2) Hallituksen esitys eduskunnalle eläkelaitosten vakavaraisuutta
koskevien säännösten muuttamiseksi
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen
esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöksiä,
jotka koskevat eläkelaitosten vakavaraisuuden määrittelyä.
Eläkelaitoksen vakavaraisuudella tarkoitetaan eläkelaitoksen kykyä selviytyä erilaisista
toimintaa uhkaavista riskeistä.
Esityksen päämääränä on
riskinkantokyvyn vahvistaminen. Esityksen tavoitteena on tehostaa
nykyisin käytössä olevien, sijoitusriskejä ja vakuutusriskejä varten
varattujen puskurien käyttöä. Nämä puskurit
ehdotetaan esityksessä yhdistettäväksi
yhdeksi riskipuskuriksi. Yhdistettynä puskuri on suurempi
ja tehokkaampi. Puskureihin kerättyjä varoja voidaan
käyttää tehokkaammin, koska sijoitus-
ja vakuutusriskit eivät yleensä toteudu yhtä aikaa — tätä on
selvitetty historiaa tarkastelemalla. Mahdollisuus samanaikaisuuteenkin
otetaan kyllä huomioon.
Vakavaraisuusraja määrittelee sen varallisuusmäärän,
joka eläkelaitoksessa on oltava. Jos mennään
alle tämän rajan, Finanssivalvonta puuttuu asiaan
ja laitoksen on tehtävä valvojille ilmoitukset
siitä, miten se aikoo tilanteen hoitaa ja päästä takaisin
rajan yli. Myös näitä valvontarajoja
koskevia säännöksiä täsmennetään
ja yhtenäistetään eri eläkelaitosmuodoille
samanlaisiksi. Eläkesäätiöt
ja eläkekassat eroavat eläkevakuutusyhtiöistä muun
muassa erilaisen eläkemaksutekniikan vuoksi. Myös
eläkekassojen ja -säätiöiden
kykyä kantaa riskejä ehdotetaan tehostettavan.
Näille eläkelaitoksille ehdotetaan säädettäväksi
yhtiöistä poikkeava ratkaisu, jolla tuetaan näiden
eläkelaitosmuotojen mahdollisuutta kasvattaa vakavaraisuutta.
Esityksen tarkoituksena on hillitä eläkevakuutusmaksuihin kohdistuvaa
nousupainetta.
Meillä on voimassa tällä hetkellä määräaikainen
lainsäädäntö, joka koskee eläkelaitosten
vakavaraisuuden määrittelyä. Kun tämän
lain voimassaolo päättyy vuoden 2012 lopussa,
se merkitsee sitä, että arvioiden mukaan eläkelaitosten vakavaraisuudet
laskevat noin 5 prosenttiyksikköä. Tämän
on arvioitu vähentävän osaketyyppisten
sijoitusten painoarvoa tämän verran. Pitkällä aikavälillä tämä saattaisi
tarkoittaa noin 0,1—0,2 prosenttiyksikköä pienempiä vuosittaisia
tuottoja. Se taas vaikuttaisi eläkemaksuun ja kohdistaisi
maksuun nousupainetta 0,2—0,4 prosenttiyksikköä.
Esitys siis pyrkii hillitsemään työeläkemaksun
noston tarvetta.
Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäviksi
säännökset siitä, että Finanssivalvonta
tekee sosiaali- ja terveysministeriölle ilmoituksen, kun
on käsillä finanssimarkkinoiden poikkeustilanne.
Finanssivalvonta seuraa finanssimarkkinoiden kehitystä. Jos
se seurannassaan huomaa, että poikkeuksellisten olosuhteiden
vuoksi eläkelaitosten keskimääräinen
vakavaraisuus on laskenut tai uhkaa nopeasti laskea, se tekee ilmoituksen
ministeriölle. Tämän jälkeen
tapauskohtaisesti ratkaistaan ne toimet, joihin on syytä ryhtyä.
Tarkoituksena on, että reagointi on mahdollisimman nopeaa, kun
kyseessä on työeläkevarojen hoito ja
eläkevarojen turvaaminen.
Lars Erik Gästgivars /r:
Arvoisa puhemies, värderade talman! Hallituksen esitys
eläkelaitosten vakavaraisuutta koskevien säännösten
muuttamisesta merkitsee kai sitä, että yksityisen
eläkejärjestelmän vakavaraisuusmekanismi
ei toimi riittävän hyvin erityisesti työeläkejärjestelmän
tulevaisuuden näkökulmasta katsottuna. Meidän
on ehdottomasti turvattava työeläkejärjestelmää ja
sen toimivuutta tulevaisuutta ajatellen. Esitys sisältää voimakkaita
toimenpiteitä eläkelaitoksen varavaraisuuspääomien
kasvattamiseksi.
Arvoisa puhemies! On muistettava, että epäedullinen
talouskehitys saattaa johtaa siihen, että ennen seuraavaa
talouden nousukautta järjestelmän toimintapääomat
voivat laskea erittäin alhaiselle tasolle. Tällaisen
vaihtoehdon toteutuminen merkitsisi järjestelmän
riskinottokyvyn ja korkeiden sijoitustuottojen oleellista vaikeutumista.
Mikäli halutaan työeläkejärjestelmään riittävä riskinottokyky
ja sijoitustuottojen tavoittelua myös tulevaisuudessa,
on nykyiseen vakavaraisuusmekanismiin tehtävä muutoksia
hallituksen esityksen mukaisesti.
On varmaan paikallaan, että hallitus haluaa vahvistaa
Finanssivalvonnan roolia työeläkeyhtiöiden
vakavaraisuuden valvonnassa. Finanssivalvonnan työtä voisi
laajentaa vielä enemmän koskemaan myös
yhtiöiden sisäistä tehokkuutta. Neljä prosenttia
vakuutusmaksuista, jotka ovat 10—11 miljardia vuodessa,
kuluu yhtiöiden hallinnon ylläpitämiseen.
Todellisuudessa pieni ryhmä henkilöitä samoista
piireistä valmistelee ja toimeenpanee päätökset
tämän valtavan pääoman käytöstä,
monesti niin, ettei eduskunta ole perehtynyt asioihin, ei ymmärrä näitä asioita
eikä omaa tietoa näistä. Miksi sanoin
näin? Siksi, että työeläkeyhtiöt
ovat keskinäisiä ja vakuutetut ovat ensi kädessä niiden
omistajia. Yleensä yhtiön omistajat saavat äänensä kuuluviin
ainakin yhtiökokouksissa tai hallintoneuvostoissa, tai miksei
hallituksissa. Nyt työmarkkinaosapuolet yksinvaltaisesti
valitsevat toinen toisensa hallituksiin ja sisäryhmiin.
Tähän saakka kolmannelle omistajaosapuolelle,
eläkeläisille tai heidän edustajilleen,
ei ole annettu mahdollisuutta olla mukana valvomassa säästettyjen
eläkkeiden kehitystä. Tähän
on myös saatava muutos.
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa puhemies! Yhdyn edelliseen puhujaan siltä osin,
mikä koskee meidän eläkeläistemme
levottomuutta siitä, kuinka tulee käymään
rahoille, jotka otettiin meiltä tilistä meidän
ollessamme työelämässä.
Suomessa on tällä hetkellä 1,4 miljoonaa
eläkeläistä — 25 prosenttia
väestöstä, se on paljon. Työeläkkeellä on
reipas miljoona eläkeläistä, ja he ovat
huolissaan siitä, kuinka eläkerahastojen, joita
on kahdeksan kappaletta, tähän aikaan Suomessa
käy. Viimeisten vuosien tilastojen mukaan eläkelaitosten
sijoitukset erilaisiin rahastoihin eivät ole tuottaneet
sitä, mitä niiltä edellytetään.
(Erkki Virtanen: Väärä tieto!) Minulla
on tässä paperi, jossa on todettu, että viime
vuonna keskimääräinen tuotto parhaalla
yhtiöllä, en kerro nimeä, oli miinus
3,5 prosenttia ja huonoimmat tuotot saatiin eräästä toisesta
yhtiöstä, miinus 7 prosenttia, eli tuotto on negatiivista,
ja se ei ole eläkeläisten mielestä hyvä.
Arvoisa puheenjohtaja! Sain tämän hallituksen
esityksen puolenpäivän jälkeen, ja tässä oli niin
monta palaveria, että en ehtinyt tähän
paremmin perehtyä, mutta lupaan ottaa viikonvaihteessa
selvää eräistä asioista.
Mutta valtakunnan lehti, Helsingit Sanomat ja talousosasto — jossa
on erittäin fiksuja toimittajia, tämän
olen todennut eri yhteyksissä — on todennut pääkirjoituksessaan
viime vuoden marraskuulla muun muassa seuraavaa: "- - työeläkeyhtiöiden
vakavaraisuutta suunnitellaan vahvistettavaksi pieniltä ja
keskisuurilta yrityksiltä liikaa kerätyillä työkyvyttömyyseläkemaksuilla.
- - 1990-luvun puolivälissä työkyvyttömyysmenot kääntyivät
voimakkaaseen laskuun. Työkyvyttömyyseläkemaksut
eivät kuitenkaan seuranneet kehitystä, vaan työeläkeyhtiöiden
työkyvyttömyyseläkepuskuri, alan kielellä tasoitusvastuu, kasvoi
muutamassa vuodessa kaksinkertaiseksi". Edelleen pääkirjoitus
kirjoittaa: "Tämä puskuri syntyi ainoastaan pienten
työnantajien maksuista, koska suuret työnantajat
maksoivat suoraan työntekijöidensä työkyvyttömyyseläkkeet. Vuonna
2006 puskuria alettiin purkaa antamalla pienille ja keskisuurille
yrityksille ylimääräisiä alennuksia
työkyvyttömyyseläkemaksusta. Samalla
kun yhdellä kädellä annettiin, toisella
otettiin."
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on jättänyt
kirjallisen kysymyksen viime vuoden marraskuussa, ja siinä kysytään
muun muassa näin arvoisalta ministeriltä, joka
on aitiossa ja läsnä: "Onko hallitus tietoinen
siitä, että pieniltä ja keskisuurilta
yrityksiltä aiheettomasti perittyä tasoitusvastuuta
on yhä palauttamatta ainakin 1,5 miljardia euroa ja että sen
palauttamisella voidaan lähestyvän taantuman aikana
helpottaa pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuutta työllistää jopa
20 000 työntekijää - -."
Ministeri vastasi tähän ajan myötä,
mutta minusta ja monesta muustakin ministerin vastaus (Erkki Virtanen:
Voitteko lukea sen vastauksen?) oli kuitenkin erittäin, erittäin
pyöreä.
Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin, tulen perehtymään
tähän asiaan seuraavalla kierroksella ja tulen
tuomaan lisää totuuksia. Minusta tässä on
jotain, mitä vanha tilintarkastaja, jollaista minäkin
tässä nyt edustan, ei ensi lukemalta hyväksy,
ja kun tämä lakiehdotus on todellakin hieman monimutkaisempi,
kuin mihin olen tottunut, haluan selvittää aikuisten
oikeasti syyt ja seuraukset ja otan asian esille seuraavassa puheenvuorossa.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa edustaja Tuupaiselle, vanhalle
kirjanpitäjälle, että ei kannattaisi
tehdä tulkintoja näitten tuottojen suhteen yhden
vuoden perusteella. Me kaikki tiedämme, miten vaikea sijoitusvuosi
viime vuosi kaiken kaikkiaan oli, kun seuraa muitakin kuin eläkeyhtiöitten
tuottoja. Tässä pitää katsoa
pitkällä aikavälillä, koska
nämä varat pitää sijoittaa turvallisesti
ja tuottavasti ja yksi vuosi ei tässä asiassa kesää tee.
