Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2006 noudattaa perinteistä kaavaa ja on huolellisesti laadittu. Siinä on yleiskatsaus oikeuskanslerin toimialaan liittyvistä kysymyksistä. Sen lisäksi siinä selostetaan oikeuskanslerin toimintaa valtioneuvostossa sekä perus- ja ihmisoikeuksien valvontaa, valtionhallintoon kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, kunnallishallinnon ja muun itsehallinnon laillisuusvalvontaa sekä myöskin asianajajalaitoksen valvontaa. Perustuslakivaliokunnan pyynnöstä aikoinaan eli vuonna 95 oikeuskanslerin kertomukseen tuli myöskin erillinen jakso, jossa arvioidaan perus- ja ihmisoikeuksien valvontaa ja sitä, että Suomi noudattaa omia perusoikeussäännöksiään, mutta myöskin kansainvälisiä ihmisoikeussitoumuksiaan. Nämä kysymykset tulevat esille erityisesti valtioneuvoston toiminnan laillisuusvalvonnassa muun muassa, kun niistä valvontaa tehdään, sekä yleisessä viranomaisvalvonnassa ja tuon toiminnan laillisuusvalvonnassa.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta tähän perusoikeusvalvontaan, että hyvin paljon saman tyyppiset kysymykset toistuvat. Niitä käydään lävitse, ja niissä oikeuskansleri antaa ratkaisuja.

Mitä tulee kanteluasioihin, niin tältä osin on syytä todeta, että tilanne kanteluasioitten käsittelyn osalta on jonkin verran parantunut. Vuonna 2006 käsiteltäväksi tuli 1 273 kanteluasiaa, mikä oli hieman enemmän kuin vuonna 2005, jolloin kanteluasioita saapui 1 186. Vuonna 2006 kanteluja ratkaistiin 1 314, kun vastaava luku edellisenä vuonna oli hieman vähemmän eli 1 221. Jos katsotaan, mihinkä nuo kantelut ovat eniten kohdistuneet, voidaan todeta, että suurin kohderyhmä ovat poliisiviranomaiset.

Mitä tulee sitten oikeuskanslerin ratkaisuihin, tältä osin voidaan todeta, että tehtyjen toimenpideratkaisujen osuus tutkittavaksi otetuista kanteluista oli 19 prosenttia. Tämä on hieman korkeampi luku kuin edellisenä vuonna.

Kun sitten katsotaan oikeuskanslerin päätöksiä, voidaan todeta, että toimenpiteistä yleisin, mihinkä oikeuskansleri päätyy, on käsityksen tai ohjeen esittäminen. Eli vastaisen varalle annetaan toimintaohje, millä tavalla tulevaisuudessa pitäisi asioita hoitaa.

Mitä tulee kertomuksessa käsiteltyihin yksittäisiin ratkaisuihin tai kannanottoihin, perustuslakivaliokunta ei ole kertomuksessaan ja mietinnössään käynyt näitä yksittäisiä ratkaisuja ja kannanottoja lävitse ja ottanut niihin sen enempää kantaa.

Arvoisa puhemies! Kanteluasioiden käsittelyaikaan perustuslakivaliokunta on halunnut tässä mietinnössään kiinnittää huomiota. Vuonna 2006 kaikkien kantelujen ratkaisuaikojen mediaani oli noin 6 viikkoa, kun se vuonna 2005 oli 7 viikkoa, eli parannusta tässä suhteessa on tapahtunut. Toinen keskeinen mittari on keskiarvo, ja ratkaisuaikojen keskiarvo oli vuonna 2006 23 viikkoa, kun se edellisenä vuonna oli 26 viikkoa, eli parantumista tässäkin suhteessa on tapahtunut. Perustuslakivaliokunta kuitenkin pyysi erityisen selvityksen kaikkein pisimpään virastossa viipyneistä asioista. Erityisesti kävimme lävitse 10 eniten viipynyttä ratkaisua, ja voitiin todeta, että vanhimmat ratkaisemattomat kantelut ovat vuodelta 2005, ja nyt, kun eletään vuotta 2008, aika käsittelylle on ollut suhteellisen pitkä. Kuitenkin näitä syitäkin on tältä osin selvitetty ja voidaan todeta, että yksi syy ovat melko vähäiset henkilöstövoimavarat, erikoistuminen tiettyihin asioihin, sairauslomat. Tietyllä tavalla ymmärrettäviä syitä tähän ratkaisujen viivästymiseen on. Kuitenkin täytyy sanoa, että yli kahden vuoden aika käsittelylle on kohtuuttomankin pitkä, ja siitä syystä perustuslakivaliokunta katsoo, että on aihetta kiinnittää huomiota kanteluasioiden käsittelytapoihin ja selvittää, voitaisiinko joutuisuutta lisätä muun muassa työmenetelmiä edelleen kehittämällä.

