3) Hallituksen kannanotto eläkeiän nostosta
ja eläkkeiden leikkaamisesta
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Maailman talous on ajautunut pahimpaan kriisiinsä toisen
maailmansodan jälkeen. Valtiot ympäri maailmaa
tulevat velkaantumaan vuosikausien ajan tästä eteenpäin.
Kaikki julkisen taloutemme kestävyyttä koskeneet
laskelmat ja suunnitelmat menevät uusiksi. Tammikuussa teollisuustuotantomme
romahti viidenneksellä. Jos uusia tilauksia ei tule, jatkuu
putoaminen. Kriisin jälkeen lähdemme liikkeelle
alemmalta lähtölavalta kuin aikaisemmin, mutta
talouden olisi silti ponkaistava yhtä pitkälle
kuin ennen kriisiä.
Kriisin keskellä voimme saada helpotusta tilanteeseen
lainaamalla valtiolle runsaasti lisärahaa, joka kuluu pääasiassa
yhteiskunnan palveluiden ja etuuksien rahoittamiseen. Vain osa lisälainasta
käytetään elvytykseen. Mutta tämä velkakeino
voi lopultakin olla vain väliaikainen. Lainat on lyhennettävä ja
korot maksettava taas talouden noustessa. Siihen on vain kolme pääkeinoa:
palvelujen ja etuuksien leikkaukset, verotuksen tuntuva kiristäminen
tai työurien pidentäminen.
Vuoden lisääminen työuriimme parantaa
valtion taloutta vuositasolla noin 3 miljardilla eurolla. Kolmen
vuoden lisäämisellä on sama vaikutus
kuin esimerkiksi tuloverotuksen korottamisella peräti 10
prosenttiyksiköllä. Tämä oikeastaan
korostaa ja alleviivaa sen, miksi nyt on aika keskustella meidän
suomalaisten työurien pituudesta. Hallituksen puolivälitarkistuksessa
tämä asetelma nähtiin kirkkaana. Hallituksen
velvollisuus on se myös kertoa ja ryhtyä toimenpiteisiin.
Tässä eduskuntakeskustelussa olisi päähuomion
oltava siinä, ovatko toimenpiteet kriisistä ja sen
seurauksista selviämiseksi riittäviä.
Välikysymys rajaa keskustelun kuitenkin eläkkeisiin. Odottaisin
keskustelulta muutakin sanomaa kuin sitä, mitä ei
saisi tehdä. Toivon, että otettaisiin kantaa siihen,
mitä pitää tehdä.
Ymmärrän sen ihmisten huolen, jota hallituksen
linjaus eläkkeellesiirtymisiän nostamisesta on
herättänyt, varsinkin kun samaan aikaan yritykset
vähentävät väkeään
taantuman johdosta. Tilanne herättää varmasti
ristiriitaisia tunteita.
Välikysymyksen perusteluissa on useita vääriä väitteitä.
Hallitus viittaa vastauksena välikysymykseen tänään
neuvoteltuun ratkaisuun, jossa kaikki kiistan osapuolet ovat sitoutuneet
nopeaan ja kunnianhimoiseen valmisteluun tavoitteena nostaa suomalaisten
keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää vähintään
kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tämä tavoite
tulee olemaan erittäin kunnianhimoinen.
Hallitus on osaltaan sitoutunut tähän ratkaisuun,
ja olemme tyytyväisiä, että keskeiset
työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet
vahvasti tavoitteisiin pääsemiseksi. Hallitus
haluaa tehdä edelleen hyvää yhteistyötä järjestöjen
kanssa, mutta tämä ei tietenkään
tarkoita sitä, ettei myös hallituksella olisi
aloiteoikeus kolmikannassa. Ratkaisussa hallitus ja järjestöt
sitoutuvat siihen, että nyt haetaan jo tämän
vuoden loppuun mennessä "vaihtoehtoisia malleja hallituksen
linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta. Hallitus
ei ryhdy tästä työstä poikkeavien
eläkepoliittisten päätösten
valmisteluun ja toimeenpanoon. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt
arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua."
Jokainen ymmärtää, että nyt
on näytön paikka kaikilla uskottavien tulosten
aikaansaamiseksi. Ehdotusten valmistumisen jälkeen tehtävä vaikuttavuuden
arviointi kertoo realistisesti, riittävätkö toimenpide-ehdotukset.
Emme spekuloi tällä vaiheella vielä,
vaan nyt on työrauha vaativan urakan toteuttamiseksi. Viimeisen
kahden viikon aikana kaikki ovat vakuuttaneet olevansa hallituksen
kanssa samaa mieltä itse tavoitteesta. Nyt kaikilla, myös
välikysymyksen tekijöillä, on mahdollisuus
tässä välikysymyskeskustelussa aloitteiden
tekoon.
Eläkkeellesiirtymisiän nostolinjauksen perustelut
ovat kestävät, kun katsomme sitä, mitä meillä on
edessämme ensi vuosikymmenellä ja kuinka paljon
velkaannumme lähivuosina, ja koska nyt tehtävät
päätökset vaikuttavat vasta käynnissä olevan
kriisin jälkeen. Moni voi kysyä, onko tällä eläkkeelle
siirtymisen myöhentämisellä merkitystä.
Vastaan saman kuin äsken: laskelmien mukaan tämä parantaisi
julkisen talouden tilaa jopa 9 miljardilla eurolla.
Arvoisa puhemies! Suomalaisten keski-ikä kohoaa nopeammin
kuin yhdessäkään muussa Euroopan maassa.
Onneksi myös elämme pidempään
kuin aikaisemmin. Meidän suomalaisten elinikä on
noussut viimeisten 20 vuoden aikana jo 4,5 vuotta. Vuonna 2030,
ei niin kaukana tulevaisuudessa, Suomessa on peräti 600 000
yli 65-vuotiasta nykyistä enemmän (Ed. Tennilä: Onko
se ihan kauhea asia?) ja yli 200 000 työikäistä vähemmän
kuin nyt. Myös muiden Pohjoismaiden myönteiset
esimerkit kertovat siitä, että tavoitteemme saavuttaminen
ei ole mahdotonta. Kun Suomessa vuonna 2007 vain noin 55 prosenttia
55—64-vuotiaista oli työssä, esimerkiksi
Ruotsissa ja Norjassa luku oli 55 prosentin sijasta 70 prosenttia
ja Islannissa peräti 85 prosenttia. Ruotsiin ja Norjaan
verrattuna suomalaiset siirtyvät noin kaksi vuotta aiemmin
eläkkeelle, ja islantilaisiin eroa on yli neljä vuotta.
Tämä vertailu on se positiivinen vertailu, joka
kertoo siitä, että kyllä me Suomessa
pystymme samaan.
Arvoisa puhemies! Olemme pysyvästi siirtymässä tilanteeseen,
jossa työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin
työmarkkinoilta eläkkeelle poistuvat ikäluokat.
Kun tänään sata työikäistä huolehtii
noin 50 lapsesta ja vanhuksesta, niin vuonna 2030 huolehdittavia
onkin jo 75 sataa työikäistä kohden.
Tämä muutos tapahtuu, ja siihen on vastattava.
Vastauksen antamista kiirehtii se valitettava tosiasia, että kansainvälisestä kriisistä
johtuen
joudumme velkaantumaan lähivuosina dramaattisesti tavalla, jota
emme pystyneet muutama vuosi sitten edes aavistamaan.
Ikääntyminen vaikeuttaa hyvinvointimme rahoitusta.
Eläke- ja hoivamenot lisääntyvät
samalla, kun työikäisen väestön
osuus supistuu. Tästä johtuen meillä on
hallituspohjasta riippumatta jo pitkään vallinnut
yhteisymmärrys siitä, että suomalaisten
työuria pitää pidentää sekä alku-
että loppupäästä. Hyvinvointimme
tarvitsee maksajia. Myös nyt ja tulevina vuosina työelämään
siirtyvillä täytyy olla oikeus eläkkeeseen
ja palveluihin. Emme halua maksattaa laskujamme lapsillamme.
Suomessa on jo toimittu haasteiden voittamiseksi. Vuonna 2005
voimaan tullut eläkeuudistus loi porkkanoita ja keppejä pysyä työmarkkinoilla.
Tätä vuoden 2005 uudistusta on nyt terästettävä.
Työttömyysputken käyttöä turhan
varhaiseen siirtymiseen eläkkeelle on vaikeutettu kahteen
otteeseen 1990-luvun lopulta lähtien. Sosiaalitupossa sovittiin
hallituksen pyynnöstä joistakin lisätoimista
eläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi ja työurien
pidentämiseksi. Hallitus on sitoutunut sosiaalitupon toteuttamiseen,
toisin kuin välikysyjät väittävät
kysymyksessään. Äsken juuri äänestettiin
sen sosiaalitupon kaikkein suurimmasta yksittäisestä kysymyksestä.
Hallitus otti syksyllä järjestöjen
toiveet huomioon, kun valmistelimme lain, jolla estettiin työeläkeyhtiöiden
omistamien osakkeiden pakkomyynnit. Tavoitteena oli, ettei eläkelaitosten tarvitsisi
ryhtyä osakkeiden pakkomyynteihin meneillään
olevan finanssikriisin seurauksena. Pitkällä aikavälillä pakkomyynnit
voisivat nimittäin olla hyvin epäedullisia eläkejärjestelmän kannalta.
Työelämän kehittämiseen ja erityisesti ikääntyneiden
työssäjaksamiseen on panostettu eri tavoin kolmikantaisella
yhteistyöllä. Työelämän
kehittäminen on ollut osa erityistä politiikkaohjelmaa
sekä edellisellä että istuvalla hallituksella.
Kuten sanoin, olemme tehneet Suomessa monia uudistuksia ja varautuneet
ikääntymiseen. Olemme jo tehneet enemmän
kuin moni muu maa. Valitettavasti tähänastiset
toimet eivät kuitenkaan riitä.
Välikysyjien arvio siitä, että jo
tehdyillä toimilla saavutettaisiin kahden kolmen vuoden
pidennys, on väärä. Asiantuntijat ovat
todenneet, että nykyiset toimet eivät riitä.
Sinällään hyvää uudistusta
on terästettävä. Tämän
vahvistaa tämän päivän sopimus.
Talousneuvoston sihteeristön tuore selvitys vahvistaa aiempien
arvioiden tulokset. Tosiasia on, että hyvinvointiyhteiskuntamme
rahoitus ei ole täysin turvattu, vaikka vuoden 2005 eläkeuudistuksen
tavoite eläkkeelle siirtymisen myöhentymisestä toteutuisikin. Viime
vuonna eläkkeelle siirtymisen ikä kääntyi lisäksi
valitettavasti laskuun, eikä se vielä johtunut
talouden käänteestä.
Nykyinen talouskriisi avaa kuitenkin eteemme vielä haasteellisemman
maaston kuin meillä aikaisemmin oli edessämme
ja korostaa lisätoimien tarvetta entisestään.
Syvä taantuma vaikeuttaa pahasti hyvinvointivaltion rahoitusongelman
ratkaisemista. Emme valitettavasti voi kulkea muuttuneessa maastossa
vanhan kartan avulla.
Hallituksella ei ole samaa ylellisyyttä kuin oppositiolla,
joka voi ajatella vain seuraavia vaaleja. (Välihuutoja
vasemmalta) Hallituksen on mietittävä, miten Suomi
selviää vaalien 2011 jälkeenkin. Tämän
vuoksi otimme aloitteen ja päätimme politiikkariihessä laajasta
kokonaisuudesta, jonka avulla voimme turvata palveluiden ja etuisuuksien
rahoituksen myös ensi vuosikymmenellä. (Välihuutoja — Puhemies
koputtaa) Hallitus toimisi vastuuttomasti, ellei se kaiken käytettävissä olevan
tiedon perusteella hakisi ratkaisuja.
Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa pitää työllisyyden
mahdollisimman korkeana ja rakentaa sillä siltaa taantuman
yli. Hallitus ei halua tässä taloustilanteessa
leikata ihmisille tärkeitä etuuksia ja palveluita,
kuten lapsilisiä tai lääkäripalveluita,
tai korottaa merkittävästi veroja ja heikentää sitä kautta
kotimarkkinoille tärkeää luottamusta.
Tämä kaikki joudutaan valitettavasti tekemään
nyt velalla. Voimme harjoittaa palveluista ja perusturvasta huolta
pitävää ja elvyttävää politiikkaa
vain, jos varmistamme, että kykenemme aikanaan maksamaan
laskut. Jotta Suomi säilyisi taantumassa ja sen jälkeen
mahdollisimman ehyenä, meidän kaikkien on oltava
valmiita toimimaan vaatimusten mukaan. Meidän suomalaisten
on tehtävä enemmän töitä.
Kun valitsemme työnteon, meillä on varaa nyt välttämättömään velanottoon
ja voimme turvata palvelut ja etuudet tulevaisuudessa kaatamatta
liian suurta laskua lastemme maksettavaksi.
Liian vähälle huomiolle ovat jääneet
hallituksen politiikkariihen linjaukset saada nuorten työllisyysastetta
ylös ja nuoret aikaisemmin opiskelemaan sekä nopeammin
opiskeluista työelämään. Liian
moni abiturientti joutuu odottamaan kaksi kolme vuotta opiskelupaikan
avautumista. Liian monen nuoren opiskelut kestävät
liian pitkään. (Ed. Tennilä: Liian pieni
opintotuki!) Myös työuran alkupäähän
saatavat ratkaisut helpottavat talouttamme tuntuvasti.
Arvoisa puhemies! Meidän on voitava parantaa erityisesti
ikääntyneiden työllisyyttä.
Meillä on tähän mahdollisuuksia muiden
Pohjoismaiden esimerkin mukaan. Kun suomalaisten elinikä pitenee
ja terveys ja toimintakyky jatkavat kohenemistaan, pystymme työskentelemään
pitempään, jos työllemme on kysyntää ja
meillä on oikeat kannustimet pysyä työmarkkinoilla.
Meidän on edistettävä työssäjaksamista
panostamalla osaamisen uudistamiseen työuran aikana, työkyvyn
ylläpitoon, työelämän laatuun
ja sosiaaliturvan kehittämiseen. Paljon hiljaista tietoa omaavat
harmaat pantterit ovat yhteiskunnallemme mahdollisuus, eivät
taakka.
Työelämää on kehitettävä yhteistyössä työnantajien
ja työntekijöiden kanssa siten, että myös varttuneemmat
työntekijät pystyvät jatkamaan työelämässä ja
tulevat reilusti kohdelluiksi. Hallitus on osaltaan pyrkinyt tähän
panostamalla terveyden edistämiseen ja työelämän
kehittämiseen. Tietoa ja selvityksiä työhyvinvoinnista
on jo tehty paljon usean hallituksen aikana. Nyt on käytännön
toimien aika ja aika viedä keinot suomalaisille työpaikoille.
Jos työntekijöiltä vaaditaan pidempää työuraa,
työnantajilta vaaditaan vastikkeeksi joustavuutta ottaa
ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja elinvaiheet
huomioon. Työjärjestelyillä ja joustavilla
työajoilla on suuri merkitys siinä, kuinka ihmiset
jaksavat työelämässä. Kun työntekijä voi vaikuttaa
omiin työaikoihinsa, se on havaittu hyväksi keinoksi
parantaa jaksamista työelämässä. Hallitus
suhtautuu avoimin mielin myös kaikkiin uusiin ajatuksiin
työelämän kehittämisestä.
Mutta tosiasia on, että työhyvinvoinnin kehittämisen
rinnalla tarvitaan myös muita toimia, jos todella haluamme
pidempiä työuria. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita sitä, että sairaiden ja työkyvyttömien
pitäisi jatkaa työelämässä,
jos eivät pysty. Tämäkin on ollut tässä viimeisten
parin viikon keskustelussa väärässä kulmassa
esillä. Ihmisille on tarjottava enemmän mahdollisuuksia
työkyvyn salliessa palata työmarkkinoille työkyvyttömyyseläkkeeltä heidän
niin halutessaan. Hallitus on esittämässä muutoksia
työeläkelainsäädäntöön,
jotta työkyvyttömyyseläkkeellä olevat
voisivat nykyistä enemmän kokeilla työhön
paluuta jättämällä eläkkeen
lepäämään. Tarkastelussa on myös,
kuinka paljon voi pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva
ansaita eläkkeensä päälle.
Jotta yhä useampi voisi olla töissä,
tarvitaan vahvaa suomalaista yrittäjyyttä ja työpaikkoja. Yrityksiemme
kilpailukykyä ja mahdollisuutta työllistää tukevat
parhaiten maltilliset palkkaratkaisut. Työpaikkojen luomiseksi
tarvitaan myös panostamista osaamiseen ja infrastruktuurin
kehittämiseen koko maassa. Tähän keskittyvän
uuden kasvustrategian luominen on keskeinen osa hallituksen politiikkariihen
tuloksia.
Arvoisa puhemies! Kun eduskunta äänestää välikysymyksestä,
se päättää tuesta hallituksen linjauksille
sekä työhyvinvoinnin kehittämiseksi että työurien
pidentämiseksi. Kyse on siitä, teemmekö päätökset
kriisin välttämiseksi ajoissa vai vasta, kun kriisi
on koko painollaan sylissämme. Toimisimme vastuuttomasti,
jos vastustaisimme työllisyysastetta nostavia uudistuksia
ja vaatisimme samanaikaisesti lisää velanottoa.
Välikysyjien linja on lisäksi sukupolvien
oikeudenmukaisuuden kannalta erikoinen. Mitä pidemmälle
lykkäämme uudistukset, sitä raskaammaksi
1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden taakka kasvaa.
Hallitus rakentaa toimillaan siltaa yli taantuman. Luomme edellytykset
sille, että 2020-luvullakin Suomessa on toimiva vanhustenhuolto,
päivähoito, eläkejärjestelmä ja
sosiaaliturva. Haluamme lisätä suomalaisten uskoa
hyvinvointilupauksen pysyvyyteen toimimalla siten, että voimme
turvata palvelut ja etuudet pidentämällä työuria
molemmista päistä.
Nyt on saatu seisovat vedet liikkeelle suomalaisten työurien
pidentämisessä. Haaste on erittäin kova,
mutta yhdessä siitä selvitään.
Pyydän liittämään puheeni
ruotsinnoksen pöytäkirjaan myöhemmin.
Pääministeri Vanhasen esittämä valtioneuvoston
vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:
Världsekonomin har drabbats av den värsta krisen
sedan andra världskriget. Stater runt om i världen
kommer att skuldsätta sig under många år
framöver. Alla beräkningar och planer som gäller
vår offentliga ekonomis hållbarhet måste göras
om.
I januari sjönk vår industriproduktion med
en femtedel. Om inga nya beställningar görs, kommer
produktionen att minska ytterligare. Efter krisen får vi
utgå från en lägre nivå än
tidigare, men ekonomin ska ändå klara samma utmaningar
som före krisen.
Mitt under krisen kan vi underlätta situationen genom
att låna in medel till staten. Dessa medel går
främst till att finansiera samhällets tjänster
och förmåner. Endast en del av tilläggslånet
används för stimulans. Men denna skuldsättning
kan endast vara tillfällig. Lånen ska amorteras
och räntorna betalas när ekonomin börjar
växa igen. Då finns det bara tre utvägar: skära
ned tjänster och förmåner, kännbart
skärpa beskattningen eller förlänga tiden
i arbetslivet.
Om tiden i arbetslivet förlängs med ett år
förbättras statens ekonomi med cirka 3 miljarder euro
per år. En ökning med tre år har samma
inverkan som att t.ex. höja inkomstbeskattningen med 10
procentenheter. Det här poängterar och understryker
egentligen varför det nu är dags att diskutera
om hur länge vi finländare ska vara verksamma
i yrkeslivet.
I regeringens halvtidsutvärdering kunde detta faktum
klart skönjas. Regeringens skyldighet är att informera
om detta och vidta åtgärder.
I den debatt som förs i riksdagen bör fokus
i första hand ligga på om de åtgärder
som vidtas när det gäller krisen och dess följder är
tillräckliga. Interpellationen avgränsar dock
debatten till pensionerna. I debatten skulle man gärna
få lyfta fram också andra frågor än
vad som inte ska göras. Jag hoppas att man tar ställning
till vad som ska göras.
Jag förstår att människor är
oroade över regeringens ställningstagande i fråga
om höjningen av pensionsåldern. Detta mot bakgrund
av att företagen samtidigt minskar sin personal till följd
av recessionen. Situationen väcker garanterat motstridiga
känslor.
I motiveringen till interpellationen finns många felaktiga
påståenden. Som svar på interpellationen
hänvisar regeringen till den lösning som i dag
har förhandlats fram. Där har alla parter förbundit
sig till en snabb och ambitiös beredning som har som mål
att höja den genomsnittliga pensioneringsåldern
med minst tre år före utgången av 2025.
Regeringen har för sin del förbundit sig
till denna lösning och vi är nöjda över
att de centrala arbetsmarknadsorganisationerna starkt har förbundit
sig till att nå målen. Regeringen vill även framöver
samarbeta med arbetsmarknadsorganisationerna, men detta betyder
inte att regeringen skulle sakna initiativrätt i detta
trepartssamarbete.
Lösningen innebär att regeringen och organisationerna
förbinder sig till att redan före utgången
av detta år söka alternativa modeller för
att höja den nedre pensionsåldern till regeringens riktlinjer.
Regeringen kommer inte att bereda och genomföra pensionspolitiska
beslut som avviker från dessa. Regeringen och arbetsmarknadsorganisationerna
bedömer riktlinjerna och förslagens verkningsfullhet
efter det att de färdigställts.
Nu gäller det för alla att visa vad de går
för i syfte att nå trovärdiga resultat.
Den utvärdering av verkningsfullheten som görs
efter det att förslagen färdigställts
ger en realistisk bild av om förslagen till åtgärder är
tillräckliga. Vi spekulerar inte om detta skede ännu.
Nu behövs arbetsro för att genomföra
detta krävande arbete. Under de två senaste veckorna
har alla intygat att de är av samma åsikt som
regeringen om själva målet, och nu har alla — även
de som interpellerade — möjlighet att i samband
med denna interpellationsdebatt ta initiativ.
Motiveringen till riktlinjen att höja pensionsåldern är
hållbar med tanke på vad som ligger framför
oss under nästa årtionde och hur stor skuldsättningen
kommer att vara under de närmaste åren, eftersom
de beslut som nu fattas kommer att ha effekt först efter
den pågående krisen. Mången kan fråga
sig om detta spelar någon roll? Beräkningar visar
att detta förbättrar den offentliga ekonomin med över
sex miljarder euro.
Finländarnas medelålder ökar snabbare än
i något annat land i Europa. Lyckligtvis lever vi också längre än
tidigare. Finländarnas livslängd har under de
senaste tjugo åren ökat med hela 4,5 år. År
2030 kommer det att finnas 600 000 fler som har fyllt 65 år,
samtidigt som antalet personer i arbetsför ålder
kommer att vara 200 000 färre än i dag.
De positiva exemplen från de övriga nordiska länderna
visar att det inte är omöjligt att nå vårt
mål. År 2007 var endast cirka 55 procent av finländarna
i åldern 55—64 år i arbetslivet, medan
motsvarande tal i Sverige och Norge var 70 procent och på Island
85 procent. Finländarna går i pension ungefär
två år tidigare än svenskarna och norrmännen,
och drygt fyra år tidigare än islänningarna.
Den här positiva jämförelsen visar att
vi nog kunde klara samma sak också i Finland.
Den situation där de årsklasser som kommer in
på arbetsmarknaden är mindre än de årsklasser
som lämnar arbetslivet håller på att
bli permanent. I dag går det hundra personer i arbetsför ålder
på cirka femtio barn och åldringar, medan förhållandet år
2030 är hundra mot sjuttiofem.
Denna förändring sker, och vi måste
svara mot den. På grund av det beklagliga faktum att vi
till följd av den ekonomiska krisen är tvungna
att drastiskt skuldsätta oss under de närmaste åren brådskar
svaret.
Den höjda medelåldern försvårar
finansieringen av vår välfärd. Kostnaderna
för pensioner och omsorg ökar samtidigt som den
arbetsföra befolkningens andel minskar. Till följd
av detta har vi, oberoende av regeringsbasen, länge varit
eniga om att finländarnas tid i arbetslivet måste
förlängas både i början och
slutet.
Välfärden ska betalas av någon.
Också de som i dag och under de kommande åren
kommer ut i arbetslivet ska ha rätt till pension och tjänster.
Vi vill inte att våra barn ska bli tvungna att betala räkningen.
I Finland har vi redan vidtagit åtgärder
för att komma till rätta med utmaningarna. Den
pensionsreform som trädde i kraft 2005 skapade såväl
morötter som piskor för människor att
stanna kvar på arbetsmarknaden. Denna reform från 2005
ska nu skärpas. I två omgångar sedan
1990-talet har det gjorts svårare att gå onödigt
tidigt i pension genom pensionsslussen. I den helhetspolitiska sociala
reformen, den s.k. social-inpon, kom man på regeringens
begäran överens om vissa ytterligare åtgärder
för att säkerställa finansieringen av
pensionerna och för att förlänga tiden
i arbetslivet. Regeringen har förbundit sig till att genomföra
social-inpon, oberoende av vad interpellationsställarna
påstår. Just för en stund sedan så röstade
vi om den största enskilda frågan i social-inpon.
Under hösten beaktade regeringen organisationernas önskemål
då vi beredde en lag som hindrar tvångsförsäljning
av aktier som ägs av arbetspensionsbolag. Avsikten var
att pensionsanstalterna inte ska bli tvungna att sälja
aktier till följd av den pågående finanskrisen.
På lång sikt kan tvångsförsäljningar
nämligen vara ofördelaktiga för pensionssystemet.
Inom ramen för trepartssamarbetet har man på olika
sätt satsat på att utveckla arbetslivet och särskilt
på att få äldre att stanna kvar längre
i arbetslivet. Utvecklingen av arbetslivet har ingått i ett
särskilt politikprogram för såväl
den förra som den sittande regeringen.
Vi har som sagt gjort många reformer och berett oss
på befolkningens stigande medelålder i Finland.
Vi har redan gjort mer än många andra länder.
Tyvärr räcker inte de åtgärder
som vidtagits hittills.
Interpellationsställarnas bedömning att de åtgärder
som redan vidtagits kan leda till en höjning på 2—3 år är
felaktig. Experter har konstaterat att de nuvarande åtgärderna
inte är tillräckliga. Reformen är bra
men den måste skärpas. Detta bekräftas
av dagens avtal. En färsk utredning från Ekonomiska
rådets sekretariat styrker resultaten från tidigare
bedömningar. Faktum är att finansieringen av vårt
välfärdssamhälle inte kan säkerställas
trots att det mål om att senarelägga pensioneringen
som ställdes upp i 2005 års pensionsreform nås.
I fjol sjönk pensioneringsåldern dessvärre
och det berodde inte på ekonomins nedgång.
Den aktuella ekonomiska krisen leder till att utmaningarna
nu är ännu större än de var
tidigare, samtidigt som den framhäver behovet av ytterligare åtgärder.
En djup recession försvårar ytterligare problemet
med att finansiera välfärdsstaten. Vi kan tyvärr
inte längre orientera oss i den förändrade
världen med gamla kartor.
Regeringen kan inte, som oppositionen, unna sig lyxen att endast
fokusera på nästa val. Regeringen måste
fundera på hur Finland ska klara sig också efter
valet 2011. Därför tog vi initiativ och beslutade
vid de politiska överläggningarna om en omfattande
helhet med hjälp av vilken vi kan säkerställa
finansieringen av tjänster och förmåner
också nästa årtionde. Det vore oansvarigt
av regeringen att låta bli att försöka
finna lösningar med tanke på all den information
som finns.
Regeringen vill hålla sysselsättningen på en
så hög nivå som möjligt och
bygga en bro över recessionen. Regeringen vill inte i denna
ekonomiska situation skära ned på förmåner
och tjänster som är viktiga för människor,
såsom barnbidraget eller läkartjänsterna,
och inte heller i avsevärd grad höja skatterna
och försvaga det för hemmamarknaden viktiga förtroendet.
Allt detta måste dessvärre göras
med lånepengar. Vi kan bedriva en politik som tryggar tjänsterna
och grundskyddet endast om vi försäkrar oss om
att vi i sinom tid kan betala räkningarna för
detta.
För att Finland ska kunna ta sig genom recessionen
och tiden efter den så välbehållet som möjligt,
måste vi alla vara beredda att agera enligt vad som krävs.
Vi finländare måste arbeta mer. Genom att välja
arbetet har vi råd att ta de lån som nu krävs
och därigenom kan vi trygga tjänsterna och förmånerna
i framtiden, utan att lämna en alltför stor skuldbörda
till våra barn.
Regeringens riktlinjer efter de politiska överläggningarna
enligt vilka sysselsättningsgraden i fråga om
unga ska höjas och enligt vilka de unga ska börja
studera och komma ut i arbetslivet tidigare har fått för
liten uppmärksamhet. Allt för många abiturienter
blir tvungna att vänta 2—3 år på att
få en studieplats. Studierna tar för lång
tid för alltför många studerande. Också lösningar som
gäller inledningsskedet av arbetskarriärerna kan
förbättra vår ekonomi påtagligt.
Vi måste kunna förbättra sysselsättningen
i synnerhet bland äldre personer. Vi har möjlighet till
detta enligt exempel från de övriga nordiska länderna.
I och med att finländarnas livslängd förlängs
och hälsan och funktionsförmågan ytterligare
förbättras, kan vi stanna längre i arbetslivet
om det finns efterfrågan på vårt arbete
och vi har rätt incitament för att stanna kvar
på arbetsmarknaden.
Vi måste främja arbetstagarnas förutsättningar
att orka i arbetet genom satsningar på kompetensutveckling
under arbetskarriären, upprätthållande
av arbetsförmågan, kvaliteten i arbetslivet samt
utvecklande av den sociala tryggheten. De grå pantrarna
som besitter en stor mängd tyst kunskap innebär
en möjlighet, inte börda, för samhället.
Arbetslivet bör utvecklas i samarbete med arbetsgivare
och arbetstagare så att också äldre arbetstagare
kan fortsätta i arbetslivet och blir rättvist
behandlade. Regeringen har för sin del eftersträvat
detta genom satsningar på främjande av befolkningens
hälsa och utveckling av arbetslivet. Redan under flera
regeringsperioder har det samlats information och gjorts utredningar
om välbefinnande i arbetet. Nu är tiden inne för
praktiska åtgärder och åtgärderna
måste också nå de finländska
arbetsplatserna.
Om man av arbetstagarna kräver längre arbetskarriärer,
krävs av arbetsgivarna i gengäld flexibilitet
när det gäller att beakta människors olika
livssituationer och livsskeden. Arbetsarrangemang och flexibla arbetstider är
av stor betydelse för hur människor orkar i arbetslivet.
Att en arbetstagare kan påverka sina egna arbetstider har
konstaterats vara en bra metod för att få människor
att orka bättre i arbetslivet. Regeringen är också öppen
för alla nya tankar om hur arbetslivet kunde utvecklas.
Men faktum är att vid sidan av utvecklandet av välbefinnandet
i arbetet behövs också andra åtgärder
om vi verkligen vill förlänga arbetskarriärerna.
Detta innebär emellertid inte att sjuka och arbetsoförmögna
personer borde stanna kvar i arbetslivet om de inte klarar av det.
Också denna fråga har kommit upp under de två senaste
veckorna, men ur fel perspektiv.
Människor ska erbjudas större möjligheter
att från en invalidpensionering återvända
till arbetsmarkanden om arbetsförmågan tillåter
det och om de så önskar. Regeringen har för
avsikt att föreslå ändringar i arbetspensionslagstiftningen
så att de som är invalidpensionerade i större
utsträckning än för närvarande
kunde pröva på att återvända
till arbetet genom att ha pensionen vilande. Man kommer också att
ta ställning till hur mycket en person med en låg
invalidpension får tjäna utöver sin pension.
För att allt fler ska kunna arbeta, behövs
en stark finländsk företagaranda och arbetsplatser. Våra
företags konkurrenskraft och möjligheter att sysselsätta
stöds bäst genom måttliga löneuppgörelser.
För att man ska kunna skapa arbetstillfällen behövs
också satsningar på kompetens och utveckling av
infrastrukturen i hela landet. En ny tillväxtstrategi som
fokuserar på dessa frågor utgör en central
del av regeringens beslut vid de politiska överläggningarna.
När riksdagen röstar om interpellationen,
beslutar den om stöd för regeringens riktliner,
både när det gäller utveckling av välbefinnandet
i arbetet och förlängning av arbetskarriärerna.
Det är fråga om huruvida vi fattar besluten i
tid för att undvika en kris eller först när
krisen är över oss med hela sin kraft. Vi skulle
agera ansvarslöst om vi motsatte oss reformer som höjer
sysselsättningsgraden och samtidigt krävde att
det tas mer lån.
Interpellationsställarnas linje är dessutom
speciell med tanke på rättvisa mellan generationerna.
Ju längre vi skjuter på reformerna, desto tyngre
blir bördan för dem som är födda
på 1960-talet och därefter.
Regeringen bygger med sina åtgärder en bro över
recessionen. Vi skapar förutsättningar för att
Finland också på 2020-talet ska ha fungerande åldringsvård,
dagvård, pensionssystem och social trygghet. Vi vill öka
finländarnas tro på att välfärdslöftet
håller genom att agera så att vi kan trygga tjänsterna
och förmånerna med förlängda karriärer
i båda riktningarna.
Nu har det stillastående vattnet börjat röra
på sig när det gäller en förlängning
av finländarnas arbetskarriärer. Utmaningen är
mycket stor, men tillsammans kommer vi att klara den.
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Jutta Urpilainen /sd:
Arvoisa puhemies! "Hallitus ei voi yksin sanella eläkeasioita,
jotka on sovittu työmarkkinaosapuolten kesken. Saneluvalta
stop." Näin kirjoitti 48-vuotias Heikki Kittilästä eläkepäätöstä vastustavalla
verkkosivulla. Heikki ei ole mielipiteineen yksin. Suomalaisen yhteiskunnan
keskinäinen luottamus on murtunut. Palkansaajajärjestöjen
nettiadressissa eläkeiän nostoa vastustaa yli
170 000 suomalaista. Kyselyissä enemmistö suomalaisista
on yksiselitteisesti torjunut hallituksen aikeen. Ihmiset ovat syystä raivoissaan.
He ovat luottaneet siihen, että siitä, mitä on
sovittu, myös pidetään kiinni.
Eräskin 58-vuotias nainen kirjoitti nettisivulla seuraavaa:
"Olen toiminut työkseni psykiatrisessa hoitotyössä perhetyötä ja
perheterapiaa tehden kaikkiaan 39 vuotta. Jos hallituksen eläkepäätös
olisi jo voimassa, niin minun pitäisi tehdä tätä työtä vielä 8
vuotta. Mistä, mistä löytyisi se voima
jaksaa, olla antamassa voimaa ja luoda toivoa ihmisille, joita elämä on
satuttanut niin, että he ovat apua vailla?" Moni suomalainen
pohtii varmasti samaa asiaa tällä hetkellä.
Tässä edellä kuvattuna vain muutama
esimerkki siitä, miten paljon epävarmuutta yhdellä väärällä päätöksellä saatiin
yhteiskunnassamme aikaan. Jotain pysyvää meni
rikki. Nyt hallituksella on kova työ rakentaa uudelleen
yhteiskunnassamme luottamusta.
Arvoisa puhemies! Hallitus hylkäsi eläke-esityksellään
suomalaisen tavan sopia ja mursi tärkeän yhteiskunnallisen
luottamuksen. (Ed. Zyskowicz: Edustajalla on vanha puhe mukana!) Suomessa
on totuttu riitelyn sijaan neuvottelemaan ja sopimaan. Se neuvottelu
ja sopiminen on meidän kansallinen vahvuutemme, josta on
tärkeä pitää jatkossakin kiinni.
Eräs verkkosivujen kautta päätöstä vastustanut
koki asian tällä tavalla: "Hallitus viittaa kintaalla
palkansaajille ja puolelle kansasta, kun pitäisi rakentaa
kansallista yhtenäisyyttä ja yhteistä tahtotilaa
vaikeiden aikojen kohtaamiseksi."
Laaja yhteisymmärrys on taannut maksajien ja edunsaajien
sitoutumisen, ja välttämättömät muutokset
eläkejärjestelmiin on voitu tehdä ajoissa
ja rauhallisesti. Eläketurvan uudistaminen on aina valtava
ponnistus, joka vaatii sitoutumista ja syvällistä perehtymistä kaikilta.
Työmarkkinaosapuolilla on kiinteät yhteydet työelämään.
He ymmärtävät, millaisilla keinoilla
päästään työelämää koskeviin
tavoitteisiin, kuten työssäoloajan pidentämiseen.
Työeläkkeisiin liittyvien asioiden valmistelu
yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa sekä eläkealan asiantuntijoiden kanssa
on ollut pitkään takeena kestävälle eläkepolitiikalle
Suomessa. Nykyhallitus ei tästä kuitenkaan piitannut,
kun se saneli eläkeiän nostopäätöksensä yksipuolisesti.
Kahden miljoonan palkansaajaliikkeen jäsenen tai elinkeinoelämän osuutta
eläkepolitiikan kehittämisessä ei olisi kannattanut
väheksyä. Asianosaisia ja asiantuntijoita kannattaa
kuunnella nyt ja tulevaisuudessa. Nyt asiantuntijatahon puuttuminen
hallituksen eläkepäätöksen valmistelusta
näkyi. Eri eläke-etuuksien yhteyksiä ja
riippuvuutta toisiinsa ei ollut mietitty, ja esitykset olisivat
johtaneet tavoitteiden vastaisiin lopputuloksiin.
Arvoisa puhemies! Eläkkeellejäämisiän
nostaminen on ollut pitkään yhteinen tavoitteemme. Vuonna
2005 tehtiin työurien pidentämiseen tähtäävä työeläkeuudistus.
Siinä yleinen vanhuuseläkkeen ikäraja
laski 63 vuoteen ja työssä pysymiseen luotiin
taloudellinen kannustin, suurempi eläkekarttuma. Ikävuosien
63—68 välillä ihminen voi itse valita,
milloin hän jää eläkkeelle. Aiemman
uudistuksen päätösten kumoaminen näin
nopeasti ja yllättäen olisi johtanut kansalaisten
kesken eriarvoisuuteen ja epäluottamukseen koko työeläkejärjestelmää kohtaan.
Pahimmillaan yksipuolinen sanelupäätös
olisi kiihdyttänyt eläkkeelle jäämistä,
ja valitettavasti se saattaa tehdä niin edelleen.
Arvoisa puhemies! Eläkejärjestelmässä on
tarkoitus ottaa ensi vuonna käyttöön
elinaikakerroin, jonka tarkoitus on suhteuttaa eläkkeet
eliniän pitenemiseen. Jos keskimääräinen
elinikä jatkaa nousuaan, elinaikakerroin pienentää kuukausieläkkeitä.
Elinaikakertoimen vaikutusta voi kompensoida työskentelemällä pidempään.
Tämän uudistuksen vaikutuksen tulemme näkemään
vasta tulevina vuosina.
Kokonaisuutena vuoden 2005 eläkeuudistus on toiminut
hyvin. Eläkeikä on noussut tasaisesti viime vuoden
huonossa taloustilanteessa syntynyttä notkahdusta lukuun
ottamatta. Yli 50-vuotiaiden joukossa keskimääräinen
eläkkeellesiirtymisikä on jo yli 61 vuotta. Tilastokeskuksen työvoimatilastojen
mukaan 55—64-vuotiaiden työllisyysaste on viimeisen
kymmenen vuoden aikana noussut Suomessa huomattavasti nopeammin
kuin muualla Euroopassa. Nämä faktat olisi mielellään
kuullut jossain vaiheessa myös pääministerimme
suusta.
Hallitus kuitenkin yritti vertailukelvottomilla tilastoilla
todistaa, että keskimääräinen
eläkeikämme olisi paljon matalampi kuin muissa
Pohjoismaissa. Asiantuntijat ovat vastanneet, että todellinen
eläkeikä esimerkiksi Ruotsissa on vain vuoden
korkeampi kuin Suomessa. Lisäksi Eläketurvakeskuksen
julkaiseman vertailukelpoisen tilaston mukaan Tanskassa ja Norjassa
30 vuotta täyttäneet jäävät
keskimäärin aikaisemmin eläkkeelle kuin
Suomessa. Kannustava eläkejärjestelmämme
siis toimii. Vanhasen kakkoshallitus oli aikeissa rikkoa toimivan
ja vapaaehtoisuuteen perustuvan eläkemallin, jolla on siis
jo ehditty saavuttaa tuloksia.
Hallituksen nyt peräännyttyä on järkevää tutustua
rauhassa faktoihin ja sopia aidosti vaikuttavista toimista. Luottamusta
on hyvä rakentaa luotettavien tilastojen pohjalta.
Arvoisa puhemies! Opposition mielestä tärkeintä on
pitää kiinni vuonna 2005 uudistetusta eläkejärjestelmästä ja
seurata, mitä tuloksia se tuo tullessaan. On ennakoitu,
että eläkeiän noustessa siten kuin se
on yleisesti 2000-luvulla noussut saadaan työssäoloaikaa
pidennettyä 2—3 vuodella. Ilmeisesti näihinkään
tilastoihin ei vielä ole ehditty tutustua.
Maire, 61 vuotta, kirjoitti eläkeleikkausta vastustavalle
verkkosivulle näin: "On tuntunut paremmin kannustavalta,
kun on puhuttu, että työssä voi jatkaa
yli 63-vuotiaaksi, jos voimat ja terveys antavat myöten."
Suomalaiset, kuten Maire, luottivat aiemmin sovittuun, kannustavaan
ja välittävään eläkejärjestelmään.
Tätä luottamusta hallitus esityksellään
vakavasti horjutti.
Opposition mielestä ratkaisu eläkeiän
nostoon löytyy työelämän laadun
parantamisesta. Eläkkeiden leikkaamista parempia keinoja työurien
pidentämiselle ovat työssäjaksamisen tukeminen,
kuntoutus, joustot työajoissa ja työn kierto sekä tietenkin
myös houkuttelevat eläkekertymät. Työssäkäyntiä tukevista
kuntapalveluista on myös ehdottomasti pidettävä huolta. Kaavamaisen
eläkeikärajan nostamisen sijasta tulee ikääntyvien
työntekijöiden työn kuormitukseen ja
työolosuhteisiin kiinnittää erityistä huomiota.
Eläkkeellesiirtymisiän kannalta on keskeistä huomioida
se, miten nuoremmat ikäluokat voivat työelämässä.
Työuran aikaisemmassa aloittamisessa olisi niin ikään
paljon tehtävää, ja tulokset olisivat
työllisyyden lisäämiseksi tehokkaampia
kuin eläkeiän nostaminen. Tähänkin löytyy
kannustavia keinoja.
Taantuman luomassa epävarmuuden tilassa ja kaikkien
edellä mainittujen työkalujen oltua mahdollisia
hallitus ehdotti kuitenkin kaavamaista eläkeiän
nostoa. Ratkaisu olisi toteutuessaan tarkoittanut sitä,
että ikääntyvillä työntekijöillä olisi
maksatettu ylisuuria veronkevennyksiä; hallitushan ottaa
velkaa keventääkseen veroja. Vaikeaan taloustilanteeseen
ratkaisu olisi sopinut huonosti, sillä liian monet firmat
irtisanovat juuri ikääntyneitä työntekijöitä siirtäen
heidät eläkeputkeen. Myös tämä näkökulma
jäi liian vähälle huomiolle hallituksen
hätäisessä valmistelussa.
Arvoisa puhemies! Opposition mielestä oikea tapa saada
ihmiset pysymään työelämässä on kannustaminen
ja välittäminen. Olemme tyytyväisiä,
että hallitus perui huonon esityksensä nostaa
eläkeikärajaa 65 vuoteen, mutta olisimme toivoneet,
että pääministeri olisi sen myös
rehellisesti ja suoraan sanonut täällä eduskunnassa kaikkien
kansanedustajien edessä.
Kaiken kaikkiaan tänään on suomalaisen
kansanvallan voiton päivä. (Ed. Zyskowicz: Miten yleislakko
siihen istuu?) Aktiiviset suomalaiset eri puolilla Suomea näyttivät
hallitukselle, että mitä tahansa me suomalaisetkaan
emme niele. Suomalaiset palkansaajat ja parlamentaarinen oppositio
toimivat kanavana sille kansalaisten voimalle, jonka edessä hallitus
nöyrtyi.
Oppositionen anser att rätta sättet för
att hålla folk i arbetslivet är uppmuntring och
omsorg. Vi är nöjda över att regeringen
drog tillbaka sitt dåliga förslag. I dag har den
finländska demokratin vunnit. Aktiva finländare
visade regeringen att de inte sväljer vad som helst. De
finländska löntagarna och den parlamentariska
oppositionen fungerade som en kanal för folkets makt som
fick regeringen att ta sitt förnuft till fånga.
Arvoisa puhemies! Hallituksen yksipuolinen päätös
nostaa kansalaisten vanhuuseläkeikärajaa 63 vuodesta
65 vuoteen tyrmättiin kansalaisten, etujärjestöjen
ja asiantuntijoiden voimin. Päätös oli
valmisteltu heikosti ja salassa. Menettelytavoillaan hallitus on
vakavasti rapauttanut luottamusta paitsi suomalaiseen työeläkejärjestelmään,
myös yhteiskuntamme ilmapiiriin ja jopa kansainvälisten
sopimusten sitovuuteen.
Arvoisa puhemies! Näillä edellä mainituilla perusteilla
ehdotan perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:
"Eduskunta katsoo, että hallituksen menettelytapa eläkeasiassa
ei nauti eduskunnan luottamusta, mutta toteaa tyydytyksellä,
että hallituksen yksipuolinen aie nostaa eläkeikää on
torjuttu oppositioryhmien, kansalaisten aktiivisen painostuksen
ja palkansaajaliikkeen yhteisin voimin,
sekä siirtyy päiväjärjestykseen."
Susanna Haapoja /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen toisen hallituksen pyrkimys
työurien pidentämiseen osoittaa, että maassa
on hallitus, joka rohkenee konkreettisesti ja päättäväisesti
tarttua huoltosuhteen heikkenemiseen. (Ed. Jaakonsaari: Ja tunnustaa
virheensä!) Julkinen talous ei kestä, jos koulutuksesta
ei siirrytä työelämään
nykyistä ripeämmin eikä eläkkeelle
siirtymistä myöhennetä. Opposition taholta
ei ole tullut ensimmäistäkään
ehdotusta työurien pidentämiseksi.
Tällä hetkellä meillä Suomessa
on sataa työntekijää kohti 50 eläkeläistä tai
lasta. Vuonna 2030 sataa työntekijää kohti
on 75 eläkeläistä tai lasta. Huoltosuhteen
muutos on siis hyvinkin dramaattinen. Pääministeri
Vanhaselle on annettava tunnustus, että hän rohkeasti
saattoi liikkeelle työurien pidentämisasian.
Keskusta kantaa vastuuta tästä päivästä ja
tulevaisuudesta. Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen
hallituksen ja työmarkkinaosapuolten saavuttamaan sopuun.
Työmarkkinajärjestöt halusivat roolin
työurien pidentämisessä. Nyt ne saavat
sen ja kantavat siitä myös vastuuta. Sisällöltään
tänään sovittu tavoite on haastavampi kuin
hallituksen linjaus oli.
Eläkkeellesiirtymisikää pyritään
nostamaan kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Asiaa
valmistellaan Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Rantalan
johdolla. Neuvotteluryhmään tulee työmarkkinamiesten
lisäksi myös keskeisten ministeriöiden
edustajat. Ryhmä etsii tämän vuoden loppuun
mennessä vaihtoehtoiset mallit hallituksen linjaukselle
eläkeiän alarajan nostamisesta.
SAK:n edustajakokous on vuonna 2006 hyväksynyt asiakirjan,
jossa todetaan seuraavaa: "Julkisen sektorin rahoituksen keskeisiä tekijöitä ovat
tuottavuuden parantamisen lisäksi työllisyysasteen
kohottaminen ja eläkkeellejäämisiän nostaminen.
Työllisyyden kasvu lisää verotuloja ja
vähentää julkisten menojen tarvetta.
Työurien pidentäminen on haaste kaikille työelämän
osapuolille: ikääntyneiden työtehtävät
on mitoitettava kohtuullisesti, työkykyä on ylläpidettävä ja motivaatiosta
on huolehdittava." Tämä äsken puhuttu
teksti on yksi yhteen hallituksen tavoitteen kanssa, mikä osoittaa,
että työllisyysasteen nostamisesta ja työurien
pidentämisestä vallitsee laaja yhteisymmärrys.
Arvoisa puhemies! Suomalaisessa työelämässä on
pahasti jotakin pielessä. Miksi työelämästä halutaan
pois? Miksi suomalainen sairaanhoitaja tai hitsaaja jaksaa tehdä töitä pitempään
Ruotsissa kuin Suomessa? Syy löytyy työolosuhteista. Ihminen,
joka tuntee olevansa arvostettu omassa työyhteisössään,
jaksaa työssä ja yleensä elämässä.
Terveessä työyhteisössä on monen
ikäisiä miehiä ja naisia, joita kaikkia
kohdellaan oikeudenmukaisesti. Edellisen laman jälkeen
monissa työpaikoissa oli vain keski-ikäisiä ihmisiä.
Nuoria ei juuri palkattu ja ikääntyneet laitettiin
eläkkeelle. Nyt on viisastuttava. On löydettävä keinoja,
joiden avulla nuori saa nopeammin ensimmäisen työpaikan
ja pääsee omaan elämänsyrjään
kiinni. Mihin ovat unohtuneet hyvät kokemukset mestari—kisälli-ajattelusta
tai työpareista? Innovatiivisen työtapojen kehittämisen
pitää olla sääntö jokaisella
työpaikalla.
Keskustan eduskuntaryhmän mielestä suomalaista
työelämää on ryhdyttävä uudistamaan
reippain askelin niin, että työntekijä on
työelämän tärkein voimavara.
Tämä edellyttää huomion kohdentamista
työntekijään, hänen jaksamiseensa
ja hänen työolosuhteittensa kehittämiseen. Tämä ei
ole ristiriidassa tuottavuuden parantamisen kanssa, aivan päinvastoin.
Tuottavuus paranee jo sillä, että sairauspoissaolot
vähenevät.
Hyvä työyhteisö on sellainen, jossa
työntekijä kokee aitoa työkaverien ja
esimiesten arvostusta. Hän tietää, mitkä ovat
työyhteisön tavoitteet ja mitä häneltä työntekijänä vaaditaan.
Tasapainoinen työyhteisö kannustaa työntekijää onnistumisiin,
ottamaan vastuuta uusista haasteista ja osallistumaan työyhteisönsä kehittämiseen.
Tuloksellisessa työyhteisössä esimiestyö on
keskeisessä roolissa. Työelämää kehittämällä työntekijät jaksavat
työssään nykyistä pidempään
ja haluavat jatkaa työuraansa.
Suomalaisen työelämän kehittäminen
ja sen haasteet eivät jakaudu maan hallituksen ja opposition,
eivät työnantajan tai työntekijän
välille. Työelämän kehittäminen
ja uudistaminen ovat kaikkien toimijoiden yhteinen haaste ja mahdollisuus.
Työ on olennainen osa ihmisen identiteettiä. Työ tuo
toimeentuloa, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Työn pitää joustaa elämäntilanteen mukaan.
On huolehdittava siitä, että työkykyinen
ihminen saa tehdä työtä vanhuuseläkkeelle siirtymiseen
saakka. On loukkaavaa, että taloudellisten vaikeuksien
kohdatessa kokeneita ja ammattitaitoisia työntekijöitä ajetaan
väkisin pois työelämästä eläkeputkeen.
(Ed. Uotila: Mitä hallitus sille tekee?)
Kovat kapitalistit ovat yksisilmäisesti pitäneet
huolta taloudellisen voiton maksimoinnista. Työntekijä on
tässä katsannossa vain tuotannontekijä.
Työolojen kehittäminen on jäänyt
toisarvoiseksi. Niin kuin pääministeri totesi,
nyt on näytön paikka. Työmarkkinajärjestöjen
on yhteistyössä valtiovallan kanssa ryhdyttävä konkreettisiin
toimenpiteisiin työelämän kehittämiseksi.
Hallituksen tavoite on pitää työllisyysaste mahdollisimman
korkeana. Vain niin voimme tänään ja
tulevaisuudessa turvata heikommassa asemassa olevien ihmisten etuudet
ja palvelut. Toinen vaihtoehto olisi kiristää verotusta
tuntuvasti tai leikata menoja reippaalla kädellä.
Tätä me emme keskustassa halua.
Eläköitymisiän korottamisessa on
kyse sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.
Vahvistamalla julkista taloutta ja työllisyyttä voimme
maksaa velat, jotka tämän talouskriisin ylittämisessä joudumme
valitettavasti ottamaan. Suomi ei ole niin vahva kansantalous, että täällä voitaisiin
siirtyä koulunpenkiltä työelämään maailman
vanhimpina ja eläkkeelle maailman nuorimpina.
Arvoisa puhemies! Yli 50-vuotias ystäväni Maija-Liisa,
joka yhtä hyvin olisi voinut olla Heikki tai Maire, oli
suunnitellut jäävänsä eläkkeelle
63-vuotiaana. Kun hän oli kuullut hallituksen linjauksesta,
häntä sapetti suunnitelmiensa muuttuminen. Hän
on työskennellyt vuosia hoiva-alalla julkisella sektorilla.
Työ on mielekästä, mikä auttaa
tietenkin jaksamaan. Joskus häntä kuitenkin rassaa
se, että sinkkunaisen odotetaan aina joustavan. Työtoverit
ja esimiehet eivät tahdo ymmärtää,
että Maija-Liisallakin on työn ulkopuolista elämää.
Maija-Liisa työskentelisi ihan mielellään
65-vuotiaaksi saakka, jos hänenkin toiveitaan työpaikalla
kuunneltaisiin. Nyt hän suunnittelee vuorotteluvapaalle
jäämistä, koska hänen dementoitunut äitinsä ei
pärjää ilman apua. (Ed. Tennilä:
Kyllä Maija äänestää vasemmistoa
tämän jälkeen!) Näin hän
siirtää äidin dementiakotiin muuttoa
vuodella eteenpäin. Maija-Liisa on selvittänyt
oman eläkkeensä tason ja havainnut, että tuleva
eläke on niin sanotun superkertymän vuoksi huomattavasti
parempi, kun hän käy työssä 65-vuotiaaksi
saakka. (Ed. Skinnari: Se on nykyinen laki!) Tätä hän
ei ollut tullut aikaisemmin ajatelleeksi.
Keskustan eduskuntaryhmä lähtee siitä,
että superkertymä parantaa eläkkeitä entiseen
malliin. Keskusta ei halua lähteä leikkausten
tielle, sillä ne kohdistuisivat kaikkein heikoimmassa asemassa
oleviin ja olisivat haitallisia työllisyyden hoidon kannalta.
Talouslaman takia joudumme nyt ottamaan velkaa, ja velka maksetaan
pois vain työnteolla. Työeläkekeskustelussa
on unohdettu se, että meillä on vielä suuri
joukko ikäihmisiä, jotka saavat vain pienen kansaneläkkeen. Valtaosa
heistä on naisia. Keskusta haluaa huolehtia heidän
toimeentulostaan turvaamalla vielä tämän
vaalikauden aikana jokaiselle 700 euron takuueläkkeen.
Arvoisa puhemies! Suomalainen demokratia ja vastuunkanto edellyttävät
päätöksiä, joilla huolehditaan
tulevista sukupolvista. Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa
sopimusyhteiskuntaa, jossa asioita viedään eteenpäin
yhdessä. (Ed. Gustafsson: Te toimitte toisella tavalla!)
Suomi pärjää vain työllä,
yrittämisellä ja välittämisellä.
Sampsa Kataja /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi on taantumassa. Talous on laskusuunnassa,
mutta silti on kyettävä huolehtimaan peruspalveluista
ja perusturvasta: kouluista, neuvoloista ja ihmisten toimeentulon turvaavista
etuuksista. Tämä edellyttää nyt
velanottoa, mutta lainat lankeavat aina myös maksettaviksi.
Taantuman jälkeen meitä odottaa uusi vakava haaste:
väestön ikärakenteen muutos. Tulevina
vuosina työelämästä poistuu
satoja tuhansia ihmisiä enemmän kuin tulee tilalle.
Yhteistä hyvinvointia rakennetaan siis nykyistä kapeammilla
harteilla.
Nyt tehdäänkin yhdessä töitä sen
puolesta, etteivät nuoremme, lapsemme ja lastenlapsemme maksa
tästä taantumasta ja Suomen ikärakenteen muutoksesta
kohtuuttoman korkeaa laskua. Hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt
ovat nyt saavuttaneet sovun ja yksimielisyyden tavoitteesta nostaa
todellista eläköitymisikää kolmella vuodella
vuoteen 2025 mennessä. Yhden vuoden lisäys työurien
pituuteen parantaa valtiontaloutta kolmella miljardilla eurolla,
kolmen vuoden lisäys siis yhdeksällä miljardilla
eurolla. Tällä linjauksella tehdään
paljon tulevaisuuden hyvinvoinnin ja tulevien sukupolvien eteen.
Hallituksen koreografiasta voidaan keskustella, mutta oli tärkeää,
että hallitus nosti eläkeongelman avoimesti esiin.
(Ed. Laakso: Ensimmäinen kritiikki tuli esiin!) Kokoomuksen
eduskuntaryhmä arvostaa sitä, että tällaisessa
tilanteessa arvovaltakysymykset pantiin sivuun ja sopimisen ja yhteistyön
tahtoa löytyi kaikilta osapuolilta.
Arvoisa puhemies! Hallituksen ja keskeisten työmarkkinajärjestöjen
saavuttama yhteisymmärrys vastaa niitä tavoitteita,
joita kokoomus on työurien pidentämiseksi asettanut.
Olemme saavutettuun sopuun erittäin tyytyväisiä.
Usein on viisasta ottaa yksi askel taakse, jotta päästään kaksi
askelta eteenpäin.
Arvoisa puhemies! On aiheellista kysyä, miksi Suomessa
jäädään eläkkeelle
esimerkiksi muita Pohjoismaita aiemmin. Miksi suomalaiset uupuvat
työssä ennen muita pohjoismaalaisia? Vastauksia
on monia, ja niistä useimmat liittyvät työhyvinvointiin
ja työssäjaksamiseen. Työelämän kasvaneet
vaatimukset, kova työtahti ja usein myös heikko
työilmapiiri ovat osaltaan lisänneet työuupumusta
ja työperäisiä sairauksia. Nyt tarvitaan
kannustamista ja välittämistä, tarvitaan konkreettisia
toimia työhyvinvoinnin parantamiseksi ja laajemminkin työelämän
kehittämiseksi. Tätä työtä on
tehtävä yhdessä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa
täyden tukensa työryhmälle, joka asiaa
ryhtyy valmistelemaan. Myös työpaikoilla on kannettava
vastuuta siitä, että työn tekemisen määrä ja
tavat ovat sellaisella tasolla, että työntekijät
jaksavat töitä tehdä ja kokevat sen mielekkääksi.
Osaava, motivoitunut työntekijä on aina myös
työnantajan etu. (Ed. Hurskainen: Hyvä, että kokoomus
sen viimein huomaa!)
Arvoisa puhemies! Hyvinvoivan henkilöstön merkitys
on havaittu esimerkiksi Abloy Oy:llä. Siellä työuraa
on jo pidennetty pohjoismaiselle tasolle. Abloylla esimerkiksi keskimääräinen eläkeikä
on
noin 63 vuotta eli jopa lähes neljä vuotta Suomen
keskimääräistä eläkeikää korkeampi.
Yksi tärkeistä syistä on yrityksen ikäohjelma.
Tuo ikäohjelma koostuu useista elementeistä. Tärkeää on
esimerkiksi se, että ikääntyviä työntekijöitä arvostetaan.
(Oikealta: Juuri näin!) Näille niin sanotuille
ikämestareille on kunnia-asia siirtää osaamista
nuoremmille. Ikämestareille on aivan omaa työhyvinvointia
edistävää toimintaa, kuten ikävapaat
eli ylimääräiset palkalliset vapaapäivät
yli 58-vuotiaille. Pienempinä konkreettisina toimina huomiota
on kiinnitetty ikääntyvien työasentoihin
ja fysioterapiaan. Ikääntyvät työntekijät
pääsevät osallisiksi myös koko
henkilöstölle suunnatuista työhyvinvointia tukevista
palveluista, kuten liikunta- ja kulttuuriharrasteista.
Työn sisältö ei ole muuttunut, mutta
ikäohjelmalla on vaikutettu niin hyvinvointiin kuin asenteisiinkin.
Yrityksessä on ymmärretty, että mikäli
eläkkeelle jäädään
aikaisin, talosta häviää elintärkeää osaamista.
On oivallettu, että ikääntyville työntekijöille
tarvitaan räätälöityjä,
henkilökohtaisia ratkaisuja. (Ed. Tiusanen: Se on ihan avainyritys!)
Tässä konkreettisessa esimerkissä näkyy
varsin hyvin se asennemuutos, joka olisi nyt löydettävä laajemmassakin
mitassa. Ikääntyvä työntekijä on
arvo, ei rasite. Vuosikymmenten kokemus on niin arvokas asia, ettei
sitä pidä eikä todellakaan kannata hukata.
Työhyvinvointi lähtee siitä, että työ on
mielekästä, kannustavaa ja hallittavaa. Jos ikääntyvien
työntekijöiden osaaminen nostetaan sille kuuluvaan
arvoon ja heidän toiveitaan ja tarpeitaan ollaan valmiita
aidosti kuuntelemaan, otetaan työelämässä monia
askeleita eteenpäin. Työoloilla, työaikajärjestelyillä, henkilöjohtamisella
sekä työyhteisöön liittyvillä sosiaalisilla
tekijöillä on merkittävä vaikutus
työkykyyn ja työssä jaksamiseen. (Ed.
