Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kotouttamislaki tuli voimaan toukokuun alusta vuonna 1999. Lain hyväksyessään eduskunta edellytti hallituksen seuraavan tarkoin uudistuksen tavoitteiden toteutumista ja lain toimivuutta. Samalla eduskunta edellytti nyt palautekeskustelussa olevan selonteon antamista. Selonteko on ollut valmistavasti hallintovaliokunnan käsittelyssä. Lausunnon ovat lisäksi antaneet sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta.

Kotouttamislain tavoitteena on edistää maahanmuuttajien kotoutumista, tasa-arvoa ja valinnanvapautta. Tavoitteena on toteuttaa toimenpiteitä, jotka tukevat yhteiskunnassa tarvittavien keskeisten tietojen ja taitojen saavuttamista. Kotouttamisen tavoitteena on parantaa maahanmuuttajien taloudellista ja sosiaalista selviytymistä. Tasavertaisuuden ja valinnanvapauden periaatteiden mukaisesti on edistettävä mahdollisuutta ylläpitää omaa kulttuuriaan, uskontoaan ja elämänkatsomustaan samalla, kun luodaan edellytyksiä yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Maahanmuuttajien yhteiskuntaan kotoutumisen yleinen kehittäminen, suunnittelu, ohjaus ja seuranta sekä tarvittava yhteensovittaminen kuuluu kotouttamislain mukaan työministeriölle. Keskeisiä ministeriöitä ovat lisäksi sisäasiainministeriö ja opetusministeriö sekä myös sosiaali- ja terveysministeriö. Paikallistasolla vastuu maahanmuuttajien keskeisimmistä palveluista, niin kuin hyvinvointipalveluista yleensäkin, kuuluu kunnille. Ongelmallinen tilanne on osittain siinä, mikä ministeriö on kotouttamisessa päävastuullinen.

Aluetasolla keskeinen vastuu on työvoima- ja elinkeinokeskuksilla, ja niiden tehtävänä on huolehtia paikallistason avustamisesta ja tarvittavan tuen antamisesta. Te-keskusten paikallishallinnolle antaman tuen kotouttamisohjelmien laadinnassa ja palautteen antamisessa on katsottu jääneen yleisesti riittämättömäksi. Myös lääninhallitusten nimeäminen aluetason kotouttamisyhteistyön osapuoleksi on nähty tärkeäksi. Todettakoon, että lähtökohtana on, että maahanmuuttajien palvelut ovat mahdollisimman laajalti osa normaaleja yhteiskunnan palveluja, joten lääninhallitusten osaamisen hyödyntäminen myös kotouttamistyössä on luontevaa.

Kunnille kuuluu kotouttamislain nojalla yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien käytännön kotouttamistyössä. Kunnan vastuu korostuu työvoimaan kuulumattomien maahanmuuttajien, kuten lasten, nuorten ja vanhusten, kotoutumista edistävien toimenpiteiden järjestämisessä.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on lähtenyt siitä, että maahanmuuttajien kotouttamisen suuren yhteiskuntapoliittisen merkityksen vuoksi on asianmukaista, että kunnissa valtuusto hyväksyy kotouttamissuunnitelman. Käytännön kotouttamistyö edellyttää kunnan sisällä eri hallintokuntien saumatonta yhteistyötä eritoten sosiaalitoimen ja opetustoimen osalta. Tärkeää on oppia myös hyvistä käytännöistä, mihin eri yhteyksissä on viitattu. Tehty kysely osoittaa, että yhteistyö paikallistasolla ei kaikin osin viranomaisten kesken ole toimivaa. Tehokkainta selvityksen mukaan yhteistyö on ollut pienissä kunnissa, joissa verkostot ovat osoittautuneet toimiviksi ja yhteistyö sujuvaksi.

Hallintovaliokunta toteaa, että kotouttamislain toimeenpanon keskeisiä ongelmia näyttää olevan riittävän selkeän ja johdonmukaisen tehtävänjaon sekä koordinaation puute eri viranomaisten kesken. Kotouttamislakia onkin asiantuntijakuulemisessa aiheellisesti arvosteltu sen painottumisesta työvoimapoliittiseen näkökulmaan, jolloin maahanmuuttajien muut olosuhteet ja elämäntilanne ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Arvoisa puhemies! Kotouttamisohjelman tarkoituksena on toimia konkreettisena paikallistason toimintaa ohjaavana välineenä. Kunta laatii kotouttamisohjelman yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten sekä Kansaneläkelaitoksen kanssa. Kotouttamisohjelman tavoitteet on lain perusteluissa tiivistetty viiteen kohtaan, joissa painotetaan muun muassa perustietoja perusoikeuksista ja velvollisuuksista ja työelämästä, kielitaitoa, luku- ja kirjoitustaitoa, näiden opettamista siis. Kotouttamisohjelmissa välttämättömät tavoitteet on tarkoitettu konkretisoitaviksi. Näitä ohjelmia toteutetaan eri toimenpitein ja yhteistyössä viranomaisten kesken.

Valiokunta katsoo, että korkeatasoisella kotouttamisohjelmalla voidaan luoda edellytykset maahanmuuttajan henkilökohtaisen kotoutumissuunnitelman laatimiselle. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että kotouttamisohjelmissa on selkeitä kehittämistarpeita. Keskeisenä puutteena voidaan todeta tavoitteiden jääneen aivan liian yleiselle tasolle.

Arvoisa puhemies! Selonteon kehittämislinjauksista ilmenee, että työministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat yhteistyössä valmistelemassa suosituksia kotouttamisohjelmien tavoitteista sekä niiden laatimista käsittelevän, ajan tasalla pidettävän oppaan. Tätä valiokunta pitää hyvänä. Valiokunta suhtautuu sen sijaan epäillen siihen selonteossa esitettyyn, että osa kunnista voitaisiin pienen maahanmuuttajamäärän vuoksi kokonaan vapauttaa velvollisuudesta laatia kotouttamisohjelma. Samalla valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota mahdollisuuteen seudullisesti tai muutoin useamman kunnan yhteistyönä laatia kotouttamisohjelma.

Arvoisa puhemies! Kotouttamissuunnitelmassa sovitaan kunnan, työvoimatoimiston ja maahanmuuttajan kesken yksilöidyistä toimenpiteistä, jotka tukevat maahanmuuttajaa ja hänen perhettään yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimisessa. Kotouttamissuunnitelma on laadittava viimeistään silloin, kun henkilön työttömyys- tai toimeentulotuen saaminen on kestänyt viisi kuukautta. Valiokunta korostaa, että maahanmuuttajalla, jolla on oikeus kotouttamissuunnitelmaan, on vastaavasti velvollisuus osallistua kotouttamissuunnitelman laatimiseen sekä suunnitelmassa sovittuihin palveluihin ja toimenpiteisiin.

Valiokunta korostaa, että maahanmuuttajien kotoutuminen on monitahoinen, usein pitkä ja erilaisista elämäntilanteista riippuva, yksilöllinen prosessi. Tämän vuoksi maahanmuuttajien kotoutumista edistävät toimenpiteet voivat olla hyvin monenlaisia. Kielen oppiminen on käytännössä yksi keskeisiä asioita. Kuntien kokemusten perusteella selkeimmät kehittämistarpeet liittyvät viranomaisten väliseen yhteistyöhön, kielten opetukseen ja muuhun koulutukseen, lasten ja nuorten kotouttamispalveluihin, työharjoitteluun ja työllistymiseen sekä tulkkipalveluihin. Hallintovaliokunta toteaa, että suurin haaste kotouttamissuunnitelmien kehittämisessä on päämäärähakuisen viranomaistyön tehostaminen sekä maahanmuuttajien ja niin sanotun kolmannen sektorin mukaan saaminen suunnitelmien laatimiseen.

Arvoisa puhemies! Kotouttamissuunnitelman aikainen toimeentuloturva järjestetään kotoutumistukena, jossa on yhdistetty toimeentuloturvaa ja toimeentulotukea. Kotoutumistuki on maahanmuuttajalle kotoutumissuunitelman aikaisen toimeentulotuen turvaamiseksi tarkoitettu tuki. Sen avulla edistetään ja parannetaan tuen saajan työelämään ja jatkokoulutukseen hakeutumisen edellytyksiä sekä myös mahdollisuuksia toimia suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallintovaliokunta yhtyy näkemyksiin, joiden mukaan kotouttamislakia tulee muuttaa siten, että maahanmuuttajalla on oikeus kotouttamistuella opiskella ammattikoulussa, suorittaa lukiota tai peruskoulua ja hankkia täydennyskoulutusta ja myös jatkokoulutusta.

Arvoisa puhemies! Aikuisten maahanmuuttajien koulutus onkin keskeinen maahanmuuttajien kotouttamiseen vaikuttava alue ja tärkein yksittäinen työllistämiseen vaikuttava tekijä. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty lähes poikkeuksetta huomiota aikuisten maahanmuuttajien koulutukseen ja niihin ongelmiin, joita selonteossa on nostettu esille. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää, voidaanko ei-ammatillisen maahanmuuttajakoulutuksen järjestämisvastuun ja rahoituksen keskittämisellä poistaa nykyisen järjestelmän hajanaisuutta.

Hallintovaliokunta on mietinnössään käsitellyt vielä lasten ja nuorten kysymyksiä, lasten edustajajärjestelmän kysymyksiä, naisiin liittyviä erityiskysymyksiä, ikääntyvien maahanmuuttajien kysymyksiä sekä asumisen ja muiden palvelujen kysymyksiä. Tulkkauspalveluista hallintovaliokunta toteaa, että viranomaisilla ei ole ollut riittävästi käytettävissä varoja näiden palvelujen järjestämiseen. Valiokunta korostaa valtioneuvoston periaatepäätöstä hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi, jonka mukaan tavoitteena on tulkkaus- ja käännöspalvelujen sekä muun tiedottamisen avulla taata pysyvästi Suomessa asuville maahanmuuttajille tasavertaiset mahdollisuudet käyttää julkisia palveluja.

Erityinen kysymys valiokuntatyössä olivat kustannukset. Hallintovaliokunta edellyttääkin, että pikaisesti selvitetään mahdollisimman tarkkaan maahanmuuttajien erilaiset palvelutarpeet tämän mietinnön kannanotot huomioon ottaen ja niistä aiheutuvat kustannukset sekä monipuolisesti arvioidaan kuntien ja valtion kustannustenjakoa. Lähtökohtana on oltava, että kuntataloutta ei rasiteta lisääntyvästi kotouttamislain toimeenpanon johdosta. Kuntien kannalta myöskään nykyinen tilanne ei ole tyydyttävä.

Arvoisa puhemies! Erityistä huomiota kiinnitämme vielä tiedottamiseen. Kun kotouttamislaki on ollut voimassa todella vasta lyhyehkön ajan, niin on kuitenkin käynyt ilmi, että läheskään kaikista siihen sisältyvistä asioista ei ole ollut riittävästi tietoa. Näin ollen onkin välttämätöntä, että tiedotusta tehostetaan. Johtopäätöksenä valiokunta vielä tuo esille tarpeen seurata edelleen kotouttamislain toimeenpanoa, siitä saatuja kokemuksia ja antaa myös selonteko saadun kokemuksen ja tilanteen pohjalta vuoden 2007 loppuun mennessä.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan muutamien yleisten huomioiden lisäksi painottaa erityisesti niitä sivistysvaliokunnan näkemyksiä, jotka hallintovaliokunnan mietinnössä eivät nousseet esiin.

Koulut ovat olennaisessa asemassa, kun yhteiskunnan yleistä suvaitsevaisuutta ja myönteistä suhtautumista eri kulttuureihin lisätään. Näiden tuleekin olla osa kaikkea opetusta. Viranomaisten rooli aktiivisina positiivisen tiedon tarjoajina vähemmistökulttuureista on tärkeä. Valiokunta painottaa myös sitä, että vähemmistö- ja ihmisoikeuskysymykset tulee sisällyttää järjestelmällisesti osaksi opettajien perus- ja täydennyskoulutusta.

Selonteon maahanmuuttajien kotouttamisen kehittämislinjauksia koskevassa osassa hallitus toteaa, että kunnan ja työhallinnon viranomaisten toimivaltaa ja viranomaisten välistä yhteistyötä koskevia säännöksiä tarkennetaan kotouttamislaissa. Sivistysvaliokunnan mielestä säännöksissä tulee nykyistä vahvemmin ilmetä opetusviranomaisten rooli niin kunnan sisällä kuin aluetasolla. Valiokunta esittää lausunnossaan, että kotouttamislakiin otetaan nimenomaan velvoite yhteistyöstä opetusviranomaisten kanssa. Kotouttamisen onnistuminen ja koulutusta koskevien asioiden järjestäminen edellyttävät myös valtion viranomaisten tiiviimpää yhteistyötä. Erityisesti opetusministeriön ja työministeriön tavoitteellinen työskentely kotouttamisen onnistumiseksi kuntatasolla vaatii lisätoimia.

Opetusministeriö on maahanmuuttopoliittisten linjaustensa yhteydessä esittänyt yhtenä toimenpide-ehdotuksena, että maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksen rahoitus siirretään työministeriön hallinnonalalta opetusministeriön hallinnonalalle ja näiden ministeriöiden määrärahakehyksiin tehdään kotouttamiskoulutuksen vuosikustannuksia vastaavat muutokset. Kotouttamiskoulutuksen rahoitus toteutetaan opetustoimen rahoitusjärjestelmän puitteissa. Lainsäädäntöön tehdään tarvittavat muutokset, jotka mahdollistavat sitovien opetussuunnitelmien perusteiden antamisen kotouttamiskoulutuksessa. Sivistysvaliokunta yhtyy opetusministeriön ehdotukseen määrärahojen siirtämisestä.

Myös hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan asiantuntijakuulemisessa kiinnitetyn lähes poikkeuksetta huomiota aikuisten maahanmuuttajien koulutukseen ja niihin ongelmiin, joita selonteossa on nostettu esille. Koulutuksen järjestämisessä on katsottu ongelmalliseksi, että kotoutumiskoulutusta hallinnoivia tahoja on useita. Koordinaation puutteen sekä epäselvyyksien vastuista ja velvollisuuksista on katsottu johtuvan juuri tästä. Sivistysvaliokunta katsoi asiantuntijakuulemisten jälkeen, että yksi keino koulutuksen järjestämisen järkeistämiseksi olisi nimenomaan ollut tämä opetusministeriön alkuperäinen ehdotus siitä, että rahoitus siirretään työministeriön hallinnonalalta opetusministeriön hallinnonalalle. Opetusministeriö on nyttemmin muuttanut kantaansa siten, että päävastuu työttömien maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksessa säilyy työhallinnolla. Sen sijaan päävastuu luku- ja kirjoitustaidottomien pakolaistaustaisten maahanmuuttajien sekä jatkokoulutuskelpoisuutta vailla olevien nuorten maahanmuuttajien koulutuksesta siirretään kyseisen linjauksen mukaan opetusministeriölle. Kuten hallintovaliokuntakin toteaa, on erittäin tärkeää selvittää, miten nykyisen järjestelmän hajanaisuudesta, lyhytjänteisyydestä ja koordinaation puutteesta johtuvista ongelmista päästään parempaan ja laadukkaampaan koulutukseen.

Arvoisa rouva puhemies! Sivistysvaliokunta korostaa omassa lausunnossaan myös Lasten oikeuksien sopimuksen 30 artiklaa, jossa todetaan, että "etniseen, uskonnolliseen tai kielelliseen vähemmistöön kuuluvalla lapsella on oikeus nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan ja käyttää omaa kieltään". Valtioneuvoston periaatepäätöksessä varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista kiinnitetään erityistä huomiota lapsen oikeuteen omaan äidinkieleensä ja kulttuuriinsa. Suomen tai ruotsin kielen opetuksen ja maahanmuuttajan oman äidinkielen opetuksen tavoitteena on antaa oppilaalle mahdollisimman hyvä, toimiva kaksikielisyys. Maahanmuuttajille annetaan perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa tukiopetusta eri oppiaineissa, myös oppilaan omassa äidinkielessä. Pienten kieliryhmien äidinkielen opetus voi tapahtua yhteistyössä naapurikoulun tai -kunnan kanssa, kuitenkin niin, ettei maahanmuuttajaperhe joudu maksamaan peruskoululaisten matkakustannuksia koulusta toiseen.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön merkityksestä. Monikulttuurisuus tulee nähdä ennen kaikkea voimavarana, ei uhkana. Yksittäisen maahanmuuttajan osalta oman kulttuuriperinnön säilyttäminen oman äidinkielen rinnalla on nähtävä rikkautena. Kulttuuriin liittyviä kysymyksiä ei voikaan sivuuttaa puhuttaessa kotouttamisesta. Opetusministeriön näkemys siitä, että vähemmistökulttuurin tarpeet tulisi huomioida paremmin osana kulttuurin ja taiteen tukemisen yleisiä järjestelmiä, onkin sivistysvaliokunnan mielestä kannatettava.

Sivistysvaliokunta painottaa omassa lausunnossaan myös nuoriso- ja liikuntajärjestöjen tekemää työtä. Esimerkiksi liikuntajärjestöt ovat tehneet suvaitsevaisuustyötä jo vuodesta 1996. Liikuntaan osallistuminen on hyvä keino maahanmuuttajille tutustua suomalaiseen kieleen ja kulttuuriin sekä samalla ehkäistä syrjäytymistä.

On tärkeää, että maahanmuuttajanuorten parissa tehtävien nuorisotyön ja -toiminnan kokeilu- ja kehittämishankkeita tuetaan aikaisempaa voimakkaammin. Yksi hyvä tavoite olisi, että järjestöt ja kunnat palkkaavat maahanmuuttajia liikunta- ja nuoriso-ohjaajan tehtäviin. Kuntien rooli on tässä työssä olennainen.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi näistä kokonaisuuksista sen verran, että Suomestahan noin sadan vuoden aikana yli miljoona suomalaista on muuttanut muualle ja näistä Suomalaisseurojen Keskusliiton mukaan Ruotsissa asuu juuriltaan suomalaisia noin 450 000. Toisin sanoen me olemme maailmassa suhteellisesti muuttavaa kansaa, mutta se ei välttämättä näy sitten siinä, että meillä on myös kokemusta siinä, miten maahanmuuttajiin tulee suhtautua, vaan ehkä monessa mielessä ottaen maamme historian huomioon monessa asiassa päinvastoin. Lukujen valossa silloin, kun Neuvostoliitto oli vielä olemassa, Suomessa oli 90-luvun alussa noin 20 000 ulkomaalaista ja tällä hetkellä on noin 100 000. Suomen kansalaisuuden ulkomaalaisista on saanut noin 160 000. Toisin sanoen nyt kymmenen vuoden aikana ulkomaalaisten ongelmat, jos niitä nyt katsotaan ongelmiksi, ovat lisääntyneet. Monesti kansalaiset näkevät tämän pakolaiskysymyksenä, mutta sitähän siirtolaisuus ei suinkaan ole. Se on enemmänkin sitä myös, että halutaan, on se sitten Nokia tai muut, saada ulkomaista pätevää, hyvin koulutettua työvoimaa tänne enemmänkin niin, että punainen matto ja samppanja odottavat sitä, joka tänne Suomeen tulee.

Asiantuntijoiden lausuntojen mukaan ei ole havaittavissa, ei Euroopassa eikä muuallakaan päin maailmaa, että lentokentillä, satamissa, rautatieasemilla ihmiset sulloisivat toisiaan päästäkseen Suomeen, vaan ongelma on pikemminkin päinvastoin. Meillä on vaikea saada tänne työvoimaa. Tämä on sellainen asia, johon tässä valiokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota.

On tietysti totta, että kun meidän oma työttömyytemme on lähes 10 prosenttia, ulkomaalaisten kohdalla se on noin 30 prosenttia. Se on ongelma, johon tulee saada korjaus. Siihen liittyvät nämä koulutuskysymykset, joita äsken tuotiin sivistysvaliokunnan näkökulmasta esiin, mutta sitten myös se, että esimerkiksi omassa kotikaupungissani Lahdessa on noin 2 500 ulkomaalaista, jotka edustavat yli 50:tä eri kansallisuutta ja samalla myös keskimäärin noin 50:tä eri kieltä. Voidaan kysyä, millä tavoin Suomessa otetaan huomioon se, että meillä on tällainen kielivoimareservi olemassa.

Samaan aikaan siihen liittyy tietysti se, mikä täällä tuli esille, mutta haluan sitä erityisesti painottaa työelämän näkökulmasta, eli suomen kielen oppiminen. Täällä puheenjohtaja Lindén toi esille sivistysvaliokunnan näkökulmasta, että nyt vastuu on siirtynyt opetusministeriölle. Eipä siinä juuri muuta ole tapahtunutkaan. Vastuu siirtyi, mutta se tarkoitti käytännössä sitä, että nekin vähäiset kurssit, joita tehtiin suomen kielen opiskelun tehostamiseksi Suomessa, loppuivat. Samaan aikaan jäi jopa työttömiksi niitä ihmisiä, jotka ovat opettaneet suomen kieltä ulkomaalaisille. Tällaista tämä valtionhallinnon kehittäminen on.

