4) Laki perustoimeentulokokeilusta Pohjois-Karjalassa
Tarja Cronberg /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan suurin paradoksi
tällä hetkellä on seuraava: Eduskunnan
tulevaisuusvaliokunta, Sitra ja nyt hallituskin peräänkuuluttavat
luovuutta. Puhumme samalla työvoimapulasta, koska suuret
ikäluokat jäävät eläkkeelle.
Samanaikaisesti satojatuhansia ihmisiä on työttöminä,
kymmenettuhannet virkamiehet kontrolloivat heidän työttömyyttään
ja sadat, ehkä tuhannet, poliitikot miettivät, mitä tehdä.
Suomalaista energiaa sitoutuu tuottamattomaan työhön,
jossa toinen osapuoli päivä toisensa jälkeen
kirjoittaa kaavakkeisiin "työtön", "työtön",
"työtön" ja toinen osapuoli kontrolloi näitä samoja
kaavakkeita. Luova talous edellyttäisi, että vapauttaisimme
niin vartijat kuin vartioidut tuottavaan työhön
suomalaisen yhteiskunnan puolesta.
Mitä tekee hallitus tässä tilanteessa?
Luo järjestelmää, jossa paikka tulee
paikan päälle tavalla, jossa kenelläkään
ei ole enää yleiskuvaa tilanteesta. Nyt ehdotettu
työttömien aktivointi 500 työttömyyspäivän
jälkeen on vain yksi esimerkki tästä paikkausjärjestelmästä.
Työttömälle toimenpide edustaa kaksoisnöyryytystä.
Työtönhän on työtön
siksi, että työtä ei ole.
Suomen Akatemian tutkimus on osoittanut, että työttömät
ovat halukkaita työntekoon. Tutkimuksen mukaan 63 prosenttia
työttömistä olisi valmis vastaanottamaan
koulutustaan vastaamatontakin työtä. Nyt he joutuvat
työttöminä tekemään
työtä, joka ei ole oikeaa työtä ja
josta ei saa oikeaa palkkaa. Jos tarjottua epätyötä ei
ota vastaan, seuraa rankaisu. Työmarkkinatuki putoaa pois.
Työvoimakoulutuskaan ei varsinaisesti lisää valmiuksia,
joita työelämä edellyttää.
Järkyttävintä tutkimuksessa oli se, että 40
prosenttia työttömistä tuntee itsensä tarpeettomiksi
ja elämäntilanteensa työttömyyden
takia vaikeaksi. Työttömyys luo negatiivista energiaa,
joka tuottaa mielenterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia.
Tässä tilanteessa ei mielestäni ole
muita vaihtoehtoja kuin löytää radikaalisti
uusia lähtökohtia, sellaisia, joiden tavoitteena
on vapauttaa kaikkien suomalaisten energia tuottavaan työhön.
Meidän tulee luoda toimintatapoja, jotka eivät
nöyryytä työtöntä,
vaan kohtelevat häntä kansalaisena, tapoja, joissa
työnteko on aina kannattavaa ja siksi kannustavaa.
Ensimmäinen vaihe tässä radikaalissa
uudistamisprosessissa on perustoimeentulomallin kokeilu Pohjois-Karjalassa.
Maakunnan työttömyysaste on 18,5, kun keskiarvo
vuonna 2003 oli 16,8. Koko maan vastaavat luvut ovat 11,8 ja 11,1.
Pohjois-Karjalassa oli työttömiä kuluvan vuoden
tammikuun lopussa 13 516. Ainoastaan muutamalla sadalla
3 414 pitkäaikaistyöttömästä on
mahdollisuus päästä Taipaleen mallin
mukaiselle eläkkeelle. Sosiaalisista yrityksistä ei
ole apua. Niitä ei tällä hetkellä Pohjois-Karjalassa ole
yhtään. Pohjoiskarjalainen työtön
on myös eriarvoisessa asemassa kuin työtön
Pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudulla
on sentään mahdollisuus löytää työtä.
Pohjois-Karjalassa näin ei ole. Jos joissain harvoissa
tapauksissa onkin, työtä on tarjolla niin pitkien
etäisyyksien takana, että matkakustannukset syövät
lisätulon.
Ehdottamani kokeilu on yksinkertaisuudessaan seuraava: Pitkäaikaistyötön
voi omasta aloitteestaan hakeutua kokeiluun, kun työttömyys
on kestänyt vuoden. Viisivuotisen kokeilun aikana hänelle
maksetaan työmarkkinatukea vastaava korvaus 677 euroa kuukaudessa
ja indeksikorotukset huomioiden. Tämä summa on verotettavaa
tuloa. Tämän 677 euron suuruisen perustoimeentulon
lisäksi on mahdollisuus tienata oma-aloitteisesti hankitulla
työllä 250 euroa menettämättä perustoimeentuloturvaansa.
Lisätulon ylittäessä 250 euroa vähenee
perustoimeentulo asteittain siten, että lisätulon
saavuttaessa työehtosopimusten mukaisen vastaavan ansiotulon
perustoimeentulo poistuu. Tämän tulotason saavutettuaan
työtön osallistuu työelämään
normaalien ehtojen puitteissa. Kaikki tulo on verollista. Ehtojen
täyttyminen tarkistetaan vuosittain veroilmoituksen yhteydessä aivan
kuten muillakin kansalaisilla.
Kokeilun edut yhteiskunnalle ovat ilmiselvät. Ensiksi,
kokeilu on kustannusneutraali. Työmarkkinatukea vastaava
toimeentulo maksetaan työttömälle joka
tapauksessa. On myös todennäköistä,
että työttömän saamansa tuen
lisäksi tekemä työ siirtyy harmaasta
taloudesta verotettavan, virallisen työn piiriin. Sekin
on valtiolle tuottavaa. Lisäksi kokeilu tuottaa tietoa
siitä, miten työtön omaehtoisesti pystyy
aktivoimaan itsensä tilanteessa, jossa virallista työtä ei
ole tarjolla, mutta ympäristössä kyllä paljon
tekemätöntä työtä.