Vieraillessamme Oikeuskanslerinvirastossa totesimme, että tämän tyyppinen työ on jo käynnistetty, ja toivotamme sille mitä parasta menestystä, jotta käsittelyaikoja voitaisiin tältä osin lyhentää. Valiokunta kuitenkin toteaa, että oikeuskanslerin olisi varmasti syytä miettiä, tulisiko viraston sisäisesti asettaa käsittelyaikojen enimmäiskestolle jonkinlainen selkeä tavoiteaika. Yhtenä esimerkkinä tuomme sen, että tavoiteaika enimmillään voisi olla yksi vuosi, jonka kuluessa asiat pitäisi pyrkiä ratkaisemaan.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslaissamme sanotaan, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsiteltyä asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Nythän jo kahden vuoden aikana, siis 2006 ja 2007, Suomi on ihmisoikeustuomioistuimessa saanut moittivia tuomioita lähes kymmenen vuodessa, jotka nimenomaan kiinnittävät huomiota hitaaseen oikeusmenettelyyn. Meillä on ilmeisesti vahvistunut semmoinen hitaan käsittelyn periaate eri viranomaisissa. Lainvalvojamme, joiden pitäisi nimenomaan pitää huolta siitä, että asiat käsitellään viivytyksettä, ovat molemmat pahasti ruuhkautuneet kantelujen käsittelyssä.

Oikeuskanslerinvirastossa on tällä hetkellä vireillä 13 asiaa vuodelta 2005 ja yli kaksi vuotta vanhoja juttuja 34. Selvitysten mukaan siellä on juttuja, jotka ovat olleet vuosia vireillä. Ne ovat olleet ratkaisukypsiä jo monet vuodet. Myös Oikeusasiamiehen kansliassa on yli kaksi vuotta vanhoja juttuja 41, prosentuaalisesti vähemmän, koska siellä on suurempi juttumäärä.

Näillä viranomaisilla on se etu, että nämä, oikeusasiamies ja oikeuskansleri, voivat itse kehittää työskentelytapoja. He eivät ole niin sidottuja menettelyihin kuin tuomioistuimet. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että näissä molemmissa viranomaisissa pyrittäisiin vilpittömästi katsomaan työtapoja ja saamaan henkilökunta sitoutumaan siihen, että asiat ratkaistaisiin huomattavasti nopeammin kuin tehdään.

Valtioneuvoston oikeuskansleri selvityksessään valiokunnalle on vakuuttanut, että näin tullaan menettelemään. Meillä on kaikki syy uskoa, että hän on tässä täysin vilpitön. Ei voi muuta kuin yhtyä puheenjohtajaan ja toivoa, että tästä tulee myös tuloksia.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ei yhdenkään kansalaisen asia, joka koskee hänen oikeuksiaan, saisi olla missään viranomaisessa vireillä yli vuotta. Ne pitäisi ratkaista huomattavasti nopeammin. Se tietysti vaatii viranomaiselta kekseliäisyyttä ja nokkeluutta ja ahkeruutta, mutta sellaisen tuloksen saavuttaminen, sen vakuutan, ei ole mahdotonta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Söderman äskeisessä puheenvuorossaan. Näitä asioita tässä parikymmentä vuotta seuranneena ja jonkin verran kantelukirjeitä oikeuskanslerille tutkittavaksi saattaneena olen myöskin ollut sen informaatiotulvan alainen, joka liittyy laillisuusvalvontaan. Siinä on ollut selvästi havaittavissa yksi merkittävä piirre, joka liittyy tähänkin perustuslakivaliokunnan kannanottoon, ja se on se, että meillä on tämmöinen laillisuusvalvonnallinen taakka sieltä lamakauden ajalta, joka on niin kuin kansassa sisässään, se taakka. Sen taakan tavallaan purkamiseen tarvittaisiin sitä, että Oikeuskanslerinvirastossa samoin kuin Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa olisi riittävästi voimavaroja niin, että käsittelyajat saataisiin kohtuullisiksi, juuri niin kuin ed. Söderman äsken totesi. Sillä tavalla kirkastuisi asia. Nimittäin nyt saa sellaisia kommentteja puhelimitse lähinnä, joissa sanotaan, että joo, mutta eihän se mittään toinna, kun sinne mennee vuosia jne., siis se perusviritys on näin. Siinä suhteessa noteeraan lämpimästi tämän valiokunnan toivomuksen siitä, että olisi tämmöinen tavoitteellinen yhden vuoden maksimikäsittelyaika.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan sama asia kuin edellisillä puhujilla. Kun ihmiset soittavat eri asioista, niin kaikissa näissä valituselimissä meillä on semmoiset ruuhkat olemassa, jotta se vie kohtuuttomia aikoja. Siinä ennättää moni jo kuolla kupsahtaa, ennen kuin päätös tulee sieltä. Kyse on monesti ihmiselle elintärkeistä asioista sillä tavalla: toimeentulosta, epäoikeudenmukaisuuden kokemisesta. Sitten sitä päätöstä odotetaan vuosikausia. Siitä alkulähtökohdasta, kun se valituksen kohde on tehty, saattaa mennä kaksi, kolme, neljä vuotta. Vielä kun otetaan huomioon sitten tämä kanslerin tai oikeusasiamiehen kierros, niin siinä menee taas oma aikansa. Kyllä meidän pitäisi jotenkin saada tämä vyyhti purettua. Sitä en osaa sanoa, mikä se keino on, mutta jotenkin yksinkertaisemmaksi se pitäisi saada, jotta ei tämmöistä hirveätä byrokratiaa ja kierrosta pitäisi tehdä tässä.