Siihen voidaan lisätä vielä se, että nämä säännökset, joita on valmisteltu, hallituksesta — sanon sen kyllä miinuksena hallitukselle ja sen asianomaisille ministereille, jotka ulkomaalaislain kanssa olivat tekemisissä — olisi kyllä pitänyt saada eduskuntaan niin ajoissa, että ne olisi pystytty käsittelemään, juuri sen takia, että meillä tulee Euroopan unionin laajentuminen, joka tuo lisää ongelmia siihen, että meillä ilman työlupaa voidaan tänne tulla 2004 huhtikuusta lähtien. Se merkitsee käytännössä sitä, että rakennustyömaille, jotka ovat eurooppalaisen kilpailun piirissä, voidaan ottaa ulkomaisia työyhteisöjä, jotka tulevat tänne, puhuvat sitten mitä kieltä tahansa. Tämä edellyttää myös silloin sitä, joka valiokunnan mielestä on Suomessa huonosti hoidettu nykyisin, työsuojeluvalvontaa. Meillä ei pystytä valvomaan, minkälaisia työsopimuksia työpaikoilla tehdään.

Valiokunta oli hyvin valmistautunut tähän asiaan, joka on yksi monista ulkomaalaisiin kohdistuvista. Kun paljon eduskunnan matkustamisestakin puhutaan, voidaan todeta, että valiokunta muun muassa tässä tarkoituksessa kävi sekä laajentumiskohdemaissa Puolassa ja Unkarissa, joissa näihin kysymyksiin perehdyttiin, ja vuosi sitten myös Venäjällä sekä Pietarissa että Moskovassa katsomassa, mikä on tämänhetkinen tilanne, ja lähes neljä vuotta sitten myös Meksikossa ja Yhdysvalloissa, joissa — niin kuin Suomen ja Baltian ja monien Keski-Euroopan maiden välillä — rajatyöskentely maitten välillä on tavallista, jotta saataisiin kansainvälisempää taustaa, minkälaisia ongelmia se tulee tuomaan.

Asiantuntijoitten taholta on lohdullista todeta sen, minkä jo sanoin — ja siinä viittaan erityisesti asiantuntija Risto Laakkosen lausuntoon, Risto Laakkonen on yksi meidän pätevimpiä kansainvälisten työelämään liittyvien asioitten tuntijoita — että mitään tällaista ryntäystä myöskään työmarkkinoilla, ellei tämä poikkeus, jonka muun muassa rakennusteollisuuden osalta toin esille, ei tule tapahtumaan. Esimerkiksi on ollut tietoja siitä, että Virosta olisi joku ryntäys Suomeen, mutta nyt on selvitetty, että Tallinnan työikäisistä henkilöistä noin 1 prosentti on kiinnostunut lähtemään Suomeen. Ei Virosta olla silläkään tavoin tänne meidän vähän pohjoisempaan kolkkaamme tulossa, vaan kyllä siellä kiinnostavat Saksa, Ranska, Englanti niin kuin suomalaisiakin lahjakkaita nuoria. Eivät he usko, että täältä löytyisi joku tällainen, eikä se ole Suomen edunkaan mukaista, että me pienen Viron parasta työvoimaa yrittäisimme houkutella tänne, vaan kyllä sen pitää olla siellä hoitamassa isänmaallisia velvoitteita.

Sama koskee Euroopan unionin alueella yleensäkin muuttamista. Asiantuntijalausunnoissa on todettu se, että esimerkiksi uusista jäsenmaista, joissa siis asuu noin 100 miljoonaa ihmistä — noin kymmenen uutta jäsenmaata riippuen siitä, miten kansanäänestyksissä käy — tällä hetkellä Euroopan unionin alueella työskentelee 0,2 prosenttia virallisesti. Sitä, miten paljon heitä käy epävirallisesti päivittäin tai viikoittain, ei kukaan tiedä. Sen on arvioitu nousevan siihen normaaliin tilanteeseen, että Euroopan unionin jäsenmaitten kesken muutto on noin 1,5 prosenttia. Siis eihän työtön muuta työttömäksi johonkin toiseen maahan eikä myöskään sosiaaliturvan perään. Muistan, miten Suomessakin silloin, kun Eta-sopimusta tehtiin, esitettiin esimerkkinä, kuinka nyt sitten on, jos Italiasta kymmenlapsisen perheen isä muuttaa Suomeen, maksetaanko lapsilisät Italiaan. No, ne maksetaan, mutta harva italialaismies odotti jännityksellä seuraten paikallisia lehtiä, koskahan se Suomi liittyy Etaan ja koska Euroopan unioniin, että pääsee muuttamaan Suomeen töihin. Tämä realiteetti on otettava huomioon, mutta samaan aikaan tämän täytyy tapahtua yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa — eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntahan on työmarkkinavaliokunta ja on muuttumassa nimeltään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnaksi ensi vuoden alusta, mikäli eduskunnan käsittelyssä oleva työjärjestys hyväksytään. Tämä on sellainen työsarka, joka on tärkeä.

Lopuksi haluaisin korostaa sitä, jota käsittääkseni puheenjohtaja Lindénkin puheenvuorossaan jollain tavoin toi esille, että niin työelämän osalta kuin myöskin vapaa-ajan vieton osalta pitää lähteä siitä, että kotouttaminen tapahtuu normaalien inhimillisten toimintojen puitteissa. Jos suomalaisille urheilu ja kulttuuri on tärkeä asia, niin myös voi sanoa, että jalkapallo ja urheilu on maahanmuuttajille ja heidän lapsilleen tärkeä asia. Se on monille paljon tärkeämpi asia, koska yleensä voi sanoa, että he ovat pääsääntöisesti paljon parempia jalkapallossa kuin suomalaiset, vaikka olemme kovasti rynnimässä eteenpäin. Antamalla jalkapallon ja järjestämällä kielikoulutusta — voi sanoa, että siitä se alkaa. Sama on kulttuurin osalta, koska musiikissa, jossa ei ole rajoja, mahdollisuudet tehdä ovat hyvin suuret.

Ihan lopuksi totean sen, mikä valiokunnan mietinnössäkin on, että valtion pitäisi enemmän olla mukana näissä rahoituksissa sen mukaan kuin kunnassa on ulkomaalaisia ja kotouttamislain mukaisia toimenpiteitä.

Tuula Haatainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen yhteiskunta ja työelämä on todella muuttumassa monikulttuurisemmaksi. Ulkomaalaistaustainen väestö on lisääntynyt Suomessakin ripeästi. Tämä kehityshän on osa maailmanlaajuista kansainvälistymistä, ja sen ennakoidaan myös jatkuvan. Esimerkiksi EU:n itälaajentuminen vuonna 2004 tulee varmasti lisäämään myös Suomeen muuttavien ihmisten määrää. Tarvitsemmekin kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä pakolais- ja maahanmuuttajapolitiikkaa.

Meidän sosialidemokraattien mielestä Suomen pitää olla hyvä ja turvallinen asuinpaikka kaikille syntyperään katsomatta. Sosiaalisesti eheä ja hyvinvoiva Suomi tarvitsee ihmisten sitoutumista yhteiseen arvopohjaan eli demokratiaan, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Maahanmuuttajia koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin alkuperäisväestöäkin. Heidän kulttuurinsa ja kielitaitonsa säilyttämistä on tuettava mutta ei perusoikeuksien, kuten naisten ja lasten oikeuksien tai fyysisen koskemattomuuden, kustannuksella.

Maahanmuuttopolitiikassa tehtävämme on tavallaan kaksijakoinen. Toisaalta maahanmuuttajat tarvitsevat tukeamme kotoutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan säilyttäen samalla oman kielensä ja kulttuurinsa. Toisaalta sitten taas Suomen on yhteiskuntana moniarvoistuttava ja otettava eri etnistä alkuperää olevat ihmiset mukaan ja saatava heidän voimavaransa myös käyttöön. Maahanmuuttajat ovat meille tärkeä resurssi, ei suinkaan rasite. Myönteinen rinnakkaiselo edellyttää suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden kunnioittamista meiltä kaikilta.

Vuonna 1999 voimaan tullut kotouttamislaki on askel aivan oikeaan suuntaan. Nyt käsiteltävänä oleva selonteko ja sen eduskuntakäsittely ovat antaneet meille hyödyllistä tietoa siitä, miten maahanmuuttajat ovat asettuneet Suomeen. Selonteossa esitettyihin kehittämislinjoihin on helppo yhtyä. Keskeistä onkin lisätä maahanmuuttopolitiikan voimavaroja eritoten koulutukseen ja tukipalveluihin. Viranomaisten voimavaratkaan eivät yksin kuitenkaan riitä. Tarvitaan sekä valtaväestön että maahanmuuttajien aktiivista osallistumista ja kansalaistoimintaa. Ei ole tarpeen ajatella ja tehdä kaikkea ikään kuin puolesta valmiiksi vaan antaa maahanmuuttajien itse toimia subjekteina, osallisina, jotka kehittävät itseään ja rikastavat omalla tavallaan suomalaista yhteiskuntaa.

Kotouttamislain lisäksi tällä hallituskaudella on tapahtunut monia muitakin myönteisiä asioita maahanmuuttajapolitiikassa. Maahanmuuttopolitiikka on entistä pitkäjänteisempää ja myös näkyvämpää. Yhteistyö EU:n tasolla on vilkasta. Työministeriön johdolla on laadittu ensimmäinen etnisen syrjinnän ja rasismin vastainen toimintaohjelma. Kotouttamislakia on jo kertaalleen paranneltu. On perusteltu vähemmistövaltuutetun virka ja saatu näin ollen tärkeä toiminta alulle. Maahanmuuttopolitiikalle ja yksittäisten maahanmuuttajien aseman parantamiselle on rakennettu hallinnollinen ja lainsäädännöllinen perusta. Myös yhä useammalla työpaikalla on käytännössä nähty, että maahanmuuttaja on hyvä työntekijä. Viiden vuoden takaisesta 44 prosentin työttömyydestä on päästy siedettävämpään 29 prosentin työttömyyteen, vaikkakin tällä alueella vielä tekemistä riittää.

Arvoisa puhemies! Koreasta muuttanut nainen kuvaa työllistymisen merkitystä osuvasti maahanmuuttokysymyksiä käsittelevässä Monitori-lehdessä numerossa 3 viime vuodelta. Hän sanoo: "Työllistymisen kautta monet ovat päässeet masennuksesta eroon ja saaneet voimavaroja ja tavallaan toivoa tulevaisuuteen ja siihen, että he pystyvät antamaan jotain yhteiskunnalle. Sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole niinkään kiinni maassa vietettyjen vuosien määrästä, vaan sitä jouduttaa nimenomaan työelämään pääseminen."

Kotimaisten kielten, suomen ja ruotsin, osaaminen onkin avain työelämään ja aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Kieltenopetuksen resursseja on lisättävä niin, että maahanmuuttaja pääsee nopeasti ja riittävän pitkäkestoisesti opiskelemaan oikeatasoisessa ryhmässä kieltä. Perusopetuksen lisäksi tarvitaan kieltenopetuksen parempaa integroimista osaksi työelämää ja työssäoppimista ottaen huomioon myös maahanmuuttajan koulutustausta ja ammatilliset mahdollisuudet. Tasokas kieltenopetus on ulotettava kaikkiin maahanmuuttajiin. Opetusjärjestelyjen tulee olla joustavia esimerkiksi niin, että kotiäitien lastenhoito voidaan ottaa huomioon. Satsaukset maahanmuuttajien hyvään kielitaitoon maksavat varmasti itsensä takaisin vähäisempinä sopeutumisvaikeuksina, työllistymisenä, korkeampana koulutuksena ja yleisenä hyvinvointina.

Maahanmuuttajille on annettava mahdollisuus päästä nopeasti osaksi työllistä työvoimaa. Sehän oli tämän korealaisnaisenkin vankka havainto. Vaikka työllisyystilanne on tällä hetkellä vaikea, työpaikkoja kuitenkin vapautuu, kun työvoimasta poistuu lähivuosina kymmeniätuhansia työntekijöitä eläkkeelle. Maahanmuuttajien työllistymisedellytyksistä on huolehdittava koulutuksella ja aktiivisella työvoimapolitiikalla. Moni tarvitsee yksilöllisesti piirrettyjä polkuja työelämään, työharjoittelua, oppisopimustyötä ja vaikkapa vertaisryhmään kuuluvan työvalmentajan tukea. Kielikoulutuksen ohella on lisättävä työvoimapoliittista ja ammatillista koulutusta ja annettava valistusta suomalaisen työelämän pelisäännöistä. Maahanmuuttajalle työehtojen noudattamisen valvonta on ihmisoikeuskysymys. Kotimaisen työvoiman näkökulmasta kyse on työehtojen polkemisen estämisestä. Kummastakin näkökulmasta katsottuna tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä tehdyt päätökset maahanmuuttajien työehtojen valvonnan tehostamisesta ovatkin äärimmäisen tärkeitä.

Työnantajat ja työnantajajärjestöt ovat esittäneet ulkomaisen työvoiman lisäämistä. Työpaikoilla asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat kuitenkin vielä usein varsin ennakkoluuloisia. Tälläkin hetkellä maahanmuuttajien joukossa on suuri joukko korkeasti koulutettuja, ammattitaitoisia ihmisiä, joiden työllistyminen koulutusta vastaavaan tehtävään on edelleen vaikeaa. Sosialidemokraatit peräävät työpaikoilta asenteiden kypsymistä ja käytännön toimia maahanmuuttajien työhönpääsyn parantamiseksi. Työmarkkinajärjestöjen kannustava rooli ja hyvien maahanmuuttajien aseman ja monikulttuurisuuden huomioon ottavien käytäntöjen levittäminen onkin tärkeää.

Kielitaidon ja työllistymisen ohella maahanmuuttajien kotoutumiseen vaikuttavat myös monet muut seikat. Entistä enemmän on tuettava maahanmuuttajien omaehtoista kulttuuria ja vapaa-ajan toimintaa. On tärkeää kehittää yhdessä järjestöjen kanssa erilaisia toimintamuotoja, joissa maahanmuuttajat voivat kohdata alkuperäiset suomalaiset luontevalla tavalla. Ed. Skinnarin mainitsema urheilu muun muassa, harrastukset, kulttuuri tai kutsu suomalaiseen kotiin helpottavat aivan varmasti sopeutumista ja yhteisen ymmärtämyksen syntymistä. Etninen eriytyminen asuinalueiden, koulujen ja työpaikkojen suhteen tuleekin estää.

Arvoisa puhemies! Kuntien tekemät kotouttamisohjelmat vaihtelevat ja antavat erilaisen pohjan kotouttamissuunnitelmien laatimiselle. Onkin perusteltua lisätä voimavaroja ja ohjeistusta ohjelman sisällöstä, kotouttamistoimenpiteistä ja yhteistyöstä, jotta nämä käytännön toimet eivät vaihtelisi tai määräytyisi maahanmuuttajan kotikunnan kykyjen tai voimavarojen mukaan.

Kotouttamissuunnitelmaan on oikeus maahanmuuttajalla, joka ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi tai joka hakee toimeentulotukea. Suunnitelma tehdään perhekohtaisesti työvoimatoimiston ja maahanmuuttajan yhteistyönä. Nyt sitten työvoiman ulkopuolella olevat — lapset, nuoret, kotiäidit ja vanhukset — jäävät vaille tätä omaa kotouttamissuunnitelmaa. Heille ei elämäntilanteen vuoksi synny välttämättä muutenkaan luontevasti tarpeellista turvaverkkoa. Siellä, missä lapsille ja nuorille on tehty näitä omia kotouttamissuunnitelmia, niistä on varsin hyviä kokemuksia.

Maahanmuuttajalasten kotouttamista ja varhaista puuttumista voidaan helpottaa turvaamalla hyvinvointipalvelut ja kehittämällä työmenetelmiä sekä paikallista yhteistyötä. Neuvolat, päivähoito, koulu ja erilaiset tukipalvelut muodostavat turvaverkon lapsiperheelle, jonka suku voi olla fyysisesti todella kaukana.

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat oman kotouttamissuunnitelman, sillä he joutuvat usein tasapainoilemaan kahden mahdollisesti hyvin ristikkäisiäkin paineita luovan kulttuuriperinteen välillä. Onkin tärkeää, että maahanmuuttajanuorten ongelmien tunnistamista ja varhaista puuttumista parannetaan sektorirajat ylittävällä yhteistyöllä ja koko maahan levitettävällä toimintamallilla. Nuoria ei saa jättää tyhjän päälle. Yhteiskunnan on taattava myös maahanmuuttajanuorille ammattikoulutus-, työharjoittelu- tai työpaikka. Yhteiskuntatakuun on koskettava myös maahanmuuttajanuoria.

Kotouttamissuunnitelma voidaan tehdä enintään kolmeksi vuodeksi väestörekisteriin kirjautumisesta lukien. Erityisesti äitiyslomalla olevien naisten kohdalla tämä määräaika on osoittautunut käytännössä liian lyhyeksi. Sosialidemokraatit pitävätkin tarpeellisena kotouttamislain muuttamista siten, että luku- ja kirjoitustaidon opetus, äitiysloma, sairaus tai muu vastaava syy voi pidentää sitä aikaa, jonka kuluessa maahanmuuttajalla on oikeus kotouttamissuunnitelmaan.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajanaisten asemaan. Suurella osalla maahanmuuttajanaisista on aivan omat ongelmansa. Suurella osalla on puutteita luku- ja kirjoitustaidossa, kielitaidossa ja perustavaa laatua olevissa kansalaistaidoissa. Toisaalta heidän voimavaransa ja osaamisensa jäävät usein piiloon kodin neljän seinän sisälle. (Puhemies koputtaa) He joutuvat muuta väestöä useammin hakeutumaan lasten kanssa turvakotien suojaan. Suomalainen sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittava yhteiskunta korostaa sekä naisten että miesten tasavertaisia kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuuksia ja oikeutta osallistua kansalaisyhteiskunnan toimintaan. (Puhemies koputtaa) Näiden oikeuksien turvaaminen maahanmuuttajanaisille edellyttää avointa keskustelua yhdessä naisten ja miesten kesken ja monenlaisia integroitumista vauhdittavia toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Kotouttamisselonteko on saanut eduskunnassa arvoisensa, perusteellisen käsittelyn, joka antaa meille pohjaa lakimuutosten valmistelulle ja seuraaville askeleille tässä työssä.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maahanmuuttajien kotouttamista koskeva laki on ollut voimassa kolme ja puoli vuotta. Lain tarkoituksen voi kiteyttää niin, että tavoitteena on tehdä Suomesta maahanmuuttajalle koti, koti, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi, rakentaa omaa elämäänsä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisena jäsenenä. Tämän kodin rakentuminen muotoutuu jokaisella ihmisellä omista lähtökohdista käsin. On välttämätöntä, että maahanmuuttajat alusta saakka osallistuvat rakennuspuuhaan itse ja sitoutuvat siihen.

Kotoutuminen on sekä ihmisen omaa motivaatiota että yhteiskunnan vastaanottavaisuutta. Parhaimmillaan tuloksena on riemukas win-win-tilanne: yhteisön jäseneksi kotoutuneesta maahanmuuttajasta tulee aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Pahimmillaan taas häviävät molemmat osapuolet. Kotoutumisen vastakohta on yleensä syrjäytyminen, ja sen seuraukset ovat takaiskuja niin yhteisölle kuin yksilöllekin. Juuri siksi kotouttamisessa on kysymys yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, vaikka maahanmuuttajien määrä Suomessa vielä verrattain pieni onkin.

Kotouttamislaki on ollut voimassa vasta muutaman vuoden, mutta maahanmuuttajia on ollut aikaisemminkin. Tutusta asiasta sinänsä on kysymys. Tarkastelujakson lyhyyteen viittaamalla ei siis voi sivuuttaa kaikkia niitä ongelmakohtia, joita lain toimeenpanon yhteydessä ja esitetyssä selonteossa on havaittu.

Arvoisa puhemies! Kotouttamistoimet edellyttävät toimivaa ja tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten ja muiden toimijoiden kesken. Tämä koskee niin valtakunnallista kotouttamisen kehittämistä kuin alueellista ja paikallista kotouttamisohjelmienkin toimeenpanoa. Yhteistyön tarve ulottuu myös yksittäisen maahanmuuttajan tasolle, jonka henkilökohtaista kotouttamissuunnitelmaa pitäisi olla laatimassa kunnan ja työvoimatoimiston yhdessä maahanmuuttajan kanssa. Yhteistyö on tärkeintä, mutta valitettavasti juuri se tökkii. Selonteossakin myönnetään, että tehtävien jaossa ja vastuutuksessa on epäselvyyksiä. Toivottavasti mikään taho ei sentään kärsi sitoutumismotivaation puutteesta.

Itsestäänselvää pitäisi olla, että maahanmuuttaja itse on aidosti läsnä suunnitelmansa laatimisessa ja toteutuksessa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että maahanmuuttajia koskevia papereita pyöritetään viranomaisten kesken ilman, että kotoutettava ymmärtää, mitä tällä kaikella on tekemistä hänen oman elämänsä kanssa. Kotouttamisesta pitääkin päästä kotoutumiseen niin, että maahanmuuttajasta tulee aktiivinen toimija eikä vain tekemisen kohde. Muuten koko hieno lainsäädäntö ja byrokratian pyöritys on turhaa.

Säännöksiä on tarpeen selkeyttää, ja myös paikallistasolla on syytä entistä pontevammin etsiä toimintamalleja, jotka tehostavat yhteistyötä. Yhteistyön piiriin on saatava entistä paremmin myös kolmannen sektorin toimijat.

Arvoisa puhemies! Ei ole mikään salaisuus, että Suomeen tulevalta maahanmuuttajalta monet ovet ovat suljetut. Työhönpääsy on verrattain vaikeaa, sosiaaliset kontaktit kantaväestöön usein vähäiset ja maan tapojen tuntemus niukkaa. Kielitaito ja siihen linkitetty suomalaisen kulttuurin tuntemus on yleisavain näihin lukkoihin.

