Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Kansanedustajatoveri Skinnari toivoi, että olisi kalvojen kanssa tultu tänne esiintymään, mutta kyllä me varmaan selviämme tästä aiheesta muutoinkin.

Hallituksen esitys laeiksi raskauden keskeyttämisestä annetun lain ja steriloimislain muuttamisesta on nyt esillä, ja tähän tehtävään on hallitus ryhtynyt saattaakseen nämä kaksi lakikokonaisuutta kansainvälisissä sopimuksissa sekä perustuslaissa ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa ilmaistujen periaatteitten ja vaatimusten tasolle.

Raskauden keskeyttämisestä annetusta laista kumottaisiin säännös, joka periaatteessa mahdollistaisi steriloimisen raskauden keskeyttämisen yhteydessä eräissä tilanteissa naisen tai hänen laillisen edustajansa suostumusta edellyttämättä. Raskauden keskeyttämisestä annetun lain ja steriloimislain kuulemissäännöksiä muutetaan niin, että säännökset vastaavat potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain säännöksiä, ja vielä raskauden keskeyttämisestä annetussa laissa ja steriloimislaissa tarkempien säännösten antamiseen valtuuttavat säännökset saatettaisiin esityksessä vastaamaan perustuslaissa säädettyjä vaatimuksia. Myös koko joukko teknisluontoisia muutoksia näihin ehdotuksiin sisältyy.

Valiokunnassa kuulemisen yhteydessä on korostettu sitä, että tämä laki on muilta kuin tässä luetelluilta osilta ollut vain teknisessä tarkastelussa, joskin aina, kun tämän tyyppisiä pykäliä avataan esimerkiksi raskauden keskeyttämislain osalta, monissa henkilöissä syntyy haluja arvioida asiaa vapaamminkin, suuremmin vapausastein kuin toimeksianto on ollut. Niin nytkin oli valiokunnassamme asian laita. Erityisesti raskauden keskeyttämisestä annetun lain 2 § mietitytti valiokunnassa ja meillä oli hyvinkin kattava kuuleminen siinä asiassa, mutta ei kuitenkaan sellainen kuuleminen, että voisin sanoa tältä paikalta, että kuuleminen olisi ollut riittävää, mikäli olisimme halunneet lähteä muuttamaan tätä lain pykälän sisältöä, eli kuuleminenkin oli mitoitettu niihin lähtökohtiin, mitkä oli uudistukseen ajateltukin.

Ed. Räsänen teki sitten poikkeavan ehdotuksen, josta syystä esityksestä äänestettiin. Tämä äänestystulos tullee johtamaan myöskin tässä salissa äänestykseen. Ed. Räsänen varmasti esittelee oman kantansa perustelut tarkemmin.

On myönnettävä, että esimerkiksi sellaisten sanojen käyttäminen kuin "häiriintynyt sielun toiminta", niin kuin 2 §:ssä todetaan, on hirveän vanhahtavaa tekstiä. Kyllä me olisimme tietysti valiokunnassa suoneet, että samalla kun pykäliä virkakoneisto avaa, niin myöskin tämmöisiä kohtia olisi voitu saada poistetuiksi tai arvioiduiksi uudelleen. Mutta tämä työ on näköjään tuskaisen hidasta. Meidän lainsäädännössämme on nyt menossa sellainen tarkistuskierros, joka näköjään halutaan eräällä tavalla irrallisena viedä läpi ja jossa siis katsotaan, että perustuslain säännökset toteutuvat toisaalta ja sitten kansainvälisten sopimusten edellytykset. Tämä nyt ottaa tietysti myöskin aikaa.

Haluan tältä paikalta sanoa, että minä ymmärrän kauhean hyvin kollegoja. Itse olen monesti samassa tilanteessa, että kun jokin pykälä on auki, niin tekisi mieli parantaa kerralla kaikki, mikä näköpiirissä siltä osin on, mutta tämä juna kulkee yllättävän hitaasti. Valiokunta on nyt päätynyt asiassa siihen, että me odotamme, me olemme panemassa toivomme siihen, mitä meille on kerrottu. Ajanmukaistustyö jatkuu ja meidän puoleemme käännytään mahdollisimman pikaisesti uudelleen, jolloin voidaan myöskin sisällöllistä terminologiaa saada parempaan kuntoon.

