Janina Andersson /vihr:

Ärade talman! I samband med förra kärnkraftskampen här i riksdagen var försäkringsansvaret en väldigt viktig fråga. Vilket ansvar har bolaget vid en eventuell olycka, eller bär vi skattebetalare hela ansvaret?

Eli jo viisi vuotta sitten, kun täällä taisteltiin viimeksi ydinvoimapäätöksistä, tuli ydinvastuulakiin lainsäädäntö, jossa selvästi korotettiin ydinvoimaloiden vastuuta vakuutusmaksuissa, eli ne kantaisivat vähän enemmän vastuuta, jos tulisi mahdollinen onnettomuus. Mutta tietääkseni vieläkään, viiden vuoden jälkeen, tätä lakia ei ole saatettu voimaan. Tein tästä kirjallisen kysymyksen kaksi vuotta sitten, ja silloin ministeri Pekkarinen sanoi, että syy on se, että ei löydy vakuutusyhtiöitä, jotka olisivat valmiita antamaan riittävällä laajuudella vakuutuksia ydinvoimayhtiöille. Haluaisin nyt kysyä:

Onko tässä edetty, ettei käy niin, että se riski, jos oikein hullusti käy, on meidän niskassamme eikä ydinvoimayhtiöillä?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jos lähtee tästä lopusta liikkeelle. Viime kädessä käy kaikissa oloissa niin, jos iso onnettomuus tapahtuu, että nämä yhtiöt tuskin pystyvät kantamaan kaikkea sitä vastuuta, ja viime kädessä kuitenkin se on yksityisten kansalaisten, jotka joutuvat siitä kärsimään, ja valtion yhteisesti tavalla taikka toisella maksama juttu.

Tällä hetkellä voimassa olevassa lainsäädännössä, siinä ydinvastuulaissa, joka hyväksyttiin vuonna 2005, lähdetään siitä, että se yhtiön vastuu ulottuisi 700 miljoonaan euroon asti. Sen jälkeen 700 miljoonasta eurosta 1 500 miljoonaan euroon asti yritys, siis se, jolla on luvanhaltijan oikeudet, ja sitten valtio yhdessä maksavat tämän, yritys 300 miljoonaa ja valtio 500 miljoonaa. Ja sen 1 500 miljoonaa euroa ylittävältä osalta sitten se palaisi uudelleen täydellisesti sen luvanhaltijan vastuulle.

Mutta käytännössä on niin kyllä, että parhaassakin tapauksessa — tämä ei ole vielä edes voimassa näiltä osin, siis Suomen laki on tätä, mutta kun eivät muut Pariisin sopimuksen allekirjoittajat ole vielä ratifioineet Pariisin sopimusta, me emme ole saaneet tätä käytännössä Suomessa voimaan — vaikka tämä saadaan voimaan — niin kuin nyt Belgia on ilmoittanut, että se tekee voitavansa, että se saataisiin voimaan — sen jälkeenkin on ihan totta se, että tietyn rajan jälkeen, jos onnettomuus on riittävän suuri, valitettavan suuri, viime kädessä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) yksilöt, kansalaiset, ja valtio tavalla taikka toisella sitten kantavat sen vastuun.

Tähän liittyy myöskin se kysymys tietyllä tavalla, valmistetaanko meillä ydinsähköä muiden tarpeisiin ja kannammeko täällä sen jätteen ja siihen liittyvät riskit kaikkinensa.