Toivottavasti palataan sille kasvu-uralle, koska kyllä meille
erittäin tärkeitä nämä eläkevarojen
sijoituksen tuotot ovat. Eläkkeelle tässä joskus
jäädään itsekin.
Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On pakko todeta, kuten edustaja Kärnä,
että on syytä tutustua pidemmän aikavälin
tuottotavoitteisiin ja mitenkä ne ovat kertyneet. Eläkeyhtiöiden
tuotot ovat olleet erittäin hyviä muihin, vaikkapa
rahastoihin, verrattuna. Ja ettei tule sellaista käsitystä,
että eläkeyhtiöissä nämä asiat
olisi huonosti hoidettu, niin kyllä kehotan edustaja Tuupaista
vanhana kirjanpitäjänä todellakin tutustumaan
siihen, kuinka näitä varoja on sijoitettu. Tuottotavoite
on 4 prosenttia, jota on näiltä edellytetty, ja
siihen on hyvin päästy pitkällä aikavälillä,
erittäin hyvin.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on viime aikoina
ollut paljon kirjoituksia lehdissä näistä eläkevakuutusyhtiöitten
johdon eduista ja kyseenalaisista sijoituksista asuntoihin. Sitten
on ollut myös kirjoituksia näistä vapaa-ajan
asuntoihin liittyvistä kaupoista, joissa pääsääntö on
se, että eläkevakuutusyhtiöt ovat kärsineet
tappioita. Sitten vielä, kun ajatellaan näitä tuottoja,
jotka eivät ole todellakaan olleet häävejä,
niin siitä huolimatta ylimmälle johdolle usein
maksetaan erilaisia tulospalkkioita. Nämä palkkiojärjestelmät
pitäisi mielestäni avata sillä tavalla,
että tavallinen kansalainenkin pystyy ymmärtämään, kuinka
voidaan palkita johtoa huomattavasti silloin, kun yritys on tehnyt
paljon miinusta tilinpäätöksen yhteydessä.
Voiko ministeri hieman avata sitä, kuinka voidaan palkita
siitä, kun tappioita on tehty?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! 2000-luvulla, siis näitten 11 vuoden
aikana, jotka ovat nyt tarkastelussa — tai itse asiassa
12 vuoden, jos 2000 otetaan lukuun — eläkeyhtiöitten
tuotot ovat olleet positiivisia kahta vuotta lukuun ottamatta, vuotta
2008, jolloin tapahtui tämä romahdus, ja viime
vuotta, jolloin sijoitusmarkkinat olivat sellaiset kuin kaikki tiedämme.
Useimpina näistä muista vuosista eläkkeitten
tuotot ovat olleet yli 10 prosenttia, parhaimpina vuosina lähes
15 prosenttia. Kun tuotot ovat olleet näin korkeita, ne
ovat turvanneet sen, että tulevaisuudessa pystymme maksamaan
eläkkeitä ehkä vähän
turvallisemmin, vähän paremmin kuin aiemmin, ja
ennen kaikkea sen, että eläkemaksuja, eli käytännössä työntekijöitten
verotusta, ei jouduta kiristämään.
Toinen juttu on tietenkin erilaiset johdon palkitsemisjärjestelmät,
mutta ehkä olisi järkevää pitää ne
nyt tästä kysymyksestä erossa. Siinä puhutaan
nyt kuitenkin vain sadoistatuhansista. Tässä puhutaan
166 miljardista.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Viimeinen puheenvuoro tähän debattiin edustaja
Tuupaiselle, jonka puheenvuorosta keskustelu sai alkunsa.
Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä ja Myllykoski
ovat kritiikissään oikeassa. Ensinnäkin
korjaan sen verran, että en ole koskaan toiminut kirjanpitäjänä.
Olen toiminut reviisorina peruskunnassa ja tilintarkastajana. Olen
kyllä seurannut pitemmälläkin ajanjaksolla
kyseisten eläkeyhtiöitten rahastojen kasvua ja
tänä päivänä pienentymistä.
Mutta kellojen pitää meille soida, myöskin
hallituspuolueen edustajille.
Nyt on se aika, että pitää herätä siitä ruususen-unesta,
mitä on tapahtumassa eläkeyhtiöissä.
Euroopalla menee huonosti koko ajan, etupäässä Kreikka,
Portugali, perässä tulee ihan varmasti Ranska
ja Saksa. Jos me emme pane Suomen asioita kuntoon, olemme samassa
liemessä kuin nämä niin sanotut Etelä-Euroopan
hulttiomaat. Tämä pitää tiedostaa,
ja siksi käytin tuon puheenvuoron, että me eläkeläiset,
meitä on miljoona minun lisäkseni, olen täällä luottamustehtävissä tänä päivänä,
me olemme huolissamme ainakin keskeisessä Suomessa.
Pentti Kettunen /ps:
Herra puhemies! Meillä on tosiaan käsittelyssä nyt
hallituksen esitys 9, joka koskee eduskunnalle eläkelaitosten
vakavaraisuutta koskevien säännösten
muuttamista.
Herra puhemies! Kun tämä hallituksen esitys nyt
lähtee valiokuntakäsittelyyn, toivon, että valiokunnassa
paneudutaan tähän laajaan esitykseen todella perusteellisesti.
Ensimmäiseksi, lakimuutos ei saa johtaa eläkevarojen
ainakaan suurempiin riskisijoituksiin, mitä tällä hetkellä on.
Toiseksi, valiokunnan käsittelyssä tulee korostaa
sitä, että eläkevarojen sijoittamisessa
ja sijoittamisesta vastaaville on säädettävä suurempi
vastuu sijoitusten epäonnistumisista. Kolmanneksi, valiokunnassa
tulisi selvittää, miten eläkevarojen
turvallisia kotimaisia sijoituksia voitaisiin lisätä.
Tässä evästyksiä valiokuntakäsittelyyn.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eläkelaitosten
vakavaraisuuden parantamiseksi on ihan oikein, sillä on
erinomaisen tärkeätä turvata eläkeläisten,
anteeksi eläkelaitosten — kyllä eläkeläistenkin
vakavaraisuus on tärkeätä turvata — ja
tämä sijoitustoiminnan tuotto kestävällä tavalla,
ja mielestäni tämä hallituksen esitys
tukee oikein selvästi tätä. Niitä puskureita
toki on tähänkin asti ollut näissä eläkeyhtiöissä,
mutta niiden yhdistäminen turvaa yhtiöitten mahdollisuuden
toimia paremmin kuin tällä hetkellä pystytään
toimimaan. Tämä riskinottokyky kaiken kaikkiaanhan
on tarkoitus säilyttää sillä 2007
vuoden tasolla, jossa osaketyyppisten sijoitusten painoarvo voisi
olla maksimissaan 30—35 prosenttia. Sieltä osakkeistahan
tietenkin ne suurimmat riskit tulevat.
Noin sanalla sanoen, lyhyesti, tämä uudistus helpottaa
toteutuessaan paremmin paremman tuoton turvin myöskin näitä työeläkemaksujen korotuspaineita,
joita on todella paljon. Me ikäännymme koko ajan,
mikä eilen tuli todistettua aika moneen kertaan kuntauudistuskeskustelun
aikana. Tämä on tervetullut muutos. Ministeri
Risikko minun mielestäni avasi omassa puheenvuorossaan
erinomaisen hyvin, mistä kaiken kaikkiaan tässä on
kysymys. Tämä on erittäin tervetullut
uudistus.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Meitä on täällä muutama,
itse asiassa ministeri ja minä, jotka olemme tämän
historian kokeneet. Ehkä nyt tästä viiden
vuoden historian alkupisteestä: Kun 2007 päätimme
yksimielisesti täällä, että eläkeyhtiöitten
sijoitusallokaatiota muutetaan niin, että voidaan ottaa
vähän enemmän riskiä ja havitella
parempia tuottoja, siitä alkoi kehitys, jonka tietynlaisessa
päätepisteessä ehkä toivottavasti
nyt olemme.
Eläkejärjestelmä, kuten tämä keskustelukin tässä osoittaa,
on siitä mielenkiintoista, että siitä voidaan
puhua aika vapaasti miltei mitä tahansa ja voidaan ollakin
miltei mitä mieltä tahansa ilman, että sitä tarvitsee
niin hirveästi perustella. Tässä salissa
erityisesti taitettu indeksi on tietenkin nauttinut aivan omanlaistaan
suosiota, mutta tässä ei nyt ole kysymys kuitenkaan
taitetusta indeksistä.
Kysymys on sen sijaan todellakin noin 165 miljardista eurosta.
Se on suurin varallisuus, itse asiassa varallisuuserä,
joka Suomesta löytyy. Minulla oli pitkään
entisestä elämästäni johtuen
sellainen käsitys, että Suomen asuntovarallisuus olisi
suurempi, mutta se ei ole. Se on pienempi kuin tämä eläkerahastojen
varallisuus.
Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että me olemme
varautuneet tulevien eläkkeitten maksamiseen. Useimmissa
Euroopan maissa toki järjestelmätkin ovat hieman
erilaisia, mutta tällaista varautumista ei ole tehty. Jos
nyt pitäisi ryhtyä maksamaan kaikkia tulevia eläkkeitä,
meillä olisi siitä koossa noin vähän
yli 20 prosenttia. Mutta siitä tietysti seuraa, että kuitenkin
tulevaisuudessa se 80 prosenttia on edelleen kerättävä työssä olevilta
eläkemaksuina. Se on iso kysymys, kun puhutaan ihmisten
käytettävissä olevista tuloista, ja myöskin
toisaalta — koska myöskin yritykset osallistuvat
tähän — on kyse yritysten kilpailukyvystä ja
kyvystä myöskin maksaa palkkoja. Eläkkeethän
ovat siis itse asiassa siirrettyä palkkaa.
Lähtökohtana on tietenkin se, mitä suurempi arvo
näillä rahastoilla on, sitä vähemmän
me joudumme maksamaan tulevaisuudessa eläkemaksuja, koska
se on tältä osin nollasummapeliä. Ihmiset
elävät, kaikki eivät kuole kertalinttuulla, niin
joudutaan myöskin pohtimaan ikään kuin
aikaulottuvuudessa, miten näiden kerättyjen rahojen
arvo pystytään säilyttämään
mahdollisimman hyvin tai jopa sitä kasvattamaan. Silloin
tulee tietysti kysymys siitä, miten niille eläkesijoituksille
saadaan paras mahdollinen tuotto.
Vuoteen 96 saakka eläkevarat piti sijoittaa turvaavasti.
Niitä ei siis saanut sijoittaa lainkaan riskisijoituksiin.
Silloin voitiin havaita, että tuottotaso jää niin
pieneksi, että — kuten täällä nyt
eilenkin laajasti todistettiin, kaikki ikäännymme — sillä tavoin
menetellen eläkemaksut kohoaisivat, tällä hetkellä voisi
laskea, että varmasti yli 30 prosentin. Siksi annettiin
mahdollisuus myöskin sijoittaa riskillisemmin, mutta samalla
myöskin tietysti paremmin tuotto-odotuksin. Kun todellakin
siitä eteenpäin maailman talous ja osakemarkkinat
toimivat varsin tuottoisasti, oikeastaan vuoden 96 jälkeen
vuoteen 2008 saakka se päätös oli todella
oikea. Tästä eläkerahastot ja eläkerahastoista
tehdyt sijoitukset tuottivat todella hyvin. Se tuotto vaihteli sieltä 3
prosentista jopa 14 prosenttiin. Tästä innostuneena
ehkä nyt jonkinlainen ahneus ajan tavan mukaan iski myöskin
tähän järjestelmään,
ja vuonna 2007 tänne tuotiin esitys, jossa tätä osakeriskisijoitusten
allokaation ylärajaa päätettiin nostaa.