Hurskainen: Tämähän on suoraan meidän
ohjelmasta!) Näihin liittyviä pulmia vähentämällä voidaan
ehkäistä sekä työstä poissaoloja
että varhaista siirtymistä työelämän
ulkopuolelle.
Kokoomus pitää tärkeänä,
että hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt
ovat yhdessä sopineet työryhmästä,
joka alkaa käsitellä nimenomaan työhyvinvointiin,
työssäjaksamiseen ja työssä jatkamiseen
sekä osaamiseen liittyviä kysymyksiä.
(Ed. Hurskainen: Mehän sitä vaadimme!) Hallituksen
ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen tavoite
on se, että mahdollisimman moni suomalainen saa elämäänsä hyvinvointia
työnsä kautta. Ihmisiä ei saa väsyttää ja
kuluttaa työelämässä loppuun.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä luottaa siihen, että nyt
perustettava työryhmä paneutuu asiaan perusteellisesti
ongelman tärkeyden tunnistaen ja päätyy
konkreettisiin parannusesityksiin.
Arvoisa puhemies! Rakenteellisissa uudistuksissa, kuten nyt
työurien pidentämisessä, tarvitaan yhteisvastuuta
ja yhteistyön henkeä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi.
Huolellinen valmistelu on nyt avainasemassa kohti turvallista ja
kestävän hyvinvoinnin takaavaa muutosta. Aivan
kuten valtiovarainministeri Katainen kirjoitti Turun Sanomissa viime
viikolla: "Hallitus on valmis rakentavassa hengessä ja
kolmikantaisesti keskustelemaan siitä, millä tavalla
- - tosiasiallinen työelämästä poistumisikä saadaan
selvään nousuun. Luonteva paikka linjauksen jatkovalmistelulle
olisi Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantalan
vetämä eläketyöryhmä."
(Ed. Hurskainen: No miksi sitten hallitus ei toiminut sen mukaan? — Ed.
Laakso: Miksi sitten hallituksessa tuli toimittua toisin?)
Tavoite työurien pidentämisestä on
yhteinen. Yhteistä tavoitetta aletaan nyt toteuttaa yhteisessä neuvottelupöydässä.
Rantalan, aiemmin Puron, työryhmä on aiemmissa
eläkeuudistuksissa osoittanut olevansa kyvykäs
tekemään hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden
kannalta hyviä ja tärkeitä ratkaisuja.
Työmarkkinajärjestöjen ja eläkealalla
toimivien asiantuntemusta tarvitaan, sillä kyse on paitsi
nyt ikääntyvien vanhuuden turvasta, myös
tulevien sukupolvien turvasta.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tänään
saavutettu yhteisymmärrys osoittaa sitä sopimisen
tahtoa ja kykyä, jota taantuman taittaminen ja ikääntymisen
tuomaan haasteeseen vastaaminen yhteiskunnan eri toimijoilta tulevaisuudessakin
edellyttää.
Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sopu on aina parempi kuin riita. Olemme tyytyväisiä,
että hallitus veti esityksensä pois ja tunnusti
virheensä. Tulos oli voitto sosialidemokraateille, oppositiolle,
ammattiyhdistysliikkeelle ja kansanliikkeelle sekä niille
tuhansille ihmisille, jotka olivat kansanliikkeessä eri
tavoin mukana. Oppositio teki historiaa, hallitus perääntyi.
Porvarihallituksen harkitsematon ja ylimielinen toiminta eläkeiän
nostamiseksi 65 vuoteen ja siihen liittyvä prosessi jättävät
suomalaiseen politiikkaan, historiaankin, syvän jäljen,
joka ei sula pois niin kuin Lapin hiihtoladut. Lähikuukaudet
tulevat näyttämään, kuinka paljon
porvarihallituksen röyhkeällä työmarkkinajärjestöjen ohituksella
murennettiin sitä luottamuspääomaa, jota
edessä olevissa palkka- ja työmarkkinaratkaisuissa
olisi kipeästi tarvittu. Näyttää olevan niin — muuhun
johtopäätökseen ei voi tulla — että aina
kun maassa on porvarihallitus, niin löytyy hallituksesta
keskustalaisia ja kokoomuslaisia työreformisteja, joiden
tärkeänä intressinä on yrittää ay-liikkeen
kepittämistä, palkansaajien etujen heikentämistä ja
koko ay-liikkeen aseman murentamista. (Ed. Zyskowicz: Edustaja,
nyt ei olla Hakaniemen torilla!)
Hallituksen harkintakyvyn pettäminen näin tärkeässä asiassa
kuin eläkekysymys antaa aiheen huolestua, onko muissakin
isoissa asioissa hallituksen ongelmana lumisokeus eikä nähdä eikä ymmärretä tekojen
seurauksia. (Ed. Erkki Virtanen: Aurinkolasit, aurinkolasit!) Eläkeratkaisut
koskettavat koko kansakuntaa, siksi niitä on aina valmisteltu
pitkään ja perusteellisesti ja isolla porukalla.
Hallituksen hiihtojoukkue, Katainen, Cronberg, Wallin, Vanhanen,
ei yllä edes pistesijoille heikolla suorituksellaan. Arvosanaa
ei loppukiri mitenkään muuta. Koko porvarihallituksen
päätös kertoi suuresta vajeesta työelämäosaamisessa.
Suomi on vakavassa talous- ja työllisyyspoliittisessa kriisissä,
ja hallitus ajaa röyhkeästi työmarkkinajärjestöjen
päälle. (Hälinää — Välihuutoja)
Työeläkejärjestelmän historiassa
on ensimmäinen kerta, kun järjestelmää yritettiin
muuttaa kuulematta palkansaajia ja työnantajia. Porvarihallituksen
toimintatapa oli takaisku sopimusyhteiskunnalle. Muistutan: kolmikannan
tausta ei perustu kulloinkin istuvan hallituksen hyvään tahtoon,
vaan on YK:n Kansainvälisen työjärjestön
keskeinen perusta työelämän kehittämisen pelisäännöistä.
Suomi on tähän yleensä sitoutunut ja
noudattanut tätä linjaa.
Arvoisa puhemies! Tärkeintä on nyt puhua ja toimia
työllisyysasteen nostamiseksi. Tarvitsemmekin useita eri
toimia, paino sanalla "useita" eri toimia, (Ed. Zyskowicz: Siinä on
jo kolme sanaa!) jotta pääsemme 75 prosentin työllisyysasteeseen,
jopa senkin yli. Saamme ajankohtaista tukea tavoitteellemme tuoreesta
Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä, jossa tohtori Pekka Parkkinen arvioi:
"Eläkeikäisten työllisten lukumäärä saattaa
tulevaisuudessa merkittävästi lisääntyä,
kun ensi vuosikymmenellä nykyisen väestön
suurimmat ikäluokat tulevat eläkeikään".
Parkkisen optimismi tiivistyy seuraavasti: "Työssä käyvää väkeä olisi
vielä kahden vuosikymmenen kuluttua enemmän kuin
työllisten lukumäärän ennätysvuonna
2008, jos pitkän aikavälin työllisyystavoite
saavutettaisiin." Viime vuonnahan työllisiä oli
yli 2,5 miljoonaa.
Tästäkin syystä meitä sosialidemokraatteja huolestuttaa
juuri nyt nuorisotyöttömyyden kasvu. Esitämme
hallitukselle nuorten yhteiskuntatakuun laajentamista koskemaan
kaikkia alle 30-vuotiaita. Nuorille on taattava joko työ-,
opiskelu- tai harjoittelupaikka. Ei saa jättää heitä sohvalle
nyt. (Vasemmalta: Erittäin hyvä!) Toki nuoria
on hyvä saada myös valmistumaan aikaisemmin.
Herra puhemies! Näin tärkeimmät haasteemme
ja tehtävämme palaavat työelämään
ja ihmisten arkeen. Miten parantaa työikäisten
terveyttä ja kokonaishyvinvointia? Miten voimme vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle
jäävien määrää, viime
vuonna noin 25 000 ihmistä, ja vaikuttaa erityisesti
yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työssäjaksamiseen,
motivaatioon jatkaa työelämässä?
Yllättävää on, että hallitus
yritti nostaa tässä työttömyyden
lisääntymistilanteessa kaikkien ihmisten
eläkeikää, mutta ei huolehtinut työkyvyttömien,
pitkäaikaistyöttömien saattamisesta eläkkeelle.
Hallituksen on pikaisesti esitettävä vuoden 2005
säädetyn eläketukilain, niin sanotun
Lex Taipaleen, uusimista siten, että sen avulla vähintään
20 000 iäkästä pitkäaikaistyötöntä pääsisi
kertaratkaisulla eläkkeelle.
Herra puhemies! Työelämään
tulee palauttaa kohtuullisuuden periaate ja työntekijän
ihmisarvo. Hyvään työelämään
kuuluu tuottava työpaikka, mutta myös yksilön
tarpeita vastaava työympäristö, jossa
työntekijät pysyvät terveinä,
työkykyisinä ja motivoituneina. Vaikutusmahdollisuuksien
vähäisyys omassa työssä liittyneenä kiireeseen
ja suureen työmäärään
on yhdistelmä, joka on sairauksien ja työuupumuksen
riskitekijä.
Herra puhemies! Mitä työelämässä tapahtuu
ja miten siellä voidaan, se riippuu paljon yritysjohdosta,
yritys- ja toimintakulttuurista — tässä kokoomus
ja keskusta pitivät nätin puheenvuoron, mutta
unohtivat tämän tärkeän asian,
yrityskulttuurin ja työpaikkojen toimintakulttuurin — siitä,
miten työntekijää kohdellaan ja arvostetaan. (Ed.
Zyskowicz: Siitähän juuri puhuttiin!) Tutkimusten
mukaan yli 45-vuotiaat naiset ja miehet ammatista riippumatta pitävät
esimiestyön laatua voimakkaimmin työkykyyn vaikuttavana
tekijänä. Suomalaisen yritysjohdon tulee ottaa
oppia Ruotsista ja Norjasta, joissa kohdellaan ikääntyneitä hyvin,
asenne on myönteinen eikä saneerata arvokkaita
ihmisiä ulos. Johtuuko se myöskin siitä sosialidemokraattien
vahvasta voimasta ja asemasta, joka muun muassa Ruotsissa on työelämään
vaikuttanut, kysyn vain. (Naurua — Välihuutoja)
Mutta meillä poliittisilla päättäjillä,
eduskunnalla ja erityisesti maan hallituksella on myös
oma vastuunsa.
Me sosialidemokraatit haluamme vaikuttaa työurien pidentämiseen
muun muassa seuraavin inhimillisin ja rakenteellisin keinoin: On
vahvistettava työn ja koulutuksen vuorottelua koko työuran
aikana. Tämä koskee erityisesti työntekijä- ja
niin sanottua duunaritasoa. Työpaikoilla on räätälöitävä töitä,
työaikoja ja työolosuhteita niin, että työkyvyn
alentuessakin on mahdollista jatkaa työelämässä.
Vaadimme ikääntyville oikeita työpäivän
lyhennysmahdollisuuksia, ilta- ja yötyön rajoittamista,
kuntoutusmahdollisuuksien sekä erityisen tuen lisäämistä ikääntyneille työntekijöille.
Esimerkiksi jokaisessa yrityksessä tulee olla käytössä ikäohjelma.
Kaikkien, joilla on työkyvyttömyyden uhka, tulee
saada arviointi ammatillisen kuntoutuksen tarpeesta ja heidät
tulee ohjata tarvittavaan kuntoutukseen. Osatyökykyisten
työllistymistä on tuettava sosiaalilainsäädäntöä uudistamalla
esimerkiksi osa-aikaeläkejärjestelmää kehittämällä.
Myös työaikasuojelun tarve on suuri, kun olemme
siirtyneet suurelta osin tällaiseen 24 tuntia päivässä auki
olevaan yhteiskuntaan. Työttömien terveystarkastukset
on vakiinnutettava työttömien palveluihin. Luottamushenkilöiden asemaa
työelämässä on vahvistettava,
esimerkiksi työsuojeluvaltuutettujen työn ohjaamista
työhyvinvointiin ja terveyteen. Yhteistoimintalain edellyttämiin
tasa-arvo- ja koulutussuunnitelmiin tulee sisällyttää työhyvinvointiin
liittyvä arviointi ja kehittämistyö.
Naisten ja miesten tasa-arvon vahvistaminen työelämässä on
tärkeää. Hallituksen kuntatalouden kurjistamistoimet kohdistuvat
rumasti naisvaltaisille aloille. Hallitus näin itse kiihdyttää naisten
työtahtia ja uupumista, kun kunnissa ei ole varaa palkata
sijaisia. (Vasemmalta: Se näkyy sairaslomina!) Me sosialidemokraatit
tahdomme vaikuttaa siihen, että syntyy enemmän
ja parempia työpaikkoja. (Ed. Salo: Auttaisiko yleislakko?)
Herra puhemies! Työelämää vaivaa
jatkuva kiire, muutos ja työtehtävien muuttuminen.
Juuri nyt tärkeämpää kuin nostaa
keinotekoisesti eläkeikää 65 vuoteen
on tehdä työelämän kehittämiseksi
työpaikoille ulottuva toimintaohjelma, johon myös
työmarkkinajärjestöt ja työnantajat
oikeasti sitoutuvat. Työelämää on
uudistettava laadullisesti ja radikaalisti, jotta työstälähtöikä voisi
nousta. Mielestämme 5,3-miljoonainen Suomen kansa menestyy
ja pärjää maailmassa, kun ihmiset voivat
antaa parastaan työssään ja heistä on
mukava mennä töihin — toivottavasti mahdollisimman
moni tulevaisuudessa yli kuusikymppisenä — ja
he voivat jäädä eläkkeelle vielä terveinä ja
elämäniloa tuntien.
Kiitos suomalaiset! Saatiin hallitus tunnustamaan virheensä,
kun toimeen tartuttiin. Hyvä me! (Ed. Salo: Kiitos hallitus!)
Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Herra puhemies! Pääministeri Vanhaselle eläkkeet
ovat talouspolitiikkaa. Siksi pääministeri katsoo
voivansa peukaloida ja leikitellä niillä samalla
keveydellä kuin muillakin talouspolitiikan muuttujilla,
joita hallitus sylkee ulos kuin taikuri kaneja silinteristä.
Meille vasemmistoliitossa mukana oleville eläkkeet ovat
tavallisen ihmisen vanhuuden ja työkyvyttömyyden
turva ja siksi äärimmäisen vakava asia.
(Ed. Manninen: Politiikan pelinappuloita ne ovat teille!) — Edustaja yrittää nyt
häiritä puhettani, ja tuo oli kyllä suoraan
sanottuna ihan törkeä väite. Meille ne
ovat ihmisten arjen asioita, ja sen vuoksi äärettömän vakavia.
Olen todella pahoillani, että joku voi suhtautua tuolla
tavoin.
Nyt hallitus on luopunut esityksestään opposition
ja kansalaisten paineen edessä, ja näin oppositiolla
on tärkeä tehtävä. Pelkäämme
kuitenkin, että hallituksen vetäytyminen on väliaikaista,
ei lopullista. Siksi esitystä kannattaa arvioida tässä keskustelussa
perusteellisesti.
Suomen kansan ikääntymisestä puhutaan
julkisuudessa ennennäkemättömän
suurena haasteena. Sitä se ei kuitenkaan ole. Viimeisen
runsaan sadan vuoden aikana kansamme on kohdannut lukuisia suurempiakin
haasteita ja selviytynyt niistä. Olemme menettäneet
aiemminkin melkoisen joukon työikäistä väkeä.
Näin kävi vuoden 1918 sisällissodassa,
näin kävi toisessa maailmansodassa, näin
kävi 1960-luvun Ruotsiin muuton aallossa. Nämäkään
menetykset eivät kuitenkaan olleet kohtalokkaita talouden
kehityksen kannalta, vaikka aikanaan olivatkin melkoinen murhe kansallemme.
Olemme useasti olleet työvoimapulan kynnyksellä viimeisen
neljän vuosikymmenen aikana, eikä sekään
ole ollut talouden kehityksen kannalta kohtalokasta. Miksi nyt edessä oleva
tilanne olisi jotenkin pahempi? Vanhasen ja hallituksen synkistelyn
taustalla on todellisuudessa nähtävissä halu
pitää julkinen sektori pienenä ja pitää etuudet
alhaisina.
Mitä alkaneeseen lamaan ja sen mukanaan tuomaan velkaantumiseen
tulee, niin sitäkin on syytä arvioida toisin kuin
hallitus tekee. Heti alkajaisiksi Vanhasen hallitus vähensi
verotuloja pitkästi toista miljardia tavalla, joka on työllisyyden
säilyttämisen ja elvyttämisen kannalta
ellei kehnoin mahdollinen ratkaisu niin ainakin äärimmäisen
kallis. Siten velkaa on tehty ilman tulosta. Tämä koskee
niin kelamaksun alennusta kuin tuloveron miljardikevennystäkin.
Jotta tuloveron ylimääräinen kevennys
elvyttäisi kaikkein tehokkaimmalla tavalla, niin tämä raha
olisi tullut suunnata pieniin tuloihin toisaalta veronkevennyksenä ja
toisaalta perusturvan parantamisena. Tehokasta olisi ollut myös
panostus julkisiin palveluihin. Ja kun Suomi pienenä maana
on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta, olisi Euroopan unionissa
pitänyt asettaa yhteinen elvytystavoite selvästi
korkeammaksi, vaikka osa jäsenmaista ei aiemman holtittoman velkaantumisen
takia olisikaan tähän yhteiseen tavoitteeseen
yltänyt.
Tämä kaikki taustaksi keskustelulle siitä,
missä määrin eläkeiän
korottaminen on välttämätöntä ja
missä määrin ei. Ja se taas on vielä aivan
eri asia kuin se, miten todelliseen eläkkeellesiirtymisikään
vaikutetaan. (Ed. Zyskowicz: Onko sen korottaminen välttämätöntä vasemmistoliiton
mielestä?) — Sen
korottaminen on ... Kuunnelkaa hetki, ed. Zyskowicz, niin
ehkä teille tämä selviää.
Herra puhemies! Aki Kaurismäki ohjasi ja käsikirjoitti
elokuvan "Kauas pilvet karkaavat". Pääministerin
ikiomaa tuotantoa on tosi-tv "Kauas eläkevuodet karkaavat".
Hallitus on yrittänyt kiistää, ettei
eläkeiän nostossa ole kysymys leikkauksesta tai
heikennyksestä. Katsotaanpa. Nyt työntekijä voi
siirtyä tavallisissa tapauksissa eläkkeelle 63
ja 68 ikävuoden välillä. Pidempään
työskentelyyn on kannustettu eläkkeen karttuman
porrastamisella. Alaikärajan nosto nyt 65 vuoteen on tähän
verrattuna työntekijöille selvä ja yksiselitteinen
heikennys. Samalla tavalla aikeenne puuttua osa-aikaeläkkeeseen,
työkyvyttömyyseläkkeeseen tai vapaaehtoisiin
eläkejärjestelyihin ovat heikennyksiä.
Statsminister Vanhanen! Även under goda tider drabbar
nedskärningarna ofta dem som närmar sig pensionsåldern
värst. Under en recession blir det bara värre.
En högre pensionsålder skapar inte arbete för
dem som är över femtio år och som har
blivit avskedade. De får endast uppleva flera år
av arbetslöshet och förödmjukelse. (Ed. Salolainen:
Så är det, tyvärr!)
Pääministeri Vanhanen, hallituksen tavoite johtaa
työttömyysurien pidentämiseen eikä suinkaan
tarkoituksena olleeseen työurien pidentämiseen.
Hyvänäkin aikana työnantaja vähentää mieluiten
sitä osaa henkilökunnasta, joka on jo täyttänyt
55 vuotta, kuin tätä nuorempia. Huonoina vuosina
irtisanotaan eläkeikää lähestyviä ihmisiä vieläkin
vilkkaammin, ja vasta kaikkein viimeiseksi työnantaja palkkaa
näitä eläkeikää lähestyviä irtisanottuja.
Eläkeikärajan siirtäminen ei toisi
työtä irtisanotulle yli viisikymppiselle. Se vain
lisäisi työttömyysvuosia. Teillä ei
ole esittää mitään keinoa tai
esityksiä, millä te saisitte työnantajan
pitämään kiinni vanhemmista työntekijöistä,
eikä nähtävästi teidän
hallituksenne edes aio yrittää. (Ed. Manninen:
Onko teillä keinoja?) — Kyllä on. Esimerkiksi
irtisanominen on Suomessa työnantajalle paljon edullisempaa
kuin muualla Euroopan unionin alueella, ja tästä olemme
useasti keskustelleet. Yritän nyt kuitenkin puhua tämän
ryhmäpuheeni loppuun, ja sitten voimme ehkä käydä sitä debattia.
Jos hallitus vielä heikentää työttömyysturvan lisäpäivien
saantia, niin entistä useammalla pitenee ei vain työttömyysura
vaan myös köyhyysura. Vasemmistoliitto ei halua
kasvattaa köyhtyvien ikäihmisten määrää toisin
kuin hallitus. Hallitus halusi iskeä suoraan sairaiden
ja huonokuntoisten kimppuun vaikeuttamalla työkyvyttömyyseläkkeen
saantia. (Ed. Zyskowicz: Miten tässä sitä vaikeutettiin?)
Te lupailette kyllä lisätä panostusta
työntekijöiden terveyttä ja työkykyä sekä työelämän
laatua parantaviin toimiin, jotta osatyökykyisten työelämään
osallistumista voidaan lisätä. No, jos nämä lupaamanne keinot
tepsivät, niin silloinhan koko työkyvyttömyyseläkkeen
kiristäminen on täysin tarpeetonta. Jos taas keinot
eivät tepsi, niin silloin te pakotatte lain avulla töihin
ihmisiä, jotka eivät siihen enää kykene.
(Ed. Tennilä: Niin, tai sitten roikkumaan tyhjän
päällä!) Vasemmistoliitto ei voi hyväksyä pakkolakia,
ja pakkolain voimallakaan ei ihmistä tehdä terveeksi
ja työkykyiseksi.
Eläkeikärajan korottamisella voi olla myös
arvaamattomia seurauksia. Hallitus aikoi korottaa työttömyysputken
ikärajaa vuonna 2013. Se olisi houkutellut suuren joukon
ihmisiä hakeutumaan sitä kautta eläkkeelle
niin kauan kuin vielä ehtii. Tällaisia ihmisiä lienee
työelämässä kaikkiaan 300 000.
Pääministeri Vanhanen, teidän ehdotuksenne eläkeikärajan
nostamisesta oli huonosti harkittu ja huonosti perusteltu. Hyvä,
että luovuitte siitä. (Ed. Jaakonsaari: Kiitos
siitä!) Älkää kuitenkaan yrittäkö ujuttaa
sitä toista kautta. Voi olla niin, että hallituspuolueet,
keskusta, kokoomus, vihreät ja ruotsalaiset, vievät
eläkeheikennyksen läpi kaikista opposition vastalauseista
ja kansan nurinasta huolimatta. Silloin seuraavissa vaaleissa pitää valita
sellainen hallitus, joka peruuttaa kelvottoman hankkeen. (Ed. Wideroos:
Käydään ensin vaalit!) Jos aidosti halutaan
pidentää työuria, niin ratkaisu on haettava
kannustamisesta ja mahdollisuuksien luomisesta, ei eläkeikää lähestyvien
rankaisemisesta.
Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus ei luottamusta ansaitse.
Kannatan ed. Urpilaisen perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuotoa.
Heli Järvinen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ilo huomata, että olemme yksimielisiä siitä,
että suomalaisten työuria pitää pidentää ja
tätä työtä pitää tehdä laajassa
yhteisymmärryksessä.
Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaita
suomalaisia on noin 1,4 miljoonaa, kun heitä nyt on vajaa
miljoona. Huoltosuhde heikkenee niin, että jokaista sataa
työssäkäyvää kohti on
yli 70 eläkeläistä ja lasta nykyisten
noin 50:n sijaan. Kustannukset jokaista palkansaajaa kohti siis
kasvavat. Kaikissa Suomen kunnissa väestö vanhenee,
mutta muutos on rajuinta pienissä muuttotappiokunnissa,
joissa yli 60-vuotiaita on jo lähivuosina enemmän
kuin puolet. (Ed. Laakso: Pitäisikö harventaa?)
Suomi on ikääntymisessä Euroopan
koelaboratorio, tahdoimme tai emme. Siksi suomalaisten työurien
pidentäminen kaikissa ikäluokissa on yhteinen
tavoite. Työuria pitää pidentää molemmista
päistä. Nyt hallitus ja työmarkkinajärjestöt
ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä päätavoitteesta,
joka on nykyisen todellisen eläkkeellesiirtymisiän,
reilun 59 vuoden, nostaminen kolmella vuodella. Yhteisesti asetettavalla
työryhmällä on vuosi aikaa pohtia niitä keinoja,
joilla tavoite saavutetaan.
Vihreät pitävät tätä tavoitetta
oikeana ja ovat tyytyväisiä, että valmistelu
etenee laajassa yhteistyössä. Ratkaisujen ja keinojen
pitää olla poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti
kestäviä. Poliittinen kestävyys saadaan,
kun suunnitelmia ja ratkaisuja tehdään mahdollisimman
laajassa — siis vielä kolmikantaa laajemmassa — työryhmässä,
joka pohtii ja sovittaa yhteen tavoitteet erilaisten eläkejärjestelmien,
kannustimien ja muiden keinojen kanssa.
Taloudellisen kestävyyden näkökulmasta
on kyse siitä, olemmeko valmiita verojen tiukkaan nostoon,
nykyisten palvelujen romutukseen vai työuran pidentämiseen
ja eläkeiän asteittaiseen nostoon erilaisten joustojen
ja kannustimien kera. Eläkeläisten määrän
kasvaessa ja työtätekevien määrän
vähetessä tarvitsisimme nykyisellä palvelu-,
vero- ja eläketasolla valtiovarainministeriön
arvion mukaan 8 prosentin vuosittaisen talouskasvun. Jokainen tietää,
että se on sula mahdottomuus. Kukaan ei varmasti halua
myöskään romuttaa nykyistä palvelutasoa.
Jäljelle jää siis työurien pidentäminen
keinolla tai toisella.
Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta
hallituksen päättämä, nykyrahassa
685 euron takuueläke toimii hyvin perälautana.
Pienimpiä eläkkeitä saavat useimmiten
yksinäiset naiset ja mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeen
varassa elävät miehet. Heidän pitää olla
jatkossakin päätöksentekijöiden
huomion keskipisteenä.
Arvoisa puhemies! Meidän vihreiden mielestä työuran
pidentämiseen pitää pyrkiä erilaisten kannustimien
ja joustojen avulla sekä työssä viihtymistä ja
jaksamista kehittämällä. (Ed. Skinnari:
Oikein!) Hallituksen puolivälin politiikkariihi otti laaja-alaisesti
kantaa työuran pituutta lisääviin keinoihin:
työttömyysturvaa, osa-aika- ja työkyvyttömyyseläkettä sekä vuorotteluvapaajärjestelmää
uudistetaan,
vaikeasti työllistyvien osallistumista edistetään,
aikuiskoulutuksen korvauksia kehitetään ja tänäänkin
pakertaneiden tulevien ylioppilaiden siirtymistä jatko-opintoihin nopeutetaan.
Työelämän on joustettava elämäntilanteen mukaan,
jotta ihmiset pysyvät hyvinvoivina ja jaksavat tehdä töitä pidempään.
Vuorotteluvapaan, osittaisen hoitovapaan ja vanhempainvapaiden pitää olla
mahdollisia ja eri sukupuolten kannalta nykyistä oikeudenmukaisempia
eri elämäntilanteissa. (Ed. Jaakonsaari: Pidentävätkö ne
työuraa?) Työuran pidentyessä työntekijällä täytyy
olla mahdollisuus yksilöllisiin ja joustaviin työaikaratkaisuihin.
Työntekijän pitää voida tehdä mahdollisuuksien
mukaan halutessaan 3-päiväistä työviikkoa
tai 5-tuntista päivää. Työn sisältöä pitää kehittää,
liikuntamahdollisuuksia lisätä ja johtamistaitoja
parantaa.
Mutta työuria on pidennettävä myös
loppupäästä, jotta selviämme
tulevasta taloudellisesta taakasta. Kyse ei ole siitä,
että pistämme eläkeikää lähestyvät
työntekijät maksamaan tämän taantuman
laskun muiden kustannuksella. Kyse on siitä, että me
kaikki osallistumme talkoisiin, jotta saisimme vanhempamme säällisesti
hoidettua ja jotta emme jättäisi laskua siitä lapsillemme.
Sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta lienemme
yhtä mieltä.
Edellinen eläkeuudistus antoi työntekijälle mahdollisuuden
valita eläkkeen 63—68 vuoden iässä.
Siinä yli 63-vuotiaita kannustettiin jatkamaan työtään
4,5 prosentin supereläkekarttumalla aikaisempien vuosien
1,5 prosentin sijaan. Se on saanut entistä useamman valitsemaan
työuran eläkkeelle jäännin sijaan
vielä joksikin aikaa. Samaan aikaan päätettiin
ottaa käyttöön myös elinaikakerroin,
joka puolestaan leikkaa eläkkeitä vuosittain vuodesta
2010 alkaen. Eläkeikää lähestyville
tarjottiin siis porkkanaa ja keppiä. Valtioneuvoston kanslian
vähän aikaa sitten julkaisema ikääntymispolitiikan
haasteita käsittelevä raportti katsoi silti, ettemme
ole Suomessa riittävästi varautuneet väestön
ikääntymiseen.
Sen sijaan, että kiistelemme tavoitellusta eläkeiästä,
jokaisen pitää nyt tuoda keskustelupöytään
tukuittain erilaisia keinoja, jotta työuran pidentäminen
olisi mahdollista ja haluttavaa. Millaisin keinoin työssä viihtyvyyttä lisätään,
millaisin toimin työssäjaksamista edistetään
ja millaisin kannustein eläkkeen lykkäämisestä tehdään suomalaisten
toive, ei kammo?
Nyt käytävä keskustelu on hyvä jatko
myös muutama viikko sitten alkaneelle maahanmuuttokeskustelulle,
sillä hallitun maahanmuuton edistäminen on yksi
keino parantaa huoltosuhdetta ja helpottaa yhteistä eläketaakkaamme.
Tulevaisuudessa yhä useamman suomalaisen eläkkeen
maksaa maahanmuuttaja. Siksi tehokkaaseen kotouttamiseen panostaminen
maksaa itsensä vielä takaisin.
Mielenterveysongelmat ovat jo nyt suurin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Hallituksen politiikkariihen kirjaukset perusterveydenhuollon keinojen,
kuntoutuksen ja mielenterveyspalveluiden parantamisesta on välttämätöntä toteuttaa,
jotta mahdollisimman moni työkyvyttömyyseläkeläinen
voisi vielä palata työelämään ainakin
osittain.
Tavoitteet työuran pidentämisestä ja
eläkeiän nostamisesta pitää sovittaa
tarkasti yhteen erilaisiin karttumiin, varhais-, yrittäjä-,
maatalous-, perhe- ja työkyvyttömyyseläkkeisiin.
Samalla pitää selvittää niiden
vaikutuksia työeläkejärjestelmän
luotettavuuteen sekä eläkeiän ammatillisiin
eroihin. Eri ammattien eläkeikien tasapuolinen kohtelu
ja yhtenäistäminen on tarpeen, vaikka sekin herättää suuria
tunteita. Yhtenäiseen ja yhteiseen eläkeikään
pyrkiminen ei voi tarkoittaa sitä, että palomies
tekee savusukelluksia tai että balettitanssija esiintyy
näytöksissä 65-vuotiaaksi saakka. Mutta
se voi tarkoittaa sitä, että jatkossa kaikkien
töiden ja ammattien sisältöä vanhemmiten
kehitetään ja että eri ammatteihin hakeutuvia
jo opiskelun aikana kannustetaan hankkimaan valmiuksia myös
muihin tehtäviin. Tässä keskustelussa
oikeansuuntainen avaus on pohtia myös kansanedustajien
eläkekertymää.
Kun eläkeiästä puhutaan, tehdään
helposti vertailuja muihin maihin. Hyviä käytäntöjä muualta
onkin syytä kuunnella ja kokeilla, mutta muiden maiden
tilastoista ei silti kannata tehdä liian suoria päätelmiä.
Joudumme jatkossakin hoitamaan omat eläkeläisemme
itse, näissä olosuhteissa, tässä maantieteessä,
tässä sosiaalijärjestelmässä ja
tässä asenneilmapiirissä.
Arvoisa puhemies! Viime viikkojen vilkas keskustelu on muistuttanut
siitä, miten herkästä ja tärkeästä asiasta
työurien pidentämisessä on kyse. On erinomaista,
että yhteinen tavoite on selkiintynyt. Nyt on syytä paneutua
itse ongelman ytimeen eli siihen, että löydämme
työurien pidentämiseen sosiaalisesti, taloudellisesti
ja poliittisesti kestäviä ratkaisuja. Siihen tarvitaan
yhteistyöhalua kaikilta osapuolilta. (Ed. Jaakonsaari:
Kyllä, ja nyt sitä on tulossa!) Tänään
tehty sovintoratkaisu antaa siihen mahdollisuuden, joka pitää hyödyntää.
Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, ärade talman! Vi har upplevt dramatiska
veckor i politiken, något som har sin bakgrund i det som
har hänt i världsekonomin, men som i hög
grad har med vårt lands åldersstruktur, arbetsmarknad
och välfärd att göra. Med tillfredsställelse
kan det noteras att förståelsen för regeringens
framförda förslag till åtgärder
vinner allt större understöd.
Vi lever i en värld med öppna gränser
och berörs ofta, förr eller senare, av sådant
som sker på annat håll i världen. Trots
att vårt lands ekonomiska politik har skötts bra
drabbas vi nu av den ekonomiska kris som har sitt ursprung i fastighetsmarknaden
i USA och därmed på Wall Street i New York. Vi
får lov att räkna med några kärva år
men vi ska inte tvärbromsa. Vi måste hålla
hjulen i rullning, stimulera sysselsättningen och upprätthålla
tryggheten och basservicen för alla. Samtidigt måste
vi ta sikte på en framtid där sysselsättningsgraden är
hög, eftersom den är är grunden för
en hållbar välfärd.
Hallitus käsitteli näitä haasteita
politiikkariihessään ja julkisti reseptinsä suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi; lisätään
lainanottoa, jotta hyvinvointiyhteiskunnan etuja ei tarvitsisi leikata,
samalla turvataan kestävä talous- ja luottokelpoisuutemme.
Hallitus on siis päättänyt olla lyömättä jarruja
pohjaan, leikkaamatta julkisia palveluita ja julistamatta, että hyvinvoinnin
rakentaminen on saavuttanut ylärajansa.
Hallitus kantaa vastuunsa ja katsoo eteenpäin. Panostetaan
työpaikkoihin ja työllisyyteen sekä perusturvaan
ja palveluihin. Oman, riittävän rahoituksen puuttuessa
lainanottoa lisätään tulevina vuosina.
Mutta kyse ei kuitenkaan voi olla ainoastaan lyhytnäköisistä ja
miellyttävistä ratkaisuista. Tilanne on paljon
vakavampi. Meidän tulee osoittaa, että toimenpiteiden
tarkoituksena ja tavoitteena ovat taloutemme kasvun ja tasapainon
palauttaminen sekä maksukyvyn turvaaminen.
Meidän pitää muistaa tähdätä tulevaisuuteen. Tilastojen
mukaan Suomen huoltosuhde voi vuonna 2025 olla koko EU:n huonoin,
mikäli toimenpiteisiin ei ryhdytä, mutta niihin
ryhdytään. Huoltosuhteen parantamiseen tähtäävien
tavoitteiden asettaminen on vastuun kantamista, vastuun kantamista
Suomesta ja tulevista sukupolvista.
Ärade talman! Flera arbetsår påverkar
inte arbetsmarknaden i första taget, åtminstone
inte i dagens situation, men småningom ska de bidra till
att sysselsättningsgraden kan höjas från
nuvarande 70 procent till 75 procent. Om vår sysselsättningsgrad
vore lika hög som i övriga nordiska länder
skulle vi kunna se mera positivt på framtiden. Att höja
sysselsättningsgraden är nödvändigt
för att den offentliga sektorn, staten och kommunerna,
ska kunna upprätthålla en bra skola, bra vård
och omsorg för alla.
Svenska riksdagsgruppen vill att också kommande generationer
ska ha en möjlighet att leva i ett nordiskt välfärdssamhälle,
och det här är möjligt bara om vi fattar
en del modiga beslut. Utan modiga beslut drabbas alla generationer.
De nya riktlinjerna för arbetslivsåtgärderna ska
ses mot just den här bakgrunden. Finländarnas
närvaro på arbetsmarknaden måste förlängas både
i början och i slutet. (Ed. Kallis: Och i mitten!) Det
här förutsätter att man orkar bättre
i arbetslivet. De nya målen kräver ännu
många utredningar, förtydliganden och stödjande åtgärder.
I arbetet med att omsätta förslagen i praktiken är
det viktigt att intresseorganisationerna kommer med. (Ed. Kallis:
Nödvändigt!)
Hallituksen huoli koskee työvoiman tarjontaa tulevaisuudessa.
Työikäisen väestön arvioidaan vähenevän
265 000 henkilöllä vuosina 2010—2025.
Tarvitsemme siis joukon eri toimenpiteitä. Meidän
on vastedes paremmin hyödynnettävä omaa
työvoimapotentiaaliamme. Hallituksen nyt esittämien
toimenpiteiden lisäksi on tehtävä muutakin.
On lisättävä syrjäytymisen ja
työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän vastaisia
toimenpiteitä. Ikärasismia ei saa sallia, siihen
ei ole jatkossa varaa, eikä työnantajien tule
sortua työntekijöistä luopumiseen muissa
kuin aivan välttämättömissä tilanteissa.
Heitä tullaan tarvitsemaan jatkossa.
Useammalle ihmiselle tulee antaa mahdollisuus osallistua työelämään,
ja kyllä keinoja löytyy. Työn ja esimerkiksi
sairausloman yhdistämisen sopivalla tavalla sopivassa suhteessa
tulee olla mahdollista meillä samalla tavalla kuin Ruotsissa.
Kaikista näistä toimenpiteistä, hyvät kuuntelijat,
kansanedustajat, huolimatta maamme tulee edelleen olemaan riippuvainen
huomattavasta maahanmuutosta.
Ärade talman! Unga tar god tid på sig innan
de kommer ut i arbetslivet. Det här är någonting som
måste ses över med tanke på försörjningskvoten
i framtiden. Regeringen vill effektivera studiehandledningen som
ska bilda en obruten kedja från grundläggande
utbildning till arbetsliv. Dessutom ska de nya studenternas övergång till
studier på högskolenivå påskyndas.
Systemet med inträdesförhör ska förnyas
så att både elektronisk ansökan och studentexamen
utnyttjas mera effektivt än hittills.
Dessutom har minister Stefan Wallin tillsatt en arbetsgrupp
som redan under detta år ska komma med förslag
till hur man ska reformera studiestödssystemet och därmed
uppmuntra till heltidsstudier bättre än nu. Och
föredömligt korta studier bör belönas.
Svenska riksdagsgruppen betonar att även om ungdomar kommer
snabbare ut i arbetslivet, så bör det vara möjligt
att engagera sig i studentpolitik, föreningsarbete och
samhällsliv. Samhällsengagemang ska alltid uppmuntras.
Arvoisa puhemies! Tarvitaan pitkälle meneviä terveyttä ja
hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä,
jotta työntekijät jaksaisivat pidempään.
Siitä vallitsee ilmeisesti laaja yksimielisyys. Sille, etteivät
terveet ihmiset jatka työntekoa niin pitkään
kuin mahdollista — 68-vuotiaiksi tai sitäkin vanhemmiksi — on
monia syitä. Osa kokee, ettei heitä tarvita, toiset
taas haluavat tehdä tilaa tuleville sukupolville, osa ei
viihdy työpaikallaan ja toisilla on varaa lopettaa työnteko
ja täyttää päivänsä jollakin
muulla kuin työnteolla. (Ed. Laakso: Osa pannaan ulos työpaikoilta!)
Ärade talman! Social- och hälsovårdsministeriets
rapport om arbetsmiljöns tillstånd och utveckling
avslöjar stora problem i arbetslivet. Bland annat ökar
det psykiska våldet och arbetsplatsmobbningen medan påverkningsmöjligheterna
minskar. Målsättningen att öka sysselsättningsgraden
och tiden i arbetslivet kan inte uppfyllas utan nya grepp i fråga
om de hälsofrämjande åtgärderna
och välfärden på arbetsplatserna. Arbetstagarna
måste helt enkelt trivas bättre, uppleva att de
behövs och ha möjligheter till flexibla arrangemang
i arbetet. Det här gäller speciellt med tanke
på barnfamiljernas situation.
Alterneringsledighet bör gå att komplettera med
möjligheter till kortare lediga perioder för att
arbetstagaren ska kunna orka komma tillbaka till arbetslivet. Utan
dylika åtgärder är det omöjligt
att uppnå de här uppställda målen
om en hög sysselsättningsgrad. En mycket målmedveten satsning
på arbetshälsan bör med andra ord göras.
Det här är en uppgift för samhället
men också för arbetsgivarna, och man ska stimulera
arbetstagarna att själva ta ansvar och engagera sig för
sin egen hälsa, ork och trivsel i arbetet. Införandet
av motions- och kultursedlar är ett steg i rätt
riktning. Noteras kan att i Tyskland betalar staten och sjukkassorna
de mesta av kostnaderna för hälsomotion. Samhörighetskänslan
på arbetsplatserna är viktigare än vad
man många gånger tror.
Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite eläkeiän
nostamisesta, eli nyt puhutaan eläköitymisen siirtymisestä,
olisi luonnollisesti voinut syntyä toisella tavalla. Suomella
on, niin kuin tiedämme, pitkät perinteet työmarkkinoita
koskevan yhteistyön saralla, ja tätä mallia
ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee. Syntyneeseen tilanteeseen
tulee yhteistuumin löytää ratkaisu, mikä vaikuttaa olevan
saavutettavissa ja tuntuu olevan pitkälti jo saavutettukin.
(Ed. Ahde: Hyvä kannanotto!)
Viime aikojen mielipiteenvaihtoa tulee tarkistaa sitä taustaa
vasten, että hallituksen tehtävä on sittenkin
tehdä tämän kaltaisia aloitteita ja ottaa vastuuta
sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Ammattiliitot
ymmärrettävästi huolehtivat jäsentensä eduista,
ja oppositio taas haluaa käyttää asemaansa
tulevia vaaleja ajatellen. Mutta ... (Välihuutoja vasemmalta) — No,
tämä on ihan ymmärrettävää.
Totta kai hallitus myös yrittää käyttää omaa
asemaansa, tietenkin.
Sopii kysyä, mitkä ovat vaihtoehdot tulevaisuutta,
ikärakennetta, työllisyyttä ja hyvinvointia
ajatellen. Esimerkiksi Saksassa sosialidemokraatit ovat ehdottaneet
eläkeiän korottamista samoin perusteluin, kuin
mitkä nyt esitetään täällä meillä.
Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen stöder
linjedragningarna i fråga om längre tid i arbetslivet
och framskjuten pensionering. Bara genom att förlänga
arbetslivet och genomsnittsåldern för pensioneringen
får vi den här ekvationen med en försämrad
försörjningskvot att gå ihop. Många öppna
frågor som gäller både pensionsåldern
och orken i arbetslivet är ännu öppna,
måste utredas och få ett svar. I det här
arbetet är det naturligt och mycket viktigt att arbetsmarknadsorganisationerna
deltar.
Svenska riksdagsgruppen vidhåller att de som jobbar
längre bör få en högre pension
för de sista åren i arbetslivet. Det här
ska gälla även om pensionsåldern höjs
och pensioneringen framskjuts — naturligtvis. Även
i framtiden ska det vara möjligt till förtids-
och sjukpension för dem som blir sjuka eller av andra orsaker
inte orkar i arbetslivet.
Ärade talman! Med sina linjedragningar fortsätter
regeringen att försvara den offentliga sektorn och välfärden,
också med visad vilja till förhandlingar och samarbete.
Svenska riksdagsgruppen stöder enkel övergång
till dagordningen.
Hallitus jatkaa linjauksillaan, neuvotteluhalukkuudellaan ja
yhteistyötahdollaan julkisen sektorin ja hyvinvoinnin puolustamista.
(Ed. Skinnari: Vi ska se!) Ruotsalainen eduskuntaryhmä puoltaa
yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä.
Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää,
tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut. Pääministeri
Vanhanen valitsi Salomon sananlaskun paremman vaihtoehdon eläkekiistassa.
Välikysymyksessä kysyttiin yksinkertaisesti, aikooko
hallitus perua päätöksensä eläkeikärajan
nostamisesta. (Ed. Saarinen: Ei vastannut!) Tänään
uutisista olemme kuulleet, että pääministeri
on vastannut kysymykseen myönteisesti, mihin kristillisdemokraattinen
eduskuntaryhmä on tyytyväinen. (Ed. Rajamäki:
Kannattaisi kuunnella vielä uudemman kerran!) Olisi tosin
pääministeriltä ollut reilua sanoa tämä selkeästi
myös eduskunnan edessä.
Elämme vakavan taloudellisen taantuman aikaa. Nyt ei
ole varaa turhiin vastakkainasetteluihin. Neuvotteluyhteyden löytyminen
hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
kesken oli myönteinen uutinen. Toivon, että myös
oppositio otettaisiin mukaan keskusteluun julkisen talouden kestävyydestä ja
työurien pidentämisestä. Samalla tämä välikysymyskeskustelu
voi muuttua ikään kuin evästyskeskusteluksi
sen suhteen, miten saamme väestön työskentelemään
tuottavammin ja kartuttamaan verotuloja, jotta ikärakenteen muutoksen
ja kasvavan velkataakan kanssa pärjätään.
Suomalainen yhteiskunta on rakennettu ahkeruudella ja myös
tulevaisuuden haasteista selvitään työllä ja
yrittämisellä. Eläkepolitiikassa on tärkeää hakea
laajaa kansallista konsensusta sen vuoksi, että tehdyt
ratkaisut ulottuvat yli vaalikausien. Eläkepolitiikka ei
saa olla poukkoilevaa, vaan tulevien eläkeläisten
pitää hyvissä ajoin tietää eläkkeiden
määräytymisen perusteet. Ei ole mielekästä nyt
tehdä sellaista linjausta, jonka seuraava hallitus kenties
kumoaisi. Kauas tulevaisuuteen ulottuvissa valinnoissa on siksi viisasta
sitoa koko parlamentaarinen puoluekenttä mukaan valmistelutyöhön.
Työurien pidentäminen on varmasti jokaisen tässä salissa
istuvan mielestä kannatettava tavoite. Työvuosia
on saatava lisää uran sekä alku- että loppupäähän.
Kristillisdemokraatit ovat valmiita harkitsemaan kaikkia vaihtoehtoja
työurien pidentämiseksi, kunhan toimenpiteet muodostavat
inhimillisen, tehokkaan ja käytännössä toimivan
kokonaisuuden. Vanhuuseläkkeen ikärajan tekninen
nostaminen ei juuri auta, jos reaalista eläköitymisikää ei
saada nostettua. Ennenaikaisen eläköitymisen syynä on
useimmiten terveyden pettäminen tai työttömyys.
Yli puolet eläkkeellä olevista 60-vuotiasta on
työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kari Puron komitean usean vuoden työn tuloksena työeläkejärjestelmä uudistettiin
vuoden 2005 alusta ja sen jälkeen eläköitymisikä on noussut,
tosin hitaasti. Uudistus on saanut myös myönteistä huomiota
maailmalla, ja siihenhän sisältyy tuo joustava
63—68 ikävuoden superkarttuma, jota voitaisiin
vieläkin tehostaa ja näin saada työkykyiset
ihmiset jaksamaan työssä nykyistä pitempään.
Yli 50-vuotiaiden työntekijöiden keskimääräinen
eläkkeelle siirtymisikä on tällä hetkellä yli
61 vuotta, mikä jää siis selvästi
alle tuon eläkeiän. Mielestäni kuitenkin
suurempi huolenaihe on se, että kaikki työikäiset
huomioiden keskimääräinen eläkkeelle
siirtymisikä on vain tuo 59,4.
Pääministeri nosti politiikkariihessä esiin
kyllä tärkeän ongelman, mutta mielestäni
hän ei osunut aivan ongelman ytimeen. Nimittäin
työllisyysasteen nostamisen pahin este ei ole ikääntyneiden
työntekijöiden heikko työllisyysaste, vaan
varhainen syrjäytyminen työelämästä. Ikääntyneiden
työllisyysastehan on noussut Suomessa nopeammin kuin missään
muualla Euroopassa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana 55—64-vuotiaiden
työllisyysaste on noussut 20 prosenttiyksikköä,
mutta sen sijaan nuorten pysyvä syrjäytyminen
työelämästä lisääntyy
vuosi vuodelta. Stakes laski syrjäytyneitä tai
syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria olevan ainakin
65 000, ja tämä määrä kasvaa noin
tuhannella joka vuosi. Vuonna 2007 2 000 nuorta siirtyi
suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden
häiriöiden vuoksi. Vuodesta 2000 vuoteen 2007
mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle
jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän
kuin kaksinkertaistui. Eli tämä trendi on todella
vaarallinen.
Arvoisa puhemies! Mielenterveys- ja päihdeongelmat
syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan
aikaan, kun työikäisen väestön
pitäisi olla yhä työkykyisempää väestön
ikääntyessä. Lastensuojelua, lapsiperheiden
kotiapua, kouluterveydenhuoltoa sekä päihde- ja
mielenterveyspalveluita ja ylipäänsä perusterveydenhuoltoa
tulee vahvistaa, jotta mahdollisimman moni pelastettaisiin varhaiselta
syrjäytymiseltä. Tältä osin tuo
politiikkariihen tuotos oli minulle pettymys epämääräisyydessään.
Mitä tarkoittanevat Kuntaliiton kanssa järjestettävät
normitalkoot, joissa poistetaan tuottavuuden parantamista estäviä normeja?
Onko tällä tarkoitus väljentää ryhmäkokoja,
pidentää hoitojonoja tai rajoittaa oikeutta palveluihin?
Toivon, että näissä normitalkoissa ei
unohdettaisi nyt tätä tärkeää tavoitetta
saada työikäisen väestön voimavarat
nykyistä tehokkaampaan käyttöön.
Kristillisdemokraattien mielestä jo eläkkeellä olevia
tulisi myös kannustaa työn vastaanottamiseen.
Mikäli eläkkeensaaja tekee tilapäisesti
tai osa-aikaisesti työtä, tulisi palkkatuloa verottaa nykyistä kevyemmin.
Tästä on aloite käsiteltävänä piakkoin
eduskunnassa. Veronalennus tukisi merkittävästi
ikääntyvien työhalukkuutta ja edellytyksiä vastaanottaa
esimerkiksi sijaistehtäviä.
Toivon, että tämä keskustelu johtaa
siihen, että ikääntyvien työntekijöiden
syrjintä saadaan kuriin. Kokeneen työvoiman erityisarvo
tulee käytännössä tunnustaa.
Eläkeikää hipova työntekijä kokee
usein olevansa työpaikallaan rasite, jota yritetään
tilaisuuden tullen työntää pois, kun hänen
pikemmin tulisi nauttia työyhteisössään kunnioitetun
työ- ja elämänkokemuksen siirtäjän
asemasta.
Ikääntyvälle työntekijälle
tulee saada myös oikeus joustaviin työaikoihin
ja työmääriin. Esimerkiksi vuorotyön
aiheuttamat unihäiriöt lisääntyvät
iän myötä jo 40 tai 50 vuoden iästä lähtien,
minkä vuoksi esimerkiksi hoitajille tai muille vuorotyötä tekeville
tulisi järjestää mahdollisuus säännölliseen
päivätyöhön. Toisaalta ei ole synti
eikä häpeä olla terve ja toimintakykyinen eläkeläinen.
Ei eläkeiän tarkoitus ole myötäillä täyden
työkyvyttömyyden rajoja. Eläkeläisillä on
oikeus nauttia ansaitusta vapaudestaan ja lisäksi mahdollisuus
rikastuttaa yhteisöämme vapaaehtoistoiminnassa
vaikkapa isovanhemman vastuuseen panostaen.
Arvoisa puhemies! Viime viikolla välikysymystä koskevassa
tiedotustilaisuudessa esitin toivomuksen, että hallitus
perääntyisi esityksestään, jolloin
ei tarvitsisi esittää hallitukselle epäluottamusta
tässä asiassa. (Ed. Skinnari: Tulihan se totuus
esiin!) Omalla eduskuntaurallani tämä on ensimmäinen
kerta, kun hallituksen vastaus allekirjoittamaani välikysymykseen
tyydyttää minua.
Olin muotoillut eilen seuraavan ponsiehdotuksen: "Eduskunta
edellyttää, että hallitus ryhtyy valmistelemaan
laajapohjaisesti ohjelmaa, jolla turvataan julkisen talouden kestävyys
työikäisen väestön työkykyä lisäävillä sekä työurien
pidentämiseen kannustavilla toimenpiteillä." En
kuitenkaan, arvoisa puhemies, tee tätä ehdotusta,
sillä hallitus on nyt jo kertonut ryhtyvänsä näihin toimenpiteisiin.
Toivon, että hallituksen tämänpäiväisen
peruutuspäätöksen myötä siirryttäisiin uuteen
poliittiseen kulttuuriin, jossa hallitus rohkenee tulevaisuudessakin
vetää pois harkitsemattomat esitykset ja jossa
oppositio vastaavasti antaa tukensa silloin, kun siihen on aihetta.
Siksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tässä rajatussa
kysymyksessä mahdollisena äänestää luottamusta
hallitukselle.
Haluamme, arvoisa puhemies, omalta osaltamme edistää sovittelevaa
ja neuvottelevaa ilmapiiriä. (Ed. Rajamäki: Kristilliset
menevät hallitukseen!)
Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! (Ed. Rossi: Jatkaako Soini asialinjalla?)
Matti Vanhasen johtama sinivihreä hallitus ei totisesti
pitänyt vakan alla kynttilää. Hallituksella
on korkea profiili, ja se puhuu yhdellä äänellä kovaa
ja korkealta Suomen kansan pään yläpuolelta.
Hallitus havaitsi, että sanelu ei toimi ja veti luut kasaan,
ja hyvä niin.
Hallitus aikoi pistää nykyiset ja tulevat
eläkeläiset silkkisolmiojuppien taloussaalistuksen maksajiksi.
(Ed. Ravi: Mitä materiaalia on puhujan solmio?) Suuri raha
ja mammona mellastavat, ja kansa maksaa laskun. Sinä maksat!
Hallitus ei ole vielä esittänyt yhtäkään
toimenpidettä, jolla suuri raha osallistuu aiheuttamansa
talouskriisin maksajaksi. Ei yhtäkään,
ei ensimmäistäkään.
Pääministeri Matti Vanhasen omavaltainen esitys
eläkeiän alarajan nostamiseksi 65 ikävuoteen,
joka on koko hallituksen linja, koko hallituksen linja, (Ed. Martti
Korhonen: Ja koko hallituksen esitys!) oli huonosti harkittu ja
nyt kuopattu. Näin tapahtui. Tältä esitykseltä puuttui
yhteiskunnallinen tuki. Eduskuntavaalien yhteydessä ei
ollut puhetta eläkeiän alarajan nostamisesta.
Sen sijaan puhetta oli vanhustenhuollon rappiotilasta ja kaikki
lupasivat parannusta. Hallituksen toimenpiteet tässä loistavat
poissaolollaan, ja tilanne pahenee.
Ikääntyminen tuo haasteita. Se on totta. Omaishoidon
tuen kehittäminen, sen tason nosto ja verovapaus ovat välttämättömiä toimenpiteitä
vanhustenhuoltomme
ongelmien ratkaisemiseksi. Huoltosuhteen hankaloituminen on selkeä haaste,
mutta yleisen eläkeiän nosto ei auta tähän ongelmaan.
Siis ei auta tähän ongelmaan! Tämä on
nyt todettu ja tunnustettu.
Arvoisa puhemies! Hallituksen sanelupäätös on
aiheuttanut kansan keskuudessa ennennäkemättömän
hämmingin ja epätietoisuuden. Moni eläkeiän
kynnyksellä oleva ihminen harkitsee nyt vakavasti työuransa
lyhentämistä eikä pidentämistä.
Mikä on voimassa, mikä ei ja kuinka pitkään?
Tämän kaiken hallitus on saanut aikaan, vaikka
se ei ollut tehnyt eduskunnalle mitään konkreettista
lakiesitystä. Ilmassa on ollut vain pääministerin
hiihtohousuissaan tekemä päätös. Tänään
on tullut uutta tietoa, tänään, tänään
on tullut uutta tietoa. Hyvä niin, ja nyt hallituksen pitää antaa
oikeata tietoa Suomen kansalle nimenomaan eduskunnassa (Vasemmalta:
Juuri näin!) eikä kabineteissa, nimenomaan täällä kansanvallan
kateederilla. Siitä on kysymys. Ei missään
kabineteissa, turuilla, toreilla, vaan Suomen Eduskunnassa. Täällä kysyttiin
ja täällä on vastattu, ja hyvä niin.
(Ed. Salo: Ei Hakaniemessä!)
Työssä jaksaminen, työolosuhteiden
parantaminen, työn sisällön kehittäminen,
kannustava työilmapiiri, hyvien työsuoritusten
palkitseminen ja työkunnon ylläpitäminen
ovat avaintekijöitä työurien pidentämiseen.
Mihin hallitus pyrki yksipuolisella sanelupäätöksellä yleisen
eläkeiän nostamisella 65 ikävuoteen,
mihin pyrki? Halusiko hallitus jokaiselle työpaikalle oman
vuodeosaston, vai mitä tapahtui?
On nyt syytä muistaa, että jokaisella ihmisellä on
oikeus nauttia tienaamastaan eläkkeestä ja viettää hyvällä omallatunnolla
eläkepäiviä, mieluimmin vielä terveenä ja
työkuntoisena. Elämä on elämistä varten,
myös eläkkeellä.
Arvoisa puhemies! Suomi on sopimusyhteiskunta. Perussuomalaiset
eivät ole kahleissa sen paremmin raha- kuin järjestövaltaankaan.
Asetamme aina ihmisen etusijalle. Uskomme siihen, että eläkkeiden
maksajien edustajien, siis työntekijä- ja työnantajajärjestöjen,
kanssa on syytä neuvotella etukäteen eikä yrittää hyväksyttää päätöksiä jälkikäteen.
(Ed. Ahde: Tästä on kysymys!)
Suurista Suomen kansaa koskevista periaatekysymyksistä olisi
viisasta neuvotella myös opposition kanssa, sillä tämän
päivän oppositio on huomisen hallitus. Missään
demokratiassa eivät samat puolueet istu jatkuvasti hallituksessa.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Eläkepolitiikka on tärkeää.
Tässä yhteydessä on hyvä puhua
myös eläkerahastoista. Mitä niille kuuluu?
Ovatko rahastot sulamassa samaa tahtia napajäätikön
ja hallituksen kannatuksen kanssa? (Ed. Laakso: Nopeammin!) Voisiko
eläkerahastojen varoilla auttaa kotimaista työllisyyttä nyt
pahana päivänä ja saada sitten lihavien
vuosien koittaessa rahansa takaisin? Hallituksen tulee ensi tilassa
pyytää ja antaa selvitys suomalaisten eläkerahojen
turvasta. Se on kaikkien etu.
Kokoomus hölisee milloin milläkin torilla
tai kapakassa tsemppihengestä. (Ed. Salo: Edelleen!) Missä se
kannustavuus nyt on? Vuonna 2005 astui voimaan eläkeuudistus,
jossa pyrittiin työurien pidentämiseen uudella
eläkejärjestelmällä. Yleinen
vanhuuseläkkeen ikäraja laski 63 vuoteen, ja töissä voi
jatkaa aina 68-vuotiaaksi saakka. Työssä pysymiseen
kannustetaan siten, että 63—68 ikävuoden
välillä työskentelevälle kertyy
eläkettä enemmän. Tämä on
hyvä järjestelmä. Kannustetaan ihmisiä heidän
yksilöllisten mahdollisuuksiensa hyödyntämiseen.
Eläkää todeksi siellä kokomustissa
mainosspottienne sanat, siis peukalo näinpäin
eikä näinpäin, siis tsemppiä eikä alaspäin,
näinhän se menee.
Tulevaisuus on nuorten. Jokainen isä ja äiti, mummi
ja vaari haluaa jälkikasvulleen parempaa kuin mitä hän
itse on kokeneet. Nyt on syytä satsata lapsiperheisiin.
Kannustavalla perhepolitiikalla on mahdollisuus saada syntyvyys
nousuun, sieltä voima kumpuaa. Viisas ihminen ottaa huomioon
jälkipolvet, sillä he hoitavat meidät,
kun olemme kukin aikanamme sen hoidon tarpeessa. (Ed. Manninen:
Siksi pitää pitää talous kunnossa!)
Hallituksen käsitys johtajuudesta on kieroutunut. Epävarma
johtaja huutaa ja sanelee. Pakolla ei synny pysyvyyttä.
(Ed. Tiusanen: Miten maahanmuuttajat?) Hienoa, että hallituksessa
vihreiden mieliksi otettiin oikein puulusikka käteen ja peruttiin
sanelupäätös. Ihminen on erehtyväinen, puhumattakaan
porvarihallituksesta. Annan arvoa sille, että hallitus
on myöntänyt virheensä ja tunnustanut
tosiasiat.