Kun 2 §:ssä, raskauden keskeyttämistä koskevassa pykälässä, käytetään tämmöisiä sanontoja kuin "painavat syyt", niin nehän ovat aina esimerkkejä, joissa itse syiden luettelo jää alemmanasteisilla säännöksillä annettavaksi taikka tulee muutoin arvioitavaksi, mitä ne todellisuudessa ovat. Esimerkiksi "painava syy" -sanaparin käyttö on täysin sama uudessa versiossa kuin on voimassa olevassakin laissa. Siltä osin ei muutosta tehty. Ehkä teknillistä muutosta parhaiten kuvastaa se, että "holhooja-" ja "uskottu mies" -termit on tässä vaihdettu sanoiksi "laillinen edustaja", mikä johtuu aikaisemmin meidän muussa lainsäädännössämme tapahtuneista muutoksista.

Arvoisa puhemies! Toivon asian käsittelylle asiallisuutta, joka varmasti voi hyvin toteutuakin. Kyllä nämä kysymykset ovat perimmäisiä kysymyksiä. Joka kerta, kun ne täällä tulevat esille, ne koskettavat meitä, koska tiedämme näissä erityisissä kohdissa olevamme tekemisissä erittäin tärkeiden, ihmiskunnankin kannalta tärkeiden kysymysten kanssa.

Päivi Räsänen /skl:

Arvoisa puhemies! Ensin on todettava, että hallituksen esitys todellakin tuo eräitä pieniä myönteisiä muutoksia raskauden keskeytystä ja steriloimista koskeviin lakeihin. Painotan sitä, että hallituksen esitys on mielestäni parempi kuin voimassa oleva lainsäädäntö.

Hallitus on oman esityksensä mukaan antanut nämä lakiehdotukset sillä tarkoituksella, että ne muutettaisiin vastaamaan kansainvälisissä sopimuksissa ja perustuslaissa ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa ilmaistuja periaatteita ja vaatimuksia. Tätä taustaa vasten mielestäni esitys on jäänyt pahasti puolitiehen. Pykäliin on jätetty täysin vanhentuneita käsitteitä, joista valiokunnan puheenjohtajakin antoi yhden esimerkin, eikä esitystä ole selvästikään arvioitu kaikilta osin uusien perusoikeuksien valossa. Korostan vielä, että esitys koskee erittäin arkaa asiaa: vajaavaltaisille naisille suoritettavia abortteja ja sterilisaatioita, missä liikutaan todellakin ihmisoikeuskysymysten ytimessä.

Perusoikeusuudistuksessa tuli perustuslakiin uutena nimenomainen maininta henkilökohtaisesta koskemattomuudesta. Se suojaa esimerkiksi pakolla suoritettavia lääketieteellisiä toimenpiteitä vastaan. Perusoikeudet kuuluvat kaikille, myös vajaavaltaisille naisille, mielisairaille ja kehitysvammaisille henkilöille.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi raskauden keskeyttämistä koskevan lain 2 §:ää ja samoin steriloimislain 2 §:ää siten, että raskauden keskeytystä tai sterilointia pyytämään kykenemättömän naisen laillinen edustaja voi hakea toimenpidettä, mikä on sinänsä myönteinen muutos siihen nähden, että vain viranomainen käsittelisi näitä asioita.

Oikeusministeriön hallituksen esityksestä antamassa lausunnossa todetaan, että nämä toimenpiteet, joista nyt puhutaan, merkitsevät tosiasiallisesti varsin pitkälle meneviä rajoituksia perusoikeutena turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Tässä lausunnossa jatketaan näin: "eikä voimassaolevaa lainsäädäntöä ole tältä osin arvioitu perusoikeusuudistuksen jälkeen". Edelleen lausunnossa todetaan yhtenä esimerkkinä, että päätöksen abortin suorittamisesta voisi tehdä yksi tai kaksi lääkäriä, jotka oman arviointinsa mukaan päättävät, mitä nämä painavat syyt tarkoittavat. Tästä lausunnossa sanotaan, että perustuslain 7 §:ssä turvatun henkilökohtaisen koskemattomuuden kannalta tällainen asetelma vaikuttaa jossain määrin ongelmalliselta.