Taisin olla ainoa valiokunnassa ja tässä salissa,
joka silloin kysyi sen riskin perään. Valiokunnassa
vakuutettiin, että ei ole mitään huolta,
että ei ole näkyvissä sellaista kehitystä,
joka nyt voisi lisätä tätä riskiä.
Seuraavana vuonna säädimme tässä samassa
salissa lakia, jolla siperialaisen tai ehkä paremminkin
lehmanbrotherslaisen opetuksen tuloksena piti estää,
etteivät vaikeuksiin joutuneet eläkeyhtiöt
joudu myymään alehintaan osakkeitaan, koska voimassa
olevat vakavaraisuussäädökset olisivat
johtaneet siihen. Silloin siihen säädimme lain,
jota jatkettiin 2011, ja se on nyt voimassa tämän
vuoden loppuun saakka, ja senkin vuoksi tarvitaan tämä menettely.
Siinä yhteydessä tai itse asiassa jo vähän
aiemmin asetettiin komitea pohtimaan, miten pystyttäisiin parhaalla
mahdollisella tavalla turvaamaan se, että ei jouduttaisi
tilanteeseen, että joutuisimme tekemään
itse asiassa samanlaisia paniikkiratkaisuja kuin silloin 2008 joulun
alla täällä teimme.
Nyt me olemme saaneet tänne tämän
esityksen. Itse asiassa, edustaja Kettunen, kiitoksia terveisistä sosiaali-
ja terveysvaliokunnalle. Ne eivät ole myöhässä vielä,
vaikka valiokunta on itse asiassa ottanut jo vähän
varaslähdön, ja olemme jo käsitelleet
tätä lakia ja kuulleet asiantuntijoita. Olemme
kuulleet asiantuntijat jo loppuun, (Pentti Kettunen: Ohhoh!) mutta
kyllä toki käsittelyyn teidänkin sinänsä ihan
hyväntahtoiset ja hyvät esityksenne menevätkin.
Ei siinä mitään, mutta tällä lainsäädännöllä pystytään
nyt toivon mukaan mahdollisimman hyvin estämään
ja tarpeeksi ajoissa havaitsemaan, jos kehitys menee siihen suuntaan,
että vaaditaan sitten viranomaisten toimia, joilla jouduttaisiin
puuttumaan näihin riskisijoitusten erilaisiin rakenteellisiin
tekijöihin.
Silloin 2008 ongelma ei ollut siinä, että eläkeyhtiöt
olisivat ikään kuin olleet vaarassa menettää sijoituksensa.
Ei olisi ollut tietenkään mikään pakko
realisoida sitä varallisuutta, niitä sijoituksia,
ellei voimassa oleva lainsäädäntö olisi
pakottanut siihen. Sen takia sitä lainsäädäntöä jouduttiin
muuttamaan, ettei jouduttaisi tilanteeseen, jossa tehdään
sinänsä typeriä päätöksiä vain
siksi, että on olemassa laki, joka pakottaa huonoihin päätöksiin.
Mutta olemme saaneet järjestelmän, ja kun olen
tässä asiantuntijoilta asiaa kysellyt, niin edelleen
olen saanut sen tyyppisiä vastauksia, että tällä järjestelmällä ehkä olisi
pystytty estämään se, että emme
olisi joutuneet säätämään
silloin 2008 tätä, sanoisiko, hätätilalakia. Toivottavasti
pystymme nyt päätymään siihen, että emme
ylipäätään joudu eläkesijoitusten,
eläkerahojen, osalta tekemään hätäisiä päätöksiä tai ylipäätään
voimme tehdä päätöksiä,
jotka turvaavat eläkeläisten edut mahdollisimman
hyvällä tavalla. Mutta aina, kun on kysymys miljardien omaisuudesta
ja niitten pitkäaikaisesta käsittelystä,
joudutaan miettimään riskin ja tuottoerotusten
suhdetta. Se ei ole tietenkään ihan helppoa. Siinähän
on kysymys itse asiassa samasta asiasta kuin missä tahansa
sijoittamisessa. Ero on vain siinä, että kun yksityinen
ihminen tekee sijoituksia, niin hän tekee sitä vain
omalla riskillään, mutta kun eläkeyhtiöt
tekevät sijoituksiaan, niin ne tekevät kaikkien
suomalaisten eläkeläisten ja myöskin
tulevien työntekijöitten varoilla, koska jatkossakin
eläkeläiset ja työnantajat tässä järjestelmässä vastaavat
näistä kustannuksista, ja siitä johtuu
se, että niin sanottu kolmikannan vaikutus eläkelainsäädännössä on
ollut niin merkittävä. On kohtuullista, että maksajatkin
saavat vaikuttaa siihen, mitä heidän rahoillaan
tehdään, mutta lopullinen päätösvalta
Suomen perustuslain mukaan on eduskunnalla edelleenkin, myöskin
eläkeasioissa.
Lasse Männistö /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan aluksi voi edustaja Virtaselle todeta,
että toki sillä tavalla yksityishenkilön
sijoitustoiminta ja eläkeyhtiöiden sijoitustoiminta
riskiprofiileiltaan hieman poikkeavat, että eläkeyhtiöiden mahdollisuus
hajauttaa riskejä niin maantieteellisesti kuin eri luokittain
sijoitusten sisällön osalta on huomattavasti merkittävämpi
kuin keskiverrolla yksityisellä sijoittajalla, joten tämä täytyy tietenkin
huomioida, mutta periaatteessa, juuri niin kuin edustaja Virtanen
totesi, riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä.
Rakenteellisena muutoksena tämän lakiesityksen
merkittävin sisältö on, niin kuin on
kuultukin, työeläkeyhtiöiden toimintapääoman,
jolla siis varaudutaan näihin sijoitustoiminnan riskeihin,
ja tasoitusmäärän, jolla varaudutaan
vastaavasti vakuutustoiminnan riskeihin, yhdistäminen yhdeksi
vakavaraisuuspääomaksi, ja tätä voi pitää hyvin
perusteltuna. Todellisuudessa vain sillä eläkeyhtiöiden
kokonaisuudella on merkitystä riskeihin varautumisen näkökulmasta.
Olipa kyseessä sitten sijoitus- tai vakuutusriski, kun se
realisoituu, niin on yksi pääoma, josta sitten tappiot
katetaan.
Finanssikriisin aikana tehtiin tämä määräaikainen
laki, jolla eläkelaitosten vastuuvelkaan sisältyvää tasausvastuuta
voitiin rinnastaa toimintapääomiin, ja näin
vältettiin silloin tilanne, jossa olisi jouduttu myymään
sijoituksia alhaisilla kursseilla, jotta nämä vakavaraisuussäännökset olisi
täytetty. Myöhemmin tämän lain
voimassaoloa jatkettiin edelleen kahdella vuodella. Tämä johtui
siitä, että epäedullinen tilanne markkinoilla
jatkui.
Ilman nyt ehdotettuja muutoksia työeläkelaitosten
keskimääräinen vakavaraisuusaste laskisi noin
5 prosenttiyksikköä ja eläkelaitosten
olisi siirrettävä sijoituksia vähäriskisempiin
kohteisiin. Tämä vastaavasti vähentäisi
pitkällä aikavälillä sijoitustuottojen
ennustetta. Se tarkoittaisi noin 0,2—0,4 prosenttiyksikön
nousupainetta työeläkemaksuihin. Vastaavasti eläkeyhtiöiden riskiprofiili
muuttuisi maltillisemmaksi, jos tätä siis ei säädettäisi,
verrattuna nykyiseen.
On kuitenkin huomioitava, että kriisissä säädetyn
määräaikaisen lain peruste oli säilyttää riittävä osakepaino
ja muiden riskisempien sijoitusten paino eläkeyhtiöissä,
jotta tämän kriisin hellittäessä voitaisiin
hyötyä arvoaan kriisissä menettäneiden
osakkeiden arvonnoususta. Nyt kuitenkin tuotto-odotusten ja riskien
näkökulmasta tämän muutoksen
perusteena on se, että muutos mahdollistaa työeläkeyhtiöille
pysyvästi korkeamman riski- ja tuottoprofiilin eläkejärjestelmän
kestävyyden parantamiseksi ja eläkemaksujen nousupaineiden
hillitsemiseksi, eli peruste näille laeille on sinänsä eri.
Tämän riskiprofiilin nousu on kuitenkin verraten
maltillinen ja pitkällä aikavälillä mahdollistaa
suuremman tuoton eläkevaroille. Lisäksi toimintapääoman
ja tasoitusmäärän yhdistämistä voi
pitää perusteltuna, koska varsin harvoin sijoitus-
ja vakuutustoiminnan riskit realisoituvat samaan aikaan. Harvemmin
näin käy. Tästä näkökulmasta
tällaista maltillista riski- ja tuottoprofiilin nostoa
suhteessa ennen vuotta 2007 vallinneeseen tilaan voi pitää ihan
perusteltuna. Niin ikään perusteltuna voi pitää vaatimuksia,
joiden mukaan eläkelaitoksen vakavaraisuuspääoman
laskiessa alle tämän vakavaraisuusrajan tulee
näiden yhtiöiden toimittaa Finanssivalvonnalle
ta-loudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma.
Jos jonkun näkökulman lopuksi nostaa esiin, joka
kiinnitti erityisesti huomiota ja aiheutti vielä vähän
kysymyksiä, niin se on se, että tässä muutoksessa
eläkeyhtiöiden vakavaraisuuspääomaankin
sisältyy erä, joka perustuu työnantajan lisämaksuvelvollisuuteen,
eli riskien realisoituessa odotetaan työnantajan maksavan
lisää. Tätä erää ei
voi pitää samanarvoisena muiden vakavaraisuuspääoman
erien kanssa, sillä sen käyttö perustuu,
niin kuin sanottua, työnantajan maksuhaluun ja jossain
määrin työnantajan maksukykyynkin. Onkin
hyvä, että Finanssivalvonta on kiinnittänyt
tähän huomiota ja aikoo antaa erän käytöstä tarkemman
ohjeistuksen.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Arvoisat edustajat, havaitsin, että oli tarvetta joihinkin
vastauspuheenvuoroihin. Menetellään niin, että käydään
läpi nyt listalla olevat puheenvuorot ja sen jälkeen,
jos on tarvetta pikku debatille, niin pidetään
se sitten.
Eero Lehti /kok:
Arvoisa herra puhemies! Täällä onkin
yllättävän asiantuntevia puheenvuoroja,
mutta varsinainen suuri asia näyttää jäävän
helposti tämän yksittäisen valuvirheen
korjaamisen ohella huomioimatta. Kun Teivo Pentikäinen
60-luvun alussa käynnisti vakuutusmatemaatikkona työeläkevakuutusjärjestelmän,
joka on siis sosiaalivakuutusta, siinä päädyttiin
hajautettuun malliin, jossa usea keskinäinen yhtiö huolehtii
työeläkkeiden maksamisesta ja rahan keräämisestä.
Silloin oletettiin työssä olevien miespuolisten
ihmisten elinajaksi noin 15 vuotta alhaisempi kuin tällä hetkellä on.
