Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys, jossa ehdotetaan säädettäväksi laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Tällä korvataan voimassa olevat painovapauslaki ja radiovastuulaki ja lisäksi ehdotetaan muutettavaksi eräitä muita lakeja.

Ehdotetulla lailla on tarkoitus antaa perustuslain sananvapaussäännöksen mukaisia tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Lähtökohtana on, että säännökset soveltuisivat saman sisältöisinä kaikkiin joukkoviestinnän muotoihin viestien tallennus-, julkaisu- ja jakelutekniikasta riippumatta, eli on pyritty niin sanottuun välineneutraaliuteen.

Lakiehdotus sisältää säännöksiä julkaisu- ja ohjelmatoiminnan harjoittajan velvollisuuksista, vastine- ja oikaisuoikeudesta, tietolähteen suojasta, julkaistun viestin sisältöön perustuvasta rikos- ja vahingonkorvausvastuusta, pakkokeinoista sekä seuraamuksista ja syyteoikeudesta.

Tämän paketin yhteydessä on käsitelty myöskin lakialoite 66/2002, joka on tavallaan rinnakkaisaloite hallituksen esitykselle. Aloitteessa ehdotetaan säädettäväksi valtakunnallisesta joukkoviestinnän eettisestä neuvottelukunnasta. Tämä lakialoite esitetään hylättäväksi tässä yhteydessä.

Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä lukuisin huomautuksin ja muutosehdotuksin. Nämä lukuisat huomautukset ja muutosehdotukset eivät niinkään johdu siitä, että tämä olisi huonosti valmisteltu, vaan siitä, että tämä uusi todellisuus, joka liittyy sähköiseen viestintään, on selvästi paljon vaikeammin meille kaikille hahmotettavissa kuin perinteinen graafinen media taikka radio- taikka televisiotodellisuus. Digitaalinen todellisuuskin aukeaa huomattavasti paljon helpommin ainakin osalle meistä kuin tämä Internet-todellisuus, ja meidän perinteiset ajattelutapamme hahmottaa mediaa ja todellisuutta eivät enää sovellu näihin välineisiin. On tullut aivan uuden ajattelun aika, ja etujoukoissa kulkeminen on todellinen haaste kaikille toimijoille.

Perustuslakivaliokunta pitää lähtökohdiltaan perusteltuna esityksen tavoitteita keventää nykyistä sääntelyä viestinnän sisällön valvonnasta ja välttää tarpeetonta erityissääntelyä. Sääntelyn kokoaminen yhteen, periaatteessa kaikkia joukkoviestinnän muotoja koskevaan säädökseen on valiokunnan mielestä sinänsä perusteltua. Välineneutraalisuuteen pyrkivässä sääntelyssä on kuitenkin otettava riittävästi huomioon myös viestintävälineiden erityispiirteitä. Tässä valiokunnan mielestä on onnistuttu joissakin kohdissa, esimerkiksi säännöksissä vastineesta ja oikaisusta.

Lakia sovelletaan myös tietoverkon välityksellä harjoitettavaan viestintään. Tästäkään lähtökohdasta ei sinänsä ole huomautettavaa. Myös tietoverkossa harjoitettavaa sananvapauden käyttämistä on tarpeen säännellä. Verkkoviestintään liittyy kuitenkin monia sellaisia erityispiirteitä, joiden vuoksi sääntelyä on aiheellista eriyttää. Lakiehdotus sisältääkin verkkoviestintään sovellettavia erityissäännöksiä esimerkiksi verkkoviestin lähettäjän tunnistamistietojen tallentamisesta ja luovuttamisesta samoin kuin verkkoviestijakelun keskeyttämisestä. Tällaiset säännökset johtuvat lähinnä verkon teknisistä ominaisuuksista.

