Täysistunnon pöytäkirja 21/2002 vp

PTK 21/2002 vp

21. KESKIVIIKKONA 6. MAALISKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

2) Laki opintotukilain 7 §:n muuttamisesta

 

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on 21 yliopistoa ja korkeakoulua eli yksi yliopisto pyöreästi 243 000:ta henkilöä kohti. Vastaava luku Ranskassa on yliopisto 670 000:ta henkilöä kohti. Asukkaita Ranskassa on noin 58 miljoonaa ja 87 yliopistoa, joista 20 on Pariisissa. Opiskelijoita Suomessa oli noin 160 000 vuonna 2000 ja ammattikorkeakouluissa, joita on 31, noin 114 000. Ulkomailla opiskelee suomalaisia noin 7 000.

Suoritettuja tutkintoja vuonna 2000 Suomessa oli noin 17 000 ja ammattikorkeakouluissa vastaavasti 14 000.

Korkeakoulututkinnon suorittamisen aika on Oecd-maiden pisimpiä Suomessa ollen 6 vuotta. Ranskassa vastaava luku on 5,3 vuotta ja Saksassa 6 vuotta. Pohjoismaista korkeakoulututkinto suoritetaan Ruotsissa 4,7 vuodessa, Tanskassa 4,4 vuodessa ja Islannissa 2,8 vuodessa. Islannin matala luku selittyy sillä, että siellä opiskellaan lainan turvin.

Läpäisykerroin Suomessa on hyvä ollen 75, Ranskassa 55, Saksassa 72 ja Tanskassa 67. Keskeyttämiskerroin saadaan vähentämällä luvusta 100 edellä mainitut luvut.

Ranskassa lääketieteellisessä ja ainakin Saksan liittotasavallan aikoihin juridisessa tiedekunnassa otettiin, jos nyt sanotaan ratakiskomallilla, kaikki sisään ja karsittiin matkalla sitten heikoimmasta päästä opiskelijoita pois. Ainakin Saksassa tenteissä sai käydä kolme kertaa. Jos ei päässyt läpi, jatko-opinnot tiedekunnassa missä tahansa valtakunnan alueella loppuivat siihen.

Opintotuki koostuu siis opintorahasta, opintolainasta ja asumislisästä, ja yleensä puhutaan opintotuesta kokonaisuudessaan. Opintotuen piirissä olevista noin 490 000 opiskelijasta 61 prosenttia sai opintotukea Kelan tietojen mukaan — tämä koskee lukuvuotta 1997—1998 — eli keskimääräinen opintotukietuus oli pyöreästi 1 400 markkaa kuukaudessa tuensaajan keski-iän ollessa 21 vuotta, naisten osuuden 57 prosenttia, naimisissa olevien ja elatusvelvollisten osuus oli 10 prosenttia ja vanhempien luona asui 26,7 prosenttia. Noin 22 000 korkeakouluopiskelijaa sai kesällä opintotukea.

Jos verrataan suomalaista opintotukea pohjoismaisiin, opintotuki on tasoltaan parhain Ruotsissa. Siellä vanhempien luona asuminen ei pienennä tukea. Opintorahan osuus on korkein Tanskassa, se on 66 prosenttia, ja Suomessa 55—66 prosenttia asumislisä mukaan laskien. Norjassa ja Ruotsissa osuus on 28 prosenttia. Islannissa, kuten äsken jo mainitsin, opiskelijan on selvittävä pelkällä lainalla.

Kun yksi henkilö, opiskelija, saa opintotukea ja asumislisää, niin keskimääräisesti hänen tulonsa kuukaudessa ovat 2 470 markkaa. Vastaavasti jos henkilö, työtön, asuu yksin, hän saa työmarkkinatukea ja yleistä asumistukea keskimääräisesti noin 3 880 markkaa kuukaudessa. Siis opiskelija saa kuukaudessa 1 410 markkaa vähemmän. Sitten puhutaan siitä, että työnteon ja yrittämisen pitää olla kannattavaa. Mielestäni opiskelun jos minkä pitää olla kannattavaa, koska se tähtää siihen, että henkilö pystyy itse hankkimaan elantonsa ja elättämään perheensä. Viittaan tässä KTM:n kansliapäällikön Erkki Virtasen sitaattiin: "Panostukset tutkimukseen ja osaamiseen ovat elinkeinopolitiikkamme kulmakivi."

Mielestäni se, että opiskelija saa kuukaudessa noin 1 500 markkaa vähemmän rahaa käyttöönsä kuin henkilö, joka on työttömänä, on selkeä epäkohta, joka tulee pikaisesti korjata. Siksi olenkin tehnyt tämän lakialoitteen, jonka tarkoituksena on taata sellainen elintaso opiskelijalle, että hän voi opiskella mahdollisimman nopeasti ja suoriutua ilman merkittäviä taloudellisia ongelmia opiskelustaan nopeasti. Mielestäni ei pidä olla niin kateellinen, ettei voi antaa opiskelijan käydä töissä, mikäli hän opiskelujen ohessa jaksaa vielä töissä käydä ja tienata ja yrittää, koska sillä lailla päästään kiinni työpaikkoihin ja saadaan työkokemusta.

