Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kysymys on laista sairausvakuutuslain 8 §:n muuttamisesta. Aloitteessa ehdotetaan sairausvakuutuslain 8 §:n muuttamista siten, että laillistetun ravitsemusterapeutin antama lääkärin määräämä hoito saatettaisiin sairausvakuutuskorvauksen piiriin siinä laajuudessa kuin se asetuksella säädetään.

Perusteluina esitän, että Suomessa julkisen terveydenhuollon kokonaismenot kohoavat hieman yli 8 miljardiin euroon vuodessa, josta suurin osa kuluu tule-sairauksien, hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksien sekä mielenterveystyön erilaisiin kustannuksiin. Näissä sairauksissa tärkeitä hoidon kulmakiviä ovat riittävän fyysisen aktiivisuuden määrä ja terveellinen ravinto.

Ruokavaliohoidolla saadaan tieteellisten tutkimusten mukaan hyviä tuloksia monien sairauksien kohdalla: ainakin diabeteksen, kohonneen verenpaineen, kohonneiden veren rasva-arvojen ja lihavuuden hoidossa. Keliakiassa ja lasten ruoka-aineallergioissa ravitsemushoito on tällä hetkellä ainoa hoitomuoto. Suurten kansantautien lisäksi on paljon muita potilaita, joilla sairauden takia ruokavalio ja ravinnonsaanti on puutteellista: muun muassa monet syöpäpotilaat, ruoka-allergiset lapset ja huonokuntoiset vanhukset. He tarvitsisivat nykyistä enemmän tietoa ravitsemuksen hoitavista vaikutuksista.

Ravitsemushoidot ovat terveyden edistämisessä tärkeitä ja joskus lääkkeitä tehokkaampiakin, vaikka ruokavalion toteutuminen on joskus paljon vaikeampaa kuin pilleripurkin avaaminen. Ravitsemushoitojen etuna on kuitenkin se, että ravinto vaikuttaa samanaikaisesti hyvin moneen ihmisen elimistössä tapahtuvaan prosessiin ja hyvin moneen terveysongelmaan. Ravitsemuksen mahdollisuudet sairauksien hoidossa, kuntoutuksessa ja ehkäisyssä ovat Suomessa vielä suurelta osin hyödyntämättä. Näin ainakin ravitsemustieteen asiantuntijat sanovat. Ruokavaliohoitoa yksilö- ja ryhmätasolla voitaisiin toteuttaa paljon nykyistä tehokkaammin, mutta tämänhetkisillä ravitsemusterapeuttimäärillä hoitoa ei voida kokonaisuudessaan toteuttaa. Valmistuneita ravitsemusterapeutteja ei palkata julkiseen terveydenhuoltoon riittävästi, pääosin siitä syystä, että ravitsemusterapeutin palvelut eivät lääkärin määräämänäkään kuulu sairausvakuutuslain korvausjärjestelmän piiriin.

Suomessa, jos verrataan muihin maihin, nykyisillä ravitsemusterapeuttimäärillä, siis yksi ravitsemusterapeutti 75 000:ta asukasta kohti, voidaan siis hoitaa vain osa eli jäävuoren huippu. Tässä Suomi on muita maita ajatellen jäljellä. Esimerkiksi Ruotsissa on yksi ravitsemusterapeutti 20 500:aa asukasta kohti. Yli puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa ei ole lainkaan ravitsemusterapeutin palveluita perusterveydenhuollossa.

Kun muun terveydenhuoltohenkilöstön antaman ravitsemusneuvonnan määrä ja laatu vaihtelevat monesta eri syystä — työkiireistä, ravitsemusasioiden arvostuksesta tai tietotaidosta — tilanne vaatii mielestäni toimenpiteitä. Tämän vuoksi ravitsemusterapeuttien, jotka ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja joiden toimintaa Terveydenhuollon oikeusturvakeskus seuraa ja valvoo, palvelut tulee saada mielestäni korvausjärjestelmän piiriin.

