Täysistunnon pöytäkirja 20/2012 vp

PTK 20/2012 vp

20. TORSTAINA 8. MAALISKUUTA 2012 kello 16.09

Tarkistettu versio 2.0

Elintarvikkeiden alkuperämerkinnät

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustan ryhmä haluaa toivottaa kaikille naisille hyvää kansainvälistä naistenpäivää ja siirtyä iloisempiin aiheisiin: ruokaan, joka koskettaa kaikkia suomalaisia.

Tämä hallitus lupasi viedä eteenpäin ruokapoliittisen selonteon linjauksia, joilla suositaan lähi- ja luomuruokaa sekä vaaditaan alkuperämerkinnät näkyviin. Tilanne on tällä hetkellä se, että kuluttajaa johdetaan surutta harhaan käyttämällä nimikkeitä, jotka antavat mielikuvan kotimaisuudesta. Kotimainen meetvursti tai suomalainen ruisleipä on ilmeisesti hallituksen mielestä ihan ok, vaikka liha tulisi Brasiliasta ja jauhot Puolasta. Pakkausmerkinnöissä todetaan jatkuvasti virheitä. Edes eduskunnan ravintolassa emme voi tietää, onko kana tullut Thaimaasta vai kotimaasta. Pakkausmerkintöjen valvonta on kuntien vastuulla. Hallitus on istunut jo keväästä lähtien, emmekä ole saaneet lakiesitystä alkuperämerkinnöistä eduskuntaan. (Puhemies: Ja nyt tarvittaisiin kysymys!)

Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: onko pakkausten alkuperämerkintöjä koskeva laki valmistelussa, vai onko hallitus tässäkin asiassa toimintakyvytön?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ei ole toimintakyvytön näin naisten päivänäkään eikä minään muunakaan päivänä.

Alkuperämerkinnät tulevat suoraan tuolta EU-lainsäädännöstä, ja viime kesänä EU-parlamentti hyväksyi uusia säädöksiä, millä tavalla merkintöjä pitää tehdä, ja meidän mielestämme ne päätökset merkinnöistä, mitkä sieltä EU:sta tulivat, olivat aika puutteellisia, on erittäin pitkiä siirtymäaikoja, koska pitäisi merkitä ja millä tavalla pitäisi merkitä. Oikeastaan ainoa, mikä tällä hetkellä pitää merkitä kunnolla, on naudanliha. Sen suhteen me toivomme, että EU:ssa päästäisiin nopeammin liikkeelle. Toistaiseksi menemme tämän lainsäädännön mukaan, mikä on.

Mutta tämä hallitus ja meidän ministeriömme ovat joka paikassa korostaneet, että mikään ei estä merkitsemästä vapaaehtoisesti jo tällä hetkellä sitä, mistä elintarvikkeet tulevat. Jos täällä eduskunnan ruokalassa se, joka ruokalaa pitää, haluaa merkitä sen, mistä päin se kana on tullut sinne eduskunnan ruokalaan, sen voi tehdä koska tahansa. Ja sitä kuluttajan on syytä vaatia.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässäkin näkee, että usein me päättäjät puhumme kauniisti lähiruuasta, mutta toteamme, ettei asialle voi tehdä mitään. Kyllä voi. Lastemme ei ole pakko syödä muista maista rahdattua kanaa tai maitoa, ei myöskään kasviksia ja marjoja, jotka ovat salmonellan kantajia jätevedellä kastelun seurauksena.

Julkisessa ruokailussa voi suosia kotimaista, kun tehdään tästä strateginen päätös. Kysynkin: miksi ministerit eivät näytä esimerkkiä omissa ministeriöissään? Ministeriöissä tarjotaan lounaita ja päivällisiä. Mikäli ministeriöiden omissa hankinnoissa tärkeimmäksi osoittautuu vain hinta, on muu toiminta maa- ja metsätalousministeriön asettamaa julkisia ruokahankintoja edistävää neuvottelukuntaa myöten hurskastelua.

Kysynkin maa- ja metsätalousministeri Koskiselta: pitääkö mielestänne elintarvikkeita kilpailutettaessa minimivaatimuksena olla Suomen lainsäädännön taso ympäristön, eläintenhoidon ja hygienian osalta?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Jos lähtisi tästä positiivisemmasta päästä liikkeelle: meillä on pysyväisohje, ja tiedän, että pääministeri Katainen on antanut samanlaisen ohjeen, että aina kun me isännöimme tilaisuuksia, niissä tilaisuuksissa tarjotaan kotimaista lähi- tai luomuruokaa. Sen jälkeen keittiö valmistaa sitä. Toivon ja uskon, että tämän hallituksen muutkin ministerit noudattavat tätä samanlaista ohjetta, ja toivottavasti tämä leviää laajemmaltikin.

