Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Viime perjantaina keskeytyi sarja ed. Sirnön aloitteita, ja tänään ne jatkuvat. Kyseessä on edelleenkin kohtuullisen pieni tekninen muutos mutta kohteillensa erittäin merkittävä. Viime eduskuntakauden loppupuolella tämä eduskunta kävi erittäin ansiokasta keskustelua erityisesti työperäisestä maahanmuutosta ja siitä tarpeesta, mikä Suomessa on työperäisen maahanmuuton suhteen. Siinä keskustelussa osa kansanedustajista — muun muassa minä — halusi herättää keskustelua jo olemassa olevien maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa. Näillä kahdella asialla, tulevalla työperäisellä maahanmuutolla ja jo nykyisillä maahanmuuttajillamme, on selkeästi kytky toisiinsa, sillä nykyiset maahanmuuttajamme ovat selkeästi pr:ää, kun haemme ulkomailta kyvykkäitä ja halukkaita maahanmuuttajia Suomeen.

Nykyisten maahanmuuttajien osalta eräs keskeisimmistä ongelmista on kansalaisuuden hakeminen. Kynnys kansalaisuuteen on yllättävän korkea, vaikka edellinen eduskunta, itse asiassa sitä edellisen eduskunnan viitoittamalla tiellä, teki suunnilleen ensimmäisenä työnään uuden kansalaisuuslain vuonna 2003 kesällä. Tähän kansalaisuuslakiin kirjattiin monta hyvää asiaa, jotka ovat edistäneet selkeästi kansalaisuuden hakemista Suomessa. Sinne kuitenkin lipsahti yksi pieni virhe koskien kielitaitokysymystä.

Arvoisa puhemies! Rakkaat, erittäin hyvin kuuntelevat kollegani! Jokainen meistä, joka on yo-kokeeseen joskus aikoinaan valmistautunut, varmasti muistaa, miten hikinen paikka se kielitesti on ollut. Kuvitelkaapa, että paitsi teidän tuleva työuranne myös mahdollisuutenne elää ja asua ja osallistua täytenä kansalaisena yhteiskuntaan riippuisi kyseisestä kielitestistä. Maahamme muuttaneitten eri kansallisuuksia edustavien henkilöitten kohdalla on erilainen valmiustaso osallistua näihin erittäin rankkoihin kielitesteihin, jotka heidän osaltaan ratkaisevat hyvin pitkälti sitä, minkälainen tulevaisuus heillä on Suomessa. Toki on myönnettävä, että riittävä suomen ja ruotsin kielen taito Suomessa on vähintäänkin keskeinen ja tarpeellinen, mutta se ei voi olla ainut mittari, jolla mitataan Suomeen muuttaneitten ihmisten integroitumista meidän yhteiskuntaamme. Muitakin ehtoja kansalaisuuslakimme antaa, muun muassa yhteisöllisyyden, sen että on pystynyt työskentelemään ja työllistymään Suomessa, on sosiaalista verkostoitumista tehnyt Suomessa ja on selvästi osoittanut kykenevänsä sujuvaan arkeen Suomessa. Siitä huolimatta useimpien maahanmuuttajiemme kohdalla juuri kielikoe on se kohta, jossa tämä integroituminen kansalaisuuteen jää saavuttamatta.

Vuonna 2003 voimaan astunut kansalaisuuslaki muutti kielitestivaatimuksia korkeammiksi kuin oli kansalaisuuslaissa sitä ennen. Kyse oli vahingosta. Itse varmistin tämän jo vuonna 2003, että valmistelevan ministeriön tarkoituksena ei ollut kiristää kielitaitovaatimuksia, mutta kun sattumalta samaan aikaan, kun kansalaisuuslakia uudistettiin, uudistettiin myös kielilaki, jossa mittarit muuttuivat, niin kun katsoo kansalaisuuslain perustelutekstejä, niin siellä perusteluteksteissä kielitaitovaatimukseksi riittää tyydyttävä, mutta kun menee sinne pykälien puolelle, sinne onkin lipsahtanut vahingossa numero 3, joka on enemmän kuin tyydyttävä. Se on nykyisen kielilain mukaan itse asiassa parempi suomen tai ruotsin kielen taitovaatimus kuin on virkaruotsille tai virkasuomelle kaksikielisissä kunnissa. Kun vielä ottaa huomioon, että osa maahanmuuttajistamme tulee täysin erilaisesta kielikulttuurista, jopa täysin erilaisesta kirjoituskulttuurista, on aika kohtuutonta vaatia näinkin mittavaa panostusta kielitaitoon.

Kun aikoinaan 2003 kyselin tämän lain perään, ennen kuin tein siitä 2003 aloitteen, niin ministeriöstä vastattiin, että kielitaitokysymys ei ole oleellinen osa. Se on vain yksi osa muitten tekijöitten joukossa. Ongelma on vaan se, että Ulkomaalaisviraston sivuilla kun käy katsomassa, niin Ulkomaalaisviraston tulkinta on, että kielitaitovaatimus sellaisena, kuin se on kansalaisuuslakiin kirjoitettu, on ainut ratkaiseva tekijä. Näin tulkitsevat myös itse asiassa paikallispoliisit, jotka antavat lausuntoja kansalaisuushakemuksiin. Siksi, arvoisat kollegani, jotka edelleen kuuntelevat erittäin hyvin, (Ed. Pulliainen: Kyllä, toistuvasti!) tarkoituksenani on uusia tämä jo neljä vuotta vanha kansalaisuuslain yhden numeron muutos eli sen kolmosen lipsauttamisen pois sieltä varsinaisesta pykälästä, koska tällaisenaan jo neljän vuoden kokemuksen jälkeen on osoittautunut, että tämä kansalaisuuslaki on selkeä este integroitumiseen Suomeen ja suomalaisuuteen.