Perussuomalaiset hyväksyvät sen tavoitteen, että työssäoloaikoja
on pidennettävä, mutta ensisijaisesti näin
on tapahduttava aikaistamalla siirtymistä opiskelusta työelämään.
Pidetään huolta työntekijöistä ja
yrittäjistä sekä talonpojista. Kaikkia
tarvitaan. Kun töissä jaksaa, syntyy jauhettavaa
ja jaettavaa meille kaikille.
Ihmisestä on pidettävä huolta ja
kannettava vastuu. Ruumiin ja mielen terveys mahdollistavat pidemmät
työurat, satsataan niihin neuvoloista lähtien.
Terve sielu terveessä ruumiissa haluaa ja pystyy töihin.
Työttömyyttä pahempaa on vain sota.
Täystyöllisyyden on oltava aina tavoitteena. Jokaiselle
käsivarrelle on käyttöä. Meillä on
kymmeniätuhansia työhalukkaita vailla työtä ja
luku kasvaa. Satsataan ihmisiin, työttömiin, jotta
heistä tulee työllisiä. Työllisyysasteen
nostaminen on hyvä tavoite, yhteinen tavoite meille kaikille.
Arvoisa puhemies! On toimittu kuin lastentarhassa ja opittu
jotakin. Yksi hiekkalinnaleikki on leikitty, kaikki saivat kovasti
olla jotakin mieltä. Ja nyt, lapset, saappaat ja kurahousut
eteiseen, kaikki saavat mehua ja pullaa tai ainakin korpun! Matti
saa sitten pyytää muilta anteeksi, kun otti toisten
lapiot. Ja niin on rauha palannut ja kaikki voimme olla tyytyväisiä.
Hallitus on perääntynyt, vetänyt luut
kasaan, on päästy hyvälle uralle.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Urpilaisen esittämää epäluottamuspontta.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Johannes Koskinen.
__________
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Ed. Soini päätti puheensa,
että voimme kaikki olla tyytyväisiä.
Me olemme nyt kaksi tuntia käyneet keskustelua ja (Ed.
Kuoppa: Ei oo sitä vastausta tullut!) niistä tämän
keskustelun esityksistä rakentuu sellainen ohjelma, jolla työuria
pidennetään kolmella vuodella. Aineksia ei tähän
mennessä ole tullut. Tämä tyytyväisyys kannattaa
tässä suhteessa suhteellistaa.
Tässä keskustelussa on sellainen yllättävän vahva
sävy, että pitää jotenkin niin
kuin kavahtaa yhteenottoja poliittisissa, yhteiskunnallisissa asioissa.
Suomi on konsensushakuinen yhteiskunta, ja hallitus on syvästi
sitoutunut yhteistyöhön eri tahojen kanssa yhteiskunnassa,
mutta ei se tarkoita sitä, että hallituksen pitäisi
jotenkin pelätä sitä, että ollaan
välillä eri mieltä. Me rakensimme hyvin
perinteisellä mallilla tämän sosiaalitupon.
Hallitus pyysi syksyllä, että järjestöt etsivät
sellaisia julkisen talouden kestävyyttä parantavia
rakenteellisia uudistuksia, joita tarvitaan (Ed. Kuoppa: Kelamaksun
poistaminen!) — se liittyi lisäbudjetin valmisteluun — jotta
me uskallamme myös lisäbudjetissa sitoutua merkittävään
velalla tehtävään elvytystoimintaan,
ja tässä työssä syntyi sosiaalitupo.
Siinä syntyi askeleita, jotka pidentävät
työuraa. Hallitus on näiden esitysten takana.
Mutta sen enempää 2005:n eläkeuudistus
kuin myöskään sosiaalitupon esitykset
eivät valitettavasti riitä siihen haasteeseen,
joka meillä on. Siksi tarvitaan näiden terästämistä,
uusia, muita toimenpiteitä, ja niitä tullaan nyt
vaihtoehtoina hallituksen esitykselle etsimään
tämän vuoden aikana. Erityisesti vasemmisto-oppositio
peräänkuuluttaa tätä yhteistyötä järjestöjen
kanssa, että siihen pitää sitoutua, sen
mukaan pitää toimia, ja hallitus toimii siinä.
Saattaa olla, että välillä menee sukset
ristiin, (Välihuutoja vasemmalta) ja hallituksella on omia
aloitteita, ja aina ei ole yhteisymmärrystä. (Vasemmalta — Vaihda
lajia!) Me kykenemme asettamaan sellaisia tavoitteita myös
yhdessä, niin kuin tässä tapauksessa
kävi. Nyt meillä on tavoitteena kolmen vuoden
lisä eläkkeelle siirtymiseen. Se on kunnianhimoinen tavoite,
se on itse asiassa vaativampi tavoite kuin minkä hallitus
asetti. Olemme tyytyväisiä siitä, että tähän
työhön nyt todella painolla lähdetään.
Mutta sitä on vaikea kyllä hallituksen hyväksyä,
että samalla kun tätä yhteistyöhön
sitoutumista vaaditaan, niin äsken juuri lähes
koko oppositio äänesti, (Ed. Kallis: No, no, no!) — lähes koko,
eivät kaikki, sosiaalitupon keskeisintä asiaa
vastaan. Ja sen lisäksi äskeisessä vasemmistoliiton
ryhmäpuheenvuorossa irtauduttiin suuresta osasta sosiaalitupossa
olevista asioista. On kyllä myös kysyttävä,
kun te peräänkuulutatte hallitukselta sitoutumista
yhteistyöhön ja näin syntyviin tuloksiin,
onko vasemmistoliitto myös näin syntyvien tulosten
kannalla?
Tässä keskustelussa on tullut monta hyvää esitystä työelämän
kehittämiseksi. Ne ovat aika tarkkaan linjassa hallituksessa
tehtävän työn kanssa, mutta kyllä minusta
on kriittisesti kysyttävä sitä, että oppositiopuolueiden
puolelta ei tullut yhtään puheenvuoroa, jossa
olisi pohdiskeltu, edes pohdiskeltu, sitä, ovatko nämä kaikki
varhaiseläkereitit oikeita, ajateltuna työurien
pidentämisen kannalta. Ei pohdittu, miten nykyisiä järjestelmiä voitaisiin
kehittää, on sitten kyse porkkanasta tai kepistä — joku
taisi mainita porkkanan. Oikeastaan mitään tällaista
pohdintaa, joka tarkastelisi nykyisiä järjestelmiä,
ei ollut. Tässä suhteessa tällä työryhmätyöllä,
joka on alkamassa nyt, on erittäin haastava tavoite. Sen
kunnianhimo on korkealla, sieltä odotetaan hyviä esityksiä,
ja sitten vajaan vuoden päästä päästään — varmasti
myös täällä — arvioimaan
niiden vaikuttavuutta. Ja hallitus uskoo, että sillä sitoutumisen
asteella, joka neuvotteluissa saavutettiin, sillä muuten
syntyy tuloksia. Tässä suhteessa tavoitetaso on
asetettu korkealle, ja näin pitää olla.
Arvoisa puhemies! Ehkä lopuksi ed. Soinille: Minusta
te hyvin ilmaisitte sen, että nimenomaan täällä eduskunnassa
hallituksen pitää kertoa kantojaan ja tehdä aloitteita,
mutta sitten, kun te menitte sivun eteenpäin puheessanne,
totesitte, että hallituksen pitää etukäteen
neuvotella järjestöjen kanssa. Minusta kannattaa
valita puheen sisällä se, kummalla kannalla tässä ollaan.
Toinen varapuhemies:
Pyydän painamaan V-painiketta ja nousemaan seisomaan,
niin kuin kiitettävästi olette tehneetkin.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on historiallinen päivä, koska
oppositio on välikysymyksellään päässyt siihen
tavoitteeseen, mihin se on pyrkinyt. Eli hallitus on tänä aamuna
tunnustanut virheensä ja perunut väärän
eläkepäätöksensä nostaa
vanhuuseläkkeen alaikärajaa 65 vuoteen. Mutta
minua jäi hieman häiritsemään
pääministerin puheenvuorossa se, että hän
ei täällä eduskunnassa näiden
kansanedustajien, näiden televisiokatsojien edessä vastannut
siihen kysymykseen, joka eksaktisti tuossa meidän välikysymyksessämme oli.
Eli: "Aikooko hallitus perua päätöksensä nostaa
vanhuuseläkkeen alaikärajaa 63:sta 65 vuoteen?"
Tähän kysymykseen jäi vastaus saamatta, ja
täten kysyn teiltä, pääministeri:
Aiotteko te perua tämän päätöksen,
ja voisitteko te vastata tähän kysymykseen tässä ja
nyt, tämän eduskunnan edessä?
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oppositiosta puhutaan tästä asiasta
kuin kilpailusta. Tässä asiassa, hallituksen esityksessä,
tämänpäiväisenä tuloksena
ovat voittajina tulevat sukupolvet, ne ihmiset, jotka ovat työelämässä,
palvelujen saajat. Niitä pitää rahoittaa.
Tulevat sukupolvet rahoittavat ikäihmisten palvelut. Ikäihmisten
palveluja pitää jonkun rahoittaa ja pidennyt työura
on se, jolla me vastaamme tähän.
On aivan selvää, että nuorisotyöttömyys
on asia, johon meidän tulee puuttua. Kun nuori pääsee
varhaisemmin töihin, mielenterveysongelmat ja muut ongelmat,
joita liittyy siihen, että nuori syrjäytyy, on
käsiteltävä tämän asian
yhteydessä erittäin vakavasti, ja hallitus on
tehnyt toimia tämän suuntaisesti. Oppositiolta
ei ole tullut lääkkeitä tähän.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Pääministeri Vanhanen, tehän pelasitte
ihan poliittista riskipokeria tällä eläkeiän
kahden vuoden nostoyrityksellänne ja esityksellänne.
Minäkin odotan kannanottoanne, miten tähän
nyt suhtaudutte. Tällaisessa pelissä kävi sitten
niin kuin yleensä uhkapelissä käy, eli
uhkapeluri poltti housunsa, (Eduskunnasta: Hiihtohousunsa!) mutta
ehkä te vielä selvitätte sitä.
Mutta minua askarruttaa se, että te koko ajan puhutte
tästä työkyvyn säilyttämisestä,
hyvä niin, mutta en ole kuullut ollenkaan puheenvuoroja siitä,
että joku säilyttäisi työpaikkansa
tai saisi sen takaisin. Se ikääntynyt työntekijä,
joka on irtisanottu, miten hän säilyttää sen
työnsä? Siitä ette ole puhunut mitään.
Olette sanonut, että vetoatte, muistaakseni näin,
vetoatte työnantajiin. Mutta oletteko ihan varma, että työnantajat
nyt seuraavat tätä keskustelua, kun ei ole mitään konkreettista,
millä tavalla työnantajat pitävät
ne ikääntyvät työntekijänsä työssä?
(Puhemies: Minuutti!) Suurin ongelma ei ole ihmisten karkaaminen
työstä, vaan se, että työnantajat
irtisanovat ikääntyviä työntekijöitä.
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Opposition puheenvuoroissa annettiin ymmärtää,
että sopimus, jolla eläkeikää nyt
nostetaan, ei olisi ollut osaksikaan hallituksen, vaan yksinomaan
kansanliikkeen ja opposition ansiota.
Arvoisat kollegat! On syytä huomauttaa, että sopijapuolia
olivat hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt.
Sen sijaan opposition puheet esimerkiksi yleislakkoa lietsoen eivät
varmastikaan tätä sopimusta edistäneet.
Arvoisa puhemies! Tässä sopimuksessa voittivat
suomalaiset. Nyt on tärkeää edetä yhteistyössä.
Myös opposition on hyvä olla mukana luomassa tulevaisuuden
hyvinvointia kestävälle pohjalle. Tervetulotoivotus
kaikille rakentaville esityksille. Pelkästään
peukalon alaspäin kääntäminen
ei ole rakentava ehdotus. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Te, herra pääministeri, puheenvuorossanne
vähättelitte sitä, että te tällä eläkeiän
nostoyrityksellä 65 vuoteen rikoitte omaa hallitusohjelmaanne,
johon oli kirjattu, että työeläkejärjestelmiä kehitetään
yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa. Sen lisäksi paljastui se sävy, mistä itse
asiassa nyt on kysymys. Te myöskin rikoitte Ilon, kansainvälisen
työjärjestön, kolmikantavalmistelumallia,
johon muut hallitukset ovat aina sitoutuneet. Porvarihallitukselle
jostain syystä se on ylivoimaisen vaikeata.
Minua henkilökohtaisesti ja sosialidemokraatteja loukkasi
se mielestäni ja olen saanut siitä hyvää palautetta.
Meillä oli toistakymmentä konkreettista esitystä,
joilla työuria pidennetään, myöskin
lainsäädäntöesityksiä ja
muita. Mitä te silloin ajattelitte? (Puhemies: Minuutti!)
Kuuntelitteko te?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Itse välikysymysvastauksessa heti
alussa vastasin tähän varsinaiseen välikysymykseen
viittaamalla tänään hallituksen ja järjestöjen
välillä tehtyyn sopimukseen ja luin siitä sen
ratkaisevan kappaleen. Luen sen uudelleen:
"Tällä työllä" — siis
tällä viitataan tähän nyt linjaratkaisun
hakemiseen tämän vuoden aikana — "haetaan
vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän
alarajan nostamisesta. Hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien
eläkepoliittisten päätösten
valmisteluun ja toimeenpanoon. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt
arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua."
Tässä on se vastaus. Tämähän
on tässä suhteessa kryptinen suhteessa siihen,
mitä te kysyitte, mutta tämä on se vastaus,
johon me järjestöjen kanssa päädyimme.
Me valmistelemme nyt yhdessä uskottavat vaihtoehtoiset
linjaukset. Ne tullaan arvioimaan vuoden päästä.
Uskomme, että käytämme siinä ulkopuolisia
arvioitsijoita. Hallitus todennäköisesti käyttää ehkä joitakin myös
kansainvälisiä eksperttejä. Läpivalaistaan se,
uskotaanko, että niillä kolme vuotta tulee lisää.
Mutta hallitus ei lähde spekuloimaan siitä, että jos
ne esitykset eivät riitä, mitä sitten
tehdään, koska me sitoudumme tähän
yhteiseen valmistelutyöhön ja vakaasti uskomme
siihen, että se kolmen vuoden vaikutus löytyy.
Tällä työllä nyt tullaan seuraavat
yhdeksän kuukautta työskentelemään,
ja uskomme, että tuloksia myös saavutetaan.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Te olette useasti sanonut, että tässä salissa
ei ole esitetty vaihtoehtoja sille, miten eläköitymisikää nostetaan
jotta ihmiset pysyisivät ja jaksaisivat työssä pidempään,
miten sitä edistetään.
Ed. Gustafssonin puheenvuorossa oli lukuisia esityksiä,
ja voin toimittaa tämän paperin teille ja toivon,
että te hyödynnätte sitä tässä jatkotyössä.
Mutta teille on ilmeisen vaikeaa suoraan vastata kysymykseen.
Teidän pitää kiertää jonkun mutkan
kautta, koska tämä on ollut vaikea prosessi. (Ed.
Zyskowicz: Maailma ei ole niin yksinkertainen!)
Mutta itse asiassa se, että pystyisimme työuria pidentämään
työelämässä, on paljolti kiinni työnantajien
asenteista. Me olemme oikeastaan kyllästymiseen asti verranneet
sitä, miten meidän eläköitymisikämme
ja miten meidän työllisyysasteemme eroavat toisistaan,
mutta yksi tärkeä tutkimus tässä unohtuu.
Jos kysytään työhönrekrytointikysymystä,
niin Suomessa työnantajille ikä on yksi kriteeri.
Mutta sen sijaan niissä Pohjoismaissa, joissa ikääntyneiden
ihmisten työllisyysaste on korkeampi, iällä ei
ole merkitystä, koska siellä paremmin arvostetaan
ikääntynyttä työntekijää (Puhemies:
Minuutti on kulunut!) ja hänen osaamistansa, ja tähän
meidän pitäisi panostaa, koska työnantajat
ovat avainasemassa. Jos työntekijä haluaa jatkaa,
(Puhemies: Minuutti on kulunut!) mutta työnantaja haluaa potkia
hänet pois, niin mitkään eläkeratkaisut
eivät auta.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä kahden viikon aikana käyty
keskustelu eläköitymisiän nostamisesta
on osoittanut sen, että eläkeratkaisuilla on suora
yhteys kansantalouteen. Esimerkki, että yhden vuoden korotus
eläköitymisikään merkitsee noin
3 miljardin euron lisäystä kansantalouteen, on
selvä osoitus siitä. (Ed. Skinnari: Jos on töitä!)
Siksi meidän kaikkien tämän kahden viikon
aikana olisi pitänyt miettiä niitä keinoja,
millä päästään tähän
tavoitteeseen.
Tänä aamuna syntynyt ratkaisu hallituksen
ja työmarkkinajärjestöjen välillä on
kunnianhimoisempi, kuin mitä oli se hallituksen alkuperäinen esitys.
Nyt meidän tehtävämme kansanvaltaisesti
on yrittää tukea tätä toimikuntaa,
tätä työryhmää, jotta
se tässä työssä onnistuisi.
Minulle suomalainen työtä tekevä nainen
ja työtä tekevä mies merkitsee niin paljon,
että meidän pitää toimia niin,
että saamme kansantalouteen vahvuutta (Puhemies: Minuutti!)
ja voimme pitää yllä työtä ja
turvata tulevia työuria.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Herra pääministeri,
kyllä nyt on pakko sanoa, että kyllä te
varsinainen kylmän raudan seppä olette. Voisin
antaa ihan työelämästä neuvon,
että sitä rautaa kannattaa takoa silloin, kun
se on kuuma. Kiillottaa sen kyllä ehtii sitten, kun se
on kylmäkin. Te ajatte nyt yhteiskuntaa kummallisen näköiseen
tilanteeseen. Teidän painoarvotuksenne ja painotuksenne
ovat kovin erilaisia kuin ne, mitä minä arvostan.
Maa on sukeltamassa ehkä historiansa syvimpään
talouskriisiin, suurtyöttömyys häämöttää ovella,
siellä on yrityskonkursseja, jotka tällä hetkellä itse
asiassa ovat jo realisoitumassa, ja te ajatte yhteiskunnan vastakkain
tämmöisessä asiassa, joka on perinteisesti
ja itse asiassa asiallisesti tyypillinen kolmikanta-asia. Maksajat istuvat
siellä pöydässä. Missä teidän
arvostelukykynne on, mitkä teidän prioriteettinne
ovat, kun te tällaisen liikkeen teette aikana, jolloin Suomi
tarvitsee sitä yhteisvoimaa, sitä yhteistä vastuunottoa
ja yhteistä asioiden edistämistä? Kyllä minusta
teidän harkintakykynne tässä on pettänyt
ja pahasti, ikävä kyllä, Suomen vahingoksi
tässä tapauksessa ja pahasti.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme tässä talouskriisissä sekä tähän
hetkeen liittyviä ratkaisuja, joita hallitus on tehnyt
paljon sekä kotimaassa että vaikuttaen kansainväliseen
yhteistyöhön, että samalla myös
sellaisia pitkän ajan taloudellista kestävyyttä parantavia
uudistuksia, joilla me tulemme pärjäämään.
Pitää ymmärtää se,
että me tulemme tästä kriisistä — toivottavasti
aikanaan tämä kriisi loppuu — ulos paljon
heikompina kuin me olimme tähän tullessamme, (Ed.
Jaakonsaari: No tällä menolla!) ja pitää pitkäjänteisesti
kantaa vastuuta myös siitä, että me emme
kaada tätä kaikkea roskaa meidän lastemme
maksettavaksi.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olen täsmälleen
samaa mieltä tästä perusasetannasta.
Näin sen pitää olla: pitkäkestoisia
ratkaisuja ja hetkeen kohdistuvia ratkaisuja. Mutta te ajoitte tämän
maan kahden viikon ajaksi aivan käsittämättömän
hankalaan tilanteeseen. Voisi kysyä niinpäin,
että kertokaa nyt, mitä tässä kahden
viikon aikana on sillä terveellä puolella sitten
tapahtunut, mitkä asiat ovat edistyneet, montako yrityskonkurssia on
vältetty, montako työpaikkaa te olette pystyneet
synnyttämään, ja miten te olette edistäneet tätä yhteiskuntarauhan
aikaansaamista kahden viimeisen viikon aikana. Kyllä te,
herra pääministeri, olette ajaneet tätä maata
kahden viimeisen viikon aikana aivan epätoivoiseen suuntaan, epätoivottavaan
suuntaan ja sellaiseen suuntaan, johon meillä kansalaisina
ei olisi varaa, ei työläisillä, ei työttömillä,
ei eläkkeelle tulevilla tai eläkkeellä olevilla,
ja siinä teidän virhearvionne on, ja se on paha.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että Suomessa
on tällä hetkellä talouskriisi, meillä on
käynnissä työllisyyskriisi, niin meillä on
valitettavasti syntynyt yhteiskuntaan myös luottamuskriisi.
Ja tämä luottamuskriisi on syntynyt täysin
yksin ja ainoastaan hallituksen omien toimien johdosta. (Ed. Zyskowicz:
Teillä on kannatuskriisi!) Ja sitä ei kyllä paranna
täällä yhtään se, että ed.
Kalli puhuu siitä, että tämä tämänaamuinen
ratkaisu on itse asiassa kunnianhimoisempi kuin oli hallituksen
alkuperäinen esitys. Ed. Kalli, jos minä olen tämän
oikein ymmärtänyt tämän aamun
sopimuksen, niin jatkossa eläkeikä tulee pysymään 63—68
vuodessa niin kuin se on tähänkin asti ollut eli
eläkeikä ei tule nousemaan.
Nyt minä haluaisinkin kysyä vielä kerran
teiltä, arvoisa pääministeri, oletteko
te nyt pääministerinä myös sitoutunut
tähän nykyiseen eläkeikään
niin, että kun näitä uudistuksia lähdetään työryhmässä toteuttamaan,
te pidätte kiinni siitä vuoden 2005 eläkeuudistuksesta.
Tällä jos millä rakennetaan luottamusta
yhteiskuntaan, jota tämä Suomi nyt todella kipeästi
tarvitsee.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! En toista enää sitä 6.
kohtaa, mihin olemme sitoutuneet. (Välihuutoja) Me olemme
sitoutuneet tähän kolmen vuoden työuran
pidentämiseen yläpäästä,
haetaan vaihtoehtoja hallituksen esittämälle yhdelle sisältöratkaisulle,
ja ne haetaan yhteistyössä, ja uskomme siihen,
että nämä vaihtoehdot myös löytyvät
tässä yhteistyössä. Mutta se,
mitä tässä kahden viikon aikana on tapahtunut:
onko se ollut niin kammottavaa kuin ed. Korhonen antaa aiheen kuvitella?
Me olemme käyneet kipakkaa keskustelua yhteiskunnassa.
Onko se jotenkin vaarallista? Tämän keskustelun
kautta on erittäin hyvin kyetty avaamaan tämä työurien
pidentämisen välttämättömyys,
sen merkitys tämän suomalaisen hyvinvoinnin kehittämisen
kannalta, ja kaiken lisäksi saatiin aikaan nopeasti sellainen
uskottava prosessi, johon kaikki keskeiset osapuolet ovat sitoutuneet
ja jolla saamme esityksiä työuran pidentämisestä.
Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työuran pidentämistavoitteet
saivat kieltämättä melko vauhdikkaan
alun. Se olisi voinut olla hieman sopuisampi, mutta toinen kysymys
on, olisimmeko siinä tapauksessa ilman tätä räväkkää ulostuloa
saaneet näin nopealla aikataululla yksimielisyyden siitä,
että eläkkeelle siirtymistä pitää myöhentää kolmella vuodella.
(Välihuutoja) Hyvä, että sopu saatiin
ja nyt aletaan miettiä niitä tärkeimpiä eli
kannustavia keinoja eläkkeen lykkäämiseen.
Nyt tarvitaan laajaa, jopa kolmikantaa laajempaa yhteistyötä keinojen
kokoamiseksi. Haluaisinkin kysyä, ketkä kaikki
tähän tulevaan pohdintatyöhön ja
työryhmään aiotaan ottaa mukaan.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen,
te peruitte esityksen eläkeiän alarajan nostamiseksi 65
vuoteen. Sen te olette tehneet, myöntäkää se. Se
oli se kysymys, ja myöntäkää se.
Mutta, arvoisa puhemies, entäs te, valtiovarainministeri
Katainen? Tulkaa te ääneen, sanokaa te savolaisena
suoraan, että väärin meni, mutta korjattiin.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä minun mielestäni tämän
uuden sopimuksen tuleekin olla kunnianhimoisempi kuin tuo politiikkariihen
mitäänsanomaton päätös,
sillä kyllähän tavoitteena tulee olla se
todellisen eläkkeellejäämisiän
myöhentäminen eikä vain tekninen siirtäminen.
Mutta ihmettelen sitä, kun te, pääministeri Vanhanen,
sanoitte, että tässä keskustelussa ei ole
tullut yhtään esitystä työurien
pidentämiseksi. Pidän kyllä tätä lausuntoanne
ylimielisenä. Kristillisdemokraattien puheenvuorossakin
tuli useita ehdotuksia. Kysyn, eikö teitä huolestuta se,
että nuoria ihmisiä jää vuosittain
tuhansittain ja jopa enenevästi työkyvyttömyyseläkkeelle. Ehdotimme
sitä, että hyvinvointipalveluihin tulee saada
sellainen remontti ja vahvistaminen, että mahdollisimman
moni pelastettaisiin varhaiselta syrjäytymiseltä.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Olen kyllä erittäin tyytyväinen
tähän tämän aamun päätökseen.
En olisi kyllä ihan heti uskonut, että me saamme
aikaiseksi Suomessa työmarkkinajärjestöjen
ja hallituksen kanssa näin kunnianhimoisen tavoitteen pidentää suomalaisten
työuria. Jokainen, joka tuntee eläkejärjestelmiä ja
niitä haasteita, joita liian varhaisessa eläköitymisessä on,
tietävät, että kolmen vuoden työuran
pidentäminen nimenomaan loppupäästä katsottuna
on äärettömän haastava. Mutta
nyt meillä on vahva sitoutuminen siihen. Tämän
vahvempaa sitoutumista eri osapuolilla ei voi olla kuin nyt on.
Pari viikkoa on käyty kipakkaa keskustelua, mutta onko
se nyt niin vaarallista? Jos katsotaan, että on täällä ollut
erivärisiä hallituksia, semmoisia, missä kokoomus
on ollut toisissakin kokoonpanoissa, niin joskus on menty jopa huomattavasti
vakavampaan työmarkkinaselkkaukseen. Ehkä sosialidemokraattiset
kollegat ja vasemmistoliittolaiset muistavat nämä ajat.
(Ed. Jaakonsaari: Nyt on vähän eri aika!) Mutta
ei se ole tietysti pääasia tai tavoite, vaan tavoite
on tehdä oikein sellaista yhteiskuntapolitiikkaa, joka
kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Minä olen erittäin tyytyväinen
siihen, että me saimme työmarkkinajärjestöjen
kanssa erittäin (Puhemies: Minuutti kulunut!) kunnianhimoisen
tavoitteen, ja olen varma, että siinä myös
onnistutaan.
Puhemies! Lopetan vaan siihen, mitä ed. Kalli täällä totesi.
Yksi vuosi lisää työuraa tarkoittaa 3 miljardia
euroa, kolme vuotta tarkoittaa 9 miljardia euroa. Tarvitsemmeko
me nämä verorahat? Totta kai tarvitsemme. Sen
takia meidän pitää onnistua tässä työryhmätyössä.
Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan todeta vielä kerran
sen, että kokoomus on todella erittäin tyytyväinen
tähän tänä aamuna saavutettuun ratkaisuun.
Mutta varsinaisesti pyysin tämän vastauspuheenvuoron
ed. Gustafssonin puheenvuoron johdosta. Hän minustakin
erinomaisen asiantuntevalla tavalla käsitteli työelämän
laadullisia haasteita. Mutta siinä vaiheessa, kun hän
ryhtyi puhumaan kuntataloudesta, hän mielestäni
eksyi harhapoluille, koska hän unohti lahjakkaasti sen, mitä hallitus
on lisääntyvien valtionosuuksien kautta tehnyt
kuntatalouden parantamiseksi viime vuonna ja tänä vuonna
ja sitten on tässä hallituksen politiikkariihen
kannanotossa tehdyt välittömät kuntataloutta
vahvistavat toimenpide-ehdotukset ja sitoumukset jatkotoimenpiteistä, kun
saadaan kunta-alalle näkymä maltillisesta ja kestävästä palkkaratkaisusta.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luulen kyllä, että ne kuntapäättäjät,
jotka seuraavat tätä keskustelua eri kunnissa
ja kaupungeissa, tuntevat nahoissaan nyt lähiviikkoina
ja lähikuukausina sen, mikä paine on erilaisten
palvelujen karsimiseen, uuteen priorisointiin, verojen nostoon jne.
Me tiedämme, että Kuntaliitto, jota nyt pidetään
kunta-asioissa merkittävänä asiantuntijana,
on todennut, että kuntatalouden vaje on suuruusluokkaa
miljardi euroa. Me olemme joulukuussa äänestäneet
täällä sosialidemokraattien aloitteesta merkittävää suuruusluokkaa,
ei nyt ihan sitä summaa, mutta 500:a miljoonaa euroa, jolla
me haluamme vastata omiin lupauksiimme vanhustenhuollon, terveydenhuollon,
omaishoitajien ja muitten aseman parantamisesta. Kyllä tämäkin puheenvuoroni
osa oli vakavasti mietitty, niin kuin se työelämäosiokin
oli.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oppositio on perännyt tänään
hallitukselta oikeita toimintatapoja, toimintatapoja, jotka perustuvat
muun muassa kannustavuuteen ja välittämiseen,
yrittänyt opettaa hallitusta tilanteessa, jossa me olemme
kaksi viikkoa keskustelleet yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta
aivan keskeisestä asiasta. Te olette vaatineet tänään
täällä salissa parlamentarismia, ja on
viisi päivää aikaa siitä, kun
te, arvoisa oppositiopuolueen puheenjohtaja, olette toivoneet tähän
maahan yleislakkoa. (Välihuutoja ja hälinää)
Tämäkö on välittämistä ja
kannustamista?
Toinen asia: Keneltä te kysyitte neuvoja? Täällä ed.
Jaakonsaari esitti välihuudon, että työurien
pitkittäminen aloitettiin kymmenen vuotta sitten. Keneltä te
kysyitte neuvoja kymmenen vuotta sitten, kun eläkepolitiikan
aivan keskeiseen perustaan, kansaneläkkeitten pohjaosan
poistoon, lähdettiin?
Arvoisa herra puhemies! Suomalainen malli on sopimisen malli,
ja joskus hyvinkin kaukana toisistaan olevia näkökohtia
pitää yhteen sovittaa.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean ed. Rehulalle, että en ole
sanonut niin kuin te väitätte. Toivon, että eduskuntasalissa
puhutaan totta ja pysytään totuudessa.
Mutta myös me sosialidemokraatit olemme tyytyväisiä siihen,
että hallitus perääntyi tänä aamuna
ja purki tämän huonon sopimuksen nostaa vanhuuseläkkeen
alaikärajaa 65 vuoteen. Mutta minulle edelleenkin pääministerin
vastauksesta jää kyllä epäselväksi
se, onko hallitus sydämessään sitoutunut
tähän tämänaamuiseen päätökseen
vai tuleeko hallitus edelleenkin tässä työryhmätyöskentelyssä esittämään
tätä vaihtoehtoa, että vanhuuseläkkeen
alaikäraja nousee 65 vuoteen.
Mitä tulee valtiovarainministeri Kataisen puheenvuoroon
ja pääministerin puheenvuoroon, niin kyllä minusta
on sääli, jos te todella koette niin kuin te täällä puhutte,
että kaksi viikkoa on kulunut, (Puhemies: Minuutti!) aikaa
mennyt siitä, että me emme ole käyttäneet
aikaa työttömyyden hoitamiseen, uusien työpaikkojen
syntymiseen. Sen sijaan me olemme hoitaneet tätä luottamuskriisiä,
joka teidän toimestanne tähän yhteiskuntaan
on syntynyt. Se, minkä tämä kriisi on osoittanut
(Puhemies: Minuutti kulunut!) suomalaisille eri puolilla, on se,
että tämä hallitus ei ole palkansaajien
asialla.
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin, kun Paavo Lipposen ensimmäinen
hallitus, jossa olin työministeri, käynnisti Kansallisen
ikäohjelman, josta Vanhasen ensimmäinen hallitus
vastaanotti Bertelsmann-säätiön palkinnon
sen takia, että Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa,
joka otti vakavasti ikääntymisen haasteen, samassa
yhteydessä käynnistettiin hyvin resursoitu työelämän kehittämisohjelma,
joka valitettavasti tämän hallituksen toimesta
ei ole mitenkään toteutunut. Eli Suomessa on aikaisemmin
kuin muissa EU-maissa otettu tämä ikääntymisen
haaste vastaan ja työuria onkin saatu pidennettyä.
Mutta minua kiinnostaa erittäin paljon tämä,
mitä pääministeri sanoi, että ei
pidä kavahtaa yhteydenottoja. Mikähän
on seuraava asia, jossa te järjestätte tämmöisen
yhteydenoton ikään kuin (Ed. Tennilä:
Se on tämä sama asia!) piristääksenne
tätä poliittista keskustelua? Minäkin
olen samaa mieltä, että ylikorostunut konsensus
ei synnytä uutta, mutta tämä aika vaatii
luottamuspääomaa, jotta voidaan tulevat haasteet
ratkaista. Eläkepolitiikka erityisesti on sopimusyhteiskunnassa
(Puhemies: Minuutti!) sementtiä, ja sen uhraaminen tälle
virkistävälle kevätkeskustelulle on kyllä aika
riskaabelia.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen, ed. Martti Korhonen ja te
myöskin, ed. Jaakonsaari, kauhistelette sitä vastuunkantoa,
mitä hallitus on osoittanut sen totuuden edessä,
että kansakunta ikääntyy ja työikäinen
väki vähenee kaiken aikaa. Te kauhistelette myöskin sitä vastakkainasettelua,
joka syntyi kiistatta hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen kesken.
(Ed. Jaakonsaari: Eikö vastakkainasettelun ajan pitänyt
olla ohi?) Me hallituksena olemme ottaneet tämän
totuutena ja etsineet sellaisen ratkaisun, jolla päästään
käytännössä siihen, mitä hallitus politiikkariihessään
tavoitteli alun perin, jopa kenties toivottavasti vähän
pitemmällekin.
Mutta, ed. Jaakonsaari, älkää te
opettako meitä siinä, miten meidän tulee
toimia, älkääkä viitatko samassa
yhteydessä Lipposen hallitukseen. Mitä teki Lipposen
hallitus vuonna 1995, keneltäkään kysymättä?
Ei eläkeläisiltä kysytty, saako pienituloisimmilta
eläkeläisiltä ottaa miljoonia pois, ei
lapsiperheiltä kysytty, ei työttömiltä kysytty,
ei kuntien sosiaalipalveluitten tarvitsijoilta kysytty. Kaikesta
tästä te leikkasitte, ette neuvotelleet minkään
ammattiyhdistysliikkeen kanssa ettekä opposition kanssa
sanaakaan. (Välihuutoja) Minulla kylmät väreet
menee vieläkin läpi selän, melkein liikutun,
kun minä tätä asiaa muistelen tässä tilanteessa.
Toinen varapuhemies:
Ministeri Pekkarinen tässä meni ehkä hiukan
loitommalle kuin tämän välikysymyksen
ala koskee, mutta oli tutun tuntuinen puheenvuoro. Tämän
kommentin takia vastauspuheenvuoro ed. Jaakonsaari, sen jälkeen ministeri
Cronberg.
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuli mieleen kyllä oppositiopoliitikko
Pekkarinen tässä erittäin hyvin, aivan
mielenkiintoista. Me olemme tosiaan olleet aika heikkoja oppositiossa,
emme ole pystyneet semmoiseen mustamaalaukseen kuin te aikoinanne.
Mutta noilla, mitä te otitte esimerkeiksi, millään
ei ole tekemistä työurien pidentämisen kanssa.
Me haluamme puhua työurista tällä hetkellä.
Osittain näitten vuoden 1995 eläkeuudistuksen
plus Kansallisen ikäohjelman takia Suomessa on saatu työurat
pidentymään.
Haluaisin kyllä myös haastaa työministeri Cronbergia
kehiin, koska minä olen hirveän pettynyt siihen,
mitä on tämän hallituksen aikana tapahtunut
työelämän kehittämisessä.
Mikä on siinä, ministeri Cronberg, että meillähän
työttömyys itse asiassa on kasvanut aika vähän,
mikä on hieno asia, mutta työllisyysasteessa on
tapahtunut dramaattista heikentymistä ja näyttää tapahtuvan?
(Puhemies: Minuutti!) Tämä on se hallituksen ydinkysymys.
Toinen varapuhemies:
Kun ministeri Cronberg joutuu poistumaan muihin tehtäviin,
niin poikkeuksellisesti annetaan hänelle 3 minuutin puheenvuoro,
jotta hän voi kootusti esittää kommenttinsa.
Työministeri Tarja Cronberg
Kiitos, arvoisa puhemies! Pyrin vastaamaan myös tässä ed.
Jaakonsaaren esittämään haasteeseen.
Ensin kysymys siitä, että vaikuttaa siltä,
että oppositio haluaa pitää kiinni 2005
tehdystä eläkepäätöksestä ja
näkee koko ongelman ratkaisun työelämän
laatuongelmana. (Ed. Jaakonsaari: Se on sitä myös!) — Se
on sitä myös, totta kai. Paremmassa työelämässä ihmiset
pysyvät pitempään, (Ed. Gustafsson: Se
on nimenomaan sitä!) mutta se ei selitä koko eroa
Pohjoismaiden ja Suomen välillä. Meillä työllisyysasteessa,
ikääntyvien työllisyysasteessa, on 15
prosentin ero. On aivan totta, niin kuin ed. Filatov sanoi, että työnantajat
Pohjoismaissa ovat positiivisempia ikääntyviä kohtaan,
mutta se ei selitä koko totuutta. Tässä on
kyse myös lakisääteisestä eläkeiästä.
Mutta työllisyysasteen nosto, miksi työllisyysasteet
eivät ole nousseet tarpeeksi: Ne ovat nousseet koko 2000-luvun
ajan. Nuorten miesten työllisyysaste on romahtanut, ja
olemme tarttuneet toimeen ja asettaneet asiantuntijaryhmän, joka
nyt työvoimapalveluja perkaa siten, että nuoret
miehet sitoutetaan työelämään.
30—50-vuotiaiden työllisyysaste on noussut hiukan, mutta
työtuntien määrä on vähentynyt.
Tässä on kyse ei työelämän
laadusta vaan siitä, että työuria on
eheytettävä. Olemme perustaneet joustoturvatyöryhmän,
jossa nimenomaan katsotaan, mitenkä päästään
työstä työhön mahdollisimman
nopeasti, mitenkä taataan työllisyysturva kaikille, myös
globalisaation olosuhteissa, myös taloudellisen taantuman
olosuhteissa.
Ikääntyvien työllisyysaste on noussut
2000-luvulla. Se on viime vuonna jälleen hyytynyt sen takia,
että suuret ikäluokat ovat jäämässä aikaisin
eläkkeelle. (Ed. Jaakonsaari: Tai ne on heitetty!) Ikääntyville,
totta kai, jaksaminen on tärkeää, ja
tässä nimenomaan Suomessa on tehty paljon. Haluaisinkin
sanoa sen, että kun puhutaan ohjelmista — Lipposen
hallitus ne aloitti — on tehty työelämän
kehittämisohjelmia, ikääntymisohjelmia,
Veto-ohjelmia, Tykes-ohjelmia, ja tämän hallituksen
tehtävä ei ole tehdä lisää ohjelmia.
Tietoa on tarpeeksi. Meidän tehtävämme
on nyt saada jalkautettua nämä ohjelmat, kaikki
tieto kaikille työpaikoille.
2004—2009 Tykes-ohjelmassa 1 000 työyhteisöä on
kehittänyt vuorovaikutustaitoja, johtamista, mahdollisuutta
osallistua, vaikuttaa oman työn sisältöön.
(Ed. Gustafsson: Mitä siellä kunnissa nyt tapahtuu,
vastatkaa siihen!) Totta kai tässä on paljon puutteita.
Tykes on tällä hetkellä liitetty Tekesiin.
Siellä on rahoitusmalli. Työyhteisöt,
yrittäjät, voivat hakea sieltä rahaa,
jotta voivat kehittää omaa työyhteisöään.
Joustoturvatyössä katsotaan (Puhemies: 3 minuuttia
kulunut!) työelämän laatua ja kehitetään
sitä siten, että jousto ja turva ovat tasapainossa,
ja alueilla käydään nyt keskustelua siitä,
mitenkä työyhteisöjä kehitetään.
Tässä nimenomaan lähtökohta
on se, että työelämän laatua
ja tuottavuutta voidaan kehittää yhtä aikaa.
(Ed. Jaakonsaari: Mitä on tapahtunut?) Tykesiä olemme
rahoittaneet koko tämän hallituskauden ajan, ja
76 prosenttia niistä johtajista, jotka ovat osallistuneet
tähän, on todennut, että ohjelma on parantanut
tuottavuutta.
Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitus ensin päättää ja sitten
neuvottelee. Mielestäni se kuulostaa enemmän diktatuurilta
kuin demokratialta. Yhteiskunnallisesta arvomaailmamuutoksesta,
työelämän muutospaineista, muutostarpeista,
työn jakamisesta, työajasta ei puhuttu mitään.
Sanottiin vain, että eläkeikä ylös.
Nyt on ääni muuttunut kellossa. Porvarit hartain
mielin puhuvat työelämämuutoksen puolesta.
Joko meinasi mopo karata vatukkoon, vai suksiko tarttui risukkoon?
Mikä muutti hallituksen mielet? Hallituksen alkuperäisestä esityksestä ei
puuttunut kuin arkkuraha työntekijälle, vai joko
sekin oli suunnitelmissa?
Nyt näkee Suomen kansa, mikä on porvarihallituksen
toivotalkoiden tarkoitus: kumarretaan pörssikeisareille
ja annetaan kylmää keppikyytiä ja sumeilematonta
sanelupolitiikkaa tavalliselle kansalle. Sponsored by Kehittyvien
maakuntien Suomi. Onko tämän hallituksen eturintamassa Suomen
kansa vai hyvätuloisten pörssiporhojen tyytyväisyys
sillä vaikutuksella, että viulut maksaa aina tavallinen
suomalainen kansa?
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tulee kyllä vähän
kafkamainen olo, kun on kolme tuntia keskusteltu ja pääministeri
on käyttänyt kolme puheenvuoroa eikä hän
ole vielä saanut kerrottua sitä, minkä hän
on palkansaajajärjestöille luvannut, että hallitus
perääntyy tässä ehdotuksessaan,
päätöksessään siirtää eläkeikää 65
vuoteen. Kolme puheenvuoroa on kuultu ja vieläkään
eduskunnalle pääministeri ei uskalla kertoa, että hän
on peruuttanut hallituksen aikaisemman päätöksen.
On erikoinen keskusteluvaihe, jota joudumme tässä todistamaan.
200 000 ihmistä on allekirjoittanut adressin,
kyllä he haluavat tietää, oletteko te
peruuttanut vai ettekö te ole peruuttanut tätä päätöstä 65:stä.
Ei tämä nyt niin monimutkainen asia ole. Tähän
riittää kyllä tai ei. Sen jälkeen
voidaan päättää jatkotoimista.
Sitten yksi lisäasia, joka tässä hallituksen
päätöksessä on myös
jäänyt auki. Edellisellä kerralla te
päätitte, että te ryhdytte nopeasti toimenpiteisiin,
jotta nämä johtajien eläkesopimukset
60-vuotiaana eläkkeellejäämisestä ja
lisäksi ostoeläkkeet, joilla päästään
myös aikaisemmin eläkkeelle, peruutetaan ja asia
tuodaan nopeasti eduskuntaan. Samoin kerroitte, että maatalouden
luopumiseläkkeen osalta ryhdytään toimenpiteisiin sen
korjaamiseksi. Mitä näille tehdään,
kysyy nyt aika moni. (Puhemies: Minuutti!) Voisitteko edes kertoa
sen?
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää,
että tänään syntyi sopimus hallituksen
ja työmarkkinajärjestöjen kanssa työurien
pidentämisestä, eikä mihinkään
muuhun lopputulokseen olisi voitu tullakaan, koska se on tärkein
keino turvata suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. On ymmärrettävää, että vastuulliset
tahot ovat tässä työssä mukana.
Haluaisin kuitenkin puuttua ed. Gustafssonin puheenvuoroon täällä.
Hän mainitsi aivan oikein, että yksi tärkeä seikka
työssä viihtymisessä on se, että voi
itse vaikuttaa omaan työhönsä. Työntekijöiden
omien vastausten mukaan nimenomaan pienissä yrityksissä työntekijät
voivat kaikkein parhaiten vaikuttaa omaan työhönsä.
Minkä takia teidän sosialidemokraattien pitkäaikainen
linja on aina ollut yrittää löytää lisää byrokraattisia
velvoitteita pienille yrityksille ja vaikeuttaa sellaisten työpaikkojen
syntymistä, jotka nimenomaan ovat sellaisia, joissa ihmiset viihtyvät
ja jaksavat tehdä työtä pidempään?
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Herra pääministeri! Olen
ollut nyt eduskunnassa yli 30 vuotta, ja te olette ensimmäinen
pääministeri, joka tänä aikana
on hävinnyt eduskunnassa välikysymysasian, ensimmäinen
pääministeri. Teistä tuli tietynlainen
rampa ankka, mutta ette te kovin nöyrältä vaikuta.
Tehän ilmoitatte täällä nyt
eduskunnalle ja sitä myöten myös ay-liikkeelle,
että jos neuvotteluissa ei suostuta niihin kahteen esitykseen, jotka
ovat teidän hallituksenne ohjelmassa työelämässä pysymisen
pidentämisen osalta, eli työkyvyttömyyseläkkeelle
pääsyn vaikeuttamiseen ja eläkeputken
sulkemiseen, niin sitten palaa tämä 65 vuoden
eläkeiän uhka. Ei teillä muita ole täällä,
ja jos te tästä pidätte kiinni tai edellytätte, että me
sen nielemme, me emme sitä koskaan tule nielemään,
koska ne ovat julmia ratkaisuja. Työkyvyttömyyseläkkeelle
pyrkii nyt jo paljon enemmän ihmisiä kuin pääsee,
viruvat siellä ihan surkeassa jamassa. Teidän
linjanne tarkoittaa, että barrikadeilla (Puhemies: Minuutti!)
vuoden päästä tavataan.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Me olemme sitoutuneet siihen, että tämä sosiaalitupo
toteutetaan. Sen mukaan toimitaan. Työkyvyttömyyden kohdalla
meillä on päinvastoin semmoinen pyrkimys, että pyritään
lisäämään työkyvyttömyydellä olevien
valinnanvaraa, sitä mahdollisuutta, että jos on
mahdollisuus palata työhön, niin se eläke
jää kellumaan. Eläkeputken osalla sosiaalitupossa
on kerrottu se, että vuodella lykätään
sitä. Se on yhdessä parttien kanssa sovittu, ja
se on tarpeellinen toimenpide. Se myös pidentää työuraa.
Vielä edelleen tähän peruskysymykseen.
Ammattiyhdistysliikkeen johtajille sopi ja riitti se vastaus, joka
tähän tämän päivän
sopimukseen on kirjattu ja jonka olen tainnut kaksi tai kolme kertaa
täällä lukea. Se ei ole nyt se vastaus,
jota te odotatte ja toivotte, mutta se on se vastaus, joka on annettu
ja joka on ehtona sille, että nyt yhteistyössä valmistellaan
uskottavat toimet työurien pidentämiseksi kolmella
vuodella. Nämä esitetyt toimet tullaan arvioimaan
ja läpivalaisemaan heti, kun ne valmistuvat, ja hallitus
uskoo siihen, että näillä toimilla todella
kolme vuotta tulee lisää.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Minä vastaan vaan tähän
elinaikakerroin- tai työkyvyttömyyseläkekysymykseen.
Täällähän on kehuttu tämän
Puron paketin oivallisuutta. Se varmasti olikin oivallinen, mutta
ei kaikilta osin, koska mehän joudumme sitä nyt
korjaamaan. Siinähän korjataan tätä elinaikakerrointa
työkyvyttömien osalta, ja siinä on todettu
nimenomaan, että nämä työkyvyttömyyseläkkeet
ovat jääneet jälkeen tästä yleisestä kehityksestä,
ja hallitus valmistelee lain muutoksia. Erityisesti tämä koskee
nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä, joitten
elinaikakerroin, kun se heihin kohdistuu, on kohtuuton. Me olemme
tekemässä semmoista isoa lainsäädäntöpakettia
tässä, joka parantaa työkyvyttömyyseläkeläisten
asemaa.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Hallitus kyllä iskettiin tässä parin
viikon aikana täysin maahan, ja on tietysti opposition
kannalta sääli potkia maassa makaavaa. Siksi me
kristillisdemokraatit ajattelimme, että voisimme antaa
hallitukselle armoa, mutta tässä keskustelussa
on nyt jäänyt kyllä vastausta vaille
se, aikooko hallitus pitää tästä 63 ikävuoden
nostamisesta 65:een eli siitä pakkotyöjaksosta
kiinni vaiko ei. Tämä sopimus, jota olen tässä lukenut
muutaman tunnin, kyllä ei anna siihen selkeää vastausta.
Kun pääministeri ei tähän
halua vastata, niin kysyn valtiovarainministeri Kataiselta: Pitääkö hallitus
kiinni siitä eläkeiän pakkonostosta vai
sisältääkö tämä paperi
sen, että näin ei tapahdu vaan etsitään
nimenomaan vapaaehtoiset keinot eläköitymisiän
nostamiseksi sen mukaan, mitä tässä kakkoskohdassa
sanotaan, 62,4 vuoteen keskimäärin, kun se viime
vuonna on ollut 59,4 ja tässä aiotaan nostaa vuoteen
2025 mennessä 62,4:ään? (Puhemies: Minuutti
kulunut!) Riittääkö se, vai tuleeko se
pakkoesitys?
Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän ministeri Hyssälän
elinaikakertoimeen haluan todeta, että vuonna 2005 sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietintöön kirjoitettiin
ponsi, jonka eduskunta hyväksyi, että ennen kuin
se otetaan käyttöön, tarkastetaan, onko
sille tarvetta. Tätä ei ole tehty. Onko tarvetta
vai ei, siihen voi ministeri vastata.
Ihan yhtä lailla minäkin ihmettelen kahta
asiaa. Kaikki tiedämme, että Suomi on talouskriisin partaalla,
jos ei ole jo kriisissä. Toisekseen me olemme herttaisen
yksimielisiä kaikki siitä, että työuria
pitää pidentää. Mistä täällä oikein
kiistellään? Minä en ymmärrä sitä.
Sen takia toivoisin, että nyt voitaisiin pikku hiljaa päästä ihan
oikeasti siihen asiaan, mistä tässä on
kysymys.
Kun vuonna 2005 eläkeratkaisu tehtiin, se oli vähän
toisenlainen kuin se, mitä pääministeri Kuusamon
hiihtoretkellään, kun joku hyväkuntoinen
eläkeläinen pyyhkäisi ylämäessä ohi, päätti
sanoa. Silloin annettiin (Puhemies: Minuutti!) hevoselle keppiä,
duunarille porkkanaa. Nyt kun te tämän Kuusamon
juttunne toitte esille, tuli sellainen tunne, että annatte
duunarille keppiä ja hevoselle porkkanaa. (Puhemies: Minuutti
on kulunut!) Aiotteko jatkaa tällä linjalla vielä eteenpäin?
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministerin vastauksessa
lukee sanatarkasti: "- - haetaan jo tämän
vuoden loppuun mennessä vaihtoehtoisia malleja hallituksen
linjaukselle eläkkeen alarajan nostamisesta." Tässä ei
lue, että haetaan vaihtoehtoisia malleja eläköitymisiän
nostamiselle ja sen tavoitteen toteuttamiselle.
Ne lähes 200 000 adressin allekirjoittajaa, kaksi
kolmasosaa kansalaisista ja oppositio eivät ole halunneet
tällaista vastausta, vaan vastauksen siitä, aikooko
hallitus peruuttaa tämän väkivaltaisen
päätöksen alaikärajan nostamisesta
65 vuoteen. Oli se malli se tai tämä, sitä ei
saa toteuttaa. Se on adressin allekirjoittajien, opposition ja myöskin
ammattijärjestöjen kanta. (Ed. Zyskowicz: Onko
teillä valtakirja? Ne ovat sentään hyväksyneet
tämän paperin!)
Pari viikkoa sitten kysyin, kehtaako hallitus mennä työpaikoille
kertomaan ikääntyneille, raskasta työtä tekeville
tästä päätöksestä.
Onneksi hallitus nyt on todennut, että ei kehtaa mennä,
ja välillisesti väittänyt, että on
peruuttanut päätöksensä, mutta
selkeyttä tähän peruuttamiseen tarvitaan.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Se, että me tivaamme täällä, mitä mieltä hallitus
oikein on tästä eläkeiän korottamisesta,
ei ole mikään ihme, koska yksi työmarkkinajärjestöistä,
joka on ollut teidän kanssanne aamulla neuvottelupöydässä,
on joutunut laittamaan tiedotteen, jossa se oikaisee, että se
ei ole sitoutunut kolmen vuoden korotukseen eläkeikään
vaan ainoastaan siihen, että ihmiset pääsisivät
sitä lähemmäksi. Elikkä ilmeisesti
tämä keskustelu ei ole ihan niin selvää kuin
odottaisi. Sen vuoksi me kysymme teiltä, peruuttaako hallitus
tämän esityksensä, jonka se politiikkariihessä teki
siitä, että vanhuuseläkeikää nostetaan
65 vuoteen. Yksinkertainen vastaus, kyllä tai ei.
Tämän lisäksi kehottaisin teitä kyllä keskustelemaan
työmarkkinajärjestöjen kanssa enemmän,
jos teille on uutinen se, että ne haluavat nostaa eläkeikää lähelle
sitä eläköitymisikää,
joka edellisessä sopimuksessa ja edellisessä eläkeratkaisussa
tehtiin, koska se oli tuon ratkaisun tavoite, (Puhemies: Minuutti
on kulunut!) että eläkeiät nousevat sinne
63 vuoteen. Ei se ole mikään uusi kunnianhimoinen
tavoite, se on ollut olemassa koko ajan. Voi olla, että se
on (Puhemies: Minuutti kulunut!) teille uusi ja kunnianhimoinen.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Tämä kolmen vuoden siirto
koskee keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää,
ja siinä vertailupohja tulee olemaan 25 vuotta vuonna 2008
täyttäneiden odote. Tässä suhteessa
tämä on aivan selvä. Minä ymmärrän
sen, että oppositiolla on halu saada tähän teidän
kysymykseenne vastaus. (Naurua) Kyllä minä ymmärrän
sen täysin. On, on, on.
Mutta hallitus vastaa tavalla, josta me olemme sopineet yhdessä järjestöjen
kanssa ja joka ilmenee siitä sopimuksen 6) kohdasta, jonka
mukaan tällä nyt käynnistyvällä työllä "haetaan vaihtoehtoisia
malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan
nostamisesta" ja "hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien
eläkepoliittisten päätösten
valmisteluun ja toimeenpanoon" ja "hallitus ja työmarkkinajärjestöt
arvioivat linjausta ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua".
Meidän vastauksemme on siis se, että me olemme
sitoutuneet tähän työhön ja
me uskomme, että tätä kautta saadaan
se kolmen vuoden lisäaika.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Vielä tähän sopimukseen:
6) kohta on niin kuin se kirjoitetaan. Hallituksella ja työmarkkinajärjestöillä on
siitä yhteinen käsitys. Se on niin kuin se kirjoitetaan.
Olisi erittäin arvokasta, jos kuitenkin perinteisesti aika
lähellä tiettyjä ammattiyhdistysjärjestöjä oleva
sosialidemokraattinen liike voisi yhtyä siihen, miten ammattiyhdistysliike tämän
asian tulkitsee.
Mitä, ed. Jaakonsaari, vielä tulee siihen,
miten oli 1990-luvun alussa, vuonna 1995, ja miten on nyt tilanne,
molemmilla kerroilla oli kysymys siitä, miten lamasta selviydytään.
Silloin leikattiin ja rankasti, silloin vuosina 1995, 1996 ja 1997.
Tämä hallitus on valinnut sen ratkaisun, että yritetään
jatkaa ja lisätä työtä ja lisääntyvän työn
kautta saadaan kansantulon kakku hoidettua siihen kuntoon, että ei
tarvitse mennä leikkauksiin. Tästä nyt
on ammattiyhdistysliikkeellä ja hallituksella yhteinen
käsitys, että tältä pohjalta haetaan
ratkaisua tästä lamasta selviytymiseen.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
kokonaan unohdettu se, että kansaneläkkeessähän
vanhuuseläkeikä on 65 vuotta, sehän on
65 vuotta. Jos haluaa ottaa sen varhennettuna, voi ottaa sen 62-vuotiaana
kuten työeläkeläinenkin.
Mutta jos ottaa sen varhennettuna, joka kuukautta kohti tulee
alenemaa pysyvästi 0,4 prosenttia elikkä kolmessa
vuodessa 62:sta 65:een tulee 3 kertaa 4,8 prosenttia. Se on 14,4
prosenttia pysyvää alenemaa eläkkeeseen.
Jos eläke olisi kansaneläkeläisellä vaikka
esimerkiksi 500 euroa kuukaudessa, niin pysyvä alenema
sitten, kun sen eläkkeen saa 65-vuotiaana, olisi 72 euroa kuukaudessa.
Ymmärrätte, kuinka pieni tämä eläke
on.
Nyt näemme sen, kuinka eläkeläisten
välillä voi olla eroja siitä riippuen,
mihin järjestelmään he kuuluvat. Tässä kansaneläkejärjestelmässä (Puhemies:
Minuutti on kulunut!) on paljon pätkätyöntekijöitä,
tulevaisuudessa yhä enemmän maahanmuuttajanaisia
jne.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Ed. Filatov sanoi, ettei tämä kolme
vuotta ole haastava, että työmarkkinajärjestöt
ovat sitä ajaneet. Kaikki ovat olleet sitä mieltä,
että työuria pitää pidentää.
Mutta kyllä työmarkkinajärjestöjenkin
mielestä tämä on äärimmäisen
haastava, ja itse asiassa juuri sen takia on niin hyvä tämä sopu,
että nyt me itse asiassa haukkaamme paljon suuremman kakun
palan kuin konsanaan ajattelimme, että Suomessa voidaan
tehdä. Tämä on erittäin hyvä. Tämä on
vastuullista, tässä kannetaan vastuuta tulevista
sukupolvista ja erityisesti tulonsiirroista ja palveluista.
Mikäli tässä työssä emme
onnistuisi, niin meidän täytyisi välittömästi,
siis nyt jo ihan kevään aikana, nostaa veroja
esimerkiksi 10 prosentilla, siis vaikkapa tuloveroja, jotta pääsisimme
samaan kestävyysvaikutukseen kuin tällä työurien pidentämisellä päästään.
Tämä on rahanarvoista tavaraa, mistä nyt
olemme sopineet. Kyllä demokratiassa hallituksellakin on
joku oikeus, kyllä eduskunnallakin on oikeus olla aloitteellinen,
ja kun tätä aloitteellisuutta on ollut, nyt me
olemme päässeet hyvään alkuun
ja tämä työ tuottaa semmoisen tuloksen,
että Suomi on uskottava hoitamaan omaa julkista talouttaan
myös tämän kriisin aikana.
Toinen varapuhemies:
Meillä on täällä 60 eri edustajaa
pyytänyt vastauspuheenvuoroja, ja koetetaan ehkä vähän
enemmän salin puolella pitää puheenvuoroa
jatkossa. Mutta tähän vielä välikysymyksen
ensimmäiselle allekirjoittajalle ed. Urpilaiselle puheenvuoro.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen, kyllä eduskunnallakin
on oikeus saada vastaus välikysymykseen, ja siitähän
tässä kaikessa on nyt kysymys. Meillä oppositiolla
kuten myös palkansaajajärjestöillä oli
yhteinen näkemys siitä, että tämä aamuinen
neuvottelutulos tarkoittaa sitä, että hallitus
peruu päätöksensä nostaa eläkeikärajaa
65 vuoteen. Mutta mitä on tehnyt hallitus? Hallituspuolueiden
kansanedustajan suulla, pääministerin suulla lietsotaan
väärää tietoa tästä neuvottelutuloksesta,
(Ed. Zyskowicz: Tehän se lietsotte väärää käsitystä!)
jotta yksi työmarkkinajärjestö joutuu
lähettämään tiedotteen, jossa korjataan
pääministerin ja hallituksen antamia puheita.
Sen takia olisi oikeudenmukaista, että te, arvoisa pääministeri,
vastaisitte nyt tähän kysymykseen, joka teiltä on
välikysymyksessä demokratian pelikeinona ja sääntönä kysytty:
oletteko te perumassa tämän eläkeikärajan
noston 65 vuoteen vai ette?
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On kovin kummallista tämä keskustelu,
kun sitä vastausta nyt ei saa. Kolme tuntia on kohta tässä odotettu,
että herra pääministeri antaisi sen vastauksen,
onko se 63 vai 65. Te nyt koko ajan käytätte keppihevosena
sitä ja pidätte isoa numeroa siitä, että tämä kolmen
vuoden tavoite on nyt tässä aamulla saavutettu.
