Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään käsittelemme ensimmäistä kertaa Euroopan neuvoston, Etyjin ja Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntien kertomuksia samassa lähetekeskustelussa. Tämä mahdollistaa sekä hieman laajemman keskustelun eduskunnan osallistumisesta kansainvälisten järjestöjen toimintaan että myös mielipiteen vaihdon siitä, mikä voisi olla Suomen eduskunnan rooli parlamentaarisessa kansainvälisessä yhteistyössä.

Esillä oleva toimintakertomus käsittelee vuoden 2006 toimintaa, jolloin Suomen valtuuskuntaa johti kansanedustaja Mikko Elo. Itse olin viime vaalikaudella yksi valtuuskunnan jäsenistä. Kuten toimintakertomuksesta ilmenee, Euroopan neuvoston toiminta on laaja-alaista sekä maantieteellisesti katsottuna että myös toiminnan kannalta. Euroopan neuvostossa on 46 jäsenmaata. Kohta niitä on 47, kun Montenegro liittyy jäseneksi, eli Euroopan maista ainoastaan Valko-Venäjä ei ole jäsen.

Parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnassa on kuitenkin Euroopan neuvoston vuoden 2005 huippukokouksen päätöksen mukaisesti pyritty keskittymään ensisijaisesti ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokysymyksiin. Yleiskokous on keskustellut ja ilmaissut kollektiivisen kantansa useiden jäsenmaiden demokratiatilasta. Perinteisesti Euroopan neuvoston yleiskokous on tarkastellut demokratian toimivuutta niin kutsutuissa uusissa jäsenmaissa, mutta kuten kertomuksessa on todettu, tämä demokratiatarkastelu on nyt laajennettu kattamaan kaikkia jäsenmaita, siis myös vanhoja perustajamaita mukaan lukien Suomi.

Ehkä kovin monille ei ole tuttu asia, että Suomi oli viime vuonna tällaisen demokratia-arvioinnin kohteena. Yleiskokouksen monitorointikomitean ensimmäisessä yleisessä raportissa demokratian tilasta Euroopassa on tarkasteltu Suomen ja yhdeksän muun jäsenvaltion demokraattisuutta. Vaalitarkkailijoita ei kuitenkaan esimerkiksi viime eduskuntavaaleihin lähetetty tänne Suomeen.

Tähän demokratiakeskusteluun kuuluvat mielestäni myös ne kysymykset, jotka on kerrottu toimintakertomuksessa nimellä Demokratian haasteet. Se löytyy sivulta 19, jos haluatte tutustua. Olemme ehkä tottuneet siihen, että niin kutsutuissa läntisissä demokratioissa ei ole ongelmia demokratian ja ihmisoikeuksien aloilla. Euroopan neuvoston toiminta ja yleiskokouksen raportit osoittavat, että demokratiahaasteita on sekä idässä että lännessä. Yhteiskunnallinen ja teknologinen kehitys luo jatkuvasti haasteita, ja toimivan demokratian edellytetään pystyvän reagoimaan uusiin haasteisiin tavalla, joka turvaa kaikissa tilanteissa kansalaisten yhdenvertaiset oikeudet ja vapaudet. Tässä on mielestäni Euroopan neuvoston tärkein tehtävä eli turvata yksilöiden oikeudet ja nostaa esille nämä uudet haasteet sekä keskustella niistä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on tärkeää todeta, että Euroopan neuvosto ei, niin kuin ei mikään muukaan järjestö, toimi tyhjiössä yksinään vaan vuorovaikutuksessa muiden järjestöjen kanssa. Euroopan neuvoston kannalta on kaksi järjestöä, joiden kehitys ja toiminta vaikuttavat erityisen paljon, nimittäin Euroopan unioni ja Etyj. Keskustelu Euroopan neuvoston ja EU:n suhteista huipentui viime vuonna Luxemburgin pääministerin Jean-Claude Junckerin raporttiin Euroopan neuvoston ja EU:n suhteista. Euroopan neuvostossa raportin myönteisiä suosituksia otettiin innolla vastaan, mutta niiden jatkosta ei ole vielä selvyyttä. Euroopan neuvosto on huolissaan siitä, että EU on ottamassa Euroopan neuvoston tärkeimmät tehtävät, nimenomaan ihmisoikeus- ja demokratiakysymykset, ja yksi konkreettinen huolenaihe on EU:n uusi perusoikeusvirasto Wienissä. EU:n perusoikeusvirasto on perustettu vahvistamaan perusoikeuksien soveltamista nimenomaan EU-instituutioiden toiminnassa, mutta Euroopan neuvostossa on tulkittu, että Euroopan unioni tunkeutuu Euroopan neuvoston toiminta-alalle ja kilpailu heikentää perinteisiä ihmisoikeuksia. Tämä asia on ollut esillä muun muassa eduskunnassa suuressa valiokunnassa, ja olisi mielenkiintoista kuulla tässä keskustelussa mielipiteitä asiasta. Onko meillä syytä huoleen? Miten ja missä voimme parhaiten edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa?

Tällä viikolla Strasbourgissa järjestetään Euroopan neuvoston ministerikomitean istunto, jossa on määrä päättää Euroopan neuvoston ja EU:n välisestä yhteistyöpöytäkirjasta. Euroopan neuvoston ja Etyjin välistä yhteistyötä on lähinnä ollut vaalitarkkailuasiassa, ja kuulemme varmaan kohta muissa puheenvuoroissa enemmän Etyjin toiminnasta, näin toivon. Mutta haluaisin tässä myös korostaa hyvän, pragmaattisen yhteistyön merkitystä järjestöjen välillä, ja nimenomaan vaalitarkkailussa tällainen yhteistyö on erityisen tärkeää. Itse olen huomenna lähdössä Armeniaan vaalitarkkailuun Araratiin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin todeta, että parlamentaariset yleiskokoukset, kuten Euroopan neuvosto, ovat tärkeitä foorumeja, joissa voi tuoda esille ja edistää myös Suomelle tärkeitä teemoja. Meillä eduskunnassa on näiden lähete- ja palautekeskustelujen yhteydessä hyvä tilaisuus kuulla myös muiden kansanedustajien kuin ainoastaan valtuuskunnan jäsenten mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, miten asioita voisimme edistää. Odotan mielenkiinnolla tätä alkavaa keskustelua.

Claes Andersson /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, herr talman! Pohjoismainen yhteistyö ja yhteisö muidenkin lähialueittemme kanssa ovat myös tänä globalisaation ja laajemman kansainvälisen integraation kautena sekä Suomen että eduskunnan kansainvälisen toiminnan perusta. Tämä asia tahtoi täällä eduskunnassakin välillä unohtua aikana, jolloin Suomesta tuli EU:n jäsen ja monet muut kansainväliset areenat avautuivat suomalaisille kansanedustajille. Pohjoismaiden neuvoston toiminta ja eduskunnan osallistuminen siihen sekä kansanedustajien mielenkiinto sitä kohtaan kokikin ehkä pienen notkahduksen niinä aikoina.

Nyt on kuitenkin todettavissa, että pohjoismainen yhteistyö monella eri sektorilla ja myös Pohjoismaiden neuvoston toiminta on laajamittainen, monisäikeinen ja aktiivinen. Tämä näkyy mielestäni selkeästi myös käsiteltävänä olevasta Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksesta viime vuodelta. Tämä käsitys saa myös tukea siitä mielipidetutkimuksesta, joka viime vuonna tehtiin Pohjoismaiden kansalaisten keskuudessa ja joka osoitti, että pohjoismainen identiteetti ja yhteenkuuluvuus sekä Pohjoismaiden välinen eri sektorien yhteistyö ja Pohjoismaiden neuvoston toiminta koettiin hyvin keskeiseksi ja hyvin tärkeäksi.

Pohjoismaiden neuvoston ja samalla sen Suomen valtuuskunnan toiminnan painopistealueet vuonna 2006 olivat karkeasti ottaen suurin piirtein samat kuin aikaisempinakin vuosina. En lähde tässä yhteydessä luettelemaan niitä kaikkia, mutta haluan erityisesti kiinnittää huomiota joihinkin toiminnan keskeisiin kohteisiin.

Laaja pohjoismainen, yhteiseen identiteettiin pohjautuva kulttuuriyhteistyö, joka ulottuu kulttuurielämän lähes joka alalle, on ollut ja on edelleen Pohjoismaiden neuvoston toiminnan eräs tärkein sektori ja lippulaiva. Esimerkkeinä tästä kannattaa nostaa esille vaikkapa Pohjoismaiden kulttuurirahaston ja varsin merkittävät ja tunnetut kirjallisuuden, musiikin ja tätä nykyä myös elokuvan kulttuuripalkinnot. Viime vuonna koki kulttuuriyhteistyö merkittävän organisatorisen muutoksen, jonka seuraukset luultavasti tulevat näkymään lähitulevaisuudessa.

Perinteiseen pohjoismaiseen yhteistyöhön kuuluu myös Pohjoismaiden välistä vapaata liikkumista häiritsevien rajaesteiden poistaminen. Rajaesteyhteistyö on ollut pitkään Pohjoismaiden neuvoston agendan kärkipäässä, mutta kehitys on monista ponnisteluista ja yhteisistä pyrkimyksistä huolimatta ollut melko hidasta ja tätä työtä pitää nyt jatkaa. Tältä osin on Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajisto viime kokouksessaan pari viikkoa sitten Kööpenhaminassa hyväksynyt esityksen yhteispohjoismaisesta rajaesteyhteistyön koordinaattorista, jonka puoleen kansalaiset voisivat kääntyä ongelmatapauksissa ja jolla olisi mandaatti ja valtuudet patistaa niin Pohjoismaiden ministerineuvostoa kuin kansallisia hallituksia ja muita viranomaisia rajaesteiden poistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen yhteistyö muodostaa Pohjoismaiden neuvoston toiminnasta jatkuvasti kasvavan alueen. Yhteistyö Baltian maiden kanssa, josta Pohjoismaiden neuvoston kansainvälinen toiminta sai alkunsa 1990-luvun alussa, jatkuu nyt edelleen, mutta sen painoarvo on näiden maiden EU- ja myös Nato-jäsenyyksien myötä keventynyt, kun Baltian ulkopoliittinen päähuomio ja kiinnostus nykyään enenevässä määrin ovat uusilla ilmansuunnilla.

Pohjoismaiden neuvoston kansainvälisen toiminnan keskipisteen voidaan sanoa olevan Itämeri-yhteistyössä laajemmassakin merkityksessä. Pohjoismaiden neuvoston rooli parlamentaarisen Itämeri-konferenssin kehityksessä ja toiminnassa on alusta alkaen ollut keskeinen ja pohjoismainen panos tähän yhteistyöhön on edelleen varsin merkittävä. Itämeren lisäksi Pohjolan muut lähialueet eli varsinaiset pohjoiset alueet ovat jatkuvasti lisääntyvän mielenkiinnon kohteena ja Pohjoismaiden neuvosto osallistuu aktiivisesti sekä arktiseen että Barentsin alueen parlamentaariseen yhteistyöhön. Muistutan tässä kohden mielelläni siitä, että Suomen eduskunta ja Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta järjestävät tulevan kesäkuun 11. ja 12. päivänä laajan parlamentaarisen Barentsin konferenssin Rovaniemellä.

Arvoisa puhemies! Sekä Itämeri-yhteistyössä että pohjoisten alueiden yhteistyössä Venäjä ja sen parlamentaariset elimet sekä federaatio- että aluetasolla ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita ja nämä yhteistyörakenteet ovat samalla lähes ainoat, missä venäläiset parlamentaarikot ovat mukana EU-maiden ja Pohjoismaiden edustajien rinnalla. Pohjoismaiden neuvosto onkin pitkään pyrkinyt toimimaan eräänlaisena sillanrakentajana Venäjän suuntaan erityisesti Itämeri-yhteistyön puitteissa. Viimeaikaiset tapahtumat Tallinnassa ja Moskovassa sekä viimeaikainen kehitys yleensäkin ovat osoittaneet, että sillanrakentajia tarvitaan jatkossakin.

Pohjoismaiden neuvosto otti ensimmäisenä tavoitteekseen kehittää parlamentaarisen dimension pohjoisen ulottuvuuden politiikan ympärille ja sen tueksi ja järjesti jo vuonna 2004 ensimmäisen laajan pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarisen konferenssin täällä Helsingissä. Lisäksi Pohjoismaiden neuvosto on järjestänyt pohjoisen ulottuvuuden seminaareja ja pyöreän pöydän keskusteluja muun muassa Moskovassa yhdessä Venäjän duuman kanssa ja Kööpenhaminassa kaikkien Itämeri-valtioitten parlamenttien ja Euroopan parlamentin edustajille. Pohjoismaiden neuvoston edustajat osallistuivat aktiivisesti viime maaliskuun alussa Brysselissä Euroopan parlamentin järjestämään pohjoisen ulottuvuuden parlamentaariseen foorumiin.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi, tässä oli lyhyt kertaus Pohjoismaiden neuvoston toiminnan painopistealueista sekä viime vuodelta että nyt jatkossa. Haluan vielä painottaa Pohjoismaiden kansallisten parlamenttien ja Pohjoismaiden neuvoston yhteistoiminnan tärkeyttä ja merkitystä. Viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna käyty tiivis vuoropuhelu kansallisten parlamenttien puhemiesten ja Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston välillä on luonut hyvän pohjan pohjoismaisen yhteistyön ankkuroinnille parlamenttien jokapäiväiseen toimintaan ja erikoisvaliokuntien työskentelyyn. Erään ilmenemismuodon tämä yhteistyö on saanut puhemiesten osallistumisessa muun muassa pääministerien ohella Pohjoismaiden neuvoston istunnon yhteydessä järjestettävään pohjoismaiseen huipputapaamiseen. Lisäksi ankkurointi tulee näkymään myös Pohjoismaiden neuvoston valiokuntien ja kansallisten erikoisvaliokuntien yhteistyön seminaarien kautta, joihin tulevat osallistumaan myös Baltian neuvostot sekä Baltian maiden parlamenttien elimet.

Herr talman! Mycket viktigt är också det så kallade globaliseringsutskottets arbete i Nordiska rådet där man nu koncentrerar sig på frågor som är viktiga och där vi är starka i Norden, frågor som gäller utbildning, forskning och jämställdhet. Speciellt klimatförändringarna tilldrar sig mycket intresse och vi har i Tromsö ett arktiskt-nordiskt råd som mycket intensivt och systematiskt utforskar klimatförändringarna uppe vid Norra ishavet. En sådan kongress skall ordnas nu efter midsommaren och Nordiska rådets presidium åker dit för att på platsen se vad som händer.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun haluaisin onnitella kaikkia niitä kansanedustajia, jotka onnistuivat uusimaan paikkansa eduskunnassa toimittuaan viime vaalikaudella Pohjoismaiden neuvoston, Euroopan neuvoston, Etyjin valtuuskunnissa. Ennuste nimittäin ei ole kovin korkea. Huikeimmillaan 20 vuoden aikana koko valtuuskunta on menettänyt paikkansa, vaikka on yrittänyt intohimoisesti tänne takaisin. Elikkä se kuvannee jotakin siitä arvostuksesta, jota näitä kansainvälisiä asioita kohtaan syvissä kansan riveissä tunnetaan.

Arvoisa puhemies! Edellisellä kerralla, kun käsiteltiin vastaavia valtuuskuntien kertomuksia, salin yleinen toivomus oli se, että lähetekeskustelu näistä kolmesta kertomuksesta järjestettäisiin yhtä aikaa ja niistä keskusteltaisiin yhtä aikaa, niin että voidaan myöskin toimittaa vertailuja näitten kertomusten kesken. Tämä toivomus on toteutettu, ja siitä voi vain kiittää, että näin on järjestetty.

Tämä on erinomaisen mielenkiintoinen alku tälle puheelleni, koska kun luin erinomaisen huolellisesti, mielestäni, Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan kertomuksen, niin erikoisen suureen merkitykseen esittelijän, ed. Claes Anderssonin, esityksessä tuli kohta, jossa hän totesi, että hänen puheenvuoronsa on katsaus siihen, mikä on kertomuksessa kerrottu, ja lisäksi tähän vuoteen. Minä en tästä kertomuksesta viime vuodelta löytänyt ihan kaikkea sitä, mitä ed. Andersson äsken tässä kertoi, elikkä se kaikki löytynee siis tältä vuodelta. Hyvä niin, koska arvo nousi aivan toiseen sfääriin.

Tässä ed. Claes Anderssonin puheenvuorossa nimenomaan kävi ilmi se, että tämä itäeurooppalainen dimensio, käytettäköön nyt tätä ilmaisua, on tulossa erittäin voimakkaaseen rooliin, ja se häkellyttävän vähän käy tästä PN:n valtuuskunnan kertomuksesta menneeltä vuodelta esille, todella vähän. Siitä ei oikeastaan jää, kun sen lukee, mitään muuta mieleen kuin se, että 27 esitystä tai suositusta on tullut tehdyksi, ja se rajaestekohta on ainut, jonka kohdalla tuntuu siltä, että nyt ollaan jollakin tavalla tässä ajassa mukana ja siinä kaikki. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä kertomus markkinoi harvinaisen huonosti Pohjoismaiden neuvoston merkitystä, jos sillä edelleen merkitystä on.

Edelleen jää käsitys siitä, että Färsaarten asia tulee voimakkaasti esille ja sitten Helsingin sopimusta pitäisi rukata sen mukaan, jos pitäisi rukata. Elikkä siis toisin sanoen tässä on todella paikallaan se, että tätä Pohjoismaiden neuvoston roolia jälleen kerran arvioidaan. Jos sen suunta onkin se, minkä ed. Claes Andersson äsken totesi, niin hyvä. Nimittäin ajattelin tässä vähän esitellä ihan kokonaan muuta, mutta minä nyt jännityksellä odotan, mitä se tämä vuosi tuo tullessaan, onko niin sanotusti nokanvalkaisu alkanut merkitysten osalta juuri nyt. Ed. Claes Anderssonin äskeinen puheenvuoro viittasi siihen, että on.

Mitä tulee Euroopan neuvoston valtuuskunnan kertomukseen, siinä on aika jännittävä uusi konsti keksitty: valtuuskunta käy kirjallisten kysymysten avulla keskustelua tasavallan hallituksen kanssa. Sehän on aivan jännä asia. Nimittäin nämä asiathan tulisivat aivan uuteen ulottuvuuteen esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston kohdalla, jos Pohjoismaiden neuvoston delegaatio, kun on kerran Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa käsitelty esityksiä, suosituksia tehty myöskin siis Pohjoismaiden hallituksille, niitten kantavuutta tsekkaisikin välittömästi tällä kirjallisella kysymyksellä kussakin jäsenvaltiossa, jonka jälkeen tämä spörsmål olisi ihan toisessa ulottuvuudessa ja sillä olisi ajankohtaista merkitystä ja saattaisi kiinnostaa jo sitten rivikansanedustajaakin, mitä oikein tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Tässäkin tapauksessa merkitystä on myöskin sillä, mitä kertomuksessa ei ole.