Tässä työeläkejärjestelmässä työnantaja-
ja työntekijäosapuolet neuvottelevat näiden
periaatteiden muuttamisesta, ja kun elinaikaodote on nopeasti kasvanut, niin
tämän järjestelmän kyky huolehtia
tulevaisuudessa ei ole enää yhtä selvä kuin
tähän asti. (Erkki Virtanen: On siellä elinaikakerroin!) — Elinaikakerroin
koko ajan muuttuu, ja joku on sanonut, että tänään
syntyneistä tyttölapsista joka toinen elää satavuotiaaksi,
ja kun samaan aikaan vielä koulutuksen ja monen muun syyn
johdosta ihmiset tulevat myöhemmin työmarkkinoille,
aktiivinen työssäoloaika on supistunut suhteessa kokonaiselinaikaan.
Työntekijäjärjestöjen etu
ehkä olisi pidemmän päälle se,
että järjestelmää paikattaisiin
siten, että kokonaistyöaika suhteessa elinaikaan saataisiin
kasvamaan. Siihen on useita keinoja. Yksi olisi se, että työeläke
syntyisi nimenomaan työssäolovuosien perusteella
eikä siihen sinänsä vaikuttaisi niinkään
se, minä vuonna tai minkä ikäisenä olet
tullut töihin tai poistut työelämästä. Olennaista
olisi, että tämä työssäoloaika
olisi riittävän pitkä, jotta tämä maksuosuus,
joka kerätään palkkasumman yhteydessä,
olisi riittävä kattamaan eläkkeellä olevien
ihmisten eläkkeet. Tähän asiaan en usko,
että nykyjärjestelmään ilman valtion
väliintuloa saadaan muutosta riittävän nopeasti,
ja tämä pitäisi kerralla hoitaa niin,
että siitä ei tarvitsisi 50 vuoden välein
käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Se
matemaattinen kaava ei ole kovin monimutkainen, jolla tämä asia
saataisiin hoidettua.
Nyt oleva esitys pohjautuu, kuten täällä on
todettu, siihen, että työeläkeyhtiöiden
ei tarvitsisi myydä niin sanottuihin aleneviin kursseihin
omia osakkeitaan, vaan ne voisivat hyödyntää sen,
että heidän vakavaraisuutensa riittää kyllä aika
pitkänkin alamäen rahoittamiseen, kun työeläkeyhtiön
on myös huolehdittava omasta likviditeetistään.
Siellä on kyllä kassassa, ja sitten jää myös aikaa
ehkä myydä kiinteistöjä, jos
osakkeiden hinnat laskevat nopeasti, niin kuin nyt näyttää olevan.
Siltä osin kuin täällä on
pohdittu, kuinka hyvin nämä työeläkeyhtiöiden
sijoitukset ovat tuottaneet, en ikävä kyllä voi
aivan yhtyä edustaja Virtaseen. Mielestäni tuotot
eivät ole olleet niin hyviä toisaalta kuin olisi
tarvittu, niin hyviä kuin olisivat saaneet ollakin. Tässä on
aika paljon parantamista. Moni on sitä mieltä,
että maailman sijoitusmarkkinat ovat muuttuneet epävarmemmiksi
ja pitkät megatrendit ovat katkeamassa. Näyttää siltä,
että osakkeiden ylivertaisuus esimerkiksi kiinteistösijoituksiin
ei enää ole itsestään selvä.
Kyllä tässä viimeisessä Lehman
Brothersin yhteydessä olevien finanssiseurausten joukossa
oli kolmen A:n luokituksen omaavien rahastojen menoa konkurssiin
muutamassa kuukaudessa, kun ostolaidalla ei ollut ketään.
Kaiken kaikkiaan tekisi mieli sanoa, että tämä on
pikku juttu, tämä korjataan, mutta iso juttu jää korjaamatta.
Tämän työeläkejärjestelmän
peruskorjaus, eli kuinka suuri elinaikaodote meillä on ja
kuinka tätä järjestelmää pitää muuttaa,
on vaikea asia mutta niin tärkeä asia, ettei sitä saa
jättää huomioimatta.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Edustaja Lehti
edellä sanoi, että täällä on
käytetty yllättävän asiantuntevia
puheenvuoroja. Siitä huolimatta ajattelin pitää oman
puheenvuoroni.
Edustaja Virtanen sanoi täällä aikaisemmin, että nyt
on kyse eläkeyhtiöiden varallisuudesta ja 165
miljardin euron varoista ja että tässä yhteydessä ei
ole aihetta puhua eläkeyhtiöiden johtohenkilöiden
palkitsemisesta ja siihen liittyvistä asioista. Olen eri
mieltä. Jos puhemies sallii, niin lausun tuohon eläkeyhtiöiden
johtojen palkitsemiseen ja muiden suurten yhtiöiden johtojen
palkitsemiseen liittyviä muutamia ajatuksia. (Erkki Virtanen:
Saatte luvan!)
Meillä on hyvä työeläkejärjestelmä,
ja me kansanedustajat lainsäätäjinä pyrimme
eri tavoin pitämään järjestelmää hyvässä kunnossa.
Tätä kautta työeläkejärjestelmään
on kertynyt valtava sijoitusvarallisuus. Onko meillä lainsäätäjinä oikeus
asettaa joitakin vaatimuksia tai edes toivomuksia tuon sijoitusvarallisuuden
käytön osalta? Aikaisemmin on asetettu, ainakin
keskustelussa, aluepoliittisia, työllisyyspoliittisia,
asuntopoliittisia toiveita.
Tällä hetkellä kansalaisten oikeudentuntoa
koettelevat, ja aivan perustellusti, sulle—mulle-, hyvä veli -kerhon
jäsenten toinen toisilleen antamat kohtuuttoman suuret
palkat ja palkkiot, joilla ei ole mitään tekemistä maltin,
kohtuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Sen tasoista palkitsemista
suomalaisessa yhteiskunnassa ei aikaisemmin — siis tarkoitan
ennen 1990-luvun loppupuolella alkanutta nykyistä kehitystä — ollut
nähty, ja silloinkin vuorineuvokset ja muut korkeat johtajat
tulivat kyllä hyvin toimeen ja käyttivät
kaiken aikansa ja tarmonsa johtamiensa yhtiöiden johtamiseen
mahdollisimman hyvin.
Miten tämä kysymys koskee työeläkeyhtiöitä?
Kun silloin tällöin viritän eri yhteyksissä keskustelua
suomalaisten suuryritysten johtajien palkitsemisesta, minulle usein
vastakommenttina huomautetaan, että kai nyt omistaja saa
antaa johtajilleen sellaisia palkkioita ja palkitsemisia kuin itse
haluaa. Totta kai saa, mutta jos me katsomme suomalaisten suuryritysten
omistajia, niin keitä he oikeastaan ovat, ketkä istuvat
pal-kitsemisvaliokunnissa, nimeämisvaliokunnissa, ketkä muodostavat
yhtiökokouksissa läsnä olevien osakkeenomistajien
osalta käytännössä enemmistön?
Jos lasketaan yhteen valtio-omistaja ja keskeiset työeläkeyhtiöt,
niin väitän, että lähes yhtiökokouksessa
kuin yhtiökokouksessa tämä joukko muodostaa
enemmistön ja yleensä myös näissä palkitsemisvaliokunnissa,
hallituksen asettamissa palkitsemisvaliokunnissa, he ovat keskeisiä vaikuttajia.
Eli onko meillä poliittisilla päättäjillä,
valtio-omistajalla, oikeus asettaa jotain toivomuksia siitä,
miten eläkeyhtiöt, joilla on valtava omaisuus
ja suuri omistus suomalaisissa yhtiöissä — ja
hyvä niin — tätä valtaansa käyttävät,
esimerkiksi juuri näissä palkitsemisasioissa,
jotka, kuten sanoin, koettelevat kansalaisten oikeudentuntoa ja
hyvin perustellusti koettelevatkin? Minun mielestäni meillä on
poliitikkoina, kansanedustajina ja valtiolla omistajana, yhtenä keskeisenä omistajana,
ja lainsäädännön kautta työeläkejärjestelmän
luojana ja ylläpitäjänä oikeus
asettaa tiettyjä toiveita.
Valtio-omistaja itse on uudistamassa omia ohjeitaan palkitsemisasioiden
osalta tänä keväänä, ja
valtio-omistaja on tässä yhteydessä varmasti jatkamassa
sitä linjaa, että optioita ei sallita, toivottavasti
tiukentamassa linjaa, mitä tulee pitkän aikavälin
palkitsemiseen eli näihin osakepalk-kiojärjestelmiin
ja vastaaviin.
Näissä pörssiyhtiöissähän
tämä palkitseminen on hyvin mielenkiintoista:
jos menee hyvin ja kurssi nousee, se on johdon ansiota ja sitä pitää siitä palkita;
jos menee huonosti ja kurssi laskee, niin se ei ole johdon vika
vaan se johtuu tietysti suhdanteista ja markkinoista.
Nyt kun valtio-omistaja itse uudistaa omia ohjeitaan ja pyrkii
niissä malttia ja kohtuutta varmasti edelleen ja vielä enemmän
korostamaan, onko meillä oikeutta pyrkiä toimimaan
yhteistyössä työeläkeyhtiöiden
kanssa niin, että nekin olisivat mukana tässä toiminnassa,
jolla pyritään karsimaan ja poistamaan kohtuuttomuuksia,
jolla pyritään suomalaista yhteiskuntaa palauttamaan
myös tältä osin kohtuuden yhteiskunnaksi?
Minun mielestäni valtiolla on oikeus ainakin esittää toivomuksia,
ja niinpä itse esitän valtioneuvostolle, ministeri
Risikolle ja ministeri Hautalalle, toivomuksen, että tavalla
tai toisella työeläkeyhtiöt kutsuttaisiin
valtio-omistajan kanssa keskustelemaan siitä, voisivatko
nämä keskeiset omistajat yhdessä tehdä joitakin
linjauksia, jotka koskevat palkitsemisia suomalaisissa yhtiöissä ja joilla
pyrittäisiin edistämään kohtuutta,
malttia ja vahvistamaan kohtuuden yhteiskuntaa ja ihmisten tunnetta
oikeudenmukaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Enpä oikein
usko, että kaiken viime aikoinakin julkisuudessa olleen
keskustelun jälkeen esimerkiksi Varman ja Ilmarisen toimitusjohtajat
kieltäytyisivät tulemasta tällaiseen
keskusteluun, missä näitä asioita yhdessä pohdittaisiin
valtio-omistajan kanssa. Eli tällaista palaveria suosittelen.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Tämänkin asiantuntevan
puheenvuoron jälkeen eh-kä siirrytään
tähän hallituksen esitykseen takaisin. Tämä nyt
luotava vakavaraisuuspääoma turvaa eläkelaitosten
tuottavan sijoitustoiminnan ja johtaa siihen tärkeään
seikkaan, että meidän kaikkien eläkemaksujen
korotuspaineet pysyvät matalina ja maltillisina. Ilman
muutoksia työeläkelaitosten olisi siirrettävä sijoituksiaan
vähäriskisempiin kohteisiin, kuten täällä on
jo kuultu, jolloin odotettavissa olevat sijoitustuotot todennäköisesti
vähenisivät.
Edustaja Virtanen totesi omassa puheenvuorossaan, että maamme
on siinä mielessä poikkeuksellinen, ehkä positiivisesti
poikkeuksellinen, että olemme varautuneet tuleviin eläkkeisiin.
Ja kun näin kerran on, niin meidän on myös annettava
eläkeyhtiöille mahdollisimman hyvät edellytykset
hoitaa tätä meidän eläkevarallisuuttamme
ja kasvattaa kerättyjen varojen arvoa. Siksi tämä laki
on tarpeen. Lisäksi tämä tukee suomalaisten
sijoitusmarkkinoiden vakautta.
