Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Käsillä on merkittävin vaalijärjestelmää koskeva uudistus 104 vuoteen. Tätä merkittävämpänä voidaan pitää ainoastaan vuoden 1906 suurta vaaliuudistusta, jolloin valtiopäiväjärjestyksessä ja vaalilaissa säädettiin ensi kertaa yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, vaalien välittömyydestä ja suhteellisesta vaalitavasta.

Esityksen tavoitteena on uudistaa eduskuntavaalijärjestelmää siten, että suhteellinen vaalitapa toteutuu mahdollisimman hyvin ja yhtäläisesti eri puolilla maata. Ehdotus parantaa suhteellisuuden toteutumista eduskuntavaaleissa. Ehdotus vastaa siten edustuksellisen demokratian perusajatusta siitä, että eduskuntavaalien tuloksen tulee ilmentää oikeudenmukaisesti ja mahdollisimman hyvin äänioikeutettujen kansalaisten äänestyksessä ilmaisemaa tahtoa.

Ehdotetussa tuloslaskentamallissa äänestäjän antamalla äänellä on sama painoarvo riippumatta siitä, missä vaalipiirissä ääni on annettu. Luottamuksen vaalijärjestelmää kohtaan arvioidaan vahvistuvan, kun äänestäjät kokevat voivansa paremmin vaikuttaa vaalien tulokseen. Tämä vaikuttaa myös myönteisesti äänestysaktiivisuuteen.

Vuoden 2007 vaaleissa yli 200 000 ääntä meni hukkaan. Vuoden 2007 vaaleissa, hyvät kollegat, yli 200 000 ääntä meni hukkaan. Lähes 150 000 ääntä annettiin puolueille sellaisissa vaalipiireissä, joissa puolue ei saanut läpi yhtään ehdokasta. Nämä äänet eivät enää uudistuksen jälkeen mene hukkaan, vaan jokainen ääni vaikuttaa puolueiden väliseen paikanjakoon.

Arvoisa puhemies! Miten nämä tavoitteet käytännössä toteutetaan? Uusi järjestelmä noudattelee hyvin pitkälle vanhaa vaalijärjestelmää. Vaalipiirijako säilyy ennallaan, ja ehdokkaita asetetaan ja heitä äänestetään vaalipiireissä. Tavoitteena on säilyttää eduskunnan alueellinen edustavuus. Kuten nykyisinkin, vaalipiiristä valittavien kansanedustajien lukumäärä määräytyy vaalipiirissä asuvien Suomen kansalaisten lukumäärän perusteella.

Suurin muutos aiempaan on, että jatkossa vaalien tulos määräytyisi ehdokkaita asettaneiden koko maassa saamien äänimäärien perusteella. Kaikissa vaalipiireissä annetut äänet siis lasketaan yhteen, ja näiden äänien perusteella jaetaan paikat puolueiden ja yhteislistojen kesken. Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri olisi tästä poikkeus, ja Ahvenanmaalta valittaisiin jatkossakin yksi edustaja.

Ehdokasasettajien koko maassa saamien kansanedustajapaikkojen lukumäärä laskettaisiin käyttäen nykyistä d’Hondtin menetelmää. Seuraavaksi paikat jaettaisiin vaalipiireihin. Kansanedustajapaikkoja saaneiden ryhmien paikat jaettaisiin vaalipiireihin niin sanotun Hare—Niemeyerin menetelmän sovellutuksella. Perussääntö on, että ryhmät saavat paikkoja vaalipiireissä samassa suhteessa kuin ovat saaneet ääniäkin. Jos puolue on saanut esimerkiksi 10 prosenttia äänistään vaikkapa Pirkanmaan vaalipiirissä, se saa lähtökohtaisesti myös 10 prosenttia paikoistaan Pirkanmaan vaalipiirissä. Selkeätä, eikö vain?

Laskennassa varmistetaan, että kaikki puolueen valtakunnallisen paikkamäärän mukaan saamat paikat tulevat jaetuiksi, ja toisaalta pidetään kiinni siitä, että vaalipiirien kansanedustajamäärä pysyy ennallaan. Järjestelmä on hieman monimutkaisempi kuin nykyjärjestelmä, mutta se on täysin luotettava ja pienellä tutustumisella täysin ymmärrettävä ja looginen. Teille on sähköpostissa jaettu mallilaskelmia. Tarvittaessa tulen jokaiseen eduskuntaryhmään myös käymään nämä laskelmat läpi. Se ei vaadi paljon kotiläksyjä, että tämän järjestelmän omaksuu.

Esityksessä ehdotetaan myös otettavaksi käyttöön valtakunnallinen 3 prosentin äänikynnys. Kansanedustajapaikkoja voisi siten saada vain sellainen puolue tai yhteislista, jonka koko maassa saama äänimäärä ylittää ehdotetun äänikynnyksen. Kynnyksen ei voida katsoa olevan liian korkea siinä mielessä, että se estäisi uusia poliittisia toimijoita nousemasta eduskuntaan. Toisaalta kynnystä voidaan pitää riittävän korkeana, koska ehdotettua matalampi kynnys saattaisi johtaa poliittisen kentän pirstaloitumiseen. Eduskunta on kahdessa lausumassaan jo vuodelta 1998, siis 1998, edellyttänyt nimenomaisesti suhteellisuusongelman ratkaisemista niin, että pirstaloituminen estetään.

Puolueiden mahdollisuus muodostaa vaaliliittoja eduskuntavaaleissa ehdotetaan poistettavaksi. Vaaliliittojen muodostamiseen ei ehdotetussa järjestelmässä ole tarvetta poliittisen suhteellisuuden näkökulmasta. Toisaalta ehdotuksella mahdollistetaan se, että eduskuntavaaleissa myös eri vaalipiireissä muodostetut valitsijayhdistykset ja yhteislistat voisivat yhtyä yhteislistaksi. Siten yhteislistat olisivat näiltä osin yhdenvertaisessa asemassa puolueiden kanssa. Puoluelaissa mahdollistettaisiin nykyisestä poiketen valtionavustusten myöntäminen myös sellaisille vaaleissa kohtuullista kannatusta saaneille puolueille, jotka eivät ole saaneet kansanedustajapaikkoja. Ehdotetut muutokset koskisivat ainoastaan eduskuntavaaleja. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia Ahvenanmaan maakunnan vaalipiirissä toimitettavia eduskuntavaaleja koskeviin säännöksiin.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa korkeimmat äänestysprosentit olivat Helsingissä 73,9, Vaasassa 73,5, Uudellamaalla vähän yli 70, matalimmat Pohjois-Karjalassa 66,5, Pohjois-Savossa 65,6 ja Etelä-Savossa 65. Näissä kaikissa, joissa oli korkeimmat äänestysprosentit, oli myös merkittävä määrä paikkoja jaossa. Ja vastaavasti matalimmat äänestysprosentit olivat niissä vaalipiireissä, joissa paikkojakin oli selvästi vähemmän jaossa: Pohjois-Karjalassa seitsemän, Pohjois-Savossa silloin kymmenen ja Etelä-Savossa kuusi. Vuonna 2007 aktiivisimmat vaalipiirit olivat edelleen Vaasa, Helsinki ja Uusimaa ja passiivisimmat edelleen Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Etelä-Savo. Johtopäätös näistä luvuista on, ja tämä on viime viikkojen keskusteluun nähden erittäin tärkeää, että vaalipiirin pieni koko ja suhteellisuuden huono toteutuminen vaikuttavat alentavasti äänestysaktiivisuuteen. Siis nykyjärjestelmässä vaalipiirin pieni koko ja suhteellisuuden toteutumattomuus laskevat äänestysaktiivisuutta.

Pienten vaalipiirien äänestäjät eivät koe mahdollisuutta vaikuttaa vaalien tulokseen samalla tavalla kuin äänestäjät suurissa vaalipiireissä. Sami Borgin ja Heikki Paloheimon tutkimukset myös osoittavat, että pienten vaalipiirien äänioikeutetut ovat myös asenteiltaan muita etääntyneempiä politiikasta. Äänestäjät pienissä vaalipiireissä turvautuvat myös muita vaalipiirejä useammin niin sanottuun taktiseen äänestämiseen, eli he eivät suinkaan äänestä ensisijaisesti ha- luamaansa ehdokasta tai puoluetta vaan äänes- tävät sellaista, jolla he katsovat olevan läpimenon mahdollisuuksia. Ehdotettavan vaalijärjestelmän eduksi voidaankin laskea se, että äänestäjän ääni pienissäkään vaalipiireissä ei suinkaan enää mene nykyiseen tapaan hukkaan vaan hyödyttää ainakin äänestäjän valitseman puolueen menestystä valtakunnallisella tasolla. Jokaisen Suomen kansalaisen ääni painaa tästä lähtien yh-tä paljon.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan kokoonpano tulee ehdotetun järjestelmän myötä siis perustumaan äänestäjien vaaleissa ilmaisemaan tahtoon. Äänellä on sama painoarvo, oltiin sitten missä vaalipiirissä vaan, ja tämä on tärkeätä paitsi oikeudenmukaisuuden yleisten periaatteiden mukaan myös siksi, että tämä vastaa perustuslaissa annettua sitoumusta turvata kaikille kansalaisille yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. On hallituksen ja eduskunnan tehtävä varmistaa, että jokainen vaaleissa annettu ääni on yhtä arvokas. On myös meidän tehtävämme varmistaa, että entistä useampi suomalainen kokee tärkeäksi antaa äänensä sille puolueelle ja sille ehdokkaalle, joita pitää tärkeänä.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vaalilain muuttaminen olisi tuskin edennyt, jos kolme suurinta puoluetta eivät koelaskelmien mukaan häviäisi suurin piirtein yhtä paljon. Viime vaalien äänimäärien perusteella uuden mallin mukaan kolme suurinta puoluetta häviäisi, kolme lujittaisi asemaansa keskiryhmässä ja kaksi pienintä puoluetta kärkkyisi pääsyä siihen sarjaan. Tällainen vaalitulos, jos se toteutuisi, avaisi myös uusia mahdollisuuksia hallitusneuvotteluihin. Minun mielestäni se on hyvä asia, se voisi laittaa seisovia vesiä liikkeelle.

Uusi järjestelmä tunnistaa aiempaa paremmin puolueitten välisen suhteellisuuden, vaikka oikeasta äänikynnyksestä onkin monta mieltä. 3 prosentin äänikynnys olisi aikoinaan estänyt esimerkiksi vihreiden nousun eduskuntaan. Hallituksen esityksessä tämä äänikynnys voidaan ymmärtää myös niin, että se on tietyntyyppistä poliittista protektionismia, ja siinä mielessä ymmärrän tämän kritiikin. Pienimmissä vaalipiireissä on tarvittu yli 10 prosentin ääniosuus yhtä edustajanpaikkaa kohti, kun suurimmassa, Uudenmaan vaalipiirissä, paikka on irronnut sellaisella suhteellisella kannatuksella, joka on ainoastaan neljäsosa siitä. Hyvä puoli hallituksen esityksessä on se, että uusi järjestelmä turvaa alueellisen edustuksen samalla lailla kuin nykyinenkin laskentatapa.

Arvoisa puhemies! Viime eduskuntavaalien henkilökohtaisissa äänimäärissä kymmenen kärjessä ollutta ehdokasta olivat: Niinistö, Vanhanen, Soini, Zyskowicz, Tiura, Lehtomäki, Mieto, Hautala, Tuomioja ja Guzenina-Richardson. Eli isojen puolueitten tai suurten vaalipiirien ehdokkaat nousivat keulille. Kun verrataan ehdokkaita siinä järjestyksessä, kuinka suuren osan he saivat oman vaalipiirinsä äänistä, lista on jo toisenlainen: Niinistö, Lahtela, Väyrynen, Cronberg, Katainen, Viitamies, Tennilä, Vehviläinen, Mustajärvi, Komi ja Lehtomäki. Eli 9,2 prosentin ääniosuudella ja 8 000 äänen henkilökohtaisella potilla putosi eduskunnasta, ja se kyllä osoittaa, että tarvetta vaalijärjestelmän uudistamiseen on.

Arvoisa puhemies! Uusi mallikaan ei ole ongelmaton. Kun jollakin puolueella on ollut poikkeuksellisen vahva kannatus jossain vaalipiirissä, on se voinut kilpailla menestyksekkäästi vaalipiirin muita ehdokaslistoja vastaan. Jatkossa vertailu tehdään puolueen sisällä vaalipiirikohtaisten äänimäärien suhteessa. Se voi tarkoittaa sitä, että jonkin puolueen suhteellisesti vahvin vaalipiiri menettää edustustoaan. Esimerkiksi vasemmistoliitolla on sellainen tilanne, että Lapissa puolueen suhteellinen kannatus on liki kolminkertainen Helsingin vaalipiiriin verrattuna. Lapista valittiin viime eduskuntavaaleissa kaksi, Helsingistä yksi vasemmistoliittolainen kansanedustaja. Hallituksen esityksen viime vaalien mukaisen koelaskelman mukaan juuri Lappi ja Helsinki kilpailisivat vasemmistoliiton viimeisestä paikasta. Lapin vaalipiirin nykyisen järjestelmän mukainen marginaali on aivan eri asia kuin puolueiden välisen kannatuksen mukainen marginaali koko maan äänissä. Tietenkin tässä positiivinen ratkaisu ja haaste, ed. Arhinmäki, on se, että nostetaan kannatus Helsingissä ja miksei Uudellamaallakin sinne hyvälle lappilaiselle tasolle. Silloin ainakaan meillä ei olisi mitään ongelmaa, koska jaettavaakin olisi huomattavasti enemmän.

Sama asetelma voi toistua muissakin puolueissa suurten ja pienempien vaalipiirien välillä silloin, kun alueellinen kannatus poikkeaa paljon keskimääräisestä. Tosin tämä laskentatapa voi vaikuttaa myös toisella tapaa. Esimerkiksi viime vaaleissa tätä järjestelmää käyttäen vihreitten vahva kannatus joissakin muilla alueilla olisi tuonut heille myös paikan Pohjois-Karjalassa. Viimeisten paikkojen jako ratkaisee uudessakin järjestelmässä paljon. Itse asiassa se vaikuttaa kahta kautta: puolueitten väliset viimeiset paikat ja puolueitten sisäiset viimeiset paikat.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on äänestäjän näkökulmasta kohtuullisen selkeä, niin kuin ministeri täällä totesi. Vaaliliittokielto estää sen, että annettu ääni siirtyisikin varmistamaan aivan jonkun muun, jopa toisella listalla ehdokkaana olevan, läpimenon. Toki puolueitten listoillakin on hyvin erilaisia ehdokkaita, mutta vaihtelu on kuitenkin pienempää kuin eri puolueiden ehdokkaitten kesken. Tuskinpa sellainen äänestäjä, joka äänestää esimerkiksi hyvin tuntemaansa naista, joka vastustaa ydinvoimaa, haluaa äänensä vaaliteknisistä syistä siirtyvän ydinvoimaa kannattavalle toisen puolueen miehelle. Jossain määrin vaaliliittokielto takaa äänestäjien paremman kuluttajansuojan, mutta parannettavaa tähän lakiin ja hallituksen esitykseen toki vielä jää.

Mats Nylund /r:

Värderade herr talman, ar-voisa herra puhemies! Jag ser det liggande förslaget till reform av valsystemet som principiellt problematiskt. Enligt förslaget bildar hela landet ett valområde förutom landskapet Åland när resultaten räknas och samtidigt införs en riksomfattande röstspärr på 3 procent. I det finländska valsystemet står personerna i fokus, inte partierna. Jag ser inte logiken i att hålla fast vid personval och samtidigt otydliggöra förhållandet mellan kandidaternas och partiernas inbördes position på valkretsnivå och förstärka den på riksnivå.

En röstspärr passar dåligt in i det finländska valsystemet. Den höjer tröskeln och i värsta fall omöjliggör den nya politiska rörelsers etablering. I dag skulle det knappast ha varit möjligt vare sig för sannfinländarna eller de gröna att ha säte och stämma i Finlands riksdag om vi hade haft en röstspärr på till exempel 1980-talet. Skulle det ha befrämjat demokratin? Inte enligt min mening. Som dagsfärskt exempel kan det nya piratpartiet fungera till exempel. Det nuvarande systemets problem hade enkelt kunnat åtgärdas genom att slå ihop mindre valdistrikt och dela på Nylands valdistrikt.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva ehdotus vaalijärjestelmän uudistamiseksi on periaatteellisesti ongelmallinen, ja minä suhtaudun siihen kriittisesti. Ehdotuksen mukaan koko maa muodostaa vaalialueen lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa tuloksia laskettaessa. Samanaikaisesti otetaan käyttöön valtakunnallinen 3 prosentin äänikynnys. Suomalaisessa vaalijärjestelmässä henkilöt ovat keskipisteessä, eivät puolueet.

En näe logiikkaa siinä, että henkilövaaleista pidetään kiinni ja samalla hämärretään ehdokkaiden ja puolueiden keskinäistä asemaa vaalipiiritasolla, kun sitä taas vahvistetaan valtakunnallisella tasolla. Minun käsitykseni on, että nyt sekoittuvat vellit ja puurot ja että uudistus osoittautuu epäonnistuneeksi. Puhtaassa listavaalijärjestelmässä tämä ehkä toimisi mutta ei tällä hetkellä, kun kansalaisten luottamusta politiikkaan on vahvistettava.

Äänikynnyskin sopii huonosti suomalaiseen vaalijärjestelmään. Se nostaa kynnystä ja pahimmassa tapauksessa tekee mahdottomaksi uusien poliittisten liikkeiden perustamisen. (Ed. Tennilä: Vihreät tarvitsevat suojelua jo!) Nykyisin tuskin perussuomalaisilla ja vihreillä olisi edustusta Suomen eduskunnassa, jos meillä olisi ollut äänikynnys 1980-luvulla. Olisiko tämä edistänyt demokratiaa? Mielestäni ei. Uunituoreena esimerkkinä voi olla esimerkiksi piraattipuolue. Nykyjärjestelmän ongelmat olisivat olleet helppoja ratkaista pienempiä vaalipiirejä yhdistämällä ja Uudenmaan vaalipiiriä pilkkomalla.

Arvoisa puhemies! Uusi vaalijärjestelmä on ongelmallinen, koska siitä aiheutuu enemmän harmia ja näin ollen vahinkoa demokratialle. Kansalaisten kannalta on tärkeää, että vaalijärjestelmä on selkeä, looginen ja ymmärrettävä, kuten presidentinvaaleissa, joissa eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta tulee presidentti. Äänestysprosentti presidentinvaaleissa on korkea, ja demokratia toimii. Uudesta vaalilaista niin sanottuine tasauspaikkoineen tulee juuri päinvastainen. Puolueen vaalitulos esimerkiksi Helsingissä tai Uudellamaalla voi pudottaa tai nostaa ehdokkaita esimerkiksi Vaasan tai Lapin vaalipiirissä. Minä en usko, että äänestäjien kannalta vaikeaselkoinen vaalijärjestelmä lisää äänestysaktiivisuutta.

Värderade talman! Jag ser det nya förslaget till vallag som problematiskt.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Suomalainen vaalijärjestelmä yhdistelee eduskuntavaaleissa kolmenlaista hiukan eri suuntiin vetävää periaatetta.

Ensinnäkin on kyse henkilövaalista, äänestetään suoraan ehdokasta. Samalla ehdokkaiden äänet kootaan toista periaatetta, suhteellisuusperiaatetta, palvellen puolueen ääniksi ja paikat vaalipiireissä jaetaan puolueiden välillä suhteellisesti. Valintatapa on helppo kansalaisten ymmärtää, ja se on samanlaisena kuntavaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa. Kolmanneksi lopullinen valinta vaalipiireittäin vahvistaa alueellista edustavuutta. Edustajat nousevat parlamenttiin juuri oman alueensa äänestäjien tahdon mukaisesti. Edustajat ovat tässä talossa niiden vaalipiirien äänestäjien äänillä, ja tulee tämmöinen suora yhteys äänestäjien ja vaalipiirin edustajien välillä. Ei tulla lainaäänillä tähän saliin.

Eduskuntavaalijärjestelmää on tällä vaalikaudella koetettu uudistaa vaalialuetoimikunnan voimin. Lauri Tarastin vetämässä työssä oli mukana edustajat kaikista eduskuntapuolueista. Ehdotukset jäivät erimielisiksi keväällä 2008. SDP, Rkp ja perussuomalaiset jättivät osin eri suuntiin muutoksia vaatineet eriävät mielipiteensä. (Ed. Vistbacka: Arvoisa ...!) Puheenjohtaja Tarastikin ...

Puheenjohtaja Tarastikin liitti mukaan oman lausumansa, missä korosti: "- - koko mukanaoloaikani vaalilainsäädännön valmistelu on tapahtunut laajassa yhteisymmärryksessä — myös oppositio on osallistunut siihen. Niukkoja enemmistöpäätöksiä on vältetty. Mielestäni tämä on osoitus kypsästä ja harkitusta politiikanteosta."

No, tämän jälkeen Vanhasen hallitus kävi sisäistä jaakobinpainia noin vuoden ja pääsi väkinäiseen sopuun ehdotuksestaan viime keväänä. Siinä korotetaan valtakunnallinen suhteellisuusperiaate arvoon arvaamattomaan samalla polkien alueellista edustavuutta ja vaalijärjestelmän ymmärrettävyyttä ja äänikynnykset vaativat suoraan perustuslain muuttamista.

Sosialidemokraattien puolelta on pidetty seuraavia neljää kohtaa tärkeinä vaalijärjestelmää kehitettäessä.

Ensinnäkin vaalijärjestelmän on oltava äänestäjän kannalta mahdollisimman selkeä. Äänestäjän on tiedettävä, miten hänen antamansa ääni vaikuttaa sekä puolueen että edustajien paikkajakoon, mistä heidän äänensä ovat tulleet. Valtakunnallinen vaalialuemalli tekee vaalijärjestelmästä nykyistä selvästi sekavamman ja vaikeammin ymmärrettävän.

Toiseksi vaalijärjestelmän on tuettava kansanvaltaista osallisuutta. Sitä tukee sellainen malli, jossa aktiivit kansalaiset itse näkevät, miten heidän vaalityönsä näkyy juuri siltä alueelta valittavina edustajina.

Kolmanneksi vaalijärjestelmän on toteutettava riittävää suhteellisuutta. Suomessa suhteellisuus toteutuu vaalipiireittäin ja vaalipiirikohtainen kynnys on maassamuuton seurauksena lähtökohtaisesti aivan liian erilainen eri vaalipiireissä. Valtakunnallinen vaalialuemalli toteuttaa suhteellisuusperiaatteen, mutta se olisi paremmin meidän järjestelmäämme ja poliittiseen käytäntöön sopien ollut toteutettavissa vaalipiiriuudistuksella, elikkä tehdään samankokoisemmiksi vaalipiirejä. Alkujaanhan ne olivatkin paikkamäärältään 10:n ja 20:n välillä silloin sata vuotta sitten, kun vaalipiirijärjestelmä omaksuttiin.

