Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies! (Hälinää)

Tack, fru talman! — Suomessa ei toisin kuin monessa muussa valtiossa ole hedelmöityshoitoa koskevaa erillistä lainsäädäntöä. Tällaista hoitoa annetaan meillä voimassa olevan terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Toistaiseksi varsinaisia käytännön ongelmia tai epäeettistä toimintaa ei ole ilmennyt. Kun hedelmöityshoidot kuitenkin edelleen kehittyvät, toiminta uhkaa saada epäterveitä piirteitä, ja sen vuoksi on välttämätöntä säätää laki, jolla voidaan suojata ihmisarvon loukkaamattomuutta ja kieltää kaikenlainen epäeettinen toiminta, kuten kaupankäynti sukusoluilla ja alkioilla sekä alkioiden toisintaminen, niin sanottu ihmisen kloonaaminen.

Kaikki lakivaliokunnassa kuullut asiantuntijat ja ilmeisesti muissakin valiokunnissa tästä asiasta kuullut asiantuntijat ovat olleet yhdestä asiasta yhtä mieltä. He ovat pitäneet hedelmöityshoitojen antamista koskevan lain säätämistä tarpeellisena ja kiireellisenä nimenomaan näitten mainitsemieni epäkohtien välttämiseksi. Mutta siihen on suurin piirtein myös yksimielisyys päättynyt. Tätä lainsäädäntöä on valmisteltu maassamme jo kaksikymmentä vuotta, ja kiistakysymykset ovat kautta näiden vuosien olleet suurin piirtein samat. Otan tässä esille vain kaksi pääongelmaa. Toinen niistä on kysymys lapsen oikeudesta saada tietää biologinen alkuperänsä, ja toinen ongelma koskee sitä, kenellä on oikeus saada hedelmöityshoitoa.

Edellinen kysymys näyttää kyllä nyt ratkenneen yksiselitteisesti eduskuntakäsittelyn aikana toistaiseksi ainakin, sillä perustuslakivaliokunta on todennut, että tavallinen lainsäätämisjärjestys edellyttää, että lapsella on ehdoton oikeus saada 18 vuotta täytettyään tietää luovuttaja. Lakivaliokunta esittää nyt mietinnössään, että hallituksen esitys muutetaan vastaamaan perustuslakivaliokunnan näkemystä tämän kysymyksen osalta.

Keskustelua aiheuttaa edelleen tämä toinen kysymys: kenelle tulisi myöntää oikeus saada hedelmöityshoitoa. Valiokunta on oikeastaan joutunut kolmen teoreettisen vaihtoehdon eteen:

Ensimmäinen on se, johon mietinnössä on päädytty, eli se, että hedelmöityshoitoa annettaisiin vain avio- ja avopareille, siis mies—nainen-pareille.

Toinen periaatteessa mahdollinen vaihtoehto olisi se, että hedelmöityshoitoa voitaisiin antaa ei vain avio- ja avopareille vaan rajatusti myös yksinäisille naisille. Yksinäisillä naisilla tarkoitetaan tässä myös yksinäistä naista lesbosuhteessa.

Kolmas vaihtoehto olisi avoimin eli se, että sekä avio- että avopareille voitaisiin hoitoa antaa että myöskin yksinäisille naisille lääkäreiden toimintaa ohjaavien yleisten määräysten puitteissa.

Lakivaliokunta on siis päätynyt esittämään, että hedelmöityshoitoa saadaan antaa vain avio- ja avopareille. Tätä voidaan pitää niin sanottuna arvokonservatiivisena mallina, joka tukeutuu toisaalta pohjoismaiseen lainsäädäntölinjaukseen, se siis vastaa muissa Pohjoismaissa voimassa olevaa lainsäädäntöä, ja siinä toisaalta sitten korostetaan isän merkitystä lapsen kehitykselle.

Tämän lakivaliokunnan ehdotuksen osalta on ... (Hälinää)

... ainakin julkisuudessa on syntynyt väärinkäsityksiä joka tapauksessa niin sanotun kriminalisoinnin osalta. Kriminalisointi elikkä nämä sanktiomääräykset, jotka liittyvät tähän ehdotukseen, on ymmärretty väärin. Ne eivät suinkaan koske hoitoa hakevaa yksinäistä naista, vaan ne kohdistuisivat sellaisen hoidon antajaan, jota laissa ei hyväksytä. Tämä on vain täysin, sanoisinko, vakiintunut johdannainen. Suomessa on tilanne se, että kaikkien luvanvaraisten ja valvonnan alaisten elinkeinojen osalta on säädetty sanktioita. Tämä ei ole sen ihmeellisempi asia. Meidän kirjanpitolaissamme on myös sanktioita, jos sitä rikotaan. Tämä on siihen verrattava.

No, sitten hallituksen esityksen mukainen malli: Sen mukaan saataisiin antaa avio- ja avopareille hedelmöityshoitoa ja yksinäisille naisille edellytyksin, että mies, jonka siittiöitä hedelmöitykseen käytetään, voidaan äidin tai lapsen vaatimuksesta vahvistaa lapsen isäksi. Tätä on valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden puolelta monessa suhteessa arvosteltu. Sitä on erityisesti pidetty elämälle hyvin vieraana ratkaisuna ja itse asiassa tosiasiallisena esteenä hedelmöityshoidon antamiselle yksinäiselle naiselle. Kiinnitän vain yhteen kritiikin kohtaan huomiota tässä, ja se on perustuslakivaliokunnan lausunto tästä asiasta. Se on myös tämän asian käsittelyn kannalta tästä eteenpäin merkityksellinen kannanotto.

Perustuslakivaliokunta toteaa nimittäin seuraavasti: "Lakiehdotuksen 12 § koskee hedelmöityshoidon antamista yksinäiselle tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävälle naiselle. Tällöin noudatetaan soveltuvin osin myös 8 ja 9 §:n säännöksiä tietojen antamisesta parille ja parin suostumusasiakirjasta. Esityksen perusteluissa asia esitetään niin, että sukusoluja luovuttanut mies ikään kuin tulee näitä säännöksiä tällöin sovellettaessa parin miespuolisen osapuolen tilalle. Sitten tulee tästä vakava huomio: "Tästä syystä katsotaan, että hoitoa saava nainen ja siittiöiden luovuttaja tulevat samalla tietämään toistensa henkilöllisyyden. Käsitys ei saa mitään tukea lakitekstistä, eikä tällainen tilanne yksiselitteisin säännöksin aikaansaatunakaan valiokunnan käsityksen mukaan olisi sopusoinnussa perustuslain 10 §:n 1 momentin kanssa." (Ed. Skinnari: Selkeätä tekstiä!)

Lakivaliokunta on siis todennut tämän isyyden vahvistamisedellytyksen mahdottomaksi perustuslakivaliokunnan äsken lukemani lausuman johdosta, ja sen vuoksi onkin oikeastaan jäänyt ne kaksi vaihtoehtoa, jotka näkyvät mietinnöstä, toisaalta mietinnön lopputulos ja toisaalta vastalauseessa oleva ehdotus. Tässä onkin oikeastaan tämän asian ydin, ja tämän asian ratkeaminen tässä on lain syntymisen edellytys.

Fru talman! I tjugo år har tvisten stått kring två huvudfrågor när det gäller beredningen av detta ytterst svåra lagförslag om fertilitetsvård. Det ena har gällt barnets rätt att få kunskap om sitt biologiska ursprung, sin biologiska far och den andra tvistefrågan har gällt vem som skall ha rätt att få fertilitetsvård. Grundlagsutskottet har underkänt det krav som är inbyggt i regeringens proposition och som gäller fastställandet av faderskap som en möjlighet och en förutsättning för att ensamstående kvinnor skall kunna ges fertilitetsvård. Därför har lagutskottet inte gått in för regeringens lösning i det här avseendet. Återstod två teoretiska möjligheter, antingen att ge fertilitetsvård enbart åt gifta par eller så kallade sambor, man och kvinna, en annan möjlighet är den som i den avvikande meningen framförs i det här betänkandet.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen tärkeimpänä perusteluna on tietenkin ollut se, että saadaan säätelyn piiriin sukusolujen ja alkioiden käyttö hedelmöityshoidossa. Sitä tämä hallituksen esitys tietysti nyt pääasiassa palvelee. Täällä eduskuntakäsittelyssä eri valiokunnissa asia on ollut hyvin vaikea käsiteltäväksi, mikä tulee hyvin ilmi myöskin näistä eriävien mielipiteitten määristä ja erilaisista kannanotoista. Luultavasti juuri tämän seikan johdosta, tämän koskettavuuden johdosta, eri ryhmissä on päädytty siihen, ainakin meidän ryhmässämme, että olemme omantunnonasioiden kanssa nyt liikkeellä, ja moni kansanedustajakollega, niin olen ymmärtänyt, olisi henkilökohtaisesti jopa toivonut, että tämän tyyppisiä asioita ei tarvitsisi eduskunnassa lainkaan päättää, mutta, niin kuin sanoin, itse toiminta on syytä saada sääntelyn piiriin perusperiaatteittensa osalta, niin kuin tässä nyt on esitetty.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaan tämä esitys tietysti monella tapaa on kuulunut antaessamme lausuntoa lakivaliokunnalle. On useitakin kohtia, joihin pysähdyimme. Niin kuin tässä nyt nähdään, meidän kannanottomme ei ollut yksimielinen, vaan myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon liittyy kolme eriävää mielipidettä, mutta seuraan tässä puheenvuorossani valiokunnan enemmistön kannanottoja.

Hoidon antamisen edellytyksistä säädellään monessakin pykälässä. Ensimmäinen tämmöinen merkittävä problematisointi koski hoidolle asetettavaa ikärajaa, joka hallituksen esityksessä on 46 vuotta. Asiantuntijalausunnoissa todettiin, että tämä ikäraja on hoidollisesti aivan liian korkealla, ja tuotiin esiin alempia ikärajoja, esimerkiksi 42 vuotta. Kaiken kuulemisen jälkeen meidän valiokuntamme päätyi ehdottamaan, että tämä ikäraja kuitenkin säilytetään hallituksen esityksessä. Näinhän ei nyt sitten ole lakivaliokunnan enemmistön kannanotossa käymässä. Olen tietysti sen lakivaliokunnan mietinnönkin lukenut. Siellä sitä asiaa perusteltiin lähinnä sillä tavalla, että hoitava lääkäri viime kädessä tekee sitten ratkaisun tällä kohtaa niin kuin muunkin hoidon osalta ikään liittyvästä puolesta.

Sitten sitä edellytystä, että hoitoa ei saisi antaa, jos on ilmeistä, ettei pari voi turvata lapselle tasapainoista kehitystä, on käsitelty 7 §:ssä. On aika mielenkiintoista, että se on aika vähäiseen varaan tavallaan jätetty hallituksen esityksessä, mutta me olimme sitä mieltä valiokunnassa, että nämä sosiaaliset ja psykologiset tekijät, jotka vaikuttaisivat vanhempien mahdollisuuksiin huolehtia lapsesta ja tämän tarpeista, on vakavasti otettava huomioon ja niitä on arvioitava riittävästi. Eri yhteyksissä on tuotu esiin, että meillähän on adoption saannin yhtenä edellytyksenä hyvinkin tarkka, monen mielestä liiankin tarkka, läpikäynti siitä, ollaanko sopivia vanhemmiksi. Me emme kuitenkaan lähteneet mitään tarkempaa menetelmää tässä esittämään, mutta halusimme kiinnittää huomiota siihen, että sopivuus vanhemmaksi tulee tässä yhteydessä harkita tarkkaan.

Sitten tullaan tähän kiisteillympään kohtaan, 12 §:ään, ja siinähän hallituksen esitys tuli meidän valiokuntamme enemmistön kannanotoksi, elikkä ajatus olisi sitten se, että hedelmöityshoitoa saadaan antaa naiselle, joka ei elä 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetussa parisuhteessa, jos mies, jonka luovuttamia siittiöitä hedelmöityshoidossa käytetään, on antanut suostumuksensa hoidon antamiseen tietoisena siitä, että hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi. Tämä hallituksen esityksen muotoilu, niin kuin mainitsin, tuli meidän valiokuntamme enemmistön muotoiluksi, ja nyt kun tiedämme, mitä lakivaliokunnan käsittelyssä on sitten tapahtunut, olen sitä mieltä, että lakivaliokunnan enemmistön kantaa ei kuitenkaan pidä saada lopputulokseksi. Erittäin ongelmallista on ajatus siitä, että sitten kriminalisoitaisiin tämä hoito, jos sitä annettaisiin yksinäisille naisille tai lesboparinaisille. Niin pitkälle minusta näissä asioissa ei missään tapauksessa voisi mennä.

Lakivaliokunnan enemmistöltä jäi korjaamatta ne pykälät, joissa tästä kriminalisoinnista puhuttiin. Näin ollen tämä yhdistelmä ei missään tapauksessa minusta voi tulla kysymykseen, joten sopii varmasti minun tehtäväkseni esittää, että tämä hallituksen esitys viedään suuren valiokunnan käsittelyyn. Tällaisen ehdotuksen teen ja toivon siinä 12 §:n kohdalla henkilökohtaisesti hallituksen esityksen muotoilua. Se on mielestäni vaikeitten vaiheitten jälkeen ainoa mahdollinen, jos tämä esitys aiotaan myöskin eduskunnasta viedä läpi.

Sitten olisin vielä halunnut tästä oikeudesta tietää alkuperänsä mainita sen, että me olemme liian vähän kiinnittäneet huomiota siihen seikkaan, että avioparien ja avoparien keinohedelmöityksellä alulle pannut lapset eivät läheskään aina tiedä, että ovat keinoalkuisesti saaneet alkunsa. Vain 20 prosenttia vanhemmista kertoo tämän asian lapselle, joten 80 prosentin kohdalla vallitsee tänä päivänä se tilanne, ilmeisesti myös tulevaisuudessa, että viranomainen tietää tämän tilanteen, mutta asianomainen ei tiedä. Tässä valiokuntakäsittelyssä eri valiokunnissa ei tähän kysymykseen ole kukaan vielä keksinyt mitään vastausta. Se tietysti on aika mielenkiintoinen seikka. Lopputulokseksi tulee kaikkien vaiheiden jälkeen, vaikka perustuslakivaliokunta tätä oikeutta tietää yhtä paljon kuin viranomaiset korostikin, lopputulokseksi tulee jäämään, että se on lähinnä hurskas toivomus.

Arvoisa puhemies! Sijaissynnytystä sosiaali- ja terveysvaliokunta ei katsonut aiheelliseksi, että se lisättäisiin tähän hallituksen esitykseen. Olemme tietoisia siitä, että tämä kannanotto voi aiheuttaa hoitoturismia, mutta niin voivat tietysti tämän lain muutkin kohdat aiheuttaa, mikäli nähdään, että Suomessa annettu hedelmöityshoito ei syystä tai toisesta ole yhtä edistyksellistä kuin jossain muualla, mitä rohkenen kyllä epäillä. Me olemme olleet hedelmöityshoitojen antajina ihan parhaita mahdollisia. Mutta hoitoturismia todennäköisesti tullaan näkemään. Nythän sitä on ollut Suomeen päin, kun meillä ei ole säädelty tätä toimintaa.

Tässä olivat oikeastaan ne huomiot, jotka halusin valiokunnan puheenjohtajana tuoda esille.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä oli alun perin kasapäin ongelmia ja suoraan sanoen virheellisiä sisältöjäkin, eikä täysin pulmaton ole tämä valiokunnan mietintökään puhumattakaan siihen liittyneistä eriävistä mielipiteistä.

Nyt valiokunnan puheenjohtaja esittää, että tämä asia palautuisi suoraan suureen valiokuntaan. Kovin epäilen, onko suurella valiokunnalla sitä asiantuntemusta, mitä tässä asiassa tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Vetoaisin nyt kyllä hallitukseen ja hallituspuolueisiin hyvin rakentavasti siinä, että nämä vetäisivät, siis hallitus vetäisi, tämän esityksen täältä eduskunnasta pois. On parempi aloittaa aivan alusta ja säätää seuraavassa eduskunnassa ensi tilassa uusi laki.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt sallittiin jo debatti, vaikka ministeri ei ole vielä puhunut, niin haluaisin kuitenkin todeta sen, että tästä on todellakin tullut erittäin sekava asia. Minusta on erittäin valitettavaa, että lakivaliokunnassa kuitenkin enemmistö lähti kriminalisoimaan sitä, että yksinäiset naiset tai naisparit voisivat adoptoida lapsen. Kyllä täytyy kysyä, missä sivistysvaltiossa ... (Välihuuto) — Ei adoptoida, anteeksi, tietenkin saada keinohedelmöityksen.

Mutta, arvoisa puhemies. En minä tiedä myöskään, ratkaiseeko suuri valiokunta sitä asiaa. Meillä vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä keskusteltiin hyvin pitkään, ja kyllä mekin ainakin toivomme, että missään tapauksessa tämä heikko laki ei menisi läpi valiokunnan esittämässä muodossa. Eikö olisi, ministeri, ehkä viisainta vetää koko esitys pois?

Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan edustajien Pekkarisen ja Ojalan ajatusta, että tämä pitää vetää pois. Kun on kirjoitettu laki, jonka ajatus on siis se, että naiselle ei saa antaa hedelmöityshoitoa, paitsi jos hän on liitossa miehen kanssa, niin sehän on täysin vastoin meidän pohjoismaista perinnettämme, että oikeudet tulevat yksilölle. (Hälinää) Sopisiko mieskansanedustajille se, että annettaisiin sairausvakuutuslausunto, että Viagraa ei saa määrätä miehelle, paitsi jos hänellä on mukana avioliittotodistus?

Tuula Haatainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin palauttaa tätä keskustelua niille uomille, että täällä on miesten ja naisten keskuudessa myös erilaisia näkemyksiä tästä ja näkemyksiä, jotka vastaavat minun näkemyksiäni. Eli en voi ymmärtää tätä lakivaliokunnan kantaa siitä, että hedelmöityshoidot joidenkin ihmisten kohdalla olisi kriminalisoitu, laiton teko. Kyllä tämä on aivan absurdi kanta eikä kyllä vastaa pohjoismaista, tasa-arvoiseen ajattelutapaan perustuvaa yhteiskunta-ajattelua.

Suureen valiokuntaan kierrättäminen — minä en tiedä oikein, mitä hyötyä se tähän tuo, mutta tämä tilanne on todella hankala. Mieluummin niinpäin, että nyt järki voittaisi tässä salissa ja saataisiin ratkaisu, jonka kanssa voi mennä eteenpäin ja tunnustaa, että asuu suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa kunnioitetaan kaikkien ihmisten perusoikeuksia.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en myöskään näe mitään syytä, perustetta, suureen valiokuntaan lähettämiselle. Suuressa valiokunnassa ei tietääkseni ole tällä hetkellä yhtään jäsentä, joka olisi lakivaliokunnan varsinainen tai varajäsen. Siellä ei ole pienintäkään asiantuntemusta.

Lakivaliokunta plus sosiaali- ja terveysvaliokunta ja osin perustuslakivaliokunta on käsitellyt tätä asiaa monta kuukautta, kuullut laajan määrän asiantuntijoita, tehnyt vapaan harkinnan mukaan lausunnot ja mietinnöt, ja nyt meillä on normaalissa järjestyksessä asia käsiteltävänä täällä. Kunnioitettakoon eduskunnan normaaleja työtapoja, jotka ovat perustuslain säätämässä muodossa, ja näin on paras pohja tälle koko asialle. (Puhemies koputtaa) Tämä on pohjoismainen malli, mikä on tässä käsittelyssä lakivaliokunnan mietinnön mukaisesti.

Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi ilmaisi asian erinomaisen hyvin. Minä pidän todella outona demokratian toteutumisena, jos todella meillä on kolme valiokuntaa kuullut erinäisen määrän asiantuntijoita ja me päätämme lähettää tämän suureen valiokuntaan, joka ei ole kuullut yhtään ainutta asiantuntijaa asiasta. Ei tämä voi olla demokratian toteuttamista. Joudun ihmettelemään oikeusministerin ja pääministerinkin lausuntoja tämän päivän lehdissä siitä, että jos eduskunta käyttää eduskunnalle kuuluvaa demokratiavaltaa, sitten ministerit katsovat olevansa järkevämpiä kuin eduskunta pitkällisen asiantuntijakuulemisen jälkeen.

Tässä on kysymys sellaisesta asiasta, jossa todella puututaan aika vahvasti yhteiskunnan perusarvoihin ja toimivuuteen, ja nyt kun lakivaliokunta on palauttanut asian oikeaan järjestykseen, sitten hallituksen ministerit demokratian nimissä ovat vetämässä tätä asiaa suureen valiokuntaan. Pidän todella outona tällaista käyttäytymistä ja järjestystä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä on varta vasten varattu tämä mahdollisuus lähettää asia suureen valiokuntaan juuri silloin, jos esimerkiksi erikoisvaliokunnan mietintö on niin hajanainen tai kovin poikkeaa hallituksen esityksestä, että on tarvetta tarkistaa, mikä oikeastaan eduskunnan tahto on, eli sitä kautta voidaan vaihtaa käsittelyn pohja. Tällaisiahan on pari tehty tämänkin vaalikauden aikana, mutta tähän en ota tarkemmin kantaa. Minusta se voisi olla yksi tapa, jota voi harkita asiallisemman pohjan saamiseksi koko suuren salin työskentelylle tässä asiassa.