Euroopan neuvoston kohdalla on syytä muistaa se, että Euroopan neuvostolla oli erittäin suuri merkitys, kun luotiin Euroopan yhteisöjä varten ympäristö- ja luonnonsuojeluasioitten pääosastoa. Se tapahtui 70-luvulla, ja tässä hengessä tein aikoinaan sen jälkeen, oliko se nyt vuonna 89, kun Suomi oli liittynyt Euroopan neuvoston jäseneksi, aloitteen ympäristörikostuomioistuimen perustamisesta. Sen aloitteen saaminen valtuuskunnan käsittelyyn oli jo tiukassa, ja se tuli itse asiassa sinne vasta sillä operaatiolla, että Euroopan neuvoston silloinen pääsihteeri Catherine Lalumière oli täällä käymässä eduskunnassa ja hän innostui asiasta, ja sitten siihen ruvettiin ottamaan kantaa. Se oli jo hyvässä vauhdissa, mutta se niitti, mikä syntyi tähän tilanteeseen, oli se, että ei ollut olemassa riittävästi eurooppalaista ympäristölainsäädäntöä. Nyt tämä puute on suuressa määrin poistunut yli kymmenen vuoden aikana, niin että nyt voitaisiin tämä ympäristörikostuomioistuinasia ottaa uudella tavalla, uudessa tilanteessa, uudelleen käsittelyyn, ja taitaisipa olla hyvä tehdä siitä aloite.

Sitten tästä Etyjin valtuuskunnan kertomuksesta muutama näkökohta.

On syytä palauttaa mieliin, että eduskunnassa oli erittäin voimakas liikehdintä sen puolesta, että Etyjin homma pitäisi lopettaa aivan kokonaan ja kerta kaikkiaan ja Suomen olla siinä mukana. Meillä oli siitä täällä oikein voimakkaat vaikuttajat mukana. Onneksi se operaatio ei onnistunut. Pitää antaa ed. Kimmo Kiljuselle aivan erikoinen arvo ja merkitys ja tunnustus siitä työstä, mitä hän on tehnyt. Nimittäin tällä hetkellä, kun katsotaan, mitä on Viro—Venäjä-akselilla tapahtunut viime viikkojen aikana, on erittäin tarpeellista, että on olemassa mahdollisimman paljon kiinteitä foorumeita, missä vuoropuhelua voidaan käydä.

Ja minusta tässä Etyjissä on yksi hyvä puoli verrattuna esimerkiksi Euroopan unionin sisäiseen toimeliaisuuteen. Se on se, että voidaan myöskin arvioida toisen yhteisön jäsenvaltion demokratian tilaa ja asioita. Nythän on niin, että kun valiokunnissa käsitellään Euroopan unionin asioita, niin kehotetaan heti, kun asiakohta on esillä, vaiteliaisuuteen, kun se asia koskee havaintoa toisesta jäsenvaltiosta. Mutta Etyjissä tällaista jarrujärjestelmää ei ole, ja silloin jo siitä syystä, ja kun halutaan demokratiaa vaalia, pitää olla tällainen elin käytettävissä.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Vi debatterar idag verksamhetsberättelsen från Finlands delegation i Nordiska rådet 2006 och som ny medlem i Finlands delegation vill jag ta tillfället i akt att rikta blickarna framåt och belysa några centrala frågor för det fortsatta nordiska samarbetet.

Vid sidan om kultursamarbetet, som kan sägas vara kärnan i det nordiska samarbetet, har miljösamarbetet vuxit sig ännu starkare under senaste år. Det här är mycket viktigt eftersom miljöproblemen inte känner nationsgränser, se bara på Östersjöns tillstånd. För att rädda Östersjön krävs koordinerade åtgärder och samarbete mellan alla Östersjöländer.

För min egen del är jag alltså nyvald medlem i Nordiska rådet och dess miljöutskott som sammankom i Köpenhamn för två veckor sedan tillsammans med Nordiska rådets övriga utskott och presidium. Som medlem av riksdagens miljöutskott är min erfarenhet den att Nordiska rådets och riksdagens miljöutskott har många gemensamma frågor på sin agenda. Östersjöns miljö står i båda fallen i centrum för verksamheten.

Ett annat gemensamt ämnesområde är klimat- och energipolitiken. Även om naturresurserna varierar i de olika nordiska landsändorna har vi många gemensamma intressen i fråga om utformningen av den framtida energiförsörjningen. Vi har redan nu en nordisk elmarknad som fortsättningsvis kommer att förstärkas och vi bör intensifiera samarbetet kring utvecklingen av förnybara energiformer, energisparande och miljöteknologi.

De nordiska länderna kan bäst bidra till att minska klimatförändringen genom att tillsammans satsa på energisnål och miljövänlig teknologi och kommersialisering av de här både på hemmamarknaden i de nordiska länderna och utanför Norden.

Pohjoismaiden neuvoston ympäristövaliokunnan aloitteesta perustettiin runsaat puolitoista vuotta sitten rehevöitymistä käsittelevä työryhmä, joka toimii Itämeren parlamentaarisen konferenssin alaisuudessa. Ryhmän tavoitteena on fosfori- ja typpipäästöjen vähentäminen. Osallistuin itse tämän ryhmän työhön edellisessä eduskunnassa ympäristövaliokunnan jäsenenä. Tämä työ kuvaa samalla ympäristöä, jossa yhteistyötä tehdään ja joka koostuu lukemattomista toimijoista ja tasoista. Keskeisenä tehtävänä tässä yhteydessä on koordinoinnin parantaminen kaikilla tasoilla. Tämän vuoksi tietojen vaihdon lisääminen eduskunnan ja Pohjoismaiden neuvoston valiokuntien välillä on hyvin tärkeää. Haluan vielä lisätä, että Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmä on äskettäin tehnyt jäsenehdotuksen kokonaisvaltaisesta näkemyksestä Itämeren hallinnointiin.

Tulevan ympäristöyhteistyön pohja on EU:n meristrategia, joka hyväksyttiin vuodenvaihteessa. Tämä strategia muodostaa puitteet, joihin meidän tulee pyrkiä, kunkin maan kuitenkin ollessa viime kädessä itse vastuussa. Tätä on tietyillä tahoilla pidetty heikkoutena. Se tarjoaa kuitenkin samalla suuria mahdollisuuksia ja haasteita varsinkin alueellisille järjestöille, jotka aktiivisten, määrätietoisten toimenpiteiden avulla voivat kannustaa ja painostaa maaryhmiä yhä suurempiin ympäristöponnistuksiin. Varsinkin Pohjoismaiden neuvostolla on merkittävä rooli tässä yhteydessä. Alueellisten järjestöjen roolia korostaa entisestään se, että EU pitää niitä tärkeinä yhteistyökumppaneina.

EU har valt Helcom till sitt viktigaste redskap i förverkligandet av den maritima strategin på Östersjön. Helcom har givits en central roll. Helcom står i det absoluta centrumet för det praktiska miljösamarbetet på Östersjön idag och det är vår plikt som parlamentariker att hålla oss underrättade om den senaste utvecklingen, diskuterande och påverkande det här i våra hemmaparlament och i alla andra forum.

Därför anser jag att man borde se över Helcoms organisation. Det här är någonting de nordiska länderna kunde göra tillsammans, kräva en ny översyn av organisationen och Helcoms arbetssätt så att den bättre skulle beakta och stöda den nya och förstärkta rollen som Helcom under de senaste åren har fått och därmed knyta Östersjöländernas parlamentariker till Helcoms kontinuerliga arbete. Ett sätt skulle alltså vara att öka parlamentens intresse och insyn i Helcoms arbete genom att skapa en parlamentarisk representation inom ramen för Helcoms arbete. Den saknas idag.

Puhemies! Kuten totesin jo aiemmin, kulttuuriyhteistyö on pohjoismaisen yhteistyön ydin. Yhteistyötä on uudelleenjärjestelty viime vuosina ja sitä on pyritty muuttamaan dynaamisemmaksi muun muassa kytkemällä kansalliset kulttuuri-instituutiot ja -toimijat siihen paremmin. Erityistä huomiota on kiinnitetty uusien kulttuuriohjelmien näkyvyyteen ja toimivuuteen. Taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden kulttuuri- ja residenssiohjelma sekä taiteen tukiohjelma ovat tärkeitä työvälineitä kulttuurikentällä. Lisäksi Pohjoismaissa on tärkeää korostaa naapurimaiden kielten opetuksen merkitystä. Keskeistä on jatkaa rajaesteiden poistamiseen tähtäävää prosessia sekä edistää Pohjoismaiden kansalaisten liikkuvuutta. Erityisen huomion kohteena ovat nuoret ja opiskelijat. Lapsi- ja nuorisoyhteistyöhön tulee panostaa esimerkiksi kehittämällä pohjoismaista nuorisotiedotusta.

Det nordiska länderna toppar olika internationella undersökningar som handlar om konkurrenskraft, hållbar utveckling, utbildning, välfärd och jämställdhet. För att förstärka konkurrensen är det viktigt att satsa på innovation och forskning och det är viktigt att öka utbytet av information och erfarenhet om bästa praxis och handlingsmönster som utvecklats i olika nordiska länder. Tillsammans är vi starka. Vid samarbetet inom den högre utbildningen måste fästas speciell uppmärksamhet och mobiliteten måste gynnas och till det hör att utveckla nordisk information för unga och Nordplus-mobilitetsprogrammen.

Det nordiska samarbetet är för oss i Finland den naturligaste, närmaste och viktigaste referensramen i våra internationella relationer. Strävan för de nordiska länderna bör vara att i andra internationella sammanhang försöka hitta gemensamma synsätt som bygger på det långvariga, inarbetade nordiska samarbetet, vars bas är långtgående, gemensamma värderingar och på det sättet tillsammans vara en ännu slagkraftigare internationell påverkningsfaktor i framtiden.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Adolf Hitlerin johtama Natsi-Saksa aloitti toisen maailmansodan ja aiheutti mittaamattomia kärsimyksiä Euroopan kansoille ja maille. Hitlerin Saksa lyötiin sodassa ja johtavat natsit tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä sodan jälkeen. Sen jälkeen kansainvälinen yhteisö on eri yhteyksissä tuominnut natsismin ja uusnatsismin, ja tämä on ollut erittäin tärkeätä. Kyseessä on kauhea aate, joka on johtanut miljoonien ihmisten murhaamiseen ja ennennäkemättömään hävitykseen Euroopassa.

Euroopassa on viime vuosisadalla kuitenkin vaikuttanut myös toinen totalitaristinen aate, joka sekin aikaan sai miljoonien ihmisten kuoleman, useiden kansojen sortamisen ja riistämisen, ihmisoikeuksien lakkauttamisen monien maiden ihmisiltä. Tarkoitan tietysti kommunismin aatetta. Siinä missä natsismi ja uusnatsismi on sotien jälkeisessä Euroopassa yleisesti tuomittu, ei kommunismia samalla tavalla ole laitettu tuomiolle. Syy on tietysti täysin selvä: Saksa ja natsit onneksi hävisivät toisen maailmansodan, Neuvostoliitto ja kommunistit olivat sodan voittavalla puolella. Vasta kommunismin kukistumisen jälkeen ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on Euroopassa, aika hitaasti tosin, ryhdytty käymään keskustelua kommunismin uhreista, on ryhdytty samalla tavalla peräänkuuluttamaan kommunismin vastuuta miljoonista kuolonuhreista.

Euroopan neuvostossa ensimmäisen kerran kertomusvuonna hyväksyttiin kannanotto kommunismia ja kommunismin rikoksia vastaan. Yksi tämän kannanoton keskeisiä aloitteentekijöitä oli suomalainen kansanedustaja Kimmo Sasi, jolle haluan tässä yhteydessä osoittaa kiitokseni. Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksessa sivulla 23 selostetaan tätä Euroopan neuvoston yleiskokouksen kannanottoa, jonka numero on 1481 (2006), totalitääristen kommunististen hallitusten tuomitsemisesta. Tämä teksti tässä kertomuksessa on niin suorasukaista ja samalla kuitenkin edelleen niin harvinaista suomalaisessa dokumentissa, että haluan siteerata sitä pitkän pätkän ihan sanatarkasti:

"Toukokuussa 1945 liittoutuneiden joukot voittivat Saksan natsihallituksen ja pysäyttivät siten yhden Euroopan brutaaleimmista ja barbaarisimmista hallituksista. Länsi-Euroopan valtioille voitto mahdollisti kehittymisen rauhanomaisiksi, vapaiksi ja riippumattomiksi valtioiksi toisen maailmansodan jälkeen. Monien Itä-Euroopan valtioiden sorto jatkui kommunististen hallitusten alaisuudessa. Totalitäärisille kommunistihallituksille, jotka hallitsivat Keski- ja Itä-Eurooppaa Berliinin muurin murtumiseen saakka vuonna 1989 ja jotka tietyissä tapauksissa ovat edelleen vallassa eräissä maailman maissa, luonteenomaista ovat ihmisoikeuksien massiiviset loukkaukset. Loukkaukset ovat olleet riippuvaisia kulttuurista, maasta ja historiallisesta aikakaudesta, ja niihin on sisältynyt niin yksilöiden murhia kuin joukkomurhiakin, keskitysleirikuolemia, nälkäkuolemia, karkotuksia, kidutusta, orjatyötä ja muunlaista fyysistä terroria, etnistä tai uskonnollista vainoa, rikoksia sananvapautta, mielipiteen vapautta ja lehdistönvapautta vastaan ja poliittisen moniarvoisuuden puuttumista. Rikokset oikeutettiin luokkataistelun nimissä ja proletariaatin diktatuurin periaatteella."

Seuraavalla sivulla tässä kertomuksessa teksti jatkuu seuraavasti: "Monet kommunistihallitusten aikana rikoksia tehneet eivät ole koskaan joutuneet kasvotusten rikostensa kanssa, ja monet nykyisistä kommunistihallituksista eivät ole sanoutuneet irti aikaisempien rikollisten kommunistihallitusten teoista. Tämän johdosta tietoisuus totalitääristen kommunistihallitusten aikana tehdyistä rikoksista on heikkoa."

Ja vielä, arvoisat kollegat, yksi suora sitaatti: "Yleiskokous tuomitsee voimakkaasti päätöslauselmassa 1481 (2006) totalitääristen kommunististen hallitusten laajamittaiset rikokset ihmisoikeuksia vastaan ja ilmaisee myötätuntonsa ja ymmärtämyksensä sekä tunnustuksensa näiden rikosten uhreille. Yleiskokous kehottaa jäsenmaidensa kaikkia nykyisiä ja entisiä kommunistisia puolueita, jotka eivät ole vielä tätä tehneet, arvioimaan uudelleen kommunismin historiaa ja niiden omaa historiaa ja sanoutumaan selkeästi irti totalitääristen kommunististen hallitusten tekemistä rikoksista ja tuomitsemaan nämä rikokset."

Arvoisa herra puhemies! Suomen valtuuskunta äänesti nyt esillä olevan julkilausuman tai kannanoton — en ole varma, mikä on terminologia Euroopan neuvostossa (Ed. Hurskainen: Raportti!) — raportin — puolesta, mutta sosialidemokraattien edustajat Euroopan neuvostossa äänestivät vastaan, ed. Elo ja ed. Hurskainen. Tämä on mielestäni täysin käsittämätöntä. Aito sosialidemokratia on aina taistellut eri maissa kansanvallan ja ihmisoikeuksien puolesta. Kun ääriainekset oikealla tai vasemmalla ovat ryhtyneet surmatekoihinsa tai saaneet kaapattua vallan, ovat sosialidemokraatit kuuluneet ensimmäisten uhrien joukkoon. Myös Suomessa saamme itse asiassa kiittää sodanjälkeisiä sosialidemokraattisia poliitikkoja ja ammattiyhdistysjohtajia siitä, että kommunistien valtaantulo Suomessa jäi pelkäksi yritykseksi. En voi ymmärtää, miten suomalaiset sosialidemokraatit vuonna 2006 Euroopan neuvostossa saattoivat äänestää tällaista kommunismin tuomitsevaa raporttia vastaan. Olisi kannattanut äänestää puolesta, sanoi myöhemmin sosialidemokraattinen europarlamentaarikko Lasse Lehtinen. Kun täällä eduskunnassa käytiin asiasta viimeksi keskustelua, ed. Elo, joka ei valitettavasti ole enää eduskunnassa osallistumassa debattiin, sanoi, että hänen päätökseensä äänestää kannanottoa vastaan vaikutti se, että hänen mielestään tämä raportti oli suunnattu Venäjää vastaan.

Herra puhemies! En tunne silloisia Euroopan neuvoston sisäisiä tunnelmia ja motiiveja, mutta jos tässä olisikin ollut jokin osoite myös Moskovassa, niin olisiko se ollut perusteltu syy äänestää tätä kannanottoa vastaan? Mielestäni ei missään nimessä olisi ollut. Eikö juuri Venäjän, joka on Neuvostoliiton seuraajavaltio, tulisi rehellisesti tarkastella omaa historiaansa ja tuomita osaltaan Stalinin rikokset, joista eniten kärsivät juuri venäläiset ja muut Neuvostoliiton kansat?

Herra puhemies! Viime päivien tapahtumat Tallinnassa ja myös Moskovassa, niin sanottu patsaskiista kaikkine seurauksineen, ovat osoittaneet, mihin on jouduttu, kun Venäjä ei ole ollut valmis rehelliseen ja avoimeen tilintekoon oman historiansa ja Stalinin kauden kanssa. Venäjällä ihmiset ilmeisesti todella edelleen luulevat, että Puna-armeija vapautti Baltian maat, ja vitsinä on sanottu, että elleivät baltit tätä usko, niin he tulevat vapauttamaan ne uudestaan. Kukaan ei kiistä sitä, että Neuvostoliiton puna-armeijalla oli keskeinen sijansa Natsi-Saksan voittamisessa ja että Natsi-Saksan joukot ajettiin Baltiasta ja niin sanotusta Itä-Euroopasta muun muassa Puna-armeijan ja nimenomaan Puna-armeijan voimin. Siitä saamme kaikki olla Puna-armeijalle tietysti kiitollisia. Minulla on tämän sanomiseen myös hyvin henkilökohtainen syy, sillä Puna-armeija myös vapautti oman isäni natsi-Saksan keskitysleiriltä.

Mutta ongelma on siinä, että tämän Natsi-Saksan lyömisen jälkeen Neuvostoliiton puna-armeija asettui taloksi, asettui taloksi Baltian maissa jopa niin pitkälle, että liitti nuo maat uudelleen Neuvostoliittoon, johon ne oli väkisin liitetty vuonna 1940, ja asettui taloksi niin sanotuissa Itä-Euroopan maissa. Se merkitsi kommunistien valtaan nostamista tai valtaannousun tukemista, se merkitsi sitä, että kun näiden maiden kansat, kuten saksalaiset, itäsaksalaiset, vuonna 53, unkarilaiset vuonna 56, halusivat nousta kommunismia, siis omia kommunistejaan ja Neuvostoliittoa vastaan, Neuvostoliitto asein väkisin tukahdutti näiden kansojen vapauspyrkimykset. Se merkitsi sitä, että kun tšekkoslovakialaiset vuonna 68 halusivat ainakin uudistaa sosialismia ja vaativat ihmiskasvoista sosialismia, neuvostopanssarit väkivaltaisesti ja raa’asti tukahduttivat tämän kansannousun, ja se merkitsi sitä, että vuonna 81 Neuvostoliitto ilmeisesti uhkasi Puolaa miehityksellä, elleivät Puolan kommunistijohtajat itse saa noussutta Solidaarisuus-liikettä eli Puolan kansan vapaudenkaipuuta aisoihin.