Summa summarum: Yliopisto-opiskelijoiden opintoihinsa käyttämä aika on ennätyksellisen pitkä maassamme. Pitkät valmistumisajat nousevat ajoittain julkiseen keskusteluun ja huolestuttavat monia. Usein opintojen venymiseen on syynä työssäkäynti opintojen aikana. Opintotuki ei riitä kattamaan opiskelijoiden elinkustannuksia. Tämä on todettu myös Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön, Kansaneläkelaitoksen ja opetusministeriön rahoittamassa tutkimuksessa "Yliopisto-opiskelijoiden toimeentulo ja opintotuki 1900-luvun Suomessa". Velkaantumisen pelossa opintolainan ottamista lykätään ja toimeentulo hankitaan mieluummin työssäkäynnillä. Toiseksi on aloja, kuten tietotekniikka, joilta opiskelijat houkutellaan töihin hyvin pian opintojen alkamisen jälkeen. Opintojen viivästyminen tuo kuluja korkeakouluille ja myös yhteiskunnalle. Opintotuen tulee olla riittävän suuri, jotta se takaa opiskelijalle mahdollisuuden täysipäiväiseen opiskeluun.

Ehdotan, että kullekin tutkinnolle lasketaan keskimääräinen suoritusaika, jonka aikana opintotuki on niin suuri, ettei työssäkäynnin pakkoa ole. Opintojen pidentyessä muista kuin painavista syistä yli keskimääräisen ajan opintotuki pienenee asteittain. Keskimääräistä opintoaikaa laskettaessa siihen huomioitaisiin kaikki kalenterikuukaudet. Opintotukea saisi siis myös niin sanotuilta lomakuukausilta. Tällä järjestelmällä kannustettaisiin opintoihin keskittymiseen ja niiden ripeämpään läpiviemiseen. Toivon, että tämä lakialoite otetaan käsittelyyn tai ainakin tämän sisältöä vietäisiin eteenpäin reippaasti.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmen aloitteella on erittäin hyvä tarkoitus eli ohjata opintoaikoja lyhentymään nykyisestä. Tämä aloite on toteuttamiskelpoinen sillä edellytyksellä, että todellakin opintotuki opiskeluaikana olisi riittävän suuri, kuten ed. Nurmi itsekin totesi.

Toinen edellytys mielestäni sille on, että selkeästi määriteltäisiin painavat syyt, joiden nojalla voitaisiin katsoa, että opintotukea ei sitten alennettaisi, vaikka opiskeluaika pidentyisikin yli keskimääräisen ajan. Ajattelen, että painaviksi syiksi tulisi ehdottomasti laskea esimerkiksi perhesyyt. Naisopiskelijoilla on varsin tavallista, että lasten synnyttämisen ja hoitamisen vuoksi opinnot viivästyvät. Tätä tulisi pikemminkin tukea, jotta perheet perustettaisiin riittävän varhaisessa vaiheessa eikä jätettäisi lasten synnyttämistä liian myöhään.

Toinen asia, mihin mielestäni pitäisi ymmärryksellä suhtautua, on opiskelijoiden mielenterveysongelmat, erilaiset nuoruusvuosiin liittyvät kriisivaiheet, jotka myös ovat omiaan hidastamaan opintoja.

Näillä edellytyksillä ajattelen, että ed. Nurmen aloite olisi tarkoituksenmukainen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan yhtyä hyvin lämpimästi ed. Tuija Nurmen tekemään lakialoitteeseen, jolla tulisi tuntuva parannus opiskelijoitten taloudelliseen asemaan. Ed. Tuija Nurmi käytti äsken erinomaisen hyvän puheenvuoron, jonka ajatuksiin haluan myöskin yhtyä.

Opintotukihan ei riitä kattamaan opiskelijoitten opiskelu- ja elinkustannuksia. Meillä Suomessa toki on tilanne varsin hyvä sikäli, että itse yliopistojen ja korkeakoulujen tarjoama opetus sinällään on ilmaista. Meillä ovat kirjastopalvelut käytettävissä ilmaiseksi. Kansainvälisesti vertailtuna moniin maihin nämä ovat jo hyviä asioita. Mutta siitä huolimatta meidän on kiinnitettävä nimenomaan opiskelijoitten toimeentuloon huomiota sillä tavalla kuin ed. Nurmi on aloitteessaan tuonut esille.

Syksyllä 2000 tein vastaavan sisältöisen toimenpidealoitteen, jossa ehdotin, että opiskelijan tuki ja asumislisä pitäisi saattaa samalle tasolle kuin on vastaavasti työttömän kansalaisen kohdalla. Näkisin tämän nimenomaan opiskeluun kannustavana asiana. Tuolloin, kun aloitteen tein, eräs suuren perheen isä kertoi hyvät esimerkit siitä, kuinka heillä oli useita lapsia, jotka olivat opiskelemassa, ja kuinka näitten opiskelijoitten toimeentulo oli huomattavasti heikompi kuin heidän koulutovereittensa, jotka, ikävä kyllä, olivat työttöminä. No, opiskelijan kohdallahan on toiveita, että aikanaan työtä saa, ja siihenhän opiskelu tähtää ja vie eteenpäin.

