Merja Kyllönen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa kiinnitetään huomio seuraavanlaiseen epäkohtaan: 16 vuotta täytettyään erittäin vaikeaa ruoka-aineallergiaa, johon sisältyy vehnä, ruis, ohra, riisi, maissi ja tattari, sairastava nuori ei saakaan enää hoitotukea. Ajatellaan, että murrosikään mennessä sairaus on poistunut päiväjärjestyksestä, mutta kun näin ei käynytkään, nuori jää hyvin epätasa-arvoiseen asemaan. Miten käy, kun hänen on aika lähteä maailmalle opiskelemaan ja elämään omaa elämää? Ruoka-aineet allergiselle ovat hyvin kalliita ja pienikin hoitotuki on ollut isona apuna elämässä. Terveellinen ja sopiva ruoka pitää hengissä ja se maksaa, mutta niin maksaa myös se, että sairaus jätetään hoitamatta ja syödään mitä sattuu. Se voi maksaa jopa hengen. Toiveena olisikin, että tällainen porsaanreikä meidän järjestelmässämme tukittaisiin, kun kaikki eivät suinkaan parane murrosikään mennessä, vaan sairaudet seuraavat mukana koko elämän ajan.

Ruoka-aineallergian perushoito on joka tapauksessa allergisoivan ruoka-aineen välttämistä. Rajoituksiin on suhtauduttava vakavasti, sillä pahimmassa tapauksessa allergisoivan ruoka-aineen nauttiminen voi johtaa anafylaktiseen sokkiin, jossa hengitys salpautuu ja lopputuloksena voi olla jopa hengenlähtö. Hoitorekisterien mukaan vuosittain Suomessa on vähintään sata ruuan aiheuttamaan vaikeaa allergista reaktiota, anafylaksiaa. Keliakiaa sairastava sen sijaan saa pienen korvauksen, mutta vaikeaa ruoka-aineallergiaa sairastavaa ei aikuisten tukimaailma näy tuntevan, tai ainakin tuet ovat kiven alla.

Se, miksi lähdin tekemään tämän lakialoitteen, oli ministeri Hyssälän vastaus tekemääni kirjalliseen kysymykseen aiheesta, jossa kehoitettiin asianomaisia ihmisiä kääntymään toimeentuloluukun puoleen. Ja kun lähetin vastauksen kansalaisille, jotka olivat suurempana joukkona lähestyneet yhden henkilön nimen alla, niin he olivat varsin tyrmistyneitä siitä ajatuksesta, että heidän sairautensa olisi se yksi ja ainoa, joka kuuluisi hoidettavaksi toimeentulotuen piiristä, eikä sille olisi olemassa omaa yhtenäistä järjestelmää. Tässä lakialoitteessa esitän lisäksi korjattavaksi myös keliakiakorvauksen korottamisen 41 euroon nykyisen 20 euron sijasta. Ruokavalio, joka turvaa ihmisen terveyden ja elämän, ei voi kustannuksiltaan saattaa kansalaisia täysin eriarvoiseen asemaan niin sanottujen perusterveiden kansalaisten kanssa. Siksi olisikin aiheellista korjata nämä selkeät lainsäädännölliset ja korvaukselliset epäkohdat.

Ruokavaliokorvausta säädettäessä hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että Kuluttajaviraston vuonna 1998 tekemän selvityksen perusteella gluteenittomasta ruokavaliosta aiheutuvat lisäkustannukset olivat 47—58 euroa kuukaudessa. Sittemmin Kuluttajaviraston ja lääninhallituksen vuonna 2004 tekemän hintavertailun mukaan gluteenittomasta ruokavaliosta aiheutui lisäkustannuksia 34—43 euroa kuukaudessa. Tarkkaa tietoa gluteenittoman ruokavalion tämän hetkisestä, vuoden 2009, kustannuksista ei ole käytettävissä, mutta Suomen Keliakialiitto ry:n oman näkemyksen mukaan ruokavalion välittömät lisäkustannukset ovat 41—50 euroa kuukaudessa. Kansaneläkelaitokselta saadun tiedon mukaan ruokavaliokorvausta saavia henkilöitä oli vuoden 2007 lopussa maassamme 24 858 henkilöä. Elikkä kokonaisuudessaan kyseessä ei ole tietenkään pieni summa, mutta jos mietitään sitä arkitodellisuutta, että jos sairauden hoito jätetään allergisoivan ruoka-aineen osalta tekemättä, niin mitä ovat ne välilliset hoitokulut. Ne ovat huomattavia. Ja myöskään sitä, mitä voidaan tällä ennalta ehkäisevällä hoidolla, ruokavaliohoidolla, säästää sairauden ilmentymisen ja etenemisen ehkäisyssä, ymmärtääkseni ei ole tässä maassa laskettu. Kuitenkin tällä hetkellä on olemassa tutkimustietoa, jonka mukaan allergiat on pystytty yhdistämään moniin keskushermostohäiriötiloihin, myös depressioon, ahdistukseen ja krooniseen väsymykseen, ja nämä eivät ole ihan ilmaisia meidän yhteiskunnassamme hoitaa, eli pienillä panostuksilla voitaisiin vaikuttaa isoihin asioihin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva lakialoite on varsin perusteltu. Toivon, että se saa asianomaisessa valiokunnassa sen huomion, joka sille kuuluu. Olen aikaisemmin aiemmilla valtiopäivillä tehnyt saman sisältöisiä lakialoitteita. Hyvänä pohjana ovat olleet juuri Suomen Keliakialiiton asiantuntevat kannanotot. Nyt on todettava, että allergiat ovat ihmisille eri syistä, mistä niitä aiheutuu, todellinen ongelma ja vaiva. Nämä ovat, näin ymmärrän, lisääntyneet vuosien mittaan. Tässä on aloite, jolla asiaan on kiinnitetty huomiota. Toivon, että tätä kautta asia etenisi parhaaksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos muistan oikein, niin se oli kansanedustaja Marja-Leena Kemppainen, joka täällä kirjoitteli näitä keliakiapiiriin kuuluvia lakialoitteita. Muistelen allekirjoittaneenikin niitä. Kaikesta päätellen ne eivät ole vieläkään johtaneet riittävän laajaan laiksi muuttumiseen ja vahvistamiseen, kun näitä tällaisia hyvin perusteltuja laki-aloitteita näkyy edelleenkin tulevan arvioitavaksemme.