Jos minut on oikein informoitu, niin se sama tavoite asetettiin
jo vuonna 2005 syntyneen ratkaisun yhteydessä työmarkkinajärjestöjen
kesken, että tavoitellaan kolmen vuoden työuran
pidentämistä. Mitä uutista siinä nyt
on? Mikä saavutus se sinänsä on? Minä olen
samaa mieltä, että niin pitää tehdä.
Mutta, pääministeri, kun minä tuota
teidän puhettanne luen, niin siellä on yksi ainoa
kohta, joka viittaa myös työnantajaan ja työnantajan velvollisuuksiin,
työnantajan vastuuseen. Tämä keskustelu
käy nyt koko ajan sillä rintamalla, mitä voidaan
tehdä työntekijälle, pakotetaanko vai
piiskataanko vai kepitetäänkö vai mitä hänelle
tehdään. Eihän se siitä ole
kiinni, vaan kyse on työolosuhteista, siitä, miten
se ihminen jaksaa siellä töissä (Puhemies:
Minuutti!) ja mitä siellä työpaikalla
pitää tehdä. Milloin te puututte siihen
puoleen?
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin tyytyväinen tähän
sopuun ja kiitän siitä myös työmarkkinajärjestöjä,
vaikka näyttää nyt siltä, että tämä sopu
ei vasemmisto-oppositiota tyydytä.
Herra puhemies! Kun kuuntelen sitä nokittelua ja nokkimista,
jolla vasemmisto-oppositio tässä tilanteessa suhtautuu
etenkin pääministeriin, tulee kyllä mieleen
vanha juttu kahdesta miehestä, jotka törmäsivät
hyvin ahtaalla käytävällä. Toinen
miehistä sanoi: "Ja minä kun en kiihkoilijoita
väistä." Toinen sanoi "minä kyllä väistän",
ja astui sivuun.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansantaloudet ympäri maailmaa ovat
syvemmässä lamassa kuin koskaan, ja näyttää siltä,
että tilanne pahenee edelleenkin. Tämä tarkoittaa
sitä, että monia sellaisia suunnitelmia, jotka
tehtiin muutamia vuosia sitten eri maissa, meillä muun
muassa tätä kunnianhimoista ja hyvää eläkepäätöstä 2000-luvun
puolenvälin paikkeilta, pitää tarkastella
uudelleen tässä tilanteessa, niin kuin monia monia
muitakin asioita on pakko tarkastella uudelleen. Se, mitä nyt
on tehty, saatu aikaan keskustelu siitä, millä tavalla
työuria voidaan pidentää, työssäoloaikaa
pidentää, on keskeinen osa uutta suunnitelmaa.
Olisiko tähän tilanteeseen päästy
jollain toisella keinolla, mikä nyt tässä on
parin viikon aikana tapahtunut, sitä saa kysyä,
mutta joka tapauksessa näyttää siltä,
että lopputulos, jossa vahvasti suomalaisen yhteiskunnan
eri osapuolet ovat sitoutuneet moniin toimiin työuran pidentämiseksi,
(Puhemies: Minuutti on kulunut!) on nyt saatu aikaiseksi. Minusta
tätä lopputulosta voidaan pitää erinomaisen
hyvänä. Se on ennen kaikkea tärkeätä meidän
lapsillemme, tulevalle sukupolvelle, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) joka
viime kädessä maksaa laskun tästä tilanteesta.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Herra valtiovarainministeri! Tässä inhimillisesti
ja taloudellisesti vakavassa tilanteessa ei voi olla varaa semmoiseen
vastuuttomaan vauhtisokeuteen, jota tekin edustitte tammitauolla
lähtemällä kelamaksun poistoon aiheuttamalla
valtiolle miljardin euron lisävelkatarpeen. Samoin te olette
kansallisen yhtenäisyyden näkökulmasta
tehnyt erittäin suurta vahinkoa nyt pääministerin
kanssa nimenomaan pakko- ja sanelupyrkimyksillä eläkeiän
nostossa ja eläkkeiden heikentämisessä.
Nyt kansan tahdosta ja pysäyttämänä te
joudutte harkitsemaan asiaa ja haette ikään kuin
vetäytymistietä, mutta tämä keskustelu
on vakavalla tavalla osoittanut välikysymyksen edelleen
tarpeelliseksi sen takia, että selvästi te haette
"vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän
alarajan nostamisesta" luopumatta tästä. (Ed.
Laakso: Juuri näin!) Kysymys on tästä.
Te ette luovu tästä pyrkimyksestä, ja
sen takia toisin kuin kristillisten mielestä, joilla on
kova hinku porvarihallitukseen, tässä asiassa
on hyvä, että eduskunta nimenomaan äänestää hallituksen
luottamuksesta.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kysymys on juuri siitä, onko hallitus
edelleenkin sitä mieltä, että eläkeikää nostetaan
63:sta 65 vuoteen ja samalla ollaan tukkimassa eläkeputki.
Herra pääministeri, työttömyyseläkeputkessa ja
työttömyyseläkkeellä oleva henkilö on
työvoimaviranomaisten käytettävissä,
ja hänen on otettava työtä vastaan, jos
sitä tarjotaan. Te vaaditte sen eläkeputken tukkimista.
Mihin työttömät joutuvat? He joutuvat
toimeentulotuelle, työmarkkinatuelle ensin, sitten toimeentulotuelle. (Ed.
Zyskowicz: Tavoitteena on se, että heistä ei tehdä työttömiä!)
Sitäkö te haluatte, kun ette pysty järjestämään
töitä? Ei yksityinen työnantaja ota töihin
eikä valtiovalta järjestä.
Toisena asiana: Työkyvyttömyyseläkkeitä myönnettiin
noin 25 000 vuodessa. Te vaaditte kiristystä työkyvyttömyyseläkkeelle
pääsyyn. (Ed. Uotila: Sairaat töihin!)
Yksityisellä puolella hylättiin näistä eläkehakemuksista
viime vuonna 22,8 prosenttia, kuntapuolella 20,3 prosenttia, ja te
vaaditte vielä kiristystä. (Ed. Zyskowicz: Missä?)
Minkä tähden? Työkyvyttömyyseläke
on työkyvyttömälle ihmiselle se viimeinen
turva.
Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella hallitus antoi eduskunnalle
tulevaisuusselonteon Suomen väestön ikääntymisestä.
Siinä kävi ilmi, että työvoima
pienenee joka vuosi seuraavat 20 vuotta. Samalla yli 65-vuotiaiden
osuus väestöstä kaksinkertaistuu.
Eduskunnassa käyty keskustelu nosti onneksi esiin myös
ratkaisuja, kuten lukion jälkeisten välivuosien
karsimisen ja eläkkeellejäämisiän
nostamisen. Muuten nyt 20—40-vuotiaiden sukupolvien eläkkeenmaksutaakka
ja eläkeikä nousevat kohtuuttoman korkeiksi.
Neljän vuoden odottelun jälkeen hallitus teki puolivälin
politiikkariihessä periaatepäätöksen sekä välivuosista
että eläkkeelle jäämisistä.
Sen jälkeen onkin sitten väitelty siitä,
tuotiinko asia julkisuuteen oikeassa järjestyksessä vai
olisiko siitä pitänyt ensin sopia pienessä piirissä sosiaalitupon
tavoin — siis todella pienessä piirissä.
Joka tapauksessa 60-, 70- ja 80-lukujen lasten nimissä ihmettelen,
miksi demografiseen kriisiin vastaaminen on kestänyt näin
kauan ja miksi asiassa edetään näinkin
varovasti.
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tavoitehan on pitää työllisyys
mahdollisimman korkealla tasolla, säilyttää ja
kehittää hyvinvointipalveluja ja kehittää kansalaisten
sosiaaliturvaa. Tämä edellyttää velanottoa
tämän kansainvälisen talouskriisin oloissa
ja sitten toisaalta kykyä huolehtia siitä velan
takaisinmaksusta sen jälkeen.
Tärkeätä ei tosiaankaan ole pelkästään
se, että työuria pidennetään
vain sieltä loppupäästä vaan myös
sieltä alkupäästä ja keskeltä.
Työstä poissaoloaikaa myös työuran
keskellä on siis vähennettävä,
ja tästäkin tietysti odotetaan nyt työmarkkinaosapuolten
keinoja.
Sosiaali- ja terveysministeriltä, kun hän
on paikalla, kysyisin, onko esimerkiksi osasairauspäivärahan
kehittämisen osalta jotain suunnitteilla.
Arvoisa puhemies! Keskusta ei halua leikkausten tielle eikä myöskään
korottaa verotusta. Siksi työtunteja pitää saada
lisää.
Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelussa on viitattu muihin Pohjoismaihin,
ja tiedämme, että niissä työntekijät
pysyvät kauemmin työpaikallaan ja työllisyysaste
on merkittävästi korkeammalla. (Ed. Saarinen:
Paitsi Norjassa!) No, miksi tämä on mahdollista?
Minulla on sellainen käsitys, että siellä ollaan
ja on kauan oltu varsin laajasti yksimielisiä sekä työntekijöiden
että työnantajien keskuudessa tämmöisistä tavoitteista,
tämmöisistä asenteista ja työvälineistä.
Esimerkiksi varsin pitkäaikainen legendaarinen valtiovarainministeri
Sträng, hallitseva hahmo Ruotsissa pitkään,
toisti jatkuvasti, että resurssit on luotava ennen kuin
jaetaan. Tämä heijastuu lainsäädäntöön,
asenteisiin, käytännön politiikkaan ja
edelleen, ja tähän on päästävä myös
meillä, ja toivottavasti nyt tulevissa neuvotteluissa asetetaan
tällaiset tavoitteet, koska työllisyys, työpaikat, työnteko
ovat hyvinvoinnin perusta. Siihen on pyrittävä ja
päästävä, ja se on suomalaisten
keskuudessa ykköstavoite.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
sopu oli erittäin loistava ratkaisu. Oli erittäin
merkittävää, että yhdessä sitouduttiin työurien
pidentämiseen. Tämä sopu oli voitto suomalaiselle
hyvinvointiyhteiskunnalle. Se oli voitto meidän lapsillemme,
meidän lapsenlapsillemme.
Olisi ollut reilua sosialidemokraateilta tässä ajassa
tänä päivänä kiittää tästä sovusta
ja kertoa, oletteko te tämän sovun takana. Kysyn
ed. Urpilaiselta: oletteko te tämän sovun takana,
koska sosiaalitupon takana te ette ole? (Välihuutoja vasemmalta)
Juuri äänestitte sen keskeisiä elementtejä vastaan.
Oletteko tämän tärkeän sovun takana,
joka turvaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan? (Ed. Salo: Juuri
näin!)
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun täällä on
puhuttu siitä, että meidän työikäisten työuria
saadaan pidennettyä, niin olisi toivonut, että myös
Vanhasen läsnäolo täällä salissa,
hänen työpanoksensa tänä päivänä,
olisi ollut hieman pidempi. On ymmärrettävää,
että pääministeri Vanhanen on puhunut
täällä niin kuin on tänään
puhunut, koska hänen pitää saada säilyttää kasvonsa,
ja ehkä jollain tavalla se hänelle suotakoon.
Mutta sitä ihmettelen, että ministeri Hyssälä täällä supsuttelee
vasemmistoliiton kansanedustajille, että kyllä se
on hyvä asia, että kansaneläkeläiset
joutuvat odottamaan 65:een ennen kuin pääsevät
eläkkeelle, ja että olisi nämä muutkin saatu
sinne samalle rajalle. Eikö tässä ole
teidän mielestänne päinvastoin epäkohta?
Eikö kansaneläkkeelle pitäisi päästä aikaisemmin?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä on
vähän niin kuin turha sanoa, jos noin väärin
käsitetään. En tiedä, olenko
minä, ed. Tennilä, supsuttanut tässä yhtään
mitään, ed. Tennilä olisi ehkä odottanutkin,
että olisi supsutettu. (Välihuutoja vasemmalta — Naurua)
Arvoisa herra puhemies! Vastaan tähän ed. Komin
kysymykseen tästä osasairauspäivärahasta.
Kyllä meillä on tarkoitus muuttaa osasairauspäivärahaa
niin, että henkilö voi olla nykyistä nopeammin
sekä sairauslomalla että töissä samanaikaisesti.
Nyt se on 60 päivää. Se on käytännössä kolme
kuukautta. Se on aivan liian pitkä aika esimerkiksi masennuspotilaalle,
jonka täytyy saada nopeasti palata työpaikkaansa
osittain. Me muutamme tätä lyhyemmäksi,
jotta se voisi olla heti. Ehkä 9 päivää on
se sopiva.
Sen lisäksi me olemme tekemässä muutoksia työlainsäädäntöön
sillä tavalla, että katsotaan näitä,
jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä,
miten he voisivat nykyistä sujuvammin palata — heistä moni
haluaisi palata töihin, mutta he eivät uskalla,
koska he luulevat, että eläke menee — ja voisimme
nykyistä paremmin turvata sen eläkkeen lepäämisen.
(Puhemies: Minuutti on kulunut!) Sitten me olemme parantamassa myöskin sitä,
että mietitään, miten näitä tuloja
voisi eläkkeen päälle vielä saada.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä soppa on pääministerin
keittämä. Hänen Ruka-reforminsa uhkasi
tehdä eläkkeistä katoavaa kansanperinnettä ja
ennen kaikkea vaaransi yhteiskuntarauhan. (Välihuutoja)
Nyt on suorastaan pelkurimaista, että meidän pääministerimme
poistui paikalta vastaamatta eduskunnan ja Suomen kansan suoraan
kysymykseen, aikooko hallitus pyörtää päätöksensä eläkeiän
korottamisesta vai ei.
Ministeri Pekkarinen, olette tunnettu suorapuheisuudestanne.
Uskallatteko te vastata, mikä on hallituksen kanta? Aikooko
se perua eläkeiän korotuksen vai ei?
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Jos ed. Gustafsson haluaa, niin minä voin
siirtää tämän sopimuksen tähän
syrjään, en minä sitä välttämättä tarvitse,
koska se periaate on tässä tärkeä.
(Ed. Kallis: Vastaus on tärkeä!) Hallitus ja työntekijäjärjestöt
ovat tehneet yhteisen sopimuksen, ja se on kirjoitettu tähän
paperille, (Ed. Sirnö: Ja vastaus oli?) ja sen jälkeen,
kun on se laitettu paperille yhteisesti, niin siitä joidenkin sellaisten
tulkintojen tekemiselle, jotka aiheuttaisivat jonkinlaista hämminkiä,
ei ole mitään perustetta. Pysytään
siinä, mikä on kirjoitettu, toimitaan sen mukaan
ja tehdään sellainen ratkaisu, jolla työuria
voidaan jatkaa kolmen vuoden verran. Meillä on yhteinen
näkemys työmarkkinajärjestöjen
kanssa, eikä ole mielestäni edes korrektia lähteä sitä yhteistä näkemystä,
paperille pantua, jollakin tavalla tulkitsemaan.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Me olemme nyt eduskunnassa, ja eduskunta
on esittänyt hallitukselle välikysymyksen, jossa
se kysyy, aiotteko peruuttaa eläkeleikkauksen. Ilmeisesti
hallitus aikoo sen tehdä, koska olen STT:n tekstiviestistä näin
päätellyt. Mutta, arvoisa puhemies, me olemme
nyt eduskunnassa, joka edellyttää parlamentarismin toimintaa.
Parlamentarismi ei voi toimia niin, että tekstiviesteistä me
edustajat luemme, mitä hallitus on päättänyt.
Tämä kielii syvästä ylimielisyydestä ja
parlamentarismin halventamisesta.
Arvoisa ministeri Katainen, jos teidän mielestänne
oppositio ei tarvitse vastausta siihen, peruutatteko päätöksenne,
niin kai edes sairaanhoitajat, opettajat, työmiehet, työnaiset
ympäri Suomen, jotka ovat olleet varsin huolissaan teidän päätöksestänne,
ansaitsevat sen vastauksen. Onko teissä nyt miestä nousta
ylös siitä ja kertoa Suomen kansalle, niille 200 000:lle,
jotka nettiadressin allekirjoittivat, ja monille muille, jotka tuntevat
huolta, peruuttaako hallitus päätöksensä eläkeleikkauksista?
Muuta me emme kysy. Tämä parlamentarismi ei voi
perustua ainoastaan tekstiviesteihin.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aamulla tuli STT:ltä uutinen,
että hallitus luopuu eläkeiän nostamisesta.
Kristillisdemokraatit ottivat tämän ilolla vastaan.
Pidimme ylimääräisen ryhmäkokouksen, jossa
todettiin, että hallitus on vastannut selkeästi
opposition välikysymykseen (Ed. Rajamäki: SDP:n
välikysymykseen!) ja on vastannut myönteisesti.
Onneksi meillä on huomenna uusi ryhmäkokous.
(Naurua) Me luulimme, että tähän yhteiskuntaan
on syntynyt uusi poliittinen kulttuuri, missä hallitus
toteaa, että olemme tehneet virheen, puretaan se ja aloitetaan
puhtaalta pöydältä. Oppositiossa me pidämme
tällaista uutta poliittista kulttuuria tervetulleena ja
me ilmoitimme ryhmäpuheenvuorossa, että me emme äänestä epäluottamusta
hallitukselle, kun hallitus on näin toiminut. (Ed. Laakso:
Liian nopea johtopäätös!) Mutta emme
ole saaneet vastausta kysymykseen, päinvastoin. Annatte
ymmärtää, että päätös
pysyy. Ilmoittakaa se äänestäjille. Me
ainakin sen teemme, ilmoitamme, että hallitus aikoo nostaa
eläkeiän 65 vuoteen. (Välihuuto) — No,
sanokaa sitten, että te ette nosta.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Tässä on tullut useampia
kysymyksiä. Kahteen vastaan, ehkä se aika riittää siihen.
Niistä keinoista, joita 1995 eläkeuudistuksessa
tehtiin eläkeiän nostamiseksi, meillä on
yhteinen näkemys järjestöjen kanssa,
että ne todennäköisesti eivät
tule riittämään, muuten tähän
koko työhön ei olisi lähdetty. Eli meillä on
siis yhteinen näkemys siitä, että tarvitaan
lisää, sen takia tähän työhön
lähdettiin. Se tämä oli. (Vasemmalta:
Se tiedetään jo!)
Sitten, mitä tulee tähän paljon jankattuun
vastaukseen. Minä luen sen, mistä me olemme sopineet.
Teillä on ... (Välihuutoja vasemmalta) — Kannattaa
varmaan kuunnella kuitenkin, joku saattaa ehkä ymmärtää,
mitä tässä sanotaan. — Tässä nimittäin
sanotaan ... (Hälinää) — Jos
saisin vastata kuitenkin kysymykseen. Saanko vastata kysymykseen?
(Eduskunnasta: Vastaa!) — "Tällä työllä haetaan
vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän
alarajan nostamisesta. Hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien
eläkepoliittisten päätösten
valmisteluun ja toimeenpanoon. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt
arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua."
Voiko tätä monella tapaa ymmärtää?
(Ed. Laakso: Voi kyllä!) Onneksi työmarkkinajärjestöt
eivät ymmärrä, kun meillä on
yhteinen tulkinta, yhteinen teksti. Me olemme tästä yhtä mieltä.
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hetken näytti siltä, että tämä Vanhasen
vapaa hiihtotyyli Rukalla olisi palannut perinteiseen tyyliin, mutta
nyt näyttää siltä, että kyllä se
Vanhanen suksi karkuun, kun täällä tultiin
tämän oleellisen kysymyksen ääreen.
Nyt on palattu siihen hallituksen politiikkaan, jossa tekstiviestien
perusteella pitäisi tietää, mitä mieltä hallitus
on. (Ed. Manninen: Tehän sanoitte, että teillä on
paperi!) Mutta kysymys on myös siitä, miten me
näemme laajemmin eläkepolitiikan. Vasemmisto on
yksilöllisyyden kannalla toisin kuin ilmeisesti kokoomus,
keskusta, Rkp, vihreät. Eläkkeissä pitää huomioida
yksilön jaksaminen. Eivät 40 vuotta työtä tehneen
60-vuotiaan sairaanhoitajan, siivoojan, rakennustyöläisen
olkapäät, polvet välttämättä kestä enää työelämässä olemista,
ja nyt halutaan eläkeikää korottaa terveyden
kustannuksella. Meidän linjamme on se, että eläkkeestä pitää olla
oikeus nauttia terveenä eikä ihmisiä pidä ajaa
loppuun, niin että eläkkeellä ei pysty
enää elämään. Tämä teidän päätöksenne — jossa
ilmeisesti pitää se, että ollaan nostamassa
65 vuoteen eläkeiän alaraja — tarkoittaa
sitä, että (Puhemies: Minuutti!) yksilöllisyyttä ei
huomioida. Vasemmisto joutuu täällä yksilöitä puolustamaan
oikeiston yksilövastaisuutta vastaan.
Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen pyysi täällä aikaisemmin,
että puhutaan totta ja pysytään totuudessa.
Kuitenkin demareitten ryhmäpuheenvuorossa väitettiin,
että hallituksen 24.2. olleessa politiikkariihessä tuotiin
ainoana vaihtoehtona työurien pidentämiselle eläkeikärajan
nosto 65 vuoteen. Tässä paperissa on 16 eri kohtaa,
johon tällä pyritään. Pysyttäisiinkö myös täällä vasemmalla
totuudessa?
Toisekseen täällä ed. Heinäluoma
tuo esille sen, että meidän tulee pyrkiä yhteiskuntarauhaan.
Minusta oli pöyristyttävää,
että työmarkkinajärjestöt irtisanoutuivat
sosiaaliturvauudistusta eteenpäinvievästä Sata-komitean
työstä. Muistakaa, että kuitenkin työelämässä olevat,
me, olemme hyväosaisia. Sosiaaliturvauudistuksella etsitään
keinoja siihen, että myös niistä huonompiosaisista
pystytään taloudellisesti pitämään huolta.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen pitkäaikainen
kansanedustaja Valto Koski, joka on myöskin ollut valiokunnan
puheenjohtajana, ihmetteli täällä, mistä me
oikein täällä riitelemme. Sitä minäkin
nyt oikeastaan kysyn. Kun mietin hallituksen alkuperäistä tavoitetta
ja sitä, mihin sillä pyrittiin, en pitänyt
sitä itse asiassa edes kovinkaan mittavana, kun ottaa huomioon
sen ajanjakson, millä sitä toteutettiin.
Mutta tänään olemme saaneet kirjallisesti
yhteisen työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen
välisen sopimuksen, joka on huomattavasti haasteellisempi
kuin tämä hallituksen alkuperäinen tavoite.
Minä ymmärrän sen, että totta
kai oppositio olisi toivonut, että tällaista hallituksen
ja työmarkkinajärjestöjen välistä sopimusta
ei olisi syntynyt, (Ed. Rajamäki: Ei ollut hallituksen mielessä alun
perin!) jotta olisi saanut kurkku suorana huutaa nyrkki pystyssä täällä.
Eli työmarkkinajärjestöt käytännössä osoittivat
vastuullisuutta tänään, tekivät
hallituksen kanssa järkevän sopimuksen, mutta
samalla he vesittivät teidän välikysymyksenne
ihan nollapisteeseen. Sen takia arvostan kristillisdemokraatteja,
jotka suhtautuvat tähän hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
(Puhemies: Minuutti!) sopimukseen (Vasemmalta: Eivät enää!)
huomattavasti paremmin kuin vasemmisto.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että hallituksen täällä kestänyt
kohta 3,5-tuntinen väistely selvään kysymykseen
on ollut vastenmielistä katsottavaa. (Ed. Arhinmäki:
Puhumattakaan kuuntelemisesta!) Ette halveeraa tällä asenteella
pelkästään oppositiota vaan koko eduskuntaa
ja myös niitä lähes 200 000:ta
suomalaista, jotka ovat huolissaan eläkeleikkauksestaan.
Täytyy sanoa, että oma tulkintani tästä väistelystä on
se, että kun ei voida antaa selvää vastausta
siihen, ollaanko eläkeikää nostamassa
63:sta 65:een vai ei, (Oikealta: Ei olla tässä vaiheessa!)
se tarkoittaa minulle sitä, että te ette halua
sitä kantaa täällä ääneen
sanoa, ja silloin se voidaan tulkita niin, että kohta saamme
mediasta lukea, että hallitus höynäytti
mediaa, oppositiota ja Suomen kansaa. Tosiasia on kuitenkin se,
että pakolla ei kenenkään eläkeikää nosteta.
Siinä tarvitaan jaksamista, ikääntyneiden
arvostamista ja mahdollisuutta jatkaa siellä työelämässä.
Täällä oli kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa
pitkä hehkutus liittyen yhteen suomalaiseen firmaan, jossa
on ikäohjelma. Koska te saatatte tällaisen ikäohjelman
jokaiseen firmaan, niin että työnantajat kantavat
vastuunsa ikääntyvistä työntekijöistään?
Vielä ministeri Kataiselle se kysymys, mihin pääministeri
Vanhanen ei koskaan vastannut: mitä tulee tapahtumaan ostoeläkkeille
ja luopumistuelle?
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Joustavat työajat nousivat Väestöliiton
perhebarometrin kyselyssä yhdeksi tärkeimmistä perhepoliittista
toimenpiteistä, joita työssäkäyvät
suomalaiset toivovat. Tässä asiassa meidän
kannattaisi varmaan ottaa oppia esimerkiksi Hollannista taikka Ruotsista.
Hollannissa on erittäin tavallista, että toinen
vanhempi tai jopa kumpikin vanhemmista on osa-aikatyössä silloin,
kun lapset ovat aivan pieniä. Asunto- ja talouspolitiikalla
pitäisi meillä kyllä ehdottomasti pystyä luomaan
tähän paremmin mahdollisuuksia. Meillä käytetään
erittäin vähän tätä osa-aikatyön
mahdollisuutta, koska asuminen on niin kallista.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysytään nyt sitten näinpäin: Kun
te nyt lupaatte pidättäytyä tietyistä toimenpiteistä,
niin yksilöittekö te sopimuksessanne työmarkkinajärjestöjen
kanssa sen, mitä ne toimenpiteet ovat? Kuuluuko eläkeiän
alaikärajan nostaminen 65:een niihin toimenpiteisiin, joista te
olette luvannut pidättäytyä? Vastatkaa
nyt edes tähän.
Ministeri Hyssälä, minä luin kuuden
vuoden takaisia pöytäkirjoja siitä, kun
täällä säädettiin tätä lakia — joka
muuten pitää sisällään
kaikki ne tavoitteet ja toimenpiteet, mistä tänään
on sovittu, siellä on tämä eläkkeelle
siirtymisen kolmen vuoden nousukin mukana — niin siinä keskustelussa
ministeri Perho, tämän uudistuksen äiti,
silloinen sosiaaliministeri, sanoi teille, että miettikääpä jos
teistä tulee ministeri, mitenkä te hoidatte, kun
te olitte voimakkain arvostelija täällä.
Nyt te olette ollut tässä nyt jo useamman vuoden
ministerinä. Siinä samassa yhteydessä hyväksyttiin
muistaakseni ed. Rehulan ponsi, jossa puututtiin tähän
kansaneläkkeitten väärinkohteluun, josta
eduskunta siis otti sen kannan, että se pitää korjata.
(Ed. Laakso: Hallitus ei tehnyt mitään!) Keskusta
on ollut kuusi vuotta hallituksessa. Te olette ollut koko sen ajan
ministerinä ja kaksi vuotta vastuuministerinä.
Miksi ette te korjaa sitä?
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä on nyt kaksi asiaa:
Ensinnäkin on se sopimus, joka on tänään
tehty. Olemme kaikki sen takana. Mutta sitten tässä on
valtioneuvoston päätös. (Hälinää — Ed.
Salo: Oletteko?) — Kuunnelkaa nyt, että ymmärrätte. — Minulla
on valtioneuvoston päätös, jossa on korotettu
63 vuoden ikärajaa 65 vuoteen. Tätä päätöstä ei
ole muutettu. Ja niin kauan, kun sitä ei ole muutettu,
sekin on olemassa. Tämä on se asian ydin. Siihen
me olemme pyytäneet vastausta.
Ed. Zyskowicz, tiedätte juridiikasta e contrario -periaatteen,
vastakohtaispäätelmän siitä,
että kun ei vastata tähän kysymykseen,
niin tarkoitetaan sitä, että se päätös
on voimassa, mutta ei kehdata sanoa totuutta, ei meille kansanedustajille
eikä myöskään Suomen kansalle,
siitä, mikä tässä on totta,
mutta lähipäivät tulevat sen näyttämään.
Te joudutte vastaamaan tähän kysymykseen ja tunnustamaan,
että näin on.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Ensiksi haluan todeta, että kolmen
vuoden pidennys työuriin on kova haaste. (Ed. Tennilä:
Totta kai!) Se on kova haaste, se on paljon kovempi tavoite kuin
se, mikä oli hallituksen tavoite. Se on kova tavoite, ja
se vaatii monenlaisia keinoja. Siihen ei päästä helposti,
kun nyt olemme katsoneet, mitä on tapahtunut meidän
eläkkeelle siirtymisessämme. (Ed. Tennilä:
Jos ei päästä, niin mitäs sitten?)
Ihmettelin hiukan sosialidemokraattien puheenvuoroa, jossa 20 000:ta
pitkäaikaistyötöntä ehdotettiin
suoraan eläkkeelle. Kyllä minusta tällainen,
että ongelmia ratkaistaan panemalla ihmisiä eläkkeelle,
ikään kuin se ongelma olisi sillä pois,
on kyllä väärästä päästä lähtevää sosiaalipolitiikkaa.
Kyllä jokaisen osittainenkin työkyky on niin arvokas,
että kuntoutus- ja koulutusjärjestelmät
koskevat myöskin pitkäaikaistyöttömiä.
Me olemme kokeilemassa nyt työpankkeja. Kokeilut ovat lähteneet
liikkeelle, ja toivon, että näistä työpankeista
aukeaisi yksi sellainen väylä, josta pitkäaikaistyöttömät,
joitten työkyky tai toimintakyky on rapistunut, saisivat
sellaisen niin kuin pesäpaikan, jossa heitä voitaisiin
työllistää ja auttaa. Hallitushan sopi
politiikkariihessä myöskin työmarkkinatuen
aktivointirahasta. Elikkä kaikkein huonoimmassa työmarkkina-asemassa
olevia halutaan nyt aktivointirahalla aktivoida. He saavat lisää rahaa,
(Puhemies: Minuutti kulunut!) jolla heitä kannustetaan
koulutukseen ja aktivointiin.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vasemmisto ei hyväksynyt sosiaalitupoa.
Siitä äänestettiin tänään.
Nyt näyttää siltä, ettei vasemmisto
hyväksy tätä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
sopimusta. (Ed. Skinnari: Kyllä se hyväksytään!)
No, eihän siinä mitään, teillähän
on täysi vapaus parlamentaarisessa demokratiassa suhtautua
näihin sopimuksiin kuten haluatte ja voitte olla niitä vastaan, mutta
siihen, että te nyt tivaatte täällä hallitukselta,
peruuko hallitus tekemänsä päätöksen
(Ed. Sirnö: Se on välikysymyksen aihe!) — se
on välikysymyksen aihe — totean vain, että media
oli oikeutettu illalla ja aamulla saamiensa erilaisten tulkintojen
perusteella esittämään oman näkemyksensä siitä,
mitä tämä sopimus tarkoitti. (Ed. Skinnari:
Mitä se tähän kuuluu?)
Mutta mitä hallitukseen tulee ja myös minuun hallituspuolueen
kansanedustajana, en minä lähde tätä tässä teille
tulkitsemaan sen enempää, koska tässä sopimuksessa
aivan selvästi kohdassa 6 sanotaan se, mistä hallitus
yhtäältä ja työmarkkinaosapuolet
toisaalta ovat tässä yhteydessä sopineet,
ei enemmästä eikä vähemmästä.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on kyllä mielenkiintoinen
ja eriskummallinen keskustelu. Hallitusaitiossa istuu puolue, joka
järjestää oikein kampanjatilaisuuksia
ympäri maata, että "hei, nyt me puhutaan suoraan
ulkopolitiikasta". (Ed. Zyskowicz: Onko se paha?) — Se
on hieno asia. — Mutta kun täällä haluttaisiin
vastaus siihen, peruuttaako hallitus kaksi viikkoa sitten tekemänsä päätöksen
yksipuolisesti nostaa eläkeikiä 65 vuoteen, niin
meille luetaan niin kuin Yya-sopimusta aikoinaan tätä sopimustekstiä ja
jopa ed. Zyskowicz sanoo, että tähän
en minä mitenkään lähde spekuloimaan,
mitä tämä tarkoittaa. (Ed. Salo: Päästäkää Tuomioja
irti!) Kyllä politiikassa voidaan todellakin puhua yhtä ja
tehdä toista.
Mutta nyt katson ministeri Kataista silmiin: Te teitte päätöksen,
että ostoeläkkeet muutetaan välittömästi
ja tuodaan eduskuntaan kiireellinen ehdotus siitä, että nostetaan
65:een. Voisitteko tämän kertoa, onko tämä päätös
voimassa, tuodaanko tämmöinen lakiehdotus eduskuntaan
kiireellisenä?
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täytyy ensinnäkin ed. Heinäluomalle
sanoa, että kyllä Yya-sopimustulkinnat olivat
helpompia kuin tämän sopimuksen tulkinnat. (Naurua — Ed.
Zyskowicz: Niin, teille!)
Ongelmahan tässä nyt näyttää olevan
se, että hallitus pitää ikään
kuin giljotiinina taustalla sitä mahdollisuutta, että eläkeiän
alarajaa kuitenkin korotetaan, jos vaihtoehtoisia malleja ei löydy. Sen
takia me haluamme selvyyden siitä, onko hallitus peruuttanut
tämän uhkauksensa ja päätöksensä,
(Ed. Zyskowicz: No, löytyykö tästä paperista
sellaista kohtaa?) vai onko se siellä taustalla ikään
kuin edesauttamassa näitä neuvotteluja? Jos neuvotteluja
käydään tällaisen giljotiinin varjossa,
ne eivät ole todellisia neuvotteluja.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Puhemies! Meillä on ollut jonkun aikaa valmistelussa,
ei kovin pitkällä kyllä, ostoeläkkeiden
uudistus lähinnä Siva-mallin pohjalta. Nythän
se on liian löperö eli kahdessa vuodessa voi nostaa
verotuetun eläkkeen ja vieläpä liian
varhain. Siihen on saatava muutos. Tämä osaltaan
vaikuttaa eläköitymisikään.
Mitä sitten tulee tähän kohtaan 6),
niin kyllä ihan tavallinen suomalainen fiksu ihminen ymmärtää,
mitä tässä sanotaan. Me sovimme työmarkkinajärjestöjen
kanssa — tästä ei voi olla erilaisia
tulkintoja — ja kävimme keskustelua, että ei
ole olemassa mitään giljotiinia, ei kumpaankaan
suuntaan, ei minkäänlaisia giljotiineja. Tästä on
nimenomaan sovittu ja tämä on sanottu myös
tänä aamuna tiedotustilaisuudessa ääneen. Tässä lukee:
"Tällä työllä ..." — eli
Rantalan ryhmän työllä, jolla ... — Valitettavasti
ed. Räsänen, me emme voi ottaa oppositiota sinne
mukaan, koska tämä ei ole demokraattinen työryhmä (Naurua)
mutta muuten perusteltu, kuten nämä kolmikantatyöryhmät
eivät ole demokraattisia työryhmiä, emmekä (Ed.
Rajamäki: Talvisodan henkeä!) voi ottaa oppositiota
sinne mukaan. Tämä on tämä työmarkkinalogiikka,
että siellä ei välttämättä ole
poliittinen eikä parlamentaarinen edustus mukana, niin
kuin hyvin tiedätte. — "Tällä työllä haetaan
vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän
alarajan nostamisesta." Eli vaihtoehtoisia linjauksia sille meidän
aikaisemmalle päätöksellemme. "Hallitus
ei ryhdy tästä työstä poikkeavien
eläkepoliittisten päätösten
valmisteluun eikä toimeenpanoon." (Ed. Rajamäki:
Tällä hetkellä!) "Hallitus ja työmarkkinajärjestöt
yhdessä arvioivat linjausten ehdotusten vaikuttavuuden
niiden valmistuttua." Kyllä ihan tavallinen, fiksu suomalainen tämän
ymmärtää. (Ed. Skinnari: No, sano se!)
Toinen varapuhemies:
Siihen menikin 2 minuuttia!
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tääll on nyt tullu monesta suusta,
muun muassa kollegat Salo ja Koski kertoivat, että mistä täällä nyt
enää pallootellaan. Nämä asiat
on niin seleviä hallituksen puolesta. Työmarkkinajärjestöt
oli sopineet hallituksen kanssa, että näin pelataan,
ja hallitus oli jopa tyytyvääsempi mitä se
oletti. Eli nyt mennään oleelliseen eli työssäjaksamisehen.
Mä väitän, että kun me ihimiset
opetetahan toinen toisilleen ottamahan itte vastuuta ittestänsä,
huolehtimahan omasta terveysliikunnasta, me jaksetahan paremmin,
perhe-elämä menöö paremmin.
Priorisoiraan pikkusen sitä omaa ajankäyttöä,
niin silläkin voirahan jaksaa työssä paremmin
ja perhe-elämä sujuu paremmin. Työ on
meirän ilo, siitä lähretähän.
Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on aivan käsittämätöntä. Oppositio
jättää välikysymyksen, ja hallitus
saa itse valita, milloin se siihen vastaa. Se valitsee vastata seuraavana
päivänä. Täällä vastaajaksi valittiin,
varmaan omasta tahdostaan, pääministeri Matti
Vanhanen, joka ei ole enää paikalla. Kysymys on
niin yksinkertaisesti laadittu, että siihen vastaamisen
ei luulisi olevan niin vaikeaa kuin se on tänä iltana
ollut. Mutta ilman kotiläksyjen tekemistä hallitus
tulee paikalle, halveeraa eduskuntaa, halveeraa niitä kymmeniä-
ja satojatuhansia palkansaajia, jotka ovat allekirjoittaneet erilaisia
adresseja, ja jotka ovat huolissaan omasta eläkkeestään
ja siitä, mitä järjestelmälle tapahtuu,
ja täällä ei kyetä suoraan vastaamaan "kyllä"
tai "ei", ja menevät ristiin määritelmät. En
syytä siitä, että täällä tahallisesti
sotkettaisiin asioita, tämä on varmasti vain hallituspuolueiden
tietämättömyyttä. On kaksi aivan
eri asiaa, kun puhutaan eläkeiästä ja
eläkkeellejäämisiästä.
Me olemme koko ajan puhuneet eläkkeellejäämisiästä,
työurien pidentämisestä, työssäjaksamisesta,
kun pääministeri Vanhanen aiheutti itse tämän
sotkun puhumalla eläkeiästä ja sen nostamisesta.
Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on nyt hyvät
puolet siinä suhteessa, että nyt useampi suomalainen
tietää faktat, missä tässä yhteiskunnassa
ollaan menossa. (Ed. Sirnö: Mutta ei tiedä hallituksen
vastausta!) Toisaalta uskon myöskin, että tätä tavoitetta
tämän tietoisuuden lisäämisestä ei
olisi saavutettu, mikäli ei olisi tehty tällä tavalla
tätä esitystä. Nyt on erittäin
hienoa, että on saatu sopimus aikaiseksi. (Ed. Jaakonsaari:
Siis tämäkö oli ihan suunniteltua alun
perin? Aika ovelaa!)
Muistakaa vielä, että nythän tavoitteena
on juuri se eläkkeellejäämisiän
myöhentäminen kolme vuotta myöhemmäksi.
9 miljardia euroa on lähes yhtä paljon kuin sosiaali-
ja terveyspuolen budjetissa vuodessa käytetään,
enempi kuin koulutukseen käytetään. Kun
puhutte myöhemmästä koulutuksesta sosiaali-
ja terveyspuolella, miettikää sitten, miten se
tulorahoitus tulee. Se, että me saisimme kolme vuotta myöhemmäksi
eläkkeellejäämisikää,
on erinomainen tavoite kaikin puolin. Nyt täytyy löytää ne
positiiviset keinot. Onneksi siitä on kuultu jonkin verran
täällä. Täytyy myöskin
ehkä miettiä niitä opposition inhoamia verokeinoja
siinä, millä tavalla voisimme kenties kannustaa
ihmisiä olemaan töissä pidempään.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lähivuosina huoltosuhde heikkenee
merkittävästi, ja ongelma on ratkaistava tavalla
tai toisella. Siihen on useita keinoja, jotka eivät edellytä kansalaisten pakottamista
työskentelemään yli jaksamisensa rajojen.
Maassamme on paljon työttömiä, ja taantuma
lisää heidän määräänsä entisestään. Joukossa
on myös ikääntyviä pitkäaikaistyöttömiä,
joista moni kyllä tekisi töitä, mikäli
niitä vain olisi tarjolla. Valitettavasti yhteiskuntamme suhtautuu
usein torjuvasti ikääntyviin työnhakijoihin.
Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: sen sijaan, että yritetään
pakottaa työssä olevat tekemään
pitempää uraa kuin he tahtoisivat, kannattaisiko
satsata siihen, että kaikenikäiset työttömät
saataisiin mukaan työelämään?
Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulle ainakin on tullut varmuus siitä,
että hallitus ei ole perääntynyt kannastansa.
Se on aika selvästi tässä moneen kertaan
sanottu. Sen sijaan kantaisin huolta siitä, että kun
työuria pidennetään, niin miten käy
meidän työttömyysturvan — täällä puhuttiin
työttömyyseläkeputkesta — muutosturvan
ynnä muiden kuvioiden, koska nehän ovat niitä keinoja,
joilla pidetään ihmiset töissä.
Nämähän ovat Sata-komiteassa, mutta nehän
tulevat erittäin tärkeään rooliin
tässä jatkossa. Mitä nyt sitten keskusjärjestöjen
kanssa keskusteltiin näistä asioista? Nämähän
ovat Sata-komitean asioita, mutta liittyvät minusta olennaisesti
tähän työuran pidentämiseen
ja eläkeiän nostamiseen.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En tiedä, onko hallitus vetäytynyt,
mutta hallitus on pystynyt pääsemään
työmarkkinajärjestöjen kesken sopimukseen
siitä, kuinka mennään eteenpäin,
ja se on iso kysymys. Kiitos kuuluu todellakin vastuulliselle hallitukselle
ja vastuullisille työmarkkinaosapuolille. (Ed. Gustafsson:
Ja vastuulliselle oppositiolle!) Sitä vastoin pitää kyllä ihmetellä sitä, kuinka
oppositio suhtautuu tällä hetkellä siihen kolmikantaiseen
keskusteluun ja sopimiseen. Tämä luo kuitenkin
pohjaa sille tulevaisuudelle, mihin hallitus tähtää ja
mihin koko eduskunnankin tulisi tähdätä.
On pakko kysyä teiltä edelleenkin, olisivatko
sitten leikkaukset, eläkeläisten, opiskelijoiden,
työttömien vai kenenkä kurittaminen se
vaihtoehto. Sosialidemokraatit 1995 toteuttivat tätä politiikkaa
ja vasemmistoliittokin oli mukana siellä. Hallitus katsoo
pidemmälle ja pyrkii hakemaan meille myös sitten
sitä jatkoaikaa, jolla ongelmia ratkaistaan. Vai pitäisikö meidän
lähettää presidentti Obamalle viesti,
että peruuttakaa koko finanssikriisi, peruuttakaa koko
tämä lama? Emme me selviä sillä,
että ongelmat lakaistaan maton alle. Ne on pakko ratkaista.
Hallitus on osaltaan tuota ratkaisutyötä tehnyt
ja saavuttanut myös yhteisymmärrystä. Tämä on
tärkeä asia.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täytyy myöntää,
että tämä välikysymyskeskustelu
on ollut kyllä hyvin erilainen kuin kuvittelin vielä muutama
tunti sitten. Aamulla ajattelin, että tämä on
riemuvoitto oppositiolle, työmarkkinajärjestöille
ja kaikille niille kansalaisille, jotka ovat allekirjoittaneet adressin
ja puolustaneet eläkeiän nostamisen peruuttamista.
Nyt täytyy myöntää, että äsken
ensimmäistä kertaa sain henkilökohtaisesti
ainakin selkeän vastauksen siihen, mikä on hallituksen linja.
Katainen äsken totesi, että siitä periaatteesta
ei ole kuitenkaan peräännytty, elikkä Katainen
sanoi, että kohdassa 6), aivan kuten siinä lukee,
nyt tulkitsitte sen oikein, tällä työllä haetaan
vaihtoehtomalleja hallituksen linjaukselle eläkeiän
alarajan nostamiseen. Ensimmäistä kertaa hallitukselta
tuli ääneen se, minkä me ehkä olemme
kuulleet tekstiviesteinä tai huhuina. Hallitus ei ole luopunut
tästä periaatteestaan kuitenkaan.
Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on hieno tämä tänään
saatu sopu hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
kesken, vaikka se ei tunnu oikein vielä oppositiolle tämän
pitkänkään debattikeskustelun aikana
selvinneen. Toivon, että kuitenkin olette sopimuksen ja
lopputuloksen takana, (Ed. Tennilä: Neuvottelut on aloitettu!)
koska se on kaikkien suomalaisten etu pitemmän päälle.
Hallitus, kuten täällä valtiovarainministeri
Katainen on sanonut moneen kertaan, haluaa katsoa pitkälle
tulevaisuuteen ja turvata meidän julkisen taloutemme kestävyyden.
Tämä tämänpäiväinen
päätös todella tukee tätä tavoitetta.
Tässä sopimuksessa sanotaan, että tavoitteena on
nostaa suomalaisten todellista eläkeikää kolmella
vuodella, jotta Suomessa tehtäisiin yhtä pitkät
työurat kuin muissa Pohjoismaissa. Ei puhuta enää tästä 63—65
vuoden iästä mitään, vaan puhutaan
todellisesta eläkeiän nostosta. Jatkovalmistelut
tehdään todellakin tässä Rantalan
vetämässä työryhmässä ja
näitä yksityiskohtia ei ole vielä sovittu,
joten tämä tulee varmaan sisältämään
hyvinkin paljon merkittäviä toimia työssäjaksamisen,
työhyvinvoinnin edistämiseksi, mutta myös
tarvitaan paljon toimia esimiestyön johtamisen edistämiseksi.
Näillä keinoilla varmasti saadaan tätä tavoitetta
saavutettua.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jännittävää tätä keskustelua
seurata. Minä provosoiduin ed. Rossin äskeisen
puheenvuoron johdosta ja totean, että kyllä se
nyt taitaa vaan tämä ennen Obaman ja kumppaneitten
aikaa syntynyt finanssikriisi tuottavan sen tuloksen, että kaikkiin
niihin keinoihin, jotka te äsken kielsitte, että ne
ovat niin kuin paletista pois, leikkauslistat jnp., joudutaan tukeutumaan,
valitettavasti. (Ed. Jaakonsaari: Aivan varmasti!) — Näin
on. Arvostan sitä pyrkimystä, mikä hallituksella
on ollut saada työmarkkinajärjestöt mukaan.
Käsittelen sitä omassa puheenvuorossani kohta
vähän tarkemmin. On hallitukselta ihan taitavaa,
että siellä on se vanha päätös
olemassa 65 vuodesta, niin että jos nuo neuvottelut eivät
tuota tulosta, niin asia on sitten sillä hoidettu. (Ed.
Tennilä: No nyt se tuli! Tässähän
se oli!)
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täytyy kiittää ensinnäkin
kaikkia niitä ihmisiä, jotka lähtivät
liikkeelle sankoin joukoin. 200 000 ihmistä on
liikahtanut tämän asian ympärillä konkreettisesti,
ja ay-liikkeen ja opposition hyvällä yhteistyöllä välikysymys
on vaikuttanut. Tämä on vasta erävoitto.
Hallitus kyllä perääntyy, mutta sen kainalosta
näkyy valitettavasti ketunhäntä. SDP:tä täällä on
arvosteltu, että ei ole vaihtoehtoja. Sivulta 3 eteenpäin esitetään
kymmenen vaihtoehtoa, miten työuria voidaan edistää ja
pidentää, mutta hallitus ei ole luopunut 65 vuoden
eläkeiän alarajan tavoitteesta. Se on käynyt
täällä selville. (Ed. Zyskowicz: Ei se
ole tavoite!) — Jos olisi luopunut, herra Zyskowicz, niin
hallitus olisi sanonut sen tuolta yhdellä lauseella: olemme
luopuneet. — Murheellista on ollut, miten hallitus suhtautuu
asiallisesti esitettyyn välikysymykseen. Suomalaiseen kulttuuriin
nimittäin kuuluu, että kun kysytään,
niin vastataan. Kun asiallisesti kysytään, niin
asiallisesti vastataan. Hallitus on tässä ollut ...
Toinen varapuhemies:
Ja nyt näitä vastauksia, ministerit Hyssälä ja
Katainen.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä,
että vasemmisto on pettynyt siitä, että tuli
sopimus. (Vasemmalta: Ei ole!) — Aivan selvästi
täältä kuvastuu semmoinen suuri pettymys
siitä, että hallitus on sopinut yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa, millä tavalla asiaa viedään eteenpäin
niin, että kolme vuotta tulee työuraan lisäystä,
kolme vuotta. Me olemme sopineet tästä syvässä yhteisymmärryksessä,
sopimus on tehty, ja kolme vuotta on kova tavoite. Sanon, että se
on kovempi tavoite kuin meillä oli alun perin. Ja te olette
nyt pettyneitä siitä, että näin
on tehty.
Sen lisäksi hallitus on sitoutunut sosiaalitupoon.
Me valmistelemme tällä hetkellä ministeriössä useita
lakeja, jotka liittyvät sosiaalitupoon. Huomenna meillä on
valtiovarainministeriön kanssa kehysneuvottelut, joissa
olen laittanut kaikki rahasummat sinne, että viemme sosiaalitupoa
eteenpäin piirulleen niin kuin siitä on sovittu
ja kuten oli siellä Sata-komitean linjauksissa tammikuussa.
Me olemme siis sitoutuneet työmarkkinajärjestöjen
kanssa syvään yhteistyöhön ja
haluamme sitä yhteistyötä kunnioittaa
ja viedä eteenpäin juuri niin kuin on sovittu.
Sitten vastaan, täällä oli ed. Valto
Koski ... (Puhemies: Minuutti on kulunut!) — Saanko, puhemies
sanoa vielä, (Puhemies: Lyhyesti!) kun valiokunnan entinen
puheenjohtaja Valto Koski puhui näistä elinaikakertoimista.
Todellakin joudumme avaamaan Puron eläkepaketin, koska
se oli huono työkyvyttömien kohdalta, mitä elinaikakertoimiin
tulee. (Ed. Tennilä: Se oli surkea!) Haluamme parantaa
niitä, muun muassa parannamme opiskelu- ja lapsenhoitoaikoja,
tulevan ajan laskentaa. Siellä on monta kohtaa, joita me parannamme,
koska emme halua, että nuorena työkyvyttömiksi
joutuvat joutuvat kärsimään tämän
elinaikakertoimen leikkurista, joka tulisi voimaan ensi vuonna.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Puhemies! Ettei ed. Pulliaisen tulkinnasta lähde vääriä käsityksiä,
minä toistan sen vielä, mitä äsken
sanoin. Eli meillä on työmarkkinajärjestöjen
kanssa yhtäpitävä tulkinta siitä,
että tähän työhön ei
sisälly mitään giljotiineja. Tämä on
yhtäpitävä tulkinta, ja vaikka te kysyisitte
sitä kymmenen kertaa, minä vastaan aina samalla
tavalla. Älkää pettykö, mutta
näin se vaan on. Tähän ei sisälly
mitään giljotiineja.
Tästä syystä me arvioimme tämän
asiantuntijatyöryhmän työn, joka työryhmä todellakaan
ei ole valitettavasti mikään parlamentaarinen
eikä demokraattinen, vaan se on kolmikantainen työryhmä ja
näin ollen siinä ei ole mitään
tämmöistä demokraattista kontrollia.
Sen takia me arvioimme, olemmeko me onnistuneet, onko tämä työryhmä onnistunut
siinä tavoitteessa, jonka me olemme yhdessä asettaneet.
Tästä tässä on kysymys. Ei tätä voi
muuta kuin pahalla tahdolla ymmärtää väärin.
Tästä tässä on kysymys. Tämän, mikä ei
ole lue paperissa, että ei ole giljotiineja, halusin sanoa
nyt vielä ääneen. Tästä meillä on yhteinen
näkemys.
Olen sataprosenttisen varma, että tässä onnistutaan.
Ne keinot eivät ole helppoja, ne eivät ole helppoja
löytää. Me tarvitsemme tämän
työhyvinvointipuolen, mutta tarvitsemme myös Rantalan
ryhmän, joka siis katsoo eläkejärjestelmiä, sen
puolen. Siitä me olemme kaikki yhtä mieltä, siis
SAK, STTK, Akava ja hallitus ja EK. Etsimme ne parhaat keinot. Sen
takia on turha spekuloida yhtään millään
muulla kuin sillä, että on pakko onnistua. Jos
emme onnistu, meidän on pakko ruveta leikkaamaan tai nostamaan
veroja rajusti.
Toinen varapuhemies:
Tässä voidaan jatkaa vielä jonkin
aikaa debattia, mutta suosin niitä, jotka eivät
vielä ole vastauspuheenvuoroa käyttäneet,
jotta mahdollisimman moni pääsisi ääneen. Mutta
tähän nyt kuitenkin ed. Pulliaiselle vastauspuheenvuoro.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti valtiovarainministerille.
Minä onnittelen jo etukäteen teitä siitä.
Minä toivon hartaasti, että te onnistutte siinä kolmen
vuoden projektissa. (Ed. Tennilä: Ei se ole kolmen vuoden!) — No,
käytännössä siis 59,4 plus kolme
vuotta, onhan se kolmen vuoden. — Niin, minä onnittelen
siitä jo etukäteen. Mutta mitään
siitä, mitä minä äsken sanoin,
en peruuta.
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tällä on varttitunti
vaille neljä tuntia kiistelty asiasta, josta me olemme kaikki
samaa mieltä, eli työurien pidentämisestä joko
sieltä alkupäästä eli nuorena
tai sitten loppupäästä, (Ed. Zyskowicz:
Sekä että!) mutta ennen kaikkea vielä kolmas
osio on sitten tuo, että siinä keskivaiheilla
eli keski-iässäkin työllisyysmahdollisuuksia
parannetaan.
Meillä on mahdollisuus pidentää työuria
sen takia, että kun 1960-luvulla 15-vuotiaalla pojalla oli
52 vuotta keskimääräistä elinikää jäljellä eli hän
eli 67-vuotiaaksi, niin nyt 2010-luvulla 65-vuotiaalla miehellä on
keskimääräistä elinikää jäljellä yli
16 vuotta elikkä hän elää yli
80-vuotiaaksi. Tässä on vastaus siihen, millä perusteilla me
voimme työuria jatkaa.
Mutta, arvoisa puhemies, esittäisin ministeri Hyssälälle
kysymyksen, voitaisiinko ajatella eläkkeelle siirtymistä sillä perusteella,
että on ollut tietyn aikaa työelämän
palveluksessa aktiivisesti joko työnhakijana tai sitten
töissä olevana. Tämä edesauttaisi
sitä, että meillä nuoremmalla iällä lähdettäisiin
aktiivisemmin hakemaan töitä (Puhemies: Minuutti
on kulunut!) ja sitten taas valmistuminen tapahtuisi huomattavasti
nopeammin. Eli olisi tällainen työpassi ja se
työaika voisi olla vaikka 40 vuotta, eli kun 25-vuotiaana valmistunut
menee töihin, pääsee 65-vuotiaana eläkkeelle,
mutta se, joka on 17-vuotiaana mennyt jo töihin, pääsee
57-vuotiaana eläkkeelle, jos työaika on tämä 40
vuotta. (Puhemies: Nyt jo puolitoista minuuttiakin meni!)
Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaki tuli Suomessa voimaan
vuonna 1939. Kansaneläkkeen ikäraja on siitä sekunnista
lähtien ollut 65 vuotta, vaikka tuolloin odotettava elinikä oli
naisilla 60 vuotta ja miehillä 52 vuotta. Eläkeikäraja
kuitenkin oli 65 vuotta. Tällä hetkellä nuo
elinajanodotteet ovat Suomessa tänään
Kelalta tarkistettujen tietojen mukaan naisilla 83 vuotta, miehillä 76 vuotta.
Tässä mennään näissä ikärajoissa.
On äärettömän hienoa, että hallitus
on valveutunut ja toteutti vanhan sanonnan, että joskus
on viisautta ottaa yksi askel taaksepäin, jotta päästään
kaksi askelta eteenpäin. Tässä hallitus
otti kaksi vuotta taaksepäin ja pääsi
kolme vuotta eteenpäin. Eli hallitus, niin kuin sen tehtäviin kuuluu,
teki esityksen ja sai tälle ehdotukselleen niin sanotun
superkarttuman, sai enemmän kuin pyysi. Se on hienoa.
Teen ehdotuksen siitä, millä tavalla ...
(Puhemies: Minuutti on kulunut!) Teen sen seuraavassa vastauspuheenvuorossa.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensiksikin tästä, mistä ministeri Hyssälä totesi,
Lex Taipaleesta, miksi me vaadimme sen tyyppistä. Ilmeisesti
ministeri ei tunne tätä systeemiä ollenkaan,
koska siellä työvoimatoimistossa on semmoisia
ihmisiä niin paljon, jotka eivät sijoitu mihinkään.
He käyvät lääkärissä,
kukaan ei heitä työllistä. Se rasittaa
nimittäin työvoimatoimistoja, rasittaa tätä kansanterveyspuolta.
Miksi ei lasketa heitä eläkkeelle? Miksi riiputtaa
semmoisia henkilöitä, jotka eivät kykene
töihin?
Sitten toinen asia. Meillähän eläkeikä on
68 vuotta, se on 68. Ei siihen välttämättä tarvitse puuttua,
mutta miksi ihmiset eivät tee sitten 68:aan? No, sen takia,
kun ei ole työkykyä tai sitten työnantaja
ei pidä, ei tykkää pärstästä tai
on joku muu tällainen syy. Ja ongelma on siinä,
jotta pitää poistaa ne esteet, jotta miksi eivät
ne ihmiset kykene siihen, ja muuttaa vielä sekin, jotta voi
se ihminen tehdä pitempään — sehän
voi tehdä nytkin vaikka 70:een, 80:een. Sitä kertymää pitäisi
katsoa sillä tavalla, jotta maksetaan niin pitkään
eläkemaksuja ja eläke kertyy kuin ihminen on töissä.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aika huolestuneena olen kyllä opposition
puheenvuoroja kuunnellut tässä. Näyttää siltä,
että poliittista vastuuta ei ole lainkaan. Me tiedämme
sen, että elämme taloudellisessa taantumassa,
jonka syvyyttä kukaan ei tiedä. Erityisen huolissani
olen siitä, että kun tiedämme kaikki,
että vain työn kautta tulee uutta jaettavaa, niin
täällä on nyt lähdetty vahvasti
vasemmalla syyllistämään kaikki suomalaiset
yrittäjät ja työnantajat, että se
on heistä kiinni, että työuria ei voida
jatkaa. Minä itse kyllä koen tilanteen yrittäjänä niin,
että se hyvinvointi työpaikoille rakennetaan yhdessä työntekijöitten
ja työnantajien kanssa, ja se syyllistäminen,
että tässä työnantajat ja yrittäjät
syyllistetään, ei kyllä asiaa vie pätkääkään
eteenpäin. Olen todella huolissani siitä, että te
ette kanna minkäänlaista poliittista vastuuta
siitä, missä tilanteessa yhteiskunta tällä hetkellä on.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean, että hallitus ei vastaa välikysymykseen.
Pääministeri Vanhasen puheenvuoron toisen sivun
ensimmäisessä kappaleessahan sanotaan kyllä sinänsä selkeästi
se asia, mistä tässä on kysymys. On tämän
vuoden loppuun asti aikaa etsiä yhteistyössä näiden
parttien kanssa vaihtoehtoisia linjauksia hallituksen eläkeiän
alarajan nostamispäätökselle, ja tämän aikana,
tämän yhdeksän kuukauden aikana, hallitus
ei tule nostamaan tätä eläkeikää.
Tämä on todettu myöskin siinä tiedotustilaisuudessa,
jonka hallitus on pitänyt, ja muun muassa Helsingin Sanomat
jo on ilmoittanut, että hallitus ei nosta eläkeiän
alarajalinjausta ehdotusten valmistelun aikana, mutta sen jälkeen
asia on esillä.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää ja
hyvä, että tänä aamuna päästiin
hallituksen ja järjestöjen kanssa sopimukseen.
Olen ymmärtänyt, että ainakin puheiden
tasolla työurien pidentämisen välttämättömyydestä ollaan
hyvin yksimielisiä myös tässä salissa.
Tätä taustaa vasten on varsin erikoista, jopa
surullista kuunnella vasemmisto-opposition muutamia puheenvuoroja.
Tuntuu siltä, että osaa harmittaa, että tänä aamuna
päästiin sopimukseen. (Ed. Saarinen: Väärin
arvattu!) Ja jonkunlaisen vastuun pitää olla sekä puheissa että teoissa
ja toimintatavoissa parlamentarismissa. En ole kovin paljon jämeriä ehdotuksia
tämän asian ratkaisemiseksi kuullut. Nyt on hyvin tärkeää kuitenkin,
että päästään eteenpäin
ja katsomme yhdessä rakentavasti eteenpäin. Koska perustavoitteista
olemme niin selkeästi yksimielisiä, niin kyllä myös
itse toimintatavoistakin on löydettävissä yhteinen
ymmärrys.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilman opposition nopeaa toimintaa sekä kansalaisten
ja palkansaajajärjestöjen ja asiantuntijoiden
laajaa tukea me suomalaiset olisimme joutuneet pääministeri
Vanhasen itse aiheutetun, Rukan hiihtomatkalla saadun lumisokeuden
maksumiehiksi ja vastuunkantajiksi. Oppositio ja suomalaiset eivät
tällaiseen pakkovaltaan suostu, ja hallitus sai lopulta
rukkaset ja perääntyi aamulla eläkeiän
nostosta 65 vuoteen.