Se että ministeri puuttuu siihen, minkälaisia mietintöjä valiokunnasta tulee: Oikeastaan meillä perinteiset parlamentarismin säännöt edellyttävät, että siitä tiedettäisiin jo aiemmin elikkä olisi kiinteämpää neuvotteluyhteys ministerin ja valiokunnan välillä. Tässä tapauksessa oli vähän katkoksia ehkä lakivaliokunnan omasta tahdosta tai siitä syystä, että oli niin kova työruuhka, että kovasti näitä asioita on sinne jäänyt viime metreille.

Mutta tämä esitys on tosiaan nähdäkseni mahdoton hyväksyttäväksi siinä muodossa kuin lakivaliokunta esittää. Siinä on tämä 12 §:n muutos sen kaltainen, että se ei oikein vastaa sitä perusoikeuksien linjaa, jota tällä vaalikaudella on eduskunnassa tehty muun muassa parisuhdelain yhteydessä.

Perustuslakivaliokunta katsoi, että hallituksen esitys on täysin toteuttamiskelpoinen. Ainoastaan se lakivaliokunnan puheenjohtajan Laxin mainitsema muutos, joka on lakivaliokunnassa tehty, oli perustuslakivaliokunnan edellyttämä, ja se on aivan oikein sinne muutettukin. Samoin sosiaali- ja terveysvaliokunta puolsi lausunnossaan hallituksen esityksen hyväksymistä.

Lakivaliokunnan mietintöön liitetyn ensimmäisen ja toisen vastalauseen sekä perustuslakivaliokunnan lausuntoon liitetyn eriävän mielipiteen mukaan hedelmöityshoidon antaminen yksinäisille naisille olisi sallittava mutta ilman niin sanottua isyysedellytystä. Ehdotus merkitsisi sitä, että yksinäisille naisille annetun hoidon tuloksena syntyvä lapsi ei voisi koskaan saada isyyttä vahvistetuksi. Tämä taas olisi vastoin niitä periaatteita, joita edellyttävät ihmisoikeussopimukset, että jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus vanhempiin, sekä isään että äitiin. Olisi aika outoa, että lainsäätäjän ratkaisulla muodostettaisiin ryhmä, jolla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta saada isää.

Sen takia tähän sinänsä vaikean tuntuiseen ratkaisuun päädyttiin hallituksen esityksessä, että tällaisissa tapauksissa luovuttajan pitää antaa suostumus mahdollisesti tulla isäksi hedelmöityshoidon tuloksena syntyvälle lapselle. Näissähän tilanteissa se olisi kahden kynnyksen takana. Ensinnäkin äidin pitäisi kertoa lapselle, millainen alkuperä on, ja edelleen joko äidin tai lapsen tahtoa, että tämä isyys vahvistetaan. Siemennesteen luovuttaja ei voisi koskaan omasta tahdostaan tulla vahvistetuksi isäksi. Nämä suojakynnyksethän pitävät huolta siitä, että ei tällaisia mielipidekirjoituksissa peloteltuja taloudellisia pyyteitä voisi käytännössä esiintyä, että tultaisiin sitten vain perintöjen tai elatusavun toivossa vuosien jälkeen ovelle kolkuttamaan.

Pidän siis sekä lakivaliokunnan mietinnön mukaista hoidon kieltämistä yksinäisiltä naisilta ja naispareilta että vastalauseisiin ja eriävään mielipiteeseen sisältyvää ehdotusta huonoina ratkaisuina ainakin verrattuna hallituksen esityksen päälinjaan. Lakivaliokunnan enemmistön kanta sivuuttaa täysin sellaisten naisten oikeudet ja yhdenvertaisuuden, jotka eivät elä parisuhteessa miehen kanssa. Tällainen lopputulos asettaisi naiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, elääkö nainen avio-, avo- tai rekisteröidyssä parisuhteessa taikka yksin. Lakivaliokunnan vähemmistön kanta taas johtaa siihen, että lainsäädännöllä tehdään mahdolliseksi sellaisen lapsiryhmän luominen, jolla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada isää tai isyyttä vahvistetuksi. Niin kuin viittasin, hallituksen kesäkuinen esitys oli tältä osin pitkän harkinnan jälkeen hyväksytty kompromissi, jossa sovitettiin nämä vaikeasti yhteensovitettavat perusoikeudet: naisten yhdenvertaisuus ja sitten taas lapsen oikeus isään.

Hallituksen esityksen mukaan siis yksinäisille naisille voitaisiin antaa hedelmöityshoitoa edellyttäen, että luovuttaja, jonka siittiöitä käytetään tällaisessa hoidossa, on antanut suostumuksensa hoitoon tietoisena siitä, että hänet periaatteessa voidaan vahvistaa syntyvän lapsen isäksi. Näin haluttiin juuri varmistaa se, että syntyvä lapsi saisi itse ratkaista isyyden vahvistamisen merkityksen omalta kohdaltaan. Yksinäisen naisen hoitoon siittiöitä luovuttanut mies ei voisi vahvistuttaa isyyttään vasten äidin tai lapsen tahtoa.

Nämä ovat kaikki tietysti vaikeita moraalisia, eettisiä kysymyksiä. Edelleen siellä on sijaissynnyttäjää koskeva normi. Nämä yksittäiset pykälät varmasti viime kädessä tulevat ratkaistaviksi täällä salissa aivan omantunnon mukaan. Mutta tuo pääkysymys pitäisi nähdäkseni kuitenkin ratkaista siten, että se soveltuu perusoikeusajatteluun ja ottaa huomioon sekä lapsen oikeudet että naisten perusoikeudet ja yhdenvertaisuuden. Jotta tällainen ratkaisu nyt löytyisi, tässä tarvitaan uusi pohja joko siten, että se tuodaan tänne saliin tai — niin kuin itse pitäisin hyvänä — että suuri valiokunta voisi jo yleiskeskustelun aikana tai se keskeyttäen ottaa kantaa siihen, olisiko hallituksen esityksen 12 § kuitenkin parempi pohja käsittelylle kuin nyt lakivaliokunnan mietinnön sisältämä. Ellei tästä synny kovin järkevän tuntuista kokonaisuutta, hallituksessa on sitten keskusteltu siitä vaihtoehdosta, että tämä koko esitys vedetään pois. Mutta nähdäkseni olisi hyvä, että suuressa valiokunnassa vielä arvioitaisiin, mikä tilanne on.

Edelleen, kun täällä viitattiin parlamentarismiin, meillähän on nimenomaan jätetty mahdollisuus vielä jättää laki vahvistamatta, elikkä hallitushan voi sen jälkeen, kun eduskunnan kanta on tullut selväksi lakiehdotuksen toisessa käsittelyssä, vielä esittää, että lakia ei vahvisteta, jos katsoo, että siinä on niin ristiriitaisia elementtejä. Tietysti eduskunnan tahto viime kädessä aina ratkaisee, ja eduskunta voi myös presidentin vahvistamattajättämispäätöksen yli kävellä, jos haluaa pitää juuri siitä sanamuodosta kiinni, joka täällä on toisessa käsittelyssä hyväksytty.

Tosiaan tämä on valitettavaa, että tämä on jäänyt näin viime metreille vaalien kuumentamaan ja selvästikin polarisoituneen asenneilmapiirin eduskuntaan. Toivoisin kuitenkin, että vielä mietittäisiin sellaista siedettävää kompromissilinjaa, joka täyttäisi sen perustarpeen, että määritellään lainsäädännössä kaikkien osapuolten — isän, äidin, luovuttajan, lapsen — oikeudet ja myöskin hedelmöityshoidon antajan oikeudet ja velvollisuudet. Sitä on kaivattu sekä hoitoa antavien yksiköiden henkilökunnan puolelta että hedelmöityshoitoa saavien puolelta, että tällaiset perusseikat on lainsäädännössä, niin kuin meillä esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Koskinen antoi oikein tärkeän oppitunnin kaikista niistä vaihtoehdoista, mitä meillä tämän asian osalta voi nyt olla käytettävissä. Hän päätti puheenvuoronsa minusta erittäin tärkeään pohdintaan siitä, että meidän pitää oikeastaan ensisijaisesti ratkaista se, aiommeko me nyt saada aikaan sääntelyn tälle alueelle vai emme. Se on minunkin mielestäni ykköskysymys, ja se oli syy, miksi esitin tätä suuren valiokunnan vaihtoehtoa, koska haluan itse priorisoida sitä näistä kaikista vaihtoehdoista, että saamme nyt liikkeelle kuitenkin sääntelyn tälle alueelle. Tietysti tämä toinen syy, että saadaan uusi pohja, oli tässä äärimmäisen tärkeä lisäsyy tämän ehdotukseni tekemiseen.

Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin odottanut, että ministeri Koskinen olisi oikaissut ed. Ojalan käsitystä siitä, että tässä rangaistaan sitä henkilöä, joka saa hedelmöityshoitoa. Näinhän ei tule olemaan, vaikka tämä laki hyväksyttäisiin, vaan rangaistaan sitä, joka sitä antaa. Ei siis naisrukkaa suinkaan rangaistaisi siitä, että hän saa hedelmöityshoitoa, vaikka se tapahtuisi lain vastaisesti. Tätä tietoa on levitetty, ja sen vuoksi tämä vastustus on vähän niin kuin yleisössäkin tullut tilalle. Tämä ei pidä paikkaansa.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen ministeri Koskisen mielipidettä siitä, että tämä on epäjohdonmukainen parisuhdelain käsittelyn kanssa, koska kun parisuhdelakia käsiteltiin eduskunnassa, silloinhan nimenomaan sisäinen ja ulkoinen adoptio jätettiin siitä ulkopuolelle. Kuitenkin nyt me olemme valmiita antamaan keinohedelmöityshoitoa lesbopareille. Jos ajattelemme taas sitten epäsuhtaa esimerkiksi lesboparien osalta homopareihin nähden, mikä tulevaisuudessa on tilanne? Puhummeko me ehkä sijaissynnytysjärjestelmästä?

Minunkaan mielestäni suureen valiokuntaan lähettäminen ei ole tämän kysymyksen osalta oikea ratkaisu.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osoittaa hallitukselta huonoa harkintakykyä tuoda tämän kaltainen kysymys käsittelyyn juuri ennen vaaleja. Sehän antaa Suomen talibaneille mahdollisuuden käyttää erilaisia tunnetiloja vaalienaluskeskustelussa. Tämä sama ryhmä, tämä suomalaisten talibanien ryhmä, yrittää kieltää naisilta oikeuden aborttiin. Nyt tämä sama ryhmä yrittää kieltää yksinäisten naisten oikeuden äitiyteen. Tässä on kysymys siitä, että yritetään saada viranomaiset säätelemään ihmisten seksielämää. Tämä on aivan samanlaista toimintaa kuin talibanit harjoittavat Afganistanissa. Täytyy sanoa, että tämän kaltaiseen arkkitaantumukselliseen ryhmittymään en mielelläni haluaisi nykyisen eduskunnan samaistuvan. Siksi olen samaa mieltä ministeri Koskisen kanssa, että on (Puhemies koputtaa) mahdotonta hyväksyä lakivaliokunnan enemmistön kantaa tässä asiassa.

Se ei ole sivistysvaltiolle sopivaa.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen ministeri Koskisen kanssa samaa mieltä, että lakivaliokunnan enemmistön kanta on pohjaksi kelpaamaton, kestämätön ja ihmisoikeussopimuksien vastainen. 2000-luvulla tämä eduskunta ei voi lähettää semmoista viestiä, joka on helposti tulkittavissa, että yksin lasta hoitava äiti on jotenkin kelvoton, huono ihminen ja että se ratkaisu on aina niin paha, että semmoiseen tilanteeseen auttava henkilö pitää laittaa vankilaan viime tilassa. Sehän olisi sama, kuin me lähtisimme etsimään nyt yksin äidin kanssa elävien lasten isiä ja uhkaamaan heitä yhtä lailla vankeusrangaistuksella.

Tämä suureen valiokuntaan laittaminen on sikäli käsittääkseni väliaikaisratkaisu, että mikäli sielläkin tämä sama vanhoillinen enemmistö vallitsee, käsittääkseni siitä looginen seuraus on ainoastaan se, mihin ministeri Koskinen viittasi, että tämä esitys on vedettävä pois. (Puhemies koputtaa) Näin lähellä vaaleja ei näköjään olla kypsiä ihmisoikeuksien kannalta käsittelemään.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen kyllä syvästi näitä voimakeinoja, joita muun muassa ed. Brax ja monet muut ovat tässä luetelleet, joilla yritetään tosiasiallisesti estää eduskunnan tahdon toteutuminen tässä kysymyksessä, jota on alun perin käsitelty omantunnonkysymyksenä. Ihmettelen myös niitä perusteluja, joilla ministeri Johannes Koskinen on pitänyt tätä lakivaliokunnan mietintöä hajanaisena tai sekavana tai hätiköitynä.

Itse asiassa syytös, mikä ministerillä on ollut, sopisi pikemminkin kuvaamaan hänen omaa kompromissiyritystään, joka monelta taholta todettiin kömpelöksi. Lakivaliokunnan mietintöön pohjautuva ratkaisu sen sijaan noudattaa täysin pohjoismaista linjaa. Onko sekin ministerin mielestä sekavaa ja hätiköityä ja ihmisoikeuksien vastaista?

Perustuslakivaliokunta on selvästi ottanut tähän kantaa (Puhemies koputtaa) ja todennut, että se ei ole yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Seppo Kanerva /lib(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämän vaalikauden aikana kansanedustajat nostivat palkkaansa 10 000 markalla, niin me liberaalit (Naurua) ainakin uskomme, että seuraavaan eduskuntaan saadaan huomattavasti älykkäämpää väkeä. Eikö tämä kysymys voida jättää heidän käsiteltäväkseen, samoin kuin tulossa oleva suuri eläkepaketti?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää nyt todellakin siltä, että tässä eduskunnassa ei tämä asia sillä arvokkuudella, jota eduskuntatyö edellyttää, näytä etenevän. Vaikka vietäisiin tämä nyt suureen valiokuntaan, mitä en tietenkään itse vastusta, kun olen sen jäsen — voidaan viedä sinne — kuitenkin tässä on kolmen valiokunnan erilaisia kannanottoja, aikaa on erittäin vähän ja nyt tuntuu siltä, että ministerikään ei ole oikein varma, mitä pitäisi tehdä, joten kyllä on parempi vetää tämä pois. Työ, joka on tehty, ei mene hukkaan, vaan mahdollistaa sen, että uusi hallitus pystyy tuomaan tänne sellaisen esityksen, jolla on paremmat menestymisen mahdollisuudet.

Mutta katsotaan nyt sitten, mitä mahdollisesti suuri valiokunta tässä asiassa tekee. Eduskunnan työn kannalta, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea kansalaiset odottavat eduskunnan tekevän, tämä nyt ei varmasti ole paras esitys, ja tämä poisvetäminen on todella vakavasti harkittava asia.

Johannes Leppänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pieni kommentti oikeusministeri Koskisen puheenvuorossaan esittämään perustuslakitulkintaan. Te sanoitte, että on perusoikeuksien vastainen. Perustuslakivaliokunta käsitteli tätä yhdenvertaisuusasiaa ja sanatarkka lainaus, luen sen:

"Lakiehdotuksessa asetetaan henkilöitä eri asemaan sosiaalisen statuksen ja osaksi myös sukupuolisen suuntautumisen kannalta. Kun otetaan huomioon hedelmöityshoidon lääketieteellinen tarkoitus auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, ei lakiehdotusta voida tältä osin pitää perustuslainvastaisena. Valiokunta katsoo, että ehdotetut erot, jotka liittyvät kiinteästi yhteiskunnan arvovalintoihin, valiokunnan pitkäaikaiseen tulkintakäytäntöönkin verrattuna mahtuvat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle."

Sen lisäksi, arvoisa oikeusministeri, Euroopan unionin perusoikeusasiakirjassakin sanotaan yksiselitteisesti, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaksikymmentä vuotta tätä lakia on tavallaan valmisteltu ja yritetty tähän saliin tuoda. Nyt tuntuu vähän oudolta, että kun lakivaliokunnan enemmistö on päätynyt siihen lopputulokseen, että Suomeen säädetään samanlainen laki kuin on muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa ja Norjassa — laki loisi yhtenäistä Pohjoismaista käytäntöä tähän tärkeään eettiseen lainsäädäntöön — joku on sitä mieltä, että lakivaliokunnan enemmistö on täysin harhateillä. Puhutaan perusoikeuksista, puhutaan ihmisoikeuksista. Sehän tarkoittaisi sitä, että meillä olisi nykyisin Pohjoismaissa aivan vääränlaista lainsäädäntöä. Me olemme kuunnelleet ihan kaikessa rauhassa lukuisia asiantuntijoita, ja ehkä yksi merkittävimpiä asiantuntijoita, joka vaikutti varmasti lakivaliokunnan enemmistön mielipiteisiin, oli Lastensuojelun Keskusliiton lausunto.

Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todellakin yhtä mieltä niiden puheenvuorojen kanssa, jotka sanovat, että tämän tyyppistä lainsäädäntöä ei pitäisi käsitellä enää näin lähellä vaaleja, koska tunteet kuumenevat ja äänestäjien pelossa konservatismi nousee, valitettavasti. Toivon, että tämä laki joko muutetaan vastaamaan enemmän tätä vastalausetta, joka lakivaliokunnassa on tullut, taikka sitten vedetään kokonaan pois, koska laitonkin tilanne, joka tällä hetkellä vallitsee, on kuitenkin parempi kuin se, että yksinäisiä naisia ja naispareja, jotka lasta haluavat, aletaan kriminalisoida tai lääkäriä, joka näitä hoitoja antaa.

Mutta, arvoisa puhemies, sitä minä ihmettelen, että kun me ennen joulua hyväksyimme adoptioon tukea, niin siinä vaiheessa näistäkään henkilöistä, jotka vastustavat tätä hoitoa yksinäisille naisille ja naispareille (Puhemies koputtaa), kukaan ei esittänyt, että tätä adoptiotukea ei annettaisi ...

... yksinäisille naisille. Yksinäiset naiset saavat (Puhemies koputtaa) adoptoida. Miksi te ette esittäneet silloin ...

... että tätä ette kannattaisi?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo pohdiskeli juuri, onkohan lakivaliokunnan enemmistö harhautunut. Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että eräässä mielessä on. Se on harhautunut siinä mielessä, että se on ottanut perusoikeudet, joista on täällä suuressa yksimielisyydessä päätetty, ja on ryhtynyt eräällä tavalla rusinoita pullan päältä poimimaan, sellaisia perusoikeuksia, jotka näyttäisivät tuolle enemmistölle passaavan, kun minä taas lähden siitä, että kun sanoo perusoikeusasioissa a:n, niin sovellutuksissa joutuu sanomaan b:n ja aina ja joka ikisessä tilanteessa. Siksi suureen valiokuntaan, siksi lakivaliokunnan kanta nurin!

Ismo Seivästö /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedustelisin nyt ministeri Koskiselta, tarkoititteko te sitä, että jos tämä lakivaliokunnan ehdotus tulee hyväksytyksi tai vastalause 1 tulee hyväksytyksi, ne molemmat ovat lakiteknisesti kestämättömiä ratkaisuja. Jos te näin tarkoititte, niin se oli aika voimakas kritiikki eduskunnan yhtä valiokuntaa ja myös vastalauseen tekijöitä kohtaan, joissa on ainakin kaksi oikeusoppinutta mukana.

Ed. Laakso valitettavasti poistui salista. Olisin häneltä tiedustellut, onko Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tällä hetkellä Taleban-hallitus.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa asiaa käsiteltiin hyvin perusteellisesti. Mielestäni siellä kyllä tuli semmoinen lopputulos, että tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko puolesta tai vastaan, siis puolesta, että kaikki naiset saavat hedelmöityshoitoa, tai sitten se rajaus, mikä enemmistöllä oli. Mitään välimuotoja tässä ei mielestäni ole.

Tämä hallituksen esitys on teoreettinen malli, tämä välimuotokompromissi, ja voisinkin kysyä, mitä lapsi tekee tällaisella isällä, jonka isyys rajoittuu pelkästään sukusolujen luovutukseen. Isyys on aivan muuta kuin pelkkää sukusoluja ja perintötekijöitä. Se on osallistumista lasten elämään, huolenpitoa ja rakkautta. Tämä hallituksen esityksen ajatus on hyvin absurdi ja teoreettinen, ja ihmetyttää tämä miesten into nyt olla rajoittamassa näitä hoitoja. Jos tätä asiaa kysyttäisiin niiltä, jotka niitä vauvoja oikeasti voivat synnyttää, eli synnytysikäisiltä naisilta, niin ehkäpä lopputulos olisi kokonaan toinen.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on mainio esimerkki siitä, kuinka käytäntö toimii hyvin niin kauan kuin lainsäädäntöä sitten lähdetään "kehittämään". Sitten tulee ongelmat. Näinhän lakivaliokunnan puheenjohtaja Lax puheenvuorossaan sanoi käytännössä.