Sitten olen yhä edelleen sitä mieltä, niin kuin aikaisempinakin vuosina näissä keskusteluissa, jotta minusta pitäisi katsoa nämä oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen putiikit, voitaisiinko niistä tehdä tämmöinen yksi putiikki. Onhan ne perustettu, näillä on sijansa, mutta kuitenkin, kun kaikkia asioita uudistetaan ja katsotaan, että ne pitäisi saada tehokkaammaksi, niin miksi ei tehdä tähän tämmöistä yhden päällikön virastoa eikä nyt kahta eri organisaatiota? Tiedän, että siinä on eri perusteluita, mutta kuitenkin yhä edelleen sitä tehokkuutta pitää näissä hakea. Välttämättä se, jotta on kaksi putiikkia, ei ainakaan tehokkuutta lisää tässä asiassa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! En puutu siihen käsittelyaikojen pituuteen, vaan puutun siihen kansalaisten onnettomaan tilanteeseen, valituksiin siitä, että kun vaikka oikeusasiamies tai oikeuskansleri antaa päätöksen, niin sillä ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta. Tämä tunne tulee koko ajan vastaan näissä kirjeissä ja puheluissa. Elikkä ei ole sanktioita siitä, jos joku virkamies, tuomari on rikkonut lakia tai tehnyt niin kuin on tehnyt ja oikeuskansleri todennut, että on aihetta tämän kantelun tekemiseen ja antanut siitä huomautuksen. Se ei kuitenkaan sitten johda mihinkään sen kantelijan kannalta.