Lenita Toivakka /kok:
Arvoisa puhemies! On tosiaan tärkeä, että turvaamme
eläkeyhtiöiden toiminnan niin pitkällä aikavälillä kuin
myös näin taloudellisesti epävarmoina
aikoina, koska silloin turvaamme suomalaisten nykyiset ja tulevat
eläkkeet. Suomalaisethan elävät nykyään
paljon pidempään kuin niinä aikoina,
kun tämä järjestelmä luotiin,
ja tästäkin syystä on äärettömän tärkeä pitää näistä rahastoista
todella hyvää huolta. Kuten kuultiin, jos tätä lainsäädäntöä ei
tehtäisi, olisi sellainen riski, että eläkelaitokset
joutuisivat siirtämään sijoituksiaan
vähäriskisempiin kohteisiin ja tämä voisi
aiheuttaa nousupainetta työeläkemaksuihin.
Mutta se, mitä pidän erittäin hyvänä nyt
tässä hallituksen esityksessä, on se,
että poikkeustilanteisiin ehdotetaan tätä uutta
menettelytapaa, eli että Finanssivalvonta jatkossa on velvoitettu
ilmoittamaan sosiaali- ja terveysministerille, jos huomaa tämän
eläkelaitosten keskimääräisen
vakavaraisuuden laskeneen tai uhkaavan laskea nopeasti, elikkä pystytään
reagoimaan tilanteeseen nopeasti, jos näyttää siltä,
että riskit ovat liian suuret. Tämä on
erittäin tervetullut muutos.
Pentti Kettunen /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Erkki Virtasen puheeseen liittyi
eräs paljastus. Ja se paljastus oli se, että asia
on tällä hetkellä täällä lähetekeskustelussa
valiokuntaan lähettämistä varten ja valiokunnassa
asia on lähes jo loppuun käsitelty. (Erkki Virtanen:
Ei ole!)
Tämä on valitettavasti tullut näköjään
täällä eduskunnassa jopa maan tavaksi.
Eli tosin sanoen valiokunnissa, minulla on kokemusta valtiovarainvaliokunnasta,
ennen kuin varsinaisesti lakiesitys saapuu sinne, se tulee merkittynä ilman
numeroa xx:llä, eli toisin sanoen se ei ole ollut lähetekeskustelussa,
ja valiokunnassa jopa aloitetaan mietinnön tekeminen.
Minusta tämä on väärin,
menee väärässä järjestyksessä,
ja tästä on tullut eräänlainen
maan tapa. Minä toivon, että puhemies ja puhemiesneuvosto
puuttuvat tähän ja asia laitetaan oikeaan järjestykseen.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Nyt on mahdollisuus semmoiseen pieneen debatointiin, jos siihen
tarvetta nähdään, elikkä V-painiketta
ja seisaalleen nousten.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz käytti äsken
erinomaisen puheenvuoron liittyen näiden eri yhtiöitten
johdon palkitsemisjärjestelmiin, joissa on todella ollut
kummallisuuksia. Eli silloin, kun yhtiö tekee voittoja,
maksetaan huomattavia tulospalkkioita, ja jos tekee tappioita, niin
edelleen maksetaan näitä ylimääräisiä korvauksia,
jotka ovat hyvin huomattavia ja kohtuuttomia käytännössä.
Tulenkin jatkossa aina, kun edustaja Zyskowiczin kanssa olemme
erilaisissa tilaisuuksissa ja kokouksissa, joissa konkreettisesti
päätämme yhdessä erilaisten
johtajien palkkioista, tulen aina muistuttamaan teitä tästä puheenvuorosta, jonka
äsken
piditte. Tulen ottamaan siitä kopiot ja pidän
sitä mukana kaikissa kokouksissa, (Erkki Virtanen: Edustaja
Zyskowiczilla on monta sellaista puhetta!) joissa yhdessä olemme
päättämässä näistä palkitsemisjärjestelmistä,
koska haluan, että teot ja puheet vastaavat toisiaan täällä eduskunnassa.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Kunnioittamani puhemies! Tulin vähän kesken
tähän, kun edustaja Zyskowicz käytti
puheenvuoroa. Talousvaliokunta on monen, monen kokouksen ajan viimeisten
viikkojen aikaan kuunnellut sekä valtion omistajaohjauksesta
että myöskin nyt tässä tapauksessa
eläkeyhtiöitten valvonnasta ja ohjauksesta vastaavia
ministereitä ja ministeriöiden edustajia, asiantuntijoita
eri puolilta, ja talousvaliokunta on päättänyt,
että se lähettää valtioneuvostolle
kirjelmän niistä käsityksistä,
niistä arvioista, joita sillä on tehtävissä tähän
aihealueeseen liittyen.
Ajan puutteen vuoksi aivan lyhyesti. Aivan erityisesti tähtäimessä näissä arvioinneissa
on ollut tämä ristikkäisvalvonta, että sinä valvot
minun yhtiötäni ja minä valvon sinun
yhtiötäsi: kuinka tämä soveltuu
ylipäänsä valtion ja ylipäänsä suomalaisessa
järjestelmässä, onko corporate governance,
hyvän hallintotavan ohjeistus, joka on bisnesyhteisön
oma, ajan tasalla, pitääkö sitä uusia?
Arvoisa puhemies! Ehkä palaan hetken päästä varsinaiseen
puheenvuoroon.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Mainiota.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Valitettavasti olemme edustaja Ruohonen-Lernerin
kanssa aika harvoin yhdessä sellaisissa yhtiöiden
hallintoelimissä tai edes yhtiökokouksissa tai
muissa elimissä, joissa voisimme yhdessä edustaa
ja edistää kohtuutta, malttia ja Suomen kansan
hyvään perinteeseen perustuvaa palkitsemista suurimpien
yhtiöiden ja vastaavien kohdalla.
Mutta kaikin mokomin, edustaja Ruohonen-Lerner, suosittelen
omiin puheisiini perehtymistä ja suosittelen, että ette
pelkästään ihan viimeaikaisia puheita
tältä osin ottaisi iltalukemistoksenne, kun olen
vuosien saatossa useamman kerran tässä talossa
ja myös lukuisilla muilla vähemmän julkisilla
foorumeilla kiinnittänyt huomiota tähän
optiovillitykseen ja osakepalkkiovillitykseen ja muihin sellaisiin
villityksiin, joissa hyvät veljet palkitsevat toinen toisiaan.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näinhän se on, että hyvät
veljet ja sisaret palkitsevat toisiaan tässä meidän
järjestelmässämme puolin ja toisin, ja käytäntö on
vanha. Se on maan tapa, ja siihen on erittäin vaikea konkreettisesti
puuttua, jos hallintoneuvostoissa ja hallituksissa ja muissa toimi-elimissä kansalaisia
edustavat tahot eivät avaa suutaan silloin, kun on se hetki,
kun täytyy lausua, että emme hyväksy
tässä yhteisössä johdon palkitsemisjärjestelmää vaan
haluamme, että sitä muutetaan heti, koska vuosittainhan
lyödään lukkoon monissa organisaatioissa
nämä ylimmän johdon palkitsemisjärjestelmät.
Aina silloin, kun ollaan siinä konkreettisessa kokouksessa,
minä tulen esittämään ainakin
itse kaikissa kokouksissa, joissa edustan veronmaksajia, että en
hyväksy näitä ylimääräisiä palkitsemisjärjestelmiä. Olen
sitä mieltä, että ylimmällä johdolla
pitää olla kiinteä kuukausipalkkio (Puhemies
koputtaa) ja se on sen verran kova palkka sitten, että ei tarvitse
näitä kepulikonsteilla luotuja palkitsemisjärjestelmiä,
jotka tuottavat aina ylimääräistä,
(Puhemies koputtaa) tehtiin sitä hyvää tulosta tai
huonoa tulosta. En hyväksy ollenkaan nykyistä käytäntöä.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner sanoi, että käytäntö on
vanha. Ei se ole niin hirveän vanha. Edellinen vuorineuvos-
ja toimitusjohtajasukupolvi antoi kaikkensa yhtiöittensä eteen
ja sai hyvää palkkaa, ehkä jotain bonusta,
mutta eivät edes voineet uneksia joistakin optioista ja
osakepalkkiojärjestelmistä. Selvyyden vuoksi totean,
että hyväksyn esimerkiksi vuosittaiset bonukset,
jotka todella ankkuroituvat asianomaisten johtajien päätäntä-
ja toimintavallassa oleviin kriteereihin, mutta en voi pitää perusteltuina
enkä oikeudenmukaisina optioita tai vastaavia järjestelmiä,
joissa pelkästään palkitaan kurssinoususta,
mutta ei rangaista kurssilaskusta.
On minulta aikaisemminkin kysytty, niin kuin edustaja Kettunen
täällä välihuudossa, mitkä ovat
teot puheideni tueksi. Voitte kysellä niistä niiltä,
jotka vuosikymmenten varrella ovat istuneet kanssani esimerkiksi
eräiden valtionyhtiöiden hallintoelimissä.
Niissähän kohtuus pysyi jonkin verran... — Nyt
loppui aika, mutta palaan myöhemmin.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Jotta nyt ei väärää käsitystä jäisi,
kannatan ehdottomasti edustaja Zyskowiczin puheenvuorossa sekä tätä teoriaa
että myöskin tätä käytäntöä eli esitystä siitä,
että sosiaali- ja terveysministeriö, joka näitten
hyvien veljien lisäksi valvoo ikään kuin
valtion puolesta näitä eläkeyhtiöitä,
voisi ehkä ryhtyä edustaja Zyskowiczin tarkoittamaan toimenpiteeseen.
Sinänsä minä olen nähnyt
jo 80-luvulla tämän samaisen asunto-osto- ja vuokrauskäytännön
ja tuomitsin sen silloinkin jo. Sinänsä, jos sillä,
että tämmöinen järjestely on
tehty, voitaisiin turvata ja kenties pelastaa suomalainen eläkejärjestelmä,
niin siitä vaan. Sen vuoksi esitin ikään
kuin tämän vertauksen, että puhutaan
nyt kuitenkin mittaluokaltaan vähän eri luokan
asioista. Minä en vain usko, että bonuksilla parannetaan
ylipäätään näitten
johtajien toimintakykyä lainkaan.
Mutta kun edustaja Lehti täällä totesi,
että on valuvika siinä, että tätä ihmisten
pidentynyttä elinaikaa ei oteta huomioon, niin kyllä eläkejärjestelmään
nyt kuitenkin tässä vuoden 2005 uudistuksen yhteydessä luotiin
elinaikakerroin, joka ottaa sen kasvun huomioon. Se leikkaa eläkkeitten
suuruutta, minkä tässä eläkeläiset
tulevat myöskin lähivuosina huomaamaan, jos keskimääräisesti
vanhenemme nykyistä menoa.
Sijoitustuotoista olen hänen kanssaan samaa mieltä siinä,
että todella kannattaisi aika vakavasti harkita, onko osakkeisiin
sijoittaminen tällä hetkellä todellakaan
järkevä strategia tai edes taktiikka. Kiinteistösijoitukset
ovat ihan paikallaan.
Yksi asia, josta tässä yhteydessä toki
voitaisiin keskustella, ovat nämä eläkeyhtiöitten
ikään kuin kilpailuperusteiset asiakaspalautteet,
joissa sitä eläkeläisten rahaa jaetaan
näille työnantajille takaisin. Viime keskustelussahan
oli se esitys siitä, että jos tämä pelastus
tehdään, niin eikö nyt sitten yhtiöiden
pitäisi luopua näistä palautuksista.
