luopua. Jos ajatellaan, kuinka hallituksen olisi tullut menetellä tässä asiassa, on tietenkin hyvä, että omaisuusverosta on nyt päätetty luopua, mutta kyllä kansa on sitä mieltä, että jos kansalaisilta olisi kysytty, niin olisi pitänyt tehdä toisinpäin. Tämä perintövero, joka koskettelee laajaa kansaa, sekä köyhiä että rikkaita, olisi tullut poistaa ensin ja omaisuusvero sen jälkeen seuraavassa portaassa. Itselläni kun ei ole mitään perittävää, niin en tätäkään ole saamassa, enkä nyt paljon maksa sitä omaisuusveroakaan, mutta mielelläni sen vähän, jos sitä jostain löytyy, maksan, eli mieluummin näinpäin olisin tehnyt.

Olen aina ajatellut enemmän sitä köyhää kansaa ja sitä kurjaa kansaa, joka joutuu viimeisillään repimään ja kaivamaan rahat, että saa maksettua perintöveron siinä onnettomassa, surullisessa tapauksessa, kun lähiomainen on kuollut tai testamentin antaja kuollut ja vielä joutuu taistelemaan tämän veron kanssakin, kun surua ja murhetta on ihmisillä muutenkin riittävästi ja liikaakin olemassa. Se on liian raskas taakka kantaa, että ensin, sanotaan, tapahtuu tämä elämän päättyminen ja sitten vielä yhteiskunta rokottaa veron kanssa. Ihme on, että kansalainen, joka tämän asian tajuaa, mihin kierteeseen joutuu, jaksaa ja yleensäkään selviää niinkin hyvin kuin selviää. (Ed. Polvi: Voi luopua perinnöstä!) — Näin on olemassa, ja monellakin on niin, ettei ole mitään perittävää, sanotaan niin, ettei ole muuta kuin tuulen huuhtomat tyhjät housut, niin silloin yhteiskunta vielä hautaa. Tämä on erään puolueen vanha tavoite olemassa, jossakin Forssan julistuksessa olemassa, mutta se on nyt kuitenkin mennyttä aikaa. Se ei satu nykyelämään eikä käy. (Ed. Laitinen: Miltä vuodelta?) — Siitä on 100 vuotta aikaa, ed. Laitinen. (Ed. Laitinen: Enemmän!) — No, tämä on semmoinen homma, että suuruusluokka 100 riittää, ei tässä niin tarkkoja lukuja tarvitse esitellä. Mutta olen hyvin kiinnostunut kyllä kuulemaan hyvinkin tarkan lukeman ja tarvittaessa voin netistä etsiä, koska tiedän, missä se siellä on olemassa ja mitä siellä sanottiin.

Jos tätä peliä katsotaan eteenpäin, niin tästä koko perintöverokysymyksestä pitää luopua. Sillä on suuret valtiontaloudelliset merkitykset olemassa. Mutta sitten kysytään, mitä sen tilalle. Mielestäni tämä suuri veronkevennysbuumi, miten sanoisinkaan, mikä nyt on meneillään, kyllä mahdollistaa tämänkin. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että palkkatyötä tekevä maksaa sitä veroa muutaman lantin kuukaudessa, viikossa taikka vuodessa enemmän. Se täyttyy sieltä se 500 miljoonaa.

Sitten mitä muuten voidaan tähän löytää lisää: tällä kertaa on niin, että perintöverosta jos luovutaan, niin hankintahintaolettaman kautta — kun on omistettu kymmenen vuotta, ennen oli se olettama 50 prosentin alennus ja tässä jonkun vanhan eduskunnan hyväksymän "onnistuneen" veroratkaisun perusteella se on nyt vaan 40, siltäkin osin tätä on nyt viimeisen vuoden aikanakin vielä kiristetty — tästä voitaisiin käsittääkseni kyllä aivan erinomaisen hyvin siirtyä tapaan, missä hankintahintaolettama määriteltäisiin silloin perinnönsaantiaikana elikkä kuolinpäivänä, jolloin jos ei omaisuudesta luovuta, veroa ei mene, mutta jos luovutaan, niin siitä menee se sama täysi 28, jolloin tätä kautta tulisi merkittävä summa myöskin takaisin yhteiskunnan kassaan. Tämä niitä ajatellen, jotka pistävät rahoiksi perityn omaisuuden, siitä joutaakin maksaa. Siitä joutaisi maksaa vaikka vähän enemmänkin.

Sitten jos ajatellaan toista tekijää, mikä nyt on olemassa, äsken mainitsemaani varainsiirtoveroa, niin sitähän ei perityn omaisuuden kautta synny ja tule. Mielestäni jos kiinteätä omaisuutta hankitaan taikka saadaan perinnön kautta, niin ei tämä nyt aivan kohtuuton tämä 4 prosentin varainsiirtovero olisi olemassa, minkä tähän voisi mahduttaa ja käydä. Ymmärtäisin, että siihen löytyisi kohtuumahdollisuudet kaiken kaikkiaan, jos jotain ajatellaan, millä korvataan. Näitä asioita yhdessä pohtien ja kaivaen voisi syntyä, ettei se yhteiskunnan lovi todella suuri ole olemassakaan. Näin ajatellen on syytä hallituksen parissa tarkkaan pohtia ja panna tämä asia järjestykseen ja hoitaa niin, että seuraavien vaalien jälkeen muodostettavassa hallituksessa tämä asia tulee hallitusohjelmassa kertaheitolla ja kunnolla järjestykseen. Mutta tämä erityisesti ed. Kalliksen aloitteessa nyt oleva välimuoto pitää panna välittömästi toimenpiteillä järjestykseen ja kuntoon jo tämän vaalikauden aikana.