Muutos ennen kaikkea vahvistaisi nimenomaan terveydenhuollon koko kentässä ja kansanterveyspolitiikassamme ennalta ehkäisevän työn painotusta, ja muutos mahdollistaisi asiantuntevan ja yksilöllisen ravitsemushoidon potilaille, joille se on hoidon kannalta välttämätöntä, mitä lääkäritkin yleensä korostavat. Tämän edellä olevan perusteella toivoisin, että todella tämä tulisi sairausvakuutuskorvauksen piiriin.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Tämä ed. Rauhalan aloite on kannatettava. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen aloite, joka tämänkin eduskunnan aikana tästä asiasta on tehty. Täytyy tietysti valitettavasti todeta se, että tämä asia ei ole edennyt. Aika monta vuotta ja aika monen eduskunnan aikana näitä samanlaisia ehdotuksia on tehty.

Nyt viime aikoina meillä lääkekustannusten kasvu on noussut valtavan keskustelun kohteeksi, eikä syyttä. Lääkekustannukset ovat voimakkaasti kasvaneet. Siihen on monia syitä, enkä käy siihen nyt tarkemmin, koska me kävimme näistä budjettilakien yhteydessä jo täällä paljon keskustelua.

Nyt lääkekustannuksia yritetään hillitä jos jonkinlaisilla keinoilla. Tällaista ilmaisua käytän, koska tavoite sinänsä on mielestäni erittäin kannatettava, mutta pitäisi miettiä tarkkaan ne keinot, mitä käytetään. Jos lääkekustannuksia ja lääkekorvausmenoja halutaan alentaa, tässä on yksi hyvä keino pienentää niitä: antaa ihmisille ravitsemusneuvontaa. Oikea ravinto on usein paras lääke vaivaan, ja kun siihen vielä lisätään liikunta — liikuntareseptin noutaminenkaan ei maksa mitään, kun lähtee vaan lenkille — niin juuri näillä keinoilla voitaisiin lääkekustannuksia ja lääkekorvausmenoja pienentää. Mutta nämä eivät ole mukana, koska nyt meillä vaan tuijotetaan yksinomaan niitä lääkekustannuksia ja yritetään vain niitä lääkekorvausmenoja pienentää sen sijaan, että arvioitaisiin tätä kenttää kokonaisuudessaan ja pyrittäisiin erilaisilla toimilla tuloksiin, jotka ennen kaikkea tietysti vähentäisivät sairauksia ja ehkäisisivät sairauksien syntyä ja samalla kaupanpäällisiksi pienentäisivät lääkekuluja.

Ravitsemusterapeuttiasia on hyvin kipeä asia juuri sen vuoksi, että meillä on todella paljon ihmisiä, puolet väestöstä, jotka asuvat sellaisilla alueilla, missä perusterveydenhuollossa ravitsemusterapeuttien palveluja ei ole saatavissa. Suomessa ravitsemusterapeutit ovat asettaneet tavoitteeksi, että pitäisi olla yksi ravitsemusterapeutti 30 000:ta asukasta kohti. Siis Ruotsissa on 20 000:ta asukasta kohti. Edes tavoite ei ole niin tiukka, kuin mihin Ruotsissa on jo päästy. Mutta jotta tähän 30 000:een päästäisiin, siinä meillä on todella paljon työtä tehtävänä, ja sitä ei voi missään tapauksessa pitää epärealistisena tavoitteena.

Kuten ed. Rauhala mainitsi, diabetes on yksi niistä sairauksista, jotka vaativat ravitsemushoitoa, ei tietysti ainoa, mutta yksi. Sydän- ja verisuonisairaudet koko laajuudessaan ja monet muutkin sairaudet, keliakia, erilaiset allergiat jne. vaativat ravitsemushoitoa, jotta potilas voisi mahdollisimman hyvin ja tarvitsisi vähemmän varsinaisia lääkkeitä. Nyt diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman osana esimerkiksi meidän omassa sairaanhoitopiirissämme, ed. Rauhala, Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä, viime vuonna sopimusohjauksen osana sairaanhoitopiiri tarjosi kunnille ostettavaksi myöskin ravitsemusterapeuttien palveluja juuri sen takia, että ei pikkukuntiin kannata eikä ole perusteltua palkata omaa ravitsemusterapeuttia. Ei ole mitään mahdollisuuksiakaan käytännössä. Näin sairaanhoitopiirin ravitsemusterapeutit kiertäisivät kunnissa ja antaisivat siellä neuvontaa ja myöskin neuvoisivat henkilökuntaa.