Itsetunnon kohentuminen työelämään
osallistumisen ja sitä kautta uudelleen yhteiskuntaan kiinnittymisen
myötä puolestaan vähentää mielenterveydellisiä ja
terveydellisiä ongelmia, ehkä myös alkoholiongelmia.
Tätäkin kautta yhteiskuntaan syntyy säästöjä.
Myös moni arvokas työtehtävä,
joka muuten jäisi tekemättä, kuten halonhakkuu,
maiseman- ja ympäristönhoitotyöt, vanhusten
avustaminen ja viimein filosofienkin esiin nostama vanhuksista välittäminen,
tulee nyt tehtyä.
Arvoisa puhemies! Entä kokeilun haittavaikutukset?
Aikaisemmin Pohjois-Karjalaan on ehdotettu vastikkeellista perustoimeentulokokeilua
Valtimon kunnan Sivakan ja Rasimäen kyliin. Tuolloin, joku
vuosi sitten, ajatus torjuttiin perustuslain vastaisena: kansalaisia
tulee kohdella yhdenvertaisina, ja kokeilu asettaisi ihmiset eriarvoiseen
asemaan. Tästä ei kuitenkaan enää voi
olla kyse, koska erilaisia alueellisesti rajattuja kokeiluja tehdään
jo eri puolilla Suomea. Näin ollen ihmiset ovat jo eriarvoisessa
asemassa.
Toinen usein esitetty haitta on, että työttömät tällaisessa
järjestelmässä jäävät
heitteille. Pohjoiskarjalaiset pitkäaikaistyöttömät
ovat jo heitteillä. Kansalaisillahan on oikeus tehdä työtä. Näin
ei ole pitkäaikaistyöttömillä Pohjois-Karjalassa.
Tämän lisäksi heitä kontrolloidaan
ja nöyryytetään.
Kolmas haittavaikutus, jonka uskon ed. Lahtelan varmaan vielä tuovan
esille, on, että jos työttömälle
tarjottaisiin 1 000 euron edestä palkallista työtä,
niin hän kieltäytyisi siitä. Perustoimeentulo
olisi helpompi vaihtoehto. Koska Pohjois-Karjalassa on rajoitetusti
tällaisia työtilaisuuksia, ei tapaus ole kovin
todennäköinen pitkäaikaistyöttömän
kohdalla. Jos tällainen tilanne kuitenkin eteen tulisi,
luotan pohjoiskarjalaisten ahkeruuteen ja työniloon. Uskon,
että työtön vastaanottaisi ilomielin
1 000 euron työtilaisuuden. Kun ihminen elää köyhyyden
uhkan alla jatkuvasti, on lisäansiomahdollisuus työnteon
todellinen porkkana.
Perustoimeentulo Pohjois-Karjalassa on maantieteellisesti rajattu
alueeseen, jossa työtä on tarjolla vähän.
Tällaiseen kokeiluun on olemassa sosiaalinen tilaus. Keväällä 2004
tehty kysely työvoimatoimistojen johtajille osoitti, että työttömyyden
hoitamiseksi tarvitaan kipeästi uutta otetta. Työvoimatoimistojen
johtajat, jotka seuraavat työvoimapolitiikan toimeenpanoa
käytännössä, arvioivat nykyisen
työvoimapolitiikan epäonnistuneeksi ja olivat
radikaalien kokeilujen kannalla etenkin pitkäaikaistyöttömien
kohdalla. Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä todettiin
liian passivoivaksi.
Arvoisa puhemies! Suomalaisella yhteiskunnalla pyrkiessään
luovaan talouteen ei ole varaa jättää ehdotettua
kokeilua toteuttamatta.
Rosa Meriläinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Jo eilen välikysymyskeskustelun yhteydessä,
kun täällä puhuttiin köyhyydestä ja
eriarvoisuudesta, puffasin tätä ed. Cronbergin
jättämää lakialoitetta perustoimeentulokokeilusta
Pohjois-Karjalassa. Se on minun mielestäni malliesimerkki
juuri sellaisesta sosiaalipoliittisesta luovuudesta, jota soisi
meidän muidenkin kansanedustajien enemmän harrastavan,
eli miettivän tällaisia käytännönläheisiä,
uusia tapoja helpottaa ihmisten epävarmuutta ja tarjota
aitoja työllistymismahdollisuuksia siellä, missä toivoa
ja unelmoinnin paikkoja ei hirveästi nykytilanteessa ole.
Kyllä meidän täytyy olla rehellisiä siinä,
että meillä on Suomessa paljon sellaisia paikkoja,
joissa on mahdotonta kuvitella, että tämän
hetkiset pitkäaikaistyöttömät
pääsisivät suurin joukoin, sankoin joukoin,
kahdeksasta neljään -työn pariin, vaan
työn ja palkka-ansioitten saamisen pitää antaa
tapahtua jollakin muulla tavalla. Kyllä siis semmoisissa
paikoissa, missä puhutaan parinkymmenen prosentin tai korkeammastakin
työttömyysasteesta, on realismia lähteä miettimään tämän
tyyppistä kokeilua kuin tämä ed. Cronbergin
esittämä perustoimeentulokokeilu.
Suomessa, niin kuin tietenkin maailmallakin, on pitkään
puhuttu erilaisista perusturva- tai kansalaispalkkamalleista. Just
tämmöinen alueellinen kokeilu olisi semmoinen
käytännöllinen tapa löytää semmoinen
best practice -kuvio, mikä olisi sitten se todellinen,
käytännöllinen tapa tämmöinen
perustuloajattelu toteuttaa, niin että se olisi sekä kansantaloudellisesti
mahdollista että myöskin sitten näitten
ihmisten kannalta toivottavaa ja järkevää.