Tässä vaiheessa haluan myös kiittää perustuslakivaliokuntaa, joka jo vuonna 2003 otti aloitteeni vakavasti ja otti käsittelyyn, kuunteli jopa silloin asiantuntijoita aiheesta, mutta totesi, että koska kyseessä oli vasta muutamaa kuukautta aikaisemmin voimaan tullut laki, ei siinä vaiheessa halunnut puuttua siihen. Nyt on kulunut neljä vuotta, ja toivon, että perustuslakivaliokunta suhtautuu tilanteeseen niin, että kyseessä on jo laki, joka on tältä osin osoittautunut huonoksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnön aktiivisuus on ihailtavaa ja hyvää tässä asiassa. Toivon mukaan perustuslakivaliokunta nyt todella voi ottaa tämän asian käsittelyyn vakavasti. Aikaa on siis kulunut. Lakialoite on kannatettava, mutta haluaisin tässä kohdin kiinnittää erääseen maahanmuuttajaryhmään erityistä huomiota, joka ryhmä on hyvin erilainen. On kyseessä työperäinen maahanmuutto, ne, jotka tulevat Suomeen mukanaan lääkärinkoulutus ja toimivat täällä lääkärin ammatissa. Valitettavasti ihmisten, joilla on muu äidinkielenä kuin suomi tai ruotsi, onnistuminen lääkärintoimen harjoittamisessa voi olla todella ongelmallinen silloin, jos tämä kielitaito ei ole hallussa. Tämä ei tietysti nyt suoranaisesti liity kansalaisuuslakiin, mutta käytännössä se liittyy kuitenkin maahanmuuttoon ja suomen tai ruotsin kielen tai molempien osaamiseen. Se on vain niin, että esimerkiksi lääkärintoimen kohdalla diagnoosiin pääsy voi olla ongelmallista hyvälläkin kielitaidolla, jolloinka on siis sama kieli kuin potilaalla, mutta kun se kielitaito on puutteellinen, niin ongelmia tulee ja ne yleensä ovat hyvinkin traagisia.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Sirnön esille nostama asia on ihan tarpeellinen, ja sitä lienee syytä tarkastella siinä vaiheessa, kun kansalaisuuslakia ylipäätään tarkastellaan. Mutta haluaisin tässä yhteydessä kyllä tuoda sen esille, että on paljon merkittävämpiäkin ongelmia tässä kansalaisuuslaissa, esimerkiksi se, että täytyy odottaa niin pitkään, että voi ylipäätään hakea Suomen kansalaisuutta. Tällä hetkellähän pitää olla kuusi vuotta maassa, ja jos on sitä ennen ollut opiskelijana, sitä ei lasketa siihen ollenkaan. Mutta tähän asiakohtaan hallitusohjelmassa on selvästi tartuttu. Hallitusohjelmassa lukee näin: "Lyhennetään kansalaisuuteen vaadittavaa oleskeluaikaa ja helpotetaan Suomeen jääneiden opiskelijoiden kansalaisuuden saamista." Hallitusohjelmaan on kirjattu selvä parannus, jossa tehdään tämä merkittävä muutos, ja siinä yhteydessä varmaan olisi viisasta tarkastella myöskin ed. Sirnön tekemää lakialoitetta, joka sinänsä on järkevän tuntuinen.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä ed. Tiusasen puheenvuoroon: Meillä on tämä Specima-projekti käynnissä, jossa mahdollistetaan ja nopeutetaan sitä, että lääkärit pääsevät Suomessa työelämään silloin, kun kielitaitovaatimukset toteutuvat. Se on hyvin tärkeää, koska me tarvitsemme ne lääkärit työelämään.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Satosen puheenvuoroon on todettava, että nimenomaan edellisellä hallituskaudella sisäasiainministeriön ja Ulkomaalaisviraston tulostavoitteiden ja toimintatavoitteiden käsittelyssä erityinen painopiste oli kansalaisuushakemusten käsittelyn nopeuttaminen. Myöskin edellisellä kaudella sisäasiainministeriön valmistelusta parannettiin lainsäädäntöä niin, että Suomessa tutkintonsa suorittaneiden kolmansien maiden opiskelijoiden pääsy työelämään ylipäänsä helpottuu. Hallitusohjelma vastaa tältä osin edellisen kauden sisäasiainministeriön ja Ulkomaalaisviraston asettamia tavoitteita ja myös hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman kansalaisuushakemusten käsittelyjen nopeuttamiseen liittyviä pyrkimyksiä. En näe tässä ristiriitaa. Se on johdonmukaista toimintaa tältä osin.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Tv:ssä esitettiin eilen juuri tähän keskusteluun liittyen ohjelma, jossa kerrottiin, kuinka maahanmuuttajat saavat Tanskassa hakea kansalaisuutta. Kansalaisuuskokeessa kysyttiin muun muassa naisten maajoukkueen urheilutuloksia ja sitä, milloinka uskonpuhdistus toteutettiin Tanskassa, ja toimittaja totesi, että näillä kysymyksillä myös hänen mahdollinen Tanskan kansalaisuutensa olisi jäänyt saamatta. Koe on erittäin vaikea täällä Pohjoismaassa nimeltään Tanska.

Suomen kielen taito on erittäin tärkeä maahanmuuttajan sopeutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan ja hänen pyrkimyksessään saada opiskelupaikka ja vielä sen jälkeen työpaikka, ja nehän mahdollistavat oman elämän haltuunoton tässä uudessa maassa. Sen takia tässä yhteydessä haluaisin korostaa, että kouluopetusta, joka tähtää siihen suomen kielen taitoon, pitää tehostaa ja kielikoe on sitten toinen asia. Eli pitää tehostaa opetusta, jotta se kieli saadaan haltuun. Jopa peruskoulun suorittaneiden maahanmuuttajanuorten kielitaito on tänä päivänä huolestuttavan heikkoa. Heillä ei välttämättä kielitaito riitä edes lukion käymiseen. Nuoret ovat lahjakkaita, mutta kun tämä suomen kielen opetus jopa peruskoulutasolla on jäänyt pikkuisen huteraksi, seurauksena on, että he eivät pääse valitsemaan omaa opiskelupaikkaansa ja ammattiaan sen lahjakkuuden perusteella, mitä heillä on, ja siitä lahjakkuudestahan myös suomalainen yhteiskunta hyötyy pitkällä ajalla.

Haluan nyt tässä yhteydessä korostaa, että meidän on tehtävä erityisen paljon työtä tämän suomen kielen opetuksen parantamiseksi, että me saamme lisää maahanmuuttajia Suomeen ja että he todella viihtyvät täällä ja haluavat rakentaa tätä suomalaista yhteiskuntaa.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Sirnön aloite on erittäin tarpeellinen ja merkittävä. Minulla oli eilen täällä eduskunnassa vieraana, sanoisin, perinteisesti tällainen maahanmuuttajaryhmä, joka on Tampereen ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa tällaisella viiden kuukauden kurssilla. Etukäteen nämä ohjaajat kertoivat minulle, että siellä on joukossa maahanmuuttajia, joiden suomen kielen taito on peräti huono tai lähes olematon. No, tämä oli itse asiassa kuin aasinsilta siihen, että sitten keskustelun aikana keskustelin tulkkien välityksellä muutamien vieraiden kanssa ja he kovin vetosivat minuun, että on niin tavattoman vaikea se kielikoe. Totesin heille siinä yhteydessä — nyt on olennaista, mikä heidän taustansa oli — että myöskin nämä kulttuurierot ovat aivan huimat, kun me ajattelemme, että se kielitaito asetetaan ikään kuin tämmöisestä pohjoismaisesta koulutraditiosta käsin ja ulkomaalaiset tulevat hyvinkin heiveröisistä omista koulu- ja sivistyslähtökohdistaan.

No, olennaista nyt on se, jos ja kun tässä on vielä tapahtunut tällainen tasollinen virhe, niin kuin on, että se korjataan. Kun hallitus nyt hallitusohjelmassaankin ja kokoomus nätisti tarjoaa Suomen kansalaisille toivoa, niin myöskin maahanmuuttajille pitää antaa edes toivon mahdollisuus selviytyä siitä suomen kielen kokeesta. Siis kielihän on tärkeä, enkä nyt lähde lähtökohtaisesti siitä, että sitä rimaa pitää hirvittävästi madaltaa, mutta kylläkin siitä kolmosesta kakkostasolle. Hallitus voisi nyt tämän asian ottaa ihan tosissaan hoitaakseen.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Sirnön aloite on todella tärkeä niin kuin niin monet muutkin ed. Sirnön aloitteet. Tämä kansalaisuuskoe on todella ollut hyvin vaativa, ja pidän tärkeänä sitä, että näitä tasotarkistuksia voitaisiin tehdä. Esimerkiksi ikääntyville maahanmuuttajille tämä koe on tuottanut erityisiä vaikeuksia, puhumattakaan sitten niistä luku- ja kirjoitustaidottomista. Onneksi tähän kansalaisuushakemuksen kielikoeosuuteen sisältyy kyllä tiettyä joustomahdollisuutta, mutta kyllä tässä näitä vaikeuksiakin on ollut.