On valitettavaa, että resurssien niukkuuden vuoksi maahanmuuttajien koulutusta on jouduttu karsimaan. Niin kieli- kuin yhteiskunnallinen koulutuskin on kestoltaan suosituksia suppeampaa. Olisi kuitenkin niin maahanmuuttajien kuin suomalaisen yhteiskunnankin etu, että kielikoulutus aloitettaisiin mahdollisimman pian maahanmuuton jälkeen ja että siitä saisi todelliset eväät henkilökohtaisen kielitaidon edelleenkohentamiseen. Kielikoulutuksen tehostaminen on yhteiskunnalta sekä inhimillinen että taloudellinen investointi.

Sosiaalisista ja kielellisistä syistä olisi myös järkevää, että niin asuminen kuin harrastustoimintakin pyrittäisiin järjestämään yhdessä muiden parissa eikä omiin ryhmiin eristäen. Normaalielämän kanssakäyminen on parasta kielenopetusta. Samalla se on parasta suvaitsevaisuuskasvatusta puolin ja toisin.

Maahanmuuttajien kotoutumista on vaikea mitata. Yhtenä kotoutumisen mittarina voidaan kuitenkin pitää maahanmuuttajien yhteiskunnallista aktiivisuutta. On ilo todeta, että suomalaiset puolueet ovat avoimia maahanmuuttajaehdokkaille niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Arvoisa puhemies! Lapsille ja nuorille ei pääsääntöisesti tehdä omaa kotouttamissuunnitelmaa, vaan se sisältyy vanhempien suunnitelmaan. Lasten ja nuorten henkilökohtaisiin kotoutumissuunnitelmiin on tartuttu tähän saakka usein vasta sitten, kun ongelmia on jo ilmennyt. Liian usein jää myös epäselväksi, kenellä on vastuu lasten ja nuorten kotouttamisesta. Selonteossa esitetään, että jatkossakin henkilökohtainen kotoutumissuunnitelma tehtäisiin vain riskiryhmän lapsille. Tarkemmin katsoen voi kysyä, eivätkö kaikki maahanmuuttajalapset ja -nuoret kuulu näihin selonteossa esitettyihin ryhmiin.

Vähintäänkin ryhmät "vaikeita kokeneet alaikäiset" ja toisaalta "alle 10-vuotiaana ja murrosiässä Suomeen muuttaneet" kattavat kaiken järjen mukaan kaikki maahanmuuttajalapset ja -nuoret. Olisikin ehkä älyllisesti rehellisempää tavoitella sitä, että kaikille maahanmuuttajalapsille laaditaan omat suunnitelmat. Jos suunnitelmilla pystytään edistämään juurtumista uuteen asuinmaahan, mikä on koko homman tarkoitus, sen tekeminen kannattaa aina.

Maahanmuuttajanuorilla on usein identiteetti- ja kulttuuriongelmia kaikkien muiden murrosikään liittyvien ongelmien lisäksi. Nuorten hedelmällinen kohtaaminen edellyttää, että nuorisotyössä on mukana aikuisia eri etnisistä ryhmistä ja eri kulttuureista. Tästä on esimerkiksi Helsingissä saatu hyviä tuloksia inkeriläisnuorten parissa.

Entisestä Neuvostoliitosta muuttaneiden nuorten vanhemmat havahtuivat toimimaan, kun suuri joukko inkeriläisnuoria ajautui huumekauppaan ja huumeiden käyttäjiksi. Maahanmuuttajayhdistyksen, poliisin ja kaupungin yhteistyöllä tilannetta on saatu parannettua. Kun ongelmiin tartutaan tahdolla ja sydämellä, niihin voidaan vaikuttaa.

Syrjäytymisen uhka on suuri myös kielitaidottomilla, perheessään alisteisessa asemassa olevilla naisilla. Maahanmuuttajanaiset tarvitsevat omia tukihenkilöitä, jotka pitävät huolen siitä, ettei nainen jää yksin tilanteessa, jossa hänellä ei ole omaa sosiaalista verkostoa. Perhekohtaisen sosiaalihuollon lisäksi tarvitaankin yksilökohtaista suojaa. Naisten pahoinpitely, tyttöjen ympärileikkaaminen ja lasten lähettäminen yksin turvattomiin olosuhteisiin ovat asioita, joita ei voi puolustella erilaisella kulttuurilla. Oikeusvaltion periaatteita tulee noudattaa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa asuu tällä hetkellä noin 100 000 ulkomaalaista. Suomella onkin verrattain lyhyt maahanmuuttohistoria. Ehkä siitä johtuen emme osaa vielä kunnolla tunnistaa ja hyödyntää maahanmuuttajien mukanaan tuomaa sosiaalista, kielellistä ja kulttuurista osaamista. Tämän olemassa olevan, mutta käyttämättömän voimavaran saaminen hyötykäyttöön palvelisi Suomea monella eri rintamalla.

Työvoiman määrässä tapahtuvien muutosten takia olemme tulossa tilanteeseen, jossa on välttämätöntä aktivoida maahanmuuttoa Suomeen. Suomessa ei ole, kuten ei Euroopan unionissakaan, siirtotyöläispolitiikkaa, joten monelle halukkaalle tulijalle turvapaikan hakijaksi ilmoittautuminen on lähes ainoa tapa saapua maahan.

Kotouttamislain tarkoitus on luoda puitteita maahanmuuttajan kodinrakennustyölle. Suuri vastuu kotoutumisesta on maahanmuuttajalla. Viranomaisten pitää kannustaa ja motivoida, mutta lopullinen tahtotila syntyy tai jää syntymättä ihmisessä itsessään.

Merkittävä osa maahanmuuttajista ei ole millään läpikulkumatkalla, vaan he ovat juurtuneet ja juurtumassa Suomeen. Juurtumiseen sisältyy uuden kodin sääntöjen sisäistäminen, kotitöihin osallistuminen sekä kodin arvojen ja perinteiden kunnioittaminen. Koti on myös paikka, joka ottaa tulijan lämpimästi vastaan. Haasteita kotoutumisessa ja kotiutumisessa siis riittää sekä kodille että sinne tulijalle.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikan hakijoiden vastaanotosta tuli voimaan toukokuussa 1999. Lain vaikutuksia ja toimeenpanoa arvioidaan selonteossa kolmen vuoden kokemuksen jälkeen, mikä on verraten lyhyt aika. Selonteon laatiminen on kuitenkin ollut tarpeen, jotta uuden lain toimeenpanossa havaittuihin ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman nopeasti.

Kotouttamislain toimeenpano ja eri toimijoiden yhteistyön muovautuminen ovat vielä kesken, kuten mietinnössämme useassa eri yhteydessä on todettu. Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy valiokunnan lausumaehdotukseen, jonka mukaan kotouttamislain toimivuutta ja saavutettuja tuloksia tulee arvioida uudelleen vuonna 2007. Erityisesti on tarkasteltava lain vaikuttavuutta, sitä, miten maahanmuuttajien kotoutuminen, erityisesti työllistyminen, on onnistunut. Samoin on syytä tarkastella huolella kotouttamisesta aiheutuvia kustannuksia ja niiden jakautumista valtion ja kuntien kesken.

Maahanmuuttajien kotouttamisessa on mukana lukuisa määrä eri viranomaistahoja sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Kunnan yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien käytännön kotouttamistyön osalta on keskeistä. Kaikilta osin työnjakoa ja vastuusuhteita ei ole määritelty riittävän selkeästi. Kaikkien näiden eri toimijoiden kesken tarvitaan avointa ja joustavaa yhteistyötä. Erityisesti kunnan sisällä eri hallintokuntien välillä edellytetään saumatonta yhteistyötä.

Kuntien vastuu korostuu työvoimaan kuulumattomien maahanmuuttajien kotoutumista edistävien toimenpiteiden järjestämisessä. Tärkeätä on toteuttaa maahanmuuttajien palvelut mahdollisimman laajalti osana normaaleja yhteiskunnan palveluja. Kunnissa on saatu hyviä kokemuksia koko tehtäväkentän koordinoinnin hoitamista varten perustetuista ulkomaalaistoimistoista ja palvelujen siirtämisestä yhteispalvelupisteisiin. Kuntien tulee myös harkita seudullista tai useamman kunnan kesken tehtävää yhteistyötä kotouttamisessa. Kuntatasolla tuleekin ennakkoluulottomasti paneutua yhteistyön parantamiseen ja tehokkuuden lisäämiseen.

Arvoisa puhemies! Suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumista hidastavana tekijänä on erikseen mainittava Ulkomaalaisvirasto. Kansalaisuus-, oleskelu-, työlupa- sekä turvapaikkapäätösten hidas käsittely ei millään muotoa edistä maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Epävarmuus omasta tulevaisuudesta ja statuksesta Suomessa sekä passiivinen joutenolo lupapäätöksiä odotettaessa johtavat ongelmiin ja hidastavat kotoutumista. Ulkomaalaisviraston voimavaroja tulee parantaa ja hallintoa tehostaa, jotta lupa-asioiden käsittely ei tarpeettomasti pitkitä maahanmuuttajien kotoutumista.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy hallintovaliokunnan näkemykseen, jonka mukaan yhteistyötä on tehostettava niin kuntien sisällä, kuntien välillä kuin myös kuntien ja valtion sekä eri viranomaisten välillä. Tähän toimijoiden piiriin tulee ottaa vahvasti mukaan myös kansalaisjärjestöt ja maahanmuuttajajärjestöt, jotka voivat täydentää viranomaisten palveluja. Eri toimijoiden tehtäviä, työnjakoa ja vastuita tulee tarkentaa unohtamatta sitä, että keskeinen toimija on kotoutettava itse.

Keskeisen ohjausvälineen kotouttamisessa muodostaa valtuuston hyväksymä kotouttamisohjelma, joka laaditaan yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Kotouttamisohjelman sisällön suhteen kunnille on annettu lainsäädännössä runsaasti liikkumavapautta, mikä onkin johtanut ohjelmien jäämiseen aivan liian yleiselle tasolle. Kotouttamisohjelmat ovat paikallisille toimijoille merkittävä työkalu, minkä vuoksi niiden tulee pyrkiä konkreettisuuteen ja selkeään tavoitteiden asetteluun. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota toimenpiteiden laatuun ja vaikuttavuuteen sekä arviointiin.

Kotouttamissuunnitelman tarkoituksena on antaa maahanmuuttajalle tosiasialliset mahdollisuudet oppia oman elämän hallinta ja saavuttaa taito ja kyky hankkia toimeentulo Suomessa. Maahanmuuttajien lähtötilanne on kovin erilainen. Suunnitelmissa tuleekin ottaa huomioon maahanmuuttajien yksilölliset tarpeet ja toiveet oman elämän hallinnasta aivan uusissa olosuhteissa. Suunnitelma pitää voida tarvittaessa uusia ja sen aikaa pidentää. Esimerkiksi täysin luku- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien kohdalla kotouttamissuunnitelman ajan pidentäminen voi olla perusteltua.

Kotouttamislain tavoitteena on paikallistason ohjelmien kautta koko maahanmuuttajaväestön tavoittaminen. Suunnitelma tulee laatia kokonaisvaltaisesti koko perheelle. Hallintovaliokunta painottaa oikein työvoiman ulkopuolelle jäävien ryhmien kotouttamisen tehostamista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää syrjäytymisvaarassa olevien kotouttamiseen: kotiäitien, vanhusten, koulun ja työelämän ulkopuolelle putoamisvaarassa olevien nuorten sekä tiettyihin riskiryhmiin kuuluvien lasten kotouttamiseen.

Monissa perheissä lapset joutuvat kielitaitoisina toimimaan yhdyssiteenä vanhempien ja koulun välillä ja kantamaan vastuun myös vanhempien selviytymisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tällaisessa tilanteessa vanhemmilla on vaara kokonaan syrjäytyä suomalaisesta yhteiskunnasta. Nuorten ja vanhempien välille syntyy helposti myös kulttuurisia ristiriitoja, jotka saattavat johtaa vakavaan perheen sisäisen tilanteen kärjistymiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa esille maahanmuuttajanaiset, erityisryhmänä avioliiton kautta Suomeen tulleet naiset. Maahanmuuttajaperheiden ongelmia kuvastaa juuri maahanmuuttajanaisten suuri osuus turvakotien asiakkaista ja maahanmuuttajalasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle. Erityistä huolta onkin kannettava maahanmuuttajanaisten, varsinkin kotiäitien, koulutuksesta ja yhteiskuntaan sopeuttamisesta. Heitä on tuettava lastenkasvatuksessa. Äitien kouluttamisella voidaan huolehtia myös lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisystä.

Maahanmuuttajalle näyttää jääneen kotouttamisessa kovin vähäpätöinen rooli. Maahanmuuttaja ei voi olla kotouttamisessa vain passiivinen osapuoli vaan hänen tulee myös itse kantaa vastuuta omasta kotoutumisestaan.

Maahanmuuttajien kokemukset kotouttamisesta tulee arvioida tarkkaan. Mikäli maahanmuuttajat eivät ymmärrä kotouttamisen tarkoitusta, eivät tunne oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan eivätkä pidä tätä hyödyllisenä, ei kotouttamisessa voida päätyä myönteisiin tuloksiin. Maahanmuuttajien aktiivisuutta ja myönteistä suhtautumista voidaan lisätä muun muassa sillä, että kotouttamissuunnitelmissa otetaan entistä paremmin huomioon maahanmuuttajan oma henkilökohtainen tilanne, jolloin suunnitelma koetaan itselle räätälöidyksi ja sen toteuttamiseen sitoudutaan paremmin.

Kotouttamislain avulla pyritään edistämään toimia, joilla parannetaan maahanmuuttajien taloudellista selviytymistä. Työllistymisellä onkin kotoutumisessa sekä maahanmuuttajan itsensä että yhteiskunnan kannalta ratkaiseva merkitys. Kotouttamislakia on arvosteltu sen painottumisesta työvoimapoliittiseen näkökulmaan. Kokoomuksen eduskuntaryhmä korostaa, että työvoimapoliittinen näkökulma kotouttamisessa on ensiarvoisen tärkeä.

Keskeisiä tekijöitä sosiaalisessa ja taloudellisessa selviytymisessä ovat kielitaito ja koulutus, joilla maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia ja siten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan vahvistetaan. Maahanmuuttajien tulee päästä mahdollisimman pian maahantulon jälkeen kielikoulutukseen, jotta työelämään vaadittava kielitaito saataisiin hankittua nopeasti. Suomen tai ruotsin kielen taitoa ei kuitenkaan tule ylikorostaa eikä täydellisen kielitaidon vaatimuksesta tule tehdä työllistymisen estettä. Koulutus, joka ei johda työllistymiseen, on panos—tuotos-suhteeltaan huono. Tällainen koulutus ei estä syrjäytymistä yhteiskunnastamme.

Suomessa on ollut taipumusta mitätöidä maahanmuuttajien kotimaassaan tai ulkomailla saama koulutus ja työkokemus eikä täydennyskoulutukseen ole panostettu ajoissa ja riittävästi. Yhteiskunnan tulee nykyistä tehokkaammin huolehtia siitä, että maahanmuuttajien lähtömaissa saama koulutus ja työkokemus voidaan täydennyskoulutuksella saada nopeasti hyödynnettyä maahanmuuttajan työllistymisessä. Hyvään maahanmuuttopolitiikkaan liittyy olennaisesti kyky käyttää jo olemassa olevat kansalliset työvoimavarannot tehokkaasti. Maahanmuuttajatyönhakijoista on kahdella kolmasosalla ammatillinen tai korkeakoulututkinto.

Työnantajien tulee nähdä maahanmuuttajat työvoimaresursseina, joista jatko- ja täydennyskoulutuksella saadaan ammattitaitoisia työntekijöitä. Tämä vaatii työnantajilta ennakkoluulottomuutta ja valmiutta hallita monikulttuurista työyhteisöä. Maahanmuuttajien ammattitaitoa ei ole riittävästi hyödynnetty esimerkiksi urheilu- ja nuorisotyössä, terveyden- ja vanhustenhoidossa tai kotouttamistyössä erilaisissa ohjaus- ja neuvontatehtävissä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnon näkemykseen yrittäjyyden merkityksestä maahanmuuttajien työllistymisessä. Maahanmuuttajien sisääntuloammatit suomalaisille työmarkkinoille ovat tyypillisesti palvelusektorilla, jolla Suomessa on työvoimapula. Maahanmuuttajien tulee saada yritystoiminnan käynnistämiseen liittyvää koulutusta ja tukea. Tässä työssä voivat olla mukana myös yrittäjäjärjestöt.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Kotouttamislaki on ollut voimassa kolme vuotta, ja sinä aikana laki on osoittanut tarpeellisuutensa. Lain toimeenpanossa tarvitaan vielä kuitenkin runsaasti joustavuutta, tehoa ja kehittämistä. (Puhemies koputtaa) Maahanmuuttajien kotouttaminen ja sen avulla työllistyminen on parasta mahdollista syrjäytymisen ja monien muiden ongelmien ehkäisyä ja voimavarojen käyttöä suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko kotouttamislain toimeenpanosta on osoittanut varsin selkeästi tarpeellisuutensa tässä laajassa valiokuntakäsittelyssä, josta osan olemme tällä hetkellä kuulleet. Kuten vasemmistoliitto lähetekeskustelussa totesi, kotouttamislaki liittyy tarpeeseen auttaa pakolaisten selviytymistä, jotka inhimillisyyden nimissä ja kansainvälisten sitoumustemme mukaisesti otamme vastaan. Se koskee myös perheenyhdistämistapauksia. Työperusteinen maahanmuutto jää usein kotouttamisen ulkopuolelle.

Suomessa on vielä lähes 300 000 työttömän reservi, joka tulee saada työelämään mukaan. Tästäkin huolimatta tosiasia on se, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle työvoimatilanne tulee kiristymään, sillä työvoimasta poistuu vajaan viidentoista vuoden kuluessa lähes miljoona henkeä. Työelämään tuleva ikäluokka on jo vuonna 2004 pienempi kuin työelämästä poistuva. Lähivuosina tilanne saattaa kuitenkin olla se, että voisimme useissa ammateissa tarjota työtä jopa useammille kuin tulijoita on. On arvioitu, että tulijoita on paljon vähemmän kuin tarvitaan erilaisten palvelusten ylläpitämiseen. Valitettavan yleinen näkemys on se, että ei mielletä sitä, mitä maahanmuuttajat tuovat suomalaiselle yhteiskunnalle. Usein unohtuu, että maahanmuuttaja saattaa olla hyvinkin pitkälle koulutettu kotimaassaan ja sen pääoman hän tuo tullessaan suomalaiselle yhteiskunnalle.

On tärkeätä huomioida, että kotouttamislain vaikutukset eivät rajoitu vain niihin henkilöihin tai organisaatioihin, joille laki antaa yksilöllisiä oikeuksia ja asettaa velvoitteita. Tavoitteena on paikallistason ohjelmien kautta koko maahanmuuttajaväestön tavoittaminen toimenpiteiden ja toimintojen piiriin. Samalla vaikutetaan koko yhteiskunnan kehittymiseen monimuotoisemmaksi. Lain tavoitteet ja vaikutukset liittyvät siten laajemmin kulttuurisesti moniarvoisen, etnisesti tasa-arvoisen, vastavuoroisen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan kehittämiseen, kuten valiokunnan perusteluissa todetaan. Maahanmuuttajien kannalta ei ole hyvä, että viranomaisten toimivallassa ja yhteistyössä ei ole päästy selkiyttävään toimintamalliin, jossa on mahdollisimman vähän byrokratiaa ja eri toimijoita ja eri ministeriöitä.

Valiokunnan mietinnön perusteluissa kiinnitetään huomiota hyvin oleelliseen asiaan: kotouttamislain nojalla kunnille kuuluvaan yleis- ja yhteensovittamisvastuuseen. Maahanmuuttajien käytännön kotouttamistyössä hyvin oleellista on se, että kunnille ei ole tarkoitus antaa lääninhallitusten tehtäväkentän laajentumisen myötä uusia tehtäviä. Kunnan tulee järjestää peruspalvelut. Kunta on myös viime kädessä vastuussa siitä, että ihminen saa välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon. Kunnan vastuu korostuu työvoimaan kuulumattomien maahanmuuttajien, kuten lasten, nuorten ja vanhusten, kotouttamista edistävien toimenpiteiden järjestämisessä.

Vasemmistoliitto yhtyy valiokunnan painotukseen, että keskeisen ohjausvälineen muodostaa valtuuston hyväksymä kotouttamisohjelma, jossa tulee määritellä selkeästi hallintokuntien tehtävät ja vastuusuhteet.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa edelleenkin, että kotouttamista kehitettäessä tarvitaan myös ideoiden ja uusien ajatusten liikkumista alhaalta ylöspäin. Hyvin usein työelämää koskien korostetaan henkilöstön olevan yritysten voimavara. Näin voi myös olla kotoutettava maahanmuuttaja voimavara meidän yhteiskunnallemme. Siten kunnan kotouttamisohjelman laadinta maahanmuuttajien kanssa olisi seikkaperäisempää ja tuloksellisempaa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä seuraavassa hallitusohjelmassa on syytä sopia ulkomaalais- ja siirtolaispolitiikan perusteista ja hallituksen tulee laatia maahanmuutto- ja kotouttamisohjelma. Tähän asti Suomessa maahanmuutto on nähty lähes yksinomaan pakolaiskysymyksenä, mutta Suomen ikärakenteen vanhentumisen myötä työperäisen muuton merkitys tulee edelleenkin kasvamaan. Uuden hallituksen maahanmuutto- ja kotouttamisohjelmaan eduskunnan olisi syytä ottaa kantaa selontekona. Siksi ryhmämme tukee valiokunnan lausumaa, että hallitus seuraa edelleen tarkkaan kotouttamislain tavoitteiden toteutumista ja toimivuutta sekä antaa vuoden 2007 loppuun mennessä eduskunnalle uuden selonteon. Näin tarkastelu yltäisi myös kauemmaksi tulevaisuuteen ja asettaisi ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikalle oman täsmällisemmän näkökulman yhteiskunnan tulevaisuutta tarkasteltaessa.