Suomesta löytyy loistavia esimerkkejä lähi- ja luomuruokaa tarjoavista ravintoloista ja myös kaupoista ja muista. Tämä lähi- ja luomuruoka on mennyt hyvää vauhtia eteenpäin, ja eilen siitä annettiin muun muassa selvitys, jonka perusteella teemme uusia toimenpiteitä, miten asiaa viedään eteenpäin. Hankintalainkin perusteella tänä päivänä voidaan kilpailuttaa hankintoja siinä mielessä, että voidaan katsoa ei pelkästään hintaa ratkaisevana tekijänä vaan muitakin kriteereitä voidaan käyttää. Esimerkiksi eilisessä tilaisuudessa saimme hyvän esimerkin sieltä Savosta päin: Kiuruvedellä on tehty loistavaa työtä siinä, millä tavalla hankintaa voidaan ohjeistaa niin, että myös lähi- ja luomuruoka pärjäävät kilpailussa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Vähän niin kuin ministeri Koskinen tuossa totesi, meillä on suosituksena hallituksessa, että tarjoamme suomalaista, mielellään luomuruokaa. Tämä on muutos edellisiin hallituksiin, mutta ei niin, että tämä on täysin kategorinen. En voi sanoa, että esimerkiksi Kesärannassa vieraille tarjotaan vain ja ainoastaan suomalaista ruokaa, mutta tänään tulee Portugalin pääministeri käymään, ja siinä taitaa olla valtaosaltaan suomalaista ruokaa. Se on myös suomalaista ruokakulttuuria, ei pelkästään raaka-ainetta, vaan suomalaista ruokakulttuuria, jota tarjotaan ja edistetään. Minusta tämä on pieni asia, ei tämä maata merelle viskaa, mutta kuitenkin koen sen tärkeänä, että edistämme tätä asiaa vähän toisella tavalla kuin aikaisemmin. Ruokateollisuus on erittäin suuri mahdollisuus Suomelle. Se on kulttuurinen, se on tapakulttuurinen, mutta se on myös iso taloudellinen mahdollisuus Suomen kaltaiselle puhtaalle maalle.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! On tärkeä, että ruokakulttuuria edistetään ja edistetään sitä, että suomalaiset enimmässä määrin ostavat kotimaista ruokaa, ostavat luomuruokaa, jos se on mahdollista. Voin todistaa, että valtioneuvosto ainakin omalta osaltaan tätä periaatetta pyrkii edistämään, nimittäin sain valtioneuvostolta häälahjaksi lahjakortin suomalaista lähiruokaa ja luomuruokaa myyvään kauppaan. (Naurua)

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oma elintarviketuotanto, suomalainen lähiruoka on, totta kai, myös suuri kansantaloudellinen kysymys. Onhan elintarvikesektorimme kaiken kaikkiaan suurin tai ainakin toiseksi suurin tuontia korvaava kotimarkkinasektori. Suomalaisen ruuan käytön lisääminen on myös monella tavalla kestävyysvajetta pienentävä tekijä. Haluaisinkin pääministeriltä kysyä: kehysriihi on tulossa, kuinka te haluaisitte huomioida tämän merkittävän elintarvikesektorin tuontia korvaavan merkityksen näissä kehysriihikeskusteluissa myönteisellä tavalla?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskisella on varmasti paljon hyviä ideoita, mutta luulen, että ihan kaikkia niitä toiveita ei voida toteuttaa, mutta aihepiiri on siitä huolimatta äärettömän tärkeä.

Kysymys on kaikista eniten kahdesta asiasta. Ensimmäinen on se, että suomalainen elintarviketuotanto on kannattavaa, ja toinen on se, että kuluttajat vaativat ja valitsevat. Tähän jälkimmäiseen puoleen voidaan vaikuttaa ehkä joillakin poliittisillakin toimilla, mutta erityisesti tässä katse suuntautuu kauppaan ja myös siihen, että suomalaista ruokakulttuuria itsessään arvostetaan — suomalaista kokkiosaamista, suomalaista kouluruokailua — että julkisia hankintoja tehtäessä valitaan jollakin muullakin perusteella kuin pelkästään hinnan perusteella.