Siihen ei haluttu mennä, (Puhemies koputtaa) mutta se on
kyllä miettimisen arvoinen asia vieläkin.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz täällä tarttui
tärkeään asiaan, ja oikeastaan hänen
puheenvuoronsa innoittamana, niin kuin monesti aikaisemminkin, olen
tänne pönttöön tullut. Tällä kertaa
olen hyvin paljossa samaa mieltä hänen kanssaan.
Jos ihan pari sanaa tästä palkitsemisesta
ensiksi. Olen kuitenkin sitä mieltä ja ymmärsin
myöskin Zyskowiczin olevan sitä mieltä — tai
ainakaan itse en uskalla kansanedustajana täällä olla määräämässä,
kuinka paljon pitäisi jonkun johtajan edes valtionyhtiössä tai
eläkelaitoksessa pitäisi saada — nehän
kutsuvat itseään eläkelaitoksiksi, ne
eivät osakeyhtiöiksi itseään
mielellään sano tai yhtiöksi muussa muodossa,
vaan ne ovat eläkelaitoksia — en edes eläkelaitosten
johtajien palkkoja uskaltaisi ihan kovin tarkkaan täällä mennä määräämään.
Mutta ne periaatteet kuitenkin, millä se palkitseminen
tapahtuu, se on sellaista maata ja maaperää, jossa,
totta kai, valtio omistajana tai lainsäädännön
viimekätisenä säätäjänä — silloin
kun puhutaan eläkeyhtiöstä, niistä perusteista,
jotka antavat oikeutuksen ylipäänsä näille
eläkeyhtiöille — voi toki puhevaltaa
näissä asioissa käyttää.
Mitä optioihin tulee palkitsemisjärjestelmässä,
niin se on totta, että edustaja Zyskowicz tässäkin
asiassa on ollut aika lailla samalla kannalla, mitä olen
itse ollut. Kun täällä on vähän
mediaakin paikalla, en voi olla muistuttamatta, että kun
tulin kauppa- ja teollisuusministeriksi, ensityökseni ja
-toimeksi tein päätöksen, että optiojärjestelmät
pannaan poikki. Yhtään optiosopimusta ensimmäisessäkään
valtionyhtiössä ei sen jälkeen tehty.
(Ben Zyskowicz: Silti on saatu hyviä johtajia!) — Silti
on saatu hyviä johtajia. Mutta kyllä sekin pitää paikkansa,
edustaja Zyskowicz, että kyllä mokomat osasivat
kiertää jonkun verran kuitenkin tätä järjestelyäkin.
(Välihuuto) — Eivät bonusjärjestelmän
kautta. Ei bonusjärjestelmä toimi samalla tavalla.
Osakepalkkiojärjestelmä ei pääse
optiosopimusten mukaisiin tuottoihin, mutta aika hyvään
ikään kuin tuottokantaan silläkin järjestelyllä sitten
aikanaan päästiin.
Se on juuri niin, että silloin kun monien valtionyhtiöitten
osalta sellaisessa markkinassa toimitaan, joka on epätäydellinen
markkina, jossa ei ole aitoa kilpailua, jossa valtio voi omilla
päätöksillään jonkun
yhtiön menestykseen tai menestymättömyyteen
vaikuttaa, niin on aivan kornia, että siitä, että valtio
tekee jonkun veroratkaisun tai jonkun muun poliittisen ratkaisun,
joka voi vaikuttaa tuon yhtiön menestykseen, yhtiön
johto keräisi miljoonien eurojen suuruiset optiovoitot.
Siis sen huonommin ymmärrettävää järjestelyä,
kuin mitä se vanha järjestely oli, ei kerta kaikkiaan
ole. Mutta nyt ei vanhoista enempää, se on ollut
ja mennyt ja ollaan tässä päivässä.
Nyt itse tähän esitykseen, hyvä esitys,
ja sitten siihen, mitä on tuolla talousvaliokunnassa teemaan
liittyen käyty läpi. Me emme ole vielä tehneet
päätöstä siitä, mistä lausumme
ihan tarkkaan ottaen, mutta siitä aihepiiristä,
missä liikutaan, voin kuitenkin kertoa pari sanaa.
Ensinnäkin, kun on laaja kuuleminen käyty hyvästä hallintotavasta, corporate governance
-pelisäännöistä meillä,
niin muutama asia on selvästi noussut aivan erityisesti
esille. Ensimmäinen on tämä ristikkäisvalvonta.
Meillä on kasapäin yhtiöitä,
sellaisiakin yhtiöitä, jotka ovat joko valtion
omistuksessa olevia yhtiöitä, tai sellaisia, joita
varten valtiovalta on erikseen säädellyt lait,
kuten esimerkiksi eläkelaitokset, ja näiden johtohenkilöt
ovat istuneet toistensa hallituksissa. Nyt viimeisten päivien
aikaan eräät näistä ovat vetäneet
johtopäätöksiä ja lähteneet
pois, ymmärtäneet, että tämä ei
oikein toimi tällä tavalla. (Ben Zyskowicz: Osaa
ei saa millään pois!) — Voi olla näinkin,
että osaa ei saa millään. — Tämän
kysymyksen tarkka arviointi on paikallaan tehdä tässä talossa,
ja talousvaliokunta yrittää omalta osaltaan. Kykenemmekö me
ja minkälaiseen lausuntoon tässä, en
käy ennakoimaan, koska ei ole korrektia ennakoida kovin
pitkälle tässä. Mutta joka tapauksessa
tämä on esillä ja vahvan pohdinnan alla.
Toinen asia, joka liittyy sekä eläkelaitosten että valtionyhtiöitten
johtoon. Onko perusteltua ja paikallaan, varsinkin eläkelaitosten
johtajista puheen ollen, että eläkelaitoksen toimitusjohtaja istuu
useissakin muiden yhtiöitten hallinnoissa? Vaikkei ristikkäisvalvontaa
olisikaan, hän istuu niin monessa, että hänen
palkkionsa voivat olla satojatuhansia euroja vuodessa. Minkälainen riippuvuus
tai minkälainen vaikutus sen yhtiön, jota hän
johtaa, kannalta tällä on, jos se ulkopuolelta
tuleva palkkio alkaa jo palkitsemisjärjestelmänkin
puitteissa näyttelemään melkoista roolia?
Onko tämä oikein ja perusteltua ja paikallaan?
Yhdysvalloissa 2000-luvun vaihteessa tuhannen suurimman yrityksen
johtajilla oli keskimäärin vähän
yli viisi jäsenyyttä muitten yritysten hallinnoissa.
2010 se oli tippunut alle kahteen hallitusjäsenyyteen muissa
yhtiöissä jnp. Kaikki se, mikä USA:ssa
tapahtui, siitä aika nopeasti sitten sikäläisen
järjestelmän kautta otettiin vaarin ja pyrittiin
sillä tavalla estämään se, ettei
kohtuuttomuuksia synny.
Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana palkitsemisjärjestelmät
ja -perusteet. Tässä on varmaan paikallaan
tosiaankin, edustaja Zyskowicz siitäkin puhui, myös
arvioida, onko joku tällainen yhteinen pelisääntö.
Tarvitaanko siinä minkä tasoista ohjausta? Riittääkö se,
että herrat ja rouvat kokoontuvat saman pöydän
ympärille? Tai onko siinä valtio omistajana tai
eläkelaitoksia koskevana lainsäätäjänä pelisääntöjä niitten toiminnalle
rakentamassa? Voiko valtiovalta siihen jotain yleisiä periaatteita
lausua? Minä luulen, että yleisiä periaatteita,
mutta ei kovin paljon pitemmälle. Ne yleiset periaatteet
ja käytännön sovellus pitää sitten
jäädä ministereille, tässä tapauksessa
sosiaali- ja terveysministerille, tai valtion omistajaohjauksesta
vastaavalle ministerille. Me emme sitä pitemmälle
voi mennä, mutta niistä yleisistä periaatteista
varmasti tämän talon on joko valiokunnan kautta
tai täyden salin kautta paikallaan ja aihettakin näissä oloissa
jotain lausua. Kansa odottaakin sitä kaiken sen jälkeen,
mitä tässä nyt julkisuudessa on viime
aikoina ollut.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Nämä viimeisten kuukausien
aikana uutisoidut asiat siitä, kuinka näissä tietyissä yhtiöissä on
asioita hoidettu ristiin ja rastiin, kuinka on ostettu kalliilla
ja myyty halvalla sisäpiiriläisille — jotenkin
tulee mieleen, että se on laillista rosvousta ja kansalaisten
eläkerahoja käytetään pahasti
väärin.
Tähän ongelmaan, että tämä on
ylipäätänsä ollut mahdollista,
täytyy kovalla kädellä puuttua. Se ei
ole millään tavalla oikeutettua toimintaa. Meidän
täytyy mahdollisimman nopeasti luoda sellaiset pelisäännöt,
joilla saadaan heti poikki tämä epäterve
käytäntö näissä firmoissa,
joissa on paljon kasvotonta rahaa, joka automaattisesti kerätään
kaikilta palkansaajilta. Siinä ei ole semmoista tulosvastuuta
edes johdolla, että heidän tarvitsisi tehdä sitä rahaa,
vaan se raha sataa sinne yhtiön pankkitileille automaattisesti,
siinä ei ole sellaista vastuuta lainkaan kuin on yrityksissä,
joissa oikeasti tehdään sitä rahaa omalla
toiminnalla. Siinä mielessä pitäisi näiden
palkitsemisjärjestelmien siitä johtotyöstä olla
kohtuullisia, ja olen kiinteiden kuukausipalkkojen kannalla, koska,
kuten edustaja Pekkarinenkin äsken totesi, näitä järjestelmiä osataan
hyvin nokkelasti kiertää. Sitten kun yksi palkitsemisjärjestelmä on estetty,
niin heti keksitään toinen ja kolmas järjestelmä,
koska siihen tuntuu suomalaisen yritysjohdon keskuudessa riittävän
osaamista vaikka kuinka paljon.
Nyt kun ministeri Risikko on täällä paikan päällä,
toivoisin, että häneltä saisin näkemystä siihen,
mitä mieltä hän itse on näistä palkitsemisjärjestelmistä ja
sitten myös näistä kaupoista, joita on
viime aikoina ollut julkisuudessa, hyväksyykö hän
tällaisen menetelmän ja onko hänellä jotain
lääkkeitä tähän epäterveeseen
käytäntöön. Toivoisin mielelläni,
että hän vastaisi näihin kysymyksiin.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä aika paljon
improvisaatiota on joutunut harjoittamaan, ja yritän vielä tiivistää nämä ajatukseni.
Suomi on ollut aikaisemmin kohtuuden yhteiskunta myös
ylimpien johtajien palkkojen ja palkitsemisen osalta, ja vasta 1990-luvulla,
ehkä vielä 90-luvun loppupuolella meillä haluttiin omaksua — yritysjohtajat
halusivat omaksua ja konsultit tietysti halusivat heitä siinä auttaa — tämmöisiä amerikkalaisia
oppeja siitä, että johtajille peruspalkka maksetaan
vaan suunnilleen työssä olemisesta, kuten yksi
optioräätäli televisiossa kertoi, ja
varsinaisesta työstä pitää sitten maksaa
niin sanotuilla kannustimilla. Omaksuttiin oppi siitä,
että ei saada hyviä johtajia ja he loikkivat yhtiöstä toiseen
kauheata vauhtia, jos ei heitä sitouteta sitten näillä ylimääräisillä kannustimilla.