Sen verran voisin arvella, kun mietin alun perin lukiessani tätä ed. Polven ja vasemmistoliiton aloitteesta, että on tullut esityksenä ja ajatuksena mieleen, että vaikka tässä onkin myönteisenä asiana tämä kolmannen veroluokan poisto, niin epäilen ja pohdin, oletteko tosissanne, että näin kovalla verotuksella olette tätä jatkamassa ja tekemässä. Jos olette tosissanne, niin teillä on ilmeisesti selvä perustelu ja tarkoitus myöskin jatkaa oppositiossa, koska en ymmärrä, että eduskunnassa, kun tätä salia suurin piirtein katselee, olisi ketään semmoista, joka olisi näin ankaran perintöverotuksen kannalla kuin tämä teidän esitys tässä on olemassa. Jos te näin tätä asiaa pohditte, niin voi toivottaa hyvää oppositiossaeloa edelleenkin, koska ei löydy sellaista hallitukseen tulevaa puoluetta täältä salista, mistä tahansa katsoen tätä peliä, joka olisi valmis tai kellä olisi kanttia hyväksyä tämä näin ankara perintöverotus kuin te nyt tässä tällä kertaa esitätte.

Herra puhemies! Toivon, että kohtuuperiaatteella koko perintöverosta päästään eroon ja kansa siirtyy rehellisemmillä toiminnoilla eteenpäin ja jos suvun hankkima, työllä, verotetulla omaisuudella, verotetulla rahalla hankittu omaisuus, on tarkoitus suvussa säilyttää, sitä voitaisiin niin säilyttää, ettei tule semmoista veron takia pakkomyyntiä niin kuin nyt usein tapahtuu ja käy.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Kun olen itsekin allekirjoittanut ed. Kalliksen aloitteen, niin on varmaan syytä muutama sana sanoa tässä yhteydessä. Perintöverohan on kaiken kaikkiaan hyvin vanha veromuoto, jolla on aika pitkät ja jopa hienotkin perinteet ollut. Nykyinen vero, niin kuin ed. Kalliksen lakialoitteesta käy ilmi, on vuodelta 1940, eikä sitä kovin paljon tässä matkan varrella ole siitä rukattu.

Pääministeri Vanhanen tänään totesi sen, että perintöveron uudistamista, puhumattakaan poistamisesta, ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. Ei olekaan, mutta ei sinne ole myöskään kirjattu sitä, että varallisuusvero poistetaan, vaan se tuli kyllä hyvin, hyvin yllättäen. Minä luulen niin, että aika moni myöskin meistä valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäsenistä yllättyi, että näin se vaan tapahtui. No, me tiedämme sen, miksi tämmöinen esitys hallitukselta tulee.

Ed. Seppo Lahtelan kanssa olen aivan samaa mieltä siitä, että pikkuisen tämä marssijärjestys on väärin, varsinkin jos nyt ei puututa perintö- ja lahjaveroon. Siihen pitää puuttua aivan ehdottomasti. Siinä on epäoikeudenmukaisuuksia olemassa: se kohtelee perinnönsaajaa nimenomaan sillä tavalla kuin itse asiassa molemmissa lakialoitteissa kuvataan, väärällä tavalla. Se on epäoikeudenmukainen. Fiskaalinen vaikutus ei niin hirvittävän suuri ole. Kieltämättä on niin, että perintöveron tuotto on tässä kasvanut. Vuonna 2001 se oli 385 miljoonaa euroa, ja samaan aikaan kaiken kaikkiaan valtion verotuotot olivat noin 63 miljardia euroa. Jos tähän sitä suhteuttaa, niin itse asiassa ei niin hirvittävän merkittävästä asiasta ole kysymys. Nyt arvioidaan, että tänä vuonna perintöveron tuotto voisi olla noin 450—500 miljoonaa euroa, sitä suuruusluokkaa varmaankin. Mutta jos on, niin kuin hallitus nyt on sitten perustellut varallisuusveron tuottoa, jopa valtiovarainministeri Kalliomäki, sillä tavalla, että sen fiskaalinen vaikutus valtiontalouteen on pieni, niin se voidaan poistaa, mutta sen sijaan perintöveroa ei, niin tämä peruste ei kyllä ole kestävä. Elikkä tässä tilanteessa meidän on tehtävä muutoksia perintöveroon sillä tavalla, että ne poistavat ne epäoikeudenmukaisuudet, mitkä tänä päivänä käytännössä on. Minä luulen, että tämän asian osalta me jokainen olemme saaneet palautetta aika tavalla. Kyllä se sillä tavalla on, että kansalaiset kun näitä asioita miettivät, he ovat verokysymyksissä laittaneet kyllä tämän perintöveron uudistamisen, ei välttämättä poistamisen mutta uudistamisen, ensi sijalle.

Minusta on upeata ollut verojaostossa se, että puheenjohtaja Koskisen johdolla, ilman että mitään esitystä on olemassa, on voitu keskustella tästä asiasta, ja me olemme saaneet selvityksiä aika tavalla. Aika hyvä selvitys tuli professori Kari Tikalta, joka on kirjoittanut aiheesta Anderssonin juhlakirjaan 2003, jossa on arvioinut sitä, onko perintöverolla tulevaisuutta Suomessa, ja siinä tilanteessa myöskin vertaillut eri maiden käytäntöjä. Sen jälkeen on tapahtunut itse asiassa jo paljon. Ruotsi on mennyt sille tielle, että poistaa. On niin, kuten täällä ed. Koskinen totesi, että ei monissakaan Euroopan maissa enää perintövero käytössä ole.

Elikkä kun nyt on kaksi aloitetta olemassa, niin voisi kuvitella niin, että tältä pohjalta hommaa viedään eteenpäin. Minä ymmärsin kyllä pääministerin puheenvuorosta kyselytunnilla asian sillä tavalla, että hallitus ottaa tämän vakavasti, ja meidän tehtävämme on vähän puristaa hallitusta, ottaa kravatista kiinni ja sanoa, että näin muuten on, että me tahdomme tähän muutoksia ja jäämme odottelemaan sitä esitystä. Se esitys ei voi tulla joskus vaalikauden loppupuolella, vaan on selvityksiä olemassa, perusteellisia selvityksiä olemassa, asiantuntemusta sen pohjalta, että lakiehdotus voidaan hallituksen toimesta kirjata ja tuoda tänne eduskuntaan, ja sitten me täällä katsomme sen, minkä kohtelun se saa. Mutta muutoksia me tarvitsemme nyt perintöveroon.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on lähtenyt tästä perintöverosta käyntiin sen jälkeen, kun valtiovarainministeri lupasi köyhille armon anomuksen siitä omaisuusverosta, ja sen jälkeen alettiin poistamaan tätä. Nyt tuntuu siltä, että tässä osalla edustajista hämärtyy tykkänään, että tämä raha muuten tarvitaan; yhtään ei tämmöistä pitäisi antaa. Olen periaatteessa vähän sitä mieltä, että tässä ongelmia kyllä on. Erityisesti kun ed. Polven ja vasemmistoliiton edustajien esityksessä pyritään siihen, että tuotto säilyy, niin se on mielestäni kohtuullinen, ja pyrkisin siihen kyllä, että nämä luikurit ja kiertäjät saataisiin kuriin.