Miksi te ette nyt sitten myönnä täällä eduskunnan
edessä, että te olette saaneet "rukaset" ja että eläkeikä pysyy
63 ikävuodessa? Melkein neljän tunnin keskustelun
tuloksena hallituksen toiminta täällä salissa
joutuu kyllä todella outoon valoon. Voisitteko siis vielä kerran
vastata, mikä on tulevaisuudessa tavoitteenne eläkkeellesiirty- misiäksi
ja mikä on lakisääteinen eläkeikä tällä hallituskaudella
jatkossa?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin totean tässä,
että ei pienipalkkaisilla naisilla ole nytkään
ollut todellista mahdollisuutta valita 63:n tai 65 vuoden eläkeikää.
Heidän on ollut sinniteltävä töissä tappiin
saakka, koska eläke on niin pieni, että jokainen
euro siihen eläkkeeseen on ollut tarpeen. Tämä on
koskenut erityisesti pienipalkkaisia naisia. Heitä on paljon myyjinä jne.
Näin se vain se totuus kulkee.
Mitä sitten tulee tähän, että kymmenettuhannet
ihmiset pitäisi työttömyyskortistosta
siirtää eläkkeelle, kirjoittaa eläkkeelle,
minusta se ei ole oikein näitä ihmisiä kohtaan.
Eivät heidän ongelmansa siitä parane,
että heidät siirretään kotiin eläkkeelle.
Heillä on varmasti päihdeongelmia, mielenterveysongelmia.
Miten he siitä paranisivat, että heidät
kirjoitetaan eläkkeelle ja kotiin? Heillä on pieni
eläke, he tarvitsevat kuntoutusta, he tarvitsevat hoitoa.
Jos he ovat työkyvyttömiä, niin he saavat
(Puhemies: Minuutti!) kyllä työkyvyttömyyseläkkeen,
mutta ei ole oikein näitä ihmisiä kohtaan,
että heidät siirretään ikään
kuin (Puhemies: Minuutti kulunut!) ongelmana pois silmistä.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoron johdosta ihan lyhyesti vaan:
Miksi, ed. Tiusanen, te menette antamaan tällaisen tulkinnan
siitä, mitä sen vuoden jälkeen sitten
tapahtuisi? Mikä on se erityinen syy, miksi pitää nyt
lähteä tuota tulkintaa tekemään?
Jos ei hallituksella ja oppositiolla näiden neuvoteltua yhteisestä paperista
ja pantua siihen selkeästi yhteisen tahdon ole erityistä tarvetta
tulkita ja kun meillä on erittäin vahva sitoutuminen
siihen, että se tehdään, mikä paperiin
on kerran laitettu, niin eikö se riitä? Mitä siihen
on laitettu, on se sitten rukkaset tai jotain muuta, no, jos hallitus
nyt tässä ja ammattiyhdistysliike ovat sopineet,
että tavoitellaan kolmen vuoden mittaista jatkumista 59,4:stä 62,4:ään,
jokainen voi olla sitä mieltä ja tehdä oman
tulkinnan sitten siitä, onko se rukkaset vaiko ei. Te voitte
olla sitä mieltä, että kun tässä tulikin
nyt kolme vuotta, se onkin rukkaset, mutta ihan vilpittömästi
voin sanoa, että kun on päädytty kolmen
vuoden jatkoon, niin minä ainakin olen ja koko hallitus
olemme sitä mieltä, että se oli tosi
hyvä ratkaisu. Sitä nyt tavoitellaan näissä rakentavissa
neuvotteluissa, mitkä tässä käydään
(Puhemies: Minuutti!) syistä, joihinka myöhemmin
palaan varsinaisen puheenvuoron aikaan.
Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Todellisuushan tällä hetkellä on se,
että haastetta riittää tänäkin
päivänä vaikka kuinka paljon, työntekijöitä pistetään
ulos ja valitettavasti tällä hetkellä kaikestaan
työnantajat ilmoittavat, että tehdään
pehmeitä ratkaisuja ja laitetaan nimenomaan eläkeputkeen
ja eläkkeelle kuuskymppisiä ja jopa alle. Valitettava
totuus ed. Reijoselle: oppositiossa emme pysty työllistämään
niitä ihmisiä. Ne ovat työnantajat, jotka työllistävät,
se on se totuus, ja he sen lopulta määräävät,
keitä sinne työpaikalle jää.
Mutta, ministeri Hyssälä, te ette nyt ole
tutustunut siihen joukkoon, joita tämä Lex Taipale
käsittää. Me olemme kuunnelleet asiantuntijoita, minä olen
tavannut niitä ihmisiä valtavan määrän
viime kaudella ollessani työasiainvaliokunnassa. Siinä tilanteessa,
kun ihmiset kirjoitetaan sieltä eläkkeelle, monelta
ihmiseltä loppuu myöskin lääkkeitten
käyttö, loppuvat lääkärissä käynnit,
kun tulee tietty, taattu tulevaisuus eikä tarvitse juosta
toimeentuloluukulla taikka työvoimatoimistoissa kirjoittamassa,
että työtön, työtön,
työtön. Ja kun suuri osa ei tahdo edes pystyä kirjoittamaan,
niin se elämän laatu paranee räjähdysmäisesti,
ja he lakkaavat käyttämästä terveyskeskuspalveluita
ym., jolloinka yhteiskunnalle tulee huomattavasti halvemmaksi se, että ne
ihmiset kirjoitetaan ulos sinne eläkkeelle, kuin se, että heitä jallitetaan
ja pyöritetään siellä rattaissa
ja tarjotaan kuntaan töihin taikka johonkin muuhun siinä alussa,
kun jo alusta pitäen nähdään,
että heidän kohdallaan minkäänlainen työllistyminen
ei tule olemaan mahdollista (Puhemies: Minuutti on mennyt!) lähimpien
kymmenien vuosien aikana.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä suurin
ongelma on työn riittävyydessä kaikilla
ikäryhmillä. Useat nuoret eivät saa edes
ensikosketusta työelämään, kun
kesätyöpaikkoja ei ole tarjolla riittävästi.
Hallitukselta odotetaan toimia, että nuorille riittää kesätyöpaikkoja.
Mitä hallitus aikoo tehdä?
Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat tunnetusti ahkeria ja työhön
motivoituneita. Suurin osa haluaisi olla mukana työelämässä pitempään,
mikäli työelämä antaisi siihen
mahdollisuuden. Työelämän tuntemus ja
todellisuus on todella hukassa, jos ei ole tietoa siitä,
että ikääntyviä työntekijöitä ohjataan
yritysten säästötalkoissa eläkkeelle.
Tietääkö ministeri, että näin
tapahtuu myös niissä yrityksissä, joissa
valtio on omistajana?
Ensimmäinen varapuhemies:
Tässä on pyydettyjä vastauspuheenvuoroja
vielä noin 15 kappaletta, ja kun on luvattu täältä,
että nämä pyritään käymään
läpi, niin nämä käydään
nyt läpi ja sitten siirrytään puhujalistaan.
Luettelen, keille on merkitty vastauspuheenvuoro. Minä sitten
annan ne eri järjestyksessä, mutta luettelen kuitenkin, keille
ne on annettu.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vajaa tunti sitten ed. Heinäluoma
totesi, että tämä on erikoinen tilaisuus.
Niin tämä on, arvoisat edustajat, tämä on erittäin
erikoinen tilaisuus. Meitä hallituspuolueen kansanedustajia
on opposition taholta opetettu viimeisten kahden viikon aikana ja
tänään viimeimmäksi siinä,
mitä on sopiminen, mitä on yhteistyö työmarkkinajärjestöjen
kanssa, sitten meitä on opetettu siinä, mitä tarkoittaa
hallitusohjelman kirjaus, kun siellä todetaan, että eläkeasiat
sovitaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen
kanssa jne. Nyt meillä on käytettävissämme sopimus,
joka tietysti tuli vähän yllättäen
ja äkkiä välikysymyksen jättäjille,
ja täällä on tämä kohta
6), jonka viimeinen lause — siis tästä kohdasta
6) nyt on ainakin tusina kertaa todistettu, mitä täällä lukee — viimeinen
lause tässä kohdassa 6) on: "Hallitus ja työmarkkinajärjestöt
arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua."
Tämä lause on vielä jäänyt hieman
pienemmälle huomiolle, mutta kun jonkin verran itsekin
olen opiskellut sitä, että näissä papereissa
pitää puolikas pilkkukin lukea ja yrittää ymmärtää,
mitä se tarkoittaa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) niin
pysytään nyt tässä tekstissä.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Akava toteaa: "Sopu eläkekiistassa
vahvistaa kolmikantaa." Voi sanoa, että joskus kriiseistä syntyy
vielä jotakin vahvempaa, ja näin tässä on
käynyt. Voidaan todeta, että kansa on puhunut,
oppositio on puhunut, työmarkkinajärjestöt
ovat puhuneet, hallitus on kuunnellut.
Suomen tilanne on sen verran vakava, että tämä ei
ole missään nimessä leikin asia, saati
se, että me lähdemme toisiamme täällä sättimään. Kilpailukykymme
on erittäin vahvasti koetuksella, jopa uhattuna, velkataakka
kasvaa järjettömästi, ja samaan aikaan
eläkeaalto on nousemassa. Suomi on selvinnyt raskaista
sotakorvauksista ja myös uudelleenrakentamisesta yhtenäisenä kansakuntana
talkoilla. Eikö olisi nyt vastaavaan tehtävään
meillä kaikilla kykyä, ottaa ne samat sukset jalkaan
ja lähteä yhdessä kimpassa menemään
eteenpäin pelastamaan Suomea? Tässä tarvitaan
yhteistä tahtoa niin vasemmalta kuin oikealta.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On varmasti täysin selvää, mitä tässä prosessissa
on tapahtunut. Tämä sopimus ammattiyhdistysliikkeen
kanssa ei ollut hallituksen tavoite alunperin, vaan hallitus toi
yksipuolisena ilmoituksena ilman kolmikantaa, ilman neuvottelua,
ilman sopimusyhteiskunnan pelisääntöjä tai
niitten noudattamista tiedoksi päätöksensä,
että se aikoo leikata yksipuolisella päätöksellä ihmisten
vanhuuseläkettä. Nyt tämä kompromissi,
joka on tänään saavutettu, oli pahaa
hallitusta vastaan torjuntavoitto, jonka työväenliike,
ammatillinen työväenliike ja poliittinen työväenliike,
saavutti tässä maassa. Tämä oli osoitus
siitä, että hallitus ei niin vain ylikävele suomalaisen
palkansaajan (Puhemies: Minuutti on täysi!) kimppuun ja
leikkaa hänen eläkettään tässä maassa.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hiihtäminen on hyvä harrastus,
mutta kyllä pääministeri hiihteli väärälle
ladulle Kuusamossa. Tästähän tämä kriisi
syntyi. Hallituksen pitäisi jo tunnustaa tämä reilusti
eikä kiemurrella koko ajan, niin kuin tänä iltana
on nähty.
Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan
työurien pidentämisestä, ja jotta tähän
päästään, tarvitaan suurta muutosta
suomalaiseen työkulttuuriin, joka on nyt puhdasta työnantajien
sanelupolitiikkaa. Irtisanominen ja lomauttaminen on meillä aivan
liian helppoa. Kysynkin nyt, mitä hallitus aikoo tehdä,
jotta työntekijöitä ei voida irtisanoa kevein
perustein, niin kuin tällä hetkellä voidaan.
Koska hallituksen muut jäsenet ovat täältä poissa,
niin kai ministeri Hyssälä sitten tähän vastaa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta on erittäin hyvä asia,
että vaikka olemme tavoitteista samaa mieltä,
niin keskustelemme myöskin niistä vaihtoehdoista,
millä näihin tavoitteisiin päästään. Kun
oppositio on tuskaillut täällä sitä,
että se ei ole saanut vastausta kysymykseensä,
niin emme ole kyllä mekään saaneet vastausta
niistä vaihtoehdoista, mitä oppositiolla on työolosuhteiden parantamiseksi
ja muutoinkin työkulttuurin parantamiseksi.
Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin vielä huomiota
pääministerin puheeseen, jossa hän nimenomaan
painotti eri elämäntilanteiden hyväksymistä ja
niiden huomioimista työelämän kehittämisessä.
Ne ovat erittäin tärkeitä asioita plus
tietenkin se, että meillä on erityisaloja olemassa, joita
on syytä huomioida tässä työryhmätyöskentelyssä.
Arvoisa puhemies! Mielestäni paras tapa ennustaa tulevaisuutta
on luoda se itse, ja niin myös näissä työelämäkysymyksissä.
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on
tässä nyt neljä tuntia seurannut, niin
kieltämättä jää silmät
sinisinä ja pyöreinä ihmettelemään,
että sitä "kyllä kyllä" tai
"ei ei" -vastausta ei tunnu tippuvan. Toivoisin kuten ed.
Paasio ja en vain toivo vaan vaadin, että ennen äänestystä käytetään
rautalankaa ja lukiopetusta siinä, että eläkeikä ja
eläköitymisikä käännetään
täällä niin suomeksi ja vaikkapa ruotsiksikin,
että meistä jokainen todella tietää,
mitä siellä teidän kohta kuutosessanne lukee.
Vielä yhdestä asiasta. Tuleeko tämän
tyyppisiä irtiottoja jatkossa, kun hallituksen puoliväliriihen
jälkeen puolustusministeri Häkämies toi esiin
oman hallinnonalansa eläkeuudistuksen toteamalla Helsingin
Sanoman mukaan näin: (Puhemies: Minuutti täyttyy!)
"Ensin hallituksen ja pääministeri Matti Vanhasen
yleislinja, ja sitten töihin."
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun täällä on epäilty,
että opposition kansanedustajat eivät olisi helpottuneita tästä sopimuksesta,
niin minä kyllä sanon, että todella tuli
hyvä olo, kun tekstiviesti STT:ltä tuli, helpottunut
olo niiden ihmisten puolesta, satojen ihmisten puolesta, jotka ovat
kertoneet siitä ahdistuksesta ja väsymyksestä,
joka on eri puolilla erilaisilla työpaikoilla.
Mutta tämä keskustelu täällä eduskuntasalissa ja
se, että pääministeri ei nyt suoraselkäisesti vastannut
opposition välikysymykseen suoraan, kyllä palauttaa
ahdistuksen, ja tuntuu siltä, että jos me emme
saa vastausta, niin miten sitten ne ihmiset, jotka ovat sinne nettiin
vastanneet adressiin ja vaatineet vastausta selkeästi kyllä tai
ei, (Puhemies: Minuutti!) tämän kokevat. Tästä olen pettynyt
ja siitä, että pääministeri
lähti, kun televisiolamppu sammui.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvostamani edustajan, ed. Hiltusen, puheenvuoroon
voin tietysti kommentoida sillä tavalla, että pääministeri
vastasi. Pääministerin vastaus oli täsmälleen
sellainen kuin työmarkkinajärjestöt,
työntekijäjärjestöt ja hallitus
ovat tämänaamuisessa sopimuksessaan hyväksyneet.
On erittäin myönteistä, että yhteinen
ymmärrys tämän eläkekiistan
hoitamiseksi on hallituksen ja työntekijäjärjestöjen
kesken löydetty, ja on toivottavaa, että nyt sitten
työntekijäjärjestöt löytävät
niitä keinoja, joita tässä sopimuksessa
on hyväksytty.
Mutta ministerille yksi kysymys. Tämän pariviikkoisen
keskustelun aikana työnantajajärjestöt
ovat olleet kovin hiljaa äärettömän
tärkeän asian osalta eli työssä olemisen
ja työssä jaksamisen osalta. Millä tavalla
itse asiassa työnantajajärjestöt ovat
sitoutuneet tähän työssä jaksamisen
kehittämiseen?
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vaikka kuinka olen ymmärtävinäni
politiikkaa, niin kun kuuntelee tätä keskustelua,
on tässä hämmästyttävän paljon
elementtejä, jotka puhuvat jostain muusta kuin itse tästä eläkejärjestelmästä,
joka on yksi tärkeimpiä asioita Suomessa. Siinä ei
pelkillä mielipiteillä päästä eteenpäin,
ei poliittisilla asenteilla, ja tässä lyhyessä puheenvuorossani haluaisin
vaan sanoa sen, että viimeinen paperi, joka tähän
on tullut, arvon kollegat, on tämä työmarkkinajärjestöjen
sopimus, jossa on hallitus mukana. Välikysymys on jo siinä mielessä vanhentunut.
Te tiedätte kaikki sen. Selkein vastaus on tässä paperissa,
joka teille on annettu, ja te kysytte täällä.
Heti sanotaan, että ei ole selkeä. (Ed. Sirnö:
Kyllä vai ei?) Älkää viisastelko.
Lukekaa se paperi, jos te olette huolissanne suomalaisten eläkejärjestelmästä,
ja lukekaa Etelä-Suomen Sanomista 10.3., miten epäluulo
kytee suomalaisten mielissä. Eri puolueista hyvin tasaisesti
ihmiset olivat sitä mieltä, että on vähän
epäilyttävä koko tämä eduskunta.
Tämä on 10.3.2009. (Puhemies: Minuutti!) Täällä on
paljon muutakin, missä meillä olisi tosiaan miettimistä.
Meidän käyttäytymisemme on vääränlaista
tässä asiassa.
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on todettu,
että tämä hallituksen nyt saama sopu
on huomattavasti kunnianhimoisempi tavoitteeltaan. Melkein mikä tahansa
olisi ollut kunnianhimoisempi, sillä sillä alkuperäisellä päätöksellä ei olisi
parannettu työssä jaksamista, ei olisi parannettu
ikääntyvien irtisanottujen työllistymistä, sillä ei
olisi saatu nuorisotyöttömyyttä talttumaan,
sillä ei olisi saatu opiskelijoita siirtymään työmarkkinoille
nopeammin, sillä ei olisi kehitetty välityömarkkinoita
ja sillä ei olisi purettu työttömyysloukkuja.
Kun vuonna 2005 edellisen kerran tehtiin eläkeuudistus,
siinä tavoitteeksi asetettiin kolmen vuoden työurien
pidentäminen. Nyt kysyisin ministeri Hyssälältä,
mikä tässä uudessa kolmen vuoden työurien
pidentämisessä on uutta.
Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jaan opposition huolen ja hallituksenkin huolen
suomalaisten työterveydestä. Monet ovat aivan
romuna työn takia. Tunnen myös paljon näitä työpaikkoja,
joissa teillä on kannattajia, ja olen aivan omin silmin
nähnyt sen, kuinka työ tekee ihmisen sairaaksi.
Ensimmäinen tehtävämme on varmistaa ihmiselle
terveellinen työ. Tuhannet ihmiset eläköityvät,
koska työ on tehnyt heidät sairaiksi. Terveellinen työ,
se on ihmisen perusoikeus. Se on ihmisoikeus. Olemme tosiasiassa
joiltain osin todella kaukana tästä tilanteesta.
Minä haastankin nyt opposition yhteistyöhön
ja ideoimaan (Puhemies: Minuutti on kulunut!) sitä, miten
suomalaisesta työelämästä saadaan
terveellisempi.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on käsitelty
laajalti työuria tänään. Eläkkeelle
siirtyminen vaikuttaa siellä työuran loppupuolella.
Samaisessa hallituksen välitarkistuksessa käsiteltiin
myöskin työuran alkupuolta, ja siellä otettiin esille
muun muassa toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen
lisääminen, opintojen aloittamisen aientaminen,
opintojen nopeuttaminen, nuorten työllisyysasteen korottaminen.
Näin nuorille saadaan mielekästä tekemistä ja
parempia valmiuksia siirtyä työelämään
sekä työllistyä. Samalla torjutaan tehokkaasti
syrjäytymisuhkaa ja toimettomuutta.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelu voi olla joskus turhauttavaa, mutta
loukkaavaa se on silloin, kun väitetään
sanotun jotain muuta kuin mitä on sanottu. Pääministeri
sanoi ryhmäpuheenvuorojen jälkeen, että opposition
puheenvuoroissa ei ollut mitään rakentavaa ehdotusta
siitä, miten työuria pystyttäisiin pidentämään.
Onneksi tietoyhteiskunta on tässä meidän
tukenamme eli kaikki sanottu on kirjattu ylös, eli pääministeri
voi printata sieltä pöydälleen huomenaamuksi
kaikki ne ehdotukset, joita oppositiosta on tullut.
Sekä pääministeri että valtiovarainministeri sanoivat,
että tämän päivän sopimus
ei olisi syntynyt, jos ei olisi ollut tätä kahden
viikon revohkaa tässä. Minä väitän,
että jos Vanhanen olisi kaksi viikkoa sitten tarttunut
puhelimeen ja soittanut ammattiliittojen puheenjohtajille, he olisivat
välittömästi tulleet samaan pöytään
keskustelemaan ja saman tyyppinen sopimus varmasti olisi saatu aikaiseksi
eikä meillä olisi tänä päivänä epäselvyyttä siitä,
onko hallitus perääntynyt (Puhemies: Minuutti
on täysi!) 65:n ikätavoitteestaan vai ei.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koko pienen elämäni olen
puolustanut parlamentaarista demokratiaa byrokratiaa ja korporaatioita
vastaan. En ole pitänyt kolmikantaisesta valmistelusta,
jossa hallitus siunaa sen, mitä kaksi muuta tekee. Nyt
minun on kyllä, voisiko sanoa, valitettavasti muutettava asenteeni.
Tämä parlamentaarinen oppositio täällä on
aivan jotain toista kuin se vastuullinen neuvottelukumppani hallituksen
kanssa, joka teki tämän sopimuksen. Minun on ainakin
tässä tapauksessa kyllä todella muutettava
omia asenteitani ja oltava sitä mieltä, että kerrankin
työntekijäjärjestöt ovat tehneet
vastuullista politiikkaa syvimmän laman aikana. Kun muistaa,
minkälaista se oli 1990-luvun alussa, niin meno on aivan
toista, ja tästä minä olen oikein tyytyväinen.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Palm pyysi rautalangasta vääntämään
eläkeikä- ja eläköitymisikäasiaa.
Se kahden vuoden eläkeiän korotus olisi tuonut
korkeintaan yhden vuoden eläköitymisikään
lisää, ja nyt on sovittu kolmesta vuodesta, eli
kuten ministeri Hyssälä moneen kertaan on todennut, tämä on
erittäin haasteellinen sopimus.
Ed. Guzenina-Richardson sanoi, että hallituksen esityksessä ei
ollut mitään muuta kuin tämä yksi
asia. Tietoyhteiskunta on myös meidän tukenamme
tässä. Siellä on 16 kohdan ohjelma, jonka
voi hyvin selkeästi lukea. Siellä on työelämäkysymyksiä ja
muita.
Mutta se, mistä minä olen tänään
ollut surullinen ja huolissani, on se, että vasemmalta
kantautuneissa puheenvuoroissa ei ole arvostettu kaikkea työtä.
Minusta on hienoa, että keskusta arvostaa kaikkea työtä,
kokeneiden ihmisten, niiden, jotka ovat välillä sairastelleet
tai välillä olleet työttöminä.
(Puhemies: Minuutti on mennyt!) Olen myös sitä mieltä,
että työnantajat on sitoutettava arvostamaan näitä kokeneempia
ihmisiä. Ikärasismista ja (Puhemies: Minuutti
on täysi!) eläkeputkista on päästävä hiljaisen
tiedon siirtoon ja kisälliajatteluun.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Akaan-Penttilälle:
jos on välikysymyksestä kysymys, niin kyllä välikysymykseen
hallituksen pitää vastata eduskunnassa eikä missään
muualla.
Olen pyytänyt viiden aikaan tänään
tämän vastauspuheenvuoron, joten se on vaihtunut
jo moneen kertaan tässä matkan varrella. Mutta
yhden vanhan jutun otan esille. Ed. Kataja puhui erittäin
liikuttavasti täällä työntekijöiden
asemasta. Se oli aivan upeaa kuultavaa sosialidemokraatillekin,
että kokoomuslaisten korvat ovat auenneet ja he ovat viimeinkin
kuulleet, mitä me olemme ajaneet vuosikymmenien ajan, ja
nyt he kertovat uusina asioina ne asiat täällä eduskunnassa,
että he ovat tätä mieltä.
Ed. Järviselle, vihreiden edustajalle, sen verran,
että olisi hyvä, että hän tutustuisi
nykyiseen eläkejärjestelmään,
kun hän vaati täällä, että nyt tästä (Puhemies:
Minuutti on mennyt!) eteenpäin pitäisi olla kannustava
eläkejärjestelmä. Nykyinen järjestelmähän
on juuri kannustava.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tavoitteista työurien pidentämiseksi
ollaan laajasti yhtä mieltä. Onkin hyvä kysymys
se, joka on jo esitetty: mistä sitten täällä itse
asiassa väitellään? Pelkään,
että täällä poltetaan ihan turhaa
ruutia sen takia, että oppositiolle tämä on
arvovaltakysymys. Toivon, että näin ei ole. Toivon
todella, että lähdetään yhdessä etsimään
niitä keinoja työurien pidentämiseksi
ja työhyvinvoinnin kasvattamiseksi. Arvovaltakysymys tämä ei
pelkästään voi olla. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt
ovat päässeet sopuun. Oppositionkin olisi aika
jo hyväksyä se.
Pitää muistaa, ettei pelkästään
työhyvinvointia kehittämällä kuitenkaan
tulla saavuttamaan niitä isoja tavoitteita, joista tänään
on sovittu. Tänään opposition puheenvuorot
ovat kyllä keskittyneet arvostelemaan ilman, että ryhmäpuheissa olisi
edes päivitetty näitä muutoksia, joita
tänä aamuna on näiden keskustelujen aikana
(Puhemies: Minuutti on mennyt!) tapahtunut. Tämä on ollut
kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä keskustelu. Ilman hallituksen
ulostuloa ei olisi näin paljon puhuttu työhyvinvoinnista.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään on selvinnyt,
että hallitus arvostaa toki työtä mutta
pakkotyötä. Epävarmuus omasta tulevaisuudesta
syö eniten ihmisten terveyttä ja tulevaisuutta.
Niinpä minä hölmö tänä aamuna
luulin kuunnellessani uutisia, että hallitus on ollut fiksu,
se on nyt varmistanut, että ihmisten ei enää tarvitse
pelätä tulevaisuutta. Mutta ei. Tänään
täällä hallituksen suulla on selkeästi
sanottu, että se ei aio perua eläkeiän nostopäätöstään.
Minusta Suomen kansa olisi ansainnut ihan toisenlaisen vastauksen
tältä hallitukselta: ei pakkotyötä vaan
mahdollisuus hyvään työssäoloon.
Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen ja työmarkkinaosapuolten
sopimus on selkeää vastuun kantamista hyvinvointiyhteiskunnan
turvaamiseksi myös tuleville sukupolville, ja näyttää siltä,
että johtopäätös, jonka opposition
mielipiteistä on tänä päivänä voinut
tehdä, on se, että he eivät asiaa näin
näe. He eivät yhdy esimerkiksi SAK:n ja STTK:n
ja muiden työmarkkinajärjestöjen näkemykseen.
Se, mikä tässä on tärkeää,
on se työyhteisössä tapahtuva työ ylipäätään sen
tuottavan työn toteuttamiseksi. Siksi olisi ollut hyvä,
että täällä olisi Suomen Yrittäjätkin
yhtenä maksajana ollut mukana tässä sopimuksen tekemisessä.
Tuntuu, että vasemmisto ei ainakaan halua sitä ymmärtää,
vaikka nimenomaan siellä työpaikalla työntekijän
tarpeiden, mahdollisuuksien ja ammattitaidon hyväksikäyttäminen ja
mukaan ottaminen ja työyhteisön (Puhemies: Minuutti
täyttyy!) olosuhteiden ymmärtäminen on
keskeinen osa tuottavaa työtä ja vain tuottavalla
työllä voidaan kantaa vastuuta (Puhemies: Minuutti
on täysi!) tulevista sukupolvista, jotka maksavat tämän
laskun ja pitävät eläkkeitä yllä. Ne
eivät tule tyhjästä ne rahat.
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on erittäin
tärkeää, että poliittiset johtohenkilöt,
kuten pääministeri, tekevät pitkälle
meneviä poliittisia avauksia, ja on erittäin tärkeää,
että yhteiskunta keskustelee meidän kaikkien yhteisistä asioista,
niin me täällä kuin yhteisö laajastikin.
Ja on erittäin tärkeää se, että varmasti
tämän keskustelun jälkeen kiinnitetään
paljon enemmän huomiota työhyvinvointiin ja ihmisiin,
heidän valinnanvapauteensa ja siihen, että he
jaksavat olla työssä. Tämä esitys
ei poista työkyvyttömyyseläkkeitä,
eikä tämä esitys poista sitä,
että on yksilöllisiä asioita ammatista
riippuen, jotka tulee huomioida tässä Rantalan
työryhmän työskentelyssä.
Sanon lopuksi sen, että käsittääkseni
välikysymyksen yksi tarkoitus on kaataa hallitus, ja vaikka
vastaus on annettu, (Ed. Sirnö: Ei ole annettu!) olisi
se ollut (Puhemies: Minuutti on mennyt!) millainen hyvänsä,
niin tarkoitus on kaataa hallitus.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt menettelemme sillä tavalla, että myönnän
vielä äskeisestä poiketen kaksi vastauspuheenvuoroa
johtuen siitä, että nimi tuli mainituksi, ja sen
jälkeen ministeri Hyssälä vastaa asetettuihin
kysymyksiin muutaman minuutin vastauspuheenvuorolla.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Hurskaiselle, joka nyt
ei ole enää salissa. Minä kävin
hänelle kertomassa, kun hän moitti, että hallitus
ei ole vastannut tähän välikysymykseen. Täällä on
neljä tuntia keskusteltu, te olette saaneet — te
olette niin kypsiä ihmisiä kaikki — aivan
tarpeeksi hyvän vastauksen. Hallitus on loistavasti tätä asiaa
vienyt eteenpäin. Se on sen kaiken ydin. Paljon on pieniä yksityiskohtia.
Mutta se on teidän poliittista näytelmäänne,
ja liian paljon te olette siinä kiinni.
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tarpeen silloin reagoida, kun joku laittaa
suuhun sanoja, jotka on juuri sanottu aivan eri tavalla. Minä todellakin
totesin täällä salissa, että vuonna
2005 tehtiin edellinen eläkeuudistus, jossa tavoitteeksi
asetettiin kolmen vuoden työurien pidentäminen,
eikö näin, te kuulitte sen aivan oikein, ja kysyin
sitten jatkokysymyksenä ministeri Hyssälältä,
mikä tässä kolmen vuoden työssäoloajan
pidentämistavoitteessa on nyt uutta. Minun mielestäni
se oli hyvin asiallinen kysymys, enkä sillä pyrkinyt
mitätöimään lainkaan niitä hyviä asioita,
joista täällä sitten ilmeisesti kimmastuksissa todettiin,
miksi minä en niitä sitten luetellut. Minähän
päinvastoin totean, että tässä on
se hyvä tavoite edelleen olemassa, ja kysyin asiallisesti, mikä on
uutta tässä uudessa kolmen vuoden pidentämisessä.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Puron pakettiinhan todellakin sisältyi
tavoite, että voidaan 2—3 vuodella eläkeikää nostaa.
Nyt tilanne on se, että taloustilanteemme on heikentynyt,
kaikki tiedämme sen, aivan ratkaisevalla tavalla. Me joudumme
ottamaan velkaa, jotta pystymme pitämään hyvinvointia
yllä, jotta voimme pitää yllä työllisyyttä.
Näin ollen me joudumme sen velan maksamaan, ja se maksetaan
suomalaisella työllä. Kun me aikaisemmin olimme
lamassa 1990-luvun alkupuolella ja kun sitä lamaa maksettiin, silloin
leikattiin, elikkä vaihtoehtona velan maksulle ovat leikkaukset,
veronkorotukset tai tämän laskun saaminen maksetuksi
työn kautta.
Silloin, arvoisat vasemmistoliiton edustajat, arvoisat sosialidemokraatit,
olitte hallituksessa. Leikattiin opintotuesta, leikattiin kotihoidon
tuesta, leikattiin lapsilisistä, poistettiin kansaneläkkeen
pohjaosa. Aivan semmoista keskeistä suomalaista perusturvaa
leikattiin vaalikaudella 1995—1999. Me emme ole vieläkään
kunnolla toipuneet siitä, koska vasta nyt saamme pienimpiä päivärahoja — silloin
leikattiin myöskin pienimpiä sairauspäivärahoja — nostettua,
tällä vaalikaudella kurottua sitä perusturva-aukkoa, joka
leikkauksilla tuli.
Hallitus on valinnut sen linjan, että me vaadimme pitempiä työuria.
Nyt on päästy sopimukseen järjestöjen
kanssa siitä, että kolmella vuodella työuria
pidennetään. Se on erittäin haastava
tavoite. Se on haastavampi tavoite kuin se, mikä oli hallituksen
alkuperäinen esitys. Näin ollen olen tyytyväinen
siitä, että sopimus on saatu aikaan, toisin kuin
oppositio. Sanon vielä kerran täällä,
että eivät nämä aikaisemmatkaan
ratkaisut ole olleet kaikkien kansalaisryhmien kannalta kovin hyviä.
Otan pienipalkkaiset naiset esimerkkinä: he eivät
ole voineet valita, jäävätkö he 63-vuotiaina
eläkkeelle. Täällä sanottiin,
että pakkotyötä; heillä on ollut
pakkotyötä, koska heidän eläkkeensä olisi
ollut niin pieni, että jokainen lisäeuro siitä,
että he ovat töissä 65:een, kartuttaa
heidän eläkettään niin paljon,
että he ylipäätänsä tulevat
toimeen. Ei ole ollut mahdollisuutta jäädä eläkkeelle,
se on suotu vain osalle porukkaa.
Sitten, arvoisa puhemies, täällä oli
aika paljon kysymyksiä siitä, kun demarien ryhmäpuheenvuoron
mukaan 20 000 ihmistä pitäisi siirtää työttömyyskortistosta
eläkkeelle. Minä kysyn tässä,
emmekö me arvosta vajaakuntoisten osatyökykyä.
Tuijotetaan siihen osatyökykyyn, että näitten
ihmisten osatyökykyisyys on niin arvokasta, että me
haluamme heille taata kuntoutuspalveluja, me haluamme taata heille
terveyspalvelut ja (Puhemies: 3 minuuttia mennyt!) koulutuksen ja
kuntoutuksen, näitten palvelujen avulla saada heidän
osatyökykynsä käyttöön
esimerkiksi juuri työpankkien kautta, jota järjestelmää me juuri
olemme nyt kokeilemassa.
Ensimmäinen varapuhemies:
112 vastauspuheenvuoron jälkeen siirrymme puhujalistaan.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Armeijassa on nollatoleranssi simputtamiselle,
mutta työelämässä näin
ei ole. Minun ei tarvitse tässä omassa puheenvuorossani
puhua työelämän ongelmista sähköposti-Mairen
tai sähköposti-Heikin hahmossa, minulla työelämäkokemukset
ovat niin tuoreessa lähimuistissa. En ole ehtinyt vielä laitostua
tähän taloon.
Kun edellisen laman jälkeen opiskelin sairaanhoitajaksi,
kokemukset työelämästä olivat aika
karmaisevia. Silloin kun lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi,
minulla oli haaveena tulla alan opettajaksi, mutta laman jälkeen
eri työpaikoilla harjoittelussa ollessani suunnitelmani muuttuivat.
Mietin, miksi toisilla työpaikoilla, toisilla osastoilla
nauru raikui. Siellä oli hyvä olla ja niin oli
potilaillakin hyvä olla. Miksi toisessa työyhteisössä,
kun ovelle meni, niin tuntui, että itselläkin
ilma tarttui kurkkuun?
Ystävät hyvät, selittävä tekijä ei
todellakaan ole raha. Toisilla osastoilla opiskelijat eivät
saaneet ruokailla samassa tilassa kuin hoitajat. Sijaiset olivat
kuin ilmaa tai pakollinen joukko siinä rinnalla kulkemassa.
Työjoustoja tarvitsevat pienten lasten äidit tai
jo ikääntyneet ihmiset, jotka olisivat kaivanneet
näitä joustoja omien jo ikääntyneitten
vanhempiensa hoitoon, olivat ikään kuin huonompia
työntekijöitä. Suunnitelmani muuttuivat.
Minusta ei tullut alan opettajaa, vaan lähdin jatko-opiskelemaan.
Erityisesti hain tietoa ja oppia siitä, mitkä tekijät
vaikuttavat siihen, että työyhteisössä on
hyvä olla. Oman graduni tein ikäjohtamisesta ja
lähiesimiestyön merkityksestä.
No, millaista johtamista ihmiset haluavat? Täällä on
puhuttu paljon siitä, että jotain pitäisi tehdä.
Nostan esille muutamia asioita tästä lähiesimiestyöstä.
Millaista johtamista ihmiset haluavat? He haluavat sellaisen esimiehen,
joka on läsnä työyhteisössä.
Osastoilla, työpaikoilla, työyhteisöissä on
puhumisen kulttuuri, esimies ei pelkästään
kuuntele, vaan hän aidosti kuulee. Työntekijät
haluavat joustoja, sitä, että aidosti halutaan
ja nähdään täydennyskouluttautumismahdollisuus
tärkeänä. Työntekijät
haluavat, että esimies tuntee työntekijän
arjen, mistä ongelmista ja haasteista ne työpäivät
ja työviikot muodostuvat. Työntekijät
haluavat inhimillisyyttä johtamiseen, sellaisia esimiehiä,
jotka ovat aidosti sopivia esimiehiksi, eivät pelkästään
muodollisesti päteviä, paperilla päteviä.
Täällä on puhuttu valtavasti siitä,
että jottain pitäs tehä. Minulla on kaksi
ratkaisuvaihtoehtoa tähän, että saataisiin
parempaa esimiestyötä. Toinen on koulutusaika.
Silloin kun ihmiset opiskelevat ammattiin, siinä vaiheessa
puhuttaisiin siitä, että jokaisella työntekijällä on
vastuu siitä, millaiseksi se työhyvinvointi muodostuu.
Mitä tulee työpaikalle, kun minä astun
sisälle? Sillä siinä vaiheessa, kun työntekijä erikoistuu
esimieheksi pakosta, jotta hän tämän
esimiespaikan saa, ei hänellä ole motivaatiota
välttämättä siihen, että hänestä tulee
hyvä esimies. Ja toinen asia on se, että tällä hetkellä esimiehiä ja
johtajia palkitaan vain siitä, kuinka paljon he tuottavat
talolle lisää euroja. Pitäisi siirtyä siihen,
että johtajia, esimiehiä palkitaan siitä,
mitenkä he panoksellaan tuovat lisää työhyvinvointia.
Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi, esimiehiä on tuettava
tässä työssä. Eniten uupumisen
vaarassa ovat juuri ne ihmisläheisimmät johtajat,
jotka haluavat olla aidosti läsnä (Puhemies: 5
minuuttia mennyt!) eivätkä ole piiloutuneet suojamuurin
taakse, muurin, joka on rakennettu, jotta selviydytään
tästä kylmästä maailmasta, missä mikään
ei riitä.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämä lähes
kolmen tunnin debatti on käsitellyt liian paljon tätä 65
vuoden ikärajaa, ja sehän tietenkin johtuu siitä,
että se on kirjattu siihen välikysymykseen. Kun
tilanne on nyt muuttunut, niin oppositio ei oikein osaa muuta kuin kysyä,
onko tämä voimassa ja eikö tämä ole
voimassa. Kuitenkin, jos te luette tuon sopimuksen, niin siitä se
kyllä aivan ilman muuta selviää.
Kuitenkin me olemme aivan yksimielisiä siitä,
että suomalaisten työuraa täytyy pidentää molemmista
päistä. Esimerkiksi meidän nuorisommehan
ei pääse aloittamaan työuraansa ajoissa. Tapasin
eilen lukion lehtoreita ja rehtorin, ja he kertoivat, että opintojen
aloittaminen viivästyy muun muassa sen takia, että meillä on
luokaton lukio. Luokattomassa lukiossa ei ole tavoitteita ja nuori
ei aina tiedä, mille uralle hän aikoo, kun hän
tulee ylioppilaaksi. Lisäksi valintatavat moniin korkeakouluihin
tulisi uudistaa. Koko toisen asteen koulutusta täytyisi
uudistaa, hyvät sivistysvaliokunnan jäsenet. Pisa-pisteethän
me saimme peruskoulusta, me emme saaneet niitä lukiosta.
Nykyisen työelämän vaatimukset ovat
niin suuret, kuten ed. Perkiökin kertoi, että monet
putoavat kyydistä jo ennen kuin ovat täyttäneet
50 vuotta. He joutuvat sairaseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle.
Työkyvyttömyyseläkkeitähän
tulee noin 15 000—16 000 vuodessa, ja
niistä puolet on mielenterveyshäiriöiden
vuoksi. Työelämä on siis niin vaativaa,
että työntekijä kokee jatkuvasti riittämättömyyttä ja
luopuu työnteosta liian aikaisin. Silloin hänen
sairautensa usein on depressio, ja tällä pääsee
eläkkeelle.
Kun on ollut työssä suomalaisessa sairaalassa,
mistä ed. Heikkinenkin kertoi, ja käynyt myös ruotsalaisessa
sairaalassa tai USA:laisessa sairaalassa ollut töissä,
niin huomaa heti suuren eron. Suomessa on selvästi paljon
vähemmän ihmisiä töissä leikkaussaleissa
ja vuodeosastoilla kuin esimerkiksi Ruotsissa, ja se, mikä meiltä puuttuu
kokonaan, on avustava henkilöstö, kuten sihteerit
ja muut avustajat. Suomalaisessa sairaalassa oikeastaan työskentelee
vain lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
Joudumme tekemään paljon sellaista työtä,
jonka joku avustaja voisi tehdä. Stressaannumme siitä,
kun on liikaa töitä.
Eläköitymisikää voidaan
kyllä nostaa kolmella vuodella, mutta se on erittäin
suuri haaste. Ihmisten eläköitymisikä voidaan
nostaa jopa 70 vuoteen silloin, kun on sellainen ammatti, joka on
mielekäs, ja myöskin silloin, jos työssä on
hyvät kannustimet. Kannustimiksi ei riitä pelkästään
tämä superkertymä eläkkeeseen,
vaan pitää olla myös työnaikaisia
taloudellisia etuja.
Naapurini kristillisdemokraatti tässä, ed.
Bjarne Kallis, ehdotti ansioveroalennusta ikääntyville
työntekijöille, ja tämä on muuten
aika hyvä idea. Kun suuret ikäpolvet jäävät
eläkkeelle kymmenen vuoden sisällä, niin
65—75-vuotiaita on kaksi kertaa niin paljon kuin nyt. Esimerkiksi
Helsingissä meitä 65—75-vuotiaita on
nyt 40 000 ja 5 vuoden päästä meitä on
60 000. Myös seniorikansalaiset ovat valmiita
osallistumaan osa-aikatyöhön tai asiantuntijatehtäviin.
Monet taiteilijat, tiedemiehet, yrittäjät työskentelevät jopa
80-vuotiaiksi saakka. Tämä vaatii teiltä nuoremmilta
asennoitumista meihin seniorikansalaisiin. Yhdysvaltain terveysinstituuttihan,
Nih, antaa stipendejä, ja siellä on tutkijoita,
jotka ovat yli 70-vuotiaita, 400 kappaletta. Siellä on
tutkijoita, jotka ovat yli 80-vuotiaita, ja vanhin tutkija Cornell
Universityssä, joka vielä saa Nih-stipendin, on
87-vuotias. Siis ikääntyminen ei ole este tutkijan
uralle.
Lopuksi sanoisin, että tuo rintanappi, jota olette
kantaneet eilen, on aika tavalla provosoiva sen takia, että kun
siinä lukee "65", niin se näyttää aivan
siltä kuin te haluaisitte jotenkin eliminoida kaikki meidät
yli 65-vuotiaat.
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Kuka vielä sanoo, ettei kansalaistoiminnalla
voida vaikuttaa? Äänestämällä tietysti
erityisesti. Mutta tämä asia osoittaa, että kun
väki lähti liikkeelle, painetta tuli niin paljon,
että ei sitä täällä yksikään
yksittäinen kansanedustaja tai yksikään
yksittäinen oppositioryhmä pysty aikaansaamaan, vaan
tässä lähtivät laajat joukot,
ammattiyhdistysliike ja tavalliset kansalaiset, liikkeelle. Koettakaa
jollakin konstilla saada 200 000 allekirjoittajaa mille
tahansa hyvälle asialle, niin on aika kova urakka! (Ed.
Salo: Sehän on neljäsosa teidän kannatuksestanne!)
Tässä lähdettiin spontaanisti liikkeelle,
ja jälki näkyy. Hallitus perääntyi, ja
yksi tavoite saavutettiin: saatiin eräällä tavalla erävoitto,
mutta ottelu jatkuu.
STT:n aamupäiväisen tekstiviestin jälkeen olin
valmis kannattamaan sitä, että vedetään
välikysymys pois, jos kerran näin on, kuten STT
ilmoitti. Mutta sitten kun tuli tämä sopimus hallituksen
ja työmarkkinajärjestöjen välille,
niin siellähän selvästi on rivien väliin
kirjoitettu, että hallituksen työkalupakissa on
edelleen se työkalu, jolla tähdätään
siihen, että eläkeiän alimmaisikärajaa
nostetaan 63:sta 65 vuoteen. Hallituksella on siis tässä edelleen,
vaikka se perääntyy, se ketunhäntä kainalossa.
Se kävi täällä tänään tässä keskustelussa
pläkkiselväksi, vaikka sitä tuntitolkulla
jankattiin, oli varmaan aika uuvuttavaa sitä seurata. (Välihuuto) — Ovi
on auki, jos on edelleen rankkaa, niin täältä voi
myös poistua, täällä ei ole
pakko olla. — Välihuutajalle vaan.
Hallitushan ikään kuin hiljaisesti hyväksyi
opposition väittämän siitä,
että 65 vuotta on edelleen hallituksen tavoitteena eläkeiän
alaikärajaksi. Eli on aiheellista kiittää jokaista,
juuri sinua ja juuri heitä, jotka lähtivät
liikkeelle, aikaansaivat tämän paineen eli tavallaan
lähtivät barrikadeille. Totta on sekin, että työuria
tulisi jatkaa, mutta ei kepillä vaan kannustamalla. Kepille
on tarvetta näissä pyörteissä vain
keppijumpassa. Sitä ihmettelen, että nykylainsäädäntö ei
kelpaa. Eihän se ole esteenä sille, että jatkaa
työuralla, eikä pidä kenenkään
luulla, että ihmisen työkunto tai työmotivaatio
paranee ruoskimalla tai pamputtamalla. Ei suomalainen luonne ainakaan
toimi niinpäin.
Sitten lainaan ihan lopuksi Tilastokeskuksen dosentti Anna-Maija
Lehdon ja erikoistutkija Hanna Sutelan kirjoitusta 6.3. Helsingin
Sanomissa. Pari lainausta: "Ikääntyneiden työllisyysaste
on noussut Suomessa huomattavasti nopeammin kuin missään
muualla Euroopassa - -." Ja toinen lainaus: "Eläkkeelle
siirtymisestä ei siis tilastojen ja tutkimusten mukaan
ole syytä huolestua. Työllisyysasteet ovat kasvaneet
jatkuvasti nykyiseen taantumaan asti. Mikä erikoisinta,
vielä tämän vuoden tammikuun työvoimatilasto osoitti,
että ikääntyneiden työllisyys
ja työllisyysasteet vain kasvoivat. Taantuman aikana on toki
myöhemmin odotettavissa, että ihmisiä siirretään
työttömyyseläkeputkeen tai heitä siirtyy muuten
aiempaa enemmän eläkkeelle. Pitkän aikavälin
näkymä kuitenkin on, että eläkkeelle
siirtyminen myöhentyy selvästi." Näin
siis merkittävät asiantuntijat. Tämä oli
tärkeä loppuhavainto tässä.
Meitä sosialidemokraatteja on arvosteltu, että meillä ei
ole vaihtoehtoja. Ne, jotka näin puhuvat: lukekaa meidän
ryhmäpuheenvuorosta, sivulta 3 alkaen sivulle 4 ulottuen
hyvin tiiviissä muodossa on kymmenen erilaista vaihtoehtoa, mitenkä työuraa
voi jatkaa siten, että eläkeiän alarajaa
ei tarvitse 65 vuoteen korottaa. On kulunut myöskin aivan
liian vähän aikaa, jotta vuoden 2005 eläkeuudistuksen
myönteisiä vaikutuksia voitaisiin arvioida luotettavasti.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä salissa päätettiin
18.2.2003 kutakuinkin kuusi vuotta ennen pääministeri
Vanhasen kuuluisaa hiihtolenkkiä suuresta työeläkeuudistuksesta.
Tutkin tuolloin pidettyjen istuntojen pöytäkirjoja
ja totesin, että keskusteluun osallistuneista edustajista
lähes kaikki, myöskin oppositiossa olleen keskustan
edustajat, korostivat päätöksen historiallista
merkitystä. Erityisesti korostettiin esityksen merkitystä kansalaisten
työuran pidentymisessä ja sen myötä koko
eläkejärjestelmän kestävyyden
turvaamisessa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kirjasi mietinnössään
eduskunnan kannan seuraavasti — ja verratkaa nyt tätä siihen
sopimuspaperiin, joka täällä on tänään
esitelty: "Hallituksen esityksen tavoitteena on turvata palkansaajille
ja yrittäjille riittävä ansiosidonnainen
eläketurva myös tulevaisuudessa sekä samalla
turvata koko järjestelmän kestävyys väestörakenteen
muuttuessa ja elinajan pidentyessä."
"Valiokunta toteaa, että esitetyt muutokset ovat periaatteeltaan
perusteltuja eläkejärjestelmän rahoituksen
varmistamisen ja väestön ikääntymiseen
liittyvän ja odotettavissa olevan eläkemenojen
kasvun valossa. Esitettyjä muutoksia voidaan pitää perusteltuina
myös työhön osallistuvan väestön
ikärakenteen elinikäodotteen, terveydentilan ja
ennakoitavissa olevan työkyvyn yleisen kehityksen valossa.
Lainmuutoksella varaudutaan ajoissa suhteellisen pitkän
aikavälin kehityksen varalle. Valiokunta pitää perusteltuna
pyrkiä ajoissa vaikuttamaan eläkemenojen kehitykseen
hallitulla tavalla. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa eläkejärjestelmän
taloudellista kestokykyä ja sitä kautta myös
luottamusta eläkejärjestelmän pysyvyyteen.
Lähtökohtana on, että ehdotetuilla muutoksilla
eläkejärjestelmän rahoituspohja kestää,
jolloin myös nuorimpien sukupolvien eläkkeet pystytään
rahoittamaan. Uudistusta voidaankin pitää kannatettavana
eläkejärjestelmää kohtaan tunnetun
luottamuksen vahvistamiseksi."
Mitä uutta tämän päivän
sopimus toi tähän? Ei mitään.
Arvoisa puhemies! Minä tulin eduskuntaan kuukautta
myöhemmin ja olen siitä saakka ollut sosiaali-
ja terveysvaliokunnan jäsen kuten ed. Asko-Seljavaarakin.
Näiden kuuden vuoden aikana me olemme uudistaneet kuntien
ja valtion eläkkeitä ja kirjoittaneet koko työeläkelainsäädännön
jäntevämpään muotoon sisältöön
sinänsä puuttumatta. Lait ovat olleet auki, mutta
ei kukaan, ei kukaan, asiantuntija valiokunnassa tai sen ulkopuolella
ole tähän mennessä asettanut vuoden 2003
eläkeratkaisun hyvyyttä tältä osin kyseenalaiseksi.
Päinvastoin meille on korostettu, että noiden
säädösten pohjalta on päästy myönteisesti
eteenpäin ihmisten työssäjaksamisessa,
ja työntekijöiden eläköitymisikä on
konkreettisesti kohonnut. Olemme siis olleet hyvällä polulla
voimassa olevan lainsäädännön
puitteissa.
Toki valiokunnalle on kerrottu, ja me kaikki sen myönnämme,
ettei 60 vuotta tai 59,4 vuotta vielä riitä, mutta
ainakaan minä en ole kuullut kenenkään
sanovan, että vuoden 2003 päätös
oli väärä ja se pitää muuttaa.
Siitä huolimatta, arvoisa puhemies, pääministeri
ilmeisesti liian kovaa hiihdettyään tuli siihen tulokseen,
että vuoden 2003 lainsäädäntö on
huono, että pitää ottaa siinä säädettyjen
joustavan eläkeiän ja muiden porkkanoiden sijasta
käyttöön eläkeiän korotuskeppi
tai pikemminkin ruoska, ruoska, jonka iskut osuvat kaikkein viiltävimmin
niihin, joilta yhä kuluttavampi työelämä on
vienyt voimat jaksaa edes 63 vuoden eläkeikään,
niihin, jotka eivät enää työssään
jaksa, mutta jotka eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeellekään,
niihin, jotka 300 päivän rajan ylitettyään eivät
enää saa sairauspäivärahaa,
mutta työkyvyttöminä eivät työttömyyskorvaustakaan,
niihin, joilta pääministerin esitys veisi viimeisenkin
pohjan toimeentulolta.
Arvoisa puhemies! Eläkeratkaisut ulottuvat yli sukupolvien
rajan. Esityksellään pääministeri uhkasi
romahduttaa sen luottamuksen, sen pohjan, joka tällaisiin
ratkaisuihin välttämättä tarvitaan
ja joka vaivalloisten ponnistelujen jälkeen onnistuttiin
vuonna 2003 ratkaisuun rakentamaan.
Esityksellään pääministeri
Vanhanen petti eläkkeet maksavien työntekijöiden
ja heitä edustavien järjestöjen sekä koko
Suomen kansan enemmistön luottamuksen. Vain kansan selkeästi
ilmaisema suuttumus sai hallituksen ymmärtämään,
ettei näin voi jatkua. Sen tuloksena syntyi tämänpäiväinen
sopimus, joka toivon mukaan (Puhemies: 5 minuuttia!) purkaa sen
väärän päätöksen,
jonka hallitus kaksi viikkoa sitten teki.
Arvoisa puhemies! Mitä tästä pitää ajatella? Tämän
vuoden 2003 eläkelainsäädännön
kätilö, silloinen sosiaaliministeri Maija Perho,
tulee kohta esittämään hallituksen terveyden
edistämisen politiikkaohjelman. Siinä tullaan
suosittelemaan kansalaisten liikunnan lisäämistä terveyden
edistämiseksi.
Arvoisa puhemies! Minä suosittelisin siitä huolimatta
pääministeri Vanhaselle, että jos hän menee
hiihtämään, niin ei kuitenkaan menisi
yksin, tai jos menee yksin, niin ei kuitenkaan ajattelisi siellä mitään.
Me oppositiossa uskomme, että aivot turhasta ja harhaanjohtavasta
ajattelusta tyhjentävä liikunta on hyödyllistä sekä Matti Vanhaselle,
Suomen Keskustalle, suomalaisen eläkejärjestelmän
(Puhemies: 6 minuuttia!) kantokyvylle että koko Suomen
kansalle. Hyviä hiihtokelejä, arvoisa pääministeri.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Eläkeasiat puhuttavat juuri nyt
oman eduskuntamme ohella koko teollistunutta pörssikulttuurimaailmaa.
Tyypillisimmillään Yhdysvalloissa eläkkeet
ovat perustuneet eläkerahastoihin sijoitettujen rahojen
tuottoihin. Muutamassa kuukaudessa pörssiosakkeiden arvostuksesta
suli siellä pois 7 600 miljardia dollaria, ja
sulaminen on jatkunut. Eläkettään vuosikymmenet
maksaneet ovat voineet hetkessä menettää jopa
yli puolet nyt odotettavissa olevasta eläkkeestään.
Yksi varmistuskeino on ollut jatkaa työssä käyntiä yli aiotun.
Kaiken kukkuraksi tämän vuoden puolella kävi
ilmi, että osakkeiden perusarvostus olikin perustunut harhaan.
Yhdysvaltain nettovarallisuus olikin nousun sijasta laskenut vuoden
2000 jälkeen. Pohjois-Amerikassa bisnesmaailman epäonnistujat
ovat huutaneet valtiota apuun sen jälkeen, kun ne olivat
vuosikymmenien ajan keskittyneet veronkiertoon ja pelanneet suurta
kasinopeliä veroparatiisisijoitusten avulla eli olivat lyhyesti
ilmaistuna hyljeksineet valtio-instituutiota.
Suurten tilintarkastusyhteisöjen hittituote on ollut
veronkiertosuunnitelmien laadinta. Näin on luotu sitä rahamaailmaa,
joka pitää Suomenkin eläkeasioista päätettäessä ottaa
huomioon. Kysymyshän on tärkeistä tuotteidemme
ostajista. Finanssikriisitilanne voi johtaa elvytystä yrittävän valtion
hillittömään velkaantumiseen, tuoreina esimerkkeinä vaikkapa
Liettua, Latvia ja Irlanti. Elvytys voi sinänsä väärin
hoidettuna johtaa myös korruption lisääntymiseen.
Vientiteollisuusmaa-Suomessa huoltosuhde on huonontuva kahdeksi
vuosikymmeneksi, mikä osaltaan näyttää vaikuttavan
eläkepoliittiseen keskusteluun varsin voimallisesti. Akuuttiin
tarpeeseen elvyttää eläkeratkaisulla
ei sen sijaan olisi mitään merkitystä muussa
kuin aikanaan velkojen takaisinmaksumielessä. Verotuloja
todella tarvitaan, niin kuin hallituksen vastauksestakin kävi
ilmi. Suomessa on toivottavasti aikanaan ekologisesti kestävää työtä,
johon tarvitaan myös kokeneita, iäkkäämpiä tekijöitä.
Suomen kansa joutuu siis lähivuosikymmeninä jaksoittain
erilaisille kuureille. Siinä maan hallitus pääministerin
johdolla on ollut hyvinkin oikeassa. Mekin joudumme tekemään
aiemmin suunniteltua enemmän työtä, itse
kukin kuitenkin vointinsa mukaan. Viisaita eläke- ja työvoimapoliittisia
valintoja hankaloittaa se, että poliittinen retoriikka
on ajan saatossa luvannut kaikenlaista, jota ei voi noin vain mitätöidä.
Tuorein suuri eläkeuudistuskin on vain neljä vuotta vanha,
ja sen historian juuri kuulimme.
Arvoisa puhemies! Vuodesta 1968 lähtien aikaansaannoksiaan
korjaamaan pystyvä tulonjakopolitiikka eli tupoilu on luonut
olosuhdevarmuutta tuotannolliseen toimintaan ja tuloksentekovarmuutta
pörssiyhtiöihin. Tämä on myös
radikaalisti helpottanut rahavirtojen ohjailua valtion talousarvion
kautta. Homma on pysynyt pääosin minkä tahansa
hallituksen hallinnassa. Harjoitettu tulonjakopolitiikka on tuonut
työmarkkinajärjestöt mukaan sekä rahavirtojen
että osan sosiaalipolitiikkaa ohjailuun. Kansan valitsemat
ovat näin kuvitteellisesti luovuttaneet sopimusvarojen
kautta ja sitä hyväksi käyttäen
pienen osan vallastaan järjestöille, jotka puolestaan ovat
vastapalvelukseksi turvanneet työmarkkinoiden vakautta.
Paljon pidemmälle on teoreettisen vallankäytön
kannalta menty maataloustuotantoon vaikuttavassa maatalouspolitiikassa.
Julkinen valta on toteuttanut omanlaistaan tilaaja—tuottaja-mallia rahoittamalla
yhteisestä kukkarosta puolet tuottajien tulosta. Tästä osuudesta
käydään keskustelua tuottajajärjestöjen
kanssa lakiehdotusten eduskuntakäsittelyissä,
jopa niitten viimeistelyvaiheessa, kuten viime viikolla. Lopullinen
valta on kummassakin esimerkkitapauksessa kuitenkin säilynyt
perustuslain hengessä ja kirjaimessa eduskunnalla.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa harjoitettavan eläkepolitiikan
on viisasta olla osa yhteisesti sovittua vastuun- ja tulonjakokenttää.
Jo puolen vuosisadan ajan eläkepolitiikka on hoidettu osana työmarkkinapolitiikkaa,
josta puolestaan keskeisen osan muodostaa palkan muodostuminen.
Hyvä, että perinne jatkuu.
Ulla-Maj Wideroos /r:
Herr talman, arvoisa puhemies! Framtiden är redan
här! Det påståendet har en viss relevans
när vi diskuterar de frågor som oppositionen valt
att göra interpellation på. Frågan om
den så kallade försörjningskvoten handlar
faktiskt om framtiden.
Ska framtidens finländare ha en möjlighet
att leva i ett av världens bästa länder?
Ska vi som nu finns på arbetsmarknaden ha ett ansvar för
människor som av olika orsaker står utanför
arbetsmarknaden i framtiden? Det handlar om barn och äldre,
om sjuka och handikappade. Eller ska vi ta ut det maximala av vårt
liv och låta andra sköta sig själva?
Regeringen har idag nått en överenskommelse
med facket och kommer att i snabb takt fortsätta beredningen
av en reform som ska öka vår tid i arbetslivet.
Det är bra att det här beslutet har kommit. Det är
också bra att vi har en snabb tidtabell. Låt oss
också vara modiga och vidta tillräckliga åtgärder
för att öka vår tid i arbetslivet.