Ed. Skinnari käytti minusta hyvin merkittävän puheenvuoron myöskin. Itse kyllä vetoan oikeusministeriin tämän esityksen pois vetämiseksi. Tämä käsittely ei ole, meni se minkä valiokunnan kautta hyvänsä, tälle salille hyväksi eikä hyödyksi.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä salissa vallitsee uskomaton homofobia. Tänä päivänä naiset opiskelevat pitkään ja toisaalta meillä on vauvapula. Yhtä lailla parisuhteessa oleva nainen kuin yksinäinen nainen voi kärsiä jopa lääketieteellisestä lapsettomuudesta. Parisuhteet katkeavat, ja kello käy. Ei voida naisia tänä päivänä miehen kautta määrittää, asuuko miehen kanssa yhdessä. Yhtä lailla myös yksin asuva nainen voi kärsiä lapsettomuudesta. Olen sitä mieltä, että tämä asia tulee lähettää suureen valiokuntaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tässä lakivaliokunnan enemmistön kannassa on kyllä havaittavissa todellakin halua määritellä nainen sen mukaan, onko hänellä aviomies. Olen oikeastaan aika ällistynyt siitä, että eduskunnan lakivaliokunnan jäsenet hyväksyvät sentään avoliiton, niin että jonkinnäköistä avarakatseisuutta löytyy kyllä. (Naurua)

Myös oikeusministeri Koskisen esityksessä on samanlaista kaipuuta, että yksinäinen nainen ei ole kunnon äiti, vaan täytyy se mies jostain kaivaa esille. Ihmettelen tätä kovasti, kun vielä perustuslakivaliokunnan tekstikin on erittäin selkeästi ainakin lakivaliokunnan asiantuntijoiden mukaan sen puolella, että tällainen väkisin tuotu isyys, joka perustuu pelkästään siittiöiden luovutukseen, joka on voinut tapahtua 30 vuotta aikaisemmin, ei ole perusoikeuksien mukainen eikä tasavertaisuuden mukainen. Ihmettelen, (Puhemies koputtaa) miten oikeusministeri voi kannattaa sitä, että suureen valiokuntaan lähetetään esitys, joka on perustuslainvastainen.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ihmettelen sitä, millä perusteella ministeri Koskinen ajattelisi, että suuressa valiokunnassa löytyisi parempi viisaus kuin lakivaliokunnan enemmistöllä. Itse en usko siihen ja siksi en kannata esityksen lähettämistä sinne.

Ihmettelen myös sitä, miksi ministeri sitkeästi haluaa luoda lainsäädäntöä, joka ei toimi. Lakivaliokunnassa useat asiantuntijat sanoivat, että jos spermanluovuttaja vahvistetaan isäksi, luovuttajia ei sen jälkeen ole ja käytännössä yksinäisten naisten ja lesboparien hoidot loppuvat.

Lisäksi tulee vielä tämä kanta, jota on sekä ed. Rahkonen että Lapintie tuonut esiin, että on isyyden halventamista, suorastaan rienaamista, jos voidaan perheen ulkopuolinen spermanluovuttaja yhtäkkiä vahvistaa isäksi. Sen jälkeen kännykkäisä on ihan pehmoversio. (Naurua)

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki on kyllä tarpeen ja kiireesti saatava aikaan. Mielestäni lakivaliokunnan enemmistön kanta on erinomaisen hyvä pohja säätää tämä laki, ja syytä on se tehdä nyt ennen vaaleja ja nopeasti. Uusi hallitus miettii tätä kauan ja etsii kompromissia ja saa ehkä vielä huonomman lopputuloksen.

Tämän suureen valiokuntaan lähettämisen aikaisemmin tyrmäsin. Näkisin, että jos mennään sille linjalle, minkä ministeri esitti, eli hallituksen alkuperäislinjalle, silloin on välttämättä hankittava perustuslakivaliokunnan lausunto. Tänään tulleet tiedot, jotka me olemme saaneet lakivaliokunnassa jaetusta monisteesta, kertovat sen, että hallituksen esitys on perustuslainvastainen, niin kuin ed. Ojansuu juuri äsken totesi.

Ministerin on syytä tutkia tämä, ennen kuin hän tekee toimenpiteitä ja runnoo ja jyrää eduskuntaa sillä, että mentäisiin tästä suureen valiokuntaan, joka ei ole minkäänlainen asiantuntija tässä asiassa. Tämä on pohjoismainen malli, ja tämä turvaa lapsen edun. (Puhemies koputtaa) Naisen edun edelle menee aina ja yksiselitteisesti lapsen etu.

Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jos oikein ymmärsin, oikeusministeri oli sitä mieltä, että tässä on lakivaliokunta poikennut hallituksen esityksen päälinjasta. Kyllä minun tulkintani mukaan hallituksen esityksen päälinjana on ollut nimenomaan se, että hedelmöityshoitoa saadaan antaa miehen ja naisen muodostamalle parille silloin, kun pari kärsii tahattomasta lapsettomuudesta tai parin omista sukusoluista syntyvällä lapsella olisi huomattava vaara saada vakava sairaus, eli selkeästi terve lääketieteellinen peruste. Kuitenkin tässä sitten yksinäisten ja naisparien tapauksessa poikettaisiin tästä selkeästä lähtökohdasta eli hallituksen päälinjasta.

Tässä on kysymys siitä, että hallituksen esitys tietysti vastaa parisuhdelaista pois jäänyttä adoptio-oikeutta. Silloin parisuhdelain puoltajat ilmoittivat tuon lain käsittelyn yhteydessä, että seuraava tavoite on adoptio-oikeuden saaminen. Nyt tämä tavoite aiotaan osittain hoitaa tällä tavalla keittiön kautta.

Ihmettelen sitä, että kun Ruotsi ja Tanska mielletään vapaamielisiksi valtioiksi, niin me menemme nyt pidemmälle tässä tapauksessa kuin Ruotsissa ja Tanskassa on tilanne. Eli nyt kyllä ollaan menossa hakoteille.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tämä on kauhean pelottavaa ja surullista, että näinkin vakavasta asiasta käydään keskustelua kuin että kenellä on oikeus käydä karkkikaupassa taikka ei. Tämä on inhimillinen asia, se on fyysisesti rankkaa, se on psyykkisesti rankkaa kenelle tahansa, joille hedelmöityshoitoja annetaan, joten toivon, että asiaa käsitellään sillä vakavuudella.

Tuli myös mieleen se, että kun täällä on hyvin selkeästi lain pohjalla ollut tämä, kenelle ei saa antaa hedelmöityshoitoja, niin miksi meille ei ole tärkeämpää, pikkuisen muunneltuna versiona, että sellaisille ihmisille ei saa antaa, jos on ilmeistä, etteivät he voi turvata lapselle tasapainoista kehitystä, oli sitten yksinäinen nainen, naispari tai pariskunta.

Kokoomus on kyllä erinomaisen hyvin paljastanut lakivaliokunnan jäsentensä keskuudessa, mitä he tarkoittavat yksilön vapaudella.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauhun maalaukset täällä siitä, mitä kauheaa tapahtuisi, jos yksinäiset naiset ja lesboparit saisivat hedelmöityshoitoja ja sitä kautta lapsia, tuntuvat aika erikoisilta, kun meillä tällainen käytäntö on maassa ollut. Mitä kauheaa siitä on seurannut, ed. Mäki-Hakola, mitä kauheaa Suomessa on tapahtunut, kun meillä ilman lakia tällainen käytäntö on ollut voimassa? Mitä pahaa Suomelle ja suomalaisille on aiheutunut siitä? Ed. Mäki-Hakola tietää, että myöskin niissä heteroperheissä, olivatpa avoliitossa tai avioliitossa, jotka ovat saaneet keinohedelmöityksen kautta lapsia, hyvin pieni osa näistä lapsista on tiennyt, kuka heidän biologinen isänsä on. Tämä käytäntöhän on ollut varsin yleinen; hyvin harvoin kerrotaan. Mutta nyt tässä lähdetään aivan toisesta käsitteestä, että halutaan kerta kaikkiaan vain erotella nimenomaan yksinäiset naiset ja lesboparit. (Puhemies koputtaa — Ed. Kankaanniemi: Lapsen edusta!) — Lapsen etu saa tarpeen mukaan sellaisen tulkinnan kuin täällä eräät haluavat.

Pertti Mäki-Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ojalalle sanoisin, että katsokaa ympärillenne tässä yhteiskunnassa tänä päivänä. Me teemme jatkuvasti sellaisia lakeja ja muutoksia lakeihin, jotka rapauttavat meidän yhteiskuntamme perusteita. Se vie rajat pois meiltä, ja pahoinvointisuus lisääntyy. Meidän lapsemme voivat todella pahoin. Meillä pitää olla rajat, ed. Ojala, tässä yhteiskunnassa, ja tällaisilla laeilla me olemme näitä rajoja hämärtämässä, ja meidän lapsemme eivät enää hetken päästä tiedä, mitä saa tehdä, mitä ei.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä nyt vetoaisin vielä ministeriin, että hän katsoisi ympärilleen, mitä täällä tapahtuu. Vasemmistoliitolla ja vihreillä toisaalta on aika paljon eroja meidän näkemyksemme kanssa, mutta me molemmat olemme kuitenkin sitä mieltä, että tämä esitys on parasta vetää pois. Meidän käsitykseemme on yhtynyt merkittävä sosialidemokraatti Jouko Skinnari. (Ed. Huotari: Onko se ryhmänne kanta siihen?) Lisäksi täällä ed. Rahkonen sanoo, että hallituksen alkuperäinen esitys ei missään tapauksessa, eikö niin, ed. Rahkonen, kelpaa perustaksi tämän homman loppuunviemiseksi tässä eduskunnassa. Kaikki tämä huomioon ottaen olisi kyllä nyt parempi, että ministeri tekisi johtopäätökset ja vetäisi tämän esityksen pois.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Äsken väitettiin, että oikeusministeri pyrkii runttaamaan eduskunnan ja hylkii sen tahtoa, ja nyt sitten kaivataan, että oikeusministeri yksin peruuttaisi hallituksen esityksen. (Ed. Pekkarisen: Me tiedämme, että hänellä on valta, jos hän haluaa, kyllä hallitus tulee perässä!) — No, tähän varmaan palataan. — Mutta kyllä näkisin, että olisi järkevää tätä pohtia vielä tuolla suuressa valiokunnassa kaikessa rauhassa ja vähän viileämmissä tunnelmissa kuin täällä. Joka tapauksessa, kun tässä on hyvin suuri riski siitä, että yksittäisissä pykälä-äänestyksissä tulisi toisistaan poikkeavia linjoja, niin se tulisi suureen valiokuntaan ensimmäisen käsittelyn jälkeen sitten puntaroitavaksi.

Joihinkin asioihin:

Ed. Paasion puheenvuoro oli hyvin tervetullut. Vaikka tietysti tämmöiseen aikaan on suuri intohimo korostaa poliittisia erimielisyyksiä, niin koetettaisiin kuitenkin pysyä asiassa. Hedelmöityshoidon saaminen ja hankkiminen on hyvin vakava asia tuhansille ja kymmenilletuhansille perheille. Olisi kaikin tavoin yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että olisi ajanmukainen sääntely olemassa siitä toiminnasta. (Ed. Kankaanniemi: Laki voidaan säätää!)

Täällä on viitattu pohjoismaisiin ratkaisuihin. Nämä muiden Pohjoismaiden lait ovat 80-luvulta. Jos ne nyt säädettäisiin, niin varmasti olisi toisenlainen linja juuri yksinäisten naisten ja naisparien hoitokysymyksessä. Mutta se on tietysti spekulaatiota sen takia, että siellä ei nyt ole juuri sitä ajatuskantaa mitattuna, mutta selvästihän meillä on pohjoismainen perusoikeusajattelu ja yhdenvertaisuusajattelu muuttunut 20 vuodessa. Myöskin meidän tapauksessamme on perustuslaki, perusoikeudet, kirjoitettu uusiksi.

Ed. Seivästö väitti, että sanoin lakivaliokunnan sekä enemmistön että vähemmistön kannat lakiteknisesti kestämättömiksi. Tarkoitin sitä, että ne herkästi johtavat epäloogiseen tai epäjohdonmukaiseen lopputulokseen juuri sen takia, että voi sitten pykälittäin tulla ristiriitaisia tuloksia, jos niiden välillä äänestetään. Siinä on tavallaan ääripäät nyt esillä. Kun normaalisti valiokuntatyössä olisi hyvä, että toimittaisiin magneetin toisiinsa päin vetävien päiden kaltaisesti ja haettaisiin sitä yhteistuumaisuutta, niin täällä on käytetty niitä hylkiviä päitä, että on vain loitonnettu ja pistetty sitten maksimaaliset vaihtoehdot tavallaan molempiin suuntiin ja haluttu määrätietoisesti hylätä se kompromissilinja, joka oli hallituksen esityksessä. No, se ei varmaan ole ihanteellinen mitenkään selkeytensä tai muun takia, mutta korostan sitä, että tässä on otettava samanaikaisesti huomioon mahdollisimman täysimääräisesti lapsen oikeudet, mukaan lukien oikeus molempiin biologisiin vanhempiin, ja sitten taas naisten yhdenvertainen kohtelu. Silloin se ratkaisu ei kovin kaukana siitä hallituksen esityksestä voi olla, joka mahdollisimman ihanteellisella tavalla näitä sinänsä ristiriitaisia odotuksia täyttää.

Yllättynyt olen siitä, että isyyslain periaate on niin vakavasti unohtunut esimerkiksi monilta järjestöiltä, jotka kantojaan ottavat, ja täällä nyt niiltä, jotka haluavat täysin vapaan hedelmöityshoidon antamisen hyväksyä. Sitähän nimittäin pidettiin silloin erityisesti tasa-arvon kannalta hyvin tärkeänä, kun Suomessa saatiin isyyslaki, että kaikille syntyville lapsille on mahdollista saada biologinen isä vahvistetuksi. Tästä on hyvin hankala tehdä poikkeuksia, kun se kerran on tavallaan saavutettu. Siinähän on tietysti poikkeuksia; meillä on useampi prosentti vuosittain syntyvistä, joille ei vahvisteta isää sen takia, että äiti ei niin halua tehdä. Tämä vaihtoehtohan jää edelleen myös tässä hallituksen esittämässä mallissa, eli on hedelmöityshoitoa saaneesta äidistä kiinni, lähdetäänkö isyyttä selvittämään ja kertooko hän lapselle alkuperän, ja vain niissä tapauksissa sitten jää lapsen tai äidin ratkaistavaksi, lähdetäänkö isyyden vahvistamishankkeeseen.

Biologisen perimän merkityshän on jatkuvasti kasvanut, joten entistä tärkeämpää on olla tieto siitä, mistä henkilön ominaisuudet ovat muotoutuneet. Tässä mielessä oli perusteltua juuri tämä perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos tiedonsaantioikeuteen. Mutta tämä liittyy myös siihen, minkälainen järjestely näissä yksinäisen naisen tai naisparin hedelmöityshoitotilanteissa lakiin kirjoitetaan.

Sinänsä on hyvä varmaan, että tässä salissa keskustellaan vielä näistä linjoista mahdollisimman asiallisesti ja sen jälkeen sitten arvioidaan tilannetta. Mutta suuri valiokunta luonnostaan juuri sen takia, että sille tällainen tehtävä on perustuslaissa, valtiosäännössä, annettu, sopii pohtimaan sitä, löytyykö tälle käsittelylle uutta rakentavaa pohjaa vai annetaanko sieltä sitten suorastaan suositus, että hallitus vetää ehdotuksen pois. Näkisin järkeväksi kuitenkin jatkaa näitä keskusteluja ja kartoituksia, että voisimme tämän lainsäädännön modernisoinnin nyt tehdä ja parantaa hedelmöityshoidon antamisen edellytyksiä niin, että tulisi selkeämpi oikeudellinen pohja.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Haluan kertoa oikeusministerille, että kyllä se tieto on muuallakin kuin äidillä tästä alkuperästä. Jokaisesta lapsesta, joka saa tällaisella hedelmöityskeinolla alkunsa, merkintä on siellä sairaskertomuksessa, syntymäkertomuksessa, neuvolakortissa, joka puolella. Kyllä tämän tiedon, minkälaisista soluista kukin on alkunsa saanut, jos ei ole luonnollinen menetelmä, jokainen jälkeläinen saa pyytämällä sairaskertomuksensa nähtäväksi.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olisin vielä perustuslakivaliokunnan enemmistön kantaan palannut. Kun ed. Leppänen sieltä luki paloja, niin hän ei lukenut kohtaa, jossa siis valiokunnan enemmistökin, jonka kanssa itse joiltain osin olin eri mieltä, kuitenkin totesi: "Isyyden vahvistaminen koskettaa vahvasti luovuttajan yksityisyyttä. Sen kannalta on sangen ongelmallista, että luovuttaja ikään kuin sitoutuu jo useita vuosia etukäteen mahdollisen isyytensä vahvistamiseen." Tämä on perustuslakivaliokunnan kannanottona sangen merkittävä, ja se on otettava huomioon.

Sen lisäksi huomauttaisin, että mielestäni lakivaliokunnan enemmistön kanta on mennyt perustuslakivaliokunnan kannanotosta yli joka tapauksessa, ja yhdyn niihin näkemyksiin, että jos se kanta tänne saliin vielä uudelleen tulee, asia on lähetettävä myös perustuslakivaliokuntaan.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Koskisen ja ed. Vehkaojan esitys siitä, että tämä vietäisiin vielä suureen valiokuntaan, on kannatettava, koska se antaa ikään kuin vähän aikaa miettiä tätä asiaa. Itse ainakin olin todella järkyttynyt tästä lakivaliokunnan enemmistön kannanotosta, että yksinäinen nainen ei voisi saada hedelmöityshoitoa, mistä automaattisesti seuraa, että kun sitä ei saa antaa, se myöskin kriminalisoituu. Minusta on aivan katastrofaalinen asia, jos se täällä sellaisenaan menee läpi. Siksi on todella syytä tätä vielä harkita ja etsiä sitä kompromissia esimerkiksi tämän alkuperäisen hallituksen esityksen pohjalta.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunta selkeästi totesi äänestyksen jälkeen, että tämä ei ole yhdenvertaisuuskysymys. (Ed. Brax: Lakivaliokunta ajatteli toisin!) — Puhun nyt hallituksen esityksestä. — Ministeri Koskinen mainitsi oikeuksista biologiseen isään. Hallituksen esityksessä se oikeus biologiseen isään on kovin takajättöinen, kovin kummallinenkin itse asiassa. Tässä suhteessa hallituksen esitys on todellakin koukeroinen.

On esitetty ilmaan ajatus, että tämä asia lähetettäisiin suureen valiokuntaan. Olen itse suuren valiokunnan jäsen ja myös perustuslakivaliokunnan jäsen, ja mielestäni olisi kohtuuton ja väärä tehtävä suurelle valiokunnalle käsitellä substanssivaliokunnan asioita. Suuren valiokunnan tehtävä perustuslain hengen mukaan on korjata pieniä asioita, korjata pieniä virheitä. Nyt on kysymys niin substantiaalisista eroista mielipiteissä, että olisi lähinnä poliittinen manööveri lähettää se suureen valiokuntaan.

Mielestäni lapsen oikeus kulkee kaikkien muiden oikeuksien edellä (Puhemies koputtaa), ja tältä pohjalta lakivaliokunnan enemmistö on oikein (Puhemies koputtaa) toiminut.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Koskiselle: Hallitus on tuonut esityksensä eduskuntaan. Siitä on tässä salissa käyty keskustelu. Se on lähetetty lakivaliokuntaan, jolle useammat valiokunnat ovat antaneet lausunnon. Näihin lausuntoihin ja laajaan asiantuntijakuulemiseen perustuen valiokunta on päätynyt siihen mietintöön, joka täällä on tänään käsittelyssä. Tuntuu aika erikoiselta, että ministeri Koskinen hyvin voimakkaasti arvostelee lakivaliokunnan aikaansaannoksia. Mielestäni meillä on erittäin tarkka ja tarmokas valiokuntaneuvos, joka varmasti pyrkii myöskin osaltaan katsomaan, että valiokunnasta ei tule laittomuuksia ulos. Toivon, että tämä asia käsitellään siinä järjestyksessä kuin eduskunnan työjärjestys on.

Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin todella, että tämän käsitteen "yksinäinen nainen" käyttö lopetettaisiin. Nainen on nainen, ja hän voi olla yksinäinen tai avioliitossa. Tämä johtaa meitä koko ajan harhaan.

Ihmettelen tätä lakivaliokunnan isyyshuutoa, kun olen ollut saman valiokunnan jäsen ja osittain samoja edustajia on ollut esimerkiksi silloin, kun puhuttiin lasten tapaamisoikeudesta. Isällähän ei ole tapaamispakkoa. Meillä on miljardeja elatusmaksuja rästissä. Sanoisin, että vaikka meidän pitää tehdä yhdenvertaista lakia isälle ja äidille, niin täytyy muistaa, että biologisesti mies ja nainen eivät ole samanlaisia. Mies voi tulla isäksi tietämättään, ja naisen äidiksi tuleminen vaatii pitkäjänteisempää sitoutumista. Jos todella halutaan vahvistaa tätä isyyttä maailmassa, niin ihmettelen näitä olemassa olevia isiä, jotka ovat vapaaehtoisesti, tietoisesti ottaneet tämän (Puhemies koputtaa) vastuun kantaakseen ...