En ole ihan samaa mieltä kuin ed. Kallis. Ymmärrän sen, että jotain ongelmia siinä on, mutta sekin täytyy huomioida, että ei kenenkään ole pakko mitään perintöä ottaa. Sen voi lahjoittaa kunnalle tai valtiolle. Lisäksi minä tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita vastaanottamaan perintöjä vaikka kuinka paljon ja maksaa vaikka sen kalliimman veron, jos ne vaan jotain saavat. Nyt ed. Lahtelakin esittää, että korvataan se 500 miljoonaa euroa palkansaajilta veroina. Palkansaajat, eläkeläiset ja työttömät maksavat sitten sen perintöveron. Kyllä minä olettaisin vähän realiteettia, ed. Oinonen. Sieltä Haapamäeltä viedään loputkin junat ja kääritään radatkin rullalle, jos tämmöinen 500 miljoonaa revitään yhtäkkiä valtion kassasta.

Kyllä joku tolkku pitää olla siinä, mitä annetaan. Nyt kaikkien tutkimusten mukaan me olemme viimeisien vuosien aikana suosineet pelkkiä hyvätuloisia, siis pelkkiä hyvätuloisia. Rikkaat ovat saaneet kaiken, mitä ne ovat kehdanneet pyytääkin. Kyllä täytyisi joku tolkku pitää tässä hommassa ja miettiä, annetaanko tämän eriarvoistumisen jatkua edelleen. Minä ymmärrän, ed. Kallis, että tässä on ongelmia, ja niiltä kohdin minä olen valmis hyväksymään, mutta tulon täytyy tulla samalla lailla takaisin.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönnin puheenvuoron johdosta haluan todeta, että tämä lakialoite ei missään nimessä suosi suurituloisia eikä myöskään varakkaita, vaan ennen kaikkea vähävaraisia. Tämän aloitteen taloudellinen vaikutus on 3—4 miljoonaa euroa vuositasolla, 3—4 miljoonaa euroa. Eli kun puhutaan 500 miljoonasta, 450:stä, niin siinä on vaan sata kertaa liikaa. Nimittäin tämä lapsivähennys koskisi noin 2 500:aa orpoa vuodessa. Kun katsoo tilastoja, niin nämäkin ovat aika pieniä pesiä, eli vaikka olisi huippuvarakkaita, niin se maksimi olisi silloin jotain 6—7 miljoonaa, mutta kun 50—70 prosenttia jää siihen ihan alimpaan luokkaan, niin uskallan väittää, että tämän lakialoitteen taloudelliset vaikutukset ovat luokkaa 3—4 miljoonaa euroa vuodessa.

Kun ed. Rönniltä kysyin nimeä tähän aloitteeseen, kysyin, onko hän leskien ja orpojen kannattaja ja ajaako hän näitten asiaa, ja hän oli samaa mieltä. Oli miellyttävää kuulla, että hän sanoi, että hän on samaa mieltä nytkin, että nämä epäkohdat tulee poistaa.

Miksi tämä asia tuli esille? Se tuli oikeastaan esille, kun Ruotsi poisti perintö- ja lahjaveron. Se sai sitten ministerit esittämään, että Suomessa pitäisi myöskin poistaa perintö- ja lahjavero. Yleisöpalstalle tuli valtavasti kirjoituksia. Ihmiset kertoivat omia kokemuksiaan, miten pienestä perinnöstä pitää maksaa suhteellisen paljon veroa. Ministerit pääministerin johdolla — ministeri Vanhanen, ministeri Koskinen, ministeri Wideroos, kaikki — lausuivat julkisuuteen, että laissa on epäkohtia, joita pitää poistaa. Minä sain kyllä samanlaisen käsityksen kuin ed. Laitinen pääministerin vastauksesta tämän päivän kyselytunnilla, kun hän sanoi ja myönsi, että laissa on epäkohtia ja hallitus tutkii hyvin vakavasti, mitä tämä lakialoite pitää sisällään.

Sitä ei tarvitse kauan tutkia. Rakenteita ei muuteta ollenkaan. Voimassa olevassa laissa on puolisovähennys. Voimassa olevassa laissa on alaikäisyysvähennys. Tämän päivän laissa puolisovähennys on vaatimaton 6 800 euroa ja alaikäisyysvähennys 3 400 euroa. Ei mitään muuta tehdä kuin nostetaan nämä arvot niin, ettei pienestä pesästä tarvitse veroa maksaa, niin silloin tavoite on saavutettu, silloin suurimmat epäkohdat on poistettu ja, niin kuin totesin, taloudelliset vaikutukset varsin pienet. (Ed. Gustafsson: Se sopii hyvin punamultahallituksen ideologiaan!)

Eilen ed. Outi Ojala kertoi ihan henkilökohtaisia kokemuksia, miten perintövero on häntä kohdellut. On hyvin harvinaista, että puhujakorokkeelta kerrotaan tämmöisiä henkilökohtaisia kokemuksia, mutta minusta se on ihan hyvä, että kerrotaan.