Viestintä verkossa poikkeaa perinteisestä joukkoviestinnästä toisessakin mielessä. Tietoverkkoa nimittäin käyttävät muihin välineisiin verrattuna poikkeuksellisen laajasti myös yksityiset henkilöt samoin kuin kansalaisjärjestöt ja vastaavat yhteisöt, eikä näiden harjoittama viestintä ole sellaisenaan rinnastettavissa kustannus-, radio- ja televisioyhtiöiden harjoittamaan organisoituun julkaisu- ja ohjelmatoimintaan. Samanlaisten velvoitteiden asettaminen yksityisille henkilöille ja viestintäyhtiöille ei ainakaan kaikilta osin ole perusteltua, vaan saattaa käytännössä kaventaa yksityisten henkilöiden tosiasiallisia mahdollisuuksia käyttää sananvapautta verkossa.

Valiokunta on tarkastellut ehdotettua sääntelyä näiden näkökohtien valossa ja tehnyt lakiehdotukseen yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmeneviä muutoksia. Valiokunnan tekemistä muutoksista haluan erityisesti nostaa esiin verkkojulkaisun määritelmän ja sen ympärillä käydyn rajankäyntikeskustelun sekä vastuun viestistä.

Ensinnäkin, verkkojulkaisulla tarkoitetaan 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti. Määritelmä on sääntelyn kannalta merkityksellinen, sillä lain säännökset esimerkiksi vastaavan toimittajan määräämisestä, päätoimittajarikkomuksesta, tallentamisvelvollisuudesta ja vastineoikeudesta koskevat myös verkkojulkaisua.

Määritelmän lähtökohtana esityksessä on verkkojulkaisun rinnasteisuus aikakautiseen julkaisuun. Tyypillinen esimerkki verkkojulkaisusta on sanomalehden verkkoversio. Tästä ei ole huomautettavaa. Ongelmallista on sen sijaan, että verkkojulkaisuun kiinteästi liittyvät yleisölle avoimet keskustelupalstat, kuten irc-, chat- ja news-palstat, voisivat esityksen perustelujen mukaan muodostaa verkkojulkaisun osan. Toisaalta perusteluissa todetaan, että esimerkiksi tietoverkossa olevia reaaliaikaisia keskusteluryhmiä ei pidetä verkkojulkaisuina.

Sääntelyn täsmentämiseksi valiokunta on täydentänyt määritelmää niin, että verkkojulkaisun edellytetään olevan laadittu julkaisijan tuottamasta taikka käsittelemästä aineistosta. Keskustelupalstat ja vastaavat eivät tämän mukaisesti ole verkkojulkaisun osia, ellei julkaisija toimituksellisesti käsittele niillä julkaistavaa aineistoa.

Toinen ongelma näyttäisi liittyvän niin sanottuihin verkkoportaaleihin, jotka voivat sisältää esimerkiksi uutisia, keskustelupalstoja ja mahdollisesti laajankin valikoiman erilaisia verkkopalveluja tai linkkejä niihin. Tällaisilla verkon sivustoilla on sanomalehden verkkoversion piirteitä, mutta niitä ei voida pitää sanomalehden kaltaisena yhtenäisenä kokonaisuutena. Niille, toisin kuin laissa tarkoitetuille verkkojulkaisuille, ei myöskään ole tyypillistä, että sivusto julkaistaisiin informaatiosisällöltään uudistettuna kokonaisuutena aikakautisen julkaisun tapaan päivittäin, viikoittain tai muuten säännöllisesti.

Valiokunta muistuttaa siitä esityksen perusteluista ilmenevästä lähtökohdasta, että verkossa pysyvästi olevan sivuston päivittämiseksi luonnehdittava muuttaminen ei sellaisenaan tee sivustosta laissa tarkoitettua verkkojulkaisua. Määritelmässä tarkoitettu julkaisemisen säännöllisyys kohdistuu sivuston kokonaisuuteen, ei sen johonkin osaan. Tämä koskee portaaleja yhtä hyvin kuin esimerkiksi yritysten tai kansalaisjärjestöjen tavanomaisia kotisivuja. Selvää valiokunnan mielestä lisäksi on, ettei verkkojulkaisuna voida pitää sellaista verkkosivua, johon on vain koottu niin sanottuja linkkejä verkon muille sivuille tai muihin verkkopalveluihin. Toinen asia on, että portaalista tai miltä tahansa kotisivulta voi olla pääsy palveluun, joka täyttää lain määritelmän verkkojulkaisusta.