Maahanmuuttoasioiden suunnitteluun tulisi saada henkilöitä, joilla itsellään on kokemusta rinnakkaiselosta maahanmuuttajien kanssa joko Suomessa tai ulkomailla. Samoin mukaan tulee ottaa yhä vahvemmin päteviä ja koulutettuja maahanmuuttajia, jotka voivat antaa suoraan näkemyksiä siitä, mitkä asiat koetaan kotouttamisessa hankalina. Hallintovaliokunta mietinnössään korostaakin kansalaisjärjestöjen ja maahanmuuttajajärjestöjen osallistumista ja yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Onkin syytä muistaa myös kotoutettavien osallistuminen yhteiskunnan päätöksentekoon ja siihen, että maahanmuuttajien ääni kuuluu myös muun muassa kunnallisessa päätöksenteossa. Sukupuolikiintiöt ovat jo nostaneet hyvin tasa-arvon päätöksenteossa miesten ja naisten välillä. Kokemukset ovat olleet hyviä. Olisi syytä harkita, pitäisikö esimerkiksi lautakuntiin saada eri puolueiden kautta maahanmuuttajia tai pakolaisia, mikäli muutoin näiden asioiden käsittely uhkaa jäädä muun päätöksenteon jalkoihin.

Kuten myös sivistysvaliokunnan lausunnossa todetaan, on erityisesti lasten osalta turvattava oikeus nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan ja käyttää omaa kieltään. Koska resurssien riittämättömyys voi helposti tulla vastaan erityisesti pienten kieliryhmien äidinkielen opetuksen osalta, tulee kielikoulutuksen nojalla tutkia yhteistyötä eri kuntien tai koulujen välillä niin, ettei maahanmuuttajaperhe joudu maksamaan peruskoululaisen matkakustannuksia koulusta toiseen tai kodista kauempaan kouluun saadakseen opetusta myös äidinkielellään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on syytä nostaa esille valiokunnankin esille nostama asia kotouttamislaista tiedottamisesta. Maahanmuuttajien on lain kohderyhmänä tiedettävä lain tuomista mahdollisuuksista vaikuttaa omaan elämäänsä. Ilman tämän tiedon saamista ei myöskään laki pääse etenemään. Jotta tämä toteutuisi myös jatkossa ja jotta yhä uudet maahanmuuttajat ja pakolaiset pääsevät osaksi normaalia suomalaista arkea, on kehitettävä ja annettava resursseja myös tiedotusvälineille, joiden kohderyhmänä ovat erikieliset Suomeen muuttaneet henkilöt.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! Integrationslagen har varit i kraft sedan 1999. Regeringen har avgivit en redogörelse om hur lagen utfallit på basis av de erfarenheter man fått under de första åren. Man har inom integreringsverksamheten hittat en rad brister och regeringen föreslår följdriktigt över 70 utvecklingsförslag. Förvaltningsutskottet finner dock tonen i redogörelsen vara en aning för optimistiskt laddad. Den grundläggande frågan borde vara hur stat eller kommun lyckats utveckla integreringen och huruvida våra invandrare känner sig integrerade. Därför är det skäl att ytterligare granska praxisen på alla nivåer.

Ett eget arbete är grunden för att en invandrare skall kunna rota sig i ett nytt samhälle. Det ger inte bara möjlighet till att förbättra språkkunskaperna, utan också social tillhörighet och en känsla av stolthet över att man har en uppgift.

Staten och näringslivet har misslyckats i integrationspolitiken om arbetslösheten bland vissa invandrargrupper är flera gånger högre än medeltalet. Speciellt staten och det allmänna har här ett stort ansvar att föregå med fördomsfritt exempel då det gäller att anställa invandrare. Jag vill speciellt lyfta fram Helsingfors stads trafikverk som mycket målmedvetet gått in för att lösa sin arbetskraftsbrist med hjälp av invandrare. Dessa synliga exempel behövs i vårt finländska samhälle. De behövs främst inom barnomsorgen och skolorna som rollmodeller för de unga. Också inom åldringsvården skulle det finnas ett behov av flera immigranter. För en invandraråldring skulle det skapa trygghet att ha gemensam kultur och bakgrund med åtminstone en del av personalen.

I Finland har man ännu inte börjat diskutera hur vi skall kunna locka hit utländsk arbetskraft. Det är uppenbart att vi måste ha en aktiv invandrarpolitik, eftersom den arbetsföra befolkningen minskar. Statistiken visar att inom tio år går 50 000 av 220 000 personer som arbetar inom social- och hälsovårdssektorn i pension. Före 2015 kommer en miljon finländska arbetstagare att gå i pension. I Sverige uppskattar man att vårdsektorn kommer att behöva rekrytera 220 000 nya arbetstagare före 2010. De svenska landstingen har länge rekryterat personal i Finland. Vi ligger alltså redan steget efter. Åtgärder behövs för att landets levnadsstandard skall kunna bibehållas.

Svenska riksdagsgruppen anser att följande regering bör uppgöra ett invandrarpolitiskt program. Vårt samhälle måste bli öppnare och mera fördomsfritt gentemot andra kulturer och alla fördomsfulla attityder måste motarbetas.

I så gott som varenda stad i Finland finns restauranger som drivs av invandrare. Många invandrare har sett sig tvungna att starta ett eget företag för att få någon utkomst. I invandrarnas entreprenörsanda ligger dock en outforskad resurs för Finland. I Sverige finns ungefär 70 000 företag som drivs av invandrare. De sysselsätter cirka 200 000 personer. Vart femte nytt företag i Sverige startas av en invandrare. Det innebar drygt 7 200 nya invandrarföretag ifjol. Fördomen om att det bara skulle vara fråga om företag inom restaurang- och handelsbranschen stämmer inte. Inom t.ex. finans- och företagstjänster ligger invandrarföretagen hack i häl på övriga så kallade svenska bolag. Det finns all orsak för Finland att titta närmare på svenskarnas recept.

Arvoisa puhemies! Kotouttaminen keskittyy niihin maahanmuuttajiin, jotka ovat jostakin syystä työelämän ulkopuolella. Luonnollisena tienä työelämään on ammattitaidon lisäksi riittävä suomen ja ruotsin kielen taito. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaakin painottaa hallintovaliokunnan näkemystä, jonka mukaan henkilöt, jotka eivät aktiivisesti pyri työmarkkinoille, unohdetaan helposti kotouttamisessa. Kotona lapsia hoitavat maahanmuuttajanaiset ovat vaarassa vieraantua kokonaan yhteiskunnasta. Siitä huolimatta, että miehet usein hoitavat yhteydet viranomaisiin, on tärkeää, että myös naiset, lapset ja vanhukset oppivat kielemme ja esimerkiksi tasa-arvoasioihin liittyvät arvomme.

Viime vuonna Ruotsissa huomiota herätti Fadime Sahindalin traaginen kunniamurha. Fadimen miespuoliset perheenjäsenet katsoivat olevansa pakotettuja surmaamaan 26-vuotiaan Fadimen saadakseen kunniansa puhdistetuksi. Tällaiset tapaukset meidän kotouttamisjärjestelmämme on kyettävä estämään.

Kotouttamisessa on myös otettava huomioon, että monilla Suomeen tulevilla pakolaislapsilla on varsin rauhattomat ajat takanaan. Tämä suomalaisen yhteiskunnan on otettava huomioon ei ainoastaan kotouttamisen piirissä vaan myös kouluissa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä toistaakin tämän vuoksi vaatimuksensa opettajankoulutuksen erityispedagogiikan pakollisten kurssien lisäämisestä.

Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota viranomaisten paremman yhteistyön tarpeeseen sekä selkeämpään vastuunjakoon. Tässä vastuunjaossa on myös sosiaali- ja terveysministeriöllä tärkeä rooli. Koordinointia ei pidä hoitaa pelkästään horisontaalisesti vaan myös eri tasojen kesken. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on valiokunnan kanssa samaa mieltä vaatimuksesta kotouttamisen taloudellisen vastuun selkeyttämisestä valtion ja kuntien välillä. Kunnille ei tule sälyttää uusia tehtäviä ilman, että kunnat saisivat näihin ylimääräistä rahoitusta. Kun rahoitus on turvattu, kuntien sisällä ja kuntien välillä on huolehdittava siitä, että kotouttaminen toteutetaan käytännössä tuloksiin johtavalla tavalla. Nyt kunnallisella tasolla on ilmennyt koordinointivaikeuksia.

Sekä valtioneuvoston selonteon että valiokunnan mukaan turvapaikan hakijat eivät kuulu kotouttamisen piiriin, koska heillä on oma järjestelmänsä. On kylläkin niin, että suuri osa turvapaikan hakijoista on ainoastaan tilapäisesti maassamme. Sen sijaan on hullua, että turvapaikan hakija joutuu odottamaan jopa kolme vuotta päästäkseen tuoreena suomalaisena kotouttamisesta osalliseksi. Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että turvapaikka-asioiden käsittelyä tulee tehostaa. Samalla meidän on taattava turvapaikan hakijoiden oikeusturva.

Fru talman! En lyckad integreringspolitik är ett mognadstest för vårt finländska samhälle. Avsikten är inte att påtvinga människor en viss livsstil, utan att ta tillvara alla människors unika förutsättningar och möjligheter. Detta innebär att t.ex. flykting- och invandrarbarnen har lika rätt till utbildning, hälsovård och övriga samhällstjänster som finländska barn, och att det är myndigheternas skyldighet att värna om deras rätttigheter.

Vi ska föra en mångsidig och öppen debatt om invandringen — så länge vi minns att diskriminering och rasism alltid är ett förnekande av en annan människas värde och samtidigt reducerar vårt eget värde som människor.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla pitäisi olla kohtuullisen hyvä ymmärtämys sitä kohtaan, että tänne saavutaan tavoittelemaan parempaa elintasoa, koska myös Suomesta on muutettu paljon työn ja elintason perässä. Samanaikaisesti kun jotkut puhuvat paheksuvaan sävyyn siitä, että Suomeen tulee ulkomaalaisia vain paremman elintason perässä, niin toisaalla vaaditaan jo mahdollisuuksia laatia kovatasoisia palkkausjärjestelmiä tai erillisverokohteluja Nokian kaltaisiin yrityksiin, jotta ne pystyisivät houkuttelemaan alansa ulkomaalaisia osaajia kaukaiseen Suomeen.

Globaalin talouden maailmassa maahanmuuton syyt voivat olla hyvin moninaisia, liittyä ammatilliseen kehittymiseen, sukulais- ja perhesuhteisiin tai puhtaisiin sattumiin. Mutta on väistämätöntä, että maailmassa, jossa elintasoerot ovat niin suuria kuin ne ovat tänä päivänä, esiintyy jatkuvasti myös muuttoliikettä. Toisaalta muusta maahanmuutosta säätelypohjaltaan eroaa kokonaan pakolaisten kohtelu, jossa meitä velvoittavat kansainväliset sitoumukset, ihmisoikeussopimukset ja solidaarisuus.

Vastuullisen ihmisoikeuspolitiikan mukaan ensisijainen vastuu vähemmistön oikeuksien toteutumisesta kuuluu enemmistölle. Suomessa olevien ulkomaalaistaustaisten määrä tulee varmasti lähitulevaisuudessa kasvamaan. Yleinen suvaitsevaisuus vähemmistöä kohtaan edistää kotoutumista, ja toisaalta onnistunut kotoutumispolitiikka edistää suvaitsevaa ja monikulttuurista yhteiskuntaa. Tällainen positiivinen kierre näiden asioiden välillä on saavutettavissa, jos on poliittista tahtoa ja myös riittävät rahalliset resurssit.

Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikan hakijoiden vastaanottamisesta tuli voimaan vuonna 1999. Eduskunta edellytti hallituksen seuraavan uudistuksen tavoitteiden toteutumista ja lain toimivuutta sekä antavan kolmen vuoden kuluessa uudistusta koskevan selonteon, jota nyt olemme käsittelemässä.

Kotouttamislain laajana tavoitteena on paikallistason ohjelmien kautta koko maahanmuuttajaväestön tavoittaminen. Samalla vaikutetaan koko yhteiskunnan kehittymiseen monimuotoisemmaksi, eli lain tavoitteet ja vaikutukset liittyvät kulttuurisesti moniarvoisen, etnisesti tasa-arvoisen ja suvaitsevan yhteiskunnan kehittämiseen.

Kotouttamisohjelmien tavoitteet on lain perusteluissa tiivistetty viideksi kohdaksi: Maahanmuuttajat saisivat perustiedot suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta, perusoikeuksista ja velvollisuuksista ja työelämästä; maahanmuuttajat saisivat kielitaidon, jonka perusteella he voisivat työllistyä tai jatkaa opintoja; luku- ja kirjoitustaidottomat tai muutoin vähän koulutusta saaneet saisivat luku- ja kirjoitustaidon tai täydentävää opetusta; maahanmuuttajilla olisi mahdollisuus saada kosketus maan asukkaisiin ja yhteiskuntaelämään; maahanmuuttajat osallistuisivat tasavertaisina yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään. Nämä tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia eivätkä välttämättä nopeasti tai helposti saavutettavissa, mutta niitä kohden on kotoutumispolitiikassa pyrittävä.

Selonteon mukaan on ollut erittäin hyvä, että maahanmuuttajien kotouttamisesta on säädetty puitelaki. Kotouttamislakia pidetään toimivana ja tarpeellisena, mutta voimavarojen puute on vaikuttanut olennaisesti lain toimeenpanoon. Lakia säädettäessä sen toimeenpanoon ei ohjattu uusia varoja. Selonteossa esitetään kritiikkiä lain toteutumisesta ja tehdään linjauksia lain kehittämistä varten. Hallintovaliokunnan mukaan selonteostakin voi saada vielä hieman liian optimistisen kuvan todellisuudesta, eli mietinnössä esitetään jotain lisäkritiikkiä.

Vihreät yhtyvät hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että kuntien laatimissa kotouttamisohjelmissa on selkeitä kehittämistarpeita. Yksi puute on, että ohjelmien tavoitteet ovat liian yleisellä tasolla. Niihin ei usein sisälly itse kotouttamistoimenpiteitä, niistä vastuullisia tahoja, toimenpiteiden kohderyhmiä eikä käytettävissä olevia keinoja ja voimavaroja. Kuten selonteossa todetaan, olisi tarpeen säätää laissa yksityiskohtaisemmin kotouttamisohjelmien sisällöstä.

Hallintovaliokunta korostaa kansalaisjärjestöjen ja maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyötä viranomaisten kanssa kotouttamisprosessissa. Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy hallintovaliokunnan kantaan, jonka mukaan järjestöjen asemaa voidaan lailla vahvistaa antamalla niille oikeus osallistua kunnan kotouttamisohjelman valmisteluun ja täytäntöönpanoon.

Osa kotouttamiseen liittyvistä ongelmista voidaan siis ratkaista lainsäädäntöä muuttamalla. Toisaalta moniin asioihin voidaan vaikuttaa ohjausta ja informaatiota lisäämällä sekä yhteistyötä tehostamalla. Merkittävä osa kotouttamislain toimeenpanon puutteista on kuitenkin johtunut siitä, että toimenpiteisiin ei ole ollut käytettävissä riittävästi rahaa.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisista kotoutumissuunnitelmista.

Laissa säädettyjä maahanmuuttajien henkilökohtaisia kotoutumissuunnitelmia ei ole läheskään aina tehty parhaalla mahdollisella tavalla eli vuorovaikutteisesti. Usein maahanmuuttaja, kunnan edustaja ja työvoimatoimiston edustaja eivät ole olleet läsnä fyysisesti suunnitelmasta sovittaessa. Tämän vuoksi ei ole ihme, että tutkimuksissa on ilmennyt, että useat maahanmuuttajat eivät ole olleet edes selvillä siitä, mikä heille laadittu kotoutumissuunnitelma on, mihin se heidät velvoittaa ja mihin se heidät oikeuttaa.

Kotouttamislakia on asiantuntijakuulemisissa aiheellisesti arvosteltu sen painottumisesta työvoimapoliittiseen näkökulmaan. Kun toimenpiteet ovat keskittyneet lähinnä työmarkkinoille pyrkiviin ihmisiin, muut maahanmuuttajat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi on syytä parantaa työvoiman ulkopuolelle jäävien ryhmien kotouttamista eli lapsille, nuorille, vanhuksille, sairaille ja kotona oleville puolisoille soveltuvia toimenpiteitä.

Kielenopetus on kotoutumisen kannalta eräs kaikkein merkityksellisimmistä kysymyksistä. Maahanmuuttajien kielikoulutusta ei ole järjestetty riittävästi. Suomen tai joissain tapauksissa ruotsin kielen opetusta olisi saatava mahdollisimman nopeasti maahan saapumisen jälkeen. Myös kielenopetuksen riittävän pitkään kestoon olisi kiinnitettävä huomiota. Nyt on käytetty niin lyhyitä kursseja, etteivät maahanmuuttajat ole saavuttaneet työmarkkinoilla tai jatkokoulutuksessa tarvittavaa kielitaitoa. Kun tavoitteena on ollut, että kotoutumiskoulutus olisi 40 opintoviikon laajuista, niin toteutunut koulutus on kuitenkin ollut vain 18 opintoviikon mittaista, joten ehkä ei ole ihme, jos kaikkia tavoitteita ei ole saavutettu.

Kielenopetuksessa myös lähtötason arviointi on ollut usein puutteellista ja oppimistuloksia ei ole seurattu tarpeeksi. Myös kielenopetuksessa ihmiset, jotka eivät ole ensisijaisesti työvoimaa, kuten kotiäidit ja vanhukset, ovat usein jääneet vähemmälle. Jos halutaan työskennellä maahanmuuttajalasten ja -nuorten syrjäytymistä vastaan, on huolehdittava siitä, että heidän ja heidän äitiensä välille ei synny kielitaitokuilua. Vihreät ovat valiokunnan kanssa samaa mieltä siitä, että lain määräämä kolmen vuoden aikaraja oikeudessa kotoutumissuunnitelmaan on useissa tapauksissa liian tiukka. Esimerkiksi perheenäitien kohdalla kolmen vuoden määräaika saattaa kulua kokonaan äitiysloman aikana.

Myös kokonaan luku- ja kirjoitustaidottomien opetusta pitää lisätä. Selonteon linjauksissa tähän arvioidaan tarvittavan noin 500 opiskelijapaikkaa vuodessa. Kaikissa kunnissa ei edes ole tietoa siitä, kuinka paljon luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia ylipäätänsä on.

Ulkomaalaisväestön määrän kasvu ei tarkoita vain lisääntyvää kansainvälisyyttä ja ongelmatonta monikulttuurisuutta. Maahanmuuttajaryhmillä saattaa olla käytäntöjä, jotka ovat ristiriidassa suomalaisten ihmisoikeuskäsitysten ja lain kanssa. Eräs tällainen kysymys on naisten ympärileikkaus. Vaikka naisten ympärileikkausta pidetään Suomessa törkeänä pahoinpitelynä, kiellon vahvistamiseksi asiasta tulisi säätää erikseen rikoslaissa, kuten Ruotsissa on tehty.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana varsinaisen ulkomaalaislain uudistamisesta.

Eduskuntaan tuotu esitys ulkomaalaislain uudistamiseksi ei ollut kunnolla valmisteltu. Laki sisälsi monia ongelmia esimerkiksi Suomen käyttämään pikakäännytykseen liittyen. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että tulevan hallituksen pitää aloittaa ulkomaalaislain uudelleenvalmistelu nopeasti. Uudistus on tarpeellinen, koska muutoksia tarvitaan sekä helpottamaan työperusteista maahanmuuttoa että parantamaan turvapaikan hakijoiden asioiden käsittelyä. Ulkomaalaislain valmistelussa on otettava huomioon Suomen kansainväliset sitoumukset, erityisesti ihmisoikeussopimukset, sekä kansalaisjärjestöjen ja muiden pakolaisasioiden kanssa käytännön tasolla toimivien tahojen palaute. Lain valmistelussa pitää myös ottaa huomioon oikeus perhe-elämään. Perheiden yhdistäminen ja vierailuviisumit on saatava kuntoon.

Yksi esimerkki ulkomaalaispolitiikan nykykäytännön ristiriitaisuuksista on se, että samaan aikaan, kun puhutaan osaavan työvoiman puutteesta, Suomessa opiskelleiden ja valmistuneiden on hyvin vaikea saada valmistuttuaan opiskelulupaa, vaikka luulisi, että juuri tällaiset suomalaisen korkeakoulututkinnon suorittaneet olisivat sitä osaavaa työvoimaa, jota kaivataan.

Arvoisa puhemies! Kasvavaan ulkomaalaissyntyisten asukkaiden määrään on järkevintä asennoitua niin, että toimimme sen eteen, että maahanmuuttajat sekä sopeutuvat Suomeen että viihtyvät täällä ja tätä kautta myös hyödyttävät Suomea. Suomi voi olla maahanmuuttajalle hyvä kotipaikka, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa pari päivää sitten malesialainen mies kertoi vuodesta, jonka hän oli viettänyt oman lapsensa kanssa kotona, ja piti sitä erittäin hienona kokemuksena. Tähän hänellä ei olisi ollut käytännön mahdollisuutta omassa kotimaassaan, koska se ei ole tapana. Toisaalta maahanmuuttajat ovat Suomelle varmasti rikkaus — kaikki olette varmaan joskus käyneet Stockmannilla, Vii-Voanissa tai Kabukissa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Nuori maahanmuuttajanainen seisoo yön yli eduskuntatalon portailla saatuaan kielteisen vastauksen asuntovirastosta. Keski-ikäinen pakolainen hoitaa virastoasioitaan englanniksi samanaikaisesti, kun me valiokunnassa laadimme mietintöä kotouttamislaista. Nämä kaksi esimerkkiä kertovat siitä, että vaikka alkuun on päästy, hyvin paljon on vielä tekemättä.