Kuten vierailulla Oikeuskanslerinvirastossa totesimme, niin vain muutama tuomionpurku on pantu täytäntöön ja sitäkään ei oikeuskansleri voi tehdä, vaan että sen tekee sitten oikeuslaitos keskenään. Elikkä on onneton tilanne, että meillä on laillisuusvalvonta, kaksi virastoa, ja kuitenkin kansalaiset toivovat, että olisi vielä joku kolmaskin näitten päälle, joka valvoisi laillisuusvalvojia. Minä en oikein tiedä, mihin tämä ... miten tämä kansalaisten epäluottamus laillisuusvalvontaan oikein voitaisiin purkaa. Ja minusta tämä on kaikkein pahinta tällä hetkellä, ei niinkään se, että ovatko pitkiä ne käsittelyajat, vaan se, että kansalaiset eivät sittenkään päätöksestä huolimatta tunne saavansa oikeutta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kansalaiset kokevat ja tuntevat saavansa oikeutta. Tämä toivottavasti saadaan niin aikaiseksi, että tässä asiassa tulee se tavoite, mitä on aina haluttu pitää tavoitteena. Mutta täällä on tuotu esitys siitä, että asiat voitaisiin myöskin käsitellä melko nopeasti. On tietysti hyvä, että siihen voitaisiin päästä, koska se on myöskin osa kansalaisten kokemaa oikeusturvaa. Meidän länsimaisena valtiona Suomessa kannattaa pitää huoli siitä, että meillä oikeusturvan käsite on hyvä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhkösesti tässä. Ed. Ukkola sinällään puuttui hyvään ja merkittävään asiaan. Tuossa kun tätä järjestelmää on luotu, niin ilmeisesti tässä on lähdetty siitä, jotta semmoisella huomautuksella tai varoituksella pitäisi olla jotain vaikutusta, mutta joissakin tilanteissa, kun on sitten seurannut, kun on tämmöinen huomautus tullut, välttämättä sehän ei ole johtanut muuhun kuin siihen, että tietysti se ihminen on kokenut, että "no, ähä kutti, saipas se huomautuksen siitä", mutta muutahan siinä ei ole tapahtunutkaan. Ja koetaan jotenkin, jotta tämä niin kuin menettelynä ei ole siinä mielessä riittävä. Tai saattaa olla jossakin kunnallisjutussa; tiedän yhdenkin tapauksen, jossa kunnanhallitus vähät välitti siitä, kun tässä tapauksessa eduskunnan oikeusasiamies taisi antaa sille kunnalle huomautuksen. Hallitus siitä vähät välitti, ja en tiedä, tapahtuiko siinä mitään. Se on mennyt jotenkin tehottomaksi. Kun kansalaiset odottavat meidän hallinnolta kuitenkin tämmöistä oikeudenmukaisuutta ja sitä, että myös oikeesti toteutuisi se ajatus, mitä ed. Ukkolakin tässä penäsi, niin tähän vaatisi jotain semmoista uutta ja keskustelua siitä, jotta millaisia toimenpiteitä vaadittaisiin, ja miten ne rangaistukset koettaisiin sitten oikeudenmukaisiksi.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Tässä tuli tärkeitä asioita esille. Käsittelyjen joutuisuus on meilläkin ollut jo pitkään huolenaiheena, ja on yritetty keksiä siihen ratkaisuita ja työmenetelmien uudistamisia ja muokkaamisia ja virtaviivastamisia. Niitä on parhaillaankin mietittävänä. Minä luulen, että yksi varsin tärkeä tapa on se, että entistä enemmän kiinnitämme huomiota siihen, mikä kantelussa on olennaista laillisuusvalvonnallisesti.

Monesti saattaa olla kymmeniä kysymyksiä yhdessä kantelussa viranomaisen menettelystä, ja näitä kanteluita voi tulla viikoittain samalta henkilöltä ja vähän samaa asiaa koskevia kysymyksiä. Juristikoulutukseen on perinteisesti kuulunut se, että kaikkiin kysymyksiin vastataan. Tämä on sellainen asia, joka vie varsin paljon meillä voimavaroja, ja kuitenkaan ei sinänsä laillisuusvalvonnallisesti mihinkään johda tällainen viranomaistoiminnan selittely. Se on tietysti kantelijan kannalta tärkeää, että hän saa vastauksen häntä askarruttaneeseen kysymystulvaan, mutta se ei tämän toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta paranna, ja tätä vaikuttavuutta täälläkin juuri perättiin.

Tästä vaikuttavuudesta sanoisin sen, että varmasti laillisuusvalvonta tuottaa pettymyksen sellaisille ihmisille, jotka odottavat yksittäistapauksessa tuomioistuimen tavoin annettavaa oikeussuojaa. Sitä laillisuusvalvonta ei yksinkertaisesti voi antaa, koska laillisuusvalvonta ei voi muuttaa viranomaisten ratkaisuita, ei voi käskeä eikä muutenkaan tällä tavalla yksittäistapauksessa auttaa esimerkiksi vahingonkorvauksia myöntämällä.

Sen sijaan minä uskon, että käytäntöjen parantamiseen ja hyvän hallinnon edistämiseen laillisuusvalvonta, näillä sinänsä ehkä hampaattomilta tuntuvilla käsityksillä, voi kyllä vaikuttaa. Esimerkiksi poliisitoiminta on yksi alue, missä näillä laillisuusvalvonnan yleistettävissä olevilla kannanotoilla on ollut tällaista toimintaa parantavaa vaikutusta varmasti. Tämä laillisuusvalvonnan vaikuttavuus on enemmän eteenpäin suuntautunutta kuin taaksepäin katsovaa ja rankaisevaa. Ja tämä on varmasti tällainen ihan niin kuin rakenteellinen syy, minkä takia helposti ajatellaan, että vaikuttavuutta ei juurikaan ole, kun ei rangaista.

Nämä kaikki puheenvuorot, mitä täällä kuulin, ovat sellaisia, että panen ne varmasti korvan taakse, ja tämä kannanotto käsittelyn joutuisuudesta on niin vahva, että se on meillä hyvä selkänoja, kun lähdemme näitä käytäntöjä uudistamaan.