Neljänneksi, kun vaalijärjestelmää kehitetään, tulee päästä malliin, jossa vaaliliittoja ei tarvita. Vaaliliitot voivat pahimmillaan vääristää vaalien valtakunnallista tulosta ja johtavat liialliseen taktikointiin silloin, kun kisa vaalipiirin viimeisistä paikoista on tiukka. Vaaliliittojen kieltäminen on valtakunnallisen vaalialuemallin hyvä puoli, mutta toki se olisi toteutettavissa myös silloin, kun äänikynnystä tasataan vaalipiirien kokoja tarkistamalla.

Tuloslaskenta tässä esitetyssä mallissa muuttuisi tavallisen äänestäjän kannalta hepreankieliseksi korkeammaksi matematiikaksi. Vaalipiirien viimeiset paikat viuhahtelisivat puolueelta toiselle ääntenlaskennan edetessä. Kakkukahvien tarjoaminen viivästyisi ehkä useammalla päivällä. Selityskierrokset veisivät palstatilaa ja ohjelmaminuutteja kuin paraskin tosi-tv.

Koetellun vaalijärjestelmämme etuna on se, että tuloslaskenta onnistuu alakoulun matematiikalla, yhteenlaskulla ja jakolaskulla. Edustajien valikoituminen vaalipiirien äänillä on ymmärrettävää ja läpinäkyvää, ja kuten viittasin, vaalipiirien isot kokoerot ovat oikaistavissa vaalipiiriremontilla ja sitä kautta yksinkertaisesti ja suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin sopien voitaisiin uudistus tehdä.

Valtakunnallinen 3 prosentin äänikynnys on monin verroin korkeampi kuin vaalipiirikohtainen, esimerkiksi 4:stä 10:een prosenttiin vaihteleva äänikynnys. Sitähän kuvaa jo tuo äänimäärävertailu, että jos esimerkiksi Sauli Niinistö olisi omana vaaliliittonaan tai omana ryhmänään ollut ehdolla Uudellamaalla, niin tuo ennätyksellinen 60 000 äänen saalis ei olisi tuonut 3 prosentin äänikynnyksen oloissa paikkaa tässä salissa. Tämä äänikynnys on lakisääteinen, elikkä silloinhan tämä talo sanoo, että pitää jäädä hukkaääniksi niiden alle 3 prosentin jäävien ryhmien äänien, kun ministeri Brax vetosi, että tässä nykymallissa jää näennäisesti näitä hukkaääniä sellaisilta ryhmiltä, jotka eivät saa vaalipiiristä läpi edustajaa. Varsinkin jos katsotaan poliittista historiaa, mitenkä jokin teoreettinen malli toimisi toteutuneissa oloissa, niin tähän taloon viimeisen 40 vuoden aikana on tullut kymmenkunta ryhmää.

Esimerkiksi Veikko Vennamo pientalonpoikien, maaseudun puolueen edustajana oli yksin pitkään eikä olisi tullut valittua tällä uudella mallilla. Voidaan kysyä, olisiko syntynyt koko poliittista liikettä. Raino Westerholm oli kristillisen liiton ainoana edustajana. Olisiko liikettä syntynyt, jos sitä ensimmäistäkään ei olisi tullut tämän esitettävän mallin mukaisesti valituksi tähän taloon? (Ed. Tennilä: Ne tarvitsevat nyt suojelua!) Ville Komsi ja Kalle Könkkölä tulivat vihreän liiton edustajina tähän taloon alle 3 prosentin valtakunnallisella äänisaaliilla. Miten olisi käynyt vihreiden, jos tätä nyt esitettävää valtakunnallista äänikynnystä olisi sovellettu? Nuorsuomalaiset tulivat piipahtamaan tähän taloon. Heidänkin ääniosuutensa oli alle 3 prosentin. On ollut remonttiryhmä. Ed. Pertti Virtanen on myös eri ominaisuudessa kuin tämänhetkisen viiteryhmänsä ehdokkaana tullut tähän taloon. Ei hänkään olisi tullut, jos olisi äänikynnys olemassa.

Kun on kritisoitu siitä, että Tarja Cronberg ei 8 000 äänellä päässyt eduskuntaan vaalipiiristä, niin täytyy muistaa, että meillähän on ollut lähes 10 000:kin äänen saajia, jotka riippuen vaalipiirin oloista ovat jääneet talosta ulos. Mutta tämä ehdotus tarkoittaa sitä, että voisi olla vaikkapa Pohjois-Karjalassa yli puolet äänistä, 40 000 ääntä, saava ehdokas, 50 000 ääntä saava ehdokas, joka ei tulisi valituksi tähän taloon juuri valtakunnallisen äänikynnyksen takia. Tämä on raju muutos siihen koettuun periaatteeseen, mikä meidän poliittisessa järjestelmässä on, että juuri vaalipiirin äänillä tullaan tähän taloon ja se äänimäärä, joka tarvitaan, on suhteellisen tasapainoinen eri vaalipiirien välillä elikkä reilulla 10 000 äänellä yhteen laskettuna saa läpi menevän paikan.

Tässä nuo keskeiset syyt, minkä takia olisi järkevää, että eduskunnassa pannaan tämä harjoitus uusiksi, haetaan suomalaiseen kansanvaltaan, suomalaiseen kansalaisaktiivisuuteen paremmin sopiva malli, jolla tästä henkilövaalijärjestelmästä lähtien parannetaan suhteellisuutta mutta ei lähdetä kynnyksiä tähän taloon tekemään epädemokraattisella tavalla.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tämän talon eli eduskuntalaitoksen ja kansanedustajien on kyllä syytä olla huolissaan demokratian toteutumisesta ja syytä olla huolissaan siitä, miten kansalaiset suhtautuvat edustukselliseen demokratiaan ja omaan vaikutusvaltaansa. Siihen on monta syytä, että meillä on aihetta katsoa peiliin.

Yksi on totta kai tämä perustuslakiuudistus, jota tässä nyt esitellään ja joka lähtee siitä, että ihmisten ääni, riippumatta siitä, missä päin Suomea se annetaan, vaikuttaa samalla tavoin. Ihmettelen näitä edellisiä ed. Johannes Koskisen puheita siitä, että ihmiset äänestävät yhtä henkilöä ja sitten toinen tuleekin niillä äänillä valituksi. Niinhän meillä käy joka päivä joka vaaleissa tälläkin hetkellä. Kun ihmiset antavat äänensä jonkin puolueen ehdokkaalle jossakin vaalipiirissä, niin sillä äänellä todennäköisesti tulee valittua ihan joku muu, tosin saman puolueen ehdokas. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) — Nyt en kuule omia ajatuksiani, kun sosialidemokraatit huutavat niin kovasti. Mutta esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa niitä ääniä, joilla ei tullut valittua yhtään kansanedustajaa, annettiin 1 400 000 ja niitä ääniä, joilla tuli valittua joku kansanedustaja, annettiin 1 300 000. Eli yli puolet äänistä meni tavallaan hukkaan, jos ainoastaan tuijotetaan sitä, että pitää taatusti saada oma kansanedustaja valittua.

Minusta iso ongelma on tällä hetkellä se, että nämä äänikynnykset, eli se, kuinka paljon ääniä tarvitaan tullakseen valituksi eduskuntaan, vaihtelee eri puolilla maata niin suuresti. Se on sellainen asia, johon täytyy puuttua. Vuonna 2003 pidetyissä vaaleissa Etelä-Savosta vaadittiin yli 14 prosenttia äänistä ja Uudellamaalla 2,9 prosenttia. Tämä ero on yhä edelleen kasvanut, koska Uudeltamaalta valitaan enemmän kansanedustajia ja muualta maasta taas sitten vähemmän. Eli tässä tilanteessa on hyvin tärkeää saada muutos tähän asiaan.

Kun katsotaan, millä tavoin paikat olisivat jakautuneet, jos nyt esillä oleva esitys olisi ollut käytössä viime vaaleissa, niin sekä keskusta että kokoomus olisivat menettäneet neljä paikkaa, sosialidemokraatit yhden paikan, kun taas sitä pienemmät puolueet olisivat kaikki saaneet lisäpaikkoja. Eli kysyn nyt: onko sosialidemokraattien kaunopuheen tarkoituksena peittää se tosiasia, että pelkäätte niin paljon oman paikkanne menettämistä, että sen takia ette hyväksy tätä esitystä? Tässä tilanteessa se olisi ollut yksi paikka, mutta pelkona voi tietenkin olla, että suuret puolueet menettävät vastaisuudessa enemmän. Itse en pysty ymmärtämään tätä perustelua muulla tavoin. (Ed. Gustafsson: Kestävä kansanvallan linja!)

Mutta se, mikä tässä on olennaista, on se, että äänikynnys eli vaalikynnys, mikä tähän valintaan tässä esityksessä on asetettu, on 3 prosenttia. Minusta se on liian korkea, ja olisin toivonut, että se olisi voinut olla esimerkiksi 2,5, kuten meidän edustajamme aikanaan siellä komiteatyöskentelyssä esitti.

Toinen asia, mitä itse henkilökohtaisesti olisin pitänyt hyvin tärkeänä, on vaalipiirikohtainen äänikynnys. Mutta kun asiat summaa yhteen ja katsoo, mikä on lopputulos, niin minusta tämä lakiesitys on oikeudenmukaisempi ja tuo paremmin esille eri ihmisten mahdollisuuden omalla äänellään vaikuttaa kuin nykytila. Siksi mielestäni tähän asiaan on puututtava, että ihmisten äänestäminen eri puolilla Suomea niin kovin eri tavalla vaikuttaa eduskunnan kokoonpanoon.

Toinen asia, jolla on aivan yhtä suuri merkitys, tai taitaako sillä olla jopa suurempi merkitys, on se, millä tavalla tätä vaalikampanjaa käydään. Mehän olemme pitkin tätä eduskunnan kautta joutuneet kuulemaan ja lukemaan ja käsittelemään täällä eduskuntasalissakin sitä, että on annettu vaalitukia kansanedustajaehdokkaille. Hallitus on siinäkin ottanut askeleita eteenpäin, kiitos siitä, mutta ihmettelen, missä viipyy esitys siitä, että ehdokkaille asetetaan kampanjakatto. Ei ole mitään järkeä siinä, että kansanedustajaehdokkaat käyttävät 100 000 euroa tullakseen valituksi. Sehän asettaa täysin eriarvoiseen asemaan riippumatta vaalipiiristä, riippumatta puolueesta, paitsi että tietenkin ainoastaan ne puolueet, joilla on mahdollisuus saada suuria yritysrahoja taaksensa, pystyvät käymään tällaisia kampanjoita.

Sen vuoksi olenkin itse jättänyt tänne lakialoitteen, jonka mukaan vaaleissa pitää olla kampanjakatto. Tullakseen valituksi, käydäkseen kampanjaa, ei saisi kunnallisvaaleissa käyttää 10 000 euroa enempää, eduskuntavaaleissa ei saisi käyttää enempää kuin 30 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 50 000 euroa. Tämä asettaisi mahdolliseksi sen, että uudet puolueet, uudet ehdokkaat, ennen kaikkea nuoret ehdokkaat, pääsisivät samalle viivalle muiden ehdokkaiden kanssa käydessään tätä kampanjaa. Tämä toisi sitä kansanvaltaa lähemmäs.

Asia, joka myös äänestäjiä kiinnostaa, on, millä tavalla ehdokkaat ovat kasanneet ne rahat, joilla he käyvät vaaleja. Sen vuoksi ihmettelen, miksi hallitus ei esitä sitä, että jokaisen ehdokkaan tulee ennen ennakkoäänestyksen alkamista antaa selvitys kaikkien kansalaisten, kaikkien äänestäjien, nähtäväksi siitä, mistä rahat ovat tulleet ja miten ne on aiottu käyttää. Se on ihan yhtä tärkeä, ellei jopa tärkeämpi, asia kuin tämä tässä kohdassa käsiteltävä vaalialuelaki. Eli tärkeää on, että kansalaiset tietävät, kenelle ehdokas on kiitollisuudenvelassa, kenen ääntä ehdokas täällä käyttää, mistä rahat tulevat.

Vielä kolmantena, joka mielestäni myös on tärkeää, eli millä tavalla ehdokkaat sitten näkyvät. Onko mahdollista näkyä muulla tavalla kuin maksetuilla mainoksilla? Viime eduskuntavaaleissa yleistyi yhä enemmän se tapa, että eri kunnat kielsivät ehdokkaita laittamasta itse tekemiänsä tai tukiryhmiensä tekemiä julisteita kunnan alueelle. Minusta se on todella pöyristyttävää, ja ihmettelen, että siihen ei myöskään ole puututtu. Pitäisi ehdottomasti tehdä säännös siitä, että julkisen vallan, tässä tapauksessa kuntien, tulee kohdella ehdokkaita tasapuolisesti. Ei voi olla niin, että kaupunkikuvassa tai maaseutukuvassa voi näkyä ainoastaan niiden ehdokkaiden mainoksia, jotka pystyvät suurella rahalla ostamaan mainostilaa. Pitää olla myös mahdollisuus tehdä edelleenkin pienimuotoisesti talkootöillä julisteita, joita laitetaan esille. Toivoisin, että tätäkin asiaa käsiteltäisiin. Itse asiassa olen tästäkin tehnyt lakialoitteen n:o 3/2007, ja se koskee kuntalain 27 §:n muuttamista. Toivoisin, että hallintovaliokunta sen ottaisi esille ja lausuisi asiasta ennen kuin seuraavia vaaleja ruvetaan rajoittamaan edelleen niin, että ainoastaan suurella rahalla kampanjoivat voivat näkyä.

Mutta yksi asia ei riitä, nämä on kaikki tehtävä yhtä aikaa. Toivon tosiaan, että saadaan edes vietyä askeleita eteenpäin siinä, että äänikynnyksestä voitaisiin vielä keskustella täällä, mutta ennen kaikkea että voitaisiin lähteä siitä, että jokaisella kansalaisella on yhtäläinen mahdollisuus omalla äänellään vaikuttaa siihen, että täällä eduskunnassa otetaan huomioon äänestäjät myös niillä alueilla, joilla jonkin tietyn puolueen kannattajia ei riitä tarpeeksi niin, että he voivat omalla äänellänsä sitten vaikuttaa eduskunnan kokonaiskokoonpanoon.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Näemme, että vaalijärjestelmä olisi ollut selkeästi ja helposti korjattavissa, jos se jatkossakin perustuisi vaalipiirijakoon, kuten meidän perustuslakimme ja satavuotinen kokemuksemme ovat antaneet meille käytännön opin. Emme ole kannattaneet tätä vaalialuemallia, joka tekee vaalijärjestelmämme selkeästi nykyistä sekavammaksi ja aivan tosissaan äänestäjälle vaikeammin ymmärrettäväksi. Erilaiset tasauspaikkamallit, joissa osa edustajista valitaan valtakunnallisten tulosten perusteella, sopivat kyllä hyvin maihin, joissa on käytössä selkeä listavaali. Nyt esitetyssä valtakunnallisessa vaalialuemallissa esimerkiksi vaasalaisen äänestäjän antama ääni saattaa vaikuttaa Uudenmaan ehdokkaan valintaan.

Näitä töitä on tehty monessa eri ryhmässä. Itse olin mukana Kansanvalta 2007 -toimikunnan työssä. Sen tehtävänä oli arvioida edustuksellisen demokratian toimintaa ja tehdä ehdotuksia suomalaisen kansanvallan vahvistamiseksi. Siinä toimeksiannossa jo painotettiin erityisesti puolueiden, vaalijärjestelmän ja kunnallisen demokratian toimivuutta kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Tuo toimikunta korosti puolueiden merkitystä poliittisen päätöksenteon ja kansalaisyhteiskunnan välittäjinä. Puolueiden tehtävänä on prosessoida yhteiskunnan kehittämistarpeita ja kansalaisten ideat toteuttamiskelpoisiksi poliittisiksi ohjelmiksi.

Vaalijärjestelmän osalta toimikunta ehdotti yksimielisesti eduskuntavaalijärjestelmän kehittämistä niin, että alueellinen edustavuus, poliittinen suhteellisuus sekä vaaliaktiivisuutta edistävä äänestäjän ja ehdokkaan ja sitä kautta myös edustajan yhteys on päätavoitteena. Tuolloin oltiin yksimielisiä, että haluttiin äänestäjän ja edustajan yhteys pitää päätavoitteena.

Teknisissä järjestelyissä tuo toimikunta piti tärkeimpänä varsinaisten äänestys- ja ennakkoäänestyspaikkojen saavutettavuuden parantamista, mutta kannatti myös kokeiluja etä-äänestyksen ja sähköisen äänestämisen kehittämiseksi. Näissä voitaisiin edetä edelleen, ja yksi konkreettinen esitys olisi myös ennakkoäänestyksen ja varsinaisen äänestyspäivän yhteen saattaminen ilman äänestäjien kannalta outoa taukoa ennen varsinaista vaalipäivää. Se ei edes teknisesti olisi enää välttämätön.

Neljä tärkeintä prioriteettia, jotka myös ed. Koskinen siis sanoi, on ensinnäkin, että järjestelmä on selkeä. Tämä matemaattinen harjoitus, jonka kyllä insinöörinä helposti pystyn tekemään, ei ole minusta selkeä, vaikka se on matemaattisesti opeteltava — mielenkiintoinen lukiolaisten harjoitus varmaan, ellei sitten jo yläasteella opetella demokratiaa, on d’Hondtia ja tätä toista järjestelmää peräkkäin opiskella.

Vaalijärjestelmän pitäisi tukea myös kansanvaltaista osallisuutta ja siihen yhteyttä. En tiedä, moniko teistä edustajista kokee edustavansa täällä vain puoluetta ilman yhteyttä omaan vaalipiiriin. Entäs sitten ne ongelmat, joita syntyisi silloin, kun lähdetään rullaamaan näitä viimeisiä ääniä? On aika outoa juuri se, että kun suhteellisesti tiettyyn piiriin paikka kuuluisi mutta sen piirin paikat on jo sitten täytetty, niin se meneekin toiseen paikkaan, rullaa. Kun katsotaan näitä äänestyslistoja, miten ne teknisesti toteutetaan, nämä desimaalipilkuilla jaettavat äänet, niin tänne se ääni menisi, mutta ei menekään ja rullaa eteenpäin.

Ed. Johannes Koskinen toi hyviä esimerkkejä, jotka edelleen jäävät ongelmiksi. Jos yksi ihminen saa hirveän ison henkilökohtaisen äänimäärän, mutta ei ole puolueessa, joka ylittää 3 prosenttia, niin ne äänet menevät onko se sitten hukkaan tai ainakin eduskuntapaikkaa tuomatta. Mutta myös on outoa se, että puolue, joka on saanut yhdessä vaalipiirissä paljon ääniä ja ylittänyt tämän 3 prosenttia ja jolla ei ole edustajia muissa vaalipiireissä kuin siinä, johon tasauspaikkajärjestelmä osoittaa paikan, saa sen paikan kuitenkin ja vastaavasti paikan menettää puolue, joka täytettiin samassa vaalipiirissä edellisenä. Tämä on ainakin yksi semmoinen konkreettinen kohta, että jos se vaalipiiriin osuu, niin kyllä silloin katsotaan jälkeenpäin tätä lainsäädäntöä, voidaanko tällaista lakia tehdä ja huomioida. Tai sitten jos vaikka suuri tähti, stara, poliittinen stara, olisi kerännyt listan Uudellamaalla esimerkiksi, saanut paljon ääniä ja sitten listalla olisi vaikka yksi ehdokas Vaasan vaalipiirissä, niin ne äänet rullattaisiin sitten sinne vaalipiiriin ja sieltä pudottaisivat jonkun. Silloin ei tarvittaisi kuin kymmenen ääntä siihen. Näin olen tätä laskenut, jos tämmöisiä epätasaisia ryhmiä tulee.

Haluan tässä myös ihmetellä ... (Välihuuto) — Jos ei tule, niin oikeusministeri sitten kertoo sen silloin, kun se tilanne näiden teoreettisten tilanteiden mukaan tulee. Hän sanoo, että sitä ei tule, mutta kun on yritetty laskea kaikki mahdollisuudet, niin näin on tullut.

Toinen, johon pyydän oikeusministerin kommenttia myöhemmin, on selvitystä tähän: Puolueet eivät voi muodostaa keskenään vaaliliittoja — tämä on minusta tärkeä demokraattinen näkemys, kun kuitenkin ajatellaan, että vaaliliitot tehdään eri näkemysten välisten puolueiden välillä — mutta sitten valitsijayhdistykset voivat muodostaa keskenään yhteislistoja yhdessä vaalipiirissä tai vaikkapa useammassa vaalipiirissä. Esimerkiksi kaksi valitsijayhdistystä yhdestä vaalipiiristä, kolme toisesta ja yksi vaikka jostain muusta voivat muodostaa yhdessä, mikä tämä nyt sitten on, valitsijayhdistysten liittouman, ja tätä en ymmärrä, minkä takia tämmöisiä yhteislistoja tehdään, kun vastaavasti juuri vaaliliitot halutaan tässä vaiheessa yhdessä jättää historiaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Lämmin kiitos ministeri Braxille ja hallitukselle tästä esityksestä. Tämä vahvistaa suomalaista demokratiaa, poistaa vaalijärjestelmässä olevia räikeitä epäkohtia, jotka ovat vuosikymmenten aikana syntyneet muun muassa väestön muuttoliikkeen johdosta. Tämä esityshän perustuu hallitusohjelmaan ja on siinä suhteessa siis hallituksen yksimielinen esitys, ja on ilolla todettava, että tällainen on tänne todellakin saatu.

Täällä tulivat jo esille nykyisen järjestelmän ongelmat, muun muassa ne yli 200 000 ääntä — en sano, että ne olisivat menneet hukkaan, mutta ne eivät ole tehonneet sillä tavalla, että niillä olisi tullut vaikutusta, jonka äänten antajat ovat halunneet. Tämä ongelma on kärjistynyt varsin suureksi, ja kun meillä vaalipiirit ovat näin erikokoisia kuin ne nyt ovat, niin tämä järjestelmä menee edelleen vain huonompaan suuntaan, ellei sitä nyt korjata. Nyt on esitys, joka on suhtkoht tasapainoinen ja oikeudenmukainen ja korjaa ne ongelmat, jotka kärjekkäimpiä ovat. Eihän täydellistä mallia saada, koska elävä elämä on monimutkainen.

Äänestysaktiivisuudesta ministeri totesi hyvin perustellusti sen, että juuri niissä vaalipiireissä, joissa vaalipiirikohtainen kynnys on kaikkein korkein, ihmiset ovat jääneet kotiin suhteellisesti kaikkein eniten. (Ed. Saarinen: Kyllä se on ihan väärä johtopäätös!) — Se on selvä johtopäätös, että järjestelmä on epäoikeudenmukainen, kohtelee siis kansalaisia, joille vallan tässä maassa pitää kuulua, väärin ja epäoikeudenmukaisesti eri osissa maata.

Täällä myös todettiin nämä jotkut ehdokkaat, jotka ovat saaneet merkittäviä äänimääriä ja silti jääneet valitsematta, ja ihmiset kysyvät aina silloin laajasti, miksi näin voi olla, että saa lähes 10 000 ääntä eikä tule valituksi, kun joku pääsee tuhannella äänellä läpi. Järjestelmä on tietysti tällainen jokaisessa tilanteessa, mutta tällä pystytään paljon tätä epäkohtaa ja vääryydeksi koettua tekijää oikaisemaan.