Suomessa keskimääräinen eläkeikä on
tänä päivänä hieman
yli 59 vuotta. En pidä sitä kohtuullisena ottaen
huomioon, että meillä jo on vähemmän
ihmisiä tulossa työmarkkinoille kuin niiltä lähteviä.
Vuoteen 2025 mennessä työikäisen väestön
arvioidaan vähenevän 265 000 henkilöllä.
Käytännössä tämä merkitsee
11 000—12 000 henkilöä vuodessa.
Samalla yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa
puolella miljoonalla. Huomattavasti pienemmän väestömäärän
tulee siis elättää yhä suurempaa
osaa väestöstä 65 plus -vuotiaiden määrän
kasvaessa nykyisestä 16:sta 25 prosenttiin koko väestöstä.
Självklart är det inte tillräckligt
att bara höja medelpensionsåldern. Det måste
göras någonting åt trivseln och orken
på arbetsplatserna också. Vi bör införa
långtgående hälsofrämjande åtgärder
för att arbetstagarna ska orka längre. Det innebär
att vi måste ha en flexibel arbetsmarknad där
de som är sjuka måste ha möjlighet att
jobba så mycket eller så lite de själva
orkar. Detta i stället för att få eller
tvingas till en sjukpensionering. I detta fall har vi faktiskt mycket
att lära av vårt västra grannland som
erbjuder en långt större flexibilitet.
Nuorten opiskelijoiden valmistumisen ja työmarkkinoille
siirtymisen nopeuttamiseksi on myös tehtävä jotakin.
Ministeri Stefan Wallin on asettanut työryhmän,
jonka tehtävänä on opintotuen uudistaminen
täysipäiväiseen opiskeluun kannustamiseksi.
Työryhmä jättää jo
tänä vuonna esityksen opintotuen rakenteen muuttamiseksi.
Tarvitsemme perusteellisen uudistuksen, joka kannustaa opiskelijoita
aloittamaan ja suorittamaan opintonsa nopeasti.
Tämän tulee olla nuorille mahdollista ilman pakkoa
työskennellä sinä aikana. Meidän
tulee muistaa, että mikäli huoli taloudesta vähenee, hyvinvointi
ja opintoihin panostettava aika sen sijaan lisääntyvät.
Yhteiskunnan tulee voida tarjota tämä heille.
Meidän on kuitenkin toteutettava tämä vähentämättä samalla
mahdollisuuksia ja tahtoa osallistua esimerkiksi ylioppilaskunta- ja
yhdistystoimintaan. En kuitenkaan ole varma, riittävätkö edes
nämä toimenpiteet tulevaisuutta ajatellen.
Olemme kai kuitenkin kaikki yksimielisiä siitä,
että haluamme tehdä hyvästä yhteiskunnasta vielä paremman
emmekä päinvastoin. Haluamme edelleen olla yksi
maailman parhaimmista maista. Puhukaamme tästä eläkeiästä sanoilla, jotka
selkeästi osoittavat, mitä tarkoitamme. Sairaita
ei tule pakottaa töihin eikä vammaisiakaan tule
pakottaa töihin. On kyse siitä, että tulevaisuudessa
terveiden ihmisten on otettava myös pidemmäksi
ajaksi vastuu kohtuullisesta huoltoasteesta. Kaikki tässä talossa
tietävät, että vastedes yhä harvemmat
saavat yhä suuremman vastuun työmarkkinoiden ulkopuolella
olevista. Mielestäni meillä on velvollisuus tehdä tälle
tosiasialle jotakin.
Herr talman! Framtiden problem är inte lösta med
att vi jobbar något år längre. Jag nämnde
redan sådant som reformer i arbetslivet och studielivet.
Men vi måste också se på hur vi producerar servicen
i framtiden. Gör vi rätta saker och på rätt sätt
med tanke på de krav morgondagens människor kommer
att ha på samhället? Vi kommer att ha generationer
i framtiden som ställer krav på ett eget inflytande över
den service de behöver. Vi kommer att ha generationer som
inte nöjer sig med ett alternativ, utan de kräver
större valfrihet. Har vi gjort tillräckligt för
att möta denna utmaning? Jag är faktiskt inte övertygad
om det. Det är därför som regeringen
nu agerar, för så gör faktiskt en regering
med ansvar för framtiden.
Ja mikä on opposition vaihtoehto? Vastuullinen oppositio
esittää omia vaihtoehtoja hallituksen esityksille,
sellaisia riittäviä vaihtoehtoja, joilla on todellista
merkitystä. Tätä asiaa koskevat hallituksen
esitykset ovat vasta tulossa. Vastuullinen oppositio ei ainoastaan
sano ei, sillä on oma näkemys yhteiskunnan rakentamisesta
siten, että Suomi myös tulevaisuudessa on yksi maailman
parhaimmista maista. Vastuullinen oppositio arvostelee sitä osaa
hallituksen politiikasta, josta se ei pidä, ja esittää samalla
oman mallinsa hyvinvoinnin turvaamiseksi. Hyvinvointi tarvitsee
resursseja, sekä taloudellisia resursseja että henkilöresursseja.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: On hieman yllättävää,
etteivät tämän päivän
nuoret äänekkäästi protestoi
pidempää työuraa vastaan. He nimittäin
joutuvat täysimääräisesti elämään
pidemmän työuran kanssa. He joutuvat kantamaan
raskaimman vastuun huomispäivän hyvinvointi-Suomesta.
Tämä on hyvä muistaa myös tässä debatissa.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen poliittisessa riihessä syntynyt
päätös synnytti niin kysymyksiä kuin
myöskin pelkoa. Miksi pelkoa? Jo sen takia, kun tarkastelee,
miten tämä päätös syntyi.
Pääministerillä lamppu syttyy, nyt on
fix idé, hyvä ajatus, pidennetään eläkeikää 63:sta
65:een. Mitä hän tekee? Hän soittaa varapääministerille,
ministeri Kataiselle, ja kertoo, että tämmöinen
ajatus ja idea on syntynyt (Ed. Rajamäki: Näin
syvällistä se on!) ja että hän
aikoo tuoda sen maanantaina poliittisessa riihessä esille.
(Ed. Jukka Mäkelä: Hallitus keskustelee!) Täysin
ulkopuolella ovat ministeri Cronberg, vihreitten puheenjohtaja,
täysin ulkopuolella on Rkp:n puheenjohtaja Wallin. Valitettavasti
myöskin täysin ulkopuolella on ministeri Hyssälä,
joka vastaa näistä asioista, ja hallitus tekee
yksimielisen päätöksen: nostetaan 63:sta 65:een.
Siis uskomatonta. Syntyvätkö kaikki päätökset
hallituksessa tällä tavalla, että joku
saa idean, soittaa toiselle ja sitten ilman syvempää keskustelua
syntyy tällainen päätös, (Ed.
Rajamäki: Toivottavasti saavat jatkossa parempia ideoita!) joka
synnytti erittäin paljon vastustusta? Hallituspuolueitten
kansanedustajat rupeavat maakuntalehdissä kirjoittamaan,
miten välttämätön tämmöinen
eläkeiän nostaminen on. Perustelut eivät
ole pitäviä. Annetaan ymmärtää,
että Suomi on se maa, missä siirrytään
eläkkeelle aikaisemmin kuin kaikkialla muualla. Totuus
on kuitenkin se, että oikeastaan vain kahdessa maassa, Ruotsissa
ja Norjassa, siirrytään eläkkeelle aikaisemmin
kuin Suomessa (Ed. Salo: Aikaisemmin?) — anteeksi, myöhemmin
kuin Suomessa — Tanskassa suurin piirtein samanaikaisesti. Meillä on
työllisyysaste 55—64-vuotiaiden keskuudessa 56,
kun se muissa EU-maissa on noin 45—47 prosenttia, Tanskassa
58, Ruotsissa 70 ja Norjassa 65, näin minun tilastoni kertovat.
Aivan valtavan vastustuksen tämä hallituksen esitys
synnytti, ja ihan luonnollisista syistä oppositio teki
asiasta välikysymyksen. Minkä takia me teimme
välikysymyksen? Jo sen takia, että tämä esitys
perustui sellaisiin tietoihin, jotka eivät pidä paikkaansa,
ja myöskin sen takia, että katsomme, että olisi
pitänyt esittää mieluummin porkkanaa
kuin keppiä.
Me olemme tehneet lakialoitteen oikeastaan sen johdosta, kun
65—74-vuotiaiden työllisyysaste Suomessa on vain
7 prosenttia, Ruotsissa se on 11, Tanskassa 10 jne. Jos me saisimme
nämä ikääntyneet paremmin työelämään
mukaan, niin kaikki se, mitä nyt ollaan tavoittelemassa
eläkeiän nostamisella, saavutettaisiin. Kun ottaa
huomioon, mikä on esimerkiksi eläkkeellä olevan henkilön
marginaaliveroprosentti, se on useimmissa tapauksissa 50. Meidän
yksinkertainen lakiesityksemme lähtee siitä, että tietyn
iän saavuttaneiden henkilöiden veroprosentti olisi
kiinteä lopullinen lähdevero 20 prosenttia. Tämä koskisi kaikkia
63 vuotta täyttäneitä.
Minä olen täysin vakuuttunut siitä,
että tällä tavalla saataisiin paljon,
siis kymmeniätuhansia, henkilötyövuosia
lisää työelämään.
Tämä ei loppujen lopuksi maksaisi mitään
sen takia, että ne, jotka nyt ovat kotona, eivät
työssä, tulisivat tuon edullisen verotuksen takia
työhön ja ainakin osa ongelmista olisi näin
poistettu. Tiedän, että tämä lakialoite
ei ole täydellinen, mutta suunta on oikea. Jos on (Puhemies:
5 minuuttia!) parempia esityksiä, niin kannattaa sitten
sellaisia esittää.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Olen täällä talossa
nyt kuudetta kautta, takana on lähes 22 vuotta, ja siihen
ajanjaksoon sisältyy varsin monta välikysymystä.
Nyt käsittelyssä oleva kaikkien oppositiopuolueitten
yhteinen välikysymys hallituksen päätöksestä eläkeiän
nostosta ja eläkkeiden leikkaamisesta on todella, niin
kuin meillä Pohjanmaalla tavataan sanoa, osunut kuin nyrkki
silmään. Välittömästi
välikysymyksen jättämisen jälkeen alkoi
myös hallituksen piiristä kuulua sovittelevampia ääniä,
hyvä niin. Muutamaa päivää aikaisemminhan
pääministeri oli ainakin lehtitietojen mukaan
ilmoittanut, että eläkepäätös
pitää, sitä ei peruta. Päätöksen
varsinaisesta perumisesta ei hallituksen vastauksessakaan suoranaisesti
puhuta mitään.
Arvoisa puhemies! Itse en ymmärrä lainkaan, mitä järkeä oli
esittää pakolla lainsäädännön kautta
nostettavaksi eläkeiän alaraja 63 ikävuodesta
65:een. Meillähän on muutama vuosi sitten saatu
voimaan uusi eläkejärjestelmä, jolla
on pyritty nostamaan eläkkeelle siirtymistä niin
sanotuilla porkkanoilla. Kun yleistä vanhuuseläkeikärajaa
laskettiin 63 vuoteen, niin samalla kannustettiin työssä pysymistä siten,
että työssäoloa voi halutessaan jatkaa
aina 68 ikävuoteen saakka, jolloin eläkekertymä on
suurempi. Nyt kannattaa seurata, mikä todellinen vaikutus
tällaisella bonuskertymällä on eläkkeellesiirtymisikään. Uskon
vakaasti, että moni sellainen henkilö, jolla on
vielä jäljellä työkykyä ja
joka saa jatkaa työsuhdetta, myös jatkaa sitä,
koska houkuttimena on suurempi eläke. Hallituksen päätöksen
vaikutus olisi ollut päinvastainen, ainakin käsitykseni
mukaan, kuin tarkoitus oli ollut. Kyllähän sillä varmasti
olisi työllistävä vaikutus mutta aivan muualla
kuin oli tarkoitus.
Olen tässä vuosien saatossa kirjoitellut sen verran
paljon valituksia sairauksien perusteella haettuja työkyvyttömyyseläkkeitä koskevista
päätöksistä,
että uskallan väittää pakollisen
eläkeiän noston aiheuttavan entisestään
lisää työtä työkyvyttömyyseläkepäätöksiä tekeville
tahoille. Sinne kyllä saataisiin lisätyöpaikkoja,
kuten myös valituksen laatijoille ja eri valitusasteissa työskenteleville.
Usein nimittäin tuntuu täysin käsittämättömältä,
miksi henkilöä ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle,
vaikka hoitava lääkäri on todennut henkilön
sairaudet ja työkyvyttömyyden ja ulkopuolinenkin
on voinut aivan selvästi todeta, että tuo henkilö ei
enää varmasti pysty tekemään
aikaisempaa työtään siten, että siitä olisi
ainakaan työnantajalle muuta iloa kuin palkan maksu.
Nämä kielteiset päätöksethän
perustuvat käsitykseni mukaan niin sanottujen asiantuntijalääkäreiden
lausuntoihin, joita he tekevät hakijaa näkemättä,
ainoastaan papereiden perusteella. Useinhan niissä todetaan
ykskantaan, että hakijalla on kyky hankkia itselleen ansiotuloja
sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota hakijan
voidaan kohtuudella edellyttää tekevän.
Siinä se sitten on, ei kun töihin tai sairauslomalle
tai miksei sairauspäivärahaa niin kauan kuin sitä maksetaan.
Jossain vaiheessa työkyvytön joutuu sitten vielä työttömäksi
työnhakijaksi työvoimatoimistoon odottamaan eläkeikää,
vaikka varmasti tiedetään, ettei henkilö pysty
ottamaan vastaan mitään työtä.
Jos tämä hallituksen esitys olisi tullut, se olisi
tarkoittanut sitä, että siellä työvoimatoimistossa
roikutaan kaksi vuotta vielä lisää.
Nämä asiat minun mielestäni hallituksen
pitäisi ensimmäiseksi korjata, ennen kuin ruvetaan puhumaan
siitä, että henkilön työuraa
pitää saada pidennettyä. Silloin vasta
nähdään, mikä on todellinen
tilanne, kun perataan pois sieltä nämä turhaan
työttömyyskortistossa olevat henkilöt, jotka
eivät voi ottaa työtä vastaan.
Arvoisa puhemies! Lisäksi ainakin minun käsitykseni
mukaan monissa ammateissa on aivan turha ajatella, että henkilö pystyy
siinä omassa ammatissaan hankkimaan itselleen elantoa enää esimerkiksi
64-vuotiaana. Täällä on aika paljon puhuttu
palomiehistä, erityisesti savusukeltajista jne. Tuntuu
se vähän siltä, kun ajattelee omaa ikäänsäkin,
että jos rakennuksella tellingeillä pitäisi
vielä talvipakkasilla olla 64-vuotiaana, niin ei siitä kyllä sillä tavoin
tule mitään, että siitä ansiota
saisi.
Arvoisa puhemies! Eiköhän paras keino ole kuitenkin
työuran pidentämiseen se, että tarjotaan
porkkanoita (Puhemies: 5 minuuttia!) ja huolehditaan työskentelyolosuhteiden
parantamisesta? Silloin työssäoloaika voisi parhaimmissa
tapauksissa jatkua jopa tuonne 68 tai 70 vuoteen.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Eläkeiän nostoon kulminoitunut
välikysymys on kuumentanut tunteita sekä tässä salissa että myös
kentällä. Väestörakenteestamme
johtuvaan huoltosuhteemme hälyttävään
kehitykseen meidän on ja hallituksen on tullut reagoida
ja paneutua. Vanhasen toisen hallituksen esitys pidentää ihmisten
työuria, aivan kuten ryhmäpuheessamme todettiin,
molemmista päistä. Eläkkeelle siirtymisen
ikä on toinen puoli toimista työuran loppupäässä.
Työuran alkupäässä hallitus
on tehnyt lukuisia kehittämistoimia. Viime vaalikaudella
yliopisto-opiskelijoiden opiskeluaikaa rajattiin malliin 5+2+2
elikkä yleensä opiskellaan viisi vuotta ja erityisestä syystä saadaan
neljä vuotta lisää. Nyt välitarkastuksessa
nuorten työuran alkamisen nopeuttamiseksi ammatillisen koulutuksen
aloituspaikkoja lisätään, opintojen aloittamisikää alennetaan,
opintoja nopeutetaan ja nuorten työllistymistä parannetaan.
Hallituksen esitys työuran jatkamisesta molemmista
päistä on hyvin ajankohtainen ja on toinen puoli
kehittämistä. Toinen puoli liittyy työolojen
kehittämiseen, työssäjaksamisen edistämiseen
ja työn sisällölliseen uudistamiseen
erityisesti työuran loppupuolella. Työhyvinvoinnista
kokonaisuudessaan tässä on kysymys. Työuran
jatkaminen kehittää samalla yrityksissä hiljaisen
tiedon siirtymistä, jonka puuttumista monesti päivitellään.
Viime vuonna alkanut finanssikriisi on aiheuttanut sen, että työeläkevarojen
arvo on alentunut reaalisesti 18 prosenttia. Myös työllisyyden
hyvä kehitys ja ansiotason nousu ovat hidastuneet. Kun
vielä huoltosuhteemme heikkenee nykyisestä 50
huollettavasta 100:a työntekijää kohti
75 eläkeläiseen ja lapseen 100:a työntekijää kohti vuonna
2030, huoltosuhteen muutos vaatii edellä mainittuja konkreettisia
toimia.
Arvoisa puhemies! Omat tuntemukseni tässä vellovassa
keskustelussa ovat vaihdelleet. Olen osaltani valmis sopeutumaan
työuran jatkamiseen ja oman varhaiseläkkeelle
siirtymiseni lykkäämiseen. Toki odotan yhteiskunnalta,
että saisin toivoa, milloin töitä teen
ja milloin vietän vapaata ja teen samalla kotitöitä,
marjastan, kalastelen, käyn jahdissa ja lenkillä,
välillä Rukalla hiihdellenkin.
Eläkeratkaisuissa jo sovitut sopimukset tulee viedä sovitulta
pohjalta myös käytäntöön.
Luotan siihen, että Rantalan kolmikantainen työryhmä löytää juuri
meille sopivat keinot työuran jatkamiseen. Hallituksen
ja työmarkkinaosapuolten sopimuksesta olen äärimmäisen
tyytyväinen, josta lausun osapuolille lämpimän
kiitoksen.
Jukka Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Tänään on täällä eduskunnassa
näytelty erikoista näytelmää,
joka on ollut käynnissä suomalaisessa yhteiskunnassa
jo hetken aikaa. Erikoista on se, että asiasta on saatu
käyntiin valtava riita. Täällä eduskunnassa
siitä on tehty välikysymys, (Ed. Kankaanniemi:
Oikein!) yleislakon uhka on päällä, ja
kuitenkin kaikki keskeiset osapuolet ovat samaa mieltä näistä tavoitteista.
Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälainen
riita sitten saataisiin aikaan, jos oltaisiin vielä eri
mieltä kaiken tämän päälle.
Hallitus on esittänyt työurien pidentämistä. Tavoitteena
on, että nuoret pääsisivät työelämään
aikaisemmin ja työurat pidentyisivät molemmista
päistään. Tavoite on tärkeä Suomen kansantalouden
ja hyvinvoinnin kannalta. Tosin tavoite ei teoriassa juurikaan hyödytä,
jollei se käytännössä toteudu.
Siksi on hyvä, että hallituksen ja palkansaajajärjestöjen
välillä on syntynyt yhteisymmärrys asiasta.
Esimerkiksi Akava toteaa, että Akava on samaa mieltä hallituksen
kanssa siitä, että työuria on pidennettävä,
jotta pystymme ylläpitämään
suomalaisen hyvinvointivaltion. STTK puolestaan toteaa, että eläkekiistassa
saavutettiin tasapainoinen ratkaisu.
Arvoisa puhemies! Jotta työuria pystytään käytännössä pidentämään,
pitää keskittyä kolmeen kysymykseen:
1) Miksi työntekijät eivät jaksa työelämässä nykyistä pidempään?
2) Miksi työnantajat eivät halua pitää työntekijöitään töissä eläkeikään
asti? 3) Erityisesti, miten Suomessa pidetään
ne työpaikat, joiden avulla työllisyysaste pysyy
korkealla?
Ensimmäisessä kohdassa on mietittävä,
miksi työntekijät lähtevät keskimäärin
60 vuoden iässä eläkkeelle. Tänään
on hallituksen ja työntekijäjärjestöjen
kesken sovittu perustettavasta työryhmästä,
joka etsii toimenpiteitä, jotka edesauttavat muun muassa
työhyvinvointia, työssäjaksamista ja
osaamista. Meidän on panostettava osaamisen kehittämiseen
suhdanteista riippumatta. Yhteistyössä valmisteltu
aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus tulee tarjoamaan tähän
apua omalta osaltaan. Työn laadulliset vetovoimatekijät,
oikeus osallistua, työn hallinnan tunne ja mahdollisuus
oman asiantuntemuksen käyttöön toimivat
parhaana kannustuksena työssä pysymiselle. Ei
pidä kuitenkaan väheksyä taloudellisia kannustimia,
superkarttumaa ja täällä esille otettua
tuloveron alentamista yli 63-vuotiailta. Myöskään
liikuntaa ei pidä unohtaa. Työssä käyvän
väestön liikuntaa on tuettava. Tunti liikuntaa päivässä lisää hyvinvointia
ja terveyttä sekä myös pidentää työuraa.
Arvoisa puhemies! Toisena kysymyksenä on syytä ihmetellä,
mikseivät työnantajat halua pitää työntekijöitään
töissä eläkeikään asti
vaan yt-neuvotteluissa irtisanotaan helpoiten eläkeikää lähestyvät
työntekijät. Nyt laman hetkellä työurien
pidentäminen on tietenkin vaikeata, kun vastavalmistuneet
eivät saa töitä ja kuuttakymppiä lähestyvät
ovat jokaisessa yt-neuvottelussa liipasimella. Mutta pidemmälle
tulevaisuuteen pitää meidän arvojemme
ja arvostuksiemme muuttua siten, että työuria
pystytään pidentämään.
Ed. Kataja nosti puheessaan esille yhtenä esimerkkinä Abloyn
ikäohjelman. Juuri näitä hyviä esimerkkejä ja
käytäntöjä tarvitaan.
Puhemies! Suomen on entistä vahvemmin panostettava
osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Kolmantena ja tärkeimpänä kysymyksenä pidän
sitä, miten Suomessa pidetään ne työpaikat,
joiden avulla työllisyysaste pysyy korkealla. Meidän
hyvinvointimme perustana ovat yksityisen sektorin osaamisintensiiviset
työpaikat. Niiden työpaikkojen on ensin oltava
olemassa, jotta niissä pysymällä työllisyysaste
pysyy riittävän korkealla, jotta suomalainen hyvinvointivaltio pystytään
rahoittamaan. Näistä osaamisintensiivisistä työpaikoista
kertyvät ne verotulot, joilla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntaa.
Pidän yliopistouudistusta isoimpana tekijänä suomalaisen
osaamisen varmistajana ja näiden työpaikkojen
luojana. Nämä isot kysymykset odottavat ratkaisua.
(Puhemies: 5 minuuttia!) Ratkaisut edellyttävät
hyvää yhteistyötä maan hallituksen, työntekijöiden
ja työnantajien kesken.
Ehkä lopetuksena toteaisin, että kun Tutkaksen
seminaarissa äsken olin puhumassa ja sain pojaltani viestin,
tulisinko jo kotiin, niin vastasin pojalleni, että en pääse,
minulla on vielä puheenvuoro tässä eläkeasiassa,
tässä riidassa. Poika lähetti nopeasti
tekstarin takaisin ja sanoi, että kyllä sä voit
pappa tulla kotiin, uutisista tuli jo, että se homma on
ratkaistu. Ilmeisesti oppositiokin on saanut saman tyyppisiä viestejä,
kun näin vähän edustajia on paikalla.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa on hienoa, että ministeri
Pekkarinen on paikalla. Hallituksen vahva puolustaja jälleen
tänään osoittaa sen, niin kuin monesti muulloinkin.
Puhemies! Kun pääministeri vastasi tähän
välikysymykseen, niin hän teki sen kuitenkin niin, että itse
varsinaisen kärjen, minkä oppositio välikysymyksessään
esitti, eli sen, tekeekö hallitus uuden päätöksen,
muuttaako se tätä eläkeiän korottamispäätöstä 63:sta
65 vuoteen, pääministeri sivuutti, niin kuin muutkin
ministerit.
Sitä vastoin pääministeri aloitti
puheensa maailman talouskriisin luonnetta lyhyesti käsitellen.
Siitä onkin syytä kyllä todeta, että tuosta talouskriisistä pitää päästä ulos
nimenomaan ympäristön näkökulmasta
kestävällä tavalla, ilmastonmuutosta
hillitsevällä tavalla, kestävä kehitys huomioiden.
Se on erittäin tärkeä asia. Kun täällä aikaisemmin
on puhuttu työpaikoista, niin se on myös tapa
pitää Suomi työpaikkaomavaraisena ja
lisätä näitä työpaikkoja,
viedä Suomi teknologian kehitystiellä eteenpäin.
Se on ilmastonmuutoksen ja ympäristöteknologian
kehittäminen, joka lisää työpaikkoja.
Mutta sitten tähän vastaukseen muilta osin.
Siteerattiin tätä toisen sivun ensimmäistä kappaletta,
ja tässä siteerauksessa kyllä aivan selvästi
käy ilmi se, että hallitus ei todellakaan ole
peruuttanut tätä eläkeiän nostopäätöstä,
ja nyt on sovittu työmarkkinajärjestöjen
kanssa yhdeksästä kuukaudesta, jona aikana tulisi
etsiä vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän
alarajan nostamisesta, siis on edelleenkin preesensissä tämä asia,
ja sitten hallitus ei tänä aikana ryhdy toimenpiteisiin
eläkeiän nostamiseksi. Asiasta on myös
pidetty, niin kuin pääministeri totesi, lehdistötilaisuus,
tai sen taisi todeta valtiovarainministeri, ja muun muassa Helsingin
Sanomat siteeraa: "Hallitus ei nosta eläkeiän
alarajaa linjausten ja ehdotusten valmistelun aikana." Siis siellä jo
aamupäivällä on tämä asia
käynyt selvästi ilmi.
Pääministeri käsitteli myös
työkyvyttömyyseläkkeeltä palaamisen
kysymystä. On tietysti erittäin tärkeä asia
todeta painokkaasti, että ketään ei vastentahtoisesti
voi edes ajatella palauttaa työkyvyttömyyseläkkeeltä pois.
Työkyvyttömyys on pysyvä, se on todettu
pysyväksi, kun yleensä henkilö pääsee
työkyvyttömyyseläkkeelle. Määräaikainen
työkyvyttömyyseläke on lainsäädännöstämme
lopetettu. Mutta jos haluaa palata työelämään,
tilanne on muuttunut, ehkä löytyy sopiva työtehtävä,
jonka suorittamista ei sairaus tai vammaisuus estä, niin
tietysti tällaisille henkilöille tulee luoda tukimenettelyjä ja
auttaa heitä, tukea jaksamaan työelämässä.
Yleensäkin työelämässä jaksamisen
tukimuotoja tulee aktiivisesti kehittää.
Aivan oikein tässä ed. Kataja esitteli tämän Abloy
Oy:n, joka todellakin on avainyhtiö tässä asiassa
omalla ikäohjelmallaan, ikävapaa, tehostettu työterveydenhoito,
fysioterapia jne. ikääntyneemmille työntekijöille.
Se on aivan hyvä linjaus, se on inhimillistä,
tukevaa, mutta pakko, keppi, jossa on vielä oikein piikki
mukana, nostaa eläkeiän alarajaa ei ole järkevä.
Se ei ole myöskään tehokasta, koska sinänsä se
ei johda siihen, että eläköitymisikä nousisi,
vaan aivan niin kuin täällä todettiin
aikaisemmin, se lisää hakeutumista työkyvyttömyyseläkkeelle
ennen muuta, ja se on ongelma monesti näiden hylkyjen vuoksi.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Pääministerin johdolla hallitus
lähti soitellen nyrkkeilykehään ja havaitsi
vasta vähän liian myöhään,
että vastustaja onkin melkoisen voimakas, lähes
koko Suomen kansa, ay-liike ja oppositio, ja oli monen hallituspuolueenkin
edustajan kanta käytännössä ristissä hallituksen
linjauksen kanssa. Kun sitten todettiin hallituksen erehtyneen pahasti
ja se löysi itsensä maassa makaamassa siellä nyrkkeilykehässä,
niin tietysti tuli sääli näin isollekin
miehelle hallitusta kohtaan, ja tuolla ryhmässä päädyimme
siihen, että emme ole potkimassa maassa makaavaa, vaan annamme
anteeksi, vaikka sitä kuuluisaa anteeksipyyntöä ei
ole kyllä tullut. Näin siis hallitus olisi voinut
saada töppäyksensä anteeksi, jos olisi kauniisti
katunut ja perunut. Mutta tänään valitettavasti
tämä keskustelu ja ministerien vastaukset ovat
olleet niin ympäripyöreitä ja epävarmoja, että Suomen
kansa ei tiedä, mikä on hallituksen linja tässä pakkotyölaissa,
jota se on ollut esittämässä, eli pakkotyön
määräämisessä 63—65-vuotiaille
ihmisille. Siihen verrattuna se on pakkotyötä,
mikä on nykyinen, vasta vuodesta 2005 voimassa ollut työeläkejärjestelmä.
Herra puhemies! Tämä menettelytapa hallitukselta
oli todella käsittämätön. Hiihtoladulla keksitty
idea, nopeasti päätös kabineteissa hallituksen
kesken sisäisesti, sitten ilmoitus, sitten mahalasku ja
tällainen tilanne, missä nyt ollaan, epäselvä tilanne
meillä käsissä.
Se, missä hallituksen olisi pitänyt mielestäni tällainen
asia hoitaa, olisi ollut esimerkiksi talousneuvosto, jossa puheenjohtajana
on pääministeri. Siellä on kaikki keskeiset
ministerit, siellä on etujärjestöjohtajat
ja monet muut yhteiskunnan tärkeät talouspoliittiset
vaikuttajat. Siinä tilanteessa talousneuvoston puheenjohtajana pääministeri
olisi voinut ottaa asian esille ja kertoa, että tällaista
voitaisiin lähteä suunnittelemaan. Kaikki olisivat
siinä kuulleet sen ja voineet välittömästi
kommentoida asiaa ja se olisi ehkä lähtenyt sillä pohjalla,
millä nyt aiotaan lähteä, vaikka toki
nyt epäselvältä sopimuspohjalta. Mutta
pääministeri ei tätä talousneuvoston
puheenjohtajan asemaansa halunnut käyttää,
vaan yritti nostaa arvovaltaansa menetelmällä,
joka sitten johti tähän onnettomaan tilanteeseen,
että yhteiskuntarauha saatiin rikottua ja tällainen
epäselvä tilanne syntymään ja
ihmiset tässä talouden katastrofaalisessa tilanteessa
pelkäämään tulevaisuuttaan jopa
eläkkeelle siirtymisen oikeutensa osalta.
Herra puhemies! Meillä on siis vuodesta 2005 voimassa
ollut työeläkejärjestelmä, ja
siinä on erittäin hyviä osia, muun muassa
tämä superkarttuma 63—68-vuotiaille.
Sitä voidaan tarkistella, onko siinä vielä jotakin
korjaamista. Edelleen elinaikakerroin tulee tuottamaan säästöjä eläkejärjestelmässä,
kunhan se alkaa ensi vuonna vaikuttaa. Alakohtaiset eläkeiät
ovat todella tärkeä asia tässä meidän
järjestelmässämme, koska ihmiset eivät
eri alojen töissä kestä ja jaksa. Hallituksen
linja näytti olevan se, että pitämällä työssä niin
pitkään ajetaan ihmiset niin loppuun, että he
eivät enää sitten eläkkeellä pysty
ihmisarvoista elämää elämäänkään,
ja tämä on tietysti kohtuutonta.
On muistettava, että työkyvyttömyyseläkkeelle
pääsy meillä on tavattoman usein erittäin
vaikeaa. Aivan kohtuuttoman huonossa terveydellisessä tilanteessa
olevia ihmisiä roikotetaan työelämässä,
ja työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse. Näin
ihmisiä ajetaan valitettavasti liian helposti sellaiseen
tilanteeseen, että heidän ihmisarvoinen elämänsä loppuu
inhimillisesti katsoen kesken.
Herra puhemies! Siis tältä pohjalta olisi
voitu edetä rauhallisesti yhteiskuntasopua noudattaen ja
hoitaa nämä asiat. Hallitus kuitenkin teki nyt tämän
sopimuksen pakotettuna sen tekemään, ja tämän
sopimuksen, tämänaamuisen sopimuksen 2), 6) ja
7) kohta ovat mielenkiintoisia, mutta valitettavasti eivät
vastaa siihen kysymykseen, onko hallitus perunut sen päätöksen,
jonka se teki siellä (Puhemies: 5 minuuttia!) budjettitalousriihessään.
Kun tämä kysymys on jäänyt vastaamatta,
tämä merkitsee sitä, että meillä ei
ole välikysymykseen vastausta, ja tämä taas
johtaa siihen, että äänestys perjantaina
on vaikea, koska hallitus ei ansaitse luottamusta. Mutta toisaalta se,
että tämä ratkaisu työmarkkinajärjestöjen kanssa
on tehty, puoltaisi sitä, että tämä homma selvitettäisiin.
Nuorten ja työelämän parannusten
osalta viittaan ed. Räsäsen ryhmäpuheenvuorossa
esittämiin moniin konkreettisiin asioihin, ja lisäksi
vetoan työnantajiin, että ne eivät ulosheittäisi ikääntyneitä työntekijöitä sillä
vauhdilla
kuin nyt tapahtuu. Se on monelta osin aivan kohtuutonta.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Olen suuresti ihmetellyt pääministeri Vanhasen
omaksumaa kekkosmaista tyyliä, jossa ylhäältä tulevilla
mahtikäskyillä sanellaan kansalle, kuinka asiat
järjestetään. On totta, että työuria
tulee pidentää ja keinoja tähän
on etsittävä, mutta ei suomalaiseen nyky-yhteiskuntaan sovi
yksisuuntainen käskyttäminen. Onneksi hallituskin
vaikuttaa tämän lopulta ymmärtäneen, kun
se päätti vetää pois lakiehdotuksensa,
jolla eläkeikää nostettaisiin 65 vuoteen.
Tämän aiheellisen perääntymisen
jälkeen itse asiasta voidaan toivon mukaan keskustella
asiallisesti ja rauhassa, kaikkien osapuolten mielipiteet huomioiden
ja niitä kunnioittaen.
Arvoisa puhemies! Kuten välikysymyksessä todetaan,
ei hallitus ole ymmärtänyt ottaa huomioon töiden
ja työurien erilaisuutta, töiden vaihtelevaa kuormitusta
sekä työntekijöiden kesken esiintyvää työssäjaksamisen
vaihtelua. On tärkeää, että ihmisten
yksilölliset työkyvyt ja -halut huomioidaan, sillä jokainen
meistä on omanlaisensa. Luonnollisesti myös työpaikoissa
ja työoloissa on todella suuria eroja. Moni hyväkuntoinen,
hyväpalkkainen ja hyvin työssään
viihtyvä henkilö saattaisi haluta jatkaa työelämässä paljon
pitempäänkin kuin nykyään on
mahdollista, kun taas raskasta, fyysistä työtä pienellä palkalla tekevälle
pakolliset lisävuodet voivat olla kohtuuton vaatimus.
Työuran loppupäässä tulisi
olla paljon joustovaraa, jotta jokainen voisi valita oman tilanteensa
mukaan itselleen sopivan vaihtoehdon. On paljon sellaisia ihmisiä,
jotka haluavat pysyä töissä mahdollisimman
kauan. Yhteiskunta menettää arvokasta osaamista,
jos nämä ihmiset patistetaan eläkkeelle
ennen kuin he itse sitä haluaisivat. Toiset taas uupuvat
aiemmin, ja se heille sallittakoon.
Arvoisa puhemies! Ilmapiiri, jossa ihmisistä puristetaan
kaikki mehut, ahdistaa nykyisin jo nuoriakin työntekijöitä ja
saa monet väsymään, stressaantumaan ja
hakeutumaan työelämästä sivuun
ennen aikojaan. Loppuunpalamisen ja masennuksen vuoksi pidettävät
pitkät sairauslomat tulevat yhteiskunnalle huomattavan
kalliiksi. Niitä olisi mahdollista ennalta ehkäistä panostamalla
työntekijöiden hyvinvointiin ja joustamalla nykyistä paremmin
ihmisten elämäntilanteiden mukaan. Esimerkiksi
pienten lasten vanhemmille pitäisi antaa enemmän
todellisia vaihtoehtoja työn ja perhe-elämän
yhdistämiseen. Moni joutuu nykyisin valitsemaan näiden
väliltä, vaikka kaikkien edun mukaista olisi,
että halutessaan voisi saada kohtuullisen annoksen kumpaistakin.
Työn reilu jakaminen yhteiskunnassa toisi hyvinvointia
nykyistä useammille. Osa-aikatyö ja etätyö olisivat
toimivia ratkaisuja monien perheiden ajankäyttöongelmiin,
ja niihin olisi annettava mahdollisuudet niille, joiden elämäntilanne sitä vaatii:
pienten lasten vanhemmille, iäkkäitä vanhempiaan
hoitaville ja muista omaisistaan huolehtiville. Työnantajilta
kysytään nyt ennakkoluulottomuutta ja kykyä uudenlaiseen
ajatteluun. Kaavoihin kangistumalla ei pääse puusta pitkään.
Arvoisa puhemies! Hallituksen olisi hyvä eläkeasiaa
pohtiessaan muistaa, että ihmiset eivät ole koneita.
Pitkään työssä viihtymistä voi
edesauttaa tekemällä työpaikoista viihtyisiä,
ikääntyvien toiveita kunnioittavia ja heidän
osaamistaan arvostavia, mutta pakottaa ei ketään
saa. Joustavuus, ja nimenomaan työnantajan puolelta, on avainsana.
Porkkanalla saadaan aina parempia tuloksia kuin kepillä.
Esimerkiksi työeläkkeen nopeampi karttuminen 63
ikävuoden jälkeen on tehokas kannustin. Yksi tärkeä asia
työssäjaksamisen kannalta on hyvä esimiestyö,
josta monella työpaikalla ei ikävä kyllä tiedetä kerrassaan mitään.
Huono johtaminen heikentää työilmapiiriä ja
lisää työntekijöiden sairauslomia.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Juuri tällä hetkellä ja
tästä edespäin monien kuukausien aikana
eletään Suomessa tilanteessa, jolloin työvoimaa
vapautuu työmarkkinoilta. Valitettava maailman talouskriisi
ei kierrä Suomeakaan vaan kohtaa myöskin suomalaisen
todellisuuden, ja sen seurauksena olemme varmasti entistä kovempien
työttömyyslukujen edessä tästä lähtien
viikkojen tai kuukausien aikana. Siitä huolimatta ja osittain juuri
siksi nyt kannattaa samaan aikaan, kun katsotaan akuuttia ratkaisua
tämän päivän kriiseihin, jo
katsoa vähän pitemmälle todellakin, niin kuin
tämä päivä täällä on
ollut sitä vähän pitemmälle
katsomista: millä tavalla sitten nousun tullen Suomi selviytyy
siitä tulevaisuudesta, jonka jatkossakin haluamme rakentaa
hyvinvointiyhteiskunnan ideaalin pohjalle.
Kun katsotaan taaksepäin, mistä meidän
kasvumme on tullut, niin tämän vuosikymmenen aikaan
Suomen bruttokansantuote on ollut keskimäärin
noin 3 prosenttia vuodessa. Se on erinomaisen hieno kasvu, joka
nyt on taakse jäänyt, poikkeuksellisen pitkä suhdannejakso
jatkuvaa kasvua. Sellaista ei Suomen historiasta kymmeniin vuosiin
löydy. Tuon kasvun taustalta löytyy aina kaksi
pääkomponenttia: toisaalta työn tuottavuus
ja toisaalta työpanoksen määrä.
Keskimäärin 3 prosentin kasvusta tämän
vuosikymmenen aikaan noin prosenttiyksikkö on tullut nimenomaan
työpanoksen määrän lisäyksestä,
työikäisen ikäluokan kasvusta ja työllisyysasteen
noususta eli työpanoksen määrän
kasvusta, noin prosentti kasvua per vuosi. Noin 2 prosenttia keskimääräisesti
3 prosentin kasvusta on vastaavasti tullut tuottavuuden kasvusta,
mikä perustuu pääomapanokseen, osaamistieto-taitopanoksen
nousemiseen ja myöskin sitten tuotantoteknologisten vempaimien
ja laitteitten entistä parempaan tehokkuuteen ja sieltä tulevaan
tuottavuuden kasvuun. Vielä kertaalleen, 3 prosentista
1 prosentti työpanoksen kasvusta ja 2 prosenttia tuottavuuden
kasvusta.
Tämä on tapahtunut taakse jääneen
10 vuoden aikaan, jolloin vielä työikäisen
väen määrä on lisääntynyt
lähes 100 000 ihmisellä. Nyt edessä olevan
seuraavan runsaan 10 vuoden aikaan työikäisen
väen määrä vähenee
lähes 200 000 ihmisellä. Muutos tästä taakse
10 vuotta ja muutos tästä eteenpäin runsas
10 vuotta on tosiasiassa 300 000 ihmisen muutos. Tämä on
huikea muutos, kun samaan aikaan eläkeikäisen
väen määrä kasvaa noin runsaalla
400 000:lla vuoteen 2020 tultaessa. Voidaan sanoa, että tämä muutos
on suhteellisesti maailman selvästi nopein. Ei missään
meidän veroisessamme maassa tämä muutos
ole niin nopea kuin Suomessa. Japanikin tulee meidän perässämme.
Siellä tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden
määrä on suurempi kuin meillä, mutta
tämä muutos tästä edespäin
on meillä suurempi kuin missään muualla
maailmassa.
Se on kova haaste ajatellen sitä, miten tulevaisuudessa
takaamme sen, mikä taakse on jäänyt, keskimäärin
3 prosentin kasvun. Meidän on pakko, jos haluamme päästä edes
2 prosentin kasvuun jatkossa, huolehtia edes siitä, että työpanoksen
määrä ainakaan ei laskisi. Ellei koviin toimenpiteisiin
kyetä ryhtymään, uhkaa käydä niin,
jos tulevankin runsaan 10 vuoden aikaan eri ikäluokkien
työhön osallistumisaste on sama kuin se on nyt
taakse jääneitten vuosien aikaan ollut ja kun
ikäluokat pienenevät, että tällä työpanoksen
määrän vähentymisellä on
lähes 1 prosenttiyksikön miinusvaikutus vuosittaiseen
bruttokansantuotteeseen. Ja käytännössä,
kun tuottavuus parhaimmillaankin voi olla vain 2 ja 3 prosentin
välillä per vuosi, kävisi niin, että sen
3 prosentin keskikasvun sijasta, mihin nyt on totuttu monien viime
vuosien aikaan, me joutuisimme tottumaan kenties tuommoiseen vähän
yli 1 prosentin kasvuun.
Arvoisa puhemies! Moni ei välttämättä edes ole
kiinnostunut tällaisesta laskumatematiikasta, joka tähän
tapaan tässä tulee esitettyä. Minusta on
aika olennaista kuitenkin tunnistaa se, mitä tässä on
tapahtumassa, ja jotta tämmöinen tilanne taklataan,
se käytännössä edellyttää nyt
sitä, että niihin toimiin, joista täällä tänä päivänä on puhuttu
ja joista kuitenkin pääasiassa monesta on oltu
aika lailla yhtä mieltä, todellakin on pakko ryhtyä.
On voitava vaikuttaa siihen, että niitten ikäluokkien,
jotka ovat työiässä, työllistymis-
ja työssäolemisastetta pitää kyetä tuntuvasti
nostamaan, ja näihin toimiin tähtäävät
nyt nämä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
yhteiset sopimukset. Näillä toimilla toivottavasti
päästään edes siihen, että sen
sijaan, että työikäisten ikäluokkien
(Puhemies: 5 minuuttia!) määrän väheneminen
johtaisi bruttokansantuotteen laskuun, työpanoksen määrä pysyisi
suurin piirtein entisellään, kun 2020-luvulle
tullaan.
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, kyllä me olemme
kiinnostuneita näistä asioista, olemme olleet
aikaisemmin ja olemme tänä päivänäkin
ja jaamme sen huolen alhaisen eläköitymisiän
osalta. Mutta te sanotte, että on pakko ryhtyä koviinkin
toimenpiteisiin, jotta tilanne saataisiin teidän mielestänne
korjattua, ja hallituksen toimenpide — ei pelkästään
pääministerin, vaan hallituksen — oli
se, että alinta eläkeikää, kun
se tänä päivänä on
63 vuotta, nostetaan 65:een, kun meillä eläköitymisikä on
59,4 vuotta. Siinä on 3,6 vuotta eroa.
Yhdessä on sovittu vuonna 2005 työeläkejärjestelmän
uudistuksesta, jossa on huomioitu joustava eläkeikä ja
toimenpiteet, joilla eläköitymisikää pystytään
nostamaan. Kun tämä uusi järjestelmä on
jo nyt vaikuttanut ja jatkossa tulee vaikuttamaan (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) varmasti toiveiden ja tavoitteiden mukaisesti, on täysin
käsittämätöntä, että te
tällä esitelmällä yritätte
tukea sitä näkemystä, (Puhemies: Minuutti on
mennyt!) että olisi muka pakko alinta eläkeikää nostaa.
Näinhän ei ole.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeri Pekkariselta: Mitä toimia
hallitus tulee edellyttämään työnantajilta,
että työnantajat tulisivat parantamaan työolosuhteita,
työssä jaksamista, jotta työntekijät
jaksaisivat olla pitempään työelämässä,
ja mitä edellytyksiä te tulette vaatimaan työnantajilta,
että työnantajat eivät irtisano työntekijöitä,
kun heille tulee ikää ja sitten ehkä työkyky jossain
määrin tulee laskemaan? Minkälaisia toimenpiteitä työnantajilta
velvoitetaan, että he parantavat näitä työolosuhteita
eivätkä irtisano ihmisiä eläkkeelle
tai työttömyysputkeen?
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vuoden 2005 työeläkesopimuksessa
ja -ratkaisussa oli mukana tämä tavoite nostaa
kolmella vuodella keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää.
Se, minkä hallitus on täällä markkinoinut
muka suurena uutena keksintönä, on siis jo aikaisemmin
yhdessä tavoitteeksi asetettu, ja hienoa, että tämä hallitus
aikoo ottaa tämän edellisen hallituksen aikaisen
tavoitteen omakseen. Ainut ero aikaisempaan linjaan on se, että nyt
ruvettiin tarjoamaan tätä keppiä ja keskustakin
hyväksyi tämän keppilinjan ja unohdettiin
nämä porkkanavaihtoehdot eikä maltettu
uskoa siihen, että näillä porkkanoilla
on vaikutusta. Mutta hallituksen talouslinja tulee ajamaan karille,
ei suinkaan vuonna 2025, vaan se ajaa karille jo lähimmän
kahden vuoden aikana, ja syy on se, että keskusta on hyväksynyt
kokoomuksen verolinjan. Tämä hallitus antaa ennätysmäärät
yhteiskunnan veropohjasta verotuloja pois. Tässä tulee
yli 3 miljardin veronalennukset, (Puhemies: Minuutti on mennyt!)
ja ne kaikki jäävät sitten vaikuttamaan
niin, että meillä on sosiaaliturvan rahoituksessa
suuria ongelmia jo ensi vaalikaudella.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työurien pidentämisen ohella
ylisuurien eläkkeiden alentaminen olisi tehokas keino saada
aikaan säästöjä. Mielestäni
olisi aivan perusteltua, että suuria eläkkeitä leikattaisiin,
vaikka voin hyvin kuvitella, kuinka vähän kannatusta
tällainen ajatus suurituloisia edustavalta porvarihallitukselta
saa. Kulutuskeskeisessä yhteiskunnassamme ihmisten suhteellisuudentaju
katoaa herkästi ja omista eduista pidetään
kiinni kynsin ja hampain, mutta jos ollaan rehellisiä,
kuka todella tarvitsee esimerkiksi yli 2 000:ta euroa kuukaudessa
elämiseen? Pieneen elintason laskemiseen olisi monella
varaa eikä elämänlaadusta tarvitsisi
tinkiä yhtään, päinvastoin kulutuksen
vähentäminen saattaa joskus jopa parantaa elämänlaatua.
Kysynkin ministeriltä, onko hallituksella suunnitelmia ökyeläkkeiden
leikkaamiseen.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvostettu puhemies! Meillä on kaksi mallia, kaksi
päämallia, kaksi vaihtoehtoa, työurien
pidentämiseen. Me voimme saada lisävuosia työuraan
kaksi pakolla, joka oli hallituksen linja, tai kolme kannustamalla.
Kaksi pakolla vai kolme kannustamalla? Tämänpäiväinen
sopimus tarkoittaa sitä, että sosialidemokraatit
voittivat, porvarihallitus hävisi. Porvarihallitus otti
peräytymisvaihteen tästä kahden vuoden
pakosta ja nöyrtyi sosialidemokraattien, työväenliikkeen
ja 200 000 kansalaisen edessä ja pyrkii hakemaan kolmea
lisävuotta kannustamalla. Tästä olemme iloisia.
Mutta kysyisin teiltä, ministeri, oletteko te kokonaan
nyt, lopullisesti, luopunut tästä kaksi pakolla
-mallista. Kyllä vai ei?
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Mitä vielä, jos joku haluaa
tulkita, että hallituksen alkuperäisestä julkiluetusta
tavoitteesta sellaisenaan on luovuttu ja rakennettu yhteinen sopimus ammattiyhdistysliikkeen
kanssa, niin siitä vaan. Minusta se, mitä on sovittu,
on erittäin kunnianhimoista, ja se kertoo siitä,
että eri osapuolet tunnustavat, että on pakko
ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin, erittäin
radikaaleihin, koviin toimenpiteisiin, ja sitä suinkaan
se vuoden 2005 uudistus ei ollut — me olemme itse kukin
olleet siinä sen valmistelussa mukana kyynärpäitä myöten,
ja suurin piirtein samanlainen informaatio kaikesta siitä meillä on
uskoakseni olemassa.
Tässä välillisesti, implisiittisesti,
osapuolet tunnustavat, että ne toimet, mitä siinä sovittiin, eivät
riitä, tarvitaan jotain muuta (Ed. Tennilä: No,
mitä ne muut ovat?) ja sen muun hakemiseen yhteisesti lähdetään.
No, täällä tulikin kysymys siitä,
että mitä kaikkea, ja ed. Anneli Kiljunen kysyi
muun muassa siitä, mitä työnantaja jnp.
On ilman muuta selvä, että työn ja perhe-elämän
yhteensovittamista pitää kyetä monella
tavalla uudistamaan. On ilman muuta selvää, että koulutuksen,
trainingin, kurssituksen, erilaisten tällaisten toimien
kautta pitää voida parantaa työssä jaksamista,
tietojen ja taitojen kohentamista.
Kyllä työnantajankin puolella: Me olemme käynnistäneet
meillä Tykes-ohjelman, työelämän
kehittämistoimenpiteet, uudessa TEMissä, ja on
pantu entistä enemmän rahaa, enemmän kuin
edellisen hallituksen aikaan näihin toimiin rahaa. Tämä on
ihan konkreettinen esimerkki siitä jo, mitä nyt
on tehty, ja näissä asioissa varmaan mennään
vielä eteenpäin, kun tätä valmistelua
nyt sitten jatketaan.
Mitä vielä tulee siihen, mitä verotuksessa
on tehty, kun täällä ed. Heinäluoma
viittaa siihen, että jotenkin ne veroratkaisut ovat syöneet
edellytykset järkeviltä toimilta, niin tämä hallitus
on nyt tälle vuodelle viime vuoden lopulla eduskunnan tekemillä päätöksillä keventänyt
henkilöverotusta 820 miljoonalla eurolla. Ed. Heinäluoma, eikö tämä ole
aika lailla samaa tasoa, mitä teidän ollessanne
ministerinä me yhteisesti teimme?
Sen lisäksi on tehty toki arvonlisäverossa
nyt lokakuun alusta lähtien voimaan tuleva (Puhemies: 2
minuuttia!) arvonlisäveron kevennys ja lisäksi
tämä kelamaksun poisto, jolle tulee korvaavat
verot tai maksut. Ainakin minulle se oli aikanaan ehdoton edellytys
kelamaksun poistolle, se nimenomaan, että samalla hallitus
viimeistään kehysriihen yhteydessä päättää siitä linjasta,
millä korvataan ne menetykset, joita kansalaisten perusturvan
rahoitukseen syntyy tuolla sanotulla päätöksellä.
Minä luotan siihen, kun me olemme päättäneet,
että me kehysriihessä siitä päätämme,
että me myöskin päätämme.
Hallitukseen pitää voida luottaa ainakin sen omien
jäsenten, ja tähän saakka se luottamus,
mikä on ollut, on kantanut ihan hyvää hedelmää.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä se nyt niin vaan on, että tämä hallitus
tekee Suomen ennätyksen verojen laskussa. Tämä hallitus
on laskemassa yksin viimeisen vuoden aikana tehdyillä päätöksillä yli
3 miljardia erilaisia veroja. Nyt tulee viimeiseksi päälle
asia, johon ei ole mitenkään varauduttu ja joka
koskee ravintoloiden arvonlisäveron laskua ruoan arvonlisäveron
tasolle: 300 miljoonaa hävisi taas.
Valtiovarainministeri päätti yksin miljardin euron
aukosta valtion budjettiin. Ministeri Pekkarinen ei tiennyt etukäteen
yhtään mitään, luki sen lehtihaastattelusta,
ja varmaan meni kahvit väärään
kurkkuun. Samaten sosiaali- ja terveysministerille kävi
näin, että hän luki lehdestä,
mitä hänen hallinnonalansa maksuille tapahtuu,
kun ministeri valtiovarainministeriössä antoi
miljardin pois. Ja mitään päätöksiä näiden
korvauksista ei ole vielä tehty.
Tosiasia on, että ensi vaalikaudelle on rakennettu
yli 3 miljardin verotulojen pysyvät menetykset ja samaan
aikaan on tehty katteettomia lupauksia parannuksista sosiaaliturvaan,
joille ei ole rahoitusta olemassa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnetään nyt tässä yhteydessä vielä vastauspuheenvuorot edustajille
Vuolanne, Laitinen ja Paajanen, jonka jälkeen ministeri
Pekkarinen vastaa, ja sitten mennään puhujalistaan.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen, ymmärsinkö oikein,
että te kieltäydyitte vastaamasta minun kysymykseeni?
Eli kysymys koski sitä, onko tämän päivän
sopimuksen pohjalta lopullinen vastaus ja ratkaisu se, että te
luovutte kokonaan tästä kahdesta lisävuodesta
pakolla, ensimmäisestä ratkaisustanne, jonka teitte
pari viikkoa sitten. Toivon, että te tosiaan arvostaisitte
tätä kysymystä ja vastaisitte siihen.
Meillä on ongelma teidän kanssanne niin kuin edellisenkin
porvarihallituksen kanssa. Silloin neljässä vuodessa
viisinkertaistui valtionvelka, ja meidän piti tehdä vaikeat
ratkaisut ja talouden peruskorjaus, jonka aikana 12 vuodessa 400 000 uutta
työpaikkaa syntyi Suomeen, Euroopan nopein talouskasvu
ja työllisyyden paraneminen. Nyt te olette taas (Puhemies:
Minuutti!) ottamassa 30 miljardia euroa velkaa.
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Muistan hyvin, kun tuli julkisuuteen, että kelamaksu
aiotaan poistaa. Te, ministeri Pekkarinen, kritikoitte sitä erittäin
voimakkaasti julkisuudessa, todella voimakkaasti. Nyt te sanotte,
että te luotatte siihen, että tämä asia
hallituksessa hoidetaan. Mutta näyttää siltä, että ette
itsekään tiedä, millä tavalla.
Jos tiedätte, niin pyydän, että kerrotte
nyt meille, kun sitä ei ole kertonut valtiovarainministeri
eikä sitä ole kertonut myöskään
pääministeri.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tämä elettävä aika
on sellainen, eikä se johdu tästä hallituksesta,
että, ed. Heinäluoma, hallitus joutuu tekemään
varmasti monia muitakin suomenennätysleikkauksia. Mitä tulee
tähän ravintola-alan arvonlisäveron pudottamiseen
sille tasolle, millä vähittäiskaupassa
vero on lokakuussa, se on oikeudenmukainen päätös.
Se on ravintolaelinkeinolle, joka työllistää merkittävästi,
myös tukeva päätös, että näitä työpaikkoja
säilyy. Aina ei voi laskea yksi yhteen.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Olin Kajaanissa käymässä,
kun tuli julkisuuteen tämä kelamaksun poisto.
Panin sieltä referaatin, joka on minulla tarkkaan tallessa,
sen otsikkokin on, että minä edellytin sitä,
että kelamaksun poistosta tehdään joko
politiikkariihessä tai kehysriihessä sen korvaavat
ratkaisut. (Ed. Laitinen: Ei ole tehty!) Ja nyt minä luotan
siihen, että nimenomaan kehysriihessä tällaiset
ratkaisut tehdään.
On ilman muuta selvää, että ne tulevat
verojen tai maksujen luonteisia ratkaisuja olemaan, millä se
vajaa miljardi katetaan. Minä en osaa sanoa, ja vaikka
jotain osaisinkin, en sano, koska se kuuluu valtiovarainministeriön
esittelyyn. Minä luotan siihen, luottakaa siihen, että minun
kannattaa luottaa tässä asiassa tuohon Kataiseen.
(Ed. Gustafsson: Ette te luottanut veronkorotuksissakaan!) Katsotaan
muutaman viikon päästä, miten siinä käy.
Mitä, ed. Vuolanne, tulee siihen, miten suhtaudutaan,
miten pitää tulkita tätä sopimusta, mikä on.
Minä kolme tai neljä kertaa täällä päivällä jo
sanoin, että ei ole mitään syytä lähteä sitä erikseen
tulkitsemaan. Se on niin kuin se on kirjoitettu. Se on luettava
niin, kuin se on siihen kirjoitettu, ja siitä poikki. Eikä pidä mennä myöskään
teidän tekemään siitä erilaisia
kauhistelutulkintoja, niin kuin täällä päivän
mittaan siitä on tehty.
Mitä muutoin teidän puheenvuoroonne tulee siitä,
miten oli 1990-luvun alussa, mikä sen laman anatomia on,
niin Suomi eli silloin teidän hallituksenne aikaan ihan
samalla tavalla kuin amerikkalaiset ovat eläneet viimeisten
vuosien aikaan: kulutti huikean paljon yli sen, mitä työllään
ansaitsi. Se johti siihen, että me jouduimme 1990-luvun
alussa siihen lamaan, mihin jouduttiin. Tosin sitä joudutti
se, että vanha Neuvostoliitto kaatui ja 20-prosenttinen
kauppakumppani yhtenä yönä likimain oli
nollakauppakumppani. Totta kai, siinä oli tällaisia.
(Ed. Gustafsson: Kumpaa mieltä te olette nyt?)
Mitä tulee vielä näihin veroratkaisuihin,
ed. Heinäluoma, 820 miljoonaa, vielä kertaalleen, henkilöverotuksen
kevennykset on tehty. Sitten tuli eläkeläisille
vähän veronkevennystä, sitten arvonlisäveron
kevennys. Te voitte olla sitä mieltä, että se
oli huono ratkaisu. Me olemme sitä mieltä, että se
oli erinomainen ratkaisu (Puhemies: 2 minuuttia!) Muutahan me emme
täällä veroratkaisuissa ole tehneet,
vai olemmeko tehneet, veronkevennyksiä? Kertokaa! Kelamaksu vielä kertaalleen
on, mutta se on sovittu veroilla tai maksuilla korvattavaksi. Mitä ne
muut veronkevennykset ovat?
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mieleeni tulee, kun katselen ministeri Pekkarista,
että tehän olitte tässä Ahon
hallituksen joukkueessa myös ministerinä. Se täytyy
sanoa, että kun nyt kuuntelee pääministeri
Vanhasta ja kun hän sanoo, että ei ole tarkoitus
tehdä niitä virheitä, joita Ahon hallitus
teki, niin olisi kiva kuulla, tunnustatteko tekin nyt, että Ahon
hallitus teki raskaita virheitä kiristämällä verotusta
laman aikaan, tekemällä leikkaukset, kun talous
meni alaspäin, ja näin syventämällä lamaa.
Suomi meni ennätysalas korkean työttömyyden
maaksi, toisin kuin Ruotsissa kävi.
Mutta nyt te teette uusia virheitä, koska on uusi päivä,
ja se uusi virhe on se, että te viette valtion veropohjan
pois, niin että lopputuloksena on se, mitä ed.
Paajanen ensimmäistä kertaa kokoomuslaisena täällä tunnusti:
edessä on leikkausten tie. Te yrititte ensin eläkeleikkausta,
siitä jouduitte peruuttamaan, koska nousi valtaisa myrsky,
mutta seuraavaksi tulee muita leikkauksia, ja ennusteeni on, että vielä tämän
hallituksen aikana, ja sen takia, (Puhemies: Minuutti täyttyy!)
että te annatte valtion veropohjan pois.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Me olimme 1990-luvun alussa siinä tilanteessa,
missä nyt on esimerkiksi Latvia tai Irlanti. Ei ollut vaihtoehtoja
enää silloin muuta kuin leikata. Me otimme yhtenä vuonna
velkaa niin paljon, että me pidimme kriisikokousta, kun
meidän ministerimme oli New Yorkissa, yritti hankkia sieltä rahaa.