Ikään kuin saman teeman puitteissahan on hirveän
erityyppisiä ajatuksia ja malleja esitetty. Oikeistolaisimmillaan
on tullut joku tämmöinen nusuvien piiristä,
edesmenneitten nuorsuomalaisten piiristä esitetty parinsadan euron
negatiivinen tulovero, jonka päälle ei olisi mitään
muuta sosiaaliturvaa, ja sitten kaikenlaisia erilaisia summia ja
muita eri tulonsiirtoja ja perustulon yhdistämisiä.
Minä ainakin toivon, että olisi jossain vaiheessa
mahdollisuus päästä semmoiseen keskusteluun,
missä aika kiihkottomasti arvioitaisiin näitä eri
malleja ja voitaisiin kokeilla, miten sitten eri summilla ja malleilla asumistuki
ja toimeentulotuki tai mahdolliset lisäaktiivirahat ja
nämä kaikki tai opintorahat sopisivat tähän
ajatukseen, että on joku tietty perustulo, jonka kaikki
periaatteessa saavat.
Meillähän nyt on jo olemassa toimeentulotuki eli
ajatus siitä, että kukaan suomalainen joka tapauksessa
ei saisi jäädä vaille mitään,
eli tämmöinen vastikkeeton, joka tapauksessa kaikille tuleva
tavallaan perustulo on toimeentulotuen kautta ajateltu. Mutta kyllä meistä varmaan
jokainen on kuullut lukuisia aika kafkalaisiakin esimerkkejä siitä,
miten tämmöisten eri kategorioiden väliinputoajahahmot,
kuten esimerkiksi joissakin tapauksissa yrittäjät
tai opiskelijat, ovat jääneet tämän
toimeentulotuen ulkopuolelle. Sen takia tämmöinen
perustuloajattelu on myöskin sosiaalipoliittisen tilkkutäkin
tilkkimistä.
Pari esimerkkiä siitä, miten minä olen
huomannut, että toimeentulotuen perusturvan ulkopuolelle
on voinut tippua: Minulla on yksi kaveri, joka lukion jälkeen
perusti jäätelökiskan pieneen kotikuntaansa
kesän ajaksi. Kesä kun loppui, hänellä ei
ollut opiskelupaikkaa saatuna, ja hän ilmoittautui sitten
työttömäksi. Mutta hänelle ilmoitettiin,
että ei hän voi olla työtön,
koska hän on yrittäjä. Hän yritti
selittää, että tämä jäätelökioskin
ylläpitäminen ympäri vuoden parintuhannen
asukkaan paikkakunnalla on aika hopeless bisnes, mutta tämä ei
auttanut. Hän jäi joksikin aikaa vaille mitään
sosiaaliturvaa.
Itse olen kertaalleen — nyt pahoittelen, kohta tulee
ruma sana, koska siteeraan täysin itseäni — itkien
huutanut 18-vuotiaana puhelimessa Tampereen sosiaalitoimiston edustajalle,
että "muuta itte Toasille, kusipää".
Olin täysin vailla mitään rahaa. Minulla
oli mennyt opintolainasta puolet vuokratakuiden maksamiseen, minkä takia
olin aivan pennitön, kun kesä koitti, mutta minulle räknättiin
eteen, että minulla on opintolainaa ja opiskelijoitten
osalta vuokratakuuta ei oteta huomioon, koska opiskelijoilla on
teoriassa mahdollisuus asua Toasilla, minne olin tietenkin jonottanut
iäisyyden enkä ollut päässyt.
Tämmöisiä käytännöllisiä esimerkkejä on
lukuisia varmasti meidän jokaisen elämänpiiristä, jotka
vaivautuvat kuuntelemaan, ja monilla on omastakin elämästä,
mikä kertoo siitä, että meillä on
tämmöinen sosiaaliturvajärjestelmä,
joka on tehty sellaiseksi, että ihmiset jaetaan erilaisiin kategorioihin.
Se epäonnistuu väistämättä ja
aina sen takia, että aina tulee olemaan ihmisiä,
jotka eivät sovi mihinkään kategoriaan.
Ihmisen elämä on aivan mielettömän
monimuotoinen — onneksi sinänsä, sehän
on ihanaa — mutta just sen takia pitäisi jossain
vaiheessa tehdä uudelleen synteesi meidän sosiaaliturvajärjestelmästämme ja
sen perusteista, koska tämmöinen paikkailu on synnyttänyt
tosiaan semmoisen tilanteen, että tämän
perusturvaverkon läpi on mahdollista tippua kylmälle
asfaltille.
Tavallaan kun puhutaan tästä perustoimeentulokokeilusta
tai perustuloajattelusta, siinä on kaksi erillistä tavoitetta,
kaksi erillistä kysymystä. Se toinen on tämä sosiaaliturvajärjestelmän tilkkiminen
ja toinen sitten se, miten käytännössä ne
ihmiset, jotka eivät pysty työllistymään tämmöiseen
kahdeksasta neljään vakituiseen työhön
ainakaan välittömästi, muuten pääsisivät työelämään
piiriin ja miten sitä valtion kautta tuettaisiin. Se on
tämän ed. Cronbergin lakialoitteen suurin viisaus.
Se ainakin minun silmääni näyttää äärettömän
toteuttamiskelpoiselta ja kätsyltä ratkaisulta,
paljon kätsymmältä kuin monet ne perustuloutopiat,
joita minulla on ollut tapanani esittää. Että hyvä,
Tarja!
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Varmaan ed. Cronberg on ajatuksissaan
jotain ihan hyvää tässä tehnyt.
Mutta missään lakialoitteessa ei ole ollut niin
paljon puppua kuin tässä aloitteessa on olemassa.
Täydellistä puppua. Tässä on
vääriä väittämiä ensittäinkin,
vääriä lukuja, jotka sinällään
kaipaavat oikaisuja, ja käyn muutaman niistä läpi.
