3) Hallituksen esitys ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän
kehittämiseksi
Opetusministeri Tuula Haatainen
Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsittelyyn nyt
annetulla esityksellä vahvistetaan ammattikorkeakoulujen
tutkintojärjestelmää luomalla ammattikorkeakoulututkintojen rinnalle
ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Nyt käsillä oleva
ehdotus on osa pidempää ammattikorkeakoulu-uudistusta,
jota ryhdyttiin toteuttamaan jo 90-luvun alussa tavoitteena luoda yliopistojen
rinnalle työelämäläheisiä ja
ammatillisesti suuntautuneita korkeakouluja, jotka tarjoavat profiililtaan
erilaisia korkeakoulututkintoja kuin yliopistot. Tavoitteena oli
myös parantaa koulutusjärjestelmäämme
siten, että se olisi kansainvälisesti rinnastettavissa,
ja myös tarkoituksena oli lisätä kansainvälistä yhteistyötä.
Runsaassa kymmenessä vuodessa ammattikorkeakoulut ovat
vakiinnuttaneet paikkansa korkeakoululaitoksen toisena vahvana pilarina. Niiden
asema ja tehtävät ovat selkiytyneet, ja ne ovat
saavuttaneet arvostetun aseman kansallisesti ja myös kansainvälisesti.
Tämän esityksen taustalla on hallitusohjelma, jossa
päätettiin selkeyttää ammattikorkeakoulututkintojen
asema ja kelpoisuus korkeakoulututkintojen järjestelmässä.
Hallituksen hyväksymässä koulutuksen
ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa päätettiin
esityksen antamisesta ammattikorkeakoulututkintojen tutkintojärjestelmän
kehittämisestä ammattikorkeakoulututkintojen jatkotutkintojen
arvioinnin perusteella. Nyt eduskunnalle annetulla hallituksen esityksellä ammattikorkeakoulututkintojärjestelmän
kehittämiseksi jatketaan suomalaisen korkeakoulutuksen
duaalimallin vahvistamista.
Ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämisellä vastataan
sekä työ- ja elinkeinoelämän
kasvaviin osaamisvaatimuksiin että kansainväliseen
kehitykseen. Esityksen tavoitteena on, että osalle ammattikorkeakoulun
perustutkinnon suorittaneista tarjotaan nyt mahdollisuus suorittaa
oman orientaationsa puitteissa työelämäläheinen
tutkinto, jotta he voisivat syventää ja laajentaa
ammatillista osaamistaan. Ammattikorkeakouluissa olisi jatkossa
ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja.
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liitettäisiin
tutkintonimike ja lyhenne "ylempi amk". Pääsyvaatimuksena
olisi perustutkinnon lisäksi kolmen vuoden työkokemus.
Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat
opinnot järjestetään koulutusohjelmina. Laajuudeltaan
nämä koulutusohjelmat ovat vähintään
lukuvuoden ja enintään puolentoista lukuvuoden
päätoimisten opintojen mittaisia. Vähintään
olisi opiskeltava 60 opintopisteen, enintään 90
opintopisteen verran. Opetusministeriö päättää kustakin
käynnistettävästä koulutusohjelmasta
erikseen ammattikorkeakoulujen esitysten perusteella. Ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot ovat mahdollisia kaikilla
koulutusaloilla ja kaikissa ammattikorkeakouluissa tarpeen mukaan
verkostoitumalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita
sitä, että koulutusta järjestettäisiin
nyt tästä lähtien jokaisessa ammattikorkeakoulussa
sen kaikilla koulutusaloilla. Päätettäessä ammattikorkeakoulun
tai useamman ammattikorkeakoulun yhdessä esittämästä koulutusohjelmasta
erityistä huomiota kiinnitetään ehdotetun
koulutuksen tarpeellisuuteen ja koulutusohjelman laatuun.
Arvoisa puhemies! Ehdotuksen mukaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon
voi suorittaa joustavasti työn ohella siirtymättä työmarkkinoiden
ulkopuolelle. Näin muodostuu tehokas ja taloudellinen tapa
suorittaa uuden tyyppinen tutkinto. Nämä tutkinnot
mahdollistavat ammattikorkeakoulujen osaamispohjan vahvistamisen sekä syvenevän
yhteistyön ammattikorkeakoulujen ja työelämän
välillä. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot
toteutetaan ammattikorkeakouluille suunnatuilla aikuiskoulutusvoimavaroilla.
Työvoiman koulutusrakenteen muuttuessa aikuiskoulutusta
on tarpeen kohdentaa uudella tavalla. Opistoasteen tutkintoa ammattikorkeakoulututkinnoksi
täydentävien määrä laskee, ja
erikoistumisopinnot voidaan jatkossa toteuttaa nykyistä tiiviimpinä ohjelmina.
Työmarkkinoilla jo olevien yli 120 000 ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneen koulutustarve on jatkuvasti kasvussa. Ylemmillä ammattikorkeakoulututkinnoilla
pyritään aiempaa korkeatasoisempaan, työelämäläheiseen
aikuiskoulutukseen. Opiskelupaikkoja on tarkoitus vuosittain lisätä siten,
että vuonna 2008 noin 2 000 ammattikorkeakoulututkinnon
suorittanutta aloittaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
johtavat opinnot.
Hallituksen esityksen antamista on edeltänyt kokeilukausi
sekä monipuolinen kokeilun seuranta ja arviointi. Ammattikorkeakoulujen
jatkotutkintoja koskeva kokeilu on ollut käynnissä vuodesta
2002, ja se päättyy heinäkuun lopussa. Kokeilukokemukset
ovat hyviä. Kokeilun seurantatulosten perusteella opiskelu
on kytkeytynyt tiiviisti työelämään.
Työelämäläheisyys on toteutunut
opetussuunnitelmissa, opiskelijavalinnassa ja myös opiskelussa.
Keskeinen osa jatkotutkinto-opiskelua on ollut työelämän
kehittämistehtävä. Keskeiseksi toimintatavaksi
osoittautui verkostoituminen eri ammattikorkeakoulujen jatkokoulutusohjelmien,
työelämäedustajien ja kansainvälisten
yhteistyökumppanien kanssa. Kokeilussa mukana olleet opiskelijat
ovat yleensä pitkän työkokemuksen omaavia,
keski-ikäisiä aikuisopiskelijoita.
Korkeakoulujen arviointineuvoston asettama kansainvälinen
asiantuntijatyöryhmä arvioi kokeilut. Ryhmän
mielestä ohjelmat ovat korkeatasoisia ja yhteistyö työelämän
kanssa onnistunutta. Työryhmä suositti tämän
koulutuksen vakinaistamista. Tämän korkeatasoisen
kansainvälisen arviointiryhmän käsityksen
mukaan ohjelmat vertautuvat täysin muiden maiden vastaaviin
ammatillisesti suuntautuneisiin masters-ohjelmiin.
Hallituksen esitystä valmisteltaessa on pidetty tärkeänä lähtökohtana
kansainvälistä viitekehystä. Korkeakoulujemme
ja niiden tutkintojärjestelmien tulee olla kansainvälisesti
kilpailukykyisiä. Bolognan prosessi on vauhdittanut tutkintojärjestelmien
uudistamista Euroopassa. Sen myötä tutkintorakenteet
ovat muuttumassa eri Euroopan maissa siten, että niin yliopistoissa kuin
ammatillisesti suuntautuneissa korkeakouluissa voidaan suorittaa
sekä ensimmäisen syklin bachelor-tutkintoja että toisen
syklin master-tutkintoja. Vaikka tutkintorakenteet yhdenmukaistuvat,
on tarjolla kasvavasti erilaisen profiilin omaavia tutkintoja. Korkeakoulujen
kansainvälinen yhteistyö ja opiskelijaliikkuvuus
painottuu jatkossa yhä voimakkaammin masters-ohjelmiin.
Useiden Euroopan maiden ammatillisesti suuntautuneissa korkeakouluissa
järjestetäänkin jo masters-ohjelmia.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulupolitiikassa ei ole perusteiltaan
mikään muuttunut. Perustutkinnon suorittaneiden
halutaan sijoittuvan suoraan työelämään
ja vasta työelämässä työskentelyn
jälkeen siirtyvän, jos siihen on tarvetta ja halua,
tutkintoon johtaviin jatko-opintoihin. Tässä yhteydessä on
myös muistettava yliopistollisten maisteriopintojen ja
ammattikorkeakoulujen jatko-opintojen selkeä perusero. Yliopistojen
maisterikoulutuksessa annetaan menetelmälliset ja teoreettiset
edellytykset tieteellisen työn tekemiseen. Sen sijaan ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot
on tarkoitettu ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille mahdollisuudeksi
vahvistaa työelämärelevanttia osaamistaan.
Esitetty ylempi ammattikorkeakoulututkinto on sisällölliseltä profiililtaan,
tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan yliopistojen
maisteriopinnoista poikkeava, mutta korkeatasoinen ja kansainväliset
mitat täyttävä toisen syklin tutkinto.
Arvoisa puhemies! Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vakinaistamisen
myötä selkiintyy ammattikorkeakoulutuksen rooli
osana meidän korkeakoulujärjestelmäämme.
Uudistuksen myötä korkeakoulujärjestelmämme
pystyy paremmin myös vastaamaan kansainväliseen
kehitykseen ja olemaan mukana eurooppalaisessa yhteistyössä.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä duaalimalli palvelee
sitä lähtökohtaa, mikä alun
perin oli jo sivistysvaliokunnan tahtotila. Sitten tuo verkostoituminen
on myös hyvä asia, mutta voidaanko sillä nyt
sitten todellisuudessa taata, että laadullisesti korkeatasoiset
oppilaitokset antavat jatkotutkintoa ja että ne lähtevät
todellakin työelämän tarpeista? Se on
tietysti opetusministeriön päätöksen
alaisena, mutta kun tiedän nämä poliittiset painostukset,
mitkä aina tulevat, niin pystytäänkö tämä laadullisuus
siinä turvaamaan?
Toinen asia vielä rahoituksesta. Kun ne rahat otetaan
aikuiskoulutuksen puolelta, niin on ainakin tullut kuntataholta
semmoisia vakavia viestejä, että ne rahat eivät
tule riittämään sen koulutuksen laadulliseen
kehittämiseen. Mitä tässä asiassa
on tehtävissä tulevaisuudessa?
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vakinaistaminen
parantaa korkeatasoisten osaajien tarjontaa ja samalla edesauttaa
elinkeino- ja työelämän kehittämistä myös niissä maakunnissa,
joissa ei ole omaa yliopistotarjontaa. Lähtökohtana
onkin luoda ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille tarkoituksenmukainen
jatkokoulutusväylä, joka yhdistää heidän
jatkokoulutustarpeensa työ- ja elinkeinoelämän
kehittämistarpeisiin.
Arvoisa puhemies! Uskon, että parhaiten tulevaisuudessa
menestyvät ne ammattikorkeakoulut, jotka pystyvät
muodostamaan vahvoja yksiköitä ja jotka pystyvät
selkeästi profiloitumaan ja huolehtimaan myös
kansainvälisestä tasosta.
Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä 2 000 opiskelijan
määrä vuonna 2008 eli 2 000
ylemmän jatkotutkinnon suorittajaa vuodessa kuulostaa hirveän
suurelta. Haluaisin tietää, mitkä ovat perusteet
tälle 2 000:lle. On puhuttu jopa 20 prosentista
ammattikorkeakoulun suorittajia, jotka jatkossa suorittaisivat tämän
jatkotutkinnon tai ylemmän tutkinnon. Mihin nämä perustuvat? Onko
elinkeinoelämä osoittanut, että tässä laajuudessa
on tarvetta?
Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää,
että jatkossa sitten näihin ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin
tulee riittävä resursointi, jotta lähiopetustunteja
pystytään järjestämään
riittävästi. Ylemmissä tutkinnoissahan
tavoitteena on, että ne ovat työelämälähtöisiä,
ja työelämälähtöisyys
ei onnistu kirjekurssina. Siksi lähiopetustuntien määrän
on oltava riittävä. Opiskelijoiden kannalta on
erittäin tärkeää, että opinnot
ovat tutkintoon johtavia ja valmistuttuaan he saavat nimikkeen.
Sillä on merkitystä silloin, jos työelämässä tehdään
esimerkiksi tiimityötä. Yksittäiset kurssit
eivät palvele siinä määrin kuin
tutkintoon johtava koulutus. Siksi tämä esitys
on mielestäni hyvä.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näin on hyvä, mutta esimerkiksi
ed. Hemming vähän epäili tätä 2 000:ta
liian suureksi. Minun mielestäni se voi olla jopa liian pieni.
Tällä hetkellä potentiaalisia opiskelijoita on
jo 120 000 olemassa, ja elinkeinoelämän muuttuvat
tarpeet ovat kyllä sellaisia, että tällaista
jatkotutkintojärjestelmää tarvitaan.
Mutta tässä on eräs heikko puoli, joka
ministerinkin puheenvuorossa jo tuli esille: tähän
ei ole annettu yhtään rahoitusta. On kyllä minusta
hurskaita toiveita kuvitella, että tämä homma
voidaan joillakin aikuiskoulutusrahoilla kuitata. Näin
se ei kyllä kevyesti mene.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämä ja työnantajat
ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että tämä hallituksen
esitys aiheuttaa kovasti hämminkiä työnantajien
piireissä, koska nyt kahdesta tuutista tulee näitä ylempiä korkeakoulututkintoja
ja kuitenkin näillä on erilaista osaamista. Miten,
arvoisa ministeri, elinkeinoelämä, työnantaja
palkatessaan uusia työntekijöitä pystyy
erottamaan nämä erilaiset osaamiset tämän
jatkotutkinnon jälkeen?
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta
on saatu hyvä hallituksen esitys. Myös työelämä ja
opiskelijajärjestöt tuntuvat lähes poikkeuksetta
olevan esityksen kannalla, ja erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijat
itse ovat tyytyväisiä. Suuret kysymysmerkit liittyvät
kuitenkin jatko-opintoihin. Voidaanko sanoa, että tieteellisen
tiedon tuottaminen olisi korkeampaa tiedettä kuin ammatillisen
tiedon tuottaminen? Kysynkin ministeriltä:
Miten lopullinen on esityksessä kuvattu näkemys,
että tutkijakoulutuksen järjestäminen
kuuluu yliopistojen tehtäviin ja että yliopistot
päättävät tutkijakoulutuksen
valintaperusteista ja valitsevat itse opiskelijat siihen?
Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Duaalimalliahan on päätetty
tukea Suomessa, ja tämä on hyvä esimerkki
siitä. Kyllä jatkotutkintoja työelämä tarvitsee,
olen sitä mieltä. Kaksi sellaista kriittistä pistettä tässä kuitenkin
on — on tietysti monia muitakin — joita haluaisin
ministeriltä nyt kysyä. Yksi on tämä aikuiskoulutuspaikkojen
käyttö tähän. Kyllä tällä hetkellä aikuiskoulutuspaikkoja
tarvitaan muuhun, elikkä näiden pitäisi
tulla sen lisäksi. Miten otatte kantaa tähän?
Sitten mainitsitte nuo erikoistumisopinnot. Aikanaan, silloin
kun jatkotutkintoa ruvettiin kehittämään,
siellä tuli se, että erikoistumisopinnot pitäisi
hyväksilukea ja sisällyttää tähän.
Nyt se on kuitenkin unohdettu tässä kokeilussa.
Toivoisin, että ministeri vaikuttaisi siihen, että erikoistumisopinnot
hyväksiluettaisiin tässä jatkotutkinnossa.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on saatu muokattua ihan
hyvään suuntaan. Siellä on vielä pari
asiaa, jotka pohdituttavat, ensinnäkin yhtenäinen
kelpoisuus ylempien korkeakoulututkintojen kanssa. Toinen asia on
rahoitus, sen riittävyys kaiken kaikkiaan, kun päästään
täydellä teholla toimimaan, se kyllä arveluttaa.
Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On tärkeää,
että osaamistaan voi täydentää,
mutta työelämän puheenvuoroissa korostuu
yleensä se seikka, että on pula ammattilaisista
eikä niinkään ylemmän korkeakoulututkinnon
tai siihen rinnastettavan tutkinnon suorittaneista. Meillä koulutuksen
taso on kovasti noussut, mutta se ei ole sinänsä ratkaissut
työelämän tarpeita. Mielestäni
tässä pitää olla tarkkana, ettei
meillä ole kohta 50:tä saman kaltaista oppilaitosta,
joista tulee ulos saman kaltaisen tutkinnon suorittaneita, joissa
molempien väylien profiilit ovat hämärtyneet.
Arvoisa herra puhemies! Toivon, että tämä esitys
todella vahvistaa duaalimallia, kuten ministeri puheenvuorossaan
totesi.
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Huomauttaisin ed. Vahasalolle, kun hän
täällä kysyi, mistä yrittäjät
tietävät, kumpaa tutkintoa suorittanut henkilö on hakemassa
työpaikkaa, että yliopistotutkintoa suorittava
henkilö tähtää työelämään.
Hänellä ei ole aikaisempaa työkokemusta,
kun vastaavasti taas ammattikorkeakoulussa jatkotutkintoa suorittava
henkilö on jo työelämässä ja
hän syventää omia ammattitaitojaan sekä tavallansa
hakee parempaa palvelualttiutta yrittäjää ja
työnantajaa kohtaan elikkä tämä tutkinto
palvelee paremmin nykyistä työtä.
Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihmettelen niitä kriittisiä puheenvuoroja
jatkotutkintojärjestelmän osalta suhteessa duaalimalliin.
Haluaisin kysyä henkilöiltä, jotka eivät
kannata jatkotutkintojärjestelmän laajentamista,
onko tämä nykyinen malli, jossa ammattikorkeakouluopiskelijat
joutuvat menemään yliopistoon vaikkapa maisterin
opintoja suorittamaan, enemmän sitä duaalimallia
tukeva malli vai se, minkälaisia esityksiä ministeri eduskuntaan
nyt on tuonut. Minun mielestäni puhtaammin duaalimallia
pystytään puolustamaan nimenomaan siten, että ammattikorkeakoulusektorille
pystytään luomaan riittävän
hyvät, laadukkaat tutkinnot, ja siten, että näitä järjestelmiä ei
keskenään sekoiteta. Näyttää siltä, että yliopistojen
puolella enemmänkin ollaan menossa ammattikorkeakoulujen
suuntaan, kun näitä maisterin opintoja yhä enenevässä määrin erillisinä opintoina
tarjotaan muun muassa ammattikorkeakouluopiskelijoille.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tätä esitystä tulee
lämmöllä tukea. On erittäin
hyvä, että nämä jatkotutkinnot tulevat
ja saadaan henkilöitä, jotka osaavat tietoja soveltaa
yrityksissä, ja sitä kautta meidän elinkeinoelämäämme
pystytään kehittämään.
Kun nyt kuitenkin tällä viikolla puhutaan myöskin näistä kehyksistä,
niin kysyisin ministeriltä, onko ammattikorkeakoulujen
tutkimukseen ja kehitykseen tulossa määrärahoja,
koska tämä asia on hyvin merkittävä alueellisen
kehittämisen kannalta ja nimenomaan sen takia, että saataisiin
siihen omavastuuosuuteen rahoja, ettei opetuksesta tarvitsisi syödä näitä pieniä rahoja,
millä ensin saadaan isot projektit käyntiin. Toivoisin
todella, että tämä asia menisi eteenpäin.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Koulutusjärjestelmänhän
pitää olla tietysti selkeä ja kansainvälisesti vertailukelpoinen
näin masters-ohjelmien tyyliin, mutta uskon, että työnantajat
kyllä osaavat lukea sieltä paperista, kuka on
yliopistosta tullut ihminen ja kuka tulee täältä jatkotutkinnoista, ammattikorkeakouluista.