... eikä heidän vastuuttamistaan (Puhemies koputtaa) ole millään tavalla edistetty näiden miesten toimesta, jotka täällä vaativat tätä kriminalisointia.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Se nyt lienee kuitenkin selvää, että tämä lakivaliokunnan enemmistön, kahden kolmasosan enemmistön, mietintö kestää sekä perusoikeuksien että ihmisoikeuksien tarkastelun. Se on minun mielestäni fakta, joka tulee ilmiselvästi perustuslakivaliokunnan lausunnosta ja näistä asiantuntijoiden kuulemisista selkeästi esille.

Toinen tärkeä asia on, että kaikki asiantuntijat lakivaliokunnassa toivoivat, että tämä laki tulisi mahdollisimman nopeasti voimaan. Nyt näyttää olevan ilmassa semmoista, että jos ei suuri valiokunta muuta tätä päätöstä poliittisesti toisen näköiseksi, niin sitten varaudutaan siihen, että vedetään koko laki pois, mikä johtaa kaikkien asiantuntijoiden kannalta epätoivottuun tilanteeseen. Tämän johdosta minä katson, että johdonmukaisin tapa on edetä, jotta eduskunnan arvovaltakin säilyy, tässä asiassa lakivaliokunnan, erikoisvaliokunnan, tekemän mietinnön pohjalta, joka valiokunta on tehnyt puoli vuotta töitä kuunnellen asiantuntijoita (Puhemies koputtaa) ja on pystynyt tekemään harkintansa täysin vapaasti, ilman (Puhemies koputtaa) ryhmiensä painostusta, eettisistä näkökulmista.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Puheenvuorossaan ministeri Johannes Koskinen yritti edelleen myydä kompromissiaan, joka kaikissa valiokuntakäsittelyissä on todettu huonoksi lähes kaikilta tahoilta. Tässä kompromississahan itse asiassa tavoiteltiin kahta toisilleen vastakkaista asiaa yhtä aikaa, toisin sanoen sitä, että yksinäiset naiset ja lesboparit voisivat saada hedelmöityshoitoa, ja sitä, että kuitenkaan ei lähtökohtaisesti syntyisi isättömiä lapsia. Mutta siittiöiden luovuttajan tuomitseminen isäksi lapsen vaatimuksesta tämän täytettyä 15 vuotta ei ole mielestäni millään tavoin vastaus lapsen oikeuteen isään.

Ihmettelen kyllä täällä myös niitä tahoja, myös keskustan eduskuntaryhmää ed. Pekkarisen johdolla, jotka toivovat hallituksen vetävän pois tämän esityksen, jota (Puhemies koputtaa) on todella pitkään valmisteltu ja jota pidetään kiireellisenä. (Puhemies koputtaa) Nyt kriisitilanne pääsee jatkumaan.

Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan vielä edellä sanomani vähän selvemmin ed. Antvuorelle erikoisesti ja ed. Braxille. Hedelmöityshoitoa saavaa yksinäistä naista tai parisuhteessa asuvaa naista, joka saa lainvastaisesti hedelmöityshoitoa, ei voida eikä ole tarkoituskaan rangaista. Miksi toistaa tämmöistä virheellistä tietoa täällä salissa jatkuvasti?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Koskinen totesi, että muiden Pohjoismaiden lait ovat 80-luvulta. Tämä ei pidä paikkaansa, jos hallituksen esitys pitää paikkansa. Tanskan laki on syksyllä 97 tullut voimaan, Islannin 96, Norjan 94 ja Ruotsin osin 85, osin 91.

Sitten totean vielä, että Euroopan neuvosto on hyväksynyt raportin, jossa myös rajataan näiden hedelmällisyyshoitojen antaminen sataprosenttisesti juuri niin kuin se on lakivaliokunnan enemmistön esityksessä, eli näin on säädetty.

Se, mitä tulee kriminalisointiin, koskettaa hoitojen antajaa, joka voi rikkoa monelta eri kohdin lakia. Siksi, jotta tällaiset rikkomukset on todella estetty, siihen on säädetty myös, niin kuin pitääkin, rangaistussäännökset, varsin kohtuulliset rangaistussäännökset. Voi olla, että lääkäri, (Puhemies koputtaa) joka hoitaa näitä, (Puhemies koputtaa) pääsee huomautuksella tai varoituksella.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun perustuslakivaliokunta katsoi, että syntyvällä lapsella on oikeus saada biologisen isänsä nimi tietoon, niin uskon, että tämän asian toteutuminen johtaa jo siihen, että tällaisten hedelmöityshoitoon tarkoitettujen siemensolujen luovuttajia ei olekaan niin kuin ennen. Jo se johtaa siihen, että kun luovuttajia ei ole, niin hoidot siirtyvät Suomen ulkopuolelle. Luulen, että tässä asiassa olisi parasta, kun nykyinen tilanne on osoittautunut kuitenkin toimivaksi, vetää tämä esitys pois ja tarkastella asiaa uudelleen.

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Hallitustyöskentelyssä olen osallistunut tämän lain muotoiluun. Lähtökohtahan oli todella se, että tämä tilanne, joka on säätelemätön, saataisiin säädeltyä. Kun meillä on yksinäisiä naisia, jotka haluavat tarjota mahdollisuuden syntyvälle lapselle saada turvallinen ja hyvä lapsuus, tämä päätös on varmasti pitkän harkinnan tulos, hyvin vakava ja vastuullinen päätös. En voi ymmärtää sitä, että tätä mahdollisuutta ei annettaisi.

Käytin saman suuntaisen puheenvuoron kuin ed. Krohn omassa eduskuntaryhmässäni. Jos ja kun ollaan niin huolestuneita siitä, että lapsilla pitäisi olla oikeus isään ja hyvään isyyteen, se vaatisi todella (Puhemies koputtaa) paljon toimenpiteitä ja paljon myös julkista keskustelua. Tämä on minusta se pääpointti, johon pitäisi puuttua kaikkien niiden, (Puhemies koputtaa) jotka ovat tästä asiasta erityisen huolissaan.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perhon vastauksen jälkeen on oikeastaan vähän hullua jatkaa tätä, miten ajattelin aloittavani. Täällä on ollut pitkään tämmöinen juupas—eipäs-väittely ja ei päästä eteenpäin, koska ollaan tasan kahta mieltä tästä asiasta.

Tämä hallituksen esitys oli alun perin jo ongelmallinen, ja sitä käsitelleet valiokunnat ovat olleet ristiriitaisia. Lopputulos, tämä lakivaliokunnan ratkaisu, on vääjäämättä epäonnistunut osan meistä mielestä. Itse kuulun tähän joukkoon. Täytyy sanoa, että erityisen pahalta tuntuu se, että lakivaliokunnan enemmistön pohjimmainen perustelu on se, että perheet pannaan perhemuodon perusteella lain edessä järjestykseen. Kun tässä nyt sitten kahden vanhemman perheet nostetaan jalustalle, niin tarkoittaako se sitä, että yhden vanhemman perheet ovat muita huonompia lain edessä?

Mielestäni lapsen etu, josta täällä on paljon puhuttu — esitän nyt oman mielipiteeni — on rakastava aikuinen hänen sukupuolestaan tai siviilisäädystään riippumatta. Tällä perusteella kyllä rohkenen sanoa, että jopa nykyinen laiton tilanne on parempi kuin tämä muoto.

Annika Lapintie /vas:

Rouva puhemies! Ehdotan, että tämän eduskuntasalikäsittelyn pohjaksi otetaan lakivaliokunnan mietinnön vastalause 1. Tässä on nyt kirjoitettu kaikki lain pykälät, joten tässä on otettu myös huomioon ne muutokset, joita eri kohdat aiheuttavat, eli se on täysin valmis lakiteksti. Perustelen vähän näitä kohtia, ja kun asia on laaja, yritän nyt oikoa niitä väärinkäsityksiä, joita tästä vastalauseesta vallitsee.

Tämän vastalauseen 12 § lähtee siitä, että hedelmöityshoitoa saadaan antaa naiselle, joka ei elä parisuhteessa, jota lakivaliokunnan enemmistö niin korkealle haluaa korottaa. Edellytyksenä hedelmöityshoidolle on se, että "1) on ilmeistä, että raskaus ei aiheuttaisi naisen iän tai terveydentilan vuoksi huomattavaa vaaraa naisen tai lapsen terveydelle; 2) on ilmeistä, että nainen voi turvata lapselle tasapainoisen kehityksen; ja 3) on syytä olettaa, että lasta ei aiota antaa ottolapseksi".

Tässä lähdetään siitä, että kaikkein tärkeintä on se, että syntyvälle lapselle voidaan taata turvallinen lapsuus, että hänellä on oikeus ja mahdollisuus saada hyvät, turvalliset aikuissuhteet, eikä oteta kantaa siihen, pitääkö naisen, joka lapsen synnyttää, olla naimisissa, pitääkö hänen olla avoliitossa vai voiko hän olla yksinäinen nainen tai voiko hän elää parisuhteessa toisen naisen kanssa.

En ymmärrä, että olisi eduskunnan tehtävä määritellä sitä, minkälainen on hyvä äiti vanhemmaksi. Onko hyvä äiti ainoastaan se, joka on onnistunut löytämään eduskunnan, tai ainakin nyt lakivaliokunnan, enemmistön mielestä sopivan miehen? Onko ainoastaan hän hyvä äiti? Näin ei ole, vaan hedelmöityshoitoa annettaessa on lähdettävä siitä, että tutkitaan se, minkälaisiin olosuhteisiin tämä lapsi syntyisi. Mielestäni meillä ei edes ole oikeutta enempää puuttua ihmisten yksityiselämään.

Sen lisäksi, kun nyt useassa puheenvuorossa ja jopa ministeri Johannes Koskisen puheenvuorossa kovasti ylistettiin biologista isyyttä, niin kyllä meillä on paljon lainsäädäntöä, joka lähtee siitä, että lapselle ei aina ainakaan sosiaalista isyyttä löydy. Esimerkiksi me sallimme avioerot, ja niiden puitteissa usein käy niin, että lapsi menettää täydellisesti kosketuksen biologiseen isäänsä, eikä suinkaan sen vuoksi, että lapsi ei haluaisi pitää yhteyttä isäänsä, vaan valitettavan usein isä ei halua pitää yhteyttä biologiseen lapseensa.

Sen lisäksi me myös sallimme, kuten keskustelussa on monta kertaa tullut esille, adoption yksinäiselle naiselle. Sitä ei ole millään tavalla kritisoitu, vaan on katsottu, että se riittää, että tutkitaan, että adoptiota haluava nainen on hyvä vanhempi. Me jopa sallimme adoption parisuhteessa toisen naisen kanssa elävälle naiselle. Me emme ole rajanneet ulkopuolelle sitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävä nainen ei voisi adoptoida lasta. On sitäkin taustaa vasten todella, todella omituista, että me kyllä sallimme yksinäiselle naiselle adoption, mutta me emme sallisi yksinäiselle naiselle hedelmöityshoitoa.

Toinen asia, joka ainakin minussa on herättänyt kummastusta, on se, kun on lähdetty keskustelemaan siitä, että lakivaliokunnassa tämän vastalauseen allekirjoittajat haluaisivat valtion verovaroin nyt sitten tukea yksinäisten naistenkin saamaa hedelmöityshoitoa. On kovasti haluttu perustella ja alleviivata sitä, että ainoastaan parisuhteessa elävän pariskunnan tahaton lapsettomuus voisi olla jotain sellaista, jota voidaan yhteiskunnan tuella hoitaa.

Nyt kokonaan on jäänyt keskusteluiden ulkopuolelle se, mikä se tällainen tahaton lapsettomuus oikein mahtaa olla. Pariskunnan tahaton lapsettomuus — tämä on nyt suoraa tekstiä jopa hallituksen esityksestä — "paljastuu useimmiten siten, ettei pari noin puolesta vuodesta vuoteen kestäneen yhteiselämän aikana ole onnistunut aikaansaamaan raskautta". Ei tässä puhuta mitään siitä, että tutkitaan, onko nainen tai mies tässä parisuhteessa lääketieteellisesti kykenemätön saamaan lapsia. Tässä tahattoman lapsettomuuden hoidossa vain nyt sitten lähdetään siitä, että ei ole tärpännyt puolen vuoden aikana. Onko sitten tarkoitus, että lääkäri menee kotiin kuulustelemaan, mitenkäs usein sitä on yritetty? On aivan älytöntä puhua siitä, että parisuhteessa hoidettaisiin vain lääketieteellisestä syystä johtuvaa lapsettomuutta.

Sen lisäksi tahattomalla lapsettomuudella tarkoitetaan myös sterilisaatiosta aiheutuvaa lapsettomuutta. Eli sitten kun tulee katumus päälle, niin sitten yhteiskunnan verovaroin voidaan kyllä maksaa hedelmöityshoitoja. Tämäkö todella on se, mitä eduskunta haluaa säätää? Jos tämä lakivaliokunnan enemmistön kanta hyväksytään, niin tällaisen määritelmän te annatte tahattomalle lapsettomuudelle.

Sen sijaan, kun puhutaan yksinäisestä naisesta, lakivaliokunnan vähemmistön vastalauseen mukaan ei voida lähteä siitä, että vaaditaan, että yksinäinen nainen naapurikapakasta käy riittävän tiheästi iskemässä miehen ja viemässä hänet kotiinsa ja sitten kiikuttaa lääkärille todistuksen, että kyllä minäkin olen yrittänyt. Tämähän olisi järjettömyyden huippu. Se on terveydelle erittäin vaarallista, se on syntyvälle lapsellekin vaarallista ja sisältää paljon terveysriskejä, jotka loppujen lopuksi voivat olla paljon paljon kalliimpia yhteiskunnalle pitemmän päälle. Tämän vuoksi tässä vastalauseessa ei lähdetä siitä, että yksinäisen naisen hedelmättömyyttä tai lääketieteellistä kyvyttömyyttä saada lapsia tutkittaisiin, koska eihän sitä tutkita myöskään avioliitossa tai avoliitossa elävän pariskunnan osalta. Se on tämmöinen käsittämätön virheellinen harha, jota nyt lakivaliokunnankin enemmistö yrittää täällä sumuttaa ja väittää, että pariskunnille annettaisiin hedelmöityshoitoa vain lääketieteellisistä syistä. Se ei ole totta.

Sen lisäksi on väitetty, että tulisi yhteiskunnalle kalliiksi, jos lähdettäisiin myös antamaan hedelmöityshoitoja yksinäisille naisille. Tästä on sosiaali- ja terveysvaliokunta todennut aivan selvästi, että "tilanteissa, joissa ei edellytetä lääketieteellisesti todettua sairautta, ei ole syytä muuttaa nykykäytäntöä, jonka mukaan sairausvakuutuksesta on korvattu hedelmöityshoitoja vain, jos on kyse sairaudesta aiheutuvista kustannuksista. Lakiehdotus ei myöskään muuta julkisen terveydenhuollon velvollisuutta antaa ensisijaisesti sairauden ehkäisemiseen ja hoitoon liittyviä terveydenhuollon palveluita." Eli vastalauseemme mukaan äänestäminen ei tarkoita, että haluaisi antaa verovaroin hoitoja naisille, jotka eivät elä parisuhteessa ja saavat hedelmöityshoitoja. Eli sekin on silkkaa valetta, kun täällä on väitetty, että yhteiskunnan verovaroilla tulee kovin kalliiksi äänestää tämän vastalauseen mukaisesti.

Sen lisäksi mielestäni meidän pitää myös muistaa se, että me olemme nyt tekemässä tätä lakia tilanteessa, jossa näitä hoitoja annetaan. Me emme lähde puhtaalta pöydältä tai mistään nollatilanteesta, vaan lähdemme siitä tilanteesta, että tänä päivänä Suomenmaassa kahdenkymmenen vuoden ajan hedelmöityshoitoja ovat voineet saada naiset, jotka ovat sitä tarvinneet näistä edellä mainituista syistä. Heidän osaltaan ei ole tutkittu sukupuolista suuntautuneisuutta. Heidän kohdaltaan ei ole tivattu sitä, oletko naimisissa, jos et ole, miksi et ole, etkö ole tarpeeksi nätisti laittautunut, kun olet käynyt kapakissa, vai mitä lakivaliokunnan enemmistö oikein nyt perää? Eli me yritämme nyt säilyttää tätä vallitsevaa tilannetta, jonka mukaan naiset voivat saada tätä hedelmöityshoitoa, ja ensisijaisesti tutkitaan nimenomaan se, että lapsi saa hyvän kodin, hyvän vanhemmuuden ja hyvän, turvallisen aikuissuhteen. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että me jotain muuta täällä tekisimme.

Sen lisäksi lopuksi tästä kriminalisointipykälästä: Olen ollut todella todella pettynyt siihen ilmapiiriin, joka on lakivaliokunnassakin vallinnut, kun tätä asiaa on käsitelty. Me emme kykene kriminalisoimaan seksipalvelujen ostamista. Sen sijaan tuosta vain viiden minuutin pohdinnan jälkeen me kyllä kykenemme tuomitsemaan vuodeksi vankilaan lääkärin, joka antaa hedelmöityshoitoa yksinäiselle naiselle. Miettikää nyt, hyvät ihmiset, onko tässä mitään järkeä.

Vetoan siihen, että otatte käsittelyn pohjaksi vastalauseen 1 mukaisen esityksen.

Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Lapintien viimeiseen lausumaan: Todellakin se rangaistus on sakkoa taikka enintään yksi vuosi vankeutta. Mietinnössä nimenomaan sanotaan, että tähän seikkaan pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, ja jopa hyväksyttiin, että tultaisiin sitä rangaistusta laskemaan.

Mitä arvoisa ed. Lapintie puhui adoptiotilanteesta, on aivan eri asia. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Kun yksinäinen nainen adoptoi orvon taikka muuten heitteille jätetyn lapsen, hänhän tekee hyvän työn tässä asiassa. Tällaisessakin tapauksessa useimmissa tapauksissa kuitenkin niin lapsen äiti kuin isäkin on tiedossa. Minä en voi ymmärtää, miksi te vertaatte tätä adoptiotilannetta tähän asiaan, mitä nyt käsitellään.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintie puheenvuorossaan viittasi siihen käytäntöön, joka on jo vuosia vallinnut, että myös yksinäiset naiset ja lesboparit ovat näitä hoitoja saaneet. Mutta muistutan, että tässä suhteessa käytäntöä ollaan muuttamassa myös esimerkiksi sijaissynnyttäjien kohdalla eli niin sanotun kohdunvuokrauksen kohdalla. Myös sen kohdallahan käytäntö on ollut se, että näitä hoitoja on annettu. Nyt hyvin suurella yksimielisyydellä ollaan siihen päätymässä, että tätä käytäntöä ei enää haluta jatkaa. Mielestäni aivan hyvin voidaan myös tässä toisessa kysymyksessä muuttaa linjaa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Olen sijaissynnytyksen jatkamisen kannalla, koska Suomessa se on perustunut lääketieteelliseen arviointiin, ja noin kymmenen lasta on syntynyt vuoden 90 jälkeen. Eli siinäkään ei ole ollut ongelmia.

Mutta sen sijaan ed. Myllyniemelle toteaisin, kun koko ajan vedotaan isyyteen ja siihen, että isän pitää siellä kotona olla kiltisti lapsia hoitamassa, että siitä huolimatta ed. Myllyniemikin on sallinut adoption yksinäisille naisille ja lakivaliokunnassakin vielä salli adoption naisille, jotka elävät parisuhteessa toisen naisen kanssa. Kyllä se on täysin rinnasteinen tilanne. On aika keinotekoista ruveta väittämään, että nämä kaksi asiaa eivät mitenkään liittyisi toisiinsa. Ne liittyvät silläkin tavalla toisiinsa, että sekä adoptiossa että hedelmöityshoidossa hyvin tarkkaan ja perusteellisesti tutkitaan sen aikuisen naisen mahdollisuudet suoriutua äitiydestään. Samaa ei suinkaan (Puhemies koputtaa) voi sanoa kaikista parisuhteista.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että on todella ristiriitainen olo. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen, että tänään keskustelemme elämän peruskysymyksistä: paljastamme hyvin paljon arvomaailmastamme ja ihmiskuvastamme. Mutta toisaalta olo on kuin puhuisi veitsi kurkulla, niin traagisia voivat olla seuraukset pahimmillaan. Toivon syvästi, ettei kukaan sivuuta tätä kysymystä olankohautuksella tai asiaan sen syvemmin perehtymättä.

Jotkut ajattelevat, että antamalla hedelmöityshoitoja olemme ylittäneet sen rajan, jota voi pitää niin sanotusti luonnollisena. Vastaan, että tuo fundamentaali luonnollisuuden raja on ylitetty jo päiviä sitten. Itse asiassa lääketiede on koko historiansa ajan kolkutellut tuota rajaa, aikoinaan rokotteilla, myöhemmin esimerkiksi elinsiirroilla ja 80-luvulta alkaen erilaisilla hedelmöityshoidoilla. Sokeaa vastustamista viisaampaa on lähteä etsimään uusille hoitokäytännöille vastuullisia ja eettisiä rajoja.

