Matti Kangas /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalakiin on kirjattu työnantajan tiedotusvelvollisuus liikkeen luovutustilanteessa. Lain mukaan niille työntekijöille, joita luovutus koskee, pitää tiedottaa luovutuksen ajankohta tai suunniteltu ajankohta, luovutuksen syyt, luovutuksesta työntekijöille aiheutuvat oikeudelliset ja taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset sekä suunnitellut työntekijöitä koskevat toimenpiteet.

Tässä aloitteessa haetaan muutosta yt-lain 11 §:ään, jossa sanotaan, että työnantajan on tiedotettava työntekijöittensä edustajia hyvissä ajoin ennen luovutuksen toteuttamista. Aloitteessa ehdotetaan, että työnantajalle säädetään ilmoitusvelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuuteen asetettaisiin 30 vuorokauden määräaika. Muutosta haetaan siitä syystä, että tämä ajan määre "hyvissä ajoin" on ihan liian joustava käsite. Esimerkkinä mainitsen, että meillä Keski-Suomessa oli viime vuonna tapaus, jossa työnantaja ilmoitti liikkeen luovutuksesta luottamusmiehelle vain yhtä päivää ennen luovutusta. Työntekijät tietenkin kokivat, että heitä kohdeltiin tilanteessa väärin ja toimittiin vastoin yt-lakia, ja asia vietiin oikeuteen. Yllätys oli melkoinen, kun Jyväskylän käräjäoikeus hylkäsi nostetun syytteen ja katsoi, että asiassa oli toimittu oikein. Käräjäoikeuden mukaan edellisenä päivänä ennen luovutusta tapahtuneen tiedottamisen voidaan katsoa tapahtuneen lain mukaan hyvissä ajoin.

Tässä on selkeä epäkohta. Minä aloitteen tekijänä ja muut allekirjoittaneet olemme sitä mieltä, että lakiin pitäisi saada aikamääreen "hyvissä ajoin" tilalle tarkempi ajanmääre, jottei tällaisia kohtuuttomia tilanteita enää pääsisi syntymään. Työntekijöitten kannalta olisi kohtuullista, että liikkeen luovuttaja ilmoittaisi lainmukaiset tiedot luovutuksen kohteena olevien työntekijöitten edustajalle 30 vuorokautta ennen luovutuksen toteuttamista. Nykyisen lain sanamuoto antaa käytännössä työnantajalle mahdollisuuden ilmoittaa luovutuksen seurauksista työntekijöille niin myöhään, ettei luovutukseen liittyvistä, työntekijöitä koskevista asioista ehditä neuvotella ollenkaan. Tähän neuvottelumahdollisuuteenhan kuitenkin pyrittiin, kun lakia alun perin säädettiin.

Jotta työntekijöillä olisi mahdollisuus reagoida liikkeen luovutuksesta aiheutuvaan tilanteeseen ja muutoksiin, pitää lakia muuttaa niin, että aikamääre "hyvissä ajoin" muutetaan tarkemmaksi. Esitän, että lain 11 §:n 4 momenttia muutetaan niin, että luovutuksesta pitää jatkossa tiedottaa työntekijöille 30 vuorokautta ennen luovutuspäivää.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalaki on tänä päivänä muuttunut enemmän semmoiseksi rutiiniksi, josta sitten voidaan sinänsä riidellä, ovatko ilmoitusajat, ovatko toimenpiteet oikeita, kun sen sijaan itse tapahtumalle ei niissä neuvotteluissa sitten kuitenkaan pystytä tekemään mitään. Siinä mielessä yhteistoimintalain muutokset ovat vähän niin kuin lillukanvarsia sen rinnalla, että meillä pitäisi löytää muunlaisia korvausmenettelyjä kuin yt-menettely eli tänne irtisanomisrahapuolelle.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppila tuossa edellä totesi yt-lain puutteista, ja yt-laistahan on tullut potkulaki vaan, siinä käydään keskustelua pöydän ympärillä jonkin aikaa, määrätyt ajat ovat olemassa, ja loppujen lopuksi useimmiten käy niin, jotta se työnantajan lopullinen tahtohan menee siinä läpi joka tapauksessa, se, mitä on ajateltukin. Näyttää, että joskus joissakin tilanteissa potkaistaan vähemmän pois kuin on alun perin ilmoitettu, mutta minusta tuntuu, että se on taktiikkaa ilmeisesti näissä tilanteissa: kun ilmoitetaan vähän isompi luku, niin ihmiset ovat hyvillään siitä, että saatiin vähän niin kuin jotain ajoiksi.