Tämä uusi tilanne, joka syntyi 90-luvun lopulla,
on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa me näemme erilaista
kohtuuttomuutta ja sellaista menettelyä, jolla ei ole mitään
tekemistä maltin eikä oikeudenmukaisuuden kanssa.
Tämä rapauttaa suomalaisten kansalaisten oikeudentuntoa,
ja kun me samaan aikaan, hallitus esimerkiksi, vaadimme kansalaisilta
uhrauksia, jotta saamme maamme talouden parempaan kuntoon, niin
kyllä näitä uhrauksia on aika vaikea
olla vaatimassa tilanteessa, jossa saamme lähes päivittäin
lukea lehdistä tai muualta mediasta, minkälaisia
"kannustimia" nämä yritysjohtajat toinen toisilleen järjestävät.
No, nyt sitten tullaan tähän kyseessä olevaan hallituksen
esitykseen ja työeläkelaitoksiin. — Joudun
menemään pönttöön jatkamaan.
(Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)
Herra puhemies! Työeläkelaitokset ovat siis suuria
omistajia suomalaisissa pörssiyhtiöissä,
ja kysymys kuuluu, onko meillä lainsäätäjinä ja valtiovaltana
oikeus asettaa joitakin toiveita niiden käyttäytymiselle
corporate governance -asioissa, palkitsemisasioissa ja joidenkin
mielestä varmasti monissa muissakin asioissa. Itse olen siis
sitä mieltä, että kun lainsäädännöllä viime kädessä luodaan
ja ylläpidetään koko työeläkejärjestelmää ja
lakisääteisesti kaikki joutuvat olemaan siinä mukana
ja meillä on hyvä järjestelmä,
niin meillä on myös oikeus esittää tiettyjä toiveita.
Sen haluan sanoa, että en usko, että nämä palkitsemisasiat
esimerkiksi vaikuttavat työeläkevarojen tuottoon,
eivät myöskään negatiivisesti. Nämä optioihmiset
ja muuthan aikanaan sanoivat, että kukaan ei uskalla luopua
optioista, ja varmasti nyt sanovat, että kukaan ei uskalla
luopua kohtuuttomista osakepalkkiojärjestelmistä. Minä taas
uskon, että me saamme hyviä johtajia, vaikka meillä ei
olisi amerikkalaisia palkitsemiskäytäntöjä.
Ei se johtaminen mitään rakettitiedettä ole.
Sitten jos meillä on joku suomalainen johtaja, joka
sen takia ei lähde suomalaisen yhtiön johtajaksi,
että Amerikassa tienaa paljon enemmän, niin en
minä tiedä, onko se niin suuri menetys suomalaiselle
yhteiskunnalle, jos tämmöinen henkilö,
jonka kohdalla kaikkein tärkeintä elämässä on
se, että rahaa tulee ja paljon, lähtee sitten
Amerikkaan vuolemaan kultaa. Ehkä on hyvä, että lähtee
ja tulee sitten takaisin tänne köyhään
syntymämaahansa säkkikaupalla rahaa mukanaan ja
toivottavasti enkelisijoittajana tai muuten laittaa ne rahat poikimaan
suomalaisissa yrityksissä. Eli totta kai se voi joidenkin
henkilöi-den kohdalla vaikuttaa, mutta sitä väitettä,
että tätä kautta me huonontaisimme suomalaisten
yritysten menestystä, kun ei saada niin hyviä ihmisiä vaativiin
tehtäviin, sitä en usko.
No, ei tämä ollut yhtään
vähemmän sekava kuin se ensimmäinenkään
puheenvuoro. Tiivistän tämän perusajatuksen
loppuun niin, että nyt kun valtio-omistaja myös
omalta kohdaltaan miettii valtionyhtiöiden palkitsemisohjeita,
minun mielestäni hallituksen ja vastaavien ministereiden
tulisi kutsua työeläkelaitosten johtajat keskusteluun
siitä, voitaisiinko jonkunnäköistä yhteistyötä ja
jonkinasteista edes yhteisymmärrystä löytää siitä,
että pyritään suomalaisissa pörssiyhtiöissä siihen,
että kaikkein yliampuvimmista tämmöisistä vääristymistä,
joita viimeisten vuosien aikana on syntynyt, päästäisiin
pikkuhiljaa eroon ja voitaisiin toimia tavalla, joka nyt edes jotenkin
vastaisi suomalaisen yhteiskunnan hyviä, vanhoja periaatteita
ja perinteitä. Tällä tavoin minun mielestäni
myös silloin edistettäisiin koko yhteiskunnan
tällaista koheesiota ja myönteistä yhteenkuuluvuutta,
jolla on oma merkityksensä koko yhteiskunnan kannalta.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Se on tietysti mielenkiintoinen kysymys tästä palkitsemisesta,
ketä pitäisi oikeasti palkita. Jos nyt ajatellaan
tätä lakiesitystä, niin me olemme säätämässä lakia,
joka merkittävästi — voidaan näin varmasti
sanoa — turvaa suomalaisten eläkeläisten
asemaa, parantaa myöskin näitten työeläkeyhtiöitten
asemaa. Nyt tässä sitten ikään
kuin siitä palkinnon, sikäli kuin nyt julkisuuteen
on uskominen, saavat nämä eläkeyhtiöitten
johtajat näinä erilaisina edustaja Zyskowiczin
arvostelemina palkitsemisjärjestelminä. Mutta
itse asiassa tämä esityshän on valmisteltu
sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosastolla. Kuinka
paljon Outi Antila, kuinka paljon muut hänen alaisensa,
jotka ovat tämän työn tehneet, minkälaisen
puhalluksen he saavat siitä, että he ovat olleet
itse asiassa parantamassa suomalaisen työeläkejärjestelmän
toimintaa? Kyllä tätä voi tietysti tarkastella
tältäkin kannalta.
Mutta tämä keskustelu täällä on
ollut tietysti ihan mielenkiintoinen. Kun tavallinen kansalainen
on tätä kuunnellut, niin kun me olemme näin yksimielisiä siitä,
että meillä on selkeä epäkohta ainakin
moraalisella tasolla tässä, ja olemme olleet sitä mieltä,
että siihen pitäisi puuttua vaikkapa nyt edustaja
Zyskowiczin esittämällä tavalla, niin
hän varmaan miettii, että "no, katsotaanpa, mitä tapahtuu".
Täällä on Mauri Pekkarinen, joka on Suomen
Keskustan merkittävä poliitikko, Ben Zyskowiczillä on
varmaan kohtuullisen merkittävä asema kokoomuksessa,
täällä on perussuomalaisten varapuheenjohtaja
ja sitten meitä vähän pienempiä nilkkejä muutama.
Täältä puuttuvat vihreät ja
sosialidemokraatit, mutta kun ehkä hekin ovat tätä mieltä,
niin eikö tällä porukalla, jos me olemme
kaikki yksimielisiä, olisi kenties mahdollista saada jotain
aikaiseksikin?
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Vaikka päivänkohtaisesti
on julkisuudessa erinäköisiä kauppoja
ja muuta kaikkien meidän tiedossamme ja eräät
päivälehdet ovat niitä ansiokkaasti pitäneet
julkisuudessa, niin minä haluan kuitenkin nyt todeta, että minusta
meidän, eduskunnan, tehtävä on löytää ne
periaatteet ja pelisäännöt, millä ja
minkä mukaan pitäisi toimia. Minä toivon,
että me emme eduskuntana ala olla käräjäoikeus.
Se ei ole minusta meidän tehtävämme.
Toinen huomio, kun ministeri on kohta puhumassa: Tässä muutama
viikko sitten paikallinen päivälehti kirjoitti
ja uutisoi, kuinka eräiden yhtiöiden johtohenkilöitten
lisäeläkkeet itse asiassa ovat järjestelyjä,
joidenka maksamiseen osallistumme me kaikki, niin että tavallisen
kansalaisenkin ikään kuin siivu, millä hän
rahoittaa näitä eläkkeitä, on
kasvanut näiden ratkaisujen seurauksena. Oikeastaan ministeriltä olisin
tiedustellut, josko hän tuntee tämän
asian — se oli kuitenkin sivun juttu Helsingin Sanomissa — mitä tälle
maailmalle oikein kuuluu, onko sitä selvitetty ja minkä verran.
Mitä vielä tulee näihin monien yhtiöitten
johtohenkilöitten palkkioihin, niin sanon vain aivan lyhyesti,
että kyllä se niin on, että kun käy
viime vuodelta läpi sata eniten ansainnutta, niin kyllä niiden
joukossa on todellakin erittäin paljon sellaisten yhtiöitten
johtohenkilöitä, jotka eivät johda edes
sellaisia yrityksiä, mitkä ovat ihan tämmöisessä avoimessa,
todellisessa kilpailussa. Se, että sellaisillakin aloilla
voidaan niin suuria palkkoja ja palkkioita nauttia, ei ihan oikein
ole, yhdyn siihen.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Hyvä, että täällä nyt
kuitenkin enimmäkseen ollaan samaa mieltä siitä,
että kohtuullisuutta pitää saada, mitä tulee
näihin palkitsemisjärjestelmiin. Ja tuskinpa meistä kukaan
on halunnut tätä amerikkalaista systeemiä,
joka tänne on 90-luvulla tuotu. Mutta kun me nyt sen tiedämme,
että tällainen tilanne meillä on näissä lukuisissa
yhtiöissä, niin nyt meidän täytyy
sitten alkaa purkaa sitä amerikkalaista systeemiä aina, kun
olemme sellaisissa kokouksissa, joissa pääsemme
vaikuttamaan asiaan: olemme täällä eduskunnassa,
jolloin teemme näitä yhtiöitä koskevaa
lainsäädäntöä, ja silloin
kun ylipäätänsä nämä palkkaus-
ja tulospalkkio-, kannustinpalkkiojärjestelmät
ovat esillä, niin aina sitten tulemme puuttumaan ja yritämme
tätä epäkohtaa yksissä tuumin
poistaa, koska on aivan kestämätöntä,
kun jatkuvasti saamme lehdistä lukea näistä kohtuuttomista
tilanteista.
Viimeksi Finnairin tilanteesta kerrottiin Helsingin Sanomissa.
Tuomo Pietiläinen oli tehnyt erinomaisen artikkelin, jossa
kerrottiin Finnairin johdon ylimääräisistä eduista,
joita heille maksettiin siitä hyvästä,
että he suostuivat olemaan firmassa töissä.
Ja sitten kun ajatellaan, että heille maksettiin tällaisia
bonuksia yhteensä 2,8 miljoonaa euroa ja jakajia oli 10 + 8
eli 18 henkilöä, niin keskimäärin
he saivat 150 000 euroa henkeä kohden siitä,
että suostuivat olemaan töissä tiettyyn
päivämäärään
saakka.
Kun duunaripuolella on sovellettu työsopimuksissa määräaikaisuuksia,
niin miksei siellä johdon piirissä voida ottaa
myös käyttöön selkeät
määräaikaiset työsopimukset:
jos tulee firmaan töihin, niin siinä vaiheessa
sitoutuu olemaan vähintään viisi vuotta
tai seitsemän vuotta kyseisessä firmassa töissä,
ei voi lähteä sieltä sitten, jos joku
heiluttaa isompia seteleitä edessä?