Omaa suhtautumistani teknologiaan määrittää seurausten arviointi. Teknologiaa voidaan käyttää elämää edistävästi tai sitä tuhoavasti. Sotateollisuus on esimerkki elämää tuhoavasta teknologiasta. Sen päämääränä on luoda tappamaan ja tuhoamaan soveltuvaa tekniikkaa. Hedelmöityshoitojen tavoite on aivan päinvastainen. Sen avulla voidaan antaa elämälle mahdollisuus silloin, kun se lääketieteellisesti tai muista syistä ei muutoin ole mahdollista. Meillä naisilla on usein vahva biologinen vietti synnyttää, ja minusta olisi julmaa kieltää tämä elämän perustarpeen toteutuminen. Siksi en voi kuin suhtautua myönteisesti hedelmöityshoitoihin.

Entä kenelle kaikille oikeus hedelmöityshoitoihin tulisi antaa? Suomessa on tähän asti ollut käytössä tasa-arvoinen ja hyvä hoitokäytäntö. Hoitoa on annettu kaikille äideiksi haluaville naisille riippumatta siitä, elävätkö he yksin, naisen tai miehen kanssa. Kriteerinä on ollut naisen itsensä toive perheestä ja sopivuus vanhemmaksi eikä se, millainen kumppani hänellä mahdollisesti on.

Tarve säätää hedelmöityshoitoja ei ole syntynyt siitä, että vakiintuneissa käytännöissä olisi jotain vialla, vaan siitä, että alue on Suomessa säätelemätön. Tähänastiset hoitokäytännöt ovat olleet kuitenkin erittäin toimivia. Hoitoon hakeutuvat naiset, sekä yksinäiset että lesbot, ovat käyneet ammattilaisten kanssa läpi omia toiveitaan ja odotuksiaan vanhemmuudesta, valmentautuneet hoitoihin ja lapsen saantiin. Naisten halua ja kykyä vanhemmaksi on arvioitu yksilöllisesti heitä kuullen ja tukea tarjoten. On käynyt usein niinkin, että tämän prosessin myötä nainen on huomannut, että hän ei ehkä olekaan siihen valmis, eli todellakin sen lapsen paras on ollut mukana alusta pitäen. Pelkään, että jos huomio kiinnittyy vain perhemuotoon, jää tämä merkittävin, eli juuri tämä yksilöllinen arvio ja valmennus, vähemmälle.

On eettisesti kestämätöntä, jos hyvälle äidille tulee yksi ainoa kriteeri: että hänellä on mies. Tämä on vanhemmuuden halventamista, hyvän ja turvallisen vanhemmuuden palauttamista yhteen ainoaan kriteeriin: mieheen. Entä voiko lapsista kasvaa onnellisia ja tasapainoisia aikuisia vain sellaisissa ydinperheissä, joissa on isä ja äiti? Lapsen kehitys on kiinni paljon moninaisimmista asioista kuin vanhempien sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Uskon siihen, että lapselle on kaikista tärkeintä, että hän on toivottu ja saa kasvaa rakastavien vanhempien suojassa. Minusta olisi todella traagista, jos yksinäisille naisille ja naispareille hoitoa antavasta hoidosta tehdään rikollista. Erityisesti tuntuisi pahalta se signaali, jonka antaisimme näihin perheisiin jo syntyneille lapsille, että he ovat tulleet maailmaan niin väärällä tavalla, että se on laissa kiellettävä.

Hoitojen kieltäminen yksinäisiltä naisilta ja naispareilta on paitsi epäoikeudenmukaista myös todellisuudelle vierasta. Kehitys on koko ajan kulkenut kohti moninaisempia perheitä. Yksinhuoltajat, naisparien perheet ja uusioperheet ovat osa suomalaista arkea, eikä sitä lailla muuteta. Lainsäädännöllä voidaan muutenkin vain rajallisesti vaikuttaa ihmisten valintoihin. Nykytilanne on varsin valaiseva. Meillä syntyy tänäkin vuonna noin tuhat lasta, jotka ovat juridisesti isättömiä, ja näistä hedelmöityshoitojen avulla on saanut alkunsa vain muutama. Siksi toivon, että säilytämme tässä asiassa jonkinlaisen suhteellisuudentajun.

Maailmaa emme siis voi muuttaa, joten miksi meidän olisi vaikeutettava ja moralisoitava näiden muutamien lasten ja perheiden elämää? Ainoa, mitä hoitojen kriminalisoinnilla saadaan aikaan, on se, että yksinäiset naiset ja lesboparit hakeutuvat hoitoihin Suomen rajojen ulkopuolelle, tai siis ne, joilla on siihen varaa. Muiden vaihtoehdoksi jää koti-inseminaatio tutun luovuttajan siittiöillä. Loput lähettäisimme etsimään satunnaista seksikumppania ja riskeeraamaan sekä oman että syntyvän lapsen terveyden harrastamalla suojaamatonta seksiä. Tämäkö olisi osoitus vastuusta ja korkeasta moraalista?

Konservatiivisesti ajatteleville haluaisin antaa vielä yhden ajatuksen pohdittavaksi. Voidaan sanoa myös niin, että naisparin muodostama lapsiperhe noudattaa perinteistä kahden vanhemman ydinperhemallia kaikilta muilta osin paitsi siltä, että vanhemmat ovat keskenään samaa sukupuolta. Toteutuessaan paradoksaalisesti valiokunta pakottaisi kahden vanhemman perhemalliin pyrkivät vanhemmat jopa radikaalimpiin ratkaisuihin, kuten kolmen tai neljän vanhemman perhemalleihin. Perinteisen konservatiivisen heteroperhemallin vaaliminen voi siten myös kääntyä itseään vastaan.

Haluan korostaa, että en millään muotoa väheksy isyyttä. Isän ja lapsen suhde on niin arvokas asia, että olisi sen halventamista ja jopa rienaamista vahvistaa isäksi perheen ulkopuolinen spermanluovuttaja. Mikä isyyden malli se olisi? Ymmärrän, että tässä asiassa on jouduttu hakemaan ja tekemään kompromisseja, mutta ajatus spermaisästä on älyttömyyden huippu. Paitsi että tämän kaltainen perheiden luominen olisi keinotekoista, ei se todennäköisesti edes onnistuisi. Jos isyyden vahvistaminen toteutetaan hallituksen alkuperäisesti esittämällä tavalla, niin meillä ei todellakaan enää olisi spermanluovuttajia. En siis millään muotoa voi kannattaa sitä hallituksen alkuperäistä esitystä, jossa luovuttaja voidaan vahvistaa lapsen isäksi ja jota nyt sitten ministeri Koskinen vielä yrittää suuren valiokunnan kautta tuoda. Enkä kannata ylipäätään tämän lain lähettämistä suureen valiokuntaan, vaan kannatan ed. Lapintien ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otetaan lakivaliokunnan mietintöön liitetty vastalause 1.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä hedelmöityshoitolaista todetaan, että aloitetussa hedelmöityshoidossa hedelmöitetty munasolu, eli synnytetty alkio, täytyy tuhota, jos luovuttaja tai parin osapuolista toinen kuolee. Mielestäni tämä voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin esimerkiksi silloin, jos alkio on ehditty luoda ja tuleva isä äkillisesti kuolee. On kohtuutonta naista kohtaan, joka on juuri menettänyt puolisonsa, että hänet velvoitetaan menettämään myös jo alulle saatettu uusi elämä. Erityisen kipeä omantunnonkysymys tämä olisi niille naisille, joiden vakaumuksen mukaan elämä alkaa jo hedelmöityksessä. Mielestäni naiselle tulee sallia kohtuullinen aika toipua puolisonsa menetyksestä ja tehdä rauhassa päätöksensä tulevaisuutensa suhteen. Hedelmöityshoidon antamisen esteenä ei saa olla puolison kuolema silloin, jos toinen osapuoli on kuollut äkillisesti hedelmöityshoitojen aikana. Tällaisissa tilanteissa hedelmöityshoidon jatkaminen tulisi sallia ja naisille tulee antaa mahdollisuus saattaa hoito loppuun vuoden kuluessa puolison kuolemasta. Tämän perusteella esitän vastalause 2:n mukaiset pykäläesitykset sitten lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Sijaissynnytyksestä vielä: Sijaissynnytyksen avulla myös sellaiset parit voivat saada lapsen, joille se ei olisi muutoin mahdollista lääketieteellisistä syistä. Ymmärrän, että liikumme hyvin vaikealla ja vaikeasti säädettävällä alueella. Uskon kuitenkin, että sijaissynnytys voidaan säädellä siten, että siihen liittyvät vaikeat kysymykset saadaan ratkaistuiksi. Samaan tulokseen päätyi aikanaan myös oikeusministeriön asiaa valmistellut työryhmä, ja samaa osoittavat Suomessa sijaissynnyttäjistä saadut kokemukset. Oleellista on, että hoitoa saisi antaa tarkoin määritellyistä lääketieteellisistä syistä ja vain laissa tarkoitetuille pareille. Ensimmäinen rajaus on se, että toimenpiteessä saa käyttää ainoastaan parin omia sukusoluja. Toinen tärkeä rajaus on myös se, että sijaissynnyttäjänä saisi toimia vain parin lähisukulainen tai muu läheinen ystävä ja toimenpiteeseen ei saa liittyä minkäänlaista taloudellista etua.

Sijaissynnyttäjäjärjestelyihin on 1990-luvulla ryhdytty Suomessa arviolta kahdessakymmenessä tapauksessa, joista arvioidaan syntyneen noin kymmenen lasta. Kokemuksia on kertynyt kymmenen vuoden ajalta, ja ne ovat olleet pääasiassa hyviä. Kaikki raskaudet ovat sujuneet hyvin, ja lapset ovat olleet terveitä. Biologiset vanhemmat ovat saaneet lapsensa heti synnytyksen jälkeen luokseen, ja minkäänlaisia lapsen luovuttamiseen liittyviä ongelmia ei meillä ole ollut. Yksi sijaissynnyttäjä on tarvinnut lääkitystä masennuksen vuoksi synnytyksen jälkeen, mutta en liioittelisi sen merkitystä, sillä onhan synnytyksen jälkeinen masennus normaalitapauksissakin hyvin tavallista.

Käytännön arviossa nojaisin nimenomaan Suomen kokemuksiin, sillä meidän järjestelymme poikkeaa yhdeltä olennaiselta osin monien muiden maiden käytännöstä, eli meillä sijaissynnytys on tehty vain ja ainoastaan, kuten jo sanoin, parin omilla sukusoluilla, mikä tekee tästä luovutuksesta huomattavasti helpomman. Korostan, että kyse on siis hyvin pienestä ihmisjoukosta, eikä ole tarkoitus, että tästä tulisi yleinen synnytyksen malli, ei todellakaan. Sijaissynnyttäjän käyttö tulisi sallia myös tulevaisuudessa edellä esitetyin ja laissa tarkoin säänneltävin ehdoin. Eduskunnan tulisi mielestäni edellyttää, että hallitus lähivuosina valmistelee esityksen sijaissynnyttäjäjärjestelyn hyväksymiseksi hedelmöityshoitokeinona. Esitän vastalauseen 2 mukaista lausumaa, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen sijaissynnyttäjäjärjestelyn hyväksymiseksi hedelmöityshoitokeinona."

Katja Syvärinen /vas:

Arvoisa puhemies! Lainsäädännön on oltava laadukasta ja tasa-arvoista. Minusta siitä pitää meidän täällä eduskunnassa pitää huolta, ja sitä meiltä vaatii myöskin tietysti meidän toimemme mukainen käyttäytyminen, ja sitä vaatii meiltä myös kansa. Tämän lain loppukäsittely, missä vaiheessa nyt olemme, ei anna sitä kuvaa, että lainsäädäntötyö olisi kaikilta osin sen mukaista, jota siltä edellytetään. Hallituksen esitys, joka tänne viime kesäkuussa tuli, oli monen monen kompromissin tulos, ja on aivan ymmärrettävää, että valiokunnissa on käyty tästä asiasta, joka on eettisiä arvoja pohdituttava, hyvin polveilevaa keskustelua. Valiokuntien lausunnot ja lakivaliokunnan mietintö ja näihin kaikkiin sisältyvät vastalauseet osoittavat, että asia on kovin monimutkainen. Kun täälläkin joudutaan vielä keskustelemaan siitä, miten tätä esitystä sitten käsitellään, miten sitä kierrätetään, vedetäänkö pois, niin täytyy sanoa, että tässä vaiheessa alkaa todella toivoa, että tätä lakia tämä eduskunta ei loppuun veisi vaan että seuraava eduskunta sen käsittelisi.

Tiedän hyvin, että nykyinen tilanne, jolloin hedelmöityshoitoja ei mikään laki säätele, on myös ongelmallinen, ja hyvin yksimielisesti monia asioita, joita näihin liittyy, pystyttäisiin tällä esityksellä, joka meillä nyt mietinnön muodossa on täällä salissa käsittelyssä, korjaamaan. Mutta sitten nämä niin sanotut omantunnonasiat, jotka tässä nyt tätäkin salia ovat kovasti tässä keskustelun yhteydessä kuumentaneet, ovat sen laatuisia, että niistä varmasti yksimielisyyteen on täysin mahdotonta täällä päästä.

On kaksi asiaa, joista täällä olemme kättä ehkä vääntäneet eniten. Toinen on lapsen oikeus biologisen alkuperänsä tietämiseen, ja toinen on se, kenellä on oikeus saada hoitoja. Minusta lapsella voi olla oikeus tietää biologinen alkuperänsä, jos vanhemmat niin haluavat, ja tilannehan on ollut todellakin näin, että 20 prosenttia niistä, jotka ovat syntyneet hedelmöityshoitojen tuloksena, tietävät tämän asian. Vanhemmat ovat tehneet tämän päätöksen, ja tämähän tässä tulisi jatkossakin säilymään. Perustuslakivaliokunnan lausunto ja lakivaliokunnan mietintö taas lähtevät siitä, että se olisi absoluuttinen oikeus.

Se, että tämä henkilö, joka on siemennestettä luovuttanut, voitaisiin vahvistaa lapsen isäksi ja voisi mahdollisesti tulla osaksi perintökaarta, on minun mielestäni täysin absurdi ajatus ja se pitäisi ehdottomasti torjua. Sellainen tilanne, että luovuttaja mahdollisesti parinkymmenen vuoden päästä, kolmenkymmenen vuoden päästä, joutuisi itse siinä tilanteessa haluamattaan isäksi, on mahdoton. Jos sitä silloin luovuttaessaan onkin joutunut tietysti tämän lainsäädännön mukaan antamaan sen suostumuksen, niin ihmisten elämäntilanteet muuttuvat. Minusta se on täysin kohtuutonta. Sen olen valmis hyväksymään, että lapsi saa halutessaan tietää, kuka isä on. Se on asiana aivan toisenlainen kuin se, että todella joutuu oikeusvastuuseen.

Kenellä sitten pitäisi olla oikeus saada hedelmällisyyshoitoja? Mielestäni jokaisella naisella, joka haluaa, joka ei pysty syystä tai toisesta lasta biologisesti muuten saamaan. Se, että naisia jaotellaan avo- ja aviopareihin tai, mikä kuulostaa aika rumalta, puhutaan yksinäisistä naisista varsinkin siinä yhteydessä, kun myöskin samaa sukupuolta olevat parisuhteessa elävät näin luokiteltaisiin, tuntuu vähän oudolta.

Tällaisen lainsäädännön seurauksena olisi vain se, että luovuttajat loppuvat. Kukaan tuskin haluaisi luovuttaa siemennestettään, jos uhkana on se, että tahtomattaan joutuu taloudelliseen vastuuseen esimerkiksi lapsesta tai isäksi sitten siinä vahvistetaan. Seurauksena on varmasti myöskin se, että koti-inseminaatiot lisääntyisivät. Niitähän nytkin tehdään, tälläkin hetkellä, mutta se vaihtoehtona olisi yhä useammalle lähes ainoa. Myös tautien vaaraa uhmaava seksikäyttäytyminen varmasti lisääntyisi lakivaliokunnan mietinnön mukaisen lainsäädännön seurauksena. Sitä me emme varmasti halua.

Tietysti turismi sitten Suomenlahden eteläpuolelle Tallinnaan, Viroon, varmasti lisääntyisi tässä mielessä, että siellä kuitenkin lainsäädäntö antaa mahdollisuuden näitä hoitoja tehdä. Se absurdi tilanne on mahdollinen, että Tallinnan-laivat täyttyvät kahdenlaisesta väestä. Siellä on miehiä, jotka menevät lahden eteläpuolelle hakemaan naisseuraa, ja niitä suomalaisia naisia, jotka menevät lahden eteläpuolelle hakemaan siittiöitä. Tämä kysyntä ja tarjonta toivottavasti eivät ala kohdata.

Tässä keskustelussa on ollut monenlaisia epäloogisuuksia, ensinnäkin tietysti isyyden korostamisen suhteen. Siis on erittäin tärkeää korostaa hyvän isyyden merkitystä, mutta ei minkä tahansa isyyden. Aivan kuten ed. Ojansuu sanoi, kännykkä-isyys on tämän lainsäädännön jälkeen kyllä aika pientä. Hyvä isyys, sitoutunut isyys, on tärkeää, mutta silloin, kun nainen haluaa tehdä lapsen yksin tai yhdessä samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa hedelmöityshoitojen kautta, se, että sellaisessa suhteessa vaadittaisiin isää, minusta ei ole nyky-yhteiskunnan arvojen mukaista enää. Lapset voivat kasvaa aivan tasapainoisiksi hyviksi myöskin vain äitinsä kanssa tai samaa sukupuolta olevassa parisuhteessa. Se on aivan itsestäänselvä asia. Tässä pitää välttää myöskin näiden yksinhuoltajaäitien syyllistämistä, jos todella väitetään niin, että äiti yksin ei pystyisi tasapainoisesti lasta kasvattamaan.

Voidaanko tätä asiaa verrata adoptiolainsäädäntöön? Mielestäni voidaan. Kysymys on oikeudesta saada lapsi. Se, että hedelmöityshoidoissa puhutaan oikeudesta saada biologinen lapsi, on aivan rinnasteinen siihen, että voidaan adoption kautta saada lapsi kasvatettavaksi ja sitä kautta omaksi lapseksi. Me olemme eduskunnassa vasta ennen joulua hyväksyneet lain, jossa adoptiota tuetaan yhteiskunnan varoin, myös ulkomaista adoptiota, eikä siinä tehdä mitään eroa sen suhteen, onko kysymys yksinäisestä naisesta, siis naisesta yksilönä, joka adoptiota hakee, vai pariskunnasta. Kaikki ovat oikeutettuja tukeen, eikä täältä eduskunnasta vastalauseita siihen tullut, enkä ole nähnyt, että kukaan olisi tehnyt myöskään lakiesitystä siitä, että adoptio-oikeus yksinäisiltä naisilta, naiselta yksilönä, kiellettäisiin. Toivottavasti kukaan tästä puheenvuorosta ei nyt intoudukaan sellaista tekemään, mutta todella haluan korostaa näiden asioiden rinnasteisuutta.

Se, että lakivaliokunta mietinnössään esittää, että on lääkärin vastuulla pitää huolta siitä, että vain avoparit tai avioparit saavat näitä hoitoja, ja todella kriminalisoidaan hoitojen antamisen väärinkäyttö, on todella rajua, ja lääkärin vastuulle jää kyllä hyvin paljon. Minä pelkään sitä, että lääkärit alkavat myöskin avopareja karsastaa, jos tämä lainsäädäntö toteutuisi. Avioliitto on varmasti riittävä todiste sille, että lääkäri uskaltaa hoidon tehdä pelkäämättä sitä, että joutuu rikosvastuuseen, mutta jos on avopari, missä kulkee raja, kun ihmiset asuvat yhdessä, ettei lääkäri rupea pelkäämään, että tätä käytetään väärin? Se olisi tietysti todella huono asia, jos myöskin avoparit sitten tämän kriminalisoinnin pelossa jäisivät hoidoitta.

Jos täällä puhutaan ja vedotaan siihen, että lapsen paras on se, mitä tavoitellaan, silloin minusta pitää lähteä siitä, että jokaisen lapsen paras on se, jokaisen lapsen oikeus on se, että hän syntyy toivottuna ja rakastettuna, että hän syntyy hyvään perheeseen, hän syntyy äitinsä tai äitinsä ja samaa sukupuolta olevan kumppanin tai äidin ja hänen avomiehensä tai äidin ja hänen aviomiehensä perheeseen toivottuna ja rakastettuna, siinä tämän asian ydin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä esitys liikkuu eettisesti erittäin herkällä alueella, kuten olemme jo käydystä keskustelusta kuulleet, ja siinä käsitellään useita keskeisiä ihmisyyden perusarvoja. Hedelmöityshoidossa käytettyjen alkioiden kohtelu riippuu täysin siitä, milloin katsomme, että ihmiselämä alkaa. Lapsettomuushoitojen säätely taas paljastaa erilaiset käsitykset perheestä, äitiydestä, isyydestä ja myös lapsen oikeuksista.