Aina voi sanoa, että alku aina hankalaa. Ensimmäisenä vuotena näitä palveluja ei kovin paljon ostettu, mutta uskoisin, että nyt, kun tämä tarjous tehdään joka vuosi, tämä tulee lisääntymään. Täytyy sanoa, että monet valistuneet kunnat ja kuntayhtymät ovat hyvin tarttuneet tähän mahdollisuuteen. Tässä olisi mielestäni hyvä toimintamalli monelle muullekin alueelle ja sairaanhoitopiirille, että ne tarjoaisivat näitä ravitsemusterapeutin palveluja alueensa kunnille. Toivon, että kunnissa ei sitten kauhisteltaisi, miten ihmeessä ne sairaanhoitopiirin menot taas vain kasvavat, vaan katsottaisiin taakse, mitä tarjotaan, ja juuri, että ei kannata jokaista asiaa tehdä kunnassa yksin, vaan tehdään yhdessä.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Epäilemättä tämä on hyvin kannatettava aloite. Kun ei ole vihkiytynyt näihin kysymyksiin sen enempää kuin mitä nyt tällainen yleinen informaatio on, eli että ravinnolla on merkitystä vaikkapa diabeteksen kohdalla ja eräiden muidenkin sairauksien kohdalla, kun siis vain nämä perusasiat ovat suurin piirtein tiedossa, niin minua hiukan askarruttaa, mennäänköhän tässä kovin pitkälle tässä säännellyssä aterioimisessa. Kun nimittäin näinä aikoina avaa naistenlehtiä, niin tokko on ainuttakaan asiaa, jota siellä valistettaisiin — tämä siis ylittää jopa seksivalistuksen — niin tavattomasti kuin tätä terveellistä ateriointia. Nyt hivenen tässä mietityttää se, että kun tällaisesta vapaasta kansalaistoiminnasta, mitä lehdet ovat, kumpuaa informaatiota kovin paljon, tarvitaanko tällaista valtiojohtoista ruokailun opettamista.

Ed. Stenius-Kaukonen pyytää vastauspuheenvuoroa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä uskon siihen, että tämä on hyvin myönteiseksi tarkoitettu sairausvakuutuslain muutosesitys, mutta olisin tässäkin asiassa toivonut, että olisi ollut ihan selviä esimerkkejä siitä, että jos näin ja näillä korvausprosenteilla toimittaisiin, mitä se sitten maksaisi, ja myöskin arvioita siitä, mikä vaikutus sillä nyt sitten olisi ylipäätään. Minä ymmärrän diabeteksen ja keliakian jnp., ne ovat täysin selviä asioita ja yleissivistykseen kuuluvia asioita, mutta sitten kun mennään vähän laajemmalti tälle lohkolle, niin tässäkin jälleen kerran toivon, että oppisi näistä asiakirjoista jotakin sellaista, että jaaha, jos noin ja noin tehdään, niin se merkitsee tätä, sen vaikutukset ovat kansanterveydellisesti nuo jnp. Olisi paljon helpompaa ottaa kantaa. Totean kuitenkin, että olen myönteisesti asennoitunut luonnollisesti, mutta kyselen vähän rahan perään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä olen samaa mieltä kuin ed. Antero Kekkonen tässä asiassa, että tarvitseeko sitä nyt kaikkea niin valtion toimesta käydä säätelemään. Ihmeellistä kyllä olen samaa mieltä kuin ed. Pulliainenkin tässä asiassa, aivan samaa mieltä, että pitää vähän ajatella, mitä tämä valtiollekin tulee maksamaan. Jos on kyse selkeästä sairaudesta, silloinhan tällainen neuvonta on ihan paikallaan ja tarpeellista ja sitä annetaan, mutta kyllä tämä menee vähän tommoiseksi huuhaahommaksi kovin helposti. Kun viitattiin täällä tiettyyn lehtityyppiin, niin ne ovat todella täynnä neuvoja milloin mihinkin suuntaan ja hetken päästä taas toisin päin. Se tietysti sallittakoon lehdistössä, mutta kyllä vähän olen samaa mieltä kuin edustajat Kekkonen ja Pulliainen tämän asian suhteen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämän lähtökohta on nimenomaan säästöt, jos tehdään ennalta ehkäisevää ja kokonaisvaltaista hoitotyötä. Sitä mukaa kuin tiede laajenee ja kehittyy ja lääketieteen sisälle tulee tätä monitieteisyyttä, niin kyllähän siinä on kysymys nimenomaan siitä, että saadaan lisää asiantuntemusta ja saadaan lisää tietoa, millä hoidossa voidaan päästä tavoitteisiin. En osaa nyt tähän yhdistää näitä naistenlehtiä, koska tässähän on kysymys ihan sairaista ihmisistä, potilaista, asiakkaista, joilla on joku sairaus ja ihan, voi sanoa, tämmöinen fyysinen sairaus elimistössä, jota pyritään parantamaan ja sitten samalla ehkäisemään muita uusia ongelmia ja sairauksia, niin kuin diabeteksenkin ja monen muunkin sairauden kohdalla on. Ihmettelen suuresti, miksi me sitten tässä ... Ravitsemustiedehän on nuorempi tiede kuin meillä on tietysti monen muun kohdalla. Meillä on psykoterapian yhteydessä vastaavanlaista, että on nähty se, että kun se tulee Kelan piiriin, sitä saavat myös sellaiset ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta mennä yksityislääkärille ja maksaa kaikkia hoitojansa itse. Tässä on kyse myös koko kansan terveydestä ja siitä, että ihmiset, jotka hoitoa tarvitsevat, voisivat hakea sitä hoitoa tasaveroisesti oikeasta paikasta.