Kun Finnairia ajatellaan, niin siellä on rkp:läinen
taustavaikuttaja, hallituksen puheenjohtaja kyseissä firmassa,
Christoffer Taxell, ollut valmistelemassa tätä mallia
johdon sitouttamiseksi yhtiön tietyn tämmöisen
ylimenokauden yli ja on aivan käsittämätöntä,
kuinka poliittisesti kokeneetkin henkilöt voivat lähteä edistämään
tällaisia kohtuuttomia palkitsemisjärjestelmiä valtion-omisteisissa
yhtiöissä.
Sitten kun ajatellaan Finnairin tilannetta kaiken kaikkiaan,
niin siellä on henkilökuntaa yritetty supistaa
ja nipistää ja ulkoistaa monenlaisia toimintoja
viimeisten vuosien aikana eli henkilökunta on kyllä saanut
paljon Finnairissa joustaa. Sitten kun samanaikaisesti johdolle
annetaan tällaisia kohtuuttomia etuisuuksia, niin se ei
minkään työntekijäryhmän
asennetta firmaa kohtaan varmaan paremmaksi muuta. Jos yhtiössä on
mätää johtoa, niin usein se ei välttämättä pysty
johtamaan sitä yritystä edes sillä tavalla,
että työntekijät sitten tekisivät
sitä hyvää tulosta. Eli kun nähdään,
että johdolla on kohtuuttomia etuja, niin se ei välttämättä kannusta
yrityksen muita työntekijöitä, joita
on huomattavasti enemmän, parhaaseen mahdolliseen tulokseen.
Sitten kun ajatellaan vielä Finnairia erikseen, niin
siellä on johdon peruspalkka 611 000 euroa vuodessa
ja sitten sinne on kehitetty lyhyen aikavälin kannustinpalkkio,
se on 94 000 euroa, ja pitkän aikavälin
kannustinpalkkio, ja se on 72 000 euroa. Tämä tarkoittaa
sitä...
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Arvoisa edustaja, nyt mennään pikkusen kauaksi
aiheesta. Me olemme käsittelemässä siis
eläkelaitosten vakavaraisuutta koskevia säännöksiä,
ja siihen ei oikeastaan Finnairin toimitusjohtajan palkkiojärjestelmä kuulu.
Elikkä hieman lähemmäksi varsinaista
substanssia!
Kyllä, kiitoksia! Mutta se on hyvä, että tämä Finnairin
johdon palkitsemisjärjestelmä on avattu julkisuudessa.
Sitä kautta myös pystymme arvioimaan, minkälaisia
nämä muut palkitsemisjärjestelmät
ovat, koska useimmitenhan ne ovat salaisia, niistä ei kukaan
saa tietää yhtään mitään.
Nyt kuitenkin ainakin yhden firman tämä järjestelmä on
avattu julkisuudessa, ja hyvä näin.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tämä minun huomautukseni koskee tietysti kaikkia
puheenvuorojen käyttäjiä myöskin
jatkossa. En epäile ministeri Risikkoa tässä suhteessa,
hänellä nimittäin on seuraava puheenvuoro.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä keskustelusta,
varmasti se vielä jatkuukin, mutta minä nyt palaisin
tähän hallituksen esitykseen ensiksi, koska tämä keskustelu
meni nyt... (Mauri Pekkarinen: Siihen liittyi minun kysymykseni!) — Kyllä,
tässä oli monenlaista kysymystä, mutta sopii
teille varmasti, että minä puhun nyt ensin vähän
tästä hallituksen esityksestä ja sitten
mennään näihin kysymyksiin, koska tämä keskustelu nyt
aika lailla laajeni ja varmasti jossain vaiheessa vielä keskustellaan
niistä sitten uudelleen.
Totean nyt vain, että olen tyytyväinen siihen, että otitte
kantaa, että tämä esitys on ihan hyvä asia.
Tässähän on kysymys siitä, että halutaan
tehostaa nykyisin käytössä olevien, sijoitusriskejä ja
vakuutusriskejä varten varattujen kahden eri puskurin käyttöä ja
nyt ne yhdistetään yhdeksi riskipuskuriksi. Sijoitustuottoriskit
me tiedämme — mutta sitten nämä vakuutusriskit,
mitä ne erityisesti ovat, ja nehän erityisesti
nyt tällä hetkellä koskevat esimerkiksi
työkyvyttömyyseläkkeitä. Uusia
työkyvyttömyyseläkkeitähän
on 23 000 per vuosi, ja sehän on hurjan paljon.
Työkyvyttömäksi jäädään
keskimäärin noin 52-vuotiaana. Elikkä niitä on
niin paljon, ja tietysti tekemällä jotain sille,
että työkyvyttömyyseläkkeitä ei
tulisi niin paljon, voidaan myöskin helpottaa tätä riskinhallintaa.
Mutta nyt kuitenkin nämä kaksi puskuria ollaan
yhdistämässä, ja sitten täällä on
muutakin, niin kuin tuossa totesin, kuten esimerkiksi Finanssivalvonnalle
tällaisia toimia. Mutta sitten, arvoisat kuulijat, tämä todellakin lähtee
tästä nyt eteenpäin ja kuulemiset käynnistyvät
ja voidaan sitten katsoa, tarvitaanko siihen jotain hienosäätöä,
mutta hyvä, jos koette, että tämä on
hyvä esitys.
No, sitten täällä tuli puhetta näistä erilaisista muista
asioista, jotka liittyvät tähän. Jos
nyt ajatellaan näitä sijoituksia, niin lakihan
sanoo, että vakuutusyhtiöiden on sijoitettava
turvallisesti ja tuottavasti, ja tätä valvoo nimenomaan
Finanssivalvonta — sitä ei valvo sosiaali- ja
terveysministeriö vaan Finanssivalvonta. Nyt kun tässä on sitten
ollut näitä viimeaikaisia tapahtumia, niin olen
itsekin sitä mieltä, että se ei näytä hyvälle. Eivät
todellakaan näytä hyvälle nämä tapahtumat,
joita on tapahtunut. Olen julkisuudessa tämänkin
jo kertonut, että olen antanut tehtäväksi vakuutusosastolla
tehdä hallituksen esityksen ja nimenomaan näihin
hallintosääntöihin sellaisia muutoksia,
että lähipiirikaupat on päätettävä aina yhtiön
hallituksessa ja siitä on Finanssivalvonnalle raportoitava,
koska tällä halutaan nimenomaan sitä laaja-alaisempaa
näkökulmaa ja myöskin sitä läpinäkyvyyttä lisätä.
Meillähän on tällä hetkellä myös
eläkeyhtiöiden hallintoa koskeva lainsäädäntötyöryhmä,
elikkä hallintosäännöksiä arvioivan
työryhmän työ on tällä hetkellä käynnissä,
ja sen tehtävänä on arvioida kaikkia näitä hallintoon
liittyviä säädöksiä,
jotenka meillä on työ käynnissä,
ja tämä, että läpinäkyvyyttä nyt
lisätään, istuu siihen työhön.
Mitä muuta sen työn aikana vielä tapahtuu
ja arvioidaan tarvittavan, selviää aivan tämän
kevään aikana.
Täällä peräänkuulutettiin
sitä, että tapaisin ministeri Hautalan, ja voin
teille ilmoittaa, että olen jo ollut hyvin etukenossa,
koska se aika on jo varattu. Elikkä me tapaamme ja katsomme
liittyen näihin keskusteluihin, joita on käyty.
Edustaja Pekkarinen, jos vielä kerkeätte nyt kuunnella
sen, mistä kysyitte, elikkä te kysyitte näistä lisäeläkkeistä.
Nythän on ollut kaksi asiaa tapetilla lehdistössä,
nämä lisäeläkkeet ja sitten leskeneläkkeet.
Lisäeläkkeistä liittyen siihen, pitäisikö Suomessa
olla joku eläkekatto: pari kolme vuotta sitten tehtiin
selvitys ja katsottiin, että tällaisia eläkekattoja
ei tulisi suomalaisessa eläkelainsäädännössä olla,
ja sillä oli selkeät perusteensa niitä nyt
tässä sen enempää referoimatta. Sitten
oli näistä leskeneläkkeistä.
Meillä on eläkeneuvotteluryhmä, jota
vetää Eläketurvakeskuksen johtaja Jukka
Rantala, ja nämä leskeneläkeasiat ovat
siellä arvioitavina tällä hetkellä.
Pitää nyt kuitenkin muistaa, että eivät
kaikki niistä henkilöistä, jotka saavat
leskeneläkettä, ole mitään kroisospennosia,
vaan kyllä siellä on hyvin monenlaista, mutta
se on eläkeneuvotteluryhmän arvioitavana tällä hetkellä.
Kaiken tämän, mistä te täällä puhuitte,
minä ymmärrän oikein hyvin, ja nämä kaikki
ovat meillä luupin alla tällä hetkellä sosiaali-
ja terveysministeriössäkin. Olen kanssanne aivan
samaa mieltä siitä, että tämä,
mitä viime aikoina on tapahtunut näissä vakuutusyhtiöasioissa,
ei todella hyvältä näytä, ja
vaikka siinä ei olisi mitään juridista
ongelmaa nykylainsäädännön mukaisesti,
niin läpinäkyvyyttä pitää saada
lisää ja aina pitää pyrkiä poistamaan
sellaiset asiat, jotka herättävät pienenkin
epäilyksen, koska niin ei pidä olla, kysymys on
meidän yhteisistä rahoistamme.
Ben Zyskowicz /kok:
Puhemies! Ihan lopuksi vielä: on ihan selvää,
että kun konsultit tulivat 90-luvulla näiden johtajien
luokse ja kysyivät, haluatko miljonääriksi,
niin johtajat vastasivat myöntävästi.
Siinä olisi silloin tarvittu omistajien, kuten työeläkelaitosten — ja
sillä tavoin tämä liittyy nyt käsiteltävä oleviin
asioihin — aikamoista valppautta, jotta tämä asia
ei olisi lähtenyt sillä tavoin lapasesta kuin
Suomessa on tapahtunut. Ongelma on se, että suomalaiset
omistajat ovat todellakin työeläkelaitoksia ja
muita yhtiöitä ja muita ja siellä silloin,
kun ollaan ristiin rastiin ja samassa hyvä veli -kerhossa
ja sulle—mulle-kerhossa, ei ole sitä intressiä valvoa, että näissä kohtuutta
noudatettaisiin.
Varsinaisesti otin puheenvuoron vastatakseni edustaja Kettuselle,
kun hän kysyi puheitteni lisäksi tekoja. Totean
siis ensinnäkin, että näitä tekoja
niillä foorumeilla, missä olen voinut vaikuttaa,
on ollut, ja ne teot vaan eivät ole tietysti sillä tavoin
julkisuudessa, koska ne yhteydet eivät ole julkisia. Mutta
haluan sen lisäksi sanoa edustaja Kettuselle, että myös
puheet ovat tekoja eli uskon, että kun johtavat poliitikot
ja muut julkisesti ottavat kantaa näihin asioihin, niin
kyllä yritykset miettivät tai niiden ainakin tulisi
miettiä asioita myös maineensa kannalta.
Kyllä yksittäisen poliitikon mahdollisuus
vaikuttaa yhtiön, joka ei ole valtion omistuksessa, palkitsemiskäytäntöihin
tervehdyttävällä tavalla, on lähinnä sitä kautta,
että julkisen esiintymisen kautta pyrkii luomaan paineita
ja totta kai jos on pienomistaja, voi mennä yhtiökokoukseen
ja osallistua sitäkin kautta. Eli valtionyhtiöihin
me voimme vaikuttaa ja pitää vaikuttaa, työeläkeyhtiöön
toivottavasti voimme vaikuttaa, muihin lähinnä sitten
julkisen keskustelun kautta.
Keskustelu päättyi.