Minä muistan myöskin erään lapsettoman pariskunnan: vaimo oli päälle 80, oli miestä vanhempi, kuoli, ja eloonjäänyt puoliso, tämä mies, oli hieman päälle 70. Heillä oli erittäin vaatimaton kaksio, 50 neliötä, hyvin vaatimaton, velaton, ja vanha kuplavolkkari, ja kaikki säästöt olivat menneet hautajaiskuluihin. Kun tämä mies kysyi minulta — hän ymmärsi, että menee perintöveroa — paljonko, minä kerroin, se oli siihen aikaan, kun vielä markat olivat käytössä, että noin 7 000 markkaa; tämä mies rupesi itkemään. Hän ei ymmärtänyt, mistä hän saa 7 000 markkaa, jotta hän voisi perintöveron maksaa ja saisi jäädä asumaan siihen huoneistoon. Tiedän kyllä, että hän asuu edelleen siinä huoneistossa. En tiedä, mistä hän ne rahat sai, mutta tämä on totta, ja se hänen kannaltaan ja varmasti kaikkien kannalta tuntui ja tuntuu edelleen erittäin kohtuuttomalta.

Kun tämä keskustelu perintöveron epäkohtien poistamisesta on ollut vireillä, me kansanedustajat olemme saaneet hyvin paljon palautetta. Luulen, että olen saanut ehkä 20—30 sähköpostia, jonkin verran kirjeitä ja puhelinsoittoja. Eilen tuli tämän sisältöinen sähköposti. Se on hyvin lyhyt ja luen sen: "Toivottavasti saatte aloitteenne perintöverotuksen poistamisesta eteenpäin ja toivottavasti voimaan takautuvasti, kuten esitätte." — No, emmehän me esitä poistoa. — "Minulla on juuri lähipiirissä tapaus, jossa lapsettoman pariskunnan vaimo kuoli yllättäen 59-vuotiaana ja heillä oli vain yhteinen omakotitalo Tammisaaressa, ja nyt leski, 63-vuotias sairaseläkkeellä oleva mies, ilmeisesti joutuu maksamaan perintöveroa periessään vaimonsa puolikkaan talosta. He ovat koko ikänsä maksaneet asuntoa ja aloittaneet ensin pienestä asunnosta ja lopuksi saivat tämän talon, joka vasta pari vuotta sitten tuli maksettua. Molemmat ovat olleet vain keskituloisia, eikä tämän talonmaksun lisäksi ole jäänyt mitään muuta säästöön. On todella epäoikeudenmukaista, että leski nyt joutuu noin 1 000 euron nettoeläkkeestään maksamaan elantokulujensa lisäksi tämän perintöveron, jos lakimuutosta ei saada aikaiseksi. Pitäisikö nyt tämä 30 vuoden aikana saatu omaisuus myydä ja muuttaa pienempään asuntoon, että valtio saisi kuolinrahat? Onnea yritykselle saada lakimuutos aikaiseksi."

Vastaavanlaista tämän tyyppistä postia on tullut aika paljon, ja tämä oli käytännön elämästä. Tämä oli henkilöltä, joka ymmärtää ja tietää, mitä se merkitsee.

Kun tässä on puhuttu koko perintöveron poistamisesta, niin todettakoon nyt, että perintö- ja lahjaveron tuotto on noin 450 miljoonaa, perintöveron 370 miljoonaa. Jos ajattelee, kuinka paljon tuloveronalennuksia on vuosittain annettu, niitä on annettu keskimäärin 300—400 miljoonaa vuodessa. Jos kansalta olisi kysytty, tyydyttekö te nyt yhtenä vuonna siihen, että alennetaan tuloveroa vain inflaation verran, tehdään tuloverotukseen vain inflaatiokorjaus ja poistetaan kokonaan perintövero, minä olen täysin vakuuttunut siitä, että kansa sanoisi, että me tyydymme siihen, että tulovero alenee ensi vuonna vain inflaation verran ja perintövero poistetaan kokonaisuudessaan, eli kyllä se on mahdollista, jos poliittista tahtoa löytyy.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei sitä pidä poistaa, mutta kyllä pitää poistaa nämä epäkohdat, ja niitä epäkohtia on tavattoman paljon. Lakialoitteessa mainitaan ne kaksi kaikkein pahinta. Jos ei hallitus mitään tee, niin minä uskallan väittää, että tämä kysymys tulee olemaan, siis kaikesta huolimatta, seuraavan vaalikampanjan yksi suurimpia kysymyksiä, ja jos asia on täysin hoitamatta silloin vielä, niin aivan varmasti hallituspuolueet maksavat siitä kovan hinnan. Jos haluavat säilyttää paikkansa ja jotenkuten menestyä vaaleissa, niin hyväksykööt lakialoitteen tai tuokoot oman, vielä paremman eduskuntaan. Kaikki muut ratkaisut hallituksen taholta ovat kyllä tuhoon tuomittuja.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis käytti puheenvuorossaan havainnollisia esimerkkejä siitä, mihin ongelmiin nykyinen perintöverokäytäntö elämässä johtaa. Haluan arvostaa suuresti keskisuomalaisen sosialidemokraattisen kansanedustajan Reijo Laitisen käyttämää puheenvuoroa. Näen, että tässä punamultayhteistyön puheenvuorossa, jonka Reijo Laitinen täällä esitti, voisi olla se linja, jolla nykyhallituksen toivoisi asiassa mahdollisimman pikaisesti etenevän ennen tulevaa eduskuntavaalitaistelua, jotta tästä ei tulisi mikään vaalitaistelun porkkana, jossa luvattaisiin tulevalla hallituskaudella hoitaa asia, vaan asia hoidettaisiin vielä tämän eduskunnan ja vielä tämän hallituskauden kestäessä, ilman että tästä tulee mikään tuommoinen vaalityön väline. Toivon, että hallitus tämän asian todella tiedostaa.

Keskisuomalaisen ykköspääkirjoituksessa tänään sanotaan: "Hyvä ja aktiivinen hallitus puuttuu jopa yllättäen tiedostettuihin olennaisiin epäkohtiin, vaikka ne eivät olisi olleet listalla hallituksen tavoitteita hyväksyttäessä. Vääryyden jatkamisen hyväksyminen ei ole oikeutettua. Mikäli hallitus näin menettelee, se ojentaa yhden purevan aseen oppositiolle seuraavaan vaalitaisteluun, johon on enää pari vuotta. Asia koskettaa niin suurta määrää äänestäjistä, että puolueitten kannatussuhteet saattavat heilua jo pelkästään ylikireän perintöveron ansiosta." — Näin maakuntalehti Keskisuomalainen ensimmäisessä pääkirjoituksessaan tänä päivänä. Näihin ajatuksiin on varsin hyvä yhtyä, odottaa hallitukselta nopeita toimia.