Me emme enää olisi saaneet yhtään
enemmän velkaa kuin me silloin saimme. Mehän olimme
silloin siinä samassa tilassa, missä Latvia on
tänään tai Irlanti on tänään
ja kenties Kreikkakin. No, Kreikan tilanne ei ole ihan niin paha.
Nyt me yritämme välttää sen,
kun meillä on pelimerkkejä. Teidän hallitusten
aikaisten ja tämän hallituksen aikaisten hyvin
ratkaisujen vuoksi meillä on nyt vähän
pelimerkkejä, ja nyt me yritämme niitä käyttää sillä tavalla,
ettei jouduttaisi siihen samaan, missä oltiin 1990-luvun alussa.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle: Ne eurot ja pelimerkit,
joita hallitus on käyttänyt suurituloisten verojen
alennukseen, eivät tuota samassa määrin
eivätkä yhtä tehokkaasti uusia työpaikkoja
ja valtion kirstuun rahaa kuin sosialidemokraattien pelastusrengasvaihtoehto.
Samoin nyt, kun te lähditte eläkkeitä leikkaamaan pakolla,
me pakotimme teidät perääntymään
ja hylkäämään tämän
asian. Te vahingossa hämäännyitte tuossa
ensimmäisessä vastauksessanne, kun te sanoitte,
että se oli kunnianhimoinen tavoite, kahden vuoden työuran
pidentäminen, mutta ei olekaan kysymys tästä tavoitteesta.
Tavoitteesta me olemme samaa mieltä. Me haluamme kolme
vuotta lisää, mutta me haluamme kannustamalla,
te kepillä. Te haluatte kaksi kepillä, me kolme
kannustamalla. Meillä on ollut menettelytapa- ja keinokiista,
ei tavoitekiista. Näistä menettelytavoista on
nyt kysymys. Te hylkäsitte kolmikannan ja sopimukset ja
aloitte määrätä leikkauksia
yksipuolisesti.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Menneitten viikkojen keskustelut ovat pyörineet aika
lukkiutuneesti eläkeiän noston ympärillä. Varsinaiseen
sisältöön, jota hallituskin vahvasti politiikkariihen
periaatelinjauksissaan peräänkuulutti, ei ole
haluttu juurikaan puuttua. Vanhasen onnistuneet neuvottelut työmarkkinajärjestöjen
kanssa ovat mahdollistaneet keskustelun painopisteen muuttumisen
toivottuun suuntaan. Tavoitteet ovat itse asiassa kunnianhimoisemmat kuin
aiemmassa linjauksessa.
Työurien pidentäminen kolmella vuodella on linjapäätöksenä hyvä ja
tarpeellinen. Toivottavasti nyt pystytään myöntämään,
kuinka tarpeellinen keskustelunavaus asiassa oli, että päästään nopeimmalla
mahdollisella aikataululla arvioimaan asiantuntijatyöryhmien
esityksiä työelämän kehittämisestä.
Tässä kiistelyssä ei ole ollut häviäjiä ja
voittajia. Asiasisällön osalta voittajia ovat
tulevat sukupolvet.
Ajassa eläminen vastuullisesti on leimannut Vanhasen
kakkoshallituksen työtä. Pidän erityisen
merkittävänä sitä, että samalla
kun eletään tiukasti nykyhetkessä ja
reagoidaan sen mukaisesti, esitetään vastuullisesti
keinot, joilla lisävelka saadaan aikanaan maksettua. Politiikkariihen periaatepäätöksistä
välittyy
vahva viesti nuoremmille sukupolville, ettemme jätä vastuun
kantamista ainoastaan heille, vaan varaudumme välttämättömillä toimilla
jo nyt.
Kokonaisuudessaan tämä keskustelunavaus on
ollut hyödyllinen, sillä ilman hallituksen ulostuloa
työhyvinvointia olisi tuskin nostettu esiin niin voimallisesti
kuin se nyt on noussut. Työelämän laadun
kehittäminen ja työssäjaksamisen edistäminen
ovat asioita, jotka ansaitsevat keskeisen huomion poliittisilta
päättäjiltä. Näihin
aiheisiin tarttuminen on inhimillisesti oikein, ja kokonaisuutena
tästä hyötyvät kaikki suomalaiset.
Kun nyt tartutaan työelämän kehittämiseen, uskon,
että olemme hyvässä iskussa nousukauden
alkaessa, varsinkin, kun kehittämistyöhön käydään
yhtenä rintamana ja parhaat mahdolliset asiantuntijat ovat
rivissä. Nyt tälläkin salilla on käytännössä mahdollisuus
osoittaa, että se on vastuullisesti viemässä yhteiseksi
koettua tavoitetta eteenpäin. Pitää olla
valmis myös siihen, että linjapäätös
työurien pidentämisestä kolmella vuodella
ei realisoidu pelkällä työhyvinvoinnin
parantamisella. Edessä ei siis ole vain helppoja päätöksiä.
Varmaa on, että tulevaisuudessa joudutaan puuttumaan ikärajoihin,
käyttämään porkkanaa ja sitä keppiäkin.
Työhyvinvointia on meillä tutkittu ja kehitetty
varsin paljon. Nyt on tärkeää jalostaa
parhaat palat paketiksi, joka voidaan työstää poliittisiksi päätöksiksi.
Toisaalta asia kiertyy vahvasti myös koulutuspoliittiseksi,
ja meidän onkin rinnalla vahvasti arvioitava koulutusmäärien
tasapainoa sekä sitä, työllistyvätkö suomalaiset
koulutustaan ja odotuksiaan vastaaviin töihin. Pelkästään uran
loppupäätä petraamalla eivät
työurat pitene eikä työssä jaksaminen
parane. Laatuponnistelujen pitää lyödä läpi
koko työuran mittaisina. Tässä yhteydessä on
syytä paneutua myös työn ja perheen yhteensovittamiseen
työtä tekevien vanhempien näkökulmasta.
Arvoisa puhemies! Tällä hallituksella on varaa
joustaa eläkeiän nostopäätöksessään.
Näin päähuomio keskusteluissa ja työskentelyssä saatiin
siirtymään oikeaan sisältöön,
työelämän laadun kehittämiseen.
Toivottavasti oppositionkin rahkeet riittävät
osallistua tähän keskusteluun rakentavasti ja
konkreettisin avauksin, vaikka näkökulma onkin
muuttunut pelkästä arvovalta- tai vallattomuuskeskustelusta
varsinaiseen asiaan, sisältöihin, joita jo hallitusohjelmassa
ja puolivälin riihessä peräänkuulutettiin.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä todeta,
että tilanne välikysymyksen osalta on täysin
erilainen kuin oletin sen olevan vielä aamulla ja vielä tänään
iltapäivälläkin, kun ryhmässä tätä asiaa
käsiteltiin. Olimme saaneet erilaisia viestejä ja
huhuja siitä, että työmarkkinajärjestöt
ja hallitus ovat päässeet yhteisymmärrykseen
ja hallitus peruu eläkeiän alarajan nostamisen
63 vuodesta 65 vuoteen.
Eduskunta on tänään yrittänyt
saada selkeää vastausta hallitukselta, onko näin
todellakin tapahtunut. Hämmästyttävää on,
ettei hallitus vastaa suoraan eduskunnan tekemään
välikysymykseen vaan viittaa jatkuvasti työmarkkinoiden kanssa
tehtyyn paperiin. Tämä on eduskunnan ja kaikkien
niiden 200 000 kansalaisen halveeraamista, jotka olivat
allekirjoittaneet adressin, jossa vastustettiin eläkeiän
alarajan nostamista sekä hallituksen yksipuolista sanelupolitiikkaa.
Lähes neljän tunnin eduskuntakäsittelyn
jälkeen ministeri Katainen sanoi vihdoin ääneen sen,
mitä tilanteesta saattoi tulkita: hallitus siirtää asian
työryhmän valmisteltavaksi tavoitteenaan nostaa
ihmisten eläkeikärajaa. Oli ymmärrettävää,
miksi ministeri Vanhanen ei sitä halunnut sanoa ääneen
vaan puhui jatkuvasti eläkkeelle siirtymisen ikärajan
nostamisesta, joka on täysin eri asia kuin lain määrittämä eläkkeen
alaraja. Tavoitetila hallitukselta ei siten ole muuttu-nut. Aika
tulee näyttämään, kuinka tämän
osalta hallitus tulee käyttäytymään
ja etenemään.
Kun hallitus otti käyttöönsä yksipuolisen
sanelulinjan ja irtisanoutui sopimuksen kulttuurista, vaikutukset
kansalaisten keskuudessa ja työmarkkinajärjestöissä olivat
rajut. Hallitukselle selvisi melko nopeasti, ettei yksipuolisesti
sanelemella ja käskyttämällä muuteta
työmarkkinoita eikä ihmisten käyttäytymistä.
Näinä vaikeina aikoina jos milloin tarvitaan vahvaa
sitoutumista yhteiseen tekemiseen ja tavoitteisiin. Tämä on
varmasti meidän kaikkien yhteinen tavoite. Ainoastaan siten
pääsemme eduskunnan yhteiseen tavoitteeseen nostaa
eläkkeelle siirtymisen ikää nykyistä myöhemmäksi.
Arvoisa puhemies! Pitkäjänteinen, vakaa eläkeuudistus
toteutettiin vuonna 2005. Uudistuksen tavoitteena on ollut nostaa
eläkkeelle siirtymisen ikää, ja tähän
suuntaan on edettykin. Suurimpina syinä eläkkeelle
jäämiseen ennen varsinaista eläkeikää ovat
työkyvyttömyys ja työntekijöiden
siirtyminen niin sanottuun työttömyysputkeen.
Näihin asioihin on nyt puututtava työryhmässä niin,
että ihmisillä on aidosti mahdollisuus jatkaa
työelämässä ja siten myös
pidentää työuraa ja parantaa eläkettään.
Yhteiskunnan ja meidän jokaisen etu olisi, että jäisimme
eläkkeelle hyväkuntoisina ja entistä myöhemmin.
Meidän on satsattava ihmisten työkyvyn parantamiseen
ja hyvinvoinnin vahvistamiseen. Suurimmat satsaukset on keskitettävä työelämän laadun
kehittämiseen ja työhyvinvoinnin parantamiseen
esimerkiksi johtamista ja työyhteisöjä kehittämällä.
Lisäksi terveyden edistämistä on painotettava
ja kehitettävä entistä enemmän. Myös
työ- ja elinkeinoelämän on otettava nykyistä suurempi
vastuu ihmisten mahdollisuudesta olla pitempään
töissä. Tämä tarkoittaa myös
sitä, että työolosuhteissa otetaan huomioon
työntekijöiden eri elämäntilanteet.
Se tarkoittaa työntekijälähtöistä joustamista,
työaikajoustoja ja nykyistä suurempaa vastuuta
myös työterveyshuollolle.
Arvoisa puhemies! Täällä on jo monipuolisesti
puhuttu työelämän kehittämisen
tärkeydestä keinona myöhentää ihmisten
eläkkeelle siirtymisikää, joten en keskity
siihen enempää. Työelämän
kehittämisen lisäksi on erittäin tärkeä parantaa
ihmisten terveyttä ja yleistä hyvinvointia. Työssäjaksaminen
ja työurien pidentäminen edellyttävät
ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä.
On ehdottoman tärkeää, että me
puhumme tämän asian yhteydessä myös
ihmisten terveydestä ja työkyvystä tai
työkyvyttömyydestä. Meillä on
Suomessa noin 260 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa
ihmistä. Meillä jää vuosittain
työkyvyttömyyseläkkeelle noin 27 000
ihmistä, joista vajaat 7 000 on alle 44-vuotiaita.
Eläköitymiskeskustelussa on otettava mukaan koko
elämänkaari. Me vaikutamme ihmisten hyvinvoinnin
ja terveydentilan kehitykseen jo neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta
alkaen. Me emme voi keskittyä ainoastaan ikääntyvien
ihmisten terveydenhoitoon. Me tiedämme, että terveyserot
ovat maassamme jo nyt suuret ja ne ovat jatkuvasti kasvussa. Hallituksen
politiikka on valitettavasti ollut omiaan lisäämään
terveyden epätasa-arvoa, vaikka tavoitteen pitäisi
olla päinvastainen. Muistamme hyvin vuoden takaa terveydenhuollon
asiakasmaksujen korotukset, jotka ovat osaltaan lisäämässä eriarvoisuutta
terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa. Pienituloiset, huonommin
koulutetut ihmiset ovat sairaimpia, ja he myös pääsevät
huonoimmin terveyspalveluiden piiriin kuin korkeasti koulutetut,
hyvätuloiset ihmiset.
Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut pitkän
aikavälin (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) skenaariolaskelmia
sosiaali- ja terveysmenojen kehityksestä. — Jatkan
tätä sitten seuraavassa.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Kanadalainen kirjailija, tutkija Naomi Klein
käy vuosi sitten ilmestyneessä uudessa kirjassaan
Tuhokapitalismin nousu läpi sitä, miten erilaiset
heikennykset työntekijöiden ja muiden pienituloisten
toimeentuloon on eri puolilla maailmaa käyty läpi.
Kleinin johtopäätös on se, että kaikkialla
on käytetty hyväksi kriisejä. Kansalaiset
ovat kriisipropagandan paineessa ymmällä, ja vastarinta
on yleensä silloin heikompaa.
Näin toimii myöskin Vanhasen porvarihallitus.
Kyllä se käyttää selvästi
tätä talouskriisiä hyväkseen
ajaessaan läpi sille mieluisia niin sanottuja rakenteellisia
ratkaisuja. Poistaessaan työnantajan kelamaksun se tulee
toteuttaneeksi ratkaisun, joka on ollut vuosikymmeniä työnantajien
vaatimuksena. Seurauksena on miljardin euron vuosittainen aukko
perusturvassa, perustur-van rahoituksessa, mikä tulee olemaan
jatkossa hyvin vahva perustelu sille, miksi perusetuuksia ei voida
korottaa. Kysehän on siitä, että vaikka kerätäänkin
se nyt menetetty miljardi, niitä lisärahoja ei
sitten kuitenkaan olla hankkimassa perusturvaetuuksien parantamiseen.
Myös eläkeiän nosto on ollut pitkään
tavoitteena. Nyt kriisioloissa hallitus on katsonut ajan olevan
sopivin tämän hankkeen läpi runnomiseksi.
Miksi sitten kansa vastustaa eläkeiän nostoa? Siksi,
että se tietää realiteetit. Meillähän
on nyt käytössä 63—68 vuoden
joustava vanhuuseläke, mutta tosiasiassa eläkkeelle
joudutaan keskimäärin jo 59,4-vuotiaana siksi,
että työelämä on monien tehtävien
osalta aivan liian kovaa ja kuluttavaa. Ei kerta kaikkiaan pystytä jatkamaan
töissä, ei jakseta, ja kolmas syy on sitten vielä se,
että työnantajat sanovat erityisesti ikääntyneitä työntekijöitä irti
ja näin varsinkin tällaisen laajan kriisin oloissa.
Puheet ovat kauniita työurien pidentämisestä,
mutta teot ovat ihan toista.
Mitä sitten nyt on tapahtumassa tämän
tämänpäiväisen sopimuksen osalta?
Siinä sopimuksessa lähdetään
siitä, joka sopimus siis on tehty hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen
välillä, että etsitään
vaihtoehtoa tälle Vanhasen aiemmin esittelemälle
65 vuoden eläkeiälle. Etsitään
vaihtoehtoa, mutta jos vaihtoehtoa ei löydy, niin sitten palataan
tähän alkuperäiseen esitykseen. (Ed. Heinäluoma:
Ei palata!) — Kyllä, siis tämän
logiikan mukaan, mikä Vanhasen paperissa on. — (Ed.
Mieto: Mä oon tällä hetkellä 59,4,
näkemiin!) — Tasan keskimäärin,
ja minä ymmärrän, että hiihtäjä puolustaa
aina toista hiihtäjää. Sen pitää ollakin
näin. Solidaarinen pitää olla.
Jos ei löydy näitä keinoja, jotka
Vanhanen sitten mittoilee, niin sitten palataan siihen hänen
alkuperäiseen esitykseensä. Mitä ovat
sitten ne keinot, joita sitten nyt ollaan hakemassa, jotka voisivat
tehota? Minä en usko yhtään näihin
kauniisiin puheisiin, että työhyvinvointia lisätään
niin rajusti, että kyllä tästä se
todellinen eläkeikä nousee, joka nyt on se 59,4
vuotta. Ne ovat puheita. Todellisuus on paljon karumpi. Siellä on
kovuutta yhä enemmän. Me olemme siirtyneet pörssikapitalismin
maailmaan. Eihän nyt hallitus uskalla edes kuiskata monissa
tilanteissa pörssiyhtiöille mitään,
vaikka on hyvinkin isot ratkaisut tekeillä. Nyökytellään
vain.
Tämä eläkeikäkeskustelu
on kaukana todellisuudesta. Muistan keskustelun, kun käytiin
palomiesten eläkeiästä iso vääntö.
Se nostettiin 63 vuoteen ja puhuttiin, että kyllä siellä,
kun hyvin töitä järjestellään,
tämä homma hoituu tässäkin eläkeiässä.
Nyt todellinen palomiesten eläkkeellelähtöikä on
52 vuotta ja eläkeikä on 63 vuotta. Tämmöistäkö tämä koko
keskustelu on? Haipuillaan ja haaveillaan, ja todellisuus on ihan
toista. Todellisuus työelämässä on
kovenevaan suuntaan.
Mihin päädytään, jos ei
nyt Vanhaselle mieluisia ratkaisuja tule ja hän palaa tähän
omaan kovaan, karuun linjaansa? Siellä on kaksi isoa ratkaisua,
joita varmasti tullaan sitten käyttämään,
ja ne ovat ne, että työkyvyttömyyseläkkeelle
pääsyä vaikeutetaan ja eläkeputki
suljetaan. Ne ovat karuja ja kovia ratkaisuja, sillä työkyvyttömyyseläkkeelle
pääsy on jo nyt vaikeaa. Noin 22 prosenttia hakemuksista
hylättiin viime vuonnakin. Ne ihmiset, jotka hylyn saavat,
ovat sitten todella surkeassa jamassa. Myös eläkeputkea
tarvitaan, sillä jos ikääntynyt joutuu
työttömäksi, niin se vaan tapahtuu nykymenossa.
Joku väylä pitää olla kunnialliseen
eläkkeelle siirtymiseen. Mikä se väylä sitten
tulee olemaan, kun tämä eläkeputki tukitaan?
Ensin ansiosidonnaista, sitten työmarkkinatukea ja lopulta
toimeentulotukea pahimmillaan ja sitten huono eläke. Kovuutta
tässä on takana hirmuisen paljon, ja kovuuttahan
tänne tuotetaan muutenkin tähän kapitalistiseen
maailmaan nyt.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Totean heti aluksi, että on erittäin
myönteistä, että yhteisymmärrys
eläkekiistan ratkaisemiseksi on syntynyt hallituksen ja
työntekijäjärjestöjen kesken
tänä aamuna. Olen myös hyvin tyytyväinen
siihen, millä tavalla hallitus on tänään
välikysymykseen vastannut eli hallituksen ja työntekijäjärjestöjen
tekemän sopimussisällön tietyllä tavalla
avaten.
Hyvää tässä pari viikkoa
kestäneessä keskustelussa on se, että nyt
ehken tässä maassa ymmärretään
laajemminkin se, millaisesta kokonaisongelmasta kaiken kaikkiaan
tässä asiassa on kysymys. Jos vuonna 2030 meillä on
peräti 600 000 yli 65-vuotiasta enemmän
kuin nyt, hyvä niin, mutta ongelma tulee siitä,
että meillä on silloin yli 200 000 työikäistä vähemmän
kuin nyt eli olemme pysyvästi siirtymässä tilanteeseen,
jossa työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin
työmarkkinoilta eläkkeelle poistuvat ikäluokat.
Esimerkiksi omassa kotimaakunnassani Kainuussa jo tällä hetkellä eläköityvien
enemmistö työmarkkinoille tulijoihin verrattuna
vähentää Kainuun työvoimaa noin
500 hengellä vuosittain tilanteessa, jossa huoltosuhde
on kaiken kaikkiaan maan heikoin. On pakko tehdä jotain.
Nyt tänään hyväksytyn sopimuksen
mukaan työntekijäjärjestöillä on
sitten vuoden loppuun saakka aikaa hakea keinoja muun muassa työssäoloiän
jatkamiseen. On erittäin hyvä, että sopimus
kiistaan löytyi, varsinkin tilanteessa, jossa kaikki osapuolet
ovat samaa mieltä työssäoloiän
jatkamisesta.
Oli mielenkiintoista lukea muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen
johtajan Jaakko Kianderin haastattelua Kalevassa 8.3., jossa hän toteaa,
että eläkeiän nosto ei ole perusteiltaan väärä,
sillä jossakin vaiheessa alaikärajaa olisi pitänyt
tarkistaa ylöspäin. Edelleen hän tuossa haastattelussaan
jatkaa, että sinänsä työurien
pidentyminen on hyvä asia. Tästähän
tässä keskustelussa on hyvin pitkälle
ollut kysymys. Työssäoloikää on
kyettävä nostamaan jo näistä edellä mainituista
syistä — eliniän pidentymisen vuoksi,
työeläketurvan taloudellisen kestävyyden vuoksi — eli
on kaiken kaikkiaan löydettävä keinoja,
joilla muun muassa nuorempien työeläketurva voidaan
tulevaisuudessa turvata.
Aivan keskeistä on tietysti se, millä tavoin työssäjaksamista,
työssä viihtymistä voidaan parantaa.
Eräitten haastattelututkimusten mukaan ratkaisevinta yli
63-vuotiaitten työssä jatkamiselle on hyvä terveys,
työssä viihtyminen, esimiesten arvostaminen — eli
siis asioita, joihin voidaan vaikuttaa alkaen kansanterveyden edistämisestä.
Omalta osaltaan hallitus on näitä toimenpiteitä linjannut,
mutta on äärettömän tärkeää,
että myös työnantajajärjestöt
ja työnantajat paneutuvat henkilöstön
työssäjaksamiseen. Nyt olen ollut panevinani merkille,
ettei esimerkiksi EK ole juurikaan tähän keskusteluun
halunnut nyt kahden viikon aikana osallistua.
Arvoisa puhemies! Poliittista demokratiaa tarvitaan määrittämään
tavoitteet ja päämäärät,
niin myös näissä eläkekysymyksissä.
se, miksi sanon näin, johtuu muun muassa paljon puhutusta
sosiaalituposta. En nimittäin lainkaan pitänyt
siitä, että siinä työmarkkinajärjestöt
tietoisesti unohtivat työmarkkinoitten ulkopuolelle jääneet,
vanhat, syrjäytyneet, köyhimmät kansalaiset.
Tämä tapahtui vahvistamalla perusturvan ja ansiosidonnaisen
turvan välinen kiinteä sidos, eli köyhyys
ikään kuin betonoitiin tällä sopimuksella. On
siis aivan välttämätöntä,
että poliittinen kenttä on vahvasti mukana myös
työeläketurvan kehittämisessä.
Arja Karhuvaara /kok:
Arvoisa puhemies! Kuten täällä tänään
on jo moneen kertaan todettukin, jatkossa on erittäin tärkeää kehittää työelämää ja
ihmisten asennetta työn tekoon ja työn antamiseen.
Kaikki me tiedämme, miksi tulevaisuudessa eläköitymisikää ja
työssä jaksamista aktiivieliniän kasvaessa
on pidennettävä, jotta vain noin yhden lapsen
työelämään synnyttäneet suuret
ikäluokat voidaan ja on varaa myös hoitaa ilman,
että palveluja on henkilöstöpulan ja
puuttuvan likviditeetin takia pakko leikata tai on tarpeen väsyttää pienenevä työntekijäjoukko
eli omat lapsemme tolkuttoman suuren verotaakan alle.
Kansaa on ajoittain nyt ja tulevaisuudessakin muistutettava
edelleen siitä, että suuren osan eläkkeistä maksavat
aina senhetkiset työssäkäyvät
sukupolvet. Tosin tänään vähän
vaikutti siltä, että liiallinen kertominen niin
kuin pilaisi SDP:n ja ehkä vähän jäsenkatoa
potevien ammattiliittojenkin kannatuksennostokampanjaa, johon varmaan
nämä adressitkin liittyvät. Vaikka liikunta onkin
yksi tapa yleensä parantaa työkykyä,
niin täällä salissa huitominen minkälaisella
koreografialla tahansa ei kyllä tätä asiaa
kuitenkaan pitkällä tähtäimellä pelasta.
Herra puhemies! Työelämän kehittäminen
on todella tärkeä osa myös järkevää ikääntymispolitiikkaa.
Yksi ajateltava keino voisi olla tukea taloudellisesti työnantajia
matalapalkkatuen kaltaisin keinoin myös työkyvyltään
madaltuneiden, ikääntyvien työntekijöiden
työllistämisessä. Kun Tilastokeskuksen
ja työministeriön tilastojen mukaan työvoimaa
todella poistuu vuoteen 2020 mennessä noin 913 000
henkeä eli vuodessa 57 000 henkeä, niin
meidän on pakko työllistää kaikki
osittainkin työkykyiset suomalaiset. Se tapahtuu paitsi
osa-aika- ja työpankkityöllistämistä tukevilla
toimenpiteillä, myös työkykyyn tavoitteellisesti
ja tutkitusti vaikuttavalla kuntoutuksella, jonka toteutuminen onnistuu
aidosti työterveyshuollon ja työnantajan tykytoimien
avulla vain silloin, kun työntekijä ottaa myös
itse vastuun omasta työkyvystään. Muuten kaikki
lomailu-, viihtymis- ja voimistelutoiminta pitkin metsiä poliittisin
perustein rahoitetuissa kylpylöissä on pelkkää rahan
tuhlausta eikä johda todellakaan haluttuun pitkäkestoiseen
lopputulokseen.
Kelan roolia ja rahoitusta — korostan — asiallisesti
toteutetussa, työkykyä korostavassa ja työkykyyn
tähtäävässä harkinnanvaraisessa
kuntoutuksessa on vahvistettava ja kenties lakia yli 65-vuotiaiden
työssäkäyvien kuntoutuksesta muutettava
tukemaan työssä jaksamista joko siirtämällä kokonaan
se kuntoutus kunnilta Kelalle tai velvoittamalla aidosti kunnat
hoitamaan nykyisinkin niille kuuluva ja pääosin
laiminlyöty ikäryhmä.
Haluttuun lopputulokseen sitä vastoin johtaa asenne
työhön, työllistämiseen ja yhteiseen
hiileen puhaltamiseen. Median ja ammattiyhdistysliikkeen vastuu
uutisoinnissa on olennainen. Niin kauan kuin työn tarjoamista
pidetään työnantajan harjoittamana riistona
ja työntekijää riiston kohteena, ei tietyissä varsinkaan
matalan koulutuksen töissä työviihtyvyys
ja asenne työntekoon muutu. Kannustavaa ja työhenkeä parantavaa
sitä vastoin on ajatella, että on kivaa, että joku
ihminen tai yhteisö on perustanut työpaikan, jolla
minä saan palkkaa, kavereita ja mahdollisuuden elättää perheeni,
ehkä koska en ehdi, viitsi, uskalla tai voi itse ryhtyä yrittäjäksi,
ja että on kivaa tehdä yhdessä yrityksen
menestyksen eteen työtä, jotta turvallisin mielin
voi luottaa työpaikan säilymiseen. Menestyvä yritys
on turvallinen työpaikka ja myös palkoissaan hyvä.
Lopuksi, herra puhemies, ehkäpä työasenteeseen
perustuu myöskin se, että suomalaisista yrittäjistä suurin
osa on pien- ja mikroyrittäjiä ja yrittäjät
ovat myös haluttomia kasvattamaan yritystään.
Toisaalta yrittäjien yleinen tyytyväisyys työhönsä ja
kyky sekä ennen kaikkea halu tehdä työtä yli
virallisen eläkeiän, joka nyt tosin yksityissektorilla
on jo 65 vuotta, on myös selkeä. Tosin peilin
toisella puolella ovat ministeri Hyssälänkin aiemmin
mainitsemat matalapalkkaiset naiset myöskin yrittäjinä.
Varsinkaan kilpailuilla palvelumarkkinoilla yrittäjien
likviditeetti ei mahdollista (Puhemies: 5 minuuttia!) moninkertaisesti
yli palkansaajien tason menevän yrittäjäeläkeprosentin
maksamista. Niissä piireissä ei uskalleta ajatella
koko eläkeikää, mutta ei myöskään
surra työssä viihtymättömyyttä eikä haukuta
joskus kapeankin leivän antavaa työnantajaa, asiakasta.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus toimi todella viisaasti, jotta
se sai sovun keskeisten työmarkkinajärjestöjen
kanssa kalkkiviivoilla. Asiasta noussut kohu ja kiivas mielipiteenvaihto
tuntuivat painavan taustalle asioiden todellisen tilan. On kuitenkin
myönnettävä, että esityksen
ulostulo, koreografia, oli harkitsematon ja provosoi yhteiskunnallista
keskustelua.
Tämänpäiväisten päätösten
ja saatujen tulosten taustalla on halu kunnioittaa suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa
toteutettua kolmikantajärjestelmää. Hallitus
ei kuitenkaan lähtenyt eläkeiän nostoon
kevyin mielin ja vastuuntunnottomasti, kuten oppositio kärkkäästi
väittää. Kukaan ei voi kieltää sitä,
että suomalaisilla on käsissään
hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa vakava työvoimapula
ja suuri eläkeläisväestö. Jotain
on pakko tehdä pikaisesti, ei vasta silloin, kun akuutti
ongelma on jo käsissä. Hallituksen suunnittelema
esitys oli ehkä jopa maltillisempi kuin tulevaisuuden näkymät
ja tarpeet edellyttävätkään.
Eläkeiän nosto on takuuvarmasti asia, joka
saa osakseen kritiikkiä kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta.
Kukaan selväpäinen ei tällaista päätöstä lähde
tekemään, jos ei ole ehdotonta tarvetta niin tehdä.
Asiaa selvittävässä eläketyöryhmässä pyritään
nyt löytämään kaikille osapuolille
helpoimmin hyväksyttävä ratkaisu. Eläkeiän
porrastettu nostaminen on tarpeellinen. Julkinen talous on saatava
pysymään tasapainossa niin nyt tässä taantuman
vaiheessa kuin sen jälkeenkin ja ennen kaikkea sen jälkeen.
Alkuperäisenkään päätöksen
taustalla ei ollut halu heikentää ikääntyvien
ihmisten mahdollisuuksia pysyä työmarkkinoilla
tai pienentää heidän perustoimeentuloaan.
Hallituksen tekemä päätös ei
myöskään tarkoittanut eläkkeiden
leikkaamista. Työuria halutaan pidentää vain
siksi, että vältyttäisiin muilta radikaaleilta
toimenpiteiltä, kuten veronkorotuksilta ja erityyppisiltä leikkauslistoilta.
On päivänselvää, että jokainen meistä haluaa
jäädä eläkkeelle entistä hyväkuntoisempana
työurien jälkeen. Voimassa oleva eläkejärjestelmä ei
mitä ilmeisimmin ole tarpeeksi kannustava, koska ihmiset
jäävät eläkkeelle monesti jo
alle 60-vuotiaina. (Ed. Tennilä: On pakko jäädä,
jos sairastuu!) — Tämäkin pitää paikkansa,
ja tämä on aivan hyväksyttävää. — Tilanne
on tunnistettu ongelmalliseksi ja siksi sitä on lähdetty
korjaamaan.
Arvoisa herra puhemies! Työuria on pystyttävä pidentämään
tavalla tai toisella. Tärkeintä on tietenkin saada
nuoret nopeammin työelämään. Siksi
esimerkiksi opintotukijärjestelmää kehitetään
siihen suuntaan, että opiskelujen ohella ei tarvitsisi
käydä töissä. Työelämän
kehittäminen ja työhyvinvoinnin parantaminen kuuluvat
olennaisena osana hallituksen politiikkaan. Niillä halutaan
lisätä työssä käyvien
jaksamista. Eläkeikärajan nosto on siis vain yksi
osa kokonaisuutta, joka tähtää työssäkäyvien
määrän pitämiseen tarvitulla
tasolla. On myös tärkeää keskustella siitä,
miksi suomalaisten työura on muita pohjoismaalaisia selkeästi
lyhyempi ja miten sitä voidaan pidentää.
Välikysymyksessä todetaan, että hallitus
on toimillaan vahingoittanut suomalaisen yhteiskunnan ilmapiiriä.
Tässä kohden on pakko tehdä kysymys,
eikö juuri oppositio itse asiattomilla yleislakkouhkauksillaan
ole vahingoittamassa tätä luottamuksen ilmapiiriä.
(Ed. Rönni: Meiltä ei tullut ensimmäistäkään
uhkausta! Pitää miettiä, mitä puhuu,
edustaja!) On tekopyhää puhua luottamuksesta,
kun omat pyrkimykset tähtäävät selkeästi
yhteiskunnallisen epäjärjestyksen luomiseen aina
sopivan tilaisuuden tullen.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan minä ymmärrän
tätä pääministeri Vanhasen oivallusta
sieltä Rukan lumilta. Kun itsekin harrastan kuntourheilua,
niin kuin täällä joidenkin kollegoidenkin
hyvin tiedän harrastavan, niin ymmärrän,
että pitkällä lenkillä ajatus kulkee
aika reippaasti ja tulee aika hurjia ideoita välillä mieleen.
Ongelma tässä Rukan lumilla tulleessa ideassa
oli vaan se, että se oli lennokas mutta täysin
hölmö idea. Sen vuoksi, kun tänä aamunakin
juoksin tuolta omasta vaalipiiristäni tänne valtiopäiville
Helsinkiin, niin ajatus oli kirkas ja monenlaisia ideoita pyöri
mielessä. Tässä mielessä ymmärrän,
että myöskin pääministeri Vanhasella
on saattanut lamppu syttyä, mutta väärä lamppu
ja väärässä asiassa.
On ihan ymmärrettävää, että oppositio
käy, voisiko sanoa, sutena hallituksen kimppuun, kun tämmöinen
hölmö esitys tehdään. Aivan
ymmärrettävää on se, että palkansaajajärjestöt
reagoivat ja kansalaiset reagoivat lähes 200 000
adressivetoomuksella ja kyselyjen mukaan kaksi kolmasosaa kansalaisista
tuomitsi tämän eläkeiän väkivaltaisen
kahden vuoden nostoehdotuksen. Tämä on ihan luonnollinen
reagointi. Onneksi se oli voimakas ja päättäväinen.
Mutta tämä hallituksen vastaus tähän
konkreettiseen välikysymykseen on kyllä selvästi muuta
kuin selkeä. Tässä lukee niin, että haetaan jo
vuoden loppuun mennessä vaihtoehtoisia malleja hallituksen
linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta. Jos
siinä olisi lukenut niin, että haetaan vuoden
loppuun mennessä vaihtoehtoisia malleja hallituksen pyrkimykselle
eläköitymisikärajan nostamisesta, se
olisi ihan toinen, mutta tässä haetaan nimenomaan
vaihtoehtoisia malleja eläkeikärajan nostamiselle.
Tämä kyllä selittää sen,
että ei kukaan ministereistä suoraan vastannut
välikysymykseen, että hallitus on vetänyt
ehdotuksensa eläkeikärajan nostamisesta pois,
koska todellisuudessa ja tämän tekstin mukaan
hallitus ei ole myöskään siinä perääntynyt. Tämä on
meidän oppositiossa otettava hyvin vakavasti ja toivottavasti
otetaan myöskin työmarkkinajärjestöissä ja
kansalaisten keskuudessa huomioon.
Tähän pääministerin vastaukseen
liittyy myöskin aika kovaa opposition vähättelyä,
kun pääministeri totesi, että hallituksella
ei ole samaa ylellisyyttä kuin oppositiolla, joka voi ajatella
vain seuraavia vaaleja. On tämä aika hurjaa puhetta pääministeriltä parlamentaarisessa
järjestelmässä, jossa sijaa on niin oppositiolle
kuin hallituksellekin.
Tähän nykyiseen eläkejärjestelmään,
joka on ollut kannustava, sisältyy hyviä ja huonoja
puolia. Hyviä puolia on se, että se on mahdollistanut eläköitymisiän
nostamista, mutta huonona puolena on se, että raskaita
töitä tekevät eivät ole oikeastaan
siitä paljonkaan hyötyneet. He eivät jaksa
edes siihen 63 vuoden ikään. Sitten kevyemmissä töissä olevat
pääsevät superkarttumalla hankkimaan
korkeampaa eläkettä, ja tällä tavalla eläkkeidenkin
erot ovat kasvaneet. Mutta onhan tämä nyt tietysti
paljon parempi ratkaisu kuin ennen vanhaan, kun oli työeläkejärjestelmä,
kun telakan runkolevyseppänäkin katsoin, että silloin kun
kaverit hankkivat urakkatöissä paljon rahaa, sitä ei
otettu huomioon eläkepalkassa ollenkaan, vaan viimeisten
vuosien mukaan sitten, kun he olivat siivoustehtävissä tai
varastoissa pienellä aikapalkalla, määräytyi
työeläke, ja sitäkään
työeläkettä he eivät pitkään
ehtineet nauttia, koska työ oli niin kuluttavaa.
Oikeudenmukainen eläkejärjestelmä olisi
se, että tehtävästä, työstä,
ammatista riippumatta kaikilla olisi keskimäärin
oikeus nauttia terveenä yhtä monta eläkevuotta.
Siihen pitäisi pyrkiä. Silloin täytyy
lähteä työelämän laadun
parantamisesta. Ikääntyviä työntekijöitä on
autettava, tuettava työaikajärjestelyillä,
seniorivapaajärjestelyillä, kuntoutuksella, iäkkäimmät
ammattityöntekijät voisivat olla enemmän
työhönopastajina, siirtää sitä osaamista
nuoremmille työntekijöille ja sillä tavalla
olla kevyemmissä töissä. Myöskin hyvä,
oikein kohdistettu kuntoutus on erittäin tärkeää.
Työelämässä on todella paljon,
kuten täällä on moneen kertaan todettu,
kehittämisen varaa, ja mieluummin voidaan porkkanoilla,
joustavuudella eläköitymisikää nostaa,
ei pakkokeinoilla, mitä hallitus tässä yritti
eikä ole siitä yrityksestä, ikävä kyllä,
nähtävästi vieläkään
luopunut.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Uotila sanoi, että on se hurjaa
parlamentarismia ollut nähtävissä tänä päivänä.
Minä sanon, että näin todella on hurjaa parlamentarismia,
kun oppositiopuolueen puheenjohtaja televisiossa kannattaa yleislakkoa. Se
on todella hurjaa parlamentarismia. Sitä minä en
olisi uskonut. Kuten aikaisemmin päivällä sanoin,
niin olen jopa nyt tullut siihen tulokseen, että meillä on
hurjempi oppositio kuin meillä on ay-liike ja kolmikantainen
valmistelu. Minä kannatan tätä sopimusta,
ja ette kai te, ed. Uotila, kuvittele, että kaiken kokeneet
ja kaikki neuvottelut käyneet ay-johtajat eivät
osaisi lukea sitä kohtaa 6, miten siinä todella
lukee.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ed. Ukkola antaa
nyt täällä väärää tietoa,
kun hän sanoo, että suurimman puolueen puheenjohtaja
on vaatinut yleislakkoa. (Ed. Ukkola: Kannatti!) Meidän
puheenjohtajamme ei ole kannattanut yleislakkoa tässä asiassa,
joten toivoisin, että ed. Ukkola tarkistaisi hieman asioita,
joita hän täällä tuo esille.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olen kritisoinut sitä sanamuotoa,
minkä pääministeri on vastauksessaan kertonut,
ja sen epäselvyyttä. Kun välikysymyksessä kysytään,
niin kyllä pitäisi kysymykseen tulla selkeä vastaus.
Sitä ei ole tullut.
Mitä tulee yleislakkouhkauksiin, vanhana pääluottamusmiehenä voin
sanoa, että paras lakko on se, mitä ei koskaan
tarvitse aloittaa. Kun työmarkkinajärjestöjen
osalta tuli tällainenkin vaihtoehto esiin, se tuli kentältä tulleen
palautteen kautta. Mutta onneksi sitten hallitus ainakin jossain
määrin peräytyi ja tämän
pitemmälle ei tarvinnut mennä, mutta aikamoisen
riskin Rukan lumilta pääministeri kyllä tähän
yhteiskuntaan toi.
Timo Kaunisto /kesk:
Arvoisa puhemies! Aluksi ed. Uotilalle: On todella hienoa,
että näytätte esimerkkiä kaikille
työssä käyville ja myös eläkeläisille
kuntoilemalla ja pitämällä kunnostanne
huolta. Se on tärkeä osa työssäjaksamista ja
myöskin hyvää oloa sitten mahdollisesti
siellä eläkkeellä. Tosin teidän
tapanne juosta vaalipiiristänne tänne työpaikalle
ei luonnistu ihan meille kaikille omista vaalipiireistämme,
mutta tavoitehan on hyvä.
Mutta kun viime syksynä käsittelimme täällä kuluvan
vuoden tulo- ja menoarvioesitystä, sanoin, että yhteiskunta
ei voi pitää huolta meistä, ellemme me
ensin pidä huolta yhteiskunnasta. Finanssikriisiä seuranneen
laman myötä huoli yhteiskunnasta ja etenkin sen
julkisesta osasta on konkretisoitunut. Saavutetuista eduista tulee
saavuttamattomia, ellemme pysty pitämään
talouden perustaa vakaana. Valtio on muiden lailla ajautunut velan
maksajasta sen ottajaksi. Nyt toteutetaan sekä hyvinvointipolitiikkaa
että elvytyspolitiikkaa, mutta velkarahalla.
Suomi ei ole yksin, eikä se ole yksin kansainvälisillä lainamarkkinoillakaan.
Kysymys on rahan hinnasta, ja vakavissaan oleva lainaaja saa rahansa
halvimmalla, jos sitä ylipäänsä on
saatavilla. Tämä on yksi syy siihen, miksi hallituskin on
vakavissaan nostanut suomalaisen työuran pidentämisen,
siis suomeksi työnteon lisäämisen, tulevan
vuosikymmenen ykköstavoitteeksi.
Työura onkin kuin salaojaputki. Siinäkin on kaksi
päätä ja paljon reikiä ja vähän
liitoksiakin välissä. Molempia päitä tarvitaan,
jotta putki voi toimia kunnolla, ja myös reikiä tarvitaan.
Mutta työputkea pitää pidentää molemmista
päistä, ja ylimääräisiä reikiä pitäisi
saada tukkoon. Työ on yhteiskunnan valtasuoni, jonka virrasta
hyvinvointimme rakentuu ja säilyy.
Hallituksen esitys eläkeiän nostamisesta on perusteltu
yritys pidentää putkea sen toisesta päästä.
Tästä tavoitteesta ollaan laajasti yhtä mieltä,
vaikka eduskunnan viime päivien keskustelusta on saanut
senkin kuvan, että työ, ja etenkin vanhemmalla
iällä tehtävä täyden
palkan ja arvostuksen työ, on hallituksen keksimä vitsaus Suomen
kansalle. Kuitenkin vastaava tavoite eläkeiän
nostoon on tapahtunut monissa naapurimaissamme vielä huomattavasti
korkeammalle. Myös vuoden 2005 eläkeuudistus,
jossa tavoiteikä laskettiin 63 vuoteen, mutta luotiin karttumabonus,
tähtää juuri samaan tarkoitukseen.
Hallituksen esityksen puutteena ei olekaan koettu tavoitetta,
vaan esitystapa. Koreografia ja taiteellinen vaikutelma ei tälläkään
kertaa ollut vahvan ay-tuomariston mieleen. On erikoista, että täällä ed.
Urpilainen pitää tätä päivää nyt kansanvallan
suurena päivänä. Harjoitettiinko nyt
uutta yleislakkodemokratiaa yleislakon uhkaa tukemalla, painostettiin
eduskunnan luottamusta nauttivaa hallitusta ja sen esitystä?
Olen varma, että tätä episodia hämmästellään SAK:nkin
tulevassa historiassa 10—20 vuoden kuluttua.
Mutta takaisin salaojaputkeen. Keskustelu eläkeuudistuksesta
on jälleen paljastanut suomalaisen työelämän
heikkoudet: huonon hengen monilla työpaikoilla, työpaikkakiusaamisen,
ikäsyrjinnän, työssäoppimisen
kehittymättömyyden ja johtajuuden monet puutteet.
Näissä ongelmissa lopulta piilee se kova ydin,
jonka ratkaisemalla pääsemme lähemmäksi
tavoiteltua eläkeikää. Nythän
putki vuotaa niin, että todellinen eläköitymisikä on
vain runsaat 59 vuotta, ja tässä myös
alueelliset vaihtelut ovat varsin suuria.
Voi vain kysyä, onko kiitelty koululaitoksemme sittenkään
niin kehittynyt ja oiva, jos työpaikoilla ei kyetä opastamiseen
ja oppimiseen. Koulutus on usein teoriapainotteista, ja uusi oppipoika
tai oppityttö kaipaisi vanhempaa kisälliä työparikseen.
Kiire ja näennäistuottavuuden tavoittelu on monilla
aloilla syönyt perinteisen työkulttuurin, joka
hitaudestaan huolimatta loi sitkoa ja kestävyyttä.
Oma lukunsa on puhtaaksiviljelty kiusaaminen, joka näyttää säilyvän
kansallisvitsauksenamme koulusta kunnalliskoteihin saakka.
Hallitus on tarttunut moniin työelämän
ongelmiin, mutta työuran pidentämisen tavoite
vaatii vieläkin laajempaa paneutumista ja myös
rahoitusta. Lasku työelämän korjaamisesta
ei kuulu kuitenkaan veronmaksajille. Kapitalistikin on pantava maksamaan
työelämässä tehdyistä virheistä.
Viime vuosien huikeat voitot monilla aloilla on tehty myös
työilmapiirin kustannuksella. Työssäjaksamisen
ongelmat on otettava vakavasti kaikilla työpaikoilla.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että hallitus pääsi
sopimukseen työmarkkinajärjestöjen kanssa
työuran jatkamisesta kolmella vuodella. Hallitus perääntyi
kahden vuoden tavoitteestaan ja sai sovinnossa enemmän
kuin oli ehdottanut. Parlamentaarisessa päätöksenteossa
hallitus ehdottaa ja eduskunta päättää.
Ilman hallituksen esitystä asiaan tuskin olisi näin
nopeasti tullut ratkaisua.
Kaikki eduskuntaryhmät ymmärtävät,
että työuria tulee jatkaa molemmista päistä,
koska tehtyjen työtuntien määrä Suomessa
vähenee joka vuosi. Jo tällä hetkellä meillä jää eläkkeelle 17 000
henkeä enemmän vuodessa kuin tulee työelämään.
Epäsuhta nopeutuu ja huoltosuhde heikkenee radikaalisti.
Jos joku väittää, että me olemme
työvuosinamme itse eläkkeemme maksaneet, hän
ei ymmärrä yhtälöä.
Totuus on, että meidän eläkkeemme jäävät
jälkipolvien maksettaviksi. Työuraa tulee jatkaa
myös alkupäästä ja saada nuoret
opiskelemaan nopeammin sekä myös saada heidät
työn syrjään aiemmin nopeuttamalla opintoaikoja.
Tähän tämä hallitus on jo pontevasti
puuttunutkin kehittämällä opiskelijoiden
sosiaalista asemaa opintotukia korottamalla jne.
Olen ollut ihmeissäni siitä uhosta, jolla
oppositio on eläkeasiaan puuttunut. Tulee muistaa, että ennen
vuoden 2005 uudistusta eläkeikä oli 65 vuotta.
Hallituksen ehdotus olisi siis ollut vain palaamista aiempaan hyvään
järjestelmään. Kansaneläkeikä on
heti kansaneläkelain voimaantulosta lähtien vuonna
1939 ollut 65 vuotta, vaikka elinajanodote tuohon aikaan oli naisilla
vain 60 vuotta ja miehillä vain 52 vuotta. Eliniänodote
on kasvanut huimaa vauhtia. Tällä hetkellä elinikä jatkuu
jokaista kalenterivuotta kohti 4 kuukaudella, kymmenessä vuodessa
3,4 vuodella, 30 vuodessa 10 vuodella. Tällä hetkellä eliniänodote
on Suomen naisilla peräti 83 vuotta ja miehilläkin
76 vuotta.
Vanhempi kaarti on myös parempikuntoista kuin koskaan
aiemmin. 90 prosenttia yli 75-vuotiaista elää tällä hetkellä kotona,
ja prosentti kohoaa koko ajan, mutta Suomi myös vanhenee EU-maista
nopeimmin. Esimerkiksi kun meillä 80-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu,
samassa ajassa 90-vuotiaiden määrä nelinkertaistuu.
Tarvitsemme yhä enemmän tehtyjä työtunteja,
jotta hyvinvointiyhteiskunnan kulut tulee maksettua. Suomessa tullaan
töihin Euroopan vanhimpina ja lähdetään
eläkkeelle Euroopan nuorimpina.
Arvoisa herra puhemies! Työuran jatkamisen mahdollistaa
työhyvinvoinnin kehittäminen. Julkiselle sektorille
ja yksityiselle puolelle tulee saada aikaan ikäohjelmat,
jotka koulutuksen, kuntoutuksen ja työviihtyvyyden parantamisen keinoin
mahdollistavat ja kannustavat jatkamaan nykyistä työuraa
pitempään. (Ed. Kuoppa: Mitäköhän
se työviihtyvyys on, ed. Rajala?) Myös työstä toiseen
siirtymistä ja tehtävien joustavaa keventämistä samalla
työpaikalla iän karttuessa tulee helpottaa.
Palomiesten eläkeikä on 65 vuotta. Vain harva
pelastusalan ammattilainen kykenee 64-vuotiaana kipuamaan kahdeksanteen
kerrokseen tikkaita pitkin raskaat savusukelluslaitteet selässään
ja aloittaa pelastustyöt ankarissa olosuhteissa. Olen tuon
kerran kokeillut ihan nuorena miehenä, ja raskasta tuntui
olevan. Palomiesten toimenkuvaa tulee voida keventää iän
myötä. Kotikaupunkini Oulun pelastuslaitokselta
on muistaakseni vain yksi palomies jäänyt normaalille
vanhuuseläkkeelle. Kaikkien muiden kohtalona on ollut varhaisempi
sairauseläkkeelle lähteminen.
Vertailu Pohjoismaiden välillä antaa myös perspektiiviä.
Jos Suomen ikäryhmittäiset työhönosallistumisasteet
nousevat Ruotsin, Tanskan ja Norjan tasolle, työvoimamme
pysyy lähes nykytasolla. Jos työurat pitenevät
samassa suhteessa eliniän odotteen kanssa, työvoimaa
voisi olla vuonna 2050 meillä jopa 140 000 nykyistä enemmän.
Eläkeikä on 65 vuotta useimmissa EU-maissa muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta. Naisilla on joissakin maissa miehiä matalampi
eläkeikä. Miksi työkuntoisia tulisi heittää kotisohvalle,
jos on kuntoa ja intoa jatkaa työuraa ja samalla ylläpitää huononevaa
huoltosuhdetta jossain ruodussa?
Meidän tulee kannustaa myös eläkeiässä olevia
jatkamaan työuraansa vaikkapa osa-aikaisina. Suomessa karsitaan
kuitenkin verotuksella ahkerat, innokkaat ja työkuntoiset
eläkeläiset töistä pois. Kun
meillä eläkeläinen tekee töitä, hänen
palkkansa ja eläkkeensä lasketaan yhteen, jolloin
progressiivinen veroprosentti nousee kohtuuttomaksi. Eikö meillä voitaisi
siirtyä Saksan malliin? Siellä eläkkeistä maksetaan
oma vero ja sen ohessa tehdystä työstä oma
vero. Tämä kannustaisi eläkkeellä olevia
työskentelemään pitempään.
Nykyinen 63—68-vuotiaiden superkarttuma nostaa eläkettä,
mutta samalla myös karsii työintoa palkan ja eläkkeen
yhteenlasketun veroprogression vuoksi.
Herra puhemies! Ihan loppuun: Työtä on paljon,
mutta Suomessa ovat perusasiat kunnossa, koulutus, tutkimus- ja
kehityspanokset mittavia sekä yleinen luottamus julkisvallan
instituutioihin edelleen lujaa. Nyt rakennetaan tulevaisuutta lapsia
ja lapsenlapsia varten.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rajala oli puheenvuoronsa perusteella
aika tyypillinen esimerkki tässä eduskunnassa
siitä, että ei ole minkäänlaista
tietoa, mitä se työelämä oikeasti
tänä päivänä on. Tehän
käytitte esimerkkinä palomiehiä. Te sanoitte,
että heillä on korkea eläkeikä. Niin
on, 63 vuotta. (Ed. Rajala: 65!) 63:han se taitaa olla joka puolella
kunnassakin nykyään, siitä lähtien
saa olla 68:aan, mutta palomiehet joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle
52-vuotiaina. Tämä tapahtuu sen vuoksi, että niissä hommissa
ei jakseta. Teillä ei ole minkäänlaista
käsitystä siitä, mitä ne työhommat
todellisuudessa ovat. Ne ovat paljon kovempia, rajumpia, kuluttavampia,
vaikeampia kuin täällä kuvitellaan. Tämä on
sisätyötä, mukavaa hommaa. Tulee väärä käsitys,
kun tämmöisiä hommia tekee, siitä,
mitä se todellinen työnteko on. Ei siellä jakseta,
ei siellä pystytä olemaan. Tässä tulee
tämmöinen kuvitteellinen juttu, että voihan
sitä panna vaikka 100 vuotta eläkeiäksi,
mutta ihmiset lähtevät alta kuusikymppisinä näissä kovissa
töissä sen vuoksi, etteivät pysty olemaan
pitempään.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Rajala totesi työtuntien määrän
vähenevän. Kyllä ne vähenevätkin,
kun osa-aikatyötä tehdään ja
työntekijöitä lomautetaan. Työtunnit
vähenevät silloin varmasti.
Lisäksi hän totesi työeläkemaksujen
kertymisestä. Edelleenkin työeläkemakuja
kerätään enemmän kuin maksetaan
työeläkkeitä, elikkä niitä kerätään
rahastoon enemmän. Lisäksi elinikäkerroin
tulee leikkaamaan eläkkeitä merkittävästi
ja sillä varmistetaan viimeistäänkin
se, että työeläkerahastot varmasti riittävät.
Lisäksi hän puhui, että eläkeläisten
pitää päästä töihin.
Eiväthän työnantajat pidä edes
niitä ihmisiä, jotka eivät ole eläkeikää lähelläkään
vielä, vaan sanovat tuhansittain ihmisiä irti.
Se tässä ongelma on, että työnantajat
eivät pidä ihmisiä töissä,
vaan antavat lopputilejä ja lomauttavat. Minkä tähden
sitten eläkeläisten, jotka saavat eläkkeen,
pitäisi olla töissä, kun ei pidetä edes niitä,
joilla olisi työikää jäljellä vielä?
Pidettäisiin edes ne töissä, ja sen jälkeen,
jos ne loppuvat, otettaisiin sitten niitä eläkeläisiä töihin,
jos he haluavat.
Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä ja ed. Kuoppa kyllä osuivat
mielestäni aivan oikeaan asiaan. Meillä on sellaista
työväkeä, joka ei yksinkertaisesti eläköidy
terveenä, koska se työ on niin kuluttavaa, että siitä ei
yksinkertaisesti eläköidytä terveenä.
Tämä on kyllä erittäin iso epäkohta.
Ei näitä ihmisiä saada millään
kestämään sitä työtä niin
pitkään.
Ed. Kuopan kanssa olen samaa mieltä myös siitä,
että kyllä on niin, että työantajat
eivät välttämättä halua
pitää ihmisiä töissä niin
myöhäiseen ikään. Kyllä tässä on
myös erittäin suuri ongelma. Isoissa yrityksissä tällä hetkellä 40-vuotiaille
nuorille ihmisille annetaan paketteja, että he voisivat
siirtyä talon ulkopuolelle. Kyllä siinä täytyy
motivoida myös työnantajia. Kyllä me aika
ison haasteen edessä tässä olemme. Olen kanssanne
samaa mieltä.
Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle: Minä olen lähtenyt
kyllä kotoa 13-vuotiaana ja elättänyt
siitä lähtien itseni ihan raskailla töillä,
metsätöissä, maatöissä jne.,
olen ollut merillä, olen ollut hyvin monessa, yli 20:ssä eri
ammatissa, niin että varmasti tiedän, mitä raskas
työkin teettää. Kun olin hyvin pieni
poika siihen aikaan, kooltanikin pieni, oli aika ankaraa tehdä samoja
töitä kuin raavaat merimiehet muun muassa.
Omassa puheenvuorossani puhuin muun muassa palomiesten asiasta
sillä tavalla, että työstä toiseen
siirtymistä ja tehtävien joustavaa keventämistä samalla
työpaikalla iän karttuessa tulisi voida helpottaa,
ettei kaikkien tarvitsisi tehdä enää samaa
työtä, niin kuin se tällä hetkellä on.
Ed. Kuopalle siitä, että väkeä pannaan
töistä pois: ehkä ed. Kuoppa on tässä salissa
ainoa, joka ei ole havainnut, että meillä on maailmanlaajuinen
lama meneillään, joten töitä ei
kaikille riitä.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on ilmoittanut luopuvansa
eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen ja sopinut yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa eläkkeellesiirtymisiän nostamiseen tähtäävien
toimenpiteiden yhteisestä valmistelusta, näin
lukee tiedotteessa. Tavoitteena on nostaa eläkkeellesiirtymisikää vähintään
kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tämä ilmoitus
on herättänyt tyytyväistä hyrinää,
kiistaton tosiasiahan on, että hallitus ja ennen kaikkea
pääministeri ovat joutuneet perääntymään
kansalaisten rajun reaktion edessä.
Omat yhteyteni ay-kenttään ovat välittäneet
jo tammikuun sosiaalitupouutisen jälkeen laajaa kiukkua
sosiaalitupossa sovittuja työttömyys- ja eläketurvan
heikennyksiä kohtaan. Monilla paikkakunnilla SAK:n järjestämät
sosiaalitupon selostustilaisuudet kääntyivät
jäsenistön mielenosoituskokouksiksi työttömyysturvan
heikennyksiä ja työnantajien kelamaksun poistamista vastaan.
Pääministeri Vanhasen esitys nostaa vanhuuseläkeikää jätti
sosiaalitupon sisältämät heikennykset
varjoonsa, nosti paineen palkansaajajärjestöissä ja
pakotti työmarkkinajohtajat jämäköitymään
ja jättämään Sata-komitean ja uhkaamaan
hallitusta jopa järjestöllisillä toimilla.
Nyt ovat palkansaajajärjestöt palanneet neuvottelupöytään.
Yhdessä vakuutellaan yhteisen valmistelun jatkuvan. Työntekijöiden
kannalta yhteiseltä valmistelulta ei voi odottaa paljon.
Puheet työssä viihtyvyyden parantamisesta, työn arvostuksen
lisäämisestä ja työterveyshuollon kohentamisesta
ovat välttämätön viikunanlehti, jonka
suojassa käydään kiinni karuihin leikkauksiin,
työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden
eli putken lakkauttamiseen, osa-aikaeläkkeen alasajoon
ja työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn
vaikeuttamiseen. Porvarihallituksella on nyt käsissään
kiristyskeino, eläkeiän korottamisesitys, ellei
palkansaajajärjestöissä suostuta ikääntyvien työntekijöiden
turvajärjestelmien purkamiseen. Tämä kyllä kävi
selkeästi ilmi pääministerin väistelyissä täällä päivällä.
Saattaa tuntua synkältä arviolta, enkä halua
olla ilonpilaaja, mutta mitähän ne voisivat olla
ne panostukset työviihtyvyyteen, työn arvostukseen
ja työterveyshuollon kohentamiseen, jos nuo toimenpiteet
eivät saa maksaa mitään ja jos niiden
toteutuksessa yrityksille ja työnantajille ei voida asettaa
mitään uusia velvoitteita?
Herra puhemies! Nyt pakastettu eläkeiän korotushanke
on osa talousneuvostossa tammikuussa esillä ollutta kokonaisuutta.
Talousneuvostossa ovat myös työmarkkinajärjestöjen
edustajat mukana. Ei hallituksen vaatimus tullut työmarkkinajohtajille
yllätyksenä, vaikka asiasta oltiin jyrkästi
eri mieltä. Meillä on itse asiassa käsillä tammikuussa
kasattu kokonaispaketti, jonka osasia ovat työeläkemaksujen
korottaminen ja siihen liittyen työnantajien vapauttaminen
kelamaksusta ja perusturvan rahoittamisesta. Tätä eläkerahastojen
kartuttamista kolmikantaeliitti piti julkisuudessa kaikkein tärkeimpänä osana sosiaalitupoa.
Niin se on, että eläkerahat, tuo yli 105 miljardin
euron potti osakesijoitusten 17 miljardin euron romahduksen jälkeenkin,
on se kultamuna, jota nämä kolmikantakoiraat hautovat
ja löytävät aina hurskaan yksimielisyyden työntekijöiden
maksurasituksen kiristämisestä ja eläketurvan
heikentämisestä. Kokonaisuutena työ-
ja kansaneläkkeiden sekä perusturvan rahoitusvastuuta
siirretään raskaimman mukaan palkansaajien ja
veronmaksajien kannettavaksi. Yritysten taakka suhteessa palkansaajiin
kevenee. Tämä on sosiaalitupoksi ristityn kaupankäynnin loppusaldo.