Kun Venäjällä tunnustettaisiin historian tosiasiat, kun Venäjällä tunnustettaisiin, mitä on tapahtunut Baltian maissa, joista Virostakin kymmeniä- ellei satojatuhansia kyydittiin Viron uudelleen miehittämisen jälkeen Venäjälle, kun Venäjä olisi tarkastellut uudelleen rehellisesti omaa historiaansa ja Euroopan historiaa, olisi erinomaisen paljon paremmat mahdollisuudet välttää sellaisia tapahtumia kuin mitä nyt on nähty Baltiassa, Virossa, ja mitä mahdollisesti tullaan näkemään myös Puolassa, jossa sielläkin halutaan kommunistisen sortohallituksen aikaisia muistomerkkejä arvioida uudelleen. Meidän täältä Suomesta on helppo sanoa sinne, että nämä muistomerkit kuvaavat omaa aikaansa ja kuuluvat täten historiaan, mikä on tietysti totta, mutta meidän pitää myös ymmärtää niitä kansoja, jotka vuosikymmeniä ovat eläneet kommunismin ikeen alla, ovat kärsineet siitä, että sukulaisia on viety, perheenjäseniä on viety, ovat kärsineet siitä, että ihmisoikeudet on riistetty, vapaus on riistetty. Meidän pitää ymmärtää myös näiden kansojen tuntoja suhteessa näihin miehittäjävallan tai oman kotimaisen diktatuurihallituksen monumentteihin.

Herra puhemies! Myös Suomessa on ollut vaikeata käsitellä omaa lähihistoriaamme. Syynä on tietysti suomettuminen, johon nyt ei ole mahdollisuuksia mennä syvemmin. Sanon vain, että liian moni tämän päivän toimija, poliitikko, journalisti, tutkija, liian moni, on ollut nuoruudessaan ylistämässä Neuvostoliiton rauhanpolitiikkaa tai Neuvostoliiton systeemiä, kuka kommunistina, kuka niin sanottuna hyödyllisenä idioottina tai kuka pelkästään opportunismiaan. Sitä saa jokainen tekijä itse minun puolestani arvioida. (Ed. Laakso: Puhuja ylisti Vietnamin sotaa silloin!) Yleisradiomme on tässäkin suhteessa aivan omaa luokkaansa. Ihan viime päivinäkin sinne on taas päästetty kaikki vanhat stalinistitaiteilijat valehtelemaan omista 70-luvun tekemisistään. Meillä on Suomessa pääministeri, joka vielä 1980-luvun lopulla, 80-luvun lopulla, siis Gorbatšovin aikana, tuomitsi Baltian maiden kansojen pyrkimykset suurempaan vapauteen neuvostovastaiseksi provokaatioksi, ja meillä on minun sukupolveni poliitikot, jotka yli puoluerajojen, sukupolveni parhaat tytöt ja pojat, toimivat esimerkiksi Suomen rauhanpuolustajissa ylistämässä Neuvostoliiton rauhanpolitiikkaa ja kaikkinaista hyvyyttä. (Puhemies: Aika on ylittynyt 5 minuutilla!)

Arvoisa herra puhemies! Kuten totesin, tämä suomettuminen ja sen jäljet meidän tämän päivän yhteiskunnassa on oma kokonaisuus, johon nyt ei aikakaan riitä. Haluan lopuksi vain todeta, että mielestäni on hienoa, että Euroopan neuvosto kertomusvuonna kertomuksessa kerrotulla tavalla on tuominnut vihdoinkin totalitaarisen kommunismin, sen aiheuttaman sorron, sen aiheuttamat murhat, kyyditykset Euroopassa.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua hieman ihmetyttää, että ed. Zyskowicz nosti täällä esille, että vain sosialidemokraatit olisivat tässä olleet vastaan. (Ed. Zyskowicz: Suomalaisista!) Jos katsotte äänestyskarttaa Euroopan neuvostosta, niin sieltä löytyy ihan varmasti myös ed. Zyskowiczin puoluetovereita. Muistelen, että raportin tekijänä oli ed. Zyskowiczin puoluetoveri, ruotsalainen naapurimaasta. Raportin tehtävänähän on nostaa ongelmia esille, etsiä asioihin ratkaisuvaihtoehtoja ja sen jälkeen myös tehdä suosituksia eri maiden parlamenteille. Tässä raportissa oli erittäin paljon hyvää sisällä, se toki sanottakoon. Mutta kun kokonaisuudesta äänestetään ja jos raportti on täysin asenteellinen ... (Ed. Zyskowicz: Asenteellinen kommunismia vastaan!) — Se oli todella vahvasti asenteellinen, (Ed. Zyskowicz: Eikö pidä ollakin?) raportti pitää lukea ennen kuin voi noin raa’asti käyttää puheenvuoroa. — (Ed. Zyskowicz: Toinen raportti on natsismia vastaan, äänestäisittekö sitäkin vastaan?) Muuten en toki puolustele. En puolustele äänestyskäyttäytymistäni, äänestäisin uudelleen samalla tavalla sen raportin suhteen, joskin painotan, että monessa osa-alueessa siinä raportissa olisi voinut olla yhtä mieltä.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viimeaikaiset tapahtumat Tallinnassa ja Moskovassa osoittavat sen, että uusi Eurooppa ei ole vieläkään kasvanut yhteen. Itä ja länsi ovat kokeneet kovin erilaista historiaa. Juuri sen takia on hyvä, että Euroopan neuvosto on olemassa, juuri sen takia on hyvä, että siellä puhutaan näistä rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhoista, joita mantereellamme on tapahtunut, on tapahtunut toki jopa 90-luvulla, ja sekin on tärkeää, koska ei päästä eteenpäin, ellei katsota menneisyyteen. Sen takia mielestäni on tärkeää, että Suomessa kaikki puolueet kypsyvät siihen, että näitä rikoksia voidaan tarkastella kriittisesti ja voidaan vaatia niiden tutkimuksia, olipa sitten kyse natsismista tai stalinismista. Uskon, että ed. Hurskainen olisi ehkä voinut vähän tätä kirjoitustyyliä katsoa läpi sormiensa ja nähdä, miten tärkeää esimerkiksi Baltian maille on se, että näistä asioista, kommunismin rikoksista, voidaan puhua siinä, missä myöskin natsismin rikoksista. Toivon, että tämä työ jatkuu Euroopan neuvostossa. (Ed. Hurskainen: Tästä olemme yhtä mieltä!)

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää ed. Zyskowiczia hyvästä puheenvuorosta. Olisin vaan kiinnittänyt huomiota siihen, kun hän mainitsi, että Venäjällä ei ole käyty heidän omaan historiaansa liittyvää keskustelua. Minä olen kyllä huomannut, että sitä on siellä käyty tietysti Hrushtshevin suojasään aikana jo ensimmäistä kertaa mutta myös Gorbatshovin ja Jeltsinin aikana. Kun käy tänä päivänä Moskovassa, voi käydä memorial-muistomerkillä, joka on Stalinin uudelleen pystytetty muistomerkki, ja myöskin memorial-museossa, jossa näitä uhreja muistetaan. Tietysti toivon, että nämä asiat Venäjällä ehkä entistä paremmin muistetaan.

Muuten tästä viime aikojen patsaskeskustelusta ja muusta olen sitä mieltä, että kaikille sotaveteraaneille, olivatpa he haudatut sitten omalle maaperälleen tai muualle, kuuluu hautarauha ja levätkööt rauhassa kaikki toisen maailmansodan veteraanit. Toivon, että näillä asioilla ei hirveästi kuohutettaisi tunteita ja levitettäisi tunteita tämän päivän Euroopassa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä viime päivien tapahtumista Virossa ja Venäjän reaktioista niihin. On selvästikin niin, että toinen maailmansota Venäjällä, suuri isänmaallinen sota, on tämän päivän Venäjän hallinnon silmissä sellainen historian ikoninen merkkipaalu, jota puolustetaan ja jonka varjolla myös halutaan painaa villaisella tai unohtaa, mitä tapahtui sen jälkeen, kun puna-armeija vapautti Baltian maat natsismista, että sen jälkeiset teot itse asiassa olivat miehitys eikä mitään vapauttamista. On hyvä, että näistä asioista keskustellaan Euroopan neuvostossa, ja on mielestäni selvää, että myös Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa tulee käydä avointa keskustelua historiasta ja sen tulkinnasta, koska on selvää, että ilman yhteistä käsitystä historiasta myös tämän päivän ongelmia on huomattavasti vaikeampi ratkaista.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Zyskowiczille siitä, että hän toi tämän vaikea asian keskusteluun! Onneksi meillä nyt on tämä eduskunta, jossa vielä saa keskustella ilman, että tulee tuomio oikeudessa siitä, että puhuu ylipäätänsä. Suomen omassakin historiassa on kyllä pimeitä aukkoja, jotka kannattaisi jossakin vaiheessa tutkia, aivan kuten ed. Hautala on joskus vuosia sitten esittänyt tietynlaista totuuskomiteaa — tai en minä nyt sellaista edellytä mutta kuitenkin jotain tämän tyyppistä.

Mutta jos Venäjän tilannetta tarkastelee, niin eihän Euroopan neuvosto ole juuri puuttunut sen asioihin muuta kuin tässä tapauksessa. (Ed. Laakso: Puhujalla on huonot tiedot!) Minä olen hyvin pahoillani siitä, että EN keskittyy kyllä Tshetshenian sotaan mutta ei puutu muuten Venäjän tilanteeseen ponnekkaasti. Siellä toimittajia murhataan ja tehdään ulkomaille paenneista vastustajista käveleviä ydinpommeja. Mikä ihmeen Euroopan neuvoston maa se tällainen on?

Toinen asia on se ... (Ed. Hurskaisen välihuuto) — Toivottavasti se on tuotu. Minä olen lukenut tuon mutta en sieltä nyt löytänyt tätä raporttia. — Minä toivon, että jatkossa Euroopan neuvoston valtuuskunta voisi olla yksimielinen näin tärkeissä asioissa. Jokainen meistä on joutunut allekirjoittamaan tällä hetkellä sen, että me kunnioitamme Euroopan neuvoston perusarvoja. Minä toivon, että jatkossa myös näin tehdään.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ukkolalle, joka on uusi Euroopan neuvoston valtuuskunnan jäsen, on sanottava, että Euroopan neuvoston yksi keskeisistä perustehtävistä on nimenomaan Venäjän tilanteen seuranta. On sanottava ihan suoraan, että mihinkään muuhun kysymykseen Euroopan neuvosto ei ole päätöksissään kiinnittänyt niin paljon huomiota kuin Venäjän kehitykseen viimeisten vuosien aikana. Eri asia on, että ed. Ukkolalla muiden kiireiden takia ei ollut mahdollisuutta seurata tätä, mutta nyt, kun hän on valtuuskunnan jäsen, hänelle tulee tähän mahdollisuus.

Ed. Zyskowicz nosti esille tämän kysymyksen pronssisoturista, tästä patsaasta. Suomen lehdistössä ei ole näyttänyt olevan niin kuin muiden maiden lehdistössä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puhemiehen René van der Lindenin kannanottoa. René van der Linden on muuten ed. Zyskowiczin puoluetoveri. (Ed. Zyskowicz: Olemme jo antaneet palautetta!) Hän piti valitettavana sitä, että tämä patsas päätettiin siirtää. Hän arvosteli Viron hallituksen päätöstä, viittasi siihen, että hän on jo kolme kuukautta sitten kirjoittanut tällaisen mahdollisen kielteisistä seurauksista, ja katsoo, että vaikkakin on ymmärrettävää, miksi Viron hallitus teki tämän päätöksen, niin olisi pitänyt ottaa huomioon ne seuraukset, mitä tällä päätöksellä on.

Minä luulen, että suomalaisten tehtävä tässä tilanteessa olisi löytää nimenomaan sellaisia toimia, joilla voidaan edesauttaa yhteiskuntarauhan palauttamista. Asettuminen puolelle tai toiselle ei ole sellainen tehtävä. Meidän pitää löytää sellaisia kysymyksiä, jotka yhdistävät sekä Viron venäläisiä että virolaisia. Minä luulen, että esimerkiksi oma kielilainsäädäntömme tarjoaisi tietynlaisia myönteisiä mahdollisuuksia, joita myös Virossa voisi seurata yhteiskuntarauhan vahvistamiseksi, yhteiskunnan vakauden vahvistamiseksi tulevaisuudessa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu tästä patsaasta ed. Ukkolan puheenvuoron jälkeen siirtyi keskusteluun keskustelusta. Minä vähän yllätyin, kun hän totesi, että onneksi meillä on eduskunta, jossa me voimme — hän käytti — vapaasti puhua tästä aiheesta ilman tuomiota. Minulle jäi kysymys ilmaan, mikä on se paikka, jossa Suomessa joku tuomio tulisi, jos tästä asiasta puhuttaisiin. Mikä on se foorumi? Minä hämmästyin tätä muotoilua.

Arvoisa puhemies! Epäilemättä, jos tähän patsaskeskustelun substanssiin menee, niin varmaan ulkopuolelta itse konfliktin osapuolten, jos tässä nyt konfliktin tasolle on menty, tämä tuntuu uskomattomalta. Tämä tuntuu uskomattomalta, että meillä on kiistaa patsaasta. Jokainen ymmärtää, että tämä patsas vain heijastaa vain joitakin muita ongelmia. Tietenkin siinä on suuri haaste, myös erityisesti meille suomalaisille siinä vaiheessa, kun Etyjin puheenjohtajuus ensi vuonna täällä tulee. On upeaa, että ulkoministeri on tässä paikalla kuulemassa tätä keskustelua. Siinä on tietenkin meille suuri haaste hakea, mitä tämän patsaskiistan taustalla on, ja pyrkiä, jos vain voimme, myöskin Suomen ja Etyjin puolelta tässä asiassa myötävaikuttamaan, että sopua syntyisi.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nämä Euroopan neuvoston viime vuonna tekemät totalitaarivaltioita koskeneet raportit olivat erittäin tärkeitä, erittäin merkittävä askel Euroopan neuvoston historiassa. Siksi on tärkeää, että meillä on seurantaa niille. Siksi on tärkeää, että Euroopan neuvosto tulee kesäkuussa järjestämään tästä tilanteesta niin sanotun ajankohtaisen keskustelun. Minusta se on hyvin tärkeä tavoite. Itse yhdyn niihin, jotka ihmettelevät tätä Euroopan neuvoston puheenjohtajan René van der Lindenin kannanottoa. Mielestäni hän kiirehtii asiassa liian varhain näkemättä tilanteen kokonaisuutta ja tilanteen muotoutumista. Siinä vaiheessa Euroopan neuvoston edustajan olisi pitänyt olla huomattavasti pidättyvämpi.

Yhtä lailla voi ihmetellä Venäjän ulkoministeri Lavrovin puheenvuoroa, jossa hän puolestaan hämmentyi siitä, että EU ei ole tuominnut virolaisten toimia, jotka Lavrovin mielestä rikkovat eurooppalaisia arvoja ja kulttuuria. Tässä tulee vaan kysyneeksi, eivätkö venäläiset opi mitään. He ovat olleet pitkään Euroopan neuvoston jäseninä ja heidän olisi pitänyt jo olla jakamassa näitä eurooppalaisia yhteisiä arvoja ja perinteitä. Ei tämmöinen käyttäytyminen, mikä muistuttaa valvontakomission saapumista Suomeen, arroganttia käyttäytymistä, jolla he tulivat Tallinnaan duuman valtuuskuntana, ole mitään eurooppalaisten arvojen ja perinteiden jakamista.

Puhemies! Lopuksi totean vaan sen, että tilintekoa on hyvä käydä myöskin meillä. Joskus olisi hyvä keskustella vaikkapa niistä kymmenistä kirkoista, sadoista haudoista, sadoista muistomerkeistä, jotka on häpäisty ja tuhottu ja rikottu esimerkiksi Suomen Karjalassa luovutetulla alueella. On todella järkyttävää nähdä kaikki se totalitaarikauden, neuvostokauden aikainen tuho, mikä siellä on, puhumattakaan siitä, että eivät ne siviilihautausmaat tai sinne tehdyt muistomerkit saa tänäkään päivänä olla rauhassa huolimatta siitä, että meillä on sotilashautausmaiden osalta olemassa valtiosopimus. Siviilihautausmaiden osaltahan sitä ei ole, ja sellainen välttämättä tarvittaisiin.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin muistan tuon keskustelun Strasbourgista Euroopan neuvoston istunnosta, jossa keskusteltiin näistä totalitaarivaltioista tai oikeastaan niiden regiimeistä ja niitä koskeneista raporteista. Se oli hyvin tunteikastakin keskustelua. Siellä muun muassa edustajat irinovski ja Zjuganov muistaakseni käyttivät hyvin värikkäitä puheenvuoroja. Joillakin edustajilla taisi olla Neuvostoliiton lippu siinä pulpetillaan puolitangossa tuon keskustelun aikana.

Itse näen jotenkin niin, että Suomen pitäisi ottaa kansainvälisessä politiikassa Kekkosen ajatuksella mieluummin lääkärin kuin tuomarin roolia. Mutta totta kai, kun tuossa tilanteessa itse ajattelin, miten tähän kantaa ottaa, jos keskustellaan siitä, ovatko nämä teot hyväksyttävissä vai ei, niin ei missään nimessä, mitä regiimin alla tehtiin. Sen takia itse kannatin tuon raportin hyväksyttämistä.

Mutta Euroopan neuvosto on erinomainen foorumi tämmöisten asioitten käsittelyyn, ja on tärkeää, että myös Euroopan neuvostossa keskustellaan Viron viime aikojen tapahtumista, myös tästä René van der Lindenin kannanotosta siihen liittyen. Luulenpa, että kesäkuussa tulee jälleen värikäs istunto. On siellä puhuttu myöskin toimittajamurhista ja muista asioista, mitä Venäjällä ja muualla Pan-Euroopassa on tapahtunut, varsin avoimella tavalla. Hienosti Euroopan neuvosto on ollut kyllä hyvä foorumi tämmöisten asioitten käsittelyyn, ja on hyvä, arvoisa puhemies, että myös eduskunnassa pitkästä aikaa moneen vuoteen käydään tämmöistä asiapitoista keskustelua ihmisoikeuksista ja niihin liittyvistä rikoksista.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso on oikeassa, että Euroopan neuvoston presidentti René van der Linden tulee Epp-ryhmästä ja hän katsoi, että tuota patsasta ei olisi pitänyt siirtää, mutta mielestäni René van der Lindenin lausunto oli virhe ja se oli huonosti arvioitu. Voin sanoa, että neuvoston piirissä on erittäin kovaa kritiikkiä esitetty jo sen presidenttiä kohtaan, ja on syytä palata hänen lausuntoonsa ja hänen kannanottoonsa vielä kesäkuun neuvoston kokouksen yhteydessä, jossa yhteydessä mielestäni myöskin on syytä käydä kiireellinen keskustelu Viron tilanteesta, koska kaiken kaikkiaan kyllä tässä on kysymys Viron suvereenisuudesta ja siitä, pyritäänkö vaikuttamaan Viron suvereenisuuteen sitä kaventavasti vai ei. Kyllä meidän tehtävämme Euroopan neuvostossa on puolustaa Viroa ja sen suvereenisuutta.

