Tarja  Tallqvist  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa hoitohenkilökunnan tekemät seksuaalirikokset ja pahoinpitelyt, jotka kohdistuvat puolustuskyvyttömiin, heikkokuntoisiin vanhuksiin, vammaisiin ja kehitysvammaisiin sekä psyykkisesti sairaisiin, ovat vaiettu asia. Myös päihteiden käyttäjät vanhusten ja vammaisten hoitotyössä ovat kasvava, huolestuttava ongelma. Päihdeongelmien lisääntyessä on suurena vaarana, että työpaikka, jossa on helppo päästä käsiksi vahvoihin lääkkeisiin, houkuttaa. Kun koulutetuista hoitajista on huutava puute ja töihin joudutaan palkkaamaan miltei kenet tahansa, joka haluaa töihin tulla, niin tämä on todella huolestuttavaa, ja varsinkin kun vanhusten ja vammaisten hoitoon tuntuu tänä päivänä kelpaavan niin siivooja kuin talonmies, niin cv:tä harvemmin kysytään heiltä eikä taustoja tutkita, koska siihen oikeuttavaa lakia ei ole.

Vanhusten ja vammaisten potilasturvan osalta Suomen lainsäädäntö on puutteellinen. Tuomio vammaiseen tai vanhukseen kohdistuneesta rikoksesta tai tuomio päihderikoksesta ei estä saamasta työtä vanhusten ja vammaisten hoitotehtävissä johtuen siis siitä, että työnantajalla ei ole mahdollisuutta selvittää tähän työhön hakeutuvan taustoja. Rikosrekisteriotteen voi kyllä lain mukaan vaatia, kun arvioidaan henkilön soveltuvuutta esimerkiksi Puolustusvoimien, poliisin tai vaikkapa Suomen Pankin palvelukseen, mutta ei vanhusten ja vammaisten hoitoon. Voimassa oleva rikosrekisterilaki suojaa paremmin pankin setelit kuin heikot vanhukset ja vammaiset.

Ratkaisuna tähän tulisi säätää laki, joka oikeuttaa työnantajan vaatimaan työnhakijalta rikosrekisteriotteen, josta selviävät mahdolliset seksuaali-, pahoinpitely- tai päihdetuomiot. Lain tulee myös velvoittaa työnantaja vaatimaan rekisteriotetta. Tällainen uudistus ei edes maksa mitään. Se edellyttää vain työnantajan lakisääteistä oikeutta saada nähtäväksi rikosrekisteriote, joka ei saa olla kuutta kuukautta vanhempi. Työnhakija tilaa sen itse Oikeusrekisterikeskuksesta Hämeenlinnasta joko puhelimella tai sähköpostilla. Ote on maksuton, elikkä se on äärimmäisen helppo toteuttaa.

Tällainen laki myös toimisi ennalta ehkäisevästi, koska tuskin hakija, joka tietää rikostaustastaan, hakee sitä otetta ja koko työpaikkaa. Laki rohkaisisi pahoinpitelyä tai seksuaalista hyväksikäyttöä huomannutta tai havainnutta henkilökuntaa ja omaisia myös tekemään rikosilmoituksen, kun he nyt tietäisivät, että tästä tulee poliisitutkinta, joka johtaa oikeustoimiin ja tähän rikosmerkintään, joka sitten saadaan tietoon. Nyt yleensä asiat painetaan villaisella ja tekijää on hankalaa erottaa, koska näitä asioita on vaikea todistaa, elikkä se on puhtaasti poliisiasia eikä osastonhoitajan tai dementiakodin johtajan tutkittavissa oleva asia. Tänä päivänä tosiaan tällainen tekijä pystyy kulkemaan hoitopaikasta toiseen ja tekemään mitä sitten tekeekin.

Meillä on laki, joka tuli voimaan 2002 ja joka oikeuttaa tai itse asiassa pakottaa lasten ja nuorten parissa työskentelevien henkilöiden taustojen tutkimiseen, ja se on saanut paljon hyvää aikaan. Tämä pedofilia ja hyväksikäyttö on tullut esiin, ja se on todella todettu hyväksi laiksi. Elikkä tämä olisi ihan vastaava, tässä olisivat vaan kyseessä vanhukset.

Ruotsissa on vastaava laki lasten parissa työskentelevien henkilöiden taustojen tutkimisesta, ja nyt siellä on lähdetty kartoittamaan yhtä lailla vanhusten kanssa ja sairaaloissa työskentelevien henkilöiden taustojen tutkimista, ja se on niin pitkällä siellä, että se ehkä jo jouluna ensi vuonna tulee voimaan. Toivoisin, että me Suomessa saisimme tämän lain vielä aikaisemmin aikaan.

Päivi Räsänen /kd:

Puhemies! Luotan siihen, että tämä lakialoite tulee etenemään tai ainakin tämän aloitteen sisältö tulee etenemään. Itse muistan sen, kun 1990-luvulla tein lakialoitteen tästä lasten kanssa työskentelevien taustojen tutkimisesta ja tämä lakialoite otettiin silloin valiokunnassa käsittelyyn. Sen pohjalta valiokunta teki ponnen, jossa edellytettiin, että hallitus tuo tämän tyyppisen esityksen, jossa velvoitetaan näiden lasten kanssa työskentelevien taustojen, rikostaustojen, selvittämiseen, ja niin saimme vuonna 2002 voimaan tällaisen lain. Uskon, että moni lapsi on sen seurauksena välttynyt joutumasta rikoksen kohteeksi.

Tämän lain voimaantultua itsellenikin tuli yhteydenottoja ennen muuta aikuisten kehitysvammaisten vanhemmilta, jotka kertoivat niistä tilanteista, joissa kehitysvammainen aikuinen oli joutunut hoitosuhteessa hyväksikäytetyksi, ja toivottiin sitä, että ulotettaisiin laajempaan henkilöryhmään tätä lainsäädäntöä. Ja iloitsen siitä, että ed. Tarja Tallqvist nyt ensi töikseen teki tämän lakialoitteen, johon on sisällytetty niin vanhusten, vammaisten kuin psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevät henkilöt ja heidän rikostaustansa selvittäminen. Tämä lakialoite on nyt meillä tässä murtamassa jäätä tältä osin, ja luotan siihen, että tämä aloite vielä jossakin vaiheessa toteutuu.