Eduskunta on käsitellyt perusteellisesti neljässä valiokunnassa maahanmuuttajien kotouttamislain toimeenpanoa. Käsittely on mielestämme ollut tarpeellinen, jotta maamme varsin uusi maahanmuuttotilanne ja maahanmuuttajien elämä tulisivat lainsäädännöllisesti hoidetuiksi mahdollisimman hyvin. Riittävät määrärahat ovat tarpeen, eikä niiden myöntäminen saa jäädä valtion ja kuntien väliseksi pallottelukysymykseksi. Asioiden hoitamista ei saa myöskään laiminlyödä hallinnollisten hajanaisuuksien vuoksi. Kyse on myös maahanmuuttajien henkisestä kotoutumisesta Suomeen.

Kotouttamislain toteuttaminen hoidetaan kunnissa, mutta ei pelkästään kunnan viranomaisten toimesta. Siksi ei voi olla riittävästi korostamatta paikallisten viranomaisten yhteistyötä. Maahanmuuttaja ei voi tuntea meidän hallinnollisia ratkaisujamme, mutta hän odottaa, että voisi aloittaa uuden elämänsä hyödyllisenä yhteiskunnan jäsenenä. Tätä varten on tarpeen pikaisesti alkava riittävä kielikoulutus ja sen myötä seuraavat työelämään perehdyttäminen ja työllistyminen. Unohtaa ei myöskään pidä erityisryhmiä, kuten luku- ja kirjoitustaidottomia, kotiäitejä, eläkeläisiä ja muita työmarkkinoiden ulkopuolella olevia maahanmuuttajia.

Kotouttamisohjelmien tavoitteet ovat jääneet aivan liian usein yleiselle tasolle. Tämä voi olla yhtenä syynä siihen, miksi maahanmuuttajat eivät läheskään aina pysty ymmärtämään kotouttamissuunnitelman merkitystä. Tämä taas voi johtaa siihen, että maahanmuuttaja ei täytä suunnitelman edellytyksiä. Ymmärrettävyyden lisääminen vaatii sekä lisää yleistä tietoa että henkilökohtaista opastusta. Työ vaatii sitä tekeviltä viranomaisilta oikeanlaista asennetta työhön ja ihmisiin, jotka eivät ole vain toiminnan kohteita, vaan ihmisiä, joilla on ihmisarvo omana itsenään. Suunnitelman teossa on osattava kuunnella myös maahanmuuttajien omia näkemyksiä ja toiveita.

Kotouttamisen aikaisen toimeentuloturvan puutteet ja ongelmakohdat tulee korjata. Erityisen tärkeää on sallia kotouttamislain nojalla suorittaa peruskoulua yli 16-vuotiaana, suorittaa lukiota tai opiskella ammattiin ja hankkia täydennys- ja jatkokoulutusta. Kaikilla näillä opiskelumahdollisuuksilla rakennetaan varsinkin nuorten maahanmuuttajien elämänikäistä tulevaisuutta ja estetään syrjäytymistä.

Arvoisa puhemies! Kotouttamislain toimenpiteiden avulla saavutetun työllistymisen tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Miksi näin? Ovatko syynä asenteet vai rakenteelliset puutteet? Kaikkien maahanmuuttajien työllistyminen on merkittävä kysymys. Suomessa puhutaan pian uhkaavasta työvoimapulasta, ja ainakin työnantajajärjestöt ovat esittäneet maahanmuuttajatyövoiman lisäämistä. Kuitenkaan emme ole onnistuneet työllistämään maassamme jo asuvia maahanmuuttajia. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä meidän on ensisijaisesti työllistettävä täällä jo asuvat ja tänne eri yhteyksissä, kuten paluumuuttajina, turvapaikan hakijoina ja pakolaisina, tulevat henkilöt.

Monilla maahanmuuttajilla on korkeakoulututkinto tai ammatillinen koulutus. Tähän liittyy tutkintojen vastaavuuden selvittäminen ja pätevyyden saamisen yksinkertaistaminen. Myös ammattitaidon osoittamiseksi tarvittavia kokeita olisi tarvittaessa järjestettävä esimerkiksi niille pakolaisille, joilla ei ole mahdollisuutta osoittaa pätevyyttään aiemmin saaduin todistuksin.

Työllistymisellä on monisäikeiset, myönteiset ulottuvuutensa kotouttamisessa. Yksi merkittävä seikka on se, että useimmissa kulttuureissa miehen tehtävä on turvata perheen toimeentulo. Tämän mahdollisuuden puuttuminen horjuttaa koko perheen tilannetta ja heijastuu kielteisenä myös perheen lasten kehitykseen.

Pieni sana ikääntyvistä maahanmuuttajista: Missään vanhuksia koskevissa ohjelmissa ei ole toistaiseksi huomioitu ikääntyviä maahanmuuttajia. He ovat useimmiten eläneet kulttuureissa, joissa vanhusten hoitamisesta ovat vastanneet omat lapset, mikä ei yleensä ole mahdollista täällä. Siksi heistä huolehtiminen on otettava mukaan suunnitelmiin, jotta myös he voisivat saada esimerkiksi omakielisiä kotipalveluita tai tarvittaessa omakielistä laitoshoitoa.

Selonteossa esitetään, että maahanmuuttajille tulisi osoittaa omistuspohjan suhteen erilaisia asuntoja. Mitä nämä olisivat, sitä ei selonteossa selvennetä. Selvää lienee kuitenkin se, että sitä mukaa kuin maahanmuuttajat työllistyvät ja saavat taloutensa kuntoon, he pyrkivät hankkimaan tavanmukaisen omistusasunnon. Toisaalta kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kiinnittää huomiota siihen, että varsinkin Pääkaupunkiseudulta puuttuu edullisia vuokra-asuntoja. Tuhannet ihmiset, heidän joukossaan myös maahanmuuttajat, ovat ilman asuntoa täällä. Alussa mainitsemani nuori nainen on opiskeluasunnosta lähdettyään joutunut jo muutamia kuukausia kiertelemään ystäviensä luona ilman, että hänellä olisi toivoakaan saada kaupungilta asuntoa. Koko Pääkaupunkiseudulla asunnottomien tilanne on hyvin monilla samansuuntainen.

Ensisijaisena tavoitteena on pidettävä suomen ja ruotsin kielen oppimista maahanmuuttajien kohdalla. Selonteossa kiinnitetään varsin runsaasti huomiota tulkkauspalveluihin. Ne ovat tärkeitä varsinkin niiden maahanmuuttajien kohdalla, jotka eivät esimerkiksi iän tai muun syyn takia pysty omaksumaan suomea tai ruotsia riittävästi. Kielitaitoa ei aina muutoinkaan pysty oppimaan vain kursseilla, ei ainakaan, jollei niiden saanti olennaisesti parane. Käytännössä meillä on melkoinen joukko uusia suomalaisia, jotka joutuvat hoitamaan asiansa esimerkiksi englanniksi. Alussa mainitsemani pakolainen on juuri yksi heistä.

On melkoinen seikkailu saada selvää suomeksi kirjoitetuista viranomaisten, vuokranantajien, sähkölaitosten ja vastaavien tahojen päätöksistä. Mielestäni tulee tutkia mahdollisuutta, että viranomaisten ja muiden virallisluontoista postia lähettävien tahojen kielivalikoimaan lisättäisiin englanti, jota myös lähes jokainen virkamiehemme osaa. Koko operaation voisi toteuttaa mielestämme varsin pienin kustannuksin. Tuloksena olisi melkoinen joukko kiitollisia maahanmuuttajia, ja viranomaisten neuvonta-ajan ja työn säästöä syntyisi tätäkin kautta.

Mietinnön mukaan tasa-arvoinen, syrjimätön kohtelu sekä tehokas puuttuminen syrjintään lisäävät maahanmuuttajien luottamusta pääväestöä kohtaan ja edistävät kotoutumista. Asenteisiin voivat vaikuttaa viranomaiset, kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet. Haluan lisätä tähän listaan myös työmarkkinajärjestöt, ja myös meillä poliittisilla henkilöillä on oma vastuumme asiassa.

Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisjärjestöillä ja uskonnollisilla yhteisöillä on todettu olevan maahanmuuttajille erityinen merkitys, koska ne ovat usein ensimmäisiä kontakteja uudessa maassa ja yhdistävä tekijä lähtömaan ja uuden maan välissä. Suomeen muuttaneista ihmisistä yli puolet on kristittyjä, toteaa sivistysvaliokunta. Onkin syytä antaa tunnustusta eri kirkoille ja yhteisöille, jotka tekevät monipuolista yhteistyötä maahanmuuttajien kanssa lisäten samalla yhteyksiä syntyperäisten suomalaisten kanssa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on eurooppalaisittain tarkasteltuna syrjäinen ja pieni maa, ja sen luonnonolosuhteet poikkeavat merkittävästi niistä olosuhteista, joissa suurimmat maanosassamme liikkuvat muuttajaryhmät ovat tottuneet elämään. Osin tästä ja osin maamme noudattamasta varovaisesta pakolaispolitiikasta sekä pienestä vierastyövoimatarpeesta johtuen Suomessa on varsin pieni määrä ulkomailta tulleita maahanmuuttajia. Osin tämän takia maahanmuuttopolitiikka ja ulkomaalaiskysymys eivät ole kohonneet yhtä merkittäväksi keskustelunaiheeksi kuin useissa muissa Euroopan maissa. Sama pätee myös politiikkaankin, onhan kysymys noussut useissa EU-maissa vaalien pääteemaksi, kuten esimerkiksi Itävallassa, Ranskassa, Hollannissa ja Tanskassa.

Hallitus antoi viime keväänä eduskunnalle ulkomaalaisten Suomeen kotouttamista käsitelleen varsin hyvän ja perusteellisen selonteon ottaen huomioon kotouttamislain vielä varsin lyhyen voimassaoloajan. Voidaan myös sanoa, että suhteellisen pieni kohderyhmä on kokemusten saamisen kannalta toisaalta huonoa asia lähdemateriaalin suppeuden vuoksi, mutta toisaalta etu maahanmuuttajan henkilökohtaisen seurannan ja kokemusten keräämisen kannalta. Valiokunnan mietinnössä viitataankin laista ja sen pohjalta suoritetuista toimenpiteistä niin kohdehenkilöiltä kuin toimintaa toteuttavilta viranomaisilta saatuun palautteeseen ja tarkastellaan toimien kehittämis- ja muutostarpeita yksityiskohtaisestikin. Mielestäni kritiikkiin on syytä ja muutoksia kotouttamistoimenpiteisiin on tehtävä; viesti on mielestäni tämän osalta selkeä. Laki ei kuitenkaan ole mikään susi, vaan paremminkin sitä ei ole osattu oikein toteuttaa käytännössä.

Valiokunnan kritiikki kohdistuu selkeästi eri ministeriöiden ja hallinnonalojen sekä viranomaistahojen yhteistyön puutteeseen ja tehtäväjaon epäselvyyksiin. Arvostelu on tässä yhteydessä paikallaan. Pidän kuitenkin valiokunnan kuntien toimintaa kohtaan esitettyä arvostelua ja vastuun sysäämistä liian yksipuolisena ja ehkäpä jyrkkänäkin. On totta, että suurissa kaupungeissa, kuten Pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Oulussa, voidaan kaupungin hallinnossa hoitaa kotouttamistoimet varsin aukottomasti ja niihin löytyy riittävä määrä koulutettua henkilöstöä, mutta valiokunnan näkemys myös pienten kuntien ehdottomasta velvoitteesta hoitaa toteutus yhtä laajana on minusta väärä. Ei pieni parintuhannen asukkaan ja muutaman virkamiehen kunta pysty samaan kuin kymmeniätuhansia virkamiehiä omaavat suurkunnat. Seutuyhteistyö on yksi ratkaisu, mutta se ei aina välttämättä toimi edes totutuimmissakaan yhteistyömuodoissa. Samaa mieltä olen siitä, että ministeriöiden välinen tehtävien koordinointi ja vastuun selkeä jako on pikaisesti tehtävä toiminnan tehostamiseksi ja hyötysuhteen parantamiseksi. Nykyisestä tilanteesta kärsivät sekä maahanmuuttajat että toiminnan kustantavat veronmaksajat.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä todetaan, että kotouttamisohjelman tulisi olla maahanmuuttajalle ikään kuin tarjotin, josta hän voi poimia itselleen sopivan annin. Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttajalla tulee olla vastaavasti syömäpakko eli hänen on otettava tarjottimelta riittävä valikoima tarjolla olevia kotouttamistoimia omaan ohjelmaansa. Lisäksi hänellä tulee olla vastuu toimien toteuttamisesta sen uhalla, että hän menettää ohjelmaan kuuluvan kotouttamistuen samalla tavalla kuin työtön päivärahansa kieltäytyessään tarjotusta työstä tai koulutuksesta. Viranomaisten velvollisuus puolestaan on valvoa, että maahanmuuttaja noudattaa ohjelmaansa. Mielestämme parhain valvonta- ja ohjauskeino tässä tapauksessa olisi henkilökohtainen vastuuhenkilö tai valvojan nimeäminen kullekin kotouttamisohjelman aloittavalle maahanmuuttajalle.

Kotouttamisohjelman sisällön pitäisi muodostua kaikille pakollisesta kielikoulutuksesta, suomalaiseen yhteiskuntaan perehdyttämisestä ja käyttökelpoiseen ammattiin kouluttamisesta. Kielitaidon puutteellisuus on kaikissa yhteyksissä noussut maahanmuuttajien työnsaannin, nuorten koulutukseen hakeutumisen ja Suomeen sopeutumisen suurimmaksi esteeksi, ja siksi ongelmaa on ryhdyttävä määrätietoisesti purkamaan.

Suomen asenne maahanmuuttajiin on kansainvälisesti varsin pehmeä. Kielitaidolle ja ammattitaidolle ei aseteta riittäviä vaatimuksia. Esimerkiksi Saksa on siirtymässä huomattavasti ehdottomampaan ammattitaidon ja kielitaidon vaatimiseen ja Australiassa maahan otetaan vain muuttajia, joilla on ammattitaito, joista maassa on puutetta. Kukin maa kehittää aina ensin omaa yhteiskuntaansa asukkaiden hyväksi ja vasta toiselle tilalle tulee maailmanlaajuinen solidaarisuus. Jos joku väittää muuta, nimetköön sen maan, joka asettaa etunäkökohdat toisin päin.

Turvapaikan hakijoiden osalta Suomen linja on mielestämme viime aikoina järkevöitynyt, kun turhat päätöstä vuosia odottavat tapaukset on karsittu pikakäännyttämällä heidät heti rajalta takaisin. Mielestämme hakemusten käsittelyaikoja tulee edelleenkin lyhentää niin, ettei kukaan joudu odottamaan päätöstä yli kolmea kuukautta. Suurin kärsijä kyseisen turvapaikan hakijan ohella pitkästä käsittelyajasta on suomalainen veronmaksaja, joka lystin kuitenkin loppujen lopuksi kustantaa.

Maahanmuuttajan kannalta tärkein asia on yleensä työpaikan saaminen. Sen saamisen kautta tulevat sitten sosiaaliset kontaktit, ystävyyssuhteet, yleinen hyväksyntä, arvostus ja parempi taloudellinen tilanne. Työpaikan saamiseen vaikuttaa monesti se, että työnantajat ovat huomanneet sen, etteivät vieraista maista tulleet usein ymmärrä täkäläisiä käytäntöjä ja tapoja puutteellisen kieli- ja ammattitaidon lisäksi. Keskinäinen ymmärrys on työelämässä ensiarvoisen tärkeää. Maahanmuuttajalle on välttämätöntä tuntea olevansa yhteiskunnassa sen tasa-arvoisena jäsenenä. Hänellä on tarve maksaa työllään kiitollisuudenvelkaansa Suomelle ja tulla itsellisenä kansalaisena toimeen työllänsä, ja tässä korostuu kielitaidon ja ammattitaidon merkitys entisestään.

Viimeisten hallitusten ylläpitämä työttömyys maksaa Suomelle jo yli 7 miljardia euroa vuodessa, joten ei ole mitään järkeä ylläpitää maahanmuuttajia varmoina työttöminä edellä mainitsemieni syiden takia. Kun puhutaan vielä työvoimapulan uhasta monilla aloilla, kannattaa paluu- ja maahanmuuttajien ammattitaito ja osaaminen hyödyntää, ennen kuin puhutaan vierastyövoiman tuonnista sitä täyttämään.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tätä eduskunnan keskustelua ja ryhmäpuheenvuoroja, niin ei oikeastaan voi muuta sanoa kuin, että Suomessa on hyvin vastuullisesti maahanmuuttokysymyksiin suhtautuva eduskunta. Hyvin osaavia asiantuntevia ja analyyttisiä nämä puheenvuorot olivat, ja siellä ei pyritty mustavalkoisiin asetelmiin, koska maailma ei ole mustavalkoinen niin kuin monissa muissa tätä aihetta sivuavissa keskusteluissa, ja siitä täytyy olla hyvin iloinen.

Useammassakin puheenvuorossa korostui hallinnonrajojen mukanaan tuomat ongelmat ja rajanvedot. Se on totta, että kun maahanmuuttajan elämä koskettaa niitä kaikkia elämän inhimillisiä osa-alueita, mitä meidän kantasuomalaistenkin, on vaikea löytää sellaista hallintomallia, joka toimisi ja osaisi lokeroida asiat oikein. Sen vuoksi on tärkeää, että hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä kehitetään ja löydetään näihin hallintojen välisiin pulmakohtiin toimivampia ratkaisuja.

Kuitenkin yksi asia minua jäi ihmetyttämään, mikä oli ollut ilmeisesti sivistysvaliokunnassa esillä, kun puhuttiin siitä, että osa rahoituksesta, joka on nyt työministeriön puolella, siirrettäisiin opetusministeriön puolelle. Kysyn vain, mikä rahoitus, koska silloin, kun tämä laki tuli voimaan, työministeriö ei saanut pennin pyörylää lain toteuttamiseen. Jos me nyt toimisimme näin, me kyllä oikeastaan vain siirtäisimme toiseen tarkoitukseen aikanaan tarkoitettuja resursseja johonkin muuhun hallinnonrajojen välillä, mutta se ei tuo lisää rahaa maahanmuuttajien koulutukseen eikä paranna sitä tilannetta. Sen sijaan tämän vuoden budjetti, jonka eduskunta on hyväksynyt, on kyllä linjannut positiivisesti siten, että maahanmuuttajien kielitestejä voidaan tehdä 6 000 ihmiselle, ja se tarkoittaa sitä, että määrä kaksinkertaistuu viime vuoteen verrattuna. Ei ole kyse pelkästään testauksesta, vaan myös siitä, että siellä taustalla on huomattavasti isompi osa resursseja kotouttamiskoulutukseen. Elikkä se huoli, mikä täällä on ollut, on ollut varsin aiheellinen, ja varmasti osittain jo tehdyt budjettipäätökset sitä poistavat ja purkavat.

Sen lisäksi nousi esiin se, tulisiko kaikkien kuntien tehdä ohjelmat vai ei maahanmuuttajien kohdalla. Esillä on ollut se, että pienet kunnat vapautettaisiin tästä vastuusta. Uskon oikeastaan, että se linja, joka tässä keskustelussa on ollut, että haetaan seutukunnallisia ratkaisuja, on toimivampi malli, ja ehkä myös siinä, kun nyt Kuntaliiton kanssa tehdään yhdessä ohjeistusta, mitä nämä ohjelmat tarkoittaisivat, voidaan tehdä eroa isojen ja pienten kuntien välillä ja sellaisten kuntien, joissa on paljon maahanmuuttajia ja joissa on vähemmän maahanmuuttajia. Onhan aivan eri asia tehdä ohjelmaa tuhansille ihmisille kuin esimerkiksi viidelle tai kymmenelle ihmiselle; tarpeet ovat silloin erilaiset.

Maahanmuuttajien työttömyydestä on puhuttu paljon, ja siinä on suhteellisen iloista kehitystä tapahtunut, koska vielä 98 maahanmuuttajien työttömyysprosentti oli 45 ja nyt viimeisimmät viime vuoden lopun tilastot osoittivat, että se on siellä 27:n ja 28:n välillä. Alaspäin on tultu aika roimasti, mutta siitä huolimatta työttömyysprosentti on hyvin korkea ja vaatii tiettyjä erityistoimia.

Monessa puheenvuorossa on käynyt esiin henkilökohtaisen palvelun tarve ja räätälöinnin tarve, ja näinhän se on: mitä henkilökohtaisempaa palvelua voidaan antaa, mitä perusteellisemmin yhden asiakkaan pulmiin voidaan paneutua, mitä perusteellisemmin suunnitelmat voidaan tehdä, sen tehokkaampia ja tuloksekkaampia ne ovat. Mutta tosiasia on vielä ikävä kyllä se, että ne ajat, joita asiakkaita kohti työvoimatoimistoissa on, ovat hyvin rajalliset. Aika pitkälle suurissa kaupungeissa on kyse varttituntiasiakkuudesta, ja siinä ei kovin syvälliseen ratkaisuun päästä. Sen takia yhteispalvelupisteet ovat olleet hyvä väline, joka on parantanut työttömien erityisryhmien palvelua mutta myös tuonut uuden välineen maahanmuuttajien paremmalle ja henkilökohtaisemmalle palvelulle.