Tämä on hyvä asia, että elämisen
aikaisen oppimisen idea on tässä olemassa ja ne
ihmiset, joilla on todella hyvää työkokemusta,
saavat myös tämän tutkinnon. Muutenkin
koulujen välisiä raja-aitoja pitäisi
kaventaa. Tässä tulee tietysti kysymys siitä,
että työpaikat ja yritykset pääsevät
enemmän vaikuttamaan siihen räätälöintiin,
minkälaisia tutkintoja tehdään, että ei
tehdä liikaa toisaalla ja toisaalta liian vähän
toisaalla. Tietoyhteiskunta muutenkin edellyttää tällaista
laaja-alaista osaamista. Kädentaitajat tarvitsevat teoriaa,
ja toisaalta sitten ennen kaikkea maisterit ja arkkitehdit tarvitsevat käytännön
tietoa, ettei työmiehen tarvitse korjata asioita.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomen nykyinen hallitus on priorisoinut
tutkimusta erityisesti kaikissa ohjelmissaan paitsi kansallisesti
myöskin EU:hun päin. Kysyisinkin ministeriltä sitä,
mihin oikeastaan ed. Satonenkin viittasi puheenvuorossaan, näkeekö ministeri
mahdollisia ongelmia tutkimusrahoituksen ja tutkimusprojektien pirstaloitumisessa
vai pystymmekö turvaamaan näitä molempia
väyliä pitkin kokonaiset tutkimusohjelmat, jotka
palvelevat sitten kansantalouttamme aikanaan positiivisessa mielessä nimenomaan.
Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut näitä kokoomusedustajien
puheenvuoroja, niin muistuvat menneet ajat mieleen. Ed. Risikkoa
lukuun ottamatta ne olivat samalla lailla vastustavan tyylisiä kuin
silloin, kun kokeilua käyntiin saatettiin. Kokeilua käyntiin
saatettaessa työelämälähtöisyyttä pidettiin
erityisen väkevästi esillä. Sen tähden
esimerkiksi tekniikan puolella koulutus alkoi pelkästään
korjausrakentamisen ohjelmana. Erityisesti yrittäjäjärjestöt,
kun täällä kyseltiin sitä, kannattivat
tätä kokeilun aloittamista liiketalouden ja yrittäjyyden
jatkokoulutusohjelmana sen tähden, että siellä koettiin,
että siellä todellakin tarvitaan lisää osaamista.
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kysyisin ihan lyhyesti ministeriltä myös
sitä asiaa, miten jatkossa turvataan kaikkien ammattikorkeakoulujen
jatko-opinto-oikeuden saaminen, koska on varmasti tärkeää se,
että myös monet ja kaikki ammattikorkeakoulut
saisivat jatkossa nämä opinto-oikeuden
tarjoamiset. Ammattikorkeakouluillahan on tietysti laajempikin merkitys
hyvän sisällöllisen opinnon tuottamiseksi.
Niillä on vahva alueellinen merkitys.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sivistys ja koulutus, se että se on
korkealla tasolla, on meidän Suomen menestystekijöitä.
Korkeakoulutus on Suomessa laajempaa kuin missään
muualla. Suomessa on yksi korkeakoulu 100 000:ta asukasta
kohden. Puolet meidän nuoristamme suorittaa korkeakoulututkinnon.
Nyt itse haluaisinkin kysyä tulevaisuuden osalta, kun katsomme
näitä työmarkkinoita ja tätä tehtäväkenttää,
olisiko nyt syytä kiinnittää huomiota
myöskin siihen, mistä löytyvät
ne ed. Alatalon täällä peräänkuuluttamat
työmiehet, kädentaitajat ja perustyöntekijät.
Toinen asia, mihin haluaisin myöskin kiinnittää huomiota,
on asia, joka on kentältä noussut esille, millä tavalla
esimerkiksi, jos ajattelemme sairaanhoitajien jatkokoulutusta, ylempää amk-koulutusta,
tämä sen jälkeen näkyy heillä,
kun he palaavat takaisin työmarkkinoille työelämään. Palaavatko
he samoihin tehtäviin, vai millä tavalla se näkyy
sitten tulevaisuudessa heidän työelämässään?
Näin naistenpäivän alla toivon myöskin,
että tässä yhteydessä sitten
puhuttaisiin siitä, mikä on näiden sairaanhoitajien,
näiden naisten, palkkataso tämän koulutuksen
jälkeen, että se myöskin näkyisi
tässä palkkauksessa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Vastauspuheenvuoroissa tuli sen verran runsaasti kysymyksiä, että myönnän
ministeri Haataiselle varsinaisen puheenvuoron.
Opetusministeri Tuula Haatainen
Arvoisa herra puhemies! Tässä tuli paljon
naistenpäivän kunniaksi kysymyksiä, ja
aihehan on mitä tärkein. Tämä myös
osuu hyvin monille naisvaltaisille aloille ja antaa myös
entistä parempia mahdollisuuksia työelämälähtöisen
ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille syventää omaa ammattiosaamistaan
ja päästä sen kautta myös uralla
eteenpäin. Minusta tämä meidän
koulutusjärjestelmässämme luo aivan uudenlaisia
mahdollisuuksia, kun luomme nyt ammattikorkeakouluihin järjestelmän,
joka mahdollistaa myös etenemisen koulutuksessa ja sitä kautta
myös etenemisen uralla. Minusta sekin on tärkeää,
että olemme luomassa nyt järjestelmää,
joka myös tältäkään
osin ei muodosta minkäänlaista umpiperää,
josta ei eteenpäinmenomahdollisuuksia olisi,
vaan sekin mahdollisuus, portti, on auki. Jos tohtorikoulutusohjelmaan
lähtee — täällä kysyttiin
tästä yliopistoväylästä sitten
eteenpäin — niin yliopisto tietysti on se valitsija
ja asettaa kriteerit, ja siinä yhteydessä tietysti
arvioidaan myös ne mahdolliset ja tarvittavat
siltaopinnot, joita tarvitaan, ennen kuin voi olettaa, että väitöskirjaa
tekee. Näitä varmasti on vähän,
mutta tämäkin portti on auki. Tämä on
ollut johtava ajatus, johtolanka, meidän koulutusjärjestelmässämme,
kun sitä viime vuosina ja vuosikymmeninä on kehitetty.
Resursseista täällä kovasti kysyttiin.
Kuten tuossa johdantopuheenvuorossani sanoin, tarkoitus on ottaa
nämä ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutusmäärärahoista.
Valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen
ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa asetettiin tavoite,
että vuonna 2008 meillä olisi 2 000 aloittajaa
ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa. Se on vuosittaisten
tutkintojen osalta 10 prosenttia, mutta ihan oikea havainto oli
täällä se, että itse asiassa
kun näitä valmistuneita on 120 000, niin
suhteutettuna siihen lukuun me puhumme aika pienistä määristä,
niin että sillä tavalla ei pidä tätä asiaa
paisutella.
Tällä hetkellä valtion talousarviossa
on 124,8 miljoonaa euroa ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutusmäärärahoissa
resursseja. Näin ollen tuo 2 000 aloittajaa tarkoittaisi
16 miljoonan euron tasoa. Nyt kohdentamalla aikuiskoulutusvoimavaroja
ammattikorkeakouluissa selkeästi sieltä siirretään
nyt resurssi siihen, että niillä katetaan nämä kustannukset,
jotka näistä jatkotutkinnoista aiheutuvat. Tämä ei
tule lisäämään eikä vähentämään
kenenkään kustannuksia. (Ed. Dromberg: Se ei riitä!) — On
arvioitu ja laskettu, että tällä se pystytään
tekemään, sen kokemuksen pohjalta, mikä meillä tässä nyt
on olemassa.
Laatu turvataan aina. Kun pohditaan sitä, mille ammattikorkeakouluille
näitten hakemusten perusteella näitä oikeuksia
annetaan, tarkoituksena on, että ministeriöllä on
valintaelin, joka sitten eri kriteerien pohjalta katsoo kysymystä.
Tietysti huomioon pitää ottaa silloin työmarkkinoiden
tarve, alueen muu koulutustarjonta ja alueellinen kattavuus, koulutusohjelmien
laatu — se on olennaisesti tässä sisällä — rakenne
ja sisältö ja sitten opiskelijamäärien
minimitaso, jolla nämä koulutusohjelmat voivat
olla rahoituksellisesti ja sisällöllisesti elinkelpoisia,
eli kaikki nämä tekijät otetaan huomioon
silloin, kun mietitään, mihin näitä jatkotutkinto-oikeuksia
sitten annetaan. Tarkoitushan ei ole kaikilla aloilla, kaikissa
ammattikorkeakouluissa käynnistää tätä toimintaa, kuten
jo johdantopuheenvuorossanikin sanoin.
Sitten kysymys tutkinnon rinnastettavuudesta ja siitä,
miten nyt sitten elinkeinoelämä ja työnantaja
erottaa nämä erilaiset tutkinnot: Minä en kyllä aliarvioisi
ihan niin paljoa meidän julkisen sektorin, työnantajain,
kykyä ymmärtää meidän koulutusjärjestelmäämme.
Kyllä tämä on jo mennyt perille, mikä on
amk-tutkinto ja mikä on yliopistotutkinto. Tässä ei
ole mitään epäselvää. Se
taho, joka työhönottajana toimii, laatii vaatimukset,
mitä tähän työtehtävään
on odotusarvona, ja sen mukaisestihan sitten niitä valintoja myös
tehdään. Eli jos kerran yliopistomaisteri on tavoitteena
saada johonkin sen tyyppiseen tehtävään,
joka nimenomaan edellyttää sitä, niin
varmasti se myös tämän käytännön
kautta on mahdollista. Työnantaja päättää kuitenkin
sen, ketä rekrytoidaan. Mutta työmarkkinoille
tämä tuo varmastikin monipuolisuutta ja sitä,
että erilaisiin tehtäviin tulee nyt monipuolisemmin
erilaisia osaajia.
Sitten täällä oli myös tästä duaalimallista
edelleenkin, tuleeko nyt 50 samanlaista korkeakoulua. Ei tule. Ammattikorkeakoulut
ovat selkeästi työelämälähtöistä koulutusta
tarjoavia. Sieltä valmistuu edelleenkin ihan ammattitehtäviin
insinöörejä ja sairaanhoitajia, jotka
tulevat näihin töihin. Näin tulee jatkossakin
olemaan. Yliopistokoulutus on sitten selvästikin koulutusta,
joka antaa teoreettiset valmiudet myös sitten jatko-opintoihin
ja myös tutkimukseen.
Ammattikorkeakoulujen tutkimustoimintahan, jota siellä tehdään,
sopii hyvin yliopistojen perustutkimustehtävän
rinnalle. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on
vastata soveltavasta tutkimuksesta. Kun nyt alueilla päästään
hyvään yhteistyöhön yliopistojen
kanssa ja ammattikorkeakoulujen väliseen yhteistyöhön,
niin varmasti pystytään myös näitä resursseja
huomattavasti paremmin hyödyntämään
ja käyttämään hyödyksi.
Kun me nyt saamme tämän ammattikorkeakoulujärjestelmän
loppuun asti viedyksi, niin uskon, että tämä myös
rauhoittaa tilannetta entisestäänkin siten, että kaikki
ymmärtävät, mikä on ammattikorkeakoulun
rooli ja tehtävä ja mikä on yliopiston
rooli ja tehtävä.
Kun ammattikorkeakoulu alun alkaen perustettiin, niin tässä matkan
varrella, kun tätä keskustelua yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen välillä on käyty,
selvästikin on havaittavissa, että nyt yliopistoissakin
ollaan vakuuttuneita siitä, että ammattikorkeakoulua
ei luotu siitä syystä, että niistä tulisi
uusia yliopistoja niille paikkakunnille, joilla sitä ei
ole, vaan ymmärretään, mikä ammattikorkeakoulun
rooli itse asiassa on. Tässä ehkä nämä pääasiallisimmat
vastaukset siihen, mitä kysyttiin.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Suomen koulutuspolitiikka on kuitenkin pahasti
hakoteillä. Noin viisimiljoonaisen kansamme palveluksessa
on 20 yliopistoa, 6 yliopistokeskusta ja 31 ammattikorkeakoulua.
Joka vuosi 56 000 ihmiselle halutaan antaa korkeakoulutuspaikka.
Paradoksaalisesti ikäluokatkaan eivät nykyään
ole kuin 57 000 ihmistä. Rinnan tämän
huiman korkeakoulutustavoitteen kanssa Suomesta pitäisi
löytyä saman verran ihmisiä toisen asteen
ammatilliseen oppiin.
Useat eri suomalaista tulevaisuutta ja sen kansainvälisiä kilpailutekijöitä tarkastelevista
raporteista ovat olleet yhtä mieltä Suomen tulevaisuudesta
ja Suomen korkeakoulutuksen tulevaisuuden haasteista. Yksikään
näistä raporteista ei ole kantanut huolta korkeakoulutuksen
määrällisestä laajentamisesta
vaan siitä, millaista laatua Suomen yliopistot ja korkeakoulut
jatkossa tarjoavat.
Keskeiseksi haasteeksi on nostettu huippulaadun tavoittelu.
Jopa nykyistä tohtoritulvaa on alettu kyseenalaistaa, sillä määrä ei
ole korvannut laatua. Yliopiston maisterintutkinnon suorittaminen
ei ole nykyisin tae työpaikasta. Tohtorinhattu ei myöskään
ole avannut ovea hyviin ja rahakkaisiin töihin. Ammattikorkeakoulututkinto
on vielä huonompi vakuus työstä. Jos
työtä kuitenkin saa, on se liian usein koulutusta
vastaamatonta. Tässä valossa keskustelu amk-jatkotutkinnoista
saa aivan uuden sävyn.
Tavoite korkeakoulujen huippulaadusta on kuitenkin saavutettavissa,
etenkin jos ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoihin saadaan nyt
alkavassa valiokuntakäsittelyssä toimiva malli. Hallituksen
esitys on hyvä pohja, mutta ei vielä sinällään
aivan riittävä. Koska laatu on suomalaisen koulutuksen
tärkein attribuutti, täytyy amk-jatkotutkinto-oikeus
antaa vain parhaille ammattikorkeakouluille. Kiitänkin
opetusministerin erittäin hyvää ja tervettä näkemystä näitten
korkeakoulujen jatkotutkinto-oikeudesta.
Tällä hetkellä Suomessa tarjotaan
ammattikorkeakoulutusta 157 eri koulutusohjelmassa ja suomenkielisiä tutkintonimikkeitä
on
45. Tästä syystä jatkotutkinnot tulee
ohjata pelkästään niille aloille ja siinä laajuudessa
kuin elinkeinoelämä näitä tutkintoja
kaipaa. Joidenkin intressitahojen vaatimukset ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
laajentamisesta kaikkiin koulutusohjelmiin ovat suorastaan absurdeja.
Kenenkään etua ei aja se, että aluepoliittisista syistä ylempiä korkeakoulututkintoja
tarjotaan taajempaan kuin oppikoulua isoäidin aikaan ja vielä sellaisilla
aloilla, joiden ylemmille tutkinnoille ei ole yhteiskunnalla selvää tilausta,
jos näin sotketaan jo olemassa oleva yliopistollinen korkeakoulurakenne.
Niin ikään laadun takia tulee jatkossa huolehtia
siitä, että jatko-opiskelijoiksi pyrkivät
vain ne, joilla on parhaat valmiudet lisäkoulutukseen.
Nyt lakiin kirjattu edellytys kolmen vuoden työkokemuksesta
ennen jatkotutkinto-oikeutta palvelee huonosti tätä ehtoa. Vaikka
vaatimus työkokemuksesta on tässä vaiheessa
perusteltu, olen varma, että siitä vielä luovutaan,
kunhan korkeakoulupolitiikkamme järkiperäistyy
ja tutkinnot selvästi löytävät
sisällöt ja omat markkinansa.
Näistä syistä on perusteltua vaatia,
että yliopistot alkavat nopeassa tahdissa kehittää omaa kaksiportaista
tutkintojärjestelmäänsä, niin
että jatkossa ammattikorkeakouluopiskelijat voivat pyrkiä suorittamaan
jatko-opintojaan tiedekorkeakoulussa, mutta myös yliopistojen
opiskelijat voivat halutessaan painottaa ylemmät tutkintonsa
ammattikorkeakoulun puolella käytännön
työelämän tarpeisiin. Jotta tämä saavutettaisiin,
on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ylempien tutkintojen kuitenkin
oltava laajuudeltaan vertailtavia, vaikka ne ovatkin sisällöltään
selvästi erilaisia. Opiskelijoiden hyväksyminen
jää jatkossakin kunkin korkeakoulun oman laadunvalvonnan
tehtäväksi. Vasta tällainen vastavuoroinen
jatko-opintojen suorittamismahdollisuus takaa kansainvälisen
vertailtavuuden sekä sen, että todellakin parhaat
opiskelijamme jatkavat ylempiin tutkintoihin, olkoon kyseessä sitten
yliopistopuolen tiedepainotteinen tai amk:n työelämäpainotteinen
ylempi tutkinto.
Kun korkeakoulutuksen laadusta on huolehdittu riittävästi,
on aika tarkastella uudelleen ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen
määrää. Hallituksen esitykseen
nyt kirjattu jatko-opiskelijoiden määrä vuonna
2008, 2 000 jatko-opiskelijaa vuodessa, on täysin
hihasta vedetty. Elinkeinoelämää tulee
kuulla paitsi koulutusaloja myös määrällisiä tavoitteita
laadittaessa. Jos selvä tarve koulutukselle voidaan osoittaa
eikä yliopistojen maisteriohjelmien suorittajien työllisyys
tästä vaarannu, ovat amk-jatkotutkinnot perusteltuja
ja niiden määrä voidaan asettaa vastaamaan kysyntää,
vaikka sitten suuremmaksi. Vastaavasti tulee myös voida
tarkastella avoimesti yliopistokoulutukseen valittujen määrää sekä huolehtia vielä
nykyistä paljon
paremmin siitä, että ammatillisen toisen asteen
tutkinnon vetovoima nousee ja hyviä kädentaitoja
omaavia työntekijöitä on modernissa maailmassa
elinkeinoelämämme tarpeisiin riittävästi
tarjolla.
Mistä rahat amk-tutkintoihin? Sitä on kysytty monta
kertaa täällä. Uskon, että ammattikorkeakoulujen
jatkotutkinnon resursoinnin yhteydessä käydään
valiokunnassa mielenkiintoinen ja vilkas keskustelu koko koulutuspolitiikan
suuntaviivoista. Tähän on todella tarvetta, sillä aikuiskoulutuksen
korvaaminen jatkotutkinnoilla ei takaa opiskelijoiden laatua eikä noudata
elinikäisen oppimisen periaatetta.
Arvoisa puhemies! Yliopiston ja ammattikorkeakoulun jatkotutkintojen
vertaaminen olueen ja viiniin on harvinaisen onnistunut. Näillä jaloilla
juomilla on periaatteessa samanlainen käymisprosessi, mutta
kuten tiedämme, ovat tuotteet perin erilaisia ja siksi
keskenään vertailukelvottomia. Samoin on mahdotonta
verrata yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ylempiä tutkintoja. Kummankin
täytyy olla hyvä ja tarkoituksessaan täydellisen
toimiva. Markkinoita ei kuulu sotkea kutsumalla kahta eri tuotetta
samalla nimellä. Sekä yliopiston maisteriohjelman
että ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kuuluu olla omalla tavallaan
niin laadukas, ettei tutkintojen suorittajallakaan ole halua tulla
identifioiduksi muuten kuin oman osaamisensa kautta. Aivan kuten
nytkin on työnantajan oman päätöksen
vallassa myös tulevina vuosina katsoa, millaista osaamista
kukin tehtävä vaatii. Työnantajan edun
mukaista on saada yksiselitteisesti tietää, onko
työnhakijalla alan vaatima koulutus. Oman tutkintonimikkeen
antaminen ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suorittaneille on siis
perusteltua.
Luotan, että ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista
saadaan luotua valiokuntakäsittelyn aikana Suomen kokonaisetua
paremmin ajava malli.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulutuksen ydin on työelämälähtöisyys,
jolla luodaan eri aloille niiden tarvitsemia osaajia ja asiantuntijoita.
Tällä koulutuksella on haluttu luoda perinteisen
tieteellisen korkea-asteen koulutuksen kanssa kilpailukykyinen mutta erilainen
koulutusväylä. Tämä on mielestäni hyvä lähtökohta.