Vaikka portaalit eivät sellaisenaan ole verkkojulkaisuja eivätkä avoimet keskustelupalstat verkkojulkaisun osia, eivät ne jää sääntelyn ulottumattomiin. Verkossa julkaistut viestit ovat laissa tarkoitettuja verkkoviestejä, ja niihin sovelletaan muun muassa säännöksiä verkkoviestien tunnistamistietojen luovuttamisesta ja verkkoviestin jakelun keskeyttämisestä. Viestin mahdollisesta lainvastaisesta sisällöstä vastaa se, jota rikoslain mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena. Rikoslain yleisten oppien mukaan määräytyy näin ollen myös portaalin tai keskustelupalstan ylläpitäjän vastuu siinä julkaistujen viestien sisällöstä.

Palstan ylläpitäjän rikosoikeudellinen vastuu voi tulla arvioitavaksi, jos tämä esimerkiksi sallii palstan muodostuvan rikosoikeudellisen viestin julkaisukanavaksi. Ylläpitäjän mahdollinen vahingonkorvausvastuu määräytyy vastaavasti vahingonkorvauslain yleisten säännösten perusteella. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että portaalien ja keskustelupalstojen ylläpitäjät seuraavat viestintää sivustoillaan. Tämä koskee erityisesti verkkojulkaisujen yhteydessä olevia keskustelupalstoja ja siksi verkkojulkaisujen vastaavia toimittajia. Myös hallituksen on aiheellista seurata näiden viestintämuotojen kehitystä ja arvioida mahdollisen erityissääntelyn tarvetta. Valiokunta on tehnyt 1 momentin 1 kohtaan sanonnallisen tarkistuksen.

Muutama huomio 6 §:n asiasta, joka sisältää ohjelman ja verkkojulkaisun tallentamista koskevia säännöksiä. Ohjelmien ja verkkojulkaisujen tallentaminen edellyttää julkaisijoilta ja ohjelmatoiminnan harjoittajilta teknisiä ja taloudellisia voimavaroja. Sääntelystä johtuvaa rasitusta on laissa ja sen perusteluissa pyritty monin tavoin keventämään. Velvollisuuden täyttämiseksi otettujen tallenteiden säilyttämisaikaa ei kuitenkaan ole syytä säätää kovin pitkäksi. Vastine- ja oikaisuvaatimuksen esittämisen kannalta riittävä olisi 14 päivän säilytysaika. Kun otetaan huomioon, että tallenteilla voi olla merkitystä myös riita- ja rikosasiassa, on 21 päivän säilytysaikaa valiokunnan mielestä pidettävä kohtuullisena. Valiokunta on muuttanut pykälää tällä tavoin ja poistanut useasti muutettavia verkkojulkaisuja koskevan erityissäännöksen tarpeettomana.

Verkkoviestin tunnistamistietojen tallentamisesta haluan mainita seuraavaa: Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen valmisteltavana on ehdotus sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi, jolla on tarkoitus panna kansallisesti täytäntöön henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Kansallinen täytäntöönpano on direktiivin mukaan toteutettava 31. lokakuuta 2003 mennessä. Sääntely tunnistamistietojen tallentamisvelvollisuudesta on tällaisessa tilanteessa tarkoituksenmukaisinta toteuttaa yhtäläisin perustein sähköisen viestinnän tietosuojasta annettavalla lainsäädännöllä. Valiokunta on tämän vuoksi poistanut pykälän.

Vastineoikeudesta haluan todeta sen, että edellytyksenä on, että henkilöllä on perusteltu syy katsoa asianomaisessa julkaisussa tai ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään. Vain tällöin syntyy vastineoikeus. Vastineoikeuden perusteena on siis objektiivisin perustein arvioitava seikka eikä henkilön subjektiivinen kokemus.

Verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräyksestä totean, että valiokunta pitää tällaisen pakkokeinon olemassaoloa perusteltuna, jotta sisällöltään selvästi rikolliset viestit voidaan viime kädessä tuomioistuimen päätöksellä määrätä verkosta poistettaviksi. Tuomioistuimen tulee kuitenkin ottaa huomioon suhteellisuusperiaatteen vaatimukset ja toimia sen mukaisesti.