Kun täällä todetaan, jotta hyvin
alueella on kypsytty ajatukseen tästä kokeilusta
ja sitouduttu hyvin laajasti, niin tässä kun katsoo,
niin ei ainakaan Pohjois-Karjalan kansanedustajista hirveän
laajasti ole sitouduttu näihin allekirjoittajiin. Jostain
ihmeen syystä luulisi, jotta tässä olisi,
kun tämmöisiä väitteitä on,
edustajat laittaneet nimiään, mutta ei täällä hirveän
monta löydy niitä. En usko, että siinä mistään
kateudesta on kyse, vaan katsotaan, mikä on järkevää,
koska tässä on sisällä semmoisia
elementtejä, jotka ensinnäkin tekevät
semmoisen loukun, joka ei kannusta ainakaan ottamaan työtä.
Ilmeisesti tällä pyritäänkin
semmoiseen ajatteluun, että jotkut voisivat olla sillä tavalla
elämäntaitelijoita jossakin ja eläisivät
kohtuullista elämää.
Nimittäin tämä ensimmäinen,
joka tässä on iso väittämä ja
virhe, on se, jotta nythän meidän pitäisi
nostaa työmarkkinatuki lähes 10 eurolla, sitten
me olisimme siinä tasossa, mitä ed. Cronberg väittää työmarkkinatuen
tasosta. Sitten kun täällä puhutaan,
että tämä on ilmainen, siis tämä ei maksa
mitään, niin ensinnäkin sehän
maksaa joka tapauksessa, jos 10 euroa pitää maksaa
lisää, koska joko tässä ei ole
tiedetty tämänhetkistä sosiaaliturvan
tasoa tai koko tätä, mikä vaikuttaa mihinkin.
Tässä on tämä esitys sillä tavalla,
jotta kun työmarkkinatuki tällä hetkellä on
himpun alle 500 euroa, niin tässä esitetään
677 euroa kuukaudessa maksettavaksi työmarkkinatukea. Mutta sitten
siihen tulee tämmöinen elementti, joka sinällään
on hyvä — tämä pitäisi
ehdottomasti saada soviteltuun päivärahaan, me
emme tarvitse mitään uutta tähän
systeemiin, jonka toivon mukaan hallitus nyt saa ajoiksi; eilen
täällä ministeri Mönkäre
totesi, että se on ollut ongelma ja sosiaali- ja terveysministeriössä ollaan
harkitsemassa suojaosuutta soviteltuun päivärahaan — mutta
tässä esitetään, että okei,
250 euroa voidaan hankkia, se ei vielä tätä kansalaispalkkaa — tämä on
kansalaispalkka nimeltään, voidaan puhua siitä eikä hämätä — vähennä yhtään.
Kun lasketaan yhteen 677 euroa ja 250 euroa, siitä tulee
sattumalta lähes sama summa kuin tässä esitetään,
niin että sitten kun ihminen tienaisi 930 euroa, niin tämä kansalaispalkka
lähtee pois. Eli eihän ihmisen, joka saa kansalaispalkkaa
ja tekee 250 euron edestä töitä kuukaudessa,
kannata lähteä täysipäiväiseen
työhön, vaikka tarjottaisiin, koska onhan paljon
fiksumpi ottaa ja tehdä jotain puuhasteluja kotona. Miksi
lähtisi kokopäiväiseen työhön,
kun menettää sen kansalaispalkan? Tekee sen pienen
siivun jossakin sivussa ja ottaa 677 euroa.
Sitten tässä tulee vielä isompi loukku,
kun jatkaa tätä eteenpäin. Täällä todetaan,
jotta perustulo ei vaikuta asumistuen perusteisiin. Kun tuntee ja
jos ed. Cronberg tuntee asumistukiperusteita, mitkä vaikuttavat,
niin palkka vaikuttaa. Eihän missään
tapauksessa kannata mennä töihin ottamaan täysipäiväistä työtä tässä tilanteessa,
tai sitten sen pitää olla niin hyväpalkkainen
työ ennen kuin kannattaa mennä. Sillehän
käy tosi köpelösti, joka ottaa tuommoisen
pienipalkkaisen työn, jota täällä on
peräänkuulutettu, että pitää ottaa matalan
tuottavuuden töitä vastaan. Millä ihmeellä pärjää siinä,
kun taloudellisesti ei voi mennä siihen työhön,
kun tulee vielä loukku vastaan, että hänen
asumistukensa sitten leikkautuu, kun hän menee työhön?
Tämähän on ihan mieletön
yhtälö, joka tässä on. En tiedä,
kuka tämän on kirjoittanut. Todennäköisesti
ed. Cronberg itse ei ole tätä kirjoittanut, koska
uskoisin, että hänellä on sen verran laskutaitoa
ja ymmärrystä, ettei hän tämmöisiä voisi
millään laittaa julki edes paperille. On hirveän
helposti oivallettu, mitä tässä tulee
loukkuja, jos tuntee sosiaaliturvaa yhtään, mutta
jos ei tunne, niin voi tuntua näin, että tämmöisiä utopioita
voi maalailla ajattelematta, miten se vaikuttaa koko tähän
palettiin.
Sitten toisaalta, kun lähdetään siitä,
jotta on kokeilu, mikä on kokeilun tarkoitus yleisesti
ottaen? Eikö kokeilun pidä olla semmoinen, että jossakin
pienellä alueella, niin kuin tässä tapauksessa
Pohjois-Karjalassa, kokeillaan jotain mallia? Tarkoitushan on sitten
sen kokeilun jälkeen ottaa se hyvä käytäntö,
johon tässä oletetaan päästävän,
se koko malli, käyttöön koko maassa. Ei
kokeilua tehdä vain kokeilun vuoksi, että kokeillaan
jossakin alueella ja tarkoitus onkin, että se on vaan kokeilu,
se ei johda mihinkään. Ainakin minun ajatukseni
aina on kokeilussa se, jotta sen pitää jo lähtökohtaisesti
olla sellainen, että sillä odotetaan löydettävän
jotain uutta, jolla saadaan työllisyyttä, uusia
juttuja, mitkä koetaan koko yhteiskunnassa hyväksi.