Duaalimallin ja sen kehittämiseen sitoutumisen onkin oltava
nyt ja tulevaisuudessa suomalaisen korkeakoulutuksen perusta ammattikorkeakoulujen
keskittyessä työelämän moninaisiin
tarpeisiin ja yliopistojen kiinnittäessä huomionsa
tieteelliseen opettamiseen ja tutkimukseen.
Koska ammattikorkeakoulututkintojen perusta on työelämälähtöisyys,
mikä erottaa ne sisällöltään
yliopistojen maisteritutkinnoista, on hyvä, että jatkotutkintojen
nimikkeet ovat myöskin selkeästi työnantajan
näkökulmasta erottuvia. Mielestäni hallituksen
esitys onkin pyrkinyt juuri tähän ja on tältä osin
kohdallaan, vaikkakin tässä yhteydessä on
hyvä todeta, että nimike ei ole ensiarvoisen tärkeä asia
vaan opetuksen laatu ja sen opetuksen sisältö.
Tärkeää on, että opetus on korkealaatuista
ja korkeatasoista ja että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen
tutkinnot ovat sisällöllisesti eri tavalla profiloituneita.
Arvoisa puhemies! On myöskin tärkeää,
että jatkotutkinnot luodaan niille aloille, joille työelämän
vaatimukset sitä selkeästi edellyttävät.
Tästä syystä mielestäni hallituksen
esityksen perustelut ovat liian laajat. Suora lainaus hallituksen esityksestä:
"Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat
opinnot olisivat mahdollisia kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa
ammattikorkeakouluissa - -." Tätä kirjausta on
syytä täsmentää. Järjestelmän
tulee olla riittävän joustava, jotta se ottaa
huomioon alueen elinkeinoelämän ja sen tarpeet.
Ministeri Haatainen tähän kyllä omassa puheenvuorossaan
jo ottikin oikean suuntaisen kannan. Tarjoajina tulee olla niiden
ammattikorkeakoulujen, joilla on siihen parhaat laadulliset valmiudet.
Hallituksen esityksen mukaan päätöksen
näistä jatkotutkinnoista tekee opetusministeriö.
Onkin esitetty kritiikkiä siitä, onko tulevaisuudessa vaara
siihen olemassa, että näillä päätöksillä tullaan
tekemään aluepolitiikkaa ja kenties unohdetaan
meidän maamme johtavat kasvukeskukset. Esimerkiksi Tampereella
ja Pirkanmaalla, joka on yksi kasvukeskuksista, on erittäin
korkeatasoinen ja korkealaatuinen ammattikorkeakouluopetus. Työelämä kaipaa
ylemmälle ammattikorkeakoulututkinnolle aivan selkeää omaa
profiilia, korkeaa laatua ja korkeaa osaamista. Suomen kansainvälisen
kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että työnantajat
löytävät tarpeisiinsa parhaiten sopivat
työntekijät.
Yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta
katsottuna ammattikorkeakouluilla on oma selkeä tehtäväkenttänsä,
jota tulee vahvistaa. Tutkimusten valossa korkeasti koulutetut harvemmin
ryhtyvät yrittäjiksi, mutta jo nyt kokeiluvaiheessa amk:n
jatkotutkinto-opiskelijat ovat perustaneet omia yrityksiä opiskelun
innoittamina. Yrityshautomoyhteistyön kehittäminen
on yksi konkreettinen tapa liittää yrittäjyyden
edistäminen osaksi ammattikorkeakoulujen strategioita,
ja tämä on hyvä asia.
Arvoisa puhemies! Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman
2003—2008 linjausten mukaan korkeakoulujärjestelmää kehitetään
kokonaisuutena, jossa ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on
omat selkeät, toisistaan erottuvat tehtävät.
Ammattikorkeakoulut ja yliopistot tarjoavat sisällöllisesti
erilaisia tutkintoja ja sitä kautta tuottavat yhteiskuntaan
erilaisia osaajia. Tämä on hyvä lähtökohta,
ja tästä tulee pitää kiinni.
Samanaikaisesti tulee myöskin nostaa esille kysymys rahoituksesta.
Hyvä kysymys, joka tässä salissa on jo
tänään aikaisemminkin ed. Hemmingin puheenvuorossa
esitetty, on todellakin se, mistä rahat.
Jatkotutkintojen vakinaistamisen rahoitus on hoidettava siten,
ettei se tapahdu missään tapauksessa perustutkintojen
kustannuksella. Lisäksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon
vakinaistaminen ei saa johtaa muun aikuiskoulutuksen aseman heikentymiseen,
sillä aikuiskoulutuspaikoista on tälläkin
hetkellä jo pulaa. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
johtavan koulutuksen tulee olla kokonaan valtion rahoittama. Rahoitusta
ei saa sisällyttää valtionosuusjärjestelmään
kuuluvaan kunnan rahoitusosuuteen. Kuitenkin totuus on se, että uutta
rahaa nähtävästi ei ole tälle
sektorille luvassa.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Korkeakoulutus on Suomessa laajempaa
kuin missään muualla. Suomessa on jo tällä hetkellä yksi
korkeakoulu 100 000:ta asukasta kohden ja puolet nuoristamme
suorittaa korkeakoulututkinnon. Kyllä tässä yhteydessä on
syytä kantaa huolta myöskin siitä, mikä tässä salissa
on jo aikaisemmin noussut esille: mistä löytyvät
ne työntekijät, mistä löytyvät
tulevaisuudessa ne perustyöntekijät, perustyömiehet.
Ed. Kimmo Kiljunen merkitään
läsnä olevaksi.
Tatja Karvonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujärjestelmä syntyi runsaat
kymmenen vuotta sitten vastauksena yhteiskunnalliseen muutokseen,
jossa työelämän ammattirakenne on alkanut
eriytyä koulutuksesta. Ammattikorkeakoulusta on pyritty
luomaan tieteellisen korkeakouluasteen kanssa kilpailukykyinen mutta
siitä poikkeava koulutusväylä. Maahamme
on luotu niin sanottu kahden pilarin korkea-asteen koulutusjärjestelmä,
jossa ammatti- ja tiedekorkeakoulut muodostavat erilliset sektorinsa.
Tätä voimassa olevaa duaalimallia tulisi tulevaisuudessakin
vahvistaa, jotta nämä kaksi eri koulutussektoria
säilyttäisivät oman roolinsa suomalaisessa
koulutusjärjestelmässä.
Lakiesityksessä ylempi ammattikorkeakoulututkinto rinnastetaan
suoraan perinteiseen korkeakoulututkintoon. Tästä syystä erityisesti
yliopistopaikkakunnilla tulisi kiinnittää huomiota siihen,
ettei näiden erillisten koulutusväylien ja tutkintojen
välille syntyisi tarpeetonta kilpailua vaan molemmat koulutusjärjestelmät
pyrkisivät mahdollisuuksien mukaan säilyttämään
oman profiilinsa.
Ammattikorkeakouluja ja yliopistoja alkaa olla riittävä määrä Suomen
koulutustarve ja väestöpohja huomioon ottaen.
Korkeakoulujärjestelmää ei saisi enää laajentaa
eikä hajauttaa, vaan sen kehittämisessä pitäisi
painottaa enemmän laatua ja monipuolista sisältöä.
Tämä voisi toteutua esimerkiksi aktiivisella korkeakoulujen
välisellä yhteistyöllä sekä verkottumalla.
Alueellisen ja tasapainoisen väestökehityksen
takaamiseksi tarvitaan myös runsaasti korkeatasoista kansallista
tutkimusta.
Arvoisa puhemies! Lainsäädännöllisesti
ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkimuksen välillä ei
ole päällekkäisyyttä tai ristiriitaa.
Korkeakoulujen tulisi hoitaa tehtävänsä lain
mukaisesti ja profiloitua vahvuusalueellaan, jotta voitaisiin saavuttaa
kokonaisuuden kannalta optimaalisin tulos. Käsitteellisiä ja
terminologisia päällekkäisyyksiä tulisi
välttää, ja molempien korkeakoulujärjestelmien
tulisi kehittää toimintaansa omalla tehtäväkentällään.
Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja kehitettäessä on
huomioitava myös työllisyysnäkökohdat.
Ylempien ammattikorkeakoulujen tutkintojen tulisi suuntautua ainoastaan
sellaisille aloille, joilla on riittävä työvoimatarve.
Sen vuoksi opetusministeriön tavoitetta, että noin 2 000
aloittaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
johtavat opinnot, pitää pystyä tarkastelemaan
hyvinkin kriittisesti. Jos työelämä tarvitsee näitä vaikka
500, niin tutkinnonanto-oikeuksia pitää antaa
vain sen verran. Tällä tavalla voimme välttää liiallisen
koulutusinflaation. Tällä hetkellä suuresta
työttömyydestä kärsivät
esimerkiksi taidealojen opiskelijat, joiden koulutuspaikkojen määrää tulisi
harkita kenties uudelleen. Opiskelijoille ei pidä luoda
harhakuvitelmia tulevaisuudesta, vaan on kartoitettava realistisesti
eri alojen työvoiman tarve ja pyrittävä mitoittamaan koulutuspaikat
sen mukaisesti.
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto voidaan suorittaa melko lyhyessä ajassa.
Päätoiminen opiskelu kestää vähintään
yhden lukuvuoden tai enintään puolitoista lukuvuotta.
Näin ollen koulutuksen pitää pystyä vastaamaan
työelämän tarpeisiin hyvinkin nopeasti.
Ylempää ammattikorkeakoulutusta on järjestettävä pääsääntöisesti vain
työelämässä oleville. Tämän
vuoksi lakiehdotuksessa oleva kolmen vuoden työkokemusvaatimus
on hyvin perusteltu. Näin ollen se antaa opiskelijalle
todelliset mahdollisuudet myös opinnäytetyötä tehdessään
kehittää omaa työtään
tai työyhteisöä.
Arvoisa puhemies! Näyttää siltä,
että suurinta mielenkiintoa on kansalaisten keskuudessa
herättänyt koulutuksesta saatava nimike. Ylempi amk
on tutkintonimikkeenä toimiva ja kuvaa opintoja hyvin.
Tällä tavalla päästään
myös siihen tavoitteeseen, joka on ollut koko lainvalmistelun
pohjana. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat omaleimaisia
ja profiililtaan erilaisia kuin yliopistossa suoritetut korkeakoulututkinnot.
Ja vielä lopuksi rahoituksesta: Ammattikorkeakoulujen
rahoitukseen liittyvää lainsäädäntöä tulisikin
mielestäni mahdollisuuksien mukaan muuttaa vastaamaan tiedekorkeakoulujen rahoituslainsäädäntöä.
Näin ollen rahanjako perustuisi ammattikorkeakouluissakin
tutkintotuloksiin eikä opiskelijamääriin.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Työelämässä tarvittavat
taidot ja vaatimukset kasvavat. Elinkeinoelämän
kehittyminen asettaa yhä kovemmat standardit ammatilliselle
osaamiselle. Koulutuksen avulla on vastattava näihin koveneviin
työelämän haasteisiin. Ammattikorkeakoulututkinnot
ovat työelämälähtöisiä,
ja siinä mielessä jatkotutkinnot antavat mahdollisuuden
vastata ammatillisen osaamisen entistä haastavampiin tehtäviin
ja toimenkuviin.
Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilua on nyt toteutettu
noin kaksi ja puoli vuotta. Kokemukset kokeilusta ovat olleet myönteisiä niin
opiskelijoiden kuin työnantajienkin keskuudessa. Kansainvälisen
arviointiryhmän mukaan kokeilujen koulutusohjelmat ovat
vastanneet vaatimustasoltaan muiden maiden saman kaltaisia jatkotutkinto-ohjelmia.
Ennen jatkotutkintokokeilua ammattikorkeakouluista valmistuneille on
tarjottu jatko-opintoja joko tekemällä erikoistumisopintoja
ammattikorkeakouluissa tai jatkamalla opintoja tiedekorkeakouluissa.
Ammattikorkeakoulujen opinnot eroavat merkittävästi tiedekorkeakoulujen
opinnoista, joten jatko-opinnot yliopistoissa vastaavat huonosti
ammattikorkeakoulusta valmistuneiden tarvetta syventää ammatillista
osaamistaan. Jatkotutkinnoille on siis aitoa kysyntää.
Keskustan näkökulmasta hallituksen esitystä viedään
rakentavasti ja koko ajan korkea-asteen toimivuutta pohtien eteenpäin.
Tässä kohden en voi olla korostamatta sitä,
että tarkoitus ei suinkaan ole se, että iso osa
ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista tekisi myös
jatkotutkinnon. Vuoteen 2008 mennessä aloituspaikkoja olisi
noin 2 000, ja amk-tutkinnon suorittaneita on jo tällä hetkellä yli
120 000. Kaikilla ammattikorkeakouluilla olisi kuitenkin
mahdollisuus hakea jatkotutkinto-oikeutta, jonka antamisesta päättää opetusministeriö.
Suomeksi sanottuna kaikissa ammattikorkeakouluissa ei tulla opiskelemaan
jatkotutkintoja. Esityksessä ehdotettu kolmen vuoden työkokemusvaatimus
on perusteltu, jotta se palvelisi tutkinnon suorittajia tutkinnon
alkuperäisessä tarkoituksessa.
Yliopistomaistereiden ei tarvitse kantaa huolta siitä,
että mahdollisuudet työpaikkoihin supistuisivat,
vaikka markkinoille on tulossa lisää ylemmän
korkeakoulututkinnon suorittaneita. Työnantajat tulevat
päättämään, millaisia
koulutusvaatimuksia ja -ehtoja asettavat työntekijöilleen.
Tosin tässä esityksessä ehdotetaan, että julkisella
puolella ylempi amk-tutkinto tuottaisi saman kelpoisuuden virkaan
tai tehtävään kuin ylempi korkeakoulututkinto.
Tässä kohdassa tulee olla nyt tarkkana. Yhtäältä korostetaan
sitä, että ylemmät amk-tutkinnot ovat
omaleimaisia ja profiililtaan erilaisia kuin yliopistoissa suoritetut korkeakoulututkinnot.
Toisaalta ollaan vaatimassa, että ne antaisivat saman kelpoisuuden
(Ed. Vahasalo: Juuri näin!) kuin yliopistoissa suoritetut
tutkinnot. Tässä mielestäni on ristiriitaa,
johon tulee valiokunnassa saada asiantuntijoiden näkemys.
Jatkotutkinnot tulee säilyttää omaleimaisina,
työelämän tarpeista lähtevinä tutkintoina
eikä sulattaa niitä yhteen maisterintutkintojen kanssa.
Kuulun niihin epäileviin tuomaisiin, jotka pelkäävät
kelpoisuuksien yhtäläisyyden hämärtävän
korkea-asteen järjestämistä.
Näiden tutkintojen rahoitussuunnitelma arveluttaa myös:
tuleeko ehdotetusta ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutusmäärärahasta
uudelleen kohdennettuna riittävä siivu peittämään
näin syntyvät koulutuksen kustannukset. Hieman
tämä epäilyttää.
Herra puhemies! Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen suorittajien
osalta ei ole ollut perusteltua ottaa käyttöön
maisteri-nimitystä, katsoipa asiaa miltä tahansa
kantilta. Jatkotutkinnot perustuvat juuri siihen, että haluamme
rakentaa vankan duaalijärjestelmän, jossa molemmilla korkeakoulupilareilla
on omat erilaiset tehtävänsä. Jos tutkinnoille
annetaan samat nimikkeet, kuinka niistä voidaan puhua omaleimaisina
tutkintoina? Amk-tutkintonimikkeestä ei alun perinkään
tehty kandidaatteja juuri sen vuoksi, että se sekoittaisi
tutkinnot yliopistojen alempiin tutkintoihin. Tässä kävisi
juuri samalla tavalla. Jatkotutkinnon ammattikorkeakoulussa suorittanut sekoitettaisiin
yliopistomaisteriin, mikä ei olisi kenenkään
etu. (Ed. Valpas: Kuka sekoittaa?) Kansainvälisissä yhteyksissä tutkintonimike käännettäisiin
edelleenkin englanniksi "master", joten siltä osin se on
täysin vertailukelpoinen muiden maiden vastaavien tutkintojen
kanssa.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan
ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmää kehitettäväksi siten,
että osalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista
on mahdollisuus työelämässä saavutetun
kokemuksen jälkeen syventää omaa ammatillista
osaamistaan jatkamalla opintoja ja suorittamalla tutkinto ammattikorkeakoulussa.
Ammattikorkeakoulussa suoritettavia tutkintoja olisivat ammattikorkeakoulututkinnot
ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot olisivat mahdollisia
kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa ammattikorkeakouluissa tarpeen
mukaan ja verkostoitumalla.
Hallituksen esitys on hyvä. Sen avulla kehitetään
tutkintojen kansainvälistä vertailtavuutta Bolognan
prosessin mukaisesti, edistetään kansainvälistymistä ja
vastataan entistä paremmin työelämän
kasvaviin ja muuttuviin tarpeisiin. Ammattikorkeakoulujen ylemmät
tutkinnot tuottaisivat saman kelpoisuuden julkiseen virkaan tai tehtävään
kuin ylempi korkeakoulututkinto. Uudistus on hyvä myös
siksi, että se edistää ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneiden mahdollisuuksia edetä urallaan. Ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot on mahdollisuus suorittaa
myös työn ohessa ja osittain omaan työyhteisöön
liittyen siten, että myös opintoihin liittyvät
tavoitteet tulevat täytetyiksi.
Aluepoliittisesti uudistuksella voi myös olla myönteisiä vaikutuksia.
Verkostomaisessa yhteistyössä voi olla mahdollista,
että uusien tutkintojen avulla korkeakoulu- ja yliopistopaikkakuntien
ulkopuoliset aluekeskukset voivat ainakin jossain määrin
järjestää uutta korkean tason koulutusta.
Koulutuspaikat lisäisivät pienempien keskusten
kilpailukykyä.
On hyvä, että esityksen mukaan ammatti- ja tiedekorkeakoulujen
tutkintonimikkeissä säilyy ero. Tällä tuodaan
esille riittävän selvästi tutkintojen
erilainen luonne. Englannin kielellä tutkintonimitykset
ovat vielä yksinkertaisemmat kuin suomen kielellä ja
ne ovat helpommin kansainvälisesti vertailtavissa ja ymmärrettävissä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvä. Ammattikorkeakoulujen
on kuitenkin huolehdittava koulutuksen korkeasta laadusta. Kun ammattikorkeakoulujärjestelmää
nyt
kehitetään, niin seuraavaksi on aika panostaa
nykyistä enemmän ammatilliseen koulutukseen. Jo
nyt on nähtävissä, että vuosikymmenen
lopulla tulee olemaan pula erilaisista ammattiosaajista. Asiantuntija-
ja johtotehtäviin sen sijaan löytyy koulutettuja
runsaasti.
Mikaela Nylander /r:
Värderade herr talman! I och med lagförslaget
om den nya högre yrkeshögskoleexamen tar vi så att
säga steget ut i Bolognaprocessen. Den europeiska utvecklingen
går entydigt i samma riktning och egentligen har vi inga
andra alternativ än att gå vidare i processen. Ändå finns
det skäl att påtala vissa frågor som
kan utgöra, om inte problem, så åtminstone utmaningar.
Den internationella utvärdering som utfördes av
det finländska yrkeshögskoleväsendet
hade ett oerhört beskrivande namn: Equal but different. Här
har vi egentligen den tankegång som ligger som grund för
hela vår dualmodell. Inom svenska folkpartiet har vi varit
måna om att hitta en modell som stärker och utvecklar
dualmodellen, vi vill under inga omständigheter se en modell där
den traditionella magisterexamen och den högre yrkeshögskoleexamen
smälter samman till en högskolemodell.
Arvoisa puhemies! On perusteltua tukea päätöstä,
jonka sivistyspoliittinen ministerivaliokunta teki, eli päätöstä poistaa
maisteri-nimike huolimatta siitä, että kansainvälinen
arviointi suositteli maisterin nimikkeen käyttöä Suomessa.