Seuraavaksi totean, että vaalipiirijako oli tässä esillä, että voitaisiin sen kautta tätä järjestelmää uudistaa. On kuitenkin niin, että vaalipiirien tulee asiantuntijoidenkin mielestä vastata mahdollisimman hyvin edunvalvonta-aluetta maassa. Maakunnat, eräät maakunnat yhdessä, monet yksittäin, ovat luonnollisia edunvalvonta-alueita, ja niiltä tulee valita kansanedustajat myös, koska kansanedustajat ovat myös maakuntansa ja oman alueensa edustajia, ennen kaikkea niitä sen ohella, että ovat puolueidensa edustajia.

Kun täällä arvioitiin — juuri ed. Kumpula-Natri muun muassa — tätä osallisuutta, niin kyllä ne Satakunnasta valitut edustajat, ovat he sitten mistä puolueesta tahansa, ovat sen maakunnan vaalipiirin edustajia. Heitä on se määrä, mitä väestöpohja edellyttää. Se, että se viimeinen paikka todennäköisesti voi vaihtua puolueelta toiselle, ei muuta sitä, etteikö osallisuus ole ihan samalla tavalla täydellistä kuin on tähänkin asti. Nykyjärjestelmässä on niin sanotusti väärillä puolueilla merkittävä määrä kansan tahdon vastaisesti kansanedustajapaikkoja. Tällä tavalla tämä uusi järjestelmä korjaa juuri tämän eikä loukkaa mitään osallisuusperiaatetta.

Selkeydestä voidaan tietysti käydä paljon keskustelua, mutta kun menee tuonne Helsingin kaduille taikka vaikka Nilsiään ja kysyy, kuinka moni tavallinen kadunkulkija osaa sen mallin, millä nykyinen kansanedustajien valinta tapahtuu ja laskenta tapahtuu, niin aika harva sieltä pystyy sanomaan, mitä se d’Hondtin järjestelmä käytännössä tarkoittaa. Myöntää täytyy, että tämän uudistuksen yksi ongelma on tämä monimutkaisuus, mutta se on tekniikkaa, laskentatekniikkaa puhtaasti, ja väitän, että kun vaali-iltana viimeinen ääni on laskettu ja saatu valtakunnalliseen laskentakeskukseen, niin saman tien tietokoneet laskevat vaalituloksen valtakunnallisesti. Muutoksia voi tulla tarkistuslaskennan takia, niin kuin nytkin voi tulla ja silloin tällöin tulee, mutta ei tämä 2000-luvun — ollaan vuodessa 2015 — laskentamalli ole ollenkaan mahdoton, vaan se on oikeudenmukainen, hyvät edustajatoverit. Näin ollen tätä on syytä viedä eteenpäin.

Mitä sitten tulee tähän periaatteeseen, kenen ajatuksia meidän järjestelmämme vastaa, niin etsin tässä sosialidemokraattisen puolueen Forssan ohjelman, joka on hyväksytty puoluekokouksessa 1903. Täällä ensimmäisessä, kaikkein tärkeimmässä kohdassa todetaan, että sosialidemokraattisen puolueen lähimpinä vaatimuksina ovat: "Yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus kaikille 21 vuoden ikäisille Suomen kansalaisille sukupuoleen katsomatta kaikissa vaaleissa ja äänestyksissä sekä kunnallisella että valtiollisella alalla. Suhteellinen edustus ja yksikamarijärjestelmä. Salainen äänestys. Vaalien ja äänestysten toimittaminen lain määräämänä vapaapäivänä. Palkkio valituille edusmiehille kaikilla aloilla." Tämä oli sosialidemokraattisen puolueen ykköstavoite 1903, ja se toteutui varsin nopeasti — kiitos sosialidemokraatit, jotka silloin ajoitte suhteellisen vaalitavan läpi — ja se on meillä ollut vuosikausia.

Mutta tänä päivänä, arvoisat toverit, sosialidemokraattitoverit, tänä päivänä suhteellisuus ei toteudu. Se on kaukana siitä, jos 15 prosenttia vaaditaan tietyssä vaalipiirissä ja alle 3:lla pääsee toisessa vaalipiirissä. Se on häpeä. Se on kaukana siitä oikeudenmukaisesta mallista, jota te olette ajaneet runsas sata vuotta sitten, jonka veitte eteenpäin. (Ed. Gustafsson: Mekin esitämme järjestelmän muuttamista!) Siksi tarvitaan uudistus, joka toteuttaa suhteellisuuden, ja kun Suomen asukkaitten jakauma on tällä tavalla näin hajanainen kuin mitä se tässä maassa nyt on ja entistä huonommin menee jatkossa, niin tarvitaan tämän tyyppinen uudistus. Sitä ei valitettavasti vaalipiirijakoja muuttamalla saada, koska sitten tulevat kohtuuttoman suuret vaalipiirit, ja näin ollen tämä malli on tasapuolinen ja oikeudenmukainen niin hyvin kuin voi olla.

Lämmin kiitos hallitukselle ja ministeri Braxille!

Eero Heinäluoma  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huono hallituspuolueiden kompromissi ja mahalasku — se on tämän iltapäivän lakiesitysten saldo. Hallitus on lähtenyt esittämään vaalijärjestelmää, joka on niin vaikeaselkoinen, että se ei ole kyllä yhdellekään kansalaiselle avattavissa, ei Lohjan torilla eikä muuallakaan. 50 edustajanpaikkaa menisi tässä järjestelmässä tämmöiseen Braxin myllyyn, jota sitten vaalipäivän ääntenlaskennassa pyöritettäisiin, että mihin ne äänet tulevat lopullisesti sijoittumaan. Annat äänesi Pohjois-Karjalassa — huomaat, että se muuttuu paikaksi Helsingissä. Tämä ei varmaan ollut tarkoitus.

Vihreillä oli tässä elämänsä mahdollisuus toteuttaa todellinen vaalireformi, myös vaalirahoituksen osalta. Keskeisin asia oli, saadaanko rahankäytölle rajoja, tuleeko kampanjakatto. Vihreät kannattivat sitä. Se oli jopa heidän yksi perusteensa olla hallituksessa ja olla vähemmän kriittinen pääministerin toiminnalle viime vuoden aikana. Lopputulos on, että ei tule kampanjakattoa, vaikka puolueiden enemmistö oli tällä kannalla ja toimikunta sitä esitti. Olennaista muutosta rahankäyttöön ei ole siis tulossa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tällainen valtakunnallinen äänikynnys olisi aikoinaan ollut, niin vihreät eivät olisi päässeet tänne eduskuntaan. (Ed. Kimmo Kiljunen: Eivät halua uusia!) Nyt te haluatte torpata uusien, kenties teidät haastavien, poliittisten voimien pääsyn tänne erittäin korkealla 3 prosentin äänikynnyksellä. Saattaapa olla, että teillä on syytäkin olla nyt erittäin kovana näitten uusien mahdollisten haastajien osalta, koska jos jatkatte tuolla tavoin hallituksen kilttinä viikunanlehtenä, varmaan niitä vihreitäkin haastajia löytyisi, mutta nyt te teette heistä lainsuojattomia. Ja kun te muutatte nyt tämän kansanedustajan aseman alue-edustajasta puolue-edustajaksi, niin siinähän käy myös niin, että alueilta ei voi tulla, tarpeenkaan niin sanellessa, sellaista listaa, jolta edes teoriassa voisi saada kansanedustajan paikan, mutta varmaan sekin tuommoiselle puolueihmiselle hyvin sopii. Jos tämä järjestelmä olisi ollut käytössä, niin minä en tässä salissa olisi, mutta varmaan se teistä olisi ihan miellyttävää.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit haluamme myöskin uudistaa tätä vaalijärjestelmää, nimenomaan laajentamalla vaalipiirejä ja hakemalla sitä kautta oikeudenmukaisuutta ja parempaa suhteellisuutta.

Ministeri Brax, en ihmettele, että hallituksen esitys on näin onneton, kun teidän analyysinne oli se, että kun Pohjois-Karjalassa äänestysprosentti on 66,5, Etelä-Savossa 65, niin se johtuu siitä, että paikkojen määrä on vähäinen. Yhteiskuntatieteilijä nyt sanoisi sillä tavalla, että kyllä tämä äänestysprosentti on paljon enemmän kytköksissä kansalaisten koulutukseen ja varallisuuteen, jopa paikalliseen bruttokansantuotteeseen. Ja olennaista nyt on se, että tämä on taas tällainen vihreä petos. Me demarit olisimme halunneet tähän nyt kampanjakaton. Nyt olisi ainutkertainen mahdollisuus hakea kaikkein oikeudenmukaisin ratkaisu, (Ed. Kankaanniemen välihuuto) joka tukee suhteellisuutta ja tasapuolisuutta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ed. Kankaanniemi. Sitä ei nyt tässä ole.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kannattavat nyt käsittelyssä olevaa uudistusta, sillä se takaa nykyistä paremmin äänten tasa-arvon ja lisää siten oikeudenmukaisuutta. Esitetty 3 prosentin äänikynnys on kompromissi, jonka takana seisomme, vaikka alhaisempi äänikynnys olisi ollut mielestämme parempi vaihtoehto. Joka tapauksessa esitetty uudistus on askel oikeaan suuntaan. On tärkeää, että muutos nyt saadaan aikaan eikä sitä lykätä enää kauemmas tulevaisuuteen.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että tämän ehdotuksen tärkein ominaisuus on se, että vaaliliitot poistuvat. Se on sekoittanut meidän vaalijärjestelmäämme, ja tämä uudistus tarvitaan. On selvää myöskin, että suhteellisuusperiaatetta pitää parantaa ja päästä lähemmäksi tasa-arvoa eri vaalipiireissä. Sitten nousee kysymys, miten nämä kaksi tavoitetta voidaan saavuttaa, ja tässä on esitetty erilaisia malleja: isommat vaalipiirit tai alueellisten vaalialueiden mallit tai valtakunnallisen vaalialueen malli. Jotain tarvitaan, ja ongelmia aiheutuu kaikista näistä. Jos olisi päädytty tämmöiseen alueelliseen vaalialueeseen tai isompiin vaalipiireihin, esimerkiksi oman vaalipiirini Satakunnan osalta jouduttaisiin kysymään, olemmeko me sitten osa Pirkanmaata yhteisellä vaalialueella vai osa Varsinais-Suomea. Vaalipiirissä ei ole yksimielisyyttä siitä, (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) kuka meidän kumppanimme olisi. Ei olisi sekään vaihtoehto ollut kovin helppo.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Brax, olette tämän vaalilainsäädännön ja vaalirahalainsäädännön uudistamisen yhteydessä kutsunut selvityshenkilön selvittämään ehdokkaiden saamaa ei-maksullista julkisuutta ja sen tasapuolista jakaantumista, jos olen oikein ymmärtänyt. Itse olen kyllä kiinnittänyt huomiota siihen, että millään vaalirahalainsäädännöllä ja -katoilla ei voida saattaa ehdokkaita kaikissa suhteissa tasavertaiseen asemaan. Joku on median kannalta niin kiinnostava ehdokas, että voi vaikka harva se päivä antaa yhteishaastattelun koiriensa kanssa iltapäivälehdille ja naistenlehdille, toinen saa tehdä vaikka mitä valtiomiestekoja, eikä media korvaansa lotkauta. Mutta en myöskään usko, että oikeusministeriö juurikaan pystyy tähän ilmiöön puuttumaan, eikä pidäkään voida, koska media toimii omien lainalaisuuksiensa mukaan ja jotkut ehdokkaat ovat mediaseksikkäämpiä kuin toiset. Kysyn: Mikä voisi olla tämän asettamanne selvityshenkilön tehtävä? Miten voidaan oikeusministeriön toimin varmistaa, kun mielestäni ei voida mitenkään varmistaa, eri ehdokkaiden tasapuolinen esillepääsy esimerkiksi mediassa?

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kovin happamalta tuntuu sosialidemokraattien keskusteluote tässä. (Ed. Kankaanniemi: Kyllä!) Siis vähän tulee semmoinen olo, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja suhteellinen vaalitapa eivät olekaan teille niin tärkeitä. Kaikki muut eduskuntapuolueet ovat yhdessä harkinnan jälkeen päätyneet siihen ratkaisuun, että juuri sen takia, että ihmiset arvostavat nykyisiä vaalipiirejä, ne ovat heille tuttuja, merkityksellisiä, uudistus tehdään siltä pohjalta, että pysytään samoissa vaalipiireissä, ja te yksin edelleen puhutte, että pitäisi tehdä ihan jollain toisella periaatteella. No, kun kaikki muut ovat päässeet tähän yhteiseen sopimukseen, niin sen jälkeen tämä esitetty vaaliuudistus on paras mahdollinen tapa toteuttaa suhteellisuusperiaate siitä lähtökohdasta, että pysytään nykyisissä vaalipiireissä. Tulee valtakunnalliset ja selkeät pelisäännöt, niin että kaikki äänet ovat yhtä arvokkaita. Kun puolue yhteensä saa yli 2 prosenttia äänistä, se saa puoluetukea. Kun se saa yli 3 prosenttia valtakunnallisista äänistä, se saa paikkoja, ja silloin ne eivät mene sattumanvaraisesti, niin kuin pienillä puolueilla nykyään menevät: jos saa 1 prosentin ja 10 prosentin välillä vaaleissa kannatusta, niin edustajanpaikkamäärä voi vaihdella yli 100 prosenttia.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ville Niinistölle: kyllä nykyistä vaalipiirijakoa muuttamalla samalla tavalla päästään tuohon suhteellisuuden parempaan toteutumiseen, ja myös kansalaisille uusi jako olisi tuttu. Kaiken kaikkiaan nykyinen järjestelmä on yksinkertainen, läpinäkyvä, ja väitänpä niin, että jos ja kun mennään sitten tähän esitettyyn valtakunnallisen vaalialueen malliin, joka on todella sekava, monimutkainen, niin pahimmillaan siinä äänestysaktiivisuus tulee heikkenemään. En todella ymmärtänyt ministeri Braxin perusteluja, että näissä pienissä vaalipiireissä juuri suhteellisuuden toteutumattomuudella ja vaalipiirien koolla olisi vaikutusta äänestysaktiivisuuteen. Kyllä kai syrjäytyminen, työttömyys ja monet muut seikat puhuvat tämän puolesta. (Puhemies: Minuutti!)

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että vaaliliittojen kieltäminen, tämä hyvä uudistus, toteutuisi myös tätä vaalipiirijakoa muuttamalla.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen vaalijärjestelmässä suuri ongelma on suhteellisuuden puute, ja perustuslakivaliokunta on yksimielisesti useampaan otteeseen sanonut, että asialle täytyy tehdä jotakin. Täytyy sanoa, että tätä on yritetty pari kertaa ratkaista ja elegantein ratkaisu olisi ollut se, että me olisimme yhdistäneet kolme Itä-Suomen vaalipiiriä yhdeksi suureksi vaalipiiriksi ja Satakunta ja Lappi kenties olisi yhdistetty jonnekin. Tällä tavalla vanha järjestelmä olisi voinut toimia ja olisi päästy selkeästi eteenpäin. No, nyt on pyritty löytämään toiseksi paras ratkaisu, kun se kaikkein paras ratkaisu ei ollut käytettävissä. Ja täytyy sanoa, että tässä on tehty sinänsä hyvää työtä, mutta se on totta, että järjestelmä on sinänsä monimutkainen ja tässä tarvitaan kyllä suuri opetusprosessi, että ihmiset ymmärtävät, miten tämä järjestelmä toimii.

Se, mikä on tärkeätä sitten, on kuitenkin se, että tällä ei avattaisi ihan uusia näkökulmia. Yksi on se, että toivottavasti tämä ei johda vähitellen valtakunnalliseen vaaliin. Euroopan parlamentin vaaleissa me sen näimme: oli vaalialueita, sitten se ei toiminut, mentiin valtakunnalliseen vaaliin. Siihen tämä ei saisi johtaa. Toinen on sitten se, että pitkiin listoihin tämä ei missään tapauksessa saisi johtaa, sitä täytyy kaikin keinoin varoa. Ja äänikynnyksestä ei saa koskaan tulla poliittisen pelin paikkaa, mieluummin alle 3 prosenttia, kuin että jossakin vaiheessa sitten yritettäisiin nostaa sitä kynnyksen nostamiseksi.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt esitetty järjestelmä on oikeudenmukaisempi, koska siinä jokaisella äänellä on merkitys.

Mutta kyllä tähän vaalilakiin oleellisesti liittyy myös vaalirahalaki, joka tässä on tänään käsittelyssä. On käsittämätöntä, miten voi olla niin, että hallituspuolueiden puoluesihteerit, joista yksikään ei ole edes kansanedustaja, tyrmäsivät tämän kampanjakaton, samaan aikaan kun Tarastin ryhmässä kaksi kolmasosaa kansanedustajista, edustavista puolueista, oli sen takana. Miten, ministeri Brax, on voinut olla mahdollista, että puolueissa hallituspuolueiden puoluesihteerit, kokoomuksen ja Rkp:n puoluesihteerit, kävelevät teidän ylitsenne näin keskeisessä asiassa, jossa oli selkeä eduskunnan enemmistö? Miten te saatoitte olla tuomatta kampanjakattoa? Se olisi reilu ja oikeudenmukainen tapa tasata eri ehdokkaiden välisiä mahdollisuuksia käydä kampanjaa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On käsittämätöntä, että nimenomaan vihreät hylkäsivät tämän kampanjakattoajatuksen. He ovat sitä vaatineet, heihin on luotettu. He syövät sanansa, he pettävät kyllä tässä asiassa luottamuksen.

Ministeri Brax, kyllä teidän logiikkanne ontuu todella pahasti siinä, että kytkette paikkojen lukumäärän äänestysaktiivisuuteen. Yhtä hyvin sen voisi kytkeä liikennetiheyteen, keskilämpötilaan, petoeläinten lukumäärään. Aina löytyy joku korrelaatio. Mutta, ministeri Brax, mitä vähemmän on vaaleissa ehdokkaita, sitä ahkerammin ihmiset äänestävät. Minimissään vaaleissa on jäljellä enää sitten kaksi ehdokasta, kuten presidentinvaaleissa, ja yksi valitaan, vain yksi valitaan, ja silloin Suomen kansa syttyy. Teidän logiikallanne voisi tehdä tämänkin johtopäätöksen, että mitä vähemmän on ehdokkaita, sitä enemmän ihmiset äänestävät. (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) Tästä kansanäänestykset ovat antaneet jonkinlaista osviittaa, mutta nämä johtopäätökset, mitä esititte, ovat ihan kestämättömiä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen viittasi tässä petoeläimiin. Noitten varsinaisten puheenvuorojen perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että susi on varsinainen äänisyöppö: parhaimmillaan yli miljoona ääntä oli mennyt hukkaan. (Ed. Zyskowicz: Tuo oli aika hyvä!)

Siellä oltiin myöskin hyvin suuresti huolissaan vihreitten poliittisesta historiasta ja kohtaloista. Vuoden 1983 vaaleissa olimme valitsijayhdistyksinä, 1987 jatkoimme samalla linjalla, olimme valitsijayhdistyksinä liikkeellä. (Ed. Tennilä: Ette pääsisi enää sillä pohjalla!) Sitten me innostuimme: me perustimme kaksi puoluetta varmuuden vuoksi, kun pelättiin, mitenkä demarit meitä rusikoivat. No, sitten tuli ed. Pertti Virtanen, joka perusti kolmannen puolueen ja toi sen tänne eduskuntaan. Kyllä vihreitä on täällä ollut sitten touhuamassa.

Yksi, mikä edunvalvontamielessä on mielenkiintoista, on se, onko perusteena maantieteellinen pinta-ala vai edunvalvonnallinen pyrkimys. Sitä kannattaa pohdiskella myöhemmin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun, asiantuntijakuulemisessa tullaan osoittamaan muun muassa ed. Saariselle ja muille, että Braxin logiikka löytyy ihan julkisesta Sami Borgin ja Heikki Paloheimon kirjasta, jossa äänestysaktiivisuuden ja näiden vaalipiirien suhteet on tutkittu, ja siinä toki on otettu huomioon myös muita näitä tekijöitä, ja ne kaikki huomioon ottaen on tultu siihen tulokseen, jonka johtopäätöksen teille esittelin. Tämä on ihan selvä, ja tätä tutkimusta kannattaa, ed. Saariselle voin sen monistaa erikseenkin, valiokunnissa käsitellä.

Mitä tulee sitten asiantuntijakuulemisessa muuten todistettavaa, niin on aivan varma, että muun muassa ed. Koskisen väite siitä, että ääntenlaskenta kestäisi useita päiviä ja kakkukahveja nautittaisiin vasta päivien jälkeen, tullaan osoittamaan vääräksi. Tarkistuslaskenta, ed. Koskinen, kestää nyttenkin ne useat päivät. Mutta tietokoneet laskevat äänet, ja tämä tuli myös esittelytilanteessa esille, aivan samaa vauhtia kuin nykyisessäkin järjestelmässä.

On aivan totta, että tämä järjestelmä on jonkin verran vaikeammin hahmottuva. Mutta mitä ed. Sasi viisaita tuossa pohti ja mietti, niin lohdun sana vaan, ettei se sitten loppujen lopuksi niin kovin vaikea ole, että näin Pirkkalan peruskoulun pohjaltakin onnistuin oppimaan sen kyllä aika nopeasti. Se järjestelmä ei ole loppujen lopuksi kovin vaikeasti hahmotettava.

Ed. Zyskowicz ja aika moni muu, arvoisa puhemies, aloitti jo vaalirahoituskeskustelun, mutta saamani ohjeen mukaan ministeri ei saisi sinne vielä mennä. Mutta selvittäjänainen Korhoselta tulee hyviä, realistisia esityksiä — jonka toimeksiannon muuten kvartetti on hyväksynyt, eli se on nimenomaan kvartetin ja oikeusministerin toimeksianto, ei pelkästään oikeusministerin. (Ed. Arhinmäki: Mikäs se kvartetti on? — Ed. Tennilä: Onko se se näytelmä, joka menee Kansallisteatterissa?)

Sitten kaikista tärkeintä on ehkä tämä pohdinta, näiden kahden sinänsä tärkeän vaihtoehdon vertailu, mikä täällä on ollut esillä, minkä ed. Koskinen esitti koskien alueiden yhdistämistä. Totta, silloin olisi saatu yhdellä tavalla nykyinen tilanne paremmaksi, mutta tosiasiallinen äänikynnyshän olisi silloin kaikissa vaalipiireissä yli nyt esitetyn 3 prosentin. Ei voi samaan aikaan hurskastella 3 prosentin äänikynnyksen korkeutta, jos lähtee siitä, että kaikissa vaalipiireissä kuitenkin se on selvästi yli 3 prosentin. On totta, että se ei ole silloin valtakunnallinen, mutta äänikynnys teidän mallissanne on kaikissa vaalipiireissä korkeampi. (Ed. Tennilä: Niin, niin! Se on se kysymys!)