Oikeusministeriön lausunnossa ehdotetaankin juuri perusoikeuksien näkökulmasta, että jatkossa henkilön laillisen edustajan oikeus hakea aborttia rajautuisi vain tiettyihin välttämättömiin tilanteisiin, määriteltyihin ja rajattuihin tilanteisiin, että henkilön oikeusturvan varmistamiseksi päätöksenteko keskitettäisiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle, jolloin tulkinta olisi myös yhtenäistä. Nyt pykälään on todellakin jätetty vanha ilmaisu "painavat syyt", jota ei ole milloinkaan määritelty tarkemmin, ei edes silloin, kun aikanaan aborttilakia tehtiin. Ongelmaksi jää, että jokainen lääkäri arvioi erikseen, mitä painavilla syillä tarkoittaa.

Laillisen edustajan oikeus hakea raskauden keskeytystä vajaavaltaisen naisen puolesta tulisikin mielestäni rajata sellaisiin tapauksiin, jotka ovat välttämättömiä. Tämä olisi johdonmukaista senkin vuoksi, että koko aborttilain perusidea on ollut naisen itsemääräämisoikeuden korostaminen. Jos nainen omasta tahdostaan ei hae raskauden keskeytystä tai kenties jopa vastustaa sitä, silloin tulisi muiden olla äärimmäisen varovaisia puuttumaan tilanteeseen. Sama koskee tietysti myös sterilisaatiota.

Hallituksen esityksessä käytetään vanhentuneita ja osittain epäselviä termejä, esimerkiksi "häiriintynyt sieluntoiminta", mielisairauden ja vajaamielisyyden lisäksi. Kun esitys koskee puuttumista vakavalla tavalla naisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, käsitteiden tulisi olla mielestäni erittäin selkeitä ja myös lääketieteellisesti yksiselitteisiä. Esimerkiksi itselleni ei lääkärin uran aikana ole tullut sellaista potilasta vastaan, jonka olisin määritellyt sieluntoiminnaltaan häiriintyneeksi.

Laissa lääketieteellisestä tutkimuksesta ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain muuttamisesta — hallitus antoi näistä esityksensä vuonna 98 — perusteltiin vajaakykyisen tutkittavan asemaa seuraavasti: "Myös vajaakykyiselle tutkittavalle itselleen olisi pyrittävä antamaan hänen ymmärryskykynsä edellyttämä selvitys tutkimuksesta. Jos vajaakykyinen vastustaa tutkimustoimenpidettä, sitä ei saisi hänelle suorittaa siitä huolimatta, että lähiomainen, muu läheinen tai laillinen edustaja olisi antanut siihen suostumuksen." Ajattelen, että vastaavasti, kun kysymyksessä on mielisairaan tai vajaamielisen naisen raskauden keskeytys eli ruumiilliseen koskemattomuuteen vielä huomattavasti lääketieteellistä tutkimusta syvemmin puuttuva toimenpide, naisen tahtoa tulisi erityisesti kuulla ja tätä tahdon kuulemista korostaa.

Tässä yhteydessä haluan myös todeta sen, että raskauden keskeyttämistä koskevan lain 7 §:ssä olevan lapsen isän oikeuden tulla kuulluksi olisi erityisesti näissä 2 §:n tapauksissa oltava automaattinen käytäntö ja muutenkin se olisi otettava tehokkaampaan käyttöön. Nykyisin käytäntö on ajautunut sellaiseksi, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuskaan ei pyydä isän lausuntoa käsittelemistään hakemuksista. On erittäin poikkeuksellista, että sitä kysyttäisiin.

Sekä raskauden keskeytyksen että steriloimisen tulisi perusoikeuksien täysimääräisen toteutumisen takaamiseksi aina edellyttää Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lupaa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätökseen tulisi olla perustuslain mukaisesti myös oikeus hakea muutosta, kuten oikeusministeriön lausunnossakin esitetään. Ehkä käytännössä muutoksenhakuoikeus olisi erityisen tärkeää steriloimista koskevien päätösten yhteydessä, joissa ei ole kiirettä samalla tavoin kuin raskaudenkeskeytystoimenpiteissä, mutta hallitus ei ole jostakin syystä tähän tehnyt muutosehdotusta.

Korostan vielä, että kun nyt ollaan tekemässä sterilointilakiin ja raskaudenkeskeytyksiä koskevaan lakiin ensimmäisiä muutoksia perusoikeusuudistuksen jälkeen, lainsäädäntöä olisi tässä tilanteessa tullut arvioida näiden pykälien osalta tarkemmin perusoikeuksien kannalta ja myös uudistaa termit eikä kiirehtiä tekemään minimitason parannuksia kansainvälisten sopimusten täyttämiseksi.