Ammattikorkeakoulujärjestelmä on suhteellisen
uusi, ja monet yritykset eivät vielä tänä päivänä oikeastaan
tiedä, mitä ammattikorkeakoulututkinto merkitsee.
Uudentyyppinen maisteritutkinto johtaisi ainoastaan hämmennykseen.
(Ed. Elo: Niinhän tekee englanninkielinenkin!)
Det finns skäl att stöda beslutet som det
bildningspolitiska ministerutskottet tog om att stryka benämningen
magister ur propositionen. Detta trots att den internationella utvärdering
som gjordes entydigt rekommenderade att man i Finland skulle ta
i bruk benämningen magister. Systemet med yrkeshögskolor är
tämligen nytt i Finland och läget på arbetsmarknaden
och inom företagen är den att många fortfarande
saknar kunskap om vad en yrkeshögskoleexamen egentligen
innebär och framför allt var den skall placeras
på den utbildningspolitiska kartan. Att då införa
en ny typ av magisterexamen skulle enbart ha bidragit till att skapa
förvirring.
Sett ur ett principiellt perspektiv skulle det inte ha varit
bra eller ens godtagbart att ha samma benämning
på två så olika examina. Trots allt måste
vi hålla i minnet att magisterexamen är en mera
teoretisk akademisk grundutbildning, medan högre
högskoleexamen är en mera arbetslivsorienterad examen som uttryckligen får inledas
först efter tre års arbetserfarenhet.
Den nya yrkeshögskolelagen som trädde ikraft under
förra riksdagsperioden ger yrkeshögskolorna en
tredje arbetsuppgift och denna tredje uppgift medför ett
regionalt utvecklingsansvar. Våra yrkeshögskolor
har alltså ett ansvar i och för den regionala
utvecklingen. Detta innebär att yrkeshögskolorna
samarbetar med både näringslivet och den offentliga
sektorn för att uttryckligen utveckla inte bara regionen,
utan också enskilda arbetsplatser. Och detta ansvar att
utveckla både näringsliv och enskilda arbetsplatser stärks
i och med propositionen.
Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu toteutti tutkimuksen,
joka tukee kolmen vuoden työkokemuksen vaatimusta ennen
opintojen aloittamista, jotka johtaisivat korkeampaan korkeakoulututkintoon.
Kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen katsotaan
henkilön tulleen riittävän pitkälle
ammatillisessa kehityksessä, jotta hän voisi tuoda
jotain uutta yritykselle. Korkeamman ammattikorkeakoulututkinnon
tarkoitus on, että opiskelija kehittäisi työpaikkaansa
samanaikaisesti, kun hän kehittäisi henkilökohtaista
tietokehitystään. On pidettävä kiinni
vaatimuksesta kolmen vuoden työkokemuksesta. Vaatimus tukee myös
duaalimallia siinä mielessä, että vaatimus työkokemuksesta
tekee korkeamman ammattikorkeakoulututkinnon enemmän työelämäorientoituneeksi.
Olisi kysymys duaalimallista luopumisesta, jos työkokemuksen
vaatimus poistettaisiin tai sitä helpotettaisiin.
En fråga som kommer att bli svår, vilket
också den här diskussionen här idag har
bevisat, är frågan om att en högre yrkeshögskoleexamen
enligt propositionen skulle ge behörighet att söka offentliga
tjänster, där det uttryckligen krävs högre
högskoleexamen. Här ligger en viss risk för
ihopblandning av två olika examina, magisterexamen
och högre högskoleexamen. Det måste vara
så att den generella behörigheten ges, men att
arbetsgivarna själva gör en bedömning av
vilken typ av examina som passar bättre med tanke på de
konkreta arbetsuppgifterna och arbetet överhuvudtaget.
Om jag har tolkat propositionen rätt så är
fallet just så här. Varje ämbetsverk
definierar självt vilken behörighet som krävs
för en speciell tjänst. Utvecklingen bör
dock följas upp och om lagstiftningen leder till oklarheter
bör regeringen vidta nödvändiga åtgärder.
Arvoisa puhemies! Korkeampi korkeakoulututkinto on toteutettava
verkostomallin mukaisesti, niin että eri ammattikorkeakoulut
saman toimialan sisällä tekisivät yhteistyötä korkeamman
tutkinnon järjestämiseksi. Näin taattaisiin tehokas
resurssien hyödyntäminen samanaikaisesti, kun
koulutuksen laatua voitaisiin paremmin turvata. Sen jälkeen
olisi ammattikorkeakoulun halusta kiinni, liittyäkö sopivaan
verkostoon vai ei.
Esityksessä todetaan, että esitys ei aiheuta
lisäkustannuksia valtiolle eikä kunnille. Sen
sijaan todetaan, että tätä uutta tutkintoa
rahoitetaan kohdentamalla ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen
määrärahoja uudelleen. Tämä herättää kieltämättä monta
kysymystä, joihin täytyy saada vastauksia valiokuntakäsittelyssä.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Olen kova koulutuksen puolestapuhuja, pidän sitä suuressa
arvossa ja olen sitä mieltä, että pussinperiä ei
koulutusjärjestelmässämme saa olla. Mutta
kun näitä koulutusjärjestelmiä nyt
tässä kehitetään, niin täytyy
olla hyvin tarkka siitä, että ne tavoitteet toteutuvat
ja palvelevat yhteiskuntaa ja opiskelijoita eivätkä aiheuta
päällekkäisyyksiä. Tässä hallituksen
esityksessä on muutama kohta, jotka aiheuttavat vähän
ristiriitaisia tunteita, on olemassa pientä ristiriitaa.
Ensimmäinen kohta on se, että yleensä yhteiskunnassamme
on kovasti kritisoitu viime aikoina sitä, että meillä koulutusjärjestelmä tuottaa
liikaa ylempiä korkeakoulututkintoja, liikaa maistereita,
ja kukaan ei sitten tee näitä käytännön
töitä enää, ja nythän
tavallaan ollaan luomassa lisää ylempiä korkeakoulututkintoja.
Toinen ristiriitakohta on se, että kovasti korostetaan
sitä, että molemmista putkista, amk-putkesta ja
yliopistoputkesta, tulee erilaista osaamista, se on ollut tämä pääsanoma,
erilaista osaamista. On korostettu sitä, että näillä koulutusputkilla
on erilaiset lähtökohdat, erilaiset rakenteet. Ammattikorkea
on työelämälähtöinen,
siellä on syventävää ammatillista
osaamista, sisältö ja profiili koulutuksessa ovat
erilaisia kuin akateemisilla maistereilla, ja yliopistossa taas
on pääaineopinnot, siellä on akateeminen
status ja kelpoisuus tieteelliseen jatko-opiskeluun. Kun tätä erilaisuutta
koko ajan korostetaan, niin minusta on vähän ristiriitaista,
että kuitenkin kummassakin tulee tämä ylempi
korkeakoulututkinto, joka antaa saman kelpoisuuden ja pätevyyden.
Siis ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta tulee
sama kelpoisuus ja pätevyys julkisiin virkoihin kuin yliopiston
maisterintutkinnosta. Se on ristiriitaista, niin kuin täällä monet
edustajat aikaisemmin ovat sanoneetkin. Missä siis on se Suomen
koulutusjärjestelmän perusta eli duaalimalli?
Onko se vielä oikeasti todellisuudessa olemassa, vai onko
se enää juhlapuheissa?
Kolmas asia, mikä tässä on todella
aiheuttanut hämmennystä, on tullut elinkeinoelämän
puolelta. Siellä aivan oikeasti on kiinnitetty nyt huomiota
siihen, että on vaikeata erottaa se erilainen osaaminen,
koska ylempiä korkeakoulututkintoja tulee nyt molemmista
tuuteista. Kun tämän ammattikorkeakoulun piti
olla työelämälähtöinen
ja sen pitää olla sitä, niin siinä,
miten se käytännössä sitten
tehdään, kloonataan helposti tätä yliopistomaailmaa
niin selkeästi, että se keino, millä tätä periaatetta
nyt tehdään, aiheuttaa tämän
hämmennyksen työnantajien keskuudessa. Itse en
voi ymmärtää sitä, minkä takia
ammattikorkealla on niin kova tarve kloonata yliopistoa, kun sille
itselleen olisi tärkeää se, että se
säilyttäisi omaleimaisuutensa ja kehittäisi
sitä ja olisi ylpeä ammattitaidostaan, kehittäisi
sitä. Sitä me Suomessa kaipaamme ja sitä yhteiskunnassa
on peräänkuulutettu. Siis työnantajille
ja myöskin ammattikorkeakouluopiskelijoille on tärkeää, että nämä tutkintonimikkeet
erottuvat selvästi toisistaan. Nyt on vähän
niin, etteivät välttämättä erotukaan.
Mihin sitten nämä ylemmät ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneet sijoittuvat työelämässä?
Tätä kyseltiin tänään
sivistysvaliokunnassa jo, ja vastaus oli, että työtä lähinnä sosiaali-
ja terveystoimen alalta löytynee. Sitä en ymmärrä tai
hyväksy, että täällä sanotaan
hurskaasti, että työnantaja saa sitten itse määrätä,
kenet hän ottaa. Jos on samaan toimeen tai virkaan hakemassa
kaksi ihmistä, toinen amk-jatkotutkintolainen ja toinen
yliopistotutkinnon suorittanut, niin sanotaan, että työnantaja
voi sitten itse määrittää ne
kriteerit. Yksityisellä puolella näin varmaan
on, mutta entä sitten julkisella puolella, jossa on selkeät
kriteerit pätevyyksille? Siellä se on valitusperuste,
ei työnantaja voi mennä suosimaan jompaakumpaa,
koska molemmat ovat päteviä. Se on yksi ongelma
tässä asiassa nyt sitten.
Huolenaiheita on pari kappaletta minulla. Ensimmäinen
huolenaiheeni on se, että ... (Ed. Elo: Tässä oli
jo kolme huolenaihetta!) — Ne olivat ristiriitaisuuksia.
Nyt tulevat huolenaiheet, ed. Elo. — Huolenaiheita on se,
että tässä hallituksen esityksessä jatkotutkinnot
tulevat kaikille aloille ja mahdollisuus tähän
on kaikilla oppilaitoksilla. Se on hyvin laaja kriteeri. Sen tiedän, että opetusministeriö
päättää tästä asiasta
ja aloitetaan varovaisesti. Lupa nyt syksyllä annetaan niille,
jotka ovat nyt tässä kokeilussa olleet mukana,
ne oppilaitokset ja ne alat. Mutta se, että on pitkän
tähtäyksen tavoite, että 20 prosenttia
ammattikorkean opiskelijoista suorittaa jatkotutkinnon, on varmaan
hihasta vedetty luku ehkä. Mielestäni se on väärin
asetettu, sillä kun on korostettu sitä työelämälähtöisyyttä,
niin ei voisi sanoa mitään eksaktia prosenttia,
vaan pitäisi paremminkin sanoa, että tämän
tavoitteen, kuinka paljon näitä ammattikorkean
jatkotutkintoja sitten tulee, pitää olla riippuvainen
työelämän tarpeesta eikä saisi
sanoa mitään eksakteja lukuja.
Sitten se toinen huolenaihe on tämä rahoitus, mikä on
nostettu esille. Aina kun tulee koulutuksessa joku uusi asia, niin
toivoo, että sille löytyy oma lisärahoituksensa.
Koulutus on niin tärkeä asia maamme kilpailukyvylle,
että ei ole varaa siihen, että rahaa siirretään
koulutuksen sisällä paikasta toiseen, koska helposti
siinä sitten tulee sutta ja sekundaa muuallepäin.
Siitä pitää myös erittäin
tarkasti pitää huolta, että perustutkintojen
rahoitus ja perustutkinnon laatu ja taso turvataan, etteivät
ne sitten jää jalkoihin, kun kaikkien silmissä ovat
fokusoituneena jatkotutkinnot.
Sitten se kolmas huolenaihe on se, mistä on tullut
viime aikoina kritiikkiä kovasti. Se taitaa kyllä osua
myöskin oikeastaan eri osoitteeseenkin eli ammatilliseen
toiseen asteeseen. On puhuttu siitä, lääkärit
ovat puhuneet siitä, että sairaanhoitajat eivät
osaa enää elvyttää, on tehty
tutkimuksia, ja sitten on pulaa kirvesmiehistä ja putkimiehistä ja
kaikki niitä kaipailevat nyt, mutta elinkeinoelämän
edustaja toi esille tämän huolen, että ammattikorkean
puolella puutteita palveluyrittäjien näkökulmasta
on ollut se, että palvelualttiudessa, esimiestaidoissa
ja sosiaalisissa taidoissa on ollut vähän parantamisen
varaa. Koska oppilaitokset itse arvioivat näitä koulutuksen
sisältöjä ja laatua, toivon, että tähän
kohtaan erityisesti kiinnitettäisiin jatkossa huomiota
ja myöskin siihen, että kun opiskelijoita värvätään, heillä on
realistinen käsitys työtehtävistä,
mitkä heille tulevat.
Sitten hyvänä asiana, arvoisa puhemies, sanon,
että pääsyvaatimuksena ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin on tämä perustutkinto
ja se kolmen vuoden työkokemus, ja siitä täytyy
pitää kiinni, että se työkokemus
on riittävän pitkä. Se on tärkeää tämän
työelämälähtöisyysperiaatteen
takia ja myöskin sen vuoksi, että jatkotutkinnosta
ei tule perustutkintoa.
Pussinperiä koulutuksessa ei saa siis olla. Kannatan
koulutusta. Mutta onko meillä varaa kahteen korkeakouluputkeen,
sitä kysyn. (Puhemies koputtaa) Vielä eräs
viisas koulutuksen asiantuntija on sanonut, että kehittäminen
ei mene eteenpäin, jos tehdään lisää samaa.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Varmasti monia asioita omassakin puheessani
tulee esille, joita tässä salissa on jo mainittu, mutta
kertaus ei ole pahitteeksi, toisesta näkökulmasta
varsinkin kun lähestytään.
Sitten ihan alkuun tähän sanon, että hallitus
on oman esityksensä eduskunnalle antanut. Sitä on saatu
parannettua alkuperäisesityksen jälkeen, joten
nyt sitä voi vähän hellemmin käsin
käsitellä. Varmasti meidän on aiheellista
myöskin puuttua tulevaisuuteen ja erityisesti tämän
jatkotutkintokokeilun alkurysäkän ja rytäkän
niin sanotusti jälkeisiin vuosiin, ja niihin aionkin puheenvuoroni
loppuosassa keskittyä.
Vuonna 1999 Suomessa suoritti yliopistotutkinnon noin 17 000
opiskelijaa ja ammattikorkeakoulututkinnon noin 10 000
opiskelijaa. Vuonna 2002, siis vain kolme vuotta myöhemmin,
vastaavat luvut olivat yliopistossa 18 000 ja ammattikorkeakouluissa
peräti 20 000 opiskelijaa. Opetusministeriön
koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan kirjattujen
tavoitteiden mukaan vuonna 2008 ammattikorkeakouluissa aloittaa
vuosittain 26 000 perustutkinto-opiskelijaa, ellei aikuisopiskelijoita
lasketa mukaan. Yliopistoissa vastaava tavoite on 18 900 opiskelijaa.
Vakinaistamispäätöksiä ammattikorkeakouluille
annettujen väliaikaisten lupien jatkotutkintojen myöntämiseen
tehdään siis tulevan kesän ja syksyn
aikana. Lisäksi keskustelua on käyty maisteri-nimikkeen
käyttöönotosta myös amk:n puolella.
Ollaan siis toisin sanoen mahdollistamassa maisteritason tutkinnon
suorittaminen ammattikorkeakouluissa. Se toisi Suomeen 50 maisterintutkintoon
valmistavaa oppilaitosta, joka asukaslukuun suhteutettuna tarkoittaa
yhtä oppilaitosta 100 000:ta asukasta kohden.
Vertailun vuoksi todettakoon, että Iso-Britanniassa vastaava
luku on noin yksi oppilaitos 460 000 asukasta kohti ja
Ruotsissakin noin yksi 150 000:tä kohden. (Ed.
Valpas: Ne ovat meitä jäljessä!) Myös tutkimustoimintaa
ammattikorkeakouluissa ollaan edistämässä kovaa
vauhtia ja ammattikorkeakouluista kaavaillaan keskeisiä alueellisia toimijoita
etenkin pienen ja keskisuuren yritystoiminnan tukemisessa ja hyvinvointipalvelujen
kehittämisessä,
mikä sinänsä on hyvä asia.
Miksi 90-luvun alussa nähtiin sitten tarpeelliseksi
luoda Suomen kokoiseen maahan toinen korkeakoulujärjestelmä jo
olemassa olevan rinnalle? Suurin syy oli varmastikin havahtuminen työelämän
nopeutuneeseen ja yhä kiihtyvään muutokseen.
Koulutuksen tarve lähes kaikilla työelämän
sektoreilla on kasvanut viime vuosikymmeninä valtavasti.
Tällä hetkellä korkeakoulututkinnon suorittaakin
noin 60 prosenttia kustakin ikäluokasta ja tavoite on vielä korkeammalla.
Nykyinenkin prosenttiosuus on kansainvälisessä mittapuussa
erittäin korkea lukema ja on osaltaan selittämässä Suomen
nykyistä kilpailukykyä. Ammattikorkeakouluilla
on ollut tässä kehityksessä erittäin
merkittävä rooli.
Korkeakoulujärjestelmämme kokema huikea muutos
herättää kuitenkin myös kysymyksiä. Koska
käsissämme oleva lakiehdotus on menossa myötätuulessa,
onkin syytä katsoa tulevien vuosien päähän.
Ennen kaikkea tarkastelu on syytä suunnata siihen aikaan,
jolloin opiskelijamäärämme todennäköisesti
huomattavasti vähenee ainakin oman maamme kansalaisten
suhteen, ja miettiä myös sitä, onko kansantaloudellisesti
kannattavaa pyörittää kahta järjestelmää rinnakkain,
riittävätkö tutkimus- ja kehittämisrahoituksemme
kahden näin mittavan järjestelmän tehokkaaseen
pyörittämiseen ja kehittämiseen samanaikaisesti.
Jo aiemmin siteeraamassani koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmassa
vuosille 2005—2008 korostetaan aiheellisesti yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen työnjaon selkiyttämistä.
Siitä huolimatta on tarpeen pysähtyä miettimään
muutoksen järkevyyttä esimerkiksi jatkotutkintojen
vakinaistamisen osalta hyvinkin laajasti. Tässä asiassa
on erityisen vaarallista, jos laatu pääsee kärsimään
määrän kustannuksella tai touhutaan saman
asian kimpussa kahdessa paikassa resursseista kilpaillen.
Ensisijaisesti tulisi nyt luoda selkeät työnjaon periaatteet
kahden korkeakoulujärjestelmämme välille.
Jos tulkitsen ministerin puheita oikein, niin näin ollaan
myös tekemässä ja on tehtykin. Ammattikorkeakouluissa
tapahtuvalla tutkimustyöllä on varmasti sijansa
yhteiskunnassamme, mutta rajanvedon tulee olla selvä. Suomen
kokoisessa maassa ei ole järkevää silputa
tutkimusrahoitusta kovin pieniksi murusiksi kahden eri järjestelmän
rattaisiin. Pelko huippututkijoiden pakenemisesta parempipalkkaisiin
maihin ei sekään ole aivan tuulesta temmattu ja
on yksi syy lisää olla hajauttamatta suomalaista
tutkimusjärjestelmäämme liikaa.
Olisiko tulevaisuudessa siis yksi vaihtoehto sulauttaa nykyisen
duaalimallimme alkupäät yhteen ja eriyttää koulutus
muutaman vuoden jälkeen teoreettiselle yliopistolinjalle
ja käytäntöpainotteiselle amk-linjalle?
Näin menetellen saataisiin taloudellisuusperspektiivi paremmin
esille eikä tarvitsisi suorittaa turhaa vastakkainasettelua
eri järjestelmien välillä. Panostus osaamiseen,
tutkimukseen ja innovaatioihin saisi näin paksumpaa lihaa
luiden ympärille.
