Mikko  Kuoppa  /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomessa on mielestäni kaksi ammattiryhmää, joitten edut poikkeavat heikompaan suuntaan todella merkittävästi. Toinen on perhepäivähoitajat ja toinen on omaishoitajat. Nyt aion puhua nimenomaan omaishoitajien asiasta, koska tämä lakialoitteeni koskee sitä, että omaishoitajien tilannetta parannettaisiin edes osittain.

Ongelma lain ja asetuksen soveltamisessa on se, että kunnat toteuttavat hyvin kirjavasti tämän lain velvoitteita omaishoidon tuen järjestämisestä ja kustannuksista. Joissakin kunnissa omaishoidon tukeen suhtaudutaan hyvin nihkeästi ja varataan hyvin pienet määrärahat. Toisissa kunnissa taas tämä on vakiintunut sosiaalipalvelun osa ja siihen suhtaudutaan myönteisesti ja omaishoitajan asiat ovat kohtuullisessa kunnossa. Omaishoidon tuen suuruus ja laajuus eri kunnissa vaihtelee siten tuntuvasti. Jotta omaishoitoa tarvitsevien ja omaishoidon tukea antavien omaisten asema olisi turvatumpi, tulisi lakia muuttaa siten, että korostetaan kansalaisen oikeutta omaishoidon tukeen silloin, kun se on tarkoituksenmukainen tapa järjestää sairaan, vammaisen, vanhuksen tai muun apua tarvitsevan henkilön hoito.

Maaliskuussa 2004 ministeri Hyssälän asettaman selvityshenkilön, tohtori Elli Aaltosen raportti valmistui omaishoidon tuen uudistamisesta. Olemme erittäin huolestuneita iäkkäiden ja huonokuntoisten omaishoitajien asemasta, koska tuettu omaishoito jatkossa mielletään entistä enemmän osaksi palvelurakennetta. Omaishoitajien todelliseen määrään nähden tuen saajien määrän kaksinkertaistaminen on riittämätöntä, sillä näitä omaishoidon tuen tarpeessa olevia on paljon paljon enemmän. Pari vuotta sitten tehdyn arvion mukaan Suomessa on noin 300 000 todellista omaishoitajaa. Heistä vain 25 000 sai lakisääteistä omaishoidon tukea vuonna 2002.

Sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä selvityksessä kaavaillaan omaishoidon tukeen tarpeellisia uudistuksia, jotka edellä mainitun selvityshenkilön ehdotuksen mukaan toteutettaisiin vuosina 2005—2012. Näitä uudistuksia olisi mielestäni kiirehdittävä ja välittömästi tarvittaisiin toimia omaishoidon tukea tarvitsevien ja sitä antavien ihmisten aseman parantamiseksi. Tässähän on tietenkin se ongelma, että jos kunta ei varaa määrärahoja omaishoidon tukeen, niin se voi jättää kokonaan tämän omaishoidon tuen maksamatta, ja omaishoidon tuki on nimenomaan sellainen tukimuoto, joka vähentää laitoshoidon tarvetta. Se on kiistattomasti voitu osoittaa. Ja mitä paremmat omaishoidon tuen ehdot ovat, niin on tietenkin selvää, että se mahdollistaa myös sitä useamman omaishoitajana toimimisen, kun muistetaan vielä se, että nämä omaishoitajat ovat useimmiten eläkkeellä olevia, hyvinkin iäkkäitä ihmisiä, erityisesti eläkeläispuoliso hoitaa toista eläkeläispuolisoa. Esitän, että sosiaalihuoltolain 27 a § täsmennetään siten, että kunnalla on velvollisuus antaa omaishoidon tukea silloin, kun se on tarkoituksenmukaisin tapa järjestää hoito tai huolenpito, jota henkilö tarvitsee alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi.

Esityksessä 27 a § 2 momentin sanat "omahoidon tukea voidaan antaa" pitää korvata sanoilla "omaishoidon tukea on annettava". Sanojen "on mahdollista" jälkeen lisätään sanat "ja on tarkoituksenmukaisinta". Tarkoituksena ei ole, että omaishoidon tuki syrjäyttäisi muut hoitomuodot, kuten kunnan itse järjestämän kotipalvelun tai sairaanhoidon, silloin kun ne ovat tarkoituksenmukaisia. Siis näitä ei ole tarkoitus syrjäyttää vaan täydentää ja tehdä mahdolliseksi omaishoitajien työn arvostaminen nykyistä paremmin ja niin, että myöskin omaishoitajia olisi jatkossakin, koska se on yhteiskunnalle ylivoimaisesti edullisin hoitomuoto, koska valtaosa näistä omaishoidettavista on sellaisia, että jos heillä ei ole omaishoitajaa, niin he joutuvat laitoshoitoon. Tässä on myöskin nämä inhimillisyysnäkökohdat hyvin tärkeästi otettava huomioon.

Pentti Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuopan aloite on tärkeä, ja se menee jälleen sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, niin kuin yleensä nämä tämäntyyppiset asiat. Kaikki me, jotka olemme täällä salissa, tiedämme hyvin omaishoidon tilanteen. Kuntien sairaan- ja terveydenhoito, vanhustenhoiva ei toimisi ilman näitä omaishoitajia. He hoitavat läheisiään. Siinä on takana tietysti ihmissuhde ja inhimillisyys. He tekevät sitä 24 tuntia vuorokaudessa, useimmiten 365 päivää vuodessa, ja nämäkin lainsäädännölliset helpotukset, mitä on heille tehty, usein eivät sitten kuitenkaan toteudu. Ne ovat hyvin vaatimattomia, kaksi päivää kuukaudessa ikään kuin vapaapäivää, mutta usein hoidettavat ovat sellaisia, että toista hoitopaikkaa on vaikea löytää. Kuntien talous on myös, niin kuin monta kertaa on todettu, huonommassa kunnossa kuin koskaan. Varsin monen kunnan osalla on näin, ja näin ollen tämä omaishoitoon osoitettu määräraha kuntien budjetissa loppuu säännönmukaisesti hyvissä ajoin vuoden aikana jo usein paljon ennen vuoden keskivaihetta. Näin ollen, kun uusia sitoumuksia tehdään ja sopimuksia kunnan kanssa, niin vastaus on, että rahat ovat loppu, jolloinka sitten niitä ei voi tehdä. Lopuksi haluan todeta, että usein vielä tämä raha menee veroihin. Se lasketaan muun tulon päälle ja verotusprogressio leikkaa sen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ehdottomasti kannatan ed. Kuopan aloitetta tässä, jotta sosiaalipuolellekin liitettäisiin tämmöinen subjektiivinen oikeus, että kunnan on järjestettävä omaishoito. Ed. Kuoppa tuossa perusteluissaan totesi monia hyviä asioita, en lähde niitä kertaamaan, mutta sen verran toteaisin, jotta ei ole kyse siitä, jotta on erisuuruisia korvausluokkia kunnissa. Meillä on tänä vuonna yksi kunta Suomessa, joka ei järjestä omaishoitoa ollenkaan. Elikkä siellä on Juuan kunta tuolla Pohjois-Karjalassa, jossa kunta ei varannut budjettiin ollenkaan varoja, jolloin siellä kunnassa kaikki omaishoidon sopimukset loppuivat viime vuoden lopulla, 2004 vuoden loppuun, mikä tarkoittaa sitä, jotta vaikka meillä on laki olemassa tästä omaishoidosta, niin se on sinällään kuollut kirjain, koska siinä ei ole tuommoista subjektiivista oikeutta. Hiljattain sain kirjalliseen kysymykseen, omaan tekemääni kysymykseen, vastauksen ministeri Hyssälältä, ja hän vastasi, jotta nyt ollaan valmistelemassa jotain sosiaalilainsäädäntöä, jossa tullaan pohtimaan tämä asia, jotta voisiko tästä tulla tämmöinen oikeus, niin kuin ed. Kuoppa esittää. Mutta saa nyt nähdä, se työryhmän määräaika on jonnekin syksyyn, saa nähdä, saadaanko silloin jotain valmista. Mutta jotain tämän tyyppistä pitää ehdottomasti tulla. Olisin kyllä laittanut tähän aloitteeseen nimeni, jos ed. Kuoppa olisi tullut pyytämään tähän nimeäni. Huomasin, että tässä ei ole kuin vasemmistoliiton nimiä.