Mutta valitettavasti on myös todellisuutta, että aina ei ole suinkaan ollut viime vuosina varmuutta, että hienon tutkinnon suorittamisen jälkeenkään nimenomaan koulutusta vastaavaa työtä olisi saanut. Ehkä, kun niin sanotut suuret ikäluokat jäävät aikanaan eläkkeelle, silloin on pulaa keskimääräisesti työhön tulevista koulutetuista henkilöistä ja tilanne paranee. Mutta juuri tämän todellisuuden tuntien opiskelijat tuntiessaan epävarmuutta siitä, saako työtä, pyrkivät välttämään velanottoa, mikä sinänsä on tietyllä tapaa terve asia.

Opiskelijoitten työssäkäyntiä ei myöskään pitäisi kadehtia. Pidän sitäkin elämässä hyvänä asiana. Opiskelija saa elämänkokemusta, saa tiettyä meriittiä jatkoelämäänsä varten, ja näin ollen, jos opiskelija haluaa olla työssä, näkisin, että sen ei tarvitsisi, mikäli tulot ovat kohtuullisen normaalit, olla vielä opintotukiakaan välttämättä vähentämässä, koska sittenhän tulee verottaja, joka ottaa sen, mikä yhteiskunnalle kuuluu.

Ed. Tuija Nurmi on tuonut hyvin tärkeän asian juuri tässä esille, että opintotukea saisi siis myös niinä kuukausina, jotka ovat niin sanottuja lomakuukausia. Tämä on hyvin perusteltua muun muassa sen takia, että opiskelijat paljolti voisivat myös nuo ajat käyttää opiskeluun.

Ed. Räsänen toi hyvin ansiokkaasti inhimillisiä tekijöitä esille. Elämä ei ole kaavamaista, juuri niin kuin hän toi esille. Naisopiskelijoille voi tulla perhe-elämässä äitiyden onni, ja tämä aiheuttaa muutoksia, jotka pidentävät opiskeluaikoja, kuin myös erilaiset terveydelliset kysymykset saattavat, ei vähiten mielenterveyden alalla, aiheuttaa sen, että opinnot pitkittyvät.

Edelleen on eräs mysteeri, nimenomaan yliopisto-opiskelujen, sanoisinko, professorin valta. Ainakin ennen vanhaan, kun muistelen omia opiskeluaikojani Helsingissä, professori saattoi simputtaa täysin oman mielivaltansa mukaisesti ja aiheuttaa opiskelijalle parin kolmen vuoden lisäajan yliopistossa viipymiseen. Pikemminkin se oli tavanomaista kuin poikkeus. Ehkä nyt on menty vähän parempaan. Mutta jos tuollaisen mielivallan takia, jota mikään yhteiskunta ei voi kontrolloida, opinnot pitkittyvät, helposti se aiheuttaa myöskin muita ongelmia.

Arvoisa rouva puhemies! Lämpimästi kannatan ed. Nurmen lakialoitetta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsäselle haluaisin sanoa painavia syitä koskevaan kohtaan vielä seuraavan kommentin. Mielestäni varmasti paras painavat syyt ratkaiseva elin olisi jokin riippumaton lautakunta, joka arvioisi tilanteen. Ehkä niistäkin syistä, mitä ed. Oinonen kuvasi, sen tulisi olla riippumaton lautakunta. Tottahan on, että paras aika lasten saannille naisilla on 19—25 vuotta, eli silloin olisi naisen terveellisintä saattaa lapset maailmaan. Täytyy myöntää rehellisyyden nimissä, että opiskelu, perhe-elämä ja lasten saanti on mieluisa, mutta erittäin rankka yhdistelmä ja se varmasti kuuluu painaviin syihin.

Tutkimuksethan osoittavat, että mitä parempi koulutus on, sitä taatumpaa on työllistyminen. Mielestäni tämä takaisi myös innokkuuden hakeutua opiskelemaan, koska opiskelijoilla on muitakin ongelmia opintotukien ja asumislisien kanssa kuin ne, mitkä toin esille.

Ed. Lauri Oinoselle haluaisin sanoa, että nyt, kun hän puhui aloitteestaan, muistan hämärästi sen. En ollut tarkistanut asiaa, tein tämän aloitteen ihan aatteen palosta. On hyvä, että asiaa viedään eri puolueissa eteenpäin.

Vielä kerran haluan siteerata kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikköä Erkki Virtasta ja sanoa, miten hän eilisessä keskustelussa sanoi — tämä on vapaa sitaatti — että hanttihommia ei tulevaisuudessa ihmisillä tule olemaan, ja lisään siihen vapaasti, että valitettavasti, koska varmasti yksinkertaisia töitä pitäisi olla, että saataisiin kaikki mukaan rakentamaan yhteistä yhteiskuntaamme kykyjensä mukaan.

Keskustelu päättyy.