Se sitten maksaa kyllä aika rajusti, jos edetään sillä tavalla.
Tässä ei sitä sanota, millä tavalla
rajataan ihmiset pois siitä, mutta vedetään
sillä tavalla ajattelu, jotta kun koko maassa työmarkkinatuella
olevat henkilöt hakeutuvat tähän, niin
se maksaa lähes 400 miljoonaa euroa lisäkustannusta.
Sen tuolta budjettikirjasta noin äkkiä laskin tässä.
Kun ed. Cronbergin aloite taisi olla ekan kerran viime vuoden puolella
joskus hoikotvat jo syksyllä valmiina ja budjettikirja
tuli sitten, niin laskin, minkä verran se suurin piirtein
maksaisi tämän ajattelun mukaan tulevaisuudessa
ja näillä työttömyysluvuilla.
Kun tässä todetaan tämä mekaniikka
sillä tavalla, jotta perustoimeentulokokeiluun haetaan sosiaalilautakunnan
kautta ja työvoimatoimisto antaa lausunnon, voidaanko tämä ihminen
siihen hyväksyä, niin ihmettelen, jotta millä perusteella voidaan
rajata pois ihmiset, jotka ovat tähän hakeutuneet,
koska jos kyse on siitä, että nyt tällä hetkellä 23
euroa 24 senttiä on työmarkkinatuki ja siintää ajatus,
jotta se onkin 31 euroa 50 senttiä, niin totta ihmeessä työmarkkinatuella
oleva henkilö hakeutuu tähän. Millä tavalla
sosiaalitoimisto ja työvoimatoimisto sanovat, että ei
sinulle voi antaa tätä isompaa etuutta? Millä tavalla
ne ihmiset valkataan pois, kun on sattunut olemaan vuoden jo kuitenkin
työttömänä, niin kuin tämä edellyttää?
Sen takia tämä tekee hirveän paljon lisää byrokratiaa,
vahtia. Ed. Cronberg perusteli, että tämä helpottaisi
tilannetta, mutta tässähän tulee ihan älytön
mylläkkä ja hakemuspaperien täyttö ja
lausuntojen anto ja arviointi, jotta onko tämä ihminen
nyt semmoinen elämäntapataitelija, jotta tämän
voi laittaa nyt vähän korkeammalle työmarkkinatuelle
sinne sivuun. Kyllä tässä niin kuin muutama
semmoinen näköala on. Tuntuu, niin kuin sanoin,
että tämä on ihan täysin sillä tavalla
pöljä ajatus, että ei suomalaisessa yhteiskunnassa
tämmöiseen missään tapauksessa pidä lähteä.
Sitten puhutaan, että tämä on kannustava luonteeltaan.
Luen yhden kohdan: "Malli korostaa nimenomaan omaehtoista ja itseohjautuvaa, haluttaessa
työvoimaviranomaisten tukemana tehtävää työnhakua,
sen sijaan, että lähtökohta on asetelma,
jossa työttömän on oltava työmarkkinoiden
käytössä ja työvoimaviranomainen
valvoo." Minusta se ajattelu, jotta ihminen ei olisi työmarkkinoiden
käytössä, tuntuu kovin ihmeelliseltä,
jos yhteiskunta kerran maksaa siitä. Tässä olisi
ikään kuin työmarkkinoiden ulkopuolella,
ei olisikaan pakko lähteä duuniin. Jos siellä todettaisiin,
että sen alan ihmistä tarvitaan justiinsa, niin
hän ei välttämättä olisikaan
työmarkkinoiden käytössä, kun
olisi elämäntapaintiaanina. Tämä tuntuu
perin merkilliseltä ajatukselta. Uskon, että se
on tämän päivän työvoimapolitiikalle
hyvin vieras ja kaukainen eikä sovi semmoiseen ajatteluun,
johon minä ymmärsin, että on pyritty
koko ajan, että saataisiin ihmisille ihan oikeasti töitä ja
aktivoitaisi eikä jätettäisi välttämättä sivuun
yksin nyhjöttämään.
Minä en löytänyt tästä kyllä yhtään
muuta hyvää kohtaa kuin tämän
yhden kohdan, joka pitäisi saada sovitellun päivärahan
suojaosuuteen.
Peruskysymys tässä on se, jotta meillä on
olemassa tällä hetkellä kansalaispalkka.
Sitä on useampaa lajia, mutta valitettavasti tämä hallitus
tällä hetkellä on ilmeisesti sitä murentamassa. Suunta
on toinen kuin tässä esitellään.
Koska meillä on olemassa työmarkkinatuki, siitä on muodostunut
tällä hetkellä monelle kansalaispalkka.
Se on vastikkeellinen. Se ei ole niin kuin tässä,
tämä on vastikkeetonta, mitä ed. Cronberg esittää,
eli työmarkkinatuki on tälläkin hetkellä vastikkeellinen.
Siinä ollaan työvoimana ja käytettävissä.
Jos tulee käsky, että nyt on joku työ löytynyt,
niin sinne pitää lähteä, ja
minusta se on ihan oikein, jos näin on.
Eri asia on, miten sitten siellä on ongelmia ollut
joissakin karensseissa, ja niitä käytäntöjä pitää kyllä tarkentaa.
Itse juuri tein kirjallisen kysymyksen, jonka kohta lähden
viemään kansliaan. Se koskee Enossa olevaa tapausta,
jossa henkilölle annettiin paikka, missä käydä työhaastattelussa,
ja kun se oli tämmöinen tukityö Joensuussa,
niin sinne on matkaa kuitenkin kohtuullisen paljon ja bussikustannuksia
tulee. Hän sattui siellä työhaastattelussa
toteamaan, jotta kun palkka oli 1 100 euroa kuussa ja kun
laskee kustannukset, mitä se maksaa, bussikulut ja muut ylimääräiset
kulut, niin hän olisi saanut vähemmän
kuin työmarkkinatuella ollessaan. Tämä henkilö sanoi,
että hän ei panisi pahakseen, vaikka ette häntä valitsisi.