Verkkoviestin jakelun keskeyttämisoikeudesta sääntely on valiokunnan mielestä ongelmallista sen vuoksi, että se rajoittaa laitteen ylläpitäjän keskeyttämisoikeuden vain rasistiseen ja pornografiseen aineistoon. Valiokunnan mielestä operaattorilla voi ja tulee olla oikeus keskeyttää muidenkin sisällöltään selvästi lainvastaisten viestien kuin säännöksessä mainittujen pitäminen yleisön saatavilla. Valiokunta onkin poistanut tuon pykälän.

Lopuksi haluan todeta lainkohdasta, joka on herättänyt kaikkein eniten keskustelua erityisesti traditionaalisen median puolella, ja se on entinen 25 §, joka nyt muotoutuu 23 §:ksi ja koskee kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaisemista. Pykälässä säädetään tuomioistuimen mahdollisuudesta määrätä aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa julkaistavaksi tieto kunnian tai yksityiselämän loukkaamista koskevasta tuomiosta. Tieto tuomiosta on tuon pykälän 2 momentin mukaan julkaistava maksutta tuomioistuimen määräämässä kohtuullisessa laajuudessa. Tuomioistuimen asiana ei perustuslakivaliokunnan mielestä kuitenkaan pidä olla uutisen laajuuden ja vielä vähemmän sen sisällön määritteleminen. Sen vuoksi valiokunta on poistanut momentista maininnan tuomioistuimen tällaisesta tehtävästä. Näin ollen tuomioistuin voi antaa vain määräyksen tuomiota koskevan tiedon julkaisemisesta. Asianomaisen vastaavan toimittajan lakiin perustavana velvollisuutena taas on huolehtia siitä, että tieto tuomiosta julkaistaan kohtuullisessa laajuudessa. Valiokunta onkin muuttanut pykälää tällä tavoin.

Muilta osin viittaan mietintöön.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! On kuitenkin vähäistä se, mitä perustuslakivaliokunta puhuu. Täällä näkyy hallintovaliokunnan puheenjohtaja Väistö kohta esittelevän kuusi mietintöä peräkkäin. Ehkä tästä perustuksen mietinnöstä vielä muutama sana.

Mehän kävimme erittäin mielenkiintoisen ja avartavan, jopa syvällisen keskustelun valiokunnassa tästä sinänsä vaikeasta sananvapauskysymyksestä, koska asiaan liittyy hyvin monenlaisia elementtejä. Ehkä vaikeimmaksi muodostui asia, jonka puheenjohtaja Kokkonen jo esittelikin yhtenä asiana, kysymys verkkojulkaisusta ja siitä, mitä se tarkoittaa. Valiokunta päätyi siihen, että sitä epäselvyyttä, joka sen määrittelyssä oli, tuli täsmentää ja tarkentaa, ja tässä mietinnössä varsin tarkasti nyt sitten otetaan asiaan kantaa ja toimitaan tavalla, joka on vähintäänkin tarkkarajainen.

Siitä oltiin kuitenkin selkeästi tietoisia, että ongelmia on muissakin kohdissa. Lainsäädännössä pitää joka tapauksessa tehdä jotakin, jos ongelmia edelleen ilmenee ja asiat eivät suju asianmukaisella ja kohtuullisella tavalla. Ei voi olla niin, että ikään kuin teknisten määritelmäkysymysten tai lainsäädännön määritelmäkysymysten vuoksi jollakin tavalla joku osa tiedonvälityksestä olisi ikään kuin vähemmin lainsäädännön kohteena. Kaikkihan on asianmukaisissa sananvapauden puitteissa myöskin sääntelyn kohteena, koska kaikesta voi joutua vastuuseen siitä, mitä tulee sanotuksi taikka tehdyksi, vaikka ennakkosensuuria meillä ei ole muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Tähän liittyen valiokunta totesi muun muassa näin: "Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että portaalien ja keskustelupalstojen ylläpitäjät seuraavat viestintää sivustoillaan. Tämä koskee erityisesti verkkojulkaisujen yhteydessä olevia keskustelupalstoja ja siksi verkkojulkaisujen vastaavia toimittajia. Myös hallituksen on aiheellista seurata näiden viestintämuotojen kehitystä ja arvioida mahdollisen erityissääntelyn tarvetta."