Yhtenä kysymyksenä on noussut puheenvuoroissa esiin myös ulkomaisen työvoiman valvonta. Yhdyn niihin näkemyksiin, jotka ovat harmitelleet sitä, että ulkomaalaislaki tuli niin myöhään, että sitä ei tämä eduskunta ehtinyt käsitellä, koska erityisesti työministeriön vastuulla olleessa osuudessa, joka liittyy työlupiin ja valvontapuoleen, olisi tullut uusia lisävälineitä, jotka ovat olleet hyvin pitkään valmiina. Näin jälkikäteen voi viisastella sillä, että jos olisi tiennyt, että ulkomaalaislain valmistelu vie niin pitkään, olisi ollut järkevää tuoda tämä osuus erillään eduskunnalle varhaisemmassa vaiheessa käsittelyyn ja irrottaa se kokonaisuudistuksesta. Koska haaveena tietenkin oli se, että koko laki olisi voitu käsitellä ehjänä kokonaisuutena, tämä on jälkiviisautta, mutta ehkä se joskus sallitaan silloin, kun sen itsekin tietää sitä olevan.

Lisäksi ovat nousseet esiin voimakkaasti ne ryhmät, jotka ovat työvoiman ulkopuolella. On varsin ilahduttavaa, että kaikki valiokunnat ovat olleet oikeastaan tukemassa työministeriön linjauksia, jotka tähän lain parannukseen ovat liittyneet ja joilla pyritään siihen, että laki toimisi myös erityisryhmien kohdalla paremmin. Hyvin paljon on kyse, mikä monessa puheenvuorossa on tullut esiin, paitsi asiantuntemuksesta ja viranomaistyöstä myös ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, että aidosti sitoudutaan ja halutaan ottaa vastaan ihmisiä, jotka tänne tulevat.

Vielä muutama sana työvoiman liikkuvuuden näkökulmasta. Meillä on viime aikoina käyty keskustelua siitä, millaisia rajoja pitäisi olla työvoiman maahanmuutolle, millaisia kriteereitä. Suomeenhan ei oikeastaan pääse kukaan muu kuin humanitäärisin perustein Suomeen tuleva, jolloin ei ole kyse työstä ja taustasta, tai sitten sellainen henkilö, jollaista työvoimaa Suomessa ei ole tarjolla. Silloin tullaan työluvan kautta. Työluvan kautta tulevien ihmisten määrä on viime aikoina kasvanut siten, että viime vuonna se oli noin 20 000 henkilöä vuodessa, sitä edellisenä vuonna se oli 10 000 ja sitä edellisenä 5 000, mutta valtaosa näistä tulijoista on hyvin lyhytaikaisia. He tulevat kesäsesongin aikana esimerkiksi mansikanpoimintaan tai maataloustöihin, joten se määrä, joka ulkomaalaisia työluvalla Suomessa työskentelee, on huomattavasti pienempi kuin myönnettyjen työlupien määrä.

Viime aikoina meillä on noussut esiin aika kärjekkäitä tilanteita siitä, miten työvoimaa voidaan valvoa, ja se ei tietystikään ole tämän kotouttamislain tehtävä mutta on iso haaste, koska se liittyy niihin kysymyksiin, joihin kotouttamislaissa pyritään puuttumaan. Jos meille syntyy kahden kastin työmarkkinat, joissa ulkomaisella työvoimalla on toisenlaiset työehdot, -olot ja -palkat, se aiheuttaa myös aivan ymmärrettävästi katkeruutta suomalaisen kantaväestön puolella sen suhteen, että joku toinen pienemmällä palkalla huonommin ehdoin on vienyt sen työpaikan, jota täälläkin joku olisi kipeästi tarvinnut. Siinä mielessä tämä on iso ongelma kotouttamislain toimeenpanon kannalta, koska pyritään tasavertaiseen kanssakäymiseen, jos meillä on tällaisia ongelmia, jotka synnyttävät negatiivisia asenteita. Sen vuoksi uskon, että nämä kaksi asiaa voidaan kytkeä toisiinsa.

Työministeriössä tämän ulkomaisen työvoiman valvonnan tiimoilta istuu työryhmä, joka on asetettu jo vuosi puolitoista sitten ja jonka tekemiä esityksiä olisi ollut ulkomaalaislaissa osittain, mutta se myös jatkojalostaa tulopoliittisessa neuvottelussa sovittuja linjauksia siitä, miten valvontaa voitaisiin lisätä, ja näillä näkymin se saa työnsä valmiiksi vasta vaalien jälkeen. Toivottavasti seuraava hallitus saa siitä hyviä eväitä ja voi päästä toimeenpanemaan uusia välineitä, koska valtaosa niistä on sellaisia, että niistä on sovittava sekä työnantajien että työntekijöiden välillä.

Tässä oikeastaan niitä vastauksia, joita näissä puheenvuoroissa on tullut esiin. Kiitoksia hyvästä keskustelusta, ja se varmasti hyvänä jatkuu.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatov toi esiin ulkomaalaislain tilanteen. On valitettavaa, että se jää nyt raukeamaan. Muistan kyllä käydyn keskustelua useaankin kertaan sen aikataulusta ja mahdollisesta tarpeesta, jota itsekin esitin, irrottaa siitä työlupa-asiat erillisenä hallituksen esityksenä annettavaksi.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kuntien tilanteeseen ja mahdollisuuksiin, mielestäni pienissä kunnissa yhteistyö — se on myös selonteon perusteluissa todettu — on toiminut paremmin, suurissa kunnissa heikommin. Kysymys on tietysti myös kustannuksista. Hallintovaliokunta totesikin, että tällä kotouttamis- ja maahanmuuttoasialla ei saa lisätä kuntien kustannuksia. Todettiin sekin, että nykyinen tilanne ei ole tyydyttävä tässä suhteessa eli kustannusvastuun jako valtion ja kuntien kesken ei toimi kyllin hyvin.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri aivan oikein kiinnitti huomiota kustannuspuoleen, eli jos me haluamme, että maahanmuuttajat kotoutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja erityisesti työelämään mahdollisimman hyvin, silloin meidän täytyy myös ymmärtää se resurssien tarve, joka esimerkiksi tulee kielikoulutuksen kautta. Kun täällä ryhmäpuheenvuoroja tänään kuunteli, aika monessa niistä korostettiin juuri kielitaidon merkitystä. Toivoisinkin, että nyt sitten jatkossa myöskin tälle tärkeälle toiminnalle saataisiin rahoitusta, koska ei voida olettaa, että maahanmuuttajat automaattisesti vain oleskellessaan täällä Suomessa tämän meidän vaikean kielemme oppivat, vaan siihen todella tarvitaan resursseja. Toivon, että tästä eduskunnasta ja tulevasta eduskunnasta varsinkin löytyy sitten niitä, jotka haluavat niitä resursseja olla lisäämässä.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislain uudistuksen osalta olen myöskin murheellinen siinä mielessä, että olisi ollut erittäin hyvä, että me olisimme saaneet sen käsiteltyä vielä ennen näiden valtiopäivien loppua, mutta tilanne on se, mikä se tällä hetkellä on.

Kotouttamislain osalta on erittäin tärkeää se, että resurssit kunnissa ovat riittävät tämän lain toteuttamiseen ja sen eteenpäin viemiseen, sillä kunnathan ovat aika erilaisessa tilanteessa. Toisten kuntien osalta resursseja tarvitaan enemmän kuin toisten alueiden osalta.

Kuten ed. Vistbackan puheenvuorossa myöskin nousi esille, on hyvin tärkeää, että maahanmuuttajat myöskin itse toimenpiteidensä osalta ja tarjottimen käyttämisen osalta ovat aktiivisia ja aktiivisesti toteuttavat erilaisia suunnitelmia.

Asia, jota itse olen jäänyt tässä keskustelussa jonkin verran kaipaamaan ja joka on välillä hyvinkin kärjistetysti yhteiskunnassamme noussut esille, on — paitsi, että me opetamme maahanmuuttajille kieltä (Puhemies koputtaa) ja muutoin toimintaa yhteiskunnassa — myöskin meidän lainsäädäntömme toimivuus siinä mielessä, kun puhutaan esimerkiksi ympärileikkauksista ...

... ja näistä, mikä on sallittua, mikä ei.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ministeri juuri äsken vahvisti sen, että Suomessa ei ole siirtotyöläispolitiikkaa vaan että meille tullaan humanitaarisin perustein. Nyt kuitenkin selonteonkin kehittämislinjauksessa todetaan, että valmistellaan kattavaa kansallisen maahanmuuttopolitiikan uudelleenarviointia, joten olisi ihan mukava ministeriltä kuulla, miltä pohjalta ja minkälaisin perustein nyt sitä uudelleenarviointia valmistellaan.

Sitten lisäksi tässä keskustelussa on puututtu valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon. Se tuli valiokunnankin mietinnössä keskeisesti esille. Siitä on todettu selonteon kehittämislinjauksessa vain, että siihen ei puututa tässä, eli tämäkin asia on jatkotyöstön aiheena. Olisi kyllä erittäin mielenkiintoista kuulla myös siitä.

Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn niihin viesteihin, jotka toteavat, että lain hyvä toteuttaminen edellyttää resursseja ja totta kai myös aitoa vuorovaikutusta ja jokaisen meidän omalla kohdallamme asenteiden tarkastelua.

Mutta työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta korosti erityisesti juuri työelämässä mukana olevien maahanmuuttajien tilannetta, miten siellä voitaisiin kehittää yhteistyötä. Valiokunta piti erittäin tärkeänä sitä, että tulevaisuudessa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kehitettäisiin tätä sillä tavalla, mitä kaikkia asioita on neuvonnan ja muunkin osalta otettava huomioon, että esimerkiksi työnantajat olisivat vahvemmin mukana tässä ihan myös resurssina, kun tässä on resursseja haastettu, kun näitä keinoja haetaan. Huoli on tietysti harmaasta taloudesta, millä tavalla voidaan työsuhteita valvoa ja kiinnittää huomiota tähän aidosti. On varmasti myöskin se kysymys, miten harmaan työn teettämistä voidaan ennalta ehkäistä. Olettaisin, että jos työnantajat ja (Puhemies koputtaa) erilaiset yhteisöt ovat vahvemmin mukana, ovat tulokset myös hyviä.

Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri kysyi äskeisessä puheenvuorossaan, mikä rahoitus siirrettäisiin opetusministeriölle. Oikeastaan tähän liittyen nyt kysyisin, onko ministerin mielestä ministeriöitten välinen vastuunjako ja rahoitusasia selvä vai mitä se vielä vaatii, että tätä pallottelua ei enää olisi. Kyllä minä hyvin huolestuneena kuuntelin työasiainvaliokunnan puheenjohtajan Skinnarin puheenvuoroa, jossa hän totesi, että tässä sekavassa järjestelmässä koulutus on vain vähentynyt ja kouluttajia on jäänyt työttömiksi. Eikö tämä asia ole kuitenkin koko hallituksen vastuulla? Minusta tämä on välttämätöntä selvittää, koska koulutuskysymys on totta kai avainkysymys kotouttamisessa.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, että yhteistyön pitäisi toimia. Tuntuu vain, että erillisille viranomaisille, ministeriöille ja eri organisaatioille maahanmuuttajat ovat vain pakollisia olemassaolon objekteja, joita heidän täytyy ohjata taikka neuvoa, tehdä näitä suunnitelmia. Täytyy muistaa, että siellä on inhimillisiä ihmisiä taustalla ja heidän sopeuttamisekseen tähän yhteiskuntaan pitäisi pyrkiä tekemään kaikki mahdollinen.

Ed. Tiura puhui ryhmäpuheenvuorossaan siitä, että koulutus, joka ei johda työllistymiseen, ei ole panos—tuotos-suhteessa oikea eikä estä syrjäytymistä. Uskallan olla hänen kanssaan eri mieltä. Täällä on paljon puhuttu siitä, että resurssit ovat riittämättömät. Sitä kautta, että nämä ihmiset ovat edes koulutuksessa, ovat jossain määrin yhteiskunnan osallisia, he pääsevät mukaan erilaisiin toimiin ja yhteisöihin. Sen jälkeen tullaan vielä siihen, että täydellinen kielitaidon puutekaan ei saa olla työllistymisen este, mutta monesti asenteet ovat työllistymisen suurimpia esteitä, ei niinkään koulutus tai kielitaidon puute.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Filatov omassa puheenvuorossaan totesi kielitutkinnoista, että niitä tulee lisää. On hyvä, että tulee lisää, mutta sitten työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari erityisesti totesi, että näitä kieltenopettajia on jäänyt työttömiksi.

Erityinen viesti on tullut inkerinsuomalaisten taholta. Heillä olisi halu osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan aktiivisesti, mutta ennen kuin he voivat siihen osallistua, tarvitaan kielitaitoa, ja jotta se kielitaito saadaan, aktiivista opetusta. Heillä on monta kertaa hyvinkin korkea koulutus, mutta ei venäjän eikä englannin kielellä täällä pärjää, vaan tarvitaan se suomen kielen taito, jotta heidän korkeakouluopintonsakin ja tutkintonsa saadaan taas täällä työelämän käyttöön. Tässä on semmoinen erityisen suuri haaste, koska siinä piilee suuri voimavara. Mutta jos ei nuoriakaan aktivoida suomalaiseen yhteiskuntaan, he vieraantuvat ja ...

... tulee Venäjän mafia ja hoitaa kyllä heidät. Tämä on se karu totuus.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen nimenomaan sitä mieltä, kun puhutaan kielitaidosta ja siitä, mikä sen merkitys on työpaikan saannin osalta, että se on erittäin tärkeä asia. Mutta suurin syyhän lienee nimenomaan nämä motivaatiokysymykset ja se, millä tavalla me suhtaudumme näihin työntekijöihin.

Esimerkillä ehkä voin avata ed. Paasiolle sitä, mitä ajoin takaa. Ei ole pitkä aika, kun luin juuri Aamulehden yleisönosastosta kirjoituksen, missä haukuttiin erästä bussikuljettajaa Tampereella. Tämä ei riittävän hyvällä suomen kielellä pystynyt ilmaisemaan kuljetettavalle henkilölle, millä pysäkillä hänen tarvitsisi jäädä pois. Henkilö itse kyllä asian sai selville ja ymmärsi sen, mutta hän kritisoi nimenomaan sitä, että tämän bussikuskin suomen kielen taito ei ollut täydellistä. Me pystymme työllistämään näitä henkilöitä huolimatta siitä, onko heidän kielitaitonsa täydellistä jokaisessa tilanteessa. Meidän pitää myöskin ymmärtää tämä näkökulma tästä asiasta. Itse olen sitä mieltä ...

Paljon kiitoksia!

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiuralle vielä takaisin. Tästähän ei ollut kysymys. Sanoinkin, että kielitaito voi olla täydellistä taikka osittain täydellistä, mutta työnantajan asenteista, kun näkee vieraskielisen nimen taikka vähän erinäköisen, palkata töihin on kysymys. Jos puhutaan kielestä, niin varmasti minun Turun murteenikin häiritsee täällä hirveän monia enkä tule ymmärretyksi; ihmiset eivät ymmärrä, mitä tarkoitan.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä tuli niin monta asiaa, että ei ihan minuutissa vastaa.

Tästä kuntien ja valtion välisestä rahoitussuhteesta: Siinä on työministeriössä lähdössä liikkeelle selvitysmiesprosessi, joka tämän kevään aikana kävisi läpi niissä kunnissa, joissa on pakolaisia, minkälainen se resurssijako on. Mehän esitimme työministeriössä, että kuntakorvauksessa olisi tullut myös hiukan lisäystä tietyille kunnille, mutta se ei sitten budjettikäsittelyssä, ikävä kyllä, edennyt, mutta en usko, että se tätä järjestelmää kaataa. Lopputulos sitten ratkaisee, millä lailla nämä kustannukset jaetaan, ja valtiovarainministeriö on varmasti siinä yhteistyössä varsin innokkaasti mukana.

Yksi kysymys oli, mitä se aktiivinen maahanmuuttopolitiikka tarkoittaa, mikä se pohja siellä taustalla on. Kyllä siellä on hyvin pitkälle nimenomaan tämä työperäinen maahanmuutto — meidän maahanmuuttomme tähän asti on ollut humanitaarista pääosin — se, mitkä ovat ne tarpeet, mitkä ovat ne välineet, joita tarvitsemme myös työperäisen maahanmuuton hoitamiseksi. Nythän meillä oikeastaan pakolaistaustaisiin ihmisiin suuntautuu paljon enemmän toimenpiteitä kuin esimerkiksi sellaisiin ihmisiin, jotka tulevat Suomeen töihin, sijoittuvat työpaikkaan, mutta saattavat toimia esimerkiksi täysin englanninkielisessä työyhteisössä. Heiltä menevät kaikki mahdollisuudet kielikoulutukseen ja muuhun, jos yritys ei sitä hoida.

Kun he pitkänkin työrupeaman jälkeen jäävät esimerkiksi työttömiksi — Uudellamaalla tällä hetkellä jo näkyy insinöörejä, joilla on hyvä ammattitaito, hyvä kielitaito, mutta se kielitaito on englanti — heidän sijoittamisensa sitten taas toisiin yrityksiin, joissa ehkä olisi samalle työvoimalle tarvetta, mutta joissa työtä tehdään suomeksi, on hyvin vaikeaa. Sen vuoksi on tarpeen kehittää järjestelmiä myös tämän työperäisen maahanmuuton näkökulmasta. Lähtökohta on se, että maahanmuuttajat ovat ihmisiä, heillä on myös muita tarpeita, he eivät ole yksinomaan työvoimaa, eikä heitä voi yksinomaan työvoimana käsitellä. Miten meidän eri palvelujärjestelmämme vastaavat siihen haasteeseen, joka meillä edessämme on?

Harmaan työvoiman ehkäisyssä ehkä yksi sellainen uusi väline, innovaatio, miksi sitä nyt sanoisi, on Tallinnassa sijaitseva palvelupiste, joka on ammattiyhdistysliikkeen liikkeelle laittama, mutta sitä on työministeriökin mukana rahoittamassa. Sen yksi tarkoitus on ennalta ehkäistä harmaiden työmarkkinoiden syntymistä. Ne virolaiset, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan Suomeen työelämään, voivat käydä siellä perehtymässä etukäteen niihin pelisääntöihin, joita suomalaisessa työelämässä on. Palvelupiste on saanut varsin paljon asiakkaita tämän lyhyen ajan kuluessa jo, jotka ovat tulleet mitä moninaisimmin kysymyksin tiedustelemaan, millaisia pelisääntöjä suomalaisessa työelämässä on. Uskon, että tämä yhtenä pienenä välineenä on lisä siihen haasteeseen, jonka kanssa olemme tekemisissä, mutta ei varmasti poista koko ongelmaa eikä edes kovin suurta joukkoa siitä.

Se, että opettajia, kieliopettajia ja muita, on irtisanottu, johtuu siitä, että aikuiskoulutuskeskuksista ostettavan opetuksen määrä on vähentynyt. Työministeriö ostaa sieltä suunnilleen saman verran kuin aikaisemminkin, koska aikuiskoulutukset ovat pärjänneet hyvin näissä kilpailutuksissa, mutta kyllä aikuiskoulutuskeskukset itse ovat tehneet päätökset siitä, mille aloille ne suuntautuvat ja mitä koulutusta ne pyrkivät tuottamaan. Tämä on opetusministeriön alaista toimintaa, ja tässä varmasti on ollut hiukan virhearviointeja sen suhteen, miten suuri esimerkiksi maahanmuuttajien kielikoulutuksen tarve on. Tässä on alueellisesti isoja eroja. Esimerkiksi Uudellamaalla me työministeriön puolelta olemme tekemässä tiukkaa selvitystä siitä, onko esimerkiksi kaikkeen siihen rahoitukseen, jota on olemassa, tarjolla koulutustarjontaa. Aikuiskoulutuskeskusten puolella myös näissä toiminta-avustuksissa on ollut sellaisia asioita, jotka ovat vaikuttaneet niiden volyymiin.

Opetusministeriön ja työhallinnon välipintaa on pyritty myös pehmentämään parlamentaarisessa aikuiskoulutusta käsittelevässä työryhmässä, jossa on tehty tiettyä työnjakoa näiden kahden hallinnonalan välillä. Uskon, että se omalta osaltaan helpottaa tätä välipinnan ikään kuin kiinni kuromista, mutta se ei vielä näy toimeenpanossa, koska aika iso osa niistä esityksistä, joita tässä parlamentaarisessa työryhmässä on tehty, on nyt valmistelussa, ja sitä kautta varmasti tulee helpotusta tähän tilanteeseen.