Sitten tullaan siihen aika hyvin esiteltyyn logiikkaan, mitä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja sanoi näistä kahdesta mallista. Jos olisi päädytty siihen, ja sellainen tuki ja enemmistö olisi syntynyt, että yhdistellään näitä vaalipiirejä, niin meillä olisi ollut puolet Suomesta eli Oulu ja Lappi samana vaalipiirinä (Ed. Ukkola: Entäs sitten?) ja myös Itä-Suomessa erittäin pitkiä yhteyksiä. Ja kun myöhemmin tänään puhumme vaalirahoituksesta, oikeudenmukaisista, reiluista mahdollisuuksista ilman suuria seteleitä tehdä vaalikampanjaa, niin kyllä silloin, kun kilometrit menevät jo sinne tuhannen kilometrin päälle vaalipiirin koossa, lehtiä alueella on vaikka kuinka paljon, puhutaan myös epäoikeudenmukaisuudesta ehdokkaiden kampanjoinnin suhteen ja puhutaan nimenomaan siitä, että silloin raha näissä jättisuurissa vaalipiireissä ratkaisisi asiaa.

Mutta totta on, että se malli olisi ollut toinen vaihtoehto. Nyt löydettiin vaihtoehto, joka tosiasiassa takaa sen, että yksikään ääni ei mene hukkaan.

Arvoisa puhemies! Lopetan siihen toteamukseen, että en kyllä vieläkään jaksa uskoa korviani, jos sanotaan, että ne ovat näennäisesti hukkaan menneitä ääniä. Kun ne 150 000 ihmistä ovat eri vaalipiireissä viime vaaleissakin äänestäneet ihmistä ja puoluetta ja kun sen vaalipiirin tosiasiallisen äänikynnyksen jälkeen niitä ääniä ei ole laskettu mihinkään, niin kyllä ne ovat menneet ihan oikeasti hukkaan eivätkä näennäisesti hukkaan. Tämmöinen demokratiakäsitys on kyllä aika vaikea ymmärtää.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käyty keskustelu osoittaa sen, että meillä on kuitenkin tosiasiassa ollut valtavia ongelmia nykyisessä vaalijärjestelmässä. Suhteellisuuden toteutuminen on, totta kai, äärimmäisen tärkeää, ja nykyisellä systeemillähän se suhteellisuus ei kunnolla ole toteutunut. Suuria äänimääriä, aivan kuten ministeri Brax sanoi, on mennyt todella hukkaan.

On tärkeää, että tämä äänikynnys laskee alueilla, että sillä saadaan vaikuttavuutta aikaan. Se on ihan oikea ratkaisu. Tämä 3 prosentin äänikynnys koko maan äänisaaliista laskettuna on tietenkin se oikeudenmukainen järjestelmä, joka pudottaa ne ed. Kumpula-Natrin mainitsemat asiat, että siellä sattuisi joku julkimo pääsemään kovalla äänimäärällä läpi. Jos joku menee 3 prosentin kynnyksen yli, se on kyllä jo aika kova suoritus. En näe siinä minkäännäköistä riskiä.

Kolmantena asiana, arvoisa puhemies, tämä vaaliliittojen poistaminen. On aivan oikein, että puolueet tekevät omia vaaliohjelmiaan, tulevat julki omilla aatteellisilla painotuksillaan ja saavat sitä kautta kannatuksen eivätkä tilapäisesti muutaman kuukauden kestävällä sopimuksella.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin harvoin minä olen samaa mieltä kuin demarit, mutta tällä kertaa minä olen ja vahvasti. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) Kiitoksia, että olette tuoneet tämän esille.

Minä en missään nimessä tule hyväksymään tällaista lakia. Tämä on sekava, tämä on älytön, tämä on vaikea, ja kansalaiset kaikkoavat, kun eivät ymmärrä, millä perusteella kansanedustajia oikein valitaan.

Toinen asia. Ministeri Brax, te ja vihreät kehutte, että te olette demokraattinen puolue. Mitä hiton, anteeksi puhemies, demokratiaa on se, että te panette tutkimaan, millä keinoin voidaan estää mediassa ehdokkaiden ilmainen julkisuus? Onhan tämä nyt järjetön esitys ja järjetön hanke ja järjetön toimikunta, jonka te olette asettanut. Aivan käsittämätöntä demokratian tulkintaa teiltä.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu tätä keskustelua kuullessa, että harva on lukenut itse esitystä. Täällä puhutaan yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Sitä me kannatamme, sitä me tuemme. Mutta esimerkiksi ed. Kankaanniemi täällä sanoi, että sen puolesta hän puhuu mutta tästä laskentatavasta ei tarvitse ymmärtää tai välittää, koska se on vain tekniikkaa. Laskentatapa on aivan olennainen osa sitä suhteellisuutta. Aivan olennainen osa on ymmärtää, mihin suuntaan vaalijärjestelmää ollaan muuttamassa. Vaalijärjestelmän suhteellisuutta voidaan lisätä huomattavasti aivan muilla keinoilla kuin nyt esitetyllä mallilla. Hallitus vain oli valinnut oman mallinsa jo, kun lähti tekemään työryhmässä työtä. Tämä on se ongelma, että on päätetty jo, mikä on lopputulos, ja sitten keksitään, millä perustein siihen lopputulokseen päästään.

Kysyn teiltä, ministeri Brax, muutamia kohtia: Kun viitataan yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen, miksi äänikynnys on juuri 3 prosenttia? Miksei se ole matalampi? Miksei otettu alueellista äänikynnystä? Ja sitten vielä: miksi ihmeessä Ahvenanmaa on ulkona tästä? Jos Ahvenanmaa olisi mukana, (Puhemies: Minuutti!) eikö tämä järjestelmä takaisi myös silloin, että Ahvenanmaa tulisi samalla systeemillä saamaan (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) myös sen paikkansa?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä esityksessä on positiivista se, että kaikkien ihmisten ääni eri puolilla Suomea tulee samanarvoiseksi, ja kuten huomataan tästä laskelmasta, suuret puolueet häviävät ja pienet puolueet voittavat näitä paikkoja, keskisuuret puolueet ehkä myöskin. Eli en nyt voi olla kysymättä, onko sosialidemokraattien vastustuksen syynä se, että katsotte olevanne suuri puolue, joka häviää tässä. (Ed. Gustafsson: Kannattaa kuunnella puheenvuoroja!)

Lisäksi, kun tässä on koko ajan puhuttu siitä, että kansanedustajat eivät enää edustaisi aluettansa, mikäli tämä laki hyväksyttäisiin. Totta kai he edustavat edelleen aluettansa. Myös ne kansanedustajat, jotka ovat saaneet ääniä omalta alueeltaan ja sitten tämän uuden laskutavan mukaan tulevat valituiksi puolueensa edustajina, edustavat, kuten tähänkin asti, aluettansa ja puoluetta ja tasa-arvoisemmin kuin tähän asti. Eli kyllä tässä nyt pitää puhua siitä, mistä todella on kyse.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras on tunnetusti hyvän pahin vihollinen. On aivan totta, että tätäkin esitystä olisi mahdollista vielä parantaa, mutta sitä täydellistä vaalijärjestelmää metsästettäessä ehtisivät monet vaalit mennä ohi.

Joka tapauksessa vanha vaalijärjestelmä on aikansa elänyt, sillä se on yksinkertaisesti perustuslain vastainen. Äänioikeus ei ole enää likikään yhtäläinen eri puolilla maata.

Täällä on valitettu, että edustajan paikka voi uudessa järjestelmässä mennä toiseen vaalipiiriin. Niin voi, mutta nyt se menee toiselle puolueelle. Sekö on oikeudenmukaista?

Lisäksi täällä on surkuteltu vihreiden kohtaloa ensimmäisissä vaaleissaan 3 prosentin kynnyksellä. Ehkä vihreitä olisi silloin uskallettu äänestää kaikkialla Suomessa, kun ei olisi ollut pelkoa siitä, että ääni menee hukkaan. Niin, viime vaaleissa niitä ääniä meni hukkaan melkein parisataatuhatta. Siinä näemme: jäävät demokratia ja parinsadantuhannen äänestäjän tahto toiseksi, kun SDP:n on oltava hallituksen kanssa periaatteen vuoksi eri mieltä. Keskustalle ja kokoomukselle täytyy sen sijaan nostaa hattua, (Puhemies: Minuutti!) ne ovat valmiita luopumaan parista paikasta siitä hyvästä, että demokratia toteutuu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit vastustavat tätä esitystä nimenomaan siksi, että tämä on kansalaisille äärimmäisen epäselvä, ja ei ole kovin eleganttia, että esimerkiksi Tampereella annettu ääni voi sitten lopulta mennä Turkuun, vai mitä, ed. Sasi? Siksi teidän olisi kannattanut nyt pitää päänne ja kertoa omille ryhmillenne, että sosialidemokraattien ehdotus on paljon parempi kuin tämä hallituksen sekava, huono kompromissi. (Ed. Arhinmäki: Tamperelainen kokoomuslainen on parempi kuin turkulainen demari Viitasen mielestä!)

Mutta, puhemies, hyvin tärkeää on se, mistä sosialidemokraatit todellakin, ed. Ville Niinistö, nyt ovat kovin tuohtuneita vihreille, että te olette tässä vaalilainsäädännön ja myös vaalirahoituslainsäädännön yhteydessä menneet myymään keskeiset periaatteenne. Te olette tuomassa eduskuntaan Tarastin komiteasta löysennetyn version. Te olette löysentäneet sitä merkittävästi, te olette poistaneet kampanjakaton. Haluaisin myös ministerin arvion siitä, miten tämä on mahdollista, koska vihreät nimenomaan kertoivat, että heidän tukensa esimerkiksi Matti Vanhaselle viime syksynä luottamusäänestyksessä riippuu siitä, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) saadaanko kyllin kireä laki.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska tässä keskustelu on käynyt aika lailla sekavana, haluaisin esittää muutaman kysymyksen ministerille: Miksi ei saa äänestää toisen vaalipiirin ehdokasta, jos jossain tapauksessa voi kuitenkin toisen vaalipiirin ehdokkaalle mennä ääni? Tässä on kysymys myös siitä. Sitten taas jos ehdokasasettaja saa vertausluvun perusteella kansanedustajan paikan, niin miksi niitä kaikkia paikkoja ei sitten jaeta niillä vertausluvuilla vaan 148 jaetaan näin ja viimeinen 50 jaetaan desimaalein eli siinä muutetaankin logiikkaa? Sitten toisaalta jos oman vaalipiirin äänestäjät eivät halua syystä tai toisesta jonkun toisen puolueen edustajaa tänne eduskuntaan, niin eikö se ole vaalipiirin äänestäjien tahto? Nyt ääni voi mennä toiselle puolueelle mutta pysyy vaalipiirin sisällä, joten ei minusta tämäkään esitys kovin oikeudenmukainen ole.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käytetty Vaasan vaalipiiriä myös esimerkkinä siitä, että meillä on hyvä äänestysprosentti eduskuntavaaleissa, presidentinvaaleissa, kunnallisvaaleissa ja vielä syksyn seurakuntavaaleissakin. Tämä ei perustu kyllä oikeastaan vaalimatematiikkaan, meillä on äänikynnys noin 5—6 prosenttia. Meillä vain sattuu olemaan ensinnäkin hyviä ja mielenkiintoisia ehdokkaita ja toiseksi isänmaallinen ja vaaleissa aktiivisesti toimiva kansa.

Mutta ihan muutamaan problematiikkaan. Täällä on puhuttu paljon äänien hukkaan menemisestä. Kaikissa vaaleissa, kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa, jokainen ääni vaikuttaa vertauslukuihin: ykköselle, kakkoselle, kolmoselle vertausluku, ja niitä verrataan keskenään, siis käytännössä kaikki äänet ratkaisevat aina kaikissa vaaleissa. Periaatteessa hukkaan menneitä ääniä ei ole ollenkaan.

Täällä on hyvin vähän puhuttu niistä, jotka eivät äänestä ollenkaan. Jossakin Pohjois-Savossa 65 prosenttia äänestää, 35 prosenttia jättää äänestämättä. Siitä meidän pitäisi olla erityisen huolestuneita. (Puhemies: Minuutti!) Tämä uusi järjestelmä on hyvin haasteellinen.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudella vaalilakiesityksellä hallitus minusta vain hämmentää kansalaisten demokratiakäsitystä. Ed. Johannes Koskinen täällä nosti hyvin esille näitä hankaluuksia, mitä tästä tulee. Vaalilakiesitys heikentää vaalipiirissä vahvan puolueen asemaa — tietysti otan esimerkiksi vaikkapa Kymen — eli alueellisesti äänestäjien tahto ei tule toteutumaan tämän vaalilain jälkeen.

Ministeri Brax esitti, että vaalilaki vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen vaalipiirissä myönteisesti. Minä en voi ymmärtää, mihin tämä väite perustuu. Tässähän tapahtuu juuri päinvastoin, koska nyt vaalipiirissä ihmiset kokevat, että heidän ehdokkaansa ehkä ei menekään läpi, kun se paikka menee toiseen vaalipiiriin. Miksi kannattaa äänestää? Näin ollen tuntuu aika uskomattomalta koko tämä esitys. Kansalaisille on tärkeää, että ne äänet menevät juuri sille henkilölle, ketä he ovat äänestäneet.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Sain puhemieheltä luvan vastata jo näihin vaalirahoitusasioihinkin. Silloin kun mennään siihen kattoon — me olemme jo aikaisemmin täällä keskustelleet — on niin, että kun ollaan hallitusyhteistyössä, parempi lihava sopu kuin loputon riitely. (Ed. Hurskainen: Laiha sopu!)

Se esitys, joka tänne tuodaan, on todella hyvä. Se on historiallisen hyvä verrattuna nykytilanteeseen. Grecolle se on esitelty tässä muodossa etukäteen, ja Greco Euroopan neuvoston alaisena kehui sitä merkittävänä ja piti sitä erittäin hyvänä. Se, että siinä ei yhden osalta ollut vihreiden kaikkia vaatimuksia, kun vihreiden lista oli kuitenkin hyvin pitkä, ei tee siitä ehdotuksesta kelvotonta. Se tekee vaan siihen vielä seuraavilla vaalikerroilla yhdeltä osalta parantamisen varaa. Se esitys kokonaisuutena on poikkeuksellisen hyvä ja kestää myös kansainväliset arviot, ja näin on myös Greco asian arvioinut.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Brax juuri vastasi siihen, mikä koskee vaalirahoitusta, mutta haluaisin edelleen tuoda esille tämän vaalikynnyksen problematiikan.

On liikuttavaa, että sosialidemokraatteja kiinnostavat uudet, nousevat liikkeet. (Ed. Tennilä: Minua kiinnostaa kovasti kanssa!) Mutta jos verrataan kansainvälisesti, niin kaikki vihreitä vastaavat liikkeet ovat myös äänikynnysmaissa, siis vihreät Ruotsissa ja Saksassa, pystyneet nousemaan äänikynnyksen yli. Suomessa tämä äänikynnys on vielä poikkeuksellisen alhainen nyt jatkossa, kun se on 3 prosenttia. Vihreiden mielestä se voisi olla vielä alhaisempikin, tämä on neuvottelujen tulos.

Puoluetuen raja on 2 prosenttia, jolloin jokainen liike pyrkii muodostamaan aatteellisesti kansallisen politiikan. On hyvä, että myös alueelliset liikkeet pyrkivät silloin muodostamaan koko Suomen kannalta aatteellisen kokonaisuuden ja pyrkivät saavuttamaan sen 2 prosenttia. Silloin painaa joka puolella Suomea annettu ääni, jolla pääsee yli sen 2 prosentin. Nykyään kynnys pienille liikkeille vaihtelee ja yleensä todellinen paikkamäärä jää kannatusta huomattavasti alhaisemmaksi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen, että tämä laskenta olisi jotenkin vaikeaa: Ei se voi olla vaikeaa, koska jopa minäkin ymmärrän sitä. Mutta laskentahan on yhden jakolaskun ja tarpeen vaatiessa yhden kertolaskun tulos. Sen jälkeen pannaan, aivan samalla tavalla kuin nytkin, ensin desimaalit suuruusjärjestykseen ja sen jälkeen nämä 52, tai montako paikkaa niitä nyt onkaan, ratkaisevat desimaalit, jotka kuvaavat nimenomaan sitä, kuka niistä desimaalin omistajista on ollut lähinnä mennä läpi. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Kyllä Tammelan torilla sen jälkeen, kun on kerran äänestetty, ihmiset sen ymmärtävät.

Minusta se ongelma on siinä, että kun tähän saakka Helsingissä tulosten laskenta on kestänyt huomattavan pitkään, niin nyt sitten muu Suomi joutuu odottelemaan niitä Helsingin viimeisiä vaalipiirejä, koska lopullinen tulos voidaan saada vasta sitten, kun jokaisessa vaalipiirissä tulos, valtakunnan tulos, on laskettu.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää miettiä, miten äänestäjä näkee asian ja miten suhteellisuusperiaate toimii. Äänestäjä menee koppiin, hän miettii tietenkin oman alueensa edustusta. Tämän lyhyen kokemuksen kautta olen nähnyt, että myös alueellisella politiikanteolla on merkitystä, joten jokainen puhe, jossa on puhuttu äänten siirtymisestä Vaasasta Uudellemaalle tai päinvastoin, on itse asiassa yksi tärkeimpiä keskustelun paikkoja tämän lain osalta. Äänestäjä myös miettii, meneekö se ääni sille ehdokkaalle, jolle hän on äänensä antanut, sekin on tärkeää, ja — kolmas kohta, joka on tässä laissa nostettu ensimmäiseksi — meneekö se ääni sille puolueelle, jota äänestäjä on äänestänyt.

Tältä osin voi sanoa, että yksinkertaisuudessaan paikat tässä talossa menevät sen mukaan, kuinka paljon puolueet ovat saaneet ääniosuuksia, mikä on hyvin yksinkertainen asia. Se, miten tähän lopputulokseen päästään, onkin hyvin monimutkaista. On myönnettävä, että itseltänikin meni kolme kertaa, kun tavailin näitä aineistoja.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on pitkään keskusteltu siitä, onko ehdotus susi ja menevätkö äänet hukkaan. Tässä hukkaanmenokeskustelussa aika outoa demokratiakäsitystä edustaa semmoinen, että sellaiset äänet, joilla ei tule ehdokas valituksi, menisivät hukkaan.

Tällä periaatteella esimerkiksi eduskuntavaaleissa Sauli Niinistöä äänestäneiden äänet olisivat menneet hukkaan. Eihän kysymys ole siitä. Jos ajatellaan Britannian vaalijärjestelmää, jossa on yksi henkilö vaalipiireittäin valittuna, niin kaikkien näiden 60—70 prosentin, jotka äänestävät muita ehdokkaita kuin sitä, joka tulee valituksi, äänet menisivät hukkaan. Eihän kysymys demokratiassa ole siitä, vaan äänestämällä vaikutetaan, ja joidenkin ehdokkaat menevät läpi, toisten eivät. Mutta ei voi sanoa, että heidän, jotka jäävät vähemmistöön, äänensä menisivät hukkaan.

Tässä se suuri ero on, että nyt kun tulee lakisääteinen äänikynnys, silloin lainsäätäjä sanoo, että nämä äänet menevät hukkaan, jotka jäävät alle sen 3 prosentin valtakunnallisen äänikynnyksen.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kansainvälinen vaalitarkkailija olisi seurannut Suomen viimeisimpiä eduskuntavaaleja, hän toteaisi, että Kööpenhaminan kriteerit demokraattisista vaaleista toteutuivat, mutta kolmeen seikkaan olisi kiinnittänyt huomiota.

Ensimmäinen seikka on vaalirahoitus. Toinen seikka on tietenkin tässä vaalilainsäädännössä olevat ongelmat, jotka tekevät tämän piilotetun äänikynnyksen ja toisaalta erikoiset vaaliliitot. Kolmas on luonnollisesti median merkittävä rooli ehdokasasetteluun vaikuttamisessa ja myöskin valintaprosessissa. Nämä ovat ne kolme seikkaa, joihin kansainvälinen vaalitarkkailija olisi kiinnittänyt huomiota, ja olen tietysti iloinen, että oikeusministeriö on kaikkiin näihin kolmeen seikkaan tarttunut.

Nyt me keskustelemme tästä vaalipiirijaosta erityisesti, ja kysyn ministeriltä. Te totesitte omassa puheenvuorossanne, kun puhuitte Etelä-Savosta, Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta, että vaalipiirien pieni koko aiheuttaa suhteellisuudessa ongelmia, tekee tämän piilotetun äänikynnyksen. Ettekö te sanonut sen vastauksenkin jo siinä samalla, kun esititte tämän probleeman? Suurennetaan sitä vaalipiirin kokoa. Eikö se ole se vastaus, mistä täällä muun muassa edustajat Sasi ja Ukkola puhuivat painokkaasti? Tässä mielessä hyvin vahvasti heidän tiellään eteenpäin!

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Kimmo Kiljuselle täytyy sanoa, että sanoitte, että median rooli on Suomessa ongelma. (Ed. Kimmo Kiljunen: On ehdottomasti erittäin suuri ongelma!) Joissakin maissa se on, mutta täytyy sanoa, että Suomessa se ei ole ongelma. Se, että mennään näpertelemään sen asian kanssa, että aletaan lehdistöä ohjata, millä tavalla pitää ehdokkaista kirjoittaa, on kyllä minun mielestäni ongelma. Meillä on asianmukainen lehdistö, joka käyttää oikeita uutiskriteereitä tiedottamisessa, ja tässä suhteessa ei ole ongelmaa.

Mikä huolestuttaa tässä asiassa, on se, että meillä on selkeä ongelma: on aivan epäsuhteessa se, millä tavalla henkilö tulee Uudenmaan vaalipiiristä ja Mikkelin vaalipiiristä valittua. Tämä on ongelma, joka täytyy jollakin tavalla ratkaista, ja se täytyy ratkaista nyt. Demarit vaan arvostelevat, mutta teillä ei ole koskaan mitään rakentavia muutosehdotuksia. (Ed. Hurskainen: Meillä on selkeä ehdotus!) Tältä osin aikaisemmin sanoin, että tietysti, jos tämä vaalipiirien yhdistäminen olisi ollut yksi, toinen mielenkiintoinen asia on Saksan vaalijärjestelmä, joka ei ole lainkaan hassumpi, jossa on yhden miehen vaalipiirit mutta pitkillä listoilla sitten täydennetään. Mutta pitäisi olla älyllisiä ehdotuksia, joiden avulla pyritään ratkaisemaan jollakin tavalla tämä ongelma.