Näen, että tämä perintövero aiheuttaa paljon inhimillistä tragediaa. Usein tässä aivan väärin nähdään, että tämä on vain hyväosaisten ongelma. Tämä ongelma koskettaa nimenomaan tavallista kansaa, ja erityisesti silloin tämä on kipeä, kun on pienen omaisuuden omistavista kyse. Kun siitä menee tämä perintövero, vaikka se menee vielä matalamman prosentin mukaan kuin suuresta omaisuudesta, niin sitä kipeämmin se koskettaa juuri silloin.

Sitten täytyy muistaa myös se inhimillinen asia, että monet perinnönsaajista itse ovat myös hyvin iäkkäitä, leskiä, 70—80-vuotiaita, jopa iäkkäämpiäkin, ja näin ollen he eivät enää siinä iässä osaa tuollaista verosuunnittelua, jota tekevät talousihmiset, jotka haluavat veroja jopa lainsäädännön puitteissa kiertää ja siihen keinoja etsiä. Vanhukset eivät näitä keinoja osaa tai eivät tahdo käyttää.

Sitten täytyy muistaa myös se, että jos perijä, vaikkapa leski, on korkeassa iässä, niin inhimillistä elämänkaarta ajatellen ei mene kovinkaan kauan, kun jälleen maksetaan samasta omaisuudesta seuraavien perillisten toimesta uudet perintöverot. Näin ollen saattaa olla, että hyvinkin lyhyessä ajanjaksossa maksetaan kahdet, ellei jopa kolmannetkin, perintöverot.

Sitten täytyy muistaa, jos ajattelee vaikkapa maatilayrittäjiä, maanviljelijöitä tai perheyrittäjiä, että kuolemantapaus saattaa kohdata vaikkapa onnettomuudenkin takia, äkillisen sairauden takia, vaikkapa tuon uhkaavan lintuinfluenssan takia, joka pahimmillaan tulee kaatamaan paljon Suomen kansaa hautaan lähitulevaisuudessa, jos nuo uhkakuvat toteutuvat, joita pidän paljon realistisempina kuin tunnustetaan. Silloin, kun kuolemantapaus tulee yllättäen, siinä ei ole pienimpiäkään mahdollisuuksia järjestellä asioita. Elikkä kun kuolemantapaus tulee yllättäen, siinä joudutaan perintövero-ongelmiin, ja tämä on hyvin epäinhimillinen ja epäoikeudenmukainen tilanne kaikilta osin.

Ed. Reijo Laitisen tavoin nimenomaan hallituspuolueitten edustajina toivomme, että hallitus hyvin nopeasti tekee perintöveron järkevästä poistamisesta ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvien osalta hallituksen esityksen. Jos nyt tuo perintö on kovin suuri, silloin tietysti voi perintöveroa mennä tai sitten etäisimmiltä perijöiltä tässä vaiheessa, jolloinka voidaan, niin kuin ed. Rönni viittasi, vielä saada niitä tarpeellisia rahoja välttämättömiin yhteiskunnan menoihinkin, mutta silloin kun omaisuudesta, mikä on yhdessä eletty, yhdessä omaksi tunnettu ja koettu, on perintö, niin siitä pitäisi erittäin nopeasti saada perintövero pois.

Aivan suoralta kädeltä julkisesti sanon, että ellei tämä toteudu, niin tämä tulee olemaan kahden vuoden päästä erittäin keskeinen henkilökohtainen vaaliteemani tuleviin eduskuntavaaleihin käytäessä. Tämän olen julkituonut myös lakialoitteen muodossa, että tahtotilani on perintöveron poistaminen ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvien osalta.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! On pakko tulla vielä oikomaan muutamia niistä väitteistä, joita ed. Seppo Lahtela omassa puheenvuorossaan esitti. Hän vertaili näitä aloitteita ja kertoili alkuvaiheessa puheenvuorossaan siitä, kun toisessa puhutaan 5 000:sta ja toisessa 50 000:sta.

Minä en tiedä, mitä aloitteita hän lienee lukenut vai oliko unta nähnyt. Meidän aloitteessamme ei puhuta 5 000:sta yhtään sanaa, siinä on lähtökohtana indeksitarkistuksen tekeminen eli sitä kautta alarajan nostaminen, toisaalta asuntovähennys ja toisaalta kolmannen veroluokan poistaminen. Ilmeisesti ed. Seppo Lahtelalta on jäänyt jotakin huomaamatta, kun hän väitti, että vasemmistoliitto ajaa jotenkin korkeampaa perintöveroa, ymmärsin niin, että hän kuvitteli, että tämä tähtää korkeampaan perintöveroon kuin nykytilanne on. (Ed. Kallis: Joillekin kyllä!)

Sehän nyt on selviö, että ed. Lahtela allekirjoittamalla tämän toisen aloitteen on hyväksymässä sen, että esimerkiksi avopuolisoilla, jotka ovat pitkään yhdessä eläneet ja asuneet, jos he perivät toisensa, vero on kolminkertainen. Ettekö te pidä kohtuuttomana sitä? Mutta allekirjoittamalla tuon aloitteen hyväksytte sen. Ja tämä avoparien osuushan on kasvava erä koko ajan. (Ed. Kallis: Hehän voivat välttyä siltä menemällä naimisiin!) — Verosta voi välttyä silläkin, ettei ota perintöä vastaan. Sekin on mahdollista. — Ei suurin ongelma perintöverossa ollenkaan ole veron määrä, useimmille on paljon suurempi ongelma se, että ei saa mitään perintöä. Siitä kai siinä on useimmissa tapauksissa kysymys.