Hän sai siitä sanonnastaan kahden kuukauden karenssin,
vaikka hänelle ei koskaan sitä työtä tarjottu.
Minusta siinä tilanteessa ei pitäisi antaa karenssia,
jos ihmiselle ei ole osoitettu sitä työtä.
Sitten jos hän olisi kieltäytynyt siitä osoitetusta
työstä, niin sitten siitä pitää antaa
kyllä karenssi. Minulta tuossa on kysely lähdössä siitä,
eikö jotenkin pitäisi järkeistää nämä hommat,
että ei jostakin sanonnasta rangaista, koska kohta ei uskalla
työhaastattelussa sanoa mitään, siinä voi
käydä köpelösti.
Arvoisa puhemies tuolla rykii takana. Menee vähän
pitkään, mutta kohta tämä loppuu.
Toinen juttu. Äsken sanoin, että työmarkkinatuki
on tietynoloinen kansalaispalkka, mitä hallitus on purkamassa.
Toivon mukaan se ei tee sitä määräaikaiseksi.
Toivon mukaan tässä nyt järki voittaa,
mutta pahalta se näyttää, koska minä en näe
siinä hommassa syntyvän mitään
lisäarvoa.
Mutta viimesijainen toimeentulo on olemassa, toimeentulotuki,
ja se on se viimesijainen niin sanottu kansalaispalkka. Elikkä meillä on
olemassa järjestelmät tällä hetkellä.
Ne ovat sillä tavalla tehokkaita, jotta siinä ei
hukkaudu rahaa toimeentulotuessa sellaiselle, jolla on paljon omaisuutta,
muuta tuloa, koska kuitenkin rahavarat ovat rajalliset, mitkä voidaan
käyttää. Sen takia minusta semmoisiin
malleihin meidän ei pidä mennäkään,
jotta jos on pääomatuloja tai muita tuloja reippaasti,
semmoiselle ihmiselle maksettaisiin kansalaispalkkaa, koska sinnehän
hukkaantuu rahaa. Sen takia nämä meidän
nykyiset systeemimme ovat aika hyvin pitkälle mietittyjä. Niissä on
reivaamisen varaa ja tarkistamisen varaa ja pitää poistaa
loukkuja, mutta ei missään tapauksessa lähteä tämmöiseen,
jossa tehdään lisäloukkuja, työn
vastaanottamiskynnyksiä. Tehdään yhteiskunnalle
kallis systeemi, koska niin kuin totesin, kokeilun pitää lähteä siitä,
jos lähdetään kokeiluun, että se
on koko maata kattava myöhemmin. Mutta ei edes Pohjois-Karjalassa tällä tavalla.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Paavo Lipponen.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Kun luin tätä lakialoitetta
ja lakialoitteen perusteluja, niin heräsi väkisten
muutama kysymys. On tietenkin erinomaisen hyvä, että ihmiset
ja kansanedustajat ovat huolestuneita työllisyyskehityksestä ja
työttömyydestä ja työttömien
toimeentulosta. Mutta tässä on mielestäni
kyllä enemmän kuin selvityksen paikka, mistä saadaan
tämmöinen työmarkkinatuen määrä kuin
21,5 x 31,5 euroa. Sellaista ei kerta kaikkiaan ole. 21,5 on se kertoja,
mutta työmarkkinatuki täytenä on 23 euroa
24 senttiä ja se on tarveharkintainen. Se on se todellinen
työmarkkinatuki, joka maksetaan. Se voi olla tätä pienempi,
koska se on tarveharkintainen ja puolison tulot otetaan huomioon,
mutta se ei ole tätä suurempi, paitsi lapsikorotusten osalta.
Elikkä tämä lähtökohta
on tältä osin mielestäni ristiriidassa
perusteluihin nähden, joissa todetaan, että "kokeilu
on yhteiskunnalle ilmainen, koska perustoimeentulo vastaa sitä vähimmäistoimeentuloa,
joka maksetaan työttömälle joka tapauksessa."
Työttömälle joka tapauksessa ei makseta,
tai sitten ne sadat työttömät tai jopa
tuhannet, joitten kanssa olen keskustellut, ovat puhuneet puppua,
koska he väittävät joka kerran, että enimmillään
maksetaan 23 euroa 24 senttiä tällä hetkellä.
Tämä korotushan oli vain 8 senttiä, joka
tehtiin työmarkkinatukeen. Elikkä nämä perustelut
ovat mielestäni ristiriitaiset.
Minä annan kyllä arvoa sille, että mietitään keinoja,
millä voitaisiin työttömien olosuhteita parantaa.
Se on arvokasta, ja niitä keinoja varmaan pitää hakea,
mutta en näe, että se käy tällä tavalla
ja ainakaan näillä luvuilla, koska nämä mielestäni
eivät pidä yhtä totuuden kanssa.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Minusta on hyvin selvä, että ed.
Cronbergin lakialoite haastaa nykyisen työvoimapolitiikan.
Tässähän on lähtökohtana
se, että on tunnustettava, että kaikissa osissa
Suomea, kaikilla seuduilla, työmarkkinat eivät
toimi niin, että kaikki ihmiset voisivat työllistyä.
Silloin esimerkiksi kysymykset, joita ed. Esa Lahtela esitti siitä,
että eikö tällainen henkilö sitten
olisi työmarkkinoiden käytettävissä,
ovat absurdeja, jos sitä työtä sitten
kuitenkin hänelle tarjottaisiin, kun lähtökohta
on se, että esimerkiksi kuusikymppinen ilomantsilainen
metsuri tuskin voi esimerkiksi muuntua sairaanhoitajaksi, jos sitten
sattuisi olemaan niin, että tarjolla olisi sairaanhoitajan
työtä.
