Suvi Lindén /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa puututaan taiteilijoiden asemaan työmarkkinoilla. Taiteilijoiden työmarkkinatilannetta sekä sosiaaliturvaa on selvitelty useiden selvitystöiden kautta. Taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa on selvittänyt toimikunta, jota kutsuttiin Taisto II:ksi, ja se on nostanut nimenomaisesti taiteilijoiden verotusongelmat yhdeksi taiteilijoiden toimeentulon suurimmista ongelmista.

Taiteilijat ovat useissa verotukseen sekä sosiaalisiin etuisuuksiin liittyvissä tilanteissa väliinputoajia. Tämä johtuu käytännössä siitä, että taiteilijatulo on hyvin epäsäännöllistä. Esimerkiksi kuvataiteilija saattaa työstää jotain teosta usean vuoden ajan ja saada siitä huomattavan suurelta vaikuttavan kertakorvauksen. Verotuksemme progressiivisuus ei tässä yhteydessä huomioi sitä, että palkkion saamista edeltäviltä vuosilta taiteilijan tulo on ollut käytännössä olematon.

Työntekijän ja yrittäjän välinen rajanveto voi joissakin tilanteissa olla ongelmallista. Nämä ongelmat korostuvat taiteilija-ammattien kohdalla, sillä työtä ei useinkaan tehdä selkeästi työsuhteessa tai yrityksessä. Taiteilijoiden työoikeudellisen aseman ongelmallisuus saattaa johtaa jopa yksittäistapauksiin, joissa henkilö ei täytä palkansaajan eikä yrittäjän määritelmää, jolloin hän ei voi liittyä palkansaajakassan eikä yrittäjäkassan jäseneksi. Eli taiteilijoiden työoikeudellisen aseman selkeyttämiseen tarvitaan tällä vaalikaudella toimia.

Taiteilijan työllisyyden ja yrittäjyyden osalta on Taisto II:n työssä noussut esiin useita taiteilija-ammatin erityispiirteitä, joiden kohdentamisella ei ole varsinaisesti suurta fiskaalista merkitystä. Tavoitteena ei ole myöskään luoda taiteilijoista erityisoikeuksia nauttivaa ryhmää vaan saattaa heidät oikeudenmukaisemman kohtelun piiriin. On hyvä muistaa, että taiteilijaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa eikä kyse ole mistään suuresta väestömäärästä. Arvion mukaan taiteilija-ammateissa työskentelee runsaat 15 000 henkilöä.

Taiteilijoille on erittäin tyypillistä se, että he saavat toimeentulonsa useasta eri tulolähteestä. Näitä tulolähteitä ovat muun muassa taiteen myyntitulot ja tekijänoikeustulot. Taiteilijoiden työllistämistavat ovat myös erittäin moninaisia. He voivat olla työsuhteessa, ammatinharjoittajina, yrittäjinä tai niin sanottuina vapaina taiteilijoina, ja nämä työllistymismuodot vaihtelevat suuresti myös taiteenaloittain.

Maamme taiteilijoiden taloudellinen asema ei ole kohentunut viime vuosien aikana, ja taiteilijakuntamme suuri enemmistö joutuu tekemään työtään varsin kohtuuttomissa olosuhteissa siihen nähden, mikä heidän henkilökohtainen työpanoksensa ja tulonhankkimismenonsa on. Taiteilijoiden ongelmat on huomioitu myös kansainvälisellä tasolla. Unesco on jo vuonna 1980 yleiskokouksessaan Belgradissa hyväksynyt suosituksen taiteilijan asemasta, jossa todetaan vapaasti lainaten muun muassa seuraavaa: "Taiteilija on tärkeä osa yhteiskunnan elämässä ja kehityksessä. On tarpeen parantaa niin työsuhteessa olevien kuin vapaiden taiteilijoiden sosiaaliturvaa, työ- ja verotusehtoja. Taiteilijan toimeentulo on epävarmaa, ja siinä on äkillisiä vaihteluita. Taiteellisessa toiminnassa on tiettyjä erityispiirteitä. Monet taiteenalojen ammatit ovat suhteellisen lyhytikäisiä. Verotusjärjestelmässä on otettava huomioon taiteilijan työn ja toiminnan erityisalueet."

Tähän suositukseen Suomi on sitoutunut. Myöhemmin sama vaatimus on uudistettu EU:n puitteissa. Asia ei kuitenkaan valitettavasti ole tähän päivään mennessä paljonkaan edennyt. Edellisessä hallituksessa harjoitimme vähän liikaakin, sen myönnän, ajatusta, että kaikkia tulonsaajia tulee katsoa saman sabluunan lävitse. Oli kirkasotsainen ajatus siitä, että tällä tavoin Suomen kansalaisia kohdellaan samanvertaisesti. Pääsääntöisesti tietysti näin on, eikä uusia erityisryhmiä tule luoda, mutta mielestäni taiteilijat, kansan kulttuurin tuottajat, eivät enää elä vain hengestä. Meidän täytyy löytää malleja, joilla voimme helpottaa taiteilijoiden jokapäiväistä elämää.

Arvoisa puhemies! Suomen verotusjärjestelmä on haluttu yksinkertaistaa ja päästä pois erillisistä ryhmittymistä. Urheilijoille tehty tulontasausjärjestelmä on esimerkki siitä, että erityisryhmille suunnattuja järjestelmiä voidaan luoda. Urheilutulosta ja sen jaksottamisesta on tuloverolakiin otettu oma erityissäännös, tuloverolain 116 a §. Tämän säännöksen mukaan urheilijan verovuoden tulona ei pidetä sitä osaa hänen välittömästi urheilemisesta saamastaan tulosta, joka on maksettu valmennus- tai urheilijarahastoon. Urheilijatuloa, jota jaksotusmahdollisuus koskee, ovat urheilukilpailuista saadut rahapalkinnot ja niihin rinnastettavat tulot sekä urheilemiseen liittyvistä mainossopimuksista tai muista yhteistyösopimuksista saadut tulot, jos sopijapuolina ovat urheilija, lajiliitto ja yhteistaho yhdessä. Jaksotusmahdollisuus ei koske ulkomailta saatua tuloa, verovapaata valmennus- ja harjoittelurahaa eikä lajiliitolta tai olympiakomitealta saatua tai näihin rinnastettavaa valmennustukea. Tähän valmennusrahastoon voidaan maksaa muita urheilutuloja kuin palkkaa ja rahastoon voidaan jättää verovapaasti tulevia vuosia varten 20 000 euroa vuosittain. Rahastoon voidaan rahastoida urheilutuloja, mukaan lukien urheilemisesta saadut palkkatulot, siten, että ne tuloutuvat verotettaviksi vasta urheilu-uran päättymisen jälkeen.

Silloin kun tämä malli luotiin, ajatuksena oli kohdella taiteilijoita samalla tavalla erityisryhmänä, mutta valitettavasti silloin asia jäi korjaamatta. Se oli selvä virhe, ja nyt on aika kohdella myös taiteilijoita oikeudenmukaisesti ja luoda heille aloitteen mukainen tekijätilimalli. Esimerkiksi kuvataiteilijan yksityisnäyttelyn järjestäminen edellyttää yleensä kahden kolmen vuoden täysipainoista työskentelyä, jolloin näyttelyn kokonaisuutta kehitetään tulevaa näyttelyä varten. Myös suuret tilaustyöt, seinämaalaukset ja monumentit ovat monen vuoden työn tuloksia. Taloudellisesti menestyneen yksityisnäyttelyn tuloin pitää siten rahoittaa seuraavan yksityisnäyttelyn valmistamiskustannukset. Nykyisellään verotuksemme ei tämän kaltaiseen pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen työskentelyyn kannusta, mutta todella toivon, että tähän saataisiin muutos.

Tässä aloitteessa esitetään erillisen taiteilijan tekijätilin aikaansaamista elinkeinoverolakiin. Lisäksi ehdotetaan lisäystä kirjanpitolain 1 §:ään, jonka mukaan kirjanpitovelvollisia ovat aina myös elinkeinoverolain 19 b §:ssä tarkoitettua tekijätiliä hyödyntävät taiteilijat. Tekijätilijärjestelmän mukaan taiteilijoiden olisi mahdollista jaksottaa suuria kertaluonteisia tuloja. Menettelyn edellytyksenä olisi, että tekijätilille talletettava saatu tulo on tulosta ammattimaisesta taiteellisesta toiminnasta tai tekijänoikeuslain nojalla saatua tuloa. Tekijätilille siirrettävä enimmäismäärä olisi yhden verovuoden aikana 100 000 euroa ja vähimmäismäärä 2 000 euroa. Talletuksia voitaisiin nostaa neljän kuukauden kuluttua talletuksen tekemisestä, ja tämä talletus olisi tuloutettava viimeistään talletusvuotta seuraavien viiden vuoden loppuun mennessä.

Tekijätiliä hyödyntävä taiteilija olisi kirjanpitolain 1 §:n mukaan kirjanpitovelvollinen harjoittamastaan taiteellisesta toiminnasta. Taiteilijan on vuosittain toimitettava tekijätiliä koskevat verotusta varten tarpeelliset tiedot verohallinnolle siten kuin Verohallitus määrää. Vastaavanlainen järjestelmä on käytössä muun muassa naapurimaassamme Ruotsissa, ja tässä lakialoitteessa on hyvinkin tarkkaan tutkittu Ruotsin mallia ja siirretty se suomalaisiin olosuhteisiin.

Olen jo saanut jonkin verran palautetta tästä lakialoitteesta erityisesti kuvataiteilijoilta ja taidemaalareilta. Lähtökohta lakialoitteessa on, että tämä on yksi vaihtoehto asian hoitamiseksi. Kritiikkiä tuli muun muassa sen suhteen, että aloitteen mukaan taiteilijat olisivat kirjanpitovelvollisia voidakseen hyödyntää järjestelmää. On totta, että tämä muuttaa nykyistä taiteilijoitten tilannetta, mutta mielestäni tässä voi ajatella, että tämän mukaan taiteilijatkin voivat tulla mukaan kirjanpitovelvollisuuden osalta vastaan, kun valtiovalta tulee verotuksen osalta.

Pari lakialoitetta aikaisemmin keskustelimme opiskelijoista ja opintotuen palautteesta. Siinä yhteydessä todettiin, että opiskelijatkin saadessaan opintotukea valtiolta ovat velvollisia seuraamaan ja tarvittaessa liikaa nostetun palauttamaan. Tässä olisi mielestäni ihan vastaavanlainen menetelmä ja malli, eli kun pääsee tämän uuden verotusmallin piiriin, on myös velvollinen tekemään tietynlaisia selvityksiä valtiovallalle.

Samoin on kritisoitu taiteilijan määrittelyä ja sen vaikeutta. Mutta toisaalta, kun urheilijarahasto on luotu, silloin on myös urheilija, ammattilaisurheilija, tarkkaan määritelty, määritelty se tuloraja, mikä vuosittain täytyy urheilemalla ansaita, ennen kuin voi kutsua itseään virallisesti ammattilaisurheilijaksi ja päästä tämän rahoitusmallin piiriin. Tässä pyritään luomaan pelisääntöjä, ja varmasti vaihtoehtoisia malleja on olemassa. Tärkeintä on, että asia menisi eteenpäin.

On paljon muitakin asioita, joita Taisto II:n selvityksessä on tullut esille, ja uusi kulttuuriministeri saa arviointiloppuraportin kesäkuun alkupuolella, jossa tullaan puuttumaan taiteilijoiden sosiaaliseen ja verotukselliseen asemaan, ja toivoisin, että tulevia toimenpide-ehdotuksia myös viedään vauhdikkaasti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että keskuskansliassa on painatusvaiheessa tullut elinkeinoverolain 19 §:n muutokseen virhe. Oikea kattosumma on 100 000 euroa, ei 10 000 euroa. Pöydille jaetussa aloitteessa on jo uusi versio, jossa tämä virhe on korjattu.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lindénin aloitteessa ja aloitteen perusteluissa on mielestäni niin paljon hyvää, että tätä ei voi pelkällä olankohautuksella seurata eikä katsoa. Täytyy sanoa, että erinomainen asia näin nähden, vaikka on yksittäisestä pienestä alasta kuten taiteesta kysymys, pienestä alasta kansalaisen kannalta katsottuna mutta suuresta alasta maan kannalta katsottuna. Olisi aika erikoista, niin kuin monesti on olemassakin, että taiteilija joutuu verhoutumaan erilaisten yritysten ja yhtiöiden taakse ja sillä pohjin tilaaja ei oikein tiedä, keneltä tilataan, kenelle maksetaan. Sen pohjalla tässä on erittäin hyvät perustelut, ja ed. Lindénin puheenvuoro täydensi tätä asiaa.

Kysymyshän on yksinomaan veron tasauksesta ja vuosittaisesta tulontasauksesta. Tältä osin, kun kaikilla muillakin kansalaisilla periaatteessa tämmöinen mahdollisuus tavalla taikka toisella on olemassa, tätä voi vain lämmöllä kannattaa ja nähdä ja toivoa, että tämä etenisi eteenpäin ja joillakin muillakin elämänaloilla, missä taiteesta ja kulttuurista on kysymys, voitaisiin huomioida ja nähdä tämä tasapainoinen elämä ja tulevaisuus verotuksen osalta.

Tietysti tässä nyt jää puuttumaan se, mitä jään kysymysmerkillä kyselemään, ovatko taiteilijoiden sosiaaliturva ja siihen liittyvät asiat yhtä hyvin menossa eteenpäin kuin tämäkin. Tiettävästi uskon, että vähintään valiokuntavaiheessa se saa myönteisen kannanoton, ja jos ei se sieltä etene, vähintään hyvä hallitus tuo uuden, paremman esityksen vielä, missä samat asiat toteutuvat. Mutta silloin nämä tulisivat kuntoon ja maan kulttuuri- ja taide-elämä myöskin tältä osin menisi parempaan suuntaan.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Lämmöllä tervehdin hallituspuolueen edustajan ed. Lahtelan kommentteja tästä lakialoitteesta. Todellakaan kysymys ei ole fiskaalisesti laisinkaan merkittävästä asiasta mutta taiteilijoiden kannalta hyvinkin tärkeästä ja ennen kaikkea voi sanoa, että suomalaisen kulttuurin kannalta ja päätöksenteon kannalta symbolisesta merkityksestä, kun haluamme kiinnittää huomiota taiteilijoiden taloudelliseen asemaan ja toimeentuloon.

Kuten jo totesin, Taisto-työryhmän esityksessä tulee monia muitakin hyviä toimenpide-ehdotuksia, joilla yritetään tukea taiteilijan työtä niin, että juuri tätä problematiikkaa, onko taiteilija työsuhteessa oleva palkannauttija vai yrittäjä, pystyttäisiin selvittämään silloin, kun esimerkiksi taiteilija hakee Kelan etuisuuksia tai muita niitä etuisuuksia, joita perusoikeuksina Suomen kansalaisille on suotu.