Hämmästelin myöskin ed. Laakson kannanottoa siinä suhteessa, että Suomen kielilain pitäisi olla esimerkkinä esimerkiksi Virossa. Meillä on kaksi vanhaa perinteistä kansanosaa, suomenkieliset ja ruotsinkieliset. Mutta kun jokin valtio miehittää toisen valtion ja sen seurauksena sinne jää väkeä, niin silloin lähtökohdat ovat hieman erilaiset kielilain osalta kuin ne ovat Suomessa. Tässä suhteessa mielestäni Suomi ei voi muodostaa esimerkkiä Virolle, mitä kielilain kehittämiseen ja soveltamiseen kaiken kaikkiaan tulee.

Mielestäni muutenkin on syytä keskustella aika paljon Venäjän kehityksestä. Kyllä täytyy kunnioittaa presidentti Jeltsiniä, jonka aikana Venäjää vietiin selvästi kohti demokratiaa ja ihmisoikeusvaltiota.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä ed. Laakso että ed. Kiljunen peräänkuuluttivat Suomelta toimintaa, joka edesauttaa sopua. Mielestäni tässä on hyvä erottaa toisistaan ainakin jollakin tavalla kaksi eri sopua. On kysymys sovusta Viron sisällä, jossa tietenkin Viron hallituksella on täysi vastuu siitä, miten Viron venäläinen vähemmistö siinä maassa voi, ja silloin omasta mielestäni ainakin ja varmaan monien muidenkin mielestä tässä salissa on tärkeää, että vähemmistöt suvereeneissa valtioissa voivat hyvin ja että heidän oikeutensa, sekä sosiaaliset, kielelliset että kansalaisoikeutensa, toteutuvat. On selvää, että tällä muistomerkillä, niin kuin muistomerkeillä varmaan pitäisi olla, on ollut merkitystä Viron venäläiselle vähemmistölle. Tämän lisäksi on olemassa sitten kysymys sovusta Euroopan unionin ja siten myös Viron ja Venäjän välillä. Tässä kohtaa mielestäni on selvää, että Euroopan unionissa kukaan ei voi olla hyväksymässä sitä Venäjän tulkintaa, että tekee Virosta jollain tavalla fasistismyönteisen valtion se, että virolaisia eivät miellytä sellaiset muistomerkit, jotka muistuttavat heitä heidän maansa miehityksestä, eivätkä he hyväksy niitä. Tämä kysymys Euroopan unionin ja Venäjän välillä historian tulkinnasta on toinen kuin kysymys sovusta Viron sisällä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Hurskaiselle totean, että ei kai se voi olla mikään syy äänestää kommunismin tuomitsevaa kannanottoa vastaan, että tuo kannanotto on asenteellinen. Totta kai se on asenteellinen. Kun koko Euroopan neuvoston idea on puolustaa ihmisoikeuksia, kansanvaltaa, demokratiaa, niin olisi nyt kummaa, jos ei Euroopan neuvostosta tulisi asenteellinen kannanotto natsismia vastaan ja asenteellinen kannanotto totalitaarista kommunismia vastaan.

Ed. Haavisto, olette oikeassa. Olisi pitänyt (Ed. Hurskaisen välihuuto) täsmentää, että puhuin Venäjän nykyjohdosta.

Patsaskiistasta totean, että meidän on helppo täältä vapaasta maailmasta sanoa virolaisille, että ymmärtäkää, että ne kuvastavat omaa aikaansa, ne ovat historiaa. Mutta meidän pitää ymmärtää esimerkiksi virolaisten tai nyt puolalaisten tuntoja, kun he eivät halua nähdä arvokkaimmilla paikoillaan muistomerkkejä, jotka heille kuvastavat miehitystä, sortoa, kyyditystä, murhia, kaikkinaista ihmisoikeuksien ja vapauden riistämistä.

Lopuksi totean, että ed. Sinnemäki käytti erinomaisen puheenvuoron tästä patsaskiistakysymyksestä.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Arvoisa puhemies! Lyhyt versio kuitenkin tässä yhteydessä sen vuoksi, että tämä keskustelu, joka tässä käytiin, on varmasti tullut teemana aika lailla nyt eduskunnan istuntosaliin ja eduskunnan muihinkin toimielimiin monestakin eri syystä. Erityinen syy tämän keskustelun jatkumiselle lienee siinä, että Suomi tulee ed. Kiljusen mainitsemalla tavalla Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtajamaaksi vuodenvaihteessa. Kaikki ne tiedossa olevat tai ennakoitavissa olevat jäädytetyt kriisitkin tulevat olemaan tietysti Etyjin agendalla aivan olennaisia ja ne liittyvät meihin, meidän lähialueisiimme ja tietysti koko Euroopan tulevan kehittymisen luonteeseen. Se tulee olemaan poikkeuksellisen vaativa vaihe Suomen ulkopolitiikan linjanmäärittelyssä, miten me tulemme hoitamaan Ety-järjestön puheenjohtajuuden ensi kalenterivuoden aikana.

Sen lisäksi, että Suomi tulee olemaan ensi vuoden Etyjin puheenjohtajavaltio, on mielenkiintoista, että läheisin naapurimaamme Ruotsi tulee vastaavasti olemaan Euroopan neuvoston puheenjohtajavaltio samaan aikaan kuin Suomi toimii Etyjin puheenjohtajavaltiona. Ja näiden asioiden näkeminen yhdessä tietysti on seikka, joka myös lähentää mielestäni tässä mielessä Suomen ja Ruotsin keskinäisen yhteydenpidon tarvetta ja luo myöskin perustaa sille, minkä vuoksi laajan turvallisuuskäsitteenkin merkeissä Suomen on hyvä olla aktiivinen kaikilla monenkeskisillä yhteistyöfoorumeilla kansainvälisen yhteistoiminnan merkeissä laveammaltikin.

Tulkoon mainittua tässä yhteydessä, että Suomi tullee pyrkimään YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuonna 2013, ja jos siihen aiomme päästä, lienee aika lailla selvää, että sellaisen maan, jolla olisi hyvin vaatimattomat, vähäisessä mitassa kunnianhimoiset tavoitteet esimerkiksi äsken käsiteltyä aihepiiriä koskien, mahdollisuudet tulla YK:n turvaneuvoston jäseneksi ovat ilman muuta pienemmät. Sen vuoksi oikeusvaltioperiaatteet, sen vuoksi ihmisoikeuskysymykset ovat niitä, jotka olennaisesti liittyvät Suomen ulkopolitiikan toiminnan intressipiiriin ja joissa Suomelta ilman muuta edellytetään kohtuullisen korkeaa profiilia ja näkyvää aktiivisuutta. Sen vuoksi näissä asioissa on hyvä, että eduskunta niihin paneutuu ja eduskunta niissä ottaa kantaa ja että ne tulevat olemaan joka tapauksessa meidän toimintamme keskeisiä painopistealueita, kun eduskunta tässä työskentelyssään eteenpäin pääsee, ja hallituksen aikomus on tuoda ihmisoikeuskysymyksiä koskeva selonteko eduskunnan käsittelyyn. Tämä siitäkin huolimatta, että ainakin tämänkertainen ulkoministeri enemmän kuin hyvin tietää entiseen tehtäväänsä liittyen, että selonteoilla sinänsä saattaa olla myös inflatorinen merkitys aihepiirejään koskien täällä eduskunnassa, mutta joka tapauksessa niitten äärettömän harvojen asioiden joukossa, joista ulkoministeriön on tarkoitus tuoda selonteko eduskunnalle, ihmisoikeudet kuuluvat niitten piiriin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron lähinnä käydäkseni hieman läpi sitä, mitä Euroopan neuvostossa on sanottu maahanmuuttopolitiikasta ja miten se menee aika pitkälle yks yhteen sen kanssa, mitä uuteen hallitusohjelmaan on kerrattu.

Aivan aluksi haluan kuitenkin liittyä niiden kansanedustajien joukkoon, jotka ovat kiitollisia siitä, mitä Euroopan neuvostossa on sanottu liittyen sosialismin aikaansaamiin rikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin, eli yhdyn täysin siihen käytyyn keskusteluun ja erityisesti siihen, mitä ed. Zyskowicz täällä sanoi.

Ehkä siitä jatkona seuraa myöskin se, että meillä länsivalloilla ja eurooppalaisilla ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioilla on suorastaan velvollisuus edistää demokratian kehitystä myöskin niissä Euroopan maissa, joissa tällä hetkellä siinä on ongelmia, erityisesti tietysti Valko-Venäjällä, ja myöskin toivoa sitä ja toimia sen puolesta, että Ukrainassa demokratia voittaisi totalitarismin.

Arvoisa puhemies! Täällä on mainittu Euroopan neuvoston raportissa sivulla 25, että väestön muuttoliikkeet muodostavat suurimman haasteen eurooppalaiselle yhteiskunnalle 2020-luvun Euroopassa. Tähän on varmasti hyvä yhtyä. Myöskin Suomessa kansainvälistyminen tulee laajenemaan Pääkaupunkiseudulta, Turun seudulta ja muutamilta muilta alueilta, joilla se on tälläkin hetkellä jo varsin vahvaa, koko maahan, ja se myöskin vaatii tietynlaista sopeutumista täällä kotimaassa ja myöskin sitä, että me suomalaiset hyväksymme ulkomailta tänne tulevat.

Nimenomaan sen vuoksi, että me kansainvälistymisessä onnistuisimme, toisin kuin eräät muut maat ovat siinä ainakin jossain määrin epäonnistuneet, on hyvin tärkeää se, että tämä kansainvälistymisprosessi aloitetaan toisaalta työperäisestä maahanmuutosta, koska työn perässä tänne tulevat kaikkein parhaiten sopeutuvat yhteiskuntaan ja heidät myöskin parhaiten tänne hyväksytään, ja toisaalta se, että Suomessa jo olevien maahanmuuttajien asemaan kiinnitetään erityistä huomiota. Tämän jälkimmäisen osalta hallitusohjelmassa on sanottu hyvin paljon. Siellä on erikseen esitetty pilottiohjelma, joka koskisi Pääkaupunkiseutua, Turkua ja muita sellaisia alueita, joilla jo tällä hetkellä on merkittävästi maahanmuuttajia. Siellä vaaditaan lisää kielikoulutusta, siellä vaaditaan lyhennystä siihen aikaan, jonka jälkeen voi saada Suomen kansalaisuuden, ja siellä myöskin vaaditaan oleskelulupajärjestelmän selkeyttämistä niin, että oleskelulupaan sisältyy työnteko- ja opiskeluoikeus. Myös ulkomaalaisille opiskelijoille annetaan samanlainen oikeus työntekoon kuin suomalaisella opiskelijalla on.

Nämä ovat hyvin sen suuntaisia esityksiä, jotka ovat rinnastettavissa täällä Euroopan neuvoston kannanottoon, joka sanatarkasti kuuluu näin: "- - edistetään kulttuurien välistä vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta ja maahanmuuttajan kotoutusta - -." Eli tämä on aika pitkälle yks yhteen sen kanssa.

Haluaisin kuitenkin sanoa sen, että oikea tapa aloittaa tätä kansainvälistymistä ei ole se, että kiintiöpakolaisten määrää nostetaan, ja sen vuoksi sitä ei myöskään tähän hallitusohjelmaan ole kirjattu, koska se voi antaa ihan vääränlaisen signaalin siitä. Toki meillä on vastuumme tästä humanitaarisesta maahanmuutosta, ja on aivan oikein, että myöskin hallitusohjelmassa on kirjattu se, että entistä tarkemmin myöskin Ulkomaalaisviraston toimintaa seurataan siltä osin, että siellä selvitetään, millä tavalla nämä käsittelyt on toteutettu, koska kaikki kansanedustajat tiedämme, että yksittäisiä ongelmatapauksia on ollut ja kaikilta osin käsittely ei ole sujunut sillä tavalla kuin olisi toivottavaa. Mutta täytyy myöskin muistaa, että se työ on siellä hyvin vaikeata, koska on hyvin vaikeaa erotella ne suuret joukot, jotka ovat ihan puhtain aikomuksin, mutta sitten on joitakin niitä, joilla on vähän ketunhäntä kainalossa, ja niiden erottaminen on Ulkomaalaisviraston tehtävä. Sen takia pidän hyvin järkevänä sitä, että tämä hallituksen linja lähtee siitä, että työperäistä maahanmuuttoa edistetään hyvin voimakkaasti ja se on se pääsuuntaus. Ja toisaalta sitten pidetään entistä paremmin huolta niiden selviytymismahdollisuuksista, jotka ovat jo täällä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan myöskin kiittää tätä Euroopan neuvoston raporttia siltä osalta, mitä se sanoo Valko-Venäjästä ja mitä siellä vaaditaan. Eli siellähän vaaditaan hyvin voimakkaasti sitä, että Valko-Venäjän vaalilakia tulisi muuttaa ja pitäisi suostua opposition vaatimukseen uusista vaaleista. Myöskin tässä kerrotaan hyvin selvästi se, että Valko-Venäjällä pidettyjä presidentinvaaleja ei voi missään muotoa pitää demokratian hengen mukaisina.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty värikästä keskustelua ihmisoikeuksista, toimittajamurhista ja totalitäärihallituksista, mutta haluan vielä palata Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomukseen.

Pohjoismaiden neuvoston vuotuinen istunto pidettiin viime vuoden loka-marraskuun vaihteessa Kööpenhaminassa. Istunnossa järjestettiin erityinen pohjoismainen huippukokous, jonka aiheena olivat globalisaatio ja sen haasteet pohjoismaiselle yhteistyölle, aihe, joka on Pohjoismaiden neuvoston ja ministerineuvoston toiminnan keskeisiä teemoja.

Pohjoismailla on hyvät lähtökohdat ja luja pohja, jolla vastata kansainväliseen kilpailuun. Meillähän on yhteiset arvot ja toimiva hyvinvointiyhteiskunta.

Pohjoismaiden neuvoston viime vuosien painopisteitä on ollut muun muassa rajaesteiden poistaminen. Jotta Pohjoismaat voivat kehittyä ja säilyttää asemansa globalisoituneessa maailmassa, yritysten ja kansalaisten on voitava vapaasti muuttaa ja toimia, tehdä työtä ja opiskella eri Pohjoismaissa. Tärkeitä teemoja ovat myös Pohjoismaiden roolin vahvistaminen Euroopassa, EU:n ja Venäjän suhteiden edistäminen sekä kestävän kehityksen tukeminen Arktiksella, Barentsin alueella ja läntisessä Pohjolassa eli Islannissa, Färsaarilla ja Grönlannissa. On ilmeistä, että Pohjoismaiden neuvoston työ on kansainvälistynyt nopeasti viime vuosien aikana, mistä kertoo myös läheinen yhteistyö Baltian yleiskokouksen ja Itämeri-konferenssin kanssa.

Tässä yhteistyössä Itämeren saastuminen on noussut keskeiseksi teemaksi. Neuvoston valiokuntien painopisteisiin kuuluvat tänäkin vuonna ympäristöasiat ja etenkin Itämeren ympäristöongelmat. Pohjoismaiden neuvosto aikoo tältä osin jatkaa yhteistyötään ei-pohjoismaisten Itämeren maiden kanssa torjuakseen kohtuuttoman suuret päästöt Itämereen. Myös Kööpenhaminassa huhtikuun lopussa pidetyssä puheenjohtajiston ja valiokuntien kokouksessa käsiteltiin Itämeren rehevöitymistä ja ihmisen aiheuttamien ilmastonmuutosten torjumista. Itämeri on meille suomalaisille paitsi elinkeinon tuoja myös virkistyskäytön ja vapaa-ajan tarjoaja. On tärkeää löytää oikeat keinot suojella Itämeren tilaa kaikkia osapuolia kunnioittaen, ainutlaatuista luontoa ja sen eläin- ja kasvilajeja suojellen. Yhteistyö Baltian maiden ja Venäjän kanssa on tälläkin sektorilla erittäin merkityksellistä.

Itämereen kohdistuu Suomenlahden alueella huomattava määrä maatalouden ja jätevesien päästöjä. Pietarin alue on meren suurin yksittäinen kuormittaja. Suomenlahden fosforikuormitus vähenee kuitenkin jopa viidenneksen, kun Pietarin jätevesien puhdistamoille aloitetaan kemiallinen fosforin poisto tämän ja ensi vuoden aikana. Vaikutukset tulevat näkymään todennäköisesti jo muutaman vuoden kuluessa sinilevälauttojen vähenemisenä. Tämän kaltaisia toimenpiteitä tarvitaan yhä enemmän. Siitä voimme varmasti olla yhtä mieltä.

Itämeren osalta pois ei voi sulkea myöskään öljyturmien mahdollisuutta. Tahattomat ja tahalliset öljypäästöt ovat vakava ympäristöongelma, johon tulisi puuttua tehostamalla seurantaa ja ottamalla käyttöön riittävän suuret sanktiot. Itämerellä liikkuu edelleen huomattava määrä yksirunkoisia öljyä kuljettavia aluksia, mihin tulisi pikaisesti saada muutos.

Osana Itämeren liikenneturvallisuuden parantamista on myös alusten henkilökunnan tehokkaampi valvonta. Neuvostossa on ehdotettu muun muassa luotsipakkoa sekä erityistä lupakirjaa ei-pohjoismaisille merimiehille. Meriturvallisuuden ja kriisitilanteiden osalta yhteistyö maiden eri viranomaisten, kuten rajavartiolaitosten ja poliisin, kanssa on olennaista. Turvallinen merenkulku on myös meriympäristön suojelemista.

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa hallitusohjelmasta, joka nostaa esiin Itämeren tilanteen entistä selvemmin. Tärkein keino Itämeren pelastamiseksi on juuri valtioiden rajojen ylittävä yhteistyö ja lähialueyhteistyön parantaminen. Hallitus on nyt toteuttamassa tätä linjaa. Samalla hallitus on vaikuttamassa siihen, että Itämeren alue on korostetummassa asemassa EU:n sisällä. Ympäristöasiat ja talous ovat painopisteitä näissäkin.

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöasioiden tiedostaminen ja ympäristönsuojelun korkealle asetetut tavoitteet ovat olennainen osa Pohjoismaiden kehittymisessä globaaliksi voittaja-alueeksi. Suomen aktiivinen toiminta ja tiivis yhteistyö Pohjoismaiden neuvoston jäsen maiden kanssa antaa kaikille lisäarvoa ja takaa huomattavasti paremman lopputuloksen verrattuna siihen, että jokainen maa toimisi yksin.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin aluksi kiitos ed. Zyskowiczille, että minun ei tarvitse tuoda esille nyt Venäjä-kriisiä ja Viron tapahtumia. Se on täällä nyt onneksi käsitelty.

Sen sijaan puutun Euroopan neuvoston perusarvoihin, jotka ovat ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja demokratia. Demokratian yksi elinehto ja aivan ehdoton elinehto on sananvapaus. Sananvapautta aion hieman käsitellä, miten se on toteutunut esimerkiksi Suomessa, joka pitää itseään Euroopan neuvoston mallimaana. Tosin Suomihan liittyi Euroopan neuvostoon viimeisenä niin sanottuna länsimaana 1989, sen jälkeen tuli Unkari. Sitten tulikin 1991 ja itäblokki murtui. Sen jälkeenhän näitä Euroopan neuvoston jäsenmaita on sitten tullut pilvin pimein. Toivottavasti Euroopan neuvosto jaksaa sitten seurata näitten maitten vapauskehitystä ja nimenomaan sananvapauden kehitystä.

Aivan aluksi haluan toimittajana ilmoittaa kuuluvani liberaaleihin fundamentalisteihin, joiden mielestä sananvapaus on luovuttamaton arvo, jonka puolesta on taisteltava. Sen puolesta taistelee myös EN, Euroopan neuvosto. Euroopan neuvostolla on ihmisoikeustuomioistuin, joka käsittelee muun muassa sananvapauden loukkauksia eri maissa, Suomessakin. Suomi ei suinkaan ole sananvapauden mallimaa, niin kuin me kuvittelemme olevamme. Suomestakin aika monta tuomiota, jotka Suomen oikeuslaitos on tuominnut sananvapauden loukkauksina, on mennyt Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi. Toivon, että sinne menisi muutama muu, koska minun mielestäni tällä hetkellä kaksi perusarvoa lyö tässä yhteiskunnassa ja oikeusjärjestelmässä hyvin pahasti ristiin. Toinen on yksityisyyden suoja ja toinen on sananvapaus, ja niillä molemmilla on perustuslain suoja. Siitä, kumpaa kussakin tapauksessa painotetaan, päättää aina tuomioistuin korkeinta oikeutta myöten. Mutta onko se tuomio sitten oikea, siitä toivottavasti jatkossa saadaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset.

Ehkä tähän kuitenkin on hyvä ottaa muutamia esimerkkejä sellaista tulkinnoista, joissa minun mielestäni sananvapauden rajoja on ainakin pitkitetty, venytetty, ellei sitten suorastaan loukattu. Testaajina ovat olleet pilakuvat ja Lordi. Ehkä kannattaa tähän Lordiinkin tässä vaiheessa puuttua, koska nyt on Euroviisujen finaali tulossa, kun Lordi voitti.

Kysymyshän on siitä, että vuosi sitten julkaistiin muistaakseni 7 päivää -lehdessä Putaansuun valokuva. Siitä nousi semmoinen meteli, että oksat pois, ja Internet täyttyi uhkailuista ja panetteluista. Kuitenkin voi kysyä, eikö vanha, aikanaan julkaistu kuva — sehän oli neljä vuotta vanha, joka julkaistiin Nytissä, tämä Putaansuun kuva — nauti sananvapauden suojaa. Herra Lordi oli nyt julkisuuden henkilö, ja totta kai voi kysyä, onko ihmisillä oikeus tietää, kuka on siellä hirviön sisällä. Mutta tämä on ollut ja mennyt, enkä enempää tähän puutu, paitsi että sanon vaan, että se oli yksi sellainen tapaus, joka minun mielestäni venytti näitä sananvapauden rajoja huonompaan suuntaan.

Toinen on pilakuvakiista, jota Journalismin kritiikin vuosikirja retosteli. Minusta tässä tapauksessa tehtiin kyllä karhunpalvelus sananvapaudelle. Tiedotustutkijat, joiden pitäisi nimenomaan puolustaa sanomisen oikeutta, asettuivat sille kannalle, että sananvapauden puolestapuhujat ovat ääriliberaaleja fundamentalisteja. Toisin sanoen meillä ei olisi oikeutta tuoda esille esimerkiksi Muhammedin kuvia, jotka on peitetty maskilla tai naamiolla. Tästähän tuli hirveä riita Oulussa. Siellä Kaltion päätoimittaja jouduttiin erottamaan, ja tämä samanlainen sensuurimentaliteetti jatkui sitten tässä Journalismin vuosikirjassa. Siihen ei näitä piirtäjän kuvia sitten loppujen lopuksi otettukaan. (Ed. Hurskainen: Siitähän on tullut päätös!) — Eihän tämä asia ole ollut oikeudessa.

Journalismin tutkimuksen ja opetuksen pitäisi sentään kunnioittaa demokratiaa ja sananvapautta. Minusta näin ei nyt tapahtunut. Minä olen hyvin hämmästynyt, että jälleen kerran Tampereen yliopisto osoittaa jonkinlaisia kummallisia sananvapauden tulkintoja, aivan kuten 70-luvulla ja aivan kuten 80-luvulla. Tämä sama henki elää edelleenkin siinä yliopiston opinahjossa.

Tämmöistä samaa pelkuruutta sananvapauden käytössä osoittaa sekin, että jokin aika sitten islamin tutkija jätti kirjoittamatta esipuheen Muhammedin elämäkertaan. Julkaisijahan aikoi aluksi painaa kanteen Muhammedin muotokuvan, mutta näin ei sitten tehty.

Toisin on toimittu Ranskassa. Ranskalaislehti voitti oikeudessa Muhammedin pilapiirroksista käydyn oikeudenkäynnin. Meillä itsesensuuri toimi niin hyvin, että näitä Muhammedin alkuperäisiä tanskalaisia kuvia ei edes julkaistu lehdissä. Olivatko ne sitten huonoja tai hyviä, sitä periaatteessahan suomalainen katsoja ei tiedä. Mutta onneksi meillä nyt kuitenkin jostakin ne saatiin, ja lähinnä ne saatiin Internetin kautta. Internet tässä tapauksessa käytti voimansa sananvapauden puolesta. Lordin tapauksessa se käytti voimansa sananvapautta vastaan.

Sananvapautta ei ole muualla kuin demokratioissa. Se täytyisi ymmärtää tässä talossa ja Suomessa. Jotta demokratia säilyy ja vahvistuu, sananvapautta on totta vieköön varjeltava. Siksi demokratian täytyy kestää sananvapauden ylilyönnitkin. Se on parempi vaihtoehto kuin sensuuri. Sananvapautta ei voida rajata vain laatulehdille, vaan se kuuluu kaikille, niin hyville, pahoille kuin huonoillekin. Tämä periaate, että se sananvapaus, joka jaetaan hyville, on toisenlainen sananvapaus kuin se, joka jaetaan huonoille lehdille, on minusta käsittämätön tulkinta, ja tätähän on viime aikoina tehty, niin poliitikot ovat sitä tehneet kuin tiedotustutkijatkin.

Voisi tietenkin ottaa pari muutakin esimerkkiä, joiden kohdalla ovat ammattitoimittajan kulmakarvat aikanaan viime vaalikaudella ja vähän aikaisemminkin nousseet ylös. Viime vaalikaudella kyllä ihmetytti, kun yksi huippupoliitikko esiintyi mediakriitikkona tavalla, ettei olisi kyllä voinut millään uskoa, että hän oli entinen toimittaja. (Ed. K. Kiljunen: Kuka hän oli?) — Saatte keksiä, kuka hän oli. (Ed. K. Kiljunen: Kertokaa! — Ed. Hurskainen: Läpinäkyvyyttä!) — No, totta kai te tiedätte sen, että se oli meidän pääministeri Vanhasemme.

Toinen asia, mikä on minusta ollut arveluttava, on se, että hän antaa ohjeita siitä, ilmoitetaanko, onko televisioluvat maksettu vai ei. Eikö sekin ole jokaisen yksityisasia? (Ed. Laukkanen: Tämähän on vanha juttu!) — Joo, mutta minä kertaankin vanhoja asioita tässä, koska sananvapaus on sen verran tärkeä asia, että siihen kannattaa puuttua.

Jos huippupoliitikot ja poliitikot vaativat sananvapauden ja keskustelun vähentämistä, niin minusta se on kyllä sananvapauden rajoittamista. Vaalien alla nimittäin on arvosteltu mediaa siitä, että se kysyy jatkuvasti turvallisuuspolitiikasta, vaikka se ei Suomen kansaa kiinnosta. No, nyt on nähty, että Suomen kansaa todella kiinnostaa turvallisuuspolitiikka.

Yksityisyyden suojan ja sananvapauden ristiriidat ehkä tulevat jossakin vaiheessa myös oikeudessa punnittavaksi. Se on hyvä asia, että tulee punnittavaksi. Toivottavasti osapuolilla on jatkossa rohkeutta ja myös rahaa viedä nämä ratkaisut, jos ne ovat sananvapauden kannalta kielteisiä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tutkittavaksi. Se näyttää olevan lähinnä ainut tuomioistuin tässä tapauksessa, johon minä toistaiseksi luotan.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Ukkola käsitteli poikkeuksellisen tärkeää teemaa, joka liittyy myöskin Euroopan neuvoston työhön hyvin vahvasti, liittyy myöskin Etyjin työhön hyvin vahvasti, sananvapaus on todella tärkeä asia. Kuten te viittasitte, demokratioissa se toteutuu aidoimmin. Vähän hämmästelimme välihuudoillakin sitä, että kuitenkin itse käytitte koodikieltä, ettekä avoimesti puhuneet nimistä, silloin kun viittasitte joihinkin toimijoihin, mikä olisi ollut vahvistamassa sitä teidän argumenttianne noin yleisemmin ottaen.

Mutta olisin ed. Ukkolalta halunnut myöskin kysyä sitä, että kun te viittasitte olevanne ääriliberaali tässä suhteessa, niin toivottavasti te ymmärrätte myöskin, että sananvapauteenkin liittyy vastuu. Me tulemme sellaisiin kysymyksiin, että kun meillä muualla elinkeinotoiminnoissa on kuluttajansuojakysymykset, ja hyvin vahvasti katsotaan niitä tuotteita, joita tuotetaan, niin onko meillä myöskin kuluttajansuojaa olemassa, joka liittyy sananvapauden kautta tuotettuihin hyödykkeisiin. Minäpä viittaan vaikkapa vain väkivaltaviihteeseen, jota me kohtaamme sekä Internetissä että jopa televisiossa ja muualla, jolloin tulemme niihin kysymyksiin, että ei periaatteessa kuitenkaan kaikki voi olla sallittua myöskään tällä lohkolla, vaan meillä täytyy olla mahdollisuus puuttua pilaantuneisiin tuotteisiin, joita tälläkin lohkolla toimii.

Toinen ulottuvuus, jonka mielelläni olisin kuullut ed. Ukkolalta, on se, mikä liittyy sananvapauden käyttöön, kun on itsestään selvä, että ne, joilla on taloudellisia voimavaroja vahvasti, heillä on myöskin mahdollisuuksia operoida medioiden kautta ja he saavat silloin äänensä toisella tavalla kuuluviin kuin ne, joilla ei ole näitä taloudellisia voimavaroja. Eli mikä on rahan ja sanankäytön suhde, josta analyysia olisin mielelläni kuullut ed. Ukkolalta, joka muuten käytti ansiokkaan puheenvuoron.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola puuttui puheenvuorossaan vahvasti sananvapauteen ja uskonnonvapauteen. Voisin kertoa, että ensi kesäkuun istunnossa Strasbourgissa käsitellään tekemäni raportti tähän aihepiiriin liittyen, joten ed. Ukkola voi silloin tutustua siihen ja käyttää myös Euroopan neuvostossa asiasta puheenvuoroja.

Viittasitte tähän pilakuva-, voiko sanoa, skandaaliin ja Jyllands-Postenin asiaan, ja minun käsitykseni mukaan siitä on jo oikeuden päätös, joka oli vapauttava, (Ed. Ukkola: Tanskassa oli!) eli sehän oli sananvapauden voitto.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola sanoi olevansa fundamentalistinen liberaali. Se on vähän kummallinen yhdistelmä. Minun käsitteistössäni fundamentalisti on henkilö, jolla on ainoastaan yksi totuus, joka on aina oikeassa ja fundamentalismi on kaiken totalitarismin alku ja perusta. En ymmärrä, miten silloin voi olla samanaikaisesti fundamentalistinen ja liberaali. (Ed. K. Kiljunen: Totalitäärinen liberaali!) Se on vähän niin kuin tuli ja vesi. Olisi kiva kuulla vähän täsmennystä.

Sitten tämä keskustelu sananvapaudesta tietysti on tärkeä, mutta minun mielestäni kaikkein suurin uhka Suomessa sananvapaudelle on juuri tämä ed. Kiljusen mainitsema vallan keskittyminen, että mediat keskittyvät, muodostavat suuria konglomeraatteja, jotka hallitsevat totaalisesti koko mielipidemuokkauksen, määräävät, mistä saa keskustella, kuka saa keskustella jne. Tämä on minusta se meidän yhteiskuntamme suurin uhka sananvapaudelle.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulin saliin pääasiassa vastatakseni ed. Virolaiselle, mutta kommentoin kuitenkin ed. Ukkolan puheenvuoroa sen verran, että ei todellakaan Kaltiossa julkaistu mitään Muhammedin kuvia. Meillä itsesensuuri oli pykälää pidemmällä. Siellä julkaistiin Muhammedin kuvien tuomitsevien poliitikkojen käyttäytymistä ja jo meillä siitä nousi älämölö. (Ed. Ukkolan välihuuto)

Mutta ed. Virolaiselle. Aivan hyvä puhe muuten, mutta siinä Itämeren saastumisasiassa kerroitte, että maatalous on suurin saastuttaja, pitää paikkansa, mutta se ei ole suomalainen maatalous. Sitten kun, ed. Virolainen, ihannoitte sitä jätevesipuhdistamoa, joka on suomalaisten tekemä ja suomalaisten rahoittamana pitkälle tehty, samanaikaisesti venäläiset ovat tehneet viisinkertaisen määrän kanoja, mitä koko Suomessa on ja niiden kanojen jätteet menevät puhdistamattomana Itämereen, elikkä ne tänä päivänä kanalan kautta laskevat enemmän fosforia Itämereen, mitä suomalaiset ovat pystyneet puhdistamaan Leningradin vedestä. Tämä on tämän päivän totuus.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että ed. Ukkola on palannut tänne meidän iloksemme, koska hänellä on aina hyviä ja kärjekkäitä puheenvuoroja, ja haluaisin myöskin kommentoida tätä liberaalifundamentalismia. Tulkitsen asian samalla tavalla kuin ed. Andersson, että fundamentalistilla on vain yksi totuus. Tietysti on niin, että oikeus käyttää sananvapautta on tärkeää, ja on ehkä hyvä, että jotkut puolustavat sitä näin äärimmäisesti kuin ed. Ukkola, mutta katsoisin kuitenkin, että joskus oikeuden käytöstä syntyy tahattomia vaikutuksia, joita ei haluttu ehkä saada aikaiseksi ja sen takia joskus täytyy myöskin miettiä sitä, että on syytä ehkä kunnioittaa toisten ihmisten tunteita tai vakaumusta ja luulen, että tämä Muhammed-kiista vähän vyöryi valloilleen juuri sen takia, että ei otettu näitä tunteita huomioon. Mutta on ihan selvä, että Oulussa Kaltio-lehden sarjakuvapiirtäjän erottaminen (Puhemies koputtaa) oli täydellinen ylilyönti. Sen sijaan, mitä tulee Lordiin, niin katson, että siinä ei ollut kyse sananvapaudesta, ed. Ukkola, vaan siinä oli kyse siitä, että itse asiassa eräs liikesalaisuus murrettiin.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sananvapaus on perusoikeutemme, mutta se kysymys, miten pitkälle meillä on mahdollisuus. Mutta entäpä, jos me lähdemme rajoittamaan sitä sananvapautta, niin epäilenpä, että meillä on aika roima kasa sen jälkeen oikeustapauksia edessämme, eli meillä tulee olemaan hyvin tukkoiset ajat tulevaisuudessa, ja se on hyvin, eräällä tavalla jopa vaarallinen tilanne.

Sitten jos me puhumme ed. Kiljusen medianäkökulmasta. Mediakin edustaa tiettyä totuutta, sehän on valikoitua totuutta, ja omalla tavallaan se sitä kautta myöskin edustaa meidän sananvapauttamme, koska sananvapaushan on vapautta valita se sanoma, joka halutaan kertoa ihmisille.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoin ihan varmasti huonosti tämän, kun julistauduin liberaalifundamentalistiksi sananvapauden suhteen. (Ed. Laukkanen: Kumpikos te olette?) Tämän sanan on tuonut keskusteluun Risto Kunelius, Tampereen yliopiston tiedotusopin professori, joka toi tämän sanan arvostellessaan sananvapauden puolustajia siinä journalismin vuosikirjassa, jossa käsiteltiin nimenomaan tätä pilakuvista noussutta kiistaa. Hän arvosteli niitä, jotka puolustivat tätä kiistaa ja puhuivat sananvapaudesta. Hän arvosteli näitä ihmisiä sanomalla, että he ovat liberaaleja fundamentalisteja. Tämä olisi tietenkin pitänyt tuossa puheessa — pyydän anteeksi — selventää, koska fundamentalisti on, aivan oikein, kuten ed. Andersson sanoi, justiin kaiken pahan alku ja juuri, että ollaan yhden totuuden uhreja.

Sitten, ed. Vilkuna taisi mennä, mutta Muhammedista Kaltiossa. Kyllä lehdessä Muhammed oli mutta, Muhammedilla oli siinä maski päällä elikkä naamari, elikkä se siitä.

Sitten rahan ja sanan suhde. Se onkin vähän vaikeampi asia. Ed. Kiljunen taisi justiinsa tätä perätä. Se on ihan totta, että ne, joilla on rahaa, pystyvät perustamaan lehden ja heillä on sillä tavalla suurempi sananvapaus ja he pystyvät hallitsemaan sitä, mitä tuotetaan julkisuuteen. Mutta minä väitän, että kyllä tämä Internet on tätä suhdetta horjuttanut ja aika pahasti. Jos käyttäisi tällä tavalla sitaateissa sanaa pahasti, koska Internetissä meillä kaikilla on, ed. Kiljusella niin kuin minullakin varmasti omat blogit ja myös pääministerillä oma bloginsa, ja siihen sanavapauden käyttöön ei gatekeeperit elikkä toimittajat tule väliin. Elikkä viesti silloin menee semmoisenaan. Joskus kyllä toivoisi gatekeeperiä. Tulee niitä möhläyksiä tehdyksi.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tervetuloa, ed. Ukkola, Euroopan neuvoston jäseneksi, ja tietysti tämän puheen jälkeen eihän teillä ole muuta mahdollisuutta kuin tulla Euroopan neuvoston liberaaliryhmän jäseneksi. Tosin sieltä ei fundamentalisteja kovinkaan paljon löydy.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun todellakin nyt Pohjoismaiden neuvoston, Etyjin ja Euroopan neuvoston valtuuskuntien raportteja käsitellään yhtäaikaa. Olkoonkin, että puhutaan yhtäaikaa Itämeren suojelusta, patsaskiistasta ja sananvapaudesta laidasta toiseen, varmasti on ihan paikallaan, että kansainvälisistä kysymyksistä voidaan vähän laveammin puhua, onhan niin, että ulko- ja turvallisuuspolitiikalle joudumme antamaan yhä laajemman sisällön kaiken kaikkiaan. Yhä enemmän turvallisuuspoliittisia kysymyksiä ovat ihmisoikeuskysymykset, ympäristökysymykset, terrorismiuhkat, kaikki sen kaltaiset asiat, joita täällä tänäänkin on moniarvoisesti sivuttu, myöskin demokratiakysymykset.

Demokratiakysymys itse asiassa on Euroopan neuvoston eräs painopistekysymyksiä, ja siinä mielessä näen Euroopan neuvoston juuri eräänlaisena demokratiafoorumina myöskin. Se on keskeinen osa eurooppalaista elämänmuotoa, ja on upea, hieno asia, että tänä päivänä taitaa Euroopan neuvostossa olla jo, kun Serbia on hyväksytty jäseneksi, 48 jäsentä, Montenegro on jo jäsen. Eli tämä osoittaa sen, että ... (Ed. Hurskainen: 47!) — Serbia taitaa olla 48:s. Ainoastaan Valko-Venäjä on enää pois neuvoston jäsenyydestä, ja tässäkin suhteessa on selvää, että Euroopan neuvoston piirissä joudutaan varmasti miettimään tapaa, millä se dialogi Valko-Venäjän kanssa aloitetaan. On aivan selvää, että integraatio dialogin kautta tähän Euroopan neuvoston eurooppalaisia arvoja jakavaan perheeseen on parempi kuin se, että me pidämme Valko-Venäjän pysyvästi siitä dialogista eristettynä.

Tänään kuulin, että neuvoston ja Euroopan unionin välillä olisi syntynyt jonkinlainen yhteisymmärrys unionin ja Euroopan neuvoston välisten suhteiden osalta. On ihan selvää, että tavoitteena pitää olla, että tehdään mahdollisimman vähän päällekkäistä työtä, että Euroopan unioni tekisi niitä tehtäviä, joita se osaa parhaiten, ja Euroopan neuvosto puolestaan tekisi sille sen ydinosaamiseen liittyvää työtä ihmisoikeuksien, demokratiakysymysten, oikeusvaltioasioiden parissa. Tämähän on suoraa seurausta siitä Junckerin raportista.

Kun Venäjä liittyi vuonna 96 Euroopan neuvoston jäseneksi, tuolloinhan käytiin hyvin laaja debatti, dialogi, niistä jäsenvelvoitteita, jotka sitovat aina uusia jäseniä, ja siinä katsannossa tuo viime vuoden raportti oli erittäin tärkeä näiden totalitäärijärjestelmien historioista, minkä Euroopan neuvosto sai aikaan. Se oli erittäin tärkeä, ja nyt on hyvin tärkeää, että sitä monitorointia ja sen jatkotyötä myöskin jatketaan. Ilman tätä Viron patsaskriisiä ja -kiistaa tuskin tarvetta tällaiselle ajankohtaiskeskustelulle Euroopan neuvoston kesäkuussa, juhannuksen jälkeisellä viikolla, pidettävässä kokouksessa olisi ollut, mutta nyt ehdottomasti mielestäni sille on tarvetta.

Totesin jo vastauspuheenvuorossani, että presidentti René van der Lindenin lausunto, jonka hän antoi aivan ensimmäisenä päivänä Viron tapahtumien osalta, oli hätiköity, hän kiirehti siinä. Tietysti ensimmäinen tarkoitus oli hyvä, kun hän katsoi, että jos ollaan eri mieltä, pitää istua alas puhumaan näistä ongelmista ja rakentaa siltoja sen sijaan, että kaivetaan menneisyyden hautoja. Hän vetosi, että Viron viranomaiset kunnioittaisivat kaikkien niiden tunteita, jotka siinä maassa asuvat.

Nyt on vaan niin, että tämä patsas tuottaa hyvin erilaisia merkityksiä eri ihmisille. Siinä missä se saattaa olla Viron venäläisille ja muualla Venäjällä asuville venäläisille todellakin muistomerkki Natsi-Saksasta saavutetusta voitosta, niin kuin se aivan oikein onkin ... Edustaa muuten virolaista sotilasta, joka oli Puna-armeijassa ja joka sitten loikkasi myöhemmin Suomeen, ja Suomi joutui hänet rauhansopimuksen jälkeen luovuttamaan Neuvostoliittoon, joka lähetti hänet sitten Siperiaan, josta hän pääsi aikanaan sitten Viroon. Luulen, että tätäkään patsaan todellista historiaa ei nyky-Venäjällä kovin hyvin tunnettu, ja tämän aion kyllä Euroopan neuvoston jäsen herra Slutskille, joka muuten on tunnettu yleensä tällaisena balttisyöjänä, ehdottomasti kesäkuun kokouksessa kertoa, että tietääkö, hän kenen sotilaan haudalla hän kävi neilikkansa kauniisti laskemassa.

Mutta on samalla tärkeää muistaa, että virolaisille, joiden puoleen suomalaisten sydämet ovat tässä kysymyksessä sykkineet voimakkaasti, merkitykset tälle patsaalle ovat aivan erilaisia. Se merkitsi sitä, että tuolloin alkoi neuvostomiehitys, tuolloin alkoivat kyyditykset, kymmeniätuhansia virolaisia kyydittiin Siperiaan, josta he pääsivät, jos ylipäätään pääsivät, palaamaan vasta 60—70-luvuilla. Suosittelen kaikille tässä erinomaista tunnetun virolaiskirjailijan Jaan Krossin kirjaa, joka näistä ajoista hyvin avoimesti ja viisaalla tavalla tätä analyysiä tekee.

Tähän liittyy ei vain ihmisoikeus- ja demokratiakysymys vaan myöskin kysymys valtiollisen suvereniteetin syvästä loukkaamisesta, johon nimenomaan tämä duuman Viroon lähettämä, Tallinnaan lähettämä, lähetystö, delegaatio, syyllistyi, kun he vaativat ensin jo Moskovassa ja tullessaan Tallinnaan itsenäisen, suvereenin, valtion hallituksen eroa. Se on aivan pöyristyttävää; eihän tällaista enää pitäisi tapahtua Euroopan neuvoston jäsenmaissa ja niiden kesken.

Viro on Euroopan unionin jäsen, Suomi on Euroopan unionin jäsen. On aivan selvää, että vaikka kukaan ulkopuolinen ei tähän kysymykseen olekaan oikeutettu puuttumaan, Viron sisäiseen asiaan järjestää tämän patsaan sijainti, niin katson kuitenkin, että Euroopan unionin jäsenet, kuten Viro, Suomi, Euroopan unioni unionina, ovat vähemmän ulkopuolisia kuin esimerkiksi unionin ulkoiset jäsenet.

Tulee myös kysyneeksi, kun katsoo niitä kuvia — nyt mennään hieman tälle media- ja sananvapausalueelle — kuinkahan syvästi ja ideologisesti nämä Toompean mäelle tuodut kymmenvuotiaat koululaiset, jotka huutelivat fasisti-syytöksiä Viron hallitukselle, olivat ymmärtäneet tavallaan tämän historiallisen patsaan merkityksen, tai ne teini-ikäiset, jotka järjestivät Tallinnan kaduilla näitä lähinnä huliganismiin ja mellakointiin liittyviä demonstraatioita, joiden pääasiallinen tarkoitus näytti olevankin kauppojen ryöstely eikä todellinen ihmisoikeuksien puolustaminen.

Venäjän televisio oli järjestänyt myöskin paikalle äitejä, joilla oli mukana lapsia, joita he työnsivät poliiseja vastaan, jotta Venäjän televisio olisi saanut dramaattisia kuvia paikasta, jossa poliisit pamputtavat lapsia. No, näin ei toki käynyt, mutta erittäin järjestelmällistä ja muualta johdettua toimintaa tämä demonstratiivinen toiminta Tallinnan kaduilla tuolloin näytti selkeästi olleen.

Puhemies! Tässä yhteydessä haluan vielä kerran todeta myöskin sen, että kun puhutaan eurooppalaisista arvoista ja kulttuureista, niin totta kai on selvää, että nimenomaan erilaiset muistomerkit, hautarauha, niiden syvällinen kunnioittaminen, uskonnollisten tunteiden kunnioittaminen kuuluu juuri eurooppalaisiin arvoihin ja siihen traditioon ja siihen tapaan. Siksi Suomessa asuvat karjalaiset siirtolaiset, siis ne, jotka joutuivat lähtemään sodan jälkeen Karjalan alueelta ja joita oli muuten 423 000, ovat toinen toistaan järkyttyneempiä, kun ovat nähneet ja kokeneet, miten heidän omia hautojaan on avattu siinä mielessä, että sieltä on uskottu löydettävän aarteita tai kultaa hampaista, tai että he löytävät omaistensa, äitien, isien tai isovanhempien, hautakivet porraskivinä talojen edustoilla tai kivijalkaan muurattuina, tai että kylän koirat juoksevat kylällä reisiluu suussa.

Eikö tämä ole hautarauhan häpäisemistä ja sellaista, millä ei ole mitään tekemistä eurooppalaisten kulttuuriarvojen kanssa? Minusta tämä on tavattoman tärkeä asia, joka kuuluu myöskin siihen avoimeen tilintekoon, jota myöskin suomalaisten täytyy suhteessa neuvostoaikaan, suhteessa sodanjälkeiseen aikaan, voida avoimella tavalla myöskin sananvapausmielessä käydä.

Aivan lopuksi, herra puhemies: Tämä median keskittymisteema liittyy sananvapauteen äärimmäisen tärkeällä ja läheisellä tavalla, mutta totean vaan sen, että vähintään yhtä merkittävä ja suuri haaste on meillä tämä median viihteellistyminen, niin sanottu tabloidisaatiokehitys, joka tarkoittaa lyhyesti sitä, että myöskin vakavia asioita käsitellään yhä vain viihteellisemmällä tavalla. Television tärkein poliittinen ohjelma alkaa olla tänä päivänä Itse valtiaat tai Uutisvuoto, ja yhä vähemmän tuotetaan sellaista tosiasiaperusteista, vakavaa yhteiskuntakritiikkiä aikaansaavaa keskustelua, jolle vielä joitakin vuosi sitten oli myöskin suomalaisessa valtamediassa tilaa.

Puhemies! Aika rientää, ja minulla oli tarkoitus puhua myöskin hieman tulevan puheenjohtajakauden haasteista Etyjin osalta, mutta koska debatti näyttää jatkuvan, niin palaan siihen vielä tämän debatin vaiheessa myöhemmin.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Nämä kansainvälisten toimielinten valtuuskuntien kertomukset ovat äärimmäisen tärkeitä välineitä ymmärtää, minkälaisia velvoitteita meillä on toimia kansainvälisessä politiikassa, ja kun parlamenttien vaikutus ulkopolitiikassa on vahvistunut, niin on todella iloittava siitä, että tämä tilaisuus tulee.

Olen täysin samaa mieltä siitä arvostelusta, jota Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan edellinen puheenjohtaja Outi Ojala ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan edellinen puheenjohtaja Mikko Elo ovat eduskunnan puhemiehistölle osoittamassaan kirjeessä ilmaisseet, kun he ovat sanoneet, että näitä valtuuskuntien perinpohjaisia vuosikertomuksia ja niistä käytäviä keskusteluja ei voi korvata millään satunnaisilla teemakeskusteluissa, vaan niitä pitää myöskin voida käydä.

Halusinkin itse käydä hiekan läpi eräitä merkittäviä asioita Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan vuosikertomuksesta ja haluan erityisesti korostaa sitä, miten tärkeä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus on ja sen voimaansaattaminen ja seuraaminen neuvoston jäsenmaissa. Haluan kiinnittää eduskunnan huomiota siihen, että Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on jatkuvasti viime aikoina tehnyt hyvin merkittäviä ratkaisuja, jotka koskevat Tšetšenian ihmisoikeustilannetta.

Ensinnäkin tänä vuonna on tullut jo useita ratkaisuja, joissa todetaan, että Venäjän viranomaiset ovat tarkoituksellisesti syyllistyneet epähumaaniin siviilien kohteluun, kidutukseen, katoamisiin, niin että näitä ihmisiä joko ei ole löydetty tai heidät on löydetty surmattuina. Näitä tapauksia ovat esimerkiksi Tšitajev vastaan Venäjä, ratkaisu, joka on tullut tammikuussa. Siinä oli kyse veljeksistä, joiden todettiin joutuneen erittäin epäinhimillisen kohtelun ja julman kidutuksen kohteeksi, ja tähän kidutukseen olivat syyllistyneet nimenomaan Venäjän federaation turvallisuusviranomaiset.

Toinen tapaus, jonka haluan nostaa esiin, on tapaus Baisajeva vastaan Venäjä, jossa todettiin, että tšetšeenimies nimeltään Baisajev oli pidätetty 50 muun siviilin kanssa, ja hän katosi todellakin jäljettömiin. Nyt tuomioistuin totesi 5. päivä huhtikuuta, että viranomaiset olivat vastuussa tästä, ja tämän kadonneen henkilön puoliso totesi, että hän voi nyt toivoa, että Venäjän viranomaiset löytävät hänen aviomiehensä ja vievät oikeuden eteen ne, jotka hänet pidättivät, mutta voimme tietenkin pelätä pahinta, että Baisajev on murhattu.

Mielenkiintoista on se, että Venäjällä jotkut ihmisoikeusjärjestöt ovat voineet auttaa ihmisiä saamaan oikeutta Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimesta, muun muassa järjestö nimeltä Russian Justice Initiative, ja kuitenkin tämä järjestö on joutunut juuri Venäjän viranomaisten painostuksen kohteeksi, ja siinä on vedottu voimassa olevaan kansalaisjärjestölakiin, jota myöskin Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on huolestuneena seurannut. Emme voi hyväksyä sitä, että ihmisoikeuksia puolustavat ihmiset ja järjestöt, asianajajat, yksilöt, jotka avustavat heitä, joutuvat itse vaaraan ja vaikeuksiin. Meidän on puolustettava näiden järjestöjen toimintavapautta. Totean, että esimerkiksi toinen tänään käsitteillä oleva vuosikertomus, Etyj-valtuuskunnan vuosikertomus, on siinä mielessä tärkeä, että Etyj on myöskin foorumi, jolla voidaan seurata kansalaisvapauksien ja demokratian toteutumista. Voin tyytyväisenä panna merkille, että tämän vuoden puolella ... Tiedän, arvoisa puhemies, että puhumme viime vuoden vuosikertomuksesta, mutta kaikesta huolimatta haluan tuoda esiin sen, että täälläkin on pystytty puolustamaan venäläisten kansalaisjärjestöjen toimintavapautta. Itse asiassa Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimessa on tällä hetkellä käsiteltävänä erittäin tärkeä tapaus, jossa on kysymys siitä, oliko Venäjän viranomaisilla laillinen oikeus lakkauttaa järjestö nimeltä Nizhni Novgorodin venäläistšetšenialainen ystävyysseura vai ei. Toivon, kun tämä tapaus on otettu kiireellisenä käsittelyyn tuomioistuimessa, että sen ratkaisu myös saadaan mahdollisimman pian, koska Venäjällä kansalaisjärjestöjen toiminta, sikäli kuin se on luonteeltaan vähäisessäkin määrin poliittista, on käynyt erittäin ahtaaksi.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston valtuuskunnan vuosikertomuksesta löytyy myös hyvin kiinnostavaa tekstiä siitä, miten Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on tutkinut näitä pahamaineisia Cia-lentoja. Otan tämän esille todetakseni, että jos arvostellaan ihmisoikeusloukkauksia yhtäällä, niin on myös voitava arvostella niitä toisaalla. Tämä on mielestäni ihmisoikeuspolitiikan perimmäinen lähtökohta. On erittäin hyvä, että niin sanotussa Martyn raportissa on tuotu esiin se, että on aivan turhaa kuvitella, että Eurooppa olisi ollut Cia:n jonkunlaisen salahankkeen uhri. Tässä todetaan, että jotkut maat ovat yrittäneet antaa tällaista kuvaa, kun tätä keskustelua ryhdyttiin käymään, mutta paljastui, että tämä ei lainkaan pidä yhtä todellisuuden kanssa. Muutenkin Euroopan neuvoston raportissa todetaan, että terrorisminvastaisessa taistelussa on suhtauduttava hyvin kriittisesti lukuisiin ja järjestelmällisiin rikoksiin ihmisoikeuksia vastaan, joita tässä niin sanotussa terrorisminvastaisessa sodassa on tehty, ja tämä on asia, joka vaatii jatkuvaa huomiota.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, arvoisa puhemies, pitäisi myös kiinnittää huomiota entistä tiiviimmin vähän kaukaisempien jäsenmaidensa ihmisoikeustilanteeseen, esimerkiksi Uzbekistanin. Human Rights Watch -niminen järjestö on juuri vedonnut Euroopan unionin ulkoministereihin, että he eivät purkaisi pakotteita, joita kohdistetaan Uzbekistaniin sen huonon ihmisoikeustilanteen johdosta. Euroopan unionilla on suuri vastuu siinä, että se kaupallisissa suhteissaan painottaa ihmisoikeuksia eikä aseta kaupankäynti-intressejä ihmisoikeus- ja demokratiakysymysten edelle, ja tällaisista asioista toivon, että Suomen valtuuskunta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä myös pitää huolta.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, tästä patsaskiistasta. Varmasti, niin kuin täällä ovat Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenet todenneet, tästä tullaan siellä käymään keskustelua. Minunkin mielestäni oli suuri vahinko, että yleiskokouksen puheenjohtaja René van der Linden otti kovin hätäisesti kantaa tähän asiaan. Ehkäpä hänen olisi ollut hyvä tietää se, että myöskin Venäjän federaatio, joka nosti tästä asiasta tavattoman hälyn, on syyllistynyt samaan aikaan aivan samanlaiseen, hyvin välinpitämättömään kohteluun sotilaslentäjien hautojen suhteen, joita on Moskovan lähellä. Näistä tapauksista on viime päivinä Venäjän viimeisistä kriittisistä lehdistä voitu lukea. Se, mitä on edellytettävä, on, että jos arvostellaan toisia, niin ainakin sitten itse eletään niiden omien opetusten mukaisesti.

On ihan selvää, että Baltian maissa tämä Venäjän voimakas käyttäytyminen ja valtuuskunnan lähettäminen Tallinnaan tullaan muistamaan pitkän aikaa, ja tämä on todella suuri vahinko, että näin on päässyt käymään. Venäjä on suurvalta, joka näyttää yhä enemmän kääntyvän autoritäärisyyden suuntaan, ja on oltava huolissaan siitä, että lähivuosina tuskin on mahdollista saada aikaan mitään normaaleja suhteita Euroopan unionin ja Venäjän federaation välille, jos ihmisoikeuskysymyksiin ja demokratiakysymyksiin ei pystytä vakavammin paneutumaan. Eräät ihmisoikeusjärjestöt ovatkin esittäneet, että Euroopan unionin ja Venäjän federaation tulevassa uudessa yhteistyö- ja kumppanuussopimuksessa olisi erityinen luku, joka käsittelee ihmisoikeusasioita. Mielestäni tämä on hyvin kannatettava ajatus. Tällä tavalla voimme koettaa sitoa myöskin Venäjän federaation niihin eurooppalaisiin arvoihin, joihin he ovat itse sitoutuneet muun muassa Euroopan neuvostossa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme käyneet aika perusteellista keskustelua täällä tänään tästä niin sanotusta patsaskiistasta Venäjän ja Viron välillä. Epäilemättä siihen liittyy jo, kun raportteja lukee, niin myöskin hyvin, hyvin koomisia piirteitä. Täällä on siteerattu useissa puheenvuoroissa muun muassa tätä Venäjän duuman valtuuskuntaa, joka Putinin ja Merkelin keskinäisen puhelinsoiton jälkeen todettiin lähetettäväksi Tallinnaan, ja valtuuskunta osoitti sitten omaa älykkyyttään ja taitavuuttaan pohdiskellessaan parlamentarismia siitä näkökulmasta, että naapurimaan hallituksen täytyy myöskin nauttia Venäjän duuman luottamusta. Siinä ilmeisesti eletään jotakin muuta historiallista ajanjaksoa kuin tätä päivää ja yhtä lailla koomista oli tuon duuman valtuuskunnan toteamus siitä, että Virossa on syyllistytty "massiivisiin ihmisoikeusloukkauksiin". Valtuuskunnan tärkein huomion kohde oli kuitenkin tämä ihmisennäköinen teräspatsas. Siinä todettiin sitten juhlavasti olevan joitain halkeamia ja sitten virolaiset joutuivat oikein käsi raamatulla vannomaan, että nämä halkeamat eivät ole johtuneet tästä patsaan siirrosta ja näin ollen siis duuman suuri huoli massiivisista ihmisoikeusloukkauksista tässä suhteessa sitten hieman ilmeisesti laantui.

Arvoisa puhemies! Vakavammin sanottuna tietenkin Venäjän hallituksen puolelta onneksi edes on otettu hieman etäisyyttä tästä duuman valtuuskunnan vierailusta, mikä myöskin kertoo jollain tavalla tilanteesta maassa, jossa kansanedustajien viralliset valtuuskunnat puhuvat yhtä ja hallitus sitten joutuu ottamaan hieman taka-askelia. Onneksi, kun täällä puhumme tänään Pohjoismaiden neuvostosta, Etyj:n valtuuskunnan raportista ja myöskin Euroopan neuvoston valtuuskunnan raportista, Suomessa myöskin tämä niin sanottu parlamentaarinen diplomatia on vakavalla pohjalla. Me emme noissa kansainvälisissä foorumeissa, täällä on edusmiehiä useistakin näistä neuvostoista, assembleistä, paikalla, niin meillä ei ole mahdollisuus ikään kuin leikitellä kysymyksillä, jotka ovat aidosti ja vakavasti käsiteltävissä myöskin Suomen hallituksen puolelta, niin meillä on vastuumme näissä asioissa ja Suomen valtuuskunnathan ovat kaikkialla hyvin ansiokkaasti voineet esiintyä.

Arvoisa puhemies! Kaksi huomiota Pohjoismaiden neuvostosta ja vähän sen tulevista kehityssuunnista ja pari kehitysideaa. Pohjoismaiden neuvosto tietysti on ollut Suomelle, 50-luvulla siihen liityttyämme, ankkuri, joka avasi meidän keskeisesti ulkoisia suhteitamme ja sijoitti meidät tiettyyn perheeseen kansainvälisessä politiikassa, eurooppalaisessa politiikassa. Se viiteryhmä Pohjoismaiden neuvostossa on ollut meille äärimmäisen tärkeä sekä sisäisen yhteiskuntakehityksen kannalta että myöskin siinä prosessissa, jossa Suomi on sijoittanut itseänsä globaaliyhteistyöhön. Pohjoismaiden neuvosto todella on tehnyt — nyt sanon vähän rohkeammin — tehtävänsä. Niin, se on tehnyt tehtävänsä siinä, että Pohjolan maat saatettiin yhteiseen työskentely-ympäristöön. Minun arvioni on se, että jos vakavasti Pohjoismaiden neuvostoa, ja kun sitä on yritetty vakavasti kehittää, niin kehitetään eteenpäin jatkossa, niin meidän täytyisi katsoa vähän sen kompositiota. Ehkä on ongelma se, että me olemme rajautuneet vain viiteen Pohjoismaahan ja sitten näihin kolmeen itsehallinnolliseen alueeseen. Olisi aika vakavasti Pohjoismaiden neuvoston tasolla käydä keskustelu siitä, että kolme Balttian maata tulisivat mukaan Pohjoismaiden neuvoston työhön. Sillä nämä pohjoisen Euroopan pienet valtiot saisivat yhteisen foorumin, käsittelisimme yhdessä nyt asioita, joissa selkeästi esimerkiksi Itämeri-kysymys on yhteinen näille rantavaltioille ja ennen kaikkea nyt, kun kaikki kolme Balttian maata ovat mukana Euroopan unionin työssä, niin Pohjoismaiden neuvostolle tulisi myöskin roolia, joka vahvistaisi yhteistyötä ja koordinaatiota unionipolitiikan osalla, mikä koskee näitä pieniä pohjoisia valtioita. Minä näkisin sen keskeisenä tavoitteena, joka vahvistaisi pitkällä jännevälillä Pohjoismaiden neuvoston työtä ja myöskin antaisi lisäpanoksen siihen, miksi Suomessakin kannattaa edelleenkin olla erittäin vahvasti mukana Pohjoismaiden neuvoston työssä.

Arvoisa puhemies! Toinen ulottuvuus, jonka tässä yhteydessä mielelläni toisin esille. Minut on juuri nimetty Etyj:n parlamentaarisen yleiskokouksen Keski-Aasian erityisedustajaksi, ja olen viikon vieraillut Keski-Aasiassa kiertäen muut maat, paitsi Turkmenistanin, lävitse, ja siellä jos missä havaitsi sen, mitä alueellinen yhteistyö voi saada aikaan ja mitä alueellisen yhteistyön puute voi saada aikaan.

Keski-Aasiassa on viisi maata, niin kuin Pohjoismaissa on viisi maata, jotka nämä viisi maata Keski-Aasiassa elävät jokainen ihan eri suuntaan toisistaan siitä huolimatta, että niillä on yhteinen historiallinen perinne, joka tulee tietysti neuvostovallan ajoilta. Ne ovat entisiä Neuvostoliiton osavaltioita ja siitä huolimatta, että tilanne on tässä suhteessa ikään kuin samankaltainen, niin kovin, kovin, kovin suuri eripura vallitsee ja siellä on jopa hyvin vaikeita jännitteitä valtioiden välillä. Täällä viitattiin Uzbekistaniin muun muassa ed. Hautala puheenvuorossa. Uzbekistan potentiaalisesti on ajautumassa vaikeaan, jopa aseelliseen konfliktiin naapurimaansa Tadzikistanin kanssa, mikä on hyvin vaikeasti käsiteltävä asia, jossa on historiallisia ynnä rajaan liittyviä ongelmia, vähemmistöihin liittyviä ongelmia, kaikki yhdessä paketissa synnyttäen vaikeita jännitteitä.

Tässä suhteessa yhä selkeämmin tuli se näkemys esille, että olisiko esimerkiksi Keski-Aasian suunnalla jotain opittavaa pohjoismaisesta yhteistyöstä. Oma ajatukseni on ehdottomasti se, että Pohjoismaiden neuvosto voisi ottaa itselleen uutta ulottuvuutta, tätä parlamentaarista diplomatiaa niin kuin sanotaan, ja käydä dialogiin Keski-Aasian maiden kanssa. Meidän on syytä luoda nämä yhteiset foorumit, jossa tämä yhteistyö voitaisiin tehdä, mutta varmasti olisi paljon opittavaa sekä parlamentaarisesta yhteistyöstä Pohjoismaissa, miten sitä on toteutettu, että tietenkin hallitustenvälisestä yhteistyöstä alkaen tietysti yhteisistä työmarkkinoista, jotka silloin 50-luvulla syntyivät mukaan lukien kaikki tämä lainsäädännön harmonisointityö, jota on tehty, kulttuuriyhteistyö, poliittinen yhteistyö ja tänä päivänä jopa turvallisuuspoliittinen debatti, jota Pohjoismaiden neuvoston piirissä käydään. Kaikista näistä elementeistä olisi aivan varmasti hyötyä, jos sitä dialogia voitaisiin käydä esimerkiksi Keski-Aasian maiden kanssa, joille aukeaisi tavallaan uusi kulma katsoa maailmaa sellaisten maiden kanssa, jotka ovat pieniä, ilman omia vahvoja etuuksia, joita yritetään puolustaa, niin kuin suurvalloilla usein on näissä tilanteissa, ja samanaikaisesti tämä yhteistyö on ollut poikkeuksellisen toimiva. Tässä voisi olla esimerkiksi yksi ulottuvuus myöskin Pohjoismaiden neuvostolle osoittaa jatkossa aktiivisuutta.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljusen puheenvuoro oli hyvä. Minä olen samaa mieltä hänen kanssaan siinä, että kun nyt EU kasvaa ja laajenee ja muuttuu epäyhtenäisemmäksi, niin tämmöinen alueellinen pohjoinen yhteistyö muuttuu vielä tärkeämmäksi, ja sen näkee esimerkiksi arktisessa yhteistyössä ja pohjoisen dimension kehittämisessä.

Sen sijaan, kun hän sanoo, että Baltian maat pitäisi ottaa mukaan jäsenenä Pohjoismaiden neuvostoon, niin minä en ole aivan vakuuttunut siitä, koska nythän yhteistyö Baltian maitten kanssa esimerkiksi Itämeren suojelussa ja näissä asioissa on aika pitkälle vietyä ja se toimii. Siinä ovat tietysti mukana myöskin Puola, Saksa ja Venäjä tässä yhteistyössä, mutta kun Baltian jäsenyydestä on ollut puhetta jo monta vuotta, en oikein näe, mitä siinä sitten välttämättä voitettaisiin. Nehän kuitenkaan eivät ole Pohjoismaita samassa mielessä kuin nämä viisi Pohjoismaata, nämä kolme itsenäistä aluetta.

Ajatus siitä, että (Puhemies: Minuutti!) yhteistyötä Keski-Aasiaan pyrittäisiin intensifioimaan, on tietysti hyvä, mutta se kaipaa kyllä vielä hyvin paljon selvittelyä, missä asioissa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä haluan ottaa myönteisen sisällön tälle ed. Kiljusen ajatukselle siitä, että Baltian maiden ja Pohjoismaiden välistä dialogia pitäisi syventää. On aivan selvää, että Eurooppahan menee kohti yhä syvempää tällaista alueellista yhteistyötä. On olemassa Välimeri-yhteistyötä, arktista yhteistyötä. Onhan meillä tietysti Itämeri-yhteistyönkin mekanismit olemassa. Mutta on aivan selvää, että Pohjoismaiden neuvosto jossain mielessä tarvitsee myös sisällöllisesti sellaisen uuden startin. Minä tulkitsen näin, että ed. Kiljunen halusi tällä ajatuksella antaa sisältöä sille, koska tämän uuden laajan ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun sisällä näemme, että sinne tulee mukaan ympäristökysymyksiä ja sen kaltaisia asioita, jotka ovat Itämeren maita selkeästi yhdistäviä, ja siellä on totta kai paljon yhdistäviä tekijöitä myöskin täältä ulko- ja turvallisuusarvopuolelta enemmän kuin erottavia tekijöitä. Siinä katsannossa pidän hyvin tärkeänä, että niitä yhteistyömuotoja etsitään ja saadaan Baltian maat tiiviimpään vuoropuheluun Pohjoismaiden kanssa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostin, että ed. Laukkanen luki aivan oikein puheenvuoroni. Kun ed. Ukkola täällä aikaisemmin sanoi, että tämä on se sali, jossa voidaan puhua niin kuin asiat ovat, niin minäkin sanon vähän niistä duubioista, joita Pohjoismaiden neuvoston sisällä on ollut tähän balttiyhteistyöhön, kun olen itse ollut myöskin Pohjoismaiden neuvostossa mukana, ja nehän ovat olleet poliittisia. Siinä on ollut hyvin vahvasti se näkemys ensinnäkin, että tämä on tämmöinen skandinaaviskaa puhuva yhteisö, mutta ennen kaikkea siinä on ollut kyse siitä, että sosialidemokraattiset ryhmät ovat Pohjoismaiden neuvoston piirissä puhuneet. Sen takia minä tästä puhun, kun olen itsekin sosialidemokraatti tässä salissa. He ovat pelänneet, että jos baltit tulevat Pohjoismaiden neuvostoon mukaan, niin se talouspoliittinen ja on käytetty jopa termiä uusliberalistinen ajattelutapa alkaa sieltä pikkuhiljaa hivuttautua ja levittäytyä tänne Pohjolaan. Minä olen aina sanonut, että kyllä kai meillä itsetuntoa on sen verran sosialidemokraateilla Pohjolassa, että tämä meidän hyvinvointikonseptimme, jonka täällä konservatiivit jakavat meidän kanssamme tasa-arvotupoa myöten, ed. Zyskowicz, ja jota me tuemme teidän puoleltanne, siis tämä meidän mallimme on sen verran vahva, että eiköhän se kestä tämän balttien kilpailun ja päinvastoin se antaa meille tilaisuuden käydä poliittista diskurssia heidän kanssaan. Se vakuuttaa tämän mallin hyödyllisyydestä. Ed. Zyskowicz varmasti tukee tätä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni muuttui heti siinä keskustelun alkuvaiheessa siitä, että ed. Claes Anderssonin puheenvuoro oli sisällöltään hiukan toisenlainen kuin se kertomus, mitä käsiteltiin. Minä ajattelin, että jätän nyt keskustelussa kuultavaksi, mitä tässä nyt sitten oikein on Pohjoismaiden neuvostossa odotettavissa. Nimittäin totean nyt sitten sen, minkä jätin siitä pois, että Pohjoismaiden neuvosto tarvitsee välttämättömästi uusia avauksia Baltian maihin, tähän Itämeri-yhteistyöhön. Se tällaisenaan ei oikeastaan vastaa yhtään mihinkään. Se on niin pliisua kuin se olla voi. Elikkä tässä suhteessa annan tukeni niille ajatuksille, jotka ed. Kimmo Kiljunen toi tässä esille. Pohjoismaiden neuvoston täytyy avautua enemmän, tulla kiinteämpään yhteistyön Baltian maiden ja myöskin Venäjän federaation kanssa.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani en tarkoittanut vastustaa intensiivisempää ja tehostettua yhteistyötä Baltian maiden kanssa missään tapauksessa. Mutta minä ymmärsin, että ed. Kiljunen ehdotti, että Baltian maista tulisi samanlaisia jäseniä kuin muutkin Pohjoismaat. Voi olla, että tämä olisi tämmöinen vitamiiniruiske pohjoismaiselle yhteistyölle. Se on mahdollista, mutta ei tämä ole myöskään mikään uusi ajatus. Tästä on jo kymmenen vuotta sitten puhuttu.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin kommentoida muutamaa puheenvuoroa.

Ensinnäkin minusta on aivan loistavaa, että kerrankin täällä on käyty näin pitkä keskusteltu sekä Euroopan neuvoston että Pohjoismaiden neuvoston että Etyjin kertomuksista. Tämä on poikkeuksellista. Yleensä keskustelu on tyrehtynyt kymmeneen minuuttiin.

Toiseksi: Ed. Pulliainen juuri poistui, mutta hän toi hyviä ajatuksia Euroopan neuvoston toimintaan, eli tämä ympäristörikostuomioistuinasia saattaisi olla hyvinkin kehittämisen arvoinen.

Ed. Satonen käytti täällä puheenvuoron, jossa hän vaati, että demokratian tilaa pitäisi tutkia Euroopan neuvoston uusissa jäsenmaissa. Tässä olisin painottanut, että juuri tätä Euroopan neuvosto muun muassa tekee. Nämä lyhyinä kommentteina.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olisin vielä pari sanaa lausunut tästä patsaskiistasta.

Ensinnäkin mitä tulee tähän duuman valtuuskuntaan, niin minulla on semmoinen käsitys, että me emme ihan tarkkaan tiedä tämän duuman valtuuskunnan statusta. Me emme tiedä, oliko se sooloilua, siis tämän valtuuskunnan jäsenten sooloilua, oliko se edes duuman, sanoisiko, sooloilua suhteessa Kremliin vai oliko sekä duuman toiminta, niin kuin uskon, että valtuuskunnan jäsenten toiminta hallittua sooloilua. Tällä haluan vain sitä sanoa, että varmasti myös Venäjällä on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, ja hyvä niin, että varsinainen ulkopoliittinen johto ei ole ryhtynyt tässä asiassa ainakaan ulospäin yhtä tiukkoihin julkilausuttuihin kannanottoihin kuin eräät muut venäläiset tahot.

Toiseksi mielestäni on erittäin tärkeätä korostaa maiden suvereniteettia, niin Viron kuin Puolankin, jossa mahdollisesti on nyt nousemassa vastaavanlaisia kiistoja, korostaa sitä, että näillä mailla on suvereeni oikeus päättää omien, omalla alueellaan sijaitsevien patsaiden ja muistomerkkien sijainnista ja kohtalosta. Yksittäiset poliitikot Suomessa tai muualla Euroopassa voivat toki lausua näistä asioista käsityksiään, kuten sen sinänsä ymmärrettävän käsityksen, että nämä muistomerkit ovat osa historiaa, kuvastavat omaa aikaansa, omaa vaihettaan näiden maiden historiassa.

Haluan kuitenkin uudistaa sen käsitykseni, että meidän pitäisi samalla ymmärtää se, miten katkeria muistoja näiden maiden kansoilla ja yksittäisillä kansalaisilla sisältyy (Puhemies koputtaa) siihen, mitä nämä muistomerkit edustavat. (Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle)

Herra puhemies! Näiden maiden kansojen ja kansalaisten näkökulmasta ne edustavat esimerkiksi Virossa ulkopuolista miehittäjävaltiota, sen väkivaltaista toimintaa virolaisia vastaan, mihin sisältyy murhia, kyydityksiä, kaikkinaista todellisen vapauden ja itsenäisyyden riistämistä, valheen toitottamista totuutena vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Uskon, että Puolassa puolalaisten kannalta näihin muistomerkkeihin sisältyy kommunistisen pakkovallan pystyttäminen tähän maahan, kommunistisen pakkovallan ylläpitäminen jopa väkivalloin tässä maassa. Tiedämme Puolan levottomuudet, vuoden 70 levottomuudet, jo vuoden 56 levottomuudet jne. Puolalaisten näkökulmasta näihin muistomerkkeihin varmasti liittyy juuri natsi-Saksan pois ajamista maasta, joskin siihenkin liittyy muun muassa Varsovan kansannousun kannalta kyseenalaisia vaiheita, mutta joka tapauksessa näin on. Mutta samalla puolalaisten näkökulmasta näihin muistomerkkeihin liittyy toisen vallan, tosiasiallisen vallan, siis toisen ulkopuolisen vallan eli Neuvostoliiton vallan, pystyttäminen näihin maihin. Vaikka siinä käytettiin puolalaisia kommunisteja vallan välikappaleena ja vallan välineenä, niin todellinen valta viime kädessä oli aina Moskovassa.

Kuinka paljon puolalaiset haluavat näitä muistomerkkejä katsella, näitä muistomerkkejä nähdä? Puolassa näköjään on nyt tekeillä laki, joka antaisi paikallisille viranomaisille oikeuden tästä päättää. Joku näkyy tässä keskustelussa sanoneen, että ainakin näiden muistomerkkien tekstit pitäisi saattaa vastaamaan paremmin historiallista totuutta, ja varmasti tuohon puheenvuoroon ainakin luulisi kaikkien voivan yhtyä.

Mutta yritän tällä siis vain sitä sanoa, että samalla kun Euroopan neuvoston puheenjohtaja tai joku muu lausuu käsityksiään siitä, että ei ole viisasta siirtää patsaita tai että ymmärtäkää, että ne kuvastavat aikaansa ja että siirtäminen aiheuttaa turhaa jännitystä, niin samalla pitäisi myös ymmärtää, miten syviä haavoja, minkälaisia arpia näiden kansojen sielussa ja näiden ihmisten sielussa ja mielessä tuohon aikaan sisältyy, aikaan, jota sitten positiivisessa hengessä heijastavat ja kuvaavat nämä puheena olevat muistomerkit.

Seuraavaksi haluan erillisenä asiana sanoa, että toki toivon, että Virossa onnistuttaisiin integroimaan sikäläinen venäläinen vähemmistö hyvin virolaiseen yhteiskuntaan. On varmasti ollut virolaisille ja meille ulkopuolisille aikamoinen järkytys huomata, miten huonosti näköjään tässä integroimisessa on onnistuttu, vaikka hyvää tahtoa on varmasti ollut. Nämä nuorisojoukkojen riehumiset ovat varmasti yllytettyjä ja masinoituja. Me tiedämme Helsingistäkin, että nuorisojoukkoa on tietyissä tilanteissa aika helppo saada tuonne rikkomaan kauppojen ikkunoita. Mutta silti pitää olla virolaisten puolesta tietyllä tavalla huolissaan siitä, miten jakautunut virolainen yhteiskunta näyttäisi näissä suhteissa olevan. Toivotan virolaisille kaikkea menestystä pyrkimyksessä yhteiskunnan sisäisen koheesion vahvistamiseksi.

Herra puhemies! Aivan viimeiseksi asiaksi haluan sanoa, että kyllä yksi ongelmien perussyy on se, että Venäjällä Gorbatshovin aikana ja Jeltsinin aikana käyntiin saatettu oman historian avoimempi ja rehellisempi tarkastelu on jäänyt pahasti kesken. Mitä enemmän Venäjällä olisi aitoa, rehellistä tilintekoa oman maan historian kanssa, sitä paremmin siellä myös ymmärrettäisiin sitä, mitä näinä päivinä on tapahtunut Tallinnassa ja mitä saattaa tapahtua myös nyt sitten Puolassa tai sitten mahdollisesti muissakin niin sanotuissa Itä-Euroopan maissa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan osalta. Itse olen ollut varajäsenenä ja olin muutamassa kokouksessa ja lähinnä tarkastuskomitean varapuheenjohtajan sijaisena muutamassa palaverissa. Itse tietysti hieman toivoisin, että Pohjoismaiden neuvostossa enemmän ikään kuin tuntuisi päätöksenteolta, asiat ovat vähän sellaisia suosituksenomaisia, ehkä keskusteluja enemmän.

Mutta, arvoisa puhemies, yksi asia, minkä takia tulin tänne, kun meillä on Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan uusi puheenjohtajakin paikalla, on lähinnä evästys, miten minä itse näkisin, kun luin tätä vuoden 2006 kertomusta, jossa puhutaan valtuuskunnan toiminnasta ja puhutaan rajaesteistä ja eläkkeiden verotuksesta. Tiedän, että Pohjoismaiden neuvostossa on aika paljon keskusteltu Suomessa tapahtuvasta verotuksesta silloin, kun henkilöt ovat aktiivivuosinaan olleet työssä, lähinnä Ruotsissa.

Nyt meille on tullut korkeimman hallinto-oikeuden päätös 27. joulukuuta viime vuonna, joka on minun mielestäni aika erikoinen siltä osin, että asianomaisen on osoitettava se, että maksuja on todellisuudessa aikaisemmin suoritettu, siis Ruotsissa. Nyt käytännössä tilanne on ajautunut siihen minun saamieni tietojen mukaan, että yksittäinen suomalainen verovelvollinen pyytää erikseen Ruotsin viranomaisilta todistusta ja selvitystä siitä, että hän on aikoinaan ollut Ruotsissa työntekijänä, saanut palkkaa ja maksanut aktiivivuosinaan jo eläkkeelläoloajalta sosiaalivakuutusmaksut. Sehän on ihan katastrofaalinen tilanne siltä osin, jos ajattelee Ruotsin viranomaisiakin, jos kaikki Ruotsissa työskennelleet eläkeläiset, jotka asuvat nyt Suomessa, pyytävät henkilökohtaisen selvityksen sieltä, että he ovat maksaneet jo Ruotsin eläkkeestä sairausvakuutusmaksut. Ja tämä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu Euroopan yhteisön tuomioistuimen tuomioon.

Tässä on aika mielenkiintoisella tavalla todella tämä eräs käsittämätön asia tähän otettu, ja toivoisin, että Pohjoismaiden Suomen valtuuskunnan toimesta, lähinnä ilmeisesti puheenjohtajan toimesta taikka asianomaisessa valiokunnassa, voitaisiin ottaa esille se, että tässä päästäisiin sopimukseen viran puolesta siitä, että Suomen veroviranomaiset vakuuttuisivat siitä, että ne henkilöt, jotka saavat eläkettä Ruotsista, ovat jo maksaneet siitä eläkkeestä sen sairausvakuutusmaksun, kun kaikki tietävät, että näin on.

Mutta minulla valitettavasti vain on sellainen käsitys, että Suomen viranomaiset, veroviranomaiset haluavat ikään kuin vaan pitkittää tätä, niin kuin tähänkin saakka on tapahtunut sen niin sanotun Rundgrenin tapauksen jälkeen, vaikka kaikki tiesimme, että näin tulee tapahtumaan myös tämän muun eläkkeen osalta. Mutta tässähän on se, että aina kun saadaan kalenterivuosi vaihdettua, niin yksi vuosi tipahtaa sieltä häntäpäästä pois, eli ei tarvitse maksaa niin montaa vuotta takaisin sitten niitä asioita.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tämän päivän keskustelu osoittaa juuri sen, miten olennainen osa on tämä historian syvällinen tunteminen, kun me puhumme eurooppalaisista arvoista ja eurooppalaisesta perinteestä, siitä perinteestä, joka hyvin voimakkaana totta kai kansojen keskellä vallitsee, ja niin pitää vallitakin, koska se identiteetti rakentuu sen varaan, ja ne merkitykset, joita me kansalliselle historialle annamme, ovat totta kai historiaan perustuvia.

Sen takia on tavattoman tärkeä asia, että kansat tuntevat historiaa, ja siksi on tärkeää, että Venäjän suuren vähemmistön integraatiossa Virossa myöskin oman itsenäisen Viron historian opetusta annetaan myöskin venäläisissä kouluissa venäläisille lapsille. Tämä historiattomuus tuo näköalattomuutta, ja se tuo sen kritiikittömän nuorison kaduille. On aivan selvää, että eivät kymmenvuotiaat koululaiset lähde Toompean mäelle huutamaan fasistisyytöksiä Viron hallitukselle, elleivät opettajat heitä sinne tuo. Minusta tämä on päivänselvää. Ei heillä ole sellaista käsitystä historiasta, joka johtaisi tämän kaltaiseen tulokseen. Siksi on tärkeää, kenen historiasta me puhumme, puhummeko me Virossa virolaisten omasta historiasta itsenäisen Viron sisällä vaiko venäläisten historiasta. Se tuottaa hyvin erilaisen lopputuloksen.

Kun viime kerran Venäjän tankit olivat piirittämässä Toompean mäkeä ja Viron hallintorakennuksia elokuussa vuonna 1991, olin paikalla siellä itse. Olen kokenut kaikki Viron itsenäistymisvaiheet vuodesta 1985 alkaen hyvin läheltä ja nähnyt myöskin ja muistan elävästi, kun Kodukaitsen joukot, kodinturvajoukot, marssivat aamulla kello 4 Tallinnan pääkadulla Viron sinimusta lippu liehuen. Se on sellainen sykähdyttävä näky, joka ei unohdu eikä saa unohtua. Siitä alkoi Viron uuden itsenäisyyden taival, jota ei millään muotoa kenenkään tule loukata.

Erityistä huolta Euroopan neuvoston piirissä tulee tämän asian tiimoilta käytävässä keskustelussa nyt kantaa niistä ääriliikkeistä, joita selkeästi on nousemassa eri puolilla Eurooppaa ja ennen muuta nyt tämän tapahtuman myötä Venäjällä. Tämä Naši-liikehän perustettiin keväällä 2005, ja sillähän on, kuten tiedämme, suora yhteys Kremliin. Kremlin tuki auttaa tätä Našia saamaan rahallista tukea liikemiehiltä. Näin on järjestön piiristä kerrottu julkisuuteen. Tämä asiahan tarkoittaa suomeksi: Meikäläiset ilmoittaa olevansa demokraattinen, antifasistinen nuorisoliike. He syyttivät Viron valtiota omassa toiminnassaan virolaisesta valtiofasismista. Naši nimittää omasta keskuudestaan nuoria aktivisteja komissaareiksi, ja sen omilla leireillä on koulutettu tuhansia komissaareja Venäjän eri puolille. Našin mukaan Venäjän nykyjohtoa vastustavat Euroopassa yhteisrintamassa liberaalit ja fasistit, länsimieliset ja äärinationalistit, kansainväliset säätiöt ja kansainväliset terroristit. Että kylläpä erikoiseen joukkoon me liberaalit kuulumme.

Ja mikä huolestuttavinta, tämä toinen Viron vastaisiin mielenilmauksiin osallistunut aktiivinen joukko, Molodaja Gvardija eli Nuori kaarti, joka on yhtenäisen Venäjän nuorisojärjestö, aika uhonomaisesti ilmoitti virolaisille, että jos joku ei ole oppinut toisen maailmansodan läksyä, nyt on aika oppia. On tämä kuulkaa aika karmeaa kieltä vuonna 2007, kun se kohdistuu itsenäiseen Viron valtioon.

Puhemies! Ei voi olla sattumaa, että tasan tarkkaan samaan aikaan, kun tämä Viron kriisi oli päällä, myöskin Suomessa oleva Venäjän suurlähettiläs käyttää puheenvuoron, jossa hän katsoo tarpeelliseksi avata keskustelun Suomessa olevan noin 50 000 venäläisen vähemmistön asemasta katsoen, että se vaatisi virallisen statuksen, siis paremman statuksen kuin heillä nyt on. Ajankohta ei voinut olla sattumaa, eikä varmastikaan, kuten pääministerikin ilmaisi, Suomella ole mitään tarpeita sellaisiin lainsäädännöllisiin uudistuksiin, joita Venäjän lähettiläs tällä puheenvuorollaan tavoitteli.

Puhemies! Aikaisemmin lyhyesti mainitsin myöskin ne tapahtumat, mitä Suomen Karjalassa pakkoluovutetulla alueella on siellä oleville muistomerkeille, hautausmaille, kirkoille tapahtunut. On tavattoman suuri vääryys, että siviilihautausmaat eivät kuulu valtiollisen sopimuksen piiriin kuten sotilashautausmaat tänä päivänä kuuluvat. Siksi selkeänä tavoitteena tulisi olla, että myöskin siviilihautausmaiden tulisi olla valtiollisen sopimuksen piirissä, mikä tarkoittaa sitä, että ne saisivat olla rauhassa, niitä ei jyrättäisi katerpillareilla sileiksi ja rakennettaisi maanteitä tai taloja niiden päälle. Suomalaiset siirtolaiset haluavat muistaa myöskin pitkää, monisatavuotista traditiotaan ja sukujaan, käydä vanhempiensa, isovanhempiensa haudoilla ja käydä siellä kotikirkoissaan, jotka ovat olleet neuvostovallan aikana viljamakasiineina, konevarikkoina tai elokuvateattereina ja jotka on pääsääntöisesti tuhottu ja häpäisty.

Puhemies! Tähän patsaskiistaan vielä lyhyeksi lopuksi se vakava kysymys, käytettiinkö tätä välineenä antamaan Venäjän puolelta, Kremlin johdon puolelta signaali siitä, että Venäjän ulkopolitiikka olisi jotenkin muuttumassa. Tämä on mielestäni hyvin suuri ja vakava kysymys. Onko tämä signaali siitä, että Venäjällä ei olekaan halua sitoutua niihin läntisiin arvoihin, niihin ihmisoikeusarvoihin ja kaikkiin muihinkin Euroopan neuvoston perusasiakirjan arvoihin, jotka se on itse allekirjoittanut? Tämä on suuri kysymys. Itse kiista sai kohtuuttomat mittasuhteet juuri siitä johtuen, että ne demonstraatiot, joita Virossa johdetusti järjestettiin, aikaansaivat ne mittasuhteet, mitkä olemme omin silmin myöskin median kautta nähneet.

Valitettavaa on myöskin, että länsilehdistö otti alkuun ensimmäiset uutiset suoraan Venäjän televisiosta ja se mielikuva, joka länsimedioissa tästä syntyi esimerkiksi BBC:n kautta, oli Venäjän television luoma yksipuolinen näkemys. Kesti oman aikansa, oman tovin, ennen kuin se näkemys, mitä todella Virossa tapahtui, sai tilaa myöskin länsimedioissa. Euroopan unionin maista ensimmäinen huoli ilmaistiin siinä vaiheessa, kun Moskovassa ryhdyttiin rikkomaan Wienin konvention sopimuksia suhteessa diplomaattien koskemattomuuteen. Se oli se ensimmäinen asia, ja vasta toissijaisesti otettiin kantaa Viron suvereenisuuteen päättää itse omalla alueellaan olevista muistomerkeistä.

Puhemies! Minusta tämä on ollut tavattoman tärkeä keskustelu, ja tämä jos mikä sopii nyt juuri Euroopan neuvoston toimintakertomuksen teemoihin, siinä määrin mittavia ja vakavia ihmisoikeus- ja läntisiin demokratia- ja muihin arvoihin liittyviä kysymyksiä nämä viime päivien tapahtumat ovat eteemme avanneet.

Claes Andersson /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan kommentoida ed. Vistbackan puheenvuoroa.

Ed. Vistbacka nosti esiin hyvin tärkeän kysymyksen, tämän tapauksen, ja Kööpenhaminassa pari viikkoa sitten, kun oli Pohjoismaiden neuvoston kokous, jossa minä olin mukana presidiumissa, tästä keskusteltiin pitkään ja siellä päätettiin sitten suositella, että tämmöinen koordinaattorin virka tai tehtävä perustettaisiin, ja että tällä olisi pitkälle meneviä valtuuksia tosiaan hoitaa tämmöisiä asioita ja vaikuttaa myöskin viranomaisiin ja niihin, jotka vaikuttavat tämmöisiin päätöksiin, että saataisiin joustavampi käytäntö juuri tällaisissa tapauksissa, jotka nyt tähän saakka ovat usein menneet täysin käsittämättömiksi byrokratiassaan. Tämä oli erittäin tärkeätä. Mutta olen vakuuttunut siitä, että parannusta tulee, kun saadaan tämä koordinaattorin virka perustettua.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Me olemme kuulleet tänään useita eri tyyppisiä puheenvuoroja, jotka liittyvät tähän hautamuistomerkkipatsaaseen Virossa. Ed. Haavisto käytti täällä aikaisemmin puheenvuoron, jossa hän sanoi, että pitäisi pystyä kunnioittamaan hautamuistomerkkejä ja kunnioittamaan hautarauhaa. Se oli vakavasti sanottu. Ed. Laukkanen erityisesti, ja eräät muutkin, ovat tuoneet esille sen suhteessa siihen venäläiseen argumentaatioon, että jos venäläiset nimenomaan puhuvat hautarauhan kunnioittamisesta suhteessa Tallinnassa olleeseen sotilasmuistomerkkiin, niin meillä monilla on kyllä kokemus, että eurooppalaisessa kontekstissa, joka, jos katsomme hautausmaita, harvoinpa hautarauhan ei-kunnioitus on ollut niin vahvaa kuin se on ollut esimerkiksi juuri näillä luovutetuilla alueilla Karjalassa, jossa lukuisat hauta-alueet, siellä on myöskin omia sukulaisiani, hyvin tiedän, ovat hävinneet tai niitä ei ole kunnioitettu lainkaan. Tämä on tietenkin painavaa, että tämä argumentti tässä tulee ikään kuin osoittaen osittaista tekopyhyyttä, mitä tässä käydään.

Mutta minusta on vakava ongelma kuitenkin se, että jos me nyt rajoittaudumme vain tähän juupas—eipäs-keskusteluun, joka liittyy tähän patsaan ilmiasuun sinänsä. Minusta ehkä on tärkeämpää kuitenkin eduskunnan tasolla, kun keskustelua käydään, nähdä, mikä on tämän patsaskiistan takana. Silloin me olemme jo paljon huolestuttavammissa kysymyksissä kuin hautarauhan rikkomisessa sinänsä, jotka ovat vakavia ihmisten tunteisiin liittyviä asioita. Silloin olemme siinä jännitteessä, joka nyt selvästi on kärjistymässä ja syntymässä Euroopan ja, en haluaisi sanoa Venäjän, mutta ikään kuin tämä diskussi kulkee nyt Venäjän ja Euroopan välillä, ja silloin aukeavat kysymykset Kosovosta, silloin aukeavat kysymykset näistä jäätyneistä konflikteista Moldovassa, Georgiassa, aikoinaan Karabahissa ja jopa Keski-Aasiassa, johon tässä tehtiin äsken viittauksia aikaisemmissa puheenvuoroissa. Silloin, jos tänne syntyy pahoja, tulehtuneita pesäkkeitä, niin kuin nyt näyttää asteittain syntyvän, että jäätyvät konfliktit alkavatkin sulaa, niin me olemme hyvin vaikeassa tilanteessa ja silloin niitä haasteita tulee myöskin Suomelle, (Puhemies koputtaa) Suomen Etyjin puheenjohtajuudelle, joka on seuraavana aiheena tässä ja silloin meillä tarvitaan sitä sovittelevuutta erittäin vahvasti, vahvaa otetta Suomelta.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut esiin monessa eri puheenvuorossa luovutetulla alueella Karjalassa olleet suomalaiset muistomerkit, suomalaisten siviilihautausmaiden asema ja muistolehtojen asema. Kiirehtisin sitä valtiollista sopimusta, sen aikaansaamista, mahdollisimman pikaisesti, jota jo ministeriössä valmistellaan. Sen valmistelu vain etenee kovin hitaasti. Eli Venäjän kanssa pitäisi päästä sopimukseen siitä, että myös siviilihautausmaiden asema saisi saman statuksen kuin sotilashautausmaatkin eli niitä kunnioitetaan ja hautarauhaa kunnioitetaan. Eli tätä kiirehtisin meidän omalta puoleltamme ja silloin varsinaisesti neuvottelupuolella Venäjän kanssa saataisiin tämä aikaan.