Mitä vaalirahoitukseen tulee, niin tältä osin täytyy sanoa, että Greco ei ole kyllä kehunut Suomea. Olen itse Euroopan neuvoston parlamentaarisen istunnon edustaja Grecossa ja olen Suomen raportin käsittelyssä, (Ed. Kanerva: Nyt hitaammin! — Puhemies: Minuutti!) mutta Suomi on malliesimerkki muille. Tässä suhteessa olemme oikeastaan kehityksen kärjessä.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aika monta filosofiaa, joita voi hyvin perustellusti tässä esittää. Ymmärrän senkin filosofian, että uudistus olisi voitu hyvin perustaa vaalirenkaitten ja vaalipiirien uudelleen konstruointiin, jolloin suhteellisuus olisi vaalialueitten puitteissa toteutunut nykyistä paremmin. Hyvä on, tähän ei menty, koska arvioitiin tämä nyt ministerin esittelemä ehdotus paremmaksi ja toimivammaksi. Sillä voidaan hyvin mennä ja siitä saadaan parempi tilanne kuin nykyisin on. Mutta se tässä oudoksuttaa, että nyt tässä tekovaiheessa sosialidemokraatit, joilla on oma filosofiansa tässä, tuovat sen esille. Jos he olisivat tuoneet sen aikaisempina 35 vuotena yhdenkin kerran vakavasti otettavana mallina esille, niin meillä olisi tuo vaalijärjestelmä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ihmettelen sitä, mikä tässä mallissa on sosialidemokraateille niin vaikeaa. Kyllä kansalaisten on vähintään yhtä vaikea ymmärtää se, miksi oman puolueen ehdokas ei tule valituksi, vaikka puolue saisi lähes 15 prosentin kannatuksen pienessä vaalipiirissä. Jos ajatellaan sitä tilannetta, missä tällä hetkellä ollaan, niin kyllä niin sosialidemokraatit kuin muutkin suuret puolueet ovat saaneet tähän saliin useita paikkoja enemmän kuin se puolueen saama kannatus olisi tuottanut. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa kristillisdemokraattien olisi 5 prosentin kannatuksella tullut saada 10 kansanedustajapaikkaa, me saimme 7, jolloin 3 paikalla, jotka olisivat kuuluneet kristillisdemokraateille, istuu nyt jonkun suuren puolueen edustaja. Kyllä ajattelen, että tuo sosialidemokraattien venkoilu kuulostaa lähinnä demokratian vastustamiselta.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani ed. Sasi käytti yhden hyvän puheenvuoron ja sen jälkeen paikkasi sitä tällä jälkimmäisellä puheenvuorolla. Kun sanoitte, että demarit eivät ole esittäneet mitään vaihtoehtoa vaan he ovat arvostelleet, arvoisa ed. Sasi, me olemme kannattaneet sitä teidän ensimmäisessä puheenvuorossanne mainittua parasta vaihtoehtoa. Se on se meidän vaihtoehtomme, eli mennään nykyjärjestelmän pohjalta vaalipiirirajoja muuttaen, päästään parempaan suhteellisuuteen ja niin, että kansalaiset tietävät, mihin se ääni menee, eikä niin, ed. Sasi, että Tampereella annettu ääni muuttuu paikaksi Turussa. (Ed. Kanerva: Se olisi hyvä!)

Sitten toinen näkökohta tähän liittyen. Täällä on viitattu siihen, mitä on tehty aikaisemmin. Kyllä, aikaisemmin oikeusministeri Koskinen nosti tämän vaihtoehdon esille. Siitä ei silloin löytynyt yksimielisyyttä, nyt olisi voitu tehdä se, se oli toimikunnassa esillä. Olisi mielenkiintoista kuulla, minkä takia tämä ed. Sasin mainitsema paras vaihtoehto ei tullut hallituksen ratkaisuksi. Kuka sen esti?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksestä löytyvät ne perustelut, minkä takia hallitus päätyi tähän todella oikeudenmukaiseen ja hyvään esitykseen. Siellä näkyvät muun muassa tämä aluepoliittinen seikka ja se seikka, jota ei pidä yhtään vähätellä — ja uskon, että tästä itse asiassa ed. Heinäluomakin jotain tietää, että ei pidä vähätellä sitä — että meillä on puoluekoneistot, jotka aktiivisesti näissä nykyisissä vaalipiireissään hoitavat vaalipiirien asioita, ja kansalaiset ovat tottuneet valitsemaan näistä nykyisistä vaalipiirin ehdokkaista omat ehdokkaansa.

Sitten nämä etäisyydet, joista jo aikaisemmin kerroin. Näiden välillä on haettu tasapainoa, löydetty ratkaisu, ja nyt tulee vastaus myös siihen, miksi olen aivan vakuuttunut, että tämä uudistus lisää myös äänestysaktiivisuutta. Vielä kerran: tämän uudistuksen jälkeen jokainen ääni on yhtä arvokas. On päivänselvää, että se on niin ylitsekäyvä muutos, että se on omiaan myös lisäämään äänestysinnokkuutta ja luottamusta poliittiseen järjestelmään. (Ed. Hurskainen: Mutta ne siirtyvät alueelta toiselle!) — Tästä, ed. Hurskainen, me olemme selvästi aivan eri mieltä. Te kysyitte minun mielipidettäni, ja minun mielipiteeni on, että järjestelmä, jossa ei tarvitse pelätä eikä laskelmoida vaan voi luottaa, että jokainen ääni lasketaan siinä laskussa, kun kaikki paikat jaetaan ensin tämän eduskunnan paikoiksi, on omiaan innostamaan äänestämään lisää.

Sitten nyt jo, ettei väärinkäsitys vaan jatku, edustajille Zyskowicz ja Sasi ja jollekulle muullekin: Selvittäjähenkilö Korhoselta ei ole pyydetty, toimeksiannossa ei ole mitään rajausta lehdistön toimintaan, pyyntöä toimia toisella tavalla. Tämä on legenda, joka on helposti tarkastettavissa oikeusministeriön nettisivuilta. Toimeksianto on julkinen, ja kuten sanottu, sen ovat kaikki neljä puolueen puheenjohtajaa hyväksyneet. (Ed. Zyskowicz: Kertokaa, mitä hän selvitti!)

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni oikeusministeri Brax toi esittelypuheenvuorossaan tämän asian niin yksinkertaisesti meille kaikille selväksi, että jopa Rymättylän tyttö sen ymmärtää. Silloin ymmärrän minäkin.

Minä käsitän, että eivätkö demarit olekaan enää puolueuskollisia, kun tällä järjestelmällä, esimerkiksi ed. Kumpula-Natrin esittelemällä mallilla, se viimeinen paikka menee sitten. Jos se viimeinen paikka ikään kuin nykyään menee teiltä pois omassa vaalipiirissänne, se menee jollekin toiselle puolueelle, niin uudessa mallissa se säilyisi demareilla mutta jostakin toisesta vaalipiiristä. Te siis haluatte mieluummin, että se tulee teidän vaalipiiriinne mutta esimerkiksi kokoomukselle. Sitähän se tarkoittaisi. Sitä ihmettelen, että te ette nähtävästi ymmärrä tätä uutta järjestelmää ollenkaan.

Sen verran tuonne ed. Lapintien suuntaan, että te nähtävästi sitten taas haluatte, että Ahvenanmaalla ei ole yhtään paikkaa, koska tuolla äänikynnyksellä 27 000 asukkaan voimin Ahvenanmaa ei saisi ikänä yhtään paikkaa, mikäli entisellä mallilla mennään, että sieltä tulee aina yksi. (Puhemies: Minuutti!)

Koska ministeri on paikalla, minä kysyn vielä semmoista, tuleeko jossakin vaiheessa muutosta ulkomailla asuvien suomalaisten äänestykseen.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Malli ei ole aivan yksinkertainen, mutta esityksen monimutkaisuutta on aivan suotta liioiteltu. Perusperiaatteet on kuvattu hallituksen esityksessä yhdellä aukeamalla. Tulos on laskettavissa peruskoulumatematiikalla. Tietokone tuottaa tuloksen vaali-iltana muutamassa sekunnissa, se ei tästä monimutkaistu olennaisesti.

Miten selittää nyt sitten tätä hallituksen esitystä vaikka Tammelan torilla? Voi selittää esimerkiksi niin, että jokaisella äänellä on vastedes merkitystä. Se on merkittävä parannus. Ääni ei koskaan mene eri puolueelle kuin mille äänestäjä sen on tarkoittanut. Ainokaisella äänellä ei tarvitse nykyään enää tämän uudistuksen jälkeen pelata rulettia, vaan tietää, mihin tarkoitukseen se menee. Puolueet saavat yhtä monta edustajaa kuin mihin niitten äänimäärä oikeuttaa. Tässä suhteessa uudistus on mitä erinomaisin.

Tässä on oltu huolissaan siitä, että tamperelaisen ääni saattaa mennä turkulaiselle. Itse turkulaisia edustajakollegoita hyvin tuntevana en ole tästä lainkaan huolissani. Jos turkulaiselle vihreälle menee tamperelaisen vihreän ääni, niin se menee ihan saman aatteen, samojen tavoitteiden edistämiseen.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olennainen kysymys on, miten ihminen kokee. Olen Pohjois-Karjalasta, ja täällä on todettu Pohjois-Karjalassa olevan matala tämä äänestysprosentti. Mietitäänpäs sitä tilannetta, kun tuolla Tuupovaaran Öllölässä on tämä kissojen alkukodin vieressä oleva talo, jossa asuu tämmöinen peräkammarin poika, joka äänestää jotain henkilöä. Sen äänen tarkoitus on vaikuttaa Pohjois-Karjalan asioihin, siihen, jotta ollaan maakunnan hengen puolesta ja hätäkeskusta ei suljeta — tämän päivän uutisissa oli, että se suljetaan siellä. Käykin sillä tavalla, että siellä ei riitä ja valitaan Kauniaisista henkilö, joka tulee sitten hänen edustajakseen. Ajaako se Kauniaisista valittu edustaja sitten maaseudun asiaa?

Sitten toisaalta nämä hukkaäänet, mistä täällä on puhuttu. Minusta ne hukkaäänet menevät ketuille, koska kyllä kettu on paljon ovelampi, ja menee hukkaan semmoinen arvokas eläin, jotta en hänelle kyllä soisi tämmöistä syöjän roolia.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi tästä selvästi positiivisesta asiasta, mikä tässä hallituksen esityksessä on, eli vaaliliittokiellosta. Kyllä kai on kaikki perusteet olettaa niin, että ainakin saman puolueen ehdokkailla on useampi semmoinen asia, josta he ovat yhtä mieltä, kuin eri puolueitten ehdokkailla keskenään.

Minä en oikein ymmärrä tätä keskustelua hukkaäänistä. Ei minusta asiasta, ei vanhan eikä nyt tämän esitetyn järjestelmän mukaan, voi puhua noin yksioikoisesti. Eivät äänet hukkaan mene, ne vain laskentajärjestelmässä vaikuttavat eri tavalla. Joku on voinut tehdä ihan tarkoituksellakin tietyn valinnan.

Mutta sitten tämä alueellinen edustavuus. On aivan totta, ettei tällä esityksellä vaalipiirikohtaiseen edustavuuteen puututa, mutta puolueitten sisällä puututaan. Pahimmillaan siinä voi käydä niin, että suuret, passiiviset vaalipiirit puolueen sisällä hyötyvät ja aktiiviset, pienemmät vaalipiirit kärsivät. Se taas voi vaikuttaa hyvinkin ratkaisevasti yleiseen äänestysaktiivisuuteen.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tuohon vaaliliittokieltoon, joka oli hyvä asia, mutta sitten nämä valitsijayhdistykset voivat laittaa vaalipiirien ylikin yhteiseen järjestelmään. Tämä ei mene millään logiikkaan.

Myös ed. Lapintie heitti näkemyksen, että kun 1,3 miljoonaa ääntä saa juuri sen valitsemansa ja 1,4 miljoonaa ei jää, niin minä nyt toivonkin, että meillä on jatkossakin enemmän ehdokkaita kuin valittuja ihmisiä tänne. Niin kauan kuin meillä on enemmän ehdokkaita, joista demokraattisesti valitaan läpipääsijät, meillä on niin sanotusti hukkaääniä, ja niin tulee olla. En halua siihen totalitaariseen valtioon, jossa jokaisella äänellä valitaan joku edustaja, koska silloin meillä olisi 200 ehdokasta jaoteltuna Suomeen, ja he tulisivat valituiksi. Tämä ei voi mennä eteenpäin.

Mutta minä ihmettelen — suhteellisuus on tärkeä myös demareille, mutta myös selkeys — ja mietin, että jos vaalipiirien uudistamisessa oltaisiin päästy selkeyteen ja suhteellisuuteen, niin kuka tai mikä taho (Puhemies: Minuutti!) esti tämän ed. Sasinkin mainitseman parhaan järjestelmän syntymisen.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ehkä turha riidellä siitä, mitkä äänet menevät hukkaan ja mitkä eivät, mutta selvää on ollut se, että esimerkiksi pohjoiskarjalaisen ääni ei ole ollut yhtä vaikuttava kuin uusimaalaisen. Jos tätä keskustelua yrittää vetää yhteen, niin ainakin yksi asia on selvä. Ilmeisesti turkulaiset ja tamperelaiset demarit eivät tule keskenään toimeen, koska huolenaiheena tuntuu monella edustajalla olevan se, että Tampereelta ääni siirtyy Turkuun ja vielä saman puolueen edustajalle eli demarille. (Ed. Viitanen: Tuo on aika brutaalia!)

Tällä hetkellä joka tapauksessa tilanne on ollut se, että kokoomuslaiselle annettu ääni on voinut mennä perussuomalaiselle ja sosialidemokraatille annettu ääni on saattanut mennä jopa vihreälle. Väitän kyllä, että jopa sosialidemokraattien kannalta tämä on ollut vaikeampi vaihtoehto kuin se, että se ääni menisi oman puolueen ehdokkaalle johonkin muualle maahan. (Ed. Skinnari Se oli huumoria!)

Ed. Paasio, sanoitte, että nyt on ensiksi keksitty lopputulos ja sitten keino. Päinvastoin, meillä on ollut tosi surkea lähtökohta, ja siihen on etsitty kissojen ja koirien kanssa parannusta. Nyt se on saatu.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskoisin, että vasemmistoliittoa esimerkiksi Helsingissä äänestävä henkilö näkee mieluummin eduskunnassa vaasalaisen vasemmistoliiton kansanedustajan hänen äänellään kuin kokoomuslaisen helsinkiläisen. Ja kyllä minä uskon, että tekin sosialidemokraatit kuitenkin sen verran vielä oman puolueenne linjaan luotatte, että toivotte, että mieluummin teille annetulla äänellä tulee toisesta vaalipiiristä demarille paikka kuin omasta vaalipiiristä jollekin toiselle.

Mutta toinen iso kysymys on tämä vaalikampanjakatto. Ministeri Brax, te asetitte Tarastin työryhmän. Työryhmältä tuli esitys, jonka hyväksyi kuusi kahdeksasta eduskuntapuolueesta, yli kaksi kolmasosaa eduskunnan kansanedustajista, ja siinä esitettiin kampanjakattoa. Miten on mahdollista, että kahden puolueen — kokoomuksen ja Rkp:n, varakkaimpien puolueiden — puoluesihteerit, jotka eivät ole eduskunnassa, pyyhkivät jollain tätä yli kahden kolmasosan kansanedustajien (Puhemies: Minuutti!) puolueiden näkemystä kampanjakatosta?

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä koen, että tämä uusi vaalilaki sortaa maakuntia. Nykyinen vaalijärjestelmä, samalla kun se on niin selvä, että sen pystyy jokainen ymmärtämään ja d’Hondtin systeemillä laskemaan, on yksinkertainen, ja se pitää semmoisena säilyttää. Esimerkiksi ne edustajat, jotka valitaan maakunnasta, edustavat sen maakunnan tahtoa. Minusta on hyvin valitettavaa, jos maakunnan tahdon ylitse kävellään tällä puoluepolitiikalla.

Perustuslaki sanoo, että valta Suomessa kuuluu kansalle. Siellä ei sanota, että valta Suomessa kuuluu puolueille. Tämä lähtökohta toivottavasti otetaan perustuslakivaliokunnassa selkeästi esille. Vanha historia on ollut se, että kun kuninkaitten kivillekin täältä lähti, niin sinne lähtivät suomalaiset täältä alueelta ja he edustivat omaa aluettaan. Kannatan ehdottomasti nykyisen vaalijärjestelmän säilyttämistä. Se on selkeä, yksinkertainen, ja siinä toteutuu maakunnallinen oikeudenmukaisuus.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä voi sanoa, että on paljon melua tyhjästä. Täällä ministeri sanoi, että tämä hallituksen esitys nyt lisää politiikan uskottavuutta. En usko sitä. Se voi ehkä lisätä jonkin verran aktiivisuutta vaaleissa, mutta politiikan uskottavuutta lisätään niin, että valitut kansanedustajat tekevät, mitä ovat ennen vaaleja luvanneet. Se on varmasti se keskeisin asia. Toisaalta en myöskään usko, että hallituksen esityksen hylkääminenkään on järkevää. Tässä ei ole niin suuresta asiasta kysymys. Tässä on nyt enemmän melua kuin asiaa.

Mutta, puhemies, tärkeä asia — mihinkä täällä ovat viitanneet ed. Lapintie ja monet muut — on kampanjakaton, siis tämän rahankäytön hallinnan, lopettaminen alkuunsa. Tässä mielestäni kyllä ministeri on tehnyt sellaisen liikkeen, että on mennyt siitä ylitse, missä aita oli matalin.

Lopuksi: Keski-Suomen vaalipiiristä on hävinnyt noin sata sutta.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslain ajatus on se, että Suomen kansaa edustavat vaalipiireittäin valitut edustajat. Meillä on järjestelmä, missä kansalaiset äänestävät ehdokasta, puoluetta, mutta myös katsotaan tuo alueellinen edustavuus kolmantena periaatteena. Siksi se, että alueella vaikuttaisivat valituksi tuleviin myös muut äänet kuin alueella annetut, on ongelma. Se, että myös vahva maakunnallinen kannatus voisi johtaa valituksi tulemiseen, ei toisaalta nyt sitten tässä uudessa, ehdotetussa mallissa välttämättä toteudu eikä se, että sen puolueen edustaja tulisi valituksi, jota tuon vaalipiirin äänestäjät ovat äänestäneet. Tässä kohtaa sitten astutaan tuon alueellisen edustavuuden jaloille, ja tässä kohtaa toisaalta nykyisen perustuslain ajatus ei toteudu.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama vuosi sitten vietimme 100-vuotisen eduskunnan ja edistyksellisen vaalijärjestelmän, muun muassa naisten ääni- ja vaalioikeuden, merkkivuotta. Se, että meillä on tällainen piiloäänikynnys, melkein 15 prosenttia ollut joissakin vaalipiireissä, niin kyllä se on ollut häpeä koko tämän ajan. Ja sen vuoksi, vaikka itse tulen Uudeltamaalta, jossa on matala äänikynnys — ja silti olen pudonnut kerran — niin puolustan Etelä-Savon vaalipiiriä ja pidän ongelmana sitä, että Etelä-Savossa on erityisen korkea piilevä vaalikynnys. On hyvä, että nyt mennään siihen suuntaan, että todellakin äänet ratkaisevat. Se motivoi asettamaan ehdokkaita, se motivoi käymään vaalikampanjaa, se motivoi tekemään politiikkaa siellä alueella paljon paremmin kuin nyt. Se on iso arvo, ja sen vuoksi kannatan lämpimästi nimenomaan tältä näkökannalta tätä hallituksen ehdotusta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua huolettaa tämä 3 prosentin äänikynnys siksi, että tämä estää esimerkiksi hyvinkin vahvan alueellisen ryhmittymän saamasta edustajansa tähän taloon jatkossa, jos tämä tulee voimaan. Se on täysin mahdotonta. Koko maassa on niin kova urakka saada tämmöinen 3 prosenttia, että alueelliset edustajat putoavat pois kuvioista heti kättelyssä. Ja se johtaa siihen, että vain nämä vakiintuneet puolueet voivat menestyä. Kyllähän tässä ideana onkin se, että myös vihreät ovat nyt muuraamassa tien parlamenttiin umpeen niiltä, jotka esimerkiksi vihreää liikettä voisivat jatkossa haastaa. Sehän tässä se perusidea on, ja sieltä se huoli tulee. Minä ajattelen vihreiden tilanteesta niin, että kyllä teidän huolenne aiheellinen onkin, jos te tätä hallituspolitiikan tukimiehen roolia kauan näyttelette. Kyllä se protesti tulee, mutta nyt te muuraatte, ainakin yritätte muurata, ne kriitikot pois tästä talosta. Ed. Pulliainen tuli tänne valitsijayhdistyksellä, mutta semmoinen ei toistu enää jatkossa, (Puhemies: Minuutti!) jos tämä laki voimaan tulee.

Oikeusministeri  Tuija  Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kumpula-Natrin tärkeään kysymykseen ja itse asiassa jatkuu suoraan ed. Tennilänkin problematiikkaan.

Perustuslakiasiantuntijoiden mukaan niistä syistä, joita ed. Tennilä kuvaili, näitten yksittäisten erilaisten valitsijayhdistysten pitää saada se mahdollisuus, että ne muodostavat näitä vaaliliittoja juuri valtakunnallisesti. (Ed. Tennilä: Niin, mutta alueellinen ei selviä enää, ministeri!) Sillä on nimenomaan yritetty tähän asiaan vastata, mutta kysymys on siis perustuslakinäkemyksestä, ja perustuslakivaliokunta tulee tämän tietenkin vielä katsomaan.

Sitten muuten vielä kertaalleen tärkeästä asiasta eli ed. Mustajärven pohdintoihin. Oikeastaan jäin kuuntelemaan vielä kerran tätä sosialidemokraattien minullekin vaikeasti aukeavaa asiaa, miksi toinen sosialidemokraatti jostain toisesta vaalipiiristä on pahempi kuin joku toinen, ihan toista aatemaailmaa edustava. (Ed. Gustafsson: Eihän se ole oleellinen kysymys ollenkaan!) Jos vastaus onkin nämä vaalipiirien suurentamiset, niin silloinhan tuo kysymys on, että tosiasiassa sama tapahtuu sitten näissä entistä suuremmissa. Ei ole yksi eikä kaksi Pohjois-Suomen tuntijaa, jotka sanoivat, että jos Oulu ja Lappi laitetaan yhteen, niin se voimakkaasti puoltaa Oulun tunnettuja isoja ehdokkaita ja heidän kampanjointiaan, samoin idässä. Ja silloin ollaan itse asiassa lopputulokselta aivan samassa kuin mitä te kritisoitte. Teidän malliinne tosiasiassa sisältyy tiettyjen vaalipiirien osalta samanlainen mahdollisuus, että tosiasiassa eri paikkakunnan ääni menee toiselle. Ja nämä viimeiset paikat, joista puhutaan, ovat siis todellakin vain niitä viimeisiä paikkoja. 199 paikasta reilu enemmistö tulee mitä selkeimmin, aivan niin kuin ed. Lauri Oinonen väitti kannattavansa, juuri siitä vaalipiiristä, missä on äänestetty ja missä äänet on saatu. Nämä viimeiset tasaavat paikat ovat kokonaisuuteen nähden huomattavasti pienempi ongelma kuin nykyisen järjestelmän epäoikeudenmukaisuus kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, talman! Olin jäsenenä tässä toimikunnassa, joka pohti tätä vaalijärjestelmän uudistamista ja tunnen tämän erittäin hyvin. Täällä on keskustelussa moni ehkä ymmärtänyt väärin, tai täällä on annettu ymmärtää, että tässä toimikunnassa olisi pohdittu monenlaisia eri vaalijärjestelmiä ja sitten päädytty tähän järjestelmään. Mutta näin ei toki ollut, vaan hallitusohjelmakirjauksen vuoksi tämä järjestelmä oli annettu jo hallitusohjelmassa, ja kaikki muu pohdinta jäi tekemättä. Minun mielestäni tämä vaalilakiuudistus on hallituksen heikko kompromissi, jossa järjestelmää yritetään korjata luomalla uusia pulmia. Ed. Sasi sanoikin sen täällä ääneen, että tämä on toiseksi paras järjestelmä, ja tärkeä kysymys oikeastaan kuuluu, miksi jo hallitusohjelmassa olitte halunneet sulkea tämän parhaan järjestelmän ulkopuolelle, kun nyt kerran tällä vaalikaudella lähdettiin tätä uudistusta tekemään. Tässä uudistuksessa on toki myös hyviä puolia. Ne ovat, että tämä valtakunnallinen vaalialuemalli toteuttaa suhteellisuusperiaatteen. Hyvää on myös se, että tässä luovutaan vaaliliitoista.