Mutta minusta tämän tyyppinen ajatus, mitä tässä ed. Kangas esittää, että pannaan 30 vuorokauden määräaika näissä luovutustilanteissa, kuitenkin olisi yksi semmoinen selkeä raja siinä, jotta siinä jää neuvottelu- ja sopeutumisaikaa miettiä, mitä on tehtävissä. Minusta kyllä tämän voisi hyväksyä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Nykyisestä yt-laistahan on tullut irtisanomislaki. Sitähän se käytännössä on. Työnantajat ilmoittavat yt-menettelyn aloittamisesta, ja yleensä ilmoitetaan varmuuden vuoksi riittävän suuri henkilöstömäärä, että se varmasti riittää sitten niitten neuvottelujen ajaksi, jolloin todella, kuten ed. E. Lahtelakin täällä totesi, voidaan siitä hiukan tinkiä ja todetaan, että nyt on kaikki saavutettu ikään kuin, kun nämä yt-neuvottelut on käyty.

Yt-laissa on yksi erittäin paha puute, ja se on se, että vaikka kaikki muut henkilöstöryhmät olisivat eri mieltä kuin työnantaja, niin työnantaja yksipuolisella päätöksellä voi päättää juuri niin kuin se itse haluaa, on tämän yt-neuvottelun sisältö sitten ollut mitä hyvänsä. Tässä suhteessa tämä on irtisanomislaki.

Tämä määräaika on sinänsä ihan oikean suuntainen parannus, ja olisi tärkeää, että se ilmoitettaisiin edes ajoissa työntekijöille ja työntekijäpuoli ja henkilöstö voisivat ikään kuin valmistautua neuvotteluihin ja etsiä niitä vaihtoehtoja, millä työpaikat voitaisiin turvata. Nyt sen sijaan se voidaan ilmoittaa tosiaan päivää ennen, ja kyllä se on kohtuuttoman lyhyt aika.

Edelleenkin näen sen, että jos irtisanomissuojaa yleensä halutaan korjata, niin se ei kyllä yt-lain sisälle mahdu, vaan pitäisi puuttua irtisanomissuojalakiin ja lähteä siitä, että erityisesti suurilla konserneilla, kuten UPM:llä ja sen tapaisilla konserneilla, pitää olla vastuuta siitä, että kymmeniä vuosia yrityksen palveluksessa olleita työntekijöitä ei heitetä kuin koiralle luu pihalle, vaan jokaisesta vuodesta maksetaan yhden kuukauden palkka, kultainen kädenpuristus, niin kuin maksetaan johtajillekin, jotka itse asiassa ovat omalla toiminnallaan, kyvyttömällä toiminnallaan aiheuttaneet semmoisen tilanteen, että tämmöisiin joukkoirtisanomisiin joudutaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sana yhteistoiminta lain nimessä viittaa siihen, että todella pitäisi toimia yhdessä, ja kun käy ilmi, että yksi vuorokausi on tällainen yhteistoimintalain aika, mitä tuohon ilmoitukseen, ilmoitusaikaan tulee, niin onhan ilmiselvää, että tämä on silloin riittämätön, jos ajatellaan, että toimitaan yhdessä.

Kun lakialoite menee työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, jossa viime vaalikaudella neljä vuotta työskentelin, niin minä toivon, että lakialoite saa siellä osakseen sen huomion, mitä lakialoitteessa on tahdottu tuoda, jotta yhteistoiminta työntekijöitä ja myös yritystä kovasti koskevassa asiassa voisi olla lain hengen ja tarkoituksen mukainen.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tämä ed. Matti Kankaan nimissä oleva lakialoite on hyvä ja oikeasta asiasta. Ei todellakaan voi pitää yhtä vuorokautta riittävänä aikana, vaikka näin asiaa sitten tulkitaan. Jos tästä on kysymys, 11 §:n täsmentämisestä, niin 30 vuorokautta on sitten selkeä tulkinta.