Tässä itse asiassa on vähän laajemmat hartiat sitten kuin pelkästään maan hallitus, mutta ilomielin teemme oman osuutemme. Minä uskon erittäin vahvasti siihen, että tulevina vuosina elintarviketalous, ruokakulttuuri, voisi olla Suomelle työllistävä ja talouskasvua tuova sektori aivan toisella tavalla kuin tähän mennessä.

Janne  Sankelo  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on todella tärkeä asia, niin kuin tässä keskustelussa on jo esille tullut. Suomalaiset kuluttajat, kauppa ja ravintolat haluavat lisää lähiruokaa. Yrittäjiä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä riittävästi, eivätkä lähiruuan kysyntä ja tarjonta kohtaa. Pienyrittäjän arkea ovat mutkikkaat säädökset, markkinatiedon puute sekä huoli taloudellisesta kannattavuudesta. Nykyhallitus on asettanut maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi luomu- ja lähiruuan kääntämisen vahvaan nousuun. Se on erinomainen asia. Kuluvan viikon tiistaina julkaistussa lähiruokaselvityksessä todettiin muun muassa, että alalta puuttuu yhteistyötä ja koordinaatiota kaikilla tasoilla. Kysyisinkin ministeri Koskiselta, miten hallitus aikoo vahvistaa selvityksen pohjalta lähiruuan saatavuutta Suomessa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tämä selvitys, mikä silloin tiistaina julkistettiin, on erittäin hyvin tehty, ja se oli ensimmäinen askel tässä hallituksen lähiruoka- ja luomuruokaohjelmassa, eli ensin kartoitettiin näitä ongelmia ja pullonkauloja, tämän jälkeen sitten ryhdytään ratkomaan niitä. Ensi viikolla ministeriössä aloittaa lähiruokakoordinaattori, jonka tehtävänä on muun muassa käydä tämä selvitys huolella läpi ja sen jälkeen tehdä omia esityksiä, millä tavalla asia etenee. Tämän kevään aikana valmistuu tämä varsinainen lähiruokaohjelma, jota sitten lähdetään viemään eteenpäin niillä vähäisillä rahoilla, mitä nyt olemme saaneet lisää tähän asiaan.

Myös yksi hyvä asia on todeta, että tämä keskustelu niin täällä tänään eduskunnassa kuin muutenkin julkisuudessa käyty keskustelu lähiruuasta antaa varmasti mahdollisuuksia monille yrittäjille, ja moni yrittäjä toivottavasti miettii, olisiko tässä sen tyyppistä asiaa, missä minunkin yritykseni voisi laajentaa tai menestyä tai synnyttää uutta yritystoimintaa tälle alalle. Kannustan tietysti kaikkia ihmisiä tälläkin sektorilla yrittäjyyteen niin kuin ylipäätään.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalmari otti täällä esille todella tärkeän asian elikkä tämän lähiruuan, jota meillä on todella ihan hankintalain puitteissa mahdollista edistää, jotta se otetaan esimerkiksi kuntastrategiaksi, niin kuin meillä tuolla Oulun puolessa Vaalan kunta on ottanut, niin että se ohjaa todella selkeästi sitten kouluruokailua. Kyllä tämän voisivat toteuttaa vaikka kaikki Suomen kunnat. Kysymys kuuluu: aikooko hallitus edistää julkisissa hankinnoissa lähiruuan edistämistä? Opetusministeri Gustafssonille kysymys: onko tämä ruokakasvatus otettu tarpeeksi huomioon kouluissamme opetusohjelmissa?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Puhemies! Syksyllä, kun jaoimme erilaisia hankerahoja, niin muistaakseni yksi hanke suuntautui nimenomaan siihen, millä tavalla lisätään tietoisuutta kunnissa hankintalain hyväksikäyttämismahdollisuuksista, eli millä tavalla julkisia hankintoja voidaan kilpailuttaa ja millä tavalla ja mitä valintakriteereitä voidaan käyttää. Tämä etenee, ja onneksi myös julkisuudessa on paljon hyviä esimerkkejä, mistä kuntapäättäjät voivat itsekin ottaa sitten oppia, millä tavalla kannattaa kilpailuttaa, jos halutaan suosia lähiruokaa.