Kun tätä veron poistamista osa vaatii voimakkaasti, niin silloin on kai otettava huomioon se, että silloin pudotetaan pohjaa yhteiskunnan mahdollisuuksilta rahoittaa niitä palveluja, joita ne alaikäiset orvot tarvitsevat niin koulutuksen kuin monen muunkin muodossa, ja mahdollisuuksilta kyetä niille vanheneville leskille järjestämään vanhuudenturva. Se edellyttää yhteiskunnalta sitä, että kerätään veroja, ja minusta ne pitää kerätä niiltä, joilla on maksuvaraa. Niillä, jotka saavat suuria perintöjä, on varaa osallistua yhteiskunnan palvelujen rahoittamiseen. Minusta se on selvä.

Osa perustelee perintöverosta luopumista sillä, että omaisuus, joka perintönä siirtyy, on hankittu tuloilla, joista on jo maksettu vero, ja sen takia ei voisi periä veroa. Tietenkin se osittain pitää paikkansa. Monissa tapauksissa kysymys on kuitenkin yhteiskunnan toimenpiteistä aiheutuneesta arvonnoususta, monissa tapauksissa on kysymys varallisuuden pääosan kertymisestä sitä kautta.

Jos sitten mietitään, mitä kautta varallisuutta syntyy, kyllähän, jos katsotaan 90-luvun kehitystä, se on syntynyt pääomatulojen kasvun muodossa pääosin, jota on verotettu paljon lievemmin kuin verotetaan pienituloisten eläkeläisten tuloja. Kyllä kai jonkinlainen kohtuus pitää olla, kun näitä asioita arvioidaan. Jos sitten vedotaan siihen, että omaisuus on hankittu tuloilla, joita on kerran verotettu, ja sen takia ei voisi enää kerätä veroja, niin silloin joutuu kysymään, miten on sitten joku arvonlisävero. Miten palkansaaja, joka ostaa tavaraa, joutuu maksamaan arvonlisäveroa, kun on maksanut siitä palkastaan veron? Tämä veron kertaantuminenhan tulee joka asiassa vastaan, mutta tätä väitettä vaan käytetään vähän ontuen ja siinä ei ole paljon logiikasta jälkeä.

Jos mietitään vielä näiden kummankin aloitteen vaikutusta, niin se on murto-osa siitä, mitä vuositasolla tämä hallitus lupaa antaa alennusta Suomen kaikista rikkaimmille, varakkaimmalle väelle. (Ed. Kallis: Kyllä niillekin tulee uusia veroja!) Jos katsotaan tätä viidenkymmenen listaa vuoden 2003 verotilastojen perusteella, niin te, jotka pidätte veron poistamista kokonaan tarpeellisena sen lisäksi, että varallisuusveron poistaminen nyt antaa tilastoa johtavalle 1 585 000 euroa alennusta varallisuusveroon, kun se poistetaan vuoden 2003 tasoon verrattuna, sen jälkeen vaaditte vielä, että tämän omaisuuden pitää siirtyä perillisillekin ilman mitään veroa. En minä ymmärrä kyllä, minkälaista logiikkaa siinä on, kun sitten työttömyysturvan varassa olevien, pienimpiä eläketuloja saavien osalta käytännössä kiristetään verotusta. Siihen tämä hallitus on ollut valmis. (Ed. Kallis: Monissa piireissä on verosuunnittelua niin, ettei makseta lainkaan veroa!)

Senpä takia minusta oikeusministeri oli aivan oikeassa, kun hän analysoi perintöverolainsäädäntöä ja totesi ne ongelmat, jotka ovat nimenomaan samoja, mitä on tässä esitetty vasemmistoliiton osalta: kolmannen veroluokan veron korkeus, sen poistaminen, se on aivan oikea ajatus ja näkemys. Toisaalta oli tämä asunnon säilyttämismahdollisuus, mitä ilmeisesti aivan yleisesti pidetään oikeana, sitä pitäisi parantaa. Hän toi esille aivan samalla tavalla sen mahdollisuuden, että pitää yrittää tilkitä niitä aukkoja, mitä on, etteivät varakkaimmat kykene välttämään veroa verosuunnittelulla. Kyllähän siihen keinoja löytyy. Siihen pitää vain olla valmiutta ja halua, mutta eihän tällä hallituksella ole mitään valmiutta eikä halua, tämähän työntää rahat rikkaille ja perii köyhiltä, orvoilta, leskiltä ja muilta vähävaraisilta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on ilahduttavaa ja reipasta keskustelua. Ensinnäkin olen erittäin iloinen siitä, että ed. Oinonen on saanut puhelahjansa ja -tahtonsa maakunnan ja kansalaisten asioitten hoitamiseksi sille tasolle kuin ne ovat olleet jo viime kaudella. Tämä on minusta todella hyvä keskisuomalainen hyökkäys tähän yhteiskunnan parempaan hoitoon nimenomaan tässä perintöverokysymyksessä.

Mutta kun ed. Polvi viittasi, että rahakkaat pystyvät pelaamaan nytkin, niin näin täytyy sanoa: Ne, joilla on rahaa ja valmista kuivaa rahaa, voivat sen asian kanssa pelata ja tehdä. En sano pelaamiseksi sitä, että otetaan henkivakuutus, mitä kautta siirtyy 35 000 euroa per perijä perintöverotta suoraan sinne. Tässä on mahdollisuus, mutta sitä ei vain kaikilla ole, sillä köyhällä kansalaisella ei ole mahdollisuutta ja sitä te puhujina ette kuitenkaan tuntunut ymmärtävän ettekä näkevän ollenkaan.

Tämä asia on kuuma ja herkkä. Voi sanoa, että muun muassa viime viikonvaihteessa Kymen lehdet kyselivät edustajien mielipiteitä. Minusta jotkut vastasivat aika oudosti ja saadessaan ilmeisesti jonkinlaista palautetta ovat nyt sitten selitelleet, että ovatkin sitten sitä mieltä, tätä mieltä, tuulet kääntyvät sinne tänne eikä oikein tiedetä, mitä ollaan. Olettaisin, että jotakin vauhkoontumista siinäkin on olemassa.