Mutta tässä esityksessä on kolme keskeistä epäkohtaa. Ensimmäinen on se, että vaalijärjestelmästä tulisi kaikkien kannalta monimutkaisempi ja vaikeampi ymmärtää. Tämä on tosiasia, vaikka monet täällä yrittävät vakuuttaa sitä, että Virkkalan koulun oppimäärällä tästä selviää jne. Tosiasia on se, että tästä tulisi vaikeampi ymmärtää. On tärkeä arvo, että suomalaiset itse tietävät, miten heidän äänensä tässä järjestelmässä lasketaan, ja se ei riitä, että muutama oikeusministeriön virkamies tietää, miten tämä laskentakaava Suomessa lasketaan. Ei ole lainkaan epätodennäköistä, että myös meillä kyseenalaistetaan jatkossa vaalien tulosta niin kuin kansainvälisissä esimerkeissä. Toivotaan, että näin ei käy, mutta sellainen riski tähän myös sisältyy.

Toinen esityksen epäkohta on, että vaalijärjestelmästä tulisi kansalaisten kannalta sekavampi ja myös eräällä tavalla epäluotettavampi. Vaalialuemallissa kansanedustajia valittaisiin edelleen vaalipiireistä, mutta samalla osa edustajista valittaisiin valtakunnallisen tuloksen perusteella. Hallituksen esityksessä esimerkiksi Oulussa annettu ääni voisi vaikuttaa Kymen vaalipiirissä ehdolla olevan ehdokkaan valintaan. Jos tämä malli olisi ollut käytössä viime vaaleissa, niin vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö ei olisi tullut valituksi, vaan hänen paikkansa ja äänensä olisivat siirtyneet vihreiden hyväksi Helsinkiin, mutta tämä ei kuitenkaan olisi lisännyt vihreiden valittujen määrää Helsingistä.

Kolmas epäkohta liittyy tähän äänikynnykseen. Nyt esitettävä 3 prosentin valtakunnallinen äänikynnys on niin korkea, että se tekisi vahvan alueellisen ehdokkaan läpipääsyn kovin vaikeaksi. Ed. Johannes Koskinen esitti täällä useita hyviä esimerkkejä tällaisesta tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Poliittisen järjestelmämme ongelmia on kuitenkin syytä tarkastella laajemmin kuin vaan vaalijärjestelmän osalta. Kaksi merkittävintä tämän ajan epäkohtaa järjestelmämme osalta ovat varmasti äänestysaktiivisuuden erittäin huono kehitys sekä vaalirahoitusepäselvyydet. Hallituspuolueilta ei valitettavasti löytynyt vaalialuetoimikunnassa halua pohtia äänestysaktiivisuuden lisäämiseen tähtääviä toimia tai tehdä sitä arviota, miten tämä vaalijärjestelmän muutos vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen. Mutta tämä haaste on kuitenkin jatkossa otettava vakavasti. Äänestysaktiivisuutemme on huomattavasti heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa, ja alamme pikkuhiljaa kyllä lähestyä sellaista kipurajaa, jolloin meidän on syytä kysyä, voimmeko kutsua itseämme länsimaiseksi demokratiaksi, jos vähän vaaleista ja alueista riippuen lähes puolet, jopa lähes puolet, äänioikeutetuista jättää äänioikeutensa vaaleissa käyttämättä.

Vaalirahoituslaki puolestaan on erittäin tervetullut. Suuri osa ehdokkaista ja edustajista on toiminut rahoituksen suhteen reilujen pelisääntöjen mukaan jo ennen lakiesitystä, mutta eivät kaikki. Laki selventää pelisääntöjä ja tiukentaa valvontaa. On todella suuri pettymys, että vihreät taipuivat hallituksessa eivätkä tue Tarastin työryhmän ehdottamia kampanjakattoja puolueille ja yksittäisille ehdokkaille. Kampanjakatto olisi ollut ainoa tehokas keino estää kampanjoiden kallistuminen entisestään ja suitsia rahan valtaa.

Herr talman! Lagförslaget är en dålig kompromiss som försöker rätta till problem, men som egentligen bara skapar nya. Det är på sin plats att reformera valsystemet men inte på ett sätt som kan anses vara ett bakslag för demokratin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kyllä antaa ministeri Braxille ja hallitukselle tunnustuksen tästä lakiesityksestä. Edelleenkin ihmettelen sitä vastustusta, mitä on sosialidemokraattien taholta tullut, ja olen kyllä huolestunut myös siitä, että mielestäni tämä sosialidemokraattien vastustus kuulostaa pikemminkin demokratian vastustamiselta.

Suomen perustuslaissa määrätään, että kansanedustajat valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla ja jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus. Tämä perustuslain vaatimus äänten suhteellisuudesta ja yhtäläisyyden toteutumisesta ei nykyjärjestelmässä toteudu kaikkialla Suomessa. Uudellamaalla puolue voi saada edustajan läpi alle 3 prosentin kannatuksella, kun esimerkiksi Etelä-Savon vaalipiirissä äänikynnys on lähes 14 prosenttia. Silloin pienessä vaalipiirissä kansalaisen ääni ei ole samanarvoinen kuin suuressa vaalipiirissä äänestävän.

Itse pidän tätä ministeri Braxin esittelemää mallia varsin onnistuneena. Onhan se totta, että kaikissa malleissa tulee omat rajapintansa ja tämä on laskentatavaltaan hiukan monimutkaisempi kuin nykymalli, mutta uskon, että äänestäjän kannalta kyllä lopulta selkeämpi ja ymmärrettävämpi, koska puolueethan ne ehdokkaat asettavat, puolueet tekevät myös vaaliohjelmat, ja silloin on hyvin luontevaa, että nimenomaan puolueet saavat sen suhteellisen kannatuksen, jonka kansalaiset vaaleissa haluavat näille puolueille antaa. Toivon todella, että tämän käsittely etenisi sujuvasti täällä eduskunnassa. Kyllä tämä on erittäin tärkeä ajatellen myös tulevan vaalikauden ja tulevan hallitusohjelman neuvotteluja, että puolueet siitä kykenevät sopimaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Viime kaudella, kun ensimmäisiä puheenvuoroja pidin tästä pöntöstä, tässä samassa pöntössä esiintyi eräs helsinkiläinen, nyt jo edesmennyt, kansanedustaja, joka lähes jokaisessa puheenvuorossaan oli sitä mieltä, että kansanedustajien lukumäärä on pudotettava sataan, että laiskat savolaiset saadaan täältä pois. Tulin jossain omassa puheenvuorossani sanoneeksi hänelle, että jos niissä vaaleissa, joissa molemmat tulimme valituksi, eli vuoden 2003 vaaleissa, olisi valittu vain sata kansanedustajaa, niin meistä kumpaakaan ei olisi valittu tänne pienten puolueitten edustajina. Seuraavassa puheenvuorossaan hän oli tutustunut vaalimatematiikkaan tarkemmin ja vaati, että eduskuntaan pitää valita 120 kansanedustajaa.

Minusta tämä täällä käyty keskustelu ehkä hieman saattaisi heijastaa jopa tällaisiakin tuntoja. Uskoisin, että tämän salin edustajista, jopa sosialidemokraateistakin, merkittävä osa on tyytyväinen nykyiseen järjestelmään muun muassa siksi, että se on taannut meille kaikille valinnan tänne. Mutta kun katselin tuota vertailulaskelmaa viime vaaleista, mihin olisi päädytty, jos olisi noudatettu nyt esitettävää järjestelmää, niin eipä meistä moni olisi täällä vaihtunut, ja ne, jotka olisivat vaihtuneet, olisivat vaihtuneet aivan oikeudenmukaisesti.

Tämän uuden esitetyn järjestelmän erinomaisuus on se, että se toteuttaa ainakin minun tähän saakka ymmärtämäni suomalaisen demokratian perusajatuksen. Se jakaa valtakunnallisesti puolueiden paikat mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Jos oikeudenmukaisempi järjestelmä löytyy, niin sellainen minulle täällä esiteltäköön. Äänestän sitten sen puolesta, mutta epäilen, että oikeasti ei löydy.

Ed. Lauri Oinoselle tekisi mieli sanoa, että kun hän epäilee sitä, että tämä ei edistäisi alueellista oikeudenmukaisuutta, niin sitäkin on kyllä aika vaikea ymmärtää. Aivan samat äänestäjät äänestävät siellä aivan samoja ehdokkaita, oli vaalijärjestelmä nyt kumpi tahansa, ja sama määrä sieltä alueelta valitaan ehdokkaita. Ne valitaan nyt vain paikallisesti oikeudenmukaisemmin tässä.

Ja se järjestelmä ei ole edes monimutkaisempi kuin nytkään. Siinä jaetaan puolueen vaalipiirikohtainen äänimäärä puolueen koko valtakunnan äänimäärällä ja se luku kerrotaan puolueitten paikkaluvulla, niin että saadaan nämä vaalipiirikohtaiset vertailuluvut, joista kokonaisosa kertoo, montako paikkaa siitä vaalipiiristä tulee. Se järjestys on ihan helppo katsoa, siinä ei tarvitse edes katsoa mitään. Kun katsoo sen luvun, se kertoo, montako niitä tulee. Sitten pannaan kaikki valtakunnan desimaalit järjestykseen ja otetaan siitä se tarvittava määrä niitä suurimpia. Tämän kyllä ymmärtävät Tammelantorin mustanmakkaransyöjätkin, jotka ovat useimmiten jopa älykkäämpiä ja terävämpiä kuin tänne valitut edustajat. (Ed. Zyskowicz: Kaada itselles vaan!) — Juuri sitä tarkoitinkin. Totesin debatissa, että tämä on minusta niin yksinkertainen järjestelmä, että kyllä ihmisten se täytyy ymmärtää, kun jopa minäkin sen ymmärsin. Mutta näyttää siltä, että ihan kaikille se ei ole ollut helppoa, ja sitä olen tässä hieman ihmetellyt.

Alueellisesta järjestelmästä tekee vielä mieli sanoa se, että kun täällä on oltu, muun muassa ed. Sasi taisi olla, sitä mieltä, että Itä-Suomen nykyiset vaalipiirit pitäisi yhdistää, niin en nyt tiedä kyllä, kuinka paljon se alueellinen edustavuus ja tunnettavuus siitäkään paranisi, jos sonkajärveläinen äänestäjä rupeaisi pohtimaan jonkun puumalalaisen tai mäntyharjulaisen edustajan hyvyyttä. Siinä on kaksi ja puolisataa kilometriä välissä. Ei Uudeltamaalta ainakaan löydy niin pitkää välimatkaa. Toisaalta kun Lappi ja Oulu yhdistettäisiin, tulisi jo toistatuhatta kilometriä ajamista.

Demareitten osalta ihmettelen, millä tavalla heidän nykyinen järjestelmänsä sitten olisi parempi. Toki minä ymmärrän sen, että jos ed. Esa Lahtela olisi ehdokkaana ihan missä tahansa itäisen Suomen vaalipiirissä, niin demarithan saisivat varmasti murskavoiton, mutta siltäkin kannalta on vähän kummallista, että he vaativat tällaista järjestelmää. Mutta ei se nyt minusta ihan kuitenkaan riitä näin syntyneen, minusta oikein hyvän ja mainion ratkaisun ... Kun hallitusta pääsee näin kiittämään, niin tämä tilaisuus pitää käyttää hyväkseen, kun arvoisa ministeri on tämmöisen esitellyt. Ainoa, mikä minusta tässä ehkä olisi kaivannut keskustelua, on tuo äänikynnyksen suuruus.

Arvoisa puhemies! Tällä järjestelmällä niissä vaaleissa, joissa tätä toivon mukaan mahdollisimman pian käytetään, suomalaisen demokratian syvin olemus ainakin himpun verran kirkastuu.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme tällä hetkellä länsimaisen demokratian, suomalaisen demokratian ja suomalaisen parlamentarismin korkeimmassa tyyssijassa, ja minun mielestäni tässä uudessa vaalijärjestelmäehdotuksessa demokratia ja parlamentarismi toimivat mitä parhaimmin — ennen kaikkea siis demokratia toimii mitä parhaimmin. Tämä on hyvin puolueuskollinen minun mielestäni — sitä varten meillä täällä on kahdeksan puoluetta tälläkin hetkellä edustettuna — eli tämän järjestelmän jälkeen kaikki äänet jäävät sille puolueelle joka tapauksessa, mitä äänestetään. Minä ihmettelen tuota sosialidemokraattien uppiniskaisuutta tässä asiassa oikein voimakkaasti.

Täällä on sanottu, että nykyinen järjestelmä on hyvin yksinkertainen. Monsieur d’Hondtin järjestelmä on varmasti meille täällä salissa oleville erittäin yksinkertainen, kun me olemme sitä tankanneet kaikissa vaaleissa itse päähämme, mutta menkääs kysymään tuonne turuille ja toreille, mitä kansalainen tietää nykyisestä vaalijärjestelmästä, d’Hondtin järjestelmästä — ei mitään. Se on kansalaisille aivan äärettömän vaikea järjestelmä. Jos tämä on meille vaikea, niin kuin jotkut ovat väittäneet, että tämä ehdotettu järjestelmä on meille vaikea, niin meillä on aikaa viisi vuotta opiskella tätä, kuten myöskin kansalaisilla, ja olen vuorenvarma, että oikeusministeriö järjestääkin jo ensi vaalikaudella, kun tätä luultavasti toista kertaa käsitellään, sellaista koulutusta, että kaikki, niin me kuin muutkin, ymmärtävät tämän asian.

Mutta sitten kysyn, kun ministeri ei äsken ehtinyt vastata tähän: Meitä suomalaisia on muuttanut ulkomaille vuosien saatossa suunnilleen miljoonan verran. Viime eduskuntavaaleissa ulkosuomalaisia äänesti vain 8,6 prosenttia, yleensä äänestysaktiivisuus on vaihdellut 5 ja 8 prosentin välillä. Eli peräänkuulutan edelleen, eikö näiden ulkosuomalaistenkin äänestysmahdollisuutta pitäisi helpottaa. En tiedä, onko se tämän lain vai jonkun toisen lain tehtävä, mutta kyseessä on siis kirjeäänestyksen mahdollistaminen, minkä 50 muuta maata on jo tehnyt.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uusi vaalilaki on kuumentanut tunteita. Se on johtanut mitä kummallisimpiin vastaehdotuksiin. On myös väitetty, että uusi vaalijärjestelmä johtaisi äänestysaktiivisuuden laskuun, koska yhdessä piirissä annettu ääni vaikuttaisi muissa piireissä annettuun äänimäärään. Onkin erittäin tärkeätä, että äänestäjät tietävät nyt, että puolueelle annettu ääni vaikuttaa koko maassa. Sen takia luulisi jokaisen äänestäjän aktivoituvan äänestämään. Kansalaisen ääni vaikuttaa nyt enemmän kuin koskaan.

Vuonna 2015 noudatettava vaalijärjestelmä antaa pienimmille puolueille enemmän kansanedustajien paikkoja kuin nykyinen. Lähtökohta on se, että puolueiden äänimäärät laitetaan vertauslukukaavioon ja näin vaalien suhteellisuus toteutuu täydellisesti. Millään osapuolella ei pitäisi olla epäilyjä siitä, ettei suhteellisuus toteudu.

Arvoisa puhemies! Toisaalta äänikynnys estää kaiken maailman yhden asian puolueiden mahdollisuudet käyttää uutta vaalijärjestelmää hyväkseen. Puolueen on saatava riittävästi ääniä, jotta sen edustajat pääsevät kansanedustajiksi. Pidän tätä hyvänä. Puolueelta edellytetään vajaat 100 000 ääntä, jotta sen edustajat pääsisivät kansanedustajiksi. Uusien puolueiden mahdollisuuksia lisää se, että myös ilman kansanedustajaa jääneelle puolueelle, joka sai vähintään 2 prosenttia koko maan äänistä, tulee tukea.

Kolmas onnistunut asia on se, että vaaliliitot kielletään. Näin estetään keinotekoinen kahta eri aatemaailmaa edustavien puolueiden väliaikainen yhteistyö vain sen takia, että saataisiin enemmän ääniä ja paikkoja. Asia on ilmaistu myös niin, että äänestäjien kuluttajansuoja paranee, kun vaaliliitot kielletään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan tehdä kysymyksen: missä on parempi vaalijärjestelmä kuin tällä hetkellä Suomessa? Toivon, että käytävän keskustelun aikana tähän kysymykseen tulisi vastaus. Missä on parempi vaalijärjestelmä kuin nyt Suomessa?

Tämä vaalijärjestelmä ottaa huomioon aatteen, alueen ja henkilön. Ehkä brittiläinen vaalijärjestelmä saattaisi olla hyvinkin harkitsemiskelpoinen. Siinä maa on jaettu yhtä moneen vaalialueeseen kuin on valittavia parlamentaarikkoja, yhden parlamentaarikon alueisiin. Tämä toteuttaisi alueellisen oikeudenmukaisuuden ja alueellisen tasa-arvon. Esitän vahvasti harkittavaksi juuri tätä brittiläistä mallia, yhden parlamentaarikon vaalipiiriä.

Sitä vastoin nyt tehty esitys tavoittelee tietysti tasa-arvoa yhdestä näkökulmasta mutta samalla hylkää toisen. Lähden siitä, että tietyltä alueelta, vaalipiiristä, valitut edustajat ovat juuri sen vaalipiirin äänestäjien tahdon mukaan valittuja, ja näen, että meidän valtakunnassamme tulee kunnioittaa sitä tahtoa, mikä vaalipiirin äänestäjillä on ollut. Vaalipiirejä voidaan tosin muodostaa ja kehittää, ja mielekkäät vaalipiirit ovat aina pohtimisen arvoinen asia. Näen kuitenkin, että alueellinen edustavuus maan parlamentissa on arvo, joka tulee voida säilyttää. Siksi en voi hyväksyä sitä, että puoluepolitiikka kävelee ohi alueellisen tahtotilan.

Edelleen pidän tavoitteena sitä, että jokaisen on ymmärrettävä se laskutapa, millä valinta tapahtuu. Meidän nykyinen järjestelmämme, d’Hondtin järjestelmä, on sellainen, että sen tajuaa jo jokainen kansa- tai peruskoulun käynytkin. (Ed. Rajala: Ei varmasti tajua!) Omana kouluaikanani tämä opetettiin jo kansakoulun neljännellä luokalla. Siihen ei tarvittu kuin yhteenlaskua ja jakolaskua, ja näillä se on tajuttavissa hyvin yksinkertaisesti.

Kun menemme nyt esitettyyn malliin, jonka tämä esitys hyvää tarkoittaessaan esille tuo, niin minä väitän, että ani harva kansanedustajakaan pystyy tajuamaan, mitenkä se tapahtuu, ja vaikka vielä tajuaisi, niin jäisi tunto siitä, että tämä ei nyt mennyt oikein. Minusta ei mene oikein, jos alueellisen tahdon yli kävellään. Perustuslaki meillä sanoo, kuten aiemmin vastauspuheenvuorossani sanoin, että valta kuuluu kansalle. Siellä ei sanota, että valta kuuluu puolueille. Minä en tietenkään väheksy puolueita, niillä on oma tärkeä tehtävänsä, mutta tämänkaltaisessa asiassa katson, että pitää nähdä asioita eri arvonäkökohdista käsin.

Sitten on tuotu esille myöskin nämä epäpoliittiset, kansalaisten muodostamat vaalilistat ja se, että nekin voisivat koota ääniä valtakunnallisesti ja laskea niitä yhteen ja sitten saada näitä desimaaleilla tulevia paikkoja, jos muita paikkoja eivät onnistuisi saamaan. Tämänkin koen ongelmaksi. Tällaiset kansalaisten muodostamat listat saattavat nousta hyvin erilaisten vaikuttimien pohjalta. Joissakin vaikuttimena saattaa olla puhtaasti esimerkiksi maakunnallisuus — näin voisi ajatella, tällä hetkellä ei ehkä tämmöisiä ole, mutta saattaisi tulla — tai jotkut muut seikat. Saattaisi olla, että näiltä listoilta tulisikin hyvin erilaisilta aatepohjilta lähtöisin olevia valintoja, ja silloin saattaisi juuri näissä mennä sitten valinta pieleen. En ymmärrä, että tuossakaan tämä vaalijärjestelmä voisi toteutua.

Aate, alue ja henkilö ovat ne keskeiset asiat, joiden pitää vaaleissa voida toteutua, jotta kansanvalta toteutuu. Katson, että jos jossakin on parempi vaalijärjestelmä kuin meillä, otettakoon siitä mallia. Brittiläinen malli yhden edustajan vaalipiiristä saattaisi olla tällainen, mutta minä en tunne muualla maailmassa parempaa järjestelmää. Listavaali, jota jotkut pitävät hyvänä, on ongelmallinen sikäli, että silloin puoluepoliittisissa järjestöissä ehkä hyvinkin kapea johto — voi olla, että jossakin hyvinkin laaja johto — päättää sitten, ketkä ovat listan kärjessä ja keillä on käytännössä ja teoriassa paremmat mahdollisuudet tulla valituiksi kuin toisilla. Sellaisia vaalitapoja on, mutta suomalaisessa järjestelmässä, siinä järjestelmässä, jota meille on vuosikymmenet opetettu, johon me olemme kasvaneet, toteutuvat alue, aate ja henkilö.

Edelleen, arvoisa puhemies, pidän hyvin tärkeänä sitä, että tämäntyyppisissä asioissa meillä on jotain pysyvyyttä. Jos vaalijärjestelmä edustaisi tempoilua, muuttuvuutta, niin se ei edustaisi pysyvyyttä. Sen pitää olla kansantajuinen, selkeä, niin että jokainen sen ymmärtää. Kukaan ei ymmärrä sitä, että omassa vaalipiirissä valituiksi tulevien yli kävelisi sitten toisen vaalipiirin puoluepoliittinen tahto. Se varmasti tultaisiin kokemaan useassa vaalipiirissä hyvin suurena loukkauksena.

Elikkä pidän hyvin suuria epäkohtia mitä todennäköisimpänä esitettävänä olevassa valintamenettelyssä. Pidän sitä hyvin heikosti soveltuvana kaikkiin vaaleihin ja aivan erityisesti eduskuntavaaleihin. Näen arvona sen, että meillä on tämä d’Hondtin vaalijärjestelmä eduskuntavaaleissa, presidentinvaaleissa, eurovaaleissa, kunnallisvaaleissa. Silloin, kun järjestelmä on samanlainen, se on kansantajuinen, ymmärrettävä, ja minä uskon, että se on silloin myöskin hyväksyttävä.