On todettu, että tämä aloite ei ole
perustuslain vastainen, kun on jo olemassa tämmöisiä alueellisia,
rajattuja kokeiluja. Ja onhan niitä monenlaisia, myös
Kainuun-malli on eräänlainen alueellisesti rajattu
kokeilu. Nyt olisi hyvä tilaisuus katsoa sitä,
miten aivan toisesta lähtökohdasta voitaisiin
saada ihmiset tekemään yhteiskunnassa hyödyllistä työtä ja
säilyttämään ihmisarvonsa tilanteessa,
jossa tunnetusti tämä kuuluisa aktivoimispolitiikka,
joka liittyy nykyiseen työvoimapolitiikkaan, usein ei lainkaan
vastaa sitä tarkoitusta, joka sille on asetettu.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan antaa arvon
ed. Cronbergin aloitteellisuudelle sinänsä, etenkin,
jos se on tehty todellakin työttömien kanssa yhteistyössä. Ed.
Meriläinen kertoi tänään, että hän
eilen kehui tätä jo täällä köyhyyskeskustelun
yhteydessä. Tässä nyt ehkä on
tilanne, että kaksi pääluottamusmiestä on
jo lausunut, ed. Esa Lahtela ja ed. Mikko Kuoppa, tästä käytännöstä ja
sisäisistä ristiriidoista.
Kyllä ymmärrän sen ja pidän
sitä myös tärkeänä,
että ymmärrämme, että alueilla,
esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja monilla muillakin alueilla Suomessa,
myös varmaan Helsingissä, on paljon ihmisiä,
jotka eivät tule koskaan työllistymään, mutta
heidän kohdallaan on tietysti etsittävä muita
keinoja elämäntilanteen parantamiseksi kuin se,
että heitä pidetään työvoimatoimiston
kirjoissa. Toisaalta sieltä pois pääseminen
esimerkiksi henkilöillä, jotka ovat menettäneet
fyysistä ja psyykkistä terveydentilaansa, pois
pääseminen työttömyyseläkkeelle
on edelleenkin vaikea asia. Siitä joka päivä huomaamme
esimerkkejä, ainakin me, jotka teemme B-lausuntoja ihmisille.
Lopuksi, puhemies, työmarkkinatuen korottaminen on
ainakin asia, joka tuli monta kertaa eilen esille. Sen tasokorotus
on hyvin tärkeä asia. Mutta edelleenkin siinä mielessä yhdyn
ed. Meriläisen puheeseen, että on hyvä,
että kansanedustajat pyrkivät tuomaan omia esityksiään
tällä tavalla myös innovatiivisesti.
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Yritän tässä vastata
muutamiin kysymyksiin.
Ensinnäkin kysymys kansalaispalkasta, siitä, onko
tämä kansalaispalkka. Kansalaispalkkahan on palkka
tai negatiivinen tulovero, kuinka halutaan, joka maksetaan kaikille.
Tässä on kyse siitä, että ihminen
itse hakeutuu ja täyttää tietyt edellytykset,
jolloin voi hakeutua. Kyse on pitkäaikaistyöttömistä,
jotka muussa tapauksessa eivät työllisty. Uskon,
että työvoimatoimisto ja sosiaalilautakunta pystyvät
arvioimaan sen, koska tämmöinen tilanne on olemassa.
Toinen ero ed. E. Lahtelan ja minun välillä koskee
sitä, miten käsitämme työttömän
halun tehdä työtä. Ed. Lahtela katsoi,
että työtön etsii kaikin tavoin mahdollisuutta
olla tekemättä työtä. Nyt esimerkiksi
Akatemian tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiita tekemään
työtä ja ovat nimenomaan valmiita tekemään
vieläpä koulutustaan vastaamatonta työtä.
Mutta siitä täytyy olla jotain hyötyä.
Lähtökotani on, että ihmiset haluavat
tehdä työtä ja että he todella
ovat valmiita näin tekemään.
Tässä luodaan kannustin, joka on 250 euroa, jonka
voi ansaita ilman, että se vaikuttaa perustuloon. Se tarkoittaa
sitä, että voi ottaa vastaan tilapäistä työtä,
vaikka halonhakkuuta, jota ehkä paikkakunnalla on. Ed.
Esa Lahtela on Kiteeltä, ja kun Kiteen työttömien
kanssa tätä ehdotusta käytiin läpi,
niin siellä eräs työtön totesi:
tässä vihdoinkin ehdotus, jossa työtön
herää.
Kolmas kysymys koskee lukuja. En lähde puolustamaan
lukuja, olen valmis niistä keskustelemaan. Toivon, että ne
eivät ole ratkaisevassa asemassa tätä mahdollisesti
kaadettaessa. Mutta toteaisin vain sen, että kävin
keskusteluja työministeriön kanssa ja siellä totesivat,
että työmarkkinatuki sellaisena, kuin se tänä päivänä maksetaan,
ei vastaa tavallaan pitkäaikaistyöttömän kustannuksia,
vaan työministeriö arvioi, että keskimäärin
pitkäaikaistyötön maksaa yhteiskunnalle
900 euroa kuussa. Perustoimeentulo on sitten katsottu välimuotona.
Siihen liittyvät nämä indeksikorotukset,
joita ei ole tehty, jotka on tavallaan jäädytetty,
ja ne on silloin huomioitu, ja tältä pohjalta
on saatu tämä luku 677. Olen tietoinen siitä,
että työmarkkinatuki on tarveharkintainen, ja
tässä voidaan keskustella, miten se vaikuttaa
tähän. Lähtökohtani oli se,
että olisi tietty perustoimeentulo, jonka päälle
(Puhemies koputtaa) voidaan tehdä työtä.
Jos pitkäaikaistyöttömät
myöhemmin hakeutuvat tähän koko maassa,
niin tässä saadaan tietoa ja sen perusteella voidaan
sitten arvioida, mitä tehdä myöhemmin.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Itsekin olen aika paljon työttömien
kanssa jutellut tässä kyseisestä aloitteesta
ja aiheesta. Ensin totean, että se on aika vastuutonta
puhua sellaisista asioista, kun tiedetään, että näitä rahoja
ei tähän löydy. Jos kyse on siitä,
että on 500 euroa tai 677 euroa kuukaudessa, niin totta
kai työtön ihminen sanoo, että sehän
on hirveän hyvä asia. Millä tavalla,
ed. Cronberg, rajataan pois ne, joita ei tähän
kelpuuteta, koska takaan, että Pohjois-Karjalasta kertaheitolla
tulee varmaan vähintään 10 000
hakeutumaan tähän. Ketkä tähän
eivät pääse sitten? Minusta lakien pitää olla
tasa-arvoisia, ettei ole mielivaltaa. Onko tässä ajatuskin, että sitten
lähdetään valkkaamaan semmoista, jotta
nuo heitetään sivuun tuossa?
En ole missään vaiheessa todennut, että ihmiset
kiertäisivät ja niin kuin luistelisivat työstä. Missään
en puheissani ole semmoista todennut, enkä tule sitä koskaan
toteamaan, koska minä olen nähnyt sen, jotta kun
joku oikea paikka aukeaa, mistä maksetaan vielä palkkaakin,
niin Pohjois-Karjalassa hakeutuu töihin jopa satoja ihmisiä yhteen
paikkaan ja yksi vain valitaan siihen. Se kuvaa sitä, miten
halutaan töihin. Mutta tässähän
heitetään tavallaan ihmiset sillä tavalla — ed.
Hautalalle voisi todeta, täällä sivulla
3 todetaan — jotta lähtökohtana onkin
se, jotta ihmiset eivät ole työmarkkinoiden käytettävissä,
vaan he voivat valita semmoisen mallin, jotta ne ovat niin kuin
vapaita taiteilijoita. Kyllä minä sen takaan,
jotta osa ihmisistä on semmoisia, jotta jos se raha maksetaan
ilman mitään vastiketta, siis kotiin, niin miksi
lähtisi johonkin täyspäiväiseen työhön
sitten ihan oikeasti. Osa on semmoisia varmasti.
Sitten täällä todetaan kolmannen
sivun alalaidassa, että tällä myös
vaikutettaisiin siihen, että työvoimapoliittista
koulutusta ei harrastettaisi tai ei siirrettäisi ihmisiä niin
kuin väkisin koulutukseen. Minä pidän
työvoimapoliittista koulutusta erittäin hyvänä,
nimittäin minä olen itse käynyt kolme
työllisyyskurssia ja nyt olen eduskunnassa teille (Puhemies
koputtaa) julistamassa niitä hyviä asioita. (Puhemies:
Aika!)
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Vielä ihan lyhyesti haluan todeta,
että tämä ed. Cronbergin esitys merkitsisi
sitä, että työmarkkinatukea pitäisi
korottaa 8 euroa 26 senttiä, joka olisi tietenkin aivan
hyvä, koska tällä nykyisellä työmarkkinatuella
ei kerta kaikkiaan tule toimeen, mutta valitettavasti tosiasia on
se, että jos ei valtiovarainministeri eroa, niin hän
eroaisi varmasti tämän jälkeen, jos tämä toteutettaisiin.
Sinänsä minua ei harmittaisi se ero, jos työttömät
saisivat rahaa, mutta tämä on täysin
sillä tavalla epärealistinen lähtökohta.
Siinä mielessä, kun puhutaan, että tämä on
kustannusneutraali, niin se ei pidä paikkaansa. Se tässä on
kaikista huonoin puoli.
Yleensä näissä työllisyysratkaisuissa,
mitä esitetään erilaisissa työllisyysmalleissa,
on se yksi paha puoli, että ne kaikki yritetään
tehdä niin, että ne on ilmaisia. Jos me haluamme
parantaa olennaisesti työllisyyttä ja kunnollisia
työpaikkoja ihmisille luoda, niin siihen pitää varata rahaa.
Ilman rahaa ei synny. Se on nähty jo aikaisemminkin ja
se tullaan näkemään varmasti jatkossakin.
Jos työllistämisvelvoite tehdään,
se edellyttää rahaa. Ja ihmiset haluavat tehdä työtä. Sen
on osoittanut se, että jos jossain on esimerkiksi Tampereen
seudulla joku työpaikka auki, ilmoitetaan lehdessä,
niin siellä on jopa satoja hakijoita siihen, ja sinne valitaan
vaan tietenkin se yksi tai kaksi työntekijää.
Näin ollen työhalusta ei ole kysymys, mutta se
vaatii rahaa. Ilmaiseksi, taikatempuilla, tämä työllisyyden
hoito ei onnistu.
Tarja Cronberg /vihr:
Tässä muutama vastaus vielä, kun
ed. Lahtela sanoi, että 10 000 työtöntä Pohjois-Karjalasta
hakisi tätä, niin kysehän on siitä,
että Pohjois-Karjalassa on 3 500 pitkäaikaistyötöntä.
Jos niistä ehkä 500 hakeutuu tähän, niin
tilanne on hyvä.
Tässähän ei puhuta työmarkkinatuesta
vaan työmarkkinatukea vastaavasta summasta. Ei ole tarkoitus
korottaa työmarkkinatukea vaan laskea tavallaan taso, jota
verrataan siihen, mitä työtön saa kokonaisuudessaan
tänään. Siksi se on nimenomaan kustannusneutraali.
Mitä ihan tarkkaan ottaen nämä luvut
ovat, niin siitä voidaan varmasti tulevaisuudessa keskustella.
Työtön ei ole tässä kokeilussa
koko kokeilun ajan. Kokeilu on viisivuotinen, sinä voit
tulla sieltä myös pois, jos haluat. Kokeilun aikana
ei ole työmarkkinoiden käytettävissä siinä mielessä kun
tänä päivänä, mutta
on työmarkkinoiden käytettävissä siinä mielessä,
että voi tehdä työtä ja voi
siirtyä työuralle, joka sitten ehkä takaa myös
sen, että tulevaisuudessa on töitä.
Keskustelu päättyy.