Mitä yleensä yhteistoimintalaki aiheuttaa ihmisille: esimerkiksi nyt Kuusankoskella tämä ilmoitus, jonka UPM Oyj antoi 1 200 työpaikan lopettamisesta, aikaansai melkoisen paineen ihmisille, stressiä ja myöskin terveydentilan heikkenemistä on tietysti tulossa monille ihmisille. Asia on tosi ongelmallinen, ja jos ei terveydenhoitoverkosto esimerkiksi Kuusankoskella ole kunnossa, niin tällöin tämä ilmoitus, joka on tietysti yt-lain mukainen, aiheuttaa jo sinänsä ongelman, ja siihen pitäisi olla yhteiskunnalla sitten vastaus. Ja myöskin ennen muuta, haluan lopuksi painottaa, työnantajalla pitäisi olla riittävä vastuu työntekijöistään.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ehkä voin kertoa hiukan historiaa eli itse olen ollut pääluottamusmiehenä silloin, kun tätä lakia on kehitelty, ja muistan hyvin sen, että kun keksittiin semmoinen syy irtisanomisille kuin tuotannolliset ja taloudelliset syyt, niin itse asiassa ne syyt vaativat, että sitten täytyi olla jonkin näköinen yhteistoimintamenettely, jossa työnantaja perustelee ja palkansaajapuoli kyselee niitä perusteita, mitä on. Ehkä kuvaavaa on tälle yt-laille sinänsä, kun katselee tätä saliakin, että kun kokoomuksesta ei ole täällä yhtään, keskustasta kaksi ja demareista kaksi, niin näkee sen lain merkityksen mielenkiinnon.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on toisen suuntainenkin tarve: uusi työnantaja, joka tulee tilalle ja ottaa sen liiketoiminnan haltuun. Henkilöstö voi niittenkin kanssa seurustella eikä vaan sen, joka luovuttaa. Sekin on kuulemma ollut monesti tarpeen, että tätä voidaan tehdä.

Kiitän tästä, mitä olen tukea saanut tälle. Toivottavasti laki etenee täällä, se on kipeä asia Suomen työpaikoilla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Elämä on aika moninaista, ja näissä liikkeenluovutuksissakin voi olla erilaisia tilanteita. Mietin sitä tilannetta, että jos tämmöinen kauppa tulisikin yllättäen, nopeasti, niin silloin tietysti ei voi jäädä odottamaan 30 vuorokauden aikaa, mutta silloin pitäisi olla semmoinen ehto siinä, jotta silloin henkilöstön asema ei muutu. Elikkä jos tehdään semmoinen kauppa, että kaikilla työ jatkuu entisillä työehdoilla ja näin, niin okei, mutta jos liikkeenluovutuksen yhteydessä tulee henkilömuutoksia, niin kuin näissä tahtoo tulla, silloin vaadittaisiin tämä 30 päivää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela toi edellä tärkeän näkemyksen esille, jolla toivon valiokunnassa olevan myöskin sijaa, kun asiaa käsitellään. Mutta minusta on nähtävä yrityksen työntekijät voimavarana yritykselle myös käytännössä ja erityisesti silloin, kun yritys on siinä vaikeassa tilanteessa, että joutuu harkitsemaan irtisanomisia. Silloin pitäisi todella voida aidosti myöskin neuvotella. Tällä on tärkeä merkitys työntekijöitten aseman ja tulevaisuuden ja myöskin yhteiskunnan kannalta, että työpaikat saataisiin säilymään. Sen takia toivon, että tämä lakialoite todella saisi sen huomion osakseen, mitä tämä ansaitsee, koska uutiset ovat jatkuvasti täynnään yt-neuvottelujen ilmoituksia ja ne eivät ole mitään hyvää uutista kohteena oleville henkilöille olleet.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Nämä ongelmathan ovat ainoastaan silloin, kun ollaan, sanoisiko, todella taloudellisesti lähellä konkurssia taikka nykyisin selvitysmenettelyssä, sillä suuret kaupathan tehdään niin, että henkilöstöön ei kajota, jolloinka yt-neuvottelut ovat muodollisuus. Kaikki ovat onnellisia, kun työpaikat säilyvät. Mutta sitten jos mennään taas toiselle laidalle, jossa sitten konkurssi vältetään ikään kuin sillä, että joku ostaa yrityksen, niin siinä tulevat vähän toisenlaiset säännökset kyllä sitten esiin, ei pelkkä yt-laki, vaan siellä tulee tietyt vaitiolovelvollisuudet aika moneen paikkaan. Siellä ovat, sanoisinko, asianajajat, pankit ja monet muut laskemassa, milloin saa mitäkin ilmoittaa, jolloinka henkilöstöllekin siinä tulee omat rajansa.