Arvoisa puhemies! Kannatan nykyistä vaalijärjestelmää, ellei sitä sitten haluttaisi muuttaa brittiläiseksi.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella kollegojen keskusteluja, ja itsekin välillä ensimmäisen lukukerran jälkeen ajattelin, että mikähän laki meillä tässä on käsillä, ja toisen lukukerran jälkeen eilen ajattelin, että tässä on hyviä piirteitä, ja kun kolmannella on täällä olen kuunnellut kollegoita, niin on joutunutkin miettimään joitakin asioita vähän ehkä kriittisemmin. Ehkä tästä puheestakin tulee sen vuoksi pohdinnallinen, että hieman mutustelua laki vaatii, puolensa ja puolensa asioilla.

Täällä on paljon penätty sen eteen, että äänet eivät saa mennä hukkaan. Nykyjärjestelmässä on todettu niiden menevän hukkaan, ja se johtuu siitä, että tämän meidän salin paikkaluku ei vastaa sitä, mitkä ovat puolueiden kannatuslukemat, pääsääntöisesti tätä kautta. Tulevaisuudessa meillä on edelleen niitä hukkaan menneitä ääniä, koska meillä on 3 prosentin vaalikynnys, jos tämä esitys hyväksytään. Katsoin tuossa niitä viime vuoden ääniä tästä hallituksen esityksestä. Noin runsas 50 000 äänestäjää löytää äänensä kylläkin sitten muiden puolueiden kannatuksista. Siltä osin voidaan pohtia äänikynnystä ja sitä, millä tasolla sen tulee olla. Se ei ole ihan pienen puolueen asia. Kuten tässä esityksessäkin todetaan, 70 prosentin äänestysaktiivisuudella se tarkoittaa 85 000:ta ääntä valtakunnallisesti. Tietenkin on pohdinnan paikka, onko pienen puolueen näkökulmasta parempi aloittaa se toimintansa paikallisesti. Saattaa olla, että se nykyjärjestelmä, jossa paikalliselta tasolta voidaan lähteä kasvattamaan sitä omaa aatesuuntaansa suurem-maksi, voi olla ehkä se helpompi tapa kuin se, että suoraan lähdetään hakemaan sitä valtakunnallista äänikynnystä.

Jos katsotaan vielä, minkälaisia kannatusosuuksia nämä äänikynnyksen alapuolelle jäävät puolueet ovat saaneet, niin siellä on Suomen Kommunistinen Puolue 0,7 prosenttia, Suomen Senioripuolue 0,6 prosenttia eli aika pienehköjä puolueita, joilla on vielä pitkä matka päästä sinne 3 prosentin kynnykseen.

Samoin kun katsotaan puoluetukea, alkuasetelmissa tuntuu, että hieno juttu, että nyt myös puolueet, jotka eivät pääse tähän saliin edustamaan, saavat puoluetukea, mutta niiden on vähintään saatava 2 prosenttia, ja viime vaalien tuloksia kun katsotaan, niin yksikään näistä pienpuolueista ei pääse 2 prosentin äänisaaliiseen, mitä kautta myöskään tämä laki ei tuo taloudellisia vaikutuksia saati sitten puoluetukeen uudenlaisia jakoperusteita. Tietenkin siinä vaiheessa, kun se 2 prosentin äänisaalis saadaan ja saadaan puoluetukea, eiköhän sen jälkeen puolueellakin ole hieman enemmän repussa eväitä lähteä kasvattamaan kohti sitä 3 prosentin äänikynnystä.

Uudistuksen tavoitteena on ollut toteuttaa suhteellinen vaalitapa mahdollisimman hyvin ja yhtäläisesti eri puolilla maata. Nykyisinhän me voimme nähdä, että meillä on täällä suurilla puolueilla enemmän paikkoja kuin on suhteellinen ääniosuus. Suomeksi sanottuna, kun mietin, mitä kerron äänestäjille tästä uudesta vaalitavasta, kyllä se yksinkertaisin viesti on se, että tässä salissa tämän esityksen pohjalta tulee olemaan aivan yhtä paljon paikkoja puolueilla kuin on niiden saamat ääniosuudetkin. Silloin voi kysyä, onko järjestelmän perusperiaate oikein. Tietenkin äänestäjä pohtii sitä, että hänellä on alueelliset perusteet, hän haluaa, että ehdokas myös ajaa oman alueensa asioita. Tässä on puhuttu paljon sitä, että Uudenmaan vaalipiirin paikka voi mennä esimerkiksi Vaasan vaalipiiriin, mutta nämä ovat yksittäisiä, satunnaisia siirtymiä, jolloin meidän on pohdittava, ovatko ne järjestelmän kannalta oleellisia vai ovatko ne marginaalisia.

Alkuun kun pohdin näitä laskentatapoja, joissa edetään kolmen eri vaiheen kautta, niin kovin monimutkaiseltahan se tuntuu, kun täällä hienoa d’Hondtia ekana käytetään ja sen jälkeen tulee seuraava hieno laskentamalli kakkosvaiheessa, mutta lopputulos kuitenkin on se ratkaiseva, että puolueet saavat sen äänimääräänsä vastaavan paikkaluvun.

Vaaliliitoista: On hyvä, että vihdoin ne heitetään romukoppaan. Jatkossa äänestäjä tietää tasan tarkkaan, että ääni menee sille puolueelle ja henkilölle, jota hän on äänestänyt. Mielestäni tämä selkeyttää järjestelmää ja myös madaltaa äänestämisen kynnystä.

Tietenkin tämä laki vaatii vielä pohdintaa meiltä itse kultakin. Tämä sisältää paljon hyviä asioita, mutta yhtä lailla tässä on joitakin negatiivisia näkökulmia riippuen siitä, kenen silmin asiaa katselee.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun en ole juristi, niin on ollut ehkä helppo ihailla sitä taitavuutta, jota Suomen perustuslain laatijat ovat aikanaan osoittaneet. Kansanedustajien valintaperuste, jossa tietyn, sanoisinko, lievästi suuria puolueita suosivan järjestelmän perusteella paikallisesti ja alueellisesti turvataan koko maan näkyminen kansanedustajien työssä ja voimissa, on oivallinen osoitus siitä, miten pitkälle lainsäätäjä on pystynyt pohtimaan. Myös se, ettei ole äänikynnystä, on parempi, kuin jos on äänikynnys.

Erilaisia ennalta arvaamattomia tilanteita varmaan syntyy, mutta voisin kuvitella erääksi kehitysuraksi sen, että jokaisen puolueen kylkeen alkaa muodostua esimerkiksi eläkeläisten etuja voimakkaasti ajavia ja heidän asioihinsa keskittyviä puolueita. Jos viidellä puolueella yhteensä olisi tällainen ja jokainen saisi 2 prosenttia äänistä, silti nämä jäisivät ehdotuksen mukaan tästä eduskunnasta syrjään. Itse asiassa sillä, että vaaliliitto alueellisesti on mahdollista tehdä, sen ei tarvitse olla koko maan kattava, on haluttu turvata se, että tietyissä tilanteissa ne, joilla yksin puolueena ei olisi mahdollisuutta, voisivat sopia siitä, että yhdessä he pääsevät paremmin edustamaan paikallista väestöä edustajatyön kautta.

Minusta tässä laissa ei ole sellaisia epäkohtia, jotka olisivat niin olennaisia, että tätä pitäisi repiä auki. Ainoastaan ehkä maakunnissa, joissa on hyvin voimakkaita yksittäisiä kuntia suhteessa moniin pieniin, hajalla oleviin ja ehkä vielä kaksikielisiin alueisiin, joista esimerkkinä usein mainitaan Uusimaa, jossa Helsinki muodostaa, kuten hyvin tiedetään, oman vaalipiirin, mutta Espoo ja Vantaa kuuluvat samaan vaalipiiriin kuin hyvin pienet kunnat, voisi kuvitella, että isoissa kunnissa olevien ehdokkaiden etulyöntiasema on tuntuva. Pienillä kunnilla tässä mielessä ei ole omaa samanlaista kunnallisvaaliäänipohjaa kuin isojen kuntien esimerkiksi valtuustoissa pitkään työskennelleillä.

Kaiken kaikkiaan tämän uudistuksen tarpeellisuus on mielestäni vähintäänkin kyseenalainen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelen tästä asiasta pitkälti samalla tavalla kuin ed. Lehti äsken kertoi. Ymmärrän toki sen, että sellaisissa yksittäisissä tapauksissa kuin viime vaaleissa esimerkiksi edustajaehdokas Cronbergin tai Essayahin kohdalla ei tunnu oikeudenmukaiselta, että erittäin korkea henkilökohtainen äänimäärä ei ole riittänyt valintaan.

Mutta kun tätä kysymystä katsotaan laajemmin, tämä uudistus tulee johtamaan siihen, että isompien kaupunkien painoarvo tässä salissa tulee kasvamaan. Jos katsotaan niitä paikkakuntia, jotka eivät olisi edustettuina tässä salissa ollenkaan, jos tämä nyt esityksessä oleva laki olisi ollut jo voimassa viime vaaleissa, niin ainakin sellaiset paikkakunnat kuin Nokia, Kerava, Liperi, Kristiinankaupunki, Keuruu, Nivala, Kokemäki olisivat olleet ilman edustajaa tässä salissa. Näen demokratian toteutumisen kannalta ja poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta tärkeänä myöskin sen, että monet kansalaiset tuntevat jonkun kansanedustajan muutenkin kuin julkisuuden kautta. Mitä enemmän meillä on Suomessa pieniä paikkakuntia, joista ei ole valittu ainuttakaan kansanedustajaa, sen etäisempi on yhteys tänne valtakunnan politiikkaan ja ylipäätään poliittiseen päätöksentekoon.

Tässä suhteessa henkilökohtaisesti olen aina ollut sillä kannalla, mitä ed. Lauri Oinonen täällä esitti, että brittiläinen, yhden henkilön vaalipiirijärjestelmä olisi paras, mutta tiedän, että se on epärealistinen Suomen oloissa, ja koska meidän puoluekenttämme on muodostunut sillä tavalla, että se ei ole näissä oloissa mahdollinen, en sitä esitä. Mutta sen järjestelmän hyvä puoli on se, että jokaisella alueella on joku henkilö, jonka sen alueen ihmiset mieltävät omaksi edustajakseen. Näin ei ole edes tässä nykyisessä järjestelmässä, ja nyt tämän esityksen, joka täällä on — jossa on tiettyjä hyviä puolia, sitä en kiistä — huono puoli on se, että se edelleen tulee heikentämään alueellisen edustavuuden näkymistä tässä salissa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä, niin kuin monissa, on hyvää ja huonoa, ja joku maininta molemmista.

Ensinnäkin peruslähtökohdan minusta olisi pitänyt olla se, mitä täällä on puhuttu parhaasta vaihtoehdosta, jotta olisi vaalipiirijakoa tarkistettu, koska sillä olisi saatu aikaan sitä vaikutetta, jotta nämä pienryhmät olisivat saaneet edustusta tänne eduskuntaan. Siinä mielessä tämä nykyinen järjestelmä on tietyllä tavalla minusta parempi, koska — jo tuossa vastauspuheenvuorossa käytin sanontaa — tässä karkaa ääni tuonne johonkin muualle. Vaikka meillä suurin osa ihmisistä on hyvin maakuntauskollisia ja -sidonnaisia ja haluaa sen alueen parasta, niin silloin uskon valtaosan äänestävän sellaisia henkilöitä, ketkä toimivat siten, jotta Pohjois-Karjalassa olisi työpaikkoja ja siellä olisi elämisen mahdollisuudet koko maakunnassa.

Tässä uudessa järjestelmässä, jota tässä esitetään, voi se ääni sitten luiskahtaa johonkin muualle, juuri semmoiselle henkilölle, joka ei varmasti pätkääkään välitä, mitä Pohjois-Karjalassa tapahtuu. Se menee puolueelle kyllä siellä, mutta ei välttämättä semmoiselle henkilölle tai asioiden ajajalle, joka puolustaisi Pohjois-Karjalan maakuntaa. Siihen johtopäätökseen, mitä ministeri jostakin kirjasta luki tutkimusta, minä en usko ollenkaan, miksi Pohjois-Karjalassa on matalat äänestysprosentit, koska minun oma analyysini, joka on kuusen juurella mietitty, on se, jotta ihmiset lähtevät toisaalta siitä elämäntavasta. Siellä kalastetaan, metsästetään, ollaan hyvin luonnon armoilla, eivät kaikki mutta aika paljon ihmisiä, ja silloin enemmän uskotaan siihen omaan selviytymiseen. Koulutustaso on matalampi, jolloin, kun tilastojakin katsoo, ketkä ovat enemmän koulutettuja, paremmassa asemassa, ne äänestävät. Meillä suhteellisesti ottaen on matalampi koulutustaso, ansiotaso on matalampi.

Kaikki nämä ovat vaikuttaneet siihen, jotta ei tavallaan uskota mahdollisuuteen vaikuttaa demokraattisesti. Siihen voi olla toisiakin selityksiä, mutta mitä tunnen ihmisiä, niin he kokevat olevansa oman onnensa seppiä siellä korven keskellä ja varmaan ovatkin. Tekevät käsillään enemmän ja hankkivat toimeentulonsa luonnosta ja sieltä ympäristöstä. Sen takia tätä esitystä, kun ääni voi siirtyä mihin hyvänsä, minä en pidä hyvänä. Olen vähän samaa mieltä kuin tuossa ed. Lauri Oinonen aikaisemmin, jotta tämmöinen maakunta-ajattelu, alueajattelu, jos aluetta olisi vähän voitu laajentaa, antaisi paremman lopputuloksen.

Sitten yhteislista-ajattelua en ymmärrä sitä taustaa vasten, kun täällä kuitenkin vaaliliitto kielletään, mikä minusta on hyvä asia, koska sehän on tuli ja vesi, voi olla juuri päinvastaiset ajatukset ja ollaan samassa vaaliliitossa ihan teknisesti vaan, jotta voidaan kasata ääniä. Sitten tämä yhteislista-ajattelu kyllä mullistaa koko tämän ajattelun. Se ei ole logiikassa tässä.

Olen vahvasti sitä mieltä, jotta me emme tarvitse enemmän sirpaleista puoluekenttää tähän, koska minusta kuitenkin pääsuuntien pitää näkyä muutamissa puolueissa, jotka ovat. Tiedetään hyvin, mitä tarkoittavat sirpaleet. Niillä ei sinällään ole paljon merkitystä. Jos on yhden, kahden, kolmen henkilön eduskuntaryhmiä, niin onko niillä mitään merkitystä muuta kuin tietysti ne voivat olla varaventtiilinä, jos kuvataan tälleen teknisenä ilmaisuna, jotta voi purkaa paineita sitä kautta, mutta muuta merkitystä niillä ei ole asioiden hoidon kannalta. Sen takia tämä yhteislista-ajattelu pitäisi minusta kyllä, kun asiaa käsitellään tuolla valiokunnassa, pyyhkäistä roskakoppaan koko ajatus.

Sitten tästä vaalirahoituksesta lopuksi: Kyllä minä odottaisin, jotta rahoituksen osalta tulisi selkeät katot. Sittenkään ehdokkaat eivät ole tasavertaisia, vaikka olisi tuommoinen kattoajattelu, koska kaikkiahan ei pysty kukaan valvomaan ja joillakin on enemmän rahaa käyttää tarjoiluun ja kaikkeen sellaiseen, mitä ei voi laskea. Kuitenkin se olisi suuntaa antava, ja siinä vähän enemmän tulisi tasa-arvoisuutta.

Kysehän on siitä, jotta kyllä, jos katsoo hyvin toimeentulevia vaikka ja sitten, no, enimmäkseen, jos katsoo oikeistoa, niin yleisesti ottaen siellä on äveriäämpää porukkaa, ainakin päältä päin näyttää siltä, ja isommat vaalibudjetit, ja kun katsoo duunariporukkaa, niin se on sen verran kurjaa porukkaa, että eihän se pankki edes heille lainaa anna, jos he menevät sanomaan, että kun tässä on eduskuntaan tarkoitus mennä, niin jos saisi tuossa 30 000 vippiä. Kyllä se pankinjohtaja sanoo, että kuule hei, se voip olla parempi, jotta kestät siellä puita kaatelemassa tai siivoamassa, jotta ihan toivoton tapaus. Mutta sitten täältä äveriäämmältä puolelta kun menee ja sanoo, jotta kun tässä ollaan vähän tällaista oikeistolaisempaa porukkaa, sieltä voi jotakin lohjetakin, koska se uskottavuuskynnys on paljon isompi, niin, ja taustatahot. Ei siellä löydy duunarille paljon tukijoita ja avustajia, vaan se homma enimmäkseen tahtoo perustua talkootyöhön ja yhteishenkeen.

Sen takia minusta tämän rahallisen puolen osalta, koska näkyvyys on kuitenkin aika merkittävä asia, kyllä minä näen, jotta ilmoituskattojen pitäisi olla hyvin selkeitä ja ne kulut eivät saisi olla hyvin korkeita ja yleensä koko tämä vaalirahoituskatto olisi tietyn suuruinen. Joku puhui täällä 30 000:sta. Sekin on aika paljon. Minä olen sitä mieltä, että 20 000 kun laittaisi vaaleihin, niin se olisi ihan sopiva sillä tavalla, jotta siinä olisi katto, ja kuka tekee sen alle, niin se on aina parempi. Itsellä ei ole koskaan mennyt paljon yli sen, ja täällä sitä nyt on istuttu jo neljättä kautta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva perustuslain 25 §:n ja vaalilain uudistaminen on äärimmäisen vaikea ja monisäikeinen lakipaketti. Tätä on valmisteltu pitkään, ja asiasta on esitetty julkisuudessa monia mielipiteitä, joista voisi sanoa, että mielipidekenttä on ollut niin sekava, että sieltä sen vihreän langan löytäminen on ollut äärimmäisen vaikeaa.

On kuitenkin perusasiana tunnustettu se, että nykyisellä vaalijärjestelmällä suhteellisuuden toteutuminen on hieman kyseenalaista, ja samoin tämä paljon keskustelua herättänyt piilevä äänikynnys on todellinen ongelma demokratian toteutumiselle. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että piilevä äänikynnys toteutuu pienissä vaalipiireissä, kuten Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa, siinä tilanteessa, että puolue saa suuren äänimäärän, mutta ei yllä sen kynnyksen yli, jolla yksi edustajanpaikka vaalipiiristä lohkeaisi. Kun tämä joissakin vaalipiireissä jopa 14 prosentin ääniosuutta edustava äänimäärä johtaa pahimmillaan siihen, että edustajanpaikkaa ei tule, niin se kertoo kyllä, että vallitsevassa järjestelmässä on joitakin ongelmia.

Tässä keskustelussa on noussut esille monessa yhteydessä Pohjois-Karjalan esimerkki, jossa yhden kauden kansanedustaja, myös ministerinä toiminut Tarja Cronberg olisi kärsinyt suurta vääryyttä. Totta näin, mutta asiassa on myös kaksi puolta. 2003 vaaleissa Tarja Cronberg sai edustajanpaikan vaaliliiton ansiosta. Siinä tapauksessa edustajanpaikka hänelle ei olisi kuulunut, mutta vaaliliitto sen paikan toi. Sen sijaan 2007 vaaleissa, kun ei vaaliliittoja Pohjois-Karjalassa syntynyt, se johti hänen osaltaan siihen, että edustajanpaikkaa ei tullut, vaikka äänimäärä oli korkea. Elikkä voisi, että hänen tapauksessaan suhteellisuuden toteutuminen oli plus miinus nolla: toisen kerran se toi, toisen kerran se ei tuonut paikkaa. Ehkä esimerkkinä se äsken mainittu tapaus ei ole paras mahdollinen.

Mutta, arvoisa puhemies, tärkeää on, että vaalipiirit säilyvät sellaisenaan ja vaalitulosta laskettaessa vaalialueena on koko maa. Se auttaa tähän suhteellisuuden toteutumiseen ja auttaa myös siihen, että piilevä äänikynnys laskee. Silloin voidaan sanoa, että tämän suhteellisen vaalitavan perusidea vähän paremmin toteutuu. Totta kai jää vieläkin ongelmia. Kukaan ei väitä, että tämä olisi ideaalinen ratkaisu. Kuvannee tämän esityksen teon vaikeutta sekin ja tämän järjestelmän vaikeutta edelleenkin se, että tätä esitystä valmisteltiin pitkään ja hartaasti ja käytiin suuri julkinen keskustelu.

3 prosentin äänikynnys on mielestäni hyvä asia, koska se vakauttaa tätä järjestelmää ja estää myös poliittisen järjestelmän sirpaloitumisen. Jos joku valitsijayhdistys tai puolue, joka perustetaan, jää tuon 3 prosentin äänikynnyksen alle valtakunnan äänistä laskettuna, se ei edellytä vielä edustajanpaikan saamista, mutta eihän se estä sitä, etteikö voisi yrittää uudestaan. Jos aate tai tämä asia, minkä puolesta kyseinen toimija on lähtenyt liikkeelle, tuntee kokeneensa vääryyttä, niin valitusoikeushan on asiassa neljän vuoden päästä.

Vaaliliittojen kieltäminen on mielestäni hyvä asia, koska tämä pakottaa puolueet ja valitsijayhdistykset omalta osaltaan tekemään vahvaa työtä, perustelemaan omaa aatettaan, tuomaan sitä ohjelmaa esille ihmisten tietoisuuteen, jolloin tällaiset tilapäiset sopimukset, joita nämä vaaliliitot pahimmillaan edustavat, jäävät historiaan ja puolueet joutuvat todella omassa työssään ottamaan huomioon vahvan ohjelmatyön tärkeyden ja näin ollen joutuvat perustelemaan ihmisille tuolla kentällä, mitä asiaa kyseinen puolue on ajamassa.

On tunnustettava, arvoisa puhemies, että tämänkin lakipaketin jälkeen jää järjestelmään ongelmia, mutta ehdottomasti ollaan paremmassa tilanteessa tämän lain hyväksymisen jälkeen. Tämähän tulee käytäntöön vuonna 2015, että tässähän on vielä kypsyttelyaikaa ja valmistautumisaikaa uuteen järjestelmään. Mutta parasta on se, että on lähdetty liikkeelle, ja kiitoksia omasta puolestani ministeri Braxille, että hän on kuitenkin erittäin vahvalla kädellä vienyt asiaa eteenpäin, on varmaan saanut arvosteluakin, joka ehkä kaikilta osin ei ole ollut laadukasta, mutta se kuuluu poliittisen kenttään, ja sekin meidän pitää hyväksyä.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät Suomen kansan edustajat! Suomen perustuslain ajatus on se, että valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle ja se, miten se sitten käytännössä toteutuu, toteutuu edustamisen kautta. Monta kertaa tässä työssä pohtii nimenomaan tuota edustamista, mitä se sitten tarkoittaa ja miten edustaminen voi turvata sen, että kansanvalta toteutuu.

Eräs lähtökohta tähän on se, että perustuslain mukaan Suomi on eduskuntavaalien toimittamista varten jaettu vaalipiireihin. Tämä on ollut yksi keskeinen lähtökohta tässä ajatuksessa eli paikallisuus ja alueellinen edustavuus ja tasapuolisuus. Meillä on äänestetty ehdokasta henkilönä, on äänestetty puoluetta, ja sitten aivan erityisesti kolmas peruste kansanedustajan valinnalle on ollut alueellinen edustus.