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oli myöskin lakialoite, jonka ed. Rauhala ja muut kristillisdemokraattisen ryhmän jäsenet olivat allekirjoittaneet. Se tietysti vanhaan tapaan hylättiin sinänsä lakialoitteen muodossa. Esitimme aloitteessa, että joukkoviestinnän eettisten ongelmien ja eettisen monimuotoisuuden vuoksi nimettäisiin aivan virallisella päätöksellä tämmöinen joukkoviestinnän eettisiä kysymyksiä käsittelevä neuvottelukunta. Valiokunta ei toki tässä muodossa sitä esittänyt laiksi, mutta totesi kauniisti, että pitää keskustelua joukkoviestinnän eettisistä kysymyksistä sinänsä hyvin tärkeänä, mutta katsoo, että tällaista keskustelua varten mahdollisesti tarvittavien pysyväisluonteisten toimielinten perustaminen soveltuu luontevimmin kansalaisjärjestöille ja viestintäalalle itselleen.

Lakialoitteemme taustalla oli tietoisuus siitä, että Suomessa rikosoikeuteen perustuvat sananvapausongelmien käsittelyt ovat suhteellisen harvinaisia. Tämä menettelytapa ei ikään kuin ole kovin paljon suomalaista kulttuuria. Vaikka laki siihen toki täyden mahdollisuuden antaa ja toki sitä myös käytetään, siihen jollakin tavalla Suomessa ei ole totuttu. Sitten nämä pehmeämmät, vapaaehtoisuuteen perustuvat sääntelymuodot, Julkisen sanan neuvosto ja vastaavan kaltaiset vapaaehtoiset menettelyt, ovat tietysti sillä tavalla pehmeitä, että niistä ei suoraan välttämättä varsinkaan nopeasti asioita johdu.

Voisi sanoa, että sananvapauden ja sitten rikollisessa mielessä sopimattoman aineiston välillä, sananvapauden oikean käytön ja rikollisen toiminnan välillä, on kuitenkin sellaisia alueita, joissa joskus joudutaan miettimään, mikä on sopivaista, mikä on rakentavaa, mikä rakentaa kuulijaa ja mikä rakentaa myöskin viestin lähettäjää. Näitten kysymysten sääntelyssä tietysti ei ole pieni asia se, että joukkoviestinnässä toimittajilla on omat eettiset sääntönsä ja että nuo säännöt olisivat myöskin vakavamminkin säänneltyjä, niin että ikään kuin yhteisesti olisi sovittu, että näin ja näin menetellään.

Voisi jatkossa ajatella jopa tuollaista toimintatapaa, jossa tietyt alalla toimijat, esimerkiksi Internetin alueella, ilmoittautuisivat siihen joukkueeseen, joka hyväksyy tietyt pelisäännöt ihan selkeästi ja yksiselitteisesti, ja olisi ikään kuin tällaisten sertifioitujen, laadukkaitten, markkinoiden alue. Tämä saattaisi nimenomaan monien nuorten ja lasten vanhempia helpottaa, koska nuorten ja lasten kohdalla nimenomaan nämä sopivaisuuskysymykset ovat hyvin tärkeitä, ei niin, ettei myöskin aikuisten ihmisten kohdalla joskus, ja useinkin, elämässä sattuisi tilanteita, joissa toivoisi, että jotakin ei olisi tullut sanotuksi.

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Sananvapauslaki on täsmentynyt eduskuntakäsittelyssä, ja tuota täsmentämistyötä on tehty hyvässä yhteistyössä perustuslakivaliokunnan ja oikeusministeriön kesken. Ehkä historiankirjoitusta ajatellen on hyvä tässä yhteydessä muistuttaa joistakin alustavista vaiheista ennen hallituksen esityksen antamista, joissa koetettiin juuri sitä tavoitetta toteuttaa, että sananvapaus mahdollisimman täysimääräisesti toteutuisi ja samalla kuitenkin suojattaisiin yksityisyyttä ja muita kansalaisten oikeushyviä sananvapauden käytössä tehtäviä loukkauksia vastaan.