Mielestäni valiokuntakäsittely on ollut varsin perusteellista. Itse osallistuin siihen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa enkä ollenkaan allekirjoita sitä, että käsittely olisi ollut hätiköityä. Lakivaliokunta on harkinnan jälkeen suurella enemmistöllä päätynyt pohjoismaiseen linjaukseen, samalle linjalle kuin kaikki muut Pohjoismaat näkemyksissään. Muilla Pohjoismaillahan vaatimuksena on miehen ja naisen muodostama parisuhde huolimatta maiden muulla tavoin liberaalimmasta perhelakihistoriasta.

Lakivaliokunnan mietinnössä mielestäni hyvin syvällisesti korostetaan isyyden merkitystä syntyvän lapsen kannalta. Ajattelen näin, että tilanteita, joissa lapselta puuttuu kokonaan, siis lähtökohtaisesti, isä, ei pidä lähteä keinotekoisesti tuottamaan. Isän puutteesta kärsiviä lapsia kasvaa yhteiskunnassa toki muutenkin jo paljon. Lasten saaminen ei ole viime kädessä naisen tai miehen ihmisoikeus, mutta sen sijaan lapsella tulisi olla oikeus molempiin vanhempiin, äitiin ja isään. Mielestäni hedelmöityshoitoja ei todellakaan tule tarkastella ensisijaisesti naisen lisääntymisoikeuksien näkökulmasta vaan lapsen, tämän kaikkein heikoimman osapuolen, edun ja oikeuksien näkökulmasta. Korostan vielä sitä, että useat asiantuntijat ehdottivat hoitojen rajaamista heteropareille, muun muassa Lastensuojelun Keskusliitto.

Isän merkitystä ei pidä myöskään kutistaa sukusolujen luovuttajaksi, kuten tekee pitkälti ministeri Johannes Kompromi ... (Naurua) — Johannes Koskinen, Kompromissi-Koskinen — esittämässään kompromississa. Todellakin, ministeri Koskisen kompromissihan tarkoittaa sitä, että luovuttaja voisi joutua lapsen lailliseksi isäksi, mikäli äiti sitä missä tahansa vaiheessa haluaa tai lapsi täytettyään 15 vuotta. On varsin epätodennäköistä, siis itse pidän epätodennäköisenä sitä, että esimerkiksi lesbosuhteessa elävä nainen haluaisi ylipäänsä luovuttajaa lapsen isäksi, kun lasta on tietoisesti lähdetty kerran ilman miestä hankkimaan. Lapsi toki voisi tämän kompromissin mukaan aikuistuttuaan saada selville biologisen isänsä ja jopa saada hänet juridiseksi vanhemmakseen, mutta hän on jäänyt tosiasiallisesti ilman isää juuri niinä vuosina, jolloin isää kaikkein eniten tarvittaisiin.

Viime päivinä niin sanottujen sateenkaariperheiden käymä sähköpostikampanja, jossa on tullut toinen toisensa kopioina hyvin runsaasti saman sisältöisiä ja samaa tekstiä sisältäviä viestejä, osoittaa sen, miten erilaisista näkökulmista tätä kysymystä todellakin voidaan tarkastella. Helposti nousee mieleen ajatus, että raskaudesta ja lapsesta tehdään lääke lapsen saamisen tarpeeseen, kun asiaa tarkastellaan yksipuolisesti naisen oikeutena lisääntyä. Lapsettomuus on oire, joka ei koske vain yksilöä vaan nimenomaisesti pariskuntaa. Itse asiassa, kun lääkärin vastaanotolla lapsettomuutta diagnosoidaan, tahatonta lapsettomuutta ei edes aleta tutkia, ennen kuin pari on tietyn aikaa yrittänyt lasta luonnon konsteilla. Lesboparin tai yksin elävän lapsettomuus ei ole sairaus, vaan se on luonnollinen olotila, ja jos luonto ei järjestä lesbopareille lapsia, eikö tämä ole vahva viesti oikeasta suunnasta?

Totean vielä, että perustuslakivaliokunta totesi selkeästi, että perustuslain yhdenvertaisuusvaatimus ei tarkoita sitä, ettei hoitoja voi rajata nimenomaan lääketieteellisen tarpeen mukaan. Jos lääketieteellistä hoitoa ei anneta silloin, kun lääketieteellistä tarvetta ei ole, silloin ei syyllistytä mihinkään yhdenvertaisuusrikkomukseen.

Se tulkinta, että lakivaliokunnan linjaus leimaisi yksinhuoltajaäidit tai lesbosuhteessa elävät äidit rikollisiksi, on väärä ja tarkoitushakuinen. Koko tämän lakiesityksen alkuperäinen tarkoitushan on ollut luoda pelisäännöt hyväksyttävää hedelmöityshoitoa varten. Sanktiot koskevat vain ja nimenomaan sellaista hoitoa antavaa laitosta, joka ei noudata lakia. Ne eivät siis koske hoitoa haluavia naisia tai yksinhuoltajaäitejä. On myös huomattava se, että lakivaliokunnan mietinnössä pohditaan sitä, ovatko sanktiot laitoksille kenties liian ankaria. Itse en pysty tähän ottamaan kantaa, koska en ole lakivaliokunnan jäsen enkä juristi, mutta varmasti jonkinlaiset sanktiot on hyvä olla, jotta saadaan torjuttua esimerkiksi kaupankäynti alkioilla ja sukusoluilla tai vaikkapa alkioiden toisintaminen eli kloonaus. Toki voitaisiin pohtia sitä, pitäisikö sanktioiden olla eriasteiset riippuen siitä, missä kohden ja miltä osin tätä lakia rikotaan. Totean vielä, että lääkärit meillä Suomessa ovat hyvin lainkuuliaisia, joten jo pelkät ammattihenkilöitä valvovat hallinnolliset keinotkin saattaisivat olla riittävän tehokkaita ilman tätä vankeusrangaistuksen uhkaa.

Ed. Ojansuu totesi puheessaan, että lakivaliokunnan enemmistön linjauksessa etiikkaa linjataan niin, että lasta haluavalle naiselle osoitetaan yksi ainoa kriteeri eli se, että hänellä täytyy olla mies. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan ed. Ojansuun, joka on lakivaliokunnassa istunut, pitäisi tietää, että tässä esityksessä kyllä rajataan hyvin monella muullakin tavoin. Muun muassa 7 §:ssä on kohta, jossa annettavan hedelmöityshoidon esteenä on myös se, että on ilmeistä, ettei pari voi turvata lapselle tasapainoista kehitystä. Täällä on muitakin asioita, joiden suhteen rajauksia voidaan asettaa ja joiden suhteen vastuullisen lääkärin myös tulee asettaa rajoja.

Hedelmöityshoitoihin liittyy, herra puhemies, myös ihmiselämän alun eettisiä ongelmia. Koeputkihedelmöityksessä syntyy usein niin sanottuja ylimääräisiä alkioita, joita ei siirretä kohtuun ja joiden kohtaloksi jää joko pakastaminen tuntemattomaan tulevaisuuteen, hyötykäyttö tutkimusmateriaalina tai sitten tuhoaminen, viemäriin kaataminen. Varhaisalkiosta voidaan ottaa yksi tai pari solua alkiodiagnostiikkaa varten ja sitten näistä irrotetuista soluista tehdään tutkimuksia mahdollisen kromosomi- tai geenivirheen toteamiseksi, jotta pystyttäisiin estämään sairautta kantavan ihmisalkion siirtäminen kohtuun. (Ed. I. Kanerva: Onko se eettisesti sallittua?) — Nimenomaan, onko se eettisesti hyvä? — Jos pohditaan sitä, mikä on se vaihe, jossa ihmisalkiota tulisi kohdella eri tavoin kuin sukusolua, on todettava, että hedelmöityksen jälkeen yksilön kehityksessä ei ole mitään sellaista ratkaisevaa käännekohtaa, jossa voitaisiin sanoa, että nyt alkio tai nyt sikiö saavutti ihmisyyden. Jokainen hedelmöittynyt munasolu eli tsygootti on geneettisesti ainutkertainen biologinen ihmisyksilö, ja siitä kehitys tapahtuu jatkuvana prosessina alkion ja sikiön kehitysvaiheiden kautta syntymään ja eteenpäin. Mielestäni ihmisalkiota tulisi kohdella selvästi suuremmalla kunnioituksella kuin esimerkiksi siemennestettä tai munasoluja, jotka eivät vielä sisällä tätä ihmisyksilön geneettistä potentiaalia.

Tieteellisen tutkimuksen vapaus, jota tässä usein puolustetaan, on tärkeä periaate, mutta se ei saa olla ristiriidassa näiden ihmisyyden kunnioituksen perustavien periaatteiden kanssa. Alkiodiagnostiikan eettinen lähtökohta on yksilön ominaisuuksiin perustuva valikointi, jossa esimerkiksi kehitysvammaiselle, Downin syndroomaa sairastavalle, ihmisalkiolle ei anneta oikeutta elämään ja samalla osoitetaan, että vain terveet lapset ovat tervetulleita tähän yhteiskuntaan. On huomattava, että koska ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä, niin silloin kun alkioita valikoidaan alkiodiagnostiikan keinoin, ei valikoida enää pelkkiä ominaisuuksia, vaan silloin joudutaan valikoimaan yksilöitä.

Mielestäni tätä esitystä tulisi muuttaa siten, kuin on esitetty vastalauseessa 4, niin että hedelmöityshoidoissa alkioita saisi luoda vain sen määrän, joka on tarkoitus viedä naiseen raskauden aikaansaamiseksi, ja samalla tulisi torjua alkioiden luovutus ja luovutettujen alkioiden käyttö hedelmöityshoidoissa. Syntyvän lapsen terveyteen vaikuttava valikointi tulisi rajoittaa vain sukusolujen valikointiin ja poistaa mahdollisuus alkiovalikointiin.

Ehkä kaikkein ongelmallisin kohta tässä esityksessä on juuri se, mihin myös ed. Ojansuu mielestäni erittäin hyvin viittasi, nimittäin se, että hallituksen esityksen mukaan jo aloitetussa hedelmöityshoidossa synnytetty alkio täytyy tuhota, se on siis pakko lain mukaan tuhota, jos luovuttaja tai parin osapuolesta toinen kuolee, mikä on aivan järkyttävää: Jos kesken hoitojen tapahtuu sellainen onnettomuus, että isä kuolee, niin silloin tämä alkio on pakko tuhota eikä nainen, vaikka hän haluaisi lapsen, saa enää tulla sillä alkiolla hedelmöitetyksi, sitä ei enää saa siirtää hänen kohtuunsa. Tarkoitan siis niitä tapauksia, joissa on edetty siihen, että koeputkessa on jo tämä alkio synnytetty. Erityisen kipeä omantunnonkysymys tämä olisi niille naisille, joiden vakaumuksen mukaan elämä alkaa hedelmöityksessä. Sehän tarkoittaisi tällaisen naisen kannalta samaa kuin pakkoabortti siinä tilanteessa, jos isä sattuu kuolemaan.

Arvoisa puhemies! Näiden perustelujen pohjalta ehdotan käsittelyn pohjaksi mietintöön liitetyn vastalauseen 4 mukaista ehdotusta, joka siis muilta osin noudattaa lakivaliokunnan enemmistön linjaa, mutta nimenomaan ihmisalkioiden kohtelun osalta noudattaa sitä linjaa, jota olen tässä hahmotellut.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän asian tiimoilta olen saanut hyvinkin paljon sähköpostia, niin kun varmasti kaikki täällä. Eräässä viestissä todetaan seuraavaa: "Äitiys on suurenmoinen lahja elämälle, halutut ja kaivatut lapset parasta, mitä tälle yhteiskunnalle ja kulttuurille voi antaa. Miksi kieltää näitä kovasti toivottuja ja rakastettuja lapsia syntymästä? Heitä kasvaa, varttuu ja kehittyy keskuudessamme rakastavissa kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa. Annammeko heille ja heidän perheilleen ja lähipiirilleen viestin, ettei heitä tulisi olla olemassa?"

Olen lakivaliokunnassa mukana tässä vastalauseessa 1 ja olen kovasti ihmetellyt tämän asian käsittelyssä enemmistön kannan perusteluja. Hedelmöityshoitojen antamiskriteereitä asetettaessa tulee todellakin ottaa huomioon se tilanne, missä me tänä päivänä elämme. Perhemuodot ovat moninaiset. Käytännössä hoitoa ovat tähän asti saaneet myös yksin elävät naiset ja naisparit, joille on hoitojen tuloksena syntynyt lapsia. Yksinäisten naisten rajaaminen nyt hedelmöityshoitojen ulkopuolelle merkitsee, että hoitojen antaminen heille päättyy ja siitä tulee myös rangaistava teko.

Tämä signaali on varsin voimakas lainsäätäjän paheksunta yksin eläville naisille ja naispareille, jotka ovat tähän mennessä saaneet lapsia hedelmöityshoitojen tuloksena. Suunta on mielestäni täysin päinvastainen, kuin mihin perhesuhteiden sääntely ja perhemuotojen moninaistuminen on elävässä elämässä johtanut. Suomessa äidin ja lapsen muodostamat perheet ovat yleisiä, eikä mitään perhemuotoa voida lainsäädännössä asettaa toisen edelle. Äidin ja lapsen perheitä syntyy myös adoption kautta, eikä tätä ole pidetty lapsen edun vastaisena.

Hedelmöityshoidot kieltämällä yksinäiset naiset tuskin lakkaavat saamasta lapsia. Käytännössä se vain johtaa hedelmöityshoitoihin Suomen rajojen ulkopuolella, mikä on mahdollista vain varakkaimmille. Mahdollista on hankkiutua raskaaksi myös yhden illan suhteiden tai koti-inseminaation tuloksena, ja näihin molempiin keinoihin liittyy terveysriskejä.

Lapsen etu on lakivaliokunnan mietinnössä huomioitu 7 §:n 2 momentin 5 kohdassa toteamalla, että hedelmöityshoitoa ei saa antaa, jos on ilmeistä, ettei pari voi turvata lapselle tasapainoista kehitystä. Yksin elävän naisen tai naisparin hedelmöityshoidossa lapsen etu voidaan turvata samoin edellyttämällä, että nainen voi turvata lapselle tasapainoisen kehityksen. Lapselle on sukusolujen biologista alkuperää ja vanhempien parisuhteen laatua tärkeämpää olla toivottu ja saada osakseen aikuisen huolenpitoa ja rakkautta. Hyvä vanhemmuus on mahdollista muussakin kuin äidin ja isän ydinperheessä. Huonoa vanhemmuutta on myös ydinperheessä. Naisparien lapsella on kaksi vanhempaa, ja yksin elävä nainen voi päätyä myöhemmin tasapainoiseen parisuhteeseen.

Meillä Suomessa naisten hedelmällisyys on pysynyt muihin eurooppalaisiin verrattuna varsin korkealla tasolla, mutta se on kuitenkin jo pitkään ollut väestön uusiutumistason alapuolella. Syntyneiden määrä on meillä Suomessa laskeva muun muassa synnyttäjäikäluokkien pienuuden vuoksi, ja lasten hankintaikä nousee edelleen, ja se tuo mukanaan riskin siitä, että lastenteko ei enää onnistukaan. Naisista yhä useampi jää kokonaan lapsettomaksi joko tietoisesti harkiten tai biologisista syistä. Tässä on tapahtunut 90-luvulla nopea ja selkeä muutos. Osa naisista valitsee perheen ja osa sinkkuelämän.

Työelämän pätkätyöt ja yleinen maailman epävarmuus on johtanut siihen, että nuoret kiinnittyvät yhteiskuntaan varsin myöhään. Määräaikaisissa ja tulevaisuuden kannalta epävarmoissa työsuhteissa työskentelevät erityisesti synnytysiässä olevat naiset. Tämä vaikeuttaa huomattavasti paitsi perhevapaiden jakamista vanhempien kesken myös ylipäänsä lasten saamista ja hankkimista. Meidän päätöksentekijöinä tulee vaikuttaa siihen, että yhteiskuntamme olisi tasa-arvoisempi ja lapsiystävällisempi.

Väestön ikääntyessä ja syntyneiden määrän laskiessa väestön taloudellinen huoltosuhde heikkenee, ja se korostuu erityisen voimakkaasti taloudellisen laman ja työttömyyden aikoina. Tasapainoinen väestökehitys on tärkeä tekijä myös kansantalouden kannalta. Myönteistä väestökehitystä uhkaavia tekijöitä ei muuteta hetkessä, vaan pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella työllä.

Suomeen mahtuu lisää vauvoja. Hedelmöityshoidoilla lasten saantia voidaan helpottaa. Ei siis laiteta kapuloita rattaisiin vaan sallitaan hoidot kaikille naisille siviilisäätyyn katsomatta. Kannatankin vastalauseessa 1 esitettyä muotoilua. Tämä suureen valiokuntaan lähettäminen on mielestäni hieman ongelmallinen kysymys. En tiedä, tuoko se aikalisänä järjen valoa tähän asiaan, mutta hieman kyllä sitä epäilen.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Yritän tässä olla tällainen sillanrakentaja, josko saataisiin yllätyskompromissi tähän saliin.

Näyttää, että tässä olisi tällainen jännite, jopa sukupuolten sota, ja aion siitäkin kohta puhua, mutta haluaisin ensin valaista, mikä on se todellinen jännite, mistä syntyvät nämä syvät tunteet. Eivät ne liity miehen ja naisen väliseen suhteeseen. Ne liittyvät elämän ja kuoleman väliseen suhteeseen. Ihmisen pelko olemattomuuden ja kuoleman edessä on niin vahva, että voidaan sanoa — kokemus näyttää osoittavan — että vain joko lapset tai usko Jumalaan tai johonkin pystyy lievittämään ihmisen pelkoa siitä, oliko hänen elämällään merkitystä. Sen takia nämä toiveet saada lapsi ovat niin primitiivisiä. Ne ovat, voi sanoa, jopa vielä väkevämpiä kuin pelkkä seksuaalisuus, koska ne liittyvät siihen ihmisen toiveeseen saada jotain yliajallista. Se on se todellinen tausta näille jännitteille. Se, että täällä miehet ja naiset riitelevät arjen taakan jakamisesta, on toisen tason ongelma.

Kannatan lakivaliokunnan vähemmistön vastalausetta 1 esityksen pohjaksi. Kun tässä on kysymys sekä perustuslain tulkinnasta että perusoikeuksista, olen päätynyt siihen kantaan, että tämä meidän mallimme, missä perustuslakivaliokunnalle annetaan niin keskeinen rooli lakien tulkinnassa, ei ehkä kuitenkaan ole riittävä, vaan uskon, että perusoikeusuudistuksen jälkeen pitäisi nyt harkita, tarvitsemmeko me erillisen perustuslakituomioistuimen, missä aidon tuomioistuinkäsittelyn kautta tutkitaan lakien perustuslainmukaisuutta. Tuntuu, että kaikki valiokunnat eduskuntalaitoksessa sen luonteen mukaisesti ovat hyvin poliittisia.

No, nyt itse tähän esitykseen.

Ensinnäkin kannatan lämpimästi ed. Kirsi Ojansuun esittämiä muutosehdotuksia. Ensimmäinen on se, että ei tulisi tällaista pakkotappoa alkioille. Viitaten juuri alussa mainitsemaani kuoleman voittamisen ajatukseen tuntuu, että olisi hyvin brutaali yhteiskunta, jos tapahtuu niin, että jos hoidon alkaessa mies kuolee, hautajaisten lomassa vielä alkiot menetetään. Se tuntuu destruktiiviselta maailmankuvalta.

Samoin kannatan ed. Kirsi Ojansuun esiinnostamaa sijaissynnyttäjälausumaa. Aikanaanhan sana hysteria tarkoitti kohtua. Olen hyvin häkeltynyt, että tässä kulttuurissa, missä tuntuu, että kaikkia ruumiinosia saa kaupata, sitten juuri kohtu on jotenkin se naiseuden ydin, mikä on jollain tavalla este, että esimerkiksi sisarukset eivät voisi auttaa toisiaan lapsettomuusasiassa. Minusta tuntuu, että sijaissynnyttäjän kieltäminen on hyvin traagista ja jollain hyvin kummallisella tavalla nostaa kohdun ruumiinosana lääketieteeltä lainsäädännön ulkopuolelle.

Ed. Jaakko Laakso käytti sanaa talebanit. Itse olen käynyt Afganistanissa. Voi sanoa, että siinä ajatuksessa on sikäli jotain merkitystä, että tässä on tietyllä tavalla semmoisen vanhakantaisen isyyden vastaisku. Minä voin sanoa, että minä olen isäni ykköstyttö. Jos minulla ei olisi ollut elämässäni isäni rakkautta, en usko, että minusta olisi tullut edes niin hyvä kuin mahdollisesti ehkä joinakin hetkinä elämässä olen ollut. Isän rakkaus on suuri, hieno voima elämässä, jos sellaiseen on mahdollisuutta lapsuudessa. Mutta siinä yhteiskunnassa, mikä esimerkiksi talebaneilla vallitsee, isän oikeudet syntyvät vallitsevasta järjestelmästä; ne eivät synny vastuunotosta ja yksilöllisestä suhteesta lapseen, vaan ne syntyvät annettuina etuoikeuksina ja vallankäyttöoikeuksina. Tällä hetkellä kaikki isyystutkijat ja muut puhuvat, että tämmöinen isyys todella on murtumassa, ja minä olen sitä mieltä, että on syytäkin murtaa. Tässä murrosvaiheessa kuitenkaan isyys ei ole katoamassa yhteiskunnassa, vaan isyys, niin kuin isyystutkija Jouko Huttunen puhuu, lunastetaan sen vastuun ja välittämisen kautta, ei tähän valta-asemaan perustuen.