Usein tämän kielikokeenkin suorittamiseen tosiaan liittyy se, minkä ed. Lipponen hyvin toi esiin, että kotoutumistoimenpiteet eivät aina ole riittäviä ja niiden taso vaihtelee hyvin paljon eri paikkakuntien välillä. Kielikoulutuksiin on pitkät jonot, ja sen laatu vaihtelee myös paljon. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota juuri näiden ikääntyvien maahanmuuttajien ja kotiäitien tilanteeseen, joka on näissä kotoutumistoimissa usein jäänyt erityisen heikolle.

Erään näkökulman vielä haluan nostaa esiin, sen että tämä kansalaisuushakemuksen kielikoe myös maksaa, ja aivan oikein, tästä aiheutuu myös näille maahanmuuttajaperheille toisinaan myös kyllä kohtuutonta taloudellista rasitusta, koska tämän kokeen kanssa on ollut näin, että on jouduttu monia kertoja kokeilemaan ja yrittämään sen suorittamista.

Eli kannatan tätä ed. Sirnön aloitetta ja sitä, että kotoutumistoimiin pitää entistä enemmän satsata.

Tuulikki  Ukkola  /kok:

Arvoisa puhemies! En tiedä sinänsä tämän kansalaisuus- taikka kielikokeen sisältöä, mutta kyllä minulle vaan periaatteessa sopii tämä ed. Sirnön aloite. Mutta sen voisin vaan kyllä sanoa, ettei anneta tällä kuitenkaan väärää signaalia. Ei minusta voi olla oikein, että tänne tulevat maahanmuuttajat eivät edes halua opiskella suomea, vaikka mehän ymmärrämme, mehän voimme puhua englantia heidän kanssaan, tämähän käy päinsä.

Minulla oli yksi semmoinen tapaus — ed. Tiusasen puheenvuoro toi tämän asian esille — että menin lääkäriin ja siellä oli ulkomaalainen lääkäri ja hän ei puhunut sanaakaan juuri suomea. Me käänsimme keskustelun sitten englanniksi, mutta onko se oikein? Mehän elämme Suomessa, ja jos me haluamme kotouttaa ihmiset, maahanmuuttajat, tänne, niin kyllä kielitaito on ensimmäinen edellytys.

Ed. Lipponen oli ihan oikeassa siinä, että elleivät ne lapset opi koulussa suomen kieltä, olipa kysymys sitten maahanmuuttajista tai suomalaisista lapsista, niin kyllä jatko-opiskelu on todella hankalaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys integroitumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Löytyy helposti kaksi esimerkkiä siitä, mitenkä kehitys on itse asiassa mennyt tämän ed. Sirnön lakialoitteen ohi oikein huikeasti. Toinen on juuri nämä ulkomaalaiset lääkärit, jotka ovat meidän lääkäripulastamme johtuen tulleet tänne töihin ja joilla suomen kielen taito on lähes olematon. Mutta ei tämä ole mitään sen rinnalla, mitä Helsingin poliisilaitos saa aikaiseksi antamalla taksilupia henkilöille, joille ovat täysin ymmärtämättömiä sanat ja käsitteet "eduskunta", hyvin artikuloituna, "eduskuntatalo", hyvin artikuloituna; "rautatieasema" on täysin mahdoton ymmärtää ja hyvin artikuloituna. Toisin sanoen tämä tulee vähän koomiseen sävyyn, kun tällaiseen palvelutehtävään hyväksytään ammattilaiseksi kuvatulla kielitaidolla. Elikkä tämä on pilipalijuttu, että tämä askel, mitä ed. Sirnö ehdottaa, toteutetaan.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnön aloitteessa puututaan varsin tärkeään ja ajankohtaiseen aiheeseen, minkä osoittaa myös tämän keskustelun vilkkaus. Maahanmuuttajan integraation kannalta kuitenkin juuri hyvä suomen tai ruotsin kielen taito on ehkä tärkein asia. Sekin on kestämätöntä, jos maahamme syntyy sellaisia väestöryhmiä, jotka eristyvät yhteiskunnasta puutteellisen, liian heikon, kielitaidon vuoksi. Varsinkin maahanmuuttajanaisten kannalta kielitaito on erityisen tärkeää. Kielitaidottomien kotiäitien sosiaalinen asema, tietoisuus esimerkiksi omista oikeuksista tässä yhteiskunnassa, voi jäädä hyvin uhatuksi, jos toisaalta kielitaitovaatimukset myös eivät ole riittävän tiukat.

Hallitusohjelmassahan todetaan, että kotouttamista edistetään muun muassa lisäämällä kielikoulutusta. Tämän hallitusohjelman kirjauksen toteuttaminen on erityisen tärkeää ja myös sen seuranta täällä eduskunnassa, että se myös toteutetaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkolan asialliseen huomioon ja tärkeään huomioon haluaisin lisätä vielä sen, että todellakaan kaikki potilaat eivät osaa englantia. Itse kun tapaan potilaita, niin he kertovat juuri ongelmistaan, jolloinka ei useankaan potilaskäynnin jälkeen vieläkään päästä siihen tilanteeseen, että lääkäri ymmärtäisi, mitä potilas haluaa sanoa, ja silloin diagnoosi viivästyy, kohtalokkaalla tavalla ajoittain. Tämä on yksi osatekijä yleensäkin tässä kielikeskustelussa.

Mutta sinänsä tämä ed. Sirnön lakialoite, vaikka se on hyvin yksityiskohtainen ja, niin kuin hän sanoi, kohdistuu vain yhteen numeron muuttamiseen, edistää kotouttamista, koska hyvin tärkeätä on juuri tämä eristyneisyyden murtaminen. Näin kansalaisuuden saanti avaa edelleen aktiviteettejä, rohkaisee nimenomaan tähän kontaktiin kaikkien niiden palvelujen ja muun suhteen, mitä valtaväestölle on mahdollisuus tarjota.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Se, mitä täällä tuli esiin kielitaidosta, on tärkeää. Se on todella perusta kaikelle, että pystyy toimimaan siinä maassa, missä kulloinkin on. Olen useaan otteeseen puhunut aikaisempina vuosina nimenomaan maahanmuuttajien kielikoulutuksen tärkeydestä ja siihen suunnattavista voimavaroista, ja nythän siellä on jo määrärahoja kunnille, niille paikkakunnille, joilla maahanmuuttajia on, suunnata nimenomaan kielikoulutukseen. Kuntien vastuulla on nyt hoitaa tätä kielikoulutusta ja niin, että se toimii nimenomaan lapsilla, mutta myös sitten aikuisilla, myös niillä kotona olevilla äideillä ja isillä, että he oppivat kieltä, koska se on sen kotouttamisen tärkein tehtävä.

Mutta olen myös törmännyt niihin tapauksiin, että on jouduttu näitä maahanmuuttajien kielikoulutuksia keskeyttämään, koska ei ole ollut hakijoita tai sitten muuten niitä on keskeytetty. Haluaisin selvitystä tästä, mistä se johtuu, voisimmeko tehdä tälle asialle jotain, miksi se kielikoulutus keskeytetään.