Tässä käytiin keskusteluja alan, siis toimittajajärjestöjen, myös kustantajien, tiedotusvälineiden, kanssa ja nähdäkseni löydettiin aika hyviä ratkaisuja, jotka nyt ovat pitäneet myös eduskuntakäsittelyssä. Tällaisia keskustelun kohteina olleita kysymyksiä olivat esimerkiksi vastineoikeus, kuinka laajana se on ja kuinka se voidaan turvata yhtä lailla uusissa viestintävälineissä kuin mikä vakiintunut käytäntö on lehdistössä.

Toiseksi, tähän liittyen tuomion julkaisuvelvollisuutta vastustettiin aika laajasti median puolelta, siis lähinnä kustannustalojen puolelta. Se on kuitenkin aika vallitseva tapa maailmalla, että tämmöinen langettava tuomio pitää julkaista, ja näkisin sen välttämättömäksi osaksi toimivaa järjestelmää. Siinä tämä perustuslakivaliokunnan täsmennys, että siitäkin on vastaava toimittaja vastuussa, on ihan paikallaan.

Kolmas kiistelty ja myöskin aiemmasta sananvapaustoimikunnan ehdotuksesta tarkennettu asia oli lähdesuoja. Siinähän erityisesti toimittajajärjestöt olivat innokkaasti nostamassa sapelia taisteluasentoon. Asiallisesti siinä säilyi ennallaan ja oikeastaan vahvistuikin tämä lähdesuoja, kun se tuodaan samalla ajatusmallilla myös uuteen viestintätekniikkaan.

Päätoimittajan asema oli sitten mielenkiintoinen kysymys. Tässähän välivaiheessa ehdotuksessa oli pudotettu tavallaan päätoimittaja siltä vastaavan toimittajan jalustalta, jolle tämä vuosikymmeniä vanha painovapauslaki oli nostanut päätoimittajan. Tällähän on suora yhteys sitten toisen tyyppiseen sananvapausajatteluun: kuinka paljon sananvapauden käytännön työntekijät, toimittajat, saavat vapautta suhteessa julkaisijaan. Pidinkin hyvänä, että tätä esitystä pystyttiin muuttamaan, siis jo ennen hallituksen esityksen antamista, siten että vastaavan toimittajan vastuu mutta myös valta julkaisun sisällöstä on laaja. Siellähän on tuo 4 §:n viimeisen, 3 momentin määräys, että "vastaavan toimittajan tehtävänä on johtaa ja valvoa toimitustyötä, päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä sekä huolehtia hänelle tässä laissa säädetyistä muista tehtävistä". Tämähän on aika paljon, kun toimitus käyttää toisten tiloja ja laitteita, toisten pääomalla pyörittää julkaisua. Kuitenkin tässä sanotaan hyvin selvästi, että päätoimittaja johtaa ja valvoo ja päättää julkaisun sisällöstä. Sehän on hyvin yksiselitteisesti sanottu, että myöskään kustannustalon sisällä eivät sitten esimerkiksi omistajan tai taloushallinnon edustajat voi tulla sanomaan, minkä sisältöisiä juttuja lehteen taikka julkaisuun tulee. Vastaava pätee sähköisen tiedotusvälineen puolella.