Yksi esimerkki oli se, mikä tuli Kiuruvedeltä, kuinka tuoretta leivän pitää olla siellä koulussa, kuinka monta tuntia pitää olla leipomisesta. Jos siinä on tiettyjä aikarajoja, niin on selvää, että kaikkihan eivät siihen kilpailuun pysty vastaamaan. On monia muitakin hyviä esimerkkejä. Olennaista on tässä, että tämä tietoisuus lisääntyy, ja tämähän on myös loistava paikka ajatellen tulevia syksyn kunnallisvaaleja. Tässä varmaan saadaan paikallisia teemoja nostettua myös kuntavaalikeskusteluun.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Edustaja Mattilan kysymys koskien tätä ruokakasvatusta, ruokakulttuuria suomalaisissa niin peruskouluissa kuin oppilaitoksissa laajemminkin on mielestäni hyvinkin tärkeä. Olen eri yhteyksissä puhunut paljon ja nostanut esille peruskoulun osalta laajemminkin arvokasvatuksen mutta myöskin tapakulttuurin, ja näen, että hyvät ruokailutavat, hyvä, monipuolinen ruoka, riittävän ajan varaaminen kouluruokailulle niin, että se mahdollisuuksien mukaan myös tapahtuisi valvotusti, on mielestäni erittäin tärkeä asia. Nyt kun tuntijakoa uudistetaan ja sen jälkeen myöskin opetussuunnitelmia, tulen huolehtimaan siitä, että noin laajasti ottaen tähän ruokakasvatukseen tullaan kiinnittämään opetussuunnitelmaperusteissa huomiota.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On hyvä, että pääministeri otti esille ruuantuotannon kannattavuuden. Se on se kaiken a ja o. Siitä kaikki lähtee, että meillä suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa on.

Arvoisa hallitus, teillä on kaksi asiaa, vähintäänkin kaksi asiaa, jotka eivät maksa mitään, jotka yhdistävät ruuan tuottajan ja kuluttajan oikeudet ja oikeudenmukaisuuden. Toinen on tämä edustaja Kalmarin esiin nostama alkuperäasia. Siinä on kysymys myöskin erittäin paljon kuluttajan oikeusturvasta, mitä hänelle aidosti kerrotaan, mutta samalla sillä on erittäin suuri merkitys myös ruuan tuottajalle. Toinen on se, että nykyiset markkinat, elintarvikemarkkinat, jotka eivät toimi oikeudenmukaisella tavalla tuottajien suuntaan, ne laitetaan toimimaan. Molemmissa tai kummassakaan näissä ei ole fiskaalisia vaikutuksia. Toivon, että ne laitetaan mahdollisimman nopeasti liikkeelle eikä odoteta EU:ta apuun tässä asiassa vaan olla proaktiivisia. Kolmas asia on, että viljelijöitä piinaava hallinto, jota me olemme kaikki (Puhemies: Nyt on minuutti täynnä, arvoisa edustaja!) olleet kehittämässä, sen vähentäminen ja kaventaminen on myöskin yksi, joka ei myös maksa mitään, ja myönteisiä vaikutuksia saa aikaan.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Jos näistä kolmesta asiasta otan kopin kahdesta. Kilpailuasiat kuuluvat ministeri Ihalaiselle.

Ensinnäkin alkuperämerkinnöistä täällä aiemmin totesin, että EU:ssa on menossa omaa lainsäädäntöä, joka tulee velvoittavaksi meille, meidän mielestämme valitettavan hitaasti. Tässäkin viesti kentällä on ollut se, että vapaaehtoisesti saa merkitä koko ajan. Kaupasta onneksi tänä päivänä — ja ravintolastakin — löytyy hyviä esimerkkejä siitä, että on haluttu vapaaehtoisesti kertoa kuluttajille, mistä tuote on peräisin, millä tavalla se on tuotettu jne. Eli monissa paikoissa täällä ruualla on ihan konkreettisesti kasvot, jopa niissä pakkauksissa. Se on hyvä asia. Toivottavasti tämä menee eteenpäin.

Byrokratiaan liittyen olen samaa mieltä edustaja Lepän kanssa siitä, että aivan liian paljon meillä on hallintoa ja byrokratiaa. Yksi paikka, missä sitä arvioimme uudelleen jälleen kerran, on tuleva maatalousuudistus, ja onneksi nyt myös monissa muissa jäsenmaissa on havahduttu huomaamaan, että ehkä näitä asioita voisi tehdä vähän yksinkertaisemminkin ja myös vähän halvemmalla. Tämä on yhteinen savotta, mikä on meillä kaikilla edessä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Kysymys on loppuun käsitelty.