6) Laki tuloverolain 64 §:n muuttamisesta
Irja Tulonen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Esitän tässä lakialoitteessani, että kodinhoitopalveluille
määrättäisiin verotusarvo. Täällä salissa
on usein puhuttu siitä, että työelämän
ja perhe-elämän yhteensovittaminen täytyisi
tehdä sille realistiselle tasolle, että myös lainsäädännöllä olisi
mahdollisuus tukea työssä käyviä perheenjäseniä, äitiä tai
isää. Me tiedämme, että Suomessa
perheen elättäminen ja perheen talous usein vaatii
molempien vanhempien työssäkäymistä.
Työelämän jatkuva muutos, kiristyvä työtahti
ja jatkuvan lisäkouluttautumisen tarve vaikuttavat myös
siihen perheen arkeen, joka monta kertaa on aikamoista rumbaa. Työpäivän
jälkeen kotona odottavat työt kaventavat entisestään
perheen mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä.
Uskon, että työntekijöiden työmotivaatiota
ja jaksamista edistettäisiin merkittävästi,
jos auto- ja puhelinedun sijaan taikka lisäksi työnantaja voisi
tarjota työntekijälleen kodinhoitopalveluita,
kuten siivousta, pyykinpesua, ostosten tekoa, työsuhde-etuna.
Esimerkiksi Ruotsissa kotiapua on voinut jo pitkään
saada työsuhde-etuna. Tämä ei ole tietysti
työnantajille pakollista vaan vapaaehtoista. Allekirjoittanutta
ovat yritykset lähestyneet kertoen, että tällainen
verokohtelu olisi hyvä olemassa.
Tähän asti kodinhoidon tukemista on tarkasteltu
lähinnä sen työllistävän
merkityksen kautta eikä palvelujen tarvitsijoiden kautta.
Eduskunnan päätöksellä on kokeiltu
kahta mallia. Sekä verovähennys- että yritystukimalli
ovat osoittautuneet molemmat omalla tavallaan ongelmallisiksi. Yritystukimalli
on liian byrokraattinen ja verovähennyskin hyödyttää veronmaksajaa
pitkällä viiveellä.
Ongelmana kodinhoitopalvelujen järjestämisessä Suomessa
on todella ollut verotus. Kodinhoitotyölle ei ole myönnetty
samanlaista verotuskohtelua kuin esimerkiksi työsuhdeautolle. Työntekijöiden
kiinnostus yritysten tarjoamia kodinhoidon palveluita kohtaan on
ollut suurta, mutta yritykset ovat kokeneet palveluiden hinnan liian
kovaksi, koska kodinhoitoedulla ei siis ole verotusarvoa, jota tässä lakialoitteessani
nyt esitän.
Viimeisten selvitysten mukaan myös kodinhoitopalvelujen
hinnat vaihtelevat suuresti, jolloin edullisimman vaihtoehdon kilpailuttaminen lisää
kodinhoitopalveluja
työsuhde-etuna tarjoavan työnantajan työtä kohtuuttomasti.
Kodinhoitoedun vaikutukset yhteiskuntaan ovat myöskin
positiiviset. Kotipalveluyritysten kannattavuuden ja henkilöstömäärän
lisääntyessä paranisivat myös
niiden mahdollisuudet vastata alati kasvavaan vanhusten kotipalveluiden
tarpeeseen, eli tässä tulisi esiin myös
vanhusten kotipalvelujen tarve, jota kunnat eivät valitettavasti ihan
kaikilta osin pysty hoitamaan. Tietysti on vielä yksi pieni
asia: tässä lisättäisiin myös
naisten ja miesten tasa-arvoisia mahdollisuuksia toimia työelämässä.
Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella tässä jättämässäni
lakialoitteessa ehdotan, että kodinhoitopalvelut saisivat
luontaisetujen kaltaisen verokohtelun ja että ne liitettäisiin
yleispätevästi verotettavien työsuhde-etujen
joukkoon. Ehdotan, että kodinhoitopalveluille määriteltäisiin
50 prosentin verotusarvo Verohallituksen vahvistamasta käyvästä arvosta.
Pertti Salovaara /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Tulosen lakiesityksessä on
hyvät puolensa ja mahdollisuutensa, mutta näen
siinä myöskin muutamia uhkia. Esityksen sisältämiä mahdollisuuksia
ovat työpaikkojen syntyminen kodinhoitopalveluita tarjoaviin
palveluyrityksiin ja kodinhoitotöiden ulkoistamisen tarjoama mahdollisuus
perheenjäsenten yhteisen vapaa-ajan lisääntymiseen.
Erityisen hyvinä pidän ed. Tulosen aloitteeseen
sisältyviä perusteluita, joissa viitataan työpaikkojen
syntyyn ja palvelusektorin yritysten kilpailukyvyn paranemiseen.
Tuoreessa hallitusohjelmassa mainitaan työelämää käsittelevässä kohdassa,
että on nimenomaan luotava edellytyksiä työaikajärjestelyille, joissa
perheiden tarpeet ja lasten etu otetaan entistä paremmin
huomioon. Hallitusohjelmassa korostetaan myös työn
ja perhe-elämän yhteensovittamista. Tämä ei
kuitenkaan mielestäni tapahdu hyväksymällä se
perheiden yhteistä aikaa kiistatta rajoittava väite,
että tullakseen toimeen molempien vanhempien on ehdottomasti
oltava töissä, tai se, että työssäkäynti
yleensäkin tulee lohkaisemaan tulevaisuudessa yhä suuremman osan
perheiden yhteisestä ajasta.
Kotitaloustöiden teettäminen työnantajan
toimesta perheen ulkopuolisilla työntekijöillä keventäisi
toki vanhempien taakkaa, mutta realisoituisiko se todella lisääntyneenä yhteisenä
aikana?
Nykyisen työelämän asettamissa tiukoissa paineissa
saattaisi käydä niin, että säästynyt
energia käytettäisiinkin pitempiin työpäiviin
työpaikalla. Olen toki tietoinen työaikalainsäädännöstä.
Sen noudattamista kuvaa erittäin hyvin se, että hallitusohjelma
aikoo etsiä uusia keinoja sen valvomiseen nykyistä tehokkaammin.
Lakialoite antaisi työnantajalle mahdollisuuden asettaa
työntekijälle entistä kovemmat työtavoitteet.
Enää ei voisi vedota edes siihen, että kotonakin
pitäisi tehdä välillä töitä.
Perheen kanssa vietetty aika saattaisi joissain tapauksissa päinvastoin
jopa vähentyä. Tällaista yhteiskunnan entistä suurempaan
työkeskeisyyteen johtavaa kehitystä en henkilökohtaisesti
haluaisi nähdä.
Lapset eivät niinkään kaipaa valtavia
elämyksiä ja järjestettyä ohjelmallista
tekemistä, vaan ainoastaan vanhempiensa kanssa vietettyä aikaa ja
ihan tavallista arkea. Tämä arki voi sisältää vaikkapa
imurointia ja pyykinpesua. Kotityöt eivät itse
asiassa kavenna perheen mahdollisuutta viettää aikaa
yhdessä, vaan ne ovat sitä aikaa. Meidän
perheessämme 2,5-vuotias on aika kova kone ripustamaan
esimerkiksi pyykkiä narulle.
Arvoisa herra puhemies! Voi olla, että työ näyttelee
tulevaisuudessa yhä merkittävämpää roolia
perheiden ajankäytössä, ja voi olla,
että lainsäädännön
on mukauduttava tulevaisuudessa myöskin siihen. Silti ymmärrys
ja hyväksyntä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Jos yhteiskunnassa havaitaan jokin itsessään negatiivinen
kehitys, joka näyttää väistämättömältä,
tuleeko meidän hyväksyä se tosiasiana,
jota vastaan kamppailu on hyödytöntä?
Minusta tällainen ajattelu on tuhoisaa ja arvojen kannalta
hyvin kyseenalaista. Kyllä epätervettä kehitystä vastaan
on taisteltava, vaikka se näyttäisi ajoittain
toivottomaltakin. Mikäli voisi olla aivan varma siitä,
ettei ed. Tulosen aloite toteutuessaan lisää työnantajan
roolia eli päätäntävaltaa perheiden
arjessa ja työkeskeisyyttä yleensä, sitä voisi
kannattaa, mutta vasta siinä tapauksessa.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Todella, ed. Salovaaran esittämät
uhkakuvat ovat olemassa. Varmasti jokaisessa lainsäädännössä on
näitä uhkakuvia. Ei kai sitä voi eteenpäin
mennä, ellei uskalla mitään uutta ajatusta
esittää. Sanoisin sen, että täällä vuosi
sitten hyväksyttiin työnantajalle oikeus vähentää verotuksessa
kustannukset, jos palkkaa sairaalle lapselle hoitajan kotiin. Se
on nyt tutkittu ja siitä on hyviä todisteita,
että työnantajan ja työntekijän
rooli ei ole ainakaan kieroutunut eikä lisännyt
työssäoloaikaa vanhemmille.
Suhtaudun tähän positiivisesti. Olen tutustunut
Ruotsissa tähän malliin, ja se toimii siellä erittäin
hyvin. En usko, että me yhtään sen kieroutuneempia
täällä Suomessa olemme emmekä sen
kieroutuneempia työnantajiakaan.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Tulosen aloitetta myös
siitä näkökulmasta, että uskoakseni
se toisi osan harmaasta taloudesta verotuksen piiriin. Valitettavasti
edelleen suuri osa niistä töistä, joita
ed. Tulosen aloitteessa luetellaan ja tarkoitetaan, tapahtuu pimeästi,
mikä ei ole lainkaan hyväksyttävää,
mutta sen voi ymmärtää siitä näkökulmasta,
kun tietää, miten hankalat työnantajavelvoitteet
ovat kotitalouden kannalta ja miten vähän kotitaloudessa työskentelevälle
työntekijälle viime kädessä jää käteen
siitä rahasta, jonka kotitalous työnantajana joutuu
maksamaan.
Muutama vuosi sitten, kun perheemme haki kotitalouteen työntekijää lehti-ilmoituksella,
hämmästyin
sitä, että kymmenestä yhteydenottajasta
kahdeksan tarjoutui itse tekemään pimeästi tätä työtä.
Emme tietenkään näihin tarjouksiin tarttuneet,
mutta voin päätellä siitä, että se
on edelleen melko yleistä.
Keskustelu päättyy.