Meidän tietomme siitä maailmasta, missä isän valta perustuu valta-asemaan, on, että se on hyvin traaginen maailma. Meillä edelleen Suomessakin 30 naista kuolee vuodessa ex- tai nykyisen miehensä väkivallan kautta. Meillä on hyvin väkivaltainen kulttuuri. Samoin Talebanin hallitsemassa Afganistanissa oli äärettömän paljon esimerkiksi perheväkivaltaa. On hyvin pelottava ajatus, että jonkun asema perheessä perustuu ikään kuin tämmöiseen valta-asemaan, mutta se ei todellakaan tarkoita, ettei isä ja mies olisi erittäin tarpeellinen ja hieno asia silloin, kun se on.

Sanon, että biologia ei ole tehnyt meitä saman kaltaisiksi. Me olemme erilaisia biologisesti, jolloin on vaikea tehdä lainsäädäntöä, joka on oikeudenmukaista ihmisille, jotka eivät ole ihan samanlaisia. Tässä hallituksen lakiesityksessä on pantu esimerkiksi naisille hedelmöityshoidon ikärajan katoksi 46 vuotta, jonka voidaan ajatella olevan keskimääräinen vaihdevuosi-ikä — minullakin on vielä muutama vuosi siihen aikaa. Sen sijaan miehelle ei ole tässä laitettu kattoa sille iälle, missä hän voi tulla isäksi, ja tämä johtuu siitä, että biologia ei aseta miehelle kattoa siittämiselle. Mutta yhtä hyvin olisi voitu argumentoida, että myös miehelle olisi pitänyt laittaa katto, jos korostetaan tätä sosiaalista isyyttä. Onko hyvää isyyttä, että 80-vuotias mies tulee isäksi? Mutta kun biologiat ovat jo erilaisia, niin meidän lainsäädäntömmekään ei lähde ikään kuin puhtaasta samankaltaisuudesta.

Ed. Braxin ja ed. Prustin eriävässä mielipiteessä on minun mielestäni hieno ajatus, oivallus, että siittiö ei ole isä. Jos joku väittäisi täällä, että munasolu on äiti, se tuntuisi minusta ufotarinalta tai hyvin oudolta. Ei se äitikään tule äidiksi sen munasolun kautta, vaan sen vastuun ottamisen kautta, sen sitoutumisen kautta. Silloin samalla tavalla isäksi ei tulla siittiön kautta. Minä puhuin aikaisemminkin siitä, että isyyden tietyllä tavalla vapaaehtoisuus on hirveän usein suuri tragedia. On hirveä tragedia, että ei voi pakottaa toista rakastamaan. Voisi ajatella, että olisi ihanaa, että siittiöstä seuraisi isyys. Näinhän nimenomaan ei ole, ja sanon, niin kuin aikaisemminkin, että lainsäädäntö on tunnustanut tämän. Ei esimerkiksi ole tapaamispakkoa isällä, vaikka lapsi kuinka haluaisi. On ajateltu, että jos isältä puuttuu se rakkauden- tai vastuuntunto, ei ole lapsen etu nähdä tätä isää.

Se perinne taas, että meillä on ollut suuri taistelu saada au-lapsen asema parannetuksi ja saada vahvistettua isyys, ei ole laisinkaan lähtenyt tarpeesta rakentaa lapselle keinotekoinen sosiaalinen pakkoisyys. Se on lähtenyt ihan toisesta perinteestä. Siinä on katsottu, että jos aikuiset ihmiset harrastavat sukupuolisuhteita niin, että siitä voi syntyä lapsi, se taloudellinen taakka, se taloudellinen vastuu siitä, kuuluu molemmille osapuolille. Tämä isyyden vahvistaminen, sehän oli kuin ruokko- tai elatusmaksu, eikä suinkaan ollut niin, että ajateltiin, että se lapsi saa rakastavan, hellän, vastuullisen vanhemman, vaan kysymys oli siitä, että oli väärin ajatella, että se äiti yksin elättää sen lapsen, jolloin, sanoisin näin, vaikka meillä todella on lainsäädännöllä turvattu näitä isyyden vahvistamisia, elatusmaksuja ja muita, se ei millään tavalla ole tarkoittanut sitä, että lapselle lainsäädäntöteitse olisi vahvistettu vanhempi siinä sosiaalisessa mielessä.

Haluaisin vielä tämmöisellä, voi sanoa, irvokkaalla tai traagisella esimerkillä kuvata tämän pakkoisyyden mahdottomuutta. Ajatelkaa nyt todella, että hallituksen alkuperäinen esityshän käytännössä tarkoittaa sitä, että näitä siittiön luovuttajia ei tule, koska on hyvin vaikea ajatella, että vastuullinen nuori mies sitoutuisi odottamaan 20 vuotta sitä, annetaanko hänelle tällainen isyyden kaapu. Jos adoptioperheet sanovat, että jo kahden vuoden odotus on mahdoton, niin odottaa 20 vuotta mahdollista isyyttä on sellainen mahdottomuus, että näitä luovuttajia ei kotimaasta tule.

Mutta jos isyys antaakin suuria parannuksia miehen nykyiseen elämäntilanteeseen, niin meillä voi olla hyvin tilanne, että kautta maailman pakolaisleireillä olevat miehet, jotka haluavat pois epäinhimillisistä, kurjista oloista, tai ylipäätänsä köyhien maiden tai kenties vaikka vain rajantakaisen Karjalan miehet hyvin mielellään ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi siittiösolun luovuttajiksi, koska tätä kautta heille vahvistuu isyys tähän syntyvään lapseen ja heille tulee tapaamisoikeudet ja he ikään kuin saavat tämän sosiaalisen vanhemman aseman Suomen lainsäädännön kautta. Tällä ajatusleikillä haluan vain kuvata teille sitä todella, että ei se, että joku on luovuttanut siittiöitä, tarkoita sitä, että hän olisi hyvä isä lapselle.

Sitten haluaisin vielä murtaa viimeiseksi yhden myytin. Hyvä isä ja hyvä äiti on mielettömän hieno asia. Heistä on paljon iloa. Mutta huono isä tai huono äiti on niin huono, että on parempi olla kokonaan ilman. Tässä mystifioidaan ja luodaan sellaista myyttiä, että biologinen vanhemmuus on jotain niin ainutlaatuista ja pyhää, että jos joltakin puuttuu nämä molemmat hedelmöittäjät, hän jollain syvällä tavalla jää vajaaksi jostain perustavanlaatuisesta asiasta. Näin ei ole. Useat niistä ongelmista, jotka liittyvät yksinhuoltajien elämään, ovat puhtaasti taloudellisia tai juuri tällaisten kuin ed. Pentti Mäki-Hakolan täällä lausumien asenteellisten ja vähättelevien käsitysten yhteiskuntailmapiiriin tuomia traumoja. Kaiken historiallisen ja tutkitun tiedon mukaan yksikin rakastava ja oikeudenmukainen vanhempi pystyy muodostamaan lapselle riittävän perheen.

Todella toivon, että hallitus vetäisi tämän esityksen pois ja palattaisiin siihen peruslähtökohtaan, joka oli esityksen taustalla: kun vallitseva tilanne oli hyvä, ajateltiin, että se kannattaisi kirjata lakiin. Minun kantani on se, että vallitseva tilanne on hyvä ja tuntuu, että näitä asioita on mahdotonta kirjata lakiin niin, että emme tee perusoikeuksien loukkauksia.

Tarkoitin sitä lakivaliokunnan ...

Tarkoitan sitä vastalausetta, missä ed. Kirsi Ojansuu on mukana.

Ensimmäistä.

Myös kakkosta tässä. Ed. Ojansuu on kahdessa vastalauseessa.

Minun täytyy tehdä ehdotus sitten myös vastalause 2:sta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Olisi mukavaa, jos tässä talossa voitaisiin päättää sellaisistakin asioista kuin siitä, että kaikilla on onnellinen elämä, kaikilla lapsilla on todellakin aina se lähtökohtaisesti varmastikin paras tilanne, että on sekä isä ja äiti ja he ovat vielä sitoutuneita, rakastavat lastaan ja pystyvät hoitamaan vastuunsa. Tämä ikuinen sein ja sollen -ongelma välillä rajoittaa meidän lainsäätäjien työtä. Meitä myös velvoittaa perustuslaki. Perustuslain 6 §:n 1 momentin nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, ja saman pykälän 2 momenttiin sisältyvän syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä erikseen lueteltujen seikkojen perusteella.

Hallituksen esitys asettaa yksinäiset naiset sekä naisen kanssa parisuhteessa elävät naiset ja näiden lapset eriarvoiseen asemaan avio- ja avoliitossa asuviin naisiin sekä näiden lapsiin verrattuna. Hallituksen esityksessä ei ole esitetty perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta hyväksyttävää perustetta tälle eriarvoiselle kohtelulle. Vaikka perustuslakivaliokunnan enemmistö hallituksen esityksen osalta oli näkevinään mahdollisuuden lainsäätäjän harkintavaltaan tältä osin, niin kehotan teitä kaikkia vielä katsomaan perustuslakivaliokunnan asiantuntijalausuntoja. Niistä ylivoimainen enemmistö kuitenkin esitti selviä, vakavia epäilyjä tämän suhteen. Hyvin monissa niissä ennen kaikkea korostettiin sitä, että hallitus ei ole riittävästi perustellut tätä syrjintää, jota siis perustuslakivaliokunnan enemmistökään ei kiellä. Perustuslakivaliokunnan enemmistökin myöntää lausunnossaan, että tässä on selvä syrjintä, enemmistön jäsenet vain ovat sitä mieltä, että se mahtuu lainsäätäjän harkintavaltaan. Asiantuntijalausunnoista löytyy, että tätä syrjintää ei ole perusteltu sopivilla ja suhteellisuusperiaatteen mukaisilla perusteilla. Tämä on erittäin vakava asia, ja siltä osin pyytäisin vielä niitä, joilla on vilpitöntä halua perehtyä tähän asiaan, katsomaan ne perustuslakivaliokunnan asiantuntijalausunnot.

Lakiesitykseen sisältyvät perusoikeuslainsäädännön kannalta riittämättömästi perustellut eriarvoisuudet ovat poistettavissa parhaiten sillä tavalla, kuin lakivaliokunnan vastalauseessa 1 esitetään ja minä ja ed. Prusti perustuslakivaliokunnan lausunnon eriävässä mielipiteessäkin esitimme. On siis ensinnäkin kaikin osin syytä poistaa se koko perustuslakivaliokunnan yksimielisestikin sangen ongelmalliseksi toteama linkki, että jossain vaiheessa siittiöitä luovuttanut voisi tulla juridiseksi isäksi, johon myös syntyy perintöoikeus ja jolla olisi muita isän velvollisuuksia. Juuri tämän sangen ongelmalliseksi koetun kohdan takia käsittääkseni lakivaliokuntaankin on vielä loppusuoralla toimitettu asiantuntijalausunto siitä, että tämän takia itse asiassa hallituksen alkuperäinen esitys, jota ministeri Koskinen täällä vielä yrittää ajaa, on perustuslain kannalta ongelmallinen. Olen tästä lausunnosta iloinen, koska se vastaa myös omaa käsitystäni asiasta.

Ennen kaikkea, kun täällä on puhuttu lasten edusta, täytyy muistaa, että meillä on aika pitkä lainsäädäntöhistoria au-lasten edun ajamisesta, adoptiolasten edun ajamisesta, lastensuojelulainsäädännössä määritellystä lasten edusta. Lapsen etu suomalaisessa yhteiskunnassa on monesti lastensuojelulain mukaan se, että hänet otetaan sekä biologiselta äidiltään että isältään pois, jos nämä eivät pysty hoitamaan tekojaan. Se on todettu lapsen eduksi.

Hallituksen esityksen alkuperäisessä 7 §:n 2 momentin 5 kohdassa on vaatimus, että hedelmöityshoitoa saavan naisen tulee voida turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja huolenpito. Tietojeni mukaan tällä hetkellä nykyisessä käytännössä tämän kaltaista moraalista prinsiippiä on kaikilla vastuullisilla hedelmöityshoitoasemilla noudatettu, on sangen tarkkaan tutkittu niiden yksin tai toisen naisen kanssa parisuhteessa elävien naisten valmiudet, niin henkiset kuin myös sosiaaliset valmiudet ja jopa varallisuusvalmiudet oikeasti hoitaa ja pitää hyvää huolta lapsesta. Mielestäni tämä on oleellisinta, kun puhutaan lapsen edusta, ja se pitäisi siinä laissa, jonka toivottavasti seuraava eduskunta säätää, ottaa ohjeeksi.

Sekä perustuslakivaliokunnan enemmistön että varsinkin lakivaliokunnan enemmistön ajattelussa on mielestäni merkittävä epäsymmetria myös sen suhteen, että me tiedämme tämän päivän Suomesta, että valitettavasti hyvin monet avio- ja avoliitot, joissa lapset syntyvät, päättyvät eroon ja vastaavasti käy paljon niin, että niissä tilanteissa, joissa ensin lapsi on syntynyt yksinäiselle naiselle avioliiton ulkopuolisessa suhteessa, jossain vaiheessa elämänkumppani löytyykin ja lapsi saa sosiaalisen isän. Me kaikki tiedämme myös, kuinka paljon meillä on uusperheitä, joissa isät ja äidit ovat vaihtuneet, taikka saattaa olla hyvinkin vastuullisia isiä ja äitejä eri kombinaatioissa enemmänkin. Silloin taas, kun me tiedämme tämän todellisuuden ja luemme perustuslain 6 §:n 1 momenttia, jokaisen pitäisi ymmärtää, että ei hallituksen esitys eikä lakivaliokunnan enemmistön esitys tämän päivän todellisuudessa ole perustuslain 6 §:n mukainen. Tilanteet vaihtelevat, eikä tämä laki pysty selvästikään seuraamaan niitä tilanteita.

On myös hyvin epäloogista, suorastaan suhteetonta, lähteä metsästämään oikeutta isyyteen — aivan niin kuin ministeri Perho täällä loistavasti viittasi aikaisemmin — muutaman kymmenen, korkeintaan sadan, vuosittaisen keinoalkuisen tai hedelmöityshoidon kautta syntyvän lapsen näkökulmasta, kun samaan aikaan satojatuhansia lapsia on ilman isää, kun samaan aikaan meillä on vanhoissa markoissa miljardeja perimättä elatusmaksuja, on isiä, jotka eivät todellakaan hoida vastuutaan ja jotka eivät pidä mitään kontaktia lapsiin. Tässä on nollia niin suuri määrä sen todellisen isättömyyden ja tämän lain mahdollisesti aikaansaaman isättömyyden välillä, että toivoisin nyt ainakin tältä osin jotain rehellistä arviota niiltä, jotka tämän isättömyyden nimiin ennen kaikkea tässä asiassa vannovat, sitä pelkäävät.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on niin, että hallituksen esityksen isyys, mahdollinen myöhemmin seuraava keinotekoinen isyys, ei ole perustuslain eikä länsimaisen lainsäädännön ylipäätänsä tuntema malli. En ole kuullut vielä missään semmoisesta juridisesta isyydestä ja mahdollisuudesta tulla perittäväksi, joka voisi perustua joskus nuoruudessa annettuun lääketieteelliseen apuun tai haluun auttaa lapsettomuudessa.

Toisaalta sitten vielä vakavampi asia on, että lakivaliokunnan enemmistön esittämää lakiehdotusta ei ole perustuslakivaliokunnassa tutkittu. Jos luetaan perustuslakivaliokunnan enemmistönkin lausunto, niin siinä arvioidaan, että tämä hallituksen esitys, joka kuitenkin sallii — tosin omituisella kuviolla, mutta kuitenkin sallii — yksin elävien naisten ja naisen kanssa parisuhteessa olevien naisten saavan hoitoa, mahtuu siis perustuslakivaliokunnan enemmistön mukaan lainsäätäjän harkintavaltaan. Sen sijaan perustuslakivaliokunnankaan enemmistö ei ole antanut avointa valtakirjaa sille, että sekin ratkaisu, jossa kokonaan syrjitään yksin taikka parisuhteessa eläviä naisia, mahtuisi perustuslain antamaan lainsäätäjän harkintavaltaan. Tämä on erittäin vakava asia, ja pyydän, että jokainen miettii sitä vielä tykönään, jos vakavasti on vielä näinä vaikeina ja kiireellisinä aikoina tuomassa sitä harkitsematonta lakivaliokunnan enemmistön esitystä tähän saliin vakavasti harkittavaksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kiinnitän vain huomiota siihen, että meillä on Suomessa hyvin muuttunut sosiaalinen ilmapiiri niin sanottujen irtosuhteiden tai avo- tai avioliittojen ulkopuolisen elämän kanssa. Itse olen todella kiitollinen ja tyytyväinen siitä, että olen saanut elämän, johon kuuluu vakituinen suhde ja jossa saa lapsia kasvattaa avioliitossa, joka on seurakunnan edessä siunattu. Mutta kun tietää sen todellisuuden, joka myös helposti on erilaisista Stakesin tutkimuksista löydettävissä, niin on taas kerran suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta hyvin omituista, jos isättömyyden aikaansaantia, siis sitä, että lääketieteellisesti auttaa lääkärinä tai hoitohenkilökuntana, lähdetään metsästämään tämmöisen hyvin harvinaisen ja pienen ja tarkkaan tutkitun joukon osalta, kun samaan aikaan joka viikonloppu potentiaalisia isättömyyksiä saadaan aikaan suojaamattomissa, tilapäisissä seksisuhteissa kaikissa Suomen kaupungeissa ja myös maaseudulla. Tämä suhteettomuus tässä asiassa on kyllä pöyristyttävää.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vain kannatuspuheenvuoro. Oikeastaan tekisi mieli kannattaa ihan ensiksi ed. Braxin puheenvuoroa, se oli kaikilta osin niin hyvä.

Mutta, arvoisa puhemies, lakivaliokunnan enemmistö on ollut sitä mieltä, ettei hedelmöityshoitoja saisi uuden lain mukaan antaa lainkaan yksinäisille naisille. Valiokunta halusi siis muuttaa hallituksen alkuperäistä esitystä, jossa oli pyritty parhaimmaksi katsotulla tavalla yhdistämään niin hedelmöityshoitoa harkitsevien yksinäisten naisten oikeudet kuin hoitojen tuloksena syntyvän lapsen edutkin. Eli asiassa on kaksi tärkeää näkökulmaa. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että oikeus saada lapsi on jokaisen naisen, jokaisen yksilön, oikeus riippumatta siitä, minkälaisessa parisuhteessa hän elää tai elääkö hän yksin. Toiseksi olen sitä mieltä, että lapsen etu on otettava aina huomioon. Lapsella on oltava mahdollisuus myöhemmällä iällä niin halutessaan tietää, kuka hänen isänsä on. Isyyden vahvistaminen olisi hallituksen esityksen mukaan lapsen itsensä ratkaistavissa. Voi toki olla, että tällainen menettely karsii luovuttajaksi haluavien miesten määrää, mutta näin varmistettaisiin lapsen etujen ja oikeuksien toteutuminen.

En pysty ymmärtämään lakivaliokunnan mietinnön perusteluja koskien hedelmöityshoitojen kieltämistä yksinäisiltä naisilta. Valiokunta katsoo, että kun miehestä tulee vain sukusolujen luovuttaja, isyys heikkenee niin kulttuurisena kuin sosiaalisena instituutiona. Jos katsomme isyyttä tai ylipäätään vanhemmuutta lasten etujen ja oikeuksien kannalta, en voi mitenkään uskoa sitä, että yksinäisten naisten perusteellisesti harkittujen hedelmöityshoitojen tuloksena syntyvien lasten asema olisi nyky-yhteiskunnassa yhtään sen huonompi kuin tavallisiin perheisiin syntyvien lasten asema. Isyyden tai ylipäätään vanhemmuuden rapautuminen on kiinni jostain aivan muusta kuin hedelmöityshoitojen sallimisesta yksinäiselle naiselle.

Pidän erittäin tärkeänä, että tämä laki saataisiin hyväksyttyä vielä tämän eduskunnan aikana. Erilaisia hedelmöityshoitoja on annettu jo pitkään ilman lainsäädäntöä. Nyt olisi hyvä saada selkeät pelisäännöt, mutta hätiköityjä ratkaisuja ei ole syytä tehdä.

Siksi kannatankin ed. Vehkaojan ehdotusta siitä, että asia viedään suureen valiokuntaan. Tosin täytyy myöntää, että täällä käyty keskustelu ei enteile kauhean hyvää lopputulosta.