Pidän hyvänä, että tuo linjaus on toteutunut, ja kaikkinensakin uusi sananvapauslaki edustaa nyt hyvin mallikelpoista sääntelyä. Tähän normiston uusimiseen oli perustuslain toimeksianto. Painovapaussäädöstö oli vanhaa. Tähän nyt on ehkäpä juuri tällä hetkellä koko maailmankin mitassa pioneeritapaan pystytty sisällyttämään verkkojulkaisua, sähköistä tiedotusmaailmaa, koskeva sääntely hyvin saman sisältöisenä ja vastaavana kuin perinteinen painettua sanaa koskeva sääntely on ollut. Tämä keskeinen tavoite, välineneutraalius, on siinä toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Edelleen jää ongelmia vastuun toteutumisessa. Mehän tiedämme, että juuri nettimaailmasta löytyy vastuuttomasti levitettävää törkyaineistoa vaikka kuinka paljon. Ehkä tätä uudenlaista eettistä neuvottelukuntaa enemmän kaivattaisiinkin tällaista, lainausmerkeissä, törkyaineiston raivausneuvostoa, joka voisi tähän ongelmaan puuttua, että ainakin tällaiset vastuulliset julkaisijatahot, operaattorit, pitäisivät nykyistä huolellisemmin vahtia siitä, minkälaista aineistoa heidän tekniikkansa kautta maailmalle levitetään. Tämä sananvapauslaki ei ratkaisua tähän tuo, mutta sen periaatteet ovat hyvä ohjenuora, kun haetaan niitä teknisiä ja toiminnallisia keinoja, joilla tämän niin sanotun saasteaineiston ongelmaa uudessa viestintätekniikassa pystytään vähentämään.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Paula Kokkonen selvitti mietintöä varsin seikkaperäisesti. Itse haluan nostaa esiin vain kaikkein isoimman ongelmakohdan. Ongelmana valiokunnassa oli käsitellä perinteistä joukkoviestintää ja niin sanottua nettiä yhteismitallisesti, ja ongelmat olivat nimenomaan verkkoviestin ja verkkojulkaisun puolella. Valiokunta pyrkikin mahdollisimman aukottomaan määrittelyyn, mutta sen verran hankalasta kentästä on kyse, että monin kohdin jouduttiin suoraan sanottuna hahmottamaan tulevaa. Toivottavasti ei, mutta mahdollista onkin, että tähän lakiin joudutaan puuttumaan ehkä aivan lähiaikoinakin, jollei valiokunnan tulevaisuuden haarukointi ole osunut täysin kohdalleen. Valiokunta edellyttääkin, että hallitus seuraa lain hengen toteutumista.

Erinomaista kuitenkin on, että sääntely on saatu aikaan ja pelisäännöt myös verkossa ovat nyt olemassa, verkossa, joka tuntuu paikoin olevan varsinainen villi länsi. Toivottavasti tästä nyt sitten yksittäisen kansalaisen oikeusturva paranee myös verkon puolella.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa ed. Karhun puheenvuoron johdosta, että mehän totesimme tuossa toivovamme, että hallitus seuraa tarkoin kentän kehitystä ja ryhtyy sitten tarvittaessa toimenpiteisiin. Yhdyn siihen, mitä ministeri Koskinen totesi, että paljon on asioita, jotka pitäisi pystyä raivaamaan netin sivuilta, mutta meillä ei tänä päivänä ole keinoja. Erityisesti tuo erilaisten viestien jäljittäminen on hyvin hankala tehtävä. Mutta tässä ovat kyllä keskeiset toimijat hyvin vakavasti liikenteessä ja ovat pyrkimässä luomaan omat eettiset sääntönsä. Me olemme korostaneet eri yhteyksissä ja myös tuossa mietinnössä sitä, että jokainen tällainen vakavasti otettava verkon ylläpitäjä on kyllä velvollinen myös silloin tällöin vähän vilkaisemaan, mitä siellä sivuilla on, ja siivoamaan sivut, jos siellä on asiattomuuksia. Jokainen on tietysti itse vastuussa siitä, mitä tekee tai jättää tekemättä; normaalit rikosoikeuden säännöt pätevät myös tällä alueella.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Paula Kokkonen aivan oikein kiinnitti huomiota tähän eettiseen puoleen, mikä liittyy joukkoviestimiin. Tähän todella toivoisi käytännössä kiinnitettävän huomiota, koska siellä on hyvin monenlaisia chattisivuja, joitten olemassaoloon muun muassa poliisiviranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota, joten todella toivon, että tähän eettiseen sisältöön kiinnitetään huomiota, että ne olisivat tarkoituksenmukaiset.