Samassa yhteydessä haluan vielä todeta, että raskauden keskeytystä koskeva lainsäädäntö on myös muiden pykäliensä osalta vanhentunut ja ongelmallinen perusoikeusnäkökulmasta. Tämä sama terminologinen vanhentuneisuus näkyy muissakin pykälissä.

Professori Martin Scheinin asiantuntijalausunnossaan kiinnitti huomiota toiseen kohtaan, nimittäin selektiiviaborttien eettisiin ongelmiin, ja hän otti esimerkiksi sen, että lääketieteellisin perustein voidaan nykyisin abortti suorittaa sosiaalisiin syihin perustuvaa raskauden keskeytystä myöhemmin. Raskauden keskeytystä koskeva lainsäädäntö tulisikin kokonaisuudessaan uudistaa muun muassa näiltä osin vastaamaan uusien perusoikeuksien vaatimuksia.

Arvoisa puhemies! Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään vastalauseessa esitetyn muutosesityksen 2 §:ään.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vastalauseen muutosehdotuksen 2 §:ssä ei ole mainittu millään lailla, minkälainen menettelytapa on raiskaustapausten yhteydessä. Valitettavastihan raiskaustapausten määrä, niin olen ymmärtänyt, on kasvamaan päin pikemminkin kuin vähenemään päin, ja se olisi hyvin tärkeä tieto. Olisi tietysti ollut tärkeätä, että se olisi tähän sisältynyt. Olisin vielä tästä halunnut kuulla ed. Räsäseltä.

Päivi  Räsänen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Raiskauksen vuoksi tehdyt raskauden keskeytykset ovat onneksi äärimmäisen harvinaisia. Minulla on se käsitys, että niiden määrä ei ole lisääntynyt, vaikkakin raiskaukset sinänsä ovat ilmeisesti lisääntyneet. Tämä kysymys on erittäin vaikea eettinen ongelma ja vaatisi varmasti kokonaisuudessaan pohtimista koko aborttilakiakin ajatellen.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Minusta on tärkeää, että on kiirehditty tekemään selkeästi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisen säännöksen korjaus, kun se on voitu tehdä nopeasti. Ed. Räsänen on täysin oikeassa, että esitys on jäänyt puolitiehen, mutta tästähän me olemme kaikki yksimielisiä, mikä näkyy valiokunnan mietinnöstä, jota puheenjohtaja Vehkaoja täällä jo esitteli. Mutta näiden muiden ongelmien selvittäminen vaatii enemmän aikaa. Sen vuoksi mielestäni tässä yhteydessä oli riittävää, että hyväksytään tämä, ja nämä asiat todella, joista tässä nyt on keskustelussa puhuttu, pitää perusteellisesti selvittää.

Mutta kun hallituksen esitys on jäänyt puolitiehen, niin myös ed. Räsäsen ehdotus on jäänyt puolitiehen. Hän on tehnyt sen myöskin kiireessä. Hallitus on sen esityksen, jonka on tehnyt, tehnyt perustellusti ja jättänyt kiireessä tekemättä sellaiset asiat, jotka vaativat enemmän selvitystä. Mutta ed. Räsänen ei ole tehnyt riittävästi selvitystä. Ed. Räsänen ehdottaa nyt: "Jos nainen mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi - -". Ed. Räsänen, mikä on se muu syy? Tämähän antaa täysin vapaan valtakirjan. Tämä on vielä pahempaa kuin häiriintynyt sieluntoiminta, tämä muu syy. Tämä on paljon avoimempi valtakirja.

Edelleen, kun ed. Räsänen puhuu, aivan oikein, siitä vanhentuneesta kielenkäytöstä, niin sanoisinpa kyllä, kun hän momentissa ehdottaa: "- - lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä". Mikä ihmeen heikkous? Mitenkä ed. Räsänen määrittelee sen, että joku nainen heikkoutensa vuoksi ei kykene synnyttämään? Minä luulen, että tämän heikkouden määritteleminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin häiriintyneen sieluntoiminnan määrittely.

Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, en kannata ed. Räsäsen ehdotusta ja toivon, että myöskään eduskunta ei hyväksy sitä. Mutta sen sijaan kannatan sitä, että yhdessä huolehdimme siitä, että nämä asiat selvitetään ja tuodaan uusi esitys hallitukselta tänne.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Paljolti kannatan sitä, mitä ed. Stenius-Kaukonen äsken toi esiin. Kielenkäyttö on vanhentunutta lakitekstissä ja vaatii perusteellisen asiantuntijakuulemisen myöskin, pelkästään näiden termien muuttaminen, ja sitä ei voi näin yhtä pykälää muuttamalla aloittaa mielestäni. Siinä tapahtuu suuri vahinko.

Ed. Räsänen kiinnitti huomiota henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Se on se ydinkysymys ja tärkeä asia, mutta totean myöskin käytännössä tätä maailmaa läheltä nähneenä, että suuri osa näistä ongelmista syntyy, kun henkilökohtainen koskemattomuus on jo mennyt. Siksi näitä pykäliä tarvitaan. Tämä ei ole helppo maailma.

Päivi Räsänen /skl:

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen kiinnitti huomiota tähän muuhun syyhyn. Tämä ilmaus mielenterveyden häiriö, kehitysvammaisuus ja muu syy, on täsmälleen sama ilmaus, joka on tällä hetkellä muun muassa potilaan oikeuksia ja asemaa koskevassa lainsäädännössä ja laissa lääketieteellisestä tutkimuksesta. Mielestäni merkittävintä olisikin se, että nämä tapaukset siirtyisivät Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen käsittelyyn, jolloin tulkinta myös tästä muusta syystä, samoin kuin kehitysvammaisuudesta ja mielenterveyden häiriöstä, olisi yhtenäinen.

Marjatta Vehkaoja  /sd:

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta on kuitenkin sanottu, että raskauden keskeyttämiseen liittyen keskitetyt ohjeet ilmenevät oikeastaan aika pitkälle näiden lomakkeiden sisällöstä. Niistä on meille puhuttu. Eli kun lääkäri menee läpi tätä asiaa asiakkaan kanssa, niin siinä on tämmöinen checking-list kaikista niistä seikoista, jotka pitää ottaa huomioon, ennen kuin päästään viimeiselle riville ja lääkärin nimen kirjoittamisen vaiheeseen. Eli siinä se ohjaus tavallaan käytännössä toteutuu vielä paremmin kuin erillisillä kiertokirjeillä, jotka jäävät pölyttymään johonkin hyllylle. Se on jokapäiväinen, tai toivottavasti ei jokapäiväinen, väline tehdä tämä työ silloin, kun raskauden keskeyttämistä tullaan hakemaan ja asiakkaan kanssa mennään tuo kysymys läpi.

Mitä tulee sitten terminologiseen remonttiin, niin haluan vielä alleviivata todellakin sitä, että ei valiokunnassa ollut mitään mahdollisuutta avata kuulemista niin laajaksi, että olisimme voineet ryhtyä antamaan yksiselitteistä uutta tulkintaa näille sanoille. Oma näkökulmani on myöskin sama kuin täällä tuli esille ed. Stenius-Kaukosen puolelta, että kun tämä on myös aika laaja kokonaisuus, kun ei pidä mennä vain yhden pykälän kohdalla tekemään niitä muutoksia, niin tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuuksia.

Kyllä minua harmittaa se, että nämä asiat tulevat niin pienissä paloissa eduskunnan käsiteltäväksi, varsinkin, kun on kerrottu, että pienenkin sanan muuttaminen maksaa, oliko se 100 000 markkaa byrokratialle, viedä se läpi. Tätä panos—tuotos-suhdetta haluaisin tässä ajatella ja toivoa, että työnjako ei ole niin ahdas ministeriöissä, että joudutaan näin pienin paloin näitä asioita tuomaan tähän taloon.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ei ole mahdollisuutta nyt tarkistaa lakia potilaan oikeuksista, mutta minulla on semmoinen muistikuva, että yleensä käytetään suurin piirtein sellaista ilmausta kuin esimerkiksi mielenterveyden häiriö, kehitysvammaisuus tai muu niihin verrattava syy. Jos verrataan aikaisemmin lueteltuihin syihin, se on aivan eri juttu kuin se, että annetaan avoin valtakirja, "muu syy", jossa ei viitata mihinkään edellä esitettyyn. Jos näissä laeissa on tällainen käsite kuin ed. Räsänen väittää, sitten meidän on syytä käydä ne läpi kaikki.