Näen tämän nimenomaan sellaisena, että kysymys on pitkälle viedystä tieteestä ja sen tuloksista eikä huuhaasta. Näitä asiakkaita ja potilaita, jotka kärsivät, uskoisin, se jopa loukkaa. Tässä puhutaan ravitsemustieteen asiantuntemuksesta. Sitten tässä on tavoitteena se, että me mahdollistamme vähävaraisemmillekin tämmöisiä erikoishoitoja.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Tuntuu kyllä, että se, mitä ed. Rauhalan kanssa puhuimme, vaikka se puhe olikin aika niukkaa, ei kyllä ollenkaan mennyt perille, se mitä yritimme sanoa. Ihan lyhyesti nyt: Esimerkiksi kun on ykköstyypin diabeetikko ja kun tehdään diagnoosi, hänet lähetetään tietysti lääkärille ensiaputapauksena, päivystystapauksena, ja välittömästi aloitetaan lääkitys eli insuliinihoito, mutta ei se insuliini yksin ole olennainen. Se pitää elämän yllä, mutta siitä, että sinä saat lääkkeet, ei mitään seuraa. — Nyt sen verran pitkään aion tätä selvittää ...

... että nousen korokkeelle, keskittyen kyllä tähän asiaan.

Tässä on nimenomaan kyse siitä, mihinkä ravitsemusterapeutteja tarvitaan, ja diabetespotilashan lähetetään välittömästi ravitsemusterapeutin luokse. Hänelle myöskin laaditaan ruokavalio, koska insuliinin, ruoasta saatavan hiilihydraatin ja liikunnan ja kaiken muun, mitä elämässä tapahtuu, näiden tekijöiden, pitää olla joka päivä ympäri vuorokauden, arkena ja pyhänä ilman yhtään lomapäivää vuodessa, aina määrättyjen rajojen sisällä. Tavoite on, että sokeri pysyy 4—10 millimoolissa litralta.

Jotta potilas pääsee edes lähelle tätä — tämähän on omin päin mahdoton tehtävä, voin sanoa ed. Kekkoselle — jotta hän edes vähän osaa, niin hän joutuu laskemaan jokaisella aterialla, minkä hän syö, paljonko on hiilihydraatteja. Minä ihmettelen, kuinka te naistenlehtien neuvoilla laskette ne hiilihydraatit niin, että te pystytte tämän erittäin monimutkaisen jokapäiväisen hoidon toteuttamaan.