Työeläkeputken ikärajan nostaminen
ja koulutustukipäivien laskeminen mukaan ansioturvan 500
päivän enimmäiskestoon sekä osa-aikaeläkkeen
ikärajan nosto 60 vuoteen ja kertymäehtojen heikentäminen
ovat heikennyksiä, jotka kaikki kohdistuvat samaan kansalaisryhmään,
työntekijäryhmään, ikääntyviin
työntekijöihin, joiden työuraa varjostaa
yhä voimakkaammin työkyvyn aleneminen ja työpaikan
menettämisen uhka. Työeläkeputken ikärajan
nostaminen suistaa kymmeniätuhansia ikääntyneitä ansiosidonnaiselta
työttömyysturvalta työmarkkinatukiköyhyyteen
ja työeläkkeiden leikkautumiseen.
Hallitus sanoo työvoimakoulutuksen (Puhemies: 5 minuuttia!)
olevan parasta elvytystä. Mitä pitää ajatella
siitä, että nyt hallitus ja työmarkkinajärjestöt
vaikeuttavat työvoimakoulutukseen osallistuvien toimeentuloa?
Sosiaalitupossa sovittiin työvoimakoulutuksen koulutustukipäivien
laskemisesta mukaan ansioturvan 500 päivän enimmäiskestoon.
Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa yksinkertaisesti
sitä, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan
kokonaiskesto lyhenee. Viime vuonna ansioturvan suuruista koulutustukipäivärahaa
maksettiin noin 11 prosenttia kaikkien ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja
koulutustuen päivien yhteismäärästä.
Toinen varapuhemies:
Nyt loppulause!
Se tarkoittaa keskimäärin 3 kuukauden lyhennystä ansioturvan
kokonaiskestoon. Tiedetään, että koulutukseen
eivät osallistu kaikki työttömät.
Vuosina 1997—2006 oli lähes 48 000 sellaista
työtöntä, jotka olivat osallistuneet
työvoimakoulutukseen. He saivat koulutustukea yli 500 päivää.
Toinen varapuhemies:
Puheenvuoron aika on kulunut jo minuutti sitten!
Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus on joutunut tänään
perääntymään, eläke
ja työttömyysturva eivät ole turvassa.
Tietenkin kaikki sosiaalitupomuutokset tulevat lakiesityksenä eduskuntaan.
Toinen varapuhemies:
Ed. Yrttiaho, tämä on nopeatahtinen keskustelu,
enintään 5 minuutin puheenvuorot!
Eläkeiän korottamisen torjuntakamppailu oli
vasta alkusoittoa. Taistelu jatkuu. — Kiitoksia!
Sanna Perkiö /kok:
Arvoisa herra puhemies! Leikkaukset, verojen korotukset, työurien pidentäminen.
Siinä meillä on ollut kolme vaihtoehtoa, joista
joku pitää valita, kun vahvistamme suomalaista
taloutta lamaa vastaan, ja me olemme valinneet työurien
pidentämisen. Työuran pidentäminen ei
ole kylläkään uusi tavoite. On ollut
hyvin pitkään selvää, että Suomen
huoltosuhde tulee vuonna 2020 olemaan Euroopan heikoin. Tähän
on jossain vaiheessa pakko reagoida.
Työmarkkinajärjestöt ja hallitus
ovat päässeet sopimukseen siitä, että neuvottelut
työurien pidentämisestä aloitetaan, ja
kolmikannassa arvostan sopimuksen syntymistä. Välikysymyksen hyöty
on nyt ehkä se, että me laajasti tässä keskustelemme
työelämän kehittämisestä ja
juuri tästä työurien pidentämisestä,
joka joka tapauksessa meillä olisi jossain vaiheessa tullut
vastaan. Voisiko tästä vähän
kiitelläkin pääministeriä, oppositiota
kiitellä ja työmarkkinajärjestöjä myös?
Palaan edelleen tähän terveenä eläköitymiseen,
jonka ed. Kari Uotilakin otti esiin ed. Tennilän ohella
puheenvuorossaan. Suuri joukko suomalaisia joutuu tänä päivänä jäämään
eläkkeelle työkyvyttömyyden takia. Mielestäni
ihmisellä on oikeus eläköityä terveenä.
Tämä ei toteudu kaikilla toimialoilla. Meidän
on työpaikalla saatava aikaan muutos, ja tämä muutos
on aika suuri, sellainen muutos, jossa huolehditaan henkilöstön
hyvinvoinnista pitkäjänteisesti juuri näissä raskaissa
töissä, jotka aiheuttavat raskaan fyysisen rasituksen
ihmisille. Näissähän niitä kulumia
tulee, ja sieltä ei todellakaan terveenä eläköidytä.
Minusta terveellinen työ on ihmisoikeus.
Suomi tarvitsee myös uusia työpaikkoja. Haasteena
ovat työnantajapuolen tarpeet. Suurista suomalaisista yrityksistä siirretään
parhaillaan nelikymmenvuotiaita talon ulkopuolelle, eli nelikymmenvuotiaankin
työura alkaa olla jo jonkinlaisessa taitepisteessä.
Työelämää pitää muuttaa todella
paljon, jotta tämä tavoite, joka nyt kolmikantaan
työohjelmaan on kirjattu, saavutettaisiin. Me joudumme
tekemään paljon muutakin kuin ihan tätä numeronmurskausta
sen suhteen, paljonko saadaan rahaa ja paljonko työurat
pitenevät.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä teidän puheenvuorossanne
oli hyvin paljon realismia, mutta tässä jää pakosta
kysymään sitä, kun pitäisi tehdä kaikkea
sellaista, mikä sitten siellä työelämässä kaiken
muuttaisi, että ei kenelläkään
teistä eikä oikein oppositiollakaan ole yhtään
esitystä siitä, mitä niiden työnantajien
kanssa tehdään, kun ne koventavat otettaan. Tämähän
se ongelmakysymys on. On siirrytty tähän pörssikapitalismin
maailmaan. Pitää tulla pikavoittoa, nopeammin
ja nopeammin pitää tulla tuottoja lisää. Mitä sille
tehdään?
Tämähän on tämmöistä utooppista
keskustelua koko tämä keskustelu. Pitää saada
työelämä muuttumaan, mutta kenelläkään
ei ole enää tässä markkinakapitalismissa
mitään keinoa vaikuttaa niihin ratkaiseviin tekijöihin
eli työnantajiin. Ei edes valtioyhtiöihin pystytä enää vähän
vähää vaikuttamaan, ne tekevät
ihan, mitä tekevät, ja sitten turvaverkot vedetään
alta pois. Tämä on se heidän ratkaisunsa
lopulta. Työntekijöiden turvaverkot pois, sillä lailla
eläköityminen vähenee (Puhemies: Minuutti
on kulunut!) mutta työttömyys pitkäaikaisten
osalta kasvaa. Se on se todellinen tavoite tai ainakin lopputulema
tällaisesta keskustelusta.
Toinen varapuhemies:
Vastauspuheenvuoro hieman laajensi alaa tuosta varsinaisesta
puheenvuorosta. Se olikin kiitettävästi reilusti
alle 5 minuutin pituinen.
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En tiedä, miltä vuosikymmeneltä ed.
Tennilä ajatuksensa kampeaa, mutta tässä maailmassa
työntekijän hyvinvointi on myös yrityksen,
työnantajan etu. Jos kuuntelitte kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa,
siinä oli lukuisia toimenpiteitä, joilla parannetaan
työntekijöiden, yksittäisten työntekijöiden,
ikääntyvien työntekijöiden asemaa
yrityksissä. Tämä tehdään
toisaalta henkilökunnan etujen vuoksi, mutta toisaalta
kaikesta siitä henkilökunnan hyvinvoinnista koituu
suoraa arvoa, suoraa etua myös työnantajalle.
Tämä on meidän kaikkien etu, niin työntekijöiden,
työnantajien kuin myös yhteiskunnan kokonaisuudessaan.
Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean kyllä hyvin samoin sanoin
kuin ed. Kataja sanoi, että nythän ei voi laittaa
työnantajia mitenkään yhteen luokkaan. Jos
on yksittäisiä yrityksiä, jotka pelaavat
globaalisti, se on tietyllä tavalla hyvin erilainen näkökulma
kuin ne 99 prosenttia suomalaisista yrityksistä, jotka
pelaavat sillä tavalla, että työnantaja
ja työntekijä ovat hyvin paljon samalla puolella
asioissa. Jos kaikki rinnastetaan yksittäisiin tapauksiin,
kun kuitenkin 99 prosenttia on hyvin erilaista, kyllähän
nyt ihmiset tajuavat sen, että jos on tyytyväinen
työntekijä, on silloin myöskin tyytyväinen
työnantaja. Ei voi tällä tavalla tulkita
asioita. Emme me pääse mitenkään
eteenpäin, mikäli tehdään tällaisia
kategorioita kuin ed. Tennilä.
Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näkemykseni on se, että olemme
todella suuren muutoksen edessä sekä meidän
elinkeinojemme harjoittamisessa että sitä kautta
sitten myös siinä, millaisia suomalaiset työpaikat
ovat. Työn luonne muuttuu, ja luulen, että varsinaiset
teollisuustyöpaikat kyllä vähenevät
Suomesta. Työvoimapula tietysti muuttaa jonkin verran tätä asetelmaa,
mutta kyllä me ehkä tarvitsemme uusia yhteistyömuotoja,
ja varmasti työmarkkinajärjestöjenkin
on syytä pohtia ikäjohtamista ja sen toteuttamismuotoja
yrityksissä.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Suomessa tehtiin vuonna 2005 eläkeratkaisu,
joka oli työhön kannustava. Se tuntuu olevan usealle
epäselvää, ainakin, kun tämän
iltapäivän puheita kuunteli. Ihmisille annettiin
tuolloin mahdollisuus itse päättää,
milloin he jäävät eläkkeelle.
Järjestelmä on ollut voimassa nyt vähän yli
kolme vuotta, ja tulokset tähän mennessä ovat siitä erittäin
hyviä, mutta tietysti kolmen vuoden kokemuksella ei voi
vielä puhua suurella rintaäänellä,
vaan kokemukset ovat suuntaa antavia.
Ennen vuotta 2005 keskimääräinen
eläkeikä oli 60 vuotta, kun se taas vuonna 2008
oli jo 63, ja samalla 55—67-vuotiaiden työllisyysaste
on noussut. Eli nykyinen eläkejärjestelmä kannustaa
ihmisiä työntekoon, jos terveys sen sallii ja jos
työuupumus ei paina päälle, mistä täällä nyt on
puhuttu myös paljon. Tulokset ovat siis olleet lupaavia.
Mutta mitä tekikään pääministeri
taustakuoronaan hallituksen muut ministerit? Hän ehdotti täysin
yllättäen, että eläkeikää tulisi
nostaa 65 vuoteen. Pääministeri Vanhanen joutui
nyt sitten pakon edessä perääntymään
ja vetämään esityksensä pois.
Ennen tätä hallitus oli jo hyvää vauhtia
rakentamassa pakkoyhteiskuntaa. Ja missähän se
olikaan päätetty? Hangilla hiihdellen. Kansa ei
suostunut tähän ja nousi kapinoimaan, mistä oli
osoituksena listassa 170 000 niiden ihmisten nimeä,
jotka vastustivat tätä esitystä. Mielestäni
tämä oli laajempi nettikeskustelu kuin mistään
muusta yksittäisestä poliittisesta asiasta tai
esityksestä käyty, jonka minä ainakaan
tiedän. Eli siltäkin osin tämä on
aika historiallinen tapahtumasarja ollut.
Hallitus yritti perustella muutama päivä sitten ratkaisuaan
myös sillä, että muissa Pohjoismaissa
ihmiset siirtyvät eläkkeelle vanhempina kuin Suomessa.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin. Islannissa tilanne on
niin, että eläköitymisikä on korkeampi
kuin Suomessa, mutta muissa Pohjoismaissa ei aivan näin
ole, koska siellä lasketaan tilastoihin työkyvyttömyyseläkeläiset
ja myös työttömyyseläkeläiset.
Arvoisa puhemies! Hyvä, että hallitus ymmärsi
vetää esityksensä pois ja samalla se
on nostanut uudelleen kuntoutusasiat esille. Tätähän
me demarit olemme vaatineet jo pitkän pitkän aikaa, että kuntoutusasiat
nostetaan uudelleen esille. Mutta silti on hyvä muistaa,
että kuntoutusuudistus toteutettiin myös vuonna
2004, jolloin jokaiselle henkilölle syntyi oikeus kuntoutukseen,
jos työkyvyttömyys uhkasi viiden vuoden sisällä.
Eli painotan, että voimassa olevaan eläkeratkaisuun sisältyi
myös työelämään kuntoutus,
mutta kuntoutushan on asia, jota voidaan jatkuvasti ja jota pitääkin
parantaa.
Meidän vaatimuksemme hallitus viimein ymmärsi:
että eläkeiän nosto näillä keinoin
ei ollut tästä ajasta, kun nuoret tavoittelevat
tällä hetkellä työtä,
työkuntoiset haluavat jatkaa työssä ja uupuneille
tulisi antaa mahdollisuus jäädä eläkkeelle
jo 63-vuotiaana tai vaihtoehtoisesti heille tulisi antaa mahdollisuus
jatkaa myös työelämässä kuntoutuksen
avulla.
Toinen varapuhemies:
Kuten sinne on tiedotetta tullut, tänään
jatketaan keskustelua kello 23:een saakka. Jos silloin on vielä odotuksien vastaisesti
puheenvuoroja jäljellä, niin sitten jatketaan
huomenna keskustelua.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Hallituksen tekemä ja pääministeri
Vanhasen omima eläkeiän nostamispäätös
on siirtynyt työryhmään.
Eläkeiän nostaminen 63 vuodesta 65 vuoteen oli
hallitukselta täysin harkitsematonta, ja se vain osoitti,
että hallituksen ministerien työelämän tuntemus
on todella heikko. Päätös oli ideologinen,
lainausmerkeissä: "pakolla jätkät 65-vuotiaiksi
asti töihin". Se oli Vanhasen hallituksen linja. Nykyisen
lain aikana voi työssä olla 68 vuoteen asti, jos
terveys kestää ja työnantaja pitää töissä eikä lomauta
tai anna lopputiliä.
Tällä hetkellä ei juuri arvosteta
ikääntyneitä työntekijöitä,
vaan irtisanomiset ovat jokapäiväistä luettavaa
tiedotusvälineissä. Siihen hallituksella ei ole
mitään uutta esitettävää,
millä toimilla estettäisiin suuret joukkoirtisanomiset
ja pidettäisiin ikääntyneet ihmiset niin
kuin nuoremmatkin ihmiset töissä. Työttömyyseläkeputken
tukkiminen on huonosti harkittu, sillä nyt työttömiksi
joutuneet laman pitkittyessä ovat vaarassa joutua taloudellisesti
tyhjän päälle. Ensin maksetaan ansiosidonnaista
työttömyysturvaa, sitten työmarkkinatukea,
ja sen jälkeen seuraa sitten toimeentulotukiluukku, kun
työttömyyseläkeputki tukitaan.
Ansiosidonnainen työttömyysturva on keskimäärin
vain noin 800 euroa kuukaudessa, ja työmarkkinatuki on
vielä selvästi pienempi. Tämä johtaa
työttömyyden uhriksi joutuneen työntekijän
pysyvään köyhyyteen, ja syntyy suuri
syrjäytettyjen joukko. Viime lamasta on edelleenkin jäljellä pitkäaikaistyöttömiä,
jotka eivät ole saaneet työtä, ja on
pelättävissä, että näillä toimenpiteillä,
joita hallitus suunnittelee ja joita tähän sosiaalitupoon
liittyy, tulee jälleen uusi suuri ryhmä syrjäytyneitä ihmisiä.
On muistettava, että työttömyyseläkeputkessa ja
työttömyyseläkkeellä olevat
ovat velvollisia ottamaan työtä vastaan, jos sitä heille
tarjotaan. Kysymys on vain siitä, ettei työtä tarjoa
kukaan, ei yksityinen eikä julkinen sektori. Täällä on
vaadittu eläkeläisten paluuta töihin.
Tarjottaisiin edes niille työttömille työtä,
jotka ovat työikäisiä, mutta kun ei sitäkään
tarjota.
Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuu tai
pääsee noin 25 000 henkilöä vuodessa.
Heidän terveytensä ei ole kestänyt edes
nykyiseen 63 vuoden eläkeikään. Työterveyslaitoksen
tietojen mukaan työtapaturmat ovat lisääntyneet.
Ammattitauteja oli vuonna 2005 yhteensä 6 774
tapausta. Kemikaaleja käytetään yhä enemmän
kaikilla aloilla. Puolet työvoimasta altistuu terveyttä vaarantaville
tekijöille työssään. Moni altistuminen
lisääntyy. Näin Työterveyslaitoksen
tutkimuksessa todetaan. Tästä huolimatta hallitus
on nyt suunnittelemassa työkyvyttömyyseläkkeelle
pääsyn vaikeuttamista.
Hallituksen tulee keskittyä työelämässä olevien,
työntekijöitä rasittavien ongelmien poistamiseen
eikä hallituksen esittämään
kategoriseen eläkeiän nostamiseen. Työsuojelun
tason heikentäminen valtion tuottavuusohjelmalla tulee
yhteiskunnalle kalliiksi toisin kuin henkilöstömenoista
tuleva säästö, ja työolojen
heikentyminen on todella suuri uhka, jos esimerkiksi työsuojelutarkastajia
ja työsuojelupiirien henkilöstöä vähennetään,
kuten on suunniteltu. Työolojen kehittämisen pitää johtaa
käytännön tekoihin, joissa työntekijöiden
jaksaminen ja terveys otetaan huomioon. Nyt erikoisesti kokoomus
ja kepu ovat toimineet työnantajien käsikassaroina
työntekijöitä vastaan. Työoloissa
ei ole käytännössä tapahtunut
sellaisia muutoksia kuin juhlapuheissa annetaan ymmärtää.
Työolot ovat helpottumisen sijasta päinvastoin
entisestään kiristyneet. Työntekijöiltä vaaditaan
paljon enemmän kuin aikaisemmin.
Eläkkeelle jäävällä on
oikeus nauttia eläkkeestä myös terveenä.
Työntekijä myy työvoimaansa, ei terveyttänsä,
mutta valitettavasti näin käy, että menee
myöskin terveys. Ammatillinen eläkeikä pitäisi
olla lukuisilla eri ammateilla. Täällä ovat
tulleet esille palomiehet. Myös metallivalimoissa ja raskaita
vuorotöitä tekevissä laitoksissa pitäisi
olla työntekijöillä ammatillinen eläkeikä.
Nykyinen 63 vuoden yleinen eläkeikä on osoittautunut
monille aivan liian korkeaksi. Sitä todistavat ne suuret
luvut, yli 25 000 ihmistä, jotka joutuvat vuosittain
työkyvyttömyyseläkkeelle.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun puhumme työurien pidentämisestä ja tuottavuuden
kasvattamisesta, pitää samaan hengenvetoon puhua
lasten ja perheiden hyvinvoinnista. Taistelu työikäisistä ihmisistä käy
jatkossa yhä kuumempana, ja äitien ja isien työpanokselle
on kova kysyntä. Paineet työllisyysasteen nostamiseen
ja työvoiman alueelliseen liikkuvuuteen kasvavat, mutta
aiheuttavat samalla ristiriitaisen tilanteen lasten kannalta. On
aivan selvää, että työ luo toimeentuloa
ja perusedellytyksiä hyvinvoinnille. Siksi onkin huomattava,
että meillä on yhä kasvava joukko ihmisiä,
joille köyhyys kasautuu, ja se johtuu suurelta osin heikoista mahdollisuuksista
osallistua työmarkkinoille.
Hankalimmassa asemassa tässä mielessä ovat yksinhuoltajat.
Heitä on suomalaisista perheistä noin 20 prosenttia.
Se on Oecd-maihin verrattuna paljon. Yksinhuoltajien tulotaso on
muita selvästi huonompi, ja heidän työllisyytensä on
viime vuosina laskenut vähintään kaksi
kertaa niin paljon kuin muun väestön. Epätyypillisiin
aikoihin sijoittuvat pätkä- ja silpputyöt
ovat lisääntyneet. Monilla yksinhuoltajilla on
ylivoimaisia hankaluuksia yhdistää työssäkäynti
ja lastenhoito varsinkin päivähoitoiän
jälkeen. Näin jäljelle jää usein
työttömyys ja köyhyyden lisääntyminen.
Köyhyys taas lisää tietenkin syrjäytymisriskiä ja
muita ongelmia. Hoivaköyhyys koskettaa erityisesti nuoria
yksinhuoltajaäitejä. Tarvitaan monia toimia työssäkäynnin
helpottamiseksi. Tilapäinen lastenhoitoapu tekisi mahdolliseksi
työssäkäynnin myös epätyypillisinä työaikoina
silloin, kun vuorohoitoa ei ole tarjolla. Kotipalvelun resurssien
lisääminen lapsiperheille ehkäisisi tehokkaasti
monen vanhemman uupumisen ja olisi näin mitä parasta
ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä.
Vanhempien lastensa kanssa viettämän ajan vähäisyys
lisää lasten pahoinvoinnin riskejä. Työelämän
joustot voivat parantaa kahden vanhemman perheen mahdollisuuksia
yhdistää työ ja perhe, mutta muutospaineet,
kuten ilta- ja viikonlopputyön lisääntyminen,
työn rasittavuus, töiden siirtyminen kotiin ja
myös hankalasti ennakoitava vuokratyö lisäävät
uhkia perheen ja lasten hyvinvoinnille. Näin on todennut
muun muassa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Lasten vanhempien
asenteet ovat kuitenkin, ilahduttavaa kyllä, muuttuneet
koti- ja perhehakuisem-paan suuntaan.
Arvoisa puhemies! Asumisen kalleus estää meillä Suomessa
esimerkiksi työajan lyhentämismahdollisuuksia
taikka osa-aikatyötä silloin, kun lapset ovat
aivan pieniä. Lapsista 60 prosenttia elää asuntovelkaisissa
perheissä, ja suurimmat lainat on 0—3-vuotiaiden
lasten vanhemmilla. Avainkysymys erilaisten joustavien työaikamallien
käytölle onkin se, miten hyvin asunto- ja talouspolitiikalla
onnistutaan alentamaan asumisen kustannuksia.
Kannattaa muistaa, että suomalaisten lasten vanhemmat
tekevät tällä hetkellä muita
Pohjoismaita vähemmän osa-aikatyötä.
Toisaalta pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä Suomessa. Hollannin
mallista voisimme ottaa todellakin oppia. Siellä varsin
moni vanhempi tai jopa molemmat vanhemmat voivat tehdä osa-aikatyötä silloin,
kun lapset ovat aivan pieniä.
Suomessa on muutenkin vallalla aivan liian mustavalkoinen on—off-asetelma
suhteessa työelämään mielestäni.
Meillä tehdään täyttä työpäivää plus
ylityötunnit monesti sen päälle, ja toinen
vaihtoehto on monesti sitten jäädä kotiin.
Eli vaihtoehtoja pitäisi luoda ehdottomasti myös
ihmisen työuran ajalle erilaisiin elämäntilanteisiin. Suomalaiset
toivovat joustavia työaikoja. Tämä selvisi
hiljattain Väestöliitossa tehdystä perhebarometrista
ja siihen liittyneestä kyselystä.
Työurien pidentämiseen ja työssä jaksamiseen
vaikuttavat siis erittäin monet tekijät. Työelämän
on mielestäni vihdoinkin otettava ne eri-ikäisten
työntekijöiden kohdalla herkemmin huomioon, ja
asioista pitäisi voida neuvotella. Työ ja perhe
eivät saa olla Suomessakaan toistensa vaihtoehtoja ja vastakohtia.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämän illan keskustelun
jälkeen en vielä tiedä, onko rauha maassa
ja ihmisillä hyvä tahto. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt
ovat kuitenkin päässeet sopuun menettelystä,
jolla suomalaista eläkepolitiikkaa kehitetään.
Nyt ei ole kysymys pelkästään eläkekeskustelusta,
vaan kysymys on erityisesti Suomen julkisen talouden kestävyyden
vajeesta. On aivan ilmeistä ja ilmeisesti olemme yksimielisiäkin
jopa siitä, että meidän on pystyttävä nostamaan
työllisyysastetta ja pidentämään
työuria.
Eläkeikäodote on Suomessa noussut naisilla yli
80 vuoteen ja miehilläkin jo yli 75 vuoden. Lisäksi
ikärakenteemme on muuttumassa niin, että huoltosuhteemme
kohtaa suuria haasteita. Nykyisellä rakenteella, näillä menoperusteilla
ja veroasteella Suomen julkinen talous ajautuu väistämättä velkaantumiskierteeseen.
Lisäksi Suomi joutuu taantumasta johtuen ottamaan lähivuosina
kymmeniä miljardeja lisävelkaa. Näiden
velkojen maksajiksi joutuvat lapsemme ja lapsenlapsemme. Toivottavasti
se jää tähän, etteivät maksajina
ole vielä lapsenlapsenlapsemmekin.
Makrotalouspuolelta muistuttaisin vielä, että mukava
elämämme perustuu tuontihyödykkeisiin,
jotka voi maksaa vain viennillä. Meiltä tuotteita
ostavat maat ovat poikkeuksetta pulassa. Ruotsin kruunulla ei saa
ostettua sen enempää euro- kuin dollarihinnoiteltuja
tuotteita, Venäjän tähänastinen
ostovoima on ollut öljyn hinnannousu-uskossaan raskaasti
velkavetoista, ja USA:n mahdoton tilanne tietää huonoa
Saksalle, joka puolestaan ei voi ostaa meiltäkään.
Toistaiseksi saamme lainaa halvemmalla kuin vaikkapa Italia, ja
tulevaisuudessa korkea luottoluokituksemme säästää miljardeja
pelkissä korkomenoissa. Uskottavan lainanhoitokyvyn ja
koron välillä vallitsee korrelaatio, jota tuskin
oppositiokaan kiistää. Tämän
päivän yhteistyöpäätös
tukee julkisen sektorimme kestävyyttä.
Työurien pidentäminen on osa rakenteellisia toimia
vaihtoehtona hyvinvointietuuksien leikkaamiselle tai verotuksen
kokonaistason nostamiselle. Työelämässä vietettäviä vuosia
tulee pidentää kummastakin päästä,
saada nuoret nopeammin jatko-opintojen pariin ja sieltä työelämään
sekä toteuttaa työelämässä niitä toimenpiteitä,
jotka nostavat eläkkeellesiirtymisikää.
Hallituksen politiikkariihessä päätettiin
uudistaa opintotukea niin, että se kannustaa päätoimiseen opiskeluun.
Lisäksi opetusministeriössä valmistellaan
pääsykoejärjestelmän uudistamista
uusien ylioppilaiden sisäänpääsyn
helpottamiseksi. Toimenpiteitä tehdään
siis myös työuran aloittamisen nopeuttamiseksi.
Arvoisa herra puhemies! Jotta töissä viihtyisi ja
jaksaisi olla nykyistä pidempään, avainasemassa
on työhyvinvointiin panostaminen, joka pitää sisällään
niin fyysisen kunnon ylläpitämisen kuin virikkeellisen
ja motivoivan työn. Osana työelämän
kehittämistä panoksia tulee lisätä myös
aikuiskoulutukseen, mihin ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus
tähtää. Lisäksi tulee entisestään
kehittää työjärjestelyjen muokkaamista
niin, että vastataan työntekijän voimavaroihin
ja henkilökohtaisen elämäntilanteen haasteisiin.
Työurat ovat nykyisin yhä monimuotoisempia, eikä niihin
löydy yhtä mustavalkoista sabluunaa. Siksi tarvitsemme
erilaisia, koko työuran kestäviä vaihtoehtoja,
jotka sovitaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa.
Ed. Tennilä viittasi aiemmin kvartaalikapitalismiin
ja työnantajan yhä koveneviin otteisiin. Haluan
tässä yhteydessä muistuttaa, että Suomessa
on 260 000 yritystä, joista suurimmassa osassa
on kasvollinen omistaja. Näissä suomalaisissa
perheyrityksissä ei uskota kvartaalikapitalismiin, siellä kvartaali
on 25 vuotta. Näissä yrityksissä on hyvin
kärsivällistä pääomaa,
ja henkilöstö on näiden yritysten tärkein
voimavara. (Ed. Heinonen: Juuri näin, ei yleistetä!) — Turhia
yleistyksiä on tässä salissa kuullut
tänä iltapäivänä aivan
liikaa.
Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Urpilainen väitti useaan
otteeseen hallituksen toimien rapauttaneen ja rapauttavan luottamuksen
ilmapiiriä. Valtiovarainministeri Katainen puolestaan päinvastoin
todisti työmarkkinaosapuolten vahvaa sitoutumista näihin
tänään solmittuihin kunnianhimoisiin
tavoitteisiin työelämän laadun kehittämiseksi.
Minun sähköpostiini, kuten varmaan useimpien
teidän muidenkin, tuli tänään
Akavan viesti, joka oli otsikoitu "Sopu eläkekiistassa
vahvistaa kolmikantaa". Puheenjohtaja Viljasen nimissä lähetetty
viesti kiitti, että nyt kehittämässä ovat ne,
joiden maksuilla ansiosidonnaiset eläkkeet kustannetaan,
eli palkansaajat ja työnantajat. (Ed. Laitinen: Aivan!
Mitä teki hallitus?) Tiedotteen lopuksi Viljanen huomauttaa,
että valtion velat maksetaan kilpailukykyä parantamalla,
ei vyötä kiristämällä.
Kilpailukykyä voidaan lisätä varmistamalla,
että ihmisten osaaminen kasvaa (Puhemies: 5 minuuttia!)
työuran aikana. Siksi panostukset koulutuksen laatuun ovat
välttämättömiä. Mielestäni
tämä on vahva sitoutumisen ilmaus.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa puhemies! Täytyy ensimmäisenä kiittää hallitusta
tästä esityksestä taikka siitä alkuperäisestä aikeesta
tehdä tämä esitys. Tämä esityshän
toi oikeastaan näkyviin selkeästi hallituksen
linjan. Tässä ulkopolitiikkaa puhuva työväen
toivo näytti todelliset kyntensä. Samoin voidaan
sanoa keskustan tilanteesta. MTK:n talutusnuorassa kulkee kepu,
joka on tämän työreformin isä.
Työreformia ei ole mihinkään kuopattu,
ja se sai rinnalleen myöskin nyt uuden eläkereformin.
Palkansaajille teiltä tai heiltä ei ymmärrystä löydy.
Virallinen linja paljastaa sen, että kyllä täällä kokoomuksen
ryhmäpuheenvuorossa ja edustajien puheenvuoroissa puhutaan
kauniisti työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista
ja kaikesta muusta liirum laarum vaikka kuinka paljon, mutta sitten
kun lähdetään tuonne työpaikoille
ja sinne, missä oikein toimitaan — minulla on
päivittäinen taikka sanotaan ainakin viikoittainen
tieto ja yhteys työpaikoille eri puolille maata ja eri
aloille — niin kyllä tilanne työpaikoilla
on ihan sitä samaa, mitä se oli 1990-luvulla.
Se ei ole muuttunut mihinkään, päinvastoin. Nyt,
kun tilanteet ovat kiristyneet ja talous vetää tiukemmalle,
niin entistä tiukemmalle siellä tavallista työntekijää laitetaan.
Kaikilla niillä pienillä aloilla, joilla ihmiset
työskentelevät myöskin niitten yrittäjien
kanssa, kyllä vaan joutuu jokainen vyötään
kiristämään ja päiväänsä jatkamaan
eikä puhuta mistään ylityökorvauksista ym.
Liian paljon näitä puheita tulee vaan kaiken aikaa.
Sanotaan, että kilpailun takia me joudumme nyt supistamaan
tätä ja meidän täytyy luopua
tästä ja tästä. Siinä sitä jaksamista
sitten oikein kunnolla voidaan miettiä, miten tehdään.
Ihan hyvin voitte mennä katsomaan, ja toivottavasti niitä hyviä työnantajiakin
löytyy. Mutta, ed. Jaskari, kun esimerkiksi Pirkanmaalla
oltiin muuttamassa viime kaudella tätä yhteistoimintalakia,
niin en ole ikinä saanut sellaista ryöpytystä ja
sellaista haukkumista päin näköä,
mitä silloin tuli yrittäjäjärjestöjen
nokkamiehiltä. Sellaisen ryöpytyksen kohteeksi
jouduin, että en ikinä ole muulloin joutunut.
Missään ei minua eikä kansanedustajia
ole haukuttu niin pahasti kuin silloin haukuttiin. Se jäi
mieleen, enkä tule heidän tilaisuuksiinsa ihan äkkiä menemään.
Valitettavasti tämä sama tyyli jatkuu yhä edelleen,
kun saa lukea ja kulkea.
Mutta itse tähän asiaan. Mielestäni
monessa kohtaa on puututtu myöskin sellaisiin asioihin, jotka
ovat ihan todellisia, mutta on muutama asia, joihin on jäänyt
puuttumatta.
Työterveyslaitoksella käytiin maanantaina, Tampereen
toimipisteessä, ja hälyttäviä lukuja oli.
Suunnilleen 100 000 ihmistä on tänä päivänä joka
päivä sairauslomalla, ja minkä takia?
Siinäkin on aika isoja ongelmia. Osa on tietysti lyhyitä sairauslomia,
mutta pitkiä sairausjaksoja on liian paljon ja niitä on
liian paljon myöskin sen takia, että ihmisiä ei
laiteta ajoissa hoitoon. Meidän terveydenhuoltojärjestelmä ei
toimi tässä asiassa kunnolla eikä saa
nopeata hoitoa ihmisille, jotka olisivat äkkiä tulossa
työelämään esimerkiksi leikkauksen
tai jonkun muun jälkeen. Myöskin voidaan kysyä,
kuinka auvoista ja hienoa se työelämä on,
jos tämmöinen määrä väkeä on
jatkuvasti joka päivä sairauslomalla. Ei varmasti
kaikki ole työntekijöittenkään
syytä, kyllä niissä työpaikoissakin
jotain sanomisen paikkaa on.
Sitten kuulin juuri, että ed. Kyllösellä on
25-vuotias veli, joka on kolme ammattia opiskellut 20 vuoden ikään.
Ei ole ollut yhtään työpaikkaa, ja sanotaan
aina vaan uudelleen, että pitäisi opiskella uusi
ammatti, ja sitten oli lohduteltu, että no joo, täällä pohjoisen
alueella on 10 000 samassa asemassa olevaa nuorta. Kyllä siinä minun
mielestäni on menty mettään, enkä sano
ollenkaan, että tätä hallitusta pitäisi
syyttää, vaan tätä koko meidän
järjestelmäämme jo pitkältä ajalta.
Me menimme tähän ammattikoulukuvioon niin,
että kaikki ammattikoulun opiskelulinjat pistettiin kolmivuotisiksi,
eikä meillä ollut mitään perusteita
tehdä näin. Meillä on vaikka kuinka paljon
linjoja, joissa aivan puolella teholla opiskellaan, sieltä saataisiin
se yksi vuosi pois, vähintään puoli vuotta
pois. Opettajat eivät ole ajan tasalla eivätkä ole
myöskään paikat ja linjat ja koulutuskuvio
kokonaisuudessaan. Kyllä tässä tarkastelemisen
paikkaa on, miten tehokkaasti ihmisiä pidetään
ja miten tehokkaasti nuoria pidetään opiskelemassa.
Tiedän, että jos siellä oppilaat ovat
kotona, sanotaan, kahta kolmeakin päivää viikossa
sen takia, että ei ole opettajia tai opetus ei kulje, kuinka
paljon se turhauttaa ja kuinka paljon näistä nuorista
putoaa lopullisesti pois. Siinä on valtava määrä.
Eli kyllä tekemistä on siellä alapäässä mielestäni
huomattavasti enemmän kuin täällä yläpäässä,
(Puhemies: 5 minuuttia!) jonka parantaminen on toki sekin tavoiteltava
tilanne. Olen kyllä sitä mieltä, että työuria
pitää jatkaa ja pitää pystyä jatkamaan,
mutta niitä ei eduskunnan päätöksillä pystytä tekemään
vaan ne tulevat ihan oikeista töistä siellä oikeilla
työpaikoilla.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa puhemies! Miksi tämä keskustelu on
niin tärkeä, kun se on kestänytkin näin
kauan? Tässä todellakin on kysymys siitä,
mikä on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tulevaisuudessa,
ei sen enempää eikä vähempää.
Ja onneksi tätä työn merkitystä tässä on
myöskin toivottavasti ainakin riittävästi
korostettu. Nyt ainakin toivottavasti kaikki kansanedustajat tietävät
ne yhteiskunnan faktat, jotka liittyvät tähän
eläkekysymykseen ja työkysymykseen.
Todellakin meillä on kymmenen vuoden kuluttua 200 000
työtä tekevää vähemmän
kuin nykyisin nettona, huoltosuhde Euroopan heikoin, ja myöskin
se rahasumma, joka sanottiin, jos vuotta myöhemmin mennään
eläkkeelle, merkitsee noin 3:a miljardia euroa julkiseen
talouteen. Olisi sitten varaa keskustella myöskin jakopolitiikasta
tulevaisuudessa, mikäli pystyttäisiin tällaisia
rakenteellisia muutoksia tekemään.
Eli uskon, että tätä tavoitetta ei
olisi saavutettu, tätä keskustelun tasoa, mikäli
ei olisi aika räväkästi otettu tätä asiaa
esille. (Ed. Laitinen: Eihän se nyt pidä paikkaansa!)
Pidän myöskin itse erittäin tärkeänä tämänpäiväistä sopimusta,
ja se oli yksi ponnin tämänpäiväiseen
sopimukseen, että tämä keskustelu aloitettiin
näinkin räväkästi. Tavoite on
todellakin kunnianhimoisempi kuin tämä eläkeiän
nosto, koska pidän myöskin tätä eläkkeelle
siirtymistä tärkeänä, sitä,
että saataisiin kaksi tai kolme vuotta positiivisella tavalla tätä eläkkeellesiirtymisaikaa
myöhemmäksi, mikä merkitsisi todellakin
sitä 9:ää miljardia euroa.
Nyt on todellakin tärkeää keskustella
ja tehdä päätöksiä,
jotka myöskin ulottuvat hyvin pitkälle laman jälkeiseen
aikaan, ja silloin me puhumme tästä työviihtyvyydestä.
Syyttely ei, ed. Rönni, auta yhtään tässä.
Myöskin minä kierrän paljon yrityksissä,
ja kyllä se on vaan tosiasia, että eivät yrittäjät
ajattele sillä tavalla, että saisipa heitettyä nämä työntekijät
pois, vaan yrittäjät ajattelevat sillä tavalla,
että saisipa pidettyä vielä viimeiseen
asti nämä työntekijät, koska
kaikki valistuneet ihmiset tajuavat, että työvoimasta
on tulevaisuudessa pula, mikäli yritys yleensäkin
pystyy toimimaan. On tietysti tärkeä kysymys,
otetaanko vaihtoehdoksi sitten, että vähennetään väkeä tai
lopetetaan yritys, jolloin menetetään kaikki työpaikat
silloin, kun on kysymys viimeisistä euroista. (Ed. Rönni:
Tai miten niitä työntekijöitä kohdellaan!)
Eli ei ole kenelläkään varmastikaan negatiivista
asennetta tai se on hyvin harvinaista, niin että ei luotaisi
nyt tällaista vastakkainasettelun henkeä näissä kysymyksissä.
Hyvin monet tietävät sen, mikä on
positiivinen työpaikka: sellainen työpaikka, jossa
voi oppia uutta, joka pystyy joustaviin työaikaratkaisuihin,
työn organisointiin, työterveydenhuoltoon, ikäjohtamiseen
ja kenties siihen, että työn jälkeen
on vielä aikaa läheisille ihmisillekin. Eli tämä näkökulma
varmasti tulee esiin tulevina vuosina, ja ne hyvät työpaikat
voittavat ja sitä kautta myöskin ne yritykset
voittavat.
Kuten sanoin jo tässä aikaisemmassa debatissa,
tämä työviihtyvyys, työhyvinvointi
tulee olemaan tärkeää, mutta toinen tärkeä on
tietysti se keskustelu siitä, mitä myöskin
valtiovallan toimesta voidaan tehdä, uusia, rakentavia
ajatuksia sen suhteen, mitenkä saataisiin ihmiset viihtymään
työpaikalla pidempään. Pidin ihan mielenkiintoisena
ajatuksena esimerkiksi tätä kristillisdemokraattien
ajatusta verotusmuutoksesta niille henkilöille, jotka ovat
jo vanhuuseläkkeellä. Kenties sitä kautta
saataisiin heitä motivoitua myöskin palaamaan
osittain työelämään.
Olen täysin eri mieltä ed. Kuopan kanssa. Täytyy
tunnustaa, että lamankin jälkeen on elämää.
Ei voida ainoastaan puhua siitä, että saataisiin
nykyiset työttömät työelämään,
vaan on saatava myöskin entistä enempi uutta työvoimaa, myöskin
seniorikansalaisia, niitä, jotka haluavat tulla mukaan.
Sen takia myöskin nämä uudet verotusratkaisut,
uudet luovat ratkaisut, ovat tarpeen, koska ne vaikuttavat seuraavina
vuosikymmeninä meihin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaiseen
hyvinvointiyhteiskuntaan.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus lupasi ennen joulua, ettei
se valmistele leikkauslistoja. Se ei kuitenkaan estänyt
hallitusta päättämästä eläkkeiden
leikkauksesta. Tällä ratkaisulla porvarihallitus
osoitti täydellistä ymmärtämättömyyttä kansalaisten
arkea ja työelämän todellisuutta kohtaan.
Kun vain puolet 63—67-vuotiaista on työkykyisiä,
on vaikea uskoa, että ihmiset sanelulla muuttuvat työkykyisiksi.
Kyse ei ole vain tilastosta vaan elävistä ihmisistä.
Siksi olenkin kovin ilahtunut, että hallitus veti pois
oman yksipuolisen ratkaisunsa ja palasi takaisin kolmikantaisen
valmistelun tielle.
Pääministeri Vanhanen ei ole suostunut myöntämään,
että eläkeiän nostosta luopuminen on
hallitukselle tappio. On totta, että työurien
pidentäminen ja keskimääräisen
eläkkeelle siirtymisen nostaminen ovat yhteisiä tavoitteita.
Selkeän tappion kuitenkin koki hallituksen menettely asiassa
eli yritys yksipuolisesti tehdä kaavamainen paniikkiratkaisu
taantuman varjolla. Tästä saamme kiittää suomalaista
kansalaisyhteiskuntaa, että esitys torpattiin. Yli 170 000 allekirjoitusta
palkansaajajärjestöjen nettiadressiin kahdeksan
päivän kuluessa on kova saavutus. Tämän
lisäksi hallituksen päätös herätti
suurta kuohuntaa toritapahtumissa ympäri maata. Suomalaisten
aktiivisuudelle tulee antaa sille kuuluva suuri kiitos. Politiikassa
tulee erilaisia näkemyksiä kuunnella tarkalla
korvalla. Myös paljon parjattu välikysymysmenettely
eduskunnassa on osoittanut toimivuutensa.
Hallituksen toiminta asiassa rikkoi paitsi hallitusohjelman
kirjauksia myös maamme kansainvälisiä sitoumuksia.
Kansainvälisen työjärjestön Ilon
kolmikantasopimus edellyttää, että palkansaajia
ja työmarkkinoita koskevat asiat valmistellaan hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen
kanssa. Onneksi hallitus tuli järkiinsä tässä suhteessa.
Edellisen kerran hallitus uudisti eläkejärjestelmää 1950-luvulla
valmistelematta muutosta eläkkeestä palkansaajien
ja työnantajien kanssa. Tätä on vaikea
ymmärtää, kun työnantajat maksavat
eläkkeistä 80 prosenttia ja työntekijät
20 prosenttia. Eläkkeitten maksajat sekä työelämän ja
eläkejärjestelmän asiantuntijat yritettiin
siis jättää kylmästi päätöksenteon
ulkopuolelle. Onneksi hallitus ei tässä onnistunut.
Arvoisa puhemies! Suomalaista eläkekysymystä pohdittaessa
ei ole järkevää tuijottaa pelkästään
keskimääräistä eläkkeellejäämisikää.
Se nimittäin on täysin laskennallinen käsite.
Siihen sisältyvät myös nuoret, jotka
syystä tai toisesta ovat eläkkeellä.
Yli 250 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Lisäksi tunnettu tosiasia on, että erityisesti
mielenterveyssyistä johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet
ovat vahvassa kasvussa. Olennaisempaa on tarkastella ikääntyneiden
työllisyysasteita. Ne kertovat nykyhetken tilanteen siitä,
miten työssä pysytään. Viimeksi kuluneiden
10 vuoden aikana 55—64-vuotiaiden työllisyysaste
on noussut 20 prosenttiyksikköä. Ikääntyneiden
työllisyysaste onkin noussut Suomessa huomattavasti nopeammin
kuin missään muualla Euroopassa. Tällä tiellä on
hyvä jatkaa.
Eläkejärjestelmäämme tehtiin
suuria muutoksia vuonna 2005. Nykyisin käytössä oleva
niin sanottu superkarttuma tarjoaa taloudellisia kannustimia eläkkeelle
jäämisen myöhentämiseen. Vaikutukset
näkyvät jo käytännössä.
Porkkanaa hyödyntäen suomalaisten eläkejärjestelmän
kehittämistä tulee jatkaa. Tämän
rinnalla työssäjaksamisen parantamiseksi tarvitaan
joukko erilaisia toimenpiteitä. Työpaikoilla tarvitaan
asennemuutosta ja ikäohjelmia, joiden avulla voidaan turvata
ikääntyvien selviytyminen työelämän myllerryksessä.
Työurien pidentämisessä on huomioitava myös
muut kuin eläkeikää lähestyvät.
Nyt voimakkaassa kasvussa olevaan nuorten työttömyyteen
on puututtava pikaisesti. Opiskeluaikojen lyhentämistavoitteen
lisäksi syrjäytymisuhan alla olevat nuoret kouluttamattomat
tarvitsevat tuekseen uudenlaisia toimenpiteitä. Lisäksi
työministeriön arvioiden mukaan noin 160 000
suomalaista tarvitsee moniammatillista tukea työnhaussa.
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista
mielenterveyskuntoutujista 30 000 haluaisi palata työelämään.
Erityisesti nykyisessä taloudellisessa taantumassa on ensisijaisen
tärkeää huolehtia sekä työpaikkojen
turvaamisesta että työelämän kehittämisestä.
Väsyneitä ja heikommin pärjääviä ei
pidä jättää heitteille.
Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Koska ilta on ehtinyt jo näin pitkälle,
niin haluan vain todeta sen, että tämä menettely
kaiken kaikkiaan tässä hallituksen yksimielisessä päätöksessä on
ollut ala-arvoinen, ja olisin toivonut tietenkin myös,
niin kuin muukin oppositio tänä iltana on usean
tunnin ajan toivonut, sitä, että olisimme saaneet
vastauksen siihen, millä tavalla hallitus tässä asiassa
on edennyt muutamien tuntien ja päivien aikana, mutta sitä vastausta
ei ilmeisestikään vielä ole tullut. Ainakaan
tekstiviesti ei sitä ole meille vielä kertonut.
Tässä salissa on tänä iltana
enää ainoastaan viisi edustajaa läsnä,
ja sen takia haluankin siirtää varsinaisen asiaa
koskevan puheenvuoroni huomisiltaan. (Ed. Heinonen: Onhan täällä enempi!)
Tämä asia ei todellakaan yhdessä yössä vanhene,
vaikka Vanhasesta onkin kysymys.
Toinen varapuhemies:
Kahdeksan edustajaa on paikalla vielä.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Minä olen oikein tyytyväinen,
että voin puhua viimeisenä puhujana tänä iltana,
ettei tarvitse huomenna jännittää, koska
en ole sillä tavalla valmistautunut puheeseen.
Se menettelytapa, mitä tässä on käytetty,
on tietenkin tietyllä tavalla erikoinen. Mutta ensimmäistä kertaa
minun elämäni aikana, aika pitkän elämäni
aikana, minä voin antaa tunnustuksen ay-liikkeelle ja tälle
kolmikantaiselle valmistelulle. Sieltä todellakin syntyi
sellainen ratkaisu, joka pelasti tämän maan. Minä sanon
nimenomaan näin, että se pelasti tämän
maan surkeudelta. Jos tähän olisi tullut yleislakko,
jota SDP:n puheenjohtaja suorastaan kannatti televisiossa, niin
mihin me olisimme joutuneet? Horna meidät olisi perinyt,
jos puhemies tämmöistä ilmaisua sallii
käyttää. Joka tapauksessa minä en
siitä huolimatta pidä järjestelmää parlamentaarisen demokratian
kannalta onnistuneena, mutta tässä tapauksessa
se tuotti todella erinomaisen tuloksen.
Mihin sitten menemme? Menisimme näihin työelämän
kysymyksiin ja ikäihmisten arvostukseen. Minä voin
melkein omasta kokemuksestani sanoa, että siinä ei
nyt enää kyllä ole Suomi kehityksen kärjessä.
Meillä ei arvosteta sen enempää ikäihmisiä,
ei työssä eikä oikein missään
muuallakaan. Jostain syystä me elämme nuoruuden
hurmassa ja nuoruuden ihannoinnin aikaa ja unohdamme, että työpaikoilla
tarvittaisiin nimenomaan hiljaisen tiedon välittäjiä,
niitä osaajia, jotka tietävät työpaikan
ja työelämän menettelytavoista, jotka
pystyvät neuvomaan niitä nuoria, jotka tulevat
suoraan koulunpenkiltä. Kun näitä ihmisiä pannaan
tieten tahtoen pois, niin yritykset menettävät
sellaisen voimavaran, että ne tulevat vielä ihan
varmasti katumaan.
Mitä voitaisiin tehdä, että yritykset
voisivat pitää ihmiset ja nämä viihtyisivät
yrityksissä pitempään eivätkä hinkuisi
eläkkeelle? Tilannehan on joissakin työyhteisöissä sellainen,
että jopa pari kolme vuotta työelämässä ollut
rukoilee, että voi kun pääsisi eläkkeelle,
voi kun pääsisi eläkkeelle, täällä on
niin paha olla. Työelämän ilmapiiri on
tietenkin ihmisistä kiinni ja siitä yrittäjästä,
työnantajasta, kiinni. Eihän valtio voi mennä yksityiseen
yritykseen ja sanoa, että eläkää ihmisiksi,
tehkää töitä, olkaa hyviä työnantajia,
olkaa hyviä pomoja, älkää käskyttäkö, älkää katsoko sekundaattoria,
kun työntekijä menee kahvitauolle. Tällaisessa
työelämässä ei ole tietenkään mitään
järkeä.
Mutta miten me saisimme tähän muutoksen, sitä minä en
todellakaan osaa sanoa, koska sitä muutosta ei voi valtio
viedä eikä tuoda, vaan sen muutoksen täytyy
lähteä siitä yrityksestä itsestään,
työnantajista ja niistä työntekijöistä.
Ei kannata nauraa esimerkiksi Abloy-yhtiölle, jolla on ikäohjelma.
Minusta se vaikutti käyttökelpoiselta keinolta
mille tahansa yritykselle, joka haluaa parantaa omaa työilmapiiriään
ja työympäristöään
ja haluaa antaa arvon niille pitkäaikaisille työntekijöille,
jotka siinä yrityksessä ovat elämäntyönsä tehneet.
Miten säilyä sitten terveenä yrityksessä?
No, tietenkin yksi keino on se, että yritys pitää tietyn kunto-ohjelman
siinä yrityksessä ja sallii työntekijöille
mahdollisuuden hoitaa kuntoaan, järjestää terveystarkastukset
ja pitää huolta siitä, että työelämän
pelisäännöt ovat joustavat. Nimenomaan
joustavat pelisäännöt ovat ne, joitten avulla
ihmiset pysyvät terveinä. Jos ihminen saa silloin
tällöin hengähtää,
ottaa koulutuslomaa tai mitä tahansa, kun hän
haluaa ja tarvitsee, ja työnantaja siihen suostuu, niin
tämä auttaa jaksamaan myöhemmin ikääntyneenä tekemään
pitempää työuraa. Mutta jos näihin
ei suostuta, niin ihmiset väsyvät ja karkaavat
eivätkä jaksa (Puhemies: 5 minuuttia!) elää siinä työympäristössä. Mutta
sitä minä en hyväksy, että kuntoutus
järjestetään valtion varoilla jonnekin
hornan tuuttiin, (Puhemies: Ed. Ukkola, 5 minuuttia on kulunut!)
jonnekin hornan tuuttiin kylpylään. Se vie vaan
valtion varoja eikä kuntouta yhtään,
päinvastoin.
Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä olisi ollut montakin
asiaa, mihin olisin voinut vastata ja kommentoida, mutta muistaessani
nyt vaan totean sen, ettei SDP eikä puheenjohtaja Urpilainen
ole vaatinut saati kannattanut yleislakkoa. Piste.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos, että sain myös tänne
reunalle vastauspuheenvuoron. Ed. Ojala-Niemelän puheenvuoroon
piti todeta, että en itse näe tätä tappiona
edes Vanhaselle enkä missään tapauksessa
hallitukselle.
Tässä hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt
pääsivät hyvään yhteisymmärrykseen
siitä, että työuria on pidennettävä ja
eläkkeelle siirtymisikää nostettava vähintään
tuolla kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Se on varsin kova
tavoite, johon nyt näyttävät kaikki muut, jopa
oppositiosta ainakin ryhmäpuheenvuoron mukaan myös
kristillisdemokraatit, liittyneen. Eli näyttää siltä,
että vain sosialidemokraatit ovat enää tämän
yhteisen tavoitteen ulkopuolella.
Mitä tulee sitten näihin puheisiin yleislakosta, niin
kyllä teidän puheenjohtajanne Urpilainen tv:ssä totesi,
että mitään työmarkkinajärjestöjen toimenpiteitä hän
ei jätä ulkopuolelle ja on valmis niitä tukemaan.
Näin hän totesi tv:ssä viime torstaina.
Toinen varapuhemies:
Kello on vierinyt jo yli 23:n, mutta annetaan vielä vastauspuheenvuorot edustajille
Ojala-Niemelä, Viitamies, Kuusisto ja Ukkola sitten lopuksi.
Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä tämä menettely
oli äärimmäisen erikoinen, Rukan hangilla
syntynyt, ja joku lappilainen sanoikin, että sinne olisi
Vanhanen saanut Lappiin hangille jäädä hiihtelemään
vähän pitemmäksikin aikaa. Eihän
tämmöistä voi olla, että vähätellään.
Hän sanoi jossakin haastattelussa, että ei kannattajia
löydy tällaiselle ratkaisulle kädennostoäänestyksessä ja
että silloin ei kannata asioista edes neuvotella. Siis
nimenomaan nythän palattiin tälle kolmikantatielle
ja neuvottelun tielle, ja ilman tätä painetta,
joka syntyi niin opposition, työmarkkinajärjestöjen
kuin nimenomaan kansalaisten keskuudessa, me emme olisi päässeet
tässä asiassa eteenpäin. Kyllä sillä lailla täytyy
myöntää ja katsoa porvaripuolellakin
peiliin, että kyllä tässä tappion
merkit täyttyvät.
Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näin juuri, näin juuri,
ja joskus olisi hyvä myös porvarileirissä todeta
se, että on tehty virheitä, on tehty vääriä ratkaisuja
ja jopa vääriä päätöksiä,
niin kuin tässä hallituksessa yksimielisesti on
tehty väärä päätös.
Niin kuin pari viikkoa sitten kuultiin, hallituksen yksimielinen
päätös on, että me esitämme
näitä uudistuksia. Se olisi hyvä joskus
tunnustaa ja myöntää. Mitä tulee
siihen, että me olisimme olleet taikka puheenjohtajamme
olisi ollut kannattamassa, saati vaatimassa yleislakkoa, niin se
ei ole totta, se ei ole totta, arvoisa ed. Heinonen, se ei ole totta.
Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys sisälsi
selkeän kysymyksen hallitukselle. Harmi, että pääministeriltä,
keskustapuolueen puheenjohtajalta, ei irronnut ei sitten millään,
selkeää vastausta opposition esittämään
kysymykseen. Sitä jää miettimään,
minkä takia pääministeri ei rohjennut
vastata esitettyyn kysymykseen. Onko niin, että sinivihreän
hallituksen vastaus opposition esittämään
välikysymykseen on leikkauslista? Se tulee sitten ajan
kanssa näkyviin, jos näin on. Mutta se on ihan
selkeätä, että me sosialidemokraatit
kannatamme nykyistä eläkejärjestelmää.
Se on kannustava, joustava ja turvallinen.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies ei ole ollut täällä kuuntelemassa
niitä perusteluja, minkä vuoksi nimenomaan tämä ratkaisu
oli parempi kuin se alkuperäinen: Tässä nimenomaan
sovittiin siitä, että vuoden loppuun mennessä etsitään ne
keinot, joilla saadaan se kolme vuotta työssäoloaikaa — ei
eläkeaikaa, vaan työssäoloaikaa — pidemmäksi.
Jos siinä ei onnistuta, niin jatkossa katsotaan, mitä tehdään.
Elikkä tämä on tiukempi, tämä uusi
päätös, joka on tehty yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa, ay-liikkeen kanssa, kuin se hallituksen edellinen kannanotto, elikkä tässä
suhteessa
voi olla todella tyytyväinen. Muutenhan minä en
kolmikantaa kannata, mutta nyt se sattumalta kyllä onnistui.
Toinen varapuhemies:
Viimeinen tinkikierros vastauspuheenvuoroja: edustajat Väätäinen, Ahonen
ja Viitamies.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me jokainen tiedämme, että ammattiyhdistysliikkeellä on
tietty keinovalikoima käytössään
silloin, kun se haluaa painostaa vastapuolta. Käsittääkseni
tässä tilanteessa ammattiyhdistysliike ei ole
ilmoittanut mitään keinoja, mitä se ottaisi
käyttöön. Näin ollen niitä ei voi
myöskään hylätä eikä tukea
vierestä. (Ed. Heinonen: Näin Urpilainen totesi!)
Sinällään minusta on oikeastaan aika
naiivia nyt tätä asiaa pyörittää.
Ed. Urpilainen vastasi jo monta tuntia sitten tähän
kysymykseen, ja minusta tämä on aivan selvä asia.
Tällä te ette pääse kyllä nyt
ratsastamaan tässä asiassa.
Kyse on nyt siitä, että työmarkkinajärjestöt
tulivat auttamaan hallitusta siinä, että joku
järki tulisi tähän keskusteluun ja näiden
asioiden hoitamiseen. Minä toivon, että se paperi,
joka tänään päivällä tehtiin,
todella pitää sisällään
sen, että hallitus on perääntynyt tästä 65
vuoden ikätavoitteestaan, muuten tämä kiikku
ei kulje eteenpäin huomennakaan.
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oli erittäin hyvä,
että hallitus ja työmarkkinajärjestöt
saivat aikaan tänä aamuna yhteisen paperin, johon
on 7 kohtaa kirjoitettu tälle työryhmälle
evästyksenä, jonka pohjalta lähdetään
tätä asiaa ratkaisemaan.
Tuo kohta 6) on täällä salissa tänä päivänä on ollut
hyvin moneen otteeseen esillä, se, mitä siinä todetaan.
Olen ymmärtänyt tuon kohdan sillä lailla,
että kun meillä on keskimääräinen
eläköitymisikä tällä hetkellä Suomessa
59 vuotta 4 kuukautta, niin tähän haetaan kolmen
vuoden työuran jatkamista. Tästä minun
mielestäni tässä paperissa on lähinnä kysymys.
Onko tämä sitten jollekin arvovaltatappio
vai ei? Asioista on minun mielestäni reippaasti keskusteltu.
Suomi on tällä hetkellä sellaisessa taloudellisessa
tilanteessa, niin kuin on koko maailmantalouskin, että meidän
on haettava siihen ratkaisuja monelta eri kantilta. Kaikkein parasta
on se, että työuran pidentämisellä me
saamme verotuloja lisää eikä lähdetä niihin
leikkauslistoihin eikä verojen korotuksiin, jotka olisivat
näitä muita vaihtoehtoja. Ehdottomasti tämä on
paras ratkaisu, että verotuloja tulee 3 miljardia euroa
vuodessa lisää. Se on kolmen vuoden aikana 9 miljardia,
(Puhemies: Minuutti kulunut!) niin kuin on moneen otteeseen tämän
päivän aikana sanottu.
Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle on pakko todeta, että olen
ollut talossa koko päivän ja ikävä kyllä olen
joutunut kuuntelemaan koko tämän keskustelun ja
osittain myös katselemaan sitä omassa työhuoneessani.
Totesin myös aikaisemmassa lyhyessä puheenvuorossani
sen, että palaan varsinaiseen asiaan huomenna. Suosittelen, että ed.
Ukkola on huomenna siinä vaiheessa myös kuulolla.
Toinen varapuhemies:
Ennen kuin laitetaan pillit pussiin ed. Ukkolalle vielä viimeinen
vastauspuheenvuoro.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Kiitoksia, herra puhemies! Minun täytyy vaan sanoa
teille siellä vasemmalla, että tämä päivä oli
aika järkytys. Minun, joka olen demokratian puolustaja,
parlamentaarisen demokratian kannattaja, aina ollut ja aina pitänyt
ay-liikettä ja kolmikantaista valmistelua demokratian halventamisena,
nyt on pakko sanoa, että voi teitä, parlamentaarinen
oppositio siellä puolella. Ay-liike voitti teidät.
Toinen
varapuhemies:
Keskustelu jatkuu huomenna ed. Peltosen puheenvuorosta eteenpäin, niin
että ed. Peltonen pääsee pohjustamaan
keskustelun jatkon. Asian käsittely tältä erää keskeytetään.