Lisäksi tulee olla rohkeutta kyseenalaistaa nykyinen
korkeakoulujemme kolmas tehtävä, aluekehitystehtävä:
onko se nyt sillä tolalla kuin haluaisimme? Ryhtiliikettä tarvitaan
varmasti koulutuksen, myös jatkokoulutuksen, saatavuuteen panostamisessa.
Työn ohessa opiskelu vaatii aina erilaiset olosuhteet kuin
päätoiminen opiskelu.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin sanoa epäilijöille
siitä, etteikö amk-jatkotutkinto ole aiheellinen,
että terveydenhuollossa se on erittäin aiheellinen.
Me tarvitsemme nimittäin näitä lähijohtajia
niin pian kuin mahdollista. Tällä hetkellä meiltä puuttuu
kolmesataa osastonhoitajaa sairaaloista. Kun saamme tämän
terveydenhuollon alueen jatkotutkinnon Stadiaan, tulemme tekemään
yhteistyötä Helsingin yliopiston lääketieteellisen
tiedekunnan kanssa sillä tavalla, että sekä opiskelevat
lääkärit, jatkotutkinnossa olevat lääkärit
että sairaanhoitajat, jotka ovat amk-jatkotutkintoa suorittamassa,
voivat yhdessä suorittaa eräitä kursseja.
Se lisää meidän mahdollisuuksiamme tehdä yhteistyötä tulevaisuudessa.
Ainoa ongelma mielestäni on siinä tämä rahoitus.
Lupaako ministeri Haatainen nyt varmasti, että kunnille
ei tule lisärasitetta tästä jatkotutkinnosta,
ja kuka maksaa näiden amk:laisten terveydenhuollon, koska
nyt jo voimistelemme sen kanssa, kuka järjestää amk:laisten
terveydenhuollon Helsingissä?
Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minulla on itselläni sellainen
tausta, että olen toiminut Suomen eri koulutusjärjestelmissä kaikilla
asteilla joko opettajana tai opiskelijana, ja minä aina
hämmästelen tässä salissa sitä,
kuinka täällä keskustellaan ammattikorkeakoulusta.
Täällä on tänäkin päivänä kysytty,
mistä löytyvät työntekijät
jatkossa, mistä löytyvät kädentaitajat,
eli täällä ottavat kantaa asiaan sellaiset
henkilöt, jotka eivät tunne ammattikorkeakoulutusta.
Minä toivoisin, että ei käytettäisi
rahoja ulkomaisiin koulutusjärjestelmiin tutustumiseen
vaan käytäisiin katsomassa, mitä tarkoittaa
ammattikorkeakoulu, ennen kuin otetaan kantaa siihen täällä.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä kuulla järkeviäkin
puheenvuoroja sieltä kokoomuksen suunnasta. Ed. Asko-Seljavaaralla
oli juuri sellainen. Hän näköjään
ymmärtää tätä asiaa
vähän laajemmin.
Mutta sitä minä ihmettelen, että keskustan
riveissä näyttää olevan näitä epäilijöitä,
jotka sotkevat näitä tutkintonimikkeitä jo
nyt keskenään, vaikka niitä ei ole edes
kunnolla määritelty, eli heille pitäisi
antaa tukiopetusta. Ed. Kettunen pystyisi varmaan sitä antamaan.
Hän varsin hyvin tuntuu ymmärtävän
tämän järjestelmän.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Minä myöskin ymmärsin,
että sekä ed. Asko-Seljavaara että ed.
Risikko tukevat vahvasti ammattikorkeakoulun kehittämistä opetusministeriön
esittämällä tavalla. Mielenkiintoista
on kuitenkin se, että he eivät suoraan kehdanneet
sanoa, että nimenomaan heidän puoluetoverinsa ovat
täällä olleet niitä, jotka ovat
epäilleet. Ei näitä epäileviä tuomaita
oikeastaan mistään muualta ole kuulunut. Siellä saattaisi
olla paikallaan tuollainen pieni tukiopetus kokoomuksen ryhmässä.
Maija Rask /sd:
Arvoisa herra puhemies! Minä menin aivan todella hämmästyneeksi,
kun kuulin ed. Asko-Seljavaaran äskeisen puheenvuoron.
Kyllä olisin teitä kaivannut silloin, kun kokeilulakia
käyntiin saatettiin, perustelemaan kokoomuslaisille, miksi
sitä tarvitaan. Ed. Risikon viisaat kannat tiedän
jo entuudestaan.
Mutta, arvoisa puhemies, tämä esitys ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista
on oikeanlaista koulutuspolitiikkaa. Se on nimenomaan sitä,
että ei tehdä pussinperiä. Tästä olen samaa
mieltä ed. Vahasalon kanssa. Minä en kyllä ymmärrä hänen
puhettaan sitten, miten hän sitten perusteli, koska hän
ei halunnut pussinperiä mutta ei oikein hyväksynyt
tätäkään suuntausta.
Sekin on mielestäni hyvä, että nyt
lähtökohtana on, että ei tehdä jakoa,
mille aloille näitä jatkotutkintoja tulee, vaan
että ne ovat mahdollisia kaikilla aloilla. Jos nyt jo päätettäisiin,
että tietyllä alalla ei ole, niin sehän
on aivan selvää, että silloin se ala
ei olisi nuorten mielestä niin houkutteleva kuin joku toinen
ala. Tämä esitys perustuu mitä ilmeisimmin
työelämän tarpeisiin, ja se perustuu
ennen kaikkea kansainvälisiin arviointeihin.
Silloin kun kokeilulakia säädettiin, käytiin erittäin
tiukka keskustelu ja juuri nimenomaan kokoomuksen vastahankaisuuden
takia. Vaikka samassa hallituksessa mukana oltiinkin, niin kyllä kiviä oli
rattaissa ja niitä oli paljon. Ed. Hemming esimerkiksi
täällä puhui työelämäkokemuksesta.
Se tuli kokoomuksen tahdosta kolmivuotiseksi, vaikka silloin tiedettiin,
että kun sen tutkinnon jälkeen pitää olla
kolme vuotta työelämää, niin
oli aivan selvää ja tiedossa, että eihän niitä hakijoita
voi edes olla, koska ei ollut ehditty olla työelämässä kolmea
vuotta, mutta semmoinen vain piti saada. Siinä ajattelin
silloin, että jos jossakin pitää antaa
periksi, niin aika on hyvä asia antaa periksi, koska se
korjautuu, ja niinhän siinä nyt on käynyt.
Mutta työelämätarpeet olivat ne pääperiaatteet,
joista lähdettiin. Silloin esimerkiksi liiketoimintaosaamisessa
lähdettiin yrittäjyyden jatkotutkinnosta. Jos
ajatellaan terveydenhuoltoa, niin ei ole tärkeämpää asiaa
tänäkään päivänä kuin terveyden
ennaltaehkäisy ja pitkäaikaissairaiden hoito.
Kyllä siellä tarvitaan lisäosaamista.
Sosiaaliala tarvitsisi oman jatkotutkintonsa.
Tekniikka oli ongelmallisin. Erityisesti halua tekniikan alalla
olisi ollut, että tietojenkäsittelyyn, it-alalle
olisi jatkotutkinto tullut, mutta ei ollut puhettakaan. No, ehkä perustellustikaan
ei tullut sen tähden, että jo perustutkinnon suorittaminen
oli vaikeata, monet opiskelijat jättivät jo perustutkinnon
opinnot kesken, kun työelämä kutsui.
Sieltä löydettiin sitten, tekniikasta, työelämätarpeeseen
liittyvä asia: korjausrakentaminen. No, eihän
se tahtonut tekniikan ihmisille oikein kelvata, mutta sitä ei
ainakaan kukaan voinut sanoa, etteikö homekoulujen ja -sairaaloiden maassa
tarvittaisi lisää osaamista korjausrakentamisessa.
Sitten se, mikä minusta ehkä oli kaikkein
... En pidä sanasta innovatiivinen, mutta pidän
hyvinvointiteknologian koulutusohjelmaa tärkeänä, koska
siinä yhdistettiin sekä tekniikka että terveydenhuolto.
Sitä yhdistämistä tarvitaan tulevaisuudessa
edelleenkin.
Se, mikä tässä keskustelussa on jäänyt
korvaan, on se, että jollakin tavalla tulee semmoinen olo,
että kokoomus pelkää alueellista koulutuspolitiikkaa,
niin kuin se olisi joku mörkö. Kyllä meidän
osaaminen on myös sitä, että meillä pidetään
huoli tasa-arvoisesta alueellisesta koulutuspolitiikasta. Sitä ihmettelen.
Muistelen, etteivät vihreätkään
tästä asiasta kovin innostuneita aikoinaan olleet,
eikä tämän koko keskustelun aikana ole
ollut yhden yhtäkään vihreää kansanedustajaa
paikalla.
Mutta sitten rinnastamisesta työelämässä ylempään
korkeakoulututkintoon: Se on täysin välttämätöntä ja
vähintään tasa-arvoista, ajatellaan nyt
sitten vaikka opintoviikkoja tai tulevaisuuden opintopisteitä:
160 opintoviikon maisterintutkinto ja 200 opintoviikon ylempi ammattikorkeakoulututkinto
rinnastuvat samanarvoisiksi työelämässä.
Minusta se nimike ei ole kyllä olennaisin asia vaan se,
mitä sen nimikkeen sisällä on, mitä opetetaan
ja mitä opitaan.
Mutta sitten yksi asia, josta en ole kuullut, että olisi
puhuttu mitään, on opettajuus: kuka on pätevä ammattikorkeakoulussa
opettamaan. Tällä hetkellähän
ammattikorkeakouluopettajat ovat ylemmän korkeakoulututkinnon,
lisensiaattitutkinnon tai tohtorintutkinnon suorittaneita soveltuvin
osin. Me tiedämme myös sen, että yliopistomaailmassa
opettajuuden ja pedagogisen osaamisen taso ei välttämättä ole
niin hyvä kuin pitäisi olla, mutta erityisesti
ammattikorkeakoulussa sen pitää olla hyvä.
Kun ammattiopisto-opettajalta vaaditaan kolmen vuoden käytännön
kokemus tutkintoa vastaavassa työssä, niin kyllä tässä on
nyt hyvä kohta pohtia, mitä tapahtuu ammattikorkeakoulussa.
On aivan selvä, että tieteellisesti suuntautunut
yliopistokoulutus ei välttämättä tuota
sitä parasta mahdollista pätevyyttä opettaa
ammattikorkeakoulussa, jossa opetetaan niitä työelämän
taitoja. Miten niitä voi opettaa, jos ei niitä itsekään
osaa?
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että aivan
turhaan me täällä kannamme huolta siitä,
ymmärtävätkö ne työnantajat,
kenet töihin haluavat. Työnantajahan sen päättää,
tahtooko teoreetikon vai tahtooko tekijän ja mestarin,
ammatillisen koulutuksen kehittäjän. Se on työnantajan
oikeus valita. Minä ennustan, arvoisat edustajat, arvoisa
puhemies, että tulevaisuudessa halutuimmat työntekijät
työmarkkinoilla ovat ammattikoulun käyneet,
kolmivuotisen ammattikoulun käyneet, sieltä ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneet ja myöhemmin ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon
suorittaneet. Kaikki nämä tulevat työllistymään
korkeapalkkaisiin töihin.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu
käynnistyi vuonna 2002. Tämä kokeilu
osoittautui hyväksi. Sitä on myös hyvin
tarkasti seurattu ja nyt, kun arvioita tuloksista on saatu, voidaan
todeta, että kokeilu on onnistunut. Täällä on
todettukin, että kansainvälinen arviointiryhmä on
muun muassa pitänyt kokeilun tuloksia hyvinä ja
kansainvälisesti hyvin vertailukelpoisina. Eli siten jo
tässä vaiheessa voidaan todeta, että edellisen,
Lipposen hallituksen aikana käynnistynyt jatkotutkintokokeilu
oli oikea toimenpide, jolla luotiin uusia suuntaviivoja suomalaisen
koulutusjärjestelmän edelleenkehittämiseksi.
Nyt esillä oleva hallituksen esitys tutkintojen vakinaistamiseksi
on hyvä. En näe suuria ongelmia edes tutkintonimikkeissä,
vaikka niistä varmasti vielä paljon puhutaan.
En ymmärrä esimerkiksi ed. Vahasalon näkemystä,
että julkisiin virkoihin voisi edetä vain yliopistokorkeakoulun kautta.
En myöskään ymmärrä hänen
puhettaan kloonauksesta. En tiedä, mitä hän
sillä tarkoitti.
Tässä hallituksen esityksessä pidetään
nämä kaksi korkeakoulujärjestelmää edelleen
erillään, ja tämä on tietenkin
se lähtökohta. Mutta nykytilanteeseen tämä lakiesitys
tuo kuitenkin aivan selvästi selkeyttä ja parantaa
edelleen siis meidän koulutusjärjestelmäämme.
Sitten aluekehityksen kannalta esitys on myös hyvä sen
takia, että se antaa mahdollisuuden monille uusille aloille
ja paikkakunnille päästä ylemmän
ammattikorkeakouluopetuksen piiriin. Pienillä paikkakunnillakin
elinkeinoelämällä voi nimittäin
olla erityistarpeita, joita varten ammattikorkeakoulun jatkotutkinnot
ovat hyvin tarpeellisia. Tuon tässä vain esimerkkinä Raahen. Raahessa
on Pohjoismaiden suurin terästehdas, jolla on aivan omaa
erityisosaamistaan omalla alueellaan Suomessa, muualla ei ole. Siellä on
lukuisa määrä esimerkiksi insinöörejä,
joille tämä jatkotutkintomahdollisuus on erittäin
hyvä asia.
Samoin Raahessa on ollut korkeaa osaamista tietotekniikan alalla.
Sieltä on valmistunut hyvin paljon päteviä insinöörejä.
Raahessahan aloitettiin tämä koulutus ensimmäisenä Suomessa
insinööreille, ja juuri tämä ryhmä esimerkiksi,
joka on ollut työelämässä jo
pitkään, tarvitsee jatkotutkintoja, jotta voi
kehittää valmiuksiaan. Eli näillä ammattikorkeakoulujen
jatkotutkinnoilla voidaan hyvin joustavasti huomioida paikallisen elinkeinoelämän
muuttuvat tarpeet, nehän muuttuvat koko ajan, ja tällä tavalla
turvataan alueen työllisyyttä ja korkeaa osaamista.
Ei tässä voi olla mitään epäselvyyttä siitä,
etteikö ole hyvästä asiasta kysymys.
Arvoisa puhemies! Sitten lyhyesti opettajista: Tämäkin
antaa mahdollisuuden. Kun he suorittavat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon,
niin heistä tulee varmasti ihan hyviä opettajia
pitkällä työkokemuksella alemmalla asteella
opiskeleville ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Eli tässähän
edetään myöskin erittäin viisaasti.
Eihän voida sanoa näin, että aina nämä teoreettiset
yliopistokorkeakoulujen ihmiset ovat parhaita mahdollisia opettajia.
On niitä omakohtaisia kokemuksia, kun niitä on
sellaisiakin opettajia ollut, ja huomaa, että siinä on
eroa. Sellainen opettaja, jolla on käytännön
osaamista ja kokemusta, on kyllä todella hyvä opettajakin,
kun hänellä vielä näitä pedagogisia
valmiuksia sitten lisäksi on.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoihin liittyy
kuitenkin eräs varsin vakava puute, joka on täällä monta
kertaa jo tullut esille, eli hallitus ei lupaa uuteen esitykseensä lainkaan
rahaa. Tämähän johtaa siihen, että vain kokeilukoulut
voivat jatkaa ensi syksynä koulutustaan vakinaisina. On
selvää, että jos hallituksen esitykseen
ei saada rahaa, niin ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot jäävät
kovin vähäisiksi eikä sitten uusia aloja
voida kovin paljon ottaa koulutuksen piiriin. Minä en olisi
ollenkaan huolissani niistä 2 000:sta, joista
puhutaan vuonna 2008; niitä pitäisi mielestäni
olla enemmän. Uskon, että kysyntää kyllä on.
Sitten toinen ongelma tässä rahoituksessa
on se, että rahoitusvastuu voi siirtyä entistä enemmän
talousvaikeuksissa olevien kuntien harteille. Koska kunnat ovat
usein näissä omistajina ja kun halutaan tietenkin
koulujenkin kilpailevan ja näin ollen pyrkivän
saamaan rahoitusta kaikin konstein, voi olla, että rahoitusvastuuta
siirtyy tällä tavalla entistä enemmän
kunnille. Minusta tässä onkin erittäin
tärkeää, että pitäisi
aina miettiä, kun eduskunnassa näitä uusia
tehtäviä säädetään
lainsäädännöllä, ja
aina pitäisi tuoda rinnalla myöskin rahoitusratkaisu
tänne eduskuntaan, ja se nyt kyllä valitettavasti,
arvoisa ministeri. tästä puuttuu.
Minusta tämmöiset puheet aikuiskoulutuksesta
säästyvistä rahoista ovat semmoisia tuulentupia
ja hurskaita toiveita, joitten varaan ei kyllä tätä hyvää järjestelmää kannata
rakentaa. Kyllä tässä herää välttämättä semmoinenkin
kysymys, onko rahoitus todella tarkoitus ottaa pois aikuiskoulutuksesta.
Rahoitushan lähtee siltä toiselta asteelta myös
pois. Tällöin on vaarassa, että tämä huolella
rakennettu Noste-ohjelma, joka muuten perustuu parlamentaarisen
aikuiskoulutustyöryhmän yksimieliseen linjaukseen,
saattaa jopa vaarantua. Eli onko nykyisellä ministerillä,
arvoisa ministeri, tarkoitus tosiaan vesittää edellisten opetusministerien
aikana käyttöön lähtenyt hyvä Noste-ohjelma?
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä toivoisin,
että edustajat, jotka käyttävät
puheenvuoroja tässä salissa, lukisivat hallituksen
esityksen perustelut, joissa muun muassa selvitetään
hyvin seikkaperäisesti rahoituskysymys, mistä tämä 2 000
paikan pysyvä rahoitus aiotaan ottaa. Se on selkeästi
kirjoitettu tänne siten, että erikoistumisopinnot,
joita tänä päivänä ammattikorkeakouluissa
on, muutetaan jatkotutkinto-opetukseksi, ja sitä myöten
sitten voi sanoa, että vähän lyhennetään
tätä muuta erikoistumisopetuksen kestoa. Tässä on
se rahoituspohja, mutta toki valiokuntakäsittelyssä voimme
kuulla asiantuntijoilta lisää selvitystä siitä,
millä tavalla ja kuinka tämä rahoitus
kanavoituu ja mitä kaikkia vaikutuksia tällä rahoitusjärjestelyllä tulee olemaan.
On tietenkin sivistysvaliokunnan ja eduskunnan tehtävä ottaa
kantaa sitten näihin laajempiin kehittämiskysymyksiin,
mutta tiedämme sen, että rahapussi ei ole pohjaton
ja jostakin rahoitusta täytyy löytää,
ja varmasti tämä opetusministeriön linjaus
siinä suhteessa on koulutuspoliittisestikin kestävä.
Olen tottunut siihen, että tällä sektorilla
asioita aika pitkälle pohditaan, ennen kuin ne esityksinä tänne
eduskuntaan tuodaan.