Mutta se on kyllä tuskaisen hankalaa, rehellisesti voi tunnustaa sen, välillä tämä hallintojen välinen yhteistyö. Se ei ole kiinni siitä, millaisia lakeja säädetään täällä eduskunnassa tai millaisia toimintaohjeita annetaan ministeriöistä, vaan se on usein kiinni siitä, miten ihmiset tulevat toimeen keskenänsä. Jos siellä on hyvin pitkää historiallista taakkaa tietyistä valmisteluprosesseista, niin se aina joskus myös vaikeuttaa sitä yhteistyön tekemistä. Sen vuoksi on aina tervettä vähän vaihtaa niitä ihmisiä, jotka näitä rajapintoja koskettelevat.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tarkistaisin ministerin näkemystä ja toteamaa siitä, että aikuiskoulutuskeskukset itse päättävät, mitä koulutusta ne järjestävät. Minulla on ainakin ollut sellainen käsitys, että kyllä ostaja on lähinnä se, joka on ostanut koulutusta eli on päättänyt, mitä koulutusta ostetaan. Tarjontaahan on ollut monilta muiltakin tahoilta eikä vain aikuiskoulutuskeskuksista. Tämän tarkennuksen haluaisin, arvoisa puhemies.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Haluan täsmentää, mitä tarkoitin. — Anteeksi, ed. Krohn, tulen jo ties monennenko kerran väliin. — Tarkoitin sitä, että aikuiskoulutuskeskukset itse päättävät siitä, millä aloilla ne kilpailevat. Tietenkin ne, jotka ostavat, luovat sitä kysyntää. Tässä on ollut ongelmia, että siellä on ollut enemmän tällaista valmentavan tyyppistä maahanmuuttokoulutukseenkin liittyvää koulutusta, mutta joku aikuiskoulutuskeskus on nähnyt, että tämä ei ole se riittävä markkinarako, vaan me erikoistumme enemmän tällä linjalla, jolla pärjäämme esimerkiksi valtakunnallisessa kilpailussa paremmin. Tämä on aiheuttanut ongelman. On ollut kyse kysynnän puutteesta näiden koulutusten kohdalla. Nyt kun kysyntä kasvaa, niin ei välttämättä aina ole tarjontaa, mutta itse olen pyrkinyt rohkaisemaan aikuiskoulutuskeskuksia varautumaan maahanmuuttokoulutuksen tarpeeseen myös tulevaisuudessa ja panostamaan sille puolelle.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! On aina hauskaa, että odotuksen syy on vilkas ja hyvä keskustelu, koska se on juuri se, mitä tässä maassa tarvitaan tässä vaiheessa, eli käytän tilaisuutta hyväkseni selventääkseni maahanmuuttopolitiikan mahdollisuuksia ja heikkouksia.

Ensimmäiseksi ed. Vistbackalle, joka puhui Australian ja Saksan malleista, toteaisin, että jokainen maa luo politiikkaansa oman historiansa pohjalta. Australian ja Saksan historia suhteessa vierasmaalaisiin ja ulkomaalaisiin on totta totisesti hyvin erilainen kuin meidän suomalaisten. Meidän pitää suomalaisten vahvuuksiemme pohjalta rakentaa suhdetta ulkomaalaisiin.

Useimmissa Euroopan maissa suurten ulkomaalaisväestöjen tulo maahan on aiheuttanut suuria ongelmia, koska on nähty vain, että sieltä tulee sitä työvoimaa ja ne varmaan sitten palaavat. On ollut tämä Gastarbeiter-harha, että voidaan ikään kuin ihmisistä ottaa yksi osa ja jättää muu hoitamatta. Samoin näissä maissa todella on ollut usein siirtomaaperinnettä tai muuta, mikä ilmenee siten, että on ikään kuin pitänyt kansalaiset opettaa pois sellaisesta historiallisesta rasismista, mikä näiden maiden historiassa on. Ajatellaan vaikka, mikä on järkyttänyt Belgiaa: Belgian Kongon historian selvittämisessä ilmeni, että Belgian hallitus 50-luvulla on ollut mukana, kun valtion päämies on murhattu ja upotettu happotynnyriin — aivan käsittämätöntä. Meidän on tätä hyvin vaikea kuvitella; meillä ei tätä historian jaksoa ole, ja se on meidän vahvuutemme.

Siitä syystä uskon, että meillä on aivan loistavat mahdollisuudet, kun me vähän myöhemmin aloitamme sen vaiheen, että Suomeen tulee enemmän ulkomaalaisia. Me olemme vähän niin kuin ne maat, jotka teollistuivat Englannin jälkeen. Kun Englanti teollistui ensin, niin hetken kuluttua se oli vanhanaikainen. Voi sanoa, että ne maat, joissa ulkomaalaisväestö lisääntyi aikaisemmin, ovat jääneet sen oman vanhanaikaisen ulkomaalaispolitiikkansa vangeiksi, ja meillä suomalaisilla on mahdollisuus parempaan. Keskeistä on juuri tämä, että meidän historiamme on toisenlainen.

Mutta meillä on sitten myös paljon tehtävää. Tämä keskustelu oli paljolti sen kaltainen, että ulkomaalaisten integrointi on jotenkin niin kuin hallinnon tehtävä. Ed. Heli Paasiohan kiinnitti tähän seikkaan huomiota. Ei tämä ole semmoinen asia, joka toimii hajuttomasti ja mauttomasti, ikään kuin tämmöinen putkitutkinto, niin että hallintokoneiston läpi nämä ihmiset integroidaan ja kun meillä on hyvät suunnitelmat ja hyvät resurssienjaot ja hyvät systeemit, niin kaikki toimii hyvin.

Ei se ole näin, vaan me joudumme muuttumaan. Me joudumme olemaan vuorovaikutuksissa muidenkin kuin Turun murteita puhuvien kanssa. Kun tietää jo, kuinka vaikeata Turun murretta on kuunnella, niin auta armias, kun sitten tulevat vielä nämä vieraat korostukset. Itse olen Yleisradion hallintoneuvostossa puhunut ehdotuksena ja ajatusleikkinä, että ajatelkaa sitä maailmaa, kun meillä on luontevaa, että uutistenlukija jonain päivänä on somalialainen sukujuuriltaan tai kenties suomea venäläisittäin murtaen puhuva ja sieltä tulee uutiset sillä venäläisellä leveällä l:llä. Kun miettii itseään tässä tilanteessa, niin hätkähtää, että nämä tilanteet herättävät meissä tunteita.

Jos emme me etukäteen puhu avoimesti siitä, että ne ovat muutoksia meidän arkeemme, herättävät meissä tunteita, niin me ikään kuin teemme tämmöisen näkymättömän ja virallisen oikean Suomen hallintointegraation, ja sitten tulee näkymätön piilorasismi, joka ikään kuin ei koskaan keskusteluta, mutta käytännössä jättää nämä ihmiset lasimuurien taakse.

On hyvin mielenkiintoista huomata, että Suomessa jotkut kunnat ovat onnistuneet integroimaan erittäin hyvin ulkomaalaisia. Usein on kysymys pienistä maalaiskunnista, joissa yhtäkkiä tämä ulkomaalainen onkin muuttunut yksilöksi. Juuri luin Kuntalehdestä henkilöstä, joka oli kunnan ravintolanpitäjä ja kunnanvaltuuston jäsen. Juuri tämmöisessä paikassa, josta voisi ikään kuin ajatella, että se on se osa Suomea, jolla on ollut vähiten tekemistä perinteisen monikulttuurisuuden kanssa, on onnistuttu parhaiten integraatiossa, vaikka resurssitkaan kunnassa eivät ole niin hyvät, ja se johtuu siitä, että on ollut mahdollisuus, että ihmiset kohtaavat toisen ihmisen ja ottavat hänet osaksi yhteisöänsä.

Meillä kaupungeissa on tehty suuria virheitä kaavoituksen suhteen. Olen aina sanonut, että keskiluokka kantaa suurissa kaupungeissa aivan liian pientä sosiaalista taakkaa integroinnista. Itse asun Ruoholahdessa niin kutsutussa sekatalossa, missä on omistusasuntoja ja kaupungin vuokra-asuntoja samassa porraskäytävässä, niin että koulussa ei osoitteesta voi päätellä, mistä perheestä lapsi on kotoisin. Meillä pihalla on Suomi—Somalia-jalkapallo-otteluita ja ties mitä ja yhteiselo toimii aivan erinomaisesti. On aivan kohtuutonta, että joissakin kunnissa kaavoitetaan ulkomaalaiset asumaan niiden ihmisten kanssa, joilla on kaikista heikoimmat eväät tehdä tätä sosiaalista arkipäivän integraatiota näiden ulkomaalaisten kanssa. Mielestäni on todella epäisänmaallista, kun keskiluokka on kaavoituksella suljettu pois tästä ulkomaalaisten integraatiosta.

Sitten meillä tämmöinen Suomen kansantaloudesta usein huolta kantanut puolue kuin kokoomus on onnistunut luomaan tyypilliseksi ulkomaalaisen kuvaksi tällaiset poloiset Hannun ja Kertun, jotka ilkeä äitipuoli ja isä ovat työntäneet konttiin siinä toivossa, että joko huonosti käy tai sitten vanhemmat saavat hyvän lottovoiton ja pääsevät tänne leveämmän leivän ääreen. Väitän, että isänmaallinen teko on se, että me aktiivisesti alamme mielikuva- ja tunnetyöskennellä, muuttaa sitä kuvaa suomalaisuudesta monotonisena ja yksitotisena kansana, joka oli tietyssä historian vaiheessa meille sellainen itsenäisyyden ja kansallisen identiteetin turva.

Palaisin ed. Sinnemäen puheeseen, missä vilisivät Stockmannit ja Kabukit. Uskon, että tulevaisuudessa meillä voi olla joku herkullinen teepaahtimo nimeltään Ivanovitshin tee, ja voi olla, että Fazerien ja Finlaysonien tilalle me saamme monikulttuurista osaamista. Väitän, että yksi syy suomalaisen musiikkielämän ja populaarimusiikin menestykseen maailmalla on se, että me olemme alkaneet saada jo vaikutteita muunmaalaisesta musiikista ja meidän sointumme yhdistettynä tähän omaan mollipohjaan ja muiden rytmiin alkaa kiinnostaa maailmaa.

Ajanpuutteen vuoksi en maalaile lisää mielikuvaharjoituksia, mutta toivon, että, hyvät edustajat, alatte kuitenkin jo tänä iltana miettiä, miten me itse muutumme.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sinnemäki ja juuri äsken ed. Krohn loistavalla tavalla kertoivat meidän yhteisestä arvopohjastamme ja näkemyksestämme näistä asioista, joten puutun osittain hajamiettein vain muutamiin asioihin tässä asiassa. Aikoinaan lähetekeskustelussa käytin vihreiden ryhmäpuheenvuoron.

Silloin lähetekeskustelussa oli aikoinaan esillä se, että hallituksen selonteossa oli monta todella tärkeää konkreettista kohtaa, ikään kuin pontta, jotka olivat paitsi konkreettisia ehdotuksia myös vaatimuksia rahoituksesta. Tämä kaikki tapahtui hyvissä ajoin ennen budjettiriihtä. Jo tuolloin pahoin pelkäsin — kun olimme jo siirtyneet oppositioon, niin tohdin sen sanoa — että tässä saattaa olla tämmöinen tilanne, että hallitus kirjoittaa itse itselleen ponsia ja sitten muutaman kuukauden päästä katsoo, toteuttaako se niitä. Jos nyt jälkeenpäin arvioidaan budjettiriihtä, niin valitettavasti olin oikeassa ja läheskään kaikki niistä todella tärkeistä ponsista eivät toteutuneet.

Hallinnollisesti tämän kaltainen ohjelmien kirjoittaminen on ongelmallista, eikä asiaa hirveästi helpota se, että ainakin sivistysvaliokunnan mietinnössä, ehkä myös työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan mietinnössä, puhutaan rahasta myös hyvin epäselvästi resursseina ja tarpeina, mutta ei lukuina. Kun kuitenkin perustuslain mukaankin tämän tasavallan budjetista päättää nimenomaan eduskunta poikkeuksellisen suuresti enemmän kuin mistään muusta asiasta ja kun eduskunnan budjettivalta on perustuslain erityisillä säännöksillä säädetty, niin kyllä ainakin eduskunnan valiokuntien silloin, kun ne puhuvat näin jo konkreettisesti pohjustetusta asiasta, pitäisi uskaltaa puhua rahasta suoremmin ja todeta sitten vaikka, kuinka paljon rahaa vielä puuttuu eikä sitä ole löytynyt.

Yksi ongelmakohta tässä rahassa on, että totuus on se, että meidän valtionosuusjärjestelmämme ei tunnista ulkomaalaisuudesta ja monikulttuurisuudesta johtuvia paineita ja menoja. Jos katsotaan, millä paikkakunnilla Suomessa tällä hetkellä ulkomaalaisia on, ja hyvin usein voi samaan syssyyn liittää, miten erilaiset asiantuntijat ennustavat, millä paikkakunnilla ulkomaalaisten määrä eniten lisääntyy, niin Tampere ja jo mainittu Turku, ei vain ed. Paasion kunniaksi vaan ihan tilastojenkin perusteella, kantavat yksin vastuun, ei, vaan Helsinki ja Turku kantavat kaksin vastuun noin puolesta, itse asiassa reilusti yli puolesta maan ulkomaalaisväestöstä. Sen lisäksi tulee jo äsken vahingossa mainitsemani Tampere sekä jonkun verran sitten muita kaupunkeja.

Silloin tietysti, kun katsotaan sitä, kuinka kauan kotoutuminen kestää, kuinka paljon kieliopetus, niin että se on todellista kieliopetusta, maksaa, mitä tarkoittaa peruskoulu, jossa puhutaan 18:aa kieltä, tai miten toimii oma länsihelsinkiläinen terveyskeskukseni, joka siis helsinkiläisittäin on erittäin hyvinvoivalla alueella oleva terveyskeskus, jossa asiakkailla on yli 40 kieltä, niin on päivänselvää, että valtionosuusjärjestelmän pitäisi tunnistaa urbaanin monikulttuurisuuden piirteet ja erikseen huomioida rahana niiden kaupunkien ja miksei silloin, jos jossain maalaiskunnassakin on merkittävästi ulkomaalaisia, myös näiden taakka ja tehtävät tältä osin. Katson, että seuraavassa hallitusohjelmassa pitäisi olla kyllä selvä kirjaus urbaanien olosuhteiden huomioimisesta valtionosuusjärjestelmässä.

Rasismista ed. Krohn puhui todella hyvin, siitä, että meidän kaikkien on aloitettava mielikuvaharjoittelu. Meillä on maailmalla ihan länsinaapurissa Ruotsissakin, mutta myös muissa Euroopan maissa, erittäin hyviä kokemuksia keskeisen virkamiehistön rasismin vastaisesta koulutuksesta. Toivon, että seuraava hallitus ottaa sen ohjelmaansa korkeimman virkamiehistön osalta ja myös tulevien ministerien osalta.

Yhdysvallat on tässä koulutuksessa aivan omaa luokkaansa. Aikoinaan, kun olin Amerikassa töissä, aluksi koin, että jouduin itsekin tämän kaltaiseen koulutukseen. Ennen sitä koulutusta, sen nyt rohkenen sanoa, olin aivan varma, että minulla ei ole yhtään rasistista ajatusta, minähän olen hyvä pohjoismaalainen ihminen. Mutta kun koulutuksessa opettelimme tunnistamaan niitä ajatuksia, joita emme sano ääneen, niin kyllähän sen huomasi, että on kuitenkin sangen tavallista ja itsekin siihen selvästi sorruin, että määrittelen ihmisen, jota en vielä kovin hyvin tunne, myös hänen rotunsa, uskontonsa, sukupuolensa ja ikänsä perusteella hyvin stereotyyppisesti. Kun koulutus oli ohi, tiesin paitsi, että minussakin on rasistisia piirteitä, myös monta keinoa, miten niistä pääsee pois, kun ne havaitsee. Tämän kaltaista koulutusta mielestäni on saatava lisää, jos me oikeasti meinaamme kotouttaa tänne ulkomaalaisia. Aivan niin kuin ed. Krohn sanoi, kysymys ei ole vain ulkomaalaisten omasta vastuusta ja velvollisuudesta oppia meidän kielemme ja tapamme, vaan meidän on myös opittava kohtaamaan omat ennakkoluulomme ja muutettava niitä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatov puhui hyvin uuden ulkomaalaislakiehdotuksen työvoimaperusteisen muuttamisen osuudesta. Hän on aivan oikeassa siinä, että siltä osin ehkä osauudistus olisi ollut paikallaan, koska siinä hallituksen esityksessä, jonka siis nyt on käytännössä päätetty antaa raueta, olisi ollut parannuksia nykyiseen työperusteiseen muuttamiseen nimenomaan siltä osin, että tarkoitus on pystyä jatkossa paremmin valvomaan, ettei ulkomaalaista työvoimaa hyväksikäytetä, etteivät ulkomaalaiset ole täällä polkumyymässä, dumppaamassa, työehtoja tai ettei peräti ole sen kaltaisia tilanteita kuin joihin ymmärsin ministeri Filatovinkin viittaavan, että kysymys on jopa ihan hyväksikäytöstä, orjatyövoiman kaltaisesta hyväksikäytöstä.

Mutta siinä hallituksen esityksessä kyllä, jos se olisi tarkempaan syyniin tällä kertaa ehtinyt, on kuitenkin toisestakin näkökulmasta arvioitavaa. Siinä esitettiin, että Suomessa työvoiman tarpeen, johon jatkossa nämä työperusteiset oleskeluluvat pohjautuisivat, arvioisi kolmikantatoimielin. (Puhemies koputtaa) Kolmikanta katsoisi, onko ylipäätänsä tarvetta tällä alalla toimialakohtaisesti ulkomaalaiseen työvoimaan. Tarvittaessa se voisi jopa rajata niin, että joskus nämä työperusteiset luvat olisivat vain työnantajakohtaisia. Tältä osin haluaisin varoittaa, että ehkä siihen on otettava mukaan myös eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta katsomaan, että se arviointi on objektiivinen ja että se ei oikeasti ole ...

... työvoimaa sulkeva.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kotouttamislain tavoitteissa korostetaan paitsi varsinaisen kotoutumisen edellytyksiä myöskin tasa-arvoa ja valinnanvapautta. Maahanmuuttajalla on oltava sekä oikeus valita integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen kulttuuriin että oikeus säilyttää oma kulttuurinen identiteettinsä. Näiden molempien oikeuksien toteutumista on siis tuettava, kun halutaan kotoutumisen todella onnistuvan niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta tasapainoisella tavalla. Tavoitteeksi on aivan oikein määritelty koko maahanmuuttajaväestön tavoittaminen.

Onnistuneella kotouttamisella on parhaimmillaan laaja-alaisia vaikutuksia suvaitsevan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan kehittämisessä. Ainakin monia ongelmia voidaan tehokkaasti ennalta ehkäistä. Tässä mielessä viittaan ed. Krohnin puheenvuoroon, jossa hän korosti sitä, että eivät hallinnolliset toimet riitä — ed. Paasio nosti tämän myöskin esille — eivät tietenkään riitä, on kyse todella asenteista, arvoista. On kyse kasvusta, aidosta kasvusta monikulttuurisuuteen, mutta näitten hallinnollisten toimien onnistumisella voidaan paljolti vaikuttaa siihen, että tämä yhteiskunta voisi olla suvaitsevampi. Epäonnistuminen vaikuttaa sitten toiseen suuntaan.

Hallintovaliokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota kotouttamisohjelmien konkretian puuttumiseen sekä ymmärrettävyyden ja tiedottamisen ongelmiin. Kovin yleisellä tasolla olevista ohjelmista ei tietenkään ole paljon käytännön hyötyä, varsinkaan ei, jos niistä ei kovin paljon edes tiedetä, eli laadullisia kriteereitä ja tarkempaa seurantaa tarvitaan ja samoin tarvitaan yksilöllistä informaatio-ohjausta ja tarvitaan eri viranomaisten toimenpiteitten parempaa yhteensovitusta.

Päällimmäiseksi ongelmaksi koettu kielikoulutus on todella saatava kuntoon niin määrällisesti kuin laadullisesti ja hallinnollisesti. Siis tarvitaan riittävä koulutus ilman odotusaikoja ja ilman tätä järjestämisvastuun pallottelua. On aivan totta, niin kuin täällä mietinnössä huomautetaankin, että hyvin motivoivaa kielikoulutus on silloin, kun se pystytään yhdistämään työharjoitteluun ja oppisopimuskoulutukseen ja tuomaan vielä näissä luontevissa yhteyksissä esille. Mutta kaiken kaikkiaan pitää muistaa, että koulutus on nimenomaan kannattava investointi. Ei ole kyse kulusta, vaan on kyse investoinnista, jolla parhaiten sitten sitä tulevaa työllistymistä tuetaan.

Maahanmuuttajien omia äidinkielenopettajia kannattaa käyttää myös kotouttamisohjaajina. Työasiainvaliokunta tuo esille mietinnössä tästä saadut hyvät kokemukset erityisesti lapsiperheiden kohdalla. Samoin kerrotaan, miten monien kuntien neuvontapisteet ovat todella toimineet hyvin ja niistä on tullut suosittuja kohtaamispaikkoja neuvonnan lisäksi.

Mielestäni asumisen suunnittelulla on myös tavattoman tärkeä merkitys kotoutumiselle. Toisaalta tarvitaan oman etnisen ryhmän tai kansallisuuden kulttuurista yhteisyyttä, mutta toisaalta ei ole hyvä muodostaa erillisiä maahanmuuttajien asuinalueita, eli tässäkin on kyse tasapainosta uuteen yhteisöön integroitumisen ja toisaalta oman yhteisöllisen identiteetin välillä. Maahanmuuttajat eivät tietenkään ole mikään yhtenäinen joukko, ja siksi tarpeetkin ovat hyvin erilaisia.

Jo selonteko, kuten mietintökin, nostaa hyvin esille erityistukea tarvitsevat, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä erityisesti työelämän ulkopuolella olevat maahanmuuttajanaiset. On hyvä, että nuorten ongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja ratkaisemiseen on kehitteillä laaja pilottiprojekti, jonka kokemuksia kunnat voivat sitten hyödyntää.