Tässä oli yksi esimerkki, ja toivon, että tämä edes pikkuisen antoi valoa siihen, että tässä tarvitaan todella ammattitaitoisen henkilön hoitoa. Kysymys on sairauden hoidosta. Kyse ei ole mistään naistenlehtien palstoilla annetuista hyvistä vihjeistä. Ne ovat erittäin tärkeitä ja hyviä, mutta se, mitä ravitsemusterapeutti tekee eri sairauksissa, on todella vaativaa ammattityötä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen vankan asiantuntemuksen pohjalla käytti niin valottavan puheenvuoron tässä asiassa, että tässä ei jäänyt mitään epäselvää. Aivan totta, että silloin kun on selkeästä sairauden hoidosta kyse, olkoon se mitä tahansa, liiallista laihduttamista, anoreksiaa, mitä tahansa, niin kaikkeen silloin tarvitaan asiantuntemusta. Silloin tämä on ihan paikallaan. Kannatettava asia.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ennalta ehkäisevän työn merkitystä on usein aika vaikea määritellä etukäteen ja hintalappua sille asettaa. Monissa kunnissa on kuitenkin huomattu, mitä tarkoittaa se, kun ennalta ehkäisevä työ jää vähälle ja vastaavasti kustannukset siirtyvät erikoissairaanhoidon palvelujen puolelta myös kuntien maksettaviksi. Tämä on paljon kalliimpaa kuin ennalta ehkäisevä työ ja puuttuminen etukäteen sairauksiin ja niiden syntymekanismeihin.

Vähän hämmästelin näitä kommentteja, joita täällä salissa tuli äskettäin esille, että naistenlehtien neuvokkipalstat voisivat auttaa. Kun mietin esimerkiksi diabeteksen hoitoa, niin minusta tämä kyllä kuulosti aika lailla herjaukselta. Onneksi ed. Stenius-Kaukonen tässä hieman valotti meille maallikoille, mistä todellakin on kyse. Tämä on erittäin tärkeää diabeteksen hoitoa ja myös hyvin monissa muissa sairauksissa tarpeen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vain totean, että omassa puheenvuorossani totesin tänään diabetes-, keliakia- jnp. tapaukset, ihan selviä, ymmärrettäviä. Mutta sitten kun tehtäisiin niin kuin tässä lakialoitteessa ehdotetaan tehtäväksi ja laajennetaan sitä, niin sitten se muuttuukin jo vähän toisenlaiseksi taas.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todellakin terveyden- ja sairaanhoidossa on aika tavalla ammattilaisia, joita ei ole nimetty tällä tavalla, että he olisivat laillistettuja ammatinharjoittajia. Tämä esitys, minkä ed. Leena Rauhala on tehnyt, on varsin hyvä ja tarpeellinen eikä ainoastaan joidenkin sairauksien osalta, vaan laajasti ylipaino-ongelmat yleensä, syömishäiriöt todellakin. Esimerkiksi ylipaino, sydän- ja verisuonisairaudet ja sydämen vajaatoiminta ovat kysymyksiä, joissa kysymys on potilaan hengissä säilymisestä pitemmällä tähtäimellä.

Tällä tavalla ravitsemusterapeutteja tarvitaan. (Ed. Kekkonen: Allergiat!) — Lasten ruoka-aineallergiat ovat varmasti hyvin vaikea, mutkikas asia. — Jos me ajattelemme nimenomaan tällaista monitahoista ongelmakenttää, keliakia, diabetes ja yliherkkyydet sen lisäksi, samalla potilaalla useampi rajoittava tekijä, niin siinä kyllä tarvitaan ravintoterapeuttia. Hyvä ehdotus, ja on erittäin positiivista, että sellaisia asioita nostetaan esille, jotka eivät ole itsestäänselviä eivätkä tule automaattisesti mieleen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen toi esiin, että tässä jotenkin laajennetaan hoitoa semmoiseen, millä ei ole merkitystä, niin kyllä ymmärrän, että kaikella sillä ... (Ed. Pulliainen: Kun ei ole selvitetty!) — Selvitetty? Tietysti lääketieteen ja hoitojen yhteydessä varmasti on paljon sellaista, että me emme tiedä, mitä kaikkia vaikutuksia milläkin hoidolla on.