Arvoisa puhemies! Mielestäni ammattikorkeakoulujen
jatkotutkintojen vakinaistamisesitys on erittäin hyvä ja
järkevä. Sillä syvennetään ammatillista
osaamista ja kehitetään kunkin alan tutkimus-
ja kehitystyötä, mille tätä jatkotutkintoa
tullaan aikanaan soveltamaan. Mahdollisuus annetaan kaikille aloille,
mutta käytännössä niille aloille,
joilla siihen on todellista tarvetta, eli myöskin tämä rahoituskysymys
tässä on aika ratkaiseva seikka siinä,
kuinka tätä tulevaisuudessa kyetään
laajentamaan. Siinä suhteessa se peikko ja mörkö,
joka valmistelun aikana julkisessa keskustelussa tuli esille, että opetusministeriö
vain räiskisi
jatkotutkintoja sinne ja tänne, mistä niitä vain
keksitään esittää, ei varmasti
pidä paikkaansa, vaan tulevaisuudessa hyvin harkitusti
näitä jatkotutkintoja annetaan eri aloille tai
eri alueilla toimiville ammattikorkeakouluille. Kun täällä on tänään
muun muassa kritisoitu ed. Tiuran suulla, tehdäänkö tulevaisuudessa
ammattikorkeakoulun jatkotutkintopäätöksillä aluepolitiikkaa,
niin tuskinpa nyt se aluepolitiikka ainut peruste jatkotutkinnoille
tulee olemaan. Toki se yksi perustelu voi jossakin alueellisen koulutustarpeen
tyydyttämisessä olla ja siinä suhteessa
järkevä pitää mielessä.
Ammattikorkeakoulu- ja yliopistojärjestelmästä on
puhuttu paljon, siitä, kuinka tämä duaalijärjestelmä tulee
tulevaisuudessa säilymään. Mielestäni
tämä esitys ei duaalimallia mihinkään
hetkauta, pikemminkin vahvistaa sitä, koska ammattikorkeakoulujärjestelmä saa
nyt omat syventävät tutkimusohjelmansa ja sitä kautta myöskin
nämä ammattikorkeakouluopiskelijat tietävät
koulutukseen mennessään, että he voivat myöskin
halutessaan jatkaa jatkotutkinnoissa ja puhtaasti tähän
ammatilliseen osaamiseen liittyvään tutkimukseen
orientoitua.
Mutta haluaisin, että myöskin näistä asioista keskusteltaessa
otettaisiin myöskin se opiskelijan näkökulma
esille. Eli kun puhutaan täällä, että me
koulutamme liikaa korkeakouluissa nuorisoa ja meillä ei
ole tulevaisuudessa työmiehiä, jotka tekevät
työnsä, tai kun puhutaan siitä, onko yleensäkin
ottaen järkevää luoda näitä jatkotutkintoja,
niin pitäisi muistaa, mitä se opiskelija oikeasti
näistä viesteistä ajattelee.
Kun opiskelija lukion päättää,
kun meillä suurin osa koululaisista kuitenkin lukioon menee, niin
aika monella on halu saada itselleen korkeatasoinen tutkinto ja
koulutus, joka tuo työmarkkinakelpoisuuden. Tästä lähtökohdasta
katsoen meillä tuskin on enää mahdollisuutta
mennä taaksepäin ajassa, palata siihen, että me
alamme alentaa tutkintojen tasoa tai heikentää koulutusta siitä syystä,
että meidän pitää saada rukkaset
kädessä työmiehiä töihin.
Kyllä se ihan muulla tavalla pitää hoitaa.
Pitää laventaa ammatillisen koulutuksen osaamispohjaa
ja myöskin sillä puolella tehdä koulutusta
houkuttelevammaksi ja mahdollistaa juuri tämä tulevaisuusnäkymä,
että tällä ammatillisen koulutuksen väylällä eteneville
henkilöille myöskin on mahdollisuus päästä aina
korkeampaan koulutukseen omalla alallaan, jolloin ei ajatella, että ammatilliseen
koulutukseen meneminen on tuomio, että olet pelkkä työmies
lopun ikäsi eikä mitään muuta
saa ollakaan. Haluaisin, että tämä näkökulmakin
tässä keskustelussa joskus nousisi esille.
Kun tästä duaalimallista muutoin puhutaan, niin
toivon, että meillä selkeästi säilyy
tällainen kahden pilarin järjestelmä,
jossa todellakin profiloidutaan niin, että tiedeyliopistot
muistavat toimia oman tavoitteensa mukaisesti sillä sektorilla,
että nimenomaan perustietouden ja siihen liittyvien tutkimustulosten
hyödyntäminen on se yliopiston päätehtävä,
ja ammattikorkeakoulupuolella sitten tämän soveltavamman
tutkimustiedon tuottaminen ja työelämäläheisyys
säilyvät. Näissä on havaittavissa
kyllä tänä päivänä aika
paljon merkkejä siitä, että myöskin
yliopistopuolella hamutaan ja halutaan yhä enemmän tätä soveltavaa
tutkimusta ja soveltavaa, käytännönläheistä toimintaa,
ja erityisen paljon se tietenkin näkyy niissä yksiköissä,
joissa ollaan lähellä niitä ammattikorkeakoulun
koulutusohjelman tyyppisiä ammatillisia opintoja.
Kävin viime syksynä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun
kanssa matkalla Saksassa, jossa on olemassa myöskin niin
sanotusti kahden pilarin järjestelmä, mutta voisin
sanoa, että ei se tänä päivänä kovin
selkeältä kaikkialla näyttänyt.
Kävin Ahlenissa ja Hofissa Etelä-Saksassa. Hofissa
oli erittäin selkeä ammattikorkeakoulu, joka oli
orientoitunut mielestäni saman tyyppisesti kuin Suomessa
on ammattikorkeakoulujen tehtävä määritelty.
Mutta Ahlenissa meille monille johtokunnan jäsenistä varmasti
jäi mieleen se hämmennys siitä, että se
yksikkö, jossa kävimme, oli hyvin pitkälle
sekoitus ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta. Itse asiassa he
hamusivat tällaista miniyliopistomallia sinne. Siinä suhteessa
ymmärrän sen kritiikin, että näitä kahta
pilaria ei haluta sekoittaa, ja tästä pitää nyt
pitää todellakin huolta, että ei mennä sellaiseen
järjestelmään, jossa todellakin sotketaan
puurot ja vellit.
Saksassa tämä kehitys on ollut mahdollinen, koska
paikallistasolle, osavaltiotasolle on annettu mahdollisuus ratkaista
koulutuspoliittiset kysymykset. Sama asia Suomessa taas ei mielestäni
nykyjärjestelmän puitteissa ainakaan ole mahdollinen.
Meillä aika selkeästi ohjataan korkeakoulupolitiikkaa
täältä valtakunnan tasolta.
Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä laissa
on ratkaistu ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon nimikeasia poliittisesti
viisaalla tavalla. Eli kun on vaikeassa asiassa haluttu löytää hyvä etenemistie,
niin on löydetty juuri se oikea etenemistie, jolla ei sekoiteta
näitä kahta asiaa keskenään, mutta
jolla myöskin mahdollistetaan kansainvälinen vertailtavuus
ja myöskin tämä rinnastus maisterintutkintoon
virkoja haettaessa, joka on oikeusturvakysymys, mutta myöskin
relevantti kysymys työelämän kehittämisen
näkökulmasta.
Jos ajatellaan vaikkapa sairaanhoitajaa, joka menee jatkotutkintokoulutukseen,
saa hyvän tieteellisen pohjan ja tekee hyvää tutkimustyötä oman
alansa kehittämiseksi, ja terveystieteilijää, joka
yliopistosta valmistuu, hänellä voi olla samanlaajuisetkin
opinnot taustalla, niin kysymys herää, miksi näitä kahta
henkilöä pitäisi soveltaa viranhaussa
eri tavalla, jos haetaan yleiseen terveystieteeseen orientoitunutta
henkilöä, joka on asiantuntija alallaan ja tietää ja
tuntee sen alan tehtävät. Ei minun mielestäni
ole mitään syytä näitä kahta
henkilöä eri tavalla tutkintojen osalta kohdella,
vaan nimenomaan se tehtävä määrittelee
sen, mitä ja minkälaisen pätevyyden ihminen omaa.
Jos haetaan sairaanhoitajaa, joka on huippu alallaan, niin silloin
varmastikin tämä sairaanhoitaja saattaa terveystieteilijän
ohittaa, joka ei käytännönläheistä työelämäosaamista
kenties alalta osaa.
Arvoisa puhemies! Kannatan hallituksen esitystä ja
tässä olevia poliittisia linjauksia. Jatkotutkinnot
ansaitsevat pysyvän toimintamuodon.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Esitys ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista on
tervetullut ja tarpeellinen. Suomessa toimiva duaalimalli vaatii
mahdollisuuden ylempiin tutkintoihin myös ammattikorkeakouluissa.
Koska ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vahvuus on niiden työelämälähtöisyydessä,
niin myös tutkintojen määrän
tulee olla riippuvainen työelämän tarpeista.
Nyt kun täällä on aika paljon käyty
keskustelua siitä, mikä on se oikea määrä,
onko tämä 2 000 oikea määrä vuonna
2008, onko se 20 prosentin pitkän ajan tavoite oikea, niin
minun mielestäni se lähtee siitä, että nimenomaan
niin paljon kuin työelämässä katsotaan
tarvetta olevan ja nimenomaan niillä aloilla, joilla katsotaan
tarvetta olevan, ja myöskin niissä oppilaitoksissa
näitä annetaan, joilla on osaamista niiden antamiseen, ei
niin, että joka notkoon ja saarelmaan. Se ei ole tässä se
idea, vaan idea on se, että nämä tutkielmat
ovat mahdollisimman laadukkaita ja niitä ei voida antaa
kovin suurta määrää tai muuten
ne kärsivät inflaation ja se merkitsee myös
inflaatiota niille henkilöille, jotka nämä tutkielmat
ovat suorittaneet.
Tässä vaiheessa on ehkä liian vaikea
ottaa kantaa siihen, onko tämä 20 prosenttia pitkän ajan
tavoitteena oikea. Minun mielestäni sen ei ainakaan tule
olla sitä enempää, koska perustutkinnon
ammattikorkeakoulussa tulee olla muu kuin tämä jatkotutkinto
myöskin jatkossa. Sen sijaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon
tulee olla samalla viivalla ylempien korkeakoulututkintojen kanssa
julkista virkaa haettaessa. Vaikka koulutusten sisältö on
erilainen, aivan kuten täällä edellinen
puhuja ed. Tahvanainen totesi, niin ei ole järkeä siinä,
että nämä kelpoisuusvaatimukset eivät
olisi toisiinsa rinnastettavia. Molemmat tutkinnot antavat valmiuden
toimia merkittävissä tehtävissä.
Kansainvälisessä vertailussa on jo nyt todettu tämän
kokeilunkin aikana, että nämä suomalaiset
ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat eurooppalaista tasoa vastaavia
tai jopa sitä parempia. Kansainvälisesti ylempi
ammattikorkeakoulututkinto tulee rinnastaa master-tasolle yleiseurooppalaisen
tavan mukaisesti. Ei ole järkeä siinä,
että me lähdemme tänne luomaan uusia,
kansainvälisesti outoja tutkintotasoja, mikä haittaisi
vakavasti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden
kansainvälisiä työllistymismahdollisuuksia.
Suomessa tarvitaan jatkossa entistä enemmän ulkomaisia
osaajia. Koska ammattikorkeakoulussa on varsin paljon englanninkielisiä linjoja, niin
olisi tarpeen myös perustaa englanninkielinen jatkotutkinto-ohjelma
ainakin tärkeimmille aloille.
Tärkeä piirre ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa
on kolmen vuoden työelämävaatimus, mikä takaa
tutkinnon työelämälähtöisyyden
ja erottaa sen muista ylemmistä korkeakoulututkinnoista.
Kolmen vuoden aikaa voi pitää pääsääntöisesti
oikeana, mutta on tärkeää, että sen
tulkinnassa voidaan joustaa niiden kohdalla, jotka ovat jo ennen
amk-tutkintoa olleet pitkään työelämässä koulutukseensa
soveltuvalla alalla. Jatkossa ylempiä tutkintoja tullaan
suorittamaan jonkun verran myös ristiin rastiin eli yliopistopohjalta
ylempään ammattikorkeakoulututkintoon ja varmaan
sitäkin enemmän toisin päin. Näissä tilanteissa
korkeakouluilla, niin tieteellisillä kuin ammatillisillakin,
tulee olla oikeus määritellä tarvittavan
lisäkoulutuksen tarve.
Hallituksen esityksessä todetaan, ettei esitys aiheuta
lisäkustannuksia valtiolle eikä kunnille vaan
että rahoitus järjestetään kohdentamalla ammattikorkeakoulujen
aikuiskoulutuksen määrärahoja uudelleen.
Jatkotutkintokokeilusta saadut tulokset eivät kuitenkaan
täysin vahvista tätä oletusta. Rahoituspohja
on mietittävä etukäteen realistisesti,
jotta ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot saadaan laadukkaina
käyntiin alusta alkaen. Hyvää uudistusta
ei ole syytä pilata alimitoitetulla resursoinnilla, enemmänkin
pitää sitten keskustella tutkintojen määrästä kuin
siitä, paljonko on rahaa yhtä tutkintoa kohden.
Arvoisa puhemies! Eräs ammattikorkeakoululle osoitetuista
tehtävistä on tutkimus- ja kehitystoiminta. T&k-toiminta
on osoittautunut tärkeäksi paikallisen elinkeinoelämän
kehittäjäksi ja loistavaksi yhteistyötahoksi
pienille ja keskisuurille yrityksille. Siis ammattikorkeakoulu on tässä täyttänyt
hyvin tehtävänsä. Tällä hetkellä opetusministeriö ei
kuitenkaan rahoita ammattikorkeakoulujen t&k-toimintaa
vaan käytännössä toiminta rahoitetaan
opetuksen määrärahoista. Budjettiin tulisi
mitä pikimmiten lisätä siinä aikaisemmin
esitetty 10 miljoonan euron määräraha
ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoimintaa varten. Tämä lisäraha
mahdollistaisi osallistumisen moniin aluekehityksen kannalta tärkeisiin
projekteihin, joihin tarvitaan omavastuuosuutta.
Ammattikorkeakoulujen ydintehtävä on tiedon
ja teknologian sovellusten sekä osaamisen levittäminen
elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan. Myös
ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja tulee kehittää tämän
ajatuksen pohjalta. Tarvitsemme työelämässä yhä syvempiä tietoja
ja taitoja. Jatkuva kouluttautuminen on välttämätöntä. Ylempien
ammattikorkeakoulututkintojen tarve on siis ilmeinen. Tutkintojen
avulla on mahdollista kehittää ammattikorkeakoulujen
ja yritysten yhteistyötä yhä syvemmäksi,
toisaalta myös verkottaa erityisesti pieniä ja
keskisuuria yrityksiä yhteisiin hankkeisiin ja ylipäätään
lisätä koulutuksen ja yritysten yhteistyötä.
Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot antavat yrityksille keinon
löytää käytännönläheisiä ratkaisuja
ongelmiinsa, ja toisaalta ne syventävät opiskelijan osaamista
työelämän tarpeista lähtien.
Ammattikorkeakoulut ovat jo nyt alueidensa tärkeitä kehittäjiä.
Erityisesti tämä alueellinen kehitysvastuu korostuu
niillä alueilla, joilla ei ole omaa yliopistoa. Tutkimus-
ja kehitystoiminta yhdessä ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
kanssa vahvistaa ennestään ammattikorkeakoulupaikkakuntien
kilpailukykyä kiristyvässä kansallisessa
ja kansainvälisessä kilpailussa, ja tätä kilpailukyvyn
vahvistamista monet näistä paikkakunnista todella
tarvitsevat.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Kuten kuulimme ed. Satosen puheenvuorosta, kokoomuksesta löytyy
varmasti hänen lisäkseen muitakin, jotka suhtautuvat
myönteisesti tähän hallituksen esitykseen,
jota myöskin itse pidän tervetulleena ja hyvänä uudistuksena.
Mutta todella täällä on jonkin verran
jo ruodittu ed. Vahasalon puheenvuoroja. Tuntuu aika oudolta ja
vähän keinotekoiselta, miten hän yritti löytää sekä ristiriitoja
että huolenaiheita hallituksen esityksestä. Haluan
kuitenkin parilla sanalla kommentoida hänen puheenvuorojaan,
ennen kuin menen tähän varsinaiseen esitykseen.
Kun hän on huolissaan siitä, niin kuin eräät
muutkin kansanedustajat, miten varsinaisia niin sanottuja kädentöitä tulevaisuudessa
tehdään, niin meillähän on tiettyjä resursseja
joka tapauksessa olemassa. Meillä on liki 10 prosenttia
todellisuudessa niitä, jotka eivät aloita ollenkaan
ammatillista koulutusta vaan päättävät
sen peruskouluun, ja noin 10 prosenttia keskimäärin,
jotka keskeyttävät ammatillisen koulutuksen, eli
liki 20 prosenttia meillä on ikäluokasta käytettävissä siihen,
ja nämä resurssit meidän pitää saada
käyttöön. Opetusministeri Haatainen on
esimerkiksi tehnyt minusta ihan rakentavia ehdotuksia, joista voidaan
hyvin keskustella. Joka tapauksessa erittäin tärkeä asia
keskusteltavaksi.
Täällä on myöskin todettu
se, että on aivan luonnollista, niin kuin ed. Satonenkin
totesi, että tämä ylempi ammattikorkeakoulututkinto
antaa pätevyyden niin kuin ammattikorkeakoulututkinnot
muutenkin julkisiin virkoihin. Mitä työnantajiin
tulee, niin onhan aivan selvää se, että yksityiset
työnantajat niin kuin julkisetkin työnantajat
tänä päivänä useimmiten
testaavat työntekijät, eivät suinkaan
luota pelkästään näihin tutkintonimikkeisiin
vaan erinomaisen monimutkaisten testausten jälkeen vasta
palkkaavat henkilöstöä, koska yrityksissä henkilöstö on
suurin voimavara ja se on myöskin ehkä kallein
voimavara. Se on tärkeä investointi yrityksillä.
Kun täällä edellinen opetusministeri
Rask puhui tämän kokeilun aloittamisesta, itsekin
muistan, kun olin täällä eduskunnassa
silloin, kuinka vaikealta se tuntui, mutta onneksi siinä päästiin alkuun
kokoomuksen vastustuksesta huolimatta. Siinä oli erilaisia
verukkeita, joilla sitä yritettiin vesittää ja
pystyttiinkin jonkin verran vesittämään.
Puhemies! Olin myös täällä eduskunnassa 80—90-luvun
taitteessa, jolloin tämä ammattikorkeakoulu nousi
keskusteluun silloisen opetusministeri Taxellin tuomana. Täällä on
todettu se, että ammattikorkeakoulut ovat tietysti vastaus työelämän
haasteisiin. Näin varmasti on tänä päivänä,
mutta ne olivat myöskin vastaus monien maakuntien vetoomukseen
siitä, että pitäisi perustaa niin sanottu
maakuntakorkeakoulu, kun omaa yliopistoa ei ollut. Itse tulen Satakunnasta, ja
muun muassa Satakunta yhdessä Keski-Pohjanmaan ja Päijät-Hämeen
kanssa oli eräitä näistä alueista.
On puhuttu siitä, että ammattikorkeakoulututkinnot
ovat työelämälähtöisiä.
Näin on, mutta kun olen myöskin ollut 13 vuotta
ennen kansanedustajaksi tuloani teknillisen oppilaitoksen opettajana,
silloin esimerkiksi ylioppilailta vaadittiin vuoden harjoittelu
etukäteen ja keskikoulun käyneiltä puolentoista
vuoden harjoittelu, ennen kuin he pääsivät
lukemaan edes insinööriksi. Itse olen sitä mieltä,
että tätä työelämälähtöisyyttä kyllä pitäisi
edelleenkin lisätä, pitäisi vakavasti
harkita sitä, pitäisikö ammattikorkeakoulun saada
jonkinlainen pakollinen harjoittelu omalta alalta ennen kuin aloittaa
tämän koulutuksen. Ehkä näin
esimerkiksi keskeyttäminen tietyillä aloilla voisi
vähentyä. On myöskin tärkeää se, että ammatillista
tietä voidaan päästä ammattikorkeakouluun.
Prosentithan jonkin verran vaihtelevat eri koulutusaloilla mutta
ovat keskimäärin noin 20—30 prosenttia
ammattikorkeakoulun aloittavista.