Tämän aiheen osalta voisin tätä keskustelua käydä loputtomiin, mutta toteaisin niin, että, ed. Polvi, kun arvostan teitä ja teidän tapaanne esittää tässä, omalta osaltanne olette oikeassa, ainakin teillä on semmoinen tunne. Mutta itse olen kyllä sillä tunteella varustettu, että jos tässä kisaa aletaan käydä ja vaikka aamuun väitellään, niin luulen, että oma mielipiteeni on enempi oikeassa kuin teidän. Mutta kunnioitan sitäkin siltä osin, että te pyritte ainakin hyvään lopputulokseen.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun kansanedustaja allekirjoittaa lakialoitteen, se on myöskin periaatteellinen kannanotto jonkin asian puolesta. Kun olen allekirjoittanut tämän ed. Kalliksen aloitteen, niin olen tehnyt sen nimimerkillä "Tositarkoituksella".

Aivan niin kuin aloitteen perusteluissa todetaan, suurimmat epäkohdat koskevat tapauksia, joissa eloon jäänyt puoliso tai perinnönjättäjän lapset joutuvat myymään kotinsa perintöveron takia. Tämä on kiistatta epäkohta.

Ehkä tässä yhteydessä voi todeta sen, että parhaimmillaan tällainen kristillinen etiikka ja sosialidemokraattinen aate- ja arvomaailma löytävät toisensa, ja liityn niitten puhujien joukkoon, jotka toivovat, että tämän kokoluokan asioissa hallitus voisi liikkua. Kuten välihuudossa totesin, minusta pääministerin kannanotto oli varsin positiivinen tämän kokoluokan ongelman hoitamiseen. Sen sijaan itsekin suhtaudun tässä tilanteessa erittäin varauksellisesti ja kielteisesti laajempien perintöverouudistusten tekemiseen ihan näistä periaatteellisista ja valtiontalouteen liittyvistä syistä.

Myöskin vasemmistoliiton lakialoitteen osalta haluan todeta sen, että tältä osin luotan vasemmistoliiton oikeustajuun ja historialliseen ymmärrykseen. Myöskin sen lakialoitteen sisältö tuntuu erittäin perustellulta.

Toivon, että tässä syntyy mahdollisimman pian hyviä tuloksia.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minä luulen, että vasemmistoliitolla ja meikäläisillä on ollut ihan sama tarkoitus helpottaa leskien ja lasten asemaa.

Kun itse mietin, miten se parhaiten tapahtuu, oli kyllä mielessäni sellainen ajatus, että asuntoa ei luettaisi veronalaiseen varallisuuteen perintöverotuksessa. Mutta tämähän olisi saattanut verovelvolliset eriarvoiseen asemaan. On pesiä, mihin ei kuulu asuntoa, mutta kuuluu ehkä kesämökki, rahavaroja jne., ja sitten on taas toinen pesä, johon kuuluu asunto. Näin ollen vasemmistoliitto valitsi mielestäni väärän linjan, kun valitsi tämän, että tulisi 20 000 euron vähennys asunnosta. Se merkitsee sitä, että ne, joilla ei ole asuntoa, eivät hyödy tästä ja saman kokoisia pesiä verotetaan eri tavalla. Se ei voi olla oikein. Se on suoraan sanottuna verodiskriminointia.

Mitä tulee lapsettomiin avopuolisoihin, niin ei tietenkään mitään neuvoja kannata kaikille antaa, mutta kyllähän he voivat välttyä kokonaan verosta, koska heidän jälkeensä tulee joku kuitenkin perimään ja se on näiden puolisoiden sukulaiset. Miksi ei tehdä suoraan testamenttia heille ja hallintaoikeutta avopuolisolle? Silloin puoliso ei maksa veroa, ja perilliset maksavat aika pienen veron.

Minun mielestäni niin sanottua veronvaihtoa, skatteväxling, josta Ruotsissa hyvin paljon puhutaan, olisi syytä harjoittaa myöskin Suomessa ja katsoa, mitä veroja (Puhemies koputtaa) voidaan lieventää ja vastaavasti mitä muita veroja voidaan korottaa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä toistan kiitoksen molemmille aloitteen tekijöille, ed. Kallikselle ja ed. Polvelle, että on voitu käydä tällä viikollakin tämä erittäin hyvä keskustelu perintövero-ongelmasta ja myös tarkastella sitä eri näkökohdista ja eri näkökulmista. Ellei tätä hyvää keskustelua olisi käyty ja ellei näitä nimiä aloitteissa olisi ollut, sitä jo nyt selväksi muodostunutta kansanedustajien enemmistön painetta, mikä kohdistuu nykyiseen perintöveroon, ei olisi tullut näin vahvasti ja voimakkaasti julki kuin se nyt on tullut. On jo lähestulkoon selvä, että tämä paine, joka eri tavoin ja eri muodoissaan kohdistuu perintöveroon, tulee olemaan semmoinen paine, että hallituksen on aiheellista tähän reagoida. Erittäin suuresti arvostan myös ed. Gustafssonin järkevää puheenvuoroa, jonka hän toi täällä esille.

Perintöverokysymykseen liittyy hyvin monia ongelmia eri puolilta katsottuna. Ed. Vistbacka toi täällä hyvin huomionarvoisen näkökohdan myös esille siinä, että veroviranomaiset myös katsovat saman suuruista perintöä hieman eri tavoin, arvostavat eri tavoin. Tässäkään ei laki parhaimmalla tavalla toteudu. Tämä on hyvin huomionarvoinen näkökohta. Vanhastaanhan perittävä omaisuus on arvostettu, sanoisinko, vähän alle kauppa-arvon, mikä on ollut aiheellistakin, mutta tässä vallitsee, voisi sanoa, liian paljon mielivaltaa ja liian paljon tulkintaa, jolla nousee perittävän omaisuuden perintöveroarvopohjakin liian suureksi. Näkisin, että jos perintövero poistetaan tuommoisilta tavallisen suuruisilta perinnöiltä tykkänään, tämä ongelma silloin katoaisi. Ja kun nimenomaan ongelma kohdistuu tässä tavalliseen kansaan, niin sen vuoksi näkisin, että tässä pitäisi toimia nopeasti.