Selonteossa esitetään maahanmuuttajanaisille omaa alkuvaiheen tukiohjelmaa, jossa on kiinnitettävä huomiota myöskin mahdollisen väkivallan ehkäisyyn. Tämä on tietysti erinomainen tavoite, mutta samalla pitää huolehtia näiden naisten todellisista osallistumismahdollisuuksista myöskin käytännössä. Esimerkiksi suomen kielen opetus olisi tuotava kylliksi lähelle, sinne asuinalueelle, ja samalla järjestettävä esimerkiksi päivähoitoa kielikurssien ajaksi.

Niin kuin aikaisemmin keskustelussa on mainittu, eri järjestöt, kolmas sektori, ovat todella merkittävä tuki ja voimavara maahanmuuttotilanteessa ja kotouttamisessa. Etenkin monet liikuntajärjestöt ovat tässä mielessä jo tehneet hyvää ja tuloksellista työtä. Tämän toiminnan toivoisi kyllä jatkuvan ja laajenevan. Jälleen kerran on kyse aktiivisuudesta, myöskin toiminnasta tiedottamisesta, mutta on kyse myöskin yhteiskunnan tuesta järjestöjen maahanmuuttajille suunnatuille projekteille ja ohjaajien koulutukselle.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, muistuttaisin keskeisen kulttuuripalvelumme, nimittäin kirjastojen, mahdollisuuksista tukea maahanmuuttajien tiedon ja elämysten tarpeita niin uuden kuin entisenkin identiteetin kannalta. Otin tämän asian esille jo selonteon lähetekeskustelussa ja olin vähän pettynyt, kun ei edes sivistysvaliokunnan lausunnossa mitään tästä mainittu. Kirjastojen kohdalla kasvavat tarpeet edellyttävät kasvavia resursseja, ja ne edellyttävät asianmukaista koulutusta. Erityisesti niillä alueilla, joissa maahanmuuttajia on todella paljon, lisää satsauksia tarvitaan niin aineistoon kuin henkilöstön määrään ja kouluttamiseen. Nimittäin kirjastojen kautta pienenkin kielialueen aineistot saadaan hyvin yhteiskäyttöön ja laajalti hyödynnettyä, ja kyllä kirjasto aineistojen ohella tarjoaa erinomaista ohjausta ja koulutusta tiedonlähteille ja samalla myöskin mainion kohtaamispaikan sille kulttuuriselle vuorovaikutukselle, jota me kaikki tarvitsemme.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka Suomi on monikulttuuristumassa hyvää vauhtia, silti valitettavasti on kyllä edelleen nähtävissä, että me suomalaiset suhtaudumme liian usein erilaisiin ihmisiin keskuudessamme vähän turhan kielteisesti. Tämä suhtautumistapamme johtuu osittain vääristä tiedoista, turhista peloista ja ennakkoluuloista, mutta aivan yhtä lailla osittain myös tietoisen suvaitsemattomista asenteista.

Tämä selonteko on osoittanut nyt ainakin sen, että täällä eduskunnassa kyetään asioihin paneutumaan asiallisesti, ja sitä osoittaa mielestäni tämän selonteon käsittely, joka on tehty perusteellisesti ja laajasti. Tällä tavoin olemme siis mielestäni osoittaneet, että haluamme Suomen etenevän yhä laajempaan monikulttuurisuuteen maltillisesti ja huomioiden erityisesti maahanmuuttajien omat näkemykset ja kokemukset.

Muutamia huomioita kuitenkin mietinnöstä.

Pidän erittäin tärkeänä sitä, että valiokunta on kiinnittänyt huomiota eri viranomaisten väliseen yhteistyöhön, josta täällä on keskusteltu tänään jo paljon. Jos me suomalaiset emme tarvitse luukulta toiselle pompottelua, niin sitä eivät todellakaan tarvitse usein kielitaidottomat, byrokratiaamme tuntemattomat pakolaiset tai maahanmuuttajat. Pitää myös muistaa se, että monelle maahanmuuttajalle luottamus viranomaisiin voi olla aivan vieras asia. Omassa kotimaassa, omassa kulttuurissa, saattaa olla sellainen tilanne, että viranomaisiin ei ole ollut paljon luottamista. Sitten tullaan tänne Suomeen, jossa me perinteisesti kuitenkin luotamme viranomaisten toimintaan ja odotamme sitä myös tänne tulevilta maahanmuuttajilta. Tässä mielessä opastaminen ja tiedottaminen myöskin maahanmuuttajien ja pakolaisten omalla kielellä alkuvaiheessa olisi mitä parhainta tukea kotoutumiselle, jotta tottuminen meidän hallintokulttuureihimme kävisi mahdollisimman nopeasti maahanmuuttajilta.

Puhemies! Työvoimapoliittinen näkökulma on tärkeä, koska työ tai työttömyys määrittää myös maahanmuuttajan elämää uudessa yhteiskunnassa. Kielitaito on hyvin tärkeä osa suomalaiseen työelämään integroitumista. Liian usein kuitenkin hyvin koulutetut kielitaitoisetkin maahanmuuttajat eivät kerta kaikkiaan kelpaa työmarkkinoillemme, vaan he saavat korkeintaan erilaisia pätkätöitä ja hanttihommia, jos niitäkään.

Kuten valiokuntakin toteaa mietinnössään, on maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työttömyys edelleen noin kolminkertainen verrattuna yleiseen työttömyyteen siitäkin huolimatta, että, niinkuin ministeri täällä kertoi, työllisyystilanne on viime vuosina kuitenkin parantunut. Tällaisten hyvin koulutettujen maahanmuuttajien — eikä sitä pidä minusta katsoa myöskään sen koulutuksen kautta, vaan ylipäätään maahanmuuttajien — saaminen mukaan työelämään olisi hyvin tärkeää. Hehän ovat ikään kuin tyhjäkäytöllä, ja sen vuoksi mielestäni tämä tyhjäkäyttö olisi vaihdettava hyötykäyttöön, että he pääsisivät olemaan paremmin osallisina suomalaisessa yhteiskunnassa. On hyvin tärkeää ja merkityksellistä se, että voi kokea, että minä osaan ja pystyn ja olen osa tätä joukkoa. Se, että ihminen puhuu suomea aksentilla tai hivenen murtaen, ei saa olla syy työmarkkinoilta ulos sysäämiseen.

Lisäksi näen, että maahanmuuttajien osaaminen olisi hyödyksi paitsi suomalaisessa työelämässä myös kaikilla muillakin elämän alueilla. Onkin hyvä, että maahanmuuttajat saataisiin mukaan niin suomalaiseen yrityselämään, politiikkaan kuin järjestöjenkin toimintaan.

Puhemies! Kun Suomi väistämättä muuttuu koko ajan yhä monikulttuurisemmaksi, on niin kuntien koulutoimella, nuorisotyöllä kuin järjestöilläkin edessä isoja haasteita. Rasismiin ja suvaitsemattomuuteen meillä ei ole varaa. Eri toimijoiden olisikin otettava tunnuslauseekseen hyvä ja paljon käytetty nuorisojärjestöjen iskulause: "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia." Kun olen itse saanut tehdä tätä rasismin vastaista työtä niin liikunta- kuin nuorisojärjestöjenkin parissa, uskon vahvasti siihen, että vain aitojen kohtaamisten kautta suvaitsevaisuus voi kasvaa. Näitä aitoja kohtaamisia taas voidaan luoda erinomaisesti juuri järjestöelämän puitteissa. Esimerkiksi liikunnassa ei tarvita välttämättä yhteistä kieltä, mutta siinä voidaan silti oppia toinen toiselta ja tulla tutuiksi. Usein näihin harrasteisiin, niin kuin tiedämme suomalaisestakin liikuntaelämästä, osallistuu koko perhe, eivät siis pelkästään lapset, nuoret tai aikuiset yksinään, vaan usein siellä kentän laidalla huutojoukkueena on koko perhe mukana. Näin sitä tärkeää yhteisöllisyyttä saataisiin lisää. Tässä työssä tarvitaan paljon rohkeutta niin suomalaisilta järjestötoimijoilta kuin maahanmuuttajilta itseltäänkin.

Haluan, arvoisa puhemies, lopuksi siteerata nuorisojärjestöjen kampanjan kortin tekstiä, joka mielestäni voisi olla kotoutumisen ja monikulttuuristumisen ohjenuora meille kaikille. Se kuuluu näin: "Suvaitsemattomuus ei ole riittävän kova asenne. Vielä kovempaa on kuunnella, oppia ja ymmärtää aiemmin vierasta ja outoa ihmistä. Kaikkein kovinta on ryhtyä työhön ja toimintaan koko maailman elämän puolesta." Aivan kuten Martin Luther King aikoinaan sanoi: "Pahinta eivät ole pahojen teot, vaan hyvien hiljaisuus."

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kolme vuotta sitten säädetyn kotouttamislain toimivuutta on nyt tarkasteltu valtioneuvoston selonteossa, niin kuin eduskunta edellytti tätä lakia hyväksyessään.

Kotouttamisessa on kyse varsin monitahoisesta kokonaisuudesta, jolla pyritään maahanmuuttajien integroimiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa käytännössä niiden tietojen ja taitojen saattamista maahanmuuttajan ulottuville, joiden avulla hän kykenee vaikuttamaan omaan taloudelliseen ja sosiaaliseen selviytymiseensä sekä osallistumaan ja vaikuttamaan suomalaisessa yhteiskunnassa tasavertaisesti muun väestön kanssa.

Koska on kyse tavoitteesta saada maahanmuuttaja mahdollisimman kokonaisvaltaisesti osalliseksi uudesta kotimaastaan, onnistuakseen kotouttaminen edellyttää luonnollisesti hyvin kiinteätä yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Useassa hallintovaliokunnan kuulemassa asiantuntijalausunnossa korostui, että tehtävänjako eri viranomaisten kesken ei ole riittävän selkeä ja johdonmukainen. Hallintovaliokunta toteaa mietinnössään, että eri viranomaisten tehtävät, työnjaot ja vastuut on määriteltävä nykyistä tarkemmin ja tarvittaessa työnjakoa on muutettava. Tämän on tapahduttava sekä kunnallis- että valtionhallinnon tasolla. Valiokunta on myös aivan oikein korostanut sitä, että kansalais- ja maahanmuuttajärjestöille on annettava halutessaan mahdollisuus osallistua kunnan kotouttamisohjelman valmisteluun ja täytäntöönpanoon.

Kunta on peruspalvelujen järjestäjänä aivan keskeisessä roolissa kotouttamislain toimeenpanossa. Kotouttamistoiminta on nimenomaan paikallista toimintaa. Hallintovaliokunta on katsonut, että kunnan roolin tulisi näkyä entistä selkeämmin ja että painopistettä olisi siirrettävä kunnallishallintoon, jotta eri viranomaisten tehtävät, työnjako ja vastuut voitaisiin määritellä tarkemmin. Kunnan on yhdessä eri viranomaisten kanssa laadittava konkreettinen, paikallista toimintaa ohjaava kotouttamisohjelma. Kotouttamisohjelman tulisi olla aina kulloisinkiin paikallisiin oloihin räätälöity ja mahdollisimman konkreettinen. Niissä tulisi huomioida myös maahanmuuttajien erilainen elämäntilanne.

Kotouttamisohjelmien toimenpiteet ovat selvästi painottuneet työmarkkinoille pyrkiviin maahanmuuttajiin muiden, kuten lasten, nuorten ja vanhusten, jäädessä vähemmälle huomiolle. Tämä on taas tänään tässä keskustelussa tullut monta kertaa esille. Tähän olisi tulevaisuudessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Ed. Haatainen ja monet muutkin edustajat kiinnittivät omissa puheenvuoroissaan huomiota maahanmuuttajien kieltenopetuksen resurssien lisäämisen välttämättömyyteen ja kiireellisyyteen. Maahanmuuttajan kielikoulutus tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti. Se on kaikkien etu.

Arvoisa puhemies! Yksi pikaisimmista korjausta vaativista seikoista on kotouttamislaista tiedottaminen. Eri viranomaisten on otettava vastuu omaan hallinnonalaan kuuluvien kotouttamistoimien riittävästä tiedottamisesta maahanmuuttajille. On osoittautunut, että vain harvalla maahanmuuttajalla on oikeanlainen käsitys kotouttamislaista ja kotouttamissuunnitelman tavoitteista ja tarkoituksesta eivätkä he ole pitäneet sitä hyödyllisenä. Tiedottaminen kotouttamislaista ei ole selvästikään ollut riittävää. Hallintovaliokunnan mielestä valtioneuvoston selonteon kehittämislinjaukset tiedottamisen osalta eivät ole riittäviä, vaan valiokunnan kannan mukaan tarvitaan enemmän myös henkilökohtaista ohjausta.

Kotouttamislain toimenpiteillä saavutetut maahanmuuttajien työllisyyden parantamista koskevat tulokset ovat tähän mennessä jääneet varsin vaatimattomiksi. Maahanmuuttajien työttömyys on edelleen noin kolminkertainen verrattuna yleiseen työttömyyteen. Maahanmuuttajien työllistymisedellytysten parantamiseen on kiinnitettävä huomiota, eikä vähiten sen vuoksi, että edessämme on todennäköisesti kuitenkin monia aloja koskeva työvoimapula. Tällä hetkellä meillä työttömyys on melkoinen, mutta suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle työntekijöitä tulee työmarkkinoille vähemmän kuin heitä sieltä poistuu.

Maahanmuuttajien kotoutumista edistävistä toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten tarkka selvittäminen ja niiden rahoitus sekä valtion ja kuntien välinen kustannustenjako ei ole ongelmatonta. Hallintovaliokunta mietinnössään kiinnitti tähän epäkohtaan myös huomiota. Selonteossa ei ole linjauksia valtion ja kuntien kustannustenjaosta, ainoastaan toteamus selvitystyön jatkamisesta. Tähän selvitystyön jatkamiseen myös viittasi ministeri Filatov yhdessä puheenvuorossaan.

Pidän tärkeänä valiokunnan toteamusta, että lähtökohtana tulee olla, ettei kuntataloutta rasiteta lisääntyvästi kotouttamislain toimeenpanon johdosta. Toivottavasti tämä selonteko omalta osaltaan vauhdittaa kotouttamistoimien kuntoonsaattamista ja kotouttamislain toimeenpanossa nyt havaittujen ongelmien ja puutteiden pikaista korjaamista.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko kotouttamislain toimeenpanosta on ollut hallintovaliokunnan arvioitavana, ja useampi valiokunta siihen on antanut lausuntonsa, joista sitten hallintovaliokunta on kerännyt erinomaisen mietinnön. Kotouttaminen on erittäin tärkeää, silloin kun meille maahanmuuttajia tulee, tulevat he sitten vapaaehtoisesti tai pakolaisina; maahanmuuttajille pitää saada koti, ja jotta koti on mieluisa paikka, siihen tarvitaan tietenkin mieluisa ympäristö.

Täällä ministeri Filatov omassa puheenvuorossaan puuttui kieliasiaan, kielikoulutukseen. Kielikoulutusta on vähennetty. Se on varsin valitettava asia, koska ensisijainen on juuri kielitaito. Se on saatava sille tasolle, että sillä tullaan toimeen koulussa ja sillä tullaan toimeen työympäristössä. Suomalaisilla työnantajilla on erittäin hyviä kokemuksia esimerkiksi inkerinsuomalaisista. He ovat ahkeria, tunnollisia työntekijöitä, mutta heidänkin keskuudessaan on paljon niitä, joilla kielitaidon kanssa on ongelmia. Otan inkerinsuomalaiset esille siksi, että heitä on suuri joukko Suomessa ja nimenomaan valtiovallan korkeimman tahon tänne kutsumana.

Työpaikka on ihmiselle tärkeä, koska sitä kautta syntyy sitoutuminen ympäristöön ja se hyvinvointi, jota omassa elämässä ja perhe-elämässä tarvitaan. Asunto on tärkeä, ja millä tavalla asuntoasioita järjestetään, sekin on todella tärkeä asia. Olen käynyt ajatustenvaihtoa inkerinsuomalaisten kanssa, ja he haluaisivat nimenomaan omistusasuntoa, koska se heidän mielestään juurruttaa entistä paremmin tähän suomalaiseen yhteiskuntaan, kun on tavoite, miksi tekee, miksi säästää. Kuitenkin heillä, kun he ovat muuttaneet rajan takaa tänne, myyneet siellä omaisuutensa ja päässeet täällä juuri ja juuri alkuun, puuttuu alkupääoma asunnon hankkimiseen. Siinä olisi syytä miettiä valtion takuutoimia maahanmuuttajille niin, että asuntoasiassa heitä autettaisiin.

Nuorten koulutus on äärettömän tärkeä asia. Meillä on paljon maahanmuuttajia, joilla on korkea koulutustaso tänne tultaessa, mutta taas kerran kielitaito puuttuu ja puuttuu myöskin usein työkokemus. Näiden nuorten aktiviteetin nostaminen niin korkealle, että heidät saadaan mukaan joko jatkokoulutukseen tai työelämään, on erittäin tärkeää, koska jos ei mukaan saada, tapahtuu syrjäytymistä. Syrjäytyminenhän nimenomaan maahanmuuttajille on vakava asia, niin kuin tietenkin kaikille muillekin, mutta ulkomaalaiset ovat alttiimpia jostain syystä rikoksen teille. Jos rikollisuus heidän keskuudessaan lisääntyy, siihen on sitten usein tullut mukaan myöskin huumausainekauppa, ja aikaa myöten, niin kuin tämä inkerinsuomalainen asiantuntija kertoi, sitten mafia hyvin nopeasti yrittää tietenkin saada lonkeronsa näiden nuorten keskuuteen.

Meillä on suuria haasteita. Selonteon käsittelyn yhteydessä on käynyt ilmi, että raja-aidat eri hallinnonalojen välillä estävät asianmukaista toimintaa ja asianmukaista asioiden hoitoa. Ne raja-aidat on voitava kaataa, koska opetusministeriön, työvoimaministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön ei pidä lokeroida näitä asioita, vaan kysymys on yhdestä isosta kokonaisuudesta. Asiat on pistettävä tärkeysjärjestykseen. Niihin on osoitettava riittävästi rahaa, koska tavoitteena on kuitenkin näiden ihmisten mukaan saanti aktiivisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Heidän työpanostaan suomalainen yhteiskunta tarvitsee. Ainoastaan järkevästi toimien voimme saavuttaa parhaan mahdollisen tuloksen. Mietintö sinänsä antaa hyvää pohjaa, kunhan seuraava hallitus tekee selkeät listaukset siitä, kuinka asioita pitää jatkossa viedä entistä tehokkaammin eteenpäin ja nimenomaan ihmisten edun mukaisesti.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän iltapäivän aikana on käyty hyvin antoisaa keskustelua tästä asiasta. Kaikissa puheenvuoroissa on oltu hyvin lähellä oikeaa asiaa, mutta on jäänyt mainitsematta yksi asia, jonka haluan kertoa tässä.

Pitää muistaa sanonta: maassa maan tavalla, tai maasta pois. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että kotouttaminen todella tapahtuu mahdollisimman joustavasti ja hyvästi, että tulija oppii uuden kielen ja löytää työpaikan ja työpaikan kautta rikollisuus pysyy pois. Toisaalta meidän ei pitäisi Suomen verovaroilla tukea heidän entistä kulttuuria kovin voimakkaasti sikäli, että niin pian kuin he vain suomalaistuvat, sitä äkempää he saavat hyväksyntää. Jos me rahoitamme sitä heidän kulttuuriaan kovin voimakkaasti, niin se on minun mielestäni tietynlaista rasismin rahoittamista. Niin kauan kuin he pysyvät erilaisina, on vaara joutua rasismin kohteeksi, mutta niin pian kuin he suomalaistuvat, jos tätä sanaa voi käyttää, niin pian he ovat tavallaan rasismin pelkojen ulkopuolella. Heille pitää antaa kyllä mahdollisuus kehittää ja vaalia omaa kulttuuriaan, mutta suomalaisilla verovaroilla sitä ei pidä kovin suuresti rahoittaa.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Totta kai, niin kuin ed. Vilkuna sanoi, maassa maan tavalla, mutta täytyy myös muistaa se, mitä ed. Vilkuna vaati, että tänne tullessaan maahanmuuttajat muuttuisivat ikään kuin kaltaisiksemme. Katsotaanpa ympärillemme ja mietitään, millaisia ovat meidän kaltaiset. Onko meillä yksi ainoa rotu, yksi ainoa malli elää ja antaa toisten elää, kun tullaan Suomen rajojen sisäpuolelle? Toivon, että näin ei ole ja kunnioitetaan monikulttuurisuutta ja suvaitaan myös muulla tavalla eläviä.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehdottomasti olen ed. Paasion kanssa samaa mieltä: näin on ja näin hyvä on, mutta todella sen pitää tapahtua kohtuullisessa mielin. Eihän heistä missään tapauksessa suomalaisia voi tehdä eikä tarvitse tehdä, mutta niin lähelle kuin he suomalaista kulttuuria pääsevät, niin pian kuin pystyvät, niin se on kuitenkin sitä tapaa, millä he sen hyväksynnän yleisessä mielipiteessä ja tuolla kaduilla saavat.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan tässä keskustelun lopuksi tulleitten näkökohtien johdosta haluan lyhyesti todeta, että varmaan on niin, että suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan enemmän suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Mutta kyllä myöskin selkeästi on todettava se, että tänne tulijoilla täytyy olla vilpitön halu sopeutua suomalaisen yhteiskunnan normeihin ja myös suomalaisen yhteiskunnan arvojen kunnioittamiseen. Tästä tasapainosta löytyy minusta se oikea kehys, missä täytyy toimia.