Kun olin myös yhden kauden pois eduskunnasta 91—95
ammattikorkeakoulun opettajana, opetin ruotsia ja englantia, ja
kieltämättä tosiasia on se, että ammatillista
tietä tuleville erityisesti kielet ja tietyt matemaattiset
aineet olivat vaikeita. Kun opetin sekä ruotsia että englantia,
niin varsinkin ruotsi tuntui lähes mahdottomalta, tämä virkamiestutkinto.
Minä en tiedä, miten tämä asia
on ratkaistu. Minun oma ratkaisuehdotukseni olisi se, joka ei sisälly
nyt tähän keskusteluun, mutta se on lähellä sydäntäni,
että tämän tutkinnon voisi suorittaa
myös jossain muussa kielessä. Mutta tiedän,
että tämä on hyvin arka aihe, enkä halua
sen syvemmälle mennä siihen.
Puhemies! Myös tämä ylempi ammattikorkeakoulututkinto,
niin kuin sitä nyt nimitetään, on työelämälähtöinen.
Siihen vaaditaan kolmen vuoden työkokemus. Kun jossakin
vaiheessa oli keskustelua siitä, että vaadittaisiin
vain vuoden kokemus, niin minusta tämä kolmen
vuoden työkokemus omalta alalta on todella hyvä ja
se on syytä säilyttää sellaisena,
kuin se on ollut kokeilun aikana, ja se että myöskin
tutkinto voidaan suorittaa — uskon, että tullaan
suorittamaan myöskin — pääsääntöisesti
työn ohella. Se, että kokeilun aikana ei voitu
läheskään kaikilla aloilla tätä jatkotutkintoa,
ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, suorittaa,
oli tietysti puute. Nyt tämä mahdollistaa sen.
Puhemies! Pari — jos ed. Vahasaloa lainaan — huolenaihetta
kuitenkin, kun olen lukenut tätä esitystä.
Esimerkiksi kysymys kansainvälistymisestä on erittäin
tärkeä. Monet ammattikorkeakoulut ovat erittäin
voimakkaasti kansainvälistyneet, käyttäneet
hyväksi sitä mahdollisuutta, joka niillä on
ollut. Nyt kun tässä todetaan, että tämä kansainvälistyminen
ehkä eniten keskittyisi tähän niin sanottuun
toiseen sykliin eli ylempään ammattikorkeakouluun,
toivon, että pidetään huoli siitä,
että myöskin tälle ensimmäiselle
syklille annetaan samat mahdollisuudet ja ehkä vielä paremmat
kuin tähän asti kansainvälistymisen jatkamiselle.
Täällä on myöskin puhuttu
ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyöstä.
Me tiedämme sen, että se on alueellisesti painotettua.
Rahaa siinäkin varmasti tarvitaan, mutta minulla ei oikeastaan
ole siitä paljon sen enempää sanottavaa, paitsi
että ylempi ammattikorkeakoulu tietysti on korostuneesti
vielä tutkimus- ja kehitysmyönteistä.
Mitä sitten tulee nimikkeeseen, niin pyydän — täällä ei
kovin paljon sivistysvaliokunnan jäseniä ole paikalla — joka
tapauksessa vielä kerran teitä miettimään.
Tiedän, että tätä nimikettä on
tarkkaan mietitty opetusministeriössä. Mutta kun
täällä on sanottu, että tämä "ylempi
ammattikorkeakoulututkinto" selventää, minun suomen
kielen tajuni ei sano, että se olisi kauhean selvä:
ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Totta kai se tarkoittaa ylempi,
kun toinen tutkinto on ammattikorkeakoulututkinto. Mutta kun tämä arviointiryhmäkin
yksimielisesti esitti tätä kandidaatin- ja maisterintutkintoa,
niin kyllä minusta olisi hyvä tällainen
kansainvälinen tapa, että meillä olisi
kandidaatteja ja sitten meillä olisi maistereita. Se on
nyt minun henkilökohtainen käsitykseni, ja niin
kuin me tiedämme, Saksassa ja eräissä muissa
maissahan tämä on kuitenkin otettu käyttöön.
Se, että me sitten käännämme sen
englanniksi, bachelor ja master, minusta tuntuu vähän
semmoiselta, miten sanoisin, keinotekoiselta. Mutta näyttää siltä,
että tämä nimike on nyt aika vahvasti
muurattu umpeen ainakin tässä vaiheessa.
Puhemies! Ihan lopuksi: Tämä on selvä kehitysaskel
tässä duaalimallin kehittämisessä.
Se on hyvä näin, että saadaan näitä ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja,
niin kuin nyt tätä nimikettä itsekin
käytän.
Minun mielestäni ed. Rask ja ehkä jotkut muutkin
ottivat esille hyvin tärkeän asian ammattikorkeakoulun
opettajuudesta. Nythän yliopettajilta on vaadittu lisensiaatin
tai tohtorin tutkinto, ja on aivan selvää esimerkiksi,
mitä tulee matemaattisiin tai kielellisiin aineisiin, ja
aika luonnollista, että tämä tulee yliopistollista
kautta ja on lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Mutta kun sitten
tullaan tietysti tähän ammattikorkeakouluopetukseen,
varsinaiseen ammatillisten aineiden opettamiseen, niin kyllä minullakin
on se kuva, että tämän ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon pitäisi antaa pätevyys
myöskin opettajuuteen.
Sitten tullaan tietysti taas kysymykseen, jota ehkä ei
kannattaisi edes mainita, eli miten sitten tästä eteenpäin,
lisensiaatti- ja tohtoritutkinnot, mutta ehkä on parempi,
että jätetään seuraavaan kertaan
keskustelu niistä. Minä luulen, että varmaan
aiheuttaa joissakin ammattikorkeakoulun vastustajissa nyppyjä jo
tämä nykyinenkin esitys, niin että parempi
jättää se siihen.
Puhemies! Kun tuossa äsken lueskelin Hufvudstadsbladetia,
niin siinä todettiin, että perinteet edelleen
ohjaavat ammatinvalintaa. Kun nyt olemme naistenpäivänä liikkeellä tämän
hallituksen esityksen kanssa, niin tässä voisi
kyllä esittää sen toivomuksen, että ammattikorkeakoulu
omalta osaltaan pyrkisi kaikin keinoin myöskin madaltamaan
niitä kynnyksiä eri ammattien välillä.
Se on ihan selvä, että perinteet ovat hyvin tärkeitä.
Ne ohjaavat ammatinvalintaa. Esimerkiksi tekniikan alalla, kun aikanaan
menin opettajaksi 60-luvun lopulla, oli 10 prosenttia tyttöjä opiskelemassa
insinööreiksi, ja minä luulen, että sama
tyttöjen määrä, naisten määrä,
on edelleen olemassa, 10 prosenttia. Se ei ole siitä miksikään muuttunut,
vaikka paljon on yritetty tehdä.
Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta täällä on
kierretty niin kuin kissa kuumaa puuroa tätä nimikekysymystä.
Nyt ed. Elo sanoi sen, mikä minusta oli hyvä ääneen
sanoa, että kyllä tämä nimike
aivan hyvin olisi voinut olla maisteri amk.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun ammattikorkeakoulun jatkotutkintoja alettiin
kehitellä, olin sitä mieltä, ettei niiden
aika vielä olisi. Mielestäni perustutkintokin
kaipasi tuolloin vielä kehittämistä.
Lisäksi ammattikorkeakoulujen lähes kymmenvuotisesta
olemassaolosta oli mennyt liian suuri osuus hallinnon kehittämiseen.
Mielestäni olisi pitänyt pohtia syvällisemmin
ammattikorkeakoulupedagogiikkaa ja opettajuutta, kehittää tutkimus-
ja kehitystoimintaa sekä ennen kaikkea varmistaa uuden
lakisääteisen alueellisen vaikuttamisen tehtävän täyttäminen.
Tänä päivänä olen
sitä mieltä, että jatkotutkintoja tarvitaan.
Työelämä ja osaamisvaatimukset muuttuvat
niin hurjaa vauhtia, ja kritiikkiä tulee erityisesti siitä,
ettei suomalainen koulutusjärjestelmä reagoi riittävän
nopeasti työelämän tarpeisiin. Ammattikorkeakoulujen
jatkotutkintojen avulla reagointi nopeutuu. Lisäksi ammattikorkeakoulusta
valmistuneella tulee olla mahdollisuus jatkaa opintojaan samassa
oppilaitostyypissä.
Jatkotutkintokokeilu on tuottanut paljon tietoa, ja kehitystyötä on
tehty. Lisäksi paljon on kuitenkin vielä haasteita
edessä. Jatkotutkintoja suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota
toimintaympäristömme ennakoituun muutokseen ja
työelämän tulevaisuuden osaamistarpeisiin.
Jatkotutkinnon tulee vastata työelämän
tarpeisiin. Vain siten sillä on vaikuttavuutta, ja vain siten
siihen on järkevää euroja sijoittaa.
Työelämälähtöisyys
edellyttää myös opettajien työelämätuntemuksen
varmistamista monin eri keinoin.
Yksi kriittinen piste mielestäni on tutkinnon tuottaman
laaja-alaisuuden ja erikoisosaamisen suhde. Työelämässä tarvitaan
laaja-alaisesti ajattelevia kehittäjiä, mutta
myös erikoisosaajia. Ihanne olisi, jos nämä molemmat
elementit löytyisivät ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suorittaneiden
ammattitaidosta.
Aikoinaan, kun jatkotutkintoa suunniteltiin, oli voimakkaasti
esillä se, miten erikoistumisopintoja voidaan hyödyntää jatkotutkinnossa. Nyt
tämä asia on kokeilussa unohdettu. Toivon, että ajatus
jatkossa otetaan kuitenkin käytännöksi.
Tämä olisi hyväksi tavoitellun osaamisen
kannalta, mutta myös näiden jatkotutkintojen rahoituksen
kannalta.
Tässä yhteydessä haluan esittää kiitokseni
lakiesityksessä olevaan työkokemusvaatimuksen joustavuuteen.
Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että opistoasteen
tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon suorittaneilta työkokemusta
omaavilta henkilöiltä, jotka ovat sittemmin suorittaneet
ammattikorkeakoulututkinnon, ei vaadittaisi kolmen vuoden työkokemusta
ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Tämä on
erinomainen esitys. Toivon, että se menee läpi
sitten myöskin valiokuntakäsittelyssä.
Arvoisa herra puhemies! Jatkotutkinnon vaikuttavuutta on arvioitava
jatkuvasti. Pelkkä laatu ei saa riittää.
Pitää siis arvioida myös sitä,
mitä hyötyä tutkinnosta on yksilölle
ja yhteiskunnalle.
Kriittistä pohdintaa jatkotutkinnosta puhuttaessa on
herättänyt sen vastaavuus tiedekorkeakoulun tutkintojen
kanssa. Kansainvälinen arviointiryhmä arvioi jatkotutkinnon
master-tasoiseksi, ja sen perusteella lakiesityskin on laadittu. Mielestäni
esitys on tältäkin osin hyvä, sillä tulee
muistaa, että esityksen mukaan kyse on ammatillisen statuksen
vastaavuudesta eikä akateemisen statuksen vastaavuudesta
silloin, kun verrataan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa
ja tiedekorkeakoulussa suoritettua maisteritutkintoa. Totta kai
jatkossa on huolehdittava siitä, että jatkossakin
nämä kriteerit täyttyvät kaikilla
aloilla ja kaikissa koulutusohjelmissa.
Tutkinnon nimi on myös ollut polttava kysymys. Tutkintonimike
määritetään loppuviimeksi asetuksella,
mutta tässä esityksessä siihen on jo otettu
kantaa. Tutkintonimikkeen määrittely ei ole ollut
helppo homma, sillä vaatimukset ovat olleet suuret. Tarvitaan
sekä kotimaassa että kansainvälisesti
ymmärrettävä nimi, joka myös
kuvaa tutkinnon tasoa. Lisäksi nimen tulee selkeästi
erottua tiedekorkeakoulun tutkintonimikkeistä.
On myös herätetty kysymys, tuleeko jatkotutkinto
olla kaikilla aloilla. Mielestäni sen päättävät
kyseinen ala ja sen vaatimukset. Itse olen kyllä sitä mieltä,
että yhteiskunnan muutos ja siten työelämän
muutos koskettaa kaikkia aloja, joten kyllä jatkotutkinto
tulee mahdollistaa kaikille niille aloille, joissa on ammattikorkeakoulun
perustutkintoon johtavaa koulutusta.
Toinen asia tietenkin on sitten se, mihin ministeri Haatainenkin
viittasi. On tärkeää arvioida, onko kaikissa
ammattikorkeakouluissa kaikilla aloilla jatkotutkinto. Se ei varmaankaan
ole tarkoituksenmukaista, kuten täällä on
monesti todettu, ja eiväthän siihen riittäisi
nämä aloituspaikatkaan.
Arvoisa herra puhemies! Kiperin haaste on tietenkin talouspuoli:
miten riittävät rahat. Jatkotutkintoa ei voi kehittää perustutkinnon
kustannuksella. Jos niin tapahtuu, ei jatkotutkintoa kohta enää tarvita.
Toivon myös, että kun talouspuolta mietitään,
näitä jatkotutkinnon opiskelijapaikkoja ei otettaisi
nykyisistä aikuisopiskelijapaikoista, vaan aikuiskoulutuspaikkoja
lisättäisiin vastaava määrä.
Aikuiskoulutus on muutenkin liian vähäistä ottaen
huomioon työelämän muuttuvat tarpeet.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on
suunniteltu seisomaan molemmilla jaloilla. Duaalimallimme pohjaa
niin toisella asteella kuin korkea-asteellakin jakoon ammatillinen
työelämälähtöinen ja
yleissivistävä akateeminen koulutus. Ammattikorkeakoulut
ovat koulutusjärjestelmässämme työelämälähtöisen
osaamisen opinahjoja. Ne tuottavat taitajia, ammattilaisia, työelämän
vaatimuksiin. Ammattikorkeakouluja on kehitettävä koulutuksen
laadun ja kansainvälisen kilpailukyvyn lähtökohdista,
mutta se ei tarkoita ympärillä olevan maailman
unohtamista. Koulutusalojen ja opiskelijamäärien
tulee peilata yhteiskunnan ja eritoten elinkeinoelämän
tarvetta eri alojen ammattilaisille. Tämä ei tarkoita yksisilmäistä vastavalmistuneiden
työllistämisen seuraamista vaan tulevaisuuden
haasteiden arviointia ja ennakoimista.
Koulutuksen jälkeen on opiskelijalla oltava mahdollisuus
nopeaan työllistymiseen omalla alallaan. Nuoren työttömyys
on hänelle itselleen ja samalla yhteiskunnalle täysin
kestämätön tilanne. Jossain määrin
mättää, kun esimerkiksi maakunnassamme
Etelä-Karjalassa on raju 20 prosentin nuorisotyöttömyys,
mutta joillekin aloille ei enää löydy
työntekijöitä.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ovat
puhuttaneet meitä paljon. Syy siihen löytyy työelämälähtöisyydestä,
sillä voimme kysyä, onko tämä uudistus
todellakin elinkeinoelämän toiveiden toteuttamista.
Minä uskon, että tämä lakiesitys
on lähestynyt tuota tavoitetta, mutta vain aika näyttää,
kuinka se siinä käytännössä onnistuu.
Yksi tärkeä tavoite, joka tässä näyttää toteutuvan,
on ammattikorkeakoulujen tutkintojen aseman paraneminen kansainvälisessä vertailussa.
Tästä hallituksen esityksestä totean,
että vaatimus kolmen vuoden työkokemuksesta jatkotutkinnon
suorittajille on mielestäni riittävä.
Se, millä aloilla niitä voi suorittaa, kuuluu
opetusministeriön päätöksenteon
piiriin. Kaikille aloille jatkotutkintoja ei pidä missään
nimessä lähteä rakentamaan, vaan tässä asiassa
on pidettävä kirkkaana mielessä todellisiin
tarpeisiin vastaaminen. Opiskelijalle on kannattavampaa saada laadukas
jatkotutkinto, joka tuo lisäosaamista työelämään,
ja todellakin on tärkeätä, ettei kaikista ammattikorkeakouluista
tehdä ylemmän korkeakoulutuksen opinahjoja.
Hallituksen esityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoista
tulevaisuudessa noin viidennes tulisi suorittamaan tämän
jatkotutkinnon, mikä kuulostaa äkkiseltään
hivenen suurelta määrältä. Tämäkään
ei saa olla asia, josta pidetään yksisilmäisesti
kiinni, vaan jatkotutkinnon suorittajien määrä tulee
kartoittaa vastaamaan käytännön tarvetta.
Ammattikorkeakoulujen asema on parantunut vuosi vuodelta. Tällä esityksellä opiskelijoille
annetaan mahdollisuus jatkaa opintojaan perustutkinnon suoritettuaan,
mutta on huolehdittava koulutuksen laadun ja jatkotutkintojen määrän
säilymisestä käytännön
vaatimusten mukaisina.
Herra puhemies! Ammattikorkeakouluista on rakennettu korkeakoulujärjestelmän
vahva tukijalka. Jatkossa on huolehdittava vielä keskeneräisten
uudistusten loppuun saattaminen, niin että molemmissa korkean
asteen opinahjoissa on tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet. Ammattikorkeakoulujen
osalta tämä tarkoittaa ainakin terveydenhuoltopalveluiden
ja opiskelijakuntien aseman parantamista.
Opetusministeri Tuula Haatainen
Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamia huomioita tässä keskustelussa
esiin tulleisiin asioihin.
Haluaisin korjata lukuja, koska täällä on
eri yhteyksissä korkeakoulututkinnon suorittaneista pyörinyt
erilaisia prosenttilukuja. Tällä hetkellä 40
prosenttia suorittaa korkeakoulututkinnon, ja tämä siis
tarkoittaa yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoja yhteensä.
Koulutustarjontaa meillä on 65 prosentille, mutta se johtuu
siitä, että hakijoitten joukossa on mukana aina
myös aiempina vuosina kirjoittaneita ja päällekkäisiä tutkintoja
suorittavia tai koulutusalan vaihtajia jne. Tavoite on 50 prosenttia,
jonka valtioneuvosto on hyväksynyt, siis tutkinnon suorittaneita ikäluokasta.
Tuo tavoite on korkea, mutta kyllä tämän
saman tavoitteen myös muut koulutuksestaan huolehtivat
Oecd-maat ovat asettaneet, niin että sinänsä silloin
kuuluisimme huippuihin.
Rahoituksesta vielä sanoisin sen, että aikuiskoulutuksen
rahoituksesta tässä on tarkoitus tämä rahoitus
ottaa. Aikuiskoulutushan sisältää ammattikorkeakoulututkintoon
johtavan koulutuksen, aikuiskoulutuksen ammatilliset erikoistumisopinnot
ja jatkotutkinnon suorittavat. Nyt täällä tapahtuu
sellaista rakenteellista muutosta muun muassa, että tämä porukkahan,
joka suoritti aikanaan opistotasoisen tutkinnon ja nyt suorittaa
ammattikorkeakoulututkinnon päälle, tulee pikkuhiljaa
poistumaan, ja se luo väljyyttä myös tänne
sisälle. Samoin erikoistumistutkintoja ollaan kehittämässä lyhyemmiksi,
jota tarvetta työelämässä on,
mutta valiokunnassa varmasti eduskunta saa tarkemman selvityksen.
Perusteluissa tämä on kyllä kuvattu,
mutta valiokunnassa on sitten syytä tähän
perehtyä. Mutta rahoitus on tältä osin
kyllä kuntoon saatettu.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon kokeilusta
annettu laki 645/2001 vp tuli voimaan 1. päivänä tammikuuta
2002. Laki on määräaikainen, ja se on
voimassa 31. päivään heinäkuuta 2005
asti. Tästä amk-jatkotutkintokokeilusta on kerätty
kokemuksia nyt siis runsaat kaksi vuotta. Kokeilu on tuottanut hyviä tuloksia.
Esimerkiksi helmikuulla 2004 käynnissä oli 34
jatkokoulutusohjelmaa eri puolilla Suomea ja syksyllä 2004 käynnistyi
vielä 10 uutta ohjelmaa. Kuluvan kevään
2005 aikana ei ole enää ollut tarkoitus ottaa kokeilun
puitteissa uusia opiskelijoita jatkotutkinto-ohjelmiin. Huomattava
on myös se, että lähes kaikki ammattikorkeakoulut
ovat olleet mukana vireässä ja innovatiivisessa
kokeilussa.