Nyt tässä uudessa mallissa painotettaisiin puoluetta ohi tämän alueellisen edustuksen, ja se voi johtaa siihen, että alueella vaikuttavat valituksi tulemiseen olennaisesti myös muut äänet kuin alueella annetut äänet. Se poistaa alueen vaalipiirin autonomiaa valita omat edustajansa siten kuin sen alueen äänestäjät ovat halunneet ja äänestäneet. Sen sijaan tässä sosialidemokraattien mallissa, johon myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja näytti lämpimästi yhtyvän, otettaisiin huomioon edelleen hallituksen ehdotusta paremmin nämä kaikki kolme tekijää siten, että myös vahva maakunnallinen kannatus voisi johtaa ehdokkaan valituksi tulemiseen, ja siten, että sen puolueen paikallinen edustaja ja ehdokas tulisi valituksi eduskuntaan, jota kunkin vaalipiirin äänestäjät ovat äänestäneet. Nyt tämä ajatus ollaan tässä hallituksen ehdotuksessa, joka on täällä monen hallituspuolueenkin edustajan toimesta määritelty korkeintaan toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi, hylkäämässä ja tekemässä jonkinlainen monen sopimuksen ja lehmänkaupan kautta toteutuva malli, jolla on monia poliittisia intressejä.

Tämä tässä juuri huolestuttaakin. Siinä, miten asiaa on valmisteltu ja miten tähän on liittynyt sitten, kun on puhuttu kansalaisten tasavertaisuudesta, kuitenkin melko avokätinen suhtautuminen esimerkiksi vaalirahoituksen ja kansalaisten tasavertaisuuden väliseen suhteeseen, näyttää siltä, että toisessa kohtaa samaa perustetta käytetään ja toisessa kohtaa sitä ei käytetä.

Vaalirahoituskysymys on hyvin olennainen kysymys ja vielä olennaisempi ja tärkeämpi sen suhteen, miten kansalaiset ovat yhdenvertaisia ja miten demokratia toteutuu siten, etteivät pelkästään vain vaalirahoitusta keräämään kykenevät ehdokkaat tule valituiksi. Se puoli on unohdettu, ja meillä vaalirahoitusta koskeva lakiehdotus sitten taas on sellainen, joka juuri ja juuri ylittää Grecon kriteerit. Nyt tästä välttämättömyydestä näyttää ministeri tehneen hyveen. Kuitenkin vihreän puolueen erilaisissa neuvotteluissa ja neuvottelukäänteissä tyhjäksi tekemä oma keskeinen tavoite, vaalirahoituskatto, ollaan jättämässä kokonaan pois, ja tämä on suuri häpeä koko tälle prosessille.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa tuli monia huomionarvoisia seikkoja ed. Vuolanteen esille tuomana. Samoin ed. Satonen toi täällä eduskunnan seutukunnallisen verkoston puheenjohtajana esille juuri seudullisen edustuksen parlamentissa.

Nythän on niin, että kansanedustajat hyvin pitkälti keskittyvät maakuntakeskuksiin ja maakuntakeskukset saavat suhteessa enemmän kansanedustajia kuin seutukunnat, jotenka vakavasti haluan, että tuo brittiläinen malli yhden edustajan vaalipiiristä tuotaisiin myös harkintaan. Harkitsen lakialoitteen tekemistä tällaisesta käytännöstä. Silloin voitaisiin saada seutukunnillekin kansanedustaja. Pidän sitä hyvin olennaisena osana sitä, että ihmiset voivat tuntea kansanedustuslaitoksen omakseen, ja sitä kautta näkisin tuossa hyvin arvokkaan asian keskusteltavaksi.

Arvoisa puhemies! d’Hondtin vaalijärjestelmä on järjestelmä, jota käytetään todellakin kunnallisvaaleissa, kuten täällä totesin. Sitä käytetään seurakuntavaaleissa, kun valitaan kirkkovaltuustoja. Sitä käytetään monissa muissa vaaleissa, vaikkapa eri ammattijärjestöjen ja vastaavien vaaleissa. Se on yleisesti ymmärretty, yleisesti hyväksytty järjestelmä. Jos me luopuisimme nyt tästä järjestelmästä eduskuntavaalien osalta, niin aiheuttaisimme aikamoisen sekaannuksen. Suuren yleisön ja kansan parissa vaalitulos ymmärrettäisiin lottoarvonnaksi, jossa sitten erilaisten desimaalien perusteella maakunnan äänestäjien tahto henkilövalintojen osalta käveltäisiin ylitse, vielä puoluevalintojenkin osalta ylitse, sillä perusteella, että jossakin on toinen puolue saanut prosenttidesimaaleja ja se kävelee sitten maakunnan tahdon ylitse. Minä uskon, että tämä se vasta todellisena loukkauksena tultaisiin kokemaan ja sitä olisi varsin vaikea selittää.

Yksi juridinen ongelma tässä on sitten, että äänestysprosentit vaihtelevat aina jonkun verran kaikkialla maassa. Tietysti tavoitteena tulee olla mahdollisimman korkea prosentti, mutta äänestysprosentin vaihteluvaikutuksilla saattaisi tulla tämäkin, missä kävellään maakunnan tahdon ylitse. Elikkä tämän alueellisen tahdon alleviivaaminen on hyvin keskeinen asia silloin, kun valitaan edustajia.

Todellakin nykyinen järjestelmä on ymmärtääkseni hyvä. En tiedä maailmassa parempaa. Brittiläistä järjestelmää voisi harkita. Pidän siinä vahvana hyvänä puolena juuri tuon alueellisuuden toteutumisen, ja kuten viittasin, voin tehdä siitä lakialoitteen, jotta asia tulee keskusteluun. Mutta onko sitten maailmassa jossakin muualla hyviä järjestelmiä, sen haluaisin tietää. Tiedän, että tällaisia prosentti-, desimaalilaskelmia on maailmassa. Ne ovat vaikeat ymmärtää, vaikeat selittää ja vaikeat hyväksyä.

Sen takia, arvoisa puhemies, toivon, että vaalikäytännön yhtenäisyyden vuoksi, pysyvyyden vuoksi ja, sanoisinko, tuollaisen turvallisuuden tunteen vuoksi järjestelmiä ei muuteta ja että voidaan vaikuttaa oman alueen valintoihin, eduskuntavaaleissa pitäydytään nykyisessä järjestelmässä, ellei siirrytä sitten yhden edustajan vaalipiireihin, ja että tämä olisi myöskin yhtenäinen käytäntö, kuten nytkin, kaikille muillekin vaaleille.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Uskon, että entistä enemmän nämä viimeiset paikat tulevat tässä esitetyssä järjestelmässä valumaan niin sanotulle ruuhka-alueelle — ed. Satonen puhui juuri omassa puheenvuorossaan tästä alueellisesta edustavuudesta — ja oli sitten kyse suuremmasta tai pienemmästä puolueesta, niin näen tämän epäkohtana. Nimittäin kyllä katsantokannat ja intressit, vaikka on kyse saman puolueen edustajista, vaihtelevat monessa asiassa, ja tällä tavalla tavallaan tämä ääni, joka on haluttu antaa maakunnan edustajalle, todella ihan kirjaimellisesti valuu sitten ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Tähän lakipakettiin liittyen haluan todeta vielä jotain positiivista. Debatissa totesin tämän vaaliliittoasian, mutta myös omaishoitajien oikeuttaminen kotiäänestykseen samalla kertaa kuin hoidettava on toki tervetullut uudistus. Mutta peräänkuulutan tässä yleensäkin edelleen tätä tiedottamista kotiäänestyksessä. Jatkuvasti vaalista vaaliin kuitenkaan sana ei mene niin sanotusti perille, ja tämä tiedottaminenhan on vaikeimpia lajeja, oli mistä työyhteisöstä kysymys tahansa. Mutta tuo on todella hyvä uudistus.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi tähän vaalirahoituskattoasiaan. Tosiaan mielestäni se on erittäin huono kompromissi, että tähän ei ole päästy. Tätä kampanjakattoa kuuluttivat niin vihreiden kuin keskustan edustajat, ja myös Lauri Tarastin työryhmän esityksessä oli lahjoitustenkin osalle tätä kattoa esitetty. Niin keskusta, vihreät, vasemmistoliitto kuin kristillisdemokraatit ilmoittivat, että he kannattavat kattoa yksityisille lahjoituksille, mutta tämä ei ole toteutunut. Eli todella valitettavaa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua seurattuani on ollut mielenkiintoista kuitenkin havaita se, että hallituspuolueitten edustajien keskuudessa on myöskin paljon sen kaltaisia painotuksia, joita sosialidemokraatit ovat täällä esittäneet, viittaan vain edustajien Sasi, Satonen, Ukkola ja Lauri Oinonen käyttämiin puheenvuoroihin, mikä myöskin kertoo sen, että tämä asia ei ole ollenkaan niin mustavalkoinen kuin kaikkein ehkä mustavalkoisimmissa porvaripuolueitten edustajien käyttämissä puheenvuoroissa on annettu ymmärtää mukaan lukien myöskin valitettavasti vihreitten puheenvuorot. Minä luulen, että sosialidemokraatit ovat paljon vilpittömämmin pyrkineet arvioimaan tätä kokonaisuutta kuin ehkä osa puheenvuoroista on antanut ymmärtää. Siis me aivan oikein näemme tämän alueellisuuden ja vaalipiirijaon ja instituution paljon merkittävämpänä kuin ehkä nyt sitten jotkut toiset. Kuten demarien käyttämissä puheenvuoroissa on todettu, niin me olisimme halunneet tehdä tämän sinällään välttämättömän vaalijärjestelmäuudistuksen yhdistämällä vaalipiirejä, pilkkomalla Uusimaan ja hakeneet tältä pohjalta kompromisseja.

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin lopuksi sanoa sen, että se, mikä tässä hallituksen esityksessä on erinomainen asia, on se, että nämä vaaliliitot kielletään. Se on ollut todellinen, sana "syöpä" nyt on vahva tässä yhteydessä, mutta on vienyt aivan hirvittävästi tämmöistä poliittista uskottavuutta, ja se on kyllä upeata, että se nyt tässä sitten poistuu. Mutta toivotaan, että eduskuntakäsittely tuo nyt muitakin korjauksia vielä tähän hallituksen esitykseen.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olisin palannut vielä keskustelunaiheeseen ehdokkaiden tasavertaisuudesta. Se liittyy sekä tähän vaalilainsäädäntöön että vaalirahoituslainsäädäntöön. Täällä on nyt äsken puhuttu suurten paikkakuntien ehdokkaiden ja pienten paikkakuntien ehdokkaiden erilaisista menestymismahdollisuuksista. Kun puhutaan vaalirahoituksesta, niin on puhuttu erilaisista kampanjakatoista tai lahjoituskatoista, joilla pyritään ehdokkaat saattamaan tasa-arvoisempaan ja tasavertaisempaan asemaan käytettävissä olevien taloudellisten voimavarojen suhteen.

Olisin tuonut esiin sen kiistattoman tosiasian, että millään ratkaisuilla kaikkia ehdokkaita ei voida koskaan saattaa keskenään täysin samanarvoiseen ja samanvertaiseen asemaan. Suomessa on vapaa media, kuten pitääkin olla, ja se toimii omien lainalaisuuksiensa mukaan. Toiset ehdokkaat ovat kiinnostavampia, tunnetumpia, kauniimpia, komeampia, heistä kirjoitetaan enemmän, he ovat mediaseksikkäämpiä kuin toiset ehdokkaat, ja tällä, sanoisiko, ilmaisella mainonnalla tai ilmaisella julkisuudella on yksittäisten ehdokkaiden kohdalla aivan huikea merkitys ajateltaessa konkreettista menestystä erilaisissa vaaleissa. Totta kai joillakin karanteenisäädöksillä voidaan vaikuttaa siihen, että Yleisradio ei viihdeohjelmissaan kohtuuttomasti suosi joitakin ehdokkaita, mutta minkäänlaisilla säädöksillä ei tosiasiassa voida tätä ehdokkaiden keskinäistä erilaisuutta, ja, jos niin halutaan sanoa, eriarvoisuutta korjata.

Olisin vielä ministeri Braxilta kysynyt, mikä on tämä selvityshenkilö Korhosen toimeksianto, kun en sitä tarkemmin tunne, jossa lehtitietojen mukaan on kyse juuri tästä ehdokkaiden saamasta maksuttomasta julkisuudesta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti itselläni ei ollut tilaisuutta tätä keskustelua täällä olla kuulemassa, mutta kaiken kaikkiaan varmasti täällä on monta kertaa todettu se, että perustuslaki määrittelee sen, että jokaisella äänioikeutetulla on yhtäläinen äänioikeus eli jokaisen äänen tulisi olla samanarvoinen, ja nythän näin ei tietysti käytännössä ole. Jos yhdessä vaalipiirissä tarvitaan jopa yli kolmen prosentin ääniosuus lävitse pääsemiseen ja toisessa vaalipiirissä jopa yli 15 prosenttia, niin on ihan selvä asia, että tällainen tasavertaisuus ei nyt toteudu.

Uudistusesitys kaiken kaikkiaan on hieman monimutkainen, mutta itse näen sillä tavalla, että kyllä tämä hinta kaiken kaikkiaan kannattaa maksaa, jos ja kun tällä esityksellä saadaan parempi oikeudenmukaisuus ja äänioikeudelle parempi yhtäläisyys kaiken kaikkiaan. Ajatus siitä, että piilevää äänikynnystä tasoitettaisiin vaalipiirijakoa muuttamalla, toisi epäilemättä myös aika ison demokratiaongelman sitä kautta, että harvaan asuttujen alueitten vaalipiireistä tulisi erittäin laajoja ainakin jossakin vaiheessa, ja ilmeisesti tätäkin keskustelua täällä on käyty. Eli itse näen kyllä niin, että tämä esitetty muutos parantaa kansanvallan toteutumista ja on monella tavalla kannatettava muutos.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Minä pikkuisen ihmettelen tätä ed. Timo V. Korhosen äskeistä lausumaa, kun otetaan huomioon, että hän tulee Oulun vaalipiiristä, jossa on mukana kaksi maakuntaa, kolme aluetta, jos ajatellaan henkisesti Koillismaan ihmiset vielä omakseen, 16 prosenttia Suomen pinta-alasta. Eli miten se, mitä hän äsken juuri sanoi, sattui nyt ihan kohdalleen, sitäpä en ryhdy nyt arvostelemaan.

Mutta, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota siihen näkökohtaan, joka minua noin tieteenharjoittajana kiinnostaa erityisesti tämän iltapäivän keskustelussa, että onko vaalipiiri edunvalvonnallinen instituutio lähtökohtaisesti. Jos se on edunvalvonnallinen instituutio, niin mikä sitten on se etu, jota valvotaan? Mitenkä esimerkiksi Oulun vaalipiirissä voivat olla kainuulaiset, jotka ovat hyvin itseään kunnioittavaa ja korostavaa porukkaa? Kun otetaan huomioon, mitenkä pohjoispohjalaiset ovat tosissaan omaa porukkaansa ja vielä koillismaalaiset nostavat profiilia ylöspäin, niin ollapa siinä nyt sitten keppaloimassa kansanedustajana. (Välihuuto) — Näin on. — Ja siitä huolimatta me hoidamme koko vaalipiirin, ja kun käy vähän reunalla, niin aina on koko päivä mennyt siihen vaikka millä vehkeellä kulkisi, niin kuin tässä muutaman viikonvaihteen aikana olen tehnyt Oulun vaalipiirissä. Sitten tähän tulee toisaalta arviointi siitä, että Savossa ei voida yhdistää maakuntia, Pohjois-Savoa ja Etelä-Savoa, yhdeksi vaalipiiriksi, kun on liian pitkät etäisyydet. Kun olen sieltä kotoisin alkukantaisesti, niin en minä sitä nyt ... Kun vertaa Oulun tilanteeseen, niin se on niin kuin kävisi naapurissa kaljoilla. Kyllä tässä nyt jotenkin tämä maailma on niin kovin erilainen, mistä päin ollaan tulossa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz nyt perää sitä, että säätämällä kampanjakatto ehdokkaitten vaalirahoitukseen ei saataisi täydellistä taloudellista tasa-arvoa ehdokkaitten välille. Ei varmasti täydellistä saataisikaan, mutta laki ja lainsäädäntö on ylipäätänsä tehty sen takia, että ihmisiä pyritään saattamaan mahdollisimman tasa-arvoiseen asemaan. Ja silloin, ed. Zyskowicz, on minusta nyt vähän ikään kuin pään pensaaseen laittamista, että te nyt puhutte sitten siitä, että jotkut ehdokkaat ovat enemmän mediaseksikkäitä kuin jotkut toiset ja saavat sitten julkisuutta. Okei, näin on, mutta tämä koskettaa eduskuntavaalien yhteydessä vain ehkä noin viittä prosenttia ehdokkaista tai jotain tämän tyyppistä suuruusluokkaa. Suurimmalla osalla ehdokkaista ongelma on valtava taloudellinen eriarvoisuus mahdollisuuksien osalta käydä vaalikamppailua. Sen takia ei ollut mikään ihme, että Tarastin työryhmä yksimielisesti päätyi ehdottamaan eduskuntavaaleihin 50 000 euron ehdokaskohtaista kampanjakattoa. Minulle olisi sopinut pikkaisen pienempikin, 40 000 euroa, mutta hallituspuolueiden puoluesihteerityöryhmä keskustan puoluesihteerin johdolla ajoi ylitse tämän ehdotuksen, ja sitä nyt ei tässä hallituksen esityksessä ole. Se on minusta vakava epäkohta, se on tämän koko vaalilakikeskustelun keskeisin puute ja ongelma.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafssonille vastaan, että en itse asiassa edellisessä puheenvuorossani käyttänyt tätä ehdokkaiden aina vallitsevaa erilaista ponnistuspohjaa tai asemaa argumenttina siihen, etteikö vaalilainsäädäntöä tai vaalirahoituslainsäädäntöä tulisi kehittää ja etteikö tämmöisillä lahjoituskatoilla tai kampanjakatoilla voi olla jokin oma merkityksensä myös ehdokkaiden tasavertaistamisen kannalta. Mutta, ed. Gustafsson, asia ei kyllä ole ihan yksiselitteinen. Tämmöisiä julkisuudesta tuttuja ja tätä kautta paremmin ilmaista julkisuutta saavia ehdokkaita on kyllä enemmän, ainakin valittujen joukoissa heitä on enemmän, kuin tuo mainitsemanne viisi prosenttia, ja jossakin tilanteessa ihan konkreettisesti maksullinen kampanjointi on jollekin, vaikka pitkän linjan puoluejyrälle, ainoa mahdollisuus yrittää kilpailla jonkun tämmöisen, sanokaamme, julkkisehdokkaan kanssa, hänen saamansa julkisuuden kanssa, ja tätä kautta se voi jopa tasavertaistaa näiden kahden ehdokkaan kilvoittelua.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkin mielelläni jotain tästä asiasta sanon sen takia, että koen jotenkin niin, että muuttoliike Suomessa on se, joka on määräävin tekijä tämän kaiken takana, että jotain meidän pitää vaalilainsäädännölle tässä tapauksessa tehdä. Kun väki muuttaa etelään ja koko Suomen edustamisesta on kysymys, niin jos ei sitä jollain lailla tarkastella, niin tulee peräti vinoutunut asetelma. Pelkästään siitä syystä olen tämän esityksen kannalla, ja en voi kuvitella, että tässä tahallaan tehtäisiin koko Suomelle jonkinlaista negatiivista päätöstä ja huonoa ehdotusta tämän lain pohjalta. Kyllä se varmasti positiivisuuteen tähtää.

Tilanne olisi paljon hankalampi, jos olisi ruvettu ehdottamaan, että esimerkiksi 100 edustajaa riittäisi, niin kuin meiltä kaikilta aika usein kentillä kysytään. Tässä kannattaa muistaa, että 200 edustajan eduskunta on jatkossakin olemassa, ja vaalimatematiikka toivottavasti jatkossakin pitää huolen siitä, että edustavuus toimii niin, että mahdollisimman pitkälle myöskin yksilöllinen tasavertaisuus ja edustajan tasavertaisuus toimii tässä asiassa. Mahdollisesti meidän ministerimmekin voisi jotain puhua tästä 200 edustajan määrästä. Kuinka itsestään selvänä piditte sitä? Minusta se turvaa paljon paremmin kansalaisten yhdenvertaisuuden, kuin että jos meillä olisi täällä esimerkiksi vain 100 edustajaa, koska taloudellisestihan sillä ei ole juuri mitään eroa valtion budjetissa kuitenkaan.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Joihinkin kysymyksiin vastauksia, ja kiitos debatista, minä luulen, että aika lailla puolin ja toisin on pääargumentit nyt sanottu.

Ed. Rajalan kysymykseen ulkomaalaisten oikeudesta äänestää, että oikeusministeriö on kanssanne samaa mieltä ja me olemme lähettäneet puolueille ja muutamille muille tahoille lausuntokierrokselle esityksen siitä, miten tämä korjattaisiin. Lausunnoista osa on jo tullut, ja ne eivät olleet ihan yksiselitteisesti pelkästään myönteisiä, mutta optimisti ajattelee, että siellä oli paljon myös myönteistä. Eli tähän palataan sitten myöhemmin.

Ed. Zyskowicz, toimeksianto, joka todella vielä kerran on siis oikeusministeriön ja hallituspuolueiden puheenjohtajien kvartetissa yhdessä sovittu, on, että selvityshenkilö Korhonen etsii keinoja esimerkiksi julkisen tilan nykyistä parempaan käyttöön tasapuolisin keinoin ja internetin käyttöön. Kun täällä aikaisemmin ed. Lapintie kertoi, minkälaisen lakialoitteen hän on tehnyt, niin itse asiassa Korhosen toimeksiannossa on hyvin samankaltaisia elementtejä. Haetaan siis keinoja, millä entistä paremmin myös vähävaraiset tai pieniä kampanjoita tekevät pääsisivät kuitenkin kansalaisten näkyville yhdenvertaisin ja reiluin keinoin. Sen sijaan mitään aikomusta lähteä sekunteja mittaamaan tai neuvomaan, herran jestas, sananvapauden näkökulmasta toimijoita, miten pitää kirjoittaa tasavertaisesti, ei ole koskaan ollut eikä ole.

Ed. Gustafssonille ehkä vielä kuitenkin sen verran, että jos olette sitä mieltä, että tärkeintä on mahdollisimman suuri tasa-arvo, niin kuin äsken sanoitte, niin silloin se varmasti kyllä tarkoittaa tässä vaalijärjestelmässäkin tätä hallituksen esitystä. Se teidän esityksenne ei ole mahdoton, mutta siinä ei ole mahdollisimman suuri tasa-arvo. Se kohtelee senkin jälkeen, kun vaalipiirejä yhdistetään, eri tavalla eri vaalipiireissä olevia äänestäjiä, eikä se silloin täytä tätä äsken lausumaanne aksioomaa mahdollisimman suuresta tasa-arvosta.

Ed. Pulliaiselle ja ed. Korhoselle, että se nyt on päivänselvää, että kuusamolaiset ovat kuitenkin ihan omansa ja niin tulevat aina pysymään ja se menee viidenteen ja kuudenteen polveen.