Vaikka tämä asia on niin sanottu omantunnonkysymys, toivon ja vetoan, että ryhmyrit kävisivät tiiviit keskustelut ja että sitä kautta löytyisi hyvä kompromissi, mutta ellei kompromissia löydy, minusta siinä tapauksessa olisi parempi, että tämä laki vedettäisiin pois, koska pahinta, mitä voisi minun mielestäni tapahtua, olisi, että hyväksyttäisiin tämä lakivaliokunnan enemmistön kanta, että yksinäisen naisen hedelmöityshoito kriminalisoitaisiin. Täällä on moneen kertaan sanottu, että kriminalisoitaisiin vain hoidon anto, mutta silloinhan se tarkoittaa sitä, ettei kukaan lääkäri lähde antamaan yksinäiselle naiselle hedelmöityshoitoa.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Suuren valiokunnan roolihan on määritelty perustuslaissa, ja eduskunnan työjärjestyksessä sillä on oma roolinsa. Oma käsitykseni on, että tämän kaltainen substanssiasia, jossa on hyvin monenlaisia eri näkökulmia, olisi luontevaa käsitellä substanssivaliokunnassa. Asian lähettäminen suureen valiokuntaan on mielestäni hieman keinotekoista, enkä pidä sitä oikein hyvänä ehdotuksena. On myöskin vähän vedättämisen makua tässä, että katsotaan nyt ensin, mikä ratkaisu tulee suuresta valiokunnasta, ja sitten vielä katsotaan, vedetäänkö pois. Asiat voi katsoa reilusti ja suoraan ja äänestää niistä asianmukaisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys tämän asian lähettämisestä suureen valiokuntaan on aika erikoinen veto, erikoinen veto erityisesti hallitusryhmän sisältä olemassa. Viitaten siihen, mitä ed. Jääskeläinen äskeisessä puheenvuorossaan sanoi, on varmasti niin olemassa, että suuresta valiokunnasta ei voi tulla sen asiantuntevampaa lausuntoa kuin näistä asiantuntijavaliokunnista, jotka ovat tätä asiaa käsitelleet kuukausitolkulla moneen kertaan. Katsonkin, että tässä on eräänlaisesta harhauttamisesta kysymys, ja katson myöskin, että tämä suureen valiokuntaan vienti, jos suuri valiokunta perehtyy tähän asiaan, vie sellaisen ajan, että asia menee auttamattomasti yli vaalien.

Herra puhemies! Tähän vielä lisäten, on aika erikoista myöskin se, että kun eduskunnassa syntyy valiokunnassa jokin kannanotto ja päätös, se ei kelpaa tähän ja asia pitää peittää suuren valiokunnan taakse. Tämä on eduskunnan lainsäädäntötyön aliarvioimista siinä perusteellisuudessa, missä valiokunnat ovat tätä asiaa käsitelleet.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassahan täysistunto päättää, millä tavoin asioita käsitellään. Jos täysistunto huomenna päättää, että tämä viedään suureen valiokuntaan, niin tämähän viedään. On täysin selvää, että totta kai suuri valiokunta nyt näiden valiokuntalausuntojen ja tämän hyvin ristiriitaisen keskustelun pohjalta pystyy katsomaan, mikä tilanne on, ja samalla myös eduskuntaryhmien johto voi keskustella siitä, mikä tämä tilanne on. Tämä asia oli puhemiesneuvostossa, ja siellä todettiin se, että tilanne on suhteellisen avoin, ja avoimena se on näköjään tässä täysistunnossakin ollut, mutta eihän tällä tavoin asioita voida päättää. Olisi vielä pahempi tilanne, että täällä ollaan tässä tilanteessa ja sitten sattumanvaraisesti ruvetaan näitä päätöksiä tekemään.

Kaikki kunnia kaikille valiokuntien lausunnoille, mutta kyllähän tällainen tärkeän asian käsittely edellyttää sitä, että se on hallinnassa, ja siinä mielessä suuri valiokunta on olemassa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Kannatan asian asiallista käsittelyä. Mielestäni tätä ei tulisi lähettää suureen valiokuntaan. Me toki tiedämme, että suuren valiokunnan rooli lainsäädäntöasioissa on nykyisin olla ikään kuin hallituksen ja eduskunnan välisten erimielisyyksien ratkaisija. Tässä suuren salin erimielisyyttä ei vielä ole sillä tavoin edes mitattu, miten suuri se on, mikä on kannatus milläkin vaihtoehdolla. Toisaalta asia on, ainakin tähänastisen yleiskeskustelun pohjalta, näyttäytynyt varsin monimutkaiseksi. On useita vastalauseita, on useita lausuntoja, on useita erilaisia näkemyksiä ja painotuksia ja myös näkemyseroja siitä, millainen perustuslaillinen perusta mahdollisilla uusilla esityksillä on.

Tämän vuoksi katson, että suuren valiokunnan jäsenillä on aika lailla vaikea tilanne toimia tämän tyyppisessä asiassa ratkaisijana, ainakaan kuulematta asiantuntijoita. Kun ajatellaan eduskunnan tämänhetkistä työtilannetta, mielestäni asiantuntijoiden ainakaan mittavampaan kuulemiseen ei tällä eduskuntakaudella ole edellytyksiä. Tästä syystä, arvoisa puhemies, katson, että asian käsittelyä tulisi jatkaa. Totean myös lopuksi sen, mikä mielestäni olisi paras vaihtoehto: hallituksen tulisi vetää tämä esitys kokonaan pois.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä menettely tämän vakavan, tärkeän asian kohdalla menee nyt sellaiseksi pelin politiikaksi, jota ei eduskunnan arvovalta kyllä sietäisi. Aikaisemmassa käsittelyssä on todettu, että asiaa on käsitelty perustuslakivaliokunnassa lausunnon antamista varten, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joka on erikoisasiantuntija näissä terveyteen ja vastaaviin liittyvissä kysymyksissä, ja sitten lakivaliokunnassa. Mietinnöistä ja lausunnoista näkyy, että asiantuntijakuuleminen on ollut laajaa, asiaa on pitkään käsitelty. Tältä pohjalta on laadittu hyvin harkitusti ja perusteellisen selvityksen pohjalta asiantuntijavaliokunnan mietintö. Se on käsittelyn pohjana.

Nyt esitys, että suuri valiokunta tässä vaiheessa lähtisi käsittelemään tätä asiaa, on mielestäni täysin käsittämätön ja tarpeeton. Suurella valiokunnalla ei todellakaan ole sitä asiantuntemusta, jota tällaisessa lainsäädännössä sen valmisteluvaiheessa tarvitaan, eikä sillä ole mahdollisuutta kuulla asiantuntijoita siinä laajuudessa, että se voisi tehdä uusia pykäliä niillä eväillä, mitä on käytettävissä.

Ministeri Koskinen katsoi, että tämä kiistanalainen kohta pitäisi säätää niin kuin se on hallituksen esityksessä. Sen esityksen ovat asiantuntijat käyneet läpi ja todenneet, että se on perustuslain vastainen ja sitä ei voida ottaa äänestykseen, jos sillä mallilla lähdetään. Eli on kuultava asiantuntijoita, on muokattava uusia pykäliä, kokonaan uusia pykäliä, jos ei se työ, joka on tehty perusteellisesti, kelpaa. Näin ollen suuri valiokunta tekee valtavan työn, (Puhemies koputtaa) tarpeetonta työtä, ja lopputulos on se, että sieltä ei voi tulla sellaista esitystä, (Puhemies koputtaa) joka olisi käsittelyn pohjana käyttökelpoinen, kun ajatellaan, että nyt sellainen kuitenkin on.

Herra puhemies! On ...

Tulen korokkeelle.

Nimenomaan, arvoisa puhemies!

Herra puhemies! Totean, että ei ole mitään perusteluita lähettää tätä suureen valiokuntaan, ja ne perustelut haluan lausua, jotta ne ovat pöytäkirjassa. Ne ovat laajat perustelut, koska asia on tärkeä ja laaja. Se esitys, mikä on tehty, että (Puhemies koputtaa) koko asia vedettäisiin pois, on täysin järjetön ja edesvastuuton. Villi tilanne maassa ei saa jatkua. Eli suureen valiokuntaan ei tätä tule lähettää, vaan eduskunnan tulee tehdä arvokasta työtä arvokkaalla tavalla ja viedä tämä asia normaalissa käsittelyssä eteenpäin. Tämä on aivan poikkeuksellista menetellä näin. Ainakaan vuosiin ei ole ollut tällaista menettelyä, ja katson, että siihen ei nytkään ole mitään aihetta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ensisijaisesti mielestäni olisi parasta, että esitys vedetään pois, mutta jos siihen ei yöneuvottelujenkaan jälkeenkään ole enemmistöllä valmiutta, niin silloin varmasti toissijaisesti parasta on päätyä lähettämään se suureen valiokuntaan ja perustuslakivaliokuntaan vain sitten myöhemmin siinä tapauksessa, jos suuresta valiokunnasta yhä tulee lakivaliokunnan enemmistön mukainen kanta, koska sitä perustuslakivaliokunta ei ole tutkinut.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että suuri valiokunta saattaa olla hyvin vaikeassa tilanteessa. Sen valiokunnan jäsenenä kerron, että meillä ei ole käytännössä ollut hyvin vaikeita asiantuntijakuulemisia, ja siltä osin täytyy varmasti vielä ryhmien neuvotella siitäkin, miten tässä poikkeuksellisessa tilanteessa suuri valiokunta pystyy perehtymään esitykseen.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Tilanne on tosi huono, eli tämmöinen reagoiva lainsäädäntötyö on huonoa ja epäviisasta, enkä kannata tämän esityksen lähettämistä suureen valiokuntaan, vaan toivon, että hallitus vetäisi esityksen pois. Toivon, ettei tästä tule arvovaltakysymystä. Ihmettelen suuresti myös, miksei oikeusministeri Johannes Koskinen toiminut alkuviikosta, kun tuli tietoon lakivaliokunnan enemmistön kanta ja mietinnön sisältö jo pääpiirteittäin. Olisi ollut hyvä, että siinä tilanteessa jo olisi lähdetty asiaan jollakin tavalla valmistautumaan. Tämä on hyvin epätoivottava tilanne nyt.

Katja Syvärinen /vas:

Arvoisa puhemies! Itse näkisin, että parasta olisi, että hallitus vetäisi tämän esityksen nyt kokonaan pois, mutta en näe estettä sille, että suuri valiokunta katsoo tämän asian. Sillä on mahdollisuus tehdä kompromissia, sillä on mahdollisuus äänestää tästä asiasta, ja sitäkin kautta tämä asia voidaan mennä. Kuten oikeusministeri sanoi, niin senkin jälkeen asian vetäminen pois on täysin mahdollista. Tässä haetaan parasta mahdollista ratkaisua. Toivon ainakin, että sellainen löytyy. Parasta ehkä olisi todellakin nyt tässä tilanteessa, että koko esitys vedettäisiin pois.

Matti Vähänäkki /sd:

Herra puhemies! Kannatan lakivaliokunnan ensimmäisen vastalauseen mukaista lakiehdotusta ja toisaalta toisena vaihtoehtona hallituksen esitystä. Katson, että asia tulisi toimittaa suureen valiokuntaan.

Marjatta   Stenius-Kaukonen  /vas:

Herra puhemies! Kaikki ne perusteet, mitä ed. Väistö puheenvuorossaan esitti, puolsivat mielestäni sitä, että tämä asia pitäisi lähettää suureen valiokuntaan. Minä kannatan, että asia lähetetään suureen valiokuntaan. Mielestäni ed. Antvuori aikaisemmassa puheenvuorossaan jo toi perustellusti esille ne perusteet, miksi tätä olisi nyt syytä jatkaa tässä eduskunnassa. Olisi erittäin tärkeää, että me saisimme lain voimaan, ja sen takia kannattaa vielä tehdä kaikki mahdollinen, että saadaan sellainen laki, jonka kanssa voidaan elää, ei sellaista, jolla viedään toisilta ihmisiltä mahdollisuus elää täysipainoista elämää lasten kanssa.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Suuri valiokuntahan on suomalainen versio lordien huoneesta tai ylähuoneesta, enkä usko, että siellä on nyt tätä viisautta, ainakaan ilman asiantuntijakuulemista. Se, minne tämä pitäisi lähettää, on todella perustuslakituomioistuin, mitä meillä Suomessa ei vielä ole. Voidaan tietysti lähettää suureen valiokuntaan, joka voi tehdä kuulemisen tai antaa valohoitoa, mutta kumpikaan asia ei ratkaise sitä. Ed. Braxin puheessa tuli esille, että lakivaliokunnan muutoksen perustuslain mukaisuutta ei ole edes tutkittu talon sisällä. Ei sitä ole tutkittu, ja toivoisin, että tämä esitys vedettäisiin pois.

Kari Myllyniemi /kesk:

Herra puhemies! Kiinnittäisin huomiota siihen, että lakivaliokunta äänin 11—6 hyväksyi tämän. Jokaisesta puolueesta oli tämän lain kannattajia. (Edustajat Brax ja Krohn: Ei ollut!) — Vihreät sanovat, että he eivät puolue ole, niin en ottanut heitä huomioon. (Naurua) — Ministeri Koskinen käytti taannoin lakivaliokunnan työskentelystä sanontaa "lakivaliokunta piehtaroi lakien kanssa". Tähän taitaa ministeri Koskinen syyllistyä itse tällä erää. Ei missään tapauksessa suureen valiokuntaan, vaan jatketaan käsittelyä.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! On tehty kannatettu esitys tämän lakiesityksen lähettämisestä suureen valiokuntaan. Se on tietysti perustuslain samoin kuin eduskunnan työjärjestyksen mahdollistamien pykälien mukainen esitys noin muodollisesti tarkasteltuna. Mutta haluan kyllä herättää kysymyksen, onko ollut alun perin perustuslain hengen tai eduskunnan työjärjestyksen hengen mukaista se, että kesken ensimmäisen käsittelyn asia siirretään suureen valiokuntaan niin suureen remonttiin kuin olen ymmärtänyt, että tämän esityksen tekijät ovat ajatelleet, vai onko ollut näiden säädösten määrittelemisen taustalla se ajatus, että lähinnä pienet teknisluontoiset lapsukset korjataan. Epäilen, että henki ja ajatus ei ollut sen mukainen, että mittava asiantuntijakuuleminen käynnistetään uudestaan ja pykälät kirjoitetaan kokonaan uudestaan. Näin haluan todeta riippumatta siitä, mitä kukin meistä pitää viisaana tämän lain sisällön osalta, mutta menettelytapana pidän tässä vaiheessa siirtoa suureen valiokuntaan hiukan huonosti harkittuna. Sehän tarkoittaisi, että asiantuntijavaliokunnan työ sivuutettaisiin kokonaan.

Arvoisa puhemies! Oma käsitykseni on, että ainakaan esityksen tekijä ei myöskään itse kovin tarkoin ole tiedostanut ja tuntenut, mitä hän esittää, kun hän esityksen tekee, sillä ed. Vehkaoja tarkkaan sanoen totesi, että hän esittää, että hallituksen esitys lähetetään suureen valiokuntaan. Sehän ei ole mahdollista, mutta ymmärrän, että puhemiehistö on tulkinnut ed. Vehkaojan kaikkein myönteisimpään suuntaan niin, että tämän esityksen käsittely keskeytetään ja tämä asia lähetetään, mutta tarkkaan ottaen ed. Vehkaojan ymmärtääkseni pöytäkirjoissakin näkyvä esitys ei ole mahdollista toteuttaa.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä alkavat tunteet kuumeta tai ehkä nyt jo viiletäkin, mutta näyttää siltä, että täällä ei oikein kukaan ole tyytyväinen mihinkään. Ed. Krohnilla näyttää olevan kovin kriittinen ehtoo. Hän ei ollut mihinkään eduskunnan elimeen tyytyväinen, sen paremmin perustuslakivaliokuntaan kuin lordien miehittämään suureen valiokuntaankaan. Häneltä jäi huomaamatta, että hänen vieressään istuva ladykin istuu suuressa valiokunnassa ja istuu muuten perustuslakivaliokunnassakin.

Toteaisin, että minustakin alkaa kuulostaa siltä, että viisainta olisi vetää pois, koska täällä on nyt niin erityyppisiä ja villejä ehdotuksia, mutta se lienee mahdotonta tässä vaiheessa. On esitetty, että lähetetään suureen valiokuntaan. Sinne se varmaan päätyy, mutta haluaisin vielä todeta, että näyttäisi siltä, että ne versiot, joita tuolla kahvilan puolella tänään iltapäivällä kiersi, sisältävät vielä sellaisia ongelmia, joihin perustuslakivaliokunta oli aiemmin puuttunut. Pyydän suurta valiokuntaa olemaan sitten tarkkana.

Ed. Braxille sanoisin vielä, että ei ole mitään mahdollisuutta — tiedätte varsin hyvin — että perustuslakivaliokunta käsittelisi tämän asian uudelleen, antaisi siitä jonkinlaisen lausunnon. Se merkitsee kyllä sitten asian hautaamista, sen raukeamista, jos perustuslakivaliokunnalta edellytetään vielä jonkinlaista lausuntoa tässä asiassa näillä valtiopäivillä.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Yhdyn kovasti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan äskeiseen puheenvuoroon, kun sivukorvallakin kuunnellen havaitsee, että lain käsittelyn eri muotoihin ei oikeastaan löydy missään mallissa sellaista enemmistöä, joka normaalisti lainsäädännöllä tässä talossa on voitava katsoa olevan. Harvoin muistan tämän tyyppistä lainsäädäntöprosessia tässä talossa käydyn, ja lopputulos tuntuu olevan ikään kuin arvanheiton varassa, miten se menee. Epäilen, että entistä sattumanvaraisemmaksi se käy, mikäli se menee suureen valiokuntaan täällä esitetyllä tavalla. Ei tällä tavalla pitäisi lainsäädäntöä tehdä. Ellei se mene lakivaliokunnan tavalla eteenpäin, mikä näyttää sekin hyvin vaikealta, niin viisainta tietysti olisi, että hallitus vetäisi tämän esityksensä pois.

Mutta, herra puhemies, ylipäätään olen sitä mieltä, että käytäntö, joka Suomessa on, tuskin sortaa tänä päivänä kenenkään ihmisoikeuksia. Se antaa eettisesti pohjaa toimia tavalla, jossa lääkärin vastuu, etiikka ja moraali tulevat huomioon otetuiksi yksilökohtaisesti, ja soisin näin olevan edelleenkin. En ymmärrä, miksi kaikki inhimillinen toiminta, hyvin vaikea, sensitiivinen, humaanisti hankala asia, pitää yrittää pukea lain muotoon. Minä en itse allekirjoita tämän tyyppistä yhteiskunnallista ajattelua.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! En ymmärrä ollenkaan tätä ehdotusta ja ideaa lähettää esitys suureen valiokuntaan. Ymmärtääkseni lähettämisen ainoa tavoite on se, että suuren valiokunnan käsittelyn avulla saataisiin ministeri Koskiselle mieluinen linja. Kuten kuulimme, jos tämä temppu ei onnistu, seuraava uhkaus on se, että hallitus vetää koko lain pois, tai jopa se, että presidentti ei vahvista eduskunnan hyväksymää esitystä. Jään miettimään, miksi ihmeessä tällainen temppuilu, miksi eduskunta ei saa aivan normaalisti jatkaa käsittelyään tässä kysymyksessä. Ihmettelen sitäkin, miksi juuri ne tahot, jotka itse puhuvat suvaitsevaisuuden puolesta, eivät suvaitsekaan sitä, että tässä kysymyksessä ollaan eri mieltä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä lain käsittelystä ei näytä tulevan yhtään mitään. Ed. Kanerva tässä viittasi arvan käyttöön, ja arpaahan me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käytimmekin. Menköön omasta puolestani tämä lakiesitys suureen valiokuntaan, mutta en usko, että sieltä sitä viisautta sen paremmin löytyy. Mutta en hyväksy sitä menettelyä, että tässä haetaan tieten tahtoen tiettyä lopputulosta. Tähän ed. Brax vähän viittasikin omassa puheenvuorossaan, kun hän maalaili sitä, mitä tapahtuu, jos suuren valiokunnan käsittelyn lopputulos on sama kuin lakivaliokunnan lopputulos. En hyväksy tällaista mittatilaustyönä tehtävää lainsäädäntöä. Se halveksii kyllä tätä meidän eduskunnan käsittelyämme.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta lakivaliokunta on tehnyt perustuslakivaliokuntaa ynnä muuta kuultuaan erinomaista työtä ja tältä pohjalta, mitä lakivaliokunta on asiassa mietinnössään esittänyt, voitaisiin edetä ilman suurta valiokuntaa.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Perimätiedon mukaan vastaava farssi käytiin aikanaan sukunimilain käsittelyssä. Tuolloin lakivaliokunta esitti, että nainen saa pitää oman sukunimen, ja siitä nousi hurja kalabaliikki. Se johti sitten tähän suureen valiokuntaan, ja sitten hallitus veti lakiesityksen pois, ja aikanaan tämä laki sitten tuli, niin kuin tiedetään. Mielestäni tämä voi toimia ainoastaan kunniallisena perääntymistienä ja lisäaikana tälle asialle, mutta muuten en oikein myöskään ymmärrä, mitä viisautta asiaan sieltä löytyisi.