Kokeilun aikana jatkotutkintoon on ollut paljon enemmän
hakijoita kuin on pystytty oppilaitoksiin ottamaan opiskelijoita
vastaan. Jatkotutkinto-opiskelijoita on ollut yhteiskuntatieteiden, liiketalouden
ja hallinnon aloilta sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloilta
samoin kuin tekniikan ja liikenteen aloilta. Eniten kiinnostusta
ovat herättäneet osaamisen johtaminen, pk-sektorin
yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen, sosiaaliala, terveyden
edistäminen ja ehkäisevä työ sekä hyvinvointiteknologia.
Jatkotutkinto-opiskelijat ovat olleet koko kokeilun ajan motivoituneita
työelämässä toimivia asiantuntijoita,
joita on aidosti kiinnostanut oman osaamisen ja työelämän
kehittäminen.
Opettajien näkökulmasta ryhmät ovat
olleet hyvin heterogeenisia ja vaativia. Jatkotutkinto-ohjelmista
vastaavat yliopettajat ovat täyttäneet lain vaatimat
kriteerit, ja heillä on ollut tohtorin tai lisensiaatin
tutkinto. Lisäksi heillä on ollut monipuolista
yhteistyötä työelämän
kanssa liittyen opetukseen, hankkeisiin ja tutkimukseen. Merkillepantavaa
on, että heitä on kiinnostanut aito yhteistyö ja
kumppanuus. Tämä yhteistyö on tiivistänyt
entisestään ammattikorkeakoulujen alueellisia
verkostoja.
Arvoisa herra puhemies! Kokeilun aikana jatkotutkintoon johtavat
opinnot ovat pohjautuneet ammattikorkeakoulututkinnon ja työelämän
kehittämisen asettamiin vaatimuksiin. Tavoitteena on ollut,
että opinnot ovat antaneet riittävän
tieto- ja taitoperustan sekä valmiudet toimia erityistä asiantuntemusta
vaativissa työelämän kehittämis-
ja muissa tehtävissä. Työelämäyhteydet ovat
siis olleet vahvasti mukana amk-jatkotutkinnon kokeilussa ja kehittämisessä.
Aktiivinen verkottuminen ja aito kumppanuus ovat siivittäneet tätä ammattikorkeakoulun
jatkotutkintokokeilua.
Tässä kokeilussa tiivis yhteistyö työelämään on
näkynyt jo opiskelijoita valittaessa, sillä keskeisenä valintakriteerinä on
ollut työkokemus. Opetussuunnitelmat on lähes
kaikissa ammattikorkeakouluissa tehty yhdessä työelämän
edustajien kanssa, jolloin he ovat voineet vaikuttaa aktiivisesti
opetussuunnitelman sisältöön. Työ- ja
elinkeinoelämän asiantuntijat ovat olleet myös mukana
syventävien opintojen toteutuksessa ja opinnäytetyön
prosesseissa. Edelleen heidän asiantuntemustaan
on käytetty sekä koulutusohjelmakohtaisissa ohjausryhmissä että valtakunnallisissa
arviointi-, koordinointi- ja seurantaryhmissä.
Näin tiivis kumppanuus on tuottanut vaateita työelämän
edustajia kohtaan. Heidän on ollut pakko kyetä visioimaan
tulevaisuuden työelämän haasteita ja
kehityskulkuja. Heidän on ollut myös pakko paneutua
syvällisesti amk-jatkotutkinnon kehittämisen ideaan,
ja he ovat joutuneet sitoutumaan aikaa vievään
työskentelyyn kokeilussa, jolla on luotu uutta korkeakoulutusväylää.
Arvoisa herra puhemies! Näiden kokeilutulosten perusteella
tämä amk-jatkotutkintokokeilu on edennyt siihen
pisteeseen, että hallitus on antanut lakiesityksen 14/2005
vp eli esityksen ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän
kehittämiseksi. Tämän esityksen perusteella
jatkossa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voivat työelämässä hankitun
kokemuksen jälkeen syventää ammatillista
osaamista jatkamalla opintoja ja suorittamalla tutkinnon ammattikorkeakoulussa.
Ammattikorkeakoulujen tutkinnoiksi tulevat ammattikorkeakoulututkinnot
ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot.
Tämä työelämäyhteys
näkyy jatkossa selvästi siten, että pääsyvaatimuksena
ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin
opintoihin on perustutkinnon lisäksi kolmen vuoden työkokemus.
Esityksessä on merkillepantavaa se, että ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot järjestetään
koulutusohjelmina. Laajuudeltaan koulutusohjelmat ovat vähintään
lukuvuoden ja enintään puolentoista lukuvuoden päätoimisten
opintojen mittaisia. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
johtavat opinnot ovat mahdollisia kaikilla koulutustasoilla ja kaikissa
ammattikorkeakouluissa tarpeen mukaan verkostoitumalla.
Yhtenä esityksen tärkeimpänä tavoitteena
on, että ammattikorkeakoulut voivat omalta osaltaan huolehtia
siitä, että eri alojen työelämätarpeet
tulevat huomioon otetuiksi. Samalla esityksellä pyritään
vastaamaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden omiin
odotuksiin jatko-opintojen suhteen.
Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys kokonaisuutena
on hyvä. Rahoitus vain vähän askarruttaa,
ja siihenkin pitää löytyä valiokuntatyöskentelyn
aikana selkeä konsepti. Lyhyesti: tämä laki
tarjoaa ammattikorkeakouluopiskelijoille uudet tikapuut lisäopintoihin
sekä ammattitaidon ylläpitämiseen.
Jan Vapaavuori /kok:
Kunnianarvoisa herra puhemies! Ed. Risikko totesi täällä hetki
sitten, että kun tätä järjestelmää ruvettiin
kehittelemään, hän suhtautui siihen varauksellisesti.
Minäkin suhtauduin siihen silloin varauksellisesti, mutta
poiketen ed. Risikon ajattelusta suhtaudun tähän
edelleen varauksellisesti, ellen jopa nihkeästi. Tältä osin
voi kai tämän päivän kunniaksi todeta,
että ed. Risikon ajattelussa on tapahtunut kehitystä toisin
kuin minulla.
Arvoisa puhemies! Tässä valtakunnassa ollaan
hyvin yksimielisiä osaamisen merkityksestä, osaamisen
merkityksestä kansantaloudelle, hyvinvoinnille, kilpailukyvylle,
sille, että me olemme tässä tänään
ja nyt ja elämme niin hyvässä ja vauraassa
maassa kuin elämme. Olemme myös hyvin yksimielisiä siitä,
että tämä on myös tulevaisuudessa
elinehto tälle pienelle pohjoiselle kansalle.
Sen sijaan en ole ihan varma siitä, ovatko johtopäätökset,
jotka tästä teemme, oikeita. Meillä on
nyt jo koulutusjärjestelmämme suhteen ongelmia
siitä huolimatta, että se on kansainvälisesti vertailtuna
monin osin aivan erinomainen. Käymme nyt jo keskustelua
siitä, koulutammeko me liikaa ihmisiä korkeakouluissa.
Käymme nyt jo keskustelua siitä, ovatko hyvin
korkeasti koulutettujen määrät kohdallaan,
eli puhumme niin sanotusta tohtoritulvasta. Käymme keskustelua hajanaisesta
korkeakouluverkosta ja ennen kaikkea käymme keskustelua
siitä, onko meillä riittävän
hyviä yksiköitä todelliseen huippuopetukseen.
Arvoisa puhemies! Rahaa on aina rajallisesti. Jos priorisoi
kaikkea, ei itse asiassa priorisoi mitään. Ministeri
Haatainen, joka näytti hetki sitten poistuneen, pystyy
pitämään tässä salissa
lähes liikuttavan puheenvuoron minkä tahansa koulutussektorin
puolesta, ja niitä hän on pitänytkin. Täällä on
puhuttu peruskoulutuksen puolesta, täällä on
puhuttu iltapäivätoiminnan puolesta, joka siihen
liittyy, puhutaan ammatillisesta koulutuksesta, puhutaan korkeakouluopetuksesta, ammattikorkeakouluista
ja sitten puhutaan vielä tutkimus- ja tuotekehitysvaroista.
Jokaista kun tarkastelee yksinään ja erikseen, niin
saadaan hyviä ja kauniita puheita, mutta totuus on se,
että ei sitä rahaa sitten kuitenkaan kaikkeen
tähän riitä. Vaikka olen varma siitä,
että ministeri Haatainen taistelee kuin naarastiikeri kaikissa
budjettiriihissä opetussektorin määrärahojen
puolesta — ja vilpittömästi toivotan
hänelle menestystä tässä taistelussa — niitä ei
kuitenkaan rajattomasti ole tulossa. Mitä hajanaisemmaksi
oman koulutusjärjestelmämme rakennamme, sen varmempaa
on, että joku tässä yhtälössä myös
kärsii.
Kysymys ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista ei yksittäiskysymyksenä ole
suuren suuri, eikä se vie maalta merelle. On ihan selvää,
että tähän esitykseen liittyy myös
hyviä ulottuvuuksia. On tiettyjä alakohtaisia
tarpeita, joita tämä kiistatta palvelee. Silti
voidaan kysyä, palveleeko tämä kokonaisuutta,
kokonaisuutta, jonka lähtökohtana on se, että vain
osaamisen kautta Suomi voi pärjätä tässä globalisoituvassa
maailmassa. Kyllä asia on niin, että monista yksittäisistä hyvistä asioista
ei välttämättä tule hyvää kokonaisuutta,
ja se, kun edistetään hyvin montaa yksittäistä asiaa,
ehkä johtaa siihen, että itse asiassa ei edistetä oikein
mitään.
Arvoisa puhemies! Tässäkin salissa on viime aikoina
paljon käyty keskustelua Lissabonin strategiasta: EU asetti
tavoitteen, että meidän pitää nousta
maailman kilpailukykyisimmäksi alueeksi, ja kun on kulunut
viisi vuotta ja kun me emme ole tässä onnistuneet
vaan päinvastoin etääntyneet siitä tavoitteesta,
on lähdetty etsimään selityksiä sille,
miksi näin on käynyt. Yksi selitys, jota yhä useammalla
taholla esitetään ja jonka esimerkiksi kauppa-
ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö oivallisesti
puki sanoiksi ministeriönsä nettisivuilla jokin
aika sitten, liittyy siihen, että ylimmällä korkealla
tasolla esitetään ja asetetaan kauniita strategioita,
mutta sitten kun mennään alemmalle tasolle, tehdään
itse asiassa esityksiä, lakeja, direktiivejä,
mitä ne sitten milloinkin ovat, jotka itse asiassa toimivat
tätä järjestelmää ja
ideaa vastaan.
Viime syksynä julkistettiin paljon huomiota saanut
niin sanottu Brunilan raportti, jossa muun muassa todetaan, että yliopistojen
ja korkeakoulujen haasteena on huippuosaamisen kehittäminen
ja että korkeakoulujärjestelmämme hajanaisuus
on esteenä tälle pyrkimykselle tai ainakin hidasteena
tai ainakin seikkana, joka vaikeuttaa tähän pyrkimistä.
Tosiasia on, että tämä lakiesitys lisää tätä hajanaisuutta.
Ainakin se vahvistaa sitä hajanaisuutta ja asettaa lisää esteitä sille, että tätä
hajanaisuutta
voitaisiin tulevaisuudessa purkaa.
Jos tavoitteena on, niin kuin mielestäni pitäisi olla,
että korkeakoulujärjestelmässämme
jatkossa panostetaan enemmän laatuun kuin määrään, tämä esitys
vienee väärään suuntaan. Jos
me haluamme, että jatkossa panostetaan enemmän huippuyksiköihin,
ja jos me haluamme, niin kuin useimmissa opetusministeriönkin
erilaisissa selvityksissä esitetään,
että meillä pitää olla riittävän
suuria yksiköitä ja riittävän
suuri kriittinen massa, jotta jotain todellista saataisiin aikaiseksi,
niin tämä on tietyllä tavalla rajallisten
resurssien hukkakäyttöä tai ainakin käyttöä tavalla, joka
ei ole paras mahdollinen.
Ministeri, Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja
Christoffer Taxell kyseli jokin aika sitten, onko tosiaan järkevää,
että niin pienessä maassa kuin Suomi meillä on
50, tai onko niitä nyt 49, eri laitosta, missä koulutetaan
maistereita. No, nyt tästä nimikkeestä on
paljon väännetty kättä, ja näitä nimikkeitä ei
ainakaan tässä vaiheessa ole tulossa, mutta voidaan
kysyä näin, onko järkevää,
että meillä on 49 laitosta, missä me
koulutamme ihmisiä, jotka ovat kelpoisia esimerkiksi julkisiin
virkoihin. Kaiken kaikkiaan tämä esitys lisää koulutuksen
määrää, lisää tämän
järjestelmän hajanaisuutta ja sekavuutta tavalla,
joka mielestäni ei ole järkevä.
Täällä keskustelussa on, kuten myös
itse lakiesityksessä, kauniisti ja sinänsä fiksulla
tavalla perusteltu sitä, että näitä jatkotutkintoja
ei pidä tuoda kaikille aloille eikä pidä tuoda
jokaiseen ammattikorkeakouluun. Täällä monet
ovat jo aiemmin käyneet puhumassa, että tarkoitus
ei ole se, että näitä tungetaan joka
niemeen ja notkelmaan. No, niinpä niin. Minä en
ainakaan hetken vertaa usko, etteikö kehitys olisi juuri
tämän kaltaista. Minä uskon, että tässä lähdetään
varovasti liikkeelle. Uskon, että sen verran hallituksella
ja ministerillä on tässä häpyä,
että tämä aloitetaan järkevällä tavalla,
valitaan muutama yksikkö oikein, mutta olen ihan varma,
että tästä alkaa valtava statustaistelu
kaikkien Suomen ammattikorkeakoulujen kesken, ja olen ihan vakuuttunut
siitä, että oli hallitus minkä näköinen
tai merkkinen tahansa, kun hallituksessa näitä asioita
jatkossa käsitellään, niin siellä katsotaan
enemmän karttaa kuin niitä tutkimusraportteja,
missä on arvioitu, missä on minkäkin
laatuista tutkimusta ja koulutusta ja mitä työelämän
tarpeet missäkin ovat. (Ed. Lintonen: Käsittämätöntä!)
Arvoisa puhemies! Vielä tulee se aika, jolloin ihmetellään
tätä päätöstä.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ajattelin vielä käyttää puheenvuoron työelämälähtöisyydestä.
Jatkotutkinnon yhdeksi laatukriteeriksi on asetettu se, että se
vastaa työelämän tarpeita, ja niin pitää ollakin,
ja sitä pitää seurata todella tarkalla
silmällä. Tämä tietenkin edellyttää sitä,
että opettajien työelämätuntemusta
tuetaan, ja siihen tarvitaan ihan omia systeemejä.
Voin kehua sillä, että Seinäjoen
ammattikorkeakoulussa on jo monen vuoden ajan ollut sellainen käytäntö,
että opettaja voi tutustua työelämään
ja olla ihan siinä varsinaisessa työssä,
mitä hän opettaa, 1—6 kuukauden ajan
täydellä palkalla nimenomaan suunnitelmalliseksi
työelämään tutustumiseksi, ja
mielestäni tätä pitäisi lisätä kaikissa
ammattikorkeakouluissa, jotta tämän jatkotutkinnonkin
laatu pystyttäisiin takaamaan.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa puhemies! Nelisen vuotta taistelin Oulussa opetuslautakunnan jäsenenä edeltäviä
asteita
elikkä niin sanottua ammattilukiota vastaan. Mielestäni
siihenkin järjestelmään on tehty hyvin
kattavia yhteistyöelementtejä monissa kaupungeissa.
Minulla on vähän sellainen olettama tästä,
niin kuin ed. Vapaavuorikin sanoi, että tämä ammattikorkeakoulujen
ja yliopistojen keskinäinen kisailu taitaa johtaa siihen,
että puurot ja vellit menevät sekaisin. Ed. Vapaavuori
sanoi, että kohta alkaa hillitön kiista eri puolilla
ammattikorkeakouluissa statusasemista. Minä väitän,
että se on jo alkanut. Pelottaa tulevaisuus, että meidän
koulujärjestelmämme hajanaistuu entisestään.
Minna Lintonen /sd:
Arvoisa puhemies! Minä oikeastaan hämmästelen
kokoomuksen koulutuspoliittisia linjauksia, joita tänään
on kuultu täällä salissa. Niissä ovat
kyllä puurot ja vellit niin sekaisin. Ed. Rajala ihmetteli,
että tässä lakiesityksessä ovat
puurot ja vellit sekaisin, mutta kyllä teillä kokoomuslaisilla
nyt on puurot ja vellit sekaisin.
Tämä hallituksen esitys eduskunnalle ammattikorkeakoulujen
tutkintojärjestelmän kehittämiseksi on
erittäin hyvä. Kysymyshän on siitä,
että työelämän kehitys puoltaa
osaamisen kehittämistä. Mutta mistä lähtien
kokoomuspuolue on vastustanut jatko-opintoja ja osaamisen kehittämistä?
Täysin hämmästyttävää.
Toinen varapuhemies:
Onko keskustelu päättynyt — sen jälkeen,
kun ed. Vapaavuori on käyttänyt puheenvuoronsa?
Jan Vapaavuori /kok:
Arvoisa puhemies! Sitä ei voi vielä tietää!
Arvoisa puhemies! Minä puolestani hämmästelisin,
ellei ed. Lintonen hämmästelisi. On hyvä,
että puolueitten välillä on edelleen
tiettyjä eroja. Silti minusta tuntui, että ed.
Lintonen ei joko täysin ymmärtänyt tai
halunnut ymmärtää sitä, mitä sanoin.
Haluan korostaa sitä, että jos tätä asiaa
tarkastelee yksittäiskysymyksenä irrallaan kokonaisuuksista,
niin tämä kiistatta on hyvä asia ja se tuntuu
hyvältä. Mutta ehkä nyt oikein vielä pelkistäisin
sen pelon, mikä minusta tähän liittyy: minusta
kysymys on siitä, että rahaa on aina rajallisesti,
tämä on jostakin poissa, ja minä pelkään,
että se on poissa joko ammattikorkeakoulujen peruskoulutuksesta
tai tiedekorkeakouluista.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Toisin kuin yleensä, en puolusta
ed. Vapaavuoren käyttämää puheenvuoroa,
mutta siitä huolimatta, kun tässä viitattiin
kokoomuksen linjaan, totean, että meillä kyllä koko
ajan korostuu se laadun merkitys ja vaatimus tässä asiassa.
Se ei välttämättä ole mitenkään
ristiriidassa tämän esityksen kanssa, vaan pikemminkin
päinvastoin. Luulen, että ed. Lintonen ja moni
mukaan täällä ei kannata sitä,
että näitä annetaan kaikille aloille kaikkiin
mahdollisiin oppilaitoksiin, vaan nimenomaan niin, että sieltä napataan
ne parhaimmat yksiköt ja niille aloille, joilla työelämän
tarve on kaikkein suurin, kohdistetaan nämä jatkotutkinnot,
koska silloin ne eivät kärsi inflaatiota ja silloin
niillä saavutetaan se tavoite, mikä niille on
asetettu.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin olette toki kuulleet, olen
tämän esityksen kannalla ja tämä on
erittäin hyvä. Mutta nyt, kun täällä tuli
puhetta siitä, että kokoomus ei kannattaisi osaamista,
niin mitä on sitten tämä kohta, joka
on tässä esityksessä, että aikuiskoulutuksesta
otetaan paikkoja tähän? Kun ajatellaan, että meillä on
kova rakennetyöttömyys ja meillä osaaminen
ja tarve eivät kohtaa, niin nythän me tarvitsemme
niitä aikuiskoulutuspaikkoja, eihän niitä kannata
tähän laittaa.
Keskustelu päättyy.