Kun täällä on kysytty, mistä me saisimme valtiolle niitä tarvittavia varoja, niin minä näkisin, että vaikka varallisuusveron poistamista siirrettäisiin tai jollakin tavalla muunnettaisiin, että saataisiin tämä paljon enemmän inhimillistä tuskaa tuottava veromuoto ensiksi pois, vaikka tässä sitten järjesteltäisiin asioita hieman toisin, että ne ihmiset, jotka joutuvat perintövero-ongelmiin, voisivat saada tästä helpotusta ja nimenomaan sillä tavalla, että tämä juuri tavallisissa omaisuuksissa olisi kohtuullista, ajattelen tässä nyt ihan tuommoisia keskikokoisia maatiloja, perhe- ja pienyritykset myöskin mukaan lukien.

Täällä on viitattu asunnon arvoon. Asunnon arvokin vaihtelee paikkakunnittain. Ei neliömäärien mukaan mutta paikkakunnittain, ja se asunto on omaiselle, joka asunnossa jatkaa, kuitenkin koti, ja olisi kaikki oikeus ja kohtuus, että se koti voi myöskin säilyä. Olen aiemmin viitannut myös siihen, että näitä erilaisia sukupolvenvaihdoksia myöskin arkaillen tehdään, koska eläketurva esimerkiksi maatalousyrittäjien kohdalla on perin heikko. Aina ei ole täyttä luottamusta siihen tulevaan polveen, miten sen kohdalla elämän tilanteet menevät, niin että ymmärrän ihan hyvin, että jossakin on katsottu, että talossa on se turva, ja näin ollen on ajateltu, että omaisuutta myöskin pidetään omassa hallinnassa. Liian monta kertaa on nähty myöskin sitä, että jälkipolvi on hävittänyt omaisuuden. Minä ymmärrän hyvin, että korkeassa iässä olevat henkilöt myöskin haluavat tällä, joissakin tapauksissa yli sukupolvenkin, olla suojelemassa tuota omaisuutta. Elämä kattaa hyvin monia inhimillisiä tilanteita, ja inhimillisiltä tragedioilta voitaisiin välttyä, jos ensimmäiseen veroluokkaan kuuluva perintövero kohtalaisen ja keskikokoisenkin suurilta omaisuuksilta voitaisiin poistaa. (Ed. S. Lahtela: Ja toisen ja kolmannenkin!)

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kallis on siinä oikeassa, että saman kokoisia pesiä verotetaan eri tavalla. Näin tapahtuu riippumatta siitä, kumpaa aloitetta tarkastellaan. Toisessa on kysymys siitä, että niille, jotka saavat alaikäisyysvähennyksen, sen pesän verotus muodostuu lievemmäksi. Ne, jotka saavat puolisovähennyksen hyväkseen, saavat perinnön pienemmällä verotuksella.

Mutta kun arvioidaan näiden kummankin aloitteen vaikutusta, niiden vaikutus on suunnilleen samaa luokkaa, minkä tekee se omaisuusveron alennus, minkä tämä hallitus on luvannut 50 kappaleelle maan vauraimpia. Niiden vaikutus on sitä luokkaa. Sen takia minusta on täysin turha arvioida sitä, onko näissä toteuttamismahdollisuuksia. Kumpikin voidaan toteuttaa, eikä se kaada maan taloutta, mutta se pelastaa näiden kaikista vaikeimmassa asemassa olevien perinnönsaajien mahdollisuuden säilyttää se oma asunto, mitä on pidettävä ensisijaisena lähtökohtana.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan: Jatkuvasti tuodaan tässä esille, miten virheellinen tuo varallisuusveron poistaminen on. Minusta se on eräänlaista veron vaihtamista. Tilalle tulee osinkovero, joka tuottaa 85 miljoonaa euroa vuodessa, ja poistetaan varallisuusvero, jonka tuotto tämän päivän veroprosentin mukaan on noin 80 miljoonaa. Minusta se on ihan hyvä veron vaihto, vaihdetaan varallisuusvero osinkoveroon, eli ei kannata itkeä sitä, että menee tuo varallisuusvero, kun juuri ne samat henkilöt joutuvat osingosta maksamaan veroa.

Eräs asia, josta olen aikaisemmin puhunut mutta josta haluan vielä todeta: vallitsee myöskin virheellinen käsitys noista sukupolvenvaihdoksista ja annetaan ymmärtää, että ne ovat aivan kohtuuttomia. Totuushan on se, että yleensä sukupolvenvaihdoksessa, kun kysymyksessä on maatila tai yritys, niin varallisuusverotuksessa sen arvo on noin 70 prosenttia, hyvä jos niinkään paljon, mutta noin 70 prosenttia käyvästä arvosta. Sukupolvenvaihdoksessa otetaan perintöverotuksessa ja lahjaverotuksessa huomioon 40 prosenttia tästä eli verotetaan arvosta, joka on 28 prosenttia käyvästä arvosta. Kun tuo korkein veroprosentti on 16, niin tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sukupolvenvaihdoksissa veroprosentti on noin 4—5 prosenttia. Hyvä on, jos tästä puhuttaisiin niin, että yrittäjät ja viljelijät ymmärtäisivät, että ei tämä nyt niin kauhea asia ole. Nyt kun täällä itketään sitä ja väitetään, että sukupolvenvaihdoksia ei tule, koska vero on niin ankara, niin ne uskovat. Mutta totuus on se, että se on noin 4—5 prosenttia.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallikselle tuon esille tähän sukupolvenvaihdoksiin verrattuna sen, että perintöverotilanteet voivat tulla hyvin usein myöskin äkillisen kuolemantapauksen johdosta yrittäjän ollessa parhaassa yrittäjä- ja työiässä, jolloinka mitään tämmöisiä sukupolvenvaihdosjärjestelyjä ei ole mieleen edes tullutkaan. (Ed. Kallis: Silloin pätee myöskin se 4—5 prosenttia!) Tämän vuoksi näen, että perintöveron kohdalta se, mitä on aiemmin sanottu, on perusteltu. (Ed. Kallis: Silloinkin pätee se 4—5 prosenttia!)