Tässä nyt lähdetään siitä, että kyllä näitä sairauksia, jotka ovat näin selkeästi diagnostisoituja sairauksia, hoidetaan tiiminä. Lääkäri yleensä tekee diagnoosit, ja olen ymmärtänyt lääketieteen tiedekunnassa työssä ollessani, että kyllä hyvin vahvasti moniammatillisuus siellä tarkoittaa sitä, että yhdessä sovitaan se kaikki, mitä tehdään, minkälaisia hoitoja annetaan sekä kuntoutuksessa että hoidossa, potilaalle, asiakkaalle. Kyllä siinä käytetään sitä lääketieteellistä tietoa ja ravitsemustieteen antamaa tietoa hyvin vastuullisesti eikä yhtään tarvetta enempää, vaan vastuullisesti, jotta potilaalle saataisiin parhaat mahdolliset hoidot.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhalan esitys on varmaan ihan perusteltu, eli on hyvin perusteltua saada kyseinen asia sairausvakuutuslain piiriin.

Toinen kysymys, josta itsellenikin on tullut palautetta, on se, että Kelan korvausjärjestelmän piiriin tulisi saada myös itsenäisen suuhygienikon antama hoito, joka tällä hetkellä ei tähän kuulu. Itsenäinen suuhygieenikkohan tekee tällä hetkellä aika pitkälti myös saman tyyppistä työtä kuin hammaslääkärit vastaanotolla. Tähän olisi myös syytä saada muutos, vaikkakaan se ei suoraan tähän aloitteeseen liity.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Tähän listaan rohkenen vielä lisätä optometristin, jos tiedätte, mikä se on, mutta kun sitä ei ole tässä esitetty, niin en siitä puhu enempää.

Tästä asiasta haluaisin vielä sanoa, että runsas viikko sitten pidettiin erikoissairaanhoidon keskittämistä koskeva konsensuskokous, ja muutamia edustajiakin meitä oli siellä mukana. Muuan keskeinen tekijä on havaittu eri tutkimuksissa, kun on pohdittu keskittämistä ja sitä, auttaako se, että jollain on paljon kokemusta, kun hän tekee paljon, jolloin harjoitus tekee mestarin. Kun näitä oli tarkemmin selvitetty, niin ilmeni, että totta kai harjoitus auttaa tekemään mestaria, mutta se ei yksin riitä, vaan olennaista on se, että potilaan hoidossa koko hoitoketju toimii saumattomasti joka osaltaan.

Tämä on keskeistä hyvin monen potilaan hoidossa: On tärkeää, että on taitava lääkäri ja pääsee ajoissa hoitoon, mutta on aivan olennaista, että lääkärin lisäksi tässä on kokonainen hoitotiimi, jossa on terveydenhuollon eri ammattilaisia mukana. Siinä on esimerkiksi täällä puhuttu jalkaterapeutti, ravitsemusterapeutit, lääkärit ja psykologi mukana vielä. Tyypillinen tilanne on tällainen, että näitä eri ammattien harjoittajia tarvitaan. Tietysti on tärkeätä, että nämä ovat julkisen terveydenhuollon tarjoamina, mutta meillä on myöskin mahdollisuus yksityisiin palveluihin. On hassua, että käydään esimerkiksi jossain yksityisessä lääkärikeskuksessa, jossa saadaan eri palveluja, ja sitten osa hoidosta korvataan, mutta osaa ei. Sitten kun ne maksetaan — ed. Kekkonen, mikä oli tärkein viesti — voidaan ehkäistä lääkekustannusten nousua.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä edustajat Rauhala ja Stenius-Kaukonen ovat todella asiantuntijoita ja ovat esittäneet hyviä puheenvuoroja tämän perusteluiksi. Kun tätä on tutkinut, niin täältä todella löytyy tämä koko hoitotiimi ja koko hoitoketju, jossa tarvitaan hyvinkin monenlaista asiantuntemusta. Kyllä tämä on hyvä ja kannatettava aloite. Toivon sille myönteistä jatkokäsittelyä.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä esitetään tämän tuosta uusia tehtäviä Kelan sairausvakuutuksen maksettavaksi. Se on hyvä asia, ja on kauniita ajatuksia, mutta sitten kuitenkin jää huomioimatta se, että kun on kyse sairausvakuutusmaksun suuruudesta, silloin vastustetaan sen suuruutta. Kaikkihan me tiedämme, että me alensimme sen 1,5 prosenttiin nyt kaikille. Kuitenkin Kelan Sairausvakuutusrahastossa on noin 700 miljoonan euron vaje tällä hetkellä ja se on aika suuri summa. Silloin, kun esitätte lisää menoja Kelalle, esittäkää myös, mistä rahoitus tulee.