Claes  Andersson  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä aloite. Minä kävin aamulla Säätytalolla. Siellä on menossa seminaari maahanmuuttajista ja työmarkkinoista. Nythän meillä on työttömyysaste noin 8 prosenttia ja maahanmuuttajien työttömyysaste on 24 prosenttia, ja sitten kun katsoo eri ryhmiä, niin Länsi-Euroopasta tulleilla on työttömyysaste ehkä 10 prosenttia ja Irakista, Iranista, Somaliasta, Afganistanista tulleilla on työttömyysprosentti 50—60 prosenttia. Se tietysti ei pelkästään johdu nyt tästä kielikysymyksestä vaan myöskin kulttuurieroista.

Sitten minä haluaisin vielä sanoa, että tämä maahanmuuttaja-sana on huono. Se on stigmatisoiva, se on samalla tavalla stigmatisoiva kuin joku loppuunpalaminen tai burn out, se on sitten tämän ihmisen otsassa loppuiän. Minä ehdotan, että puhuttaisiin sen sijaan vaikka uussuomalaisista.

Satu Taiveaho  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen ja ed. Ukkola toivat täällä esiin tämän ongelman näiden ulkomaalaisten lääkäreiden osalta. Itse haluaisin tuoda sen vastapuolen, että enemmän on kyllä niinpäin, että maahanmuuttajille ei aina järjestetä riittävästi tulkkipalveluita, kun he äkistikin terveyspalveluihin joutuvat turvautumaan. Tämä on ihan oikea ja aito ongelma. Minun mielestäni siihen pitää kiinnittää huomio. Ja kun meillä maahanmuuttajat nyt alkavat ikääntyä ja he siirtyvät vanhustenpalveluidenkin piiriin, niin meillä on kyllä tärkeä tehtävä siinä, että varmistetaan, että myös siellä on riittävästi tämä heidän tilanteensa huomioitu, koska suomen kielen taito ei heillä aina ole riittävä oman oikeusturvan toteutumiseksi.

Itsekin olen aikoinaan opettanut suomen kieltä ja kulttuuria, ja täytyy sanoa, että se oli todella mielenkiintoista. Ymmärrän kyllä hyvin maahanmuuttajia myös siinä, että jos luku- ja kirjoitustaidottomana Suomeen tulee, niin — niin kuin mekin aakkosia opettelimme — kyllä se oikeasti aika haastava tilanne tämä meidän kielemme oppiminen ja hallitseminen on. Mutta sen vuoksi juuri on hyvin keskeistä, että kotoutumistoimissa satsataan riittävään suomen kielen opetukseen. Kielitaito on ainoa tae myös päästä työelämään kiinni, ja sitähän meidän yhteiskuntamme — kaikki, niin maahanmuuttajat kuin muu yhteiskunta — tarvitsee, että työelämään siirryttäisiin mahdollisimman laajasti.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Andersson ja ed. Tiusanen toivat tätä kielikysymystä, niin kuin kaikki muutkin, esiin. Kun näin on Agricolan juhlavuosi ja "Oma kieli, oma mieli" lukee joka paikassa, tosiaan olen samaa mieltä ed. Anderssonin kanssa tästä, että maahanmuuttaja on kyllä äärimmäisen huono sana, joka liittyy tähän teemaan, jota aion sen takia vähän valaista, että tämä psykosomaattinen eli kielellinen ja mielellinen parantaminen on aika tärkeää ja kieli liittyy ennen kaikkea tähän mieli- ja psyykepuoleen. Suomessa sanotaan, että kun löytää yhteisen kielen lääkärinsä kanssa tai jonkun ihmisen kanssa kommunikaatiossa, niin silloin alkaa voida paljon paremmin ja muuta vastaavaa. Kaiken näköisissä terapiatutkimuksissa on todettu, että tärkein parantava tekijä esimerkiksi psykoterapioissa on sittenkin löytää oikea terapeutti itselleen — ja yleensä se palautuu aina kieleen — joka pystyy kommunikoimaan ja olemaan sen ihmisen kanssa samalla tasolla.

Näissä maahanmuuttaneissa tai uussuomalaisissa — jos ovat sitten perussuomalaisia kaikki muut tai vanhoja periperussuomalaisia — löytää tai useasti tapaa sen, että kun kommunikoi vaan semmoisella vähän kökkökielelläkin, joka on enemmän tunnepohjainen ja emotionaalisempi kieli, niin menee paljon paremmin se sanonta tai sanoma perille. Lääkäreille varsinkin voisi sanoa, että kun katselee jotain Tuhkimotarinaa vaikka, joka on ansiokas sarja Sub-tv:llä, niin siellä paljon vilahtelevat samat sanat kuin lääkärikielessä: espanjaa, latinaa, ranskaa. Kun lääkärit vähän rentoutuisivat ja puhuisivat vähän kökömpänä sitä kieltä, jota ne muutenkin yrittävät suomalaisille syöttää, niin olisi paljon helpompi tulla toimeen ulkolaisen taustan omaavien ihmisten kanssa. Kiitoksia, ihan noin yksinkertaisesti.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! On pakko olla eri mieltä ed. Taiveahon kanssa. Oikeastaan meidän suuri ongelmamme on tässä paapomisjärjestelmässä. Meillä on hirveän helppo tulla toimeen omalla kielellä, koska meillä on tulkkipalveluja, me tarjoamme kouluissa kymmeniä eri kieliä lapsille. Muissa maissa ei näin ole, vaan siellä on tyylinä, että kun mennään uuteen yhteiskuntaan, siihen sopeudutaan ja opitaan se kieli. Ei siellä tule kukaan yhteiskunnasta tarjoamaan tulkkipalveluita. Uskon, että ehkäpä kotouttamisen ongelmat ovat juuri tässä, että me lähdemme passivoimaan näitä henkilöitä. Heidän on helppo tulla toimeen ilman suomen kielen oppimista, koska me tarjoamme joka tapauksessa aina sen auttavan käden. Enemmänkin näkisin ongelmaksi, miten me muutamme aktivoivammaksi tämän meidän yhteiskuntamme palvelujärjestelmän.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että me olemme kyllä aika samaa mieltä siitä itse asiasta, että ensisijaisesti pitää mahdollisuuksia tähän suomen kielen koulutukseen tarjota ja sitä kautta päästään oppimaan sitä suomen kieltä. Mutta silloin, kun se ei ole vielä toteutunut ja täyttynyt esimerkiksi ikääntyvien maahanmuuttajien osalta, niin oikeasti meillä on aika haastavia tilanteita ollut terveyskeskuksissa tai sairaaloissa äkillisissä hätätilanteissa, koska ei aina ole asianmukaisesti esimerkiksi puhelintulkkausta järjestetty, eli sen vuoksi tämänkin näkökulman halusin tähän keskusteluun esiin ottaa.

Enemmän olen kyllä huolissani siitä, että kun kotouttamistoimet eivät ole olleet riittäviä, niin meillä on syrjäytynyt aika suuri osa maahanmuuttajista. Ennen kaikkea se näkyy siinä, että esimerkiksi työllisyysprosentti on meidän maahanmuuttajillamme todella heikko. Aina suomen kielen taito ei ole ollut riittävä esimerkiksi työelämään siirtymiseen, ja on kaikkien etu, että sitä tuettaisiin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa aika tavalla nyt sotketaan se, onko kysymys Suomen kansalaisuuden saamisesta vai yleensä maahanmuuttajien tai siirtolaisten tai ulkosuomalaisten tai muiden maahan muuttaneiden ihmisten kotouttamisesta. Ne ovat ihan eri asioita. Eli siinä vaiheessa, kun hallitusohjelman mukaisesti tätä ulkomaalaislakia aletaan uudistaa sen osalta, että kansalaisuuden saamista helpotetaan, silloin voimme hyvin keskustella tästä ed. Sirnön ehdotuksesta, että myöskin tätä kielipykälää lievennetään.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tietenkin, jos eduskunta on tehnyt virheen, niin se virhe on syytä korjata. Viime kaudella taisi juuri tämä vaatimus 3 tulla hyväksytyksi tässä eduskunnassa. Siis se ei ole kuin pari kolme vuotta vanha.

Mitä tulee sitten integroitumiseen, niin kyllähän ihminen, ilman että hän olisi kansalainen, voi integroitua varsin hyvin yhteiskuntaan, vaikkei saisi sitä kansalaisoikeutta. Siitähän on runsaasti esimerkkejä. Kun tätä keskustelua olen kuunnellut ja ajatukset ovat olleet tuolla omassa vaalipiirissä, missä on runsaasti maahanmuuttajia ja pakolaisia, niin ei tule oikeastaan mieleen yhtäkään henkilöä, joka ei olisi tyydyttävästi tai peräti hyvin muutamassa vuodessa joko suomen tai ruotsin kielen oppinut. Muutama päivä sitten televisiossa haastateltiin tätä olympiavoittajaa Krugeriä. Hän ei ole kovin monta vuotta Suomessa ollut, mutta puhuu sujuvaa ruotsia tänä päivänä. Närpiössä on erittäin paljon maahanmuuttajia tai pakolaisia. En tiedä, ovatko he Suomen kansalaisia tänä päivänä, mutta puhuvat ruotsia varsin hyvin, tai paha on se Närpiön murre, mutta yrittävät puhua ruotsia.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Kansalaisuuden saamisessa kyllä kielitaidolla on merkityksensä. Voidaan toki katsoa ja toivonkin, että katsotaan, minkälaisesta kielitaidosta on kyse sitten, kun lähdetään määrittämään, missä vaiheessa sen kansalaisuuden voi saada. On kuitenkin ihan kiistämätön tosiasia, että näitä kotouttamistoimenpiteitä me jatkossa tulemme tarvitsemaan entistä enemmän sen takia, että suomalaisen väestön vähentyessä me tarvitsemme yhä enemmän maahanmuuttajia. Mutta nämä kotouttamistoimenpiteet ovat tällä hetkellä valitettavan kaukana siitä tasosta, millä niiden pitäisi olla. Ei ole mitään edellytyksiä saada Suomessa työpaikkaa, jos ei osaa suomen kieltä. Tästä on käyty ihan kuntatasolla keskustelua, ja siellä tulee vastaan, että valtion rahoitus on riittämätöntä.

Toinen asia, missä ongelmia löytyy, on ihan korkeakoulujen kieltenopetuksessa. Siellä on hyvin toisistaan poikkeavia määritelmiä siitä, minkälaista suomen kieltä kultakin maahanmuuttajalta vaaditaan, ja näin ei voi mielestäni jatkua, kun ottaa huomioon, minkälaisia ongelmia meidän on ratkaistava yhteiskunnan tasolla sekä näiden maahanmuuttajien henkilökohtaiselta kannalta että meidän suomalaisen yhteiskuntamme kannalta. Kyllä suomen kieli on välttämätön edellytys Suomessa pärjäämiseen, ja me voimme vaatia aika paljonkin, mutta kyllä meidän täytyy silloin antaa näille maahanmuuttajille myöskin edellytykset oppia tätä kieltä.

Maria  Guzenina-Richardson  /sd:

Puhemies! Ed. Sirnön lakialoite on tärkeä ja hyvä. Tässä aloitteessa esitetyn lisäksi olisi todella tärkeää, että meillä huomioitaisiin maahanmuuttajanuorten syrjäytymisvaara sellaisena kuin se todellisuudessa esiintyy ja myöskin kaduilla näkyy. Ilman merkittäviä toimia tämä kehitys ei tule olemaan hyvä.

Etenkin teini-ikäiset uussuomalaiset, niin kuin täällä esitettiin, että heitä pitäisi kutsua, kokevat usein irrallisuutta yhteiskunnastamme, ja he ovatkin se joukko, johon olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Heistä tulee nimittäin yhteiskunnallemme joko suuri kulu tai sitten suuri voimavara riippuen siitä, miten hyvin yhteiskuntamme osaa nähdä heidän tarpeensa ja hyödyntää heitä.

Meillä Espoossa on loistava esimerkki siitä, miten maahanmuuttajanuoria voidaan integroida yhteiskuntaan. Se on nuorten maahanmuuttajien koulu nimeltä Numa, josta me kaikki espoolaiset olemme varmasti hyvin ylpeitä. Sieltä moni maahanmuuttajanuori on lähtenyt jatko-opiskeluun ensin opittuaan suomen kielen ja opittuaan Suomen kulttuurista, ja he ovat lähteneet muun muassa terveydenhoitoalaa opiskelemaan erittäin hyvin tuloksin, joten soisi, että tällainen systeemi leviäisi koko maahan. Tässä vetoankin hallitukseen, että edesautatte tämän leviämistä.

Tarja Tallqvist /kd:

Puhemies! Minä menen kielikysymykseen siinä, että minä olen kovasti huolissani tilanteesta sairaaloissa, vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa, joissa saattaa osastolla olla esimerkiksi tilanne, jossa siellä on ainoastaan näitä uussuomalaisia, jotka eivät osaa suomen kieltä. Siellä on vanhuksia, siellä on sairaita. Minä en voi ymmärtää — en ota kantaa siihen, mikä koulutus heillä saattaa sitten olla — että he kielitaidottomina pystyvät siellä olemaan, mutta tämä lääkärinhomma saatikka hoitotyö ei ole hoitoa silloin, kun ei ole kieltä. Tämä on laajeneva homma. Suomen kieli on tärkeä. Se on opittava. Minusta hoitotyöhön ei saa päästää ilman suomen kieltä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran vielä kommentiksi, että tämä on oikeastaan tasa-arvokysymys kokonaan tämä kielitaito, viitaten vielä ed. Sirnön helpottamiseen ja ed. Hemmingin puheeseen siitä, että kyse on siitä, minkälaisesta kielitaidosta on kyse. Suomea on hallinnut pitkän aikaa tämä naisten tai tyttöjen kielen puhuminen, josta muutenkin on kouluissa todettu, että tytöt oppivat enemmän ulkoa ja sen takia pärjäävät kouluissa, kun taas esimerkiksi Teostossa, joka on luovuuteen kokonaan keskittynyt lafka, 95 prosenttia jäsenistä on miehiä.

Eli tämä on aika vaikea kysymys siinä mielessä, että ulkolaiset yleensäkin oppivat luovalla tavalla puhumaan kieltä paljon helpommin kuin ulkoa, mutta kuitenkin Suomessa määritellään kielitaito naisten kriteerein edelleen, hyvän ääntämisen, hyvän kieliopin oppimisen kriteerein. Siinä mielessäkin tämä kielitaidon helpottaminen nyt tasa-arvokysymyksenä olisi sitä, että opeteltaisiin puhumaan miehille näissä asioissa tavallaan niin kuin miehille puhutaan ja naurettaisiin siinä vakavan sairaudenkin lomassa.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan triviaalitason keskustelua, puhutaanko naisten tason suomen kielestä vai miesten tason, kun ajatellaan, minkälaisessa tilanteessa nämä maahanmuuttajat ovat, osaavatko he ylipäätään, selviytyvätkö he arkipäivän tilanteista, pystyykö ostamaan ruokaa mies tai nainen perheessä. Tietysti nuorilla on helpompi tilanne, koska he ovat suomalaisessa yhteiskunnassa koulun kautta jo, mutta näiden naisten osalta, jotka ovat siellä kotona, on ihan todella triviaalia keskustella, onko siellä kielioppi paikallaan, jos ei osaa sanoa maito ja leipä ja tämmöistä.

Kyllä minä toivoisin, että tässä keskustelussa puhuttaisiin siitä, että kielitaitoa pitäisi olla, eikä ruvettaisi menemään siihen, millä lailla Japanissa äännetään, miehet ja naiset, minkälaista sanastoa puhutaan. Minun mielestäni suomea tarvitaan, onko se sitten naisten suusta tai miesten suusta, mutta sitä tarvitaan. Sitä pitää saada näille maahanmuuttajille.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos hyvästä keskustelusta. Haluaisin muutaman kommentin vielä tässä lopuksi sanoa. Ensinnäkään kukaan ei kiistä suomen kielen ja ruotsin kielen tarvetta Suomessa, mutta onko niin, että jotta pärjää Suomessa, pitää olla suorastaan loistava kirjoitustaito ja lukutaito suomalaisilla mittareilla? Jos me lähdemme jonnekin ulkomaille, me pärjäämme sillä I am a girl -perusteella hyvin pitkälti, mutta emme me pärjäisi niillä ehdoilla ja saisi maailmalla kansalaisuutta, mitä me asetamme itse täällä kansalaisuusvaatimuksiksi.

Sitten ed. Pulliaiselle: On totta, että Helsinkiä vaivaa metropoli-ilmiö eli täällä niin sanottuja matalapalkkatöitä tekevät tällä hetkellä enenevässä määrin maahanmuuttajat, mutta he eivät välttämättä ole Suomen kansalaisia. Sille ei mahda ehkä mitään, että Helsingissä asumisen kustannukset ovat niin korkeat, että täällä ei kantasuomalaisten ehkä kohta enää kannata elää. Tämä saattaa aiheuttaa tiettyjä ongelmia, mutta toisaalta, eikö ole hyvä, että joku edes ajaa niitä takseja täällä sen sijaan, että ne viimeisetkin taksit täällä lakkaisivat ajamasta?

Mielestäni on väärin sekoittaa työmarkkinat ja kansalaisuus, sillä en usko, että ed. Pulliainenkaan on sitä mieltä, ettei niillä ihmisillä, jotka ovat jopa kaksikymmentä vuotta asuneet Suomessa, olisi oikeutta osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan, ja niin kuin varmaan ed. Pulliainenkin tietää, esimerkiksi valtakunnallisissa vaaleissa voivat äänestää ja olla ehdokkaana vain sellaiset ihmiset, joilla on Suomen kansalaisuus.

Mielestäni yksi ongelma esimerkiksi tässä eduskunnassa on se, että meillä ei ole täällä yhtään uussuomalaista, ensimmäisen polven uussuomalaista. Itse olen tunnustanut olevani viidennen polven uussuomalainen. Yksi este on juuri se, että tämä kansalaisuus on hirvittävän vaikea saada.

Anteeksi, puhemies, ylitän hetken vielä. Syy, miksi myös olen erittäin huolissani ja miksi tämä aloite on ajankohtainen, on se, että olen kuullut huhuja, että kaikki maahanmuuttoasiat, tai anteeksi, uussuomalaisten asiat, keskitetään sisäministeriöön. Sisäministeriön alaisuudessa toimiva Ulkomaalaisvirasto on jo nyt tulkinnut voimassa olevaa kansalaisuuslakia niin, että vain kielikoe, kielitasokoe, ratkaisee, saako Suomen kansalaisuuden. Se on aivan väärä tulkinta siitä kansalaisuuslaista, jos lukee kansalaisuuslain perusteita. Ja kun Ulkomaalaisvirasto on antanut tällaisen ohjeen, joka on siis kirjallisena, löytyy Ulkomaalaisviraston sivuilta, niin tätä ohjetta noudattavat paikallispoliisit, jotka antavat sen kielikokeen perusteella sitten kielteisen eli hylkäävän lausunnon.

Itse olen käynyt neljä vuotta yhden Suomessa jo viisitoista vuotta asuneen maahanmuuttajan kanssa tätä prosessia läpi. Olen voittanut Ulkomaalaisviraston, mutta ilman minua, ilman sitä sitkeyttä, jolla olen laittanut kansanedustajan arvovallan peliin, tämä henkilö ei olisi vieläkään saanut kansalaisuutta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnölle: Vähän niin kuin mentiin keskustelussa taaksepäin. Tämä teidän lakialoitteenne sisältää kielitesti-käsitteen. Minä vastasin siihen, että se kielitesti voi olla käytännön tasolla jo sellainen, että sitä ei ole olemassakaan, ja sillä on merkitystä, mikä on viranomaisten käytännön tasoreaktio näihin asioihin. Aivan toinen asia on mennä kansalaisuuksiin, kun tämä arkielämä toimii aivan kokonaan toisella tasolla. Ed. Sirnö, kannattaisi lukea se minun äskeinen puheenvuoroni.

Arja  Karhuvaara  /kok:

Herra puhemies! Käytyjen keskustelujen pohjalta voi vain vetää sellaisen johtopäätöksen, että meidän on pakko tässä maassa ruveta kehittämään työelämää ja nimenomaan työn kautta kotouttamista sillä lailla, että se kieliopetus on osa sitä työpäivää. Korvataan ne kielitunnit sen päivän aikana sitten työnantajalle taikka sitten työntekijälle, niin samalla, kun ihminen otetaan yhteiskunnan jäseneksi, hänet pannaan töihin ja kieliopetus pannaan osaksi työntekoa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy palata ed. Sirnön esitykseen. Tämä on erittäin järkevä, koska esimerkkinä tästä meidän passivoivasta järjestelmästämme on se, että meillä on todella maassa tällä hetkellä ulkomaan kansalaisia, jotka ovat työhaluisia, ja he ovat myöskin halunneet oppia suomen kielen ja tänä päivänä he eivät todellakaan sitä kansalaisuutta saa. Eräällä tavalla meidän järjestelmämme ei toimi näiden aktiivisten uussuomalaisten hyväksi.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan tähän keskusteluun ottaa sen asian, minkä ed. Rajamäkikin toi esiin, että yksi osa tätä kansalaisuusproblematiikkaa on kyllä se, että kansalaisuushakemusten käsittelyajat ovat olleet kohtuuttoman pitkiä, niin kuin oleskelulupien ylipäätänsäkin. On hyvä, että ministeri Rajamäen aikana tätä koetettiin nopeuttaa. Nytkin, kun kovasti puhumme siitä, että tarvitsemme lisää maahanmuuttajia ja työperäistä maahanmuuttoa halutaan lisätä, niin kyllä meidän tulee kiinnittää huomiota edelleen myös tähän, miten nämä oleskelulupaprosessit saadaan jouhevammiksi, koska nyt ne usein ovat hyvin hankalia ja hyvin pitkäkestoisia. Itseäni ehkä vähän huolettaa se, että nyt puhutaan niin kovasti vain työperäisestä maahanmuutosta. Siinä on se vaara, että me jotenkin unohdamme ne maahanmuuttajat, jotka meillä jo on yhteiskunnassa voimavarana ja myös työvoimareservinä. Eli ei pidä erotella erilaisia maahanmuuttajaryhmiä. Yhtä lailla kaikki ovat myös työelämään tervetulleita, ja näin pitää mielestäni olla.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirnö kertoi kuulleensa huhun, että maahanmuuttoasiat siirtyvät sisäministeriöön. No, tämä ei ole mikään huhu, vaan hallitusohjelman kirjaus, eli työministeriön pilkkomisen seurauksenahan kaikki maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvät asiat todellakin siirtyvät sisäasiainministeriöön ja niitä hoitaa eurooppa- ja maahanmuuttoministeri. Sinänsä pidän tätä muutosta sen vuoksi järkevänä, että kun sisäasiainministeriön muut asiat taas jäävät varsinaisen sisäministerin vastuulle, niin maahanmuuttoasiat eivät enää korostu pelkästään lupa- ja kontrolliasioina, vaan todellakin tulevat ikään kuin kokonaisvaltaisesti yhden ministerin hoidettavaksi.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin hyvänä esimerkkinä tätä ed. Pulliaisen tuomaa esimerkkiä Helsingin taksikuskien kielitaidosta. Se on välttämätöntä, totean alan edustajana, että helsinkiläiset taksikuskit osaavat suomen kielen perussanastot hyvin, hyvin lausuttuna. Vihjeenä: taksikuskin työ Helsingissä ei ole matalapalkkatyötä missään nimessä.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! On hyvä, että varmasti tässä talossa tullaan paremmin käymään läpi, mitä sisäasiainministeriön maahanmuuttohallinnon kokoaminen tulee merkitsemään. Se tulee merkitsemään nopeampaa käsittelyä, oikeusturvaa ja myös kotouttamisen parempia edellytyksiä, kun mukaan saadaan kuntaosasto; kunnathan ovat kuitenkin niitä, joiden pitäisi pystyä nimenomaan muun muassa pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttamista paremmin hoitamaan.

Minusta on itsestäänselvä, ja se on Euroopan unionin yhteinen johtopäätös, että maahanmuuttajien kotouttaminen pitää hoitaa paremmin, sosiaalinen, taloudellinen ja myös kulttuurillinen kotouttaminen. Meillä on riittävästi nähtävissä syrjäytymistä, joka on näkynyt myös turvallisuuden epäkohtina. On muistettava esimerkiksi, että Madridin ja Lontoon terrori-iskut, metroiskut, tekivät toisen ja kolmannen polven siirtolaiset, eli se on vakavimpia oireita siitä, että kotouttamista ei hoideta. Kotouttamiseen liittyy myöskin nimenomaan työn ja koulutuksen ja erityisesti kielen ja kulttuurin perusteiden omaksuminen, ja siihen pitää enemmän panostaa. Suomessa myöskin kotouttamisessa on laiminlyöntejä. Sen takia viranomaisten pitää yhdessä tässä toimia.

Itse näissä käsittelyajoissa kansalaisuuskäsittelyaikoja halutaan myös lyhentää ja siihen puututtiin, mutta kun tulin sisäministeriksi, niin perusteettomankin turvapaikan hakijan hakemuksen käsittely oli tässä maassa jopa kaksi vuotta. Sen jälkeenhän on kotouttamisen vuoro, eikö niin? Se, että se saatiin lyhennettyä kahteen kuukauteen, oli minun mielestäni oikea ratkaisu, että kansalaiset voivat myös luottaa turvapaikkajärjestelmään, ettei sitä käytetä väärin ja että myöskin tältä pohjalta väärät asenteet maahanmuuttajiin voidaan myöskin poistaa, kun tiedetään, että järjestelmä toimii. Näistä asioista ei ole puhuttu suoraan ja rehellisesti, ja nyt tältä osin minusta on hyvä, että järjestelmä on paremmassa kunnossa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin sanon, että auts, ed. Rajamäki. Uussuomalaisilla on ihan tarpeeksi jo stigmana, varsinkin islamilaisesta kulttuurista tulevilla maahanmuuttajilla, tämä terroristiepäily. Tässä talossa ei enää toivottavasti tule kertaakaan tällaista yhdistelmää, että suomalaiset maahanmuuttajat ja (Ed. Rajamäki: Minä puhuin Euroopan unionista!) syyskuun 11:nnen tapahtumat. Ihan tarpeeksi tällä hetkellä se on jo esteenä työmarkkinoilla.

Sitten toinen seikka: On totta, että Ulkomaalaisvirasto on nopeuttanut toimintaansa, mutta jos lukee Ulkomaalaisviraston antamia ohjeita kansalaisuushakemuksesta, niin en ole ihan varma, toteutuvatko siinä hakijan oikeudet täysin, koska Ulkomaalaisvirasto ilmoittaa, että se ei ilmoita, koska hakemus on saapunut, eli hakija ei tiedä, onko hänen hakemuksensa käsittelyssä vai eikö ole käsittelyssä. Ulkomaalaisvirasto ilmoittaa, että nopeuttaakseen käsittelyään se suunnilleen ei ota vastaan puhelintiedusteluja tästä tilanteesta eikä missään vaiheessa ilmoita, missä vaiheessa kansalaisuushakemus on. Mielestäni se ei ainakaan ole hakijan kannalta hirvittävän tehokas järjestelmä, kenties ehkä virkamiehen taholta on, koska hän saa pelkästään paperin perusteella sitten keskittyä tähän kansalaisuuden myöntämiseen.

Sitten tästä kielitaitovaatimuksesta vielä. En kiistä sitä, etteikö helsinkiläinen taksikuski tarvitsisi suomen kieltä. Ongelma on se vaan, että vain pakolaisstatuksella Suomeen muuttaneille taataan suomen tai ruotsin kielikoulutus. Kaikille muille uussuomalaisille se on maksullista ja se on vapaaehtoista eikä sitä tueta. Toivon, että sitten, kun käsittelemme ylipäätänsä esimerkiksi opetusministeriön budjettia tai vaikkapa tämän uuden maahanmuuttoministeriömme budjetteja, niissä yhteyksissä myös mietitään sitä, olisiko Suomella mahdollisuus panostaa tulevaisuuteen (Puhemies koputtaa) niin, että myös koulutusta tarjottaisiin ilmaiseksi niille, jotka eivät ole pakolaisstatuksella täällä.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Useiden edustajien kanssa olen samaa mieltä siitä, että ed. Sirnön aloite on hyvä ja oikeutettu. Arkisessa elämässä tilanne on sellainen, että moni asia voisi olla paljon paremmin, mutta kohtuus kaikessa. Tässä tapauksessa kansalaisuuslakiin liittyvä ongelma, minkä ympärillä on pyöritty tässä, on kielikokeen vaatimukset ja se, täyttävätkö edes suomenkielitaustaiset ihmiset kielikokeen vaatimukset. Se, että pakolaiset taikka maahanmuuttajat saavat Suomen kansalaisuuden, on varmasti jossakin vaiheessa ihan tarkoituksenmukaista ihan meidän omista itsekkäistä lähtökohdistammekin ajatellen, mutta ne vaatimukset, joita heille asetetaan, ovat kohtuuttomat tällä hetkellä. Siinä mielessä tämä lakialoite on varsin paikallaan.

Haluaisin tässä yhteydessä sanoa muuten yhden toisen asian, mikä liittyy tähän kielitaitoon. Meillä on valtavasti Suomessa erityisesti pakolaistaustaisia naisia, jotka kulttuurieroista johtuen eivät pääse edes kielikoulutukseen johtuen siitä, että he joutuvat olemaan kotona lieden ja hellan välittömässä läheisyydessä. Tämä on myöskin suuri ongelma tässä yhteydessä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä vielä innostutaan, niin tärkeä ja laaja tämä asia on. Kannatan itse ehdottomasti tämmöistä avointa ja aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Kun puhuttiin siitä, mihinkä ministeriöön nämä kootaan, niin pidän kyllä ihan tärkeänä ja järkevänä sitä, että ne kootaan yhteen, mutta mikä on se oikea paikka, siitä kyllä haluaisin kanssa käydä keskustelua. Minun mielestäni esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö tai työministeriö voisivat olla oikeampia osoitteita.

Minun mielestäni meillä on nimittäin tällä hetkellä vallalla vähän tämmöinen, että epäillään kaikkea ennen kuin toisin todistetaan maahanmuuttajiin suhtautumisessa, kun sen pitäisi olla juuri toistepäin, että suhtaudutaan avoimesti ja myönteisesti, kunnes toisin ilmenee tai toisin todistetaan. Eli meillä suhtaudutaan juuri usein maahanmuuttajiin hyvin varauksellisesti tässä lupajärjestelmässäkin jo. Jo ihan suomalaisten puolisoidenkin osalta maahan tultaessa oleskelulupien saannissa on tosiaan vaikeuksia ja esteitä. Minä toivoisin, että vihdoinkin oikeasti tämä politiikka muuttuisi semmoiseksi avoimemmaksi ja myönteisemmäksi maahanmuuttopoitiikaksi.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä eduskunnan ja täällä salissa olevien ihmisten, kansanedustajien linja on ollut ihan yksimielinen ed. Sirnön aloitteen suhteen. Olemme kannattaneet sitä. Mutta samalla haluaisin painottaa juuri sitä, että mitä enemmän ja paremmin me pystymme näitä kieliongelmia ja kansalaisuuden saamisen ongelmia ratkaisemaan, sitä vähemmän on ennakkoluuloja nimenomaan maahan muuttaneita kohtaan. On erittäin tärkeätä päästä siihen tilanteeseen, ettei aiheetta synny vastakkainasettelua vaan me pystymme kotouttamaan tänne muuttaneet ihmiset ja tarjoamaan heille myös elämisen edellytyksiä, joista kansalaisuus on erittäin tärkeä syrjäytymisen estämisessä.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Työperäisen maahanmuuton lisäämisen yhteydessä tulee näitä oleskelulupa- ynnä muita käytäntöjä yksinkertaistaa ja parantaa. Itse turvapaikkajärjestelmästä, joka taas on sitten toinen asia, haluan korostaa, että Suomi poikkeaa muista maista yksilöllisen käsittelyn suhteen, joka jonkun verran viekin sitten enemmän aikaa meillä verrattuna moniin muihin Euroopan unionin maihin. Se on se yksilöllinen käsittely. Ulkomaalaisvirasto tuntuu olevan täällä tikkatauluna. Se toimii tämän salin säätämien lakien mukaan, ja sen toiminta on kestänyt kovaakin kritiikkiä. Hallinto-oikeuksissa ynnä muualla valitukset ovat pääsääntöisesti kaatuneet. Se toimii Suomen lakien mukaan ottaen huomioon eri näkökohtia. Itse asiassa pitäisin erittäin tärkeänä, että tässä tuetaan viranomaisten toimintaa ja yhteistoimintaa laajemminkin.

Maahanmuuttajien kotouttamisen näkökulmasta sanon kyllä omien havaintojeni mukaan, että kaiken a ja o olisi toimia juuri niin kuin ed. Mäkinen sanoi: tukea maahanmuuttajanaisten asemaa kaikin tavoin. Jollei maahanmuuttajanaisten asemaa pystytä vahvistamaan, sanotaan, suomalaisen kulttuurin ja suomalaisen yhteiskunnan arvojen mukaisella tavalla, ei kotoutuskaan tule onnistumaan.

Tuulikki  Ukkola  /kok:

Arvoisa puhemies! En ole pitkään aikaan ollut täällä eduskunnassa, mutta se on totta, mitä ed. Rajamäki sanoi: Ulkomaalaisvirasto on ollut kansanedustajien tikkatauluna vuosien aikana. Voisi kysyä, johtuvatko ne ongelmat, joita maahanmuuttajien keskuudessa on, kuten kielitaito-ongelmat ja sopeutumisen ongelmat, siitä, että nämä asiat ovat olleet eri ministeriöissä. Toinen on hyväksynyt, antanut luvat jäädä ja käsitellyt hakemukset, ja toinen ministeriö on sitten — en käytä pahaa sanaa — mutta toinen ministeriö on sitten suojellut kaikelta "poliisi- ja viranomaisväkivallalta", kotouttanut ja yrittänyt asuttaa heidät. Mielestäni on hyvä, että tällainen järjestelmä nyt purkautuu ja että asiat menevät yhteen ministeriöön. Sisäministeriö on totta vieköön paras paikka sen takia, että kuntien vastuullahan tämä maahanmuuttopolitiikka on, loppujen lopuksi. Se järjestää palvelut ja koulutusta maahanmuuttajille ja pakolaisille. Täytyyhän ne hoitaa samassa paikassa kuin missä kuntien asioita käsitellään.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran vielä, kun tultiin tuolta tulevaisuusvaliokunnan kokouksesta justiin, että siellä tulevaisuudentutkija Mannermaa sanoi, että me käytämme teollisen ja teollisuusvallankumouksen kielen ilmaisuja vieläkin. Minulla ottaa voimille tässä, kun moni edustaja ei vielä osaa sanoa "kotiuttaa" tai "kotouttaa" ollenkaan luonnollisesti. Eikö sitä rahaa kotiuteta? Rahaa ei ainakaan vielä — kysyin sinne päin — kotouteta, vaan Soros-henkisesti voisi ajatella silloin, että raha tekee hyvää koko "kotomaalle".

Toisaalta taas kun ne uussuomalaiset oppivat kieltä, niin mitä silloin heille tulee mieleen kun joku opettaa tai näyttää heille sanan "lintukoto"? He saavat heti väärän kuvan Suomesta, että täällä eletään sosiaaliavustuksella ja muuta vastaavaa, kun vihreät naiset riehuvat ja muuta, että tämä on tämmöistä lintukotouttamista heille. Sen sijaan ehdottaisin melkein jo tähän, että sitten tuntuisi oikealta, kun puhutaan, että työ maittaa, jos olisi tämmöinen sana siihen, kuinka tänne tuleville ihmisille tehdään tämä homma, kuin "kotimaittaa". Siinä se oikein maistuisi